HELSINGIN KAUPUNKI HALLINTOKESKUS Oikeuspalvelut Kaisa Mäkinen

Transkriptio

1 HELSINGIN KAUPUNKI AVOIN DATA JA LAINSÄÄDÄNTÖ MITÄ VOIN JULKAISTA? Kaupunginasiamies, OTM Kirjoittaja työskentelee Helsingin kaupungin hallintokeskuksen oikeuspalveluissa. tuottaa oikeudellisia asiantuntijapalveluja kaupungin virastoille, laitoksille sekä kaupunkikonserniin kuuluville yhteisöille ja säätiöille. käyttää myös kaupungin puhevaltaa viranomaisissa ja tuomioistuimissa sekä valvoo kaupungin etua yleisesti. Mitä artikkeli käsittelee Lainsäädäntö asettaa reunaehtoja sille, minkälaista tietoa voidaan julkaista avoimena datana ja mitä julkaisemisessa tulee ottaa huomioon. Tämä artikkeli on tarkoitettu avuksi julkishallinnon avoimen datan julkaisemiseen: mitä julkishallinnon edustajan tulee ottaa huomioon halutessaan julkaista hallussaan olevia tietoja avoimena datana. Avoimella datalla tarkoitetaan tässä artikkelissa julkishallinnolle, yrityksille, organisaatioille ja yksityishenkilöille kertynyttä jalostamatonta informaatiota, johon on avattu maksuton pääsy organisaation ulkopuolisille. Katso avoimen datan määrittelystä tarkemmin esimerkiksi Helsinki Region Infoshare (HRI) - hankkeen internetsivut, josta edellä mainittu määritelmä on lainattu ( Useimmiten avoimen datan julkaisijana on julkishallintoon kuuluva toimija. Julkishallintoa ovat esimerkiksi valtion virastot ja laitokset ja kunnalliset viranomaiset (julkisuulaki 4). Yksityissektorin datan julkaisemista koskevat osittain erilaiset säännökset eikä tässä artikkelissa käsitellä niitä. Artikkelissa kerrotut henkilötietoja koskevat säännökset koskevat kuitenkin myös yrityksiä. Tärkeimmät tarkastettavat asiat ennen aineiston julkaisemista avoimena datana ovat: - Onko aineisto julkista? - Sisältääkö aineisto henkilötietoja?

2 HELSINGIN KAUPUNKI Onko aineisto maksutonta? - Rajoittaako jokin muu seikka aineiston julkaisemista? Useimmiten vastaus siihen, onko aineisto julkista vai ei, löytyy julkisuuslaista. Henkilötietojen osalta merkittävin lähde on henkilötietolaki. Tietojen luovutuksesta perittävistä maksuista säädetään valtion osalta maksuperustelaissa. Kuntien kohdalla maksut perustuvat kuntalain säännöksiin ja kuntien omiin päätöksiin. Muita aineiston julkaisemiseen vaikuttavia seikkoja voivat olla esimerkiksi tiedontuottajien kanssa tehdyt sopimukset tai erilaiset viranomaisten määräykset tai ohjeet. Julkaistavan aineiston tulee olla julkista Tiedon täytyy olla julkista, jotta se voidaan julkaista avoimena datana. Julkisuudesta ja salassapidosta säädetään julkisuuslaissa. Julkisuuslain lähtökohta on, että kaikki viranomaisen hallussa olevat asiakirjat ovat julkisia, ellei niitä ole erikseen säädetty salassa pidettäviksi. Julkisuuslain tarkoittamia asiakirjoja ovat kaikenlaiset kirjalliset tai kuvalliset tuotokset niiden tallennusmuodosta, sisällöstä, laajuudesta, laadusta tms. riippumatta. Asiakirja voi olla viranomaisen tai viranomaisessa töissä olevan laatima, viranomaiselle toimitettu tai viranomaisen toimeksiannosta tehty. Julkisuuteen ei siis vaikuta se, kuka asiakirjan on laatinut. Jos asiakirja on viranomaisen hallussa, siihen sovelletaan julkisuuslakia. Viranomaisia puolestaan ovat esimerkiksi valtion hallintoviranomaiset, virastot ja laitokset, tuomioistuimet, valtion liikelaitokset, eduskunnan virastot ja laitokset, Kansaneläkelaitos ja kunnalliset viranomaiset. Viranomaisen asiakirjan tarkka määritelmä on julkisuuslain 5 :ssä. Asiakirjan tulee kuitenkin olla valmis, jotta se olisi julkinen. Luonnostilaiset asiakirjat eivät ole julkisia. Julkisia eivät myöskään ole esimerkiksi viranomaisen sisäistä koulutusta, tiedonhakua tai vastaavaa käyttöä varten hankitut asiakirjat eivätkä viranomaisen palveluksessa olevan muistiinpanot tai luonnokset, joita ei ole vielä annettu asian virallista käsittelyä varten viranomaisessa eteenpäin. Lähtökohtana siis kuitenkin on, että viranomaisen asiakirja on julkinen. Viranomaisen asiakirjan julkisuutta voidaan rajoittaa vain, jos julkisuuslaissa tai jossain muussa laissa on näin säädetty. Jos lailla on niin säädetty voi viranomaisen asiakirja olla salassa pidettävä tai esimerkiksi vain kyseiseen asiaan osallisten saatavilla. Julkisuuslain mukaiset salassapitoperusteet on lueteltu lain 24 :ssä. Luettelo on kohtuullisen pitkä ja yksityiskohtainen. Salassapitoperusteet liittyvät muun muassa yksityisen henkilön yksityisyyden suojaamiseen, kansalliseen turvallisuuteen tai liike- tai ammattisalaisuuksien turvaamiseen. Salassa pidettäviä ovat esimerkiksi asiakirjat, jotka sisältävät henkilön terveydentilaa tai sosiaalihuollon asiakkuutta koskevia tietoja. Avoimen datan kannalta merkittävä poikkeus julkisuudesta ovat tilastojen laatimista varten annetut tiedot. Ne ovat salassa pidettäviä. Tilastojen laatimista varten kerätään tietoja eri tavoin. Osaksi tietojen kerääminen perustuu siihen, että tilastojen laatijalle on annettu lainsäädännössä erityinen oikeus kerätä tietoja eri tahoilta. Tietoja kerätään myös perustuen siihen, että henkilöt, yritykset ja viranomaiset luovuttavat tietoja vapaaehtoisesti. Tilastotarkoituksiin kerättävien tietojen saatavuus ja luottamus siihen, ettei tietoja käytetä väärin, on tärkeää turvata. Niinpä

3 HELSINGIN KAUPUNKI lainsäädännössä on säädetty tarkat ehdot sille, miten tilastotarkoituksiin kerättyjä tietoja saa käyttää ja mihin niitä voidaan luovuttaa. Tilastojen laatimista varten kerättyjen tietojen salassapidosta säädetään tilastolaissa ja julkisuulaissa. Tilastolaki koskee vain valtion tilastotoimea ja valtion muita tilastoja laativia viranomaisia (tilastolaki 1 2 ). Tilastolaki ei itsessään sisällä säännöksiä tilastotarkoituksiin annettujen tietojen julkisuudesta ja salassapidosta, vaan viittaa tämän osalta julkisuuslakiin. Julkisuuslaki koskee myös muiden kuin valtion tilastoviranomaisten, esimerkiksi kuntien ja kuntayhtymien tilastotoimea. Salassapitoa koskevat säännökset ovat siten samat riippumatta siitä, onko kyse valtion tilastoviranomaisesta vai muusta viranomaisesta, kuten kunnasta. Silloin kun on kyse henkilötietojen käsittelystä, on lisäksi otettava huomioon henkilötietolain säännökset. Viranomaisille tutkimusta tai tilastojen laatimista varten annetut asiakirjat ovat salassa pidettäviä (julkisuuslaki 24 :n 1 mom. 16 kohta). Tiedot ovat salassa pidettäviä riippumatta siitä, onko ne annettu lain säännökseen perustuen vai vapaaehtoisesti. Henkilötietolaissa puolestaan säädetään, että tilastorekisteriä saa käyttää vain tilastollisiin tarkoituksiin eikä siitä saa luovuttaa tietoja siten, että tietty henkilö on niistä tunnistettavissa (henkilötietolaki 15 :n 3 kohta). Salassa pidettäviä ovat siis ne asiakirjat, jotka sisältävät tilaston laatimisen pohjana käytettyjä sellaisia tietoja, jotka on nimenomaan annettu viranomaiselle tutkimusta tai tilastointia varten. Sen sijaan näiden tietojen pohjalta laaditut tutkimukset tai tilastot ovat julkisia, elleivät ne ole johonkin muuhun lain kohtaan perustuen salassa pidettäviä. Salassapitovelvollisuudesta on kuitenkin yksi poikkeus. Valtion ja kunnallisten viranomaisten toimintaa ja julkisten palvelujen tuottamista kuvaavat tiedot ovat julkisia, jos ne ovat muun lainsäädännön mukaan julkisia. Julkisia ovat myös yrityksiä ja yhteisöä koskevat, yleisistä rekistereistä (kauppa-, ennakkoperintä- ja arvonlisäverovelvollisuusrekisteri) ja tilinpäätöstiedoista saatavilla olevat tiedot, elleivät ne jollain muulla perusteella ole salassa pidettäviä. (Tilastolain 12 :n 1 mom.). Jos tällaiset tiedot ovat julkisuuslain ja muuan lainsäädännön mukaan julkisia, eivätkä sisällä esimerkiksi liike- tai ammattisalaisuuksia, voidaan tiedot julkaista vaikka ne ovatkin tilaston laatimista varten kerättyjä tietoja. Julkaistavaan aineistoon ei saa sisältyä henkilötietoja Viranomaisen julkinenkin asiakirja saattaa sisältää henkilötietoja. Henkilötietolainsäädännöllä suojataan ihmisten yksityiselämää ja yksityisyyden suojaa sekä edistetään hyvää tietojenkäsittelytapaa. Henkilöllä tulisi olla oikeus elää elämäänsä ilman, että hänen yksityisyyteensä puututaan tarpeettomasti. Hänellä tulisi myös olla oikeus tietää ja päättää itseään koskevien tietojen käytöstä. Henkilötietojen käsittelyn tulisikin ensisijaisesti perustua siihen, että henkilö on antanut tietoisena siitä, mihin ja miten hänen henkilötietojaan käytetään suostumuksensa henkilötietojensa käsittelyyn. (Henkilötietolaki 1 ja sitä koskevan hallituksen esityksen perustelut)

4 HELSINGIN KAUPUNKI Henkilötietoja ovat kaikenlaiset luonnollista henkilöä taikka hänen ominaisuuksiaan tai elinolosuhteitaan kuvaavat merkinnät, jotka voidaan tunnistaa häntä tai hänen perhettään tai hänen kanssaan yhteisessä taloudessa eläviä koskeviksi (henkilötietolaki 3 :n 1 kohta). EU:n henkilötietodirektiivin, johon henkilötietolakikin perustuu, mukaan sen määrittämiseksi, onko henkilö tunnistettavissa, olisi otettava huomioon kaikki kohtuullisesti toteutettavissa olevat keinot, joita joko rekisterinpitäjä tai joku muu voi kyseisen henkilön tunnistamiseksi käyttää (direktiivin johdantokappaleen kohta 26). Henkilötiedon määritelmä on siis suhteellisen laaja. Yleisimmin henkilötiedoiksi mielletään esimerkiksi henkilön nimi, syntymäaika, henkilötunnus, osoite tai puhelinnumero. Tapauksesta riippuen kuitenkin myös esimerkiksi sähköposti- tai IP-osoite, valokuva, auton rekisterinumero tai GPS-paikannustieto voivat olla henkilötietoja. Henkilötiedon määritelmän täyttyminen joudutaan usein tapauskohtaisesti harkitsemaan. Ratkaisevaa on se, onko yksittäinen henkilö tunnistettavissa. Henkilötietolakia ei kuitenkaan sovelleta silloin, kun kyse on pelkästään yhdestä yksittäisestä henkilötiedosta. Tämä johtuu siitä, että henkilötietolain säännökset koskevat vain henkilörekisteriä. Henkilörekisteri ymmärretään kuitenkin laajasti: henkilötietolain tarkoittama henkilörekisteri on kyseessä aina silloin, kun joukkoa henkilötietoja käsitellään automaattisesti. Henkilörekisteri voi muodostua myös manuaalisesti käsiteltävistä henkilötiedoista. Jotta kyseessä olisi henkilörekisteri, tulee sekä automaattisesti että manuaalisesti käsiteltävien henkilötietojen kuitenkin olla sillä tavoin tallennettu ja järjestetty, että henkilötietoihin on helppoa päästä käsiksi. Lain tarkoittama henkilörekisteri voi olla esimerkiksi luettelo avoinna ollutta virkaa hakeneista henkilöistä (tietosuojavaltuutetun kannanotto 909/45/2000). Henkilötiedot eivät sinänsä vaikuta asiakirjan julkisuuteen. Se että kyse on henkilötiedosta, ei tarkoita, että tieto olisi salassa pidettävä. Arkaluontoiset henkilötiedot tosin ovat usein myös julkisuuslain tai muun lainsäädännön mukaan salassa pidettäviä (esimerkiksi henkilön terveydentilaa koskevat tiedot). Henkilötietolaki asettaa kuitenkin tarkat vaatimukset sille, millä perusteella ja miten henkilötietoja voidaan käsitellä ja näillä vaatimuksilla on suurta merkitystä avoimen datan kannalta. Henkilötietojen käsittely kattaa lain 3 :n 2 kohdan mukaan henkilötietojen keräämisen, tallettamisen, järjestämisen, käytön, siirtämisen, luovuttamisen, säilyttämisen, muuttamisen, yhdistämisen, suojaamisen, poistamisen, tuhoamisen sekä muut henkilötietoihin kohdistuvat toimenpiteet. Henkilötietolain 8 puolestaan sisältää luettelon siitä, missä tapauksissa henkilötietoja saa käsitellä. Henkilötietoja saa käsitellä vain, jos siihen on asiallinen perustelu. Useimmiten perusteena on rekisteröidyn suostumus, rekisteröidyn ja rekisterinpitäjän välinen asiallinen yhteys, kuten asiakas- tai palvelussuhde tai se, että kyseessä olevasta henkilötietojen käsittelyoikeudesta on säädetty laissa. Henkilötietoja saa käsitellä vain siinä tarkoituksessa, johon ne on alun perin kerätty (henkilötietolaki 7 ). Arkaluonteisten tietojen (henkilötietolaki 11 ) käsittely on vielä tarkemmin säännelty kuin muiden henkilötietojen. Niiden käsittely on lähtökohtaisesti kielletty. Henkilötietolain 12 :ssä on säädetty ne tapaukset, joissa arkaluonteisten tietojen käsittely kuitenkin on sallittua. Useimmiten

5 HELSINGIN KAUPUNKI arkaluonteisten tietojen käsittely perustuu rekisteröidyn antamaan suostumukseen tai siihen, että tietojen käsittely on tarpeen esimerkiksi terveyden- tai sosiaalihuollossa. Henkilötietolain säännöksiä noudattamatta jättävä syyllistyy henkilörekisteririkkomukseen tai vakavammissa tapauksissa henkilörekisteririkokseen (henkilötietolaki 48 ). Henkilötietolain säännökset aiheuttavat sen, että vaikka henkilötiedot alun perin keränneellä ja niitä käsittelevällä taholla on henkilötietolain mukainen oikeus tietojen käsittelyyn, ei tietoja voida julkaista avoimena datana. Tietojen julkaisu avoimena datana on henkilötietolain kannalta henkilötietojen käsittelyä, tarkemmin henkilötietojen sähköistä luovuttamista. Henkilötietoja voidaan luovuttaa vain sellaiselle taholle, jolla on henkilötietolain mukaan oikeus käsitellä kyseisiä henkilötietoja (julkisuuslaki 16 3 mom.). Internetissä tapahtuvan julkaisemisen yhteydessä ei voida mitenkään varmistua henkilötietojen käyttötarkoituksesta eikä siitä, että tietojen käsittelijällä on oikeus niitä käsitellä. Internetissä olevia tietojahan voi katsella kuka tahansa. Tietojen julkaisu internetissä on käytännössä myös tietojen luovuttamista ulkomaille. Henkilötietoja saadaan luovuttaa EU-maiden ulkopuolelle vain maihin joissa tietoturvan taso on riittävä tai henkilötietolaissa tarkkaan säädetyissä poikkeustapauksissa (henkilötietolaki ). Nämä säännökset käytännössä estävät henkilötietojen julkaisemisen internetissä. Joissain tapauksissa henkilötietoja voidaan julkaista internetissä. Tähän täytyy kuitenkin aina olla lain mukainen, perusteltu syy. Viranomainen voi esimerkiksi julkaista palveluksessaan olevien henkilöiden nimiä ja työpaikan yhteystietoja internetsivuillaan. Julkaista voidaan yleisesti saatavilla olevia tietoja, jotka koskevat henkilön asemaa, tehtäviä ja niiden hoitoa julkisyhteisössä tai elinkeinoelämässä, jos tietojen julkaiseminen on tarpeellista ja perusteltua viranomaisen toiminnan kannalta. Myös kunnan toimielinten esityslistat ja päätöspöytäkirjat saattavat sisältää henkilötietoja. Tämä on yleistä esimerkiksi erilaisten lupien ja virkojen hakua koskevien asioiden käsittelyn yhteydessä. Asiasta riippuen kyse voi olla arkaluontoisista tiedoista. Kuntalaki velvoittaa kuntia tiedottamaan kunnassa vireillä olevista asioista ja tehdyistä päätöksistä (kuntalaki 29 ). Nykyään tiedottamiseen useimmiten käytetään kunnan internetsivuja. Yksittäisiä henkilötietoja, silloin kun ne eivät ole arkaluontoisia tai muusta syystä salassa pidettäviä, voidaan tällöin julkaista internetissä. Koska kyse on yksittäisten henkilötietojen julkaisemisesta kunnan toimielimen esityslistassa tai päätöspöytäkirjassa, ei tällaista julkaisemista yleensä pidetä henkilörekisteristä tapahtuvana henkilötietojen luovuttamisena (Henkilötietojen luovuttaminen viranomaisten henkilörekistereistä. Tietosuojavaltuutetun toimisto ). Tällöinkin henkilötietojen tarpeetonta julkaisemista tulisi kuitenkin välttää, jos tiedottamisvelvollisuus voidaan täyttää muulla tavoin. Internetissä voidaan esimerkiksi tiedottaa vain päätöksen asiasisältö, mutta ei sitä, kehen päätös on kohdistunut. Jos henkilötietoja julkaistaan internetissä esityslistoissa ja päätöspöytäkirjoissa, tulisi niitä pitää kunnan internetsivuilla vain asian tehokkaan tiedottamisen vaatiman ajan ja sen jälkeen ne tulisi poistaa. Jos avoimena datana halutaan julkaista kunnan tai muun viranomaisen esityslistoja tai päätöspöytäkirjoja, ei niiden tulisi sisältää henkilötietoja. Avoimena datana julkaistava joukko esityslistoja ja päätöspöytäkirjoja voi muodostaa henkilörekisterin, ja tällöin henkilötietolain säännökset tulee ottaa huomioon. Henkilötietojen käyttäjää ja tietojen käyttötarkoitusta ei voida

6 HELSINGIN KAUPUNKI varmistaa, joten tietoja ei saada julkaista. Lisäksi henkilötiedot jäisivät elämään internetiin pidemmäksi aikaa kuin tiedotusvelvollisuus edellyttäisi (näin toki käytännössä käy internetissä helposti muutoinkin). Henkilötiedot voidaan anonymisoida, jolloin henkilötietoja koskeva lainsäädäntö ei enää koske niitä. Tällöin tiedot voidaan julkaista avoimena datana. Henkilötietodirektiivin mukaan tietosuojaa koskevia periaatteita ei sovelleta tietoihin, jotka on tehty anonyymeiksi siten, ettei rekisteröity enää ole tunnistettavissa (direktiivin johdantokappaleen kohta 26). Myös Euroopan neuvoston suositus tilastollisiin tarkoituksiin kerättyjen ja käsiteltyjen henkilötietojen suojelusta toteaa, että henkilöä ei pidetä tunnistettavissa olevana, jos tunnistaminen vaatii kohtuuttoman paljon aikaa ja työtä (suosituksen kohta Määritelmät). Tietojen tulisi pysyä anonyyminä myös siinä tapauksessa, että niitä yhdistellään muihin julkaistuihin tietoihin. Avoimen datan maailmassa anonymiteetin takaaminen on haasteellista, koska internet on valtava tietolähde ja tietojen yhdistely voi olla suhteellisen helppoa. Ohjeena tässä voinee pitää edellä mainittua Euroopan neuvoston suosituksen määritelmää: jos eri lähteissä olevien tietojen yhdistely siten, että tuloksena olisi tunnistettava henkilö, vaatii kohtuuttoman paljon aikaa ja työtä, tiedon anonymiteetti säilyy. Julkaistava aineisto ei voi olla maksullista Osa viranomaisten julkisestakin aineistosta voi olla sellaista, että sen luovuttamisesta peritään aineiston saajalta maksu. Jos aineiston luovutus on säädetty maksulliseksi, tulisi tästä aineistosta periä maksu myös siinä tapauksessa, että se julkaistaan avoimena datana. Avoimen datan määritelmän mukaan tiedon tulee kuitenkin olla maksutonta. Näin ollen sellaista aineistoa, jonka luovuttaminen on säädetty maksulliseksi, ei voi julkaista avoimena datana. Viranomaisten hallussa olevien tietojen luovutuksen maksullisuudesta säädetään valtion osalta maksuperustelaissa. Maksuperustelain mukaan tietojen luovutus voi olla maksutonta, maksua voidaan periä suoritteen tuottamiskustannusten perusteella tai liiketaloudellisin perustein. Maksuperustelakia ollaan uusimassa. Kuntien maksujen perusteista päättää kuntalain 50 :n mukaan valtuusto tai valtuuston hyväksymän hallintosäännön mukaisesti muu kunnan taho. Maksuja määrättäessä otetaan huomioon, mitä niistä on säädetty julkisuuslaissa. Julkisuuslaissa (34 ) maksujen lähtökohtana on kustannusvastaavuus. Valtuusto voi kuitenkin päättää tätä pienemmistä maksuista tai maksuttomuudesta. Muita huomioon otettavia seikkoja Lainsäädäntö asettaa tietojen käsittelylle ja julkaisemiselle ehtoja, joista ei voida poiketa. Näiden ehtojen lisäksi on olemassa erilaisia määräyksiä, ohjeita ja suosituksia. Nämäkin voivat sisältää ehtoja, jotka pitää ottaa huomioon ennen aineiston julkaisua avoimena datana. Määräyksistä, ohjeista ja suosituksista velvoittavimpia ovat ne, joiden antamisen perusta on lainsäädännössä. Tällöin laissa tai asetuksessa on säädetty, että tietty viranomainen voi antaa

7 HELSINGIN KAUPUNKI tiettyä asiaa koskevia tarkempia määräyksiä tai ohjeita. Tällaiset määräykset ja ohjeet ovat velvoittavia. Ne eivät kuitenkaan saa olla ristiriidassa lain kanssa. Viranomaista velvoittavia määräyksiä ovat esimerkiksi hallinnon sisäiset ohjeet, kuten johtosäännöt. Esimerkiksi kunnissa johtosääntöjen asema perustuu kuntalain 16 :ään: Kunta päättää hallintonsa järjestämisestä tässä laissa säädetyllä tavalla. Hallinnon järjestämiseksi valtuusto hyväksyy tarpeelliset johtosäännöt, joissa määrätään kunnan eri viranomaisista sekä niiden toiminnasta, toimivallan jaosta ja tehtävistä. Aineistoon julkaisemiseen voivat vaikuttaa myös muun muassa sopimukset. Viranomainen on esimerkiksi voinut tehdä yksityisen tahon kanssa toimeksiantosopimuksen jonkin kirjallisen aineiston tuottamisesta viranomaiselle. Sopimus voi sisältää ehtoja siitä, ettei aineistoa saa luovuttaa eteenpäin tai että se voidaan luovuttaa vain tietyillä ehdoilla. Sopimuksella ei voida poiketa lainsäädännön asettamista ehdoista, mutta muuten vallitsee sopimusvapaus. Tämä tarkoittaa, että tiedon luovuttaja ja sen vastaanottaja voivat sopia tiedon luovuttamisesta haluamallaan tavalla. Kun sopimus on tehty, sitoo se sopimuksen osapuolia sopimuksen voimassaolon ajan ja heidän tulee toimia sopimuksessa määritellyllä tavalla. Myös vakiomuotoiset käyttöehdot ovat sopimuksia. Niissä toinen osapuoli, kuten tiedon luovuttaja, on ennalta määritellyt ehdot, joilla tietoa luovutetaan. Tietoa haluavan on sitouduttava ehtoihin, jotta hän voi tietoa saada. Kun hän on näihin ehtoihin sitoutunut, tulee niitä noudattaa. Avoimen datan julkaisemisessa tulee ottaa huomioon, sisältyykö kyseiseen dataan aineistoa, joka on saatu sopimukseen perustuen. Jos näin on, tulee tarkastaa, salliiko sopimus ylipäätään aineiston julkaisemisen avoimena datana ja jos sallii, liittyykö julkaisemiseen jotakin ehtoja (esimerkiksi lisenssiehtoja tai maksuja). Esimerkkejä Liikenneonnettomuusrekisteri Helsinki Region Infoshare julkaisi joulukuussa 2011 liikenneonnettomuuksien tapahtumapaikat ja onnettomuuslajit paikkatietoaineistona ( Tiedot ovat Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston ylläpitämästä liikenneonnettomuusrekisteristä, jota pidetään yllä ensisijaisesti liikennesuunnittelua varten. Rekisteri perustuu poliisilta saatuihin tietoihin. Rekisteri sisältää onnettomuuspaikkojen koordinaatit, onnettomuusvuoden, onnettomuuden vakavuusasteen (omaisuusvahinko, loukkaantumiseen johtanut, kuolemaan johtanut) ja onnettomuuslajin (heikoimman osallisen mukaan: jalankulkijaonnettomuus, polkupyöräonnettomuus, mopo/moottoripyöräonnettomuus, moottoriajoneuvo-onnettomuus). Liikenneonnettomuuksiin sinänsä liittyy henkilötietoja, kuten onnettomuudessa loukkaantuneiden tai kuolleiden tai onnettomuuteen syyllisiä olleiden henkilöiden tietoja.

8 HELSINGIN KAUPUNKI Tällaisia tietoja ovat nimet, osoitteet, ajoneuvojen rekisteritunnukset jne. Osa tiedoista on arkaluonteisia, esimerkiksi tiedot onnettomuudessa loukkaantuneiden vammoista. Liikenneonnettomuusrekisteri ei kuitenkaan sisällä tällaisia tietoja. Lisäksi avoimena datana julkaistavasta tietoaineistosta on poistettu onnettomuuden päivämäärää, kellonaikaa ja tapahtumakuvausta koskevat tiedot, koska nämä tiedot olisivat voineet yksilöidä onnettomuuden osapuolet. HRI:n käyttäjiltä on kuitenkin saatu kyselyjä siitä, voisiko nämäkin tiedot julkaista, jotta aineisto olisi hyödyllisempi. Henkilötietolain näkökulmasta päivämäärä ja kellonaika eivät vaikuttaisi olevan sellaisia tietoja, joiden julkaiseminen voisi yksilöidä onnettomuuden osapuolet. Tapahtumakuvaus voi puolestaan sisältää tällaisia tietoja. Ainakin onnettomuuden osapuolen ikä, sukupuoli ja muut selkeästi henkilöön liittyvät tiedot sekä esimerkiksi ajoneuvoa tarkasti kuvailevat tiedot (kuten auton merkki ja väri) voivat olla tällaisia. HRI:ssa julkaistusta tietoaineistosta on tehty ja julkaistu ainakin kaksi sovellusta, ensimmäinen Suomen Kuvalehdessä ja toinen Helsingin Sanomissa ja sen verkkolehdessä ( ). HSY:n rakennustietoruudukko Rakennustietoruudukko on HSY:n tuottama palvelu, jossa on 500 x 500 metrin ruutuihin yleistettyä tietoa. Tiedot perustuvat rekisteriin ja ne ovat vuosilta ja Tiedot ilmoitetaan ruuduista, joissa on enemmän kuin viisi rakennusta. Ruutua kohden ilmoitettavat tiedot ovat: rakennusten lukumäärä ja niiden kerrosala yhteensä, käyttötarkoitus (kolme suurinta, käyttötarkoitusluokittainen kerrosalasumma) ja aluetehokkuus (rakennettu kerrosala maapinta-alaa kohden). Tiedoissa ei esitetä väestöön liittyvää tietoa, kuten asukkaiden lukumäärää. Tällä hetkellä sovellettavan tietosuojakäytännön mukaan tiedoista jää paljon rakennustietoa pois, esimerkiksi isot yksiköt (kuten Hartwall Areena) ja reuna-alueilla olevat rakennukset, mikä vaikuttaa tiedon laatuun ja käytettävyyteen. Ruudukon sisältämät summatiedot ovat kuitenkin jo yksikkökohtaisesti katseltavissa kuntien karttapalveluissa (ptp.hel.fi; kartta.vantaa.fi). Onko lainsäädännöstä johtuvia esteitä rakennusten tietojen jakamiseen tietomassana yksikkökohtaisena? Esitettävät tiedot ovat julkisuuslain mukaan julkisia tietoja. Rakennuksia koskevat tiedot eivät ole henkilötietolain mukaisia henkilötietoja. Yksikkökohtaisten rakennusten tietojen julkaisemiseen avoimena datana ei siten ole suoraan henkilötietolainsäädännöstä johtuvaa estettä. Julkaisemisessa tulee kuitenkin ottaa huomioon se, voiko yhdistämällä rakennusten tietoja johonkin muuhun julkiseen tietoaineistoon kohtuullisen helposti tunnistaa rakennusten tiedot tiettyä henkilöä koskevaksi. Väestötietoruudukko

9 HELSINGIN KAUPUNKI Väestötietoruudukko on HSY:n tuottama palvelu, jossa on 500 x 500 metrin ruutuihin yleistettyä tietoa. Tiedot perustuvat rekisteriin ja ne ovat vuosilta ja Tiedot ilmoitetaan ruuduista, joissa on enemmän kuin viisi asukasta. Ruutua kohden ilmoitettavat tiedot ovat: asukkaiden lukumäärä yhteensä, asumisväljyys (asuinhuoneistoala maapinta-alaa kohden) ja ikärakenne. Onko väestön rakenteen rajoitukseen (min. 100 henkeä per alueyksikkö) lainsäädännöllisiä syitä? Voidaanko kynnystä esimerkiksi sopimuksessa madaltaa niin, ettei kuitenkaan tiedoista voi yksilöidä ketään tiettyä henkilöä? Tiedot ovat lähtökohtaisesti julkisuuslain mukaan julkisia. Osa tiedoista on kuitenkin luonteeltaan sellaisia, että ne voivat olla henkilötietolain mukaisia henkilötietoja. Tällaisia voivat olla ikä ja mahdollisesti myös asukkaiden lukumäärä. Ikä voidaan ainakin nuorimpien ja vanhimpien ikäryhmien kohdalla tunnistaa tiettyä henkilöä koskevaksi. Myös asukkaiden lukumäärä voidaan tunnistaa tiettyä henkilöä tai hänen perhettään tai samassa taloudessa eläviä henkilöitä koskevaksi. Henkilötietoja ei voida julkaista avoimena datana. Riittävän suurella otannalla kuitenkin vältetään tietojen kohdistuminen tiettyyn henkilöön tai perheeseen ja siten se, että tiedosta tulee henkilötietolain mukaista henkilötietoa. Lainsäädäntö ei sinänsä määrittele otannan suuruutta. Lähtökohtana on henkilötietolain edellä mainittu henkilötiedon määritelmä. Kääntäen voidaan siten todeta, että otannan täytyy olla niin suuri, ettei henkilötiedon määritelmä täyty. Yleisesti ottaen voinee todeta, että esimerkiksi otanta sata henkeä alueyksikköä kohden on usein tarpeettoman suuri. Asteikon ääripäiden, esimerkiksi alueen väestön vanhimpien kohdalla se voi kuitenkin olla perusteltu. Tämä riippuu kuitenkin esimerkiksi siitä, millä tarkkuudella esimerkiksi ylin ikäluokka ilmoitetaan (esim. yli 75-vuotiaat, vuotiaat, jne.). Yhteenveto Ensiksikin aineiston tulee olla julkista, jotta se voidaan julkaista avoimena datana. Julkisuuslain lähtökohtana on julkisuus, mutta aina tulee kuitenkin ennen julkaisua tarkastaa, sisältääkö aineisto salassa pidettävää tietoa. Salassapitoperuste voi olla säädetty julkisuuslaissa tai muussa lainsäädännössä. Toiseksi aineistoon ei saa sisältyä henkilötietoja. Jos aineisto sisältää henkilötietoja, tulee tiedot joko anonymisoida tai jättää aineisto julkaisematta avoimena datana. Kolmanneksi avoin data ei voi olla maksullista. Jos aineisto on säädetty maksulliseksi valtion maksuperustelaissa (koskee valtion viranomaisia) tai kunnan päätöksellä (koskee ko. kunnan viranomaisia), ei aineisto ole avoimen datan määritelmän mukaista. Lopuksi tulee vielä ottaa huomioon mahdolliset muut julkaisemista rajoittavat seikat. Näitä voivat olla muun muassa sopimukset, lisenssiehdot tai erilaiset määräykset tai ohjeet.

10 HELSINGIN KAUPUNKI Lähteet Lainsäädäntö Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 95/46/EY yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ( henkilötietodirektiivi ). Henkilötietolaki 523/ Kuntalaki 365/ Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta 621/1999 ( julkisuuslaki ). Tilastolaki 280/ Valtion maksuperustelaki 150/1992 ( maksuperustelaki ). Muuta aineistoa Euroopan neuvoston yleissopimus yksilöiden suojelusta henkilötietojen automaattisessa tietojenkäsittelyssä. Euroopan neuvoston suositus jäsenvaltioille yksityisyyden suojaamisesta internetissä. Euroopan neuvoston suositus tilastollisiin tarkoituksiin kerättyjen ja käsiteltyjen henkilötietojen suojelusta. Henkilötietojen luovuttaminen viranomaisten henkilörekistereistä. Tietosuojavaltuutetun toimisto. Päivitetty Tietosuojavaltuutetun toimisto.