Juhlavuosi on sujunut upeasti

Koko: px
Aloita esitys sivulta:

Download "Juhlavuosi on sujunut upeasti"

Transkriptio

1 1

2 Karkkilan Kotiseutuyhdistys ry:n jäsenlehti n:o 12 Pääkirjoitus Joulukuu 2004 Juhlavuosi on sujunut upeasti Toimituskunta: Toimituksen yhteystiedot: Taitto: Marja Holli (vastaava) Pekka Wikberg ja Risto Hakomäki Marja Holli Huhdintie 7 A 14, Karkkila p. (09) , Pekka Wikberg p. (09) , Seppo Hänninen Paino: Karkkilan Painopalvelu Oy, 2004 Etukannessa Raili Kataiston maalaus Syksy, takakannessa karkkilalaisen syksyn 2004 runsautta Marja Hollin kuvaamana. Sisältö: 3 Pääkirjoitus... Marja Holli 4 Muuttajan koti-ikävä... Kyösti Suonoja 7 Muistojen matka halki Fagerkullan... Ismo Outinen 10 Virolaista kylätoimintaa... Pekka Wikberg 12 Karkkilassa on hyvä yrittää... Matti Kosonen 14 Postimerkit, ensipäiväkuoret... Marja Holli 17 Antiikkipalsta: Kaappikello... Risto Hakomäki 18 Pariisi tarjosi unohtumattomia elämyksiä...anna-liisa Keckman 21 Kotiseutuyhdistyksen adresseja Häpeämätön herrasmies... Raimo Laaksonen 24 Haavistolaisia tarinoita... Matti Mäki 26 Alimmaisten kyläkirja valmistui...jaakko Laaksonen 31 Ehtisiköhän toimittaja... Heikki Savola 32 Balladi Pahajärveltä... Satu Ikäheimo 33 Haukkamäen hauskimmat jutut...armas Pihl 34 Tervehdys Brittein saarilta... Ilse Jokela-Metcalf 35 Myynnissä olevat tuotteet... Karkkilassa on vuotta 2004 vietetty 350-vuotisjuhlavuotena, tulihan tänä vuonna kuluneeksi 350 vuotta siitä, kun seutukuntamme sai oman kappelin ja aloitti näin itsenäistymisensä Vihdin vallasta. Idean juhlimisesta keksi Karkkilan Kotiseutuyhdistyksen aktiiveihin kuuluva Pekka Wikberg, joka kertoi ajatuksestaan sekä seurakunnan että kaupungin edustajille. Kun näiltäkin tahoilta tuli myönteistä vastakaikua, alkoi juhlavuoden suunnittelu. Alusta asti suunnittelun perusajatuksena oli, että juhla kuuluu kaikille. Sitä saavat myös kaikki olla yhdessä toteuttamassa. Karkkilalaisyhdistysten edustajat kutsuttiin mukaan juhlavuoden tapahtumia suunnittelemaan ja innostus tarttui. Yhdessä päätettiin näyttää, että Karkkila on täynnä upeita tapahtumia, jotka kaikki sopivat juhlavuoden osasiksi. KARKKILAN KOTISEUTUYHDISTYS RY:N JOHTOKUNTA Hakomäki, Risto Astala, Marita Ahomäki, Ritva Holli, Marja Kataisto, Raili Kivi, Seppo Laine, Kari Niklander, Hannu Suonpää, Voitto Wikberg, Pekka Kulunut vuosi on osoittanut, että ajatus oli hyvä. Karkkilassa on tosiaankin riittänyt juhlan aineksia koko vuodeksi. Etenkin keväällä alkoi osallistujaa suorastaan hengästyttää, niin valtava oli tarjonnan kirjo. Esimerkiksi erilaisia konsertteja riitti suorastaan jatkuvaksi nauhaksi asti. Kesällä pistivät parastaan etenkin näyttämöläiset ja rokkaajat. Eikä tarjonta loppunut vielä silloinkaan, kun juhlapukuun koristautuneet koivut alkoivat jo varistaa lehtiään. Tämä on ollut hieno vuosi. Nähtävää ja koettavaa on riittänyt. Aktiivisia osallistujia on riittänyt myös juhlavuoden erilaisiin kilpailuihin. Emmi Otavan suunnittelema logo voitti suunnittelukilpailun ja on koristanut vuoden mittaan lukuisia tapahtumia. Kirjoituskilpailuun jätettiin 24 kirjoitusta, syksyn piirustuskilpailukin otti hyvin tulta. Vuoden tarjonta on osoittanut, että yhteistyössä on voimaa. Että karkkilalaisuudessa on voimaa. Kiitos kaikille, jotka ovat omalla panoksellaan osallistuneet tähän juhlintaan. Tehdään tätä upeaa työtä jatkossakin, sillä nythän olemme jo näyttäneet, miten täällä tosiaankin osataan tehdä yhdessä vaikka mitä. Uuden yhteisen juhlavuoden viettoa voisi ajatella piankin, ainakaan ei kannata siirtää sitä seuraavien 350 vuoden päähän. Marja Holli puheenjohtaja, museoasiat, jäsenlehti, julkaisut, tiedottaminen johtokunnan sihteeri talousasiat julkaisut tapahtumat maaseudun asiat, tapahtumat tapahtumat tapahtumat tapahtumat varapuheenjohtaja, sukututkimus, julkaisut, jäsenlehti, tiedottaminen, jäsenasiat 2 3

3 Kyösti Suonoja piti Karkkilan Kotiseutuyhdistyksen vuosikokouksessa keväällä 2004 esitelmän muuttajan kotiikävästä. Maailmaa nähnyt ja useita muuttoja kokenut Suonoja on palannut vaimonsa Sirkan kanssa takaisin Karkkilaan. * Kotiseutuyhdistys yhdistää ihmisiä, jotka tuntevat jonkin alueen kotiseudukseen. Kotiseutu ja sen valinta on oikeus, sitä ei tarvitse perustella. Asunto kiinnittää meidät aina johonkin paikkaan ja antaa elämälle tukipisteen. Kotiseutu tulee muita paikkoja tutummaksi ja rakkaammaksi. Jokainen pyrkii asumaan niin mieleisessä ympäristössä kuin voi. Varakkaampi voi valita naapurinsa. Varattoman on asuttava siellä, jossa on edullista. Olen vaimoni Sirkan kanssa muuttanut takaisin Karkkilaan, joka on meidän kummankin synnyinseutu. Täällä olemme viettäneet lapsuutemme ja nuoruutemme, seurustelleet ja menneet avioon. Vanhin lapsemmekin on täällä syntynyt. Karkkila on meidän aidoin kotiseutumme. Ensimmäinen teesini on: Teesi 1: Ainoa oikea kotipaikka on lapsuuden kotiseutu. Siinä välissä on hyvä asua muualla. Oma sukuni on ollut hyvin paikallaan pysyvää sekä äitini että isäni puolelta. Äitini puolelta Kyöstilän tila oli meidän suvun hallussa noin 250 vuotta Janakkalassa. Isän puolelta Suonojan tila on Nurmijärvellä edelleenkin isäni suvun hallussa. Sen sijaan minä olen muuttanut tiheään. Muuttajan koti-ikävä Karkkilan sosiaalinen ilmasto oli lapsuudessani ja nuoruudessani hyvin sisäänpäin lämpiävä, eikä muuttoliike suurestikaan vaikuttanut silloisen kauppalan väkilukuun. Opiskeluaikana laskin, että 1950-luvulla Karkkilan muuttovoitto oli vain 24 henkeä. Samat suvut asuivat täälläkin vuosikymmeniä, jopa satoja vuosia. Olen laskenut muuttaneeni Sirkan kanssa avioliittomme aikana yhteensä 15 kertaa, emme kuitenkaan aina kunnasta toiseen, vaan moni muutto on tehty samassa kunnassa, enimmäkseen Helsingissä, jossa olemme kahtena eri ajanjaksona asuneet viisitoista ja kahdeksan vuotta yhtämittaisesti. Helsingissä asuimme viidessä eri osoitteessa. Olemme asuneet kuudessa eri kunnassa: Karkkilassa, Vampulassa, Helsingissä, Keravalla, Maputossa ja Vihdissä. Ulkomailla asuimme Mosambikissa kaksi vuotta. Olen aina pitänyt vaihtelusta, ja siksi kakkosasunto Lopella järven tuntumassa tuntuu mukavalta. Mökki antaa vastapainoa kerrostaloasumiselle. Kesämökkikulttuuri juontuu muinoin erämajalla vietetyistä ajoista, jolloin esi-isämme olivat kalassa ja metsällä pitkiä aikoja erossa kodistaan. Mökillä on hyvä olla rauhassa, vaikka nykyään kännyköiden aikana piilopirttiä ei enää ole. Aikaisemmin meillä oli kesäasunto Karkkilan Vähävedellä ja Porvoon mlk:n Voolahdessa. Olemme kokeilleet eri asumismuotoja kerrostalosta rivitaloon ja omakotitaloon sekä maalaistaloon, ja nyt jälleen vanhempana kerrostaloon. Kaikki ovat olleet hyviä asumismuotoja, aikansa kutakin elämän tilanteen ja vaihteen mukaan. Asuessamme ulkomailla mieleeni tuli Martti Lutherin ajatus: Jumalan laupeus on kuin taivas, joka on yllämme koko ajan. Sen katon alla olemme turvassa, missä ikinä olemmekin. Asuminen silloin maailman köyhimmässä maassa oli ajoittain vaarallista ja ahdistavaa. Silloin saatoin lisätä edelliseen ajatukseen Johannes Calvinin ajatuksen: Mikään ei auta voimakkaammin kuin tietoisuus siitä, että on kurjuuden keskellä Jumalan rakkauden ympäröimänä. Teesi 2: Yhteys Jumalaan on kaikkien ihmisten elämän perusta. Muutto uuteen kotiin uudelle paikkakunnalle antaa mahdollisuuden kohdata luomakunnan erilaisuuksia. Kenenkään ei ole pakko uskoa mihinkään korkeampaan voimaan elämässä, mutta omalta kohdaltani olen saanut kokea tällaisen voiman olemassaolon ja sen antaman avun elämän ahdistuksissa ja peloissa. On olemassa jotakin syvempää, jota en ymmärrä, mutta joka auttaa minua. Muutoissa tulee uutta vanhan tilalle, joskus vanhan lisäksi. Kun kehityn, otan jotakin mukaani ja jätän jotakin taakseni. Jos valitsen muuton, minun on jätettävä jotakin aina taakseni. Valintoja on pakko tehdä joskus kalliillakin hinnalla. Markku Envall sanoo: Paikalleen jäävä jäätyy, taakseen katsovat kivettyy, toistava muuttuu koneeksi. Sama on kuolemaksi, uusi elämäksi. Yrjö Kallisen ajatuksena oli sellaisen tietoisuuden saavuttaminen, että ihminen voi nähdä oman olotilansa täydellisenä tilana, jonka ulkopuolella ei ole mitään parempaa olotilaa. Ei ole mitään ajallisesti tai paikallisesti erillistä tilaa, joka olisi jollakin tavoin tätä vallitsevaa tilaa parempi tai toivottavampi. Perimmäinen todellisuus on läsnä juuri nyt, ja sulkee sisälleen kaiken. Tähän Kallisen ajatukseen tulisi pyrkiä. Tässä mielessä muutto paikasta toiseen ei ratkaise mitään. Todellisuus seuraa mukana. Vaikeuksille ei ole olemassa maantieteellistä ratkaisua, päinvastoin ne voivat pahentua kaukomailla. Muutto 17 miljoonan asukkaan Mosambikiin Intian valtameren rannalle oli halua tehdä kehitysyhteistyötä, auttaa ihmisiä ja nähdä täysin uusi ympäristö ja kulttuuri. Oli opittava elämään ja sopeutumaan uuteen työhön, uusiin ihmisiin, uusiin tapoihin ja organisaatioihin. Se oli vaativa prosessi. Mitä pidemmän ajan asuimme Maputossa, sitä enemmän se alkoi tuntua kodilta. Sanotaan, että kolmen vuoden yhtämittainen asuminen ulkomailla on jonkinlainen kynnys, jonka jälkeen paluun ajatus kotimaahan saattaa himmentyä. Kun kävimme vuoden Maputossa asumisen jälkeen kotimaassa, paluu Maputoon oli kuin olisi tullut toiseen kotiin. Silti Suomen maaperän näkeminen lentokoneesta toi vedet silmiin jälleen näkemisen ilosta. Olin oikeassa kodissa. Mietin kodin ajatusta. Onko koti fyysinen ympäristö, neljä seinää? Ei, koti on ennen kaikkea se lämpö ja turva, jota rakkaat ja tutut ihmiset ja ihmisyhteisöt antavat. Koti laajemmassa merkityksessä on tuttu fyysinen ympäristö, jossa voi kulkea tutuissa paikoissa, samoilla tuttuja polkuja ja soutaa tuttuja vesiä. Emme elä vain toisillemme vaan myös toisistamme. Yksilö ei ole erillinen, vaan hän on ympäristönsä funktio. Kukin ympäristö tuottaa omanlaisiaan ihmisiä. Sosiaaliseen ympäristöön kuuluivat ennen kaikkea lapsenlapset, joiden iloa ja riemua emme halunneet unohtaa. Teesi 3: Onko parempi elää samassa paikassa koko ikänsä vaiko muuttaa paikasta toiseen? Joka lähtee pois paikastaan, se saa mukaansa vain osan siitä mitä on. Toinen osa jää, siteet jäävät. Ne eivät katkea, eikä niiden uudelleen solmimisen toivo kuole. Mistä saa itsensä kokonaan pois, siellä ei ole todella ollutkaan. Mosambikin oloissa syntyi kaukokaipuun rinnalle ikävä pois, pois kurjuudesta. Meillä ihmisillä on ikävä jostakin pois ja ikävä jonnekin kauas. Ne ovat keskenään sukua, saman sukuisia tunteita. Kumpikin tunne lähtee halusta elää muuta aikaa kuin juuri nyt elää ja halua olla muuta kuin on. Yhteinen tekijä on halu olla poissa omasta elämästään, siis juuri päinvastoin kuin mitä Yrjö Kallisen em. ajatus oli. Samalla lailla kuin aika kultaa vanhat ajat, samalla lailla pitkä etäisyys kotimaahan kultaa kotimaan olot. Jouluaattona emme kaukomailla kuulleet Sylvian joululaulua emmekä nähneet tonttuja tai joulupukkia. Villieläimet kokoontuivat juomaan purolle iltahämärissä. Musta sekakuoro lauloi paikallisia lauluja. Silloin iski suunnaton koti-ikävä. Se alkoi vaivata vasta sitten, kun ensimmäiset eksoottisten elämysten kuukaudet olivat kuluneet. Vaikka tiesin sen ja osasin siihen varautua, koti-ikävä yllätti. Ajatuksissa takoi, pitääkö minun olla ja nähdä tätä suunnatonta köyhyyttä kaksi vuotta. En kuitenkaan antanut periksi, 4 5

4 vaan suomalaisella sisulla halusin jatkaa. Turisti on tällaiselta mietiskelyltä turvassa, koska hän voi palata Suomeen ennen koti-ikävän tuloa. Ikävä kotiin tuntui häpeälliseltä, koska televisiosarjojen ja elokuvien sankarit eivät juuri tunteneet koti-ikävää. Se ei kuulu trendimatkailijan kertomuksiin, vaan siitä yleensä vaietaan. Kotiikävässä on jotain surkuteltavaa. Se saattaa pilata ne elämykset, jotka vieraassa paikassa muutoin olisivat tarjolla. Minä kärsin koti-ikävästä jonkin aikaa ensimmäisten kolmen kuukauden jälkeen. Jos kuitenkin olisin lähtenyt takaisin Suomeen, ei koti-ikävä olisi ollut mikään tae, että hyvä olisi ollut täälläkään. Alkuihastuksen jälkeen samat vanhat asiat olisivat olleet edessä Suomessakin. Koti-ikävä helpotti myöhemmin opittuani portugalin kieltä ja saatuani uusia tuttavia Maputossa. Myös pieni suomalainen siirtokunta auttoi sopeutumaan. Sopeutumista helpotti myös tieto, että oleskelu siellä oli määräaikainen. Sekin loppuisi aikanaan. Toisin asian laita on monilla pakolaisilla, sotavangeilla tai karkotetuilla. Esimerkiksi karjalaiset eivät ole saaneet palata takaisin menetetyille kotiseuduilleen eikä paluun mahdollisuus ole näköpiirissä. Teesi 4: Sitä mitä kaipaa ei voi saavuttaa koskaan, se on käsitteellisesti mahdotonta. Se on joko kotiikävää tai kaukokaipuuta, kuin satumaa. Muuttoihin sopeutumisessa on yksilöllisiä eroja. Alttius koti-ikävään voi olla niin suuri, ettei pysty lähtemään kotikylästään. Kolkolta tuntuu, kun lakkaa korsteeni näkymästä, sanoo hämäläinen sananlasku. Saattaa käydä niin, että paljon muuttavat elävät sopuisammin keskenään kuin paikallaan pysyvät, sillä lähisuhteiden arvo kasvaa vieraassa ympäristössä, etenkin ulkomailla. Kaukomailla lähisuhteista pidetään parempaa huolta kuin kotimaassa. Kotiin jäävien on seikkailtava jossakin muussa, ehkä sitten lähisuhteissa. Teesi 5: Rohkeus lähteä ja kyky sopeutua voivat ilmaista henkistä kypsyyttä. Muutoissa voi soveltaa muinaisten roomalaisten ajatusta ubi bene ibi patria eli missä hyvä siellä isänmaa. Kotimaassakin tätä voi soveltaa eli missä hyvä siellä koti, mutta ajatuksen voi kääntää toisin päin eli missä koti siellä hyvä. Köyhäkin koti on parempi kuin rikas koti vieraalla maalla. Ulkomailla asuminen on rauhanajan tehokkain tapa synnyttää isänmaanrakkautta, koska se nousee konkreettisesta koti-ikävästä, Kenraali Ehrnroothin lausuma ajatus Suomi on hyvä maa ja paras maa meille suomalaisille saa ulkomailla asuvalle uuden merkityksen. Itsestään selvä ajatus tuntuukin siellä syvälliseltä. Myös muutto Suomessa merkitsee aina uutta ympäristöä ja siihen sopeutumista, tutustumista uusiin ihmisiin, järjestöihin, maisemaan ja sosiaaliseen ilmapiiriin. Siinä on aluksi oma viehätyksensä, joka kestää tietyn ajan, mutta pian ollaan samassa pisteessä, josta kerran lähdettiin. On olemassa alueellisia eroja uusien tulokkaiden hyväksymisessä tasavertaisiksi naapureiksi ja yhdyskunnan jäseniksi. Sanotaan, että esimerkiksi Turussa pitää asua kymmeniä vuosia, ennen kuin hyväksytään tasaveroiseksi vanhojen asukkaiden kanssa. Meissä ihmisissä on yksilöllisiä eroja suhteessa muuttoihin ja paikallaan pysymiseen. Tänä päivänä kärsii kiintyvä, kiinni pitävä ihmistyyppi. Teknoyhteiskunta uudistuu kiihtyvällä nopeudella. Tehtävät, toimenkuvat, tekniset vempaimet ovat vain hetken samoja. Burn-out saattaa olla yksi tapa, jolla elimistä pyytää vauhdin hidastamista. Muutto maalle vilkkaan kaupunkielämän jälkeen rauhoittaa. Onko parempi elää samassa paikassa koko ikänsä vaiko muuttaa paikasta toiseen? Jokainen aika suosii yksiä taipumuksia ja syrjii toisia. Ennen vanhaan aika suosi paikallaan pysymistä, nyt muuttoja. Tässä kysymyksessä on jotakin samaa kuin kirjailija Theodorakiksen luoman Zorbaksen pohdinnassa siitä, onko parempi elää jokainen päivä niin kuin se olisi loppuelämän viimeinen päivä vaiko asua ja tehdä työnsä niin kuin elämä jatkuisi ikuisesti. Ehkä kodin muutossa on halua ahnehtia elämää uusilla elämyksillä. Itse olen ollut ahne elämälle. Teesi 6: Ennen pysähtyneessä yhteiskunnassa kärsivät levottomat sielut. Nyt aika suosii muuttoja. Juureton sopeutuja sopii hyvin teknoyhteiskunnan uudistumisnopeuteen. Kyösti Suonoja Muistojen matka halki Fagerkullan Hivenen haikein mielin astelen aamuisin työhön lapsuuteni kasvuympäristön kylätietä, kohti entisaikojen suurta tehdasta, joka edelleenkin sijaitsee tutulla paikalla Karkkilassa Fagerkullan kyläyhteisön alapuolella montussa. Kylätietä astellessa nousevat mieleen muistot 1950-luvulta ja 60-luvun alkuvuosilta eli siitä ajanjaksosta, jolloin minä ja lukuisa joukko ikätovereitani perheineen elimme ja vaikutimme Fagerkullassa. Se, että 60-luvun loppupuolella kylä tyhjeni ainakin väliaikaisesti, tehdastyöväen muutettua pois alueelta, onkin jo kokonaan toinen juttu. Se oli se suuri murros, joka muotoaan muuttaen näyttää jatkuvan vielä tänäkin päivänä. Voin kuitenkin sanoa, että muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta muutoksen käsi on kosketellut hyvin hellävaroen lapsuuteni kyläyhteisöä, sen luontoa ja ympäristöä, aivan kuin tehden näin kunniaa entisaikojen raskaan työn raatajille, jotka perheineen kylää aiemmin asuttivat. On annettava tunnustus myös paikallisille kotiseutuväen aktiiveille, jotka saivat estettyä pahimman purkuvimman 1960 luvun loppupuolella, ja näin valtaosa alueen rakennuksista ehdittiin pelastaa polttopuiksi joutumiselta. Poikkean isolta tieltä, lähden astelemaan varsinaista kylätietä kohti Fagerkullaa ja totean, että autoistumisen kasvun myötä tietä on levennetty jonkin verran. Vasemmalla puolen tietä sijaitsee edelleen ennen niin hyvin ja viimeisen päälle hoidettu urheilukenttä, joka aikoinaan oli tehtaan omistuksessa, ja käyttöä sillä oli selvästi Fagerkullan museoalueella on jo useampana kesänä ollut elämysopastuksia, joiden keskushenkilönä häärää Öhmanska. Tätä noin 1920-luvun lopulle sijoittuvaa kuvitteellista alueen asukasta on esittänyt Milla Laaksonen, joka vuonna 2004 nimettiin Karkkilan Kotiseutuyhdistyksen kotiseutunuoreksi. Perusteluissa mainittiin monipuolinen kulttuurityö niin Öhmanskana kuin vaikkapa vuoden 2004 alussa ilmestyneen Maailman meno levyn kantavana voimana. nykyistä enemmän. Ympäriltä on aita hävitetty luvulla vaikuttaneen kaupungininsinöörin avointa maisema-arkkitehtuuria edustavan tyylisuunnan mukaisesti. Nopealla vilkaisulla voin todeta, että kenttä on enemmän tai vähemmän heitteillä. Rikkaruoho tunkee tiilimurskan läpi ja ennen hyvin hoidetusta viheriöstä on vain muisto jäljellä. Kun jatkan matkaa muutamia kymmeniä metrejä eteenpäin, huomaan olevani keskellä entistä kotikylääni, jossa lähes kaikki vanhat puutalot ovat entisissä luonnonläheisissä paikoissaan. Samoin kaksi lähekkäin olevaa kivitaloa, joista toisessa siinä ylempänä kalliorinteessä sijaitsevassa valkoisessa talossa asustelin noin nel- 6 7

5 jätoista vuotta vanhempieni ja siskoni kanssa, talon Käpylän puoleisessa päädyssä. Meno kylän raitilla ja leikkipaikoissa vain on hiljentynyt verrattuna vuoden takaisiin aikoihin, jolloin ns. suuret ikäluokat elivät lapsuus- ja kouluvuosiaan. Silti entisissä tehtaan omistamissa taloissa on edelleen asukkaita. Ero on vain siinä, että yhtä isoa punaiseksi maalattua vanhaa puurivitaloa, joita alueella on useita, asuttaa nyt keskimäärin yksi, tai korkeintaan kaksi perhettä, kuin silloin joskus perheitä saattoi yhdessä talossa olla 4-6 ja perhekootkin olivat keskimäärin suurempia kuin nykyisin. Nykyisistä asukkaista tuskin kukaan on entisen suuren tehtaan palkkalistoilla. Asukkaiden joukossa on monen ammatin harjoittajia, myös taiteilijoita ja ainakin yksi arkkitehti. Talot ovat nyt asukkaiden omistuksessa, ei tehtaan, niin kuin silloin ennen. Talojen punaväri ei kuitenkaan ole haalistunut entisaikoihin verrattuna, vaikka toisin voisi kuvitella, vaan päinvastoin talot näyttävät entistä kirkkaamman punaisilta. Astellessani kyläraittia eteenpäin tulen Fagerkullan korkeimpaan paikkaan, josta talvisin tultiin alas kelkalla pitkää luisua lähelle tehtaan silloista porttia johtanutta tietä. Muistan, miten isolla porukalla mäennyppylällä pimeässä syysillassa yritimme havaita tähtitaivaan kirkkainta kiitävää esinettä, Sputnikkia. Tuntui ihan siltä kuin ohikiitävän hetken olisimme olleet Fagerkullassa maailman suurten tapahtumien keskipisteenä, olihan Sputnik ohittanut Fagerkullan ja me isolla joukolla olimme sitä omin silmin olleet todistamassa. Entistä kotitaloani, nykyistä päiväkotia, vastapäätä on nyt jo vahvasti nurmettunut tasanne, entinen peli- ja leikkialue, jossa käytiin aamusta iltaan kovia jalkapallomatseja. Välillä taidettiin heittää keihästä ja hypätä seivästäkin pitkien kesälomapäivien iloksi ja muun tekemisen puutteessa. Nyt muistoina noilta ajoilta ovat kentän laidalla pystyyn ruostuneet keinutolpat. Alue oli nuoren väen tärkeä kohtaamispaikka ja temmellyskenttä. Joskus käytiin hyvin vilkastakin sananvaihtoa ajankohtaisista päivänpolitiikkaan liittyvistä asioista. Tunnelma saattoi nousta hyvinkin kiihkeäksi, varsinkin silloin, kun. tuli puheeksi se, kumpi on pahempi porvari, Kekkonen vai Fagerholmi. Kävelen vielä jonkin matkaa mäkeä alas ja tulen Fagerkullankadulle, jonka varrella ja lähiympäristössä ovat edelleen säilyneet vanhat tehdastyöväen punaiset puutalot, myös puut ja pensaat näyttäisivät olevan entisillä paikoillaan, jotkut vain vähän isommaksi kasvaneina. Käännyn vasempaan ja noin sata metriä käveltyäni tulen risteykseen, jossa tie haarautuu oikealle kohti tehtaan porttia ja vasempaan, josta tie nousee ylös kohti tehdastyöväen asuntomuseoaluetta. Alueen asunnot ovat ulkonaisesti, mutta ennen kaikkea sisätilojen sisustuksen osalta muistuttamassa jälkipolvia siitä, millä tavoin tehdastyöväki eleli eri vuosikymmeninä, aina siihen asti kun televisio tuotiin kammarin peräseinälle. Joitakin asuntoja läheltä tehtaan porttia ehdittiin hävittää 1960 luvun loppupuolella, ennen suojelupäätöksen voimaantuloa, mutta muutamia taloja on rakennettu näiden tilalle, pääosin alueen vanhojen rakennusten arkkitehtuuria noudattaen. Jotenkin näyttäisi siltä kuin kaikki ympärillä olevat kalliorinteet, mäet ja nyppylät olisivat pienentyneet lapsuusajoilta. Aivan kuin häpeillen olemassaoloaan tässä yhä jatkuvasti urbanisoituvassa maailmanmenossa. Mutta yhtä kaikki entinen kotikyläni seisoo jyhkeänä omalla luonnonläheisellä paikallaan. Museoalueelta vähän kaarrellen laskee mäki suoraan tehtaan portille, jonka edessä on autojen paikoitusalue. Portin ja panssariaidan sisäpuolella on vanha ruostunut polkupyöräteline, jossa ei juurikaan pyöriä enää nykypäivinä näe. Sen sijaan autojen paikoitusalue pullistelee täpötäynnä. Vaikka väki tehtaalla on roimasti vähentynyt sitten kuusi- tai puhumattakaan viisikymmentäluvun, on autojen määrä parkkipaikalla huimasti lisääntynyt. Koko parkkialue taidettiin tehdäkin vasta kuusikymmentäluvun alkupuolella, aineellisen hyvinvoinnin ja autoistumisen kasvaessa. Tai ainakin silloin sitä laajennettiin. Tosin parkkipaikalla on tänä päivänä myös muiden kuin höökiläisten autoja, sillä montusta löytyy nykyisin myös monia uusiotyöpaikkoja. Panssariaidan ja polkupyörätelineen takana sijaitsee tehtaan ruokalaja pesularakennus, jonka päässä on kameravalvonnan myötä käytöstä poistettu vartijan porttikoppi. Itse rakennus pystytettiin joskus 1950-luvun puolivälin tietämissä. Rakennuksesta johtavat portaat ja lopuksi pitkää tunnelia alas jokilaaksossa sijaitseviin tehdastiloihin, jotka muodostuvat punatiilisistä tehdasrakennuksista laaksossa virtaavan joen molemmin puolin sijoittuneina. Rakennuksia on vuosikymmenten saatossa aina vähitellen rakennettu lisää tai vanhoja laajennettu tarpeen mukaan. Tosin viimeisen tehdashallin rakentamisesta on kulunut aikaa jo useita vuosikymmeniä. Tehtaan suuruuden päivät ovat auttamattomasti takanapäin. Kun kaikki rönsyt on karsittu ja hellojen, paistinpannujen ja kylpyammeiden valmistus lopetettu, ei enää pitkiin aikoihin olla puhuttu Pohjoismaiden suurimmasta vali- Öhmanskan tarinoiden myötä ovat lukuisat museoalueeseen tutustuneet saada tuntumaa entisajan elämäntyyliin. Elämysopastukset ovat olleet erittäin suosittuja. mosta. Kun Kymi Oy aikoinaan päätti keskittyä paperin valmistukseen, oli aika etsiä valimolle uusi omistaja. Nyt jo lähes parinkymmenen vuoden ajan uuden omistajan vetämänä on tehdas sinnittellyt eteenpäin, sopeutuneena edeltäjäänsä pienempiin raameihin. Nyt johtotähtenä on, eivät suuret valmistuserät, vaan joustava asiakaslähtöinen ja laadun merkitystä korostava toimintamalli. Paistinpannujen ja hellojen sijasta kysytään nyt markkinoilla koneiden, laitteiden ja ajoneuvojen valuosia. Niiden varassa eletään tätä päivää, tässä ja nyt. Vaikka vanhat punatiilirakennukset ovat entisillä paikoillaan, on niiden sisätiloissa tapahtunut melkoinen myllerrys. Entisaikojen tehtaan ja masuunin patruunat kääntyilisivät haudoissaan, jos tietäisivät, mitä kaikkea vanhoissa tehdasrakennuksissa tänä päivänä puuhaillaan. Joen toisen puolen tehdasrakennukset ja konttoritilat on sosialisoitu. Korskea, ruotsinkieltä keskenään puhuva konttoriväki on saanut väistyä kaupungin hallinto- ja virastotilojen tieltä. Sieltä löytyy myös valtion virastoja, kuten työvoimatoimisto. Entisistä tehtaan hehtaarihalleista voi tänä päivänä löytää it-alan huippuosaamista, monenlaista pienteollisuutta jne. Enää ei tehtaan vanha savupiippu tupruta aamusta iltaan katkeamatonta savupötköä taivaan tuuliin. Kupolisulatus on lopetettu ja piipussa on nyt suodattimet. Fagerkullassa talviset mustuneet lumihanget ovat nyt historiaa, samoin rikinkatkuisen savun harmaannuttaneet aurinkoiset kesäpäivät. Tehtaan vanha pilli on myöskin lakannut töräyttelemästä yläilmoihin työn alkamisen ja päättymisen merkkiulvahduksia. Ajan ratas raksuttaa ja valumuotteihin kaadetaan sulaa rautaa, niin kuin silloin, kun valaminen valimossa aloitettiin. On paljon asioita, jotka ovat muuttuneet ja muuttuvat edelleen. Tärkeätä kuitenkin on, että sulan raudan hehku jatkuu. Elämä jatkuu Ismo Outinen 8 9

6 Länsi-Uudenmaan Kehitys Luke ry järjesti kaikille maaseudun kehittämistyöstä ja kylätoiminnasta kiinnostuneille opinto- ja tutustumismatkan Viroon Kohteena olivat Karkkilan ystävyyskaupungin Tyrin ja sen lähiympäristön kylät sekä Vihdin ystävyyskuntien Otepään ja Paluperan kylät. Matkalla tutustuimme virolaiseen kylätoimintaan, kyläsuunnitteluun ja maaseudun yritystoimintaan. Mukana matkalla oli aktiivisia kylätoimintaihmisiä Karkkilasta, Vihdistä ja Lohjalta yhteensä 18 henkeä. Kylätoimintaa on Eestissä kehitetty järjestelmällisesti. Sitä ovat olleet mukana kehittämässä ja alkuun panemassa myös suomalaiset. Tarve siihen tuli kun kolhoosit Virolaista kylätoimintaa lopetettiin ja hajosivat. Se vei mennessään kylistä työpaikat ja vanhan elämisen mallin. Ihmisten oli alettava itse luomaan työpaikkojaan ja huolehtimaan toimeentulostaan. Yritteliäimmät kylät ovat valinneet itselleen kylänvanhimmat, jotka hoitavat kylän yhteisiä asioita. He, yhdessä kyläläisten kanssa tekevät kyläsuunnitelman, valmistelevat projekteja ja hankkivat niille rahoituksen. Pienempiin kohteisiin raha tulee kunnalta, mutta suurempiin saadaan myös EU-rahaa. Etusijalla ovat nuorten ja lasten toimintaa ja olosuhteita parantavat projektit. Kylänvanhimmille on annettu koulutusta työnsä päämääristä ja työtavoista. Koulutuksesta ja kylänvanhimpien tukemisesta vastaavat joka maakuntaan valitut tulisielut, kylätoiminnan kehittäjät. Valtaosa näistä tapaa- Otepäässä vietettiin Otsonpäivän juhlia ja lasten karhukuoro kävi esiintymässä meille suomalaisille Pilkusen kylätalolla. mistamme kylätoiminnan kehittäjistä ja kylän vanhimmista olivat naisia. Tyri, Eestin kevätpääkaupunki Tyri sijaitsee Keski-Eestissä, Järvamaan maakunnassa. Sen asukasluku on vajaa 7000 henkeä. Tyri on ollut Karkkilan ystävyyskaupunki heti 1990-luvun alusta saakka, jolloin tyriläiset vierailivat Karkkilassa Kotiseutyhdistyksen kutsumina. Se on kuuluisa keväisesta kukkaloistosta ja kukkamarkkinoista sekä ennen toista maailmansotaa rakennetusta, silloisesta Euroopan korkeimmasta radiomastosta, jonka venäläiset räjäyttivät sodan lopulla. Tyrissä meidät otti vastaan kaupunginjohtaja Kaia Iva, joka kertoi kaupungin tämänhetkisestä kehityksestä. Parhaillaan käydään neuvotteluja 5-6 lähiympäristön pienen kunnan kanssa yhdistymisestä. Tyrin kunta Kaupungin ympärillä sijaitsevassa Tyrin kunnassa asuu 2700 ihmistä. Kunnassa on kaikkiaan 16 kylää. Puolet asukkaista elää kahdessa suurimmassa kylässä, pienimmässä kylässä elää yksi ihminen. Viiteen kylään on valittu kylänvanhin. Laupan kylä Tutustuimme Laupan kartanoon samannimisessä kylässä. Kartanorakennus on rakennttu v 1913 edellisen, palaneen paikalle. Sitä pidetään yhtenä Viron kartanoarkkitehtuurin kauneimpana esimerkkinä. Kartano oli Neuvostoliiton vallan aikana pahoin ränsistynyt, mutta nyt jo ulkoapäin hyvässä kunnossa. Restaurointityöt jatkuvat edelleen. Siinä toimii yksi Eestin kartanokouluista, Tyrin kunnan ainoa peruskoulu ja sen 114 oppilasta. Vastaanotto oli maan tavan mukaan sydämellinen ja saimme nauttia koulun oppilaiden esityksistä. Laupan kylä oli saanut rahoituksen koululle hankittavien soittimien ostoon. Kylän toimintaan kuuluu myös kyläjuhlien järjestäminen, kesäleirit lapsille ja kartanon ympäristön kunnostaminen. Karjakylä Kylässä on 30 taloa ja 78 henkeä. Sieltä on matkaa Tyrin kaupunkiin 15 km. Kuudessa talossa on lehmiä, suurimmassa n 60 lehmää, muissa n 10 lehmän karjoja. Maito kuljetetaan meijeriin Järva-Jaaniin n 40 km päähän. Yhteistyössä on tehty mm viitoitus taloihin Anaris - kylä Kylässä asuu 117 henkeä. Kylänvanhin oli anonut rahaa kyläkeskuksen, laululavan ja tanssipaikan rakentamiseen ja rahat näihin tarkoituksiin on myönnetty Kirnan kylä Enemmistö 178 kyläläisestä on eläkeläisiä. Kylässä koitetaan lisätä yhteistyötä ja yhteenkuuluvaisuuden tunnetta. Kolun kylä Kylän talot ovat hajallaan keskellä peltoja ja ihmisillä on vähän tekemistä keskenään. Kylä järjestää keväisin juhlan lapsille. Yhteistyönä tehdään myöskin käsitöitä myyntiin. Otepään kunta Kunnassa asuu 4500 henkeä 21 kylässä. Puolet asukkaista löytyy kunnan keskuksesta. Otepää on kuuluisa talviurheilukeskus ja siellä asuvat mm hiihtäjät Andrus Veerpalu ja Smigunin sisarukset. Kunnan vaakunaeläin on karhu, Otepää = Otsonpää. Pilkusen kylä Kylä sijaitsee aivan keskustaajaman tuntumassa ja siellä asuu 130 henkeä, nuoria perheitä, tyhjiä taloja ei ole. Kylästä on ensimmäiset merkinnät jo 460 vuotta sitten. Kylätoiminta on alkanut jo v Kylässä on järjestetty yhteisiä joulupitoja ja juhannusjuhlia. Viime syksynä avattiin kylän internet-piste, joka on kaikkien kyläläisten käytettävissä. Nyt on suunnitteilla kylän järven siistiminen, istumapaikkojen ja leikkipaikkojen rakentaminen. Paluperan kunta Asukkaita kunnassa on Se sijaitsee Otepään naapurissa ja on myöskin Vihdin ystävyyskunta. Kunnan keskus on samanniminen, Palupera, 270 asukasta. Urheilukentän kunnostukseen on saatu rahaa EU:lta ,- ja kunnalta ,- kruunua. Paluperan koulu toimii vanhassa moisiossa, joka on kunnostettu. EUrahaa on saatu myös ympäröivän puiston kunnostukseen ja pihan päällystykseen. Hellenurmen kylä 230 asukkaan kylä Paluperan kunnassa. Tutustuimme Hellenurmen nuortenkeskukseen, joka oli rakennettiin entiseen kaukolämpökeskukseen. Valmiina oli jo tietokonekeskus ja pingissali. Ylläpitokustannuksista vastaa kunta. Entisessä Hellenurmen moision päärakennuksessa toimii vanhainkoti ja yläkerrassa lasten päiväkoti. Järjestely mahdollistaa lasten ja vanhusten kesken kanssakäymisen, josta oli saatu hyvät kokemukset. Kolhoo

7 sin lopettamisen jälkeen kerrostaloja oli jäänyt tyhjäksi. Yhteen on rakennettu vanhusten palvelukeskus 100 vanhukselle, jotka tulevat eri puolilta Eestiä. Projekti on tuonut kylään 30 työpaikkaa. Hellenurmen kylässä tutustuimme Eestin ainoaan toimivaan vesivoimalla toimivaan myllyyn. Myllyn emäntä oli saanut takaisin isoisänsä v 1932 ostaman myllyn, jota esitellään turistiryhmille. Varsinainen kaupallinen jauhatus piti lopettaa kiristyneitten terveysmääräysten takia. Nounin kylä 200 asukasta, kylässä ollut koulu 235 vuotta, nyt enää 9 oppilasta. Pallokenttä kunnostettu ja laululava rakennettu. Nounin Maanaiset ovat toimineet kahdeksan vuotta ja saimme osallistua vuosijuhlaan kylätalossa. Viereinen kyläkauppa avautui illan mittaan tarvittaessa juhlijoiden janoa sammuttamaan. Ohjelmaa riitti kylän omin voimin koko illaksi. Yövyimme lähellä sijaitsevassa Paluveskin majatalossa, joka oli rakennettu neuvostoaikaan vanhan vesimyllyn ympärille. Suomalaisia kun olimme, piti saunoa tietysti aamupuoleen saakka. Eestiläinen kylätoiminta elää vireää nousukautta. Vaikeista olosuhteista riippumatta kehityksen kulkuun on tartuttu. Kun ihmisillä on riittävästi tahtoa ja intoa, saadaan aikaiseksi jotakin mikä parantaa omia ja tulevien sukupolvien elinmahdollisuuksia omassa kylässä. Asioihin pitää tarttua, eikä odottaa, että joku muu ne tekisi meille valmiiksi. Yhteistyö on kylätoiminnassa väkevä lähtökohta. Pekka Wikberg Matti Kososen puoleen voi kääntyä, kun miettii uuden yrityksen perustamista, mutta hän auttaa myös toiminnassa olevia yrityksiä. Yrityskeskuksen antamaan palveluun on oltu tyytyväisiä. Karkkilassa on hyvä yrittää Karkkilan suosio yritysten sijoituspaikkana jatkuu. Helvarin koko tuotanto siirtyi Karkkilaan kesällä 2002, ja nyt tänne on siirtymässä myös pääkonttori. Componentan valimotoiminta on laajentunut, kun sen Ruotsin Alvestassa sijainneen valimon toiminta siirtyi Karkkilaan. Atrian valmisruokatehdas aloittelee parhaillaan toimintaansa. Lidl avasi juuri myymäläänsä, samoin Aholaita. Karkkilan vahvuuksia ovat logistisesti hyvä sijainti, työvoiman saatavuus sekä yritysten aktiivinen yhteistyö. Näillä eväillä kuntaan on syntynyt menestyviä yrityksiä, uutta yritystoimintaa ja työpaikkoja. Työvoiman saatavuus on tutkimusten mukaan keskeinen tekijä, kun yritykset miettivät sijoittumistaan. Karkkilassa on saatavissa teollisuus- ja vuorotyöhön tottunutta työvoimaa, toisin kuin vaikkapa pääkaupunkiseudulla. Monille yrityksille on myös koulutettu uusia työntekijöitä mittatilaustyönä yhteistyössä työvoimahallinnon ja paikallisten oppilaitosten kanssa. Yrittäjyys kiinnostaa karkkilalaisia. Viime vuosina uusia yrityksiä ja työpaikkoja on syntynyt erityisesti pienten yritysten kautta, joita on perustettu vuodessa. Monissa pienissä yrityksissä yrittäjä työllistää vain itsensä. Usein markkinat löytyvät pääkaupunkiseudulta. Karkkilan sijainti pääkaupunkiseudun kehällä antaa laajan potentiaalisen asiakaspiirin ja enemmän menestymisen mahdollisuuksia. Monet kärkiyritykset ovat aloittaneet yhden miehen pajoina ja laajentuneet vähitellen kymmeniä henkilöitä työllistäviksi yrityksiksi. Tällä hetkellä Karkkilassa on noin 500 toimivaa yritystä. Palveluala ja teollisuus ovat elinkeinoaloina lähes tasavahvoja. Teollisuudessa metalli ja biotekniikka ovat vahvimmat toimialat. Rautainen selkäranka Karkkilan metalliteollisuuden juuret ulottuvat aina vuoteen 1823, jolloin lähistöltä löydetystä rautamalmista alettiin Karjaanjoen kosken ääreen perustetussa masuunissa valmistaa takki- eli raakarautaa. Rautaa alettiin jalostaa tuotteiksi valimossa ja konepajassa, ja sillä tiellä ollaan edelleen. Kokoonsa nähden Karkkila on merkittävä metalliyritysten keskittymä. Alan suurin vahvuus on yritysten keskinäinen verkostoituminen. Karkkilassa on neljä suurta päähankkijayritystä, joilla on laaja paikallinen alihankkijaverkosto. Kun yksi yritys saa suuren tilauksen, se käyttää muiden yritysten palveluita. Metallialan työvoiman saatavuuden turvaaminen myös jatkossa on tärkeä haaste. Syyskuussa toteutettiin jo perinteeksi muodostunut nuorille suunnattu teknologiateollisuuden messutapahtuma, jossa Karkkila on toiminut valtakunnallisena tiennäyttäjänä. Kauppatorilla pidetyn tapahtuman tarkoituksena oli esitellä alan työja opiskelumahdollisuuksia Karkkilan seudulla. Messujen onnistumisen ovat mahdollistaneet yritysten, sidosryhmien ja sponsoreiden lähtö mukaan laajalla rintamalla. Tapahtumasta on ottanut oppia Teknologiateollisuus ry, joka lanseeraa ideaa myös muualle Suomeen. Yrityskeskus auttaa alkuun Karkkilan Yrityskeskus Oy on Karkkilan kaupungin kokonaan omistama elinkeinoyhtiö, jonka keskeisintä toimintaa on henkilökohtainen yritysneuvonta. Toiminnan tavoitteena on edesauttaa Karkkilan elinkeinoelämän kehittymistä luomalla uusia työpaikkoja ja tukemalla nykyisten työpaikkojen säilymistä. Neuvontapalvelu on maksutonta ja luottamusta. Se on tarkoitettu yritystoimintaa suunnitteleville tai juuri toimintansa aloittaneille yrityksille sekä paikkakunnalla jo toimiville pk-yrityksille. Viime kesäkuussa opinnäytetyönä tehdyn asiakastyytyväisyys- ja kohderyhmätutkimuksen perusteella yrittäjät ovat olleet Yrityskeskuksen palveluihin tyytyväisiä. Tutkimuksen mukaan lähes 90 % olisi valmis käyttämään Yrityskeskuksen palveluja uudelleen, ja 94 % olisi valmis suosittelemaan palveluja muille. Tärkeimpinä palvelun osa-alueina pidettiin tarjotun palvelun luotettavuutta ja virheettömyyttä, henkilöstön pätevyyttä, tietoja, taitoja ja palveluvalmiutta sekä sovittujen asioiden hoitamista sovittuun aikaan. Vuoden vaihteessa Karkkilan Yrityskeskuksen toiminnot sulautetaan suoraan kaupungin alaisuuteen. Kaikki Karkkilan Yrityskeskus Oy:n sopimusasiakkaiden ja yhteistyökumppaneiden väliset vastuut ja velvoitteet siirtyvät entisin sopimusehdoin Karkkilan kaupungille. Myös Yrityskeskuksen henkilöstö jatkaa entisissä tehtävissään kaupungin palveluksessa. Matti Kosonen 12 13

8 Postimerkit, ensipäiväkuoret, erikoisleimat ja kuvaleimat Isoisäni innosti minut postimerkkien keräilyyn, mistä myös äitini oli kiinnostunut. Hänen eläessään harrastimmekin keräilyä yhdessä. Äitini veljellä samoin kuin isäni nuoremmalla veljellä oli myös oma kokoelma, ja merkit kulkivat heidän eläessään sukulaiselta toiselle. Koska isäni puolen suku oli joutunut lähtemään kotikaupungistaan Sortavalasta ja sijoittumaan sodan jälkeen eri kaupunkeihin Helsinkiin, Tampereelle, Heinolaan, Lappeenrantaan ja Kajaaniin oli luontevaa kirjoitella kirjeitä sukulaisille. Jo lapsena totuin siihen, että aina kun sain kirjeen isän sukulaiselta, lopussa oli kehotus: säästä postimerkki. Opin, että leimatullakin postimerkillä on jokin arvo. Näin kuvasi tietään keräilijäksi Anneli Alapeuso, kun hän esitteli keräilyharrastustaan Karkkilan Kotiseutuyhdistyksen kerhoillassa helmikuussa tänä vuonna. Kerhoiltaan osallistuneet 15 henkeä saivat esityksen myötä todellisen oppitunnin siitä, miten kasvaa keräilijäksi. Jo nuorena opiskelijana Anneli toimi kuin täysverinen keräilijä: Nuorena opiskelijana toimin isoisäni agenttina Helsingissä. Useasti, kun julkaistiin uusi postimerkki ensipäiväkuorineen, jonotin Helsingin pääpostissa kuorta ja postimerkkiä, kirjoitin kuoreen Tampereella asuvan isoisäni osoitteen, vein sen kuoren leimaajalle, joka leimasi sen huolellisesti käsin pitkävartisella jännittävällä leimasimella, ja pudotin kirjeen lähtevien laatikkoon. Niin syntyi kiinnostus merkkejä ja niiden keräilyä kohtaan. Kaksi postimerkkikokoelmaa Kerhoillassa Anneli Alapeuso esitteli useampiakin kokoelmia. Postimerkeistä esillä olivat sekä Annelin isoisän, Lauri Alopaeuksen, kokoelma että Annelin oma kokoelma. Anneli Alapeusolla on useampikin hyvin järjestetty postimerkkikokoelma, joissa riittää katseltavaa. Kuva: Marja Holli Tämän kansion isoisäni on merkinnyt kirjaimella A ja se on hänen paras ja täydellisin suomalaisten postimerkkien kokoelmansa. Yleismerkit alkavat vuoden 1875 merkeistä (Senaatin painanta) ja jatkuvat vuoden 1954 leijonamallisiin asti. Kuvalliset merkit ovat vuodesta 1929 vuoteen 1955, Anneli Alapeuso kertoi isoisänsä kokoelmasta, jonka kiinnostavimpiin osioihin hänen mielestään kuuluivat vuoden 1922 Karjala-merkit. Karjalasta oli jo vuonna 1918 päätetty perustaa itsenäinen valtio, jonka joukot kävivät taisteluja itsenäisyyden puolesta. Niinpä Karjalan Keskushallitus teetätti Oy Tilgman Ab:n kivipainossa omia Suomen rahanmääräisiä postimerkkejä. Niissä on keskellä Akseli Gallen- Kallelan piirtämä Karjalan vaakuna: kahleensa katkaissut, revontulten loimussa ryntäävä ja vesurilla aseistautunut karhu. Merkkejä käytettiin Uhtuan postitoimistossa. Omasta kokoelmastaan Anneli Alapeuso kertoi, miten isoisä lahjoitti hänelle kokoelman alun, kun Anneli oli vielä koulutyttö. Isoisä oli merkinnyt kokoelman kirjaimella D. Tätä kokoelmaa jatkoin Saarismallin yleismerkeillä. Enemmän olin kiinnostunut kuvallisista merkeistä, ja niitä on tässä kansiossa vuodesta 1962 vuoteen Siitä eteenpäin olevien vuosien merkit ovat irrallisina, osa kyllä jo vuosittain lajiteltuina odottamassa kansioon kiinnittämistä. Tavoitteena oli saada aikaan joskus hyvä yleiskokoelma ainakin markkamääräisistä merkeistä. Kuorikansiot ja leimat Esillä olleista ensipäiväkuorista vanhimmat olivat kulkeneet saajalleen postissa. Uusimmat on ostettu osoitteettomina Postimerkkikeskuksesta. Vinkkinä aloitteleville kerääjille Anneli kertoi, että Ahvenanmaan ensipäiväkuoret lähettää Posten på Åland, Filateliservicen. Nähtävänä oli myös kuoria, joissa oli erikoisleima. Erikoisleima on jonkin tapahtuman yhteydessä käytetty määräaikainen leima. Hyvä esimerkki on auringonpimennyksen leima Joensuusta Erikoisleimoja olen saanut, kun harrastuksestani tietävät ystävät ovat lähettäneet minulle kortin tai kirjeen tietystä tapahtumasta. Olen myös aina itse lähettänyt kortteja, jos matkaillessani olen huomannut paikan tai tapahtuman, josta saa leiman, Anneli kertoi. Aikaisemmin postilla oli käytäntö, jonka mukaan saattoi lähettää itselleen osoitetun kirjekuoren merkkeineen isomman kirjekuoren sisällä jollekin leimauspaikkakunnalle. Siellä kirjekuori leimattiin ja lähetettiin saajalle. Näin Anneli kertoi saaneensa esimerkiksi saamelaismuseon leiman äidilleen osoittamalla kirjeellä, vaikkei vielä olekaan saamelaismuseossa käynyt. Kuvaleima on jonkin matkailukohteen kuva-aiheinen päivämääräleima. Sellaisia on esimerkiksi Kolilla ja Turun linnalla. Anneli Alapeusolla oli mukanaan myös eräänlaisia mainosleimoja, joita kirjekuorissa välillä näkee varsinaisen postileiman ohella. Esimerkkinä oli Lappeenrantaa kongressikaupunkina mainostava leima ja Lastentarhanopettajat 100 vuotta leima. En ole lähtenyt erottelemaan erikoisleimoja ja kuvaleimoja toisistaan, vaan säilönyt niitä samoihin kansioihin. Koska lähes jokaisella leimalla on minulle jokin muistoarvo, Keräily kiinnostaa monia karkkilalaisia. Syyskuun toisena päivänä keräilyjaoston kerhoillassa oli mukana 13 osanottajaa. Kuva: Antti Valonen olen kelpuuttanut mukaan myös epäselviä ja vähän suttuisiakin leimoja, mikä ei välttämättä täytä hyvän kokoelman laatuvaatimuksia, Anneli totesi. Annelilla oli esillä myös maksimikortteja. Ne ovat kuvapostikortteja, joiden kuvapuolelle on kiinnitetty kuvaaiheeseen liittyvä postimerkki, ja kortti on leimattu kuvaaiheeseen liittyvällä leimalla. Näyttelykortteja Anneli kertoi saaneensa Ahvenanmaan postista. Lasipulloja, kaskukirjoja, postikortteja - keräily ei tunne rajoja Karkkilan Kotiseutuyhdistyksen keräilyjaoston osaston toiminta osoittaa, ettei keräily tunne rajoja. Antti Valosen vetämän jaoston kerhoilloissa on saatu viettää monta iloista ja mielenkiintoista hetkeä, kun karkkilalaiset keräilijät ovat esitelleet kokoelmiaan. Joulukuussa 2003 Aulis Saaristo kertoili laaja-alaisesta keräilyharrastuksestaan ja esitteli näytteille tuomaansa pullolajitelmaa. Aulis Saaristo on aloittanut keräilyharrastuksensa vuoden 1960 paikkeilla. Aulis Saariston kokoelmissa on pulloja suunnilleen vuodesta 1830 alkaen, mutta ihan mitä tahansa puteleita ne eivät ole. Esillä olivat pulputuspullo, kärpäspullo ja mahapullo, jotka kaikki olivat kotipolton aikaisia viinapulloja. Näiden lisäksi esittelyssä olivat silmäpullo ja viinakoirapullo. Pullojen keräilyn ohella Aulis Saaristolle on kertynyt mittavasti tietoa Karkkilan länsiseuduilla aikanaan olleista lasipullotehtaista, joihin kuuluivat vuonna

9 Syyskuun alussa kerhoillassa esittelyvuorossa oli Helena Puustinen, jonka mittava kansainvälinen kuvakorttikokoelma herätti kiinnostusta ja arvonantoa. Kuva: Antti Valonen palanut Arimaan lasitehdas Pusulassa, Åvikin lastehdas Somerolla ja Ojakkalan lasitehdas Vihdissä. Lasimateriaalina vanhoissa pulloissa käytettiin pääasiassa värillistä materiaalia, sen sijaan kirkasta harvemmin. Pullojen työmenetelmänä oli puhallus pohjasta, johon jäi napapunttelin jälki. Joidenkin tehtaiden pulloissa on myös valmistajan tunnusmerkki. Toisena aiheenaan Aulis Saaristo esitteli suurmiehet laseissa -kokoelmaansa, näytteillä olivat muun muassa Elias Lönnrotille. J. L. Runebergille ja Kaarlo Adlercreutzille omistetut juomalasit. Kun Pekka Wigren esitteli maaliskuussa omia kokoelmiin, kirposi huulille huvittunut nauru. Pekka nimittäin kerää suomalaisia vitsi- ja kaskukirjoja. Näytekokoelman vanhin kirja oli jo 1920-luvun alkuvuosilta. Esillä oli näytteitä myös muiden Pohjoismaiden vastaavaa kirjallisuutta, joten oli helppo todeta, mille naapurit nauravat. Pekka Wigren on tyypillinen keräilijä siinä mielessä, että häntä kiinnostavat monet asiat. Niinpä esillä oli myös Pekan toinen kokoelma, joka käsittää virvokejuomapullojen avaajia. Ne ovat matkamuistoa ulkomaan matkoilta. Kokoelmaan niitä on kertynyt suunnilleen 110 kappaletta, osa hyvinkin kauniisti muotoiltuja, kuin taideteoksia. Etenkin Keski-Euroopan olutmaista tuodut avaajat olivat näyttäviä, mutta silti käteen hyvin sopivia ja käytännöllisiä työkaluja janoisille. Myös kotimaan matkoilta on Pekalle kertynyt janoisten työkaluja melkoisesti. Mukana on myös erikoisuuksia, kuten Fiskarsin mainos, joka jäljittelee ratakiskojen kiinnitykseen käytettyä taiottua rautanaulaa. Matti Nieminen on puolestaan keräilijänä todellinen moniottelija, jonka keräilijän ura on alkanut jo kymmenvuotiaana vuonna Kerhoillassa ihasteltiin Matin tasokasta materiaalia, joka oli sijoitettu keräilykansioihin erittäin huolellisesti ja aihepiireittäin jaoteltuna. Mutta mitä kaikkea Matti kerää? Ainakin tulitikkuaskien etikettejä, elokuvamainoksia, postimerkkejä, rahoja, Arabian vuosilautasia ja Alarieston lautasia ja kortteja. Nämä kaikki lajit Matti esitteli kerhoillassa huhtikuussa, mutta varmasti jotain jäi vielä kertomattakin. Matti Niemisen kokoelman postiin liittyvät keräilykohteet on jaoteltavissa seuraavasti: suomalaiset leimatut merkit, suomalaiset leimaamattomat merkit, ensipäiväkuoret, ensipäivänleimalla leimatut kuoret, postikortit, vanhat kortit ja kirjeet, paikkakuntien leimat, erikoisleimat, Ahvenanmaan leimatut ja leimaamattomat merkit, Ahvenanmaan ensipäiväkuoret sekä ulkomaalaiset postimerkit. Rahoista keräilykohteina ovat suomalaiset setelit ja metallirahat, suomalaiset markka-arvoiset juhlarahat, suomalaiset eurosetelit ja metallirahat, muut eurorahat (eri maista vain mallikappaleet) sekä muut ulkomaalaiset setelit ja metallirahat. Keräilyjaoston toiminta on ollut innostunutta ja osoittanut, että Karkkilassa keräily on harrastus, joka tavoittaa monia ihmisiä. Kerhoilloissa on aina ollut mukana toistakymmentä henkeä ja käyty keskustelu vilkasta. Esimerkiksi Pekka Wigrenin suomalaisten vitsi- ja kaskukirjojen kokoelma herätti pitkän pohdinnan siitä, millaisille jutuille me oikeastaan nauramme. Osa kerhoiltojen ajasta on käytetty myös eurokolikoiden vaihtoon, minkä lisäksi on aina muistettu penkoa postimerkkejä sisältävää jumbolaatikkoa. Antti Valosen muistiinpanojen pohjalta kirjoittanut Marja Holli Maaseudulla ei ajan näytöllä aiemmin ollut suurta merkitystä vaan töitä tehtiin vuodenaikojen ja auringon mukaan. Ikkunapenkissä saattoi joskus kaiverrettuna ns. päivänpiiru josta nähtiin keskipäivän hetki. Tarkempaa ajanmittausta alettiin tarvitsemaan vasta kun ulkopuolisen työvoiman, palvelusväen ja taksvärkkiä tekevien vuokraviljelijöiden lukumäärä alkoi kasvaa. Ensimmäisenä kaappikellot otettiin käyttöön kartanoissa luvun alussa ja talonpoikaistaloissa saman vuosisadan lopussa. Aikaa mittaavan kellon lisäksi yleensä tarvittiin myös vellikello, jolla ilmoitettiin ruoka-ajoista luvulla Pohjanmaalla oli vain muutamia kelloseppiä. Heistä tunnetuin oli kokkolalainen Martin Widlund, joka teki elinaikanaan parisataa kelloa. Ensimmäisenä pohjalaisista kaappikelloista puhuttaessa tulevat kuitenkin mieleen kuuluisat Könnin kellot. Könnien suku teki Ilmajoella kaappi-, seinä-, tasku- ja tornikelloja, lukkoja, muita hienomekaanisia laitteita sekä työ- ja ajokaluja teollisessa mittakaavassa neljän sukupolven ajan vuosina Suurimpaan maineeseen nousivat toisen sukupolven edustajat, veljekset Jaakko ja Juho Juhonpoika Könni, joiden käsialaa ovat monien Suomen arvorakennusten tornikellot. Vuonna 1809 tehdyssä Ilmajoen Yli-Lauroselan talon perukirjassa on jo mainittu jäämistöön kuuluvaksi kellon, mutta ensimmäinen varma tieto kaappikellosta on vuodelta Könniläinen ns. repeteerikello, jollainen myös Yli-Lauroselan tuvassa oleva talon alkuperäiseen kalustoon kuulunut kello on, mainitaan pesäluettelossa vuonna Kello lyö puolen tunnin välein yhden kerran ja tasatunnein se ilmoittaa lyöntien määrällä paljonko kello on. Koneistossa on simpukka, jolla se saadaan hiljennettyä lyömättömäksi. Lisäksi kellossa on ns. kysymäeli kusinaru, jota vetämällä kello ilmoittaa lyöntien määrällä kuinka paljon kello on ilman että tarvitsi sytyttää tulta tietääkseen mitä kello on. Narun kansanomainen nimitys johtuu siitä, että kellon tätä ominaisuutaata käytti useimmiten talon isäntä yöllisiä tarpeita toimittaessaan. Laite oli tarpeellinen myös näkövammaisille. Tuvan kello on tekijänsä Jaakko (Jacob) Köannin signeeraama ja Antiikkipalsta Kaappikello valmistettu ennen hänen vuonna 1830 tapahtunutta kuolemaansa. Yläosaltaan rokokoota ja alaosaltaan empireä edustava kotelo on naulattu seinään kiinni irti lattiasta. Näin se ei ollut lattianpesuveden kasteltavana eikä lattian heiluminen ohi käveltäessä haitannut koneiston käyntiä. Kaksiviisarinen Könnin kello maksoi 1800-luvun alussa noin 15 ruplaa eli saman verran kuin yksi lehmä. Talossa oli toinenkin könniläinen kaappikello, jota pidettiin isännän huoneessa. Kaappikello oli tuvan koristus ja komistus. Risto Hakomäki 16 17

10 Pariisi tarjosi unohtumattomia elämyksiä Anna-Liisa Keckman ja Kaija Tallamäki-Söderström pariisilaisessa väriloistossa. Jo viime syksyn myöhäispäiviksi suunniteltu Kotiseutuyhdistyksen matka Pariisiin kariutui ovella olleen joulun odotukseen. Se pääsi kuitenkin toteutumaan suureksi iloksemme tämän vuoden syyskuun alkupäivinä sitäkin valoisammissa merkeissä. 19-henkinen osanottajajoukkomme ei ollutkaan tällä kertaa ihan tavanomainen, vaan kattoi kirjaimellisesti koko ikähaarukan vauvasta vaariin. Nuorimmaisemme, 5 kk ikäinen Antti, matkasi enimmän ajan oppaanamme toimineen Olliisän vatsan päällä kantorepussa, seuraavan ikäluokan edustaja Venni oli jo eskarilainen, ihailtavan omatoiminen ja joukon nopsajalkaisin, ja toisessa ääripäässä perää piteli jo 83. ikävuotensa ohittanut yhtä innokas matkamies. Olimme lähteneet lähestyvän syksyn viileyttä henkivästä Karkkilasta aamutuimaan, jo kukonlaulun aikaan, joten ilo oli suuri, kun uutta päiväänsä aloitteleva Pariisi otti matkalaiset vastaan auringossa sädehtivänä ja ihan kesälämpimänä. Majoituksemme oli pilkottu useampaan pieneen hotelliin, mutta kaikki sijaitsivat lähellä toisiaan, joten se ei aiheuttanut mitään ongelmia yhteislähdöillemme. Heti ensimmäisenä iltana ruokailun jälkeen saimme tuntumaa iltavalaistuun isäntäkaupunkiimme Aurinkomatkojen järjestämällä Seinen-risteilyllä. Ohitsemme liukuvan panoraaman ehdoton ykkönen oli tietenkin Eiffel-torni, joka kaikki yksityiskohdat esiintuovassa valaistuksessaan näytti suorastaan sirolta. Säännöllisin väliajoin se muuttui kuitenkin vilkkuvaloiseksi, sykkiväksi jättiläiseksi ja olikin illan pimeydessä kuin valtava ilotulitussoihtu. Seuraava päivä alkoi 3 tuntia kestävällä Aurinkomatkojen kiertoajelulla ja oppaan selostama retki antoikin meille oivan yleiskatsauksen Pariisin ihastuttaviin nähtävyyksiin, jotka aukenivat silmiemme eteen loputtomine kauniine rakennuksineen, kirkkoineen, toreineen, patsaineen, puistoineen ja komeine siltoineen. Siellä saimme auringon lämmittämällä, monin patsain koristetulla aukiolla kuulla, miten juuri tällä paikalla olivat menneitten vuosisatojen kohtalon aikoina kuninkaiden päät putoilleet, kun taas ehkä jo seuraavassa kohteessa näimme oman aikansa pelätyn mahtimiehen ja maailman valtaajan Napoleonin seisomassa ylhäisessä yksinäisyydessään korkean pilarinsa päässä. Ja mittava jalus oli kauttaaltaan koristeltu, kuulemamme mukaan, taisteluissa valloitettujen vihollistykkien sulatuksesta saadulla metallilla. Ja kuitenkin, vasta sitten varjo liikahti rinnassa, kun katselimme hotellia, josta prinsessa Diana oli lähtenyt viimeiselle matkalleen. Saman tuntemuk- Eiffel-torni tarjosi uskomattomia elämyksiä myös Raili Kataistolle, jolla ei ollut haluja kiivetä ylös. Tornin alapuolella oli neljä japanilaista hääparia matkalla, jonka he olivat voittaneet kilpailusta. Railin ohella Japanin televisio kuvasi häämatkan tunnelmia. sen herätti vähän myöhemmin ajo tuohon kohtalokkaaseen tunneliin. Tämä oli meidän aikamme kuninkaiden historiaa ja se kosketti. Iltapäiväksi oli Aurinkomatkat järjestänyt meille käynnin Versaillesin palatsiin, jonka pelkkä koko jo on tavalliselle ihmiselle miltei käsittämätön. Valtaosa rakennuksesta on suljettu yleisöltä, mutta kiertelemistä kyllä riitti ja vaelsimme valtavasta salista toiseen, joiden kaikkien kattoa koristivat mahtavat freskot nimikkojumalineen. Kuningattaren makuuhuone oli kooltaan ja komeudeltaan samaa sarjaa ja ainakin naisen rintaa puistatti se suuren vuoteen jalkopäässä oleva komeiden jakkaroiden rivistö, joka silloisten säädösten mukaan tarjosi aitiopaikan valtakoneistoon kuuluneille tarkkailijoille kuninkaallisen perillisen syntymisen todistamiseen. Kruunulla oli totisesti hintansa. Valitettavasti kuulu peilisali oli osin suljettu siellä suoritettavien puhdistustöiden takia. Toinen puoli salista kyllä sitten tosin sädehti sitäkin lumoavampana pitkine kristallikruunurivistöineen ja peileineen. Kaikkea tätä loistoa ja tuhlailevan ajan tunnuksia katsellessa ja kuunnellessa alkoi jo oman aikamme taivaankappaleidenkin valloituksen hohde hiljalleen himmetä. Viimeiset 4 matkapäivää sujuivatkin sitten mukavasti perhepiirissä Ollin opastamina, hänellä kun oli täällä vietetyn työrupeaman ansiosta Pariisin tuntemusta sekä kielitaito. Tosin hän oli jo tähänkin mennessä luotsaillut meidät sopiviksi katsomiinsa ravintoloihin, oli selvittänyt menu-listojen salaisuuksia ja patistellut meidän ensikertalaiset tutustumaan herkullisiin, mausteista voisulaa tihkuviin etanoihinkin. Siinä herkuttelussa oli rinnusten siisteydessä kiinni pitämistä. Ennen kaikkea annoimme arvoa Ollin taidoissa Pariisin mahtavan metron tuntemukselle. Siirtyminen maan alla linjalta toiselle oli useimmiten pitkä ja mutkikas kaikkine ylös- ja alaspäin johtavine pitkine portaikkoineen. Kinteret olivat tuolloin varsin lujilla, joten kullan arvoista oli tieto ja taito valita vaihtoehdoista se pikkusen Pariisi on taiteilijoiden kaupunki. Maalausta kotiseinälle hankkimassa Raili Kataisto

11 Historia huokuu kaikkialta. Esimerkiksi Victor Hugo ja Sarah Bernhard ovat asuneet tässä rakennuksessa. helpompi. Hyvinhän ne näin sujuivatkin hankalatkin siirrot ja jokaisessa pysähdyspaikassa Kaija otti meistä luvun kuin huolehtivainen kanaemo. Todetakseen, että kaikki olivat matkassa. Tosin huono-onnisin joukostamme sai jo alkumetreillä karvaasti tuta, miten taidokkaasti suuren maailman metrossa työskentelevä varaskopla toimii. Mutta aurinko paistoi aina vain yhtä anteliaasti, kun nousimme maan uumenista katutasolle ja vastoinkäymiset unohtuivat. Mittailimme jalkaisin lämpöä hehkuvia katuja, ihailimme Seinen juoksua ja sen taulujaan tarjoavien taiteilijoiden sävyttämiä rauhallisia rantamia, kauniita siltoja ja puistoja. Totesimme, että monumentaalinen Notre Dame on rakennettu joen haarautumien väliin syntyneelle saarelle, että vanha kummituksistaan kuulu oopperatalo on aivan ihmeen kaunis patsaineen ja ornamentteineen. Näimme myös, miten vanha rautatieasema oli muuntunut edustavaksi, taidetta tarjoavaksi Orsay-museoksi, ja totesimme, että hiukan kummajaiselta näyttävä, nykyaikainen Pompidou oli huikaiseva kokemus ulkoseinää myötäilevine, ylös korkeuksiin johtavine liukuportaineen. Teimme myös pikavierailun Louvreen, joka sekin yllätti valtaisalla koollaan. Ja siellä sitten vihdoinkin, pitkän etsinnän jälkeen, itse Mona Lisa vangitsi katseemme suuren salin peräseinältä, vahvan panssarilasin suojasta, ja suostui kuvattavakseni selittämätön hymynkare huulillaan. Sunnuntaina oli tähän asti kauempaa ihaillun Eiffeltornin vuoro. Sen suuruuden tajuaa täysin vasta seisoessaan rakennelman alla. Poikkeuksellisesta ajankohdasta johtuva varuillaanolo astui heti näkyvästi mukaan lukuisten, asein varustettujen partioiden kiertäessä alueella. Enin osa meistä osoittautui huimapäisiksi ja ajeli jättiläisen jalkojen rakenteiden suojassa kulkevalla hissillä ylös 300 m korkeuksiin. Itse uskaltauduin vain puolimatkan krouviin vasta suurten suostuttelujen jälkeen ja jäin ensimmäiselle pysähdystasolle Kaijan ja Jussin sekä pikku-antin kanssa. Ja sieltäkin silmäilin hyvin varovasti vain vaivihkaa alas ja ympärillä aukeavia näkymiä. Paljon mukavampaa katseltavaa mielestäni tarjosi vieressäni istuvan Jussi-vaarin lempeä laulelu polvella köröttelevälle pikkumiehelle, enkä pannut pahakseni, kun toiset ehdottivat alaslaskeutumista, ja jatkoimme hurjapäiden odottelua alhaalla. Ilta alkoi jo hämärtyä, kun viimein pääsimme jatkamaan matkaa ja kuljimme yhtenä ryhmänä Champs Elysées bulevardia päämääränämme sen päässä kohoava Riemukaari. Tuntui sykähdyttävän ainutkertaiselta kulkea tätä kuulua katua ja aistia ympärillään syvenevässä hämäryydessä Pariisin iltatunnelma. Riemukaarta ympäröi leveä liikenneympyrä, mutta kulku sen luo on turvattu tunnelein. Vasta täällä muistomerkin juurella seistessä paljastui senkin todellinen mittavuus, ja vietimme tovin sen suojissa tavaillen korkeiden holvien seiniin, vieri viereen ikuistettuja Napoleonin kenraalien ja taistelupaikkojen nimiä. Viimeisen illan vietimme latinalaiskortteleissa totuttuun tapaan yhteisesti ruokaillen. Oli mukava istuskella kapealle kadulle sijoitettujen pöytien ääressä illan pehmeässä lämmössä, nauttia ateriasta ja kuunnella paikalle osuneita harmonikalla musisoivia katusoittajia. Mielissä väreili jo lähdön haikeus, mutta vielä viimeinen päivä tarjosi meille uusia kokemuksia. Olimme kuluneiden päivien aikana ihailleet Pariisin loputonta kauneutta niin katutasossa kuin kattojen yläpuolelta ja miltei kaikkia näkymiä oli hallinnut kaukana, korkealla sijaitseva mahtava kirkko Sacre Couer. Nousu kukkulalle sujui vaivattomasti hissimäisellä junalla ja pienessä hetkessä olimme suuren, valkea marmorikirkon tasolla ja edessämme alhaalla levittäytyi kaupunkien kuningatar aurinkoisena kaikkine lukuisine torneineen, riemukaarineen, rönsyilevine rakennuksineen ja kapeine katuineen. Itse basilika on erittäin kaunis, juhlallisen tunnelmallinen ja hartautta herättävä, ja vanhahtavan kielisoittimen taivaalliselta kuulostava soitto kantautui korviimme, kun astuimme sen holvikaton suojiin. Meneillään oli kirkollinen messu ja se sai matkailijan kiireisen askeleen pysähtymään ja äänettömänä vain tarkkailemaan ympärillä olevaa kauneutta ja tunnelmaa. Ihan kirkon tuntumassa on kuulu Mont Martren tori, jossa taiteilijat ovat levittäytyneet maalaustelineineen, tauluineen ja maalipurnukoineen. Lukuisat, toinen toistaan värikkäämmät maalaukset kiehtovat silmää ja persoonalliset, pensseleitä käyttelevät mestarit ovat jo itsekin näkemisen arvoiset. Koko ympäristö ja ilmapiiri henkii luovuuden ja taiteellisuuden vapautta ja elämänmenoa ja tuntui kuin se olisi puhaltanut hiukan ilmaa arkisemmankin sielun siipien alle. Nyt olivat matkamme viimeiset tunnit jo käsillä ja niinpä kukkaron nyörit supussa elänyt rosmojen uhrikin uskaltautui laskemaan eurojensa rippeet, ja vielä löytyi kolikoita hyviin juustoihin ja paikalliseen viiniin kotiväelle maistiaisiksi. Niiden höystämänä olisi mukava jakaa heillekin iloisia kokemuksia heti tuoreeltaan. Jälleen, taas kerran, olivat Jussi ja Kaija ja nyt myös Olli ja Riikka valmistaneet meille unohtumattoman juhlapöydän, josta olimme ammentaneet maailman tuntemusta sekä elämyksiä ja voimaa edessä olevan arjen varalle. Teille kaikille yhteisesti, pikku-anttia unohtamatta, haluaisin välittää näin meidän koko joukon puolesta lämpimät kiitokset. Anna-Liisa Keckman Kuvat: Raili Kataisto Kotiseutuyhdistyksen adresseja jälleen saatavana Vuoden 2004 aikana on myyntiin tullut erä uusia Karkkilan Kotiseutuyhdistyksen adresseja. Kansiin on valittu Jaakko Ahopalon maalauksia. Adressien hinta on 12 euroa. Niitä on myynnissä sekä Karkkilan kirjakaupassa että Osuuspankin Karkkilan konttorissa

12 Häpeämätön herrasmies Osuusliike Tuen vahvat miehet, JK Virtanen ja Antti Pasanen. Kuva on Karkkila-Högforsin työläismuseon kokoelmista. Monet karkkilalaiset muistavat hyvin JK Virtasen, osuusliike Tuen entisen toimitusjohtajan. Hänestä ja hänen sanavalmiudestaan tuli legenda jo hänen elinaikanaan. Mm. myöhemmin Tuen johtajana toimineen Antti Pasasen ansiosta JK:n juttuja on säilynyt paljon myös jälkipolville. JK oli sen verran ahkera huulenheittäjä, että kaikkia hänen juttujaan ei varmasti koskaan pystytä taltioimaan. Seuraavassa kerron muutamia omakohtaisia kokemuksia ja muistoja, joista osan olen selostanut joskus jo Karkkilan Seutu vainajan palstoilla. Näin iän karttuessahan on tyypillistä, että alkaa kertoa uudelleen jo aikoja sitten ehkä useinkin kerrottuja tarinoita. Lukuisat tarinat JK Virtasesta sijoittuvat ravintolamiljööseen, etenkin ravintola Rautaruukkiin, joka kuvassa on 1950-luvun asussaan. Kuva on Karkkila-Högforsin työläismuseon kokoelmista. Olimme JK:n kanssa hyviä ystäviä, vähän sukuakin toisillemme. Mitenkään säännöllisiä tapaamisemme eivät olleet, mutta lyöttäydyttiin yhteen, jos satuttiin samoihin tilaisuuksiin, ja usein istuttiin yhdessä ravintolassa maailmaa parantamassa. JK oli periaatteessa erittäin hyvänahkainen ihminen, mutta jos joku häntä inhotti, hän kyllä aika sumeilematta saattoi toista mollatakin. Tilanteen mukaan hän esiintyi huoliteltua kirjakieltä puhuvana herrasmiehenä tai sitten tutummassa seurassa mehevää Pyhäjärven murretta päästelevänä kansanmiehenä. Olen joskus miettinyt, että JK:lla oli varmaan ehtymätön varasto sutkauksia tallessa pääkopassaan. Sieltä hän sitten aina salamannopeasti poimi yhden sopivissa tilanteissa. Sen verran nopeasti niitä murjaisuja aina tuli, ettei voisi uskoa niiden ainakaan aina olleen uusia luomuksia. Olin 1960-luvun puolivälin jälkeen kauniina kesäpäivä- nä lähdössä kesälomalle. Päätin juhlistaa tapahtumaa Rautaruukin yläkerrassa. JK istui siellä jo valmiina parin herrasmiehen kanssa. Istuin pöytään ja kerroin, että ansaittu loma oli viimeinkin alkamassa. JK:n kommentti: Niin, ainahan sinä lomaa pidät, mutta laki määrää, että joku aika vuodesta täytyy merkata myös papereihin lomana. Yksi asia, josta JK jaksoi ilkeillä ihmisille, oli parran kasvattaminen. Hän sanoi, että kääntää mieltä katsella tämmöisiä miehiä. Olen aina ollut hiukan laiska parturoimaan naamaani, ja niinpä sain JK:lta useita huomautuksia ulkonäöstäni. Joskus 1980-luvulla partani pääsi venähtämään jo aika pitkäksi, ja JK:n veistelyt lisääntyivät. Kerran oltiin yhtä aikaa kassajonossa Helsingintien E-Marketissa (nyk. Siwa). Huomasin, että JK katsoi ympärilleen selvästi varmistaen, että meillä oli yleisöä. Hän sanoi kuuluvasti: Et sinäkään ole vielä saanut naamaasi ruokottua. Helvetti, kyllä minä sen ymmärrän, jos joku jättää perseensä pyyhkimättä, siitähän on vahinkoa vain sille itselleen. Mutta että joku kasvattaa tuommoista tunkiota nenänsä alla, sen näkeminen oksettaa kaikkia muita. Yhtä tylyä tekstiä JK lasketteli erään toisen parrakkaan kaverin ulkonäöstä: Ihmettelin yks aamu, kun linnut lakkai laulamast. Mää menin ulos kattomaan ja näin, et se karvanaama seisoi Nuurttin kulmal. Ajattelin, et mää voisin palkkaa sen joku päivä hommiin. Toisin tontin kulmal korin kaljaa ja panisin sen kaverin istumaan sihen viäreen. Ei olis naapuriskan rastai. Kaikki eivät JK:n huumoria parta-asioissakaan sulattaneet. Eräässä vähän hienommassa tilaisuudessa JK lohkaisi erään yhteisen tuttavamme ulkonäöstä. Vitsailun kohde loukkaantui sen verran, että poistui tilaisuudesta. Tämän jälkeen hän selvästi vältteli kaikkia tilaisuuksia, joihin tiesi myös JK:n olevan tulossa. Kun kerroin tätä koskevasta havainnoinnistani JK:lle, tätä nauratti: Helvetti, sehän ymmärtää enemmän kuin olen luullut. Vaikka JK olikin herrasmies, toisaalta mikään ei ollut hänelle pyhää. Yksi kaikkein tunnetuimpia juttuja on hänen tokaisunsa hautajaisissa ( Kaikki näyttää olevan paikalla, päivänsankari vain puuttuu. ). Joskus luvulla, kun liikkeiden aukioloajat eivät olleet ihan samalla mallilla kuin nykyisin, JK oli uskottuna miehenä perunkirjoitustilaisuudessa. Muut olivat vähän pidättyväisiä puheissaan, kun oli sentään kysymys hiljan pois menneen omaisen jäämistöstä. Kun käytiin läpi virkatodistuksia, JK huomasi, että ne olivat melkein kaikki papinkirjoja eli kirkkoon kuuluvien virkatodistuksia. Ja näin hän aprikoi ääneen: Kirkosta on se hyöty, että kun ne soittavat perjantaisin kymmenen aikaan kirkonkelloja, torille tulleet maalaiset tietävät, että viinakauppa on auki. Eikä siitä kirkosta muuta hyötyä sitten olekaan. Näin kerran JK:n tulevan hautausmaalta, ja kun hän ehti luokseni, havaitsin hänen olevan todella vahvasti päissään, kulkeminen eteenpäin sujui vain vaivoin. JK viittasi taakseen: Kävin hautuumaalla. Kyllä isä ymmärtää, sekin oli ryyppymiehiä. Eräs yhteinen tuttavamme sai kerran päähänsä kokeilla, miten paljon JK kestäisi Jaloviinaa (se oli JK:n mielijuoma silloin, kun hän itse maksoi). Sovittiin kolmistaan tapaaminen Rautaruukkiin. Minä olin lupautunut kuskiksi, joka hoitaisi molemmat muut kotiin. JK oli tuolloin jo ikämies, eikä se kestävyys ollut enää samaa luokkaa kuin aikaisemmin. Muistaakseni kuudennenseitsemännen Jallun jälkeen tapahtui se, josta monesti ennenkin olin todennut JK:n hiukan yli pamahtaneen 22 23

13 vahvan humalatilan: hänen alaleukansa ja alahuulensa ikään kuin halvaantuivat paikoilleen, ja silmät alkoivat seistä päässä. Hän ei selvästikään ollut enää täysin tajuissaan. Ajattelin miehen kunnon olevan jo sen verran heikko, että olisi vaikeuksia hänen kotiin saamisessaan. Kesken kaiken JK kuitenkin taputti minua polveen ja sanoi: Ota sinäkin vaan, kyllä minä ajan. Aika pian sen jälkeen kuitenkin lähdettiin ihan kiltisti kotiin. Ja minä ajoin. Antti Pasanen kutsui JK:n mukaan yleensä aina, kun Tuki järjesti tilaisuuksia, joissa oli tarjoilua. Pasanenkaan ei välttynyt JK:n irvailuilta. Kerran eräässä vähän arvokkaammassa tilaisuudessa Antti oli mukana tultuaan juuri Kanarian saarilta lomanvietosta. Salissa oli hetken aivan hiljaista, sitten kuului JK:n ääni: Näettekös, kun Antti on ruskea. Sillä on ollut Kanarialla ikkunapöytä. Helsingissä sijaitsevaan Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Kansanrunousarkistoon on kerätty runsaasti vanhoja kansantarinoita. Sieltä löytää omaa kotiseutua koskevia tarinoita, jopa omien sukulaisten kertomina. Arkistossa on myös erillinen paikkakuntakohtainen kortisto, josta löytää helposti myös Karkkilaa koskevia tarinoita. Näissä tarinoissa näkyy hienosti paikallinen murre, ovathan ne vanhankansan ihmisten kertomia. Tutkiessani edellä mainittua kortistoa löysin myös kotikylääni Haavistoa koskevia tarinoita, joista muutama tässä: Vitsi piili myös siinä, että Antti Pasanen oli tunnetusti erittäin pidättyväinen alkoholin kanssa. Hän oli mestari järjestämään kosteitakin juhlia, joista hän kyllä itse aina hyvin alkuvaiheissa salaperäisesti katosi. Varaisännät hän oli tätä varten aina nimittänyt jo etukäteen. Heidän lisäkseen JK yleensä viihtyi aika myöhään. Sen verran laaja JK:n sutkausvarasto oli, että en ainakaan minä muista kovin monta sellaista irvailua, jota hän olisi käyttänyt häiritsevän moneen kertaan. Yhden sentään kuulin aika monissa yhteyksissä: Jos joku kysyi (vähän hienommassakin) tilaisuudessa, missä olisi vessa, JK odotti, että kysyjä oli jo vähän kauempana, sitten kuului matalaääninen kommentti: On se merkillistä, että lähdetään tänne asti paskalle. Sanokaa mitä sanotte, mukava mies JK oli. Ja hyvä ihminen. Haavistolaisia tarinoita Raimo Laaksonen Yöllinen vieras miilukojussa Pyhäjärven Haaviston kylässä on Hallahuhta niminen torppa ja sen torpan riiheen hirtti itsensä itsellisnainen nimeltä Ilmakkaan muija. Siitä on kulunut aikaa noin 100 vuotta. Haaviston Ylitallein talossa oli siihen aikaan eläkevaari, joka poltti sysimiilua metsässä. Makai yöseet pienessä turpeilla peitetyssä maakuopassa, jossa oli sisäänlämpiävä kivinen kiuvas eli tulipesä nurkassa, jota kutsuttiin miilukoju. Yöllä valona käytettiin päreitä. Vaari nukkui siellä kun eräänä yönä nyhkäi joku vaaria kylkeen. Vaari otti valkeaa päreeseen ja näki kun Ilmakkaan muija seisoi vieressä, alkoi puhua vaarin kans vanhoi asioi (Ilmakkaan muija oli silloin jo hirttänyt ittes). Vaari pelkäi, meni toisel päiväl kotjas ja otti pienen tytön ja virsikirjan mukaansa. Toisella yötä tyttö nukkui sikeästi ja vaari luki virsikirjaa. Ilmakkaan muija tuli taas ja vaari ei saannu tyttöä herävymään, vaikka se koetti nipistellä sitä. Viimein Ilmakkaan muija sanoi: Älä revi sitä tyttöö, ei se nyt herävy ja sitte se sanoi Muista nyt että menet ja puhut Pyhäjärven papil neet mitä minä täälä olen puhunnut, mutta älä puhu siitä kellekkän muille, jos niin teet niin en minä enään tule. Vaari meni toisel päiväl pappilaan puhumaan, sitä ei tierä mitkä asiat neet oli, sillä vaari ei uskaltanut siitä kellään puhua. Muutamat tiesi puhua, että Ylätallein vaari oli tehnyt Ilmakkaan muijal jonkun vääryyden, jonka tähren se itses sitte hirtti ja sitte jälkeen kuolemas tuli kiusaamaan vaaria sinne miilukojuun Tarinan on taltioinut Ul. Pyhäjärveltä K. Raunio, joka oli innokas kansanperinteen kerääjä. Sutkia kiinni ottamassa Tänne Pyhäjärvel Haaviston kylään karvari Jokisel tuli yks miäs ja sanoi olevas karvarin sälli ja opetti Jokisen tekemään punaist safiaanii. Se oli siin toista viikkoo. Mistä sitte mahtoi tulla tieroksi että se oli Sutki. Oli sunnuntai aamupäivä, Sutki oli Sipolan kammarissa. Haaviston kylän miehet oli kooneet ittes Sipolan pihal, tarkotus oli ottaa Sutki kiini, kun se tulee kammarist ulos. Viimein Sutki tuli, huomai miästen meininkit ja huusi Ottakai Sutki kiine, se menee nyt. Mut miähet ei tohtineetkan. Sutki meni Jaakkolan taloon, siin 7 km. Ja piti siin ehtool raamantunselityksen. Makai yöseen kamarissa, aamul sanoi poislähteissäs Älkä panka toiseesti vieras miästä simmoseen huonees maata, siäl on teiren kaikki parhaat tavarat. Mää olen Sutki, jos olette kuullet puhuttavan. Tiistaita vasten yöllä se meni Nurmijärven Korvenkylään Ylikorvin rustholliin ja tarkasti siäl kaikki paikat. Aamulla oli kirjelappu portintolpas ja siinä oli kirjoitus: Tätä taloo sanotaan rikkaaks Korvin rustholliks eikä ollut rahaa kun 25 pennii enkä mää sitäkän viittinyt ottaa. Sitte Sutki meni Klaukkalan kylään. Siälä nimismiäs ja siltavouti ottivat Sutkin kiine ja veivät Klaukkalan sepäl, joka niitoi raurat kiine. Mutta kun Sutki ei pysynyt rauroissa niin seppä tiesi taikatempun. Otti Sutkin niskasta verta vasaran päähän jolla löi niitnaulat kiine ja sanoi Kyl nyt pitää johon Sutki vastai Juu mut panes joku toinen miäs viäl kiine jos saat. Samana ehtoona seppä sai halvauksen. Pysyi halvattuna kuolemaas asti eikä tehnyt yhtään työtä enää jälkeen Sutkin rauroituksen. Tarinan on taltioinut Ul. Pyhäjärvellä K. Raunio, jolle sen kertoi karvari Jokinen Haavistosta. Saman tarinan kertoi myös Jussi Kröönlunt Nurmijärven Korvesta. Pieni kuiva ämmä ja painoi kuin lyijy Siel Haavistos oli semmonen pirullinen muija kun kutsuttiin Fetun Amaliaks. Se oli hyvin ilkiä ämmä. Se haukkui ja saratteli kaikki ihmiset. Kukaan ei juur säästynyt sen saratuksilt. Mut sit kun se kuoli pyyrettiin minun kun mul oli silloin hevonen, viemään sen ruumist kirkol, mut se vasta oli työ. Kaks miästä ei voinu nostaa sen arkkuu, ei sit yhtään mihenkään. Meitin täytyi hakee apuu niin et meittii oli jo neljä viis miästä ja sittenkin saatiin tuskin se rattail, aijai se painoi niin paljo et vaikka sen kokonen pieni kuiva ämmä olis ollut plyijyy ei se olis millään niin paljo painannu. Kun lährettiin niin hevonenkaan ei millään tahtonnu voira sitä vetää, se veti kun suurta rautakuormaa. Siit ei ol kun noin pual kilometrii maantiälle ja sil välil tuli hevonen oikeen paksuun vaahtoon. Mut sit se maantiällä kulki niinkun vähä helpommin. Kyl hevonen kovin märkä oli vielä kun kirkollekin päästiin ja jumalattomast se sielläkin painoi. Tarinan on Ul. Pyhäjärveltä taltioinut Juho Salmi, jolle sen kertoi Arttur Salmijärvi. Neito jota ei ollutkaan Pyhäjärven Haavistostossa on Suni niminen talo kylästä 4 kilometriä yksinäises paikas valtamaantien viäres. Konsta kertoi näin: Kun mää menin ehtool myöhään kyläst kotja, oli pimjä ja kun mää menin vähä sillalt, ni siit tuli niin nätti nuor flikka muu vastaasain. Mää aattelin Sinkne on ollut saattamas nuarempaa veljeetäin kotjo ja kun se tuli juur mun kohrallain, ni mun piti ottamaan siit kiini ja tekemään sil kiusaa, mut kun mää juur meinain siit kiinnen saara, ni ei siin ollukkan mitään. Se katovui juur mun käsiisäin. Konstan kertoman tarinan on Kansanrunousarkistoon taltioinut K. Raunio. Matti Mäki 24 25

14 Alimmaisten kyläkirja valmistui Parisen vuotta kestänyt suururakka on ohitse. Alimmaisten kulmakunta on saanut oman kyläkirjan, jonka julkistamistilaisuus oli Kirja maksaa 35 euroa. Sitä on saatavana ainakin Osuuspankin Karkkilan konttorista. Aherruksen tuloksena syntyi yli 400-sivuinen teos ja sen liitteeksi kuvaromppu. Silti paljon aineistoa jäi vielä ylikin. Kyläkirja innosti monia kirjoittamaan pitkiäkin muistelmia lapsuudestaan ja nuoruudestaan. Eräs kirjoittajista on Jaakko Laaksonen, joka nykyisin asuu Hämeenkyrössä, mutta osallistui innolla kirjan tekemiseen ja matkusti kerran kuukaudessa pidettyihin palavereihin aina, kun vain se oli mahdollista. Jaakko kirjoitti muistikuviaan ylös niin paljon, että vain pieni osa niistä mahtui kirjaan. Kotiseutuyhdistyksen jäsenlehti on kuitenkin saanut luvan julkaista lisää. Tässä muisteluksia Alimmaisten koulusta. Alimmaisten koulussa En ole aivan varma koulun oppilasmäärästä vuonna Ensimmäisen vuoden koulukuvassa, jossa on vain Veljekset Jaakko ja Alpo Laaksonen olivat aktiivisesti mukana Alimmaisten kirjan toimitustyössä. Jaakko tuli palavereihin Hämeenkyröstä ja Alpo Vihdistä. Jaakko innostui myös kirjoittamaan runsaasti muistikuvia nuoruudestaan ja Alimmaisista. Palaverissa kuvasi Marja Holli. alaluokka, oppilaita on 27, ja toisena vuonna samaisessa kuvassa meitä on 26. Olisikohan koko koulussa ollut silloin viitisenkymmentä oppilasta? Tuolloin elettiin muutoksien aikaa: peruskoulu teki tuloaan (tosin se oli vielä kaukainen asia) ja sen merkit alkoivat näkyä pikkuhiljaa kaikkialla. 7. luokka siirtyi jossain vaiheessa silloisen kansalaiskoulun puolelle, ja se tietysti aiheutti muutoksia kansakoulujen oppilasmääriin. En tiedä, johtuiko siitä, että kun ikäluokkani siirtyi kolmannelle luokalle, meidät kaikki 11 laitettiin aluksi yläluokkaan. Ensimmäisenä koulupäivänä tehtiin kuitenkin päätös, että osa meistä siirtyy takaisin alaluokkaan, koska Katrilla oli siellä niin tyhjää. Minusta oli hienoa olla yläluokassa ja olinkin suunnattoman helpottunut, kun kuulin, että vain neljä siirtyy, ja minä en ollut siinä joukossa. Joskus kun pidimme koko koulun yhteisiä tilaisuuksia, niin meistä yläluokkalaisista oli naurettavaa, kun ikätoverimme alaluokasta viittasivat kuten ekaluokkalaiset: käsi nostettiin kunnolla ylös, sitä heilutettiin ja pahimmassa tapauksessa noustiin vielä seisomaan, että opettaja varmasti huomaisi. Meillä yläluokassa viitattiin asiallisesti, kyynärpää pulpetissa. Anneliserkku oli yläluokassa ja hän oli ylpeillyt siellä ylemmässä kastissa minulle jo vuoden. Nyt pääsin hänen kanssaan samaan luokkaan ja olin asiasta hyvin ylpeä. Ikävät muistot jäävät usein valitettavasti mieleen paremmin kuin ne iloiset. Ollessani alaluokilla, muistaakseni toisella luokalla, piirsimme vierustoverin kuvan. Minä olen värisokea ja siihenastisessa maailmassani olin pärjännyt tuolla vajavaisella värien erottelukyvyllä aivan loistavasti. Minulle oli aivan sama, minkä värisen väriliidun otin käteeni, sillä en ollut koskaan tajunnut sitä tosiasiaa, että kaikki ei voi olla minkä väristä vaan. Minun kotipiirustuksissani ruoho saattoi olla sinistä, puut punaisia. Virtasen Ossi, vierustoverini rupesi itkemään, kun piirsin hänelle vihreän tukan luvulla elettiin kuitenkin vielä sitä aikaa, että tukka oli sen värinen, mitä se luonnostaan oli. Katri selvitti asiaa ja totesi, että olen varmaankin värisokea, mikä taas johti siihen, että minut vietiin luokan eteen, minulle näytettiin eri asioita ja kysyttiin, minkä värinen tämä on, ja kun tietysti vastasin päin honkia, niin kaikki saivat nauraa. Olliloilla oli koira, Metti, ja joskus välituntisin jonkun oppilaan velvollisuuksiin kuului Metin ulkoiluttaminen. Minä en ole koskaan ollut mikään koiraihminen. Ei meillä kotona eikä myöskään lähipiirissäni ollut koskaan koiraa lapsuudessani. En siis osannut edes käsitellä koiraa, mutta jos käsky kävi, niin pakkohan se tehtävä oli suorittaa. Metti käyttäytyi ulkoiluttamisvuorollani ensin aivan hyvin, mutta sitten jostain syystä koira innostui, alkoi hyppiä ja minun ensimmäinen reaktioni oli tietysti se, että nostin käteni ylös. Tästähän koira yleensä vaan innostuu hyppimään lisää. Tunsin kuinka Metin hampaat osuivat käteeni ja pelästyin, koska kuvittelin koiran aikovan purra. Aloin itkeä ja vein koiran takaisin Olliloiden puolelle. Katri ihmetteli itkemistäni, ja minä en saanut suustani muuta ulos kuin: Metti puri minua. Tämä lausahdus johti siihen, että koko koulu kutsuttiin yläluokkaan, minun käteni näytettiin kaikille ja kysyttiin, näkeekö kukaan siinä puremisen jälkiä. No, eihän siinä kukaan mitään nähnyt, ja minut tuomittiin valehtelijaksi ja arestiin. En ole koskaan ollut mikään urheiluihminen ja herätän aina suurta ihmetystä, kun kerron, etten koskaan ole osallistunut hiihtokilpailuihin enkä paljon muuhunkaan, missä on kysymys samanaikaisesti liikkumisesta ja kilpailemisesta. Vanhemmat sisarukset olivat olleet mukana jopa koulujen välisissäkin kilpailuissa, ja niistä muistona kotona oli joitakin palkintolusikoita. Muistan vain, kuinka tyhmää ja tylsää niiden kiillottaminen oli ennen joulua ja juhannusta. Minusta ne olivat turhia kapistuksia. Kun Alimmaisilla oli hiihtokilpailut, minä olin yleensä vapaaehtoinen latuvahti. Tehtävänä oli seistä Sorkin mäen alla siinä kohdassa, missä kahden ja kolmen kilometrin latu lähtivät kulkemaan eri reittiä. Täytyi tarkkaan vartioida, että ylempiluokkalaiset varmasti menivät pidemmän reitin, ettei kukaan vaan huijannut. Minusta ladun tekeminen oli myös hauskaa puuhaa. Olin aina tottunut lähtemään umpihankeen ja tekemään omia latujani, ja siksi aina kun kansakoulun hiihtolatuja tehtiin, olin ensimmäinen jonossa. Eihän se mitään helppoa ollut, kun esimerkiksi Sorkin mäen alta lähdet

15 Kirjan teon yhteydessä järjestettiin erilaisia tilaisuuksia. Kesän 2004 alussa patikoitiin joukolla Metelimäen laelle maisemia ihailemaan. Kuva: Juhani Holli luvun loppupuolella paikkakunnalla lopetettiin ensimmäiset kansakoulut. Lakkautettujen koulujen tavaroita siirrettiin toimivien koulujen käyttöön. Meilletiin kohti Kurvilaa tekemään latua, mutta jonkun täytyi mennä ensimmäisenä, ja muut kokivat urakan aika hankalana. Muuten voimistelutunneista on jäänyt mieleen, että syksyllä ja keväällä pelattiin neljää maalia ja talviaikoina hiihdettiin. Varsinainen voimisteluosuus opetettiin vanhan koulun puolella siinä samassa luokassa, jossa pidettiin puukäsityötunnitkin. Voimistelua kai se lähinnä oli ja Reinon kanssa myös joskus pojille (ja muistaakseni myös tytöille) sellaista armeijaharjoittelua: Käännös vasempaan päin, asento, lepo jne. Minua nuo sulkeiset ärsyttivät, ja siitä varmaan johtuukin, että parikymppisenä lähdin suorittamaan asevelvollisuuttani siviilipalveluna. Näin huonosti menivät Reinon opit perille! Oppilailla oli tietenkin velvollisuuksia. Oli järjestäjät, joilla oli se suuri etuoikeus olla välitunnit sisällä, mutta monia asioita piti muistaa tehdä tuon 15 minuutin aikana. Ennen ruokailua pari yläluokan oppilasta meni auttamaan keittäjää pöydän kattamisessa. Aamuisin oli myös maitojärjestäjä eli sellainen oppilas, joka toi maidon kouluun. Muistaakseni yhteen aikaan koulun maito ha- ettiin Pullilta, ja minäkin olen tullut kouluun pyörällä maitoämpäri ohjaustangolla heiluen. Rangaistuskeinoina käytettiin arestia ja osaamattomuudesta jäi laiskaan. Ruumiillista kurittamista esiintyi myös, mutta pahimmat tapaukset ilmeisesti siten, etteivät muut oppilaat olleet näkemässä. Minäkin olin muutaman kerran arestissa. Laiskassa olin ainakin Jaakobin pojista (piti osata koko lista), ja varmaan myös Ateenalaisten laulu tuotti minulle vaikeuksia. En kyllä vieläkään ymmärrä niitä sanoja. Usein olenkin ihmetellyt, miksi niin vaikeita sanoituksia täytyi opetella. Joululauluja piti osata ulkoa aika monta, mutta niissäkin on usein outoja sanoja. Muistan sellaisenkin tilanteen, kun Reino kuulusteli Kun maass on hanki laulun sanoja. Siinähän on se kohta on äiti laittanut kystä kyllä ja oppilas sanoi: on äiti laittanut herkut monet. Hyvin kerrottu selvällä suomella, mutta ei siitä Reino tykännyt. Muilla kouluilla oli yleensä viikon hiihtoloma, mutta meillä Alimmaisilla harvoin. Vastineeksi saimme toukokuussa vapaapäiviä. Huhu kertoi, että Reino järjesti koulupäivät näin, koska toukokuussa tarvittiin paljon aikaa esimerkiksi todistuksien kirjoittamiseen. Helmikuussa otti päähän, kun muut saivat pitää pidemmän loman, mutta toukokuussa oli mukavaa, kun sai nauttia keväästä kotona enemmän. Koulun kevätjuhlat olivat vaatimattomampia tilaisuuksia kuin joulujuhlat. Kevätjuhlassakin tietysti oli näytelmä. Minulla oli (varmaan viidennellä) prinssin rooli, ja se oli oikein pääosa. En minä siitä kauheasti välittänyt, mutta suostuin kuitenkin. Vuorosanojen opetteleminen oli puisevaa, ja siitähän Reino minut haukkui oikein kunnolla toukokuun lopulla. Hyvin se näytelmä meni, ja lopussa prinssi ja prinsessa (eiköhän se ollut Virtasen Kaija) saivat toisensa. Jos mietin, mistä Alimmaisten kansakoulussa opitusta asiasta minulla on eniten ollut hyötyä, niin ensimmäisenä tulee luku- ja kirjoitustaidon lisäksi nuotinlukutaito sekä suomen kielen sanaluokkien, sijamuotojen ja lauseenjäsennyksen oppiminen. Oppikoulussa loistin taidoillani suomen kieliopissa ja yliopistossa ihmettelin, kun opiskelukaverini eivät välttämättä aina tienneet, mikä on objekti tai adverbiaali. Totesin aina: Nuohan opittiin jo kansakoulussa! Ollessani neljännellä tai viidennellä luokalla Ollilat muuttivat Karkkilaan asumaan. Tuntui oudolta, kun he eivät tulleetkaan enää sieltä yläluokan ja asunnon välisestä ovesta aamuisin, vaan aivan ulko-ovesta. Viidennestä luokasta muistan sen, kuinka Reinon terveydentila heikkeni ja koska hän ei päässyt koulupäivän aikana lepäämään kotiin, niin hänen oli tehtävä itselleen tuoleista yläluokan takaosaan sänky, jossa hän sitten oli pitkällään, ja me oppilaat kävimme sieltä aina kysymässä neuvoja ja lisätehtäviä. Lauantai-iltapäivien yhteinen tunti Alimmaisten kansakoulussa on myös jäänyt mieleeni. Se päätti mukavasti kouluviikon, ja kun siellä oppilaat esittivät itse ohjelmaa, niin se oli mukava vaihtelu viikon muille tunneille. Minäkin lauloin joskus varmaan viidennellä luokalla Holvikirkon ja Marsin matkan. Muistan myös oppilaiden pitämät tietokilpailut ja muutkin pelit. Katri hämmästytti kerran koko koulua kilpailussa, jossa täytyi arvioida minuutin kuluminen. Katri tietysti laski sekunnit. Sitä ei meistä kukaan keksinyt. Tuon yhteisentunnin aikana Reino muistaakseni hoiteli myös pankkiasioita. Mielestäni homma kävi niin, että oppilas voi tuoda Reinolle säästönsä, ja ne toimitettiin sitten Säästöpankkiin oppilaan omalle tilille. Minä en muistaakseni tuota käytäntöä koskaan kokeillut, mutta jotenkin on sellainen mielikuva, että näin se käytännössä tapahtui. Ja olikohan siinä vielä joku sellainenkin systeemi, että keväällä hyvin säästäneitä palkittiin? Mieleen ovat jääneet myös rainaesitykset ja kouluradioohjelmat. Yläluokassa oli radio ja ala-luokassa kaiutin. Se oli ihmeellistä, kun sen pystyi kytkemään niin, että vain ala-luokassa kuunneltiin ja yläluokka opiskeli samaan aikaan kuumeisesti omia tehtäviään

16 kin tuli Alimmaisille paljon uutta ja ihmeellistä. Koululla oli myös kirjasto, josta saimme lainata kirjoja aina lauantaisin yhteisentunnin jälkeen. Eihän siellä kovin valtavia kirjavarastoja ollut, mutta jotain kuitenkin, ja kyllä sieltä usein lainattiin Anni Swania ym. Keväällä 1969 yläluokan ryhmäkuva on otettu kirjaston portailla eli siellä sisäänkäynnillä, mistä pääsi ruokalaan ja keittäjän asuntoon. Kuvassa on 19 oppilasta. Koulun seinäs- sä on kirjaston aukioloajat: torstaisin ja lauantaisin Tuona samaisena keväänä otettiin ryhmäkuva myös kevätjuhlaan osallistuneista vanhemmista. Meidän äitikin siinä hymyilee tyytyväisen näköisenä, kun viimeinen lapsistaan lähtee tästä koulusta. Olliloilla oli aina se tapa, että koulukuvat otettiin kevätjuhlapäivänä. Silloin kaikilla oli parhaat päällä. Tämän ainakin luulen olleen siihen syynä. Jaakko Laaksonen Ehtisiköhän toimittaja? Heikki Savola on tehnyt 20 vuotta toimittajan töitä. Vuodesta 1999 hän on ollut kaupunkilehti Karkkilalaisen päätoimittaja. Alimmaisten koulun pihaa koristi Liisa Ollilan leikkimökki, jota Hannele Toivonen (kouluaikaan Lindelöf) ihaili niin, että tallensi sen piirustukseensa. Piirros on säilynyt Hannelen kokoelmissa. Karkkilan Kotiseutuyhdistyksen jaostot: Matkailujaosto: Silvan, Juhani Keräilyjaosto: Valonen, Antti Sukututkimusjaosto: Wikberg, Pekka Vaiveronkatu 32 A 1, Hyvinkää puh , Haavaisojantie 4, Karkkila puh Koivistontie 169, Karkkila puh , , Otteita tavallisesta työpäivästä paikallisen lehden toimittajan päiväkirjasta Kello 7.50 sähköpostiohjelma kertoo ottaneensa vastaan 25 uutta viestiä, joista poistan heti 15. Samalla kun avaan tietokoneen ohjelmia jutun kirjoittamista ja valokuvien käsittelyä varten, vilkaisen mitä päivän lehdet kirjoittavat, tarkistan ilmoitusmyynnin tilanteen, mietin riittävätkö jutut suunniteltuun sivumäärään, avaan postiluukusta pudotettuja kirjeitä, otan esiin eilen kokoontuneen lautakunnan esityslistan, merkitsen kalenteriini tulevia tapahtumia ja keitän kahvia. Tarkistan, mikä on työtilanne: kolme juttua kesken, kaksi juttua muistiinpanoina pöydälläni, kaksi juttukeikkaa edessä. Kahden keikan valokuvat odottavat käsittelyä. Kello 8.01 heti radiouutisten jälkeen soitan viranhaltijalle ja tarkistan lautakunnan päätökset. Saman tien kun suljen puhelimen, se soi. Otan vastaan järjestöpalstalle tulevan tekstin ja sovin juttukeikasta. Kello 8.25 kirjoitan eilispäivänä tekemääni haastattelua uutiseksi. Kirjoittamisen lomassa vastaan pariin puheluun ja ennen kuin taas pääsen kirjoittamisen rytmiin, naputtelen vastauksen sähköpostiviestiin. Välitän lehden uuden tilaajan tiedot painoon postittajalle ja laskuttajalle. Kello 8.45 lähden ensimmäiselle juttukeikalle. Keskeytän kirjoittamisen ja takki päällä vastaan vielä puheluun ja otan lukijan juttuvinkin vastaan. Ovella joudun tuottamaan kiivastuneelle autoilijalle pettymyksen, hänen saamansa ylinopeussakko on täysin aiheellinen, en voi auttaa asiassa. Karkkilan keskusta-alueella nopeusrajoitus on 40 km/h ja ei liikenneympyrässä ei tarvitse koskaan vilkuttaa vasemmalle. Kello 9.45 palaan juttukeikalta. Käyn läpi päivän postit, vastaan muutamaan sähköpostiin, täytän kalenteriani tulevilla tapahtumilla. Kysyn sähköpostitse avustajalta, ehtisikö hän hoitaa viikonloppuna kaksi juttukeikkaa. Käsittelen avustajilta saapuneita tekstejä ja jatkan eilispäivän keikan purkamista. Kello käyn toisella juttukeikalla. Kello jatkan juttujen kirjoittamista, tarkistan ilmoitusmyynnin tilanteen, mietin hetken sivumäärää, vastaan puhelimeen, enkä osta värikasetteja vaikka saisinkin ilmaisen taskuradion, valitsen juttukeikalta ottamistani valokuvista kaksi ja käsittelen ne painokuntoon. Kello 13 käyn lautakunnan listan kimppuun, valitsen jutuiksi sopivat aiheet (kolme) ja alan naputella. Kerron ilman lehteä jääneelle lukijalle olevani pahoillani jakeluhäiriöistä ja lupaan kertoa häneltä terveiset jakeluyhtiölle, jonne soitan samantien. Sovin tapaamisia tuleville päiville, vahvistan lehden sivumäärän painoon, kirjoitan avustajien tekstejä tietokoneelle, lisään järjes

17 töpalstalle pari tapahtumaa ja mietin mitä teen seuraavan viikon lehteen. Kello 14 käyn juttukeikalla ja matkalla lupaan puhelimessa tulevani kertomaan yhteiskoulun oppilaille toimittajan työstä. Kello nostan ensimmäiset jutut lehden sivuille, aloitan sivujen taiton. Kello vastaan puhelimeen: Meillä on tässä juuri alkanut tilaisuus, unohdimme kertoa siitä viime viikolla, mutta ajattelimme että josko toimittaja kuitenkin nyt ehtisi Totta kai ehdin, olen viidessä minuutissa paikalla ja puolessa tunnissa taas takaisin pöytäni ääressä. Taitto, juttujen kirjoittaminen ja valokuvien käsittely jatkuu. Kello käyn kaupassa ja kotona syömässä. Kello jatkan taittoa, juttujen kirjoittamista, valokuvien käsittelyä ja seuraavan lehden suunnittelua. Kello ensimmäinen sivu on valmis, tekstit paikoillaan, valokuva kohdallaan ja ilmoitukset oikeilla Balladi Pahajärveltä Kuultaa Pahajärven tarinaa, menneiden aikojen kertomaa. Siitä on satoja vuosia, kun näillä Karkkilan tienoilla äiti poikaansa odotti Turun koulusta jouluksi. Päätti lähteä vastahan, yli järven talvisen, uhkaavan. sijoillaan. Lähetän sivun painoon ja tarkistan Internetsivulta, että se menee perille. Varmistan, riittävätkö jutut ja jatkan kirjoittamista ja sivujen täyttämistä. Kello 20 jälleen tilannekatsaus. Merkitsen sivukarttaan, millä sivuilla on tyhjiä koloja. Osaan on olemassa tekstiä, kunhan vaan kirjoitan, mutta yhteen koloon ei ole tiedossa mitään. Päätän etsiä täytteen siihen vasta aamulla. Sammutan tietokoneen ja lähden kotiin. Kello kirjoitan itselleni muistilapun: pari juttuideaa ja muistutusta huomisista töistä. Kello keksin millä jutulla täytän sivuilla olevan kolon. Kello 03 näen unta, että osallistun löylynheiton MMkisoihin. Tulokseni on 12 metriä. Voittaja osuu kiukaalle hämmästyttävän tarkasti 56 metrin päästä. Kun huoli mielensä valtasi, huivinsa sitoi niin tiukasti. Tummat pilvet Lemmoin takaa kohoaa, ilma pian on lumesta sakeaa. Tuuli Pahajärven pinnalle tuiskua pyörittää korkealle, pian ei näy rantaa, ei jälkeäkään, on kuin ulvoisi sudet nälissään. Naisparka kompastuu peloissaan, nietosten joukkoon hän vajoaa. Sillä aikaa Tornilius-poika tuo saapui jo kotimökkinsä luo, ketään ei ollutkaan paikalla ja aatto oli jo illassa. Arvasi äitinsä lähteneen, järvelle ehkäpä eksyneen. Huhuillen jäällä hän kauhukseen huomasi hahmon lyyhistyneen. Auttoi äitinsä tuvan lämpimään aivan viime hetkillään. Siellä he yhdessä kiitoksen lausuivat Herralle, näin sanoen: Kun pappina poika kerran vaikuttaa, järvi uuden nimen Pyhä nyt saa. Sanat: Satu Ikäheimo 2004 Sävel: Kuulkaa korpeimme kuiskintaa Heikki Savola Armas Pihl kertoi Haukkamäen koululaisten tapaamisessa Pakarissa lauantaina 3.7. muistelmiaan. Tarinat naurattivat osanottajia suuresti ja saivat muutenkin onnistuneen tilaisuuden tunnelman nousemaan entisestään. Tässä Armas Pihlin tarinoita: Haukkamäen hauskimmat jutut kerrottiin kesällä Pakarissa Meillä oli koira, schäferi. Se oli viisas koira, ymmärsi puhettakin. Sen totesi Berghällin Ida, Perhelska, tässä pakarin pihalla. Äiti oli ollut leivänteossa, saanut leivät paistetuksi, vartaalle pakarin kattoon ja lähtenyt kotiin. Koira ei sitä tiennyt, vaan istui ja odotti. Perhelska huomasi koiran, riensi ovelle ja huudahti: Piiliskä meni jo! Koira lähti heti kotiin. * Joku pojista tiesi kertoa: Pesutuvalla teurastetaan sikoja! Asioita hirvitti, mutta mukaan piti mennä, kun poikajoukko pesutuvalle suunnisti. Arkaillen, vähän pelokkaina, kurkistimme ovesta. Matalla pöydällä, ovensuussa, makasi iso emakko. Backmanin Franssu kalttasi sitä huudellen samalla olkansa yli naisille ohjeita. Vesihanat kolisivat, Kaikilla oli tulenpalava kiire. Se kuva jäi mieleen. Armas Pihl hauskutti ihmisiä Pakarissa. Kuva: Raili Kataisto * Joen rinteeseen, Nokimäen kupeelle, tehtiin perunakellareita. Montun kaivuu oli menossa. Lapiopelillä vain, ei silloin ollut kaivureita. Menin lähempää katsomaan. Pahaksi onneksi liian läheltä, sillä osuin Salmisen Mikon montusta lennättämän savipaakun tielle ja kupsahdin kumoon. Mikko pelästyi, nousi montusta, nosti pystyyn, pudisteli vaatteet mullasta ja kysyi: Sattuiks suu? * Enkvistin Eeroi, tuo puuntyöstön taitaja ja katajakiulujen kuulu tekijä, kiersi aina Pusulaa myöten, kun etsi sopivaa katajaa. Kerran näin hänet Iirlammen rannalla, pitkä matkasauva kädessä kulkemassa kohti Ikkalaa. Eräänä viikonloppuna Eeroi oli ottanut miestä väkevämpää vähän liikaa ja käynti oli perin horjuvaa. Isäni sattui paikalle, haki vesikelkan, istutti Eeroin siihen ja työnsi väsyneen mestarin kotiin. Miehet tunsivat hyvin toisensa, mutta nyt Eeroi katsoa killitti kiitollisena ja kysyi: Kukas tei olette? * Sota-aikana pelättiin pommituksia. Olihan kranaatteja tekevä tehdas ihan vieressä. Astalan pojat, Arvo ja Armas, tekivät Lehmähakaan havumajan. Sinne mekin saimme mennä, kun sireeni alkoi huutaa. Puukapula hampaiden välissä istuimme ja jännitimme, putoaako pommeja. Hälytyksen tullessa jokainen kynnelle kykenevä otti mukaansa jonkin tärkeän tavaran. Minä en tainnut ottaa mitään, vanhin veli sen sijaan juoksi sireenin soidessa isän pukupussi selässään kohti Lehmähakaa. * Laskiaistiistaina noustiin varhain, puettiin kiireesti ja riennettiin pihalle, missä huudettiin: Hip, hip, huraa, tuhka puraa. Forssassa, äidin lapsuudessa, oli tapana huutaa näin: Älkää ny ennää maakko, maakko, kanakin jo sannoo kaakkon, kaakkon. Eräänä laskiaisaamuna Nurmen Leo oli tulossa Haukkamäestä työhön tehtaalle. Lapsijoukko kohahti, kun Leo Hartmanin mäessä koko keuhkojensa voimalla komeasti kajautti: Hip, hip, huraa! Armas Pihl 32 33

18 Palautetta Kotiseutuyhdistyksen tuotteiden myyntihinnat Kirjat: Pirkko Sihvo: Myllymäen torppa... 30,- Pekka Lehtimäki: Liistoin Kallei Karkkilasta... 30,- Tiina Valpola: Tapaus Högfors Reino Luoto Eino Halme: Meittii oli neljä riskii miästä. Kaskuja I... 8,40 Reino Luoto Eino Halme: Poijes alta kylävvartijat. Kaskuja II... 8,40 Reino Luoto: Eerikki... 10,- Aaro Salovaara: Rautamäen Uutmanni noita vai shamaani... 5,- Eino Halme: Murteen murinoi ja piänii tarinoi vanhast Högforssist... 6,70 Päivi Mikola Risto Hakomäki: Karkkilan vanha rakennuskulttuuri... 13,50 Rauha Koskinen: Laatokkani hiekkaranta oli valkoinen... 8,40 Reino Luoto: Ols vait, kyl meitil tääl oj joskus lystiikin ollu... 20,- Reino Luoto: Fagerkullasta etulinjaan... 25,- Tuure Hasselman Kirsti Salmi-Niklander: Vuosisadan koulutarina... 13,50 Tommi Kuutsa: Pahan päivän varalle. Ul. Pyhäjärven lainajyvästön vaiheita... 17,- Juhani Silván: Tallella aika eletty. Muistelmia rehtorivuosista... 22,- Marja Holli (toim): Alimmainen Kuninkaanmaalta Mettämyllyyn... 35,- Cd-rom: Risto Nurmi Marja Holli: Viisi vuodenaikaa... 20,- Terveiset Karkkilasta ovat tulleet perille. Viimekertaista lehteä ihastelevat yhdessä Ilse ja postiljooni. Ovikello soi ja intialaissyntyinen posteljoonimme ojentaa paketin, kirjeitä ja päällimmäisenä pinossa on värikäs lehti. Lehden kannessa lukee Karkkila 350. Olen saanut ensimmaisen Kotiseutuyhdistys ry:n jäsenlehteni. Vaihdamme posteljoonin kanssa kuulumisia ja ihastelemme Ilmari Huitin taulua jäsenlehden kannessa. Siinähän hehkuu intialaisia värejä! toteaa posteljooni. Mitä se Karkkila 350 oikein tarkoittaa, What is it? hän ihmettelee. Näytän hänelle kuvan Tuorilan työväentalosta, jonka ohitse usein lenkkeilen Karkkilassa lomaillessani. Siitä alkaa puhe pulppuilla kotipaikkakunnastani. Tässähän viedään Karkkilaa maailmankartalle! Tervehdys Brittein saarilta! Karkkiilaa yrittää posteljooni sanoa. Mitenkä sen hänelle kääntäisi. Karkkila! Se on sellainen Sweet Place makea ja suloinen, mukava paikka! Posteljooni hyppää pyöränsä selkään täällä posti jaetaan edelleen pyöräillen nostaa kätensä hyvästiksi ja huikkaa Karkkilaaa! Lukuhetki ensimmäisen Kotiseutuyhdistyksen lehteni parissa alkaa. Sitten sitä selaavat vielä puolikieliset lapseni ja englantilainen mieheni katselee ainakin kuvat. Jään malttamattomana odottamaan seuraavan numeron saapumista. Ilse Jokela-Metcalf Video: Karkkilalaisia sodan ja rauhan töissä ,- Adressit: Kaikki adressit... 12,- Lehdet: Jäsenlehdet ,50 Kortit: Kaikki kortit... 0,50 Tuotteita on myynnissä Osuuspankin Karkkilan konttorissa, museoissa ja joitakin tuotteita myös Karkkilan Kirjakaupassa. Puhelimitse ja sähköpostitse tuotteita voi tiedustella Pekka Wikbergiltä, puh , ja Raili Kataistolta, puh Postitse lähetettäessä tuotteen hintaan lisätään postituskulut

19 2 Port paye Finlande

SUBSTANTIIVIT 1/6. juttu. joukkue. vaali. kaupunki. syy. alku. kokous. asukas. tapaus. kysymys. lapsi. kauppa. pankki. miljoona. keskiviikko.

SUBSTANTIIVIT 1/6. juttu. joukkue. vaali. kaupunki. syy. alku. kokous. asukas. tapaus. kysymys. lapsi. kauppa. pankki. miljoona. keskiviikko. SUBSTANTIIVIT 1/6 juttu joukkue vaali kaupunki syy alku kokous asukas tapaus kysymys lapsi kauppa pankki miljoona keskiviikko käsi loppu pelaaja voitto pääministeri päivä tutkimus äiti kirja SUBSTANTIIVIT

Lisätiedot

12. kappale (kahdestoista kappale) FERESHTE MUUTTAA

12. kappale (kahdestoista kappale) FERESHTE MUUTTAA 12. kappale (kahdestoista kappale) FERESHTE MUUTTAA 12.1. Liian pieni asunto Fereshten perheessä on äiti ja neljä lasta. Heidän koti on Hervannassa. Koti on liian pieni. Asunnossa on vain kaksi huonetta,

Lisätiedot

Matkatyö vie miestä. Miehet matkustavat, vaimot tukevat

Matkatyö vie miestä. Miehet matkustavat, vaimot tukevat Matkatyö vie miestä 5.4.2001 07:05 Tietotekniikka on helpottanut kokousten valmistelua, mutta tapaaminen on silti arvossaan. Yhä useampi suomalainen tekee töitä lentokoneessa tai hotellihuoneessa. Matkatyötä

Lisätiedot

Joka kaupungissa on oma presidentti

Joka kaupungissa on oma presidentti Kaupungissa on johtajia. Ne määrää. Johtaja soittaa ja kysyy, onko tarpeeksi hoitajia Presidentti päättää miten talot on rakennettu ja miten tää kaupunki on perustettu ja se määrää tätä kaupunkia, Niinkun

Lisätiedot

MARIA MARGARETHA JA EVA STINA KATAINEN

MARIA MARGARETHA JA EVA STINA KATAINEN MARIA MARGARETHA JA EVA STINA KATAINEN Tämä tarina on kertomus kahdesta sisaresta. Sisarukset syntyivät Savossa, Pielaveden Heinämäellä. Heidän isänsä nimi oli Lars Katainen ja äitinsä etunimi oli Gretha.

Lisätiedot

Tunne ja asiakasymmärrys voimavarana palvelunkehi4ämisessä. Satu Mie8nen, taiteen tohtori, taideteollisen muotoilun professori, Lapin yliopisto

Tunne ja asiakasymmärrys voimavarana palvelunkehi4ämisessä. Satu Mie8nen, taiteen tohtori, taideteollisen muotoilun professori, Lapin yliopisto Tunne ja asiakasymmärrys voimavarana palvelunkehi4ämisessä Satu Mie8nen, taiteen tohtori, taideteollisen muotoilun professori, Lapin yliopisto Työpajan tavoite Tunnistetaan palvelukokemukseen lii4yvien

Lisätiedot

Minulle on suuri ilo toivottaa Teidät kaikki oikein lämpimästi tervetulleeksi Rovaniemelle viettämään Talvipäiviä.

Minulle on suuri ilo toivottaa Teidät kaikki oikein lämpimästi tervetulleeksi Rovaniemelle viettämään Talvipäiviä. TALVIPÄIVÄT ROVANIEMELLÄ 12. 14.4.2013 Talvipäivien suojelijan tervehdys Rakkaat Jyty Ystävät, Minulle on suuri ilo toivottaa Teidät kaikki oikein lämpimästi tervetulleeksi Rovaniemelle viettämään Talvipäiviä.

Lisätiedot

Löydätkö tien. taivaaseen?

Löydätkö tien. taivaaseen? Löydätkö tien taivaaseen? OLETKO KOSKAAN EKSYNYT? LÄHDITKÖ KULKEMAAN VÄÄRÄÄ TIETÄ? Jos olet väärällä tiellä, et voi löytää perille. Jumala kertoo Raamatussa, miten löydät tien taivaaseen. Jumala on luonut

Lisätiedot

Plassi Kalajoen vanha kaupunki on vierailun arvoinen

Plassi Kalajoen vanha kaupunki on vierailun arvoinen Plassi Kalajoen vanha kaupunki on vierailun arvoinen kohde kylämiljöineen ja museoineen. Plassilla vierailija voi sukeltaa vanhan Kalajoen keskukseen markkinatoreineen, jokirantoineen ja puutaloidylleineen.

Lisätiedot

Tervetuloa Teinilän Lastenkotiin

Tervetuloa Teinilän Lastenkotiin Tervetuloa Teinilän Lastenkotiin Lapsen nimi: LASTEN OIKEUKSIEN JULISTUS Lapsella on oikeus Erityiseen suojeluun ja hoivaan Riittävään osuuteen yhteiskunnan voimavaroista Osallistua ikänsä ja kehitystasonsa

Lisätiedot

Velkaperää. ennen ja nyt. Opaskurssi 2005 Satu Halonen

Velkaperää. ennen ja nyt. Opaskurssi 2005 Satu Halonen Velkaperää ennen ja nyt Opaskurssi 2005 Velkaperää ennen ja nyt Arkkitehti Birger Brunilan piirtämän ja vuonna 1930 vahvistetun asemakaavan mukaan kaupungin osiin XII XIV kaavoitettiin uusia omakotitontteja.

Lisätiedot

KOSKELAN KIRKKO JA KOSKELAN SAIRAALAN KAPPELI (12.6.2007) Päivitetty 23.2.2015

KOSKELAN KIRKKO JA KOSKELAN SAIRAALAN KAPPELI (12.6.2007) Päivitetty 23.2.2015 KOSKELAN KIRKKO JA KOSKELAN SAIRAALAN KAPPELI (12.6.2007) Päivitetty 23.2.2015 Helsingin kaupungin Koskelan sairaala-aluetta alettiin rakentaa vuosina 1912 1914. Opastaulusta näkyy, että siellä on monenlaisia

Lisätiedot

Kolikon tie Koululaistehtävät

Kolikon tie Koululaistehtävät Kolikon tie Koululaistehtävät I Tehtävät ennen Heureka-vierailua Rahojen ja Suomen Rahapajan historia 1. Ota selvää missä ja milloin raha otettiin ensimmäisen kerran käyttöön. 2. Minkälaisia ensimmäiset

Lisätiedot

Tekninen ja ympäristötoimiala

Tekninen ja ympäristötoimiala Lahden seudun ympäristöpalvelut Tekninen ja ympäristötoimiala 6.11.2006 24.11. alkaa kaamos. Aurinko painuu alas Suomen pohjoisimmassa kolkassa, Nuorgamissa noustakseen seuraavan kerran taivaanrantaan

Lisätiedot

Valmistu töihin! Opiskelijakyselyn tulokset 8.11.2012 Lahti

Valmistu töihin! Opiskelijakyselyn tulokset 8.11.2012 Lahti Valmistu töihin! Opiskelijakyselyn tulokset 8.11.2012 Lahti 1 Kyselyn toteuttaminen Valmistu töihin! Lahden alueen kyselyn kohderyhmänä olivat Lahdessa opiskelevat nuoret. Vastaajat opiskelevat ammattikorkeakoulussa

Lisätiedot

Mitä tämä vihko sisältää?

Mitä tämä vihko sisältää? Asuntotoiveeni Mitä tämä vihko sisältää? 1. Kuka minä olen? 4 2. Milloin haluan muuttaa omaan asuntoon? 5 3. Mihin haluan muuttaa? 5 4. Millaisessa asunnossa haluan asua? 6 5. Millaisella asuinalueella

Lisätiedot

Terveiset yritysvierailulta 17.10. S. G. Nieminen ilahdutti esittelyillassa

Terveiset yritysvierailulta 17.10. S. G. Nieminen ilahdutti esittelyillassa Terveiset yritysvierailulta 17.10. S. G. Nieminen ilahdutti esittelyillassa Puutarhanaiset kävivät kylässä Vantaalla Juurakkokujalla S. G. Niemisellä. Paikkaan oli helppo löytää kehä III:lta, ja siellä

Lisätiedot

TERVEISET TÄÄLTÄ IMATRAN POUTAPILVEN PALVELUKODISTA

TERVEISET TÄÄLTÄ IMATRAN POUTAPILVEN PALVELUKODISTA TERVEISET TÄÄLTÄ IMATRAN POUTAPILVEN PALVELUKODISTA KERROMME KULUNEEN VUODEN KUULUMISISTA JA VIIME VUODEN MIELEENPAINUVISTA TAPAHTUMISTA Talvella oli paljon pakkasta ja lunta. Paljon vaatteita päälle ja

Lisätiedot

EROKUMPPANIT. Nalleperhe Karhulan tarina

EROKUMPPANIT. Nalleperhe Karhulan tarina EROKUMPPANIT Nalleperhe Karhulan tarina Avuksi vanhempien eron käsittelyyn lapsen kanssa Ulla Sauvola 1 ALKUSANAT Tämä kirja on tarkoitettu avuksi silloin, kun vanhemmat eroavat ja asiasta halutaan keskustella

Lisätiedot

SENIORIKAHVILA TOIMINTA KAAMASEN KYLÄSSÄ. Riitta Sipola-Kellokumpu 28.1.2013 Inarin kunta Kotihoito

SENIORIKAHVILA TOIMINTA KAAMASEN KYLÄSSÄ. Riitta Sipola-Kellokumpu 28.1.2013 Inarin kunta Kotihoito SENIORIKAHVILA TOIMINTA KAAMASEN KYLÄSSÄ Riitta Sipola-Kellokumpu 28.1.2013 Inarin kunta Kotihoito Kaamanen Kaamasen kylään on Ivalosta matkaa noin 70 km. Kylässä asuu vajaa 200 kuntalaista, joista ikäihmisiä

Lisätiedot

Menninkäisen majatalo

Menninkäisen majatalo Ari Ruokola Menninkäisen majatalo runoja Menninkäisen majatalo Ari Ruokola Ulkoasu: R. Penttinen Kustantaja: Mediapinta, 2010 ISBN 978-952-235-224-8 Menninkäisen majatalohon, ovi auki aina on. Pääsee sinne

Lisätiedot

Teksti: Pekka Kneckt, Kuvat: Kari Niva ja Eero Aula

Teksti: Pekka Kneckt, Kuvat: Kari Niva ja Eero Aula Juhla-,kokous- ja muistelumamatka Lappiin Teksti: Pekka Kneckt, Kuvat: Kari Niva ja Eero Aula Kukonlaulun aikaan syyskuun 19.päivänä aloitimme LaaksojenAutoteknillisen yhdistyksen matkan Rovaniemen suuntaan.

Lisätiedot

Aaltoa kulttuurimatkaillen. Seinäjoen kaupunki Kulttuuritoimi PL 215 60101 SEINÄJOKI

Aaltoa kulttuurimatkaillen. Seinäjoen kaupunki Kulttuuritoimi PL 215 60101 SEINÄJOKI Aaltoa kulttuurimatkaillen Seinäjoen kaupunki Kulttuuritoimi PL 215 60101 SEINÄJOKI Alvar Aalto Seinäjoella Seinäjoki on Etelä-Pohjanmaan maakunnan keskus ja yksi Suomen voimakkaimmin kasvavista kaupunkikeskuksista.

Lisätiedot

Työhyvinvoinnin vuosikymmenet

Työhyvinvoinnin vuosikymmenet kuntoutuksen ja työhyvinvoinnin erikoislehti Työhyvinvoinnin vuosikymmenet Työyhteisö keskeisessä roolissa: SAIRAUSPOISSAOLOT PUOLITTUIVAT VERVE 1965-2015 Palvelujärjestelmän MONIMUTKAISUUS HÄMMENTÄÄ TYÖKYKYJOHTAMINEN

Lisätiedot

Kehitysvammaliitto ry. RATTI-hanke. Haluan lähteä kaverin luokse viikonlopun viettoon ja olla poissa ryhmäkodista koko viikonlopun.

Kehitysvammaliitto ry. RATTI-hanke. Haluan lähteä kaverin luokse viikonlopun viettoon ja olla poissa ryhmäkodista koko viikonlopun. RISKIARVIOINTILOMAKE 1. Henkilön nimi Pekka P. 2. Asia, jonka henkilö haluaa tehdä. Haluan lähteä kaverin luokse viikonlopun viettoon ja olla poissa ryhmäkodista koko viikonlopun. 3. Ketä kutsutaan mukaan

Lisätiedot

Unelmien työ (90 min)

Unelmien työ (90 min) Unelmien työ (90 ) Oppitunti on mahdollista toteuttaa myös 45 uutissa. Tällöin toteutetaan kohdat 1, 2 ja 3 (lyhennettyinä) sekä Unelmien työpaikan yksilötyöskentelyosuus (15 ). Voit soveltaa tehtävän

Lisätiedot

Valmistelut avajaisia varten

Valmistelut avajaisia varten POISTARIPAJA -hanke 10.6.2014 Oona Salo Texvex Forssan avajaiset 3.6.2014 juhlistettiin Forssan Texvexin virallisia avajaisia iloisissa tunnelmissa. Päivään sopi niin lasten askartelua, tekstiilin lajittelua

Lisätiedot

ESKOLAN KYLÄN PALVELUIDEN MONITUOTTAJA MALLI

ESKOLAN KYLÄN PALVELUIDEN MONITUOTTAJA MALLI ESKOLAN KYLÄN PALVELUIDEN MONITUOTTAJA MALLI Yhteisö Eskolan kylä on yli 400 asukkaan teollisuuspainotteinen taajama Kannuksen kaupungissa. Kylällä on kaksi kauppaa, ala-aste, päiväkoti ja n. 160 teollista

Lisätiedot

Robertin tarina - opettajan materiaali

Robertin tarina - opettajan materiaali Robertin tarina - opettajan materiaali Opettaja, tämä materiaali on suunniteltu avuksesi. Voit hyödyntää materiaalin joko kokonaan tai osittain. Materiaali soveltuu käytettäväksi sekä luokkatilassa että

Lisätiedot

Tärkeät paikat. Jaa muistoja yhdessä sukulaisen tai ystävän kanssa. Kerro lapsuutesi tärkeistä paikoista. Leikkaa tästä kysymyskortit!

Tärkeät paikat. Jaa muistoja yhdessä sukulaisen tai ystävän kanssa. Kerro lapsuutesi tärkeistä paikoista. Leikkaa tästä kysymyskortit! LUONNOS Sukumuistelupeli Tärkeät paikat Jaa muistoja yhdessä sukulaisen tai ystävän kanssa. Kerro lapsuutesi tärkeistä paikoista. Leikkaa tästä kysymyskortit! Voit myös keksiä itse lisää kysymyksiä! Jokainen

Lisätiedot

MAATILAN ARJEN HAASTEET. Työterveyshoitajien koulutuspäivät Tampere 19.4.2012 Oulu 26.4.2012 Leena Olkkonen

MAATILAN ARJEN HAASTEET. Työterveyshoitajien koulutuspäivät Tampere 19.4.2012 Oulu 26.4.2012 Leena Olkkonen MAATILAN ARJEN HAASTEET Työterveyshoitajien koulutuspäivät Tampere 19.4.2012 Oulu 26.4.2012 Leena Olkkonen 2 MAATALOUSYRITTÄJÄ TYÖTERVEYSHUOLLON ASIAKKAANA Monenlaisessa elämänvaiheessa olevia maatalousyrittäjiä

Lisätiedot

Lapsellanne synt. on varattu aika neuvolan

Lapsellanne synt. on varattu aika neuvolan Janakkala- Hattulan perusterveydenhuollon yhteistoiminta-alue Janakkalan neuvola Lapsi 4 vuotta Arvoisat vanhemmat Lapsellanne synt. on varattu aika neuvolan terveydenhoitajalle / 201 klo. Käynti on osa

Lisätiedot

Valmistu töihin! Opiskelijakyselyn tulokset 3.10.2012 Rovaniemi

Valmistu töihin! Opiskelijakyselyn tulokset 3.10.2012 Rovaniemi Valmistu töihin! Opiskelijakyselyn tulokset 3.10.2012 Rovaniemi 1 Kyselyn toteuttaminen Valmistu töihin! Lapin alueen kyselyn kohderyhmänä olivat Rovaniemellä ja Kemi-Torniossa opiskelevat nuoret. Vastaajat

Lisätiedot

TUOHITUN KYLÄYHDISTYKSEN KESÄRETKI 29.7.2012 SASTAMALAAN

TUOHITUN KYLÄYHDISTYKSEN KESÄRETKI 29.7.2012 SASTAMALAAN TUOHITUN KYLÄYHDISTYKSEN KESÄRETKI 29.7.2012 SASTAMALAAN Retki alkoi aamukahvilla matkan varrella, retkeläisiä oli 13. Kuljetuksesta huolehti Salon Tilausmatkojen oma julkkis, maailmanmatkaaja Jani, jonka

Lisätiedot

Vesteristen kesäretki Rautalammilla 1-3.7.2011. Photos from Vesterinen's summerhappenings 2011 1(56) Kuvat, photos Jorma A.

Vesteristen kesäretki Rautalammilla 1-3.7.2011. Photos from Vesterinen's summerhappenings 2011 1(56) Kuvat, photos Jorma A. 1(56) Vesteristen kesäretki Rautalammilla 1-3.7.2011 Photos from Vesterinen's summerhappenings 2011 Kuvat, photos Jorma A. Vesterinen Sukuseuramme lippu liehui Korholan kartanon lippusalossa koko kesätapahtumamme

Lisätiedot

JOROISTEN KUNTA Mutalantie 2 79600 JOROINEN Puh. (017) 578 440 Fax. (017) 572 555 joroinen.kunta@joroinen.fi Joroinen Keskellä kauneinta Suomea. Niin kaunis on maa Joroinen on Luojan suosikki, se on saanut

Lisätiedot

Taurus Hill Observatory Venus Transit 2012 Nordkapp Expedition. Maailman äärilaidalla

Taurus Hill Observatory Venus Transit 2012 Nordkapp Expedition. Maailman äärilaidalla Taurus Hill Observatory Venus Transit 2012 Nordkapp Expedition Maailman äärilaidalla Miksi mennä Pohjois-Norjaan havaitsemaan Venuksen ylikulkua? Lähimmillään Venuksen ylikulkua saattoi kokonaisuudessaan

Lisätiedot

Uutta vetovoimaa bisnekseen.

Uutta vetovoimaa bisnekseen. Magneetti vetää uusia mahdollisuuksia Kurikkaan Kurikan Magneetti on uusi yritysalue ja kaupungin ykköshanke, joka yhdistää keskustan ja kolmostien vilkkaan valtaväylän. Uutta vetovoimaa bisnekseen. WWW.KURIKKA.FI

Lisätiedot

Kajaanin Planeetan jäsenlehti Nro 2/201 0

Kajaanin Planeetan jäsenlehti Nro 2/201 0 Kaanin Planeetan jäsenlehti Nro 2/201 0 Tähtitieteellinen yhdistys Kaanin Planeetta ry Julkaisi: Kaanin Planeetta ry Päätoimitta: Jari J.S. Heikkinen Ilmestyminen: Kolme numeroa vuodessa (huhtikuu, elokuu,

Lisätiedot

Peltolan uutiset. Peltola Golfin jäsenlehti. Seiskaväylä,kuvan otti Kenttämestari Mikko Juhannuksena 2011 klo 20.30

Peltolan uutiset. Peltola Golfin jäsenlehti. Seiskaväylä,kuvan otti Kenttämestari Mikko Juhannuksena 2011 klo 20.30 Peltolan uutiset Peltola Golfin jäsenlehti Seiskaväylä,kuvan otti Kenttämestari Mikko Juhannuksena 2011 klo 20.30 Kädessäsi on Peltola Golfin ensimmäinen jäsenlehti. Sähköpostiin ja Peltolan nettisivuille

Lisätiedot

KOTIHARJUN SAUNAYHDISTYS ry

KOTIHARJUN SAUNAYHDISTYS ry To 17. Su 20.5.2012 Saunaretki Karjalaan Sivu 1 / 14 Kotiharjun Saunayhdistys ry:n perinteinen kevätretki Karjalan maisemiin ja sen saunoihin. Entistä Suomea. Heino Tours Finland, Kotka. Venäjän puolella.

Lisätiedot

Krav Maga leiri Kroatiassa, 3-10.09.2011

Krav Maga leiri Kroatiassa, 3-10.09.2011 Krav Maga leiri Kroatiassa, 3-10.09.2011 Krav Maga Ry Turku ja Sunnea Oy järjestivat harjoitusleirin Kroatiassa syyskuussa 2011. Matkakohteena oli historiallinen Trogir. lensivät Norwegianilla ja myöhemmin

Lisätiedot

SM Kuvagalleria www.saunamafia.fi 23.4.2011 1/12

SM Kuvagalleria www.saunamafia.fi 23.4.2011 1/12 www.saunamafia.fi 23.4.2011 1/12 Lähtötunnelmissa Heikki, Ari, Jani ja Erkki. Jäsenemme Larissakin tavattiin kentällä. Elvikin pääsi kuvaan. Tällä koneella lennettiin. Philip ja Aija-Riitta. Tästä se sitten

Lisätiedot

Opettajan tehtävänä on lukea tehtävänannot ja kirjata lasten vastaukset ylös näyttelyyn tutustumisen ohessa

Opettajan tehtävänä on lukea tehtävänannot ja kirjata lasten vastaukset ylös näyttelyyn tutustumisen ohessa ETELÄ-KARJALAN MUSEO Opetusmateriaalia näyttelyyn Kolme karjalaista kaupunkia Kolme karjalaista kaupunkia kertoo Lappeenrannan, Viipurin ja Käkisalmen keskeisistä vaiheista. Lappeenranta sopii näiden kaupunkien

Lisätiedot

Tuttuja hommia ja mukavaa puuhaa

Tuttuja hommia ja mukavaa puuhaa Maanantai 22.6. Hei olen Joni ja aloitin kesätyöt tänään. Päivä alkoi aamupäivästä kahdentoista pintaan perehdytyksellä työtoimista, sekä ohjeista blogin pitämisen suhteen. Loppu päivä menikin hyllyttäessä

Lisätiedot

TOIMINNALLINEN ESIOPETUS HENNA HEINONEN UITTAMON PÄIVÄHOITOYKSIKKÖ TURKU

TOIMINNALLINEN ESIOPETUS HENNA HEINONEN UITTAMON PÄIVÄHOITOYKSIKKÖ TURKU TOIMINNALLINEN ESIOPETUS HENNA HEINONEN UITTAMON PÄIVÄHOITOYKSIKKÖ TURKU Toiminnallinen esiopetus on: Toiminnallinen esiopetus on tekemällä oppimista. Vahvistaa vuorovaikutus- ja yhteistyötaitoja, sekä

Lisätiedot

Terveiset kasvimatkalta Kumpulasta!

Terveiset kasvimatkalta Kumpulasta! Terveiset kasvimatkalta Kumpulasta! Lauantaina 4.8 kello 16.00 aloitimme opastetun kierroksen Kumpulan kasvitieteellisessä puutarhassa ja kuuden maissa kävelimme Kumpulan siirtolapuutarhassa. Kokoonnuimme

Lisätiedot

P U M P U L I P I L V E T

P U M P U L I P I L V E T T U O M O K. S I L A S T E P U M P U L I P I L V E T Runoja TUOMO K. SILASTE Teokset: Matka, romaani; 2007 Rakkaani kosketa minua, runoja; 2007 Apolloperhonen, runoja; 2008 Rakastettu leskirouva Gold,

Lisätiedot

Vuonna 2007 Suomessa Suomessa asui 5,3 miljoonaa ihmistä, heistä yli miljoona pääkaupunkiseudulla. Työ ja elinkeinotoimistoissa oli keskimäärin

Vuonna 2007 Suomessa Suomessa asui 5,3 miljoonaa ihmistä, heistä yli miljoona pääkaupunkiseudulla. Työ ja elinkeinotoimistoissa oli keskimäärin Vuonna 2007 Suomessa Suomessa asui 5,3 miljoonaa ihmistä, heistä yli miljoona pääkaupunkiseudulla Työ ja elinkeinotoimistoissa oli keskimäärin 217 000 työtöntä tötötätöhkij työnhakijaa Ulkomaalaisia työnhakijoita

Lisätiedot

Minun elämäni. Mari Vehmanen, Laura Vesa. Kehitysvammaisten Tukiliitto ry

Minun elämäni. Mari Vehmanen, Laura Vesa. Kehitysvammaisten Tukiliitto ry Minun elämäni Mari Vehmanen, Laura Vesa Kehitysvammaisten Tukiliitto ry Minulla on kehitysvamma Meitä kehitysvammaisia suomalaisia on iso joukko. Meidän on tavanomaista vaikeampi oppia ja ymmärtää asioita,

Lisätiedot

Aamunavaus alakoululaisille

Aamunavaus alakoululaisille Aamunavaus alakoululaisille Punainen Risti on maailmanlaajuinen järjestö, jonka päätehtävänä on auttaa hädässä olevia ihmisiä. Järjestön toiminta pohjautuu periaatteisiin, jotka antavat sille mahdollisuuden

Lisätiedot

Sukuseuran matka Pietariin 13 16.5.2010

Sukuseuran matka Pietariin 13 16.5.2010 Sukuseuran matka Pietariin 13 16.5.2010 Ohessa olemme pyrkineet heijastamaan joitakin tapahtumia ja tunnelmia sukuseuran matkasta. Lyhyellä matkakertomuksellamme tahdomme jakaa hauskan ja antoisan matkamme

Lisätiedot

Uuden koulu nimi. Mansikka-ahon koulu 7.2.2014 Rehtori Pekka Lipiäinen. Lasten- ja nuorten lautakunnalle

Uuden koulu nimi. Mansikka-ahon koulu 7.2.2014 Rehtori Pekka Lipiäinen. Lasten- ja nuorten lautakunnalle 7.2.2014 Rehtori Pekka Lipiäinen Lasten- ja nuorten lautakunnalle Uuden koulu nimi Mansikka-ahon ja Tornionmäen koulut yhdistyvät ja koulutyö jatkuu uudessa koulurakennuksessa syksyllä 2014. Kouluun tulee

Lisätiedot

RAHA EI RATKAISE. Nuorisotutkimuspäivät 2015 Työryhmä: ALUEELLISET JA TILALLISET NÄKÖKULMAT

RAHA EI RATKAISE. Nuorisotutkimuspäivät 2015 Työryhmä: ALUEELLISET JA TILALLISET NÄKÖKULMAT RAHA EI RATKAISE Nuorisotutkimuspäivät 2015 Työryhmä: ALUEELLISET JA TILALLISET NÄKÖKULMAT Anna Anttila & Eeva Ahtee Hyvä vapaa-aika -hanke Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskus Hyvä vapaa-aika -hanke

Lisätiedot

Työssäoppimassa Tanskassa

Työssäoppimassa Tanskassa Työssäoppimassa Tanskassa Taustatietoja kohteesta: Herning- kaupunki sijaitsee Tanskassa Keski- Jyllannissa. Herningissä asukkaita on noin. 45 890. Soglimt koostuu yhteensä 50 hoitopaikasta. Soglimtissa

Lisätiedot

Riihimäen seutu. Esitys Häme-markkinoinnin päättäjätilaisuudessa 22.2.2010

Riihimäen seutu. Esitys Häme-markkinoinnin päättäjätilaisuudessa 22.2.2010 Riihimäen seutu Esitys Häme-markkinoinnin päättäjätilaisuudessa 22.2.2010 1. Seudun tulevaisuus Talousaluestrategia 2015: Väestönkasvu jatkuu, 1-1,5%/vuosi Talousalueemme on metropolialueen aluekeskus

Lisätiedot

Kulttuurimatka suomalaiseen kotiin

Kulttuurimatka suomalaiseen kotiin Kulttuurimatka suomalaiseen kotiin Case: Cosy Finland Hele Kaunismäki / Kulttuurin ketju -hanke, Turku Touring, 8.4.2011 Mistä kaikki alkoi? Kirsti Sergejeff pääsi Gambian matkallaan vuonna 2002 tutustumaan

Lisätiedot

Ajatuksia henkilökohtaisesta avusta

Ajatuksia henkilökohtaisesta avusta Ajatuksia henkilökohtaisesta avusta Petri Kallio Kehitysvammaisten Palvelusäätiön Asiantuntijaryhmän jäsen Petra Tiihonen Kehitysvammaisten Palvelusäätiön Henkilökohtainen avustajatoiminta Syyskuu 2014

Lisätiedot

Etelä Hesaan. Lomamieli ilman lentomatkaa!

Etelä Hesaan. Lomamieli ilman lentomatkaa! Etelä Hesaan Elisa Anttonen Ilona Damski Aura Kajaniemi Antti Kemppainen Vanamo Korell Inka Luhtanen Antton Nuotio Marja Ojala Emmi Pakkanen Ida-Sofia Tuomisto Eija Vehviläinen Sandra Wirtanen Lomamieli

Lisätiedot

Raportti Turun Seudun Luonnonvalokuvaajien toiminnasta Itämeri haasteessa:

Raportti Turun Seudun Luonnonvalokuvaajien toiminnasta Itämeri haasteessa: Turun Seudun Luonnonvalokuvaajat r.y. Raportti Turun Seudun Luonnonvalokuvaajien toiminnasta Itämeri haasteessa: Helsingin ja Turun kaupunkien esittämä haaste toimiin Itämeren tilan parantamiseksi: Tietoisuuden

Lisätiedot

Suomen Tunnustuksellinen PYHÄKOULUMATERIAALI 1(5) VIINITARHAAN TÖIHIN

Suomen Tunnustuksellinen PYHÄKOULUMATERIAALI 1(5) VIINITARHAAN TÖIHIN Suomen Tunnustuksellinen PYHÄKOULUMATERIAALI 1(5) VIINITARHAAN TÖIHIN Tänään meillä on kaksi vertausta, joissa kutsutaan väkeä töihin viinitarhaan. 2. Itse kertomus Raamatusta rinnakkaispaikkoineen Kukin

Lisätiedot

Kun isä jää kotiin. Teksti: Liisi Jukka Kuvat: Iida Vainionpää

Kun isä jää kotiin. Teksti: Liisi Jukka Kuvat: Iida Vainionpää Teksti: Liisi Jukka Kuvat: Iida Vainionpää Kun isä jää kotiin Mikko Ratia, 32, istuu rennosti olohuoneen tuolilla, samalla kun hänen tyttärensä Kerttu seisoo tuolista tukea ottaen samaisessa huoneessa.

Lisätiedot

Uusi suunta. Juurien tunteminen tekee vahvaksi

Uusi suunta. Juurien tunteminen tekee vahvaksi Uusi suunta Juurien tunteminen tekee vahvaksi Arja Saijonmaa Arja Saijonmaa on suomalaisen saunan lähettiläs ja suuren suosion saavuttaneen Sauna kirjan kirjoittaja. Voimansa hän ammentaa kuulaasta järvimaisemasta

Lisätiedot

Kuljen muistojen tietä

Kuljen muistojen tietä Kuljen muistojen tietä Vanhempieni tarina Kerttu Kuotola - s. 5 Sotapäiväkirja Stm Kaino Järvinen - s. 37 Minun tarinani Kerttu Kuotola - s. 91 Kotijärvi Kerttu Kuotola - s. 191 z Janakkala 2007 Alkusanat

Lisätiedot

OIKARISTEN. sukuseura ry:n. Toimintakertomus vuodelta. Näkymä Halmevaaralta Kontiomäelle kuvat Sirpa Heikkinen

OIKARISTEN. sukuseura ry:n. Toimintakertomus vuodelta. Näkymä Halmevaaralta Kontiomäelle kuvat Sirpa Heikkinen OIKARISTEN sukuseura ry:n Toimintakertomus vuodelta Näkymä Halmevaaralta Kontiomäelle kuvat Sirpa Heikkinen 2011 OIKARISTEN SUKUSEURA RY TOIMINTAKERTOMUS 30.11.2011 Oikaristen 11-vuotias sukuseura toimii

Lisätiedot

Matkaraportti: Italia

Matkaraportti: Italia Matkaraportti: Italia Noora Heikkonen Vietimme Italiassa neljä viikkoa ja viisi päivää. Tässä ajassa ehdimme tutustua sekä asuinkaupunkiimme Padovaan että muihinkin Pohjois- Italian tunnetuimpiin kaupunkeihin.

Lisätiedot

Terveisiä Poutapilvestä! Kesä sujui Imatralla oikein mukavasti. Sää oli vaihteleva koko Suomessa ja niin meilläkin. Välillä satoi ja välillä paistoi.

Terveisiä Poutapilvestä! Kesä sujui Imatralla oikein mukavasti. Sää oli vaihteleva koko Suomessa ja niin meilläkin. Välillä satoi ja välillä paistoi. 2007 Terveisiä Poutapilvestä! Kesä sujui Imatralla oikein mukavasti. Sää oli vaihteleva koko Suomessa ja niin meilläkin. Välillä satoi ja välillä paistoi. Nyt on hyvä muistella mennyttä kesää ja sen tapahtumia.

Lisätiedot

Nepalissa kastittomat ovat edelleen yhteiskunnan alinta pohjasakkaa. Kastittomat lapset syntyvät ja kuolevat luullen, etteivät ole likaista rottaa

Nepalissa kastittomat ovat edelleen yhteiskunnan alinta pohjasakkaa. Kastittomat lapset syntyvät ja kuolevat luullen, etteivät ole likaista rottaa 1 Nepalissa kastittomat ovat edelleen yhteiskunnan alinta pohjasakkaa. Kastittomat lapset syntyvät ja kuolevat luullen, etteivät ole likaista rottaa arvokkaampia. Fidan kristilliset kumppanijärjestöt osoittavat

Lisätiedot

Pielisjärven Ignatiusten Sukuseura r.y. Tiedote nro 1/-09 Sukuneuvosto 12.5.2009

Pielisjärven Ignatiusten Sukuseura r.y. Tiedote nro 1/-09 Sukuneuvosto 12.5.2009 Pielisjärven Ignatiusten Sukuseura r.y. Tiedote nro 1/-09 Sukuneuvosto 12.5.2009 Hyvät sukuseuran jäsenet ja muut sukuun kuuluvat! Lähestymme TEITÄ näin ensimmäisellä sukuseuratiedotteella. Tiedotteessa

Lisätiedot

Onks tääl tämmöstäki ollu?

Onks tääl tämmöstäki ollu? Onks tääl tämmöstäki ollu? Liedon kulttuuriympäristön dokumentointihanke Nautelankosken museo Kulttuuriympäristö on ihmisen ja luonnon vuorovaikutuksesta syntynyt kokonaisuus Dokumentointihanke tallettaa

Lisätiedot

Myönteisen muistelun kortit. Suomen Mielenterveysseura

Myönteisen muistelun kortit. Suomen Mielenterveysseura Myönteisen muistelun kortit Muistelulla voidaan vahvistaa ja lisätä ikäihmisten mielen hyvinvointia. Myönteisen muistelun korteilla vahvistetaan hyvää oloa tarinoimalla mukavista muistoista, selviytymistaidoista,

Lisätiedot

Pablo-vaari pääsee hoivakotiin

Pablo-vaari pääsee hoivakotiin Pablo-vaari pääsee hoivakotiin Tämä on tarina kunnan hoivakodin rakentamisesta. Päättävistä kunnan sedistä ja tädeistä, hoivakotipaikkaa tarvitsevista vanhuksista ja hoivakotien rakentajasta. Tämä tarina

Lisätiedot

Omistusliitteillä ilmaistaan, kenen jokin esine tai asia on. Aina ei tarvita edes persoonapronominia sanan eteen.

Omistusliitteillä ilmaistaan, kenen jokin esine tai asia on. Aina ei tarvita edes persoonapronominia sanan eteen. Oppilaan nimi: PRONOMINIT Persoonapronominien omistusliitteet Omistusliitteillä ilmaistaan, kenen jokin esine tai asia on. Aina ei tarvita edes persoonapronominia sanan eteen. Esimerkiksi: - Kenen pipo

Lisätiedot

Museot yhdessä yhteinen perintö hanke. 10+ museot 18.3.2015. Kimmo Levä pääsihteeri

Museot yhdessä yhteinen perintö hanke. 10+ museot 18.3.2015. Kimmo Levä pääsihteeri Museot yhdessä yhteinen perintö hanke 10+ museot 18.3.2015 Kimmo Levä pääsihteeri Itsenäisyyden juhlavuoden projekti Yhteinen perintö hanke on museoalan yhteisesti toteuttama osa Valtioneuvoston koordinoimaa

Lisätiedot

Vaihto-opiskelu Eindhoven Syksy 2007. Matti Talala& Jarkko Jakkula

Vaihto-opiskelu Eindhoven Syksy 2007. Matti Talala& Jarkko Jakkula Vaihto-opiskelu Eindhoven Syksy 2007 Matti Talala& Jarkko Jakkula MIKSI? Hollannin menestyneet kamppailu-urheilijat saivat meidän kiinnostuksen heräämään Eindhovenia kohtaan. Olisihan se hienoa mennä opiskelijavaihtoon

Lisätiedot

Tapio Nikkari Elisenvaara nykyisin

Tapio Nikkari Elisenvaara nykyisin Tapio Nikkari Elisenvaara nykyisin Vietin elämäni ensimmäisen vuosikymmenen Elisenvaaran asemanseudulla. Ensimmäisessä osassa kerroin Elisenvaaran kylästä ja lapsuuteni maisemista ennen sotia. Toisessa

Lisätiedot

Lucia-päivä 13.12.2013

Lucia-päivä 13.12.2013 Lucia-päivä 13.12.2013 Perjantai 13.12.2013 oli tapahtumarikas päivä: oli Lucia-päivä! Päivä alkoi klo 8.15 juhlasalissa, kun Luciat esiintyivät EKOn väen ja joulupuuroon kutsuttujen vieraiden edessä.

Lisätiedot

RAPORTTI TYÖELÄMÄJAKSOLTA 1.1.-28.2.2011

RAPORTTI TYÖELÄMÄJAKSOLTA 1.1.-28.2.2011 1 RAPORTTI TYÖELÄMÄJAKSOLTA 1.1.-28.2.2011 Peruspalvelukuntayhtymä Kallio / Pirttirannan päiväkoti Peruspalvelukuntayhtymä Kallio / Peltopuiston päiväkoti Kalajokilaakson koulutuskuntayhtymä Oulaisten

Lisätiedot

Tutustumiskäynti Cargotec Finland Oy 17.11.2010. Kuva 1980-luvulta, useita rakennuksia on jo purettu

Tutustumiskäynti Cargotec Finland Oy 17.11.2010. Kuva 1980-luvulta, useita rakennuksia on jo purettu Tutustumiskäynti Cargotec Finland Oy 17.11.2010 Kuva 1980-luvulta, useita rakennuksia on jo purettu TAMRUn senioreilla oli onnistunut tutustumiskäynti Cargotec Finland Oy:n toimintaan ja tiloihin Härmälässä.

Lisätiedot

Kokemuksia keksimisestä, yrittäjyydestä ja verkostoitumisen tärkeydestä. Aulis Kärkkäinen Technopolis Business Breakfast 22.8.2013

Kokemuksia keksimisestä, yrittäjyydestä ja verkostoitumisen tärkeydestä. Aulis Kärkkäinen Technopolis Business Breakfast 22.8.2013 Kokemuksia keksimisestä, yrittäjyydestä ja verkostoitumisen tärkeydestä Aulis Kärkkäinen Technopolis Business Breakfast 22.8.2013 Vastantekoa sarjatuotantona pakollinen työharjoittelujakso kesällä 1962

Lisätiedot

Nimeni on. Tänään on (pvm). Kellonaika. Haastateltavana on. Haastattelu tapahtuu VSSHP:n lasten ja nuorten oikeuspsykiatrian tutkimusyksikössä.

Nimeni on. Tänään on (pvm). Kellonaika. Haastateltavana on. Haastattelu tapahtuu VSSHP:n lasten ja nuorten oikeuspsykiatrian tutkimusyksikössä. 1 Lapsen nimi: Ikä: Haastattelija: PVM: ALKUNAUHOITUS Nimeni on. Tänään on (pvm). Kellonaika. Haastateltavana on. Haastattelu tapahtuu VSSHP:n lasten ja nuorten oikeuspsykiatrian tutkimusyksikössä. OSA

Lisätiedot

Jyväskylän kokemuksia

Jyväskylän kokemuksia Jyväskylän kokemuksia Investointeja ja kasvua yli rajojen 25.4.2012 Minna Haapala Jyväskylän seudun kehittämisyhtiö Jykes Oy Jykesin kansainvälistymispalvelut Jykesin kansainvälistymispalvelut tukee yritysten

Lisätiedot

SURF IDEA BOOK 2013. www.surfaces.fi YOUR IDEA. OUR SURFACES.

SURF IDEA BOOK 2013. www.surfaces.fi YOUR IDEA. OUR SURFACES. SURF IDEA BOOK 2013 Arkkitehti: Ota yhteyttä saat 15 itunes App Store -lahjakortin käytettäväksi iphone ja ipad -applikaatioihin! Linkki sisällä 1 2 Vapaus keskittyä arkkitehtuurin suunnitteluun Puucomp

Lisätiedot

Pelot vaikuttavat myös aikuisen elämään. Ne voivat olla tiettyjen käyttäytymismalliemme taustalla eikä aina mitenkään tiedostettuja asioita.

Pelot vaikuttavat myös aikuisen elämään. Ne voivat olla tiettyjen käyttäytymismalliemme taustalla eikä aina mitenkään tiedostettuja asioita. Järvenpää 1.2.2009 Saarna Joh 6: 16-21 Älä pelkää, älkää pelätkö! Joku on laskenut että Raamatussa on nämä lauseet 365 kertaa. Jokaiselle päivälle riittää siis oma älä pelkää -lause. Äsken kuullussa evankeliumitekstissä

Lisätiedot

AMOS ANDERSON LASIPALATSI

AMOS ANDERSON LASIPALATSI AMOS ANDERSON LASIPALATSI AMOS ANDERSON LASIPALATSI HANKE Ajatus Amos Andersonin taidemuseon muutosta uusiin tiloihin syntyi keväällä 2013. Ensimmäisissä hahmotelmissa museon tilaohjelmaa sovitettiin Lasipalatsiin

Lisätiedot

AJANILMAISUT AJAN ILMAISUT KOULUTUSKESKUS SALPAUS MODUULI 3

AJANILMAISUT AJAN ILMAISUT KOULUTUSKESKUS SALPAUS MODUULI 3 AJAN ILMAISUT AJAN ILMAISUT 1. PÄIVÄ, VIIKONPÄIVÄ 2. VUOROKAUDENAIKA 3. VIIKKO 4. KUUKAUSI 5. VUOSI 6. VUOSIKYMMEN, VUOSISATA, VUOSITUHAT 7. VUODENAIKA 8. JUHLAPÄIVÄT MILLOIN? 1. 2. 3. 4. maanantai, tiistai,

Lisätiedot

Ilonan ja Haban aamu Pariskunnalle tulee Aamulehti, mutta kumpikaan ei lue sitä aamulla: ei ehdi, eikä jaksa edes lähteä hakemaan lehteä kauempana sijaitsevasta postilaatikosta. Haba lukee Aamulehden aina

Lisätiedot

Lapponia Saunamökit. Paras paikka kesäihmisille

Lapponia Saunamökit. Paras paikka kesäihmisille Lapponia Saunamökit Paras paikka kesäihmisille 1 Maailman paras paikka! Oma kesäpaikka: vapaa-ajanasunto, huvila tai saunamökki on suomalaisille suvantopaikka arjen keskellä. Piilopirtti metsän keskellä

Lisätiedot

OULULAISET VENÄJÄN REISSULLA

OULULAISET VENÄJÄN REISSULLA OULULAISET VENÄJÄN REISSULLA Oulunseudun metsätilanomistajien perinteinen kesäretki suuntautui tänä vuonna Venäjän Karjalaan. Oululaisittain sanottuna onnikallinen (bussilastillinen) jäseniä suuntasi kesäkuun

Lisätiedot

Ajatukset - avain onnellisuuteen?

Ajatukset - avain onnellisuuteen? Ajatukset - avain onnellisuuteen? Minna Immonen / Suomen CP-liiton syyspäivät 26.10.2013, Kajaani Mistä hyvinvointi syntyy? Fyysinen hyvinvointi Henkinen hyvinvointi ja henkisyys Emotionaalinen hyvinvointi

Lisätiedot

Pyydämme sinua jakamaan ajatuksesi ja kokemuksesi. Laita ruksi sopivimpaan vaihtoehtoon tai täytä puuttuva tieto.

Pyydämme sinua jakamaan ajatuksesi ja kokemuksesi. Laita ruksi sopivimpaan vaihtoehtoon tai täytä puuttuva tieto. Kyselylomakkeen palautus 2.6.2003 mennessä osoitteeseen: OAMK/ Hoitotyön osasto/ Salla Seppänen Kuntotie 2 86300 Oulainen TIETOA KOHTI AKTIIVISTA VANHUUTTA KYSELYLOMAKKEESTA Kohti aktiivista vanhuutta

Lisätiedot

Geodemografinen luokitus

Geodemografinen luokitus Geodemografinen luokitus Esite 2015 Suomi 1 Geodemografi nen luokitus Yleiskatsaus Suomi A A1 A2 A3 A4 Varakkaat talonomistajat Omakotitalounelma Aktiiviset lapsiperheet Varakkaat eläkeläiset Tuttua ja

Lisätiedot

Tämä metsä on meille tärkeä

Tämä metsä on meille tärkeä Tämä metsä on meille tärkeä Metsäesiopetus Häiviän päiväkoti Päiväkumpu Metsätontut Metsäeskarin historia. Kiinnostus metsäeskari toimintaa heräsi jo vuoden 2008 syksyllä, kun Tammelan varhaiskasvatuksen

Lisätiedot

On siinä omanlaistansa tunnelmaa, kun ympärillä on 100-vuotista historiaa.

On siinä omanlaistansa tunnelmaa, kun ympärillä on 100-vuotista historiaa. On siinä omanlaistansa tunnelmaa, kun ympärillä on 100-vuotista historiaa. www.acravintolat.fi ARTS & CRAFTS RESTAURANTS OY:N ASIAKKAAT VOIVAT NAUTTIA NYKYAJAN MUKAVUUKSISTA MENNEEN AJAN HENGESSÄ. www.acravintolat.fi

Lisätiedot

Islannin Matkaraportti

Islannin Matkaraportti Islannin Matkaraportti Olen aina haaveillut työskentelystä ulkomailla ja koulun kautta sain siihen mahdollisuuden! En itse oikein tiennyt mihin maahan haluaisin mennä mutta päädyin Islantiin koska opettaja

Lisätiedot

Toiveena alueellistaminen käytäntönä keskittyminen

Toiveena alueellistaminen käytäntönä keskittyminen Siirtolaisuusinstituutti Migrationsinstitutet Institute of Migration Toiveena alueellistaminen käytäntönä keskittyminen Muuttoliikesymposium 2010 Tutkija Heli Sjöblom-Immala TUTKIMUSHANKE MAAHANMUUTTAJIEN

Lisätiedot

Tehtävä 1 2 3 4 5 6 7 Vastaus

Tehtävä 1 2 3 4 5 6 7 Vastaus Kenguru Ecolier, vastauslomake Nimi Luokka/Ryhmä Pisteet Kenguruloikka Irrota tämä vastauslomake tehtävämonisteesta. Merkitse tehtävän numeron alle valitsemasi vastausvaihtoehto. Jätä ruutu tyhjäksi, jos

Lisätiedot

HB-JUHA-JULKISIVUHARKKO. Elävää, kaunista ja kestävää pintaa

HB-JUHA-JULKISIVUHARKKO. Elävää, kaunista ja kestävää pintaa HB-JUHA-JULKISIVUHARKKO Elävää, kaunista ja kestävää pintaa HB-JUHA tuo sävyjä julkisivuihin ja sisätiloihin HB-JUHA-harkko luo elävän, valon ja varjon sävyillä leikittelevän pinnan, joka on luonnollinen

Lisätiedot

Kyläkyselyn tuloksia. Kyläsuunnittelija Sarita Humppi. www.salo.fi

Kyläkyselyn tuloksia. Kyläsuunnittelija Sarita Humppi. www.salo.fi Kyläkyselyn tuloksia Kyläsuunnittelija Sarita Humppi Vastaajat Vastaajia yhteensä 15. Miehiä kuusi ja naisia yhdeksän. Ikäjakauma: eniten 50 64-vuotiaita. Nuorin vastaaja 25-vuotias ja vanhin 88-vuotias

Lisätiedot