Eläinlääketieteen opinnot uudistuvat

Transkriptio

1

2

3 Eläinlääketieteen opinnot uudistuvat Laaja kansainvälinen Vet2020-EU-projekti keräsi pari vuotta sitten eläinlääkäreiden ja sidosryhmien arvioita eläinlääkärien työstä 2020-luvulla. Ihmisten terveyteen ja elintarviketurvallisuuteen kohdistuvat tehtävät ja toisaalta eläinlajikohtaisesti erikoistunut kliininen työ ja terveydenhuoltotyö lisääntyvät ennusteen mukaan merkittävästi kaikkialla Euroopassa. Yleispraktikkojen tarve vähenee. Tiedekuntamme on suuntautunut tuon arvion mukaisesti opintoja uudistaessaan. Koulutusohjelmamme on uudistunut sekä rakenteellisesti että sisällöllisesti. Bolognan prosessin periaatteet sisältävän, kesällä voimaan tulleen asetuksen mukaisesti eläinlääketieteen opinnot johtavat kolmessa vuodessa eläinlääketieteen kandidaatin tutkintoon ja sen jälkeen kolmessa vuodessa eläinlääketieteen lisensiaatin tutkintoon. Kansainvälinen ja kotimainenkin käytäntö lääketieteen alojen tutkinnon kaksiportaisuuden osalta on kirjava. Humaanilääketieteellisissä tiedekunnissa ei ole valittu kaksiportaisuutta eikä Norjan eläinlääketieteellisessä tiedekunnassa. Sen sijaan Tanskassa ja meillä Suomessa on valittu kandidaattivaihe. Opettajien pedagoginen kouluttautuminen on eläinlääketieteellisessä tiedekunnassa varsin yleistä ja opetus- ja tenttikäytäntöjen nykyaikaistaminen on toteutunut useissa oppiaineissa. Tietotekniikan myötä verkko-opetus on joissakin oppiaineissa runsasta. Ensimmäisen vuoden anatomian, fysiologian ja biokemian opetus on integroitu Terve kotieläin -kokonaisuudeksi. Siitä on saatu hyviä kokemuksia. Kliinisen eläinlääketieteen pirstaleista, lukuisista pienistä opistojaksoista koostuvaa opetusta muutetaan yhtenäisemmäksi, seitsemän laajaa kokonaisuutta sisältäväksi. Muun muassa tuotantoeläinopetus eriytetään omaksi osiokseen. Tänä syksynä aloittaneiden opiskelijoiden opetusohjelmaan sisällytetään läpi opintojen kestäviä juonteita: opiskelijan kasvu tiedeyhteisön jäseneksi, eläinlääkärin etiikka ja eläinsuojelu sekä eläinlääkärin kandidaatin ja lisensiaatin portfolio. Eläinlääkärin työnkuvan muutosten vuoksi kannanotto opintojen eriyttämiseen, käytännössä linjajakoon, on erittäin ajankohtaista. Opintoasioista vastaavan varadekaanin johdolla työskentelee opetuksen linjajakotyöryhmä, joka keväällä antaa näkemyksensä. Kansainvälisiä malleja on useita. Esimerkiksi Utrechtissa valitaan heti opintojen alussa suuntautumisvaihtoehto ja meillä taas on tehty valinnat vasta opiskelun loppuvaiheen valinnaisissa opinnoissa. Muissa Pohjoismaissa linjajako, niin sanottu tracking, otetaan käyttöön viimeisten kahden tai kolmen lukukauden opinnot eriyttämällä. Norjan ja Tanskan malleissa linjoja on viisi: elintarvikehygienia, pieneläimet, hevoset, tuotantoeläimet ja viidentenä Norjassa kalat ja Tanskassa biomedisiininen perustutkimuslinja. Ruotsiin tullee kaksi linjaa: seura- ja urheilueläimet sekä tuotantoeläimet ja elintarvikehygienia. Linjajako sisältää kaikille yhdenmukaisen laillistamisen ja mahdollisuuden alanvaihtoon täydennyskoulutuksen kautta. Linjajako ei korvaa erikoistumiskoulutusta. Suomalainen eläinlääkärikoulutus on antanut perinteisesti hyvät työelämävalmiudet. Se on tiedekunnan tavoitteena tulevaisuudessakin, mutta työelämä vaatii jo nyt, tulevasta puhumattakaan, paljon muuta kuin taidon käyttää injektioruiskua tai kirurgin veistä. Siksi opintojen jatkuva uudistaminen on välttämätöntä. Hannu Saloniemi dekaani, Helsingin yliopiston eläinlääketieteellinen tiedekunta 615

4

5 E L Ä I N L Ä Ä K Ä R I S U O M E N E L Ä I N L Ä Ä K Ä R I L E H T I F I N S K V E T E R I N Ä R T I D S K R I F T 12/2005 Tieteelliset artikkelit 619 Kissan herpesvirus-1 kirjallisuuskatsaus ja kenttätutkimus Feline herpesvirus-1 a literature review and a Þ eld study Sari Jalomäki, Nina Peltokallio ja Lotta Pänkälä Muut artikkelit 628 Iisalmen eläinlääkintäjärjestelmään tutustumassa Anna Parkkari 632 Työssään uupuneet aiemmin eläkkeelle Päivi Knuuttila 634 Näkökulma: eläinlääkärit ja seminologit yhteistyössä 636 Vaihto-opiskelua Leipzigissa Heidi Tapio Vakiot 615 Pääkirjoitus: eläinlääketieteen opinnot uudistuvat 618 Ledare: de veterinärmedicinska studierna förnyas 638 Puheenjohtajan palsta: In time by CPD 639 Ajankohtaista 642 Ajankohtaista EELAsta 643 Microglossus 644 Uusia julkaisuja 646 Henkilöuutisia 648 Yleisöltä 649 Kurssit 652 Eläinlääkärilehden sisältö Fennovet kouluttaa 663 Avoimet työpaikat Kissan herpeksestä s. 619 Iisalmen uusi eläinklinikka s. 628 Puheenjohtajan palsta: jatkuvaa koulutusta s. 638 Ur innehållet Den vetenskapliga artikeln är en litteraturöversikt och fältundersökning om herpesvirus hos katter. Övriga artiklar belyser veterinärvården i Iisalmi som Veterinärförbundets fullmäktig bekantade sig med i samband med sitt möte i början av november. Artikeln från en av Akavas forskare berättar om förtidspensionerna hos utbrända i arbetet och reserapporten från en studerande om studier i Leipzig. Tieteellisesti tarkistettu Genomgått vetenskaplig granskning Kansikuva/Pärmbild: Naalit/fjällrävarna. Kuva: Kuvapörssi

6 De veterinärmedicinska studierna förnyas Suomen Eläinlääkärilehti 2005, 111, 12 För några år sedan insamlade det omfattande EU-projektet Vet2020 veterinärers och intressentgruppers uppskattningar om veterinärarbetet på 2020-talet. Enligt prognosen kommer uppgifter i samband med människans hälsa och livsmedelssäkerhet samt djurslagsspecifikt specialiserat kliniskt och förebyggande arbete att öka märkbart överallt i Europa. Behovet på allmänna praktiker minskar. Vår fakultet har inriktat sin förnyelse av studierna enligt nämnda utredning. Vårt utbildningsprogram har förnyats både strukturellt och innehållsmässigt. Enligt förordningen som trädde i kraft i somras och som bygger på principerna i Bolognaprocessen leder tre års veterinärmedicinska studier till veterinärkandidatsexamen och efter det ytterligare tre års studier till veterinärlicentiatsexamen. Denna tvåstegsmodell i medicinska examina varierar avsevärt både internationellt och i hemlandet. I de humanmedicinska fakulteterna har man inte valt tvåstegsmodellen, ej heller i Norska veterinärmedicinska fakulteten. Däremot har man i Danmark och hos oss i Finland valt kandidatskedet. Det är rätt vanligt att lärarna vid veterinärmedicinska fakulteten ges pedagogisk utbildning och moderniseringen av utbildnings- och tentamenspraktiken har verkställts inom flera ämnen. I och med datatekniken är den nätbaserade undervisningen i vissa ämnen avsevärd. Undervisningen i anatomi, fysiologi och biokemi under det första året har integrerats till en helhet kallad Det friska husdjuret. Det har gett goda erfarenheter. Den splittrade undervisningen i klinisk veterinärmedicin, som består av talrika små studieavsnitt, förenhetligas så att den består av sju omfattande helheter. Produktionsdjursundervisningen avskiljs bl a till en egen helhet. De studerande som påbörjat sina studier i höst kommer att ha inslag som går genom hela studietiden: den studerandes tillväxt till en del av det vetenskapliga samfundet, veterinäretik och djurskydd samt veterinärkandidatens och -licentiatens portfolio. På grund av förändringarna i veterinärens arbetsbild är ett ställningstagande i diversifieringen av studierna, i praktiken linjeindelning, mycket aktuellt. Den arbetsgrupp som arbetar under ledning av vicedekanus, som ansvarar för studiefrågor, kommer att avge sitt betänkande på våren. Det finns flera internationella modeller, i t ex Utrecht väljer man genast i början av studierna inriktning och hos oss har man igen gjort valet i slutet av studierna i samband med valbara studier. I de övriga nordiska länderna tas linjeindelning, s k tracking, i bruk genom att diversifiera undervisningen under de två-tre sista terminerna. I den norska och danska modellen är linjerna fem: livsmedelshygien, smådjur, hästar, produktionsdjur och som femte fiskar i Norge och biomedicinsk grundforskningslinje i Danmark. Sverige torde få två linjer: sällskaps- och sportdjur samt produktionsdjur och livsmedelshygien. Linjeindelningen innehåller en för alla gemensam legitimering och möjlighet till byte av inriktning genom tilläggsstudier. Linjeindelningen ersätter inte specialistutbildningen. Den finska veterinärutbildningen har traditionellt gett goda arbetsmarknadsfärdigheter. Detta är fakultetens mål också i framtiden, men arbetslivet kräver redan nu, för att inte tala om i framtiden, mycket annat än kunskapen att använda en injektionsspruta eller kirurgens skalpell. Därför är det av nöden att kontinuerligt förnya studierna. Hannu Saloniemi dekanus, Helsingfors universitets veterinärmedicinska fakultet 618 Suomen Eläinlääkärilehti Finsk Veterinärtidskrift Suomen Eläinlääkäriliitto ry:n jäsenlehti Medlemsblad för Finlands Veterinärförbund r.f. Vuodesta Päätoimittaja Huvudredaktör: Antti Nurminen (vastaava toimittaja, ansvarig redaktör) puh antti.nurminen@sell.fi Toimitussihteeri Redaktionssekreterare: Anna Parkkari puh. (09) faksi (09) toimitus@sell.fi Tieteellinen toimittaja Vetenskapligt redaktör: Jouko Koppinen, jouko.koppinen@fimnet.fi Kirjoitusohjeet Direktiv för skribenter: lehden kohdalta tai tilaa riitta.puro@sell.fi Ilmoitusasiat Anmälningsärenden: Pirkko Nousiainen puh pirkko.nousiainen@sell.fi Tieteellinen toimituskunta Vetenskapligt redaktionsråd: dosentti Marja-Liisa Hänninen ELT Liisa Kaartinen professori Terttu Katila professori Hannu Korkeala dosentti Sven Nikander professori Satu Pyörälä dosentti Mirja Ruohoniemi professori Hannu Saloniemi ELT Timo Soveri Toimitusneuvosto Redaktionsråd: puheenjohtaja Tuomas Herva jäsenet Mari Heinonen, Janne Lunden, Leena Saijonmaa-Koulumies, Minna Viitanen, Raisa Iivonen ja Anna Parkkari sihteeri Toimitus Redaktion: Suomen Eläinlääkäriliitto Mäkelänkatu 2 C, 4. krs Helsinki puh. (09) faksi (09) toimitus@sell.fi Pääkirjoituksen ruotsinnos/ Översättning av ledaren Leif Wikman Painos Upplaga: Tilaushinnat 2005 Prenumerationspriser 2005: 90 e, eläinlääketieteen opiskelijoille, jotka eivät vielä ole liiton jäseniä ja liiton eläkkeellä oleville jäsenille 35 e, EKYn jäsenille 20 e, pohjoismaisten eläinlääkäriliittojen jäsenet 45 e. 90 e, för vet.med. studerande och pensionerade 35 e, för EKY medlem 20 e, för medlem nordiska veterinärförbund 45 e. ISSN Painopaikka Uusimaa Oy, Porvoo Aikakauslehtien liiton jäsen

7 Sari Jalomäki, Nina Peltokallio ja Lotta Pänkälä Kissan herpesvirus-1 kirjallisuuskatsaus ja kenttätutkimus Feline herpesvirus-1 a literature review and a field study YHTEENVETO Artikkeli koostuu kirjallisuuskatsauksesta sekä tutkimusosasta. Kirjallisuuskatsauksessa käsitellään kissan herpesvirus-1- eli FHV-1-infektioon liittyviä silmäsairauksia. Tutkimuksessa selvitimme konjunktiiva-, kornea-, linssi- ja retinamuutosten yleisyyttä pääkaupunkiseudun kissoilla sekä muutosten yhteyttä feline immunodeficiency virus (FIV), feline leukemia virus (FeLV) ja FHV-1-infektioihin. Lisäksi arvioimme polymeraasiketjureaktiotekniikalla (polymerase chain reaction, PCR) tehdyn FHV-1-diagnoosin luotettavuutta konjunktiivan sivelynäytteiden tutkimuksessa. Tutkimme 115 Helsingin Eläinsuojeluyhdistyksen (HESY) kissaa. Kaikille kissoille tehtiin täydellinen silmätutkimus (biomikroskopia, epäsuora oftalmoskopia ja tarvittaessa kyynelnesteen erityksen ja silmänpaineen mittaus) ja niistä otettiin verinäyte FIV- ja FeLV-testiä varten. Lisäksi 25 kissalta, joita oireiden (FHV-1-infektiolle tyypilliset silmäoireet ja/tai ylempien hengitysteiden tulehdusoireet) perusteella epäiltiin FHV-1-positiivisiksi, otettiin sivelynäyte konjunktiivalta PCR-tekniikalla tehtävää FHV-1-testiä varten. FIV-positiivisia kissoja oli kolme. FeLV-positiivisia kissoja ei tutkimuksessamme löytynyt lainkaan. FHV-1-PCR-tekniikalla testatuista 25 kissasta seitsemän oli positiivisia. Ainoastaan ylempien hengitysteiden tulehdusoireiden ja positiivisen FHV-1-PCR-tuloksen yhteys oli tilastollisesti merkitsevä (p = 0,008). FHV-1-PCR-tulokset olivat positiivisia kissoilla, joilla oli aktiivinen ylempien hengitysteiden tulehdus ja silmäoireita, mutta negatiivisia kissoilla, joilla oli FHV-1- infektiolle tyypillisiä silmäoireita, mutta ei ylempien hengitysteiden tulehdusoireita. Epäiltäessä kroonista FHV-1-infektiota on tärkeää tietää potilaan historia ja tunnistaa tyypilliset kliiniset oireet, sillä FHV-1-PCR-testitulokset saattavat olla negatiivisia kissoilla, joilla on pelkästään FHV-1-infektiolle tyypillisiä silmäoireita. SUMMARY This article contains a literature review on FHV-1-related ocular diseases in cats and a field study of ocular diseases in cats. We studied the prevalence of ocular (conjunctival, corneal, lens and retinal) abnormalities in cats and the connection of abnormal findings to FIV, FeLV and FHV-1 infection. We also estimated the reliability of FHV-1-PCR test from conjuctival swabs. We studied 115 shelter cats in Helsinki, Finland. Complete eye examinations (biomicroscopy, indirect ophthalmoscopy and, if needed, Schirmer s tear test and tonometry) were performed on all cats and they were tested for FIV and FeLV. A sample for the FHV-1-PCR test by conjunctival swab was taken from 25 cats with clinical signs indicative of FHV-1 infection (FHV-1-related ocular disease and/or symptoms of upper respiratory infection). Of the total of 115 cats tested, 3 were positive for FIV and none for FeLV. Of the 25 cats tested by PCR, 7 were positive. There was a statistically significant (p = 0.008) correlation between FHV-1 infection and upper respiratory infection. Cats with active upper respiratory infection and ocular disease tended to be positive for FHV-1 on PCR, whereas cats without active upper respiratory but with ocular disease tended to have negative PCR results. As cats with chronic ocular diseases related to FHV-1 may be negative on PCR, this disease should remain in consideration if clinical signs and history are consistent with FHV-1 infection. 619

8 JOHDANTO Feline herpesvirus-1 (FHV-1) on maailmanlaajuisesti kissan konjunktiviitin eli sidekalvotulehduksen ja keratiitin eli sarveiskalvotulehduksen yleisin syy. Tutkimuksen tarkoituksena oli saada selville, ovatko tyypilliset oftalmoskooppiset löydökset riittävä peruste diagnosoida FIV-, FeLV- tai FHV-1-infektio. Lisäksi arvioitiin polymeraasiketjureaktiotekniikalla (polymerase chain rection, PCR) tehdyn FHV-1-diagnoosin luotettavuutta konjunktiivan sivelynäytteiden tutkimuksessa. Vastaavaa tutkimusta ei Suomessa ole aikaisemmin tehty. Silmämuutoksiin keskittyvän tutkimuksen lisäksi päivitettiin tieto FIV- ja FeLV-prevalensseista pääkaupunkiseudun kissoilla. KIRJALLISUUSKATSAUS Feline herpesvirus-1 on maailmanlaajuinen ylempien hengitysteiden tulehdusta ja silmäoireita aiheuttava, alfaherpesviruksiin kuuluva virus. Jopa 97 prosenttia kissoista on voinut altistua jossain elämänsä vaiheessa virukselle (Maggs ym. 1999b). FHV-1 tarttuu kissasta toiseen nenäontelon, suun ja konjunktiivan eritteiden kautta sekä ihmisen välityksellä (Stiles 2000). Itämisaika tartunnasta sairastumiseen on 2 6 vrk (Andrew 2001) ja akuutti tauti kestää 1 2 viikkoa (Martin ja Stiles 1998). Kissa erittää virusta 1 3 viikkoa altistumisen jälkeen (Andrew 2001). FHV-1 on herkkä kuivuudelle ja suurimmalle osalle tavallisimmista desinfektioaineista (Ardans 1999). FHV-1 alkaa replikoitua nenäkuorikoissa, nenänielussa, konjunktiivan limakalvolla (Andrew 2001) sekä korneassa (Stiles 2000) 1 2 vrk altistumisesta (Andrew 2001). Virus tunkeutuu epiteelisoluihin. Replikoituessaan sekä jättäessään solun se saa aikaan KUVA 1 FIGURE Ophthalmia neonatorum sytolyysin, joka edelleen johtaa pintaepiteelin eroosioihin eli pinnallisiin haavaumiin sekä tulehdukseen (Stiles 2000). FHV-1 aiheuttaa muiden alfaherpesvirusten tapaan latentteja infektioita hermoganglioissa (Stiles 2000). Suurella osalla kliinisesti normaaleja kissoja on FHV-1-DNA:ta myös korneassa ja konjunktiivalla (Townsend ym. 2004), minkä vuoksi paikallisten kortikosteroidien käyttö latenttia FHV-1-infektiota sairastavilla kissoilla, joilla ei ole infektioon viittaavia silmäoireita, johtaa usein konjunktiviittiin ja kornean haavaumiin. Systeeminen kortikosteroidilääkitys, erilaiset sairaudet, leikkaukset, synnytys sekä imetys voivat myös saada aikaan oireiden manifestoitumisen (Stiles 2000). Maternaaliset vasta-aineet suojaavat vastasyntyneitä 2 10 viikon ajan, mutta eivät välttämättä anna riittävää suojaa latenttia, oireetonta infektiota vastaan (Andrew 2001). Sairastetusta taudista jää heikko vasta-ainesuoja. Markkinoilla olevat rokotteet eivät estä sairastumista, vaan ainoastaan lieventävät taudin silloinkin lähinnä primaari-infektion vakavuutta (Nasisse 1997). Rokotteilla ei ole todettu tehoa latenttiin infektioon. Kliinisten oireiden on todettu lisääntyvän käytettäessä elävää heikennettyä rokotetta FHV-1-infektoituneelle potilaalle (Stiles 2000). Kliiniset oireet FHV-1 on kissan konjunktiviitin ja keratiitin yleisin syy (Andrew 2001). Primaari-infektio ilmenee tyypillisesti nuorilla kissoilla tai kissanpennuilla uneliaisuutena, kuumeena, syömättömyytenä, nuhana, yskänä, nenä- ja silmävuotona sekä molemminpuolisena konjunktiviittina (Stiles 2000). Virus voi myös replikoitua kornean epiteelillä aiheuttaen dendriittisiä leesioita eli pistemäisiä tai lineaarisia epiteelin eroosioita, jotka voivat suurentua karttamaisiksi haavaumiksi (Martin ja Stiles 1998) ja edelleen sekundaarisen bakteeri-invaasion kautta ylettyä syvempiin stromaalisiin kerroksiin ja jopa perforoida kornean (Stiles 2003). FHV-1-infektio rajoittuu yleensä ylempiin hengitysteihin sekä silmiin. Infektoituneilla kissanpennuilla kuolleisuus tautiin lähentelee 70 prosenttia. Kaikkia altistuneita kissoja kohti kuolleisuus on kuitenkin pieni (Andrew 2001). Yleensä primaari-infektio on itsestään rajoittuva ja kissa toipuu ilman vakavia seuraamuksia (Stiles 2000). Noin 80 prosenttia infektoituneista kissoista jää viruksen kantajiksi primaari-infektion jälkeen ja 30 prosenttia niistä erittää virusta ajoittain. Osa kissoista siis kehittää toistuvia, muutamasta päivästä jopa useisiin viikkoihin kestäviä FHV-1-episodeja, jolloin oireina voi olla nuhaisuutta, konjunktiviittia ja korneaulseroita. Silmäoireet voivat olla toispuoleisia (Davidson 2003). Kroonisissa tapauksissa todetaan usein kornean stromaalista ödeemaa ja vaskularisaatiota (Stiles 2000). 620

9 KUVA 2 FIGURE Symblepharon ja kornean mineralisoituminen Symblepharon and mineralization of cornea KUVA 3 FIGURE Kornean sekvesteri Corneal sequestrum Konjunktiviitin ja keratiitin lisäksi FHV-1-infektioon voi liittyä myös muita silmäoireita kuten ophthalmia neonatorumia (kuva 1) eli vastasyntyneen silmätulehdusta, symblepharonia eli konjunktiivan adheesiota itseensä tai korneaan (kuva 2), kuivasilmäisyyttä (keratoconjunctivitis sicca, KCS), stromaalista ja eosinofiilista keratiittia, kornean nekrotisoitumista eli sekvesterimuodostusta (kuva 3), mineralisoitunutta kornean nekrotisoitumista (kuva 2) (Gemensky ja Wilkie 2001), indolentteja, pinnallisia korneaulseroita (kuva 4), entropionia (kuva 5) sekä anteriorista uveiittia (kuva 6) (Maggs ym. 1999a). FHV-1- infektion ei ole todettu aiheuttavan linssi- eikä retinamuutoksia. Konjunktiviittiepisodin jälkeen voi myös esiintyä kroonista kyynelvuotoa, joka yleensä johtuu kyynelkanava-aukkojen tai -tiehyiden kaventumisesta tai tukkeutumisesta (Stiles 2000). Diagnostiikka Diagnostiikka perustuu kliinisiin oireisiin, potilashistoriaan, sytologiaan, viruseristykseen, serologiaan, immunofluoresenssiin sekä PCR-tekniikkaan (Nasisse 1997). Kliinisillä löydöksillä ja potilashistorialla on suurin diagnostinen arvo (J. Stiles, henkilökohtainen tiedonanto). FHV-1-infektiota epäiltäessä on tärkeää tehdä täydellinen silmätutkimus (biomikroskopia, epäsuora oftalmoskopia ja tarvittaessa kyynelnesteen erityksen ja silmänpaineen mittaus). Kissanpentujen primaari FHV-1-infektio pystytään usein diagnosoimaan silmä- ja mahdollisten hengitystieoireiden perusteella (Andrew 2001). Vanhemmilla kissoilla diagnosointi on vaikeampaa pelkästään kliinisten oireiden perusteella. Kissalla, jolla on ajoittaista nuhaa ja korneaulseroita, on hyvin todennäköisesti krooninen FHV-1-infektio (Stiles 2000). Kliinisistä löydöksistä ainoastaan kornean dendriittinen ulseraatio on patognomista FHV-1-infektiolle (Nasisse 1997). Epiteliaaliset leesiot ovat kuitenkin erittäin pinnallisia, eivätkä ne useinkaan ulotu korneaepiteelin tyvikalvoon asti, minkä takia niiden tunnistaminen voi olla vaikeaa ilman Rose-Bengal-värjäystä (Gelatt 1998). Hoito Silmien ja nenän eritteet tulisi puhdistaa säännöllisesti useita kertoja päivässä. Tarvittaessa sekundaaristen bakteeri-infektioiden hoitoon käytetään erityisesti Chlamydophila- ja Mycoplasma felis -mikrobeihin tehoavia paikallisvalmisteita (Martin ja Stiles 1997). Paikalliset antiviraaliset lääkkeet, lysiini, interferoniterapia, anti-inflammatorinen terapia sekä tulevaisuudessa ehkä myös laktoferriini (Beaumont ym. 2003) ovat indikoituja potilailla, joilla on varhaista symblepharon-muodostusta, vakava tai toistuva konjunktiviitti, korneaulseroita, kornean nekrotisoitumista tai pinnallista tai stromaalista keratiittia (Stiles 2000). Paikallisista antiviraalisista lääkkeistä trifluridiini tehoaa parhaiten in vitro (Andrew 2001). Lääkettä annetaan vähintään kuuden tunnin välein yleensä 3 4 viikon ajan. Oraalisen L-lysiinin käyttö perustuu lysiinin kykyyn estää FHV-1- replikaatiota. Lysiinin syöttäminen (pennuille 250, aikuisille 500 mg kahdesti vuorokaudessa) on osoittautunut turvalliseksi ja tehokkaaksi menetelmäksi lieventämään 621

10 KUVA 4 FIGURE Kornean indolentti haavauma Indolent corneal ulcer Entropion KUVA 5 FIGURE FHV-1-indusoiman konjunktiviitin vakavuutta sekä ennaltaehkäisemään oireiden uusiutumisia (Stiles ym. 2002). Interferoniterapiaa (interferoniα sekä suun kautta että paikallisesti annosteltuna) käytetään myös FHV-1-infektion hoidossa, joskaan hoidon tehosta ei ole näyttöä. Kortikosteroideja sisältäviä silmätippoja suositellaan käytettäväksi ainoastaan erittäin vaikeissa, kroonisissa stromaalisissa keratiiteissa inflammaation ollessa immuunivälitteistä eikä suoraa seuraamusta virusinfektiosta. Syklosporiini tai paikallisesti annettava tulehduskipulääke, esimerkiksi diklofenaakki, on kortikosteroideja turvallisempi vaihtoehto. Käytettäessä anti-inflammatorisia valmisteita tulee samanaikaisesti käyttää antiviraalista lääkitystä ehkäisemään infektion puhkeamista uudelleen (Stiles 2000). Antiviraalisten lääkkeiden, antibioottien ja muun edellä mainitun hoidon lisäksi kissanpentujen vakavissa FHV-1-infektioissa symblepharon-kiinnikkeet tulee mekaanisesti poistaa, jottei niistä tulisi pysyviä. Vanhemmilla kissoilla esiintyvien indolenttien korneaulseroiden reunojen irtoepiteelin mekaaninen poisto edistää ulseroiden paranemista sekä vähentää paikallisesti viruspartikkelien määrää. Gridkeratomia (kornean pinnallinen haavauttaminen ristikkomaisesti G neulan avulla) on kontraindisoitu kissoilla, sillä sen on todettu altistavan kornean sekvesterimuodostumiselle (Stiles 2000). Stressitekijöiden minimoiminen ehkäisee oireiden uusiutumisia (Davidson 2003). TUTKIMUSOSA Kevään 2003 aikana työryhmämme teki kaikkiaan 115 Helsingin Eläinsuojeluyhdistyksen kissalle täydellisen silmätutkimuksen sekä otti kaikilta tutkittavilta kissoilta verinäytteen FIV- ja FeLV-testiä varten. Lisäksi kissoilta, joilla oli paraikaa tai oli ollut lähiaikoina flunssaoireita (sierainvuotoa, niiskutusta) ja paraikaa konjunktiviittiin ja/tai keratiittiin viittaavia muutoksia, otettiin konjunktiivalta kuivalla steriilillä pumpulipuikolla sivelynäyte kissan herpesvirustestiä (FHV-1-PCR, VetMedLabor, Ludwigsburg, Saksa) varten. Näyte lähetettiin kuivassa ja puhtaassa lasiputkessa laboratorioon. Tutkimukseen valitut 115 kissaa olivat kaikki yli kuuden kuukauden ikäisiä löytökissoja tai huostaan otettuja, pääosin kuitenkin hyvin hoidettuja kissoja. Kissat tutkittiin siinä järjestyksessä, kun ne tulivat eläinsuojeluyhdistykselle. Tulokset Kaikkiaan 110 kissalla tutkitun 115 kissan joukosta oli jokin silmämuutos tai -muutoksia. FIV-prevalenssiksi tutkimuksessa saatiin 2,6 prosenttia ja FeLV-prevalenssiksi 0,0 prosenttia. Molempien luottamusvälit sisälsivät odotetut prevalenssit, jotka olivat FIV:lle 1 4 prosenttia ja FeLV:lle 1 2 prosenttia (Peltokallio 2004). Jotta olisimme voineet tutkia FIV:n ja FeLV:n yhteyttä silmämuutoksiin, olisi otoskoon FIV:n ja FeLV:n alhaisten prevalenssien takia pitänyt olla huomattavasti suurempi. FHV-1-testiä varten konjunktiivan sivelynäytteet otettiin 25 kissasta (taulukko 1). Tavoitteena oli siis saada mahdollisimman monta FHV-1-positiivista kissaa tutkittavaksi. FHV-1-tutkitusta 25 kissasta seitsemän oli positiivisia. Seitsemästä FHV-1-positiivisesta kissasta neljällä oli konjunktii- 622

11 TAULUKKO 1. Silmämuutosten ja flunssaoireiden yleisyys 25 FHV-1-testatulla kissalla koko tutkitusta 25 kissan populaatiosta. TABLE 1. The prevalence of ocular lesions and signs of upper respiratory disease in 25 cats that were tested for FHV-1. TAULUKKO 2. χ 2 -testien tulokset keväällä 2003 tutkitulla seitsemällä FHV-1-positiivisella kissalla suhteutettuna kaikkiin tutkittuun 25 kissaan. TABLE 2. Results of the χ 2 -tests done on the seven FHV-1-positive cats, proportional to studied 25 cats. 623

12 KUVA 6 FIGURE Anteriorinen uveiitti, keraattisia presipitaatteja Anterior uveitis, keratic precipitates vamuutoksia, kuudella korneamuutoksia, kahdella linssimuutoksia, viidellä retinamuutoksia (dysplastisia, postinflammatorisia tai degeneratiivisia muutoksia) ja yhdellä uveiitti. Lisäksi kaikilla kissoilla oli paraikaa flunssaoireita. χ 2 -riippumattomuustestin perusteella ainoastaan flunssaoireiden ja FHV-1-infektion yhteys oli tilastollisesti merkitsevä (p = 0,008). Muut tyypilliset oireet (keratiitti, konjunktiviitti) eivät osoittautuneet tilastollisesti merkitseviksi (p = 0,36 ja 0,38) (taulukko 2). Pohdinta Oletimme kaikkien herpesvirustestiä varten valittujen 25 kissan olevan FHV-1-positiivisia. Kuitenkin vain seitsemän osoittautui FHV-1-positiiviseksi. χ 2 -riippumattomuustestin perusteella ainoastaan flunssaoireiden ja FHV-1-infektion yhteys oli tilastollisesti merkitsevä, minkä perusteella voimme päätellä, että PCR-tutkimus konjunktiivan sivelynäytteestä akuuteissa FHV-1- infektioissa on luotettavampi kuin kroonisissa FHV-1-infektioissa. Osalla kissoista (seitsemän kissaa), joilla oli paraikaa flunssaoireita, tulokset olivat kuitenkin negatiivisia. Sivelynäytteen otto konjunktiivalta on yksinkertainen toimenpide, mutta saattaa olla riittämätön FHV-1-PCR-tutkimukseen. Sidekalvolta otettu pieni koepala sivelynäytteen sijaan olisi todennäköisesti luotettavampi FHV-1- PCR-tutkimukseen (henkilökohtainen tiedonanto J. Stiles). Toinen mikro-organismi on myös voinut aiheuttaa FHV-1-infektiolle tyypilliset oireet tai jokin muu tekijä on voinut inhiboida PCR-reaktiota (Rampazzo ym. 2003). Akuutissa FHV-1-infektiossa (flunssaiset kissat) viruspartikkelien määrä limakalvoilla on yleensä runsasta, jolloin herkemmin saadaan positiivisia PCR-tuloksia. Positiivisia FHV-1-PCR-tuloksia saadaan myös täysin oireettomista kissoista otetuista näytteistä. Kroonisissa FHV-1-infektioissa PCR-tulokset ovat puolestaan usein negatiivisia. Lisäksi on todettu, että kliinisten näytteiden tutkimustuloksissa on suuria eroja riippuen laboratorion valitsemasta PCR-tutkimusmenetelmästä (Maggs ym. 2004). Kliinikon tulee siis suhtautua toistaiseksi hyvin kriittisesti sekä negatiivisiin että positiivisiin PCR-tekniikalla tehtyihin FHV-1-tutkimustuloksiin. Potilaan historia ja kliiniset oireet ovat tärkeimmät huomioon otettavat seikat diagnosoitaessa FHV-1-infektiota. Muut FHV-1-infektion diagnosoimiseen käytetyt menetelmät (sytologia, viruseristys, immunofluoresenssi) ovat käyttökelpoisia lähinnä vain akuuteissa FHV-1-infektioissa. Serologisen testin (ELISA) tulokseen vaikuttavat aiemmat infektiot sekä rokotusten aiheuttamat vasta-aineet. On tärkeää poissulkea vastaavia kliinisiä oireita aiheuttavat muut taudinaiheuttajat konjunktiivalta ja kornealta otettujen sytologisten näytteiden ja PCR-tekniikalla tehtyjen tutkimusten avulla esimerkiksi Chlamydophila felis-infektion varalta. Kissan herpesvirusinfektiota tulee aina epäillä ensisijaisesti kissan konjunktiviitin ja keratiitin aiheuttajaksi, mikäli muita syitä ei ole todettavissa, sillä FHV-1 -infektio on erittäin yleinen kissalla. KIITOKSET Haluamme kiittää Helsingin Eläinsuojeluyhdistystä yhteistyöstä sekä Eläinlääketieteen säätiötä apurahasta. Lisäksi haluamme kiittää professori Jean Stilesia henkilökohtaisista neuvoista. KIRJALLISUUS Andrew S.E. Ocular manifestations of feline herpesvirus. J. Feline Med. Surgery 3, s Ardans A.A. Herpesviridae. Teoksessa Hirsh D.C, Zee Y.C (toim.). Veterinary Microbiology. Blackwell Science, Malden s Beaumont S.L, Maggs D.J, Clarke H.E. 624

13 Effects of bovine lactoferrin on in vitro replication of feline herpesvirus. Vet. Ophthalmol. 6, s Davidson M.G. Feline Herpesvirus and the Eye. Compendium of Nordic Eye Meeting. Kööpenhamina, Gelatt K.N (toim.). Veterinary Ophthalmology. 3. painos. Lippincott Williams & Wilkins, Baltimore s. Gemensky A.J., Wilkie D.A. Mineralized corneal sequestrum in a cat. J. Am. Vet. Med. Assoc. 219, s Maggs D.J., Clarke H.E., Smith S.J. Comparison of 6 PCR protocols for detection of feline herpesvirus (FHV-1) DNA in clinical samples and commercial vaccines. ACVO meeting 2004, Washington, DC, Abstract No.: 80. Maggs D.J., Lappin M.R., Nasisse M.P. Detection of feline herpesvirus-specific antibodies and DNA in aqueous humor from cats with or without uveitis. Am. J. Vet. Res. 60, 1999a. s Maggs D.J., Lappin M.R., Reif J.S. et al. Evaluation of serologic and viral detection methods for diagnosing feline herpesvirus-1 infection in cats with acute respiratory tract or chronic ocular disease. J. Am. Vet. Med. Assoc. 214, 1999b. s Martin C.L, Stiles J. Ocular infections. Teoksessa Greene G.E (toim.). Infectious Diseases of the Dog and Cat. 2. painos. W.B. Saunders Company, Philadelphia, s Nasisse M.P. Diseases of the feline anterior segment. Ocular disease in the cat. Compendium of Nordic Eye Meeting, Häringe slott, Ruotsi Peltokallio N. Silmien konjunktiiva-, kornea-, linssi-, ja retinamuutosten yleisyys pääkaupunkiseudun kissoilla sekä niiden yhteys FIV-, FeLV- ja FHV- 1-infektioihin. Syventävien opintojen tutkielma. Helsingin yliopiston eläinlääketieteellinen tiedekunta, kliinisen eläinlääketieteen laitos s. Rampazzo A., Appino S., Pregel P. et al. Prevalence of Chlamydophila felis and feline herpesvirus 1 in cats with conjunctivitis in Northern Italy. J. Vet. Int. Med. 17, s Stiles J. Feline herpesvirus. The Veterinary Clinics of North America, 30:5, September, s Stiles J. Teaching an old cat new tricks... where are we with FHV ocular disease? 2nd Annual Feline Congress, Amsterdam, Stiles J., Townsend W.M., Rogers Q.R., Krohne S.G. Effect of oral administration of L-lysine on conjunctivitis caused by feline herpesvirus in cats. Am. J. Vet. Res. 63, s Townsend W.M., Stiles J., Guptill-Yoran L., Krohne S.G. Development of a reverse transcriptase-polymerase chain reaction assay to detect feline herpesvirus-1 latency-associated transcripts in the trigeminal ganglia and corneas of cats that did not have clinical signs of ocular diseases. Am. J. Vet. Res. 65, s KIRJOITTAJIEN OSOITTEET Sari Jalomäki Pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäri Malmin Eläinklinikka Apex Malminkaari 1, Helsinki puh. (09) sari.jalomaki@apexelainkli.fi Nina Peltokallio, ELK Helsingin yliopisto Eläinlääketieteellinen tiedekunta PL 57, Helsingin yliopisto Lotta Pänkälä, ELL Purolaakso 12, Espoo Artikkeli liittyy ELK Nina Peltokallion syventävien opintojen projektiin. LEHDEN ILMESTYMISAIKATAULU 2006 Nro Työpaikkailmoitukset Ilmoitukset/valmis aineisto Ilmestyy * teemanumero Eläinsuojelu ja eläinten hyvinvointi * ELP numero, Eläinlääkäripäivät Vuoden 2006 mediakortti on kotisivuilla lehden kohdalla ja sen voi tilata toimistosihteeri Riitta Purolta, riitta.puro@sell.fi, puh. (09)

14 ASIAA ELÄINLÄÄKÄRILLE RUOKAVALIOHOITO NIVELSAIRAUKSISSA - UUSI LISÄ MOBILITY-SARJAAN Royal Canin Finland Oy ja Orion Pharma Eläinlääkkeet ovat lokakuun aikana lanseeranneet uuden lisän Mobility-erikoisruokavaliosarjaan täydentämään muutama vuosi sitten markkinoille tullutta Mobility Supportia. Mobility Special Large Dog on kehitetty erityisesti suurikokoisille koirille, jotka kärsivät nivelongelmista. Nivelongelmat koiralla Nivelongelmat ovat tavallisia koirilla; noin 20 prosenttia yli vuoden ikäisistä koirista kärsii niistä. Ylivoimaisesti suurin osa artriiteista raportoidaan kuitenkin yli kahdeksanvuotiailla koirilla. Sairaus huomataan yleensä siinä vaiheessa, kun omistaja tuo kipuilevan tai ontuvan koiran eläinlääkärin vastaanotolle. Tällöin sairaus on saattanut edetä pitkälle ja nivelrusto voi olla jo pahasti rappeutunut. Nivelongelmien riski kasvaa koiran iän, koon ja ylipainon myötä. Myös traumat ja liika rasitus kasvuaikana voivat johtaa oireiluun. Tietyt rodut näyttävät olevan alttiimpia nivelongelmille. Tyypillisiä oireita ovat jatkuva tai toistuva ontuminen, vaikeudet rappusten kiipeämisessä tai seisomaan noustessa sekä aamuinen jäykkyys. Omistaja voi myös huomata selvän muutoksen koiran luonteessa. Artriittia ja muita nivelongelmia hoidetaan kipulääkkeillä sekä nivelsuoja-aineilla, jotka sisältävät kondroitiinisulfaattia ja glukosamiineja. Ruokavaliolla on tässä kuten monen muunkin sairauden kohdalla merkittävä rooli. Nivelongelmista kärsiville koirille varta vasten suunnitellulla ruokavaliolla on hyvä teho pitkäaikaisessa käytössä, se muun muassa auttaa ylläpitämään nivelten liikkuvuutta. Kipulääkkeiden osuutta pystytään yleensä ruokavalion tehotessa pienentämään, mikä puolestaan vähentää kipulääkkeistä mahdollisesti aiheutuvia sivuvaikutuksia mahasuolikanavassa. Erityisruokavalio sopii hyvin myös ikääntyvälle koiralle, sekä nivelleikkauspotilaalle ennen ja jälkeen leikkauksen. Viherhuulisimpukka (Perna canaliculus) - Green Lipped Mussel, GLM Royal Caninin Mobility Support ja Mobility Special Large Dog -erityisruokavalioissa olennaisena osana on viherhuulisimpukkauute. Viherhuulisimpukan merkitys nivelterveydelle oivallettiin, kun huomattiin, että viherhuulisimpukkaa runsaasti ruokavaliossaan käyttävät maoriheimot Tyynenmeren saarilla kärsivät huomattavasti harvemmin nivelongelmista kuin mantereelle muuttaneet sukulaisensa, joiden ruokavalioon ei simpukka enää kuulunut. Maorit ovat viljelleet viherhuulisimpukkaa kotiseudullaan satojen vuosien ajan kyse ei siis ole uhanalaisesta luonnonvaraisesta eläimestä. Viherhuulisimpukan vaikuttavat aineet ovat kondroitiini, omega-3-rasvahapot, E- ja C-vitamiini sekä kivennäisaineet (sinkki, kupari, mangaani). Viherhuulisimpukalla on myös aktiivista suolistooireita vähentävää vaikutusta. Vaikka tutkimuksissa on todettu GLM:n vaikuttavan positiivisesti niveloireisiin niin ihmisellä kuin eläimillä (1, 2, 3), ei sen tarkka vaikutusmekanismi ole tunnettu. Ruokavalion merkitys nivelsairauksissa Viherhuulisimpukkauutetta sisältävän Mobility-dieetin vaikutusta nivelongelmiin testattiin kenttätutkimuksessa (6). Tutkimukseen osallistui yhteensä 85 koiraa 27 eri rodusta. Tutkimukseen valitut olivat yksityisomistuksessa olevia, 626

15 ASIAA ELÄINLÄÄKÄRILLE terveitä koiria, joilla ei havaittu neurologisia häiriöitä. Tutkimuksen aikana koirille ei annettu kipulääkkeitä. Tutkimuksessa seurattiin liikkuvuuden alenemaa, krepitaatiota, kipua ja turvotusta. Nämä kriteerit pisteytettiin ja laskettiin yhteen (Total Arthritic Score). Sekä omistaja että eläinlääkäri arvioivat kriteerit ennen ja jälkeen ruokavalion aloittamisen. Tehoarvion lisäksi myös maittavuutta arvioitiin. Tuotetyytyväisyys oli hyvä niin eläinlääkäreiden kuin omistajienkin arvioissa. Yleisesti positiivinen vaikutus koirien niveloireisiin raportoitiin jo vajaan kahden kuukauden käytön jälkeen. Suurimmalla osalla (94 prosenttia) koirista kliiniset oireet vähenivät. Total Arthritic Score parani 36 prosenttia. Vaikutus näytti korreloivan koiran koon kanssa, pienten ja keskikokoisten rotujen koirilla oireiden lievittyminen oli suuria koiria merkittävämpää. Tutkimuksesta vedettiin johtopäätös, että niveloireiden lieventymisellä on yhteys GLM-saantiin elopainokiloa kohden. Isoille, yli 25 kg painaville koirille kehitetyssä Mobility Special Large Dog erityisruokavaliossa on juuri tästä syystä lisätty viherhuulisimpukkauutteen osuutta. Mobility Special Large Dog -ruokavalio sisältää saman GLM-pitoisuuden ison koiran elopainokiloa kohden kuin pienemmille roduille tarkoitettu Mobility Support. 1. J.T. Hudson et al. Assessing repeatability and validity of a visual analogue scale questionnaire for use in assessing pain and lameness in dogs. AJVR, A.K. Hielm-Bjorkman et al. Evaluation of methods for assessment of pain associated with chronic osteoarthritis in dogs. JAVMA, Bierer T.L. and Bui L.B. (2002). Improvement of arthritic signs in dogs fed green-lipped mussel (Perna canaliculus). Journal of Nutrition 132:1634S-1636S. 4. Rainsford, K.D. and Whitehouse, M.W. (1980). Gastroprotective and anti-inß ammatory properties of green-lipped mussel (Perna canaliculus) preparation. Arzneim-forsch. 30: Bui L.M., Pawlowski K. and Bierer T.L. (2000). Reduction of arthritic signs in dogs fed a main meal dry diet containing green-lipped mussel (Perna canaliculus). Experimental Biology Conference, San Diego, USA. 6. E. Servet, P. Marniquet, V. Biourge. Dietary intervention can improve clinical signs in ostoarthritic dogs. Royal Canin Research Center, France. Data on Þ le. Orion Pharma tukee tänä jouluna Suomen Punaisen Ristin toimintaa. Kiitämme hyvästä yhteistyöstä sekä toivotamme rauhallista joulua ja menestystä vuodelle

16 Iisalmen eläinlääkintähuoltoon tutustumassa Iisalmen kaupunki ja Savonia-ammattikorkeakoulu kutsuivat Eläinlääkäriliiton valtuuskunnan tutustumaan paikallisiin eläinlääkintähuollon järjestelyihin. Marraskuun harmaudessa tehtiin selkoa neljän kunnan yhteistyöstä eläinlääkinnässä, Savoniaammattikorkeakoulun ja Ylä-Savon ammattiopiston yhteistyöstä pieneläinhoitajien koulutuksessa ja ELKE2-hankkeen tutkijan tekemästä eläinlääkintäjärjestelmäselvityksestä. TEKSTI JA KUVAT: ANNA PARKKARI Iisalmen alueen eläinlääkintä on järjestetty yhdessä Vieremän, Kiuruveden ja Sonkajärven kanssa. Nämä kunnat muodostavat yhdessä YTY:n eli Ylä-Savon terveydenhuollon kuntayhtymän. Niiden yhteen laskettu pinta-ala on 4850 neliökilometriä. Alun perin mukaan suunniteltiin kahdeksaa kuntaa, mutta tällä erää mukana ovat nämä neljä. Jokaisella kunnalla on veto-oikeus talousarvioon, ja se taitaa olla yksi selitys tämän yhteistyön onnistumiselle, sanoo eläinlääkäri, Iisalmen kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Markku Eestilä. Eläinlääkäreitä työskentelee useassa pisteessä: neljä uudella klinikalla Iisalmessa, Kiuruvedellä kolme, Vieremällä kaksi ja Sonkajärvellä kaksi. Terveysvalvonnan johtajan, eläinlääkäri Jyrki Juntusen työpiste on Iisalmen keskustassa ja hän keskittyy omaan alaansa. Väestöä neljän kunnan alueella on hiukan yli Tavoitteena olleella kahdeksan kunnan alueella väestöä olisi yli henkilöä ja pinta-alaa yli neliökilometriä. Päivystysaikaan YTY:n alueella vuorossa on kaksi eläinlääkäriä samanaikaisesti. He työskentelevät omassa toimipisteessään tai tarvittaessa tilalla. Asiakkaat voivat soittaa klinikan numeroon, jossa on tieto päivystäjästä, kuten tietysti kaikkien toimipisteiden puhelinvastaajissa. Tulevan viikon päivystyksistä on myös ilmoitus perjantain Iisalmen Sanomissa. Alueella on yli nautaa, noin lypsylehmää ja melkein sikaa. Lemmikkien ja hevosten määrä on kasvussa kuten muuallakin, ja lypsyrobotteja on hankittu useille tiloille. Kunnallinen klinikka Kuluvan vuoden maaliskuussa käyttöön otettu klinikka on YTY:n omistama ja Savonia-ammattikorkeakoulun rakennuttama. Ammattikorkeakoulun vahva rooli maaseutuammattien kouluttajana selittää myös klinikan rakentamisen. Iisalmen kaupunki lainoitti 628

17 eli rahoitti klinikan rakentamisen. Muuten rakentaminen ei olisi lähtenyt käyntiin. Kunnat omistavat klinikan YTY:n kautta. Minusta näissä asioissa on mietittävä asiakkaan tarvetta. Kuntien pitää syrjäisemmillä seuduilla hyväksyä, että niille tulee kustannuksia. Voimavarojen yhdistäminen ei tarkoita vain tehostamista, karsimista ja säästöjä, vaan se voi myös tarkoittaa hyvin tuotettuja laadukkaita palveluja tarvitseville. Näillä korkeuksilla on paljon kansaneläkkeen varassa eläviä ihmisiä ja työttömiä, ja kokonaisuus on muutenkin erilainen kuin ruuhka- Suomessa. Nämä neljä kuntaa ovat täällä hyvin ryhtyneet tuumasta toimeen, tuottamaan asiakkaiden tarvitsemia palveluja, sanoo klinikalla työskentelevä Markku Eestilä. Hän korostaa henkilökunnan mukaan ottamista muutokseen: asioista on keskusteltava avoimesti ja mahdollisimman aikaisin, koska muutokset ovat yksilön näkökulmasta aina uhkaavia. Klinikka herätti paljon myönteisiä kommentteja Eläinlääkäriliiton valtuuskunnan vierailulla. Kenelläkään ei ollut tiedossa ihan vastaavalla tavalla toteutettua klinikkaa ja yhteistyötä. Kollegojen läsnäolo, vapaiden pitämisen mahdollisuus, varta vasten suunnitellut tilat ja pieneläinhoitajaopiskelijat tekevät tästä mainion työpaikan, sanoo Joensuusta tullut Iisalmen klinikan eläinlääkäri Jari Aho. Olen viihtynyt Iisalmen klinikalla työyhteisön joustavuuden vuoksi. Jos on tarve tehdä vaikkapa navettatarkastus, siihen voi tosissaan keskittyä eikä tarvitse säntäillä muihin töihin. Aho toi mukanaan omat erikoislaitteensa silmäsairauksia ja luukirurgiaa varten. Valtuuskunta tutustui seminaarinsa ohessa Iisalmen uuteen eläinklinikkaan. Vastaanottoaulassa vasemmalla puhuu Markku Eestilä ja edessä aniliininpunaisessa puserossa Ulla Huttunen. Pieneläinhoitaja apuna Pieneläinhoitajien koulutuksen asiantuntija on lehtori ja eläinlääkäri Ulla Huttunen. Olen kouluttanut pieneläinhoitajia vuodesta Tämän uuden yhteistyökuvion myötä Ylä-Savon ammattiopiston aikuisopiskelijat opiskelevat Savonia-ammattikorkeakoulun Iisalmen yksikön tiloissa ja harjoittelevat Iisalmen eläinklinikalla. Opiskelijoita on noin vuoden koulutuksessa mukana 16. Osa on vuorollaan teoriavuorossa ja osa klinikalla. Kesäharjoitteluja he tekevät muuallakin, mikä avartaa kuvaa työtavoista ja vastaanotoista. Opiskelijat on valittu taustaltaan koulutukseen sopiviksi ja tämä vuosi valmentaa heidät ammattinäyttöä varten. Ammattitaito on pieneläinhoitajille riippumaton siitä, miten taidot on saavutettu. Toisille näytön tekeminen vie kauemmin kuin toisille, koska peruskoulutus ja kokemukset ovat Klinikan esittelyssä ehdittiin puida monia kysymyksiä. Vasemmalta Olli Soininen, Lea Jaakkola, Leena Manner, Jaakko Marttila ja isäntä Markku Eestilä. erilaiset. Tavoitteena on ottaa opiskelemaan alalle vahvasti motivoituneita ja jo suuntautuneita aikuisia, sanoo Ulla Huttunen. Klinikan arkipäivän hyörinässä hoitajat saavat paljon kiitosta. Eläinlääkärit pääsevät tekemään omaa työtään, kommentoi useampikin haastateltu. Tuorein suunnitelma tuo klinikallekin mukaan ELKE2-hankkeen: marraskuussa päättyi hakuaika työpaikkailmoituksessa, jossa tarjotaan työtä yhdelle pieneläinhoitajalle ja yhdelle suureläinhoitajalle puoleksi vuodeksi. ELKE2-hankkeen hoitajahaku on osa laajempaa Ylä-Savon eläinlääkintähuollon kehittämistarpeet -hanketta, jossa selvitetään muun muassa, voidaanko hoitajien 629

18 Pieneläinhoitajaopiskelija Anna Kangasvieri valmistelee kissaa leikkaukseen. Samaan aikaan pieneläinhoitajaopiskelija Essi Nikumo työskentelee klinikan laboratoriossa. Nikumolla oli haastatteluhetkellä kaksi alan työpaikkaa tarjolla valmistumisen jälkeen. avulla suunnata eläinlääkäreiden työpanosta ennakoivaan eläinten terveydenhuoltoon. Psykologian lisensiaatti, yliopettaja Kalevi Paldanius esitteli Eläinlääkäriliiton valtuuskunnalle ELKE2-hankkeeseen kuuluvan tutkimuksensa väliraporttia nimeltä Lääkärit ilman kuntarajoja. Eläinlääkintähuollon kehittämistarpeet Ylä-Savossa. Uudet päivystysjärjestelyt ovat vähentäneet työperäistä stressiä, kuvailee Paldanius kokonaisuutena eläinlääkäreiden vastauksia heille tehtyyn kyselyyn. Iisalmessa toimintansa aloittaneeseen klinikkaan suhtauduttiin myönteisesti tai varauksin myönteisesti. Ehdottomasti kielteistä kantaa klinikan tuloon ei ollut kellään haastatelluista, hän jatkaa. Kyselyn mukaan suhtautuminen terveydenhuoltoon ja sairaudenhoitoon vaikuttaisi olevan sukupolvi- ja koulutuskysymys. Terveydenhuoltotyöhön liittyvien tietojen ja taitojen todettiin olevan kehittämishaaste sekä eläinlääkäreille että eläinten omistajille. Myös eläinlääkärin vuorovaikutustaidot korostuvat terveydenhuoltotyön edistymisen myötä. ELKE2-hanketta voi kokonaisuudessaan verrata yrityshautomoon, sanoo hankeen tutkimusjohtaja, ELT Veikko Tuovinen. Valtuuskunnan seminaarissa hän esitteli pikavauhtia moniulotteisen hankekokonaisuuden eri puolia väitöskirjatekijöistä kehittämishankkeisiin ja niissä tehtävään tutkimukseen. Valtuuskunnan puheenjohtajan Tuomas Herva totesinkin: ELKE2-hanke kehittää eläinten terveydenhuoltoa hyvin voimakkaasti. Ajantasaiset tiedot hankkeen osista ovat sen kotisivulla, ja hanketta esiteltiin myös kuluvan vuoden Eläinlääkärilehdessä 7 8. Hetkeä myöhemmin pieneläinhoitajaopiskelija Tea Nieminen klinikan heräämössä asiakkaan kanssa. Kotisivuilta lisää tietoa: Iisalmen eläinlääkintä: ELKE-hanke Savonia-ammattikorkeakoulu: Eläinlääkäriliiton valtuuskunta: Kävijämäärä on vielä arvoitus Klinikalla käy vilske arkiperjantaina. Läsnä on kolme eläinlääkäriä; neljäs, Virpi Ryhänen on vapaalla. Pieneläinhoitajaopiskelijoita on vuorossa neljä ja asiakkaita tulee tasaisesti. Normaalisti aukioloaika on aamukahdeksasta neljään, vaikka usein työssä ollaan pidempäänkin. Vuosittaista kävijämäärää on vielä vaikea sanoa. Ensin arveltiin, että se voisi olla noin 3 000, nyt olemme laskeskelleet jo 5 000, sanoo Iisalmessa 630

19 Klinikka on varta vasten suunniteltu eläinlääkäriklinikaksi. Autotallin yhteydessä on lääkevarasto ja auton mahtuu hyvin pakkamaan sisällä. Sijaiselle on asunto kylpyhuoneella, henkilökunnalle kahvihuone ja sosiaalitilat, tutkimus-, toimenpide- ja leikkaushuoneita on useita. Klinikalla on röntgen, laboratorio, heräämö ja tilaa ruhojen säilytykseen. Jokaiselle eläinlääkärille on myös toimistotyöhuone. Klinikan lisäksi YTY:llä on toimipisteet myös Vieremällä, Sonkajärvellä ja Kiuruvedellä sekä terveysvalvonnan johtaja Iisalmen keskustassa. pitkään työskennellyt eläinlääkäri Matti Behm. Eläinlääkäreiden täytyy pystyä tekemään yhteistyötä, vaikka alalla onkin pitkä historia yksinäisestä puurtamisesta. Minä nautin monen eläinlääkärin yhteisöstä ja ammatillisesti voidaan kehittää toimintaa, meillä esimerkiksi luukirurgian saralla. Kuntien pitää myös hyväksyä, että palvelut eivät tule ilmaiseksi. Arvostan monia Iisalmen seudun päättäjiä hyvästä ymmärryksestä, Behm jatkaa. Markku Eestilä kertoo vielä: Totta on, että täällä olemme irrallaan kansanterveystyöstä. Iisalmi on mukana kolmessa kuntayhtymässä, joista tämä YTY on yksi. Muita ovat Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin kuntayhtymä ja Iisalmen seudun kansanterveystyön kuntayhtymä. Tällaiset ratkaisut ovat aina paikallisia, olosuhteiden mukaisia. Periaatteessa eläinlääkintäasioiden olisi minusta hyvä olla mukana kansanterveystyössä, tämä on olosuhteiden pakosta meillä näin. Ja yleisesti esitän, että ajomatkojen subventiot on säilytettävä, muuten alueet ja erityisesti asiakkaat joutuvat eriarvoiseen asemaan. Tämä on tärkeää eläinsuojelun, asiakkaiden kukkaron ja eläinlääkäreiden työtehtävien kannalta. Täytyy oivaltaa, että tämä on yksi ja sama kokonaisuus. Toistaiseksi Iisalmen klinikan eläinlääkärit tilaavat kukin omat lääkkeensä. Ei meilläkään täydellistä ole, sanoo Markku Eestilä. Kehittämisen varaa on vielä. Kunnat yhteistyössä - YTY:n neljän kunnan alueella on asukkaita Ylä-Savon terveydenhuollon eläinlääkinnän toimipisteet: uusi eläinklinikka Iisalmessa, terveysvalvonta Iisalmen keskustassa, vastaanotto Vieremällä, Sonkajärvellä ja Kiuruvedellä - Päivystykset nyt noin joka viides tai kuudes viikonloppu, aiemmin noin joka 3 8 viikonloppu - Yhteensä 12 eläinlääkäriä, sisältää terveysvalvonnan johtajan - Klinikan rakentaminen ja laitehankinnat maksoivat hiukan yli euroa. - Klinikka on kooltaan noin 520 neliömetriä. - Klinikan osoite on Haukisaarenkatu 2, Iisalmi. 631

20 Työssään uupuneet aiemmin eläkkeelle Yli 50-vuotiailla akavalaisilla on eniten vaikeuksia työssä jaksamisessa. Myös pitkä, yli 40-tuntinen viikkotyöaika uuvuttaa. TEKSTI: PÄIVI KNUUTTILA Ikääntyneiden akavalaisten jaksamisongelmat ovat lisääntyneet. Valtaosa, 77 prosenttia, liitti omat jaksamisongelmansa työhön, joka kymmenes työn ja perheen yhteensovittamiseen. Vain yksi kymmenestä katsoi, että jaksamisongelmat liittyivät omaan yksityiselämään. Uupuneita oli enemmän kunnissa ja valtionhallinnossa kuin yksityisellä sektorilla. Erityisesti opetustehtävissä työskentelevät kärsivät jaksamisongelmista. Akava selvitti jäsenkuntansa työssä jaksamista ja eläkkeelle siirtymisen ajoitusta työmarkkinatutkimuksessa. Akavan tutkija Ulla Aitta korostaa, että jaksamisella on yhteys työssä jatkamiseen. Ne 50 vuotta täyttäneet, jotka kokivat työssäjaksamisvaikeuksia, haluaisivat jättää työelämän alle 60-vuotiaina. Vastaavasti ne, joilla ei ollut jaksamisvaikeuksia haluaisivat jäädä eläkkeelle noin 62- vuotiaina, sanoo Aitta. Myönteistä Aitan mukaan on, että kaikkien akavalaisten itselleen parhaaksi katsoma eläkeikä oli noussut 1,2 vuotta vuodesta Jos keskiarvo-akavalainen saisi päättää, hän jäisi eläkkeelle 60,3- vuotiaana. Työssä jaksamisongelmat vähentävät myös muiden työssä jatkamiseen tähtäävien kannusteiden vaikutuksia. Työmarkkinatutkimuksen tulokset osoittivat, että esimerkiksi eläkkeen super- karttuma kannusti eniten niitä vastaajia, jotka eivät kokeneet työssäjaksamisongelmia. Superkarttuma on ollut käytössä kuluvan vuoden alusta. Sen avulla palkansaaja voi kasvattaa eläkekarttumaansa 4,5 prosenttia vuodessa 63 vuotta täytettyään. Kysyttäessä mahdollisten lisävuosilomapäivien tai -vapaa-ajan merkitystä työssä jatkamiseen tulos oli saman suuntainen. Myös tämän keinon kannustavuus oli vähäisempi niiden kohdalla, joilla 632