Auta Haitia. ensiavussa, nälänhädässä ja jälleenrakentamisessa. Keminmaa Kirkolliset SIVU 10. Kemi Kirkolliset SIVU 8. tervola. Kemi Keminmaa Simo

Transkriptio

1 Kemi Keminmaa Simo Tervola Tornio Ylitornio K e m i -To r n i o n r o v a s t i k u n n a n s e u r a k u n t a l e h t i N o Yhteisvastuun kohde on nyt ajankohtaisempi kuin koskaan Auta Haitia ensiavussa, nälänhädässä ja jälleenrakentamisessa Raivaustyötä Haitin pääkaupungissa Port-au-Princessä tämän viikon alussa. Kuva: Kirkon Ulkomaanapu/Nanny Nordström Haitin tasavallassa pari viikkoa sitten tapahtunut maanjäristys on aiheuttanut ennen näkemätöntä tuhoa. Kuolonuhrien määrä on ainakin yli kenties jopa kuollutta. Luvut tarkentuvat raunioiden raivaustöiden myötä. Joillakin alueilla lähes kaikki rakennukset ovat tuhoutuneet. Avuntarvitsijoita on useita miljoonia maassa, joka jo ennen maanjäristyksen tuhoa oli läntisen maailman köyhimpiä. YK:n, kirkkojen, Punaisen Ristin ja muiden humanitaaristen toimijoiden avustustoimet ovat käynnistyneet nopeasti ja tehokkaasti. Myös valtioiden ja yhteisöjen avustuksia sekä yksityisten lahjoituksia on alkanut virrata ennätysmäisen paljon. Tilanne Haitissa on kuitenkin edelleen erittäin vaikea. Nyt voit auttaa osallistumalla seurakuntien perinteiseen Yhteisvastuukeräykseen, jonka ulkomaiseksi kohteeksi oli jo aikaisemmin valittu juuri Haiti ja sen köyhät lapsiperheet. Ajankohtainen katastrofi antaa mahdollisuuden kohdentaa apu nyt sinne, missä tarve on suurin. Vuosia kestävää jälleenrakentamisen ohjelman mittavuutta on verrattu Euroopan jälleenrakentamiseen viime sotien jälkeen 1940-luvun lopulla, kun vuosia sotakenttänä ollut Eurooppa nostettiin raunioista pääosin amerikkalaisella Marshall-avulla. Kemi Kirkolliset SIVU 8 Keminmaa Kirkolliset SIVU 10 SIMO Kirkolliset SIVU 10 tervola Kirkolliset SIVU 10 tornio Kirkolliset SIVU 9 ylitornio Kirkolliset SIVU 11

2 Sana sunnuntaiksi Kolmas sunnuntai ennen paastonaikaa (Septuagesima) Ansaitsematon armo Päivän latinankielinen nimi septuagesima (= seitsemäskymmenes) ilmaisee päivien lukumäärän pääsiäiseen, johon seurakunnan katse nyt kääntyy. Tästä päivästä on vanhastaan alkanut papiston paasto. Seurakuntaa kehotetaan kilvoittelemaan kärsivällisesti Jumalan armoon luottaen. Päivän evankeliumiteksteissä muistutetaan, että Jumalan armoa ei ansaita. Hänen hyvyytensä on sama kaikkia kohtaan. Liturginen väri: Vihreä Alkuvirsiä: 265 Jeesus armon soi, 399 Taas armon kyllyydestä, 547 Joka aamu on armo uus Päivän virsiä: 410 Maailman tungoksessa käy, 166 On hengissä maa, 404 Voittaja, suo voitto meille Päivän psalmi: Ps. 18:2-7, 1. lukukappale: Jer. 9:22-23, 2. lukukappale: 1. Kor. 9:24-27 Evankeliumi: Matt. 20: Kynttilänpäivä Kristus, Jumalan kirkkauden säteily Nimitys kynttilänpäivä juontaa siitä keskiaikaisesta tavasta, että tänä sunnuntaina vihittiin vuoden aikana kirkossa käytettävät kynttilät. Juhlan raamatullisena aiheena on Jeesus-lapsen tuominen temppeliin ja jumalallinen kirkkaus, joka hänessä tuli maailmaan ja ilmestyi meille. Siunatessaan lasta ja hänen vanhempiaan vanha Simeon ylistää Jumalaa pelastuksesta, jonka hän on valmistanut kaikille kansoille, ja valosta, jonka hän on antanut loistaa kansalleen Israelille. Liturginen väri: Valkoinen Alkuvirsiä: 48 Tänään jälleen Herran kansan, 540 Aurinko armas valollansa, 576 Maa hohtaa lumivaipassansa, Päivän virsiä: 49 Nyt, Herra, rauhaan mennä saan, 447 Kristus, valo maailman, 543 Valkeus iankaikkinen Päivän psalmi: Ps. 48:11-15, 1. lukukappale: Jes. 52:8-10, 2. lukukappale: 2. Kor. 3:18-4, 6 Evankeliumi: Luuk. 2:22-33 Kynttilänpäivä on valoisa Kristus-juhla Kynttilänpäivää on kristikunnassa vietetty erillisenä juhlana 300-luvun puolivälistä lähtien. Kynttilänpäivää vietetään 40. päivänä joulusta. Joulunvieton vakiinnuttua 25:nteen joulukuuta alettiin kynttilänpäivää viettää helmikuun toisena päivänä. Suomessa kynttilänpäivää vietetään 2.2. tai sitä seuraavana sunnuntaina. Jos se on laskiaissunnuntai, vietetään kynttilänpäivää jo viikkoa aikaisemmin. Jumalan kirkkaus ja valo kuitenkin tulevat esiin päivän teemassa Kristus, Jumalan kirkkauden säteily ja raamatunteksteissä. Kynttilänpäivä on Kristus-juhla, jolloin liturginen väri on valkoinen ja alttarikynttilöiden lukumäärä on kuusi. Kynttilänpäivä on niin sanottu pistepyhä, mikä tarkoittaa sitä, että sen liturginen väri rajoittuu vain kyseiseen päivään. Kynttilänpäivän jälkeen maanantaista lauantaihin liturginen väri on vihreä ja alttarikynttilöitä on kaksi. Kynttilänpäivä päättää joulun tapahtumien muistelun. Tämä näkyy muun muassa siten, että viimeistään kynttilänpäivänä puretaan seimiasetelmat, joiden rakentaminen on aloitettu jo adventtina ja viimeiset henkilöt idän tietäjät on asetettu Jeesus-lapsen seimen välittömään läheisyyteen loppiaisena. (KT) Kaikkivaltias, iankaikkinen Jumala. Ainoa Poikasi tuotiin pienenä lapsena eteesi temppeliin, niin kuin laki määräsi. Me kiitämme sinua siitä, että hän on meidän pelastajamme. Rohkaise meitä, lapsiasi, tulemaan pyhien kasvojesi eteen anteeksiantoosi turvaten. Valaise ja lohduta meitä sanallasi. Kuule meitä Poikasi Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme tähden. Hartaus Jeesus auttaa hädässä Kirkonmenot Avioliiton symbolit n Avioliitto on ikivanha instituutio. Kristillisen käsityksen mukaan se on kuulunut ihmiskunnan elämään luomisesta alkaen. Muodot ovat toki muuttuneet aikojen saatossa. Avioliittoon vihkiminen tunnetaan useimmissa kulttuureissa ja uskonnoissa. Kristillisessä perinteessä sille on oma kirkollinen toimituksensa. Monissa maissa avioliiton varsinaisesti perustaa siviilitoimitus, jolle voidaan jälkikäteen hakea kirkollinen siunaus. Avioliittoon ja sen kirkolliseen vihkimiseen liittyy useita symboleita. Ei ole aina helppo sanoa, mikä näistä tunnuksista on kirkollinen. Joku vertauskuva voi olla taustaltaan kristillinen, mutta on sittemmin laajentunut yleisempään käyttöön. Tai sitten maallisesta käytöstä nouseva tunnus on myöhemmin omaksuttu ja selitetty kristillisesti. Varsin yleisesti kihlautuneet ja avioituneet ilmaisevat sitoutuneisuutensa sormuksilla. Sormusten käyttö ei ole pakollista (ei myöskään vihkimistoimituksessa), mutta hyvin yleisestä käytännöstä kuitenkin on kyse. Sormuksella tai sormuksilla tahdotaan symbolisesti ilmaista sitoutuneisuutta. Sormuksen ehyt kehämäinen muoto on kuvaamassa myös liiton pysyvää ja ikuisuuteen asti kantavaa luonnetta. Omassa kirkossamme on käytäntönä, että vihkisormusta pidetään vasemman käden nimettömässä. Useimmiten on tapana, että aviovaimolla sormuksia on kaksi, aviomiehellä puolestaan yksi. n Myrskyävä meri ja luonnon armoille joutuminen saa ihmisen tuntemaan pienuutensa ja avuttomuutensa. Tätä suurta avuttomuutta ja voimattomuutta on viime viikkojen aikana koettu Haitin maanjäristysalueella. Mikä onkaan se hätähuutojen ja rukousten määrä, joka on näinä päivinä noussut Haitin raunioista. Monet eloonjääneet ja loukkaantuneet odottivat päiväkausia pelastajien saapumista, että tulisi löydetyksi. Olemme kuulleet monia ihmeellisiä viime hetken pelastumisia, mutta vielä useampi menehtyi. Järkyttävien tapahtumien edessä inhimillinen viisaus loppuu. Meillä on miksi kysymyksiä ja jopa syytöksiä Jumalalle. Miksi Jumala sallii? Nukkuiko Jumala? Emme tiedä miksi tällaista tapahtuu, mutta sen tiedämme varmasti, että Jumala ei nuku (Ps. 121:4). Hiuskaan ei putoa päästämme Jumalan tietämättä. Siksi on turvallista inhimillisten selittelyjen ja arvailujen sijaan etsiä apua ja lohdutusta Jumalan sanasta. Sananjulistajakin saa jäädä saman sanan varaan. Jumala kyllä vastaa sanastaan. Sunnuntain evankeliumissa kohtaamme kuoleman hädässä olevat opetuslapset ja nukkuvan Jeesuksen, jota tottelevat tuulet ja aallotkin. Jeesus todella on lihaa ja verta oleva veljemme, joka tuntee ihmisen osan. Jeesuksen tosi ihmisyydestä kertovia kohtia on useita äidin kohdussa olevasta ja seimeen kapaloidusta lapsesta alkaen. Jeesuksen tuli nälkä, Jeesus nukkui, Jeesus itki, Jeesus kuoli. Mutta samalla Jeesus on tosi Jumala ja kaikkivaltias Herra. Siitä kertovat hänen sikiämisensä Pyhästä Hengestä, ihmetekonsa ja ylösnousemuksensa. Jeesus on luonnonvoimien Herra, sairauksien Herra, synnin Herra ja kuoleman Herra. Kun meidän kanssamme on tällainen Herra, miksi tai mitä meidän pitäisi pelätä. Sitä Jeesuskin kysyi ja nuhteli opetuslasten vähäistä uskoa. Samalla hän vastaa heidän hätähuutoonsa: Herra, pelasta meidät! Me hukumme. Sormusten lukumäärää ei kuitenkaan ole määrätty, vaan puolisot voivat sen keskenään sopia. Ortodoksit pitävät vihkisormustaan oikean käden nimettömässä. Näille pienille eroavuuksille ei ole sinänsä mitään sen kummempia syitä tai selityksiä. Vihkimisperinteisiin on kuulunut tiettyä symboliikkaa myös morsiamen hääpukuun ja siihen liittyvään huntuun. On tietysti hieman erikoista, että nämä tunnukset liittyvät vain morsiamen asuun. Elämässä on monenlaisia myrskyjä. Niitä voi olla oikeista vaahtopäistä alkaen arkipäivän elämässä, ihmissuhteissa, terveydentilassa kuin omantunnon kysymyksissä synnin syyllisyydessä ja kuoleman pelossa. Mutta sellaista tilannetta ja myrskyä ei olekaan, jossa Jeesus ei voisi ja tahtoisi auttaa sinua. Hänelle on kaikki mahdollista. Jeesus on sinua lähellä ja tahtoo antaa sinulle todellisen rauhan. Jos Jeesus ei ota pois ulkoista ahdinkoa, hän antaa sisimpään rauhan kestää se. Jokaiselle luokseen tulevalle hän antaa kaikki synnit anteeksi. Daavidin kanssa saamme uskoa: Vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani (Ps. 23:4) Kun pelko minut valtaa, minä turvaudun sinuun. Sinun sanaasi, Jumala, minä ylistän, sinuun minä luotan, en pelkää mitään (Ps. 56:4) Johan Helkkula Keminmaan seurakuntapastori Omassa traditiossamme on kuitenkin tyypillistä, että morsiamella on puhtaan valkoinen vihkipuku ja siihen liittyvä huntu. Molemmilla on taustallaan puhtauden kuvaaminen. Voisi tietysti kysyä, eivätkö sulhaset ole vastaavan hääpuvun arvoisia! Toisaalta selittävänä tekijänä on myös se, että pohjoismaisessa kulttuurissa miehet varsin harvoin käyttävät valkoisia juhlapukuja. Hunnun käyttö vihkiasussa on meillä viimeisten vuosikymmenten aikana selvästi vähentynyt. Ortodoksisessa kirkossa vihkimiseen kuuluu olennaisesti kruunujen käyttö. Tämä tapa ei ole täysin tuntematon myöskään luterilaisessa perinteessä. Oulussakin luterilaisten seurakuntien käytössä on morsiuskruunu, joskin hyvin harvoin sillä on kysyntää. Vihkipari seisoo alttarin edessä siten, että seurakunnasta katsottuna sulhanen on aina morsiamen oikealla puolella. Vastaavasti morsiamen sukulaiset ja ystävät istuvat kirkossa hänen puolellaan, kun taas sulhasen taustajoukot ovat hänen puolellaan. Kyseessä on ikivanha kirkollinen ajattelutapa. Tradition mukaan kirkon pohjoispuoli (olettaen, että alttari on perinteisesti itäsuuntaan) on Neitsyt Marian puoli. Tämän symboliikan mukaisesti Marian puoli on varattu naisväelle. Veijo Koivula KIRKKOLAIVA Ryhmätilaus joka kotiin 16. vuosikerta Julkaisija: Kemi-Tornion rovastikunnan seurakunnat Päätoimittaja Markku Korpela p , markku.korpela@evl.fi Kaikki aineisto lehteen sähköpostilla: soile.koivisto@tornionlaakso.net Faksi Puh Alkkulanraitti 48, Ylitornio Kustantaja: Privat-Medi Oy Toimituksen avustajat: Paavo Vänninen Kemi , paavo.vanninen@pp.inet.fi Tarja Tervahauta , tarja.tervahauta@evl.fi Painatus: Suomalainen Kirjapaino Oy, Kajaani Jakelu: Uusi Torniolainen ja Itella Ilmestyy torstaisin joka toinen viikko Seuraava numero torstaina

3 Pääkirjoitus Ajankohtainen Yhteisvastuukeräys n Yhteisvastuukeräys käynnistyy sunnuntaina 7.2. Keräys turvaa jokapäiväisen leivän köyhille lapsiperheille Suomessa ja Haitissa. Näin se käynnistyy. Teija Jestilä, Eine Kemppainen ja Ilona Pääkkölä ovat valmiita toimittamaan keräyslippaat kerääjille. Heitä kaivataan vielä lisää. Kemissä lipas- ja tonkkakeräys alkaa Lähellä olevaa hätää ei unohdeta Kaikkia lapsia ei tänäkään huudeta syömään, todetaan yhteisvastuukeräyksen esitteessä. Niin, ei huudeta, ei maailmalla eikä edes Kemissä. Vaikka Haitin maanjäristyksen aiheuttama ahdistus täyttää mielet ja hallitsee mediaa, ei lähellä olevaa hätääkään saa unohtaa. Kemin seurakunnassa ollaan valmiita omalta osaltaan keräämään apua niin Haitiin kuin oman seurakunnan vähävaraisille lapsiperheillekin. Koska käytännön keräystoimet Haitin uhrien auttamiseksi on jo käynnistetty valtakunnallisella tasolla, oli diakoniatyön tekijöillä Teija Jestilällä ja Ilona Pääkkölällä sekä luottamushenkilö Eine Kemppaisella mahdollisuus varmistaa, että kaikki omassa seurakunnassa tarvittava keräysvälineistö löytyy ja on toimitettavissa kentälle. Kemissä yhteisvastuukeräys toteutetaan pääosin tonkka- ja lipaskeräyksenä enimmäkseen liikekeskuksissa, kaupoissa ja muilla yleisillä paikoilla. Varsinainen paikallinen keräys alkaa perjantaina ja jatkuu huhtikuun loppuun. Teija Jestilän mukaan kaupunkimiljöössä ovelta ovelle toteutettava listakeräys ei toimi yhtä tehokkaasti kuin pienissä kunnissa. Diakoniatyö tai yhteisvastuun työryhmä eivät suinkaan ole yksin vastuussa yhteisvastuun toteuttamisesta vaan mukana ovat kaikki seurakunnan toimintamuodot sekä paikallisen Marttaliiton jäsenet. Erityisesti on tapahtumavastuuta suunnattu piirineuvostoille. Haastetta riittää, sillä Kemin yhteisvastuutuotto ei ole ollut kovin korkea. Viime vuonna keräystulos ylsi vajaaseen euroon. Parannettavaa siis riittää. - Pelkkiin numeroihin ei kuitenkaan pidä tuijottaa, sillä keräys toteutetaan seurakunnan perustyön yhteydessä, korostavat diakonit. Haitin auttaminen on näkyvästi esillä myös Kemissä. Viktor Klimenko konsertoi Kemin kirkossa klo 19. Yhteisvastuuta ja lohisoppaa Yli 12 vuotta seurakunnan luottamushenkilönä toiminut Eine Kemppainen kokee yhteisvastuukeräyksen omana alanaan. - Konkreettista työtä, jota haluan tehdä. Meillä on toimiva ryhmä vaikka viranhaltijat tässä vaihtuvatkin, sanoo Eine ja suuntaa sanomansa kemiläisille yrityksille. - Nyt on yrityksillä mahdollisuus tulla yhteisvastuuseen monipuolisesti. Kaiken avun ei tarvitse olla rahaa, vaan meille kelpaavat tarvikkeetkin. Järjestämme jälleen yhteisvastuulounaan, jossa tarjolla on mm lohisoppa. Einen mainiota lohisoppaa on tarjolla Kemin seurakuntakeskuksessa yhteisvastuulounaalla sunnuntaina 7.2. heti kirkon jälkeen klo alkaen. Silloin avaa ovensa myös lastenparkki, jonne lapset voi jättää valvotusti peuhaamaan vanhempien ruokailun ajaksi. Köyhät lapsiperheet ja masentuneet äidit - Masentuneet äidit ovat tämän hetken tikittävä aikapommi, sanoo perhetyöntekijä Pirjo-Minna Lääkkö. Hän näkee työssään kentällä kuinka yhteiskunnan vähennetty tuki ahdistaa vähävaraisia lapsiperheitä ja yksihuoltajia. - Kemin alueella lasten huostaanotot ovat lisääntyneet tuntuvasti. Köyhyys ja toivottomuus laukaisevat äitien masentuneisuuden ja perheen vähäinenkin huolto kärsii. Tilanne tuntuu pahenevan koko ajan, kertoo Pirjo-Minna ja korostaa, että kentällä kyllä toimitaan kaikin voimavaroin, sillä yhteistyö kaupungin perhetyöntekijöiden kanssa on hyvä. - Silti lastensuojelun pelko elää ja näkyy. Useimmiten tullaan ensin hakemaan apua kirkon puolelta, jossa kynnyksen koetaan olevan matalamman. Vasta sitten yhteistoimin uskallaudutaan muiden auttajien luo. Pirjo-Minna Lääkkö korostaa, että pieninkin apu on tarpeen. Kun yhteisvastuun tuottoon lisätään muiden toimijoiden avustukset, voidaan tarvitsevia lapsiperheitä auttaa edes jotenkin. - Nyt suuntaamme tulevan keräystuoton vähävaraisten lapsiperheiden virkistyshetkeen. Annetaan heille edes hetkeksi mahdollisuus arjesta irtaantumiseen ja vertaistuen saamiseen toteutuupa se sitten kylpyläpäivänä tai leirihetkenä. - Lähipiirissämme on todellinen hätä, yhteisvastuun kautta sinäkin voi lieventää sitä. Paavo Vänninen Yhteisvastuun tämänvuotisessa ulkomaankohteessa Haitissa tapahtui tuhoisa maajäristys. Siksi kevään Yhteisvastuukeräys käynnistettiin poikkeuksellisesti jo ennen virallista avausta. Haitilaiset tarvitsevat kipeästi ensiapua, vettä, ruokaa, suojaa ja huopia. Kaikki Yhteisvastuulle ennen keräyksen avausta tulleet lahjoitukset menevät suoraan Kirkon Ulkomaanavun Haitin katastrofiapuun. Täällä Suomessakin yhä useampi lapsi elää köyhyydessä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan köyhiksi luokitelluissa perheissä oli pari vuotta sitten noin alle 18-vuotiasta lasta. Vastaava luku vuonna 1995 oli Kaikkia lapsia ei tänäänkään huudeta syömään. Yhteisvastuu auttaa suomalaisia lapsiperheitä turvaamaan jokapäiväisen leipänsä. Jokainen meistä voi olla arkienkeli ja auttaa lapsiperheitä Suomessa ja Haitissa. Voimme olla arkienkeleitä monella tavalla. Voimme tulla kerääjäksi tai lahjoittaa keräykseen, voimme osallistua yhteisvastuutapahtumiin tai lahjoittaa myös soittamalla Yhteisvastuun lahjoituspuhelimeen (10,10 /puh + pvm). Yhteisvastuukeräys syntyi aikanaan sodan runtelemaan ja köyhään Suomeen yhteishengen, keskinäisen avun, solidaarisuuden ja toivon merkiksi. Yhteisvastuukeräys muistuttaa, kasvattaa, välittää ja vie avun perille. Se on kansallinen instituutio, jonka suojelijana tasavallan presidentti on toiminut keräyksen koko 60-vuotisen historian ajan. Juhlavuotena Yhteisvastuukeräys haluaa tehdä historiansa parhaan tuloksen vähävaraisten lapsiperheiden hyväksi. Tässä työssä jokainen arkienkeli on kullan arvoinen. Haluathan sinäkin olla arkienkeli! Sinun apusi toimittaa perille Kirkon Ulkomaanapu. Yhteisvastuupoluille siivittäköön meitä arkienkeleitä Herramme sanat: Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle. MARKKU KORPELA Kemin kirkkoherra

4 Kolumni Yhteisvastuukeräys Haiti tarvitsee apua Yhteisvastuun tämänvuotisessa ulkomaankohteessa Haitissa tapahtui tuhoisa maanjäristys. Ennestään köyhä maa koki katastrofin, jonka seuraukset tuntuvat ihmisten arkielämässä pitkään. Tämän vuoden Yhteisvastuukeräys on käynnistetty poikkeuksellisesti jo nyt uhrien auttamiseksi. Haitilaiset tarvitsevat kipeästi ensiapua, ruokaa, vettä, huopia ja lääkkeitä. Haiti oli valittu keräyksen kohdemaaksi jo kauan sitten sillä perusteella, että se on yksi maailman köyhimmistä maista, ja sen köyhyyttä lisäävät toistuvat hirmumyrskyt ja tulvat. Tänä vuonna keräyksen yhteydessä vietetään Yhteisvastuun 60-vuotisjuhlaa. Keräys alkoi siis Suomessa 1950, jolloin maa oli sotien jäljiltä vielä köyhä ja runneltu. Heikosti toimeentulevia lapsiperheitä ja yksinhuoltajaperheitä oli paljon; monet isät olivat kaatuneet tai menettäneet työkykynsä sodassa, perheet olivat isoja ja karjalaisväestön oli aloitettava elämänsä perustuksia myöten alusta. Monilta suomalaisilta puuttui silloin ruokaa, vaatteita ja myös inhimilliset asuinolosuhteet. Yhteisvastuukeräys vetosi silloin köyhimpien puolesta, ja Suomen kansa vastasi vetoomukseen anteliaasti. Yhteisvastuuta on kerätty nyt kuusi vuosikymmentä. Suurin hätä on ollut jo kauan maamme rajojen ulkopuolella ja keräyksen tuotostakin on yli puolet annettu johonkin ulkomaan kohteeseen. Yhteisvastuun perinteisin keräysmenetelmä on edelleen kulkeminen listan kanssa ovelta ovelle. Nykyään mahdollisuuksia on muitakin: pankkitilit, lipaskerääjät kauppojen ja markettien edessä, konserttien kautta tukeminen, kuten viime sunnuntaina Helsingin tuomiokirkossa. Lähes kaksi miljoonaa haitilaista kärsii nälästä otsikoi Yhteisvastuun lehti. Lehden ilmestyessä kukaan ei tiennyt, että muutama viikko ennen keräyksen alkamista kohdemaata koettelisi ennen näkemätön luonnonkatastrofi, joka kasvattaisi ennestään kovia kokeneen kansan avuntarpeen monikymmenkertaiseksi. Joskus pelkään, että olen turtunut tämän maailman hädälle. Afrikan kuivuus ja nälänhätä, Ruanda, pakolaiset, kotinsa menettäneet - tätä on niin paljon. Mikä on minun paikkani ja apuni kaiken tämän hädän keskellä, sitä välillä mietiskelen Tajuan, että minäkin olen lähimmäinen, joka voin jakaa omastani. Jumalankin olemus on jakaminen. Hän on itsensä antava rakkaus. Hän jakoi omaisuutensa, kun Hän loi tämän maailman. Hän jakoi kalleimman aarteensa, kun Hän lähetti Jeesuksen luoksemme. Jumala toteuttaa itseään rakastamalla. Tässä elämässä Jumalalla on meidän kädet, jalat ja käytännön teot rakastaa lähimmäisiämme. Nyt haitilaiset tarvitsevat kipeimmin apuamme ja rakkauttamme. Martti Puontila Tornion kappalainen Mikä Yhteisvastuu? Yhteisvastuu syntyi 60 vuotta sitten lähimmäisenrakkaudesta, jolloin lapsiperheiden hätä antoi kipinän keräykselle. Tuo kipinä ei ole koskaan hiipunut. Nyt Yhteisvastuu on evankelis-luterilaisen kirkon suurkeräys, suurin suomalainen lajissaan. Keräys auttaa hädänalaisia syntyperään, uskontoon tai poliittiseen vakaumukseen katsomatta Suomessa ja ulkomailla. Yhteisvastuun juuret ovat syvällä Suomen historiassa. Syksyllä 1949 sodan ja pahojen hallavuosien jälkeen lapsiperheiden tilanne Pohjois- ja Itä-Suomessa oli heikoissa kantimissa. Lapset olivat aliravittuja ja sairaita. Työttömyys vaikeutti perheiden toimeentuloa. Tarvittiin pikaista apua, mutta auttavaa järjestelmää ei ollut, kunnes kirkko tuli hätiin. Seurakuntatyön Keskusliiton pääsihteeri Toivo Laitinen ja sosiaalisihteeri Lauri Tuomi näkivät perheiden hädän kiertomatkallaan ja ehdottivat heti suurkeräyksen järjestämistä. Keräyksen nimen ideoi Varkauden kirkkoherra Kustaa Sarsa ja tasavallan presidentti kutsuttiin keräyksen suojelijaksi. Ensimmäiset Yhteisvastuu-talkoot polkaistiin käyntiin 1950 kaikissa seurakunnissa. Lähimmäisenrakkaus ylitti kaikki odotukset. Pohjois- ja Itä-Suomen nälkäänäkeville lapsiperheille kerättiin 60 miljoonaa silloista markkaa, tuplasti yli tavoitteen. Voima kumpuaa vapaaehtoisista 60 vuotta myöhemmin Yhteisvastuukeräyksellä on vapaaehtoista talkoolaista. Nämä arkienkelit ovat auttaneet satoja tuhansia hädänalaisia Suomessa ja maailman köyhimmissä maissa. Yhä edelleen keväiseen katukuvaan kuuluvat Yhteisvastuukerääjät kiertävät keräyslistojen kanssa ovelta ovelle vetoamassa ihmisten lähimmäisenrakkauteen. Perinteikäs listakeräys on saanut rinnalleen uusia, toinen toistaan kekseliäämpiä keräystapoja. Vuosittainen keräystuotto on viime vuosina ollut noin viiden miljoonan euron luokkaa. Yhteisvastuu on paljon muutakin kuin rahankeräys. Se tuo esille monesti näkymättömän hädän eikä kavahda tarttua aiheisiin, joihin moni ei koskisi pitkällä tikullakaan. Ole arkienkeli ja auta. Tyhjä vatsa on karu alku elämälle. Sinun avullasi asiat voivat olla toisin. Liity Yhteisvastuukeräyksen arkienkeliarmeijaan ja tule tekemään hyviä töitä. Vuonna 2010 autamme köyhiä lapsiperheitä Suomessa ja Haitissa turvaamaan itselleen jokapäiväisen leivän. Voit olla arkienkeli monella tavalla. Tule kerääjäksi, käy ostoksilla Yhteisvastuukaupassa tai lahjoita rahaa. LAHJOITA TEE HYVIÄ OSTOKSIA Yhteisvastuu on jo käynnistynyt katastrofikeräyksenä Haitiin Ole arkienkeli. Osallistu Yhteisvastuukeräykseen. TULE KERÄÄJÄKSI Yhteisvastuukeräys täyttää 60 vuotta. Juhlavuonna autetaan vähävaraisia lapsiperheitä Suomessa ja Haitissa. Haitissa tapahtuneen maanjäristyksen vuoksi lahjoittaa voi jo nyt. Ennen keräyksen virallista avausta tulleet lahjoitukset ohjataan suoraan Kirkon Ulkomaanavun Haitin katastrofiapuun. Juhlavuoden ulkomaankohteena ovat hädänalaiset lapsiperheet Haitissa. Kirkon Ulkomaanapu organisoi keräysvaroilla ruokaturvan kehittämistä tässä köyhyyden ja luonnonmullistusten runtelemassa maassa. Maanjäristys on entisestään pahentanut haitilaisten tilannetta. Hätä on suuri. Kotimaassa varoja kerätään köyhien lapsiperheiden auttamiseksi. Erityiskohteena on Lapsiperheiden ruokaturva -hanke, jonka toteuttamisesta vastaavat Marttaliitot. Virallisesti keräys käynnistyy sunnuntaina 7.2. Sen esimiehenä toimii arkkipiispa Jukka Paarma ja suojelijana tasavallan presidentti Tarja Halonen. Tilinumerot: Nordea OP Pohjola Sampo Handelsbanken Aktia Lahjoita verkkopankissa: Lahjoituspuhelin: (10,10 / puh. + pvm)

5 auttaa hädänalaisia Suomessa ja kehitysmaissa. Puutteellinen viemärijärjestelmä nostaa sadeveden kaduille. - Kivikkoisessa maaperässä pellot on muokattava viljelykuntoon täysin käsityönä. Jo ennen tuhoisaa maanjäristystä miljoonat haitilaiset kärsivät nälästä Kuvat: Paul Jeffrey/ACT-alliance Yhteisvastuun ulkomaankohteena on Haiti, joka oli läntisen pallonpuoliskon köyhin valtio jo ennen tuhoisaa tammikuun maanjäristystä. Kaksi kolmasosaa maan yhdeksänmiljoonaisesta väestöstä elää alle kahdella dollarilla päivässä ja arviolta vajaat kaksi miljoonaa haitilaista kärsii nälästä. Erityisen haavoittuvassa asemassa ovat lapset, joista Haitissa 12 prosenttia kuolee ennen viidettä ikävuottaan. Ruokaturvan tilanne haavoittuvainen Haiti on hyvin riippuvainen tuontielintarvikkeista. Muun muassa riisi, jauhot, viljatuotteet, ruokaöljy, sokeri, maito ja osa maissista tuodaan maahan. Saarivaltioon tuodaan myös kalaa Euroopasta asti. Vain papujen, mukulakasvien ja tärkkelyksen suhteen maa on lähes omavarainen. Haitin maanjäristyksessä kotinsa menettäneet ihmiset saivat ensimmäisen kerran puhdasta vettä maanjäristyksen jälkeen Kirkon Ulkomaanavun ja Norjan kirkon ulkomaanavun vedenpuhdistuslaitteista. Riippuvuus tuontielintarvikkeista altistaa maan globalisaation vaikutuksille. Heittelehtivät maailmanmarkkinahinnat nostavat ruoan hinnan helposti pilviin ja monet tuotteet täysin tavallisen kansan ulottumattomiin. - Paikalliseen tuotantoon olisi potentiaalia paljon enemmän, Gary Matthieu Haitin ruokaturvatilanteen kehittymistä seuraavan ja koordinoivan viranomaisen CNSA:n johtaja sanoo. - Ihmisten on tiedostettava ongelmat, jotta heissä heräisi tahto tilanteen parantamiseksi, hän jatkaa. Ruokaturvan järkkyminen Haitissa juontaa juurensa vakavista ympäristöongelmista. Luonnonvarojen kestämätön käyttö on johtanut maaperän eroosioon ja vesivarojen ehtymiseen. Eroosion vuoksi myös ilmastonmuutoksen myötä lisääntyneet trooppiset hirmumyrskyt ovat saaneet aikaan valtavia tuhoja Haitissa. Palvelut vain harvojen saatavilla Maan infrastruktuuri on heikko ja ruoan tuotannon ongelmat ajavat ihmisiä maaseudulta kaupunkeihin yhä kiihtyvää vauhtia. Nopea kaupungistuminen taas aiheuttaa työttömyyttä. Ihmisillä ei ole koulutusta ja terveyspalvelut ovat vain harvojen saatavilla. Poliittinen tilanne on epävakaa, yhteiskunta korruptoitunut ja turvaton. Käytännössä maan turvallisuudesta huolehtii YK:n lähes hengen sotilaallinen stabilisointioperaatio MINUSTAH. Myös nopea, noin 2,8 prosentin vuosittainen väestönkasvu aiheuttaa ongelmia. Vastaavassa ajassa tuotanto kasvaa vain prosentin ja ei näin ollen pysy väestönkasvun vauhdissa. - Oikeus ravintoon on ihmisoikeus. Haitin hallitus ei nyt näe asiaa niin, Gary Matthieu näpäyttää. Hänen mukaansa ratkaisut Haitin ongelmiin löytyvät koulutuksen ja kasvatuksen kautta. Ravitsemistietouden lisäämisen, maatalouden kehittämisen ja työllisyyden edistämisen tulisi liittyä kaikkiin toimenpiteisiin. Salla Peltonen Kirkon Ulkomaanapu toimittaa telttoja ja vettä Haitiin Kuva: Paul Jeffrey/ACT-alliance Kankaista koottuja tilapäiskoteja. Kirkon Ulkomaanavun ja Norjan kirkon ulkomaanavun toimittamaa vedenpuhdistuslaitetta asennetaan. Kirkon Ulkomaanapu kohdistaa avustustyönsä Haitissa niille alueille, joissa pääkaupungin Portau-Princen länsipuolella kärsittiin suurimmat tuhot maanjäristyksessä. Leoganen kaupungissa jopa 90 prosenttia rakennuksista tuhoutui. - Leoganeen suunnittelemme erityisesti telttoja ja vettä. Avustustarvikkeiden jakelu keskitetään pääkaupungin ulkopuolelle, jossa ei ole muita toimijoita, raportoi Haitista Kirkon Ulkomaanavun erikoissuunnittelija David Korpela. - Yllätyin tuhon laajuudesta maaseudulla. Pelloilla kuitenkin näkyi viljelijöitä. On tärkeää, että ruoantuotanto jatkuu ja ihmisten ruokaturva säilyy kriisin aikana ja sen jälkeen. Jos tämän vuoden sato tuhoutuu, se voi johtaa ruokamellakoihin, joita täällä on jo aikaisemmin nähty, kertoo Korpela. Samalle alueelle Gressieriin on jo pystytty tiistaina Ulkomaanavun toimittamat 80 perhetelttaa. Vaikka telttamajoituksen järjestäminen jatkuu, tulisi jo katsoa pidemmälle. Loppukesästä alkaa pahimmin tuhoutuneille alueille Kuva: Kirkon Ulkomaanapu/NCA Karibianmerellä hurrikaanikausi, jolloin suuret telttaleirit ovat erittäin haavoittuvia. - Pysyvämpiä ratkaisuja tarvitaan nopeasti, korostaa Ulkomaanavun kansainvälisen työn johtaja Jouni Hemberg. Ulkomaanavulla on tähän valmiuksia, sillä se on jo vuosia tehnyt pitkäjänteistä kehitysyhteistyötä Haitissa. Kirkon Ulkomaanapu toimittaa lähipäivinä Haitiin vedenpuhdistustabletteja ihmiselle 2 3 kuukauden tarpeeseen ja kymmenen litran vesikanisteria. Tabletit ja kanisterit menevät kirkkojen avustusverkoston ACTallianssin logistiikkakeskukseen, josta Ulkomaanavun työntekijät toimittavat ne suoraan Haitiin jaettavaksi alueelle, missä tuhot ovat suurimmat. Suurin osan kaupoista on edelleen kiinni, mutta katujen varsilla on paljon pieniä kojuja ja ihmisiä, jotka myyvät ruokaa, erityisesti hedelmiä ja vihanneksia. Olosuhteet väliaikaisissa telttakylissä ovat epäinhimilliset ja sanitaatio on suuri haaste. Roskia on myös paljon, mutta jätteiden siivoaminen on lähtenyt käyntiin kahdella alueella, suomalaiset avustustyöntekijät kertovat tilanteesta.

6 Yhä useampi suomalaislapsi elää köyhyydessä Onneksi on arkienkeleitä Minkälainen on enkeli? Jotkut ihmiset ovat kertoneet nähneensä enkelin. Minä en ole nähnyt enkeliä, mutta tiedän, että enkeleitä on, ja enkelit toimivat. Oman Kadettini konepellissä oleva pieni lommo muistuttaa aina siitä, että muutama vuosi sitten auton konepellillä seisoi enkeli. Hänen jalkansa jätti peltiin pienen painauman hirvi ei istunutkaan syliini vaan siirtyi nätisti auton yli. Mutta tuolloinkaan en nähnyt enkeliä, vain hänen jalanjälkensä. Enkeleitä on myös arkienkeleitä. Jumala toimii meidän maailmassamme monella tavalla. Huolenpitoaan ja rakkauttaan hän osoittaa esimerkiksi kutsumalla työtovereikseen arkienkeleitä. Parin viikon aikana olemme huomanneet, että näitä arkienkeleitä on ympärillämme. Ehkä sinäkin olet yksi heistä. Haitin maanjäristys on synnyttänyt Suomessakin lähes kansanliikkeen. Kirkon Ulkomaanapu, Punainen Risti ja Unicef ovat saaneet nopeasti vapaaehtoisten joukot liikkeelle. Keräykset, tempaukset ja konsertit ovat osoittaneet, että arkienkelit toimivat keskellämme. Ja toiset enkelit vastaavat. Ylitorniolla muutama vapaaehtoinen kerääjä sai kokoon viidessä tunnissa lähes tuhat euroa maanjäristyksen uhrien auttamiseksi. Yhteinen hätä saa meidät liikkeelle. Yhteinen hätä saa sydämemme liikkeelle. Arkienkeleitä on ympärillämme koko joukko. Tänä vuonna Yhteisvastuukeräys kutsuu arkienkeleitä toimimaan yhteisen asian hyväksi. Haitin maanjäristys ja Suomen lapsiperheiden arkiset toimeentulo-ongelmat ne kulkevat käsikädessä. Vuosittainen diakoniatyön suurkeräys muistuttaa meitä hädästä ja avuntarpeesta lähellä ja kaukana. Arkienkeleitä ei tarvita vain silloin, kun tiedotusvälineet herättävät meidät keskelle megakatastrofia. Arkienkelillä on silmät auki ja lämmin sydän. Kristillinen usko avaa eteemme laajan kentän, jolla voimme toteuttaa uskoamme arjessa. Arkienkeli laittaa itsensä likoon yhteisen asian hyväksi. Matti Salminen Ylitornio Köyhiksi luokitelluissa perheissä oli Suomessa noin alle 18-vuotiasta lasta vuonna Vastaava luku vuonna 1995 oli Köyhyysrajan alapuolelle luokitellaan kotitaloudet, joiden tulot ovat alle 60 prosenttia väestön keskitulosta. Reilussa kymmenessä vuodessa köyhien perheiden lasten määrä on kolminkertaistunut, ilmenee Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) Lapsiperheiden hyvinvointi julkaisusta. Lapsiperheiden köyhyyteen on monia syitä. Muun muassa vanhempien tai vanhemman työttömyys, osa-aika- tai pätkätöistä johtuva pienituloisuus sekä matalapalkkainen kokopäivätyö lisäävät perheen köyhyysriskiä. Myös perhepoliittisten tulonsiirtojen, kuten lapsilisien ja kotihoidon tuen jälkeenjääneisyys verrattuna yleisen hintatason ja tulojen kehitykseen vaikeuttaa perheiden toimeentuloa. Myös perherakenteella on yhteys köyhyysriskiin. Pienituloisuus on todennäköisempää monilapsisissa ja yksinhuoltajaperheissä sekä perheissä, joissa on alle 3-vuotiaita lapsia. Köyhyydellä on pitkät seuraukset - Vähävaraisen perheen lapsi ei voi osallistua yhteisön toimintaan, esimerkiksi harrastuksiin samalla tavalla kuin muut lapset. Tämä aiheuttaa ulkopuolisuuden ja osattomuuden tunteita, jotka taas ovat riskejä mielenterveydelle, Mannerheimin Lastensuojeluliiton johtava asiantuntija Esa Iivonen kertoo. Lapsena koettu köyhyys heijastuu laajasti myös aikuisuuteen. - Köyhyys aiheuttaa esimerkiksi puutteellisia ja vääriä ravitsemustottumuksia. Heikkolaatuisen ja yksipuolisen ravinnon nauttiminen näkyy eri sosiaaliryhmien terveyseroina jo lapsuudessa ja nuoruudessa, Iivonen jatkaa. Lapsi on perheen peili Tulotaso ei kuitenkaan ole ainut ongelma. Heikosti voivia lapsia on myös taloudellisesti hyvin toimeentulevissa perheissä. - Suurin osa suomalaisista lapsiperheistä voi tyydyttävästi, osa varsin hyvin. Niiden lasten joukko, joille kasautuu ongelmia jo varhaislapsuudessa, kasvaa kuitenkin koko ajan, kirkon perheasiain johtaja, teologian tohtori ja VET-psykoterapeutti Martti Esko kertoo. SUOMESSA KASVAA LASTA KÖYHYYDESSÄ. OLE ARKIENKELI JA AUTA. LAHJOITA YHTEISVASTUUKERÄYKSEEN. TAI SOITA (10,10 / PUH. + PVM) Hänen mukaansa noin 10 prosenttia suomalaislapsista on välittömän psykiatrisen avun tarpeessa ja joka viides lapsi oireilee. Käytännössä tämä näkyy Martti Esko esimerkiksi ylivilkkautena tai masentuneisuutena. Lasten ongelmista syytetään milloin päivähoitoa, milloin koulua luvulta asti lapsiperheiden tilaa seurannut Esko arvioi kuitenkin, että puolet lasten oireista johtuu perheen tilanteesta ja vanhempien välisistä ristiriidoista. Kun perheen tila paranee, myös lapsen oireet häviävät. Lapsilisiä korotettava! Martti Eskolla on selkeä resepti lapsiperheiden tilan parantamiseksi. Lapsilisiä tulisi korottaa vastaamaan nykyistä hinta- ja tulotasoa. KELAn laskelmien mukaan inflaatioon verrattuna tämä tarkoittaisi prosentin, ansiotulotasoon verrattuna jopa 66 prosentin korotusta lapsilisiin. Verotukseen tulisi saada perhepoliittiset verovähennysoikeudet, jotka keventäisivät esimerkiksi yksinhuoltajien sekä niiden perheiden verotaakkaa, joissa on alle 3-vuotiaita lapsia tai vähintään kolme lasta. Myös kunnalliset lapsiperheille suunnatut kodinhoitopalvelut pitäisi palauttaa. - Suomen tulevaisuus ja taloudellinen hyvinvointi on lastemme varassa. Jos heihin ei satsata vaan pienten lasten perheiden annetaan kituuttaa leipäjonoissa, se jättää jäljen myös lapseen. Apua vaille jäänyt lapsi on aikuisena kallis taloudellinen taakka koko yhteiskunnalle, Martti Esko toteaa. Salla Peltonen