Sekahedelmä. Helsingin Elintarviketyöntekijät ry Osasto 10

Transkriptio

1 Sekahedelmä Helsingin Elintarviketyöntekijät ry Osasto 10

2 Sisältö Pääkirjoitus...3 Sihteerin terveiset...4 Sopimusturva vaarassa...5 Työsuojelu osaksi normaalia työntekekoa...6 Pirjo Rauanheimon syntymäpäivä...7 Tehtiin kaikenlaita jykyä...10 Slangisanakisa...13 Tehdas vierai lluilla...14 Slangi kisan oikeat vastaukset...15 Junalla SEL:n kesäpäiville Ouluun!...16 Sekahelmä Toimitus Vastaava Jukka Mahlamäki, meira.fi Heikki Vesanto luukku.com Kansikuva Jukka Mahlamäki Taitto Anitta Kainulainen Paino Hakuprint, Vantaa Seuraava Sekahedelmä -lehti ilmestyy syyskuussa. Aineistot mennessä sihteerille. Helsingin Elintarviketyöntekijät ry Osasto 10 Siltasaarenkatu 4, 5 krs Helsinki puh Internet: Sekahedelmä

3 Pääkirjoitus Tervehdys MOI Moni meistä duunareista pitää tämänpäivän työoloja ja sopimuksia täysin itsestään selvinä asioina. Kuitenkin kaikki saavutukset meidän hyväksi ovat olleet kovantyön takana. On lakkoiltu ja neuvoteltu tiukasti. Ay-liike on ollut vahva. Nyt jo edesmennyt mummoni kertoi, kun hän työskenteli Tapanilassa Paraisten kalkin tehtaassa, asbestituotannossa, (ennen ja jälkeen sotien) niin mitään mitään hengityssuojaimia ei ollut käytössä. Ei vaikka asbestipöly oli niin sakeaa, että näkyvyys oli vain pari metriä. Olisi ollut työsuojeluvaltuutetulla töitä. Asbestikeuhkon takia lähes kaikki duunarit jäi sairaseläkkeelle, pari vuotta ennen kuolemaansa. Kesälomaa sai viikonpari, jos pomo katsoi että olet ollut tarpeeksi ahkera, ilman palkkaa tietysti. Sairauslomaa ei tunnettu lainkaan. Helsingissä Lihanleikkaajat olivat lakossa 6 viikkoa Tämän lakon seuraukse - na alkoi lauantaityön poistaminen työehtosopimuksista asteittain. Rakennusliitto sai neuvoteltua lomaltapaluurahan 1972, työnantajat halusivat varmistaa ammattimiesten palaamisen omalle työmaalleen kesälomien jälkeen. Työmiehistä oli pulaa liitot saivat neuvoteltua talviloman jäsenilleen. Kun lukee muiden kuin työväenlehtien pääkirjoituksia, saa todeta kovasti vaadittavan kauppojen aukioloaikojen vapauttamista. Kiva oli käydä kaupassa sunnuntaisin, muulloinkin kuin kesäaikana. Kauppojen aukioloaikojen vapauttaminen kokonaan toisi suuria muutospaineita tavarantoimituksille, varsinkin tuoretavaroiden, ja erityisesti se koskisi lihateollisuutta. Tätä kautta lauantai haluttaisiin taas normaaliksi työpäiväksi. Jos se menisi läpi, muu elintarviketuotanto seuraa vääjäämättä perässä, palattaisiin yli 40 vuotta ajassa taaksepäin. Myönnän, että olen itsekin asioinut kaupassa sunnuntaisin, ja pikkaisen aina sisimmässä kirpaisee No, nyt on vuoden valoisin aika, lomat kaikilla vielä edessäpäin. Vietetään oikein mukavaa & leppoisaa kesää, ladataan akkuja tulevaisuutta varten ja nautitaan lomasta. Jukka Sekahedelmä

4 Sihteerin terveiset Tervehdys toverit Skujasin tossa Vappustogessa kohti stadin steissiä ja tsiigasin meidän nykynuorisoa. Lähes kaikilla gimmoilla ja kundeilla oli stuidulakki kutreillaan. Mä funtsin, että noist ei taida olla paljon jeesii uhkaavaan duunaripulaan. Se taitaa vaan olla monelle mutsille ja faijalle tärkeetä, et meidän kundista ja gimmasta tulee vähintään inssejä ja ekonoomeja. Ei taida kukaan kasvattaa enää duunareita. Meikäläisellä oli skolessa yks kliffa maikka kolmannella ja neljännellä luokalla. Se bamlas silloin, et kaikkien ei oo pakko mennä oppikouluun, vaan ammis on ihan yhtä hyvä ratkaisu ja pääsee aiemmin tienaan fyrggaa. Ite se kuitenkin leesas samaan aikaan domariks, mut niitten liksathan onkin sit ihan eri luokkaa, inssien tai skolen maikkojen liksoihin verrattuna. Mä hiffasinkin sen kerran, kun olin HKL:n dösakursseilla ja se bamlas, et se on siellä juristina. On mullakin yks kloddi tual itä- Suomessa opettamassa matematiikkaa yhes ammattiskolessa. Ei sekään kyl turhia liksoillaan kehu. Meikä poika lähti tseenaan jo heti kansiksesta ja en oo paljon katunut. Kuulin tossa kerran, et moni akateemisen loppututkinnon suorittanut tekee duunia pienemmällä liksallakin kun moni duunari. Eihän niist moni toki käy duunissa, vaan toimistossa ja virassa ja saa olla sprikissä ja kraka kaulassa. Muuten tuli tossa museoviikon lopussa käytyy Stadissa, tsiikaamassa stadin museoita. Käytiin Hakasalmen huvilassa ja Sofiankadun Stadin päämuseossa. Matkalla böndeltä Stadiin hogas, et taas on kaupat auki sunnuntaisin. Markettien ja muiden shoppailumestojen parkkikset oli täys biligaa. Ois kliffa tietää miten porukat on kestänyt pitkän talven ilman, ettei oo päässy joka päivä slumppaa jotain krääsää. Mä oon jostain kuullu, et se on yks ihmisten tärkeimpiä ajan viettotapoja nykyään. Ei uskois nykyisillä hinnoilla ja palkkapolitiikalla. Hyvää kesää kaikille, ajakaa varovasti markettien parkkiksilla. Hessu Sekahedelmä

5 Ajankohtaista Sopimusturva vaarassa Olen huolestuneena seurannut tilannetta alueen työpaikoilla. Erityisesti leipomokentässä tuntuu ongelmia riittävän. Jokapäiväinen taistelu työehtosopimuksen määräyksistä, varsinkin työajoista, on edessä joka aamu työpaikalle mentäessä. Onneksi valtaosa työpaikoista hoitaa ja huolehtii siitä, että sopimusta noudatetaan. Raaka aineitten hinnannousu on luonut valtavat paineet varsinkin pienille leipomoille. Kevään aikana lopettaneita leipomoita ovat Siuntion leipä, Mcbread ja Hangon leipäsatama. Lomautuksia on monessa talossa. Valitettavasti osa työpaikoista polkee sopimusehtoja samaan aikaan kun toverit työpaikoilla taistelevat jokapäiväises-tä leivästä. Tietoon on tullut alueen keskikokoisen leipomon käyttöön ottama työaikapankki, jossa ylityöt annetaan tunti tunnista säästöön, joita voi sitten pitää mikäli isäntä antaa luvan. Epäselvää on kirjataanko pankin tunteja työaikakirjanpitoon. Tämä on selkeästi työehtosopimuksen vastainen malli, jota ei pidä hyväksyä. Teollisuuden suurilla työpaikoilla menee toistaiseksi hyvin ja suurempia ongelmia ei ole näkyvissä. Oma huoli on viimeisestä kulutustutkimuksesta. Ostovoiman hiipuminen on saanut kuluttajat suuntautumaan halvempiin tuotteisiin ja pohtimaan entistä tarkemmin mitä ostavat. Nyt olisi paikallaan aikaistaa ruuan arvonlisäveron alennusta ja tehdä ostovoimaa lisääviä päätöksiä pikaisesti, ennen kuin ollaan myöhässä. Maan hallitus on huolissaan vienti yrityksistä ja kilpailukyvystä, vaikka kaikilla mittareilla Suomi on Eu:n kärkipäässä kilpailussa. Sosiaaliturvan alasajot ja kapitalisteja suosivat veropäätökset suurentavat ansiojakaumaa entisestään. Pääministeri Vanhanen lausui julkisuudessa, että köyhistä ei pitäisi puhua, koska on niitäkin joilla menee hyvin. Totuus kuitenkin on, että tämä ei ole enää lintukoto. Rikkaat saavat ja köyhiltä viedään. Keskiluokka maksaa ja kurjistuu. Hinnannousut ja inflaatio ovat syöneet palkankorotukset ja nyt ollaan jo pahasti miinuksella. Ellei pikaisiin toimiin ryhdytä nyt kun vielä ollaan kohtuullisessa tilanteessa voi ennustaa vaikeita aikoja kotimarkkinoilla. Ellei rajojen sisäisestä ostovoimasta huolehdita kohdistuvat toimet ennen pitkää kotimaan teollisuuteen. Viennin tuloilla ei sosiaaliturvaa paranneta vaan rahat katoavat ulkomaisiin pörssisalkkuihin. Jokainen kotimaiseen elintarvikkeeseen laitettu euro tuo hyvinvointia jokapäiväiseen elämään. Tämä olisi hallitusherrojenkin huomattava. Lomakauden alettua toivotan rauhallista kesää alueen väelle. Syksyllä on varmasti taas riittävästi puuhailtavaa, joten levätkää ja viettäkää aikaa läheistenne kanssa. Sekahedelmä

6 Ajankohtaista Työsuojelu osaksi normaalia työntekekoa Uudet työtapaturmatilastot alallamme näyttävät työtapaturmien olevan valitettavasti jälleen kasvussa. Kun miettii tähän syitä löytää helposti yhteyden työnantajan viimeaikaisiin työelämän tavoitteisiin ja toiminta tapoihin. Tuottavuutta haetaan mitään keinoja kaihtamatta. Työntekijöiden määrä on vähennetty tuotannon pyörittämiseen nähden alle minimitason. Uusien työntekijöiden työhön ja koneisiin perehdyttämistä on laiminlyöty ja työvuoroja on pidennetty. Yritysten työsuo jeluun käytettäviä budjetteja on supistettu ja jopa työsuojelumääräyksiä on täydellisesti laiminlyöty. Näiden toimenpiteiden seuraukset näkyvät työntekijöiden arjessa. Uupumus niin henkinen kuin fyysinen, ammattitaudit ja eriasteiset työtapaturmat lisääntyvät. Eräissä yrityksissä työnantaja on lähtenyt ehdottamaan, että palkkoja voidaan nostaa mutta sitten työsuojeluun käytettäviä määrärahoja vastaavasti lasketaan. Tämän kaltaiseen asenteellisen ilmapiirin leviäminen työelämässä on erittäin vaarallista. Nämä työnantajat näkevät työsuojelun hidastavan työntekoa ja sen tasoa laskemalla mahdollisuuden lisätä yrityksen tuottavuutta. Nyt onkin tärkeää jokaisella työpaikalla pitää kiinni työsuojelun nykytasoa ja pyrkiä sitä entisestään parantamaan. Työnantajan on hyväksyttävä se, että työsuojelu ja siihen liittyvät asiat ovat osa normaalia työntekoa. Ammattiyhdistysliikkeen on myös nostettava korostetusti työsuojelun tärkeys julkiseen keskusteluun, varsinkin nyt kun valtiovallan puolelta ollaan leikkaamassa työsuojelupiirin toimintaresursseja. Mikäli leikkausesitykset menevät eduskunnassa läpi, tarkoittaa se, että valvovan työsuojeluviranomaisen rooli muuttuu vain neuvoa antavaksi työsuojeluorganisaatioksi. Tästä muutoksesta työelämässä olisi tuhoisat seuraukset työntekijöille. Tämän jälkeen kun pelko valvonnasta loppuisi, varsinkin pienet yritykset pyrkisivät olemaan noudattamatta kaikkia työsuojeluun liittyviä säädöksiä ja lainmääräyksiä. Jos näin kävisi, nämä yritykset saisivat tätä kautta myös säästöjä, jotka vääristäisivät ja antaisivat taloudellista kilpailuetua niihin yrityksiin nähden, jotka budjetoivat työsuojeluun rahaa ja noudattavat siihen liittyviä lakeja. Toivottavasti näin ei käy vaan eduskunnassa ymmärretään laajasti kaikkien puolueiden sisällä, ett työelämässä työntekijöiden turvallisuus ja terveys on oltava aina etusijalla, eikä sitä pidä uhrata yritysten ahneuden nimissä. Kai Laaksonen Sosiaalisihteeri Sekahedelmä

7 Pirjo Rauanheimon syntymäpäivä Etelä-Suomen aluetoimiston toimistonhoitaja Pirjo Rauanheimo täytti ns. pyöreitä vuosia ja oli kutsunut myös osasto 10:n johtokunnan bileisiin. Juhlissa oli paljon porukkaa. Edustettuna oli niin leipomo-, meijeri- ja lihapuolikin. Vieraiden joukossa näkyi vilahtavan myös liiton puheenjohtaja Veli-Matti Kuntonenkin. Näin komea juliste opasti vieraita juhlapaikalle. Sekahedelmä

8 Itse Pirjo. Osasto 10:n puheenjohtaja ja sihteeri veivät johtokunnan tervehdyksen ja pienen stipendin synttärisankarille, sihteeri kameran toisella puolella. Sekahedelmä

9 Synttäreillä esiintyi orkka, jonka nimeä ei allekirjoittanut tiedä. Vieraiden joukossa oli vielä mm. aluesihteeri Jouni Konttila ja liitosta Henri Lindholm. Teksti ja kuvat Heikki Vesanto Sekahedelmä

10 Vieraskynä Tehtiin kaikenlaita jykyä Hyvät lukijat Sanovat, että vanhana tullaan lapseksi jälleen, En taida vielä olla tarpeeksi vanha kun tulee vasta nuoruus mieleen. Käytän tässä tarinassa kieltä, jota siihen aikaan kulmilla puhuttiin eli viisikymmentäluvun slangia. Toivon, että te ymmärrätte mitä puhutaan, tai niin kuin siihen aikaan saottiin; bonjaatte mitä bamlattiin. Kliffaa gesistä vaan kaikille Tehtiin kaikenlaista jykeä Limppu Sodan jälkeen asui Porviksen loppupäässä melkoinen kundijengi, jossa aina sattui ja tapahtui. Kartsan eteläpuolella ei siihen aikaan vielä ollut taloja vaan puinen aita ja buli bertsu, jossa pikkukundeina braijattiin räkäinkkaria ja soppaskoobaria, tai rofea ja poldea. Poliisia ei siihen aikaan pahemmin ihailtu. Sen huomasi siitä, että rofeksi pääsi ja poldeksi joutui. Pikkugimmojen kanssa ei leikitty kuin hautajaisia. Siinä meillä kundeilla oli tärke- ät roolit. Ensinäkin me hommattiin vainajat skotamalla ripeillä fogeleita. Sitten tarvittiin vielä haudankaivaja, ruumisvaunun kuski ja pappi ja nehän oli kaikki miehiä. Siihen aikaan ei naispapeista varmaan osattu uneksiakaan. Kun pappi oli sanonut; maasta olet sinä tullut ja maaksi olet jälleen tuleva me kundit aina häippästiin ja gimmat jäivät laulamaan virsiä, spiidaamaan ja koristamaan hautaa horsmilla ja muilla yrteillä. Yleensä gimmat leikkivät kotia ja olisivat mielellään ottanut meitä kundeja isiksi ja lapsiksi, mutta sellaiseen ei yksikään kundi alentunut. Isompina kundeina me raivattiin ja tasoitettiin porukalla bertsulle snadi kentsu, jota sanottiin jumppikseksi. Kentsulla oli ensin rekki, jossa roikuttiin ja vedettiin leukoja. Kyllähän joku parempi teki kieppejä ja muita temppuja, mutta se kova juttu josta pinnoja jaettiin oli kyllä leuanveto. Jossakin vaiheessa alettiin rekin yli skulata lentistä ja kun suurin osa kundeista siirtyi koripalloon, tehtiin jumppikselle koristeline. Itse me kaikki duunattiin ja kamat joko kerjättiin tai böllittiin. Eikä me koskaan valitettu ettei nuorisolle annettu omia mestoja. Parhaimmat kundit pelasivat myöhemmin korista tullilaisessa jengissä HU - 41, joka yleensä roikkui sen aikaisen mestaruus- Sekahedelmä

11 sarjan puolivälissä, usein siinä paremmassa puoliskossa. HU:n matseissa käymisestä tuli jonkinlainen kulman kundien kansalaisvelvollisuus ja meitä kehuttiinkin stadin korisjengien kovimmaksi huutosakiksi. Siihen aikaanhan ei blisattu kaljaa urheilumestoissa niin kuin nykyään, vaan nestetasapainosta oli huolehdittava omilla poviflindoilla. Ei silti, että oltaisiin hirveessä jurrissa oltu, silleen snadisti vaan, että kliffalta tuntui. Kliffaahan meillä aina oli kun jengissä liikuttiin. Griinattiin ja tehtiin sellaista snadia viatonta jykeä. Suosittu homma oli kulkea peräkanaa noin kymmenen metrin etäisyydellä toisistamme ja valita joku tärkeän näköinen gubbe kohteeksi, jolle jokainen sitten vuorollaan nosti kohteliaasti tsubua. Muistan yhdenkin kerran kun kuljettiin Manskua stadiin päin. Meitä oli toistakymmentä kundia ja minä olin jonossa vikana. Aluksi starbu nosti Eedenborsaansa yhtä kohteliaasti kuin mekin, mutta siinä puolessavälissä se alkoi jo ihmetellä. Minua se tsiigasi jo kuin halpaa makkaraa, monttu auki kuin jakoavaimella. Oli siinä pokassa pitämistä, mutta kyllä siinä jälkeenpäin griinattiin jopa siinä määrin, että Messuhalliraf lan tarjoilija käski meidät ulos. Toinen mieleeni jäänyt samantapainen jyke tehtiin eräänä talvisena iltana kun Metropolissa meni joku hyvä leffa. Oli slumpattu libarit ja näytöksen alkuun oli vielä yli puoli tuntia. En muista tarkaan kuka sen keksi, taisi olla Kale, mutta me mentiin koko jengi seisomaan Kaisan ja Mikonkartsojen kulmaan, ruvettiin tsiigamaan ylös toisen kulmatalon katsille ja alettiin bamlata ääneen: - Näeks sä? Siellä se vielä on. - Meinaakohan se hypätä? - Nyt se meni taas jemmaan sinne piipun taakse - Hei, nyt se näkyi taas! - Pitäisköhän käydä soittamassa skoudeille tai brankkareille? Tätä jatkettiin jonkin aikaa ja kohta kulma oli mustana jengiä, joka tuijotti ylös pimeyteen ja selitti toisilleen, että katolla on joku, joka aikoo tehdä itsarin hyppäämällä alas. Klogu alkoi olla kymmentä vaille ja me singrattiin hiljaa vege. Metropolin dörtsillä käännyttiin vielä tsiigaamaan ja ylös tuijottava jengi näytti vain kasvavan. Kerran kesällä kun oltiin tulossa Hietsusta tsimmaamasta yks Rolle keksi, että ruvettaisiin braijaamaan landeja. Me otettiin tsengat ja strumpat klabbeista ja dallattiin paljain jaloin Hesperiankartsaa Manskulle päin. Jengi tsiigasi pitkään outoa sakkia joka bamlasi, ettei tällaisella lämpimällä kelillä ja sileällä asfaltilla kannata kuluttaa kalliita kenkiä. Rolle meni kohteliaasti kysymään yhdeltä herraskaiselta pariskunnalta missä päin raatatieasema on. Äijä rupesi selittämään, että kun tulette tuonne isolle kadulle niin käännytte vain oikealle ja Eduskuntatalon jälkeen kadun vasemmalla puolella olevan ison keltaisen talon jälkeen vasemmalle Silloin minulla petti pokka. Purskahdin nauruun ja kohta me koko jengi ulvottiin naurusta. Se kohtelias starbu ei ensin bonjannu missä mennään, mutta kohta se alkoi naama punaisena karjua helkkarin huligaaneista ja kun sen muija vielä kiljui poliisia me saatiin liikettä klabbeihin. Jossakin Museokartsan porttarissa me vasta hirvittiin py- Sekahedelmä

12 sähtyä vetämään strumpat ja tsengat klabbeihin. Skoudeille oli meistä kliffaa tehdä jykeä. Siihen aikaan ne aina käski hajaantua, jos kolme neljäkin kundia sittas aidalla skeidaa bamlaamassa. Kerran funtsattiin, että sätkitään handuilla ja klabbeilla joka suuntaan ja sanotaan, ettei se hajaantuminen oikein onnistu ku meidät on tehty yhdestä puusta. Siitä jykestä ei tullut mitään. Toinen niistä skoudeista, en tiedä sekö, joka osasi leesata vai se joka osasi skrivata, tarttui heti pamppuunsa ja me otettiin nopeat hatkat. Yks jyke kuitenkin onnistui hyvin. Siihen aikaan skulattiin usein bertsulla settiä. Julkinen korttipeli oli kuitenkin sodan jälkeen kielletty ja ratsupoliisit, jotka sen sarjakuvasankarin mukaan Kingeiksi kutsuttiin, ridasivat usein Bertsulle settirinkejä hajottamaan. Yleensä skulattiin marjapussia ja joskus harvemmin rahapeliä kuten venttiä ja sököä Kyllähän me aina hiffatiin kun kingit ridasivat bertsua ylös. Silloin otettiin hatkat ja pantiin kortit jemmaan, yleensä jonkun snadin ja viattoman näköisen kundin fikkaan, ettei niitä takavarikoitaisi. Kerran me nuoremmat kundit jäätiin kuitenkin sittaamaan kortit handuissa. Me oltiin nimittäin varattu vanhat mustanpekan kortit tätä jekkua varten. Kun toinen skoudeista komensi kortit tänne, niin minä vein sille nöyrästi mustapekkapakan handuun. Se tsiigas niitä ja rupesi griinaamaan, sitten se antoi setit takaisin ja sanoi vakavalla naamalla. No leikkipeliähän tuo on, mutta korttipeli kun korttipeli, se on kuitenkin kielletty julkisella paikalla, joten menkää kotiinne pelaamaan. Me pidettiin nöyrinä pokkamme ja kyllä siinä vähän taidettiin skagatakin, mutta kyllä sille jälkeenpäin griinattiin aikuistenkin settiringeissä. Sen täytyy meistä, sodanjälkeisen sukupolven kundeista sanoa, että kun tehtiin jykeä se oli yleensä melko viatonta. Kyllähän me flaidattiinkin, mutta jos toinen oli maassa niin sitä ei enää monotettu niin kuin nykyään tehdään. Krigu oli sen verran lähellä, että tiedettiin miten ihminen voi delata ihan oikeesti. Sitä ei nykyinen videopelisukupolvi oikein taida bonjata. Limppu Sekahedelmä

13 Slangisana kisa Osaatko bamlata stadin slangia ja sennaatko mitä jäbät pulisee? mutta ei (hän) hallinnut sitäkään kieltä, jota luvun alun helsinkiläiset koulupojat puhuivat. - En edes osaisi puhua sitä (slangia), minähän olen sivistynyt ihminen. kertoi hän itsekin. Kenestä Pekka Tarkka näin skrivaa? 1) Alpo Ruuthista. x) Pentti Saarikoskesta. 2) Mikä Waltarista. 2. ARSKA on äijän nimi, mut nykysin se meinaa Stadissa muutakin, se on myös 1) Aurinko. x) Taideteos. 2) Rehtori. 3. Ketä purkitti 80-luvulla perinteisen slangi-stygen, mis shungataan kalsaan skrubuun sut kohta slepataan? 5. Onks sul PÄTÄKKÄÄ PYKÄLÄS kysyy joku, se meinaa et 1) Skeglee fikkas. x) Fyrkkaa messis. 2) Slaikkarii ines. 6. Mitäs 100 vuoden takainen slangisana DUINAA on? 1) Pyytää, anoa. x) Sukeltaa, esim. veteen. 2) Tehdä työtä, valmistaa. Erkki Kauhasen Slangivisa-kirjasta sgaban lainasi lehteen Hessu. Oikea rivi sivulla 15. 1) Mikko Alatalo. x) Tuomari Nurmio. 2) Dave Isokynä Lindholm. 4. Skabarit skabaa eli mitä meinaa SKA- BA? 1) Kilpailu. x) Pistoveitsi. 2) Retki. Sekahedelmä

14 Tehdas vierailluilla Osaston johtokunnan puheenjohtaja kävi kiertämässä aluesihteerin kanssa alueen työpaikoilla ja he tutustuivat mm. uusiin luottamushenkilöihin. Keravan Apetit "kalatehtaalla" he tapasivat työsuojeluvaltuutetun nimeltä Toni Ugan ja luottamusnaisen Noora Anttilan. Koffin vierailulla heillä oli oppaana pääluottamusmies Jukka Nissinen. Yläkuva Apetit Kerava Vasemmalta luottamusnainen Noora Anttila, työsuojeluvaltuutettu Toni Ucan ja osaston puheenjohtaja Jukka Mahlamäki. Kuva oikealla Koff Pääluottamusmies Jukka Nissinen ja Jukka Mahlamäki. Sekahedelmä

15 Slangi kisan oikeat vastaukset 1. Pekka Tarkka kirjoitti näin Pentti Saarikoskesta. 2. Aurinko. 3. Näin lauloi Tuomari Nurmio 4. Kilpailu 5. Fyrkkaa messis, rahaa mukana 6. Tehdä työtä tai valmistaa jotain. Osasto 10:n nettisivut näkyvät kesälläkin Sekahedelmä

16 KESÄPÄIVÄT Junalla SEL:n kesäpäiville Ouluun! Lähtö Helsingistä klo ja perillä Oulussa klo 7.28 Lähtö Oulusta klo ja perillä Helsingissä klo Matkan hinta 64 euroa ( meno-paluu ) Ilmoittautumiset mennessä luottamusmiehille tai aluetoimistoon. Mirva Tiina Pirjo