Mahdollisuuksien Metropolia Osaaminen esiin yhdessä kirjoittamalla Työelämässä tarvitaan eri alojen välistä ymmärrystä

Transkriptio

1 Helsingin ammattikorkeakoulu Stadia Asiakaslehti kevät 2008 Mahdollisuuksien Metropolia Osaaminen esiin yhdessä kirjoittamalla Työelämässä tarvitaan eri alojen välistä ymmärrystä

2 Kevät 2008 Teema: Stadiasta Metropoliaan Mari Hohtari, kuvankäsittely Rhinoceros Oy 4 Tämä on Stadian asiakaslehden viimeinen numero. Syksyllä ilmestyy Metropolia Ammattikorkeakoulun uusi asiakaslehti. 3 Vahanen yhtiöiden hallituksen puheenjohtaja Risto Vahanen korostaa rakentamisen yhteiskunnallista merkitystä. Sivu 14 Helsingin ammattikorkeakoulu Stadia Asiakaslehti Lehti ilmestyy kaksi kertaa vuodessa Julkaisija Helsingin ammattikorkeakoulu Stadia Bulevardi 31 (käyntiosoite), Hki 18 PL 4000, Helsingin kaupunki puh. (09) , etunimi.sukunimi@stadia.fi Päätoimittaja Juha-Pekka Liljander Toimituspäällikkö Liisa Salo, puh. (09) Toimitusneuvosto Päivi Hellén, Kristiina Ilmanen, Piia Lievetmursu, Juha-Pekka Liljander, Juha Lindfors, Heidi Martin, Pekka Peltola, Liisa Salo, Pia Strandman, Tuija Strandén- Mahlamäki ja Aino Vuorijärvi Ulkoasu Pekka Niemi, Rhinoceros Oy Kirjapaino Painotalo Miktor Oy, Helsinki 2008 ISSN Mari Hohtari, Rhinoceros Oy Pääkirjoitus: Tulos tarvitsee aina tekijänsä myös muutoksessa Stadialaisia: Taloushallinto on tarjonnut Seija Räisäselle näköalapaikan Stadian rakentamiseen: Uutta syntyy vain ihmisten yhteistyöllä Osaaminen esiin yhdessä kirjoittamalla Stadialainen näkemys oppimisesta syntyi monialaisena yhteistyönä Suuhygienistiopiskelija Saila Pakarinen: Opiskelijat toivovat monialaisuuden hyödyntämistä Metropoliassa Vetyenergia kiehtoo konetekniikan opiskelijaa Risto Vahanen: Työelämässä tarvitaan myös eri alojen välistä ymmärrystä Toisen polven insinööritoimiston vetäjä Kolumni: Organisaatiomuutosten myllerryksessä Mene, näe, koe! Kulttuuriala aktiivinen kansainvälisessä toiminnassa Gallup: Mahdollisuuksien Metropolia Hakuaika Metropoliaan on käynnistynyt Stadian julkaisuja Pikku uutisia: Esitys- ja teatteritekniikan koulutus alkaa syksyllä Metropoliassa Stadian ensimmäiset geronomit valmistuivat Verkosta virtaa aikuisopiskeluun Stadian William Suvanne Quartet esiintyy keväällä Ranskassa Industrial managemet -ohjelman opiskelijat Aasiassa English Summary: Understanding required between different sectors of the labour market Stadia s fi rst Geriatric Care graduates Live Performance Technology training to begin at Metropolia in autumn Ten English-language degree programmes in Metropolia Strada in memoriam Mari Hohtari, Rhinoceros Oy Mari Hohtari, Rhinoceros Oy 4 Aki Kareinen opiskelee Stadiassa neljättä vuotta konetekniikkaa. Sivu Stadian pedagoginen strategia syntyi monialaisena yhteistyönä. Sivu 7. Strada 2

3 Y Tulos tarvitsee aina tekijänsä myös muutoksessa hteiskunta ympärillämme muuttuu ja monimutkaistuu kiihtyvällä vauhdilla sen mukana muuttuu myös työelämä. Muutoksessa tieto ja osaaminen vanhenevat aikaisempaa merkittävästi nopeammin. Edistääkseen ammatillista kasvuaan ammattiensa osaajat tarvitsevat uudenlaisia valmiuksia selviytyä ja pärjätä uusiutuvaa asiantuntemusta edellyttävässä työelämässä. Tarvitaan uudenlaisia tapoja oppia, osata ja ennen kaikkea osaamisen luovaa yhdistämistä. Tiedon ja osaamisen elinkaaren lyheneminen merkitsee lisäksi sitä, että osaamista on tuotettava yhä lähempänä osaamisen ja tiedon tarvitsijaa: siis välittömässä vuorovaikutuksessa työ- ja elinkeinoelämän kanssa. orkeakoulutkaan eivät ole pysähtyneet paikoilleen ei myöskään Stadia. Sen vähän yli kymmenvuotinen taipale on ollut jatkuvan kehittämisen ja muutoksen historiaa. Yhtenä keskeisenä tavoitteena on ollut tiivistää yhteistyötä työelämän kanssa. Toimintoja organisoitaessa on tavoiteltu nimenomaan joustavuutta suhteessa ympäröivään yhteiskuntaan: on haettu herkkyyttä reagoida korkeakoulun toimintaympäristöstä tuleviin muutossignaaleihin. Samalla koulutusalojen välisiä raja-aitoja on pyritty madaltamaan ja luomaan näin edellytykset asiantuntemuksen ja osaamisen innovatiiviselle yhdistämiselle. Tämä on tärkeää, sillä eiväthän työelämän kehittämishaasteetkaan noudattele perinteisiä koulutusalarajoja. Reagointiherkäksi kehittynyt organisaatio pystyy vastaamaan myös korkeakoulujärjestelmän valtakunnallisiin kehittämishaasteisiin. Tätä alttiutta tarvitaan nyt, kun Stadia ja Evtek-ammattikorkeakoulu ovat yhdistymässä Suomen suurimmaksi ammattikorkeakouluksi, Metropoliaksi. Kyse on valtakunnallisesti merkittävästä tapauksesta, edellyttäähän tehokas ja toimiva korkeakouluverkosto tiivistyvää yhteistyötä ja voimien yhdistämistä. Ikäluokat pienenevät ja maailmanlaajuinen kilpailu koulutus- ja tutkimusmarkkinoilla kovenee; siksi korkeakoulutustakin kootaan tarkoituksenmukaisiksi kokonaisuuksiksi yksiköiden profi ileja terävöittäen ja niiden rooleja räätälöiden. Valtakunnallisen merkityksensä lisäksi Stadian ja Evtekin toimintojen yhdistämisellä on aivan erityinen merkitys pääkaupunkiseudulle. Liioittelematta hanketta voidaan nimittää pääkaupunkiseudun kuntien tiivistyvän yhteistyön symboliksi. Onhan Metropolia pääkaupunkiseudun kuntien yhteisesti omistama osakeyhtiömuotoinen ammattikorkeakoulu. Kokonsa ja osaamiskapasiteettinsa puolesta Metropolialla on loistavat mahdollisuudet vastata pääkaupunkiseudun kehittämishaasteisiin. Osaamisen uudenlaisena keskittymänä Metropolia avaa alueen työelämäyhteistyölle avaran mahdollisuuksien maailman. K *** Strada 3 P *** otentiaali ei kuitenkaan realisoidu itsestään. Organisaatioita ja rakenteita muuttamalla ei automaattisesti tehdä tulosta ja laatua. Tulos tarvitsee aina tekijänsä. Onnistuminen muutostilanteessa riippuu viime kädessä henkilöstön motivaatiosta ja jaksamisesta. Muutos on nykyisyyden ainoa pysyvä olotila ja siihen liittyvä epävarmuus on työyhteisölle suuri haaste. Epävarmuutta ja levottomuutta voidaan välttää ja vähentää henkilöstöä osallistamalla: hyödyntämällä heidän osaamistaan ja näkemyksiään kehitystyössä. Erityisen tärkeää tämä on korkeakoulun kaltaisessa asiantuntijayhteisössä, jonka jäsenet ovat oman työnsä kehittämisen ja organisoinnin kiistattomia asiantuntijoita. Metropolian valmistelutyössä henkilöstöllä on riittänyt kiitettävästi intoa ja annettavaa. Osallistamalla asiantuntijat ammattikorkeakoulun perustoimintojen opetuksen sekä tutkimus- ja kehitystyön laatu on mahdollista turvata myös mittavassa muutostilanteessa. Avoimen ilmapiirin vallitessa osaajien energia kohdistuu oikeisiin asioihin ei organisatoriseen säätämiseen sinänsä. Näin myös korkeakoulun yhteys toimintaympäristöönsä ja herkkyys sen muutoksille säilyy. Juha-Pekka Liljander, va. rehtori Mari Hohtari, Rhinoceros Oy

4 Stadialaisia Taloushallinto on tarjonnut Seija Räisäselle näköalapaikan Uutta syntyy vain ihmisten S eija Räisäselle Stadian päärakennus Bulevardi 31:ssä on ollut paljon enemmän kuin kello kahdeksasta neljään työpaikka. Hän tuntee niin talon, sen ihmiset kuin talousasiatkin jo 24 vuoden ajalta. Parhaimpina aikoina hän vietti siellä niin paljon aikaansa, että kotijoukot ehdottivat patjan hankkimista työhuoneeseen. Nyt Stadian pitkäaikaisella johtavalla talouspäälliköllä on hieman haikea olo. Kovaan työntekoon tottunut nainen on hiljentänyt työtahtiaan siirryttyään osa-aikaiselle eläkkeelle ja tämän myötä vuoden alusta controllerin tehtäviin Olen aina pitänyt työnteosta. Kun reilut kymmenen vuotta sitten näin, että ammattikorkeakoulu tulee myös Suomeen, halusin olla mukana rakentamassa ja kehittämässä sitä. Tosin en silloin arvannut, kuinka paljon työtä ja kaikkea muuta se toisi mukanaan. Katsoessaan taaksepäin Stadian rakentamisen vaiheita Räisänen toteaa olevansa kiitollinen, että on saanut olla mukana. Olen oppinut valtavasti, vaikka vastoinkäymisiäkin on ollut. Toisaalta koen, että asiantuntemustani on kuunneltu. Stadialaisia Historiaa ei tule unohtaa Räisäselle Stadia on alusta lähtien tarkoittanut koko ammattikorkeakoulua, vaikka hän siirtyikin siihen silloin teknillisen oppilaitoksen talouspäällikön tehtävistä ja tunsi parhaiten tekniikan alan asiat. Uuden ammattikorkeakoulun rakentamisessa reilu kymmenen vuotta osoittautui lyhyeksi ajaksi. Räisäsen mukaan Stadiasta ei vielä täysin ehditty rakentaa tekniikan ja liikenteen, sosiaali- ja terveysalan sekä kulttuurialojen yhtenäistä ammattikorkeakoulua, vaikka hyvän matkaa eteenpäin mentiinkin. Tässä Metropoliassa riittää vielä haastetta Stadian ja Evtekin yhdistyessä, kun koulutusohjelmien ja koulutusalojen määrä lisääntyy. Toivon, että Metropoliaan viedään molemmista ammattikorkeakouluista jo kokeillut hyvät asiat kuten tiimityöskentely, eri henkilöstöryhmien, koululutusohjelmien, eri toimintojen ja opiskelijoiden sekä eri alojen tuntemuksen lisääminen yhteisillä foorumeilla, pyrkimys avoimuuteen ja se, että kaikki ovat halutessaan voineet sanoa mielipiteensä aika vapaasti asioiden valmisteluvaiheessa. En unohtaisi historiaamme, vaan ottaisin kokemuksistamme hyvät puolet mukaan, sillä meille on kertynyt paljon kokemusta yhtenäisen korkeakoulun rakentamisesta. Samoja virheitä ei tarvitsisi tehdä uudestaan. Lisäksi Räisänen sanoo toivovansa, että Metropoliassa asioille osatakaan määritellä tärkeysjärjestys, sillä kaikkia asioita ja kehittämistä ei voi tehdä yhtä aikaa. Aimo Virtanen Strada 4

5 Stadian rakentamiseen: yhteistyöllä Stadialaisia palstalla haastatellaan Helsingin ammattikorkeakoulussa työskenteleviä, opiskelevia ja sieltä valmistuneita ihmisiä. Haastattelussa Stadian pitkäaikainen johtava talouspäällikkö Seija Räisänen. Stadialaisia 1 Seija Räisäsen työhuone sijaitsee Stadian päärakennuksen kolmannessa kerroksessa. Työhuone on vuosien varrella vaihtunut useasti, mutta nyt se on jälleen samassa paikassa, jossa hän aloitti vuonna 1984 silloisen Helsingin teknillisen oppilaitoksen talouspäällikkönä. >>> Strada 5

6 >>> Turha byrokratia kannattaa karsia pois mutta niin, että suuren ammattikorkeakoulun asioiden hoidossa kuitenkin säilyy sopiva järjestys. Räisänen on vuosien varrella nähnyt Stadiassa monta organisaatiomuutosta, joista Stadian ja Evtekin yhdistyminen on viimeisin. Hänellä on selvä käsitys: Mitään uutta ei synny muusta kuin ihmisten yhteistyöstä. On ihan sama minkälainen organisaatio meillä on, jos ihmisillä on yhteiset päämäärät, joihin he sitoutuvat. Silloin asiat onnistuvat. Jos sen sijaan on eri näkemyksiä ja pitää katsoa papereista, että kuka päättää ja mitä tehdään, niin silloin tulos ei voi olla hyvä. Kaikkien asiantuntijuutta on tarvittu Varsinkin ammattikorkeakoulun rakentamisen alkuajat olivat Räisäsen mukaan haastavia. Helsingin ammattikorkeakoulun kokeilu alkoi Kolme vuotta myöhemmin se vakinaistettiin. Alussa piti samanaikaisesti säästää entisestä ja toisaalta piti muuttaa toimintaa ammattikorkeakoulun päämäärien mukaiseksi ja mukaan tuli uusia painopisteitä. Rahaa piti kohdentaa muun muassa opettajien koulutustason nostamiseen, kirjaston, tietotekniikan ja kansainvälisyyden kehittämiseen, Räisänen muistelee. Haastavinta talouden näkökulmasta onkin Räisäsen mukaan vuosien varrella ollut se, että ammattikorkeakouluilta on lain mukaan edellytetty uusia asioita: koulutustehtävän rinnalle on tullut tutkimus- ja kehityssekä aluekehitystehtävä. Uusien tehtävien myötä resurssit eivät kuitenkaan ole lisääntyneet. Ammattikorkeakoulut ovat eläneet myös jatkuvassa muutoksessa, ja niille asetetut tavoitteet ovat osittain tulleet ulkoa päin. Kun henkilöstöllä on samanaikaisesti ollut vahva halu tehdä oma työnsä mahdollisimman hyvin, mutta asioita ei ole voitu tehdä entisellä tavalla, on syntynyt ristiriitoja. Olemme jatkuvasti joutuneet miettimään, mikä on oikea tapa toimia, ja ovatko annetut resurssit kohdennettu oikein, jotta kaikki yksiköt pääsisivät mahdollisimman hyvään tulokseen. Asioita ei Räisäsen mukaan kuitenkaan ole koskaan tehty talouden ehdoilla, vaikka niinkin on väitetty, sillä taloushallinto on aina johdon tukitoimi. Talouden tehtävänä on tukea johdon kulloinkin valitsemaa strategista linjaa. Tukitoimintojen ja talousihmisten pitää kuitenkin tietää, mitä talo haluaa ja olla mukana asioissa. Yhteisen kielen ja ymmärryksen löytyminen talouden ja sisältöasioiden välillä ei ole ollut ongelmatonta. Henkilöstöä ei ole aina ollut helppo vakuuttaa taloudellisten ratkaisujen linjauksista ja perusteluista, Räisänen myöntää. Hän tunnustaa, että myös peiliin voi katsoa. Talousasioistakin pitäisi osata kertoa selkeämmin ja yksinkertaisemmin. Toisaalta hän peräänkuuluttaa korkeakouluorganisaatiossa kaikkien asiantuntijuuden kunnioittamista ja hyväksymistä. Häntä on vuosien var- Aimo Virtanen 4 Taloushallinto on Seija Räisäsen mukaan tarjonnut mielenkiintoisen näköalapaikan Stadiaan. rella harmittanut vastakkain asettelu opettajien ja muiden asiantuntijoiden välillä. Ammattikorkeakoulussa on matkan varrella tapahtunut niin paljon muutoksia, että kaikkien asiantuntemusta on varmasti tarvittu. Stadia on myös ollut kunnan virasto, joka on ollut sekä kaupungin että opetusministeriön ohjauksessa ammattikorkeakouluna. Näiden kahden seikan yhteensovittaminen ei aina ole ollut helppoa, ja tämä on tuonut moniin asioihin monimutkaisuutta, jota henkilöstön on joskus ollut vaikea ymmärtää. Omaa edistystä vaikea nähdä Räisänen kertoo törmänneensä Stadiassa niin monessa muussakin organisaatiossa tuttuun ilmiöön. Talon sisällä asioista keskusteltaessa on monesti tuntunut, että meillä on ollut hirveästi ongelmia. Oman talon ulkopuolella sen sijaan olemme monissa yhteyksissä saaneet kiitosta. Emme aina huomaa omaa edistystä arjen tohinassa. Kiitosta tuleekin helposti enemmän talon ulkopuolelta kuin sisältä. Pitäisi osata vähän nauttia myös siitä, mitä on saavutettu. Alkuajoista Räisäsellä on muisto, joka kuvaa sitä, mistä Stadiankin rakentamisessa lähdettiin liikkeelle. Kun toteutimme toimialoille yhteisiä kyselyjä, niin vastaukset olivat alussa yllättäviä eikä niiden pohjalta voinut rakentaa yhteistä toimintatapaa. Sosiaali- ja terveysalan vastaukset olivat usein pitkiä ja perusteellisia, tekniikka saattoi antaa vastauksensa matemaattisen kaavan muodossa ja kulttuurista sain kerran vastauksen musiikkiesityksenä, Räisänen muistelee. Kerrankin teimme kehittämispäällikön kanssa kyselyä, jonka ohjeisiin hän laittoi sosiaali- ja terveysalalta tulleena, että vastaus saa olla maksimissaan yhden A4-paperin mittainen. Minä kysyin tekniikan puolesta huolestuneena, että onhan siinä, että vastauksen pitää kuitenkin olla vähintään puolikas A4-paperia. Tätä ei ollut ja tekniikan vastauksissa ei ollutkaan aloitusta, ei perusteluja vaan pelkkä johtopäätös 1 2 virkkeen mittaisena. Tämä kuvaa mielestäni hyvin sitä, mistä olemme lähteneet. Tästä on tultu aika matka eteenpäin. E *** lokuussa Räisänen siirtyy uuden Metropolia Ammattikorkeakoulun johdon tukitehtäviin. Hänellä on nelisen työvuotta jäljellä. Kyllä tähän liittyy haikeutta, sillä olen ollut tässä sydämestäni mukana. Terveyden takia minun olisi pitänyt jäädä osa-aikaiselle jo aikaisemminkin, mutta luopuminen työstä on ollut vaikeaa. Työ on muodostunut intohimoksi, mutta nyt pitää löytää uusia intohimon kohteita ja niitä alkaa hiljalleen löytyäkin. Yleensä se mitä teen, teen sen täysillä. Liisa Salo Strada 6

7 Osaaminen esiin yhdessä kirjoittamalla Stadialainen näkemys oppimisesta syntyi monialaisena yhteistyönä Mitä osaamista ammatillisella asiantuntijalla on oltava ja miten Stadia sen takaa? Koko eurooppalaista korkeakoulujärjestelmää eheytetään laatimalla yhteismitallisia kuvauksia tutkintojen tuottamasta oppimisesta ja osaamisesta. Sama suuntaus on Stadiassa näkynyt jo vuonna 2005 laajan opetussuunnitelmauudistuksen yhteydessä, jolloin tutkintojen sisältämien opintokokonaisuuksien tavoitteet määriteltiin osaamispohjaisesti. Seuraavaksi tehtäväksi otettiin linjata yhteinen perusta ja suunta eri koulutusalojen moniulotteiselle pedagogiselle toiminnalle. Se päätettiin tehdä yhteisöllisesti ja osaamista jakaen yhdessä kirjoittamalla. Syntyi asiakirja, pedagoginen strategia Osaava ja yhdessä oppiva Stadia, joka kiteyttää koko Stadian opetuksessa tärkeimpinä pidetyt osa-alueet ja käytännön keinoja niiden vahvistamiseksi. S tadialaista näkemystä oppimisesta ja ohjauksesta ryhtyi kokoamaan isohko monialainen kirjoittajaryhmä syksyllä Tekstin olisi voinut tuottaa yksioikoisemminkin, esimerkiksi yhden kirjoittajan voimin, mutta työryhmä halusi kokeilla toista työtapaa: yhteiskehittelyä ja yhteisöllistä kirjoittamista. Ryhmää johti pedagoginen vararehtori Juha Lindfors, ja sen jäsenet edustivat monipuolisesti Stadian eri yksiköitä ja opiskelijoita. Tietojen keruussa ja vaihdossa tarpeen olivat yhteinen sähköinen tallennuspaikka verkossa Asiantuntijuus Oppiminen ja ohjaus Toimijaverkosto ja säännölliset kasvokkaiset tapaamiset. Palautekanavaa oli tärkeä pitää koko prosessin ajan auki. Käytössä oli myös yhteisöllisen kirjoittamisen tukea ja ohjausta vaiheessa, jossa yhteen hiottuja ajatuksia testattiin eri yksiköissä ja alettiin saattaa julkaisukuntoon suomen kielen ja viestinnän asiantuntijoiden avulla. Tässä vaiheessa tekstin tavoitteet ja rakenne kirkastuivat tavalla, joka ottaa huomioon strategian oletetun lukijakunnan, etenkin ne työelämäkumppanit, joiden kanssa ja joita varten Stadiassa työskennellään. Avoin oppimisympäristö 4 Stadian pedagogisen toiminnan ytimenä on oppiminen ja ohjaus. Strategiassa haluttiin kuvata Stadian pedagogisen toiminnan nykytila keskeisimpien osaalueiden kautta, tehdä yhteiset linjaukset niiden vahvistamiseksi ja suositella konkreettisia toimenpiteitä tavoitteisiin pääsemiseksi. Stadia on monialainen liki 9000 opiskelijan ja noin 400 opettajan ja yliopettajan yhteisö, joka linkittyy työelämään ja ympäröivään yhteiskuntaan tuhansin toiminnallisin sidoksin. Kirjoittajaryhmälle oli alusta alkaen selvää, etteivät näin ison ja monipuolisen yhteisön pedagogisen toiminnan kirjo ja kärjet mahdu yhteen ismiin tai mihinkään valmiina annettuun viitekehykseen. Sen sijaan haluttiin nimetä ja avata koko Stadian opetuksessa vahvasti vaikuttavat yhteiset alueet. Yhtä mieltä oltiin siitä, että ammatillisen asiantuntijuuden kehittyminen ammattikorkeakoulussa edellyttää ohjattua oppimista ja oppiminen ja ohjaus taas yhdessä sovitut tavoitteet, toimijoita ja tilanteita. Asiantuntijaksi avoimissa oppimisympäristöissä Ammattikorkeakouluopetuksessa asiantuntijuus on keskeinen käsite. Tavoitteena se sitoo stadialaisia toimijoita ja yhteistyökumppaneita monella tapaa yhteen. Opiskelijalle opiskeluaika luentoineen, tentteineen, harjoittelujaksoineen ja projektitöineen on intensiivinen pyrähdys kehityksessä asiantuntija-ammattiin, joka jatkuu työelämässä toisten ammatillisten asiantuntijoiden joukossa ja tuella. Ammattikorkeakoulun opettajan asiantuntijan rooli on haastavasti kahtalainen: hänen on hallittava hyvin oma alansa, mutta myös se, miten ammattiin tuloksellisesti opetetaan. Asiantuntijuus ei ole itsestään yllä pysyvä, staattinen tila, vaan se vaatii tieto- ja taitoperustan ja työkalujen säännöllistä huoltamista. Par- >>> Strada 7

8 >>> haiten se tapahtuu päivittämällä osaamista niissä yhteyksissä, joissa sitä käytetään: käytännön toiminnassa ja työelämän ongelmanratkaisutilanteissa, T&K-hankkeissa, kansallisissa ja kansainvälisissä verkostoissa... Asiantuntijuus testautuu ja kehittyy yhä myös luokkahuoneissa, harjoittelutiloissa ja laboratorioissa. Opetustaidon ylläpito vaatii kohtaamisia, vuorovaikutusta ja rohkeitakin menetelmällisiä kokeiluja. Stadiassa on yli kymmenvuotisen olemassaolon aikana luotu monia onnistuneita opetuskäytäntöjä ja pedagogisia ratkaisuja, jotka edelleen vaikuttavat haluttuun käytäntöläheisen oppimisen suuntaan. Strategiatyössä ei kuitenkaan lähdetty listaamaan onnistuneimpia pedagogisia ratkaisuja, vaan haettiin niitä perustekijöitä, joiden varassa opetuksen parhaat käytänteet elävät mahdollisimman pitkään ja hyvin. Stadialainen oppimisympäristö pyrkii olemaan tarkoituksen- ja ajanmukaisella tavalla avoin: oppimista tapahtuu myös etänä opiskellen ja teknisiä apuvälineitä hyödyntäen. Luokkahuoneen rajat avautuvat helposti muun muassa verkko-opiskelussa ja käytettäessä kirjaston alakohtaisia tutkimus- ja julkaisutietokantoja. Strategiassa kaikkia toimijoita kannustetaan entistä tiuhempaan rajojen ylitykseen sekä Stadian sisällä, eri koulutusalojen kesken, että koulutuksen ja työelämän yhteistyökohdissa meillä ja maailmalla. Toimijaverkosto jakaa vastuun tavoitteiden saavuttamisesta Asiantuntijaksi ei opita yksin, vaan koko työyhteisön toimiva vuorovaikutus ja verkostomaisesti jaettu vastuunkanto ovat sen tärkeitä perusteita. Stadiassa opiskelijan vastuu omasta oppimisestaan kasvaa opintojen edetessä. Osaamisen karttumiseen vaikuttaa ammattikorkeakoulun opettajien lisäksi muu henkilöstö kouluisännästä ja kokista opintotoimistoon ja atk-tuesta informaatikkoon. Opetustilojen ja -välineiden huolto pitää oppimisympäristöt avoimina ja mahdollistaa yhteydenpidon, joka on ajantasaisen asiantuntijaverkoston toiminnassa välttämätön. Strada 8

9 Asiantuntija osaa ja oppii eri tilanteissa Asiantuntijan erottaa ammattihenkilöstä etenkin se, että hän kykenee syvän ja laajan osaamisensa turvin liikkumaan kontekstista toiseen, työskentelemään eri tehtävissä ja ratkaisemaan ongelmia erilaissa tilanteissa. Stadian pedagogisella strateb Stadian pedagoginen strategia syntyi monialaisena yhteistyönä. Työryhmän palautetilaisuudessa joulukuussa olivat paikalla vasemmalta lukien: koulutusjohtaja Jukka Nivala, yliopettaja Pertti Toivonen, yliopettaja Riitta Paavilainen, tiedottaja Päivi Mahkonen, yliopettaja Hannu Lampi, Metropolian toimitusjohtaja Riitta Konkola, vararehtori ja työryhmän puheenjohtaja Juha Lindfors, yliopettaja Aino Vuorijärvi, laatukoordinaattori Leila Lintula, lehtori Tapani Heikinheimo, yliopettaja Satu Räsänen, aikuiskoulutus- ja työelämäpalvelujen johtaja Leena Koivumäki ja lehtori Satu Aittomäki. Kuvasta puuttuvat lehtori Carina Savander-Ranne, lehtori Pia Houni ja opiskelija Mirva Jumppanen. Ammattikorkeakouluopetuksen erityisvahvuus esimerkiksi tiedekorkeakoulutukseen verrattuna on sen käytännönläheisyys; koulutus ja työelämä kytkeytyvät saumatta toisiinsa etenkin harjoittelujaksojen, tilattujen projektitöiden ja hankkeissa tehtyjen opinnäytetöiden kautta. Jatkuva yhteistyö ja rinnakkaiselo vaikuttavat toisiinsa: koulutus yhtäältä myötää hyvin työelämää, mutta toisaalta auttaa työelämän toimijoita tunnistamaan uusia kehittämistarpeita ja -alueita, joihin tarttua. Toimijaverkosto hioutuu vähitellen yhteen, vastuu oppimisesta jakautuu, ja yhä useammin opettajakin huomaa olevansa myös työelämätilanteissa asiantuntijuuden edistäjä. Lue lisää: Osaava ja yhdessä oppiva Stadia. Stadian pedagoginen strategia / esittely/pedagoginen-strategia.pdf. Myös kirjoittajaryhmä havaitsi pian, että stadialaisen pedagogiikan osa-alueita ei voi kuvata strategiassa tyhjentävästi toistaan erillisinä tai irrallaan, sillä toiminnassa ne kuitenkin limittyvät ja kietoutuvat toisiinsa. Ja mitä tiiviimmin pedagogisen toiminnan osa-alueet toisensa kohtaavat, sitä paremmin Stadian opetus toimii. Mari Hohtari, Rhinoceros Oy gialla on haluttu taata opiskelijalle vahva perusosaaminen ja laajat työelämävalmiudet, joita asiantuntija tarvitsee etenkin työelämän muutoksissa ja osaamisensa päivittämistilanteissa. Koulutustehtävän toteuttamisessa tarvitaan täsmentyneitä tavoitteita, kaikkia toimijoita ja ajanmukaiset oppimisympäristöt. Se, mikä Stadian pedagogisen toiminnan laadusta yhä mahdollisesti puuttuu, on strategiassa kirjattu toimenpidesuosituksina näkyviin siten, että sen voisi eri yksiköissä edelleen konkretisoida, priorisoida ja muuttaa mitattavaankin muotoon. Pedagogiseen strategiaan kirjatun voi viedä myös yhdessä tunnistettuna vahvuutena mukana uuteen ammattikorkeakouluun, Metropoliaan. Monialaisesta moniosaavaksi Yksi suomalaisen ammattikorkeakoulun mukanaan tuoma selvä koulutuspoliittinen ja pedagoginen uudistus on ollut monialaisuuden vaatimus. Kysyttäessä, mikä arvo monialaisuudella sinänsä on, voi toki vastata niinkin, ettei mikään sinänsä. Monialaisuudesta tulee on lisäarvoa vasta silloin, kun ammattikorkeakoulun eri koulutusalojen asiantuntijat ja niiksi opiskelevat alkavat työskennellä keskenään ja oppivat jo koulutuksen aikana tunnistamaan ja ratkaisemaan ongelmia yhteisvoimin. Yhdessä toimimalla monialaisesta tulee moniosaava. Tällaisesta toimintatavasta toivoisi tulevan tottumus myös uusissa työelämässä eteen tulevissa tilanteissa. Stadialaisen kirjoittajaryhmän yhteiskirjoittamisen prosessi on ollut omalta osaltaan yksi yritys ja esimerkki viedä strategiaan kirjoitettua käytäntöön: oppia ja osata yhdessä enemmän. Aino Vuorijärvi, suomen kielen ja viestinnän yliopettaja Juha Lindfors, vararehtori Strada 9

10 Mari Hohtari, Rhinoceros Oy 4 Suuhygienistiopiskelija Saila Pakarisen mukaan opiskelijat toivovat, että Metropoliassa tehdään nykyistä enemmän koulutusalojen välistä yhteistyötä. Strada 10

11 Suuhygienistiopiskelija Saila Pakarinen: Opiskelijat toivovat monialaisuuden hyödyntämistä Metropoliassa S tadian suuhygienistiopiskelija Saila Pakarinen on ollut alusta alkaen mukana Metropolia Ammattikorkeakoulun valmistelutyössä sosiaali- ja terveysalan opiskelijaedustajana. Jokaiselta koulutusalalta on oma valmistelutyöryhmä, jossa on yksi opiskelijakunnan valitsema opiskelija pitämässä huolta siitä, että opiskelijoiden ääni kuuluu uuden ammattikorkeakoulun valmistelussa. Työryhmissä opiskelijaedustajalla on todella vaikuttamisen mahdollisuus. Opiskelija katsoo monesti asioita ikään kuin ulkopuolelta, eri näkökulmasta kuin henkilökunta. Opiskelijoiden kuunteleminen ja heidän esittämiensä asioiden kirjaaminen ylös ovat olleet tärkeässä asemassa Metropolian valmistelutyöryhmien kokouksissa, Pakarinen kertoo. Opiskelijakuntatoiminnalla pitkät perinteet Pakarinen on mukana myös Stadian opiskelijakunta HAMOKin työryhmässä, joka valmistelee Stadian ja EVTEKin opiskelijakuntien yhdistymistä. Kun kulunut vuosi on vierähtänyt opiskelijakunnan edustajiston puheenjohtajana ja sitä edellinen opiskelijakunnan hallituksessa, voisi hyvin sanoa, että Pakarisella on takanaan pitkä ura opiskelija-aktiivina. On melkoinen hyppy tuntemattomaan lähteä luomaan kokonaan uutta opiskelijakuntaa Metropolian noin opiskelijalle. Mitä keskustelua uusi ammattikorkeakoulu on herättänyt opiskelijakuntien keskuudessa? Olemme pyrkineet tekemään kaiken oikein ja säännösten mukaan. Suuri merkitys on ollut myös toisiimme tutustumisella ja erilaisiin toimintakulttuureihin perehtymisellä. Kulttuurien yhteentörmäys on aina jännittävää. Ihmiset ovat lähteneet todella innostuneesti mukaan rakentamaan uutta opiskelijakuntaa. Suurimpana kannustimena kaikilla on luoda entistä parempi opiskelijakunta yhdistämällä parhaat palat molemmista vanhoista, Pakarinen kertoo. Toimivasta ja vahvasta opiskelijakunnasta hyötyy monin tavoin opiskelijoiden lisäksi myös ammattikorkeakoulu. Stadia on alusta alkaen ymmärtänyt opiskelijakunnan nimenomaan voimavarana, joka tuo jotain lisää koululle itselleen, Pakarinen sanoo. Stadia on tukenut toimintaa, ja kymmenen vuoden kuluessa on luotu perinteet vahvalle, aloitteelliselle ja aktiiviselle opiskelijakuntatoiminnalle. Samaa toivotaan uuden ammattikorkeakoulun osalta. Uusi opiskelijakunta pyrkii Pakarisen mukaan alusta asti painottamaan rooliaan ammattikorkeakoulun asioiden hoidossa ja luomaan itselleen varteenotettavan aseman päätöksenteossa. Opiskelijat haluavat vaikuttaa ja osallistua oman opinahjonsa arkeen ja kehittämiseen. Strada 11 Toiveita ja pelkoja Opiskelijat toivovat Pakarisen mukaan monialaisuuden entistä parempaa hyödyntämistä Metropoliassa. Eniten opiskelijat kaipaavat koulutusalojen yli tapahtuvaa yhteistyötä. Eri koulutusalajärjestöt ovat itse huomanneet, että niillä on monia yhteisiä rajapintoja, joista molemmat alat voisivat hyötyä ja oppia lisää. Monialaisuus ja poikkitieteellisyys ovat erittäin suuri rikkaus, joista opiskelijoiden ja koulun tulisi hyötyä selvästi nykyistä enemmän koulutusohjelmia ja opetusta kehitettäessä, Pakarinen sanoo. Jokaisen kannalta tärkeää on oman työskentelyn kehittäminen, opetuksen ja oppimisympäristöjen parantaminen sekä yhteisöllisyyden ja yhdessä toimimisen kehittyminen. Pakarisen mukaan opiskelijat toivovat myös, että uusi ammattikorkeakoulu näkyisi hyvin työelämässä. Suuri koulu tuo mukanaan suuret puitteet entä suuret ongelmat? Yksi opiskelijoiden suurista peloista on ollut se, että ammattikorkeakoulu unohtaa opiskelijat ja opiskelijakunnan eikä niitä kuulla. Sellaista tilannetta ei ainakaan nykyhetken perusteella uskoisi syntyvän helposti. Opiskelijoiden ääntä arvostetaan, Pakarinen sanoo. Näin alussa uusi opiskelijakunta on onnistuneesti pyrkinyt vaikuttamaan ammattikorkeakoulun kehittymiseen. Monella on pelkona lisäksi se, miten vaikuttaminen ylempien organisaatiotasojen toimintaan suuressa korkeakoulussa onnistuu. Asiat kuitenkin etenevät Pakarisen mukaan oman lähiverkoston ja vahvan opiskelijakunnan kautta. Peloista puhumisen sijaan pitäisi pikemminkin puhua odotuksista. Kaikilla on suuret odotukset uudesta koulusta, Pakarinen huomauttaa. Ihanin visio olisi se, että saataisiin kunnon kampukset, missä opiskelijat todella pääsisivät tekemään yhteistyötä yli koulutusrajojen. Helpointahan olisi, jos kaikki olisivat saman katon alla eikä siroteltuna hajalleen. Maantieteelliset etäisyydet eri yksikköjen välillä ovatkin yksi suurimmista esteistä monialaisuuden hyödyntämisessä. Jos luennot alkavat kymmenen minuutin päästä toisella puolella kaupunkia, siinä ei paraskaan joukkoliikenne auta. Opiskelijaedustajien työskentely on painottunut koulutusalojen kehittämiseen, ovathan opiskelijat itse asiantuntijoita opintojen arjessa ja edistymisessä. Pakarisen omalla koulutusalalla on puhuttu piintyneiden opetustapojen purkamisesta ja uusien luomisesta. Haasteellisuus tulee siitä, miten me voimme tuoda jotain uutta käynnistyvään ammattikorkeakouluun, uusia ratkaisuja ja innovaatiota, tai miten voimme kehittää sosiaali- ja terveysalan koulutusta eteenpäin. Miten voimme liittyä muihin aloihin ja mitä yhteistyötä voimme tehdä vaikkapa tekniikan ja liikenteen koulutusohjelmien kanssa, Pakarinen summaa. Sara Varjoranta Kirjoittaja opiskelee Stadian viestinnän koulutusohjelmassa, verkkoviestinnän suuntautumisvaihtoehdossa, medianomiksi (AMK).

12 Vetyenergia kiehtoo konetekniikan opiskelijaa S tadian konepajan uudella laitteella voi tehdä melkein mitä vain. Aki Kareisen kurssilaiset ovat tehneet koteloiden ja valumallien lisäksi esimerkiksi koristeellisia WC-kylttejä. Laite tottelee tietokonekäskyjä, joten sen hallitseminen vaatii paitsi suunnittelu- myös valmistustekniikan ymmärrystä. Onhan tämä jonkinnäköistä taidetta, Kareinen sanoo. 23-vuotias Kareinen on neljännen vuoden konetekniikan opiskelija. Hänen mukaansa koneissa riittää oppimista vielä opiskelun jälkeenkin. Tietoutta tulee päivittää jatkuvasti. Koneita ei voi oppia ymmärtämään, mutta niiden logiikan voi oppia tuntemaan, tuleva insinööri sanoo. Konetekniikan opinnot olivat aikanaan Kareiselle luonteva valinta. Esikuvakin löytyi läheltä. Faija on kotikeksijä, tosi kätevä käsistään. Junnusta asti on ollut itsekin kiva räpeltää koneiden kanssa, Kareinen sanoo. Ammatinvalintaa helpotti myös toinen tärkeä tekijä. Tältä alalta saa varmasti töitä. Työssä oppiminen on olennaista Konetekniikan perusopintojen jälkeen Kareinen erikoistui tuotantotekniikkaan. Sen opiskelijat sijoittuvat esimerkiksi tehtaiden työnjohtajiksi tai tuotannonsuunnittelutehtäviin. Oma koulutushaara opettaa jokapaikanhöyläksi. Työmahdollisuudet ovat tosi laajat. Lisäksi meitä yritetään positiivisella tavalla aivopestä kohti yrittäjyyttä, Kareinen toteaa. Kareinen valitsi tuotantotekniikan sen käytännönpainotteisuuden vuoksi. Opinnoissa korostetaan työssä oppimista. Kareinen muistuttaa, että se on oppimista työnantajallekin. Yrityksellekin on haaste, että ei laiteta opiskelijoita vain esimerkiksi lajittelemaan laskuja tai linjastolle ruuvaamaan muttereita. Omiin työssäoppimisjaksoihinsa Kareinen on ollut tyytyväinen. Ensimmäisen hän suoritti tietokoneen ja anturien osia valmistavassa yrityksessä. Kareinen tarkkaili yrityksen työtapoja ja sai tehtäväkseen pohtia, miten niitä voitaisiin yhtenäistää. Toinen jakso hujahti Pitäjänmäen ABB:llä. Sen tuotantoa siirrettiin toiseen maahan, ja Kareinen toimi ryhmässä, jonka tehtävänä oli kirjata ohjeet uuden tehtaan työntekijöille, jotta tuotanto käynnistyisi mahdollisimman sujuvasti. Vaikka kolmas jakso on vielä edessä, myös valmistuminen välkkyy jo Kareisen mielessä. Nuori mies aikoo tehdä opinnäytetyönsä jollekin alan yrityksistä. Mieluinen aihe olisi layout-suunnittelu. Se tarkoittaa tehtaan laitteiden ja työpisteiden sijoittamista siten, että tuotannosta saadaan mahdollisimman sujuvaa. Strada 12 Uskon, että sama yritys, jolle teen opinnäytetyön, on myös ensimmäinen työpaikkani, Kareinen sanoo. Opiskelijavaihto laajensi omaa osaamista Aki Kareinen lähti runsas vuosi sitten vaihtoon Etelä-Saksaan, koska halusi ottaa opinnoistaan kaiken irti. Kareisen mukaan opiskelu Ulmin ammattikorkeakoulussa laajensi omaa osaamista. Saksassa oli laaja kurssivalikoima. Siellä oli paljon sellaisia kursseja, joita ei olisi Suomessa tullut käytyä. Esimerkiksi energiatekniikkaa ja nestemekaniikkaa syvemmin käsittelevät kurssit. Kareinen kiinnostui vaihdon aikana erityisesti vetyenergiasta. Koululla oli oma vetypolttokenno, jonka toimintaa pääsimme ihailemaan. Se muuttaa vedyn kemiallisen energian sähköksi ja lämmöksi, Kareinen kertoo. Amerikkalainen vaihto-oppilasystävä hääräili vedyn parissa myös vapaa-ajallaan. Hän valmistautui vetymikroautojen formuloihin opiskelijatiiminsä rakentamalla autolla. Suomessa vedyn hyödyntäminen on Kareisen mukaan vielä vähäistä, mutta jotkut kotimaisetkin yritykset ovat jo pitkällä omien vetypolttokennojensa kehittämisessä ja testauksessa. Se on tulevaisuuden juttu, jonka ympärillä olisi joskus mukava päästä työskentelemään, Kareinen toteaa silmät kiiluen. Metropoliasta lisäpotkua yhteistyöhön Vaikka työssä oppiminen onkin hyvä juttu, luotetaan Stadiassa siihen ehkä liikaa, Kareinen pohtii. Hän kaipaisi tuotantotekniikan opintoihin tulevaisuudessa enemmän välineitä ja tapoja, joilla oikeaa tuotantoprosessia voitaisiin jäljitellä myös opetustiloissa. Kareisen mielestä olisi myös hienoa, jos ammattikorkeakouluun saataisiin enemmän alan ammattilaisia pitämään vierailuluentoja tai kokonaisia kursseja. Metropolian tulisi Kareisen mukaan ohjata opiskelijoita innostaviin projekteihin. Kareinen soisi myös yhteistyön lisääntyvän uudessa ammattikorkeakoulussa. Uusi koulu voisi tuoda tullessaan poikkitieteellisyyttä ja yhteistyötä eri koulutusohjelmien välillä. Projektit voisivat olla esimerkiksi alan yrityksistä nousseiden ongelmien ratkaisemista, nuori mies visioi. Aki Kareisen mielestä Metropoliassa voitaisiin miettiä myös panostuksia vaihtoehtoisiin energiatekniikoihin. Luulen, että esimerkiksi tuuliturbiini tai vetypolttokenno olisi todellinen vetonaula. Inna Perheentupa Kirjoittaja opiskelee Stadian viestinnän koulutusohjelmassa, radio- ja televisioilmaisun suuntautumisvaihtoehdossa, medianomiksi (AMK).

13 4 Koneistuskeskuksella voi tehdä mekaanisia laitteen osia. Ne valmistetaan 3D-mallinnusohjelman avustuksella, Aki Kareinen esittelee Stadian konepajan uuden laitteen toimintaa. Mari Hohtari, Rhinoceros Oy Strada 13

14 Risto Vahanen: Työelämässä tarvitaan myös Rakentajien tulisi nähdä ammatillinen roolinsa, ei pelkästään talojen rakentajina ja suunnittelijoina, vaan myös yhteiskunnallisina vaikuttajina, sanoo Vahanen yhtiöiden hallituksen puheenjohtaja Risto Vahanen. Samalla tavalla laaja-alaisesti hän tarkastelee ammattikorkeakoulujen insinöörikoulutusta. M onialaista ja vahvaa tekniikan alan ammattikorkeakoulua tarvitaan ehdottomasti, hän vastaa kysymykseen Stadian ja Evtekin yhdistymisestä syksyllä Metropolia Ammattikorkeakouluksi. Metropolia mahdollistaa Vahasen mukaan tekniikan eri koulutusalojen välisen yhteistyön ja niiden välisten harmaiden alueiden haltuunottamisen aivan uudella tavalla. Metropolia on mahdollisuus, jota ei saa jättää käyttämättä. Kun rakentamiseen liittyvät koulutuksen eri osa-alueet tulevat saman katon alle, yhteistyön mahdollisuudet moninkertaistuvat ja raja-aidat kaatuvat, jos tämä vain osataan hyödyntää. Vahasen mukaan on tärkeää panostaa mahdollisuuksien tiedostamiseen ja opettajien koulutukseen. Tässä myös liike-elämä voi olla apuna. Esimerkkinä hän kertoo, kuinka rakentamisessa syntyy käytännön ongelmia, kun tekniikan eri osa-alueiden välillä on alueita, joita kukaan ei hallitse. Tämä johtaa helposti teknisiin ratkaisuihin, jotka eivät toimi. Toisaalta näillä välialueilla on mahdollisuuksia kehittää ja löytää uusia liiketoimintaratkaisuja, joista asiakkaat hyötyvät. Rakentaminen heijastaa oman aikansa arvoja Vahanen korostaa rakentamisen yhteiskunnallista merkitystä. Rakentamisesta puhuttaessa helposti ohitetaan se, että rakentajat ovat muovaamassa fyysisesti ja psyykkisesti koettavaa ympäristöä ja luomassa siitä joko tasa- tai epätasapainoisen. Tämän takia alalla on erittäin suuri merkitys yhteiskunnallisena vaikuttajana. Rakentajat ovat osittain unohtaneet tämän roolinsa. Hän muistuttaakin, kuinka rakentaminen heijastaa aina oman aikansa arvoja, osaamista ja teknologian tasoa. Siksi rakentamisen eri kerrostumat tulee säilyttää yhteiskunnassa. Tässä mielessä en ole kovan teknologisen linjan kannattaja vaan ymmärrän museoviranomaisia siinä, että halutaan säilyttää myös sellaisia alueita, joita ei tänä päivänä ehkä koeta niin arvokkaiksi, Vahanen sanoo mainiten esimerkkinä Helsingin Jakomäen. Eri alueet ovat oman aikansa arvojen heijastajia ja tärkeitä historiapolun rakentamisessa. Niitä ei saa hävittää, ettei synny aukkoja historiaperintöömme. Vahanen toivoo, että myös koulutuksessa korostettaisiin enemmän alan yhteiskunnallista merkitystä. Hän on toiminut vuosia Stadian rakennustekniikan koulutusohjelman neuvottelukunnan puheenjohtajana. Se on ollut näköalapaikka, jossa olen päässyt näkemään alan koulutusta ja siihen liittyviä haasteita ja ongelmia. Opiskelijoille tulisi jo opintojen alusta kirkastaa, että rakentajina heillä on keskeinen rooli yhteiskunnassa. Tämä Strada 14

15 eri alojen välistä ymmärrystä ymmärrys lisäisi myös heidän motivaatiotaan ja kasvattaisi ammattiylpeyttä, Vahanen uskoo. Vahvan sisältöosaamisen lisäksi opiskelijoille tulisi muodostua laaja-alainen kokonaisymmärrys rakennusalasta, suunnittelusta ja eri osapuolien rooleista. Koulutus tapahtuu liikaa niin, että on erikseen työnjohtokoulutusta, rakennesuunnittelijakoulutusta jne., ja näiden välillä opiskelijat eivät juuri keskustele. Opiskelijoiden tulisi päästä mukaan erilaisiin harjoitus- ja projektitöihin yhdessä eri alojen opiskelijoiden kanssa. Jo opintojen alusta alkaen pitäisi pelata todellista rakennushankepeliä. 1 Risto Vahanen on toiminut pitkään Stadian rakennustekniikan koulutusohjelman neuvottelukunnan puheenjohtajana. Mari Hohtari, Rhinoceros Oy Esimerkiksi projektinjohtoa opiskelevat voisivat vetää opiskelijoiden keskeisiä hankkeita, joissa on mukana myös eri alojen suunnittelijoita ja urakoitsijoiden edustajia. Tällöin syntyy työelämässä tärkeää ristikkäisymmärrystä eri alojen välillä. >>> Strada 15

16 >>> Väestön ikääntyminen synnyttää uusia haasteita Vahasen on helppo löytää esimerkkejä rakentamiseen liittyvistä yhteistyömahdollisuuksista tekniikan lisäksi myös muiden alojen kanssa. Esimerkkinä hän mainitsee kotona tapahtuvat tapaturmat, joiden minimoiminen on sekä rakentajien että sosiaali- ja terveydenhuollon toiminnan tavoitteena. Vahanen viittaa myös väestön ikääntymiseen, joka asettaa omat haasteensa rakennusja kiinteistöalalle, kun suuri määrä asuntoja on tulossa peruskorjausvaiheeseen kahden seuraavan vuosikymmenen aikana. Miten peruskorjaukset muutetaan perusparannuksiksi, jotta senioriväestö pystyy asumaan pidempään kotona? Tämä merkitsee selviä muutospaineita esim. ovien leveyksiin, esteettömään liikkumiseen, erilaisiin hälytysjärjestelmiin, hissien rakentamiseen jne. Paljon haasteita, joihin rakennusala joutuu ottamaan kantaa, ja joissa on luonteva tilaus yhteistyölle mm. sosiaali- ja terveysalan kanssa. Vahanen pitääkin hyvänä, jos opiskelijat saavat jo koulutuksen aikana perusymmärryksen eri alojen välisistä yhteistyömahdollisuuksista ja yhteiskunnallisista heijastusvaikutuksista. Tämä maksaa itsensä työelämässä takaisin monin kerroin. Käytännössä on hänen mukaansa liikaa kokemuksia siitä, kuinka eri alojen asiantuntijat lokeroituvat omaan erityisosaamiseensa eivätkä näe kokonaisuuksia, jolloin helposti syntyy virheellisiä ratkaisuja. Myös työelämässä tarvitaan muutoksia Vahasen mukaan myös työelämään kohdistuu muutoshaasteita, sillä työntekijäpula on johtanut työntekijöiden markkinoihin. Tänä päivänä työntekijät odottavat työltä ja organisaatiolta osin erilaisia asioita kuin aikaisemmin. Tämän muutoksen olen nähnyt myös omassa organisaatiossamme. Isäni oli perinteinen patruunajohtaja, joka sanoi miten asiat tehdään ja muilla ei ollut siihen sanomista. Tämä istui siihen aikaan. Nykyisin työntekijät ovat vaativampia ja palkan lisäksi he kiinnittävät huomiota myös muihin asioihin kuten yrityksen arvomaailmaan ja toimintakulttuurin. He katsovat myös, millaisia haasteita ja mahdollisuuksia yritys tarjoaa. Vahanen sanoo pitävänsä omana johtamisen haasteenaan innovoivan ja vapaan ilmapiirin luomista yritykseensä. En ole koskaan ollut hierarkioita kunnioittava, ja meillä onkin hyvin matala organisaatio. Se on mielestäni tätä aikaa. Asiantuntijat haluavat, että heillä on vapaa ilmapiiri, jossa he pääsevät kehittymään ja sitä kautta tulee myös onnistumisen ja työn iloa. Toisaalta organisaation tulee olla sillä tavalla tiukka, että se on taloudellisesti toimiva. Näiden kahden tavoitteen yhdistäminen on johtamisen suuri haaste tänä päivänä. Ihmisten pitää voida myös kokea, että heidän työ- ja muu elämänsä ovat tasapainossa. Työntekijöiden pitää tuntea, että heidän työnsä mahdollistaa myös elämän haaveiden toteuttamisen. Jos niitä ei saa toteuttaa nykyisessä työssä tai työn avulla, niin työntekijät hakeutuvat muualle, Vahanen uskoo. Tämä edellyttää hänen mukaansa työnantajalta joustoa esimerkiksi siihen, että joku haluaa pitää pitemmän vapaan ja toteuttaa omia haaveitaan. Monella työpaikalla ei välttämättä jousteta, mutta se kostautuu aikanaan tavalla tai toisella. Kyllä työn pitää tukea myös yksittäisen työntekijän elämän laatua ja haaveiden toteuttamista. Liisa Salo Toisen polven insinööritoimiston vetäjä R isto Vahanen on toisen polven insinööritoimiston vetäjä. Hänen isänsä Mikko Vahanen perusti rakennesuunnitteluun keskittyneen insinööritoimiston vuonna Risto Vahanen tuli toimiston vetäjäksi 1990-luvun alussa, jolloin talossa oli 17 työntekijää. Yritys on kasvanut 50 vuodessa rakennusalan monipuolisia asiantuntijapalveluita tarjoavaksi kansainväliseksi konserniksi, jolla on toimipisteet Helsingin lisäksi Hämeenlinnassa, Oulussa ja Turussa sekä Tallinnassa. Yhtiö on viime vuosina laajentanut toimintaansa Venäjälle, jossa toimistot on avattu Pietariin ja Moskovaan. Työntekijöitä on kaikkiaan noin 300. Ja kasvu näyttää Vahasen mukaan jatkuvan. Alussa olimme melko perinteinen insinööritoimisto. Lähdin suuntaamaan toimiston kehittämistä kansainvälisyyteen ja hyvin voimakkaasti korjausrakentamiseen jo ennen lamaa, Vahanen kertoo. Vahanen opiskeli Teknillisessä korkeakoulussa, josta hän valmistui talonrakennuslinjalta diplomi-insinööriksi 1980-luvun alussa. Valtion teknilliselle tutkimuskeskukselle (VTT) tehty diplomityö Rappauslaastien kehittäminen historiallisten kohteiden restaurointiin sytytti hänen innostuksensa rakennusmateriaaleihin, -fysiikkaan ja -historiaan. Sain täysin uuden ulottuvuuden alaan. Silloin alkoivat oikeastaan kehittyä ne strategiat, joita lähdin sen jälkeen viemään eteenpäin. Risto Vahanen on saanut julkista tunnustusta mm. korjausrakentamiseen liittyvästä kehittämistyöstään. Liisa Salo Mari Hohtari, Rhinoceros Oy Strada 16

17 Organisaatiomuutosten myllerryksessä I nnovaatioyliopisto, Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoidon kuntayhtymä ja kymmeniin toimipisteisiin leviävät ammattikorkeakoulut todistavat päättäjien järkkymättömästä uskosta suuruuden ekonomiaan. Suuruuden ekonomia tavoittelee mittakaavaetuja ja yksikkökustannusten pienentämistä, toki myös keskittymistä ydinosaamiseen ja rönsyjen karsimista ulkoistamalla toimintoja. Itse asiassa kyse on taylorismista, prosessiteollisesta tehostamisesta, joka siivitti menestykseen 1900-luvun alkupuolen teräs- ja autoteollisuuden. Prosessiteollisuudessa tuottavuus nousi, kun suunnittelu ja tekeminen erotettiin toisistaan ja tekeminen ositettiin helposti mitattaviin suoritteisiin. Suoritteiden määrä tietyssä aikayksikössä ilmaisi panos tuotos-suhteen. O *** petus-, hoito- ja tutkimustyön tuottavuuden kasvattaminen prosessiteollisesti on kariutunut siihen, että panoksia ja tuotoksia mittaamalla ei tavoiteta niiden tulosta. Sen vuoksi tuottavuuden kasvu onkin arvioitu nollaksi tai nykyään jopa negatiiviseksi. Henkilöstöön nähden puolitoistakertaista potilas- tai oppilasvirtaa ei ole noteerattu vaan julkisten palveluiden väkeä on syyllistetty koronhavittelijoiksi, monopolin suojassa toimivaksi eturyhmäksi, joka tuottaa kalliisti ja asiakkaalle epäystävällisesti palveluita, joita oikeasti kilpaillulla alalla tuotettaisiin sekä kustannustehokkaasti että hymyssä suin. J *** ulkinen sektori on joutunut oikeuttamaan olemassaoloaan suoritelaskennalla, jossa se ei voi voittaa, vain menettää. Ei ole reilulla tavalla arvioitu, mitä julkisten palveluiden poisjääminen maksaisi: koulutus-, hoito- ja sosiaalikulujen sisäistämistä markkinoilla toimivien yhtiöiden kustannuksiin ja siten valtavaa haittaa hintakilpailukyvylle. Väärää mittaustapaa voi pitää koko alan työpaikkakiusaamisena. Toivo on mennyt, kun tuottavuusohjelmien vuoksi työntekijä ei voi voittaa tuottavuutensa kasvattamisesta muuta kuin lisää töitä poistuneiden jäljiltä. S *** e voi muodostua ikäluokkien pienetessä rekrytointihaitaksi vaikkapa PISA-tuloksilla leveilevälle opetusalalle. Työntekijän saa viihtymään oman vaikutuksen kokeminen, ja se on ollut kunta-alalla edelleen laskussa luvulla mitattuna työn palkitsevuudella ja työtahdin hallinnalla. Työntekijä viihtyy, jos kokee saavansa aikaan jotakin hyödyllistä ja pystyy työllään varmistamaan asemansa suhteessa toisiin työntekijöihin. Ydintyö tervehdyttää. Työstä pois puolestaan työntää työn puitteiden järkkyminen: vaihtosuhteen huonontaminen yksipuolisella sanelulla, jatkuvat organisaationmuutokset ja epäreilu johtaminen. J ohtamisen tärkein tehtävä on saattaa sopusointuun työntekijöiden resurssit ja haasteet, niin että he voisivat keskittyä palkitsevaan, elämänhallintaa antavaan ydintyöhönsä. Fuusioiden jälkeiset fi rmat on todettu tuottamattomiksi juuri siksi, että työntekijöiden kallis huomio kiinnittyy tuottavan työn sijasta toimistopolitikointiin, oman aseman ansaitsemiseen ja varmistamiseen suhteessa toisiin. Jos organisaatioroolit niihin liittyvine odotuksineen ja reviireineen nollataan, astuu kuvaan ryhmädynamiikka. Ryhmä luo järjestyksen jakautumalla hyviin ja pahoihin tai jahtaamalla syntipukkeja. Kestää aikansa, ennen kuin työntekijät saavat tarpeeksi tuntumaa realiteetteihin erottaakseen ne kuvitelmista ja pystyvät taas vaikuttamaan tilanteeseensa. Johtaminen voi puhutella työntekijöissä yhtä hyvin ryhmäprosessiin taantuvia lapsia kuin henkilökohtaiseen kontrolliin pyrkiviä aikuisia. Magnus Weckström/Otava V *** aikka veronmaksajien varoja täytyykin käyttää harkiten, säästöt olisi viisaampaa kohdentaa arviointiteolliseen kompleksiin kuin suoritusportaaseen, josta löysästi eläviä koronnauttijoita tuskin löytyy. Itsetarkoitukselliset fuusiot ja organisaationmuutokset eivät nekään tuota lisäarvoa, sillä työntekijäthän sen tuloksen tekevät eivätkä komeat logot kirjekuorissa. Jatkuvan raportoinnin, kokoustamisen ja muutosten sijasta tuottavuus paranisi ja laatukin saattaisi kehittyä, jos työntekijät saisivat työrauhaa ja päätäntävaltaa resursseihinsa. Markkinakieltä puhuva komentotalous taas tilaa numeroita ja vain niitä se myös saa. Juha Siltala Suomen historian professori, Helsingin yliopisto Strada 17

18 Mari Hohtari, Rhinoceros Oy 4 Stadian esittävän taiteen opiskelijat Esa Kytösaho ja Saara Saastamoinen haluavat myös tulevaisuudessa palata ulkomaille. Strada 18

19 Kulttuurialalla arvostetaan kansainvälisyyttä ja kielitaitoa. Stadian laaja vaihtoverkosto tarjoaa opiskelijoille tilaisuuden kartuttaa elämänkokemustaan ulkomailla. E sittävän taiteen ohjelmassa opiskeleva Esa Kytösaho halusi nähdä, kuinka teatteria tehdään muualla ja suuntasi Dartington College of Arts -kouluun Englantiin. Tuli sellainen kutka, että on lähdettävä, kun siihen on mahdollisuus, Kytösaho kertaa. Perillä häntä oli vastassa kaaos. Alkuun huutelin, että hei, minäkin olen täällä! Vastaanottavan koulun kiemuroiden setviminen vei aikansa, mutta vähitellen asiat alkoivat rullata. Esittävän taiteen ohjelmassa teatteri-ilmaisun ohjaajaksi opiskeleva Saara Saastamoista puolestaan kiinnosti espanjan kieli ja kulttuuri. Maailmanvalloitus ei käynnistynyt kitkatta, sillä hän sai odottaa opiskelupaikan varmistumista kuukausikaupalla. Päätös tuli sikäläiseen tyyliin parin viikon varoitusajalla ja sitten olinkin jo madridilaisella fyysisen näyttelijäntyön linjalla, hän muistelee. Alkuvaikeuksista huolimatta molemmat kehuvat Stadian roolia lähettävänä kouluna. Kansainvälisyyskoordinaattorilta he saivat apua hakupapereiden täyttöön sekä vinkkejä käytännön järjestelyihin. Suomessa asiat järjestettiin ja selitettiin todella hyvin. Ihan kuin olisi valmiiseen pöytään tullut, Kytösaho kehuu. Miekkailua Madridissa, tutkimusretkiä Totnesissa Asunnonmetsästys Madridissa oli mutkikasta, mutta ystävänsä avulla Saastamoinen löysi katon päänsä päälle. Portugalilainen kämppäkaveri osoittautui tärkeäksi tueksi uudessa elämäntilanteessa. Jännitystä lievensi ystävällinen ilmapiiri koulussa. Luokkani oli mahtava. He ottivat minut avosylin vastaan! Näyttelijäntyön lisäksi lukujärjestykseen mahtui muun muassa mimiikkaa ja miekkailua. Espanjassa teatterinopetus on perinteistä, kun taas Stadiassa painotetaan soveltavaa nykyteatteria, Saastamoinen vertaa. Kytösahon koulupäivät täyttyivät tutkimusmatkoista läheiseen Totnesin kaupunkiin. Teimme tarinoita ja näytelmiä löytämistämme asioista. Sivuaineena hän opiskeli tanssia. Koulu sijaitsi vehreällä maaseudulla. Ympäristöllä on suuri merkitys. Luonnonhelmassa mieli käy aivan eri kierroksilla kuin kaupungissa. Myös Saastamoinen kaipasi hiljaisuutta suurkaupungin hektisyyden vastapainoksi. Aloin arvostaa luontoa ja rauhaa. Irtautumista ja itsetutkiskelua Ulkomailla opiskelu on hyvä keino irtautua ja tutkia itseään, Saastamoinen sanoo ja lisää, että hänen itsetuntonsa kohosi kummasti. Espanjalainen elämämeno maittoi jopa siinä määrin, että lukukauden mittaiseksi tarkoitettu vaihtojakso venyi koko vuodeksi. Vaihto-opiskelua Saastamoinen suosittelee lämpimästi: Riskinotto kannattaa, sillä hankalatkin asiat kasvattavat! Kytösaho oppi vaihtojaksonsa aikana tarkastelemaan asioita eri näkökulmista. Nyt voin katsoa tuttuja juttuja eri vinkkelistä ja löytää niistä uutta ja ihmeellistä. Ymmärrän ihmisiä paremmin, sillä pieni humanisti minussa kasvoi metritolkulla. Molemmat haluavat palata maailmalle. Saastamoinen aikoo etsiä töitä Espanjasta, ja Kytösahoa kutsuu kenties Ruotsi. Osaan sanoa jo strumpbyxor, knäckebröd ja kullerbyta. Tästä on hyvä lähteä eteenpäin. Katja Nykänen Kirjoittaja opiskelee Stadian viestinnän kulutusohjelmassa, radio- ja televisioilmaisun suuntautumisvaihtoehdossa, medianomiksi (AMK). Kulttuuriala aktiivinen kansainvälisessä toiminnassa S tadian kulttuuriala lähettää vuosittain noin 30 opiskelijaa maailmalle ja vastaanottaa ulkomaalaisia vaihto-opiskelijoita lähes yhtä paljon. Kulttuurialan opiskelijat ovatkin kansainvälisyystoiminnan kärjessä opiskelijamäärään suhteutettuna. Ulkomaiden työharjoittelupaikat lisäävät opiskelijoiden liikkuvuutta, kansainvälisten asioiden koordinaattori Milla Laasonen kertoo. Myös työnantajilta saatu palaute harjoittelijoiden osaamisesta on Laasosen mukaan ollut myönteistä. Harjoittelupaikat Suomen kulttuuri-instituuteissa ovat mahdollistaneet sen, että kulttuurituotannon opiskelijat ovat lähteneet Yhdysvaltoihin ja Japaniin asti. Viestinnän koulutusohjelman opiskelija voi saada esimerkiksi toimittajantöitä eri puolilla maailmaa. Esittävän taiteen ihmiset saattavat puolestaan löytää itsensä teatterista keskeltä Prahaa. Musiikki on universaali kieli ja siten jo lähtöasetelma opiskelijavaihtoja tai esimerkiksi konserttimatkoja ajatellen on musiikin ja pop/jazzmusiikin opiskelijoille edullinen, Laasonen kertoo esimerkkeinä. Kansainvälisen työharjoittelu- tai vaihtojakson avulla opiskelija voi verkostoitua ja luoda kontakteja alansa ammattilaisiin. Se on myös hyvä tapa kartuttaa sekä kieli- että ammattitaitoa. Ensi keväänä viestinnän koulutusohjelmaan on tulossa ennätysmäärä vaihto-opiskelijoita ja heille räätälöidään englanninkielisiä opintokokonaisuuksia. Kulttuurialan yhteistyö suuntautuu myös kehitysmaihin. Esittävän taiteen koulutusohjelma on mukana monikulttuurisessa hankkeessa sambialaisten kanssa, Laasonen kertoo. Omassa visiossani kansainvälisyystoiminta kulttuurialalla on kehittyvää, verkostoituvaa ja aktiivista, Laasonen sanoo. Hän myös toivoo, että uudessa Metropolia Ammattikorkeakoulussa kulttuurienvälinen vuorovaikutus tulisi luontevaksi osaksi opiskelijoiden ja henkilökunnan arkea. Katja Nykänen Strada 19

20 Mitä kaupunkilaiset ajattelevat Metropolia Ammattikorkeakoulusta? Stradan toimitus kysyi asiaa Helsingin keskustassa liikkuneilta marraskuussa. Stadian ja EVTEKin yhdistyminen uudeksi Metropolia Ammattikorkeakouluksi nähdään positiivisena asiana. Koulutustarjonta monipuolistuu ja antaa uusia mahdollisuuksia niin opiskelijoille kuin opettajillekin, mutta edessä uskotaan olevan myös haasteita ja kompromisseja. Moni haastatelluista ei kuitenkaan etukäteen tiennyt paljoakaan uudesta ammattikorkeakoulusta. 2 Veli Keitel, 53, Forumin liikekeskuksen edustalla Muistan nähneeni Metropoliasta jotain lehdissä. Aihe ei ole minulle tällä hetkellä ajankohtainen, sillä en ole hakeutumassa koulutukseen. Tämän takia en ole kiinnittänyt siihen niin paljoa huomiota. Aikuiskoulutuksen kannalta yhdistyminen voi olla hyvä asia, koska uskon, että koulutus monipuolistuu. 2 Markus Mäkinen-Taina, 30, yliopiston päärakennuksen aulassa En ole kuullut Metropoliasta aiemmin. Näkisin sen kuitenkin yleisellä tasolla positiivisena asiana. Fuusioituminen todennäköisesti monipuolistaa yhteistyötä alojen välillä sekä tarjoaa erityisesti opiskelijoille parempia mahdollisuuksia suhteiden solmimiseen. Yhdistymisen myötä oppimiskenttä monipuolistuu uusien mahdollisuuksien ja värikkäämmän tietotaidon muodossa. Kompromissina opiskelijoiden tulee tosin hakea entistä enemmän itse syvyyttä opetuksesta. Mari Hohtari, Rhinoceros Oy 2 Tarja, 43, Stockmann-tavaratalon edustalla En tiennyt Stadian ja EVTEKin yhdistymisestä, mutta näen sen hyvänä asiana. Uskoisin, että sitä kautta erilaisten koulutusmahdollisuuksien määrä kasvaa. Sisään otettavien opiskelijoiden määrä varmaankin kasvaa. Luulisin myös, että yhdistyminen saa aikaan uusia koulutuslinjoja. Strada 20