Keskustalla on ote luonnonvaroista

Transkriptio

1 2 Linjan veto Keskustalla on ote luonnonvaroista Luonnonsuojelija 3/07 Pääkirjoitus Luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja Heikki Susiluoma totesi Riihimäen liittokokouksen avauksessaan mielenkiintoisen seikan: Keskustapuolueella on hallussaan kaikki keskeiset luonnonvaroista vastaavat ministeriöt. Keskusta ei tietenkään päätä yksinään, kuinka maamme luontoa ja luonnonvaroja kohdellaan, mutta sillä on miehitys avainpaikoilla. Ympäristöministerinä aloittanut Paula Lehtomäki, niin ikään uutena maa-ja metsätalousministerinä Sirkka-Liisa Anttila sekä kauppa- ja teollisuusministerinä jatkava Mauri Pekkarinen. Kun tähän lisätään vielä uusina hallinto- ja kuntaministeri Mari Kiviniemi sekä liikenneministeri Anu Vehviläinen, niin täyskäsi alkaa olla lähellä. Luonnonsuojeluliiton tehtävä on tehdä hyvää ympäristöpolitiikkaa yhteistyössä kaikkien puolueiden kanssa. Ympäristövastuullisuuttaan vakuuttava Keskusta saa nyt aiempaa enemmän sparraajaksi ympäristöpolitiikalleen Luonnonsuojeluliiton. Haaste on kahdensuuntainen; Luonnonsuojeluliitossa on myös perehdyttävä Keskustan ajatteluun, aidosti. Keskustan väki ymmärtää varmasti keskimääräistä suomalaista paremmin, kuinka sidoksissa ihmisen elämä on elävään maahan. Toisaalta samoilla ihmisillä on varmaankin keskimääräistä useammin vaikeuksia ymmärtää maanomistusoikeuttaan korostaessaan, että kaikkea ei voi omistaa. Esimerkiksi haukanpesää. Ja että soiden turve ei ole vain raaka-ainetta. Ketkä muuten määrittelevät oikeasti Keskustan ympäristöpolitiikan? Onko esimerkiksi puoluesihteeri Jarmo Korhosella aidon ympäristövastuullisia ajatuksia? Ympäristöministeri Paula Lehtomäki on ainakin ollut alussa varovaisuudessaankin hieman hämmentävä. Hänen metsiensuojeluja jätteenpolttonäkemyksiinsä on vaikea yhtyä. Keskustan ympäristöpolitiikan vihreä jokeri saattaa olla pääministeri itse. Vaalien jälkeen harvakseltaan ilmestyvä Matti Vanhasen blogi kokonaisuudessaan : Katsoin äsken televisiosta Al Goren elokuvan Epämiellyttävä totuus. Näin sen nyt toiseen kertaan ja pidän sitä edelleen maailman tärkeimpänä elokuvana. Elokuva kertoo ilmaston muuttumisesta ja siitä, mitä me voimme tehdä ehkäistääksemme muutosta. Onko äänessä meidänkin Matti? MATTI NIEMINEN Luonnonsuojelija 3/ vuosikerta nro 3/kesäkuu ISSN Luonnonsuojelija on Suomen luonnonsuojeluliiton jäsenlehti. Lehti kuuluu Aikakauslehtien liittoon. TOIMITUS Matti Nieminen, päätoimittaja p. (09) Liisa Hulkko, toimitussihteeri p. (09) , AVUSTAJAT Sarianne Hartonen, Tiina Keränen, Annika Kettunen, Jenny Koivisto, Kaisa Murdoch TOIMITUSNEUVOSTO Hanna Kaisa Hellsten, Liisa Hulkko, Tarja Ketola, Jorma Laurila, Laura Manninen, Matti Nieminen, Leo Stranius, Tapani Veistola, Eero Yrjö-Koskinen. VÄRIEROTTELUT Jyrki Heimonen, Aarnipaja Ky PALSTALOGOT Henna Lepistö PAINOPAIKKA Art-Print Oy, Kokkola 2007 TILAUSHINTA 2007 Jäsenmaksu on 28 euroa ja se sisältää Luonnonsuojelijan vuosikerran. Erikseen tilattuna tilaushinta 12 kk on 35 euroa. TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET arkisin klo Irma Kaitosaari, rekisterinhoitaja, p. (09) , irma.kaitosaari@sll.fi Ks. palvelukortti s. 23. ILMOITUSHINNAT 1/1 sivu 3100 euroa, 1/2 sivu 1550 euroa, 1/4 sivu 820 euroa, 1/8 sivu 420 euroa tai 1,9 euroa/ palstamillimetri. Ilmoitukset toimitetaan sähköisesti lopullisessa pdf-formaatissa. ILMESTYMINEN Luonnonsuojelija ilmestyy vuonna 2007 kuusi kertaa (suluissa aineiston viimeinen toimituspäivä): 3.9. (15.8.) (26.9.) (14.11.) KANNEN KUVA Seppo Ronkainen SEPPO LEIONEN SEPPO LEINONEN Huteja ja osumia Jätteenpoltosta Piipuista olisi kyllä syytäkin tulla lupailtua parfyymiä ja vuoristoilmaa, toteaa Pertti Soini yleisönosastokirjoituksessa lasten liikuntapuiston viereen kaavaillusta jätteenpolttolaitoksesta. Helsingin Sanomat Politiikasta Entinen puhemies Paavo Lipponen (sd) ihmetteli vappuna pääministeri Matti Vanhasen (kesk) ydinvoimapohdiskeluja. Lipposen mielestä Vanhanen on lähtenyt vihreän populismin linjalle. Tietääkö pääministeri, että hänen puheitaan tullaan lainaamaan ympäri maailmaa Greenpeacen ja vihreiden Suomen-vastaisessa propagandassa, Lipponen kyseli. Turun sanomat Omasta vastuusta Hjallis Harkimo on vaihtanut autonsa biodieselkäyttöiseen ja aikoo vaihtaa talonsa lämmitysjärjestelmän maalämpöön. Hän tuntee kuitenkin rajoituksensa. Moottoriveneensä käyttöä Harkimo ei aio murehtia. Jotain suhteellisuudentajua tässä asiassa pitää olla. Jos nyt kymmenen kertaa kesässä ajaa...ei ihminen pysty tekemään määräänsä enempää. Talouselämä 19/ Vihreä on ympäristötiedostajien eliittiä, ja siksi häneen suhtaudutaan kuin pienen paikkakunnan pappiin. Pitää elää niin kuin saarnaa ja varoa, ettei jäisi ainakaan mistään isommasta kiinni. Ilmastonmuutosta ei kuitenkaan hillitä huonolla omallatunnolla. Ympäristösynteihin keskittyminen varmistaa sen, että meillä on pian pieni joukko mallikkaita marttyyreita ja suuri maallistunut seurakunta. Lämpeneminen minimoidaan maailmanlaajuisilla sopimuksilla ja tiukalla lainsäädännöllä, mutta ennen kuin niitä on olemassa, ympäristön huomioimisen pitää Oras Tynkkysen sanoin olla helppoa, halpaa ja hauskaa. Toimituspäällikkö Laura Häkli Vihreä Lanka Television digitalisointi Jos meillä on tulevaisuudessa 2,4 miljoonaa digisovitinta, ne syöpöttelevät energiaa vuosittain yhteensä 380 gigawattituntia, nelisen prosenttia Suomen sähkönkulutuksesta. Saman verran sähköä tarvitaan pientalon lämmittämiseen. Kun tv-vastaanotin vie yhtä paljon kuin sovitin, ellei enemmänkin, on tapaus selvä. Television digitalisointi onkin Imatran Voiman, Teollisuuden Voiman ja E.ONin yhteinen salaliitto. Kahdeksas ydinvoimala, sitä tarvitaan! Heikki Hellman Helsingin Sanomat Ylen taulukkolaskelmasta näkee, että 2-6 prosenttia tv-talouksista saattaa jättää digiboksin hankkimatta ja samalla luopua 208 euroa vuodessa maksavasta tv-luvasta.parin prosentin suuruinen protesti merkitsisi maksamatonta tv-lupaa ja kahdeksan miljoonan euron tappiota. Melko pieni kriittinen massa riittäisi käynnistämään tuhon kaavan ja keikauttaisi Ylen talouden epätasapainoon. Digikieltäytyjien osuuden nouseminen kuuteen prosenttiin toisi tappiota jo 24 miljoonaa euroa. SK

2 Luonnonsuojelija 3/07 Uutiset 3 PETTERI LEHIKOINEN Karhun kohtaaminen hämmentää viranomaisia Viranomaisilla ei edelleenkään ole ohjeita karhun tai muun suurpedon kohtaamiseen. Hangon toukokuinen karhun mereen ampuminen on nyt oikeusasiamiehen selvitettävänä. P ohjoissuomalaiset ovat viime aikoina saaneet naureskella Etelä-Suomen viranomaisten yli-innokkaalle petokontrollille: Hankoniemen edustalla olevalle saarelle eksynyt, rauhallisesti nukkunut karhu herätettiin toukokuun 6. päivänä helikopterivalvonnalla, sitten uitettiin tuntikausia meressä ennen lopettamista rantaveteen. Jos tällainen operaatio syntyisi aina, kun karhu on neljän kilometrin päässä asutuksesta, niin melkoinen härdellihän se olisi ympäri maata, päivittelee yksi karhun havainneista lintubongareista, Aleksi Lehikoinen. Karhuhavainnosta viranomaisille raportoineet lintubongarit ovat jo tehneet viranomaisten toiminnasta valituksen oikeusasiamiehelle. Aikamoinen ylilyöntihän koko operaatio oli, ei tätä olisi etukäteen voinut kuvitella. Tilanne oli rauhallinen ja täysin hallinnassa ennen viranomaisten toimintaa. Me toivomme, että tämänkaltaisten tilanteiden varalta saataisiin jonkinlainen ohjeistus viranomaisille aikaiseksi. Olisi myös hyvä, jos asianomaisille olisi tulossa sanktioita heidän toiminnastaan, Aleksi Lehikoinen sanoo. Vaikka karhut ovat viimeisten kymmenen vuoden aikana yleistyneet myös Etelä-Suomessa, on suurpedon kohtaaminen edelleen hyvin epätodennäköistä. Karhut elävät hyvin piilottelevaa elämää: ne liikkuvat öisin ja hakeutuvat päivisin rauhalliseen paikkaan sivuun ihmisen kulkureiteistä. Ne ovat keskimäärin erittäin arkoja, kertoo Suomen Luonnonsuojeluliiton suurpetoasiantuntija Riku Lumiaro. Jos kohtaamisia vahingossa tulee, ne laukeavat yleensä karhun poistuessa yhteen suuntaan ja ihmisen toiseen. Ihmisen provosoima tilanne Karhun havainneiden lintubongareiden lisäksi oikeusasiamieheen on ottanut yhteyttä kolme muutakin tahoa. Suomen luonnonsuojeluliitto lähetti tapauksen tiimoilta maaja metsätalousministeriöön sekä sisäministeriöön kirjeen vaatien yhtenäistä ohjeistusta suurpetoja koskevien ongelmatilanteiden käsittelyä varten. Viranomaisille olisi pitänyt antaa ohjeet jo niin sanotun Närpiön susijutun jälkeen. Isoin ongelma taajamakarhuissa on se, että raportoidun havainnon jälkeen viranomaisten on pakko tehdä jotakin. Taajaman läpi kulkenut karhu ei koskaan ole tehnyt ihmisille mitään, suurempi ongelma on se yleisöshow, jonka karhuhavainto käynnistää, Suomen luonnonsuojeluliiton vs. luonnonsuojelupäällikkö Tapani Veistola sanoo. Hangon ympäristöyhdistyksen mielestä tapaus on jälleen yksi osoitus ihmisen kyvyttömyydestä elää sopusoinnussa ympäröivän luonnon kanssa. Karhu ei tietenkään ole toivottu vieras kaupunkialueella ja joissain tilanteissa ihmisiä uhkaavien karhujen lopettaminen voi olla perusteltua. Mikäli karhu on kuitenkin tässä tilanteessa lähtenyt liikkeelle vasta sen jälkeen, kun sitä on häiritty, tilanne on ollut ihmisen provosoima. Vauhkoontuneen eläimen uittaminen tuntikausia vastatuuleen kylmässä meressä ennen ampumista oli viranomaisten julmuutta ja taitamattomuutta, yhdistyksen hallitus kritisoi. Hangon ympäristöyhdistys toivoo, että viranomaiset suunnittelisivat etukäteen, miten erilaisissa tilanteissa tulisi toimia, jotta lopputulos ei olisi hätävarjelun liioittelua. SARIANNE HARTONEN KARHU ON EPÄTODENNÄKÖINEN LENKKIKAVERI Paras taktiikka on poistua rauhallisesti suuntaan, josta on tullut, Lumiaro opastaa. Myös viranomaisten olisi viisainta karhun havaittuaan pidättäytyä jahdista ja keskittyä tarkkailemaan tilannetta. Kun karhu huomaa ihmisen nähneen sen, se etsii itse poistumisreitin. Vaaratilanne aiheutetaan yleensä ajamalla karhu liikkeelle ja ahdistamalla sitä niin että se joutuu paniikkiin, Lumiaro pohtii SARIANNE HARTONEN Tässä lehdessä Mitä kasveja löydät pihapiiristäsi? Lähde retkelle Luonnonkukkien päivänä. s Parvekkeellekin voi perustaa pienen puutarhan. s. 24 Mikko Kuustonen paljastaa, miten vihreä hänen takapuolensa on. s.25. JENNY KOIVISTO HANNA KAISA HELLSTEN ARI TALUSÉN

3 4 Uutiset Luonnonsuojelija 3/07 Kesämökkien kilpavarustelu syö luo Suomalainen mökkeilijä voi kuluttaa jopa kaksinkertaisen määrän uusiutumattomia luonnonvaroja verrattuna kesänsä kotona viettävään, selviää Luonnonsuojeluliiton FIN-MIPS Kotitalous hankkeen tuoreissa tutkimustuloksissa. Riittääkö perinteisen mökin varustelu enää seuraavalle sukupolvelle? ARTO STENROOS / KUVALIITERI Mökin koolla, varustetasolla ja etäisyydellä on kuitenkin ratkaiseva merkitys luonnonvarojen kulutuksen kannalta. Myös mökkeilyssä yksityisautoilu on yksi suurimmista kuluttajista. Kehitys kesämökistä vapaa-ajan asunnoksi Tyypillinen suomalainen kesämökki on edelleen suhteellisen pienikokoinen ja sen varustustaso on uuden mökkitrendin standardeilla tarkasteltuna rajallinen. Tasokkaasti varusteltujen mökkien osuus loma-asuntokannasta on kuitenkin kasvamassa. Nykyaikaiset kesämökit muistuttavat puitteidensa puolesta yhä enemmän vakituisessa käytössä olevia asuinrakennuksia, eikä niistä enää voi edes oikein puhua mökkeinä. Marja Salo puhuukin tutkimuksessaan MatkailuMIPS Matkailun luonnonvarojen kulutus vapaa-ajan asunnoista. Isot ja hyvinvarustellut vapaa-ajan asunnot syövät valtavasti enemmän luonnonvaroja kuin perinteiset, vaatimattomat kesämökit. Jos kaikki vapaaajan asunnot muuttuisivat sellaisiksi, muutos olisi hurja, kauhistelee Salo. Vapaa-ajan asuntoja on Suomessa noin puoli miljoonaa. Uusien vapaa-ajan asuntojen rakentamisen määrällä mitattuna mökkeilyn suosio on edelleen kasvusuunnassa. Sähkönkulutus ja matkat luonnonvarasyöppöjä Sähköistyminen on tavoittanut jo valtaosan suomalaisista kesämökeistä. Tämän seurauksena esimerkiksi jääkaapit ja televisiot ovat erittäin yleisiä. Sähkönkulutus on merkittävä uusiutumattomien luonnonvarojen, veden ja ilman, kulutuksen kannalta. Ilman peruslämmitystä ja kaikkia laitteita säästettäisiin paljon, kertoo Salo. Myös sähkön tuotantotavalla on väliä. Verrattuna Suomessa tuotettavaan keskimääräiseen sähköön, tuulivoimaa käytettäessä luonnonvarojen kulutus vähenee. Sähkönkulutuksen rinnalla toinen mökkeilyn luonnonvarasyöp- MIKÄ MIPS? MIPS (Material Input per Service Unit) -menetelmä kehitettiin Wuppertal Instituutissa Saksassa luvun alussa ekotehokkuuden mittariksi. MIPS-mittarin avulla tuotteen tai palvelun koko elinkaarenaikaiset materiaalipanokset suhteutetaan sillä tuotetun hyödyn määrään. MIPS-laskennassa tarkastellaan erikseen uusiutumattomien ja uusiutuvien luonnonvarojen, veden ja ilman kulutusta sekä maa- ja metsätaloudessa eroosiona kulunutta maaperää. FIN-MIPS Kotitalous -tutkimusten tulokset julkaistaan kesän aikana ja ne tulevat ladattavaksi sivulle JYRKI HEIMONEN Kesäkalusteita hankkimassa? Suomen luonnonsuojeluliitto, Luonto-Liitto, Maan ystävät, Greenpeace ja Kuluttajaliitto julkistivat selvityksen trooppisen puun käytöstä kesäkalusteissa. Selvitys osoittaa, että Suomessa myydään edelleen sademetsäpuuta sisältäviä puutarhahuonekaluja. Parhaaseen sademetsäystävälliseen vihreään luokkaan pääsi tänä vuonna neljä kauppaa. Näiden koko kesäkalustevalikoima oli FSCsertifioitua viljeltyä puuta (Sotka, Prisma, Multasormi) tai kotimaisesta puusta valmistettua (Kalustekauppa.com). Suurin osa liikkeistä on edelleen keltaisessa tai punaisessa luokassa. Vuonna 2006 tehdyn vastaavan selvityksen jälkeen useat kauppiaat (Stockmann, Asko, Rautakesko ja Anttila) ovat luopuneet sademetsäpuun hankinnasta. Tyypillisiä Suomessa myytäviä sademetsien puulajeja ovat Kaakkois-Aasiassa hakattavat balau, kapur, keruing, meranti ja nyatoh. Nämä puulajit ovat suurelta osin uhanalaisia. Lisäksi Kaakkois-Aasian sademetsähakkuista valtaosa on laittomia. Selvitys löytyy kokonaisuudessaan osoitteesta Loviisalaiset kaatoivat ydinvoimalakaupan Ydinvoima sai ensimmäisen suuren takaiskunsa toukokuussa Loviisassa. Loviisan kaupunki valmisteli salaa uuden ydinvoimalan myyntiä saksalaiselle EO.N-yhtiölle. Kun lähiseudun asukkaat kuulivat asiasta, he loivat nopeasti laajan kansanliikkeen. Valkon kylälle järjestettin yleisötilaisuus, jossa oli tupa täynnä vihaisia asukkaita. He kuulivat kaupungin, yhtiön, Säteilyturvakeskuksen, Luonnonsuojeluliiton, Itä-Uudenmaan ympäristönsuojeluyhdistyksen ja Greenpeacen asiantuntijoita. Tulos oli, että kun kaupunginvaltuusto käsitteli asiaa viikkoa myöhemmin, oven edessä oli suuri mielenosoitus. Kansalaisten aktiivisuus palkittiin. Kaupunginvaltuusto hylkäsi kauppasuunnitelman äänin On väärin, että saksalainen yritys ulkoistaa ydinvoimaa Suomeen, kun Saksassa sitä pidetään liian vaarallisena, Luonnonsuojeluliiton vs. luonnonsuojelupäällikkö Tapani Veistola sanoo. Uusi ydinvoimala hidastaisi myös Suomen uusiutuvien energialähteiden kehittämistä.

4 Luonnonsuojelija 3/07 Uutiset 5 nnonvaroja Merimetsojen ampuminen aiheuttaisi ongelmia pö on autoilu. Lähes 95% mökkimatkoista tehdään omalla autolla. Matkat mökille ovat usein pitkiä, joskin vaihtelu on suurta. Valtakunnalliseen aineistoon perustuvan Kesämökkibarometrin mukaan keskimääräinen mökkimatka on yhteen suuntaan 107 kilometriä. Henkilöautolla ajaminen kuluttaa 1,4 kiloa uusiutumattomia luonnonvaroja henkilökilometriä kohden. Vastaava luku linja-autoliikenteessä on vain 0,3 kiloa. Autoilussa itse auto ei ole ainoa luonnonvarojen syöjä, vaan auton alla kulkeva tie on merkittävä lisä kulutukseen. Mökkeilyyn liittyvät läheisesti monet vapaa-ajan viettotavat. Näistä yksi suosituimmista on veneily. Lähes 50 % suomalaisista harrastaa tavalla tai toisella veneilyä. Sini Veuro on verrannut tutkimuksessaan Vapaa-aikaMIPS - Vapaa-ajan vieton luonnonvarojen kulutus neljän erilaisen venetyypin luonnonvarojen kulutusta. Odotusten mukaisesti, mitä isompi vene ja moottori, sitä enemmän luonnonvaroja kuluu. Mökit paljon tyhjillään Kesämökkibarometrin mukaan vapaa-ajan asunto on omistajien käytössä keskimäärin 72 vuorokautta vuodessa. Valtaosa kesämökeistä seisookin tyhjillään suurimman osan vuotta. Ekotehokkaan mökkeilijän kannattaa tarjota mökkiään sukulaisille ja tuttaville. Silloin kun ei itse sitä käytä Luonnonvaroja säästyy mikäli mökin yhteiskäytöllä vältetään uuden mökin rakentaminen. Samalla jo olemassaolevan mökin käyttövuorokautta kohden laskettu luonnonvarojen kulutus pienenee, neuvoo Salo. SATAMASSA KULUU LUONNONVAROJA Myös veneen käyttöasteella ja -iällä on suurta merkitystä sen ekotehokkuuteen, kertoo Veuro. Yllättävämpi tulos oli se, että venesataman infrastruktuuri ja matkat satamaan vaikuttavat merkittävästi veneilyn luonnonvarojen kulutukseen. Luontoa vähiten kuormittavaksi tavaksi tuli laskelmien perusteella soutuveneellä veneily ilman moottoria ja ilman erityistä rakennettua satamaa. Tällöin Oman mökin vaihtoehtona kannattaa harkita myös mökin vuokraamista tai lomaosakkuutta. Myös muut luontoarvot huomioon Salo muistuttaa, että luonnonvarojen kulutus ei ole ainoa tapa tarkastella mökkeilyn vaikutuksia luonnolle. MIPS-menetelmä ei huomioi paikkaa, mihin mökki rakennetaan, eikä sitä millaisia luontoarvoja alueella on. Teihin liittyvä pirstoutuminen on merkittävä haitta esimerkiksi metsäluonnolle. uusiutumattomia luonnonvaroja kuluu tunnin veneilykerran aikana 0,7 kiloa. Suurimmaksi kuluttajaksi veneilyssä tuloksien valossa valikoitui lasikuituinen pulpettivene, joka kuluttaa tunnin aktiivisen veneilyn aikana reilut sata kiloa uusiutumattomia luonnonvaroja. Vastaavasti alumiinipulpettivene ja purjevene kuluttavat vajaat 100 kg/h. KAISA MURDOCH Merimetso on siitä harvinainen lintu, että se on päässyt tuoreeseen hallitusohjelmaan erillisenä mainintana. Hallituksen mielestä merimetsojen kannan kasvua olisi syytä rajoittaa erityisillä ongelma-alueilla. Rauhoitettuja merimetsoja halutaan vähentää, vaikka niiden lanta tuhoaa kasveja vain pesien välittömässä läheisyydessä. Jotkut lajit myös hyötyvät Itämeren mustasta viikingistä. Merimetso syö kalaa, mutta ei uhkaa kalastusta. Valtaosa sen ruoasta esimerkiksi Suomenlahdella on särkeä ja kivinilkkaa. Suomen luonnonsuojeluliiton vs. luonnonsuojelupäällikkö Tapani Veistola moittii hallitusta ajattelemattomuudesta: Merimetsoa on Suomessa tutkittu kannan alusta alkaen, eikä linnun ole havaittu vaikuttavan kalatalouteen. Mitään todellista ongelmaa ei ole, vaan tappaminen olisi turhaa näennäistoimintaa. Lisäksi merimetsojen vaino voi jopa kiihdyttää lajin leviämistä. Kolonioiden rajoittamista on yritetty monissa maissa, mutta tulokset ovat järjestään huonoja. Jos kolonioita häiritään, ne vain hajaantuvat ja tulee enemmän kolonioita. Hallitusohjelman julkaisun jälkeen merimetson tappolupia on vi- reillä seitsemälle linnulle Lounais- Suomen ympäristökeskuksessa ja tuleva päätös on merkittävä linjanveto. Jos lupia annetaan, niin ympäristöhallinto tukee ajatusta, että on joku ongelma. Sen jälkeen voivat kansalaiset tasavertaisuuteen vedoten vaatia lisää lupia eri puolilla saaristoa. KAISA MURDOCH KAISA MURDOCH Rauhoitettu lintu Merimetso (Phalacrocorax carbo) on muodoltaan jättiläismäistä silkkiuikkua tai venytettyä kuikkaa muistuttava lintu. HANNU ESKONEN / LKA / KUVALIITERI Julkinen sektori haluaa vihertyä Kesäkuun alussa voimaan tuleva uudistettu hankintalaki lisää mahdollisuuksia ottaa ympäristöasiat huomioon julkisissa hankinnoissa. Hankintapolitiikan viherryttämiseksi ympäristöministeriö sekä kauppa- ja teollisuusministeriö asettivat helmikuussa asiantuntijoista kootun työryhmän valmistelemaan hallitukselle toimintaohjelmaa kestävien hankintojen edistämiseksi. Ministeriöt maalailevat tulevaisuuden julkisiin hankintoihin ekoenergiaa, vähäpäästöisiä autoja, energiatehokkaita laitteita ja energiansäästöä. Toimintaohjelmassa on tarkoitus määritellä tietyt minimitavoitteet ja asettaa kriteereitä keskeisille tuote- ja palveluryhmille, kertoo ylitarkastaja Taina Nikula ympäristöministeriöstä. Toimintaohjelma valmistuu vuoden 2007 aikana. Jäseniä työryhmässä on ministeriöistä, kunnista, asiantuntijaorganisaatioista (SYKE, Motiva, Efeko, HAUS), yrityksistä sekä järjestöistä. Kestävistä julkisista hankinnoista ja niiden suotavuudesta on puhuttu jo pitkään ilman, että mitään olisi varsinaisesti tapahtunut. Nyt tarvitaan sitovaa lainsäädän- töä tai asetuksia ja määräyksiä, muuten ei homma etene, toteaa työryhmässä Luonnonsuojeluliittoa edustava ympäristönsuojelukoordinaattori Jouni Nissinen. Toistaiseksi ympäristövaikutukset otetaan vaihtelevasti huomioon julkisissa hankinnoissa. Ympäristönäkökohtien huomioon ottamista haittaavat muun muassa tiedonpuute tuotteiden ympäristövaikutuksista sekä kaavamaisesti sovelletut ja vanhentuneet hankintaohjeet. EU on asettanut tavoitteeksi, että vihreiden hankintojen osuus olisi % kaikista hankinnoista vuonna Moreeni huomion kohteena Valtakunnallisesti arvokkaat moreenimuodostumat on nyt arvioitu ensimmäistä kertaa Suomessa. Geologian tutkimuskeskuksen ja Suomen ympäristökeskuksen yhteistyönä toteutettu tutkimus antaa kattavan kuvan Suomen moreenimuodostumista. Samalla on luotu yhtenäinen ympäristöperusteinen luokitusaineisto, jota voidaan tulevaisuudessa käyttää maa-aineslain mukaisen lupamenettelyn pohjana. Moreenimuodostumiin ei toistaiseksi ole kiinnitetty suojelullista tai taloudellista huomiota, arvioi ylitarkastaja Markus Alapassi ympäristöministeriöstä. Luonnonsuojelun kannalta suurimmat arvot liittyvät kohteiden geologiseen ja maisemalliseen monimuotoisuuteen. Erityisiä biologisia arvoja on joillakin kohteilla, ja ne keskittyvät maaperältään reheviin tai lajittuneisiin kohteisiin, toteaa Tarja Ketola Suomen luonnonsuojeluliitosta. Projektissa tutkittiin vuosina noin 2500 kohdetta, joista tarkempaan tarkasteluun otettiin 1369 kohdetta. Näistä inventoiduista kohteista valtakunnallisesti arvokkaiksi luokiteltiin 607 kohdetta, loput seudullisesti arvokkaiksi.

5 6 Näkökulma Luonnonsuojelija 3/07 Vastarannalta Saako luontoa hyödyntää? Anteeksi, olisiko hetki aikaa luonnonsuojelulle? Face to face jäsenhankkijat eli feissarit ovat tänäkin kesänä osa suomalaista kaupunkikuvaa. Feissarit tekevät tärkeää työtä hankkiessaan järjestölle kuukausilahjoittajia. He ovat usein myös arkielämässään ympäristöpoliittisesti aktiivisia ihmisiä. J yväskylässä Suomen Luonnonsuojeluliitolle jäseniä hankkiva Nina Korkala aloitti työnsä viime syksynä. Kesätyökseen hän toimii Jyväskylän seitsenhenkisen feissaritiimin vetäjänä elokuulle saakka. Nina on ollut aiemmin Luonto-Liiton susilähettiläänä ja sai innostuksen lähteä feissariksi opiskelijajärjestön sähköpostilistan kautta. Opiskelen biologian opettajaksi ja olen senkin vuoksi kiinnostunut luonnonsuojeluasioista. Tämä työ on lähellä omia arvojani ja kiinnostuksenkohteitani, hän sanoo. Millaisen vastaanoton SLL:n feissari on saanut Jyväskylässä? Ninan mukaan ihmisten reaktiot ovat olleet vaihtelevia. Joskus keskustelusta luistetaan vetoamal- Riman ali turpeen hallitus pyrkii kuitenkin itsepintaisesti määrittelemään hitaasti uusiutuvaksi energiavaraksi. la kiireeseen ja siihen, ettei haluta ottaa kantaa. Yleensä negatiivisten reaktioiden syynä ovat ennakkoluulot, eivätkä kettutyttökommenttien heittäjät malta jäädä keskustelemaan asiasta. Pääasiassa luontoasiat kuitenkin kiinnostavat ihmisiä. Vaikuttaa vain siltä, että ajatus johonkin järjestöön liittymisestä tuntuu vieraalta. Parhaiten olemmekin saaneet mukaan nuoria ja opiskelijoita, Nina kertoo. Feissaajan on oltava rohkea ja sosiaalinen, jotta uskaltaa mennä juttelemaan kadulla vieraille ihmisille. Myös hyvä mieli ja huumorintaju ovat oivia aseita vaikka luonnonsuojelu onkin tärkeä asia, ei sitä kannata ottaa feissaustilanteessa ryppyotsaisesti. Usein on kiva kysellä ihmi- siltä heidän luontosuhteestaan ja luontoon liittyvistä harrastuksistaan. Sillä tavalla saa aikaan keskustelua. Tuputtaminen ja saarnaaminen eivät ainakaan toimi, Nina tuumaa. Kohtaamiset aiemmin feissattujen ihmisten kanssa ilahduttavat jäsenhankkijaa. On ollut kauhean kiva tavata kadulla ihmisiä, jotka liittyivät jäseniksi syksyllä. Olen kuullut heiltä todella positiivista palautetta. Monet ovat sanoneet, etteivät kadu päätöstään ollenkaan. ANNIKA KETTUNEN Riman yli ilmastokysymyksiin tartutaan hallitusohjelmassa kokonaisvaltaisemmin kuin aikaisemmissa ohjelmissa. Missä kulkee luonnonsuojelun ja luonnon hyödyntämisen raja? Mitä saa tehdä, mitä ei? Olen joutunut pohtimaan näitä asioita siitä lähtien, kun 10-vuotiaana katselin kotikyläni Lievestuoreen legendaarisen sellutehtaan uudelleen käynnistymistä dramaattisten vaiheiden jälkeen vuonna Voittaako järvi vai särki, kysyttiin lehtien otsikoissa. Raiskattu järvi toipui, ehkä minäkin. Nuorena miehenä olin mukana vaatimassa laittomia jätevesipäästöjä kuriin. Luonnonsuojeluliikettä ei paikalla näkynyt... Siitä jäi trauma luonnonsuojeluliikettä kohtaan, myönnetään. Minulle he olivat silloin hiljaisia biologianopettajasetiä, jotka bongasivat kukkia kun ihmisen elinympäristöä tuhottiin toisaalla. Ihmisen luontosuhteen pohdinta kuuluu nykyisin työhöni. Iloisiin velvollisuuksiini kuuluu muun muassa kertoa kansalaisille uusiutuvien suomalaisen luonnonvarojen erinomaisuudesta. Niitä sopii käyttää ja maistaa! Itselleni oli erinomaisen valaiseva havainto huomata, että tässä aavikoituvassa maailmassamme Suomessa lähes jokainen neliömetri tuottaa elämää, luonnonvaroja. Paitsi asvaltoidut parkkipaikat ja suuret hehtaareja syövät turhat ostoskeskukset ja autohallit, joihin olemme kaikki syyllisiä. Minua ne kauhistuttavat juuri sen takia, että ne vievät tilaa elämältä. Mutta se on elämäntapamme hinta. Suomalainen luonto kuhisee elämää. Sen museoiminen olisi lyhytnäköistä. Samoin aitaaminen jonkinlaiseksi keskieurooppalaisten korkeasaareksi ja keskuspuistoksi. Joskus tuntuu siltä, että tiukimmat luonnonsuojelijat ajavat tätä linjaa Otan taas esimerkiksi tuon minulle rakkaan Lievestuoreenjärven. 15 kilometriä pitkä järvi täyttyy parhaillaan roskakalasta ja rannat ovat kasvamassa suurelta osin umpeen. Ainakin osa luonnonsuojelijoista ja ympäristövirkamiehistä on tyytyväisiä, kun linnut saavat lisää pesäpaikkoja tiheästä järviruokoviidakosta. Tällaisia järviä on Suomessa tuhansia. Näin ei voi jatkua. Olisi löydettävä parempi tasapaino suojelun ja järven hyödyntämisen välillä. Roskakalojen ja järviruo onn poisto on luonnonsuojelua parhaimmillaan. Järvet ovat Suomen sielu siinä kuin metsätkin! Nyt vihertävät kaupunkilaiset ostavat kissoilleen ulkomailta hyvin epäekologisesti tuotettua purkkiruokaa. Miten olisi tuore suomalainen särki? Mutta sehän haisee. Kaupunkien kesämökkiläiset ovatkin lähes lopettaneet kalastamisen (yli 20 mökkiläisperheen haastatus eri puolella Suomea Meidän Mökki lehteen osoitti minulle tämän). Niin pitkälle on vieraannuttu luonnosta. Kesämökki on nyt kaupunkikodin jatke mukavuuksineen. Vielä 1970-luvulla isä- ni kalasti ja söi Lievestuoreenjärven elohopeahaukia. Ja viimeisinä elinvuosinaan hän kolusi intohimoisesti metsiä mustikoiden perässä. Hänellä olikin luonnonvarojen hyödyntäminen geeneissään. Mutta kenellä enää on? PEKKA VÄISÄNEN Viestintäpäällikkö Maa- ja metsätalousministeriö

6 Luonnonsuojelija 3/07 Näkökulma 7 Viljelijät ja yrittäjät liittykää jäseniksi! En ole järjestöaktiivi taikka esimerkki-eko. Lienen kuitenkin melko tyypillinen jäsen SLL:ssä tai ainakin siinä kansalaisten joukossa, josta SLL uusia jäseniä kalastelee. Liikun luonnossa, marjastan, tarkkailen lintuja, pyrin tekemään kestäviä valintoja asumisessa, liikkumisessa ja muussa kulutuksessa ja kasvattamaan lapseni ympäristötietoisiksi. Vieläpä tunnen syvää huolta planeetan tilasta. Silti SLL:n jäsenmaksun maksaminen on vuosi vuodelta vastenmielisempää. Minulle, jonka sielua kotiseutuni tuttujen metsien hakkuut ovat syväauranneet, oli perin vaikeaa allekirjoittaa viimevuotinen Metsäadressi. Miksi? Käsitykseni mukaan: 1. SLL ei todellisuudessa ole puoluepoliittisesti sitoutumaton, vaan lähtökohtaisesti myötäilee vasemmistoa ja Vihreitä. 2. SLL suhtautuu peruskielteisesti omistamiseen ja globaaliin markkinatalouteen. Vastustetaan Kiitokset Jussi Tuusalle tärkeän asian esille nostamisesta. Ollakseen aidosti koko kansan luonnonsuojelujärjestö, olisi jäsenistössä ja aktiiveissa oltava enemmän yrittäjiä ja maanviljelijöitä. Maataloustaustan ja oman yrittäjyyskokemuksen vuoksi toivoisin itsekin että heidän osuutensa varsinkin aktiiveissa jäsenissä kasvaisi. Samalla voisi ymmärrys yrittäjyyttä kohtaan kasvaa järjestössämme kotimaisen maatalouden tärkeys nähdäkseni tunnustetaan. Peruskielteisyyttä omistamiseen ei toivottavasti esiinny sitä en itse ainakaan tunnista. Varsinkin kun tiedän paljon aktiiveja järjestömme jäseniä, joilla on omaisuutta kesämökkejä, metsäpalstoja, osakkeita ym. Globaaliin vapaaseen kauppaan (en globaaleihin yrityksiin) suhtaudun itse ainakin kriittisesti luonnonsuojelun kannalta siitä ei juuri myönteisiä piirteitä löydä. Väitän, että liiton linja on kuitenkin poliittisesti sitoutumaton. Kyse kommentointien ja painotusten vasemmisto- tai vihreävärissä on seurausta siitä tosiseikasta, että luonnonsuojeluasiat ja ympäristökysymykset ovat vähemmän kiinnostaneet kahta isoa oikeistopuoluetta. Niiden kannattajakunnan hallussa on myös maamme luonnonvaroista suuri osa ja maaomistajien etujärjestö MTK on myös tehnyt oman osuutensa vastakkainasettelun ylläpitämiseksi. Ajat ovat toki muuttuneet ja muuttumassa. Toivottavasti keskustalainen ympäristöministeri omalta osaltaan edesauttaa uuden vapaaehtoisen luonnonsuojelutyön aallon syntymistä. Jospa oikeasti monimuotoisuuden väheneminen saadaan pysäytettyä maanomistajien vapaaehtoisella suojelutyöllä omissa metsissään ilman mitään viranomaistoimintaa puhtaasti vaikuttamalla siihen, että esimerkiksi vaihtoehtoisia metsänkäsittelymuotoja sallittaisiin. Sen asian muuttaminen ei ole luontoihmisten käsissä. Tulevaisuuden massiiviset energiahaasteet eivät ratkea turvautumalla ydinvoimaan tai tuhoamalla suomalainen suoluonto. Uusiutuvat energialähteet ovat vieroitus- monikansallista yritystoimintaa sinänsä ympäristölle vahingollisten ja/tai sosiaalisesti epäoikeudenmukaisten toimintatapojen sijasta. 3. SLL:n perustoimintamalli valtakunnallisella tasolla perustuu vastustamiseen, sen sijaan, että esitettäisiin rakentavia hankkeita. Vastustamisideologia tulee selkeästi esiin esimerkiksi siinä, että uutta suomalaista ydinvoimaa vastustetaan olemassa olevaa koti/ulkomaista ydinvoimaa enemmän. Samoin turpeen ja jätteen poltto kategorisesti tuomitaan, mutta jälleen de facto ojitettujen soiden ja kaatopaikkojen hiilivarantojen hukkaantuminen ilmakehään hyväksytään. Energiapolitiikassa lähes kaikki tuotantotavat ovat kiellettyjen listalla. Missä on taloudellisesti toteuttamiskelpoinen malli energian säästölle? 4. SLL uhkailee hanakasti EYtuomioistuimella Naturan puolesta, mutta suhtautuu hämmästyttävällä penseydellä METSO:on. Minkäänlaisena menestystarinana ei nähdä sitä, että vapaaehtoisen suojelun keinot ovat vuosikymmenten sosialisoimispelkojen jälkeen luoneet myönteistä suojelumentaliteettia maanomistajien keskuudessa. SLL voisi näyttää esimerkkiä ja edunvalvonnan ohella toteuttaa omia suojeluprojekteja. SLL tekee paikallisella tasolla paljon hyvää työtä niin retkien, kurssien ja muun luonnonharrastustoiminnan muodossa kuin toimimalla asiantuntijana/edunvalvojana kunnallisessa päätöksenteossa. Visioni on SLL, joka myös valtakunnallisella tasolla on rakentava ja kannustava kansalaisjärjestö, ja joka toimii luonnon hyväksi peräänantamattomasti, mutta diplomaattisesti. SLL:lle olisi hyväksi, jos sen jäsenistö ja järjestöelimet saisivat lisää viljelijä- ja yrittäjäverta. JUSSI TUUSA Muhos Yrittäjät ovat haaste Luonnonsuojeluliitolle MATTI LIIMATAINEN hoitoa matkalla oikeasti energiapihiin yhteiskuntaan. Meidän asiantuntemuksemme ei riitä ratkaisemaan loputtoman energia-ahneuden yhteiskunnan tulevaisuutta. Toinen kysymys eettinen sellainen on että pitäisikö meidän olla jotenkin esimerkkinä muille. Jossakin muodossa pitää varmasti ja aina on oikea hetki peiliin vilkaisuun. Tiedän kokemuksesta, että maamme maanviljelijöissä ja yrittäjissä on huomattavasti enemmän luonnonystäviä kuin järjestömme aktiivien koostumuksesta voisi päätellä. Uskon, että aktiivisella mukaan lähdöllä järjestömme toimintaan maanviljelijät ja yrittäjät voivat luoda uusia tapoja vapaaehtoiselle luonnonsuojelutyölle ja antaa merkittävän panoksen järjestömme uskottavuuden ja asiantuntemuksen edelleen kehittämiselle. Tervetuloa kaikille yrittäjille! HEIKKI SUSILUOMA Puheenjohtaja Maaseutututkija Lukijoilta Lähetä tekstit (max. pituus 2000 merkkiä): luonnonsuojelija@sll.fi Lapsuuden luontokokemukset eheyttävät maailmankuvaa Luin Luonnonsuojelija 2/07 lehteä ja silmiini sattui Annukka Bergin Viherpiipertäjä-artikkeli Tietoa, kokemuksia, toimintaa, jossa kerrottiin että lapsuuden kokemukset synnyttävät ympäristöherkkyyttä. Itse olen joskus pohtinut, miksi luonto ja ympäristöasiat ovat minulle niin läheisiä, miksi luonto on minulle tärkein hyvinvoinnin ja ilon lähde, ja on ollut sitä lapsuudesta saakka. 25 vuotta nuorisotyössä ja 17 vuotta kansansivistystyössä työskenneltyäni, olen huomannut, että on hyvin paljon myös ihmisiä ja etenkin nuoria ihmisiä, joille metsä on lähinnä risuja ja hyttysiä. Siis luonnonrakkaus ei ole mikään itsestään selvä tai suomalaisuuteen liittyvä ilmiö. Itse olen valmis allekirjoittamaan artikkelin näkökulman ympäristökasvatuksesta. Lapsi voi kokea ja oppia kokemaan hyvin varhain luonnonkauneuden ja sen tuottaman rauhan. Itselläni on tällaisia hyvin kauas varhaislapsuuteen ulottuvia muistikuvia, elämäni ensimmäisiä muistikuvia, jotka liittyvät luontoon. Äitini isä oli kova kalamies. Hän asui Ryttylässä ja viikonloppuisin souti ja myöhemmin ajoi moottoriveneellä Kernaalanjärvelle kalaan. Minä olin alle kouluikäinen, kun sain ruinatuksi ensimmäisen kerran mukaan. Lähtö oli hyvin aikaisin aamulla. Minä nukuin heti veneeseen päästyäni. Elävä muistikuvani alkaa siitä kun heräsin veneessä. Kuului kuovin huuto. Aamu-usva alkoi nousta rannoilta, linnut lauloivat ja minä olin keskellä satua, niin upea elämys se oli. Muistikuva tapahtumasta on tarkka, herkkä ja syvä. Se on yksi ensimmäisistä mielikuvistani. Muutkin lapsuudenajan muistikuvat liittyvät metsään, lampiin ja erilaisiin luontokokemuksiin, joita isäni kanssa koin. Vähän yli kolmevuotiaana jäi muistiini tammikuun tähtitaivas, kun tulimme muuttoautolla keskellä yötä Lahteen. Varhaislapsuudesta minulla on muistikuvia vain jouluista ja joulupukista sekä luontoretkistä. Uskon vahvasti, että juuri näinä lapsen herkkyyskausina saadut kokemukset vaikuttavat syvästi maailmankuvaamme. Ei ole yhdentekevää, luemmeko lapselle satuja, pelaamme tietokone(sota)pelejä, seuraammeko sammakon toimintaa vai seuraammeko innostuksella formulakisoja. Vaikka puheet ja opetukset eivät kasvatustyössä kanna juurikaan hedelmää, yhteiset tekemiset ja kokemiset tuottavat sen sijaan usein pysyviä vaikutuksia. Ja me vanhemmat mielellämme innostamme lapsemme samoihin asioihin, mistä itse pidämme. Ja tämän teemme joko tietoisesti tai useimmiten ihan huomaamatta. Tätä kutsutaan kulttuuriksi. Ja mitä kukin lapsilleen perinnöksi antaa, siihen tuskin muilla on mitään sanomista. Sen sijaan mitä julkishallinto, kuten päiväkodit, koulu, yleisradio tekevät, siihen voi ja tulee vaikuttaa. Minä aion lapsenlapseni laittaa selkään, heti kun hän istumaan oppii ja mennä metsään kuten lapsieni kanssa tein. Televisio meille hankittiin vasta kun lapset olivat isoja. Niin paljon minä uskon varhaisvaikutteisiin, että eniten panostin alle kouluiän kokemuksiin ja niiden rajoituksiin. SEPPO HUTTUNEN Lahti MATTI LIIMATAINEN

7 8 Liitto toimii Luonnonsuojelija 3/07 Vaali on ratkennut ja Risto Sulkava nousee ottamaan vastaan onnitteluja. Ensimmäisenä ehtii vierustoveri Markku Julkunen. HANNA KAISA HELLSTEN Puheenjohtajavaalit tihensivät liittokokouksen tunnelman Luonnonsuojeluliiton ylin päättävä elin kokoontui Riihimäellä valitsemaan liitolle uudet puheenjohtajat ja vahvistamaan liitolle kolmen seuraavan vuoden toimintalinjat. Kaikkiaan tilaisuuteen osallistui vieraineen lähes sata henkeä. HALLITUS, VALTUUSTO JA LIITTOKOKOUS Liittohallituksessa on puheenjohtaja, varapuheenjohtaja ja kahdeksan jäsentä. Kokoontuu noin kerran kuukaudessa. Liittovaltuustossa on puheenjohtaja ja 24 jäsentä. Kokoontuu kaksi kertaa vuodessa. Vahvistaa vuosittaisen toimintasuunnitelman ja budjetin. Liittokokous on Luonnonsuojeluliiton ylin päättävä elin. Kokoontuu joka kolmas vuosi. Piirien valitsemat kokousedustajat valitsevat puheenjohtajat ja päättävät pitkän aikavälin linjaukset. Lisää tietoa: HANNA KAISA HELLSTEN Tilaisuuden avannut hallituksen puheenjohtaja Heikki Susiluoma iloitsi jäsenmäärän kohoamisesta. Hän antoi tunnustusta erityisesti katukampanjoinnille. Susiluoma sanoi Luonnonsuojeluliiton jäävän odottamaan uusia avauksia uudelta hallitukselta, jossa luonnonvarojen näkökulmasta keskustapuolueella on hallussaan viisi keskeistä ministeriötä. Seuraavana puhunut kansanedustaja ja tuleva ympäristömi- nisteri Kimmo Tiilikainen (kesk.) ei tehnyt vielä Susiluoman toivomia avauksia. Hän korosti hallitusohjelmaan sitoutumista ja nosti siitä esiin neljä ympäristöteemaa: ilmasto- ja energiapolitiikan, Itämeren ravinneongelmat, biodiversiteetin vaalimisen erityisesti metsien osalta ja jätekysymykset. Kimmo Tiilikainen lämmitti kokousyleisöä kertomalla oman yhteiskunnallisen kiinnostuksensa heränneen Luonnonsuojeluliiton paikallistoiminnassa. Nykyistä selvästi pitkähiuksisempi Tiilikainen oli saapunut kritisoimaan liiton paperiherroja päätyen Imatran luonnonsuojeluyhdistyksen puheenjohtajaksi. Vasemmalla: Kansanedustaja Kimmo Tiilikaisen yhteiskunnallinen kiinnostus alkoi paikallisesta luonnonsuojeluyhdistyksestä. Uudet puheenjohtajat Liittohallituksen puheenjohtajaksi valittiin vuosiksi filosofian tohtori Risto Sulkava, 41, Keuruulta. Hän on koulutukseltaan biologi. Sulkava sai puheenjohtajan vaalissa hyvän vastuksen Leo Straniukselta ja Kati Vierikolta. Istuva puheenjohtaja Heikki Susiluoma jatkaa vuoden 2007 loppuun saakka. Sulkavan haastattelu julkaistaan syksyllä Luonnonsuojelijassa. Liittovaltuuston puheenjohtajaksi valittiin metsätalousinsinööri Markku Kuortti, 50, Muoniosta. Hän johtaa valtuustoa alkaen kolmen vuoden ajan. Vastaehdokas Katja Viberg sai myös kannatusta, jopa Kuortilta, joka kertoi antaneensa Vibergille toisen äänistään. Kuortti lupasi johtaa Luonnonsuojeluliiton valtuustoa myös kokousten välillä. Tämän hän uskoi onnistuvan sähköisellä viestinnällä. Sähköpostit kulkevat. Kuortti sanoi painottavansa paikallisyhdistyksen ja piirijärjestön merkitystä. Luonnonsuojeluliiton valtuustoon valittiin 24 valtuutettua alueellisista luonnonsuojelupiireistä. MATTI NIEMINEN Liittovaltuuston jäsenet (sulkeissa varajäsenet) Etelä-Häme: Matti Laurila (Jouko Alhainen) Etelä-Karjala: Kimmo Saarinen (Raija Aura) Etelä-Savo: Riitta Lunti (Stephen Condit) Kainuu: Jouni Laaksonen (Jukka Peltonen) Keski-Suomi: Risto Sulkava (Markku Julkunen) Kymenlaakso: Risto Hamari (Pekka Raukko) Lappi: Sari Hänninen (Sirpa Ollila) Pirkanmaa: Matti Närvä (Jyri Lähde), Timo Tamminen (Anneli Pekkala-Jalava) Pohjanmaa: Hannu Tuomisto (Antero Mäkelä) Pohjois-Karjala: Kristiina Hämäläinen (Kari Antikainen) Pohjois-Pohjanmaa: Esko Saari (Mauri Huhtala) Pohjois-Savo: Helvi Heinonen- Tanski (Pekka Tenhunen) Satakunta: Pasi Tanner (Terttu Routsi) Uusimaa: Tiina Raivikko (Antti Tanskanen), Mikko Niskasaari (Anneli Mikkonen), Dick Dahlén (Hilkka Toivonen), Veli-Risto Riku Cajander (Helena Rantanen), Esa Lehtinen (Hannele Lehtinen) Varsinais-Suomi: Markku Lappalainen (Kari Laine), Emma Kosonen (Sanna Autio) Luonto-Liitto: Aili Pihlajamäki (Kaisa Tolvanen), Tuula Friman (Lari Karreinen), Minttu Massinen (Saara Susiluoma) HANNA KAISA HELLSTEN

8 Luonnonsuojelija 3/07 Liitto toimii 9 Kalevala Koru mukaan suojelemaan Itämerta Säätiöltä tukea tutkimukselle KALERVO OJUTKANGAS / LEUKU Kalevala Koru on mukana tukemassa luonnonsuojelutyötä uutuuskorusarjallaan. Kultaseppä Tony Granholmin suunnitteleman Meri-korun muotokielestä voi löytää veneen muotoon liittyviä viitteitä ja myös pyöreiden kivien sininen sävy on vahvasti merellinen. Korusarjaan kuuluvat kaulakoru, sekä nappimalliset että kookkaammat riippuvat korvakorut. Meri-koru jatkaa Kalevala Korun hyväntekeväisyyskorujen sarjaa, joiden tuotosta lahjoitetaan osa hyvään tarkoitukseen. Granholmin uudella korusarjalla Kalevala Koru tukee Suomen Luonnonsuojeluliiton Puhtaan meren puolesta -kampanjaa. Kampanjan tarkoituksena on lisätä merien rehevöitymistä koskevaa ympäristövalistusta ja tukea vesilainsäädännön tiukentamista. Kaikki Kalevala Korut valmistetaan Suomessa. Huomio aktivistit! Yhdistysten aktiivit tapaavat Pieksämäen Partaharjulla Sinä yhdistyksesi puheenjohtaja, sihteeri, taloudenhoitaja, aktivisti tai jokapaikan höylä! Suuntaa kulkusi Suomen luonnonsuojeluliiton ensimmäisille Aktivistipäiville Partaharjulle Pieksämäellä. Tule vaihtamaan kokemuksia ja ajatuksia vapaaehtoisesta luonnonsuojelutyöstä tämän hetken Suomessa. Keskustelua johdattelee professori Ilkka Hanski Helsingin yliopistosta. Katsauksen historiaan tarjoavat Luonnonsuojelutyön historiikin kirjoittaja Helena Telkänranta ja liiton pitkäaikainen työntekijä Terho Poutanen. Puheenvuoroja keskustelussa jakaa liittohallituksen puheenjohtaja Heikki Susiluoma. Pääosassa olet kuitenkin sinä! Viikonlopun ohjelmassa on lisäksi liikuntaa läheisessä luontokohteessa, saunomista ja uintia. Yhdistysten aktivistitapaamisen ohjelman ja oheisohjelman maksaa Luonnonsuojeluliitto, tapahtuman majoituksen ja ruuan maksaa kukin yhdistys itse. Matkakustannuksissa pyritään tarpeen tullen tasaamaan alueellista eriarvoisuutta. Ilmoittautumiset kesäkuun loppuun mennessä arhippa.lyly. nyyrikki@sll.fi Ilmoittautuneille lähetetään tarkennettu ohjelma ja aikataulu elokuun alussa. Suomen Luonnonsuojeluliiton Säätiö tukee tänä vuonna apurahoillaan muun muassa Itämeren rehevöitymisen ja maakotkan suojelun tutkimusta. Säätiö myönsi vuoden 2007 apurahoja 18 eri hankkeeseen yhteensä lähes euroa. Säätiön yleisrahastosta apurahoja saivat seuraavat henkilöt: Virpi Juvonen, Mieslahti, pro gradu työhön Lehtojensuojeluohjelma-alueiden ekologinen laadukkuus ja alueellinen edustavuus sekä kohteiden sukkessiokehitys ja häiriödynamiikka Kainuussa ja sen merkitys suojelutavoitteille, 1000 euroa. Pertti Koskimies, Kirkkonummi, tutkimukseen Maakotkan suojelubiologia Pohjois-Suomessa: Seuranta-aineiston analyysi ja julkaiseminen, 2000 euroa. Timo Pakkala, Helsinki, pitkäaikaistutkimukseen pohjantikan populaatioekologiasta Lammin Evolla, 2000 euroa. Symbioosi ry, Helsinki, Kemihaaran soiden ja IBA-alueen linnustokartoitukseen, 500 euroa. Mauno Särkkä, Helsinki, Keski- Suomen luonnonsuojelullisesti arvokkaiden suojelemattomien yhteisömetsien luontoarvojen selvitykseen, 1500 euroa. Jukka Timonen, Oulu, pro gradu työhön, jossa rakennetaan malli ja simulaatio erilaisten suotyyppien ennallistamisesta, 1400 euroa. Suvi Vanhanen, Pori, kirjahankkeeseen Sinä aamuna teeret soivat. Evon metsät ja Evonkävijät, 1500 euroa. Suomen Luonnonsuojelun Säätiöllä on kaksi Itämeren suojelua edistävää rahastoa, Rafael Kuusakosken muistorahasto ja Itämerirahasto. Rafael Kuuskosken muistorahaston turvin tuetaan seuraavia tutkimuksia: Päivi Berg, Kruunupyy, pro gradu työhön, Happaman humusveden ja raudan vaikutus jokihelmisimpukan nuoruusvaiheen selviytymiseen, 658 euroa. Annette Bäck, Luoto, tutkimukseen selkälokin poikastuotannosta ja siihen vaikuttavista tekijöistä, vuorokausirytmistä ja ruoka-alueiden käytöstä Torsön saaristossa Uudessakaarlepyyssä, 1000 euroa. Elena Glazkova, Pietari, tutkimukseen Merimetsojen vaikutukset kasvillisuuteen Suomenlahden saarilla, 2000 euroa. Antti Halkka, väitöskirjatyöhön Ilmastonmuutoksen vaikutukset Itämeren hylkeisiin, 2000 euroa. Noora Hilden, Helsinki, pro gradu työhön Suojelutason suotuisuuden ekologiset edellytykset, 2000 euroa. Marjut Kreivi, Oulu, väitöskirjatyöhön Pohjanlahden merenrantaniityillä esiintyvän ruijanesikkoryhmän uhanalaisten lajien luonnonsuojelugenetiikasta, 2000 euroa. Miia Mannerla, Helsinki, pro gradu työhön Itämeren rehevöitymisen vaikutus kolmipiikkipopulaation elinkykyyn, 1100 euroa. Naiset Rauhan Puolesta liike, Helsinki, näyttelyyn Uraani vai oikeus elämään!, 750 euroa. Veli-Matti Pakkanen, Oulu, väitöskirjatyöhön Uhanalaisten kahlaajapopulaatioiden elinkykyanalyysi: sukupuuttoriski, sukusiitostaakka ja elinympäristön hoito, 2500 euroa. Vesa-Matti Toivonen, Helsinki, dokumenttiprojektiin Itämeren vedenalainen luonto elämää pinnan alla, 2500 euroa. Santtu Välilä, Oulu, pro gradu työhön Jokihelmisimpukan suojelugenetiikka, 1500 euroa. TUTKIMUSTA RAHOITTAVA SÄÄTIÖ Suomen Luonnonsuojelun Säätiö on perustettu vuonna 1962 Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen, nykyisen Suomen luonnonsuojeluliiton, jäseniltä kerätyillä lahjoitusvaroilla. Säätiö tukee luonnon- ja ympäristönsuojelun alalla tapahtuvaa tutkimustyötä sekä edistää muutoinkin luonnon- ja ympäristönsuojelua Suomessa. Apurahoja jaetaan tieteelliseen ja taiteelliseen työhön, julkaisutoimintaan, luonnonharrastustoimintaan sekä luonnonkuvaukseen. Tänä vuonna hakemuksia tuli 71. Säätiön toimintaa voi tukea lahjoituksin Nordea

9 10 Tekijä & näkijä Luonnonsuojelija 3/07 Ympäristönsuojelun unilukkari Professori Pekka Nuorteva oli ja 80-luvuilla Suomen ympäristönsuojelun johtotähti. Hänen aikaansaannoksistaan kerrotaan myös ensi syksynä ilmestyvässä Luonnonsuojeluliiton 70-vuotishistoriikissa. Ja 80-vuotiaan Nuortevan sanansäilä sivaltaa yhä terävästi. Kun vanha ja uusi ajattelutapa törmäävät, saattaa syntyä mitä tahansa vaikka vallankumous. Sellainen toteutettiin vuonna 1967 Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksessä. Siihen asti luonnonsuojelua oli pidetty lähinnä neitseellisten luonnonalueiden suojeluna. Mutta nuori sukupolvi haki avarampia näköaloja ja halusi puolustaa luonnontaloutta ihmisen luomia haittoja vastaan. Nuoret päättivät tehdä vallankumouksen ja pyysivät minua sen keulakuvaksi. Lieviä heräämisen merkkejä on jo näkyvissä. Oivalsin heti heidän tavoitteensa tärkeäksi ja suostuin, professori Pekka Nuorteva muistelee. Valta kumottiin tyylikkäästi. Nuoret kaappasivat vuosikokouksessa kaikki hallituspaikat, ja entisestä hallituksesta tehtiin arvovaltainen neuvosto. Myöhemmin yhdistys muutettiin liitoksi, mutta se ei ollut enää kumous, vaan järjestön toimintarakenteen muutos, ohimennen hoidettu muodollisuus. Jotkut kuvasivat tilannetta leikillisesti sanomalla, että olin Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen viimeinen ja Suomen Luonnonsuojeluliiton ensimmäinen puheenjohtaja, Nuorteva myhäilee. Ympäristöherättelijä Filosofian tohtori Pekka Nuorteva on ekofysiologi, kasvipatologi ja lääketieteellisen entomologian tutkija, joka toimi ja 70-luvuilla eläinmuseon hyönteisosaston intendenttinä. Hän johti Luonnonsuojeluliittoa vain neljän vuoden ajan mutta ehti nousta hyvin näkyväksi vaikuttajaksi. Hän pitää itseään ennen muuta herättelijänä. Ihmisen luonnontaloudelle ja myös itselleen aiheuttamat ongelmat nousivat Suomessakin 1960-luvun lopulla yhteiskunnalliseen keskusteluun. Media rupesi nimittämään uutta näkökulmaa ympäristönsuojeluksi. Sanomalehtimiehen poikana tajusin julkisuuden merkityksen asioihin vaikuttamisessa ja hallitsin keinot, joilla viestimien kiinnostus voitiin herättää. Kun Helsingin yliopistoon perustettiin 1974 ympäristönsuojelun oppituoli, Nuortevasta tehtiin professori. Hän ei arkaillut tuoda tulenarkoja aiheita esille. Suomen ensimmäinen julkinen ympäristökonflikti syttyi kloorialkaliteollisuuden elohopeapäästöistä. Elohopean vaarallisuus virisi ravintoketjun bioakkumulaation vaikutuksesta. Esimerkin karmeana huipennuksena oli satojen saastunutta kalaa syöneiden ihmisten aivojen vaurioituminen Japanin Minamatassa ja Niigatassa. Teollisuus yritti vähättelyillä, valheilla ja parjauksella kiistää syyllisyytensä. Nuorteva kirjoitti asiasta yli sata kannanottoa lehtiin ja julkaisi kirpeän pamflettiteoksen Elohopea Suomen luonnossa ja hallintokoneistossa. Sanomaa säestettiin muun Rahaa riittäisi luontoa suojelevan teknologian kehittämiseen ja luontoa uhkaavien vaarojen kattavaan tutkimiseen. JARMO PASANEN

10 Luonnonsuojelija 3/07 Tekijä & näkijä 11 muassa elohopearomaanilla ja teatteri- ja televisionäytelmällä. Klooriteollisuus joutui luopumaan elohopean käytöstä, vaikka oli väittänyt sen olevan täysin mahdotonta. Maatalous erkani luonnosta Nuorteva on arvostellut äkäisesti myös tehomaataloutta ja -metsänhoitoa. Hänen mukansa maatalous erkani luonnontaloudesta, kun tilakokoja suurennettiin ja kotieläintalous eriytettiin peltoviljelystä. Pientilat muodostettiin aikoinaan luonnon eloyhteisöjä muistuttaviksi omavaraisiksi yksiköiksi. Sadonkorjuussa poistuneet ravinteet korvattiin luontoa mukaellen karjanlannalla. Varhaisessa maataloudessa karjan ensisijaisena roolina oli lannan tuottaminen, maito ja liha olivat sivutuotteita. Lantaa kutsuttiinkin maamiehen kullaksi. Nuorteva pitää karjanlantaa keinolannotteita parempana siksi, että ravinteet kiinnittyvät lannan orgaaniseen ainekseen eli humukseen. Peltomaan lierot ja mikrobit vapauttavat lannasta ravinteita niin verkkaisesti, että viljelykasvit ehtivät ottaa niistä käyttöönsä pääosan. Humus jarruttaa osaltaan ravinteiden huuhtoutumista. Näin vain vähäinen osa ravinteista kulkeutuu vesistöihin. Sen sijaan helppoliukoiset keinolannoitteet karkaavat humusköyhiltä pelloilta tehokkaasti järviin ja Itämereen. Nuortevan mukaan maatalouden rakennemuutos heijastuu juuri Itämeren kehnossa tilassa. Edes Potemkininin kulisseiksi perustetut Itämeren suojelusopimus ja Itämeren suojelukomissio eivät ole auttaneet. Tilanne on nyt kehittynyt niin vaikeaksi, että kaikki pelastusyritykset taitavat olla turhia. Kauppamerenkulun ja huviristeilyjen väyläksi Itämeri toki vielä kelpaa. Ja sodan aikana se voidaan miinoittaa, hän hymähtää kitkerästi. Ilmastonmuutoksen juuret Isoimmat ongelmat ovat globaalisia. Niiden ymmärtämiseksi on Nuortevan mukaan pakko tuntea elämän neljä vuosimiljardia kestänyt historia. Esimerkkinä siitä on viime vuosina laajaa huomiota saanut ilmastonmuutos. Monet kuvittelevat, että kyseessä on vastikään havaittu ilmiö. Se ei ole minun keksimäni, mutta nostin sen tietoon jo 1971 Taro-Häyrisen toimittamassa Luonnonsuojelu-teoksessa, joka luovutettiin juhlallisesti myös presidentti Urho Kekkoselle, Nuorteva mainitsee. Hän antoi lujimman panoksensa kansainväliseen ilmastopolitiikkaan Japanin Nagaokassa Hänet oli kutsuttu pitämään avausesitelmä tuhannelle kuulijalle International Snow Country Forumissa. Tarkoituksena oli selvittää, lisääkö ilmaston lämpeneminen lumisten maiden peltojen tuotantokykyä niin paljon, että lämpenemisen aavikoittamiin maihin saataisiin viedyksi elintarvikkeita ja puutavaraa - tietenkin hyvällä hinnalla. Kerroin, että maaperään varastoituneet fossiiliset polttoaineet olivat syntyneet kasvien yhteyttämisellä vastapainoksi sille, että maapallolla vallinnut ylikuuma ilmasto viilentyi sopivaksi. Fossiilikerrostumien polttaminen olisi siten raskas ympäristörikos, joka pitäisi estää. Kongressin suunnittelijoilla oli kuulemma valmis julkilausuma, jossa lumiset maat olisivat ilmoittautuneet ilmaston lämpenemisen aiheuttamien ongelmien tasapainottajiksi. Julkilausumaa ei lähetetty, Nuorteva sanoo. Tinkimätön pasifisti Pekka Nuorteva tunnetaan myös vankkumat- tomana pasifistina. Hän ihmettelee, miksi ihmiskunta määrätietoisesti varustautuu oman onnensa pilaamiseen sotimisella. Asevarustelun ja sotien lopettamisella saataisiin helposti irrotetuksi riittävästi varoja köyhyyden, nälän, sairauksien ja kurjuuden torjumiseen. Rahaa riittäisi myös luontoa suojelevan teknologian kehittämiseen ja luontoa uhkaavien vaarojen kattavaan tutkimiseen - suojelukeinojen kehittämiseen. Ympäristönsuojelun professorina Nuorteva otti laitokselleen siviilipalvelusmiehiä, jotka lisäsivät merkittävästi pienen laitoksen toimintatehoa. Siviilipalvelusmiehiä oli kaikkiaan 20. He olivat eettisesti korkeatasoisia, ahkeria ja lahjakkaita. Kolmesta tuli aikanaan professoreita. Mutta sitten yliopiston rehtori kielsi siviilipalvelusmiesten käytön. Perusteeksi esitettiin se, että he saivat palveluaikanaan sellaista kokemusta, josta heillä oli hyötyä siviilielämässä. Asepalveluksensa armeijassa suorittavilla ei ollut tällaista etua. Tasa-arvo piti muka toteuttaa. Se oli ankarasti lamauttava isku, Nuorteva muistelee. Katastrofioptimisti Pekka Nuorteva jäi eläkkeelle ympäristönsuojelun professorin virasta Mutta senkin jälkeen hän on jatkanut niin tutkimusta kuin osallistumista kansalaiskeskusteluun. Hyönteiset ovat olleet hänen tutkimustoiminnassaan keskeisessä asemassa. Sellainen sopii ympäristönsuojelijalle, sillä valtaosa maapallon eläinlajeista on hyönteisiä. Niiden yksilörunsaus on mahtava ja biomassa on suurempi kuin minkään muun eläinryhmän. Hyönteiset ovat mukana kaikessa mitä luonnontaloudessa tapahtuu kuivalla maalla ja suolattomassa vedessä. Useat ankarat kiistakysymykset ovat vuosien myötä saaneet Nuortevan ja ympäristön- ja luonnonsuojelijoiden kannalta suotuisan ratkaisun. Happosateet ovat laimentuneet rikin käytön vähenemisen takia. Vesakkomyrkytykset on lopetettu. Elonkehän tulevaisuus ei ole silti muuttunut sen auvoisemmaksi. Ympäristöongelmat ovat kuin taruhirviön pää; kun yhden katkaisee, kasvaa kuusi lisää. Kokonaistilanne näyttää paljon pahemmalta kuin 30 vuotta sitten. On käsittämätöntä, että lait suojelevat monin verroin tehokkaammin liiketalouden toimintaedellytyksiä kuin luonnontalouden toimivuutta. Markkinatalous on paljossa luonnontalouden vastakohta, Nuorteva jyrisee. Mutta hän sanoo olevansa katastrofioptimisti. Uskon, että jatkuvasti pahenevat katastrofit pystyvät saamaan talouselämän johtajat, sodanlietsojat ja poliitikot järkiinsä ennen kuin kaikki sortuu. Lieviä heräämisen merkkejä on jo näkyvissä. PEKKA NUORTEVA JARMO PASANEN s Helsinki Helsingin yliopiston ympäristönsuojelun professori Suomen luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja Julkaissut lukuisia tieteellisiä artikkeleja biologian ja ympäristönsuojelun alalta, oppikirjoja (mm. yhdessä vaimonsa FM Sirkka-Liisa Nuortevan kanssa) sekä pamfletteja Perustakaa puistot muuten jää vain muistot, Siuria ja Vuotos tunareiden tuotos ja monet muut tunnukset kaikuivat Helsingin keskustassa , kun luonnonsuojeluliike osoitti mieltään kansallispuistohankkeiden karsimista vastaan. TEE HISTORIIKIN ENNAKKOVARAUS SAAT TEOKSEN EDULLISEMMALLA HINNALLA! Suomen ympäristöliikkeen historia valmistuu syksyllä Vuosi 2008 on Suomen luonnonsuojeluliiton juhlavuosi, liitto täyttää silloin 70 vuotta. Suurteoksen päätoimittajana on Helena Telkänranta. Alustava hinta-arvio SLL:n jäsenille on 40 euroa ja ennakkovarauksen tekeville SLL:n jäsenille 30 euroa. SUOMEN YMPÄRISTÖLIIKKEEN HISTORIIKIN ENNAKKOTILAUS Ennakkovaraan historiikin. Saan sen edullisempaan hintaan. Tilaus ei ole sitova. Nimi Jakeluosoite Postinumero Postitoimipaikka Jäsennumero (jäsenkortista) Postimaksu maksettu. Halutessasi voit tukea liittoa maksamalla itse postimaksun. Suomen luonnonsuojeluliitto Kotkankatu 9, Helsinki VASTAUSLÄHETYS Tunnus HELSINKI

11 12 Luonnonsuojelija 3/07 Mosaiikki Norppasähkö kasvattaa suosiotaan Tilaa oma luonnonkukkien päivän t-paita! Ympäristömerkittyä sähköä käyttävien kotitalouksien määrä kasvaa nopeasti. Vuonna 2006 lähes kotitaloutta käytti sähköä, jolle on myönnetty Suomen luonnonsuojeluliiton Norppaenergiamerkki. Kasvua edelliseen vuoteen oli yli Huoli ilmastonmuutoksesta on selvästi lisännyt kiinnostusta uusiutuvista energiamuodoista tuotettua sähköä kohtaan, arvioi Suomen luonnonsuojeluliiton ekoenergiavastaava Kaarina Toivonen. Myös yritykset siirtyvät innokkaasti norppasähköön: norppasähköä käyttävien yritysten lukumäärä on vuodessa lähes kaksinkertaistunut :sta :een. Lisäksi norppasähköä käyttäviä yhteisöjä, lähinnä taloyhtiöitä, oli noin 400. Norppasähkön myynti oli vuonna 2006 kokonaisuudessaan 1600 GWh. Norppasähkö on uusiutuvista energiamuodoista tuotettua sähköä, joka on tuotettu bioenergialla, vanhalla vesivoimalla tai tuulivoimalla. Norppaenergiamerkinnän piiriin kuuluu myös uusiutuva kaukolämpö. Vuonna 2006 norppamerkittyä lämpöä myytiin 2429 GWh. Lisäystä edelliseen vuoteen oli yli 1500 GWh. Norppaenergiamerkin kriteereitä ollaan tarkistamassa tämän vuoden aikana. Myös itse norppamerkki on saamassa uuden ilmeen. Samalla uudistetaan ekoenergiaa esittelevät nettisivut, Kaarina Toivonen kertoo. Uudet norppasähkösivut löytyvät osoitteesta SARIANNE HARTONEN Erik Bruunin Luonnonkukkien päiväksi suunnittelema T-paita. Selässä teksti Luonnonkukkien päivä pohjoismaisilla kielillä. Koot: S, M, L, XL, XXL Hinta: 19,90 Tilaa t-paita osoitteesta tai puhelimitse p. (09) Yhteistiedot: Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy Kotkankatu Helsinki Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy on Suomen Luonnonsuojeluliiton omistama kaupallinen organisaatio. Tuen tavoitteena on kerätä varoja suomalaiseen luonnon- ja ympäristönsuojelutyöhön. SUOMENPYSTYKORVA Rotu nimettiin v Suomen kansalliskoiraksi ja on harvinainen, koska se on jalostettu luonnonkannasta ilman risteytyksiä. Suomenpystykorva on eloisa ja isäntäväelleen uskollinen koira. FINSK SPETS Rasen utsågs år 1979 till Finlands nationalhund. Den är sällsynt emedan den har avlats fram på naturligt vis utan korsningar. Spetsen är livfull och mycket trofast. RAAPUTA ESIIN 3 SAMAA SYMBOLIA SKRAPA FRAM 3 LIKADANA SYMBOLER VOITTORUUTU VINSTRUTA

12 Luonnonkukkien päivä Luonnonsuojelija 3/07 13 Luonnonkukkien päivä Luonnonkukkien päivää vietetään kaikkialla Pohjoismaissa sunnuntaina Tule mukaan kasviretkille nauttimaan keskikesän luonnon kauneudesta tai tee retki vaikka omalle pihallesi! Luonnonkukkien päivänä järjestetään kasviretkiä ympäri Suomea. Retket kestävät noin kahdesta kolmeen tuntia. Retket ovat kaikille avoimia ja maksuttomia eikä ennakkoilmoittaumista tarvita. Tarvittava varustus ja poikkeukset näistä on mainittu retkien yhteydessä ja internet-sivuilla Tärkeintä on kuitenkin että tulet paikalle! Tämän vuoden teemoja ovat tulokaslajit ja kasvilajien suojelu, esimerkkilajina kangasajuruoho. Lisäksi vietetään Linnén 300- vuotisjuhlaa. Pohjoismaiden ministerineuvosto rahoittaa Luonnonkukkien päivän järjestelyjä tänä vuonna. JENNY KOIVISTO