VALMISTEYHTEENVETO. Aikuiset (mukaan lukien iäkkäät) ja nuoret (12-vuotiaat ja sitä vanhemmat)

Transkriptio

1 1. LÄÄKEVALMISTEEN NIMI Ranisan 150 mg tabletti, kalvopäällysteinen Ranisan 300 mg tabletti, kalvopäällysteinen VALMISTEYHTEENVETO 2. VAIKUTTAVAT AINEET JA NIIDEN MÄÄRÄT Yksi Ranisan 150 mg kalvopäällysteinen tabletti sisältää ranitidiinihydrokloridia vastaten ranitidiinia 150 mg. Yksi Ranisan 300 mg kalvopäällysteinen tabletti sisältää ranitidiinihydrokloridia vastaten ranitidiinia 300 mg. Apuaineet, joiden vaikutus tunnetaan: 150 mg tabl.: laktoosimonohydraatti 3.26 mg. 300 mg tabl.: laktoosimonohydraatti 6.52 mg Täydellinen apuaineluettelo, ks LÄÄKEMUOTO Tabletti, kalvopäällysteinen. Valmisteen kuvaus: 150 mg tabl: Pyöreä, keltainen kaksoiskupera kalvopäällysteinen tabletti, jossa jakoura toisella puolella. 300 mg tabl.: Pitkänomainen, keltainen kalvopäällysteinen tabletti, jossa jakoura toisella puolella. 4. KLIINISET TIEDOT 4.1 Käyttöaiheet Pohjukaissuoli- ja mahahaava, joka on varmistettu röntgen- tai endoskooppisella tutkimuksella, eisteroidirakenteisten tulehduskipulääkkeiden käyttöön liittyvät haavaumat, refluksiesofagiitti ja gastroesofageaalisen refluksin aiheuttamien oireiden lievitys, residiiviulkus tapauksissa, joissa leikkaushoito ei ole mahdollinen ja gastrinooma (=Zollinger-Ellison-syndrooma). Happoaspiraatiosyndrooman profylaksia todetuilla riskipotilailla. Lapset (3-18-vuotiaat) mahahaavan lyhytaikainen hoito gastroesofageaalisen refluksin hoito kuten refluksiesofagiitin ja gastroesofageaalisen refluksin oireiden lievitys 4.2 Annostus ja antotapa Aikuiset (mukaan lukien iäkkäät) ja nuoret (12-vuotiaat ja sitä vanhemmat) Akuutin ulkuksen hoidossa 150 mg 2 kertaa vuorokaudessa. Vaihtoehtoisesti maha- ja pohjukaissuolihaavan hoidossa voidaan lääke antaa yhtenä 300 mg:n kerta-annoksena illalla nukkumaan mennessä. Hoidon tulisi kestää 4 viikkoa. Potilaille, joilla ulkus ei ole parantunut 4 viikon aikana, hoitoa voidaan jatkaa vielä toiset 4 viikkoa. Pohjukaissuolihaavan hoidossa 4 viikon hoidolla käyttäen annostusta 300 mg 2 kertaa vuorokaudessa päästään parempiin hoitotuloksiin kuin 4 viikon hoidolla käyttäen ranitidiinin annostuksena 150 mg 2 kertaa vuorokaudessa tai 300mg yöksi. Annoksen nostamiseen ei liittynyt haittavaikutusten lisääntymistä. Hoidettaessa ei-steroidirakenteisten tulehduskipulääkkeiden käytön yhteydessä ilmeneviä haavaumia on anti-inflammatoristen analgeettien käyttö keskeytettävä hoidon ajaksi. Tällaisissa tapauksissa saattaa 8-12 viikon hoito ranitidiinilla olla 1

2 tarpeen. Residiiviulkuksen estohoidossa annos on 150mg yöksi. Gastrinoomapotilailla tulee alkuannoksen olla 150mg 3 kertaa vuorokaudessa, mutta annosta voidaan tarvittaessa lisätä 300 mg:aan 3 kertaa vuorokaudessa. Tupakointi lisää ulkuksen uusiutumista, minkä vuoksi potilaita tulisi kehottaa lopettamaan tupakointi. Potilailla, jotka eivät noudata tätä kehotusta on terapeuttinen hyöty suurempi annettaessa tavanomaisen 150 mg:n annoksen sijasta 300 mg iltaisin. Refluksiesofagiitin hoidossa suositeltu annostus on joko 150 mg 2 kertaa vuorokaudessa tai 300mg illalla nukkumaan mennessä. Refluksiesofagiitin hoitoaika on 8 viikkoa. Potilaille, joiden esofagiitti on kohtalaisen vaikea tai vaikea, ranitidiinin annostusta voidaan lisätä 150 mg:aan neljä kertaa vuorokaudessa ja hoidon kestoa 12 viikkoon. Ranitidiinin on osoitettu estävän osalla potilaista refluksiesofagiitin uusiutumisen. Refluksiesofagiitin pitkäaikaishoidossa suositeltu peroraalinen annos aikuisille on 150mg 2 kertaa vuorokaudessa. Pitkäaikaishoidon aloitus edellyttää endoskooppista diagnoosia. Pitkäaikaishoitoa ei suositella jatkettavaksi pitempään kuin yksi vuosi. Gastroesofageaalisen refluksin aiheuttamien oireiden lievittämiseksi suositeltu annostus on 150 mg 2 kertaa vuorokaudessa 2 viikon ajan. Hoitoa voidaan vielä jatkaa toiset 2 viikkoa sellaisilla potilailla, joilla hoitovaste alkuun on riittämätön. Happoaspiraatiosyndrooman (Mendelsonin syndrooman) profylaksia: Elektiivisessä kirurgiassa annetaan potilaille, joilla on lisääntynyt happoaspiraatiosyndrooman riski, leikkausta edeltävänä iltana klo 22 ranitidiinia 300 mg per os. Jos leikkausta ei suoriteta heti aamulla, annetaan potilaille lisäksi aamulla 150 mg ranitidiinia per os. Vaihtoehtoisesti potilaille voi antaa 150 mg ranitidiinia per os kaksi tuntia ennen anestesian alkua tai parenteraalisesti 50 mg im tai 50 mg iv hitaasti (noin 2 min) noin tuntia ennen anestesian aloitusta. Synnytyspotilailla voidaan synnytyksen alussa antaa 150 mg:n annos ranitidiinia suun kautta ja sen jälkeen 150 mg kuuden tunnin välein. Synnytyksen aikana ovat mahan tyhjeneminen ja lääkeaineiden imeytyminen hidastuneet. Sen vuoksi potilaille, jotka tarvitsevat kiireellistä yleisanestesiaa, kun alle 2 tuntia on kulunut viimeksi annetusta Ranisan-annoksesta, on suositeltavaa lisäksi antaa ennen induktiota magnesium-aluminiumantasidia tai jotakin kirkasta (hiukkasia sisältämätöntä/nonparticulate) antasidia (esim. natriumsitraattia). Tavanomaisista varotoimista happoaspiraation välttämiseksi on myös huolehdittava vuotiaat ja yli 30 kg painavat lapset Ks. kohta 5.2 Farmakokinetiikka- Erityispotilasryhmät Akuutin mahahaavan hoito Mahahaavan hoitoon suositeltu oraalinen annos lapsille on 4-8 mg/kg vuorokaudessa jaettuna kahteen annokseen. Suurin sallittu vuorokausiannos on 300 mg neljän viikon ajan. Potilaille, joilla ulkus ei ole parantunut täydellisesti neljän viikon aikana, hoitoa voidaan jatkaa vielä toiset neljä viikkoa. Paraneminen tapahtuu tavallisesti kahdeksassa hoitoviikossa. Gastroesofageaalinen refluksi Gastroesofageaalisen refluksin hoitoon suositeltu oraalinen annos lapsille on 5-10 mg/kg vuorokaudessa jaettuna kahteen annokseen. Suurin sallittu vuorokausiannos on 600 mg (suurin sallittu vuorokausiannos on tarkoitettu painavimmille lapsille tai nuorille, joilla on vaikeammat oireet). Turvallisuutta ja tehoa vastasyntyneiden hoidossa ei ole osoitettu. Annostus potilailla, joiden munuaistoiminta on heikentynyt 2

3 Ranitidiinin puoliintumisaika plasmassa pitenee potilailla, joilla munuaistoiminta on heikentynyt. Siksi huomattavassa munuaisten vajaatoiminnassa annosta tulee pienentää puoleen alla olevan taulukon mukaisesti. Peroraalisessa hoidossa sopiva annos on silloin 150 mg yöksi. Kreatiniinipuhdistuma Seerumin Ranisanin vuorokausiannos kreatiniini ml/min µmol/l > 50 < mg x mg x 1 Ranitidiini eliminoituu hemodialyysissa. Dialyysihoitoa saaville potilaille tulee sen tähden antaa Ranisania jokaisen dialyysin jälkeen. Ranitidiiniannosta voidaan joutua pienentämään maksakirroosipotilailla ja iäkkäillä potilailla. 4.3 Vasta-aiheet Yliherkkyys vaikuttavalle aineelle tai kohdassa 6.1 mainituille apuaineille. 4.4 Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet Jos potilaalla on mahahaava, maligniteetin mahdollisuus on poissuljettava ennen hoidon aloittamista, koska ranitidiinihoito saattaa peittää mahasyövän oireet. Sama pätee keski-ikäisiin ja iäkkäämpiin potilaisiin, joilla on uusia tai äskettäin muuttuneita dyspepsiaoireita. Ranitidiini erittyy munuaisten kautta, ja tällöin lääkkeen pitoisuudet plasmassa lisääntyvät potilailla, joilla on vaikea munuaisten vajaatoiminta. Annostus kuten edellä kohdassa 4.2 "Annostus potilailla, joiden munuaistoiminta on heikentynyt" on esitetty. Muutamat kliiniset raportit viittaavat siihen, että ranitidiini saattaa aiheuttaa akuutteja porfyriakohtauksia. Tämän vuoksi ranitidiinia ei saa määrätä potilaille, joilla aikaisemmin on todettu akuuttia porfyriaa. Avohoitokeuhkokuumeen riski saattaa suurentua, jos potilas on iäkäs tai hänellä on krooninen keuhkosairaus, diabetes tai heikentynyt immuunivaste. Laaja epidemiologinen tutkimus osoitti, että pelkkää ranitidiinia (H 2 -reseptoriantagonisti) käyttävillä on suurentunut avohoitokeuhkokuumeen riski verrattuna hoidon lopettaneisiin. Suhteellisen riskin korjattu suureneminen oli 1,82 (95 % lv 1,26 2,64). On suositeltavaa tarkkailla säännöllisesti potilaita, jotka käyttävät ei-steroidirakenteisia tulehduskipulääkkeitä samanaikaisesti ranitidiinin kanssa, erityisesti, kun on kyse iäkkäistä potilaista tai potilaista, joilla on aiemmin ollut peptinen ulkustauti. Ranisan-tabletit sisältävät laktoosia. Potilaiden, joilla on harvinainen perinnöllinen galaktoosiintoleranssi, saamelaisilla esiintyvä laktaasinpuutos tai glukoosi-galaktoosi-imeytymishäiriö, ei tule käyttää tätä lääkettä. 4.5 Yhteisvaikutukset muiden lääkevalmisteiden kanssa sekä muut yhteisvaikutukset Ranitidiini saattaa vaikuttaa muiden lääkkeiden imeytymiseen, metaboliaan tai munuaisteitse tapahtuvaan eliminaatioon. Farmakokinetiikan muutokset saattavat edellyttää ko. lääkkeen annostuksen muuttamista tai hoidon keskeyttämistä. Mahdollisia yhteisvaikutusmekanismeja on useita, mm. seuraavat: 1. CYP450-välitteisen sekaoksigenaasijärjestelmän esto 3

4 Tavanomaisina hoitoannoksina ranitidiini ei voimista tämän entsyymijärjestelmän inaktivoimien lääkkeiden vaikutusta (esim. diatsepaami, lidokaiini, fenytoiini, propranololi ja teofylliini). Kumariiniantikoagulanttien (esim. varfariinin) käytön yhteydessä on ilmoitettu protrombiiniajan muutoksia. Näiden lääkkeiden pienen terapeuttisen leveyden vuoksi on suositeltavaa seurata protrombiiniajan muutoksia tarkoin, jos potilas käyttää samanaikaisesti ranitidiinihoitoa. 2. Kilpailu munuaistubuluserityksestä Ranitidiini eliminoituu osittain kationijärjestelmän kautta, joten se saattaa vaikuttaa muiden samaa reittiä eliminoituvien lääkkeiden puhdistumaan. Suuret ranitidiiniannokset (esim. Zollinger Ellisonin oireyhtymän hoidossa käytettävät) saattavat vähentää prokaiiniamidin ja asekainidin (N-asetyyliprokaiiniamidin) erittymistä, mikä suurentaa kyseisten lääkkeiden pitoisuutta plasmassa. 3. Mahan ph-arvon muutokset Tiettyjen lääkkeiden biologinen hyötyosuus saattaa muuttua. Imeytyminen voi joko tehostua (esim. triatsolaami, midatsolaami, glipitsidi) tai heikentyä (esim. ketokonatsoli, atatsanaviiri, delavirdiini, gefitinibi). Yhteisvaikutuksesta ranitidiinin, amoksisilliinin ja metronidatsolin välillä ei ole näyttöä. Jos sukralfaattia annostellaan suurina annoksina (2 g) ranitidiinin kanssa, viimeksi mainitun imeytyminen voi huonontua. Tätä vaikutusta ei voida todeta, jos sukralfaatti otetaan noin kahden tunnin kuluttua ranitidiinin antamisesta. 4.6 Fertiliteetti, raskaus ja imetys Hedelmällisyys Tiedot ranitidiinin vaikutuksista ihmisen hedelmällisyyteen puuttuvat. Eläimillä suoritetuissa tutkimuksissa ei havaittu vaikutuksia naaraan ja uroksen hedelmällisyyteen (ks. kohta 5.3). Raskaus Ranitidiini läpäisee istukan. Kuten muitakin lääkkeitä, ranitidiinia käytetään raskauden aikana vain, jos sen käyttö katsotaan ehdottomasti välttämättömäksi. Obstetrisilla potilailla synnytyksen tai keisarileikkauksen yhteydessä käytetyt terapeuttiset annokset eivät ole vaikuttaneet haitallisesti synnytyksen kulkuun tai vastasyntyneen kehitykseen. Imetys Ranitidiinia erittyy rintamaitoon sellaisia määriä, että sillä saattaa olla vaikutusta lapseen myös terapeuttisia annoksia käytettäessä. Kuten muitakin lääkkeitä, ranitidiinia käytetään imettämisen aikana vain, jos sen käyttö katsotaan ehdottomasti välttämättömäksi. 4.7 Vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn Ei raportoitu. 4.8 Haittavaikutukset Haittavaikutukset on luokiteltu seuraavasti: hyvin yleinen ( 1/10); yleinen ( 1/100, < 1/10); melko harvinainen ( 1/1 000, < 1/100); harvinainen ( 1/10 000, < 1/1 000) ja hyvin harvinainen (< 1/10 000). Haittatapahtumien esiintymistiheydet on arvioitu markkinoille tulon jälkeisten spontaanien raporttien perusteella. Veri ja imukudos Hyvin harvinaiset: Verenkuvan muutokset (leukopenia, trombosytopenia). Nämä ovat tavallisesti olleet korjautuvia. Agranulosytoosi tai pansytopenia, johon voi liittyä luuytimen hypoplasiaa tai 4

5 aplasiaa. Immuunijärjestelmä Harvinaiset: Yliherkkyysreaktiot (urtikaria, angioedeema, kuume, bronkospasmi, hypotensio ja rintakipu). Hyvin harvinaiset: Anafylaktinen sokki Tuntematon: Hengenahdistus Joissakin tapauksissa nämä reaktiot ovat ilmenneet jo yhden kerta-annoksen jälkeen. Psyykkiset häiriöt Hyvin harvinaiset: Ohimenevä sekavuus, depressio ja hallusinaatiot. Vaikutuksia on ilmoitettu pääasiallisesti vaikeasti sairailla ja iäkkäillä potilailla. Hermosto Hyvin harvinaiset: Päänsärky (joka voi olla vaikeaa), huimaus ja ohimenevät tahdosta riippumattomat liikehäiriöt. Silmät Hyvin harvinaiset: Ohimenevä näön hämärtyminen. Näön hämärtymistä on ilmoitettu, mikä viittaa akkommodaatiomuutokseen. Sydän Hyvin harvinaiset: Kuten muidenkin H 2 -reseptoriantagonistien käytön yhteydessä, bradykardia, AVkatkos ja takykardia. Verisuonisto Hyvin harvinaiset: Vaskuliitti. Ruoansulatuselimistö Melko harvinaiset: Vatsakipu, ummetus, pahoinvointi (oireet lievittyvät yleensä hoidon jatkuessa). Hyvin harvinaiset: Akuutti pankreatiitti, ripuli Maksa ja sappi Harvinaiset: Maksan toimintakoearvojen ohimenevät, korjautuvat muutokset. Hyvin harvinaiset: Hepatiitti (hepatosellulaarinen, hepatokanalikulaarinen tai sekamuotoinen), johon voi liittyä ikterusta. Ilmiö oli yleensä korjautuva. Iho ja ihonalainen kudos Harvinaiset: Ihottuma. Hyvin harvinaiset: Erythema multiforme, hiustenlähtö. Luusto, lihakset ja sidekudos Hyvin harvinaiset: Tuki- ja liikuntaelimistön oireet kuten nivel- ja lihaskipu. Munuaiset ja virtsatiet Harvinaiset: Plasman kreatiniinipitoisuuden suureneminen (yleensä lievää; normalisoituu hoidon jatkuessa). Hyvin harvinaiset: Akuutti interstitiaalinefriitti. Sukupuolielimet ja rinnat Hyvin harvinaiset: Ohimenevä impotenssi, rintaoireet ja rintojen reaktiot (kuten gynekomastia ja galaktorrea). Pediatriset potilaat Ranitidiinin turvallisuutta on arvioitu 0 16-vuotiailla lapsilla, joilla on liikahappoisuutta aiheuttava sairaus. Ranitidiini oli yleensä hyvin siedetty ja haittatapahtumaprofiili oli samankaltainen kuin aikuisilla. Pitkäaikaisturvallisuudesta (etenkin kasvun ja kehityksen suhteen) on rajallisesti tietoa. 5

6 Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Tämä mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty-haitta tasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista seuraavalle taholle: www-sivusto: Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri PL FIMEA 4.9 Yliannostus Oireet Ranitidiinin vaikutus on hyvin spesifinen, eikä ranitidiiniyliannostuksen seurauksena ole odotettavissa erityisongelmia. Hoito Oireenmukainen ja elintoimintoja tukeva hoito tarpeen mukaan. Jos on tarpeen, lääke voidaan poistaa plasmasta hemodialyysin avulla. 5. FARMAKOLOGISET OMINAISUUDET 5.1 Farmakodynamiikka Ranitidiini on spesifinen, nopeasti vaikuttava H 2 -reseptoriantagonisti. Se estää sekä basaalista että stimuloitua mahanesteen eritystä vähentäen sen volyymia sekä suolahappo- ja pepsiinipitoisuutta. Ranitidiinilla on suhteellisen pitkä vaikutusaika ja 150 mg:n kerta-annos ehkäisee tehokkaasti hapon eritystä 12 tunnin ajan. 5.2 Farmakokinetiikka Ranitidiinin biologinen hyötyosuus on noin 50 %. Huippupitoisuudet, jotka saavutetaan plasmassa 2 3 tunnin kuluttua 150 mg peroraalisen annostelun jälkeen, ovat ng/ml. Ranitidiinin pitoisuudet ovat suhteessa annoksen suuruuteen 300 mg:aan saakka. Ranitidiini ei metaboloidu laajamittaisesti. Lääke eliminoituu pääasiallisesti tubulussekreetion kautta. Eliminaation puoliintumisaika on 2-3 tuntia. Tasapainotutkimuksissa 150 mg:lla 3 H-ranitidiinia 93 % ruiskeena laskimoon annetusta annoksesta erittyi virtsaan ja 5 % ulosteisiin. Peroraalisesta annoksesta % erittyi virtsaan ja 26 % ulosteisiin. Ensimmäisen vuorokauden (24 tuntia) aikana erittyneen virtsan analyysi osoitti, että 70 % laskimonsisäisestä ja 35 % peroraalisesta annoksesta erittyi muuttumattomana. Ranitidiinin metabolia on samanlainen sekä peroraalisen että laskimonsisäisen annostelun jälkeen. Noin 6 % annoksesta erittyi virtsaan N-oksidina, 2 % S-oksidina, 2 % desmetyyliranitidiinina ja 1 2 % furaanikarbonihappoanalogina. Erityispotilasryhmät Lapset (3-vuotiaat ja sitä vanhemmat) Käytettävissä oleva tieto farmakokinetiikasta on osoittanut, että puoliintumisajoissa (3-vuotiaat ja sitä vanhemmat lapset: 1,7-2,2 tuntia) ja plasmapuhdistumassa (3-vuotiaat ja sitä vanhemmat lapset: 9-22 ml/min/kg) ei ollut merkitseviä eroja lasten ja aikuisten välillä kehon painoon suhteutettuna kun ranitidiinia annettiin suun kautta. 6

7 5.3 Prekliiniset tiedot turvallisuudesta Ei merkittäviä lisätietoja. 6. FARMASEUTTISET TIEDOT 6.1 Apuaineet Tablettiydin: Mikrokiteinen selluloosa kalsiumvetyfosfaattidihydraatti maissitärkkelys natriumtärkkelysglykolaatti (tyyppi A) magnesiumstearaatti kolloidinen vedetön piidioksidi Kalvopäällyste: Laktoosimonohydraatti hypromelloosi makrogoli 4000 titaanidioksidi (E171) keltainen rautaoksidi (E172) 6.2 Yhteensopimattomuudet Ei oleellinen. 6.3 Kestoaika 3 vuotta. 6.4 Säilytys Ei erityisiä säilytysohjeita. 6.5 Pakkaustyypit ja pakkauskoot OPA/Al/PVC/Al-läpipainopakkaus. 150 mg tabl.: 10, 20 ja 60 tablettia. 300 mg tabl.: 10 ja 30 tablettia. 6.6 Erityiset varotoimet hävittämiselle ja muut käsittelyohjeet Käyttämätön lääkevalmiste on vietävä apteekkiin hävitettäväksi. 7. MYYNTILUVAN HALTIJA Sandoz A/S Edvard Thomsens Vej 14 DK-2300 Kööpenhamina S Tanska 8. MYYNTILUVAN NUMEROT 150 mg tabl.:

8 300 mg tabl.: MYYNTILUVAN MYÖNTÄMISPÄIVÄMÄÄRÄ/UUDISTAMISPÄIVÄMÄÄRÄ TEKSTIN MUUTTAMISPÄIVÄMÄÄRÄ