Kotiseutuposti Nro 1/2011

Transkriptio

1 Kotiseutuposti Nro 1/2011

2 Pääsihteerin kynästä Valoa kaamokseen Tätä kirjoitettaessa on Utsjoella ensimmäinen valoisa päivä ohi. Aurinko oli taivaanrannan yläpuolella komeat kymmenen minuuttia. Tampereella vastaavaa valoisaa aikaa oli jo yli kuusi tuntia. Tämä kertoo kuinka pitkä maa Suomi todella on. Sen huomasin taas kerran, kun jouluaattoyönä ajelin Pispalasta Muonion Jerisjärvelle. Matka kului rauhallisesti uuden navigaattorin pitäessä huolen, että tutkakamerat eivät päässeet yllättämään. Tuo vajaan puolen vuorokauden ajelu läpi jouluisen ja lumisen kotimaan oli mielenkiintoinen yllätys. Ensinnäkin jopa hartautta herättivät ne lukuisat hautausmaat, joiden ohi matka sujui. Kynttilämeret hautausmailla kertoivat elävästi, kuinka ihmiset pitävät mielessään omaisensa näiden siirryttyä jokapäiväisen tapaamisen ulottumattomiin. Erityisen hyvin jäi mieleen Kurun kaunis rinteessä sijaitseva hautausmaa, jota tähditti satojen kynttilöiden sielumeri. Vaikea uskoa, että tämä kynttilätraditio varsinaisesti tuli käytäntöön reilu viisikymmentä vuotta sitten. Mitä ylemmäksi matka sujui, sitä enemmän ihmiset olivat panostaneet kaamoksen torjuntaan. Eteläisen Suomen kodeissa toki kynttilät joulukuusissa paloivat ja ledvaloja oli ripusteltu enemmän ja vähemmän tyylikkäästi parvekkeille tai pihapuihin. Mutta vasta Pohjois- Pohjanmaalla näki, kuinka asukkaat olivat nähneet vaivaa torjuakseen kaamoksen masennuksen. Pienenkin töllin pihalle oli laitettu jääkynttilä, useimmiten montakin ja joissakin kylissä olivat pihat kynttilämerenä. Ahkerimmat olivat reunustaneet kylätietkin jääkynttilöillä omaksi, naapureiden ja ohiajelevan iloksi. Todella kaunista ja mieleenpainuvaa. Paluumatkalla uudenvuodenyönä samat valot hieman himmenivät ilotulitteiden loisteeseen. Muoniosta se alkuillasta alkoi ja Ylivieskassa nähtiin viimeiset tämän uudenvuodenyön raketit. Oulun ohi mentiin sopivasti vuoden vaihtuessa. Elämys sekin. Nyt mennään kohti kevättä, valmistaudutaan aktiiviin kotiseutusuveen, suunnitellaan talkoita, korjaillaan seurantaloja, kunnostellaan museoita ja kirjoitellaan kotiseutukirjoja. Ja toivottavasti muistetaan, mitä mennyt kulttuuriympäristövuosi toi mukanaan ympäristöstä välittämisen ajatuksen. pääsihteeri Lassi Saressalo 2 Kotiseutuposti 1/2011

3 Robert Boldtin syntymästä 150 vuotta Kansikuva Robert Boldt. Kuva: Lohjan museo. Suomalaisen kotiseutuliikkeen isänä pidetyn Robert Boldtin syntymästä tuli kuluneeksi 150 vuotta. Lohjalla perustettiin 24. maaliskuuta 1894 maamme ensimmäinen kotiseutuyhdistys Lohjan Kotiseutututkimuksen Ystävät. Filosofian lisensiaatti, luonnonhistorian ja maantiedon lehtori Robert Boldt ( ) oli hankkeen keskeinen puuhamies. Aluksi toiminnot keskittyivät historiaan ja luontoon. Toimintamuotoja olivat mm. lukuisat julkaisut, esinekeruu, paikallismuseotyö, luonnonsuojelu, perimätiedon keruu, esitelmät sekä kotiseutujuhlat. Ajan venäläistämistoimet lisäsivät tarvetta vahvistaa oman kulttuuriperinnön asemaa, ja Boldt ystävineen näki tärkeäksi saada tavallista kansaa mukaan oman ympäristönsä ja paikallisen kulttuuriperinnön tutkimiseen. Boldtin mukaan oikea isänmaanrakkaus saattoi kasvaa vain kotiseuturakkaudesta. Hän näki myös, ettei paikallisesti hajautettua kulttuurityötä pystynyt sortovalta tukahduttamaan yhtä helposti kuin keskitettyä tutkimustoimintaa. Boldt oli pohjakoulutukseltaan kasvitieteilijä, joka ihastui tutkimusretkellään Lohjan kauniiseen luontoon. Hän asui ja työskenteli Helsingissä ja vietti kesänsä Lohjalla. Vuonna 1901 Boldt osallistui kolmivuotisen opettajapestinsä aikana kotiseutuyhdistyksen perustamiseen Porissa. Vuonna 1903 hän oli perustamassa Helsingissä Uudenmaan Kotiseutututkimuksen Ystävät -yhdistystä. Vuonna 1909 hän perusti J.E. Rosbergin kanssa Hembygden-lehden, josta tuli sittemmin aikakausilehti Hem och Hembygd. AH Lähteet: Yhteistyössä vaikuttaen. Toim. Harri Turunen. Suomen Kotiseutuliitto, Oulaisten Kotiseutuyhdistys 1996; 100 år för Lojobygden. Lojosamfundet r.f 2009; Piia Stenfors, Suomalainen Kotiseutuliike SKS Hyrynsalmen Kirkonkylän Kyläyhdistys sai talonsa Iskun korjauksesta Seurantaloasiain neuvottelukunnan nyt ensi kertaa myöntämän Hyvän korjauksen palkinnon. Asiasta lisää sivulla 4 5. Talon pihalla Paavo Ihatsu tekee lumitöitä vapaaehtoistyönä. Kuva: Juha Hankkila. Kotiseutuposti 1/2011 3

4 Hyrynsalmen Iskun hyvä korjaus palkittiin Kyltissä kerrotaan: ISKU, KYLÄTALO, REMONT- TIA TOTEUTTAA: HYRYNS. KYLÄYHDISTYS, KAIN. YMPÄRISTÖKESK, HYRYNS. KUNTA JA KYLÄLÄISET, SUOM. KOTISEUTULIITTO. NAU- TIMME LEADERIN TUESTA YM JNE. Kuva: Juha Hankkila. Seurantaloasiain neuvottelukunta palkitsi Hyrynsalmen kirkonkylän kyläyhdistyksen talonsa Iskun hyvästä korjaustyöstä. Palkinto jaettiin nyt ensimmäistä kertaa, ja se jaetaan jatkossa vuosittain. Iskun talo oli 2000-luvun alussa käyttämättömänä ja purku-uhan alla, kun Hyrynsalmen Kirkonkylän Kyläyhdistys (HKY) hankki sen omistukseensa ja korjasi rakennuksen palvelemaan alueen asukkaiden kokoontumis- ja harrastustilana. HKY on Kotiseutuliiton jäsen. Rakennus on entinen Hyrynsalmen Iskun seurantalo, joka on rakennettu talkootyönä ja valmistunut vuonna Rakennus edustaa arkkitehtuuriltaan sodanjälkeistä modernismia, ja se on tärkeä osa seudun kylämaisemaa. Isku kuuluu seurantalojen suuriin ja pahiten uhanalaisiin ikäluokkiin, jota vanhempia taloja osataan jo laajasti arvostaa. HKY osoitti kulttuuritahtoa pelastaessaan Iskun talon eläväksi osaksi kyläympäristöä. Mottona oli: vanhasta talosta vanha toimiva talo. Yhdistys on onnistunut hyvin pyrkimyksessään säilyttää rakennuksen alkuperäinen henki. Talon yläpohjarakenteet piti kokonaan uusia. Myös ulkovuoraus on uusittu ja entinen levyverhous on korvattu lautaverhouksella, alkuperäinen pintojen jaottelu kuitenkin säilyttäen. Sisätiloissa on tehty pintakunnostusta ja rakentamisajalle tyypillinen värimaailma on säilytetty. Keittiö ja saniteettitilat on korjattu nykykäyttäjää hyvin palveleviksi. Esteettömyys on muistettu ratkaisuja suunniteltaessa. Rakennuksen liittäminen kaukolämpöverkkoon on kestävän kehityksen periaatteita tukeva ratkaisu. Suunnittelussa on kuultu niin arkkitehtejä kuin kyläläisiä ja toteutuksessa kunnioitettu perinteistä kirvesmiestaitoa. Yhteistyötä monien eri tahojen kanssa on tehty kiitettävästi myös sekä rahoituksen hankkimisessa että työn toteutuksessa. Talon korjaus näyttää esimerkkiä kyläkokonaisuuden eheänä säilyttämisessä ja vanhan arvostamisessa. Neuvottelukunta piti arvossaan myös sitä, että rakennuksen korjaus on luonut optimismia ja yhteen hiileen puhaltamisen henkeä kyläläisissä. Palkinto luovutetaan kyläyhdistykselle keväällä Palkinnon lisäksi Seurantaloasiain neuvottelukunta jakoi kunniakirjat varsinaissuomalaiselle Sauvon työväenyhdistykselle Sauvon Työväentalon korjauksesta sekä pohjoissavolaiselle Vehvilän Kyläyhdistykselle Vehvilä-talon perusparannustyöstä. LL,AH 4 Kotiseutuposti 1/2011

5 Seurantalon korjauspalkinto haussa toukokuun loppuun saakka Seurantaloasian neuvottelukunta myöntää Hyvän korjauksen palkinnon jatkossa vuosittain. Palkintoa voi hakea toukokuun loppuun saakka. Tunnustuspalkinnon kohteen tulee olla korjattu siten, että mahdollisimman paljon sen alkuperäisyydestä on säilytetty, korjaukset on tehty oikeanlaisilla korjausmenetelmillä hyvää makua noudattaen, ja mahdolliset laajennukset on suunniteltu kokonaisuuteen sopeuttaen. Myös hyvin tehty osakorjaus tai hoidettu ympäristö voi olla palkitsemisen kohteena. Eduksi on myös, että korjaus parantaa talon toimivuutta. Pääpalkinnon lisäksi neuvottelukunta myöntää kunniakirjoja palkitsematta jääneille hyville korjauksille. Hakuohjeet ja lomakkeet: > Seurantalot Uusi YLE Teeman Suojele minua! -kohdekeräys alkaa tammikuussa Suojele minua -ohjelmaa tekevät Minna Joenniemi ja Niina Mäkeläinen vastaanottivat Vuoden maineteko -kunniakirjan JOYkampanjavuoden päätöstilaisuudessa JOY-kulttuuriympäristökampanja palkitsi kampanjavuoden 2010 päättäjäisissä Yleisradion kulttuuritoimituksen hyvästä kulttuuriympäristöaiheiden käsittelystä vuoden aikana. Erityisesti kiitosta sai YLE Teeman Suojele minua! - ohjelma, joka keräsi kevään aikana ehdotuksia uusiksi rakennusperinnön suojelukohteiksi. Vastauksia saapui määräaikaan mennessä 350. Niiden perusteella valmistui viisiosainen tv-sarja Suojele minua! Ohjelman uusi tuotantokausi on tilattu ja uusi kohdehaku on jo alkanut. Haku jatkuu saakka YLE Teeman sivuilla yle.fi/teema. Kohteita ei ole rajattu millään tavoin hakuvaiheessa. Suojele minua! on tv-ohjelma, joka haluaa herättää keskustelua rakennetusta ympäristöstä. Se pohtii vanhoille kohteille uusia käyttötarkoituksia, laatii ylistyslauluja ja järjestää mielenilmauksia yhdessä paikallisten asukkaiden kanssa. Mukana suojelussa ovat Minna Joenniemi, Tuomas Toivonen ja Samuli Putro. Ehdotuksia tuli joka puolelta Suomea. Suojella haluttiin muun muassa baareja, kyläkauppoja, tehdasrakennuksia, kioskeja, huoltoasemia ja urheilupaikkoja. Saapuneista ehdotuksista valittiin 15 keskenään erilaista kohdetta eri puolilta maata, jotka ovat joko jääneet virallisen suojelun katveeseen tai niiden käyttö on uhattuna. Ohjauksesta vastaavat Niina Mäkeläinen, Sari Möttönen ja Jouko Salokorpi. Suojele minua! -sarjan seuraavat jaksot esitetään Teemalla 28.1.,4.2.,11.2. ja AH Kotiseutuposti 1/2011 5

6 Vieraskynä JOY-kampanja auttoi levittämään tietoa Vantaalla Jokaisen Oma Ympäristö -kampanja vuonna 2010 tuki mainiosti Vantaa- Seuran vakiintunutta toimintaa. Vantaa- Seura on erikoistunut kesätapahtumiin rakennuskulttuuriltaan arvokkaassa Helsingin pitäjän kirkonkylässä, jossa on läpi kesän mahdollisuus osallistua opastuksiin tai yhteislauluiltoihin vanhan myllyn maisemissa. Lisäksi teemme vuosittain vähintään yhden retken omaan kotikaupunkiin ja järjestämme kotiseutuiltoja. Olipa kaupunkilaisilla kampanjavuoden aikana mahdollisuus osallistua myös arkeologisiin yleisökaivauksiin. Erilaisia rakennuskulttuuriin ja rakennettuun ympäristöön liittyviä tapahtumia järjestettiin noin 40. Osallistujia oli lähes Vantaa-Seuran JOY-kampanjaan liittyneillä retkillä tutustuttiin Vantaan kartanokulttuuriin sekä Vantaan erilaisiin ympäristökohteisiin alkaen luonnonsuojelualueista hylättyyn moottorirataan, jonka ratalinjan ympärille nousee lähivuosina uusi asuntoalue. Molemmat retket olivat yleisömenestyksiä. Vantaa mielletään helposti kaupungiksi, joka on vain liikenneväyliä sekä uutta ja nuorta rakennuskantaa. Kuva on onneksi puutteellinen. Vantaa on vanha emäpitäjä, jossa Suomen elinkeinoelämän, asumisen ja liikkumisen historia ympäristöineen ja kaikkine muutoksineen on edelleen nähtävissä ja koettavissa. Vantaan juuret ovat keskiajassa. Siksi Kirkonkylä keskiaikaisine kirkkoineen on tärkeä osa Jokaisen Omaa Ympäristöä Vantaalla. Vantaa on yksi Suomen nopeimmin kasvavia kaupunkeja. Rakentaminen on vilkasta. Vaikka suuri osa uudisrakentamisesta suuntautuu vielä neitseellisille alueille, on täydennysrakentaminen sekä vanhan rakennuskannan korvaaminen kokonaan uudella lisääntymässä. Vantaalla ei voida elää pysähtyneessä tilassa. Ympäristön jatkuva muutos on osa vantaalaista arkea. Olennaista on, että tunnemme oman ympäristömme ja rakennuskulttuurimme ja teemme oikeita valintoja. Vantaalla kaupungin historian ja ympäristön tuntemus asukkaiden keskuudessa ei ole yhtä hyvää kuin monilla pienemmillä paikkakunnilla tai vanhoissa kaupungeissa, joiden ruutukaavakeskustat ovat jo pitkään olleet rakennettuja. Vantaalaisten vanhojen kaupunkien asukkaita heikompaan oman historian tuntemiseen vaikuttaa myös erittäin vilkas vuosittainen muuttoliike. Vantaa jää monelle vain hetkelliseksi asuinpaikaksi. Vantaa-Seura sai JOY-kampanjasta arvokasta tukea työlleen tiedon levittämisestä Vantaan historiasta sekä rakennusja ympäristökulttuurista. Jukka Hako, Vantaa-Seuran puheenjohtaja 6 Kotiseutuposti 1/2011

7 Jokainen Oman Ympäristön ja kaikki yhteisen puolesta Kampanjavuosi päättyi työ jatkuu kyläpyöräilyjä. Osa tapahtumista järjestettiin kampanjan innoittamina, osa oli vakiotapahtumia JOY-painotuksin. Hannele Pokka kiitti lämpimästi JOY-kampanjaa. Jokaisen Oma Ympäristö -kampanjavuosi päätettiin tyytyväisissä tunnelmissa Helsingissä 16. joulukuuta. Kampanjaan osallistui kaikkiaan 313 yhteisöä, mukana järjestöjen lisäksi mm. säätiöitä, museoita, julkisia hallintoorganisaatioita ja yrityksiä. Koulut osallistuvat kampanjaan Biologian ja maantieteen opettajien liiton ja Äidinkielen opettajain liiton koordinoiman Mistä olet? -projektin kautta. Projektissa oppilaat tutkivat jostakin haluamastaan näkökulmasta omaa ympäristöään ja esittävät työnsä tulokset omilla nettisivuillaan, jotka linkitetään projektin -sivuille. Mistä olet -projekti jatkuu vielä tämän kevään ajan. Rock-konsertteja ja kyläpyöräilyjä Tapahtumia järjestettiin kaikkiaan useita satoja ja niiden kirjo oli valtava: isoja luentosarjoja, teatteria, pihan kunnostustalkoita, rock-konsertteja sekä perinteisiä rakennusperintötapahtumia, kuten arkkitehtuuri- ja historiakävelyjä ja Vetoapua viranomaistyöhön Kampanja on ilahduttanut monia kulttuuriympäristötyötä tekeviä viranomaisia. Julistuksessanne sanotte, että haluatte toimia Suomen yhteisen kulttuuriperinnön arvostuksen lisäämiseksi. Haluatte vaalia arkisen elinympäristömme sisältämiä arvoja asukkaiden elämän laadun turvaamiseksi, rikastuttamiseksi, nuorten ja lasten minuuden rakennuspuiksi sekä tulevien sukupolvien hyödyksi ja iloksi. Olette halunneet avata meidän kaikkien silmät huomaamaan, että arkinen ympäristö on kaunis ja tärkeä. Olette ravistelleet niin valtion kuin kuntien päättäjiä, että huomaisimme rakennetun ympäristön arvon. Kiitos, että olette tehneet juuri niin, sanoi ympäristöministeriön kansliapäällikkö Hannele Pokka. Kampanjan suojelija Jorma Ollila otti esiin huolen kulttuuriympäristöjen kohtalosta matkailun näkökulmasta. Kulttuurimatkailu kasvaa matkailun erikoisalana nopeasti. Se ei menesty kulisseissa eikä kopioissa, vaan pelkästään aidoissa ympäristöissä. Pilattuja kulttuurimaisemia tai hukattuja elinympäristöjä ei saa koskaan takaisin. Siksi kansalaisten ilmaisema huoli omaleimaisen kulttuuriperinnön kohtaloista heijastuu myös elinkeinoelämään, huolena erään kansallisen voimavaran ja vetovoimatekijän epävarmasta tulevaisuudesta, Ollila totesi. Kotiseutuposti 1/2011 7

8 JOY vetosi valtiovaltaan Kampanjassa mukana olevat järjestöt esittivät vetoomuslistansa ympäristöministeriölle, opetus- ja kulttuuriministeriölle, Museovirastolle ja Kuntaliitolle. Viesti ympäristöministeriölle: Kansalaisjärjestöjen rooli tunnustettava Kulttuuriympäristöstrategia seuraavaan hallitusohjelmaan Tulosohjaus valtion alueellisen ympäristöhallinnon suuntaan Vuorovaikutus kolmannen sektorin kanssa Koulutus: aineistot ja toteutus, korjausrakentamiskeskukset kaikkiin maakuntiin, opas kulttuuriympäristöjen vaikutusten arvioimiseksi (KYVA) Kampanjan isä Heikki Kukkonen: Kulttuuriympäristöt riesasta rikkaudeksi Vuosi on paljastanut monia, vielä ponnistelua kaipaavia haasteita. Kulttuuriympäristöjen asema on melko monessa katsannossa ja varsinkin teoriassa kohtalaisen vahva. Arkinen todellisuus on puolestaan sangen vaihteleva. Varsinkin kunnallisessa päätöksenteossa ja kaavoituksessa erityisesti kunnat käyttävät itsenäistä päätöksenteko-oikeuttaan kovin usein kansalaisten ja asiantuntijatahojenkin mielipiteistä piittaamatta. Monesti toistettu väite, että kulttuuriympäristöt ja varsinkin kulttuurimaisemat ovat tiukan paikan tullen pelkkiä kaavoitusreservejä, näkyy yhä olevan arkipäivää monin paikoin. Lopulta melko vähälukuiset kulttuuriympäristömme kaipaavat edelleen pääsyä paikallisiksi ylpeydenaiheiksi, riesoista rikkauksiksi. (Katkelma puheesta) Sanamaijaksi esittäytyvä runoilija Heli Laaksonen nauratti yleisöä kulttuuriympäristön kohtelua hämmästelevällä esityksellään. Miksi tosiaan kauppaketjut saavat pilata maisemia valtavilla mainostorneillaan? 8 Kotiseutuposti 1/2011

9 Jorma Ollilalle Kotiseututyön mitali Kotiseutuliitto palkitsi Nokian hallituksen puheenjohtaja Jorma Ollilan Kotiseututyön mitalilla kiitokseksi hänen toimimisestaan Jokaisen Oma Ympäristö - kulttuuriympäristökampanjan suojelijana. Kotiseutuliiton puheenjohtaja Heikki Kukkonen ojensi mitalin iloisesti yllättyneelle Ollilalle. JOY vetosi Taivassalon puolesta JOY-päätöstilaisuudessa kirjoitettiin julkilausuma Taivassalon kirkkomiljöön puolesta. Vetoomuksen allekirjoittivat Heikki Kukkonen ja Antti Haapanen, jotka ilmoittivat vetoomuksessa edustavansa 105:ttä tilaisuuteen kokoontunutta henkilöä. Keskiaikaisen kivikirkon tuntumaan suunnitellaan uudisrakennusta. Paikalliset vastustajat katsovat sen pilaavan arvokkaan kulttuuriympäristökohteen kylänraitteineen. Kulttuuriperintöjulistuksen allekirjoitti 77 järjestöä Kaikkiaan 77 järjestöä allekirjoitti alla olevan kampanjaan kuuluvan kulttuuriperintöjulistuksen, jonka toimeenpanoon ne osaltaan samalla sitoutuivat. Me allekirjoittaneet järjestöt ja muut toimijat haluamme toimia Suomen yhteisen kulttuuriperinnön arvostuksen lisäämiseksi. Vaalimme samalla arkisen elinympäristömme sisältämiä arvoja asukkaiden elämän laadun turvaamiseksi, rikastuttamiseksi, nuorten ja lasten minuuden rakennuspuiksi sekä tulevien sukupolvien hyödyksi ja iloksi. Koska vain valveutunut ja laaja kansalaismielipide voi ajanoloon turvata yhteisen kulttuuriperintömme sisältämät monimuotoiset arvot, me allekirjoittaneet pyrimme toimimaan kiinteässä yhteistyössä valistaaksemme kansalaisia ja vaikuttaaksemme tehokkaasti päättäjiin. Vain siten uskomme voivamme siirtää kansakunnan kulttuuriperinnön ja ympäristön seuraaville sukupolville mahdollisimman eheänä ja toimivana. Me allekirjoittaneet järjestöt katsomme, että Suomen kulttuuriperinnön vaaliminen on jo perustuslakimme antamana velvoitteena tärkeä osa kansalaistoimintaa. Siksi sitoudumme kulttuuriperinnön vaalimiseen ja sen kestävän käytön edistämiseen kukin oman järjestömme puitteissa ja toimialalla ja tarvittaessa voimavaramme yhdistäen. Kuvat ja teksti: A.Halme Kotiseutuposti 1/2011 9

10 Järjestöt tulevaisuuden maaseudulla Jos kolmas sektori häviää, ollaan hankaluuksissa, totesi peruspalveluministeri Paula Risikko tutkimuksen julkistamistilaisuudessa. Kuva: Ritva Pihlaja. Suomi on Euroopan maaseutumaisin maa, ja Suomen huoltosuhde heikkenee nopeammin kuin missään muussa unionin maassa. Nämä olivat kaksi lähtökohtaa tutkija Ritva Pihlajan juuri julkaistulle tutkimukselle Kolmas sektori maaseutukunnissa. Väen vanheneminen vaikuttaa maaseudun järjestöihin kahdella tavalla. Ensinnäkin syntyy painetta siirtää vapaaehtoistoiminnan piiriin osa kunnallisista palveluista, koska veroeurojen vähetessä niitä ei enää kyetä järjestämään. Toisaalta järjestöjen oma jäsenistö ja aktiivit vanhenevat ja rivit harvenevat samaan aikaan. Sellaisia palvelutehtäviä, joiden hoito edellyttää säännöllisyyttä, ei voida odottaa hoidettavan vapaaehtoistyönä. Se koetaan yhdistyksille liian raskaaksi taakaksi, Ritva Pihlaja toteaa. Tällaisia ovat monet hoivatyöt, mutta esimerkiksi lähikirjastojen hoidosta saattaa tulla vastaisuudessa kysymys, johon myös kotiseutuyhdistykset joutuvat vastaamaan. Kulttuuritoiminta arvossa Tutkimuksessa ilmeni toisaalta, että kunnat pitävät arvokkaana perinteistä järjestötoimintaa, eikä yhdistyksiltä juuri odoteta niitä palveluja, joita yritykset ja kunnat ovat tavallisesti tarjonneet. Esimerkiksi kotiseutuyhdistyksillä voi olla suuri merkitys kunnan identiteetin vahvistajana, kulttuuritapahtumien järjestäjänä ja sosiaalisten verkostojen luojana. Samoin seurantalon korjaaminen tuottaa kylään usein entistä ehomman yhteisen tilan lisäksi yhteisöllisyyttä, puhumattakaan urheilu- ja nuorisoseurojen tai 4Hyhdistysten arvosta nuorisotoiminnan organisoijana. Vireä kulttuuri- ja vapaa-ajan toiminta saattaa houkutella työikäisiä perheitä tulemaan tai jäämään seudulle ja vaikuttaa sitä kautta ratkaisevasti kunnan talouteen. Hyvällä kulttuuritapahtumalla saattaa olla suuri vaikutus kunnan maineeseen jopa maamme rajojen ulkopuolella. Vaarana on, että perinteisen yhteisöllisyyttä luovan ja sosiaalista vastuuta vahvistavan yhdistystoiminnan ennaltaehkäisevä merkitys jää tunnistamatta, kun huomio kunnissa kohdistuu palvelujen tuottamiseen ja vaikeisiin talouskysymyksiin. On vaikea osoittaa, millä tavalla va- 10 Kotiseutuposti 1/2011

11 paaehtoinen kulttuuritoiminta vaikuttaa kuntalaisten terveyteen ja kunnan talouteen esimerkiksi säästyneinä lääkärikäynteinä. Yhdistys voi jäädä vaille sellaista huomiota ja tukea, jota se tarvitsisi säilyäkseen ja vahvistuakseen. Kuka pilkkoo puut? Ritva Pihlaja Tarvitaan enemmän keskustelua näistä asioista ja johdonmukaisempaa toimintaa. Iso tulevaisuuden kysymys on, kuka auttaa kotona asuvia vanhuksia esimerkiksi siivouksessa, polttopuiden pilkkomisessa ja ikkunoiden pesussa. Kuntien varat eivät näihin tukipalveluihin riitä, eikä yrityksiä synny riittävästi, koska maaseudun pitkät etäisyydet ja harva asutus nostavat kustannuksia. Tähän kysymykseen ei ole vastausta, Pihlaja toteaa. Jos järjestöjen rahoitus- ja työllistämismahdollisuudet heikentyvät edelleen kilpailuneutraliteetin tiukan tulkinnan vuoksi, on kyseenalaista, voidaanko syrjäseuduilla turvata kansalaisten perusoikeudet ja yhdenvertainen kohtelu, Pihlaja sanoo. Järjestöjen tulisi itsekin pohtia, minkälaisiin tehtäviin ne ovat valmiita tarttumaan. Kolmas sektori ei pysty välttämättä olemaan se pelastusrengas, jollaisena se poliittisissa puheissa usein esitetään, ja tämä tieto tulisi tarpeen tullen välittää päättäjille. Tutkimushanketta rahoittivat Kunnallisalan kehittämissäätiön (KAKS), Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmä (YTR) ja Helsingin yliopiston Ruralia-instituutti. Hanke suunniteltiin ja toteutettiin yhteistyössä YTR:n kansalaisjärjestöteemaryhmän kanssa, jonka puheenjohtajana toimii Kotiseutuliiton hallituksen puheenjohtaja Heikki Kukkonen. AH Kolmas sektori maaseutukunnissa - julkaisua voi tilata maksutta tutkija Ritva Pihlajalta ritva.pihlaja@pp.inet.fi puh Kirja on luettavissa myös netissä osoitteessa julkaisut/pdf/julkaisuja19.pdf Kotiseutuposti 1/

12 Kukkonen jatkaa Kotiseutuliiton hallituksen puheenjohtajana Helsinkiläinen dosentti Heikki Kukkonen jatkaa vuonna 2011 Suomen Kotiseutuliiton hallituksen puheenjohtajana. Liiton hallitukseen valittiin lisäksi valtiosihteeri Raimo Sailas Espoosta, Turun yliopiston dosentti Rauno Lahtinen Turusta, erityisopettaja Marja Lepola Hämeenkyröstä, Jyväskylän yliopiston hallintojohtaja Kirsi Moisander Leppävirralta, museonjohtaja Henri Nordberg Torniosta ja tietokirjailija Harri Turunen Oulaisista. Nordberg on hallituksessa ensimmäistä kertaa. Liiton varapuheenjohtajina jatkavat Jyväskylän yliopiston museologian professori Janne Vilkuna Orimattilasta ja johtaja Pentti Kurunmäki Vihdistä. Liiton puheenjohtajana toimii Pekka Laaksonen. Luottamushenkilöt valittiin Kotiseutuliiton valtuuston kokouksessa Helsingissä 10. joulukuuta. Hallituksen jäsenistä kaksi valittiin nyt uusien sääntöjen pohjalta yksivuotiskaudeksi, kaksi kaksivuotiskaudeksi ja kaksi kolmivuotiskaudeksi, jotta jatkossa aina kaksi hallituksen jäsentä olisi vuosittain erovuorossa. Arpa päätti, että erovuorossa ovat jo vuoden kuluttua Raimo Sailas ja Rauno Lahtinen ja kahden vuoden kuluttua Kirsi Moisander ja Marja Lepola. Keskustelua aluejärjestelmästä ja kaksoiskuntalaisuudesta Valtuusto keskusteli mm. mahdollisesta tulevasta kuntalain uudistuksesta ja kaksoiskuntalaisuudesta, liiton alueellisesta järjestäytymisestä ja korjausrakentamiskeskuksista. Valtuutetut pitivät tärkeänä, että Kotiseutuliitto pyrkisi mukaan valmistelemaan mahdollisesti tulossa olevaa kuntalain uudistusta. Sen sijaan kaksoiskuntalaisuudesta valtuutetut olivat monella eri kannalla. Kaksoiskuntalaisuudella tarkoitetaan sitä, että henkilö voisi olla kirjoilla kahdessa kunnassa, maksaa mahdollisesti veroja kumpaankin ja päästä jopa vaikuttamaan molempien paikkakuntien kunnalliseen päätöksentekoon. Henkilö voisi olla kunnan virallinen asukas esimerkiksi vanhalla ja uudella kotipaikkakunnallaan tai vakinaisessa ja kesäkunnassaan. Samoin erosivat mielipiteet keskustelussa liiton alueellisesta järjestäytymisestä. Kukkonen esitti suuntaamista kohti piirijärjestelmää, mutta keskustelun alla oli myös löyhempi verkostomainen aluejärjestelmä, jonka muodostumista Kotiseutuliitto voisi tukea. Lisäksi keskusteltiin alueellisista korjausrakentamiskeskuksista, joista toivottiin paikallistukea niin seurantalojen korjausneuvontaan kuin paikallismuseorakennusten korjaukseen. Valtuutetut toivoivat asiantuntija-apua kotiseutukirjojen tekemiseen. Varsinkin lakkautettujen kuntien historioille on tällä hetkellä suuri tilaus. Valtuusto hyväksyi liiton vuoden 2011 talousarvion ja toimintasuunnitelman, joka on liiton kotisivuilla osoitteessa > Toimintaa. AH 12 Kotiseutuposti 1/2011

13 Henri Nordbergiä kiinnostaa paikallismuseoiden kysymys Kotiseutuliiton valtuusto valitsi torniolaisen museonjohtaja Henri Nordbergin liiton hallituksen jäseneksi syyskokouksessaan. Nordbergille ovat Kotiseutuliiton kuviot tuttuja liiton valtuustossa, jossa hän oli vuosina Nordberg on työskennellyt Tornion museonjohtajana jo vuodesta 1975 lähtien heti valmistuttuaan Turun yliopistosta. Yliopistossa hän opiskeli Ilmar Talven oppilaana suomalaista ja vertailevaa kansatiedettä. Museonjohtajan toimensa ohessa hän on toiminut myös kulttuuri- ja nuorisotoimen päällikkönä 2009 alusta lähtien. Asiantuntemukseni on käytettävissä ainakin paikallismuseoiden kehittämishankkeessa. Monet paikallismuseot ovat joutuneet vapaaehtoisvoimien ikääntymisen myötä kuntien haltuun, mikä on johtanut toisinaan laiminlyönteihin, kun ylläpitoa ei ole kyetty resurssoimaan, Nordberg sanoo. Nordberg pitää tärkeänä nuorten saamista mukaan kotiseututoimintaan. Vaikka menneiden aikojen asiat tahtovat jäädä vanhempien ikäpolvien harrastukseksi, kotiseututyössä on kosketuspintaa nuorten aatemaailmaan esimerkiksi kestävän kehityksen teemoissa. Lapin läänin rakennusperinne ry:ssä Nordberg on ollut useita vuosia varapuheenjohtajana. Yhdistys on alueellinen kotiseutuyhdistys, jossa on jäsenenä valtaosa entisen läänin alueen kunnista ja seurakunnista. Yhdistys toimii Lapin rakennusperinnön asiantuntijana ja antaa lausuntoja kimuranteissa kaavoitustapauksissa. Henri Nordberg Tornion vanhalla Rantakadulla. Kuva: Antti Krapu, Tornionlaakson maakuntamuseo. Tornion Kotiseutuseurassa hän on aktiivinen jäsen ja esitelmöitsijä. Nordberg on ollut mukana Pohjoiskalotin museot -verkostossa jo vuodesta 1976 lähtien ja toiminut myös sen puheenjohtajana. Lähes kaikki Lapin, Norrbottenin, Tromssan, Nordlandin ja Finnmarkin ammatillisesti hoidetut museot ovat mukana verkostossa. Vuoden 2002 Kemi Tornion kotiseutupäivillä hän toimi retkiryhmän puheenjohtajana. AH Kotiseutuposti 1/

14 Miten inkeriläisyys elää Suomessa? -seminaari Järjestyksessään toinen Inkeri-seminaari Miten inkeriläisyys elää Suomessa? järjestetään 12. maaliskuuta Helsingissä Balderin salissa (Aleksanterinkatu 12 ) alkaen klo 13. Paluumuuttajista on tullut tavallisia maahanmuuttajia: miten tämä vaikuttaa muuttomahdollisuuksiin Venäjältä ja toisaalta mikä on tilanne Suomessa? Lisäksi esitellään Inkerin liittojen toimintaa Suomessa ja Virossa. Seminaarin järjestävät Suomen Inkerin Liitto ja Kotiseutuliitto. Paikallismuseoiden tulevaisuudesta päätetään nyt Kotiseutu- ja erikoismuseoiden tulevaisuuden toimintaedellytykset ovat nyt tarkastelun alla. Opetus- ja kulttuuriministeriö on asettanut työryhmän kehittämään säätiö- ja yhdistyspohjaisten sekä kunnallisten, eiammatillisesti ylläpidettyjen, paikallis- ja kotiseutumuseoiden ja erikoismuseoiden toimintaa. Kehittämishanke jatkuu vuoden 2011 loppuun saakka. Hankkeen tavoitteena on parantaa paikallismuseoiden toimintaedellytyksiä, nostaa esille paikallismuseotoiminnan tarjoamat mahdollisuudet alueellisen omaleimaisuuden ja elinvoimaisuuden vahvistamisessa sekä lisätä yhteistoimintaa museokentän sisällä ja sidosryhmien kanssa. Työryhmän työn tueksi laaditaan kar- toitus paikallismuseoiden tilanteesta, kokoelmista ja museorakennusten tilasta. Hankkeen sekä kartoitus- ja selvitystyön toteutuksesta vastaa Museoviraston kehittämisyksikkö, yhteistyössä Lapin maakuntamuseon ja Turun museokeskuksen kanssa. Museovirasto lähettää paikallismuseoille helmikuussa laajan kyselyn, jossa selvitetään niiden nykytilaa. Kyselyyn on syytä vastata, koska sen pohjalta laaditaan museotyön tulevaisuuden kehitysohjelma. Tätä kyselyä täydentää Kotiseutuliiton oma jäsenkysely, jossa myös tiedustellaan muoseoasioita. Tiedustelut: pääsihteeri Lassi Saressalo puh LS Uusia kotiseutu- ja kulttuurineuvoksen arvonimiä Tasavallan presidentti on myöntänyt uusia kotiseutu- ja kulttuurineuvoksen arvonimiä. Kotiseututyössä erittäin merkittävästi ansioitunut Pohjois-Pohjanmaan liiton kulttuurijohtaja Tuure Holopainen Oulusta sai kulttuurineuvoksen arvonimen. Kotiseutuneuvoksen arvonimen saivat: Pentti Pellervo Kaunisto, ent. opettaja, kansakoulunopettaja, Forssa Ossi Kalervo Aatos Puskala, valokuvaaja, yksityisyrittäjä, Kurikka Benita Åkerlund, rehtori, diplomikirjeenvaihtaja, Espoo Pauli Ilmari Ylitalo, luokanopettaja, humanististen tieteiden kandidaatti, Raahe 14 Kotiseutuposti 1/2011

15 Tavataan sosiaalisessa mediassa! Perustiedot Kotiseutuliitosta ovat nyt Wikipediassa kaikkien luettavissa ja kopioitavissa. Kotiseutuliitto on myös Facebookissa. Nosta peukkua liitolle omalla kotisivullasi niin pääset mukaan Facebookkerhoomme. Jo 204 henkilöä tai muuta Facebook-profiilia tykkää liitosta. Tule mukaan! Onko kotiseutuyhdistyksesi olemassa Pirkanmaan kotiseutuyhdistukset kokoontuvat Kotiseutuyhdistysten alueellinen toiminta on pääsemässä vauhtiin. Pirkanmaalaiset kotiseutuyhdistykset kokoontuvat ensimmäistä kertaa Tampereella 16. huhtikuuta. Kotiseutuliitto lähettää yhdistyksille kutsut maaliskuussa. Samana päivänä kokouksen kanssa esitetään Tullikamarin pakkahuoneella kansanooppera Kaksitoista paitaa, jossa kantavana voimana on Mieskuoro Laulajat. Pommerin sota ( ) oli Ruotsin virtuaalimaailmassa? Facebookin avulla on mahdollista tavoittaa varsinkin nuoria potentiaalisia kotiseutuaktiiveja ja tiedottaa ajankohtaisista asioista. Wikipedia on myös hyvä väline jakaa tietoa kotiseutuyhdistyksestä tai kotiseudusta. Oman sivuston luominen on helppoa; jo pienellä vaivalla pääsee hyvään alkuun. Katso: ja fi.wikipedia.org. historian surkein sota. Kuhmalahdelta sotaan viedyt kaksitoista miestä lupasivat lahjoittaa kotikirkkoonsa alttaritaulun, mikäli selviävät hengissä. Koska heillä ei ollut rahaa alttaritaulua varten, antoi jokainen heistä paidan päältään. Näille paidoille maalattu alttaritaulu on yhä olemassa ja esillä Tampereen museokeskus Vapriikissa. Kotiseutuklubi Kotiseutuklubi kulttuuripääkaupunkien tunnelmissa Kuluvana vuonna klubilaiset pääsevät aistimaan Turun ja Tallinnan eli Euroopan kulttuuripääkaupunkien tunnelmia. Klubiretki Tallinnaan on suunnitteilla vihreään alkukesän aikaan. Kerromme retkestä tarkemmin helmikuun klubikirjeessä. Tarkkailkaa siis postianne. Turkuun puolestaan tutustutaan kotiseutupäivillä , jolloin järjestetään myös ensimmäistä kertaa klubilaisten vuositapaaminen. Ellei teillä vielä ole rintapielessä Kotiseutuliiton pinssiä, niin sellaisen voi tilata Kotiseutuliiton toimistosta. Pinssin hinta on 5 euroa. Muistattehan että klubilaiset saavat 20 prosenttia alennusta SKS:n kirjoista. Klubijäsenyys on myös mainio lahjaidea! Klubin vuosijäsenmaksu on 40 euroa, joka sisältää Hiidenkivi-lehden. HS Kotiseutuposti 1/

16 Kotiseutuliiton hilpeä kirstunvartija Pirkko Hynninen jäi eläkkeelle Kotiseutuliitossa vuodesta 1978 lähtien toimistonhoitajana ja talouspäällikkönä työskennellyt Pirkko Hynninen jäi eläkkeelle vuoden vaihteessa. Kaikkien pitkän linjan kotiseutuaktiivien hyvin tuntema Pirkko oli jämäkkä mutta hyväntuulinen kirstunvartija. Tarinan mukaan liiton aiempi toiminnanjohtaja Markku Tanner siirsi Pirkon parvihuoneeseen hallintosihteeri Satu Aallonpään vierestä liiallisen nauramisen vuoksi. AH Kuvat: Kotiseutuliiton arkisto. Pirkko Hynninen ja Satu Aallonpää Suomusalmen kotiseutupäivillä vuonna Liiton kunniajäsen ja entinen puheenjohtaja Yrjö Vasama puhui liiton 30-vuotisjuhlassa vuonna Lipunkantajan vasemmalla puolella Satu Aallonpää ja oikealla Pirkko Hynninen. 16 Kotiseutuposti 1/2011

17 Kunniamerkit Satu Aallonpäälle ja Pirkko Hynniselle Tasavallan Presidentti on päivämäärällä myöntänyt Suomen Valkoisen Ruusun Ansioristin (SVR Ar) Suomen Kotiseutuliiton talouspäällikkö Pirkko Hynniselle ja Suomen Valkoisen Ruusun ensimmäisen luokan ansiomitalin (SVR A I) hallintosihteeri Satu Aallonpäälle tunnustuksena työstä Kotiseutuliiton ja isänmaan hyväksi. Mitalit luovutetaan 25. tammikuuta järjestetyssä tilaisuudessa Kotiseutuliiton hallituksen kokouksen yhteydessä. 33 vuotta palveluksessanne Pirkko Hynninen Tullessani työhön Kotiseutuliittoon 33 vuotta sitten minua odottivat Kustaa Vilkunan entinen arvokas työpöytä, iso sininen kirjanpitokirja, kynä ja laatikollinen tositteita. Henkilökuntaa oli kokopäiväiset toiminnanjohtaja ja toimistoapulainen ja osa-aikaiset: yhteinen järjestösihteeri Helkan kanssa ja minä osapäiväinen toimistonhoitaja. Yllätyksekseni huomasin, että silloinen puheenjohtajamme oli Olli Vuorinen, joka oli myös Valkeakoskelta niin kuin minäkin ja entinen opettajani. Vuodet ovat olleet työntäyteisiä, mielenkiintoisia ja antoisia. Kohokohtia toimistossa taisi olla kun saimme ensimmäiset tietokoneet. Se oli suuri investointi siihen aikaan Kotiseutuliiton varoissa ja teki meidät työntekijät hyvin ylpeiksi ja innostuneiksi. Nyt työntekijöitä on kolminkertainen määrä ja on monia uusia hankkeita, mutta työtä toimistossa tehdään edelleen yhdessä niin kuin ennenkin. Paljon olen saanut nähdä ja kokea myös kaikilla 33:lla kotiseutupäivillä, joihin olen osallistunut. Missään muualla en olisi voinut tutustua kotimaahamme saaden yhtä hyvää ja asiantuntevaa opastusta kuin kotiseutupäivillä. Näihin moniin päiviin on sattunut sekä aurinkoisia päiviä että sateita. Kiuruveden päivillä satoi kuin saavista kaataen ja silloinen puheenjohtajamme Olli Vuorinen oli menossa pitämään puhetta päivien avajaisissa nurmikentälle, joka oli muuttunut vesilätäköksi. Niinpä hätä keinot keksi. Sidoimme Ollin pikkukenkien päälle muovipussit, ja mies oli valmis tärkeisiin tehtäviin. Arvoisa jäsenistö, hallinto ja ennen kaikkea rakkaat ja ihanat työtoverit joiden kanssa olen saanut tehdä tätä antoisaa työtä, haluan kiittää teitä näistä vuosista ja toivottaa kotiseutuväelle kaikkea hyvää. Kotiseutuposti 1/

18 Kotiseutuidea Kesälahti-seura palkkasi kotiseutuneuvojan Nyt on henkilö, johon kuka tahansa voi ottaa yhteyttä ja kysyä mitä tahansa Kesälahdesta ja sen historiasta. Paikallishistoriaan harrastuksenaan perehtynyt huttuneuvos Hissu Teppana on toiminut marraskuun lopusta lähtien Kesälahti- Seuran täysipäiväisenä tukityöllistettynä kotiseutuneuvojana. Erityisesti sukututkijat ovat ottaneet paljon yhteyttä, huttuneuvos kertoo. Neuvoksen arvonimi voidaan myöntää henkilölle, joka on ansioitunut aidon kesälahtelaishengen vaalimisessa. AH Hissu Teppana on Kesälahden paikallisasiantuntija. Kuva: Pertti Nielikäinen. Somero-seura digitoi kuva-arkistonsa Somero-seura on aloittanut laajan kuva-arkistonsa digitoinnin. Seuralla on kaikkiaan Someroa ja sen lähiseutuja käsittävää negatiivia, diaa ja paperikuvaa. Valtaosa tästä materiaalista digitoidaan julkiseen kuvapankkiin, jossa alueen asukkaat voivat tutustua kuviin. Tiedostoihin liitetään taustatiedot kuvista, joten arkisto helpottaa kotiseutututkimusta. Myös käyttäjät voivat lisätä kuviin omia tietojaan. Leader-rahoitettu hanke jatkuu vuoteen 2013 saakka. Julkaisuja Integrating Aims Built Heritage in Social and Economic Development. Mikko Mälkki, Kaisa Schmidt-Thomé (toim.). Aalto-yliopisto Rakennetulla kulttuuriperinnöllä voi tukea monella eri tavalla suotuisaa sosiaalista ja taloudellista kehitystä ja seudun kilpailukykyä. Kirjan 15 artikkelia esittelevät rakennusperinnön arvon ja mahdollisuuksien analysoinnin välineitä sekä yksittäisiä tapauksia. Kirja on luettavissa osoitteessa lib.tkk.fi > Sivuston haku 18 Kotiseutuposti 1/2011

19 Heikinkulma Vuoden kotiseutupäämaakunta Terveisiä kulttuuripääkaupungin avajaisista! Tunnelma Turussa oli iloinen ja innostunut. Tekemisen meininki oli käsin kosketeltavaa ja olin aistivinani kaupungissa uudenlaista me-henkeä. Samaan aikaan kun kymmenettuhannet ihmiset ihastelivat avajaisspektaakkelia ja pakkanen nipisteli pontevasti varpaitani, hiipivät minun mieleeni jo ensi kesän kotiseutupäivät. Päivät olivat myös tärkeyshenkilöiden kielenpäällä heti, kun Kotiseutuliitto tuli mainituksi. Olin puheissa Turku säätiön toimitusjohtaja Cay Sevónin kanssa. Hän totesi heti, että kotiseutupäivät Turussa ovat merkittävä tapahtuma. Tapasin myös uuden Turun piispan, Kaarlo Kallialan, joka on tulossa saarnamieheksi kotiseutupäivien jumalanpalvelukseen. Hänenkin mielestään kotiseutu on tärkeä asia. Näistä myönteisistä tunnelmista intoutuneena nousi mieleeni ajatus kulttuuripääkaupungin tuomisesta kotiseututoimintaankin. Entäpä jos viriteltäisiin kotiseutupäivien isäntäkaupungista vuoden kotiseutupääkaupunki? Mitä se sitten merkitsisi, ja mitä se toisi lisää? Hyvää olisi ainakin se, että kotiseutu ja kaupunki -sanat tulisivat lähemmäs toisiaan. Jotkut tuntuvat edelleen vierastavat kotiseutu-sanaa kaupunkiympäristössä. Kulttuuripääkaupunki yhdistää voimia ja kehittää uutta. Sama voisi toimia kotiseutupääkaupungissakin. Viime keväänä pidetyt maakunnalliset kokoukset toivat selkeästi esille toiveen yhteistyön edistämisestä naapurikuntien kotiseutuyhdistysten kesken. Kaivattiin verkostoitumispäiviä, joissa tutustuttaisiin paremmin muihin yhdistyksiin ja aktiivisiin toimijoihin. Tämä kotiseutupääkaupunkiajatus palvelisi samaa tarkoitusta. Ajatusleikkiä voisi kehittää vielä pidemmälle. Entäs jos valittaisiinkin vuoden kotiseutupäämaakunta! Ensi vuoden alusta se voisi olla Etelä-Savo, kun kotiseutupäivät pidetään Mikkelissä. Vuoden aikana voitaisiin edistää maakunnan yhdistysten verkostoitumista ja yhteistyötä, ja eteläsavolaista kotiseututoimintaa voitaisiin tuoda paremmin tunnetuksi koko maahan. Seuraavana vuonna olisi vuorossa Etelä-Pohjanmaa, kun kotiseutupäivät ovat Seinäjoella, ja vuonna 2014 kohdistettaisiin katseet Kanta-Hämeeseen ja Hämeenlinnaan. En tiedä onko tässä edes ajatuksentynkää, mutta tällaisia mietteitä kulttuuripääkaupunki herätti minussa tuoreeltaan. Heikki Saarinen, järjestöpäällikkö KOTISEUTUPOSTI Suomen Kotiseutuliiton jäsenten tiedotuslehti. Osoitteenmuutokset tai puh. (09) Päätoimittaja Lassi Saressalo, puh. (09) , Toimitussihteeri Anna-Maija Halme, puh. (09) , Painopaikka Multiprint Oy. ISSN ISSN-L Kotiseutuposti 1/

20 KOTISEUTULIITON TUOTTEITA Omaan käyttöön ja jälleenmyyntiin Adressi Jäsenille 15,00 /kpl Muille 18,00 /kpl Jäsenyhteisöille jälleenmyyntiin 10,00 /kpl, vähintään 10 kpl Kotiseudulla pyyhkii hyvin -keittiöliina Jäsenille 3,00 /kpl ja 5,00 /2 kpl Muille 4,00 /kpl Jäsenyhteisöille jälleenmyyntiin 2,00 /kpl, vähintään 20 kpl Kalevankatu 13 A, Helsinki puh. (09) , fax. (09)