,ONKO SE VEGASIN KURISTAJA?, GRISSOM KYSYI.

Transkriptio

1

2

3 ,ONKO SE VEGASIN KURISTAJA?, GRISSOM KYSYI. Catherine asteli keittiöstä roikottaen laukkua lateksikäsineen peittämässä kädessään ja viittoi toisella taakseen. "En löytänyt muuta kuin likaisia astioita..." Nähdessään Brassin hän pysähtyi ja iski silmää: "Etkös sinä ole lomalla?" Brass nyökkäsi. "Olin." Hänen surullinen katseensa kiinnittyi Grissomiin: "No, se ainakin näyttää Vegasin kuristajan työltä..." "Vegasin kuristaja?" Catherine kysyi liittyen heidän seuraansa. Kolmikko piiritti ruumista, joka ei ollut lähdössä minnekään. Brass sulki silmänsä ja kosketti nenänselkäänsä peukalollaan ja keskisormellaan. "Et työskennellyt siinä jutussa... et ehkä ollut silloin vielä laboratorioteknikkokaan. En tiedä." Catherine tapitti Grissomiin viestittäen: Auta minua? Grissom vain kohautti olkiaan. Brass sanoi: "Tiedän, että olet kuullut minun puhuvan siitä - ensimmäisestä jutustani täällä -jota ei koskaan ratkaistu. Lehdet pursuivat juttuja, otsikot kirkuivat. Vegasin historian pahin sarjamurhaaja. Poliisijohdossa oli kykenemätön New Jerseyn taulapää. Soivatko kellot?" "Lehdet irvailivat poliisille;' Catherine sanoi, nyökkäillen ja miettien ääneen. "Käyttivät hänestä nimeä Vegasin kurista ja." "Vegasin kuristaj a", Grissom toisti.

4 - CRIME SCENEINVESTIGATION.. YHDISTAVA TEKiaJA Max Allan Collins Perustuu CBS:n suosittuun TV-sarjaan. "CSI: CRIME SCENE INVESTIGATION" produced by CBS Productions, a business unit of CBS Broadcasting lnc. and Alliance Atlantis Productions, lnc. Executive Producers: Jerry Bruckheimer, Carol Mendelsohn, Anthony E. Zuiker, Ann Oonahue, Naren Shankar, Cynthia Chvatal, William Petersen, Danny Cannon, Jonathan Littman Series Created By: Anthony E. Zuiker readrne.fi

5 CSI - Yhdistävä tekijä Max Allan Collins Readme.fi Radiokatu HELSINKI Asiakaspalvelu: palvelu@readme.fi Lue lisää Readme.fi-kirjoista Kääntäjä: Katriina Luotonen Authorized Finnish Translation. A Pocket Star Book published by POCKET BOOKS, a division of Simon & Schuster, Inc. Copyright 2005 CBS Broadcasting Inc. and Alliance Atlantis Productions, Inc. CSI: CRIME SCENE INVESTIGATION in USA is a trademark of CBS Broadcasting Inc. and outside USA is a trademark of Alliance Atlantis Communications Inc. Ali Rights Reserved CSI: CRIME SCENE INVESTIGATION and CBS and the CBS Eye design TM CBS Broadcasting Inc. ALLIANCE ATLANTIS with the stylized ''/\' design TM Alliance Atlantis Communications Inc. Alkuperäisen teoksen nimi: CSJ: Binding Ties Copyright 2006 Readme.fi Kaikki oikeudet pidätetään. Tämän julkaisun tai sen osan jäljentäminen ilman tekijän kirjallista lupaa painamalla, monistamalla, äänittämällä tai muulla tavoin on tekijänoikeuslain mukaisesti kielletty. ISBN X Painopaikka: Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä 2006

6 Te rrylle ja Rodille

7

8 Paniikki pyyhkäisi Marvin Sandredin läpi kuin Nevadan autiomaan yli puhaltava jäätävän armoton vuoristotuuli. Hän oli jälleen täysin hereillä ja tajusi täydellisen avuttomuutensa, hahmon takanaan ratsastamassa - kirjaimellisesti - hänen pakaroillaan. Kaulan ympärille kiedottu köysi kiskoi päätä taakse. Marvin tunsi tukehtuvansa. Kylmät väreet ravistelivat Marvinin kehoa, saaden hirttosilmukan kiristymään sekunti sekunnilta. Marvin yritti kädet huitoen hallita ja rauhoittaa hengitystään. Aika oli käymässä vähiin, eikä hän kyennyt selvittämään tilannettaan. Hän tiesi että oli kotonaan, vatsallaan lattialla pienen Pohjois-Las Vegasissa sijaitsevan asuntonsa olohuoneessa. Hänen luitaan särki, keuhkoja poltti ja kiduttaja istui hänen takapuolensa päällä. Silmukka kiristyi hitaasti hänen henkitarveaan vasten, ja hänen hengityksensä kulki vain lyhyinä, imevinä siemauksia. Huone lemusi hänen omalta hieltänsä ja köysi tuntui kiristävän yhtä paljon hänen rakkoaan kuin kurkkuansakin.

9 2 Max Allan Collins Nöyryyttävintä kaikesta oli hänen alastomuutensa - hyökkääjä oli riisunut hänen vaatteensa ja hän taisteli pakottavaa tarvetta vastaan laskea alleen. Ky lmissään ja silti hikoillen, kädet haroen avuttomasti ilmaa, taistellen tukehtumista vastaan, miettien pitäisikö hänen antaa mennä ja tyhjentää rakkonsa helpottaakseen ainoaa tuskaa jota hän voi hallita. Marvin Sandred koki todellisuuden käsitteen takana. Tämä oli kauhua. Tämä ei ollut mitään epämääräistä käsittämätöntä pelkoa, vaan hyvin todellinen henkinen ja ruumiillinen tila. Puhdasta kauhua - tuskaa, avuttomuutta, pelkoa ja epätoivoa - ja kaikista pahinta, toivoa. Hän oli vielä hengissä. Hän oli jotenkin ajautunut tähän tilanteeseen, ja hän voisi vielä päästä siitä ulos. Hän saattaisi vielä selviytyä... Siitä ei ollut kauan, kun Marvin oli avannut oven ovikellon soitua. Ovisilmästä näkyi hyvin pukeutunut mies mustassa puvussa. Mies oli tarpeeksi siisti ollakseen jehovantodistaja tai mormoni, vaikka nuo miehet kulkivatkin pareittain ja mies Marvinin ovella oli yksin. Marvin oli oppinut jo kauan sitten, että elämässä on paljon asioita, joita ei voi hallita. Mies oli kuitenkin isäntä talossaan riippumatta siitä, kuinka nuhjuinen se oli, ja puhelinmyyjien ja ovelta ovelle kaupustelijoiden hyökkäykset olivat sellaisia, joita ei ollut pakko sietää. Eikö hänellä ollut Ei kaupustelua -kyltti(i kirotussa ovessaan? Marvin näki tyynen näköisen miehen ovensa takana edustavan kaikkia epämieluisia tunkeilijoita, jokaista invaasiota kallisarvoiseen yksityisyyteensä, ja tuohtunut Marvin Sanred oli avannut ovensa levälleen repiäkseen miehen päähän uuden aukon ja lähettääkseen hänet helvettiin, mutta Marvin ei ehtinyt edes avata suutaan, kun asiat alkoivat mennä pieleen kammottavalla, hirvittävällä tavalla... todella pieleen.

10 CSI - Yhdistävä tekijä 3 Hän ei tiennyt oliko hänet huumattu, vai oliko häntä isketty rengasraudalla, eikä saisi ehkä koskaan tietääkään. Hän tiesi varmasti vain, että makasi alastomana lattialla, karkea matto ärsytti hänen nännejään, isoa mahaansa ja sukuelimiään, vaikka silmukka kiristyikin yhä tiukemmalle hänen kaulansa ympärille. Hän lakkasi huitomasta ja yritti päästä käsiksi köyteen, mutta ei saanut sormiaan kirotun silmukan alle... Va ikka hyökkääjä olikin hänen takanaan, Marvin puristi silmiään tiukasti kiinni. Herättyään ja ymmärtäessään että hänen kimppuunsa oli hyökätty, hän päätteli, että jos pitäisi silmät kiinni, hän ei näkisi vihollisensa kasvoja. ja jos hän ei näkisi miestä kunnolla, hyökkääjä saattaisi antaa hänen elää - tunkeutuja saattoi olla murtovaras, joka jättäisi Marvinin makaamaan tiedottomana lattialle myöhemmin löydettäväksi. Marvin ei ottanut huomioon paria seikkaa, jotka tekivät teoriasta arveluttavan: jos hän avaisi silmänsä, hiki valuisi niihin sumentaen hänen näkönsä, ja hyökkääjän - ratsastavan cowboyn - sijainti teki hänen näkemisensä Marvinille mahdottomaksi joka tapauksessa. Hyökkääjä hallitsi tilannetta niin täydellisesti, että Marvin tiesi päätöksen hänen elämästään kuuluvan mustapukuiselle miehelle. Pieni toivo kuitenkin pilkahti Marvinin mielessä. Hän tiesi, että lähellä olevalla kahvipöydällä oli päivälehden ja laskupinon alla paperiveitsi, jospa hän vain ylettyisi siihen. Silmät yhä tiukasti kiinnipuristettuna Marvin hapuili toivottomasti siihen suuntaan vasemmalla kädellään, mutta hänen käsivartensa tuntui raskaalta aivan kuin hän olisi yrittänyt nostaa jääkaappia eikä omaa raajaansa. Hyökkääjä iski hänen kätensä maahan eikä Marvin löytänyt voimia nostaa sitä uudelleen... Kun hengittäminen kävi vaikeammaksi ja vaikeammaksi ja selviytyminen alkoi tuntua yhä mielikuvituksellisemmal-

11 4 Max Allan Collins ta, hänen mieleensä ponnahti paniikinomaisten irtipääsysuunnitelmien keskelle ajatus. Kuinka typerää oli ollut alunperinkään muuttaa Las Vegasiin. Sen jälkeen hän muisti vaimonsa Annien: hänen kauniit, hymyilevät kasvonsa, kuinka Anniella oli ollut tapana katsella häntä niin usein ennen kuin jätti hänet viime vuonna. Va ikka nämä ajatukset kestivätkin vain muutaman hetken, ne olivat perusteellisia: Marvin tajusi yhä ikävöivänsä entistä vaimoaan ja toivoi, että olisi ollut tarpeeksi fiksu pysyäkseen Eau Clairessa ja yrittääkseen paikata välejään häneen sen sijaan, että oli heittänyt koko elämänsä menemään muuttaakseen unelmiensa kaupunkiin... Hän oli ollut typerys. Hän oli vieläkin typerys. Sen verran hän ymmärsi, vaikka ilma pihisi hänen keuhkoistaan todennäköisesti viimeistä kertaa... hän oli helvetin idiootti muuttaessaan eläkkeensä rahaksi, ajaessaan Annien pois, etsiessään uutta elämää... Marvin Sandredilla ei ollut kuoleman partaalla aikaa, eikä sitä ylellisyyttä, että olisi voinut pohtia syvällisemmin ja kypsemmin elämäänsä ja sitä, mikä oli mennyt pieleen. Monet olivat tulleet tähän unelmien kaupunkiin, Bugsy Siegelistä Howard Hughesiin ja Liberacesta Penniin ja Telleriin. Aiempana toimituspäällikkönä Eau Clairen terästehtaassa Marvin Sandred oli ollut yksi sadoista tuhansista uneksijoista, jotka olivat vaeltaneet neonkeitaalle, ei vain vieraillakseen, vaan elääkseen siellä. Marvinin unelma oli suhteellisen vaatimaton, tietenkin se oli tyypillisen epärealistinen kunnon Vegasin tyyliin. Annien vaihdevuosien alkaessa Marvinin keski-iän kriisi iski, ja 46-vuotias mies tunsi elämänsä valuvan sormien välistä. Hän oli jättänyt käyttämättä mahdollisuutensa ja pettänyt unelmansa tekemällä koko elämänsä "niin kuin oli oikein". Marvin oli alkanut seurata pokeria ESPN:ltä, ja sitten pelannut sitä Internetissä, kunnes hänen vaimonsa oli pistänyt

12 CSI - Yhdistävä tekijä 5 sille stopin juuri, kun Marvin oli alkanut hieman voittaa. Niinpä hän harjoitteli kymmenen dollarin tietokonepelillä ja pärjäsikin oikeastaan aika hyvin, niin hyvin, että hän päätti lopulta tulla Las Vegasiin pelaamaan pokeria ammatikseen. Marvinin eläkejärjestelyt takasivat miehelle juuri sen verran rahaa, että hän pääsi Vegasiin ja sai maksettua käsirahan pienestä bungalowistaan. Marvin oli toivonut että hänen vaimonsa - he olivat lapsettornia - näkisi tämän uutena alkuna. Itse asiassa vaimo näki sen umpikujana. Marvin oli käyttänyt loput rahoista rahoittaakseen unelmansa tulla seuraavaksi Amarillo Slimiksi tai Doyle Brunsoniksi. Unelma oli paljastunut mahdottomaksi nopeasti, sillä Marvinin pokeritaidoilla pärjäsi paljon paremmin tietokonepeliä kuin oikeita ihmisiä vastaan. Kahden turnauksen jälkeen hän sai päivätyön hitsaustarvikeyrityksen myyntiosastolta ja unelma aloitti hitaan kuolemansa. Texas Hold'em -kasinotyyli imaisi niukat ansiot spiraalimaiseen pyörteeseen. Marvin ei kuitenkaan koskaan luovuttanut ja hän säilytti sairaan pelurin optimisminsa aina siihen hetkeen asti, kun tämä täydellinen painajainen nielaisi hänen unelmansa. Hyökkääjä kiristi jälleen köyttä... Marvinin tunsi päänsä käyvän yhä raskaammaksi, se oli notkahtamassa painavana lattialle, mutta köysi kaulan ympärillä piti hänen päätään ylhäällä. Nyökkäilevä liike sai hänen otsansa pyyhkimään karkeaa mattoa. Hänen silmäluomiensa takana räjähti värillisiä valoja pienenä ilotulituksena ja pienen hetken hän oli keskikaupungilla Glitter Gulchissa ja Frank Sinatra lauloi mainostaululla: "Luck be a Iady". Marvinin käsistä tuli kumia ja kyyneleet sekoittuivat hikeen unen haihtuessa. Marvin eli painajaista, josta ei enää heräisi vaan vaipuisi uneen. Ikuisiksi ajoiksi. Vä rivalojen himmetessä ja pimeyden laskeutuessa Marvin Sandred näki Annien hymyilevän surullisesti, päätään puis-

13 6 Max Allan Collins taen sanomassa samat sanat kuin lähtiessään: "Etkö sinä ymmärrä Marvin? Yhden ihmisen unelma on toisen painajainen?"

14 YKSI P ohjois-las Vegasin ympäristö oli hiljalleen muuttumassa kotoisasta rähjäiseksi. Henkirikoskutsu 420 radiossa - johon olisi Stripissä suhtauduttu kuin presidentin salamurhaan ja joka ikinen partioauto olisi syöksynyt paikalle hälytysvalot välkkyen ja sireenit soiden - oli saanut täällä vain yhden Pohjois-Las Vegasin poliisilaitoksen partion paikalle. Poliisiauto oli pysäköity talon eteen yhtä hiljaa kuin jos poliisi olisi tullut kotiinsa eikä rikospaikalle. Henkirikos oli syy, joka toi Las Vegasin poliisilaitoksen rikospaikkatutkijoiden päällikön, Gil Grissomin, tähän rappeutuvaan lähiöön. Hän ei ollut täällä ensimmäistä kertaa - alueen rikostilastot olivat selkeässä kasvussa. Karaistunut veteraani Grissom saapui tähän ongelmalähiöön kuin kuoleman enkeli, vaikkakin arkivaatteissa. Hän oli kokomustissa: mustat aurinkolasit, poolopusero, housut ja kengät. Harmaa valtasi hänen tummia kiharia hiuksiaan, levittäytyen myös partaan, jonka hän oli antanut kasvaa säästääkseen aikaa, vain huomatakseen, että parran trim-

15 8 Max Allan Collins maaminen oli työlästä. Hän oli ajatellut ainakin parikymmentä kertaa aj aa pois koko hemmetin puskan, mutta ei ollut valmis käyttämään niin paljon aikaa. Gil Grissomille työ oli elämä, ja kuolema oli hänen työnsä. Nick Stokes pysäköi mustan Tahoen poliisin partioauton taakse ja Warrick Brown pysäköi toisen Tahoen jonon jatkoksi. Grissom ja Stokes olivat tulleet johtoautossa, kun taas Warrick jakoi omansa toisten CSI:läisten, Catherine Willowsin ja Sandra Sidlen, kanssa. Lihaksikkaalla, entisellä collegen urheilusankarilla Nickillä oli lyhyeksi leikatut tummat hiukset ja leppoisa hymy, joka oli ristiriidassa sen kanssa, kuinka vakavasti hän otti työnsä. Tällä sankarin leualla varustetulla rikospaikkatutkijana oli yllään farkut ja teepaita, johon oli brodeerattu vasemman rinnan päälle Las Vegasin poliisilaitoksen virkamerkki. Vihreäsilmäinen, tummaihoinen Warrick oli pitkä ja hoikka. Hän pysyi vakavana suurimman osan aikaa, joskin läpi tuli välillä terävää huumoria. Rennon notkea Warrick näytti sileässä, ruskeassa t-paidassaan ja khakihousuissaan rennommalta kuin Nick, mutta Grissom tiesi, että molemmat nuoret miehet olivat hyvällä tavalla asiallisia, loistavia analyytikoita ja työlleen omistautuneita. Miespuolisia työtovereitaankin tiukemman Sara Sidlen tummat hiukset ulottuivat olkapäille. Hän piti mukavista vaatteista, kuten tämänpäiväisestä kellertävänruskeasta t-paidastaan ja ruskeista housuistaan. Hän oli omalla tavallaan yhtä hätkähdyttävän näköinen kuin Catherine Willows, punapää, jolla oli mallin veistokselliset piirteet ja tanssijan hoikankurvikas vartalo. Turkoosissa hihattomassa teepaidassaan ja merimieshousuissaan hän muistutti enemmän eksoottista tanssijaa - joka hän oli ollut - kuin tiedenaista, joka hänestä oli tullut.

16 CSI - Yhdistävä tekijä 9 Vaikka he tekivätkin yövuoroa, Grissomin ryhmä - kiitos tämän viikon miehistöpulan - teki tällä hetkellä vielä erikseen ylitöitä auttaakseen kattamaan päivävuoron oikeudessa esiintymiset ja lomat. Normaalisti tämä tutkijaryhmä olisi ilmaantunut rikospaikalle keskellä yötä, mutta ylitöiden takia he löysivät tiensä tälle nimenomaiselle rikospaikalle, kun aurinko oli jo korkealla pilvettömällä, sinisellä taivaalla. Ilma oli kuiva ja lämmin, muttei pakahduttavan kuuma. Lomasää oli parhaimmillaan. Grissom otti aurinkolasinsa silmiltään ja tutkaili bungalowia, joka oli pieni ja seudun huomioon ottaen hyvässä kunnossa. Rapautuva pihatie halkaisi pienen pihan kahtia ohittaen matkallaan avoimelle etuovelle teräksisen lipputangon. Kaksi lippua roikkui velttona tuulettomana päivänä. Ylimpänä Amerikan lippu ja sen alla Green Bay Packersien lippu. Lyhyt sora-ajotie nousi talon kauimmaiselle sivustalle. Sen keskelle oli parkkeerattuna 90-luvun alun tummansininen Chevy. Vaikka bungalowi oli talojen ympäröimä koko korttelin matkalta, Grissomista talo näytti jotenkin yksinäiseltä. Kuumuus väreili jalkakäytävästä talon ympärillä, mutta itse talo huokui yksinäisyyttä. Grissom huomasi autosta loikatessaan sivusilmällä oudon Fordin pysäköivän tien toiselle puolelle. Hän pysähtyi katsomaan taakseen ja näki etsivän nousevan ulos autosta. Hän oli hontelo 190-senttinen mies huonosti istuvassa, harmaassa puvussaan - Bill Damon. Etsivä oli vielä alle kolmekymppinen. Hän oli työskennellyt Las Vegasin poliisilaitoksella viidestä kuuteen vuotta, ja oli nyt hyvää matkaa ensimmäistä vuottaan etsivänä. Vaikka hänen housunsa näyttivätkin aina muutaman sentin liian lyhyiltä ja hänen takkinsa sopivalta kaksi kertaa isommalle miehelle, Damon teki työnsä hyvin. Vaikka hän olikin vielä kokematon etsivänä, hän oli hyvä poliisi, jonka sydän oli paikallaan.

17 10 Max Allan Collins Pohjois-Las Vegasissa asui yli satatuhatta ihmistä - heillä oli oma poliisilaitoksensa, joten Las Vegasin rikospaikkatutkijat palvelivat koko Clarkin piirikuntaa. Se tarkoitti sitä, että rikospaikkatutkijat työskentelivät toisinaan myös toisten kuin vain oman laitoksensa etsivien kanssa. Grissom oli kohdannut Damonin muutaman kerran aiemminkin eri tapauksissa, mutta aina avustavana etsivänä, ei koskaan pääetsivänä. Damon piti kättään ojossa Grissomille ylittäessään katua - hänellä oli pitkät, hoikat sormet ja isot rystyset. "Gil", hän sanoi kun he kättelivät. "Siitä on aikaa:' "Damon", Grissom sanoi tarjoillen hymyn, joka ei hyväksynyt auktoriteettia. "Tarkistitko jo sisältä?" Rikospaikkatutkijoiden päällikkö pudisti päätään. "Tulimme vasta. Tiedämme vain, että kyseessä on 420." Damon kohautti olkiaan. "Vain sen verran minäkin tiedän. Parasta perehtyä asiaan... " "Se on aina hyvä menetelmä:' Grissomin ryhmän purkaessa varusteita autoistaan, lyhyenläntä virkapukuun sonnustautunut poliisi astui ulos bungalowin etuovesta liittyen heidän seuraansa. Hänellä oli kädessä kuulakärkikynä ja toisessa muistiinpanolehtiö. Nimilapussaan luki LOGAN. Tummaihoinen, neljissäkymmenissä oleva mies piti hiuksensa lyhyeksi trimmattuna, minimaiden pienet harmaat saarekkeet siellä täällä. Hän oli niukin naukin minimipituinen ja sai pitkän Damonin näyttämään majakalta. Logan nyökkäsi Grissomille, mutta kiinnitti huomionsa oman laitoksensa etsivään. "Hei Henry", Damon sanoi. "Hei Bill:' Se jutustelusta. Logan virnisti ilottomasti ja nyökkäsi. "Siellä odottaa

18 CSI - Yhdistävä tekijä ll todella ruma näky. Tyyppi on murhattuna omassa olohuoneessaan:' Grissom kysyi: "Oletko käynyt sisällä?" Logan nyökkäsi ja kohautti olkiaan: "Älä huolehdi - todisteesi ovat siellä odottamassa sinua, ja niitä on paljon. Varmistin vain, ettei murhaaja ole enää asunnossa. Menin sisään ja tulin samaa tietä ulos:' "Hyvä", Grissom sanoi, katsellen jälleen talolle. Ovi oli peittämättä selkosen selällään. "Avasitteko tuon oven, konstaapeli Logan?" Grissom kysyi. "No en helvetissä. Näytänkö minä... " "Oletteko tehnyt tätä aikaisemmin? Selvittänyt murhapaikkaa?" "Kohdalleni on sattunut tarpeeksi ruumiita vuosien aikana. Ja tämä on sentyyppinen ruumis, johon ei kompastuta - raato näkyy suoraan etuovelta:' Grissomin hymy oli niin niukka, että sitä tuskin saattoi kutsua hymyksi. "Konstaapeli, en piittaa siitä kuinka monella murhapaikalla olette ollut, uhri ansaitsee enemmän kunnioitusta: Logan katsoi Grissomia kuin tutkij a olisi tipahtanut ulkoavaruudesta. Damon kysyi: "Oletko varma, että hän on kuollut?" Logan katsahti etsivää hämärän alentuvasti: "Hei, olen tehnyt tätä pitkään, Bill. Niin kuin sanoin, tyyppi on niin kuollut kuin... vain voi olla - muutoin täällä olisi ambulanssi ja kärräisimme häntä ulos. Katso itse:' Grissom ei ollut kuitenkaan vielä tyytyväinen taustatietoihin. "Kuinka hälytys tehtiin?" "Naapuri viereisestä talosta': Logan sanoi viitaten peukalollaan olkansa yli. "Nainen meni ulos noutaakseen postinsa... " Logan osoitti postilaatikkoriviä kadun reunassa ja jatkoi: "... sitten naapurin rouva vilkaisi tänne ja näki avoimen oven.

19 12 Max Allan Collins Kaveri, joka asuu täällä..." hän tarkisti muistiinpanojaan, "... kaveri, joka asui täällä, Marvin Sandred, oli yleensä töissä päivisin. Joten, kun tämä naapuri, nainen nimeltään..." hän tarkisti jälleen muistiinpanovihostaan, "... Tammy Hinton, näki oven avoinna. Hän meni tarkistamaan paikan. Yksi silmäys riitti ja hän soitti meille:' Grissom kysyi: "Sanoiko hän, että kuollut on Sandred?" "J ep., "Meidän pitää puhua naisen kanssa:' "Jep': Damon vastasi, aivan kuin olisi halunnut muistuttaa kaikille, myös itselleen, että hän oli vastuussa, "meidän pitää jututtaa häntä saman tien:' "Voin hoitaa sen", Logan sanoi, mutta pudisti päätään., "En vain usko, että siitä on mitään hyötyä juuri nyt. Nainen oli aika järkyttynyt, joten lähetin hänet kotiinsa. Tarvitsetteko muuta?" "En, Henry", Damon sanoi. "Kiitos." Logan rypisti kulmiaan Grissomille. "Kaikella kunnioituksella, tohtori Grissom - tiedän kuka olette niin kuin kaikki täällä - en silti arvosta sitä, että käyttäydytte alentuvasti minua kohtaan:' Grissom totesi tunteettomasti: "Siinä tapauksessa älkää käyttäkö termiä raato kuvatessanne henkirikoksen uhria:' Loganin närkästys haaleni noloudeksi. "Niin, okei. Taj uan pointtinne. Eihän tässä mitään vahinkoa ole tapahtunut?" "Ei vielä", Grissom vastasi. Logan suuntasi kohti naapuritaloa, ja Damon kysyi: "Oletko valmis tutkimaan paikat?" "Olen." Grissom lähti taloa kohti rikospaikkatutkijat ja Pohjois Vegasin poliisit kannoillaan. Hän sanoi olkansa yli: "Nick, ota sinä takapiha, Warrick, etupiha:' "Selvä, Gris", Nick vastasi. Kun kaksi rikospaikkatutkijaa erkanivat, Grissom, Cat-

20 CSI - Yhdistävä tekijä 13 herine ja Sara - etsivä Damon hännillään - nousivat kaksi porrasta etuovelle. He pysähtyivät kynnykselle. "Sara", Grissom sanoi vetäessään muiden tavoin lateksikäsineet käsiinsä, "tarkasta sormenjälj et ovikellosta." Sara nyökkäsi ja astui sivuun. Niin kuin muutkin rikospaikkatutkijat, hän oli pakannut mukaan työkalupakin tapaisen rikospaikkalaukun. Hän laski sen betonille ja ryhtyi hommiin. Grissom meni edellä etuovesta, Catherine kannoillaan; Damon hidasteli kuistilla katsellen Saran työskentelyä ja viritti kesk,ustelua, johon Sara ei juuri osallistunut. Talo oli pimeä, verhot oli vedetty ikkunoiden eteen ja valot sammutettu. Grissom näki kuitenkin hämärässä, että olohuone oli oikealla, keittiön ovi oli käytävän päässä ja olohuoneen perältä johti käytävä makuuhuoneisiin ja kylpyhuoneeseen. Catherine hänen vierellään sytytti valon taskulamppuunsa. Asunnon valoja ei voinut sytyttää ennen kuin katkaisijat ja niiden taustat oli jauhotettu sormenjälkien ottamista varten. Catherine valaisi taskulampullaan ovenpielet ja keskittyi sitten ruumiiseen oikealla. Olohuoneessa lemusi kuolemalta ja hajusta erottui hien, virtsan ja ulosteiden löyhkä. Vaatimattomine vuokrakalusteineen - sohva, kahvipöytä, televisio kauimmaisessa nurkassa ja muutama pöytä - huone vaikutti yhtä yksinäiseltä kuin talo oli näyttänyt ulkoakin. Lamppu pikkupöydällä näytti olevan verhojen peittämän ikkunan lisäksi huoneen ainoa valonlähde. Kahvipöydällä lojui sikin sokin sanomalehtiä, kirjeitä ja muutama pikaruokapakkaus. Muutoin huone oli siisti - keskellä lattiaa retkottavaa ruumista lukuun ottamatta. Ensimmäinen Grissomin huomaama yksityiskohta oli verilammikko lähellä kättä, jonka etusormi oli amputoitu. Grissom otti oman taskulamppunsa esiin ja katseli sen va-

21 14 Max Allan Collins lossa ympärilleen, mutta missään ei näkynyt jälkeäkään sormesta. Ehkä tappaja oli ottanut sen muistoksi. "Tutkin ruumiin", Grissom sanoi, "tarkista sillä aikaa loput talosta:' Catherine vilkaisi alas ruumiiseen. "Ole hyvä... Hän ei voinut juuri vaikuttaa kohtaloansa kuollessaan:' "Tässä saattaa olla jotain merkityksellistä", Grissom sanoi pyyhkiessään taskulampun valolla ruumista, hän ei halunnut sotkea todisteita lähestyessään. Catherine kohotti kulmakarvaansa: "Luuletko niin?" Catherine kääntyi kohti käytävää, kun etsivä Damon tuli vihdoin sisään taloon. Damon pysähtyi värähtäen paikoilleen, hänen sieraimensa laajenivat ennen kuin hän peitti ne nopeasti. "Huh huh, mikä haju!" "Uhri ulosti kuollessaan", Grissom sanoi toteavaan sävyyn. Ulosteet uivat virtsassa miehen levitettyjen jalkojen välissä. Grissom oli tottunut tähän jo aikoja sitten, mutta häntä vaivasi eniten se, että voimakkaat hajut saattoivat peittää toisia heikompia hajuja. Catherine sanoi ovelta: "A loitan keittiöstä:' Laukku heilui Catherinen sivulla, kun hän katosi oviaukosta. Väri oli valahtanut etsivän kasvoilta; ehkäpä sana keittiö tässä yhteydessä sai hänet voimaan pahoin. "Tarvitsetko minua täällä?" hän kysyi kuuluvasti nielaisten. "Olisit vain tiellä;' Grissom sanoi. "Tarkoitan, että tämä on minun rikos paikkani..." Grissom katsoi häntä tuimasti. "Eikä ole - vaan minun. Anna minun käydä se läpi, ja jutellaan sitten... ulkona." Etsivä ei halunnut väitellä, vaan käytännöllisesti katsoen ampaisi ulos ovesta. Grissom keskitti huomionsa jälleen lattialla olevaan ruumiiseen. Hän aloitti selvittämällä yleiskuvaa.

22 CSI - Yhdistävä tekijä 15 Valkoihoinen mies, vuotias. Uhri oli alaston, makasi vatsallaan köysi kaulan ympärillä. Oikean käden etusormi oli poissa - ja toistaiseksi oli syytä olettaa, että se oli viety pois. Miehen pää oli kallellaan tarjoten Grissomille näkymän murhaajan allekirjoitukseen: vainajan huulet oli maalattu räikeänpunaisella huulipunalla. Rikospaikkatutkija piti jatkuvasti silmällä modus operandia, tekotapaa, mutta harvoin allekirjoitus oli yhtä selkeä. Normaalisti kliinistä Grissomia kylmäsi, mutta sillä ei ollut mitään tekemistä pelon tai inhon kanssa - hän tiesi, että hänen pitäisi soittaa puhelu. Tämä koskisi erästä ystävää. Hän teki kuitenkin luonteensa mukaisesti ensin työnsä rikos paikalla. Uhri oli todennäköisesti tukehtunut, mutta Grissom tiesi, että siitä ei kannattanut tehdä kuin olettamus. Kuolinsyyntutkija tekisi lopullisen päätöksen kuolinsyystä. Grissom otti kameransa esille ruostumattomasta teräksestä valmistetusta laukustaan ja alkoi ottaa kuvia. Hän kuvasi ensin huoneen, sitten ruumiin ja sitten lähikuvia ruumiista. Siihen kului aikaa, mutta hän oli oppinut aj at sitten kärsivälliseksi, ja vaikka aj atukset tulvivat hänen mieleensä, Grissom työskenteli tehokkaasti, mutta ei hutiloinut. Hän tiesi, että hänen olisi soitettava tukala puhelu, mutta hän jatkoi työskentelyä. Jonkin ajan kuluttua Sara tuli huoneeseen. Päinvastoin kuin etsivä hän ei reagoinut lainkaan siihen, mitä siviilit olisivat kutsuneet lemuksi. Jokainen ammattimainen rikospaikkatutkija piti sitä vain asiaankuuluvana. Eikä mikään muu tunne kuin pieni surun häivähdys - rikospaikkatutkijoillekin sallittiin myötätunto - näkynyt hänen leveällä, kauniilla suullaan. Sara sanoi: "Sain osittaisen jäljen ovikellosta ja muutaman kahvasta."

23 16 Max Allan Collins "Se on alku", Grissom sanoi. "Mitä Catherine tekee?" Grissom katsahti häneen pientä ilkikurisuutta vaisussa hymyssään: "Naisen paikka on keittiössä." Sara virnisti ja naurahti: "Niinhän sinä toivot... Tämä on... erikoinen, vai mitä?" "Kyllä vaan:' "Ei soita minulle mitään kelloja. Entä sinulle, Grissom?" "Hänelle kellot soivat", hän sanoi nyökäten uhria kohti, mutta ei selittänyt sen tarkemmin. Sara ei odottanutkaan selitystä Grissomilta, eikä painostanut vaan sanoi: "Okei, jatkan seuraavalle ovelle liittyäkseni etsivämme ja poliisin seuraan? He haastattelevat naapuria, ja haluaisin ottaa häneltä sormenjäljet, jotta saisimme hänen jälkensä poissuljetuksi. Osittainen jälki ovikellossa voisi olla hänen, teidäthän:' "Saattaisi. Teepä se:' "... Ei ole olemassakaan mukavaa tapaa, vai onko?" "Mitä?" "Tulla murhatuksi." "Ei", Grissom myönsi, "mutta tämä vaikuttaa yhdeltä kaikista vähiten mukavista:' "Olen samaa mieltä", Sara sanoi ja asteli ulos. Grissom hymyili itsekseen, tyytyväisenä siihen, miten vähän rikospaikka oli Saraa hämmentänyt. Hän oli valinnut Saran itse, kun rikospaikkatutkija oli murhattu työssä ja hänen tilalleen oli tarvittu toinen tutkija. Sara oli ollut opiskelija, joka oli ansioitunut Grissomin seminaareissa. Sara oli tehnyt häneen vaikutuksen, joten hän oli palkannut Saran. Eikä hän ollut tuottanut pettymystä. Toisaalta hän oli pettynyt itseensä, koska hänen kiintymyksensä tähän terävään naiseen oli toisinaan uhannut suistaa hänet ammattimaiselta linjalta. Ja sitä rajaa Gil Grissom ei halunnut ylittää.

24 CSI - Yhdistävä tekijä 17 Päällikkö palautti huomionsa kuolleeseen. Uhrin selällä oli nestelammikko. Hän kumartui alemmas katsoakseen tarkemmin. Pieniä merimiehiä, hän aj atteli, ottaessaan valokuvan uhrin ristiselällä olevasta siemennesteestä. Hän laittoi kameran sivuun ja otti pienen näytteen nesteestä DNA-testausta varten. Joku siemennestelammikossa vaivasi häntä. Tämä oli osa hänen tunnistamaansa modus operandia, mutta jotain oli pielessä. Sitten hän tajusi: Selällä olevan nesteen oli tarkoitus näyttää siltä kuin tappaja olisi masturboinut uhrin päällä, mutta siemenneste oli siistinä lammikkona uhrin selällä. Se oli kaadettu siihen, Grissom ajatteli ja hymyili irvistäen. Jos tappaja olisi saanut siemensyöksyn sairaassa murhanhimossaan, tuotos ei olisi ollut siisti lammikko, vaan pisaroita olisi ollut selällä roiskeina... Hän pakkasi näytteen, otti loput kuvat, pyyhki veren matolta ja tutki ruumiin etsiäkseen todisteita. Hän ei löytänyt mitään. Viimeiseksi hän poisti varovasti köyden ja pakkasi sen. Sitten hän otti esiin kännykkänsä ja painoi pikavalintanäppäintä. Toisella soitolla tyly ääni vastasi: "Jim Brass:' "Minulla on jotain, mikä sinun pitää nähdä", Grissom sanoi esittelemättä itseään. "Se ei kuulu sinun toimialueellesi, mutta muutoin tämä on sinun alaasi..." "Hienoa, Gil. Etkö ole kuullut, että olen lomalla:' "Lomalla tai et, tämän sinä haluat nähdä:' Langan toisessa päässä vallitsi hiljaisuus, josta saattoi juuri ja juuri erottaa huokauksen. "Tiedät ihan yhtä hyvin kuin minäkin, että olen niin kyllästynyt lomaani, että voisin yhtä hyvin tulla hulluksi", Brass sanoi. "Sinun pitäisi etsiä elämääsi muutakin sisältöä kuin työ:' "Mitä? Alkaa kerätä ötököitä niin kuin sinäkin? Kerro-

25 18 Max Allan Collins han nyt, mitä sinulla on minulle?" "Vanha mutta paha. En työskennellyt vielä kanssasi siinä tapauksessa. Se tapahtui ennen meidän yhteistä aikaamme:' "Mistä sinä puhut?" "Siitä rikossarjasta, jota et koskaan unohda - ensimmäisestä tapauksestasi:' Linjalla oli pitkä, jähmettynyt hiljaisuus. Brass sanoi: "Et puhu ensimmäisestä tapauksestani Jerseyssä, ethän?" "En. Täällä Pohjois-Las Vegasissa tappo, jonka tekotapa on samanlainen kuin ensimmäisessä tapauksessasi Las Vegasissa:' "Jeesus. Missä olet?" "Olen vasta aloittelemassa." "Tarkoitin osoitetta!" Grissom antoi osoitteen. "Kaksikymmentä minuuttia", Brass sanoi ja katkaisi yhteyden. Henkirikososaston päällikkö oli paikalla viidessätoista minuutissa. Grissom katseli ovelta kuinka Brass pysäköi autonsa, astui ulos ja ylitti pihamaan kuin mies, jolla oli tehtävä. Niin kuin hänellä onkin, Grissom aj atteli. Pienikokoinen, surusilmäinen Brass - jolla oli säästä riippumatta yllään puku ja solmio - oli ilmestynyt paikalle farkuissa ja sininen paita oli kaulaan asti napittamatta. Virkapukuinen poliisi, Logan, otti Brassin kiinni portailla kuvitellen, että Brass oli sukulainen tai joku muu ulkopuolinen. Etsivä viiautti merkkiään, mutta Logan ei näyttänyt vakuuttuneelta. "Mikä tuo teidät tänne syrjäseudulle, kapteeni?" Grissom nojautui ulos oviaukosta ja sanoi: "Hän on minun kanssani, konstaapeli. Kaikki hyvin." Logan, joka ei halunnut lisää hankaluuksia Grissomin