MARJANVILJELIJÖIDEN TERVEYSTARKASTUKSET

Transkriptio

1 MARJANVILJELIJÖIDEN TERVEYSTARKASTUKSET 2005

2 1 SISÄLTÖ ESIPUHE TAUSTAA VUOSITTAISET TYÖVAIHEET MARJATILOILLA YLEISTÄ VUOSITTAISET TYÖVAIHEET MANSIKKATILOILLA VUOSITTAISET TYÖVAIHEET HERUKKATILOILLA TORJUNTA AINEILLE ALTISTUMINEN JA TERVEYSVAIKUTUKSET TORJUNTA AINEET ALTISTUMISEN ARVIOINTI KÄYTTÖTURVALLISUUSTIEDOTTEET JA MYYNTIPÄÄLLYSMERKINNÄT HENKILÖKOHTAINEN SUOJAUTUMINEN JA HYGIEENINEN TYÖSKENTELY TORJUNTA AINEIDEN SÄILYTYS JA VARASTOINTI TORJUNTA AINEIDEN TERVEYSVAIKUTUKSET Tuhohyönteisten torjunta aineet Kasvitautien torjunta aineet Rikkakasvien torjunta aineet KESKEISET KUORMITUSTEKIJÄT TUKI JA LIIKUNTAELIMISTÖN KUORMITTUMINEN LÄMPÖKUORMITTUMINEN HENKINEN KUORMITTUMINEN TAPATURMAT JA ENSIAPU TYÖTAPATURMAT JA ENSIAPU TORJUNTA AINEMYRKYTYSTEN ENSIAPU HYÖNTEISTEN JA KÄÄRMEENPUREMAT TYÖOLOSELVITYKSET JA TERVEYSTARKASTUKSET TYÖOLOSUHTEIDEN SELVITTÄMINEN TERVEYSTARKASTUKSET TORJUNTA AINEALTISTUMISEN ARVIOINTI BIOMONITOROINNILLA...20 LÄHTEET...22 LIITTEET

3 2 ESIPUHE Marjanviljelijöiden terveystarkastusohjeet on laadittu alunperin Sisä Savon marjanviljelijöiden ja heitä hoitavan työterveyshenkilöstön aloitteesta. Ne on tarkoitettu maanviljelijöiden terveystarkastuksia tekeville työterveyshoitajille ja lääkäreille täydentämään maatalousyrittäjien työterveyshuollosta annettuja ohjeita. Marjanviljely on maatiloilla merkittävä erikoistumisalue ja marjatiloilla työskentelee varsin suuri joukko myös lyhytaikaisessa työsuhteessa olevia suomalaisia ja ulkomaalaisia työntekijöitä. Tavoitteena on marjanviljelijöiden ja marjatilalla työskentelevien työkyvyn tukeminen ja terveyden suojeleminen. Tuki ja liikuntaelimistön kuormittuminen ja torjunta aineiden käyttöön liittyvät vaarat ovat erityisesti huomioitavia asioita marjanviljelytyötä tekevillä. Erikoistuva lääkäri Anna Liisa Ruonala laati ensimmäiset ohjeet yhteistyössä erikoistutkija Jyrki Liesivuoren, ylilääkäri Markku Seurin ja tutkija Kirsti Taattolan kanssa Kuopion aluetyöterveyslaitoksella vuonna Arvokkaita lisäyksiä ja tarkennuksia oppaaseen ovat antaneet työterveyshoitaja Mailis Jyrkkänen Sisä Savon kansanterveystyön kuntayhtymästä Suonenjoelta, työterveyshoitaja Tuula Hirvonen Rääkkylän terveyskeskuksesta, työterveyslääkäri Kaija Mönkkönen ja työterveyshoitaja Liisa Makkonen Kuopion kaupungin terveyskeskuksesta, terveydenhoitaja Arja Häyrinen Pieksämäen terveyskeskuksesta, hortonomi Arja Raatikainen Rissanen Pohjois Savon Maaseutukeskuksesta sekä ylitarkastaja Kirsi Kyrkkö ja ylilääkäri Pekka Roto sosiaalija terveysministeriön työsuojeluosastolta. Toimistosihteeri Katri Sorsa Kuopion aluetyöterveyslaitokselta on piirtänyt julkaisun kuvat. Kiitämme kaikkia ohjeiden laatimiseen osallistuneita henkilöitä! Tekijät Birgitta Kinnunen, tutkija, YTM, Maatalousyrittäjien työterveyshuollon keskusyksikkö Jukka Mäittälä, työhygieenikko, FM, Maatalousyrittäjien työterveyshuollon keskusyksikkö Pirjo Jokela, erikoislääkäri, Kuopion aluetyöterveyslaitos Milja Mäkinen, erikoistutkija, FT, Kuopion aluetyöterveyslaitos Anneli Tuomainen, kehityspäällikkö, FT, dos., Kuopion Teknologiakeskus Teknia Oy Kirsti Taattola, toimistopäällikkö, MMM, Maatalousyrittäjien työterveyshuollon keskusyksikkö

4 3 1. TAUSTAA Marjanviljelytiloilla on yrittäjien ja heidän perheenjäsentensä lisäksi työsuhteisia työntekijöitä. Heistä osa on töissä vain sadonkorjuuaikana, mutta osa myös taimien, marjapensaiden ja hedelmäpuiden istutus ja hoitotöissä. Suuri osa poimintatyötä tekevistä on nuoria. Ulkomaalaisten työntekijöiden määrä on kasvanut viime vuosina. Osa työntekijöistä asuu ja ruokailee tiloilla. Työterveyden ja työturvallisuuden vaalimiseksi on otettava huomioon työturvallisuuslain (738/2002), työterveyshuoltolain (1383/2001) ja työsopimuslain (55/2001) velvoitteet, kemikaalialtistumisen arviointia koskevat säädökset (asetus 715/2001) sekä nuorten työntekijöiden työtä koskevat säädökset (asetukset 508/1986 ja 1288/2002). Työturvallisuusriskit on käytävä läpi perehdyttämisessä. Myös työntekijällä on velvollisuus ilmoittaa työturvallisuusriskeistä. Marjanviljely on merkittävä maatalouden pää tai sivuelinkeino erityisesti Savon ja Karjalan maakunnissa sekä Turun ympäristössä. Vuoden 2003 tilastojen mukaan marjanviljelyä avomaalla harjoitti noin 3300 yritystä, joiden tuotantoala oli yhteensä noin 7000 ha. Marjanviljelylajikkeista mansikka on ylivoimaisesti yleisin sekä yritysten määrän että pinta alan suhteen. Osalla marjatiloista viljellään useita eri lajeja, esim. mansikkaa, vadelmaa, puna ja mustaherukkaa. Marjanviljelyä harjoittavien tilojen määrä, eri marjalajien viljelymäärät ja niistä saatu sato vuonna 2003 on esitetty taulukossa 1 (MMM:n tietopalvelukeskus: Puutarhayritysrekisteri 2003). Noin 12 % (821 ha) marjan ja hedelmänviljelypinta alasta oli luonnonmukaista tuotantoa (Finfood, Tietovakka 2003). Taulukko 1. Marjanviljely avomaalla Suomessa 2003 Viljelty marja Yritysten määrä, kpl Viljelyala, ha Sato, 1000 kg Mansikka Mustaherukka Punaherukka Valkoherukka Viherherukka Vadelma ja mesivadelma Karviainen Pensasmustikka Tyrni Mesimarja ja jalomaarain Muut marjat Marjanviljely yhteensä VUOSITTAISET TYÖVAIHEET MARJATILOILLA 2.1 Yleistä Oppaassa käsitellään mansikka ja herukkatilojen työvaiheita niiden tuotannon yleisyyden vuoksi. Muiden marjojen tuotannossa viljelmien hoitotyöt ovat samankaltaisia kuin mansikan ja herukan viljelyssä.

5 2.2 Vuosittaiset työvaiheet mansikkatiloilla Istutettavan mansikkalohkon kunnostus 4 Maan valmistaminen istutuskuntoon aloitetaan äestämällä kynnetty lohko traktorilla ja äkeellä. Sen jälkeen maa kalkitaan ja lannoitetaan viljavuustutkimuksen tulosten perusteella. Kalkki ja lannoitteet levitetään yleensä koneella. Levittimen täyttö tapahtuu koneellisesti suursäkeistä tai käsin 40 kg:n säkeistä. Samalla levitetään tarvittaessa maanparannusaineet ja tehdään muut tarvittavat maan peruskunnostustyöt (kivien keräys, tasaukset, veden ohjailut ym.). Lopuksi maa äestetään. Muovin levitys Muovikatteessa viljeltäessä mansikkamuovi levitetään ennen istutusta traktorisovitteisella muovinlevityslaitteella. Penkkien päädyissä muovin päät peitetään lapioimalla. Mikäli kone ei tee valmiiksi istutusreikiä, ne tehdään erikseen leikkaamalla pyöreäteräisellä työvälineellä, jossa on noin metrin pituinen varsi. Reikä tehdään painaen ja samalla pyöräyttäen. Istutus Taimien istutus muovikatteeseen tehdään istutuskauhalla käsityönä. Istuttaja kulkee taimiastia mukanaan ja istuttaa taimet polvi tai toispolviasennossa. Istutuksen jälkeen huolehditaan riittävän usein toistuvista kasteluista, kunnes taimet ovat kunnolla juurtuneet. Pienillä aloilla kastelu tehdään letkuilla, suuremmilla sadetuskalustolla. Avomaalla viljeltäessä muovikatetta ei käytetä, joten koneellinen istutus on mahdollinen. Katteeksi levitetään olki joko käsin tai traktorikäyttöisellä olkisilppurilla. Rikkaruohot torjutaan kitkemällä ja torjunta aineilla. Uusien lohkojen perustamis ja istutustyöt tehdään yleensä alkukesästä, juhannukseen mennessä, tai elokuun aikana. Istutuksen yhteydessä voidaan torjua tyvimätää upottamalla taimet ennen istutusta torjunta aineliuokseen tai kastelemalla istutuksen jälkeen torjunta aineella. Mansikkapunkkia ja ankeroista vastaan taimet voidaan kuumavesikäsitellä. Käytettävän veden lämpötila on n. 45 o C. Kevään hoitotoimet Keväällä kasvuston kuivahdettua vanhoilta lohkoilta poistetaan edellisen vuoden kasvuston rippeet harjaamalla. Yleensä käytetään traktorisovitteista harjauskonetta, mutta myös käsin tehtävä harjaus on mahdollinen (esim. muoviharava). Lannoitteet voidaan levittää traktorilevittimellä tai käsin esim. kastelukannusta tai kylvövakasta mansikkarivin kohdalle. Edellisenä kesänä istutettujen lohkojen paikkausistutukset tehdään myös keväällä ts. kuolleiden taimien paikalle vaihdetaan uudet. Kasvukauden aikaiset toimenpiteet Torjuntakäsittelyjen tarve riippuu kesän sääoloista ja tilakohtaisista eroista. Torjuntaaineita käytetään rikkakasvien, tuhoeläinten ja kasvitautien torjumiseksi. Mansikanviljelyssä käytetään useita myrkylliseksi tai erittäin myrkylliseksi luokiteltuja torjuntaainevalmisteita. Torjunta ainekäsittelyt tehdään yleensä traktoriruiskulla. Pienillä aloil

6 5 la voidaan käyttää reppuruiskua (paino säiliö täynnä noin 15 kg) tai moottoroitua selkäruiskua (paino säiliö täynnä noin 18 kg). Mansikkapenkkien rivivälit hoidetaan joko niitettynä nurmikatteena (päältä ajettava/työnnettävä ruohonleikkuri tai traktorisovitteinen rivivälileikkuri) tai kemiallisilla käsittelyillä, jolloin ruiskutuksia tarvitaan 1 2 kesässä. Käytössä on myös yhdistelmä, jossa ensin niitetään kasvusto kannettavalla siimaleikkurilla ja sen jälkeen tehdään torjuntakäsittely. Tuhoeläinten torjuntaruiskutuksia tehdään yleensä 1 2 kertaa ennen kukintaa ja tarvittaessa sadonkorjuun jälkeen. Kasvitautien torjumiseksi tehdään kukinnan aikaan tarpeen mukaan 1 3 härmä ja harmaahomeruiskutusta. Sadonkorjuun jälkeen tehdään tarvittaessa härmäruiskutus. Sadonkorjuuseen saakka huolehditaan normaaleista hoitotoimista ts. kitkemisistä, sadetuksista (hallantorjuntasadetukset kukinta aikaan hallaöinä ja normaali kastelu kuivina kausina) sekä rivivälien nurmen leikkauksista. Sadonkorjuu Sadonkorjuussa tarvitaan aina lisätyövoimaa ja työpäivät venyvät joskus pitkiksi. Poiminta tehdään polviasennossa, toispolviasennossa tai täysistunnassa (kuvat 1 3 sivulla 6). Myös poimintavaunuja on kehitelty. Poiminta niissä tapahtuu joko istuen tai mahallaan. Vaunujen käyttö ei vielä ole vakiintunut. Mansikat poimitaan yleensä 3 kg:n koreihin, jotka poimija vie itse keräilypisteeseen. Korit kuljetetaan punnituspaikalle vaunuilla tai muilla kuljetusvälineillä. Punnituksen jälkeen mansikat siirretään 5 8 kg:n laatikoihin. Laatikot ovat muovisia tai pahvisia. Pahviset laatikot ovat kooltaan pieniä ja keveitä liikutella sekä kertakäyttöisinä hygieenisiä. Muovilaatikot ovat suurempia ja raskaampia käsitellä. Muovilaatikot puhdistetaan suihkuttamalla ja tarvittaessa harjaamalla. Sadonkorjuun aikana rivien välit ajetaan tarpeen mukaan ruohonleikkurilla. Kun koko sato on saatu korjattua, tehdään tarvittaessa torjuntaruiskutus rikkaruohojen ja rönsyjen tuhoamiseksi tai ne käsitellään mekaanisesti leikkaamalla ja kitkemällä. Syystyöt Sadonkorjuun jälkeen tehdään tarvittavat torjuntaruiskutukset. Uudet istutusalueet kunnostetaan ja istutetaan elokuun aikana (työvaiheet kuten edellä). Seuraavana keväänä istutettavien lohkojen kunnostustyöt tehdään (rikkaruohontorjuntakäsittelyt, ojituksen korjailut, kynnöt ym.) myös syksyllä. Talvikausi Talvella tehdään seuraavan kesän viljely ja muut suunnitelmat, hankitaan tarvikkeet ja kunnostetaan viljelyvälineet tulevaa kasvukautta varten.

7 6 SUOSITELTAVAT TYÖASENNOT Kuva 1. TOISPOLVIASENTO. Huom. polvisuojat. Kuva 2. POLVIASENTO Kuva 3. TÄYSISTUNTA. Huom. suojahousut.

8 2.3 Vuosittaiset työvaiheet herukkatiloilla 7 Herukkatiloilla suunnitellaan seuraavan satokauden työvaiheet talvikaudella. Tällöin kunnostetaan myös välineet, laitteet ja hankitaan tarvikkeet. Huhtikuussa leikataan herukkapensaat. Tarkoitukseen on kehitetty leikkuukoneita. Mahdollisen koneellisen leikkauksen lisäksi pensaat tarkistetaan vielä käsin, jolloin kuivuneet ja vaurioituneet oksat poistetaan. Tärkeää on myös tarkastaa pensaiden sopiva oksatiheys. Silmujen avautuessa tehdään ensimmäinen tuhoeläinten torjuntaruiskutus. Edellisenä kesänä rikkaruohon torjunta aineella käsitelty ja syksyllä kynnetty maa äestetään ja kivet kerätään ennen uusien taimien istutusta. Koneellinen istutus on yleistä. Istutuskoneen aura aukaisee vaon, johon koneen päällä työskentelevät kaksi istuttajaa pistävät taimen ja kone sulkee vaon. Koneistutuksen jälkeen kävellen varmistetaan taimien asento polkemalla maata taimien ympäriltä. Istutetut taimet kastellaan ja tarvittaessa kastelu uusitaan, kunnes taimet ovat hyvin juurtuneet. Mikäli keväällä ei ehditä istuttaa kaikkia uusia alueita, istutusta voidaan jatkaa syksyllä. Viime vuosina on yleistynyt herukan pistokkaiden tai taimien istuttaminen muoviin. Mahdollinen tuhohyönteisen torjuntaruiskutus tehdään juuri ennen kukintaa tai heti sen päätyttyä. Sadonkorjuu tapahtuu herukanpoimintakoneella. Osa herukkaviljelijöistä myy koko satonsa itsepoimijoille. Herukat markkinoidaan 8 kg:n muovisissa tai 5 kg:n pahvisissa laatikoissa. 3. TORJUNTA AINEILLE ALTISTUMINEN JA TERVEYSVAIKUTUKSET 3.1 Torjunta aineet Työnantajan on järjestettävä työntekijöiden terveystarkastukset erityistä sairastumisen vaaraa aiheuttavissa töissä (asetus 1485/2001). Tässä asetuksessa torjuntaaineet mainitaan yhtenä tällaisena tekijänä. Myös ammattitautiasetuksessa on mainittu joitakin torjunta aineryhmiä (1347/1988). Yleisiä sääntöjä kemikaalialtistumisen arvioimiseksi löytyy asetuksesta 715/2001, jonka mukaan työnantajan on tunnistettava työpaikalla esiintyvien kemiallisten tekijöiden aiheuttamat vaarat. Asetus velvoittaa työnantajaa riskien arviointiin, jossa työterveyshuollon tekemien biologisten altistumismittausten ja muiden selvitysten, esim. työhygieenisten mittausten tulosten arviointi on merkittävässä asemassa. Erityistä huomiota on kiinnitettävä ulkomaisiin työntekijöihin ja heidän opastamiseensa. Turvallisuusohjeet, esimerkiksi ruiskutettujen lohkojen merkintä, on tehtävä ymmärrettäviksi myös suomea (tai ruotsia) taitamattomille. Tärkeimmät maataloudessa käytettävät torjunta aineet voidaan jakaa käyttötarkoituksensa mukaan kolmeen eri ryhmään: 1. kasvitautien torjunta aineet eli fungisidit 2. tuhohyönteisten torjunta aineet eli insektisidit 3. rikkakasvien torjunta aineet eli herbisidit Lisäksi saatetaan käyttää jyrsijöiden torjunta aineita eli rodentisideja ja etanantorjunta aineita eli molluskisideja. Marjanviljelijät ja marjatiloilla työskentelevät saattavat altistua torjunta aineille niitä annosteltaessa, sekoitettaessa, ruiskutettaessa, levityslaitteita huollettaessa ja torjunta aineella käsiteltyjen kasvustojen hoitotöissä. Torjunta aineiden levitysurakointi on

9 8 viime vuosina yleistynyt voimakkaasti maatalouden sivuelinkeinona. Urakointityötä tekevät altistuvat merkittävästi enemmän kuin muut viljelijät. Kasvintuotannon tarkastuskeskus (KTTK) ylläpitää vuosittain julkaistavaa luetteloa Suomessa rekisteröidyistä torjunta ainevalmisteista (ks. Tämän ohjeen liitteissä 1 ja 2 on luettelot vuonna 2005 marjanviljelyyn hyväksytyistä valmisteista ja tehoaineista. Listalla on lisäksi huomioitu julkaistut päivitykset. Luonnonmukaiseen viljelyyn hyväksytyt valmisteet on merkitty liitteessä kursiivilla. Valmisteiden tarkempi käyttökohde ja tarkoitus, käytön rajoitukset, käyttö ja suojautumisohjeet on luettavissa valmisteiden käyttöturvallisuustiedotteista ja myyntipäällysmerkinnöistä. Kemikaalialtistumisesta luomuviljelyssä löytyy lisätietoa Kuopion aluetyöterveyslaitoksen Internet sivuilta (ks. Internet osoitteita sivulla 22). 3.2 Altistumisen arviointi Useimmat torjunta aineet imeytyvät elimistöön tehokkaasti ehjänkin ihon läpi. Ihottumat, haavat yms. lisäävät imeytymistä, samoin kuin fyysinen rasittuminen, josta seuraa pintaverenkierron lisääntymistä ja hikoilua. Lisäksi etenkin pölyäville valmisteille ja käsikäyttöisiä levityslaitteita käytettäessä voidaan altistua hengitysteitse. Mahdollinen altistumisreitti on myös ruoansulatuskanava, jos likaisista käsistä joutuu torjunta ainetta suuhun. Myös silmän sidekalvo läpäisee torjunta aineita. Valmisteen toksisuus eli myrkyllisyys ja elimistöön imeytyvän annoksen suuruus vaikuttavat terveysvaaran suuruuteen. Riskiä voidaan arvioida, kun tunnetaan altistumisen suuruus ja aineen aiheuttama terveysvaara. Torjunta aineille altistumiseen vaikuttavat ennen kaikkea valmisteen fysikaaliset ja kemialliset ominaisuudet (valmisteen olomuoto eli formulaatio), levitysmenetelmät ja olosuhteet, käyttötavat ja henkilökohtainen hygienia. Jauhemaiset valmisteet voivat pölistä ja joissakin nestemäisissä valmisteissa saattaa olla liuottimia (ns. EC valmisteet). Raemaiset aineet ovat työhygieeniseltä kannalta parhaita. Usein traktoriruiskutus perinteisellä ruiskutuspuomilla (tai riviruiskulla mansikan viljelyssä) on turvallisin työskentelytapa. Torjuntaaineruiskutuksissa on käytettävä hytillistä traktoria tai muutoin suojauduttava huolellisesti levitystyön aikana. Käsikäyttöiset levityslaitteet ja sumuruiskut altistavat työntekijää yleensä enemmän. Suurin osa torjunta aineista on akuutisti vain vähän toksisia ja käyttö ja suojainohjeita asianmukaisesti noudattamalla torjunta ainetyötä voidaan tehdä turvallisesti. Erityisesti organofosfaatteja käytettäessä on kuitenkin huomioitava myös akuutin myrkytyksen vaara. Torjunta aineiden pitkäaikais ja yhteisvaikutuksia ei tunneta kovin hyvin. Erityisesti on suojeltava raskaana olevia työntekijöitä, jotka eivät saa käsitellä torjunta aineita tai torjunta aineella käsiteltyjä kasveja. 3.3 Käyttöturvallisuustiedotteet ja myyntipäällysmerkinnät Valmistajan, maahantuojan tai muun toiminnanharjoittajan on toimitettava vaaralliseksi luokitelluista kemikaaleista käyttöturvallisuustiedote kemikaalin vastaanottajalle. Jokaisella markkinointiketjuun osallistuvalla on osaltaan vastuu käyttöturvallisuustiedotteen toimittamisesta, eli ostettaessa kemikaalia työssä käytettäväksi käyttöturvallisuustiedote saadaan pyydettäessä kemikaalin mukana. Lopulta työnantajalla on vastuu siitä, että käyttöturvallisuustiedotteet ovat työntekijöiden nähtävissä ja helposti saatavilla. Käyttöturvallisuustiedotteesta saa tietoa mm. valmisteen terveydelle ja ympäristölle vaarallisista ominaisuuksista, vaarallisista ainesosista, suojautumisesta, oikeasta säilytyksestä ja varastoinnista sekä ensiaputoimenpiteistä tapaturmatilanteessa.

10 9 Käyttöturvallisuustiedote on kattava tietopaketti kemikaalin ominaisuuksista, joten sen lukemiseen kannattaa varata aikaa. Uudelleenrekisteröintien yhteydessä myös käyttöturvallisuustiedotteiden tekstit saattavat muuttua (esim. luokituksen muuttumisen yhteydessä), joten on pidettävä huolta, että käytettävissä on viimeisin versio. Torjunta ainevalmisteiden käyttöturvallisuustiedotteet ovat viranomaisten tarkastamia ja hyväksymiä, joten niistä saatu tieto on luotettavaa. Myös myyntipäällysmerkinnät perustuvat lainsäädäntöön ja tutkimustuloksiin. Torjunta aineiden myyntipäällysmerkinnöistä selviää mm. valmisteen luokitus, varoitusmerkinnät, R ja S lausekkeet, suojainohjeet, mahdolliset ensiapuohjeet (myrkyllisissä ja erittäin myrkyllisissä valmisteissa), työhygieeniset varoajat sekä käyttötarkoitus ja käyttöohjeet. Useimmiten käyttötarkoitus on rajattu tiettyihin kohteisiin. Välttämättä kaikille viljeltäville marjoille ei saa käyttää samoja aineita. R lausekkeilla kuvaillaan valmisteen vaaraominaisuuksia, kuten myrkyllisyyttä, syttyvyyttä, perimää vaurioittavia ominaisuuksia ja ympäristövaaroja. Valmisteen turvalliseen käyttöön liittyviä ohjeita myyntipäällyksessä kuvataan S lausekkeilla. Valmisteen ominaisuudet ratkaisevat määritellyt suojainohjeet. Ohjeet eivät ole yleisluontoisia, vaan ne on tarkasti suunniteltu juuri kyseiselle valmisteelle ja saattavat vaihdella eri käyttötarkoituksissa. Jokaisella suojaimella ja turvallisuustoimenpiteellä on siis tärkeä merkitys turvallisen työskentelyn takaamiseksi. Ohjeissa ei ole "turhia" tai "ylimääräisiä" kohtia. Käyttöturvallisuustiedotteesta ja myyntipäällysmerkinnöistä selviää myös, tarvitaanko kyseisen valmisteen ostamiseen ja käyttämiseen erityisen vaarallisen torjunta aineen käyttäjältä vaadittavaa tutkintoa. Vuonna 2005 rekisterissä on kolme marjanviljelyyn hyväksyttyä valmistetta, joille erityistutkintovaatimus on asetettu: Gusationruiskutejauhe, Mesurol 500 SC ja Torque punkkihävite. 3.4 Henkilökohtainen suojautuminen ja hygieeninen työskentely Tärkeimmät altistumisen vähentämiskeinot torjunta ainetyössä ovat huolelliset työtavat, hyvä henkilökohtainen hygienia, asianmukaisten henkilönsuojainten käyttö ja laitteiston kunnossapito. Palkattua työvoimaa käytettäessä on huolehdittava perehdytyksestä ja opastuksesta. Myyntipäällysmerkinnöistä ja käyttöturvallisuustiedotteesta selviää kullekin valmisteelle ja käyttötavalle vaadittavat henkilönsuojaimet ja suojavaatteet. Jos käytetään tankkiseoksia, tulee suojaimet valita haitallisimman valmisteen ohjeiden mukaan. Suojaimia saatetaan tarvita myös muissa työvaiheissa kuin varsinaisen ruiskutuksen aikana. Torjunta aineella käsiteltyjen kasvien hoitotöissä saatetaan altistua torjuntaaineille. Suojautuminen on muistettava myös tankkiseosta valmistettaessa ja kasvinsuojeluruiskua huollettaessa tai korjattaessa. Suojainten tulee olla CE merkittyjä. Torjunta ainetyössä käytettäviä vaatteita ja muita varusteita ei pidä käyttää missään muussa työssä, ja ne tulee pestä heti käytön jälkeen ja säilyttää erillään muista. Työskentelyn jälkeen on kädet ja kasvot pestävä huolellisesti vedellä ja saippualla sekä käytävä suihkussa. Kädet on pestävä myös aina ennen syömistä, juomista, WC:ssä käyntiä tai tupakointia. Puhdasta vettä tulee olla mukana traktorissa tai ruiskun puhdasvesisäiliössä. Torjunta ainealtistumista vähentää myös levityslaitteiston kunnossapito. Jo laitehankintoja tehtäessä kannattaa kiinnittää huomiota työturvallisuusnäkökohtiin, puhdistusmahdollisuuksiin ja huollon helppouteen. Ennen levitystyön aloittamista on tarkis

11 10 tettava laitteiston kunto, eli mahdolliset suuttimien tukkeumat, letkujen ja liitosten vuodot, siivilöiden puhtaus ja pumpun toiminta on havaittava ja tarvittaessa korjattava. Erityisen tärkeää on tarkistaa selässä kannettavien laitteistojen tiiviys. Mikäli korjaus tai huoltotöitä on tehtävä levitystyön aikana, on korjaajalla oltava levitystyössä vaadittavat suojaimet ja suojavaatteet. Suojavaatteet ja käsineet Torjunta ainetyössä on käytettävä pitkähihaisia ja lahkeisia, ehjiä suojavaatteita, esimerkiksi haalaria. Useimmissa tapauksissa puuvilla polyesteri on hyvä materiaali. Haalarissa on oltava huppu, tai on käytettävä muuta päähinettä. Käsiteltäessä erityisen haitallisia aineita, tai työskenneltäessä siten että vaatteet kastuvat helposti, tulisi käyttää läpäisemättömästä materiaalista valmistettuja suojavaatteita. Tällainen tilanne on usein käsin ruiskutettaessa tai käytettäessä sumuruiskua. Esimerkiksi PVCmuovinen sadepuku tai Tyvek haalari ovat käyttökelpoisia vaihtoehtoja. Läpikastuneet suojavaatteet on vaihdettava välittömästi. Työskentelyn jälkeen suojavaatteet on pestävä. Vaikka vaatteet eivät varsinaisesti kastuisi työssä, vaatekuituihin voi kertyä torjunta ainetta. Kumisaappaat ovat parhaat jalkineet torjunta ainetyöhön. Housunlahkeet on vedettävä saappaanvarsien päälle. Kemikaalinkestävät kumisaappaat ovat kestävämmät torjunta ainetöissä, sillä luonnonkumi alkaa nopeasti halkeilla kemikaalien vaikutuksesta. Myös saappaat on huuhdeltava huolellisesti työskentelyn päätyttyä. Jopa 95 % altistumisesta torjunta ainetyössä saattaa tulla käsien ihon kautta. Joissakin tapauksissa pitkävartiset kumi tai muovikäsineet ovat riittävät, mutta useimmiten tarvitaan kemikaalinkestävät suojakäsineet. Nitriili, neopreeni ja butyylikumi ovat parhaat käsinemateriaalit. Alla kannattaa käyttää puhtaita puuvillaisia aluskäsineitä. Käsinemalleja on olemassa useita, joten valintaan kannattaa käyttää aikaa. Valinnassa tulee kiinnittää huomiota paitsi kemikaalinkestävyyteen, myös ergonomisiin ominaisuuksiin. Liian paksuilla ja jäykillä käsineillä voi olla vaikea työskennellä. Valmistajilla on esitteitä, joista voi etsiä sopivia käsinetyyppejä. Kauppiasta voi pyytää tilaamaan valikoimasta puuttuvia malleja. Käsineet tulee huuhdella huolellisesti työskentelyn päätyttyä, ennen kuin riisuu niitä käsistään. Käsineitä riisuttaessa tulee varoa kontaminoimasta käsineiden sisäpintaa. Nahka tai kangaskäsineet eivät sovellu torjuntaainetöihin lainkaan. Ne saattavat päinvastoin lisätä altistumista, koska torjunta aine imeytyy materiaaliin. Tällaisia käsineitä ei siis tule käyttää myöskään työskenneltäessä käsitellyissä kasvustoissa. Jokaiselle työntekijälle on oltava tarjolla oikean kokoiset suojavaatteet ja käsineet. Levitettäessä torjunta aineita traktorilla käsineet kannattaa riisua, jotta traktorin sisätilan pintoja ei liattaisi. Mukana tulee kuitenkin olla suojakäsineet, jos ruiskua tarvitsee säätää tai huoltaa kesken levitystyön. Tähän tarkoitukseen sopivat esimerkiksi ohuet, kertakäyttöiset nitriilikäsineet. Kasvojensuojain on läpinäkyvästä muovista valmistettu, kasvot peittävä levy. Sitä voidaan käyttää suojaamaan joidenkin ihoa ärsyttävien aineiden roiskeilta, mutta se ei estä kaasumaisten aineiden tai aerosolien pääsyä kasvoille, hengitysteihin ja silmiin. Hengityksensuojaimet Hengityksensuojainta tarvitaan useimmiten, jos levitetään torjunta ainetta käsin, sekä valmistettaessa ruiskuteliuosta jauhemaisesta, pölyävästä valmisteesta. Hengityksensuojaimen tarve ja vaadittava tyyppi (puolinaamari, kokonaamari) on kuitenkin joka

12 11 kerta tarkistettava myyntipäällyksestä tai käyttöturvallisuustiedotteesta. Useimpiin torjunta ainetöihin soveltuu yhdistetty suodatin, jossa on pölynsuodatin vähintään luokkaa P2 ja kaasunsuodatin A2. Yhdistetty suodatin suojaa sekä pölyiltä että kaasuilta, huurulta, höyryiltä ja pieniltä pisaroilta. Suodattimet on vaihdettava riittävän usein, viimeistään silloin kun torjunta aineen haju alkaa tulla suodattimien läpi tai hengitysvastus kasvaa pölynsuodattimen täyttyessä. Suodattimiin on myös merkitty käytettävä ennen päiväys. Suodattimet säilytetään irti suojaimesta tiiviissä muovipussissa. Puoli tai kokonaamaria ei voi käyttää kovin pitkää aikaa kerrallaan sen aiheuttaman hengitysvastuksen vuoksi. Työskenneltäessä on pidettävä taukoja riittävän usein. Mikäli torjunta ainetöitä tehdään usein, kannattaa hankkia moottoroitu hengityksensuojain, jolloin hengitysvastusta ei esiinny. Kuitenkaan kypärämallinen moottoroitu suojain ei sovellu torjunta ainetöihin, koska siihen saa kiinnitettyä ainoastaan pölynsuodattimen. Hengityksensuojaimen kuntoon kannattaa myös kiinnittää huomiota. Halkeileva, kulunut suojain on syytä vaihtaa uuteen. "Paperiset" kertakäyttösuojaimet eivät sovellu lainkaan torjunta ainetyöhön. 3.5 Torjunta aineiden säilytys ja varastointi Torjunta aineet on säilytettävä erillisessä, merkityssä varastossa. Myrkylliset ja erittäin myrkylliset aineet on säilytettävä lukollisessa tilassa. Varaston ilmanvaihtoon ja ympäristöolosuhteisiin tulee kiinnittää huomiota. Poistoilma tulee ohjata ulos ja korvausilman saanti on turvattava. Suositeltava lämpötila on o C. Rakenteiden tulee olla helposti puhdistettavia, huokoiset materiaalit eivät sovellu tarkoitukseen. Jos varastossa on lattiaviemäröinti, sen tulee johtaa erilliseen säiliöön. Isoimmat pakkaukset ja myrkyllisimmät valmisteet on hyvä säilyttää alimmilla hyllyillä. Torjunta aineiden mittaamiseen ja punnitsemiseen tulee olla tukevat ja asianmukaiset välineet. Niitä ei saa käyttää mihinkään muuhun työhön. Varastossa on oltava sahajauhoa, turvetta tai muuta imeytysmateriaalia vahinkotilanteita varten ja mielellään myös alkusammutuskalustoa. Ensiapuvälineinä tulee olla vähintään silmänhuuhtelupullo tai puhdas juokseva vesi, myös hätäsuihku on suositeltava. Henkilönsuojaimia tai suojavaatteita ei saa säilyttää torjunta ainevarastossa. Torjunta aineet tulee aina säilyttää alkuperäispakkauksissaan ja myyntipäällysmerkintöjen tulee olla luettavissa. Viimeisen käyttöpäivämäärän ylittäneet aineet tulee toimittaa ongelmajätteen keräykseen, samoin valmisteet, joiden käyttö on kielletty. Tyhjät muoviastiat huuhdellaan kolmeen kertaan, jonka jälkeen ne voidaan toimittaa yhdyskuntajätteisiin. Huuhteluvesi kaadetaan esim. ruiskun säiliöön, ei yleiseen viemäriverkostoon. Tyhjät pahvipakkaukset voidaan hävittää yhdyskuntajätteenä. 3.6 Torjunta aineiden terveysvaikutukset Tässä terveysvaikutusosiossa tarkastellaan lähinnä niiden torjunta aineryhmien aineenvaihduntaa ja vaikutuksia, joiden tiedetään olevan käyttäjälle haitallisimpia ja joille altistumisen arviointiin on olemassa biologinen altistumismittaus. On kuitenkin muistettava, että terveysvaaran suuruuteen vaikuttaa paitsi aineen toksisuus, myös imeytyneen annoksen suuruus Tuhohyönteisten torjunta aineet Organofosfaatit ja karbamaatit Organofosfaatit (=orgaaniset fosforiyhdisteet, organofosfaatti insektisidit) ovat tuhoeläinten torjuntaan käytettäviä kemialliselta rakenteeltaan fosforihapon orgaanisia

13 12 johdannaisia, joilla (samoin kuin karbamaateilla) on yhteinen vaikutusmekanismi, elimistön koliiniesteraasientsyymien vaikutuksen estyminen. Tällä hetkellä torjuntaainerekisterissä olevista marjanviljelyssä käytettävistä valmisteista Danadim 40 EC, Gusation ruiskutejauhe, Malan ja Malasiini ruiskutteet sisältävät organofosfaatteja. Organofosfaatit ja karbamaatit imeytyvät elimistöön ruuansulatuskanavan, hengitysteiden ja ihon kautta sekä silmien sidekalvolta. Ne metaboloituvat elimistössä useiksi aineenvaihduntatuotteiksi ja erittyvät virtsaan ja ulosteisiin. Metaboliittien erittyminen on nopeaa, eivätkä ne kerry elimistöön. Organofosfaattien ja karbamaattien myrkytysvaikutukset johtuvat pääasiassa koliiniesteraasientsyymien toiminnan estymisestä. Organofosfaatin reagoidessa entsyymin kanssa muodostuu fosforyloitunut, estynyt entsyymi. Alkuvaiheessa se voi osittain aktivoitua uudelleen, mutta ns. ikääntymisen tapahduttua entsyymin aktiivisuus on estynyt pysyvästi ja palautuu ainoastaan uuden entsyymin muodostuksen avulla, mikä vie aikaa jopa useita viikkoja. Sen sijaan karbamaateille altistumisen jälkeen koliiniesteraasiaktiivisuudet palautuvat nopeasti ja siksi toksiset vaikutuksetkin ovat lyhytkestoisia, yleensä muutamissa tunneissa ohi meneviä. Myrkytyksen oireita voivat olla pahoinvointi, oksentelu, ripuli, lisääntynyt hien, syljen, kyynelten ja keuhkoputkien liman eritys ja näköhäiriöt. Vaikeissa myrkytyksissä esiintyy lisäksi lihasheikkoutta, sekavuutta, uneliaisuutta ja kouristuksia. Hengityksen vajaatoiminta on kuolemaan johtaneissa organofosfaattimyrkytystapauksissa ollut tavallisin välitön kuolinsyy. Synteettiset pyretroidit (deltametriini, sypermetriini, esfenvaleraatti, lambda syhalotriini) ja luonnon pyretriinit Synteettiset pyretroidit ja luonnon pyretriinit imeytyvät elimistöön ruuansulatuskanavan ja vähäisemmin hengitysteiden ja ihon kautta. Aineenvaihduntatuotteet erittyvät sekä virtsaan että ulosteisiin. Ne erittyvät lähes täydellisesti muutamassa vuorokaudessa metaboloituen useiksi eri aineenvaihduntatuotteiksi. Synteettisten pyretroidien yksi tunnetuimmista aineenvaihduntatuotteista on 3 fenoksibentsoehappo (PBA). Synteettiset pyretroidit sitoutuvat jossain määrin elimistön rasvakudoksiin. Pyretroidien on kuvattu aiheuttaneen ihon ja silmien ärsytystä altistuneille työntekijöille. Iholla aistimukset saattavat ilmentyä polttavana tunteena ja kirvelynä. Vaikutuksen mekanismiksi on arveltu ihon ja hermopäätteiden alentunutta ärsytyskynnystä. Deltametriinin myrkyllisten vaikutusten tiedetään nisäkkäillä olevan neurotoksisia, mm. syljen eritys lisääntyy ja esiintyy tietyntyyppisiä spontaaneja pakkoliikkeitä ja kouristuksia. Kiinassa on vuosina raportoitu 325 akuuttia deltametriinimyrkytystä, joista noin puolella myrkytys aiheutui pelloilla tehdyistä ruiskutuksista. Lievän myrkytyksen saaneilla kuvattiin päänsärkyä, huimausta, väsymystä, pahoinvointia, ruokahaluttomuutta ja lihasnykäyksiä. Vakavan myrkytyksen saaneilla oli kouristuksia ja häiriöitä tajunnan tasossa. Rekisteröityjä pyretroidivalmisteita ovat mm. Fastac valmisteet, Decisvalmisteet, Sumi Alpha 5 FW ja Karate valmisteet. Luonnon pyretriineistä tunnetaan kuusi esterimuodossa olevaa tehoainetta. Eri pyretriinien ja niiden isomeerien toksisuus vaihtelee; yleisesti sitä pidetään vähäisenä. Useasti luonnon pyretriinejä käytetään yhdessä jonkin sellaisen tuhohyönteisten torjunta aineen kanssa, joka lisää pyretriinien vaikutusta (esim. piperonyylibutoksidi). Terveydellisinä haittavaikutuksina esiintyy pääasiassa allergisia reaktioita, ihottumia ja ylähengitystieoireita. Luonnon pyretriinejä sisältää mm. Bioruiskute S.

14 Kasvitautien torjunta aineet Ditiokarbamaatit eli etyleenibisditiokarbamaatit, ditiokarbamaattifungisidit Marjanviljelyssä kasvitautien torjuntaan käytetään Suomessa mankotsebi nimistä ditiokarbamaattia (valmisteita Dithane NT ja Penncozeb DG). Ditiokarbamaatit imeytyvät nopeasti ruuansulatuskanavasta. Ihon kautta imeytyminen on hitaampaa. Ditiokarbamaattien aineenvaihduntatuotteena on todettu etyleenitiourea (ETU), joka erittyy virtsaan. Rotalle suun kautta annetusta ditiokarbamaatista 55 % erittyi vuorokauden kuluessa virtsaan ja ulosteisiin. ETU on syöpää ja epämuodostumia aiheuttava aine. ETU vaikuttaa myös haitallisesti kilpirauhaseen ja munuaisiin. Ditiokarbamaattien on havaittu ärsyttävän ihoa ja limakalvoja ja aiheuttavan ihon herkistymistä työssä altistuneilla. Kun ainetta on joutunut suuri määrä nieltynä elimistöön, myrkytysoireina on esiintynyt mm. pahoinvointia, oksentelua, ripulia, päänsärkyä, haparointia, sekavuutta, lihasten velttoutta sekä jänneheijasteiden heikkoutta. ETU:aa on todettu epäpuhtautena mm. manebivalmisteissa. ETU pitoisuudet saattavat nousta jopa %:iin, kun valmisteita varastoidaan lämpimässä ja kosteassa. Tiofanaattimetyyli Tiofanaattimetyylin (valmisteessa nimeltä Topsin M) pääasiallisia aineenvaihduntatuotteina ovat 5 hydroksi 2 bentsimidatsolikarbamaatti (5 HBC) ja metyyli 2 bentsimidatsolikarbamaatti (MBC eli karbendatsiimi). Aineenvaihduntatuotteet erittyvät nopeasti sekä virtsaan että ulosteisiin. Tiofanaattimetyylin ei tiedetä aiheuttaneen myrkytyksiä ihmisellä. Eläinkokeet ovat antaneet joitakin viitteitä tiofanaattimetyylin ihoärsytyksestä ja MBC:n kives ja maksatoksisuudesta Rikkakasvien torjunta aineet Glyfosaatti Glyfosaatti tunnetaan myös nimellä N (fosfonometyyli)glysiini. Valmisteita ovat mm. Roundup, Rambo, Glyfonova ja Aggress valmisteet. Eläinkokeissa glyfosaatti on imeytynyt verrattain huonosti ruuansulatuskanavasta. Rotalle annetusta glyfosaatista suurin osa poistuu ulosteen mukana. Virtsaan erittyy % pääasiassa lähtöaineena. Suun kautta annetusta glyfosaatista % erittyi virtsaan 12 tunnin kuluessa ja 5 15 % ulosteisiin. Glyfosaatin puoliintumisaika radioaktiivisella aineella tutkittuna on 6 11 tuntia. Glyfosaatti ei kerry elimistöön. Aineen käyttäytymisestä ihmiselimistössä ei ole tarpeeksi tutkittua tietoa eikä sen pitkäaikaisvaikutuksia tiedetä. Suun kautta vahingossa tai itsemurhatarkoituksissa nautittuna tuotteen on raportoitu aiheuttaneen uhreille oksentelua, ripulia ja mahasuolikanavan verenpurkaumia. Ihokokeissa ei ole tullut esiin allergisiin tai toksisiin ihovaikutuksiin viittaavia löydöksiä. Väkevänä liuoksena glyfosaatti ärsyttää lievästi silmän sidekalvoa ja toistuvassa altistumisessa myös ihoa. Glyfosaatti on haitallista marjakasveille, joten sitä käytetään sivelykäsittelyinä yksittäisten rikkakasvipesäkkeiden tuhoamiseen esim. mansikkaviljelmillä, rivivälien puhdistamiseen ja kasvuston hävittämiseen viljelykierron lopussa.

15 4. KESKEISET KUORMITUSTEKIJÄT Tuki ja liikuntaelimistön kuormittuminen Marjanviljelyyn ja poimintaan liittyy paljon tuki ja liikuntaelimistön kannalta hankalia työasentoja sekä toistotyötä. Herukan poiminta on osin koneellista, osin sato myydään itsepoimijoille. Herukan ja vadelmanpoiminta kuormittaa vähemmän tuki ja liikuntaelimistöä kuin mansikanpoiminta. Herukkapensaiden käsin leikkuu rasittaa niska hartiaseutua, selkää ja käsiä. Välttääkseen ranteen jännetupentulehduksen on leikkuutyötä tekevän syytä tauottaa työtä ja tehdä elpymisliikkeitä työn lomassa. Huomiota tulee kiinnittää myös sopiviin työvälineisiin ja työskentelytapoihin. Mansikan istutuksen, kitkemisen ja poiminnan työasennot ovat hyvin samankaltaisia. Tuki ja liikuntaelimistöä kuormittavia työvaiheita on paljon, työt ovat kausiluonteisia ja ruuhkahuippuja on useita. Seisten poiminta kuormittaa erityisesti alaselkää kumartuneiden ja kiertyneiden työasentojen vuoksi. Toispolviseisonnassa on mahdollista ottaa tukea muita työasentoja helpommin, lisäksi niska ja selkä on mahdollista pitää suorana, joten asentoa voidaan pitää suositeltavana. Kyykkyasennossa pitkään työskennellessä voi seurauksena olla pohjehermohalvaus. Työ tauottuu sopivasti, kun mansikanpoimija käy itse viemässä kopan punnitukseen tai ainakin reilun matkan päähän poimintapaikasta. Lisäksi säännöllisestä syömisestä ja nesteen nauttimisesta on pidettävä huolta. 4.2 Lämpökuormittuminen Marjanviljelijä ja marjanpoimijat joutuvat monesti työskentelemään pitkiä aikoja yhtäjaksoisesti auringonpaisteessa. Kuumuus ja nestevajaus voivat aiheuttaa vakavia häiriöitä. Tällaisia häiriötiloja ovat auringonpistos, lämpöuupuminen ja lämpöhalvaus. Auringonpistos Auringonpistos on seurausta päähän kohdistuvasta suorasta säteilystä eli auringon paistamisesta päähän. Ensioireina ovat päänsärky, ärtymys, pahoinvointi ja oksentelu. Oireiden ilmaantuessa on henkilö siirrettävä varjoisaan ja viileään paikkaan. Henkilön on levättävä ja juotava runsaasti, mutta vähän kerrallaan. Lisäksi viileä kääre otsalla helpottaa oloa. Jos oireilu jatkuu ensihoidosta huolimatta, on henkilö toimitettava välittömästi lääkärinhoitoon. Lämpöuupuminen Lämpöuupuminen aiheutuu elimistön neste ja suolavajaudesta ja tilanne kehittyy asteittain. Oireina ovat yleinen heikkous, päänsärky, huimaus, sekavuus, ruokahaluttomuus, pahoinvointi, sydämen tykytys sekä myöhemmin hengityksen muutokset ja tajuttomuus. Oireilevan henkilön on keskeytettävä työ ja siirryttävä viileään paikkaan. Vaatetusta on vähennettävä ja juotava runsaasti, mutta vähän kerrallaan. Tajuissaan olevan potilaan jatkohoito on jäähdytys viileällä vedellä, tuulettimella tms. Potilas on toimitettava viipymättä lääkärin hoitoon vaikka tila kohenisi. Tajuttomat potilaat kuljetetaan välittömästi lääkärinhoitoon.

16 15 Lämpöhalvaus Kyseessä on elimistön lämpötilansäädön pettäminen. Oireita ovat yleinen heikkous, huimaus, päänsärky, epäsäännöllinen hengitys, oksentelu, ärtyisyys ja väsymys. Potilaan iho voi olla kuiva ja kuuma. Lisäksi potilaalla voi olla lihaskouristeluja ja hän voi äkillisesti menettää tajuntansa. Koska lämpöhalvaus voi tulla äkisti ja tilanne voi johtaa tajuttomuuteen jopa minuuteissa, on ensiapu aloitettava soittamalla lisäapua hätänumerosta 112. Potilas siirretään viileään paikkaan ja hänet riisutaan. Hereillä oleva henkilö laitetaan puoliistuvaan asentoon ja tajuton hengittävä henkilö kylkiasentoon. Potilaan iho ja hiukset pidetään märkinä suihkulla tai märkien pyyhkeiden avulla. Jäähdyttämistä voi tehostaa tuulettimella. Hengitystä tarkkaillaan. Tajuissaan olevalle potilaalle juotetaan runsaasti nestettä vähän kerrallaan. 4.3 Henkinen kuormittuminen Kiire työssä on yksi yleisimpiä stressin aiheuttajia. Stressi on tilanne, jossa ihminen tuntee itsensä jännittyneeksi, levottomaksi, hermostuneeksi tai ahdistuneeksi tai hänellä on jatkuvia univaikeuksia joidenkin asioiden vaivatessa mieltä. Työuupumuksella tarkoitetaan pitkäaikaisen työstressin tuloksena syntyvää häiriötilaa, joka ilmenee voimakkaana väsymyksenä, kyynisyytenä ja ammatillisen itsetunnon heikkenemisenä. Osa marjankuljetuksista tehdään öisin, joten riittävä lepo ja nukkuminen muuna aikana on tärkeää. Marjanpoimijoiden on huolehdittava säännöllisestä ruokailusta. Tilalla on otettava huomioon ruoan kylmäsäilytystilat ja jätteiden käsittely. Lisäksi on varattava riittävästi mahdollisuuksia käsien pesuun mm. ruokailun ja marjojen käsittelyn yhteydessä. Stressin ja rasittavuuden kokemukset kertovat sopeutumisesta työn haasteisiin ja kuormittavuuteen. Marjatiloilla työn kausiluonteisuus ja työnjohdon vastuu voivat aiheuttaa paineita yrittäjälle. Urakkatyö tuo paineita työntekijöille. Hyvän työyhteisön tunnuspiirteitä ovat tasa arvo ja oikeudenmukaisuus, selkeät työn tavoitteet, vaikutusmahdollisuus omaan työhön, avoin tiedonkulku ja palaute. Johtamiseen liittyvät hyvät vuorovaikutustaidot, kyky kuunnella ja antaa palautetta. Työn johtamiseen kuuluvat myös työsuhde ja työsuojeluasiat. Sosiaali ja terveysministeriön työsuojeluosasto on julkaissut oppaan Pienyrityksen työympäristö tuloksen tekijänä, josta löytyy työsuhdeasioihin liittyviä käytännön ohjeita. 5. TAPATURMAT JA ENSIAPU 5.1 Työtapaturmat ja ensiapu Tapaturmavakuutuslaitosten liitolta ja Maatalousyrittäjien eläkelaitokselta saatujen tietojen mukaan puutarha alan tapaturmat ovat tyypiltään yleisimmin esineisiin satuttamisia, kaatumisia tai ylirasittumisia. Marjanviljelyn työtapaturmissa vamman kohteena ovat yleisimmin ylä ja alaraajat. Tapaturmia sattuu eniten sadonkorjuussa ja kauppakunnostuksessa. Marjatilan ensiapuvalmiuden tarpeen määrittelee työterveyshuolto työpaikkakohtaisesti. Riittävä ensiapukoulutus on SPR:n I kurssi tai maatalousyrittäjien ensiapukurssi ja täydennyskoulutus vähintään kolmen vuoden välein. Ensiavun antamista varten

17 16 tarvitaan taitojen lisäksi asianmukainen ensiapuvälineistö. Ensiaputarvikkeiden peruspakkaukseksi sopii maatilan ensiapulaukku tai SFS standardin 5737 mukainen laukku täydennettynä alaraajalastalla. Ensiapuvälineiden sijaintipaikka ja lisäavun hälyttämisen neuvominen kuuluvat työntekijöiden perehdyttämiseen (ks. nuoren työntekijän työhön perehdyttämisohje, TTL). Ensiapuvälineet suositellaan hankittavaksi myös traktoreihin, tuotanto ja majoitustiloihin. Yksin työskentelevän työntekijän kanssa tulee sopia luotettavista varmennustoimenpiteistä työnjohdon ja työntekijän kesken. Tiloilla tulee olla puhelimen vieressä hätänumerot ja hätäilmoituksen teko ohjeet. 5.2 Torjunta ainemyrkytysten ensiapu Ensisijaisesti torjunta ainemyrkytykset ja tapaturmat pyritään ehkäisemään teknisen torjunnan, huolellisen työskentelyn ja suojautumisen avulla. Myrkytystapaturmien välttämiseksi on tärkeää tutustua etukäteen huolellisesti kaikkien käytössä olevien aineiden käyttöturvallisuustiedotteisiin, joista löytyvät myös ensiapuohjeet. Koska torjunta aineet ovat joukko kemiallisesti ja toksikologisesti erilaisia yhdisteitä, tyypillistä torjunta ainemyrkytystä ei voi kuvailla. Samoin hoito ohjeet vaihtelevat aineryhmittäin. Jokaiselle aineelle on pyrittävä löytämään juuri kyseessä olevan aineen spesifiset ensiapuohjeet. Noudata yleisiä myrkytysten ensiapuohjeita, mikäli tarkempia ainekohtaisia ohjeita ei ole saatavilla: huuhdo iholle joutunut aine välittömästi runsaalla haalealla vedellä, riisu likaantuneet vaatteet ja jatka huuhtelua vähintään minuuttia huuhdo silmiin joutunut aine juoksevan veden alla tai silmänhuuhtelupullon avulla vähintään minuuttia suun kautta myrkyllistä ainetta saanutta henkilöä ei saa oksettaa. Tajuissaan oleva henkilö voi huuhtoa suunsa ja hänelle voi antaa 1 2 lasillista vettä tai lääkehiiltä. toimita hengitysteitse myrkylle altistunut välittömästi raittiiseen ilmaan. Aseta tajuissaan oleva henkilö puoli istuvaan asentoon. Kaikki myrkyllisille aineille altistuneet tulee toimittaa jatkotarkastukseen. Lääkärikäynnille tarvitaan mukaan torjunta aineen käyttöturvallisuustiedote, etiketti tai muuten mahdollisimman tarkat tiedot tapaturman aiheuttaneesta aineesta. Ensiapuohjeita saa myös Helsingin yliopistollisen sairaalan Myrkytystietokeskuksesta, puh. (09) Ainekohtaisia ensiapuohjeita löytyy mm. Työterveyslaitoksen Internet osoitteesta kemikaaliturvallisuus kansainväliset kemikaalikortit. 5.3 Hyönteisten ja käärmeenpuremat Suomessa käärmeenpuremista ainoastaan kyykäärmeenpurema on vaarallinen. Puremakohdassa voi havaita kaksi reikää, se turpoaa ja on kipeä. Iho voi punoittaa ja siihen voi nousta rakkuloita. Henkilö voi olla huonovointinen ja hän voi vaikeassa tapauksessa mennä sokkiin. Ohjeet käärmeenpureman ensiavuksi: vältä puremakohdan liikuttelua tue puremakohta lepoasentoon, ei kuitenkaan koholle anna kyypakkauksesta kortisonitabletteja tai antihistamiinitabletteja pakkauksen ohjeen mukaan toimita pureman saanut henkilö lääkäriin

18 17 Yleensä hyönteisten pistot ovat harmittomia. Poikkeus ovat tilanteet, joissa henkilö saa allergisen reaktion hyönteisen pistosta. Useimmiten mehiläisen tai ampiaisen pisto aiheuttaa pistokohdassa lievää punoitusta, turvotusta ja kipua. Suuhun osunut pisto voi turvotuksen vuoksi vaatia kiireellistä apua, vaikka henkilö ei muuten olisi allerginen hyönteisille. Mehiläisen tai ampiaisen pistoissa toimi näin: laita kylmää pistokohdalle (vesi, kylmähaude) poista mehiläisen pistin varovasti pinseteillä tai partakoneenterällä Puutiainen eli punkki voi levittää Borrelia bakteerin aiheuttamaa Lymen tautia. Suomessa sairastuu tautiin vuosittain noin pari tuhatta ihmistä. Kaikki punkin puremat eivät levitä tautia. Ensivaiheessa pureman jälkeen nousee kuume. Noin viikon kuluttua puremasta iholle ilmaantuu melko nopeasti laajeneva rengasmainen punoitus. Tässä vaiheessa on hakeuduttava lääkäriin, koska taudin voi hoitaa tehokkaasti 2 3 viikon antibioottikuurilla. Ahvenanmaan saaristossa voi punkin puremasta saada harvinaisen Kumlingen taudin eli virusperäisen aivotulehduksen. Taudin ehkäisemiseksi on nykyisin olemassa rokote. Punkin pureman ehkäisyssä ja pureman jälkeen pidä alaraajat peitettyinä liikkuessasi ruohikossa punkkialueella tee punkkitarkastus iltaisin jos ihossa on punkki, poista se varovasti punkkipihdeillä tai sormilla mahdollisimman läheltä ihoa hakeudu lääkäriin, jos pureman ympärille tulee punoitusta, joka laajenee rengasmaisesti 6. TYÖOLOSELVITYKSET JA TERVEYSTARKASTUKSET 6.1 Työolosuhteiden selvittäminen Työolosuhteiden selvittäminen eli työpaikkaselvitys on jatkuvaa toimintaa, johon kuuluvat työn ja työolojen terveydellinen arviointi, ehdotusten tekeminen työn ja työolojen kehittämiseksi ja jatkotoimenpiteiksi sekä ehdotettujen toimien toteutumisen jatkuva seuranta. Työpaikkaselvitykset ovat lakisääteistä työterveyshuoltotoimintaa. Tässä kappaleessa käsitellään työoloselvitystä maatalousyrittäjien työterveyshuollon näkökulmasta. Työpaikkaselvitysten merkitys on erityisen tärkeä maataloudessa, koska työolosuhteet ja työmenetelmät ovat hyvinkin erilaisia eri tiloilla. Työpaikkaselvityksillä hankitaan tietoa työstä ja työympäristöstä sekä arvioidaan näiden vaikutusta työntekijän terveyteen. Maatalousyrittäjien työterveyshuollossa työolot selvitetään tilakäynnillä ja ne ajantasaistetaan työolosuhdehaastattelulla terveyskeskuksessa. Tavoitteena on tunnistaa työntekijän terveyttä ja työkykyä uhkaavat tekijät. Tapaturmien ja ammattitautien torjunnassa keskeinen merkitys on oikeilla työoloilla ja työtavoilla. Tämän vuoksi tilakäynnit ovat hyvin tärkeä osa työterveyshuoltoa, ja niiden toteuttamiseen ja sisältöön on kiinnitettävä erityistä huomiota.

19 18 Tilakäynneillä tehdään havaintoja työstä, työoloista ja työn terveysvaaroista: 1. fysikaaliset tekijät 2. biologiset tekijät 3. kemialliset tekijät 4. ergonomiset tekijät 5. työturvallisuus ja tapaturmavaarat 6. työstä johtuva psyykkinen kuormitus 7. ensiapuvalmius 8. lasten turvallisuutta koskevat havainnot 9. henkilökohtainen suojautuminen. Työoloselvityksessä marjatilan osalta selvitetään tilan viljelty pinta ala, eri työvaiheet, käytetyt työmenetelmät, käytössä olevat torjunta aineet, henkilönsuojaimet, koneet ja laitteet sekä työnjako. Käynnin aikana kysytään torjunta aineiden käyttöturvallisuustiedotteet ja pyydetään ottamaan ne mukaan terveystarkastukseen. Työpaikkaselvityksissä tulee pyrkiä menettelyyn, jossa maatalouden asiantuntija osallistuu tilakäynneille, erityisesti työterveyshuoltoa aloitettaessa ja kun maatalousyrittäjä itse katsoo sen tarpeelliseksi. Maatalouden asiantuntijan tehtävänä on yrittäjän neuvonta työympäristön kehittämisessä ja työjärjestelyissä. Hän toimii konsulttina tilan tuotanto olosuhteiden kehittämisessä ja tilakohtaisesti kannattavien investointien toteuttamisessa. Tilakäynteihin osallistuvalla maatalouden asiantuntijalla on oltava ajantasainen työterveyshuollon koulutus (valtioneuvoston asetus hyvän työterveyshuoltokäytännön periaatteista, työterveyshuollon sisällöstä sekä ammattihenkilöiden koulutuksesta 1484/2001,18 ). Tilakäynnin yhteydessä tulee selvittää, onko tilalla valmiudet antaa marjanpoimijoille alkuinformaatio. Tarvittaessa työterveyshuolto auttaa viljelijää tilapäistyöntekijöiden alkuinformoinnissa. Tyypillisellä suomalaisella marjatilalla marjanviljelijänä on joko isäntä, emäntä tai molemmat, ja he osallistuvat tilan kaikkiin töihin. Maanmuokkaus, lannoitus, torjunta aineiden levitys, hankinnat ja suunnittelu ovat isäntäväen perustöitä. Usein myös tilan lapset osallistuvat marjanviljelyn eri töihin kuten istutukseen, kasteluun, kitkemiseen ja marjanpoimintaan. Erityisesti lapsia töissään ohjattaessa on varmistettava, etteivät nämä pääse työskentelemään torjunta aineella käsitellyillä pelloilla. Torjunta aineiden levityksen tekee yleensä tilan isäntä. Torjunta ainetyön keskittäminen yhdelle henkilölle on järkevää, koska tällöin työmenetelmien, suojainten käytön ja suojainten sekä välineiden huollon opetus on helpommin toteutettavissa. Samalla vastuu selkeytyy ja torjunta ainetyöhön osallistuvat pystytään pitämään asianmukaisten terveystarkastusten piirissä. Tarkastuksessa tehtävässä altistumisen arvioinnissa auttaa myös ruiskutuspäiväkirjasta saatava tieto. Neuvontajärjestöt kouluttavat marjanviljelijöitä laatutyössä. On suositeltavaa, että työterveyshuollot tekevät heidän kanssaan yhteistyötä, kun tiloja ohjataan tekemään työterveys ja turvallisuusjärjestelmiä (TTT järjestelmä). TTT järjestelmissä tilakohtaisesti tunnistetaan, kartoitetaan, arvioidaan ja tehdään toimenpiteet työterveys ja turvallisuusriskien ennakoimiseksi. Työolosuhdeselvityksen perusteella arvioidaan terveystarkastusten osalta kuinka usein tarkastus on tarpeen ja mikä on tarkastuksen sisältö. Terveystarkastuksen sisältö määräytyy siis sen mukaan, mitä tehtäviä henkilö marjanviljelyssä tekee. (Ks. Liite 3 Torjunta aineille altistuvan seurantalomake.)

20 Terveystarkastukset Marjanviljelijän terveystarkastuksen sisältö noudattaa maatalousyrittäjien terveystarkastusohjeita (Taattola ym. 2000). Näiden ohjeiden lisäksi marjanviljelijän terveystarkastuksessa tulee huomioida torjunta ainetyötä tekevien sekä mansikanpoimijoiden työn erityispiirteet. Torjunta ainetyö Torjunta ainetyötä tekevien terveystarkastusten sisältöä on selostettu Valtioneuvoston päätöksessä työntekijän suojelemisesta kemiallisille tekijöille altistumiseen liittyviltä vaaroilta (920/1992). Myös Valtioneuvoston päätöstä työturvallisuuslain soveltamisesta torjunta aineiden käsittelyyn ja levitykseen metsätöissä (738/2002) voidaan pitää ohjeellisena. Terveystarkastusten ja työpaikkakäyntien suunnittelun tueksi on julkaistu opas: Torjunta aineille altistuvien terveystarkastukset (Tuomainen ym. 2003). Terveystarkastuksen yhteydessä terveydenhoitajan tulee varmistua siitä, että torjunta ainetyöntekijä tuntee tarvitsemansa henkilökohtaiset suojaimet ja osaa käyttää sekä huoltaa niitä. Lisäksi tulee varmistua siitä, että työtavat ovat oikeat ja että työntekijä huolehtii henkilökohtaisesta hygieniastaan. Terveydenhoitaja antaa ohjeet, miten menetellään torjunta ainetapaturman sattuessa, tai jos epäillään torjunta aineen aiheuttamia oireita. Alkutarkastus Alkutarkastuksen tärkein tavoite on antaa työntekijälle tarvittavat tiedot vaarojen ehkäisystä, joka käsittää oikeat työtavat, suojautumisen ja riittävän henkilökohtaisen hygienian. Lisäksi tulee varmistua työntekijän kyvystä työskennellä huolellisesti ja ohjeita noudattaen. Alkutarkastuksessa varmistaudutaan siitä, että torjunta ainetyötä tekevä on mahdollisimman terve ja sopiva tähän työhön. Tarkastuksessa tulee kiinnittää huomiota työntekijän terveydentilaan monipuolisesti (psyykkinen ja neurologinen tila, maksa ja munuaisten toiminta, kilpirauhanen, vertamuodostava kudos, hengityselimistö, sydän, iho ja allergiset ominaisuudet). Huomiota kiinnitetään myös alkoholin ja lääkkeiden käyttöön. Raskaana olevien ei tule tehdä työtä, jossa on mahdollista altistua torjuntaaineille. Normaalin terveystarkastuksen lisäksi tutkitaan dynaaminen spirometria ja tarvittaessa voidaan laboratoriokokein varmistaa munuaisten, maksan, kilpirauhasen ja vertamuodostavan kudoksen toiminta. Torjunta ainealtistumisen biologinen monitorointi on suunniteltava marjatilalla käytettävien torjunta aineiden mukaan. Esimerkiksi organofosfaateille altistuttaessa on työntekijän alkutarkastukseen syytä sisällyttää veren koliiniesteraasien määritys (B AKolEs eli asetyylikoliiniesteraasi ja B PkolEs eli pseudokoliiniesteraasi) lähtötason selvittämiseksi. Tarkemmat ohjeet kirjasta Torjunta ainealtistumisen biomonitorointi (Tuomainen, 2001). Määräaikaistarkastus Terveystarkastusten tarve, ajoitus, tarkastusväli ja tarkastusten sisältö määräytyvät työpaikkaselvityksessä esiin tulleiden työolosuhde ja altistumistietojen perusteella.