LApsemme. Nuoruuden asiantuntijat. Täyttä laukkaa kepparilla. Tarina tuo turvaa. Onko tatuointi turvallista? Rutiinit rytmittävät päivän IL O A

Transkriptio

1 LApsemme Mannerheimin Lastensuojeluliiton jäsenlehti 4/2013 Täyttä laukkaa kepparilla Tarina tuo turvaa Rutiinit rytmittävät päivän Onko tatuointi turvallista? IL O A Nuoruuden asiantuntijat

2 Pääkirjoitus Kunnilla ei ole varaa leikata lasten palveluja K untien talousarvioita on tänä syksynä laadittu epävarmassa taloustilanteessa. Suunnitelmissa on sekä veroprosentin korotuksia että kulujen karsimista. Kuinkahan moni budjetin laatija on tullut ajatelleeksi, että talouspäätökset vaikuttavat eniten kunnan pienimpiin jäseniin. Lapset ja nuoret käyttävät pääsääntöisesti kunnan terveyspalveluja ja päiväkodit, koulut, kirjastot ja liikuntatilat ovat heille tärkeitä kasvuympäristöjä. Lapsuus on erityistä aikaa ja arvokasta sellaisenaan, mutta se on myös aikaa, jolloin rakennetaan perusta työ- ja toimintakyvylle aikuisena. Esimerkiksi THL:n tutkimus, jossa seurattiin vuonna 1987 syntyneiden hyvinvoinnin kehitystä, osoitti, miten oleellista on, että arjen kasvuympäristöt tukevat kasvavien hyvinvointia. Panostaminen lasten ja nuorten palveluihin on tehokas tapa säästää kunnan varoja. Yhtälö on yksinkertainen: jos lapset ja nuoret eivät saa tarvitessaan riittävää tukea ja koulutuksen, työelämän ja sosiaalisten suhteiden ulkopuolelle jääminen yleistyy, kustannukset kasvavat moninkertaisiksi. Siihen kunnilla ei ole varaa. Lasten palveluista leikkaaminen lisää myös eriarvoisuutta, sillä se vaikuttaa eniten heikossa asemassa oleviin lapsiin ja nuoriin. Ryhmäkokojen kasvattaminen tai oppilashuollon karsiminen tuntuvat eniten niiden lasten elämässä, jotka tarvitsisivat ja joilla on oikeus saada erityistä tukea. Lasten hyvinvoinnin turvaaminen on tärkeä asia, joka vaatii paitsi kuntien, myös monien muiden tahojen vastuunkantoa. Järjestöt tarjoavat perheille monipuolista varhaista tukea ja ovat valmiita kehittämään kumppanuutta kuntien kanssa edelleen. Kuntien ammatillista työtä ei kuitenkaan voi siirtää järjestöjen vapaaehtoisten hoidettavaksi. Järjestöjen työ ei voi korvata kuntien palveluja vaan täydentää niitä. Liisa Partio, päätoimittaja Sisältö 3 Pääkirjoitus 4 Liitossa tapahtuu 8 Nuoruuden asiantuntijat Nuoria kannattaa kuunnella 15 Lasten asialla 16 Turvassa tarinassa Tarina viihdyttää, kasvattaa ja lohduttaa 19 Isän kynästä 22 Hyvä päivärytmi koostuu rutiineista 26 Uimassa! 28 Kepparit laukkaavat leikkiin Keppihevosharrastus lisääntyy 32 Ikuisesti iholla Onko tatuointi turvallista? 35 Lastenkulttuuri Kirjakko Unelmissa piruetit ja pliét Kulttuurikierros 38 Isänä nyt "Papalle on käyttöä" 41 Kysy lapsen oikeuksista 42 Säännöt suojaksi mediamaailmaan 44 Poimitut 47 Kirjoissa & kansissa 48 Jäsensivut meidän perheen kasvatusfilosofia Anna lapselle oikeus olla pieni Tilaa uudistunut Meidän Perhe: meidanperhe.fi/tutustu LAPSEMME Päätoimittaja Liisa Partio l Toimitussihteeri Sisko Kajama l Tiedotustoimittaja Kaarina Kokkonen l Ulkoasu ja taitto Merja Lensu l Kansikuva Tomi Nuotsalo l Toimitusneuvosto: Anu Mustonen (pj), Joona Kallio, Eva Kuntsi, Petra Vesuri, Anne Vola l Toimituksen osoite PL 141, Helsinki, p , lapsemme@mll.fi l Tilaukset ja osoitteen muutokset: p Vuosikerta 18 euroa. Jäsenillä lehti sisältyy jäsenmaksuun l Ilmoitukset: Bouser Oy, Vattuniemenranta 2, Helsinki, Jukka Tiainen, p. (09) , jukka.tiainen@bouser.fi, Jouni Kohonen, p. (09) , jouni.kohonen@bouser.fi. Ilmoitusaineistot: lapsemme@bouser.fi. Lapsemme 1/2014 ilmestyy l Kustantaja Mannerheimin Lastensuojeluliitto. ISSN-L , ISSN , ISSN l Paino Oy Scanweb Ab l Lapsemme-lehti ilmestyy 4 kertaa vuodessa, 42. vuosikerta. Lapsemme 4/2013 3

3 Liitossa tapahtuu Liitossa tapahtuu Hyvä alku yläkouluun -kampanja herätteli MLL lähetti koulujen alkaessa kaikille Suomen 7.-luokkalaisten vanhemmille Hyvä alku yläkouluun -kirjeen. Tavoitteena oli antaa vanhemmille tietoa siitä, miten he voivat tukea murrosikäistä koululaistaan. Taloustutkimuksella teetetty selvitys kertoi, että kirjekampanja osui nappiin. l 88 % huomasi kirjeen ja 72 % vanhemmista tutustui siihen heti tuoreeltaan. Moni aikoi palata siihen myös myöhemmin. l 70 % piti kirjettä yleisesti ja 43 % itsensä kannalta erittäin hyödyllisenä. l Mieluisin kirjeen sisällöistä oli Kuuntele ja kannusta yläkoululaista -vihkonen. l 78 % kertoi saaneensa siitä ajattelemisen aihetta esim. murrosikäisen kohtaamiseen, kannustamiseen ja rajojen asettamiseen. l 18 % kertoi saaneensa myös uutta tietoa mm. nuoren päätettävissä olevista asioista, tunneelämästä ja ongelmatilanteissa toimimisesta. l 65 %:n mielestä tärkein käsitelty aihe oli kiusaaminen. Toiseksi tärkeimmäksi aiheeksi koettiin rajojen asettaminen ja kolmanneksi uni, ravinto ja liikunta. Tutkimukseen haastateltiin 250:tä vanhempaa. Kirjeestä sanottua: Sain uusia näkökulmia asioihin. Toimi herätyksenä, kun itse menee kuin juna raiteilla! Muistutti huomioimaan, tsemppaamaan ja kuuntelemaan enemmän. Voi vedota yleisimpiin normeihin kuin pelkästään omiin käsityksiin! Lasten ja nuorten puhelin päivystää maksutta vuoden jokaisena päivänä, myös jouluna. Numero on MLL:ssa on jäsentä MLL:lla on facebookissa tykkääjää. Liiton twiittejä seuraa 800 henkeä. Digitarinoita alkoholista MLL on tuottanut kaksi alkoholiaiheista digitarinaa vanhempainiltoihin. Tarinat haastavat vanhempia ja nuoria keskustelemaan siitä, mitä on kohtuukäyttö ja miten varmistetaan, että nuoren kotibileet sujuvat mukavasti ja turvallisesti, ilman alkoholia. Videot löytyvät osoitteesta Tarinoihin kuuluvat keskustelukysymykset ovat osoitteessa Materiaali on osa Alkon rahoittamaa Lasten seurassa -ohjelmaa. Kuva: Keksi/Suvi-Tuuli Kankaanpää Jouluiloa vähävaraisiin perheisiin Lapsiperheiden köyhyys on ongelma, joka koskee 11 % lapsista. Erityisesti yksinhuoltajien tilanne on usein vaikea. Myös monilapsisilla perheillä ja pienten lasten perheillä on muita enemmän toimeentulovaikeuksia. Hyvä joulumieli -keräys hankkii 17:ttä kertaa varoja vähävaraisille kotimaan lapsiperheille jaettaviin ruokalahjakortteihin. Tavoitteena on koota 1,4 miljoonaa euroa, jolla voidaan antaa 70 euron ruokalahjakortti suomalaiseen perheeseen. Jouluaattoon asti jatkuvan keräyksen järjestävät MLL ja SPR yhdessä Ylen Aamu-TV:n ja Yle Radio Suomen kanssa. Keräyksen tuotto käytetään kokonaisuudessaan lahjakortteihin. Keräyksen kumppaneina ovat tänä vuonna K-ruokakaupat, Lidlin myymälät ja S-ryhmän ruokakaupat, jotka kaikki ottavat vastaan lahjakortteja. Osallistu keräykseen l Lahjoita haluamasi summa tilille FI l Osallistu puhelimitse: soita (10,01 e + pvm/mpm) tai lähetä tekstiviesti HJM numeroon (10 e) Uudet julkaisut Ehkäistään yksinäisyyttä MLL on julkaissut materiaaleja yksinäisyyden ehkäisemiseen ja kaveritaitojen tukemiseen koulussa. Kaveritaidot kaikille -opas on suunnattu peruskoulun alakouluille ja Kaikille kaveri -opas yläkouluille. Oppaissa on sekä tietoa että harjoituksia. Oppaat ovat maksuttomia ja niitä voi tilata postimaksun hinnalla MLL:n verkkokaupasta Ikävuosilehtiset ovat uudistuneet Lapsi eri ikävuosina -lehtisten sisältöä on päivitetty ja niihin on lisätty tietoa temperamentista, vanhempien vaikeista tunteista ja mediakasvatuksesta. Lehtiset ovat uudistuneet myös ulkoasultaan. Tilaukset LAPSI ERI IKÄVUOSINA 0-6 kk LAPSI ERI IKÄVUOSINA 6-vuotias LAPSI ERI IKÄVUOSINA 3-vuotias Pääsihteerin pohdintoja satujen merkityksestä Satujen maailmassa lapsi saa kokea hurjia seikkailuja turvallisesti aikuisen sylissä. Satujen avulla lapsi oppii käsittelemään isoja asioita, kuten pelkoa tai hylkäämistä. Sadussa lapsi voi samaistua sankaruuteen ja oppii erottelemaan hyvän pahasta, pienen suuresta ja oikean väärästä. Kun lapsi kuuntelee satua, hän ei ole passiivinen. Päinvastoin, hänen mielensä kuvittaa kielellisesti välittyvän kertomuksen, ja samalla hän kokee vahvoja tunteita. Lapsi säätelee sisäisen kuvittamisensa oman kehitystasonsa mukaisesti, jolloin hän myös säätelee kertomuksen pelottavuutta. Erityisesti yhdistettynä aikuisen turvalliseen läheisyyteen satujen maailma onkin tunteiden tunnistamisen ja säätelyn kannalta tärkeä. Mielikuvituksella on myös arkea ylittävä ja korjaava merkitys: mielikuvitus muodostaa suojan, jonka avulla kestetään myös vaikeat tai tylsät asiat. Kuvitellaan, kuinka asiat voivat olla paremmin huomenna tai valmistaudutaan tapahtumiin kuvittelemalla niitä etukäteen. Onkin ilahduttavaa, että kodeissa ja päiväkodeissa luetaan edelleen ahkerasti ääneen. Lasten mediabarometrin (2010) mukaan lähes kaikille pienille lapsille luetaan satuja kerran viikossa tai useammin. Mirjam Kalland Pullopantilla tukea MLL:lle Palautusarpajaiset ovat uusi tapa kerätä varoja MLL:n kiusaamisen vastaiselle työlle. Arpajaiset käynnistyivät elokuussa yhdeksässä pääkaupunkiseudun K-marketissa, ja ne ovat laajentumassa myös muualle Suomeen. Jo yhdellä tölkillä saat kolme arpaa, jolla voit voittaa jopa matkan Karibialle. Osallistu ja voita. Toisenlainen joululahja Anna toisenlainen joululahja, joka tuottaa moninkertaisesti iloa myös joulun jälkeen. Antamalla lahjoituksen MLL:lle tuet liiton työtä lasten, nuorten ja lapsiperheiden hyvinvoinnin edistämiseksi. Tee lahjoitus MLL:n tilille Nordea tai netissä Muista kirjoittaa tilisiirron viitekenttään oma nimesi. Ilmoitathan yhteystietosi p tai leila.mikkola@mll.fi 4 Lapsemme 4/2013 Lapsemme 4/2013 5

4 Liitossa tapahtuu Liitossa tapahtuu MLL:n Hyvää pataa- ja Hirveen hauskaa -joulukalentereita voi tiedustella paikallisyhdistyksistä ja tilata myös verkkokaupasta Kalenterit on kuvittanut taiteilija Kaarina Toivanen ja niiden hinta on 6 euroa. Kannanotto kuntapalveluista Parhaillaan monissa kunnissa kohdistetaan leikkauksia lasten, nuorten ja perheiden palveluihin. Samanaikaisesti valtiovalta pienentää kuntien valtionosuuksia ja purkaa kuntapalvelujen järjestämistä koskevia normeja. MLL, Pelastakaa Lapset ja Ensi- ja turvakotien liitto muistuttavat kannanotossaan valtiovallan ja kuntien päättäjiä siitä, että palvelujen leikkaukset tulevat yhteiskunnalle kalliiksi. Lue kannanotto osoitteessa Teksti Kaisa Eerola Vanha, kaunis perinne Enkelikirkko järjestetään Viattomien lasten päivänä lähes 300 paikkakunnalla ympäri Suomen. Viattomien lasten päivän Enkelikirkko järjestetään Aleksanterin kirkossa Tampereella jo 60. kerran. Onnittele itsenäisyyspäivänä kunniamerkin saanutta tai syksyn ylioppilasta MLL:n korusähkeellä. Korusähkeet löytyvät Postin sivuilta posti.fi. Vielä ehdit lunastaa Syysarvat Jos haluat, ehdit vielä osallistua Syysarpajaisiin ja tukea MLL:n työtä kotimaan lasten hyväksi. Voit maksaa edellisen Lapsemme-lehden välissä lähetettyjen Syysarpojen hinnan tilille FI Merkitse saajaksi MLL/Syysarpa, SBH-Yhtiöt Oy. Jätä viitenumerokenttä tyhjäksi ja kirjoita viestikenttään lehden takakannen osoitekentästä löytyvä asiakasnumero. Viattomien lasten päivän konsertti MLL ja Pappa Fest ry järjestävät hyväntekeväisyyskonsertin Johanneksenkirkossa Helsingissä kello Konsertissa esiintyvät Cheek, Telex, Anna Puu ja Samuli Edelmann. Tapahtuman tuotto käytetään nuorten mielenterveystyön hyväksi. Liput 25 e Lippupalvelusta. Enkelikirkko on vakiintunut vuosittaiseksi koko perheen tapahtumaksi, jota monet MLL:n paikallisyhdistykset järjestävät yhteistyössä seurakuntien kanssa. Tapahtumalla halutaan tuoda valoa ja lohdutusta ihmisten elämään. Enkelikirkko on enkelikulkueen pienille tytöille ja pojille jännittävä elämys. Enkelin rooli on totinen paikka, sillä kynttiläkulkueessa kirkon käytävillä kulkeminen vaatii rauhallisuutta ja vakaata keskittymistä. Olin vasta kolmevuotias ensimmäisellä kerralla. Pääsin mukaan heti, kun pystyin kävelemään ja pitämään kynttilää kädessäni. Enkelinä olin niin kauan kuin mahduin pukuun, muistelee 14-vuotias Helena Dunder. Juhla lapsille Enkelikirkko sai alkunsa Tampereelta Aleksanterin kirkosta 60 vuotta sitten. Piispatar Helmi Gulin halusi luoda perheille kirkkojuhlan, johon erityisesti pienet lapset toivotettiin tervetulleiksi. Sopivaksi päiväksi valikoitui Viattomien lasten päivä 28. joulukuuta, entinen neljäs joulupäivä, joka 1700-luvulla poistui kalentereista. Enkelikirkon toteuttajaksi Helmi Gulin kutsui 1951 perustetun MLL:n Hämeen piirin naistoimikunnan. Muille paikkakunnille Enkelikirkko alkoi levitä 1980-luvun alkupuolella. Aleksanterin kirkon enkelipuvut ovat 1960-luvulta. Oikeat kynttilät on nykyisin korvattu keinovaloilla turvallisuussyistä. Muistan suurella lämmöllä omaa kokemustani enkelikulkueesta 1970-luvulta. Meitä oli kymmenkunta enkeliä, ja se tuntui turvalliselta, kertoo enkelikirkkotoimikunnan vetäjä Riitta Sommarberg. Valon juhla Perinne jatkuu Enkelikirkon sanoma on ajaton ja vetoaa lempeydellään nykyajan ihmisiin. Hämeen piirin naistoimikunnalle sen järjestäminen on kunnia-asia. Haluamme, että perinne jatkuu. Yhdessä tekemällä se onnistuu, Riitta Sommarberg kiittää. Aleksanterin kirkossa juhla noudattelee alkuperäistä ohjelmarunkoa. Aluksi yleisö käy sytyttämässä kynttilän alttarilla, lapset musisoivat, ja pappi kertoo suojelusenkeleistä osoittaen sanansa erityisesti lapsiyleisölle. Enkelikulkueen saapuminen pimennettyyn kirkkosaliin Maan korvessa kulkevi lapsosen tie -sävelmän soidessa on odotettu kohokohta. Enkelikirkon päättää yhteinen iltarukous ja loppuvirsi. Kaunis tapa on laulaa Maa on niin kaunis ja virren vielä soidessa poistua laulaen kirkosta. Tapahtuma kestää enintään 40 minuuttia, jotta yleisön pienimmätkin jaksaisivat seurata ohjelmaa väsymättä. Enkelikirkossa kerättävä kolehti lahjoitetaan yleensä Mannerheimin Lastensuojeluliiton paikalliseen toimintaan. Kuva: Jukka Kuusisto Kaunis päätös vuodelle Längelmäen paikallisyhdistyksessä Enkelikirkko järjestettiin viime vuonna ensimmäistä kertaa vanhusten palvelutalolla seurakuntatalon sijasta. Enkeleitä oli kymmenkunta. Nuorin kulkueen osanottaja oli reilun kuukauden ikäinen vauva, jota isommat kantoivat sylissään, kertoo yhdistyksen puheenjohtaja Päivi Salkolahti. Seurakunnan edustaja kertoi enkeleistä, ja enkelikulkueen lapset lauloivat. Väkeä oli mukavasti. Näin pienellä paikkakunnalla 50 hengen yleisö on hyvä määrä. Längelmäellä yli kymmenen vuotta sitten aloitettu tapahtuma saa jatkoa ja tulevaa juhlaa suunnitellaan taas yhdessä seurakunnan kanssa. Apua saadaan vaikkapa enkelipukujen silitykseen ja siipien kunnostukseen. Pienten lasten jännitystä, tohinaa ja sipinää on innostavaa seurata. Enkelikirkko on kaunis päätös yhdistyksen toimintavuodelle, Päivi toteaa. l Ohjeita Enkelikirkon järjestämiseen 6 Lapsemme 4/2013 Lapsemme 4/2013 7

5 Anni-Elina Karvonen kuvat Tomi Nuotsalo Nuoruuden asiantuntijat Millaista on olla nuori Suomessa vuonna Mikä motivoi opiskelemaan, mikä harrastamaan? Kannattaa kysyä niiltä, jotka tietävät nuorilta itseltään. P uhe nuorista on usein ongelmalähtöistä. Onneksi on myös esimerkkejä siitä, mitä tapahtuu, kun nuoret saavat vaikuttaa. Osallisuudella tarkoitetaan nuorten oikeutta tulla kuulluksi ja kohdatuksi. Kysymys on siitä, että nuoret otetaan mukaan ideoimaan, suunnittelemaan ja tekemään päätöksiä heitä koskevissa asioissa. Liian usein nuorten asioita katsotaan vain aikuisen näkökulmasta. Nuoruuden asiantuntijat ohitetaan. Esimerkiksi kunnissa nuorten aseman parantamiseen tähtäävässä työssä nuoren asioita ratkotaan ammattiauttajia haastattelemalla ja tilastoja tutkimalla eikä kysytä ehdotuksia, mielipiteitä tai näkemyksiä nuorilta, nuorisotutkija Anu Gretschel Nuorisotutkimusseura ry:stä sanoo. Osallisuus edistää nuorten hyvinvointia ja auttaa aikuisia ja nuoria ymmärtämään paremmin eri sukupolvien elämää ja tarpeita. Se lisää yhteenkuuluvuuden tunnetta. Nuorten kuuleminen ei tarkoita sitä, että nuoret päättävät ja muut nyökyttelevät. Kyse on mielipiteiden kuulemisesta ja yhteisestä vastuusta. Kun pääsee itse vaikuttamaan, sitoutuu myös paremmin ottamaan vastuuta asioista. Hengaillaan Yksi toistuva keskustelun aihe on se, missä ja miten nuoret viettävät vapaa-aikaansa. Keskusteluun liittyy usein kahtiajako. Aikuiset ihmettelevät, miksi nuoret lorvivat ostoskeskuksissa, ja nuoret puolestaan kysyvät, missä muualla he voivat tavata kavereitaan. Jos nuorisotiloja ei ole tarjolla tai niitä on liian vähän, paikkoja keksitään itse. 8 Lapsemme 4/2013 Lapsemme 4/2013 9

6 Kulosaaren yhteiskoulun luokkalaiset sanovat, että heidän koulussaan oppilaat saavat ehdotuksiaan läpi, kunhan perustelee ne hyvin ja on valmis tekemään töitä niiden toteuttamiseksi. Mestassa opeteltiin tekemään itse luonnonkosmetiikkaa ja neulomaan pipo. Aikuisilta saattaa helposti unohtua, että nuorille vapaa-aika tarkoittaa sitä, että asioita tehdään spontaanisti, ilman pakkoa ja kenenkään ohjausta siis hengaillaan yhdessä kaverien kanssa. Hengailu koetaan usein häiritsevänä. Entäpä jos asiaa katsoisi toisesta näkökulmasta. Onko joidenkin aikuisten ylipäänsä vaikea kestää nuorelle luontaista tapaa olla ja elää? Siis nuoruutta. Sen sijaan, että ajattelee nuorten olevan väärissä paikoissa ja aina tiellä, ryhtyisikin miettimään, miten kaikille sopivia ratkaisuja löytyisi. Näin tekivät Minna Kivioja ja Pasi Nikkinen, jotka kyllästyivät viime pääsiäisenä lukemaan otsikoita siitä, kuinka nuoria häädetään pois Helsingin Kampin ostoskeskuksesta. He miettivät, miksi kukaan ei tee asialle mitään ja päättivät tehdä itse. He perustivat pop up-idealla toimivan Mestan: paikan, jossa nuorille on mielekästä tekemistä. Mesta toimii eri ostoskeskuksissa viisi viikkoa kerrallaan. Ajattelimme, että me kaksi tavallista aikuista voimme tehdä konkreettisia ja yksinkertaisia tekoja, jos vain haluamme, Nikkinen kertoo. He veivät Mestan sinne, missä nuoret jo olivat eli ostoskeskuksiin. Kampissa Mesta oli syyskuun ajan. Siellä oli tarjolla monenlaista tekemistä, kuten skeittilautojen tuunausta, neulomista, Wii-pelejä, musajuttuja, luonnonkosmetiikan tekoa ja smoothien valmistamista. Mestassa sai myöskin vain istuskella ja jutella kaverien kanssa tai vain levähtää. Nuoret löysivät paikan. Mestasta innostuivat nuorten lisäksi myös lukuisat yritykset ja yhteisöt, joiden avulla kahden rohkean vanhemman idea voitiin toteuttaa. Kampin jälkeen Mesta siirtyi Tampereen Koskikeskukseen. Ajatellaan toisin? Myös Anu Gretschel ilahtui Mestasta. Hän sanookin, että monestikaan nuorten vapaa-ajan viettoon liittyvissä toiveissa ei ole kyse isoista muutoksista. Tärkeintä on se, että tiloja ylipäänsä olisi ja nuoret olisivat niihin tervetulleita. Jos nuoret olisivat enemmän mukana suunnittelemassa ja toteuttamassa omaa arkiympäristöään, esimerkiksi koulutiloja käytettäisiin iltaisin monipuolisemmin ja tehokkaammin kuin nyt. Tällä hetkellä niistä on käytössä lähes yksinomaan vain liikuntasalit. Gretschel on tutkinut myös sitä, mitä eri-ikäiset toivovat liikuntapaikoilta. Esimerkiksi uimahalleissa nuoret tuntuvat jäävän vaille omaa paikkaansa. Niissä on tarjolla kuntouintia, vesijuoksua, lasten peuhausaltaita, vesijumppaa. Valtaosa nuorista toivoo, että uimahalleissa voisi liikkua muullakin tavoin kuin tavoitteellisesti kuntoillen. Nuoret ehdottivat vapaata uintitilaa ilman ratoja, jossa voisi myös sukellella. Ehdotus voidaan tyrmätä helposti siksi, ettei tämänkaltaiseen uimahallin Pop up Mesta toimi kuukauden Kampin kauppakeskuksessa. Nuorten mielestä parasta oli se, että on paikka, jossa voi hengailla kaverien kanssa. käyttöön ole totuttu ja että tällaista vesiliikuntaa ei pidetä oikeana urheiluna. Törmätään kulttuurieroon, eli siihen, mitä pidetään liikuntana ja mitä ei. Mutta sehän se vasta outoa olisikin, jos 10 yläkouluikäistä nuorta uisi peräkkäin kuntoradalla puhumatta toisilleen sanaakaan. Liikuntapaikkoja on mahdollista muokata kaikille sopiviksi, Gretschel muistuttaa. Vantaan kaupunki on luvannut kokeilla nuorten ehdotusta. Intohimoa ja innostusta kouluun Yläkoululainen viettää noin 30 tuntia viikossa koulussa. Eikä turhaan, jos katsotaan kansainvälisiä PISA-tutkimuksia. Suomessa osataan lukea ja laskea hyvin. Myös kouluviihtyvyys on syksyllä julkaistun Kouluterveyskyselyn mukaan parantunut. Samoin nuoret kokevat, että heitä kuunnellaan yhä enemmän koulussa ja he voivat vaikuttaa yhä enemmän koulun asioihin. Silti yli puolet peruskoululaisista edelleenkin sanoo, etteivät opettajat ole kiinnostuneita siitä, mitä heille kuuluu. Myös viimeaikaisissa opiskelumotivaatiota ja sitoutumista koskevissa kansainvälisissä vertailuissa suomalaiset 8.-luokkalaiset ovat häntäpäässä. Opetusalan Ammattijärjestön tämän vuoden koulutusvaikuttajaksi valitun Pasi Sahlbergin mielestä syy tähän on se, että koulun toimintatavat eivät enää sovi nuorille. Muodollinen opetus haukkaa koulupäivästä liian ison palasen. Vaihtoehtoisia opiskelu- ja toimintatapoja pitää olla enemmän, Sahlberg sanoo. Todennäköisesti tämä johtaisi siihen, että opiskeltaisiin enemmän käytännössä kuin kirjoista, yhdessä tehden kuin yksin puurtaen ja myös muualla kuin koulun tiloissa. Olisi enemmän työpajoja ja projekteja. Nuorten pitäisi saada enemmän itse keksiä. Nykyisin yleensä opettaja sanoo, mitä pitää tehdä. Se sopii joillekin, mutta ei valtaosalle. Sahlbergin mielestä iso ongelma on se, että koulu ei kykene auttamaan nuoria löytämään omaa innostustaan ja intohimoaan. Intohimottomuus saattaa olla myös opiskelujen keskeyttämisen perimmäinen syy. Helppo uskoa, jos vertaa työelämään. Jos käy töissä 37,5 tuntia viikossa juurikaan innostumatta, tuskin työntekoon myöskään sitoutuu. Suomi ei ole ainoa maa, joka kamppailee sen kanssa, miten saada nuoret sitoutumaan opiskeluun. Meillä on kuitenkin hyvä perusta kehittää koulumme sellaiseksi, jonka nuoret kokisivat mielekkääksi oppimispaikaksi. Toimiva koulutusjärjestelmä erinomaisine opettajineen on hyvä pohja ponnistaa eteenpäin. Nyt on sen aika, Sahlberg sanoo. Lähtökohtana luottamus Kulosaaren yhteiskoulun rehtori Lauri Halla uskoo oppilaisiinsa. Hän ei allekirjoita mielikuvaa 8.-luokkalaisesta laiskasta lintsaajasta. Hän muistuttaa, että kahdeksas luokka on useimmille mur- Kulosaaren koulussa panostetaan opiskeluviihtyvyyteen muun muassa toteuttamalla yhdessä erinäköisiä luokkahuoneita. Oikeus tulla kuulluksi YK:n lapsen oikeuksien sopimuksessa sanotaan muun muassa: l Lapsella on oikeus ilmaista omat mielipiteensä kaikissa itseään koskevissa asioissa ja ne on otettava huomioon lapsen iän ja kehitystason mukaisesti. l Lapsella on oikeus ilmaista mielipiteensä, kunhan ne eivät loukkaa muiden oikeuksia. Lapsella on oikeus saada tietoa. Lapsen oikeuksien sopimus on valtioita sitova ihmisoikeussopimus. Se on Suomessa voimassa lakina. Lapsen oikeuksien päivää vietetään ensimmäistä kertaa liputuspäivänä. 10 Lapsemme 4/2013 Lapsemme 4/

7 rosikäisille vaikeaa aikaa, mutta opiskelumotivaatioon voi myös koulu vaikuttaa. Hänen mielestään heikkoon koulumotivaatioon pitäisi tarttua heti. Koulumotivaatio kasvaa, kun luodaan tavoitteellista opiskelua tukeva ilmapiiri, tarjotaan oppilaalle onnistumisen kokemuksia, kehitetään yhteisöllisyyttä ja autetaan oppilaita vaikeuksien yli. Toki pitää myös vähän patistaa ahkeraan ja systemaattiseen työntekoon. Eli paljon porkkanaa, hyvä kasvualusta ja myös vähän keppiä. Skeittaa ja skuuttaa Kulosaaren yläkoulussa on aktiivista tukioppilastoimintaa. Lisäksi oppilaat ovat mukana esimerkiksi ruokalatoimikunnassa, oppilaskunnassa, opettajien kokouksissa ja koulun johtokunnassa. He saavat myös osallistua päätöksentekoon kaikissa näissä foorumeissa ja kaikilla tasoilla. Tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että oppilaat osallistuvat kouluvuoden alkamis- ja lomapäivistä päättämiseen, vastaavat erilaisten tapahtumien järjestämisestä ja suunnittelevat leirikouluja. Murtomaahiihto, jalkapallotreenit, pesäpalloharkat, tanssi Näitä liikuntaharrastuksia on helppo ymmärtää. Ne ovat tuttuja, niiden harrastamiseen on tilat, ja ne alkavat ja päättyvät yleensä tiettyyn kellonaikaan. Vaikka nämä ja monet lukuisat muut liikuntaharrastukset ovat erinomaisia, näkökulma voi olla aikuismaisen yksipuolinen. Kun aikuiset puhuvat liikunnasta, he puhuvat yleensä organisoidusta liikunnasta ja unohtavat nuorten omaehtoisen liikunnan. Vain verkkareissa tullut hiki on oikeaa hikeä. Monille nuorille liikunnassa on tärkeintä se, että näkee kavereita, ja liikunta antaa elämyksiä. Liikunnan pitää olla hauskaa ja esteettistä. Urheilu on tekemistä ja olemista tässä ja nyt. Se on toimintaa, jossa vapaa-aika, intohimo ja urheilu kohtaavat. Tällaisia vaihtoehtoliikunnan lajeja ovat esimerkiksi skeittaus, skuuttaus ja lumilautailu. Näissä lajeissa lajin määritelmät luodaan itse ja näitä harrastetaan aikuisten ulottumattomissa. Lajeihin ei myöskään kuulu se, että aikuiset alkaisivat niitä ohjata, sillä hierarkkinen oppilas-opettaja-suhde ei kuulu lajien luonteeseen. Tutkimusten mukaan nuoret sitoutuvat eri lajien harrastamiseen, kun heillä on mahdollisuus olla aloitteellisia, ja he voivat kehittää ja määritellä omaa lajiaan itse. He tarvitsevat harrastamiseensa kuitenkin paikkoja. Niiden järjestämiseen tarvitaan aikuisia. Päivi Harinen & Anni Rannikko (toim.): Tässä seison enkä muuta voi? Nuorisotutkijoiden ajatuksia nuorten liikunnasta ja sen kipupisteistä. Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura Verkkojulkaisuja 65. Tärkein vaikuttamisen alue on varsinainen koulutyö. Oppilaat kertovat kurssin alussa, mitä he haluavat painottaa kurssisisällössä ja arvioinnissa sekä millaisia opetusmenetelmiä he toivovat käytettävän. Myös opiskeluvälineistä keskustellaan. Oppilaita kannustetaan käyttämään erilaisia laitteita ja löytämään uusia tapoja hyödyntää niitä oppimisessa. Niinpä älypuhelimetkin ovat hyviä työkaluja silloin, kun niitä käytetään koulutöissä ja opettajan luvalla. Nuorilta saa usein hyvin perusteltuja mielipiteitä, joita aikuiselle ei tulisi mieleenkään, Halla sanoo. Nuorten kuuleminen tekee heistä kouluyhteisön tasavertaisia jäseniä. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei opettajalla olisi auktoriteettia esimerkiksi kurinpidossa. Hallan mielestä luottamus kouluyhteisön sisällä ehkäisee mahdollisia ongelmia. Kuuleminen sitoo myös nuoria pitämään kiinni yhteisistä päätöksistä. Rohkeampi ja aktiivisempi sukupolvi Nuorten kanssa yhdessä tehdessä voi joutua sen kysymyksen eteen, rikkoako totuttuja rutiineja. Onko halua katsoa asioita nuorten silmin heidän suuntaansa? Se ei kuitenkaan vaadi mitään erityistaitoja, vaan pikemminkin rohkeutta ja halua. Kun nuoret pääsevät vaikuttamaan, maailma voi alkaa näyttää erinäköiseltä, kuin mihin on totuttu. Siedämmekö me aikuiset oikeasti sitä, mitä nuoret ehdottavat muutettavaksi?, kysyy Anu Gretschel. Sen sijaan, että mietimme huolestuneina, kuinka paljon koulupihojen iltakäyttö häiritsee aikuisia ja pitäisikö niihin hankkia lisää turvakameroita, voimme pohtia pihan vapaa-ajan kehittämismahdollisuuksia monesta eri näkökulmasta. Samalla voimme kysyä nuorilta, mitä he siellä tekevät ja millaisia asioita pitäisi ottaa huomioon. Nuoret tietävät itse parhaiten, millaista on olla nuori vuonna 2013 Suomessa. Heidän äänensä sivuuttaminen heitä koskevissa asioissa vie todennäköisemmin kohti ongelmia, ei ratkaisuihin. Nykynuoret ovat keskimäärin paljon aktiivisempia, rohkeampia ja luovempia kuin edeltävät sukupolvet, Lauri Halla sanoo. Heitä kannattaa siis kuunnella. l Kotimaan lapsiperheet tarvitsevat apuasi! Lahjoita 10, lähetä tekstiviesti HJM numeroon Lahjoita 10, soita (10,01 + pvm) Lahjoita tilille: FI Poliisihallituksen lupa nro 2020/2012/2591/ Keräysaika koko Suomen alueella Ahvenanmaata lukuun ottamatta. Ålands landskapsregering, tillstånd Dnr ÅLR2013/397/ Vähävaraisten suomalaisten lapsiperheiden auttamiseen Lapsemme 4/2013

8 Lasten asialla Esa Iivonen asiantuntijalakimies, vaikuttamis- ja strategiatyö Miksi toistamme 1990-luvun virheet? JOKAISELLA ON PAIKKANSA YHTEISPELISSÄ. RAY:N JÄRJESTÄMÄ KETJU PELAAJASTA AVUNSAAJAAN ON JO 75-VUOTIAS. TÄMÄ YHTEISPELI KOSKETTAA MILJOONIA SUOMALAISIA. TÄNÄ VUONNA RAY TUKEE MANNERHEIMIN LASTENSUOJELULIITTO RY:N TÄRKEÄÄ TOIMINTAA 3,336 MILJOONALLA EUROLLA. Laman aikana 1990-luvulla lasten, nuorten ja perheiden peruspalveluja leikattiin. Ryhmäkokoja kasvatettiin päiväkodeissa ja kouluissa, opettajia lomautettiin ja koulunkäyntiavustajia vähennettiin. Lapsiperheiden kotipalvelu ajettiin alas. Neuvolatyötä ja kouluterveydenhuoltoa supistettiin. Kuulemme nyt samanlaisia uutisia. Olemmeko palanneet takaisin 90-luvulle, vaikka päätöksentekijät ovat juhlapuheissa vakuuttaneet, että 90-luvun virheitä ei tulla toistamaan? 1990-luvun peruspalvelujen leikkaukset vaikuttivat kielteisesti sekä lasten ja nuorten hyvinvointiin että kuntien talouteen. Lasten ja nuorten pahoinvointi ja eriarvoisuus kasvoivat ja peruspalveluja huomattavasti kalliimpien erityispalvelujen tarve lisääntyi. Kunnat, jotka leikkasivat 1990-luvulla eniten kouluterveydenhuollosta, joutuivat järjestämään muita kuntia enemmän lasten ja nuorten psykiatrista laitoshoitoa 2000-luvun alussa. Meillä on tieto siitä, että lasten ja nuorten kasvulle tärkeiden peruspalvelujen, kuten päivähoidon, koulun, oppilashuollon, neuvolatyön ja vapaa-ajan palvelujen, leikkaukset tulevat kalliiksi. Meillä on myös tieto siitä, että lapsiin ja nuoriin investoiminen on julkiselle taloudelle erittäin kannattava sijoitus. Miksi valtion ja kuntien päättäjät sivuuttavat nämä tosiasiat ja leikkaavat lasten ja nuorten arjen palveluista, vaikka leikkausten hinta on kova? Valtiovallan ja kuntien päätöksenteossa lapsia, nuoria ja perheitä koskevat asiat ovat sivuosassa. Talouspolitiikka hallitsee ja sitä tehdään makrotaloustieteellisten teorioiden pohjalta. Lapsia ja nuoria koskevien ratkaisujenkin perustana ovat kansantaloustieteelliset teoriat, ei kehityspsykologia, kasvatustiede tai sosiaalitieteet. Vaikka tietoa lasten ja nuorten hyvinvoinnista ja siihen vaikuttavista tekijöistä on enemmän kuin koskaan, tätä tietoa ei hyödynnetä päätöksenteossa. Lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistäminen edellyttäisi päätöksentekijöiltä pitkäjänteistä aikaperspektiiviä. Lapsiin ja nuoriin investoimiseen ei maltti riitä. Päätöksentekijät eivät myöskään tunne lapsen oikeuksien sopimusta ja sen tuomia velvoitteita eikä edes päätösten vaikutuksia lapsiin ja nuoriin vaivauduta arvioimaan. Onko niin, että päätöksiä tekevät ihmiset ovat etääntyneet lasten ja nuorten arjesta? Millä arvopohjalla päätöksiä tehdään? Onko meillä varaa alentaa yhteisöveroa 870 miljoonalla eurolla ja samalla leikata lasten ja nuorten hyvinvointia tukevia palveluja? Toimittaja Johanna Korhonen kirjoitti lokakuussa Helsingin Sanomissa myötätuntovajeesta. Sosiaalisen etäisyyden kasvaessa myötätunto alemmassa asemassa olevia kohtaan vähenee. Korkeassa yhteiskunnallisessa asemassa olevat ihmiset eivät jaksa kuulla tavallisten ihmisten huolia ja murheita. Ovatko lapset ja nuoret jäämässä yhä enemmän vaille päätöksentekijöiden myötätuntoa? l» KAMPANJAT.RAY.FI/YHTEISPELI Lapsemme 4/

9 Tuuli Ojakangas Turvassa tarinassa Tarinoiden turvapeitto Luetaan, kuunnellaan, katsellaan ja keksitään tarinoita tarpeeksi. Ihmetellään maailmaa, sillä se on täynnä tarinoita. Peitto on kätevä kuljettaa mukana: se ei paina eikä vie tilaa. Se lämmittää, suojaa, poistaa yksinäisyyttä ja auttaa ymmärtämään asioita. Sen alle voi mennä piiloon. Se ei vaadi sähköä, akkua eikä varavoimaa. Se hengittää mukavasti, koska sen raoista virtaa ilmaa, jossa mielikuvituksella on tilaa liikkua. Sitä voi suurentaa missä ja milloin tahansa. Sitä on mahdoton varastaa. Se on jokaisen ikioma. (Holmberg, Annina 2009: Kaiku. Siltala.) Kuvat: 365 satua, lorua ja muuta tarinaa, Gummerus, Tarina herättää tunteita ja ajatuksia. Se viihdyttää ja kasvattaa ja auttaa asettumaan toisen asemaan. Tarinat myös kantavat vaikeuksien läpi. T arinat elävät kirjoissa ja iltasaduissa, televisiossa, elokuvissa ja peleissä sekä ruokapöydissä lasten ja aikuisten kertoessa päivänsä kulusta. Tarinat viihdyttävät ja kasvattavat lasta sekä tarjoavat pohjaa hahmottaa maailmaa. Tarinan avulla ihminen jäsentää kokemuksiaan, rakentaa identiteettiään, löytää paikkansa kulttuurissa ja luo suhdetta ympäristöönsä. Tarinoista lapset ammentavat myös ideoita leikkeihin. Tarinan kertominen tarjoaa yhteisen kokemuksen kertojalle ja kuulijoille ja herättää tunteita ja ajatuksia. Tarinat kumpuavat kyvystämme mielikuvitukseen. Ne myös lohduttavat ja kantavat vaikeuksien läpi. Näin vuosia sitten Prahassa näyttelyn, jossa oli Theresienstadtin keskitysleirin lasten piirroksia ja niihin liittyviä tarinoita. Ne olivat täynnä värejä, mikä todisti mielikuvituksen voimasta ja kuvittelun lohdullisuudesta, kertoo lastenja nuortenkirjailija Annina Holmberg. Holmberg toimii myös Helsingin Annantalon Lasten kirjakahvila Haitulan lukulähettiläänä ja käy lukemassa kirjoja muun muassa sairaaloissa sekä lasten- ja vastaanottokodeissa. Aapinen turvana Kun tarinoita kertyy tarpeeksi, ne muodostavat peiton, joka suojaa pahalta maailmalta, Holmberg sanoo. Hän sai idean tarinoiden turvapeitosta, kun perhe oli aikanaan remonttievakossa tuttavien luona. Kaksivuotias tytär oli napannut mukaansa ikivanhan aapisen, josta osasi loruja. Kirja oli rakas tavara, jonka piteleminen ja selaaminen toi turvaa pienelle vieraassa kodissa. Muuta ei juuri tarvittu. Jaettu tarina, paras tarina Tarinan seuraaja peilaa kertomusta omiin kokemuksiinsa ja täydentää sitä mielikuvituksellaan, kokemuksellaan ja päättelyllään. Erityisen tehokkaita tarinat ovat luettuina ja jaettuina. Mediakasvatuksen ammattilaisten mukaan teknisessä, ääntä ja liikkuvaa kuvaa sisältävässä mediaympäristössä on tärkeää tarjota mahdollisuus myös pysähtyä ja nauttia hiljaisista mediaesityksistä, kuten kirjoista. Holmberg on samaa mieltä. Elokuva on aina valmiiksi kuviteltu, eikä jätä yhtä paljon omalle mielikuvitukselle tilaa kuin kirjan lukeminen. Hän kannustaa silti katsomaan kohtuudella myös hyviä elokuvia; mitä pienempänä, sen tiiviimmin yhdessä vanhemman kanssa. Myöhemminkin elokuva toimii parhaiten yhteisenä kokemuksena. Mielikuvitus vireäksi Tarinoita on oltava tarpeeksi, jotta mielikuvitus pysyy vireessä. Ne ovat tärkeitä kaikenikäisille. Lapsen kasvaessa häneen saattaa iskeä uskonpuute. Hän epäilee omaa mielikuvitustaan eikä mielestään osaa kuvitella tai keksiä mitään tarinaa. Tällöin vanhempien ja opettajien olisi kannustettava lasta sekä lukemaan että kirjoittamaan ja kehuttava hänen tuotoksiaan, Holmberg sanoo. Mielikuvitusta voi herätellä myös kehottamalla muistelemaan koettua, nähtyä ja kuultua tai jotakin mieleen jäänyttä paikkaa. Satuhahmot kiinnostavat Hyvässä tarinassa on Holmbergin mukaan yksi tai mieluummin useita mielenkiintoisia henkilöitä, joita lukija haluaa seurata. Myös pahikset saattavat kiinnostaa. Kiinnostuksen voi herättää myös Kokeile kotona Sadutus Kerro minulle tarina, niin kirjaan sen ylös Jutun kirjoittaja irrotti hetken yksivanhempisen lapsiperheen täyteen pakatusta arjesta ja istui alas kuulemaan ja kirjaamaan nelivuotiaan Ainan satua. Kissa meni metsään ja löysi puun, jossa oli oravankolo. Siellä asui orava, joka tykkäsi paljon pähkinöistä ja jolla oli JÄTTILÄISKYNTTILÄ. Orava istuskeli kynttilässä, kunnes se syttyi ja oravan oli mentävä pois. Sitten kissa kiipesi oravan puuhun. Puusta kissa löysi liukumäen ja päätti laskea siitä alas. Liukumäki johti tunneliin, jossa asui oravan kavereita. Oravat ja kissa lähtivät pihalle leikkimään piilosta ja hippaa, ja ne leikkivät niin innokkaasti, että kaikille tuli hiki ja oli laitettava tuuletusta. ( ) Tarina kirjattiin sanatarkasti ylös. Välillä kirjaaja joutui tekemään tarkentavia kysymyksiä kertojalle varmistuakseen ymmärtäneensä oikein. Lopulta tarina luettiin läpi. Sitten kertoja vielä kuvitti tarinansa, ja sivut liitettiin yhteen satuvihoksi, jota on sittemmin lueskeltu ja käytetty yhä uusien tarinoiden pohjana. Tältä se tuntui: Mukava ja rauhallinen yhteinen hetki yllättävää, viihdyttävää ja taatusti autenttista kertomusta kuunnellen. Mediakasvatuksessa käytetty menetelmä auttaa aikuista ja lasta tutustumaan toisiinsa ja jakamaan ajatuksiaan. Se vahvistaa myös lapsen itsetuntoa ja ilmaisutaitoja. l Kuva: Tuuli Ojakangas 16 Lapsemme 4/2013 Lapsemme 4/

10 kiehtova tapahtumapaikka, johon lukija voi kuvitella itsensä. Voiko satujen maailmaan paeta liian syvälle? En ole koskaan nähnyt kenenkään karkaavan Ihmemaahan, Tylypahkaan, Mikä-mikä-maahan tai Ankkalinnaan, kaikki ovat aina takaisin tulleet. Lapsi samaistuu usein sadun päähenkilöön. Päähenkilö käy läpi erilaisia tapahtumia, tekee päätöksiä ja ratkaisee ongelmia. Päähenkilölle tapahtuu kriisi ja muutos, jonka jälkeen hänet hyväksytään ja häntä rakastetaan. Laadukas tarina on tarkkaan mietitty, rikas, tasapainoinen ja monitasoinen. Laatu myös kiehtoo monenikäisiä ja kestää aikaa. Vaikka Peppi-tarinat tuntuvat vanhoilta, ne kiehtovat yhä. Tyypillistä nykypäivän lastenkirjallisuudessa on arjen ja fantasian lomittuminen. Aihepiirit ovat entisenlaisia: kansansaduista tutut sankarit ja niiden modernit versiot etsivät itseään ja paikkaansa maailmassa. Myös ystävyys, luonto ja eettiset arvot ovat nykysatujen teemoja. Annina Holmberg suosittelee: l Astrid Lindgrenin sadut Kaikkien lasten pitäisi tenttiä Lindgrenit! l Nuorille: Suzanne Collinsin Nälkäpeli-trilogia Synkkää, mutta hyvää ja laadukasta. Pidän vampyyreistä. l Disney-klassikot, Studio Giblin -animaatiot, Harry Potterit, Merlin-sarja Satukirjojen kuvituksella on lukukokemuksessa iso rooli. Varhaisimmat muistikuvat saduista liittyvät usein juuri kuviin. Kuvat ovat tärkeitä, mutta kirja toimii mainiosti ilmankin. Etenkin valokuva kaventaa sadusta syntyvää mielikuvaa olemalla liian tarkka ja yksityiskohtainen. Se ei jätä tilaa kuvittelulle, Holmberg sanoo. Toiveikas loppu Tarinoita voi kertoa missä vain ja monella tavalla: teatterin avulla, kuvittamalla, valokuvaamalla, saduttamalla Jokaisella tavalla on omat piirteensä ja vahvuutensa. Esimerkiksi teatteri on tärkeää, koska tarina tapahtuu tässä ja nyt. Äänikirjat puolestaan vievät myös näkövammaiset mielikuvitusmatkalle. Entä onko tarinan lopun aina oltava onnellinen? Ei, mutta toiveikas. Veljeni Leijonamieli loppuu surullisesti, muttei ahdistavasti. Lohduttomuus olisi aika kurjaa, kun lapsi pitäisi saada uskomaan siihen, että kaikki voi tulla paremmaksi. Onnellisesta lopusta lapsi oppii luottamusta. l Lähteet - Mediakasvatuskeskus - Cafaro, Ulla 2010: Satujen ja tarinoiden merkitys alle kouluikäisen lapsen kehitykselle - Suojala, Marja 2003: Uusi satu. Teoksessa Pieni suuri maailma. Suomalaisen lasten- ja nuortenkirjallisuuden historia. Toim. Liisi Huhtala, Karl Grünn, Ismo Loivamaa ja Maria Laukka. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki. Lapset kykenevät saattamaan itsensä mitä mielikuvituksellisimpiin pinteisiin, kuten esimerkiksi tunkemaan päänsä reiästä, josta sen ei mitenkään pitäisi mahtua, eikä se toiseen suuntaan sitten enää mahdukaan. Heille ei myöskään tuota vaikeuksia eksyä haalarin sisään tai sotkeutua paitaan niin, ettei sitä saa päälle eikä päältä. Vain lapsille voi tulla mieleen ryhtyä vahaamaan yhdellä tuikkukynttilällä sadan neliön terassia, että siitä tulisi liukkaampi ja siinä voisi luistella (kokemusta on). Mielikuvituksen puute ei siis noin lähtökohtaisesti ole lasten ongelma, pikemminkin päinvastoin. Sitten kuitenkin tapahtuu jotain, ja viimeistään 16-vuotiaana ihminen on muuttunut sellaiseksi, joka ei enää kykene kääntämään fysiikan lakeja voitokseen. Siitä alkaa mielikuvituksen alamäki, joka kulminoituu siihen, että kun lapsi rakentaa avaruusrakettia pihalla, vanhempi ei ole ollenkaan huolissaan siitä, kuinka piltti pärjää hurjien marsilaisten kanssa, vaan siitä että kunhan nyt ei tippuisi sieltä hökötyksen päältä. Mutta sellaista se on, ihmisistä tulee tylsiä, kun he vanhenevat (paitsi Jörn Donnerista). Rajoittuneita, ahdasmielisiä, itseensä käpertyneitä ja ikävällä tavalla realistisia. Onneksi ihmiskunta on keksinyt lääkkeen tätä harmautta vastaan. Se on lähes ilmainen ja kaikkien käsillä. Se ei vaadi lääkärin reseptiä ja sopii kaikille. Mainittakoon varoituksena, että lääkkeellä on sivuvaikutuksia yleensä muutama sata. Puhun siis kirjoista. Tai laajemmin tarinoista. Myös sarjakuvat, elokuvat, teatteri ja pelit tarjoavat samaa. Mutta kirja on yksinkertaisin ja helpoin, se sopii myös sängyssä nautittavaksi ja etenkin silloin. Arvelen, että mikään ei ole niin tärkeää kuin lukeminen. Syöminen, juominen ja hengittäminen pääsevät toki lähelle, se myönnettäköön. Lukemisen puolesta kuitenkin puhuu se, että ihminen, joka tykkää Muumi-kirjoista, ei voi olla läpeensä paha. Samaa ei voi sanoa kaikista ihmisistä, jotka hengittävät. Ennen kaikkea lukeminen on tärkeää, koska se opettaa ajattelemaan. Lapsista sen näkee selkeimmin: ne jotka lukevat kirjoja, osaavat lukea myös koulukirjoja. He pystyvät hahmottamaan paremmin biologian, maantiedon, joukko-opin sekä sielutieteen opinnot tai mitä siellä koulussa sitten nykyään opetetaankaan. Kun lapsi lukee, hän oppii kielen, ja kun oppii kielen, pystyy paitsi ajattelemaan, myös ilmaisemaan ajattelunsa rikkaammin muille. Se taas on taito, jota tarvitaan ihan jokaisessa ammatissa veturinkuljettajasta raksamiehiin, sairaanhoitajiin ja opettajiin. Isän kynästä Roope Lipasti on lietolainen toimittaja ja neljän lapsen isä Olipa kerran... Puhumattakaan siitä, kuinka paljon rikkaampaa oma elämä on, kun saa elää tarinoiden maailmassa, jossa excel-taulukot eivät muodosta typeriä pylväitä, vaan paaluvarustuksen lohikäärmeitä vastaan (tätä ei ehkä silti kannata ottaa puheeksi pomon kanssa). Tarinoinnintaitoa tarvitaan tietenkin myös arjessa. Miten muuten selittää äidille, minne pipo on kadonnut jo seitsemännen kerran tällä viikolla? Ja vieläpä niin, ettei ota minkäänlaista vastuuta asiasta vaan pikemmin pyrkii osoittamaan, että pipon katoaminen on kuulijan vika. Tai kuinka selittää uskottavasti opettajan sielunelämän käsittämättömyyttä vain hienovaraisesti raottaen miksei tänäänkään tullut läksyä, ja toisaalta miksi niitä kuitenkin pitää ryhtyä tekemään minuutti ennen kuin pitäisi lähteä kouluun? Jorge Luis Borgeskaan ei osaisi selittää yhtä hienosti kuin meillä, miten läksyt ovat yön aikana annetut. Ilman Peppi Pitkätossun esimerkkiä on myös epätodennäköistä, että kukaan pystyisi keksimään sellaisia Force majeure selityksiä myöhästymisille, kuin mihin valistuneimmat esimurrosikäiset kykenevät. Mielikuvitus on sitä, että pystyy silmää räpäyttämättä selittämään itselleen uuden maailman ja seilaamaan sinne. Se ei ole ihan vähän. Matkalippuja on kirjasto täynnä. Roope Lipasti 18 Lapsemme 4/2013 Lapsemme 4/

11 Tilaa nyt MLL:n joulukortit Kortit etissä n s ö y m ll.fi/ kauppa 1-osaiset kortit: 10. Maikki Parkkila: 11. Salli Parikka: Sinessä yön Korttien koko: 115 x 165 mm Hinta: 12 e/10 kpl:een nippu. Lapset ikkunassa ja tonttu Lajitelmapaketit 1. Osmo Omenamäki: Rauhallisen täyteläistä joulua 2. Sari Haapa: Jouluyö Malli 1-osaisen kortin taustasta. 3. Ulla Vehviläinen: Tähtikuvio osaiset kortit # 2-osaiset kortit: 10 kortin lajitelmana, numerot e/nippu. Lajitelmassa ei ole logopainatusmahdollisuutta. Tilauskortti Korttien koot: 105 x 210 mm, 115 x 165 mm ja 148 x 148 mm Hinta: 18 e/10 kpl:een nippu, sisältää kirjekuoret. Kaikki hinnat sisältävät alv:n 23 %. Tilaa MLL:n joulukortit kätevästi Verkkokaupasta: MLL:n tilauspalvelusta: tilauspalvelu@mll.fi tai puhelimitse (arkisin 9 12) l Tällä tilauskortilla. l l 4. Ulla Vehviläinen: Kranssi hopeinen Hyvää Joulua -teksti 5. Anniina Isokangas: Punatulkku kohopainatus Jaana Aalto: 6. Joulupukki Malli 2-osaisen kortin sisäosasta. Korttien toisella sivulla kannen kuvasta himmeä painatus. Kaikissa korteissa toivotus: Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta! Lapsemme 4/ osaiset kortit 10 kortin lajitelmana, numerot e/nippu. Sari Haapa: Tontut 8. Ulla Vehviläinen: Syli täynnä sydämiä 9. Päivi Mansikka-aho: Matkaanlähtö Postitus- ja lähetyskulut Alle 160 e:n tilaukset 5 9 e/tilaus (kirjeenä 5 e, postipakettina 9 e). Yli 160 e:n tilaukset ilman toimituskuluja. Maksutavat Yksityisasiakkaat: Verkkomaksu tai postiennakko tilausta noutaessa. Yritykset: Verkkomaksu, postiennakko tilausta noutaessa tai lasku. Toimitusaika Toimitamme joulukortit kahden viikon kuluessa tilauksen saapumisesta. Toivotusteksti Kaikissa korteissa vakiona tervehdysteksti: Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta! Logopainatukset ja omat tervehdystekstit Halutessasi kortteihin yrityksen oman tervehdystekstin ja/tai logon, lue lisää ja tee tilaus osoitteessa: logokortti. Lisätietoja: MLL:n tilauspalvelu, p (arkisin klo 9 12). Kortit myydään 10 kpl:een nipuissa. Merkitse tilaamasi nippumäärä sarakkeeseen haluamasi kortin kohdalle. 1-osaiset kortit 2-osaiset kortit Lajitelmapaketit osaisten lajitelma osaisten lajitelma MLL maksaa postimaksun Mannerheimin Lastensuojeluliitto ry Tunnus VASTAUSLÄHETYS Tilaajan nimi Y-tunnus (jos tilaajana yritys) Yhteyshenkilö Puhelin ja sähköposti Toimitusosoite Laskutusosoite (jos tilaajana yritys) Lapsemme 4/

12 Pirkko Varjo Piirrokset Johanna Sarajärvi Hyvä päivärytmi koostuu rutiineista Säännöllinen vuorokausirytmi tukee lapsen tervettä kehitystä. Pienet lapset rakastavat rutiineja, ja isommatkin tarvitsevat niitä. R iittävä uni ja hyvä ruokavalio ovat kaikkein tärkeimmät, kouluterveydenhoitaja Saiju Koskelo sanoo. Hän työskentelee Turussa Vähä-Heikkilän koulussa ja vastaa myös Turun Steiner-koulun terveydenhuollosta. Koskelo tapaa joka vuosi 600 ala- ja yläkoulun tai lukion oppilasta sekä heidän vanhempiaan. Suurin osa Koskelon asiakkaista voi hyvin. Lapset ovat iloisia ja reippaita, käyvät mielellään koulua ja menestyvät opinnoissaan. Osalla voi kuitenkin olla keskittymisvaikeuksia, alakuloisuutta ja jopa masennusta. Ongelman alkulähde voi löytyä lyhyiksi jääneistä yöunista. Riittävästä unesta on parasta nauttia yöaikaan. Päiväuniin terveydenhoitaja suhtautuu varauksella. En suosittele, jos ne sitten pitkittävät nukkumaanmenoa illalla. Varsinkin isompien koululaisten päiväunet johtavat joskus kierteeseen, jossa nukkumaanmeno siirtyy aina vain myöhäisemmäksi, ja päiväväsymys lisääntyy sitä kautta, Koskelo opastaa. Iltasatu on hyvä päätös päivälle. Terveydenhoitajan kokemuksen mukaan vanhemmat lukevat tunnollisesti iltasatuja pikkulapsille, mutta kun lapset oppivat itse lukemaan, tavasta luovutaan. Se on valitettavaa, sillä yhteinen het- ki vanhemman kanssa ennen nukahtamista on myös tilaisuus jutella päivän tapahtumista. Nälkä tekee kiukkuiseksi Aamulla ei saisi olla niin kiire, ettei ehditä syömään. Hyvä aamupala koostuu esimerkiksi puurosta, voileivästä, hedelmästä ja maidosta. Jos lapsi lähtee kouluun tyhjällä vatsalla, nälkä vie keskittymiskyvyn jo parin tunnin päästä. Syömättömyys aiheuttaa myös päänsärkyä, vatsakipua ja huonotuulisuutta. Kouluruokailua ei koskaan pitäisi jättää väliin. Koskelo on huomannut, että lasten keskuudessa leviää joskus muoti, jonka mukaan pitäisi syödä vain vähän tai olla kokonaan syömättä. Pienetkin lapset voivat puhua laihduttamisesta ja vahtia omaansa ja toisten syömistä. Koulun jälkeen kotona syödään välipala ja tehdään läksyt. Iltapäivät ovat usein pitkiä, sillä alakoulussa päivä voi päättyä jo kahdeltatoista. Jos ei ole mahdollisuutta iltapäiväkerhoon, lapset menevät usein jonkun kaverin kotiin, jossa vaikkapa äiti on hoitovapaalla. Tiedän myös tapauksia, joissa vanhemmat ovat järjestäneet lapsille yhteisen, kiertävän iltapäivähoitajan, Koskelo sanoo. Lähes kaikissa perheissä syödään lämmin ateria illansuussa. Aina kaikki eivät harrastusten takia ehdi yhteisen ruokapöydän ääreen, mutta tärkeintä on, että ruokaa on saatavilla. Ennen nukkumaanmenoa ei sitten tarvitakaan kuin pieni iltapala. Iloa harrastuksesta Lasten runsaatkin harrastukset Koskelo näkee pääasiassa myönteisinä. Ne lapset jotka harrastavat, harrastavat tosi paljon. Se on ihan hyvä niin kauan, kuin harrastus lähtee lapsen omasta halusta ja vanhemmat näkevät, että lapsi jaksaa hyvin ja menee mielellään harjoituksiin. Harrastusten haittapuolena on se, että niissä viivytään joskus aika myöhään. Kouluterveydenhoitaja ottaa tarpeen vaatiessa vanhempiin yhteyttä. Koskelon mukaan yhteydenoton syynä on aika usein suositus aikaistaa lapsen nukkumaanmenoa. Vanhempien kanssa puhutaan riittävän unen tärkeydestä. Lähes kaikki vanhemmat suhtautuvat asiaan vakavasti ja ymmärtävät, miten tärkeää lasten on mennä ajoissa nukkumaan. Pieni osa vanhemmista ei kuitenkaan pidä asiaa merkittävänä ja siinä ei tietenkään voi paljon tehdä. Olen kuitenkin sitä mieltä, että niin kauan kuin lapset asuvat kotona, vanhempien tehtävänä on huolehtia perheen hyvästä päivärytmistä. 22 Lapsemme 4/2013 Lapsemme 4/

13 Ylivilkkautta liian vähästä unesta Lasten unentarve on yksilöllistä. Samankin perheen lapset voivat tarvita eri määrän unta, unitutkija, tutkimusprofessori Timo Partonen Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta kertoo. Alakouluikäisten unentarve vaihtelee 8 12 tunnin ja yläkoululaisten 6,5 10,5 tunnin välillä. Murrosiän jälkeen unentarve vähenee hieman, mutta saattaa osalla lukiolaisistakin lähennellä vielä kymmentä tuntia yössä. Hyvä yöuni on katkotonta, ja siinä vaihtelevat syvän ja kevyen unen vaiheet. Unen aikana osa hermosoluista uusiutuu, kasvuhormonia erittyy, ja elimistö palautuu päivän rasituksista. Kaikkia unen tehtäviä ei kuitenkaan vielä tunneta. Näyttäisi siltä, että unella on merkitystä myös elimistön vastustuskyvylle. Ja vaikka kasvuhormonia erittyy nimenomaan unen aikana, se ei kuitenkaan yksioikoisesti merkitse sitä, että huonosti nukkuva lapsi jäisi muita lyhyemmäksi, Partonen sanoo. Säännöllisyys parantaa unen laatua ja edistää sitä kautta jaksamista. Huonosti nukutut yöt näkyvät ylivilkkautena, keskittymiskyvyttömyytenä ja pahantuulisuutena. Nukkumaan pitäisi käydä joka päivä samoihin aikoihin. Pari kolme tuntia ennen nukkumaanmenoa ei kannata enää harrastaa reipasta liikuntaa eikä juoda kofeiinipitoisia juomia. Partonen ei suosittele myöskään syömistä enää iltakahdeksan jälkeen. 24 Lapsemme 4/2013 Murrosiän jälkeen ihmiset jakaantuvat selvemmin aamu- tai iltaihmisiin. Noin 20 prosenttia on selkeästi aamuihmisiä, eli niitä, jotka käyvät mielellään nukkumaan viimeistään kymmenen maissa ja heräävät aamulla varhain ja virkeinä. Kymmenisen prosenttia puolestaan kuuluu iltaihmisiin, joille luonnollinen väsymys tulee ehkä vasta puolenyön jälkeen. Loput, eli suurin osa, ovat joustavasti jotain siltä väliltä. Lapsillakin voi esiintyä unettomuutta. Noin puolitoista prosenttia väestöstä kärsii pitkäkestoisesta unettomuudesta. Sen torjumiseksi on ensin tutkittava, voiko elämäntavoilla parantaa nukkumista. Lääkehoitoon voidaan turvautua vasta, kun unettomuuden syyt on selvitetty. Lapsilla unilääkkeitä käytetään hyvin harvoin. Ihanteellinen makuuhuone on hiljainen, hyvin tuuletettu ja mieluummin viileä kuin liian lämmin. Television paikka ei ole makuuhuoneessa. Kaikki muutkin sähköiset ruudut kannattaa jättää toiseen huoneeseen yöksi, Partonen toteaa. Näin meillä Uniopastuksesta apua Koulun opiskelijahuollossa annettu henkilökohtainen uniopastus lisäsi nuorten yöunen pituutta, paransi heidän unen laatuaan ja vähensi ahdistusta ja stressiä, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tuore tutkimus kertoo. Tutkimuksessa oli mukana 36 lukiolaista, joilla oli epäsäännöllinen unirytmi tai liian lyhyet yöunet. Monet nuorista nukkuivat arkena liian vähän, ja he yrittivät viikonloppuisin nukkua univelkaansa pois. Uniopastuksessa nuorten kanssa sovittiin säännölliset tavoiteajat nukkumiselle sekä ylösnousulle, erikoistutkija Taina Huurre THL:lta kertoo. Säännöllisten nukkuma-aikojen lisäksi nuorten kanssa mietittiin myös rauhoittavia iltarutiineja, esimerkiksi lukemista tai musiikin kuuntelua. Lukiolaisetkin tarvitsevat vielä selvästi vanhempien huolenpitoa, valvontaa ja ohjausta, myös nukkumisen suhteen, Huurre sanoo. l Mihin aikaan menet nukkumaan? Onko makuuhuoneessasi televisio, tietokone tai puhelin? Maistuuko kouluruoka sinulle ja kavereillesi? Ville Laakso, 9 vuotta Menen nukkumaan puoli kymmeneltä. Makuuhuoneessa on tietokone. Se menee kiinni iltapalan aikaan kahdeksalta. Syön koulussa. Voiko siellä olla niin, ettei syö? Tykkään kouluruuasta, muutkin tykkäävät paitsi yksi. Alina Tuominen, 12 vuotta Yhdeksän ja puoli kymmenen välissä. Makuuhuoneessa on puhelin ja ipad, molemmissa on virta päällä. Syön koulussa, ruoka on hyvää. Kaikki koulukaveritkin syövät. Katarina Kallinen, 15 vuotta Kymmenen ja yhdentoista välillä. Huoneessani on kännykkä ja tietokone. Puhelin on päällä ja tietokone joskus, jos unohtuu. Syön koulussa melko usein, mutta välillä käyn vain kääntymässä ruokasalissa. Kaveritkin syövät. JAOSSA MUHKEA RAHAPOTTI! Valittujen Palojen Onnen osumaklubissa arvotaan euroa JOKA KUUKAUSI! Uuden osallistumiskoodin eli arpanumeron saat JOKA PÄIVÄ! Parhaimmillaan voittomahdollisuuksia voi siis olla jopa 31 kappaletta... Klubin jäsenenä saat lisäksi paljon muitakin loistavia lisäetuja ja tarjouksia! REKISTERÖIDY MUKAAN HETI!

14 Kuva Kristiina Kontoniemi Pikkuiset kultakalat Pikkuiset kultakalat lammessa ui, pikkuinen äitikala huolestui: Uikaa, uikaa jos osaatte! Ja ne uivat ja uivat sen uskotte. Hop hop däpädäpä hop hop huu, hop hop däpädäpä hop hop huu, hop hop däpädäpä hop hop huu, ja ne uivat ja uivat sen uskotte. Kansansävelmä, san. Anna-Kaarina Kiviniemi Uimahyppääjä Ursula Molskis Uimahyppy huima: kolme volttia taaksepäin kerien, sillä pääsee suoraan finaaliin, ohi välierien! Minä hypin päivät pitkät, molskahdan lämpimään veteen lopuksi nousen korokkeelle hurraavan yleisön eteen. Ja yöllä unissani kai haamuhypyn teen. Kun herään mietin hetken: Miten ihmeessä olen joutunut sängystä eteiseen? Eppu Nuotio: Hyttysenkesyttäjä. Tammi, Uimaan pulikoimaan! Kaikki nyt uimaan veteen pulikoimaan aalto puskee päin, uintia taakse näin! Riitta ja Ti-Ti Nalle, Paras ystävä -albumi, Lasten kanssa liikkumassa

15 Maarit Piippo Kuvat Tomi Nuotsalo Kepparit laukkaavat leikkiin Keppihevoset valtaavat kotipihojen leikkiareenoita. Monipuolinen harrastus innostaa monenikäisiä liikkumaan ja kehittää myös kädentaitoja. Keppareilla on oma ratsutalli ja hevosaitaus Saarelan Iidan ja Emmin takapihalla. K olme tyttöä kiertää esterataa vantaalaisen omakotitalon pihalla. 11-vuotias Iida Saarela juoksee mustakarvaisen Beast-hepan kanssa ja isosisko, 14-vuotias Emmi, ohjastaa harmaata, hymysuista Vikkeä. Heidän ystävänsä, 14-vuotiaan Jenni Tissolan, ratsuna on mustavalkolaikullinen Sera. Aluksi käynti on hidasta lämmittelyä, kunnes meno yltyy raviksi ja laukaksi esteiden yli. Puomia viritellään ylös ja alas, ja meno muistuttaa lähes tarkalleen oikeaa ratsastustuntia, mutta tällä kertaa elävän hevosen sijasta ratsuna komeilee keppihevonen. Keppihevosharrastus sai Saarelan perheessa alkunsa, kun Emmi pääsi muutama vuosi sitten seuraamaan ystävänsä ratsastustuntia ja innostui hepoista. Oikean hevosen puuttuessa kaivettiin esille Emmin 2-vuotiaana saama keppihevonen, joka oli vuosiksi unohtunut käyttämättömien lelujen joukkoon. Emmin into tarttui myös pikkusisko Iidaan ja koulukaveri Jenniin, ja pian tyttöjen keppihevosvalikoima alkoi kasvaa. Mukana oli niin uusina kaupasta ostettuja ja toisten tekemiä kierrätysleluja kuin itse tehtyjä virityksiä. Tällä hetkellä Saarelan kodin takapihalta löytyy hevostalleiksi muuntuneesta leikkimökistä ja puuliiteristä yhteensä 45 erilaisen keppihevosen eli kepparin hevostila. Joka torstai koulun jälkeen tytöt kokoontuvat hoitamaan ratsutilaansa. Keppihevosia syntyy luovasti Tallin seinille on ripustettu rivi suitsia, riimuja ja kuolaimia, ja ulottuvilla on myös kampoja harjan selvittämiseen sekä kullekin kepparille suunnitellut loimet. Kaikki 45 keppihevosta odottavat ratsastusta siisteissä riveissään tallissa. Tallin sivustalle on viritetty aitaus keppareiden ulkoilutusta varten. Keppihevosten tekeminen kuuluu olennaisena osana tyttöjen harrastukseen sadepäivinä ja silloin, kun esteharjoittelu väsyttää. Keppareita syntyy isän villasukista, vanhoista sukkahousuista, harjanvarsista, villalangoista, napeista ja jopa crocs-kenkien remmeistä. Jokaisella keppihevosella on luonteensa mukainen nimi, ja saattaapa niille olla tehtynä myös sukupuu ja oma ratsastusohjelma. Mielikuvituksen lento on parasta keppariharrastuksessa, kertoo Jenni. Ja se, että keppareita tehdessä voi kokeilla ihan minkälaisia ratkaisuja vaan, lisää Emmi. Keppareiden kanssa jaksaa liikkua ulkona vaikka kuinka pitkään, vakuuttaa Iida harrastuksen vetovoimaa. Leikki elää ja muuttuu Keppihevosharrastus on lisääntynyt koululaisten leikeissä viimeisten 5 7 vuoden aikana. Keppihevosia ostetaan, vaihdetaan ja tehdään innokkaasti, ja keppihevosille omistetut leirit täyttyvät nopeasti osanottajista. Keppihevosilla leikkimiseen kuuluu hoitaminen, ratsastustunnit, kilpaileminen ja lähes kaikki se, mitä oikeidenkin hevosten kanssa tehdään. Päinvastoin kuin usein luullaan, leikki ei ole loppunut koululaisten elämästä. Leikki muuttaa muotoaan, ja se mikä leikissä vetoaa, on piilossa aikuisten kat- seilta lasten maailmassa, kertoo leikistä väitöskirjaansa valmisteleva Vantaan lastenkulttuurin päällikkö Reeli Karimäki. Hevosleikit ovat olleet aina suosittuja etenkin tyttöjen keskuudessa, ja hevosten ihailu ja jopa palvonta on ominaista tyttöjen kehitykselle. Usein keppihevosharrastukseen liittyy suhde myös oikeaan hevoseen, ja harjoittelu keppihevosten kanssa tukee oivallisesti ratsastamisen opettelua. Hevosten hoitaminen on tärkeä osa heppahulluutta, ja myös keppihevosten harrastajat solmivat keppareihinsa kiinteän hoitosuhteen. Itse tekemisen kulttuuri saa aikaan myös sen, että omiin keppihevosiin saatetaan samaistua voimakkaasti. Mysteeri aikuiselle Hevoset ovat yhä pääasiassa tyttöjen kulttuuria, vaikkakin myös poikia on jonkun verran mukana. Hevoset ovat oma maailmansa, johon lapset ja nuoret voivat uppoutua täysillä, huomioi Reeli Karimäki. Syytä siihen, miksi keppihevosinnostus on levinnyt niin vahvasti, ei ole selkeästi osoitettavissa. Leikki kulkee suullisena perinteenä, ja leikkimisen trendit kehittyvät puheen kautta lapselta lapselle. Leikin trendit pysyvät aikuisille aina mysteerinä, jossa suosion syitä ja kestoa ei voi ennustaa, Karimäki kertoo. Leikit kuitenkin muuntuvat ajan ilmiöiden myötä, ja myös hevosleikeissä on huomattu nykyään pelillisiä piirteitä. Iida Saarela treenaa esteradalla Beast-keppihevosen kanssa. 28 Lapsemme 4/2013 Lapsemme 4/

16 Jenni Tissola asettaa keppareilleen loimia ulkoilutuksen ajaksi. Riimut, suitset ja kuolaimet ovat tarkassa rivissä hevostallin seinällä. Vaikka leikkikalut ovat osittain riippuvaisia kulutuskulttuurista, keppihevosharrastus on kuitenkin hyvin omaehtoista ja epäkaupallista. Ratsastustekniikan hiomista Keppihevosharrastuksessa leikit ovat hyvin todenmukaisia, sillä ratsastustuntien sisällöt saattavat toistua kepparileikeissä lähes sellaisenaan. Silti keppihevosia harrastavat innokkaasti myös ne, joilla ei ole suhdetta oikeaan hevoseen. Keppihevosissa näkyy lasten mielikuvituksen voima, Reeli Karimäki arvioi. Keppihevosia on ollut viime aikoina esillä monien hevostapahtumien oheisohjelmana, kuten ravien yhteydessä. Onpa lajilla Suomessa jopa omat SM-kisat. Saareloiden pihamaalla järjestetään myös kepparikisoja, joissa tytöt juoksevat keppihevosineen kotitalon ympärille tehtyä rataa aikaa mitaten. Keppihevosharrastajan varusteisiin kuuluu hyvät kengät, sillä hyppääminen vaatii ponnistusvoimaa. Joskus radalla voi sattua myös onnettomuuksia, kun juoksija liukastuu tai kompastuu esteeseen. Pääosin kyseessä on kuitenkin oikeaa ratsastamista turvallisempi harrastus. Kepparilla on helppo harjoitella ratsastustekniikkaa, kertovat Iida, Emmi ja Jenni, jotka käyvät viikoittain myös oikeilla ratsastustunneilla. Onnistumisen kokemuksia Tyttöjen vanhemmat kiittelevät keppariharrastuksen luovuutta ja edullisuutta. Pääosin kierrätysmateriaalista valmistetut keppihevoset vaativat kekseliäisyyttä, mutta eivät ole kalliita satsauksia. Keppihevosia myös yleensä huolletaan hyvin, eivätkä lelut jää rikkinäisinä lojumaan nurkkiin. Itse tehty lelu kehittää kädentaitoja ja visuaalista silmää, ja monipuolisen harrastuksen suosio saattaa piillä vahvoissa onnistumisen kokemuksissa, arvioi tutkija Reeli Karimäki. Ja kaiken kepparitoiminnan moottorina on tyttöjen ikiaikainen ihailu hevosta kohtaan. Ne vain ovat niin söpöjä ja kivoja, kuvailevat Iida, Emmi ja Jenni hevosten ihanuutta. l Keppihevonen villasukasta Tarvikkeet: Iso villasukka, villalankaa, nappeja, askarteluhuopaa, vanua, puukeppi. Teippiä tai narua kiinnitykseen. Vahvaa lankaa, narua tai nauhaa sekä erilaisia renkaita suitsia, kuolaimia ja riimua varten. 1. Muotoile keppihevosen pää villasukasta ja täytä pää vanulla. 2. Leikkaa korvat ja suu askarteluhuovasta ja kiinnitä ne ommellen paikoilleen. 3. Ompele napit silmiksi. 4. Tee hevosen harja villalangasta pään keskelle langanpätkiä pujotellen ja solmien. 5. Laita noin 75 cm pitkän kepin toinen pää villasukan sisään ja lisää täytettä sen ympärille tarpeeksi. 6. Kiinnitä pää kepin ympärille teipillä tai narulla. 7. Letitä tai puno kuolaimet, suitset ja riimut langasta, narusta tai nauhoista. Lisää renkaita kiinnityskohtiin ja pujota tarvikkeet keppihevosen pään ympärille. Lisätietoja: Venla-Maria Uutela: Keppari : Keppihevosten maailma. Pieni karhu. Niittyjoen keppihevostallin nettisivut: hkhtniittyjoki.nettisivu.org/ Kht. Ratsu-Tupa -blogi: ratu.suntuubi.com 30 Lapsemme 4/2013

17 Kaarina Kokkonen KuvAT colourbox Ikuisesti iholla Tatuoinnit ovat trendikkäitä, ja kynnys niiden ottamiseen on madaltunut. Nuoren tatuointi-innostusta kannattaa jarrutella, jotta koristetta ei tarvitsisi katua myöhemmin. Tatuoinneissa käytettävät värit voivat olla myös terveydelle vaarallisia. M itä vanhemman pitäisi sanoa lapselleen, joka haluaa tatuoinnin, erikoislääkäri Nicolas Kluger HYKSin Iho- ja allergiasairaalasta? Asiasta pitää keskustella lapsen kanssa kaikessa rauhassa, ei vain kieltää häntä. On hyvä tietää, miksi nuori haluaa tatuoinnin, ja haluaako hän sen todella. Onko hän harkinnut sitä perin pohjin, enemmän kuin puoli vuotta, vai kenties keksinyt idean, koska haluaa tehdä samoin kuin kaveritkin. Entä onko nuori varma kuvasta ja sen paikasta, vai vaihtelevat- ko mielihalut ja suunnitelmat jatkuvasti, mikä ei ole hyvä asia. Minimi-ikäraja tatuoinnille on 16 vuotta. Tatuoijat tarvitsevat vanhemmilta kirjallisen suostumuksen, jos he tatuoivat ala-ikäisiä. Tatuoinnit säilyvät ihossa loppuelämän. Millään käsittelyllä niitä ei pystytä poistamaan pysyvästi. Voiko tatuoinnista olla haittaa terveydelle? Haitoista tavallisimpia ovat tatuointivärien aiheuttamat yliherkkyysreaktiot, kutina, aristus ja turvotus. Huono hygienia voi altistaa infektioille, kuten C- Tatuointien yleisyydestä Suomessa ei ole tietoa, mutta arvioidaan, että EUkansalaisista prosenttia on tatuoituja. Yhdysvalloissa joka neljännellä vuotiaalla on vähintään yksi tatuointi. Valtaosa eli yli 70 prosenttia tatuoinneista otetaan vuotiaana ja lähes 90 prosenttisesti tatuointiliikkeissä. hepatiitille sekä bakteeritulehduksille. Tatuoiduille ihoalueille voi puhjeta myös kroonisia ihosairauksia. l Tatuointi on pysyvä koriste tai merkki, jossa väriaine pistetään neulalla ihon alle verinahkaan. l Kestopigmentoinnissa, jota käytetään esimerkiksi huulten ja kulmien rajaamiseen, väri viedään samaa tekniikkaa käyttäen ihon uloimpaan kerrokseen. Väri poistuu ihosta muutamassa vuodessa. l Hennatatuoinnissa väripasta levitetään ihon pinnalle. Koriste säilyy muutamia viikkoja. Tutkimusten mukaan 2 6 prosenttia tatuoiduista on saanut jonkinlaisia oireita. Tatuointien pitkäaikaisvaikutuksista on niukasti tietoa. Mitä tatuointivärit sisältävät? Tatuoinnissa väriaineet muodostavat puolet ihoon pistettävästä aineesta. Muita ainesosia ovat muun muassa säilytys- ja liuotinaineet. Väripigmenttien koostumus vaihtelee suuresti. Lähes kaikissa tatuointiväreissä on esimerkiksi titaania ja alumiinia. Jotkin väriaineet sisältävät allergisoivia aineita, muun muassa kromia, nikkeliä ja kobolttia. Tutkimuksissa väreistä on löydetty myös syöpää aiheuttavia aineita, kuten atsovärejä ja raskasmetalleja. Mistä saa tietoa värien alkuperästä ja koostumuksesta? Värien valmistajien odotetaan ilmoittavan pakkausmerkinnöissä värien koostumuksen, mutta näin ei aina ole, ja joskus sisältö ei vastaa tuoteselostetta. Nykyisin vain toksikologiset tutkimukset voivat kertoa luotettavasti, mitä tatuointivärit sisältävät. Nuorena otettu tatuointi ei näytä aikuisena enää yhtä kauniilta. Mitä ihossa tapahtuu? Värit haalistuvat, ja kuvien rajat muuttuvat jonkin verran epäselvemmiksi auringon vaikutuksesta ja ihon vanhetessa. Näin käy erityisesti pienille tatuoinneille ja kuville, joissa on paljon pieniä yksityiskohtia. Amatöörien tekemät tatuoinnit vanhenevat ammattilaisten tekemiä tatuointeja nopeammin. Voiko tatuointi olla este työhön pääsylle? Kyllä, varsinkin jos tatuoinnit ovat näkyvillä aluilla, kuten käsissä ja kaulassa tai esimerkiksi käsivarsissa, ja henkilö joutuu työskentelemään lyhythihaisessa paidassa. Eri maiden välillä voi olla kulttuurisia eroja siinä, miten tatuointeihin suhtaudutaan. Tatuointi olisi paras ottaa t-paidan tai housunlahkeiden alle jäävälle alueelle. Miten tatuoinneista pääsee eroon? Laserilla poisto on paras menetelmä, mutta se on pitkä, kivulias ja kallis operaatio, eikä sataprosenttista onnistumista voi taata. Pienet kuvat voidaan poistaa myös leikkauksella, jos tatuointi on paikassa, jossa on riittävästi löysää ihoa ympärillä. Leikkauksesta jää aina leikkausarpi. Etelän lomamatkoilla jotkut vanhemmat antavat lapsensa ottaa hennatatuoinnin. Liittyykö näihin tatuointeihin riskejä? Aitoon luonnonhennaan ei liity riskejä. Henna-kasvista saadaan punaista, oranssia ja kastanjanruskeaa väriainetta, josta tehty tatuointi kestää keskimäärin kolmisen viikkoa. Hennatatuoinnin pitää vaikuttaa iholla yli yön, jotta siitä jää kuvio. Aito henna vaatii aina pitkän vaikutusajan. Mustaa hennaa on syytä välttää siihen sekoitetun PPD:n eli parafenyleenidiamiinin takia. Se voi aiheuttaa erittäin vakavia allergisia reaktioita, jotka voivat johtaa jopa arpeutumiin ja ihon värimuutoksiin. Mustan hennatatuoinnin ottaneella on riski allergisoitua myös hiusväreille. Lomarannoilla kaupiteltavia hennatatuointeja, jotka ovat mustia ja tehdään nopeasti kymmenessä minuutissa, ei pidä ottaa. Miten tatuoinnin voi ottaa mahdollisimman turvallisesti? Tatuoinnin ottaminen on asiakkaan omalla vastuulla. Tatuointien turvallisuutta lisäisi se, että niiden tekijöiltä edellytettäisiin muodollista pätevyyttä ja kunnollista hygieniaan ja infektioiden ehkäisemiseen liittyvää koulutusta. Tatuointiväreistä kaivataan myös aiempaa parempaa tutkimustietoa ja tatuointivärien markkinoille nykyistä tehokkaampaa sääntelyä. l Tatuointi kannattaa teettää luotettavassa paikassa, jossa hygienian ja työn taso on hyvä. Esimerkiksi festareille tuoduista liikkuvista tatuointipisteistä tai kotibileissä harrastelijoiden tekemistä tatuoinneista on viisasta kieltäytyä. Ennen kuin ottaa tatuoinnin, kannattaa vertailla muutaman liikkeen työn jälkeä, välineiden puhtautta ja tilojen siisteyttä. Tatuointivärien turvallisuutta ei valvota Suomessa systemaattisesti. Värejä voi hankkia esimerkiksi netin kautta Aasiasta. Liikkeellä on aineita, joiden koostumus ja alkuperä voivat olla tatuoijillekin hämärän peitossa. 32 Lapsemme 4/2013 Lapsemme 4/

18 Tee hyvä ostos! Kuva kirjasta Kirahviäiti ja muita hölmöjä aikuisia. Lastenkulttuuri Kirjakko Tuula Korolainen on kirjailija ja lastenkirjallisuuteen erikoistunut toimittaja. Kuvat: Tomi Nuotsalo Ostamalla MLL-tuotteen tuet työtä kotimaan lasten hyväksi. Kotipihalla-malliston hauskat kuvat on suunnitellut PaaPii Designin perustaja, muotoilija Anniina Isokangas. Tuotteita on myynnissä rajoitettu erä. Toimi heti! Heijastimet hevonen tai koira kotimainen 4 e Kangaskassi 100 % Reilun kaupan puuvillaa vihreä 6 e Kotipihalla-penaali kotimainen 100 % puuvillaa 20 e Sukka- ja tumppusetti 80 % luomupuuvillaa 17 % polyamidia 3 % elastaania 10 e Alexandra Salmela: Kirahviäiti ja muita hölmöjä aikuisia. Kuvat Martina Matlovičová. Teos Timo Parvela: Maukan ja Väykän satukirja. Kuvat Virpi Talvitie. Tammi Alexandra Salmelan ensimmäinen lastenkirja Kirahviäiti on hassu ja anarkistinen lyhyiden satujen kokoelma. Sen kerronta muistuttaa pikkulasten tapaa kehitellä tarinoita jutut alkavat ja loppuvat äkkinäisesti ja saavat huimia käänteitä: isä vaikka hukkaa päänsä tai lapsi lentää leijalla taivaalle. Myös slovakialaisen kuvittajan Martina Matlovičován riehakkaat kollaasikuvat pysyvät menossa mukana eivätkä tyhjene kertakatsomisella. Salmelan saduissa esiintyy tuttuja hahmoja, kuten prinsessoja ja lohikäärmeitä, mutta myös omaperäisiä otuksia, esim. löllöhirviöitä ja ilkeitä suurkoneita. Moni juttu kertoo kirjan nimen mukaisesti hölmöistä aikuisista: äiti esiintyy hävettävästi kirahvina, kunnianhimoiset vanhemmat vievät lapsensa korjaamoon, jossa heihin asennetaan futisjalkoja, enkelikasvoja tai soittosormia. Hauskuttamisen ohessa Salmela siis opettaa, mutta aikuisia eikä lapsia. Hän on tavallisten lasten, vapauden ja mielikuvituksen puolella. Timo Parvela puolestaan on lujan ystävyyden puolella, kuten koko Maukka ja Väykkä -sarjassa, hiukan opettavaisesti hänkin. Maukan ja Väykän satukirja sisältää lyhyitä, lystejä tarinoita käytännöllisen koiran ja taiteellis-narsistisen kissan arkielämästä. Filosofiaa on vähemmän kuin sarjan romaaneissa, mutta oivalluksia riittää. Onpa kyse valehtelusta, ruokanirsoilusta tai joogahurahduksesta, ystävyys natisee mutta kestää ja Virpi Talvitie vangitsee kuviinsa suvereenisti niin kommellusten kaaoksen kuin ystävyyden auvonkin. Nykysatu on mielikuvituksen juhlaa, mutta niin on Topeliuskin. Ja molemmista myös oppii. Prinsessoja ja löllöhirviöitä Topeliuksen Lukemisia lapsille. Kertoja Kirsti Mäkinen. Kuvat Risto Suomi. WSOY Mielikuvituksen, naurun ja opetuksen liitto on suomalaisessa sadussa luja reseptin keksi jo setä Topelius, jonka satuja Kirsti Mäkinen on nyt kertonut nykysuomeksi. Lahjakirja-asuinen laitos on sekä lasten että aikuisten kirja, ja opetukseenkin se sopii, koska houkuttelee vanhojen ja uusien versioiden vertailuun. Mäkinen tarinoi luonnikkaasti, ja kirjailijan pohdiskelevat alut ja filosofoinnit ovat saaneet kyytiä. Seikkailusadut kuten Tähtisilmä ja Prinsessa Kultakutri tempaavat mukaansa, ja pikku Valtterin kolttoset huvittavat. Hyvin toimivat myös nykyaikaan siirretyt moraliteetit Parempi tie ja Kunnioita isääsi ja äitiäsi, vaikka niistä herääkin kysymys, onko Topeliuksen saduista tullut jo Mäkisen satuja. Joidenkin satujen uudet alut eivät tunnu parannuksilta, mutta Koivun ja tähden kohtalo suorastaan surettaa. Sadun tilalla on Mäkisen kirjoittama kertomus Zachris Topeliuksen isoisän isän kohtalosta. Ratkaisu on outo, koska kirjailija on aikanaan tietoisesti etäännyttänyt tekstin faktapohjastaan. Myös sadun pakahduttavaa tunnetta ja syvää symboliikkaa tulee ikävä. Tositarinan loppukaneetin takia niitä osaavat kaivata nuoremmatkin: Mut millanen se oikee satu on? kysyi ensimmäinen kohdalleni osunut lapsilukija. Hyvä kysymys, vaikka oikee ei kaikilla löydy helposti kotihyllystä. Kirjan kuvitus ei toimi yhtä hyvin kuin teksti. Taiteilija Risto Suomi on itselleen oudolla alueella, mistä johtunee, että monet kuvat ovat väri-ilostaan huolimatta jäykän veistosmaisia. Eläytymispohjaa lapsilukijalle ei juuri löydy. Kummastuttaa, ettei kustantaja valinnut tekijäksi erikoistunutta kuvittajaa sitä mahdollisuutta ei vielä Topeliuksen aikaan ollut, koska ei ollut koko ammattikuntaakaan. 34 Lapsemme 4/2013 Lapsemme 4/

19 Lastenkulttuuri Kulttuurikierros Lastenkulttuuri Teksti Maarit Piippo Näyttelyt ELOKUVAT Teatteri Kuva Ananya ja Aurea Tanttu Unelmissa piruetit ja pliét K ahdeksanvuotiaalla Mwanana Mjengwalla on edessään jännittävä päivä: hän saa pian elämänsä ensimmäiset baletin kärkitossut tanssittavakseen. Tapahtumaa on odotettu pitkään Helsingin Tanssiopiston 8 11-vuotiaiden balettioppilaiden, Silmujen, ryhmässä. Mwananan taiteen perusopetuksen ohjelmaa noudattavaan lukujärjestykseen kuuluu tanssinopetusta 12 tuntia viikossa, klassisen baletin lisäksi nykytanssia, steppiä ja esitysten harjoittelua. Ennen kärkitossujen käyttämistä Mwanana on vahvistanut nilkkojaan treenikuminauhan kanssa. Opettajamme tarkistaa, onko fleksasento hyvä ja varpaat sopivasti ojennuksessa, Mwanana kertoo. Silmujen opetustavoitteisiin kuuluu klassisen baletin perustekniikan lisäksi kurinalaisuuden, musikaalisuuden, ilmaisun sekä luokkahengen kehittäminen. Nuorille tanssijoille opetusryhmän sisäiset ystävyyssuhteet ovat tärkeitä, Silmujen opettaja Jane Spackman huomioi. Mwanana taitaa tällä hetkellä kissan hypyn, joka pohjustaa piruetin opettelua. Tunneilla harjoitellaan tanssiasentoa, koordinaatiokykyä, notkeutta ja vartalon hallintaa. Vaikeinta baletissa on Mwananan mielestä pitkien liikesarjojen muistaminen. Joskus on myös hankalaa, kun lihakset kipeytyvät treenauksesta, Mwanana sanoo. Esiintymisen iloa Kansallisoopperan balettiopettajan Riikka Nymanin mukaan baletin harjoittelussa tulee ilmi kahdenlaista kipua. Tanssijan on opeteltava tunnistamaan, onko kipu lihasten väsymisestä johtuvaa epämiellyttävää tunnetta, vai epäterveellistä kipua, joka on hälytysmerkki vääränlaisesta harjoittelusta. Baletin opetus on yksilölähtöistä ja perustuu tietoisuuteen kehosta, kertoo Riikka Nyman. Baletin kauneus ilmenee jalkojen auki kierrettyyn asentoon perustuvassa liikekielessä. Aluksi harjoittelussa on paljon toistoa ja kehon asentojen hahmottamista peiliä apuna käyttäen. Pienten tanssijoiden unelmissa siintelevät upeat piruetit ja kauniit tyllihameet, joten monille tulee yllätyksenä se, että baletin opiskelu etenee varsin hitaasti. Baletissa isot asiat rakennetaan pienistä palasista, Riikka Nyman summaa. Baletti kehittää monipuolisesti liikunnallisuutta ja taiteellisuutta. Mwanana Mjengwan unelma on tulla ammattitanssijaksi. Mwananalle tanssiesitysten harjoittelu on kaikkein hauskinta. Silmuilla on vuosittaisten kevät- ja joulunäytösten lisäksi esiintymisiä myös keskellä lukukautta. Mwananan tanssijaihanteita ovat hänen balettikumminsa, jotka ovat astetta ylemmässä ryhmässä olevia tanssinopiskelijoita. Eräs ihanne on myös se kaunis Lumikuningatarta esittänyt tanssija, joka liiteli tutussaan Kansallisbaletin yleisötapaamisessa. Esiintymiset ovat tanssin ilon ja harjoittelun innon säilymiselle merkittäviä. Mwananan ryhmäläiset ovat innokkaita esiintymään myös toisilleen. Opettajana asetan opiskelijoille pieniä tavoitteita harjoittelun edistämiseksi. Rakentavan palautteen antaminen on tärkeää, vahvistaa Jane Spackman. Vaikka Mwanana on tanssinut jo puolet elämästään, baletin harrastamisen voi alkaa missä iässä tahansa. Lajina se kehittää monipuolisesti liikunnallisuutta ja taiteellisuutta. Mwananan unelma on tulla ammattitanssijaksi, mutta sitä ennen on aika laittaa jalkaan ne ensimmäiset oikeat balettitossut! l Tutu on balettitanssijan käyttämä tyllihame. Kuva: Juuso Laatio Vesitarinat kutkuttavat aisteja Jääkö merenneidoista jälkiä, entä voiko taikalähteessä nauraa? 21 kotimaista vesiaiheista lastenkirjaa ovat inspiraationa tämän vuoden Onnimanni-palkitussa Saareen-näyttelyssä. Kyseessä on oululaisen Kulttuuritalo Valveen tuottama moniaistinen taideseikkailu meristä, saarista ja tarinoista. Näyttelytilassa tunnelmaa luovat vene, majakka sekä veden kohina ja liplatus video- ja äänitehostein toteutettuna. Saareen-näyttely on esillä Suomen Merimuseossa Kotkassa 8.12 asti. Lisätiedot: Näyttelyyn liittyviä kirjallisuustehtäviä löytyy Valveen nettisivuilta Musiikki Lastenlevy soi lastensairaalan hyväksi Jussin talo, Muusa & Ruusa ja Noidan sammakkokeitto ovat Kirsi Kunnaksen tuttuja lastenrunoja, joihin tehdyt sävellykset ja sovitukset soivat uudella lastenlevyllä, jolla hankitaan varoja Uusi lastensairaala 2017-keräykseen. Vesa-Matti Loiri, Johanna Försti ja Gracias esittävät UMO-orkesterin kanssa riemukasta lastenmusiikkia, ja artistit ovat myös lahjoittaneet levykorvauksensa keräykselle. Ville ja Valle -levyä voi ostaa musiikkikaupoista sekä Rokkikaupan ja Levykauppa X:n nettisivuilta. Lisätiedot: Kuva: Hannu Siitonen Toiveikas kuvaus erilaisuudesta Änkytyksestä kärsivä Henri potee yksinäisyyttä ja rakkaudettomuutta, ja hän kaipaa tulla nähdyksi. Pohdiskeleva ja toiveikas kuvaus nuoren ihmisen erilaisuudesta on kurdialueelta lapsena Suomeen paenneen Zagros Manucharin esikoisohjaus. Elis Lindfors tekee koskettavan pääroolin Salpa-elokuvassa, joka saa Suomen ensi-iltansa Lapsen oikeuksien päivänä Ikäraja on 12 vuotta. Lisätiedot: DVD Ovet auki aarniometsään Karhut ja hirvet temmeltävät ja pöllöt huhuilevat, kun suomalainen aarniometsä asukkaineen avautuu Ville Suhosen ja Kim Saariluodon ohjaamassa dokumentissa. Ainutlaatuinen luontoelokuva saavutti ensimmäisenä kotimaisena dokumenttina katsojan rajan teatterilevityksessä, ja nyt Metsän tarina on saatavissa myös dvd- ja blue ray -versioina. Kertojan äänillä varustettu luontodraama on myös kansainvälisesti palkittu musiikistaan. Metsän tarina on myynnissä hyvin varustetuissa elokuvamyymälöissä. Lisätiedot: com/metsantarina Kuva: Johanna Kokkola Kuva: Johnny Korkman Maailmaa taaperon silmin Vaavi osaa seitsemän sanaa, eikä pelkää mitään muuta kuin pölynimuria. Puolitoistavuotiaalle pinnasängyn ulkopuolinen maailman avautuu jännittävänä - ja osin kiellettynä. Ulf Nilssonin käsikirjoittama naperonäytelmä uskoo, että lapset ovat viisaampia kuin aikuiset luulevat. Humoristinen Vaavin salattu elämä -esitys soveltuu parhaiten 3 6-vuotiaille. Vaavin roolissa nähdään Olli-Kalle Heimo. Näytökset Joensuun kaupunginteatterissa tammikuulle 2014 asti. Lisätiedot: Flamencoa ja toreadoreja Narri Pottuwarvas laukkaa ritarina urhealla Rosinante-ratsullaan Sirkusprinsessa Esmeralda Kultawarpaan seurassa, Don Quijoten tarinaa mukaillen. Myös Raatikon esityksen lapsikatsojat puetaan espanjalaistunnelmiin flamencotanssijan ja toreadorin asusteissa. Vuorovaikutteisessa tanssiteoksessa taistellaan tuulimyllyjä ja merirosvoja vastaan Marja Korholan koreografiassa. Pottuwarvas seikkailee -esitys nähdään Tanssiteatteri Raatikossa Vantaalla asti. Lisätiedot: 36 Lapsemme 4/2013 Lapsemme 4/

20 Isoisänä nyt VILLE VANHALA Kuvat Timo Simula ja Matti Matikainen Papalle on käyttöä Loimaalaiselle Teuvo Simulalle lastenlapsista on paljon iloa, mutta vähän huolta. Espoolainen neljän lapsen isoisä Markku Viinikka myöntää, että leikkiminen voi joskus käydä työstä. Markku Viinikka viihtyy hyvin Artun, Siriuksen ja Ilmarin seurassa. Hän sanoo olevansa sekä leikkikaveri että lastenkaitsija. Heiltä saa sellaista pyyteetöntä hyväksyntää, joka tuottaa valtavasti iloa ja hyvää mieltä. Kuulumisia Skypellä Myös Teuvo Simula tapaa nuorimpia lastenlapsiaan viikoittain. Yhteydenpito Eevaan, Tuomakseen ja Anttiin hoituu useimmiten puhelimella. Simula on facebookissa, mutta ei käytä sitä juuri lainkaan. Sen sijaan skypen välityksellä hän on keskustellut myös lastenlastensa kanssa. Kanssakäyminen on mielestäni välitöntä. Lastenlasten ei ole koskaan tarvinnut jännittää isovanhempiaan, vaan he ovat kertoneet meille asioistaan avoimesti. Erityisen hienoa on se, että avoimuus ja luottamus ovat säilyneet, vaikka osa lastenlapsista on jo aikuisia. Simula myöntää, että hänen on ollut kenties hieman helpompi olla pappa pojille kuin tytöille. Maanviljelijänä Simula on vienyt lastenlapsiaan maataloustöihin ja ajamaan traktoria ja puimuria ja hoitamaan kotieläimiä. Papan kanssa lapset ovat päässeet myös retkeilemään, rakentamaan metsämajoja ja istumaan leiritulille syömään eväitä. Pojat ovat pitäneet erityisesti siitä, kun Simula on vienyt heidät metsälle. Emme ole saaneet paljonkaan saalista, mutta jo se on ollut pojista jännittävää, kun papalla on ollut oikea pyssy selässä. K un oma lapsenlapsi keikkuu polvella, silloin todella tuntee, että on isoisä, toteaa loimaalainen, 72- vuotias Teuvo Simula. Hänellä on viisi lastenlasta, joista vanhin 21-vuotias Eeva opiskelee jo yliopistossa ja nuorin, 6-vuotias Marianna on aloittanut vasta esikoulun. 19-vuotias Tuomas on armeijassa, ja 14-vuotias Antti ja 13-vuotias Sara ovat yläkoululaisia. Nuorimman kanssa eletään vielä leikki-ikää. Aikuiset lapsenlapset elävät jo omillaan, mutta ovat myös osa meidän isovanhempien elämää. Simulan mukaan lastenlapsista on isoisälle eli papalle huomattavan paljon iloa, mutta verrattain vähän huolta. Huolehtiminen ja kasvattaminen ovat ensisijaisesti vanhempien tehtäviä, mutta isovanhempien täytyy olla tarvittaessa apuna ja tukena. Isän roolista leppoisaksi papaksi Myös espoolaisen Markku Viinikan mielestä ensisijainen vastuu lasten kasvatuksesta on heidän vanhemmillaan. Isovanhempana voi neuvoa ja opettaa lapsenlapsia. Totta kai järjestystäkin täytyy pitää yllä, mutta varsinainen rajojen asettaminen on vanhempien tehtävä. Puuhaaminen lastenlasten kanssa on Teuvo Simulalle tärkeää. Yhdessä on oltu maataloustöissä, traktoriajelulla ja hoidettu kotieläimiä. Viinikalla on neljä lastenlasta: Arttu, 7 vuotta, Sirius, 5 vuotta, Ilmari, 2 vuotta ja tyttövauva, jolla ei vielä ole nimeä. Simulan tavoin papaksi kutsuttu Viinikka muistelee, että hän oli kahdelle omalle pojalleen aikanaan tarvittaessa jämäkkä isä. Sen sijaan lastenlasten kanssa minulla on vapaus olla leppoisa pappa. 63-vuotiaan Viinikan omat pojat ovat syntyneet lukujen taitteessa. Hän myöntääkin, että lasten kasvattaminen on tänä päivänä haasteellisempaa kuin reilut kolme vuosikymmentä sitten. Maailma on muuttunut paljon. Sekä lapsilta että vanhemmilta vaaditaan nykyään kaikin puolin enemmän. Todennäköisesti myös rajojen asettaminen lapsille on hankalampaa kuin silloin, kun omat poikani olivat kasvuiässä. Viinikka asuu lähellä lastensa perheitä ja tapaa lastenlapsiaan lähestulkoon viikoittain. Etenkin samoilla kulmilla asuva Ilmari tapaa isovanhempiaan usein, eikä matkaa toistenkaan lastenlasten luokse ole kuin viitisentoista kilometriä. Lastenlapset ovat olennainen osa minun ja vaimoni jokapäiväistä elämää. Läheiset välit Markku Viinikka kuvailee isovanhemmaksi tulemisen tunnetta fantastiseksi. Ensimmäisen lapsenlapsen syntymästä alkoi uusi vaihe myös omassa elämässäni. 38 Lapsemme 4/2013 Lapsemme 4/