Uuspakanuuden ja new agen rajalla

Transkriptio

1 Uuspakanuuden ja new agen rajalla Modernin druidiseuran sijoittaminen uususkontojen kenttään Itä-Suomen yliopisto Teologian osasto Läntinen teologia Uskontotiede Pro gradu-tutkielma Kevät 2021 Anni Jumppanen

2 ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND Tiedekunta Faculty Filosofinen tiedekunta Osasto School Teologian osasto Tekijät Author Anni Jumppanen Työn nimi Title Uuspakanuuden ja new agen rajalla Modernin druidiseuran sijoittaminen uususkontojen kenttään Pääaine Main subject Työn laji Level Päivämäärä Date Sivumäärä Number of pages Uskontotiede Pro gradu -tutkielma X Sivuainetutkielma Kandidaatin tutkielma Aineopintojen tutkielma Tiivistelmä Abstract Tässä Pro gradu -tutkielmassa tavoitteena on tutkia yhden uuspakanallisen ryhmän toimintaa ja sen kautta tarkastella laajemmin uuspakanuuden keskeisiä piirteitä suhteessa new age -liikkeeseen. Tutkimuksen kohteena oleva ryhmä on Britanniasta lähtöisin oleva Order of Bards, Ovates and Druids -druidiseura (OBOD). Tutkimusaineistona käytän kahden seuran entisten johtajan kirjoituksia druidismista. Aineistossa on kuvailtu druidismin keskeisiä oppeja ja siihen kuuluvia tapoja. Osaa teksteistä käytetään myös seuran opetuksessa. Tutkimusmenetelmänä käytän systemaattista analyysiä. Uuspakanuutta on perinteisesti käsitelty osana new age -tutkimusta. Uuspakanuuden piirissä new age -leimasta on alettu pyrkiä eroon, minkä vuoksi uuspakanuuden roolia osana new age -tutkimusta on myös hyvä pohtia. Tutkimuskysymyksillä Mitä uuspakanuudelle ominaisia piirteitä lähteistä on havaittavissa? ja Mitä new age -liikkeelle ominaisia piirteitä lähteistä on havaittavissa, sekä Näyttäytyvätkö Nicholsin ja Carr-Gommin ajatukset tulosten perusteella enemmän uuspakanuuteen tai new ageen kuuluvina? pyrin hahmottamaan, mihin OBOD sijoittuu uuspakanuuden ja new agen kentällä. Apuna käytän Brian Morrisin ja Paul Heelasin määritelmiä uuspakanuudelle ja new agelle ominaisista piirteistä. Viimeinen tutkimuskysymys Mitä ongelmia liittyy uuspakanuuden tutkimuksen erottamiseen new age -tutkimuksesta? koskee tarkemmin näiden kahden tutkimukseen liittyviä haasteita. Tutkimuksen perusteella uuspakanuuden erottamiseen new agesta liittyy monia haasteita, joiden selvittäminen ei ole yksinkertaista. Tarkastelun kohteena ollut druidiseura on Morrisin määrittelemien piirteiden perusteella uuspakanallinen ryhmä, mutta sillä on myös new ageen viittaavia piirteitä niin Morrisin, kuin Heelasin määritelmien perusteella. OBOD ei siis yksiselitteisesti ole vain uuspakanallinen ryhmä. Ongelma liittyy myös kummankin aiheen tutkimukseen. Uuspakanallisten ryhmien yhteyttä new ageen ei voi jättää huomiotta, vaikka ne eivät itse haluaisi profiloitua new age-ryhmiksi. Ongelman ytimessä on new agen ja uuspakanuuden piiriin kuuluvien ryhmien suuri määrä ja erot niiden hengellisyydessä. Tässä mielessä aiheen tutkimus laajemman käsitteen, eli new agen alla on ollut perusteltua, koska sen alle luetaan kuuluvaksi myös monen muunlaista hengellisyyttä. Yhteys new age -liikkeeseen ja uususkontoihin ei ole kaikkien uuspakanoiden näkökulmasta mielekäs, koska osa voi katsoa olevansa osa muinaisen perinteen jatkumoa, eivätkä tästä syystä näe itseään uutena uskonnollisena liikkeenä. Tämän vuoksi ryhmän suhde sen harjoittamaan perinteeseen on hyvä ottaa huomioon. Erilaisten suuntausten määrä uuspakanuuden sisällä tekee tutkimuksesta haastavaa. Kaikkia uuspakanallisia ryhmiä ei voi niputtaa yhdeksi joukoksi, koska new agen vaikutukset näkyvät niissä eri tavoin. Yhteistä ryhmillä on inspiraation hakeminen erilaisten kulttuurien muinaisesta uskonnollisesta perinteestä ja sitoutuminen niistä johdettuihin opetuksiin vaihtelee. Monet myös yhdistelevät useaan eri perinteeseen ja kulttuuriin kuuluvia tapoja tai keksivät itse uusia. Tämän vuoksi tutkimuksen kannalta olisi kyseenalaista häivyttää new agen vaikutusta. Tässä tutkimuksessa ei käsitellä OBOD:n kantaa asiaan, vaan keskiössä ovat seuran käytännön toiminnan ja opetuksen suhteutuminen siihen, mitä voidaan valittujen määritelmien perusteella pitää uuspakanuuteen tai new ageen kuuluvana. Avainsanat Keywords Uuspakanuus, New age, Druidismi, Order of Bards Ovates and Druids

3 ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND Tiedekunta Faculty Philosophical faculty Osasto School The School of theology Tekijät Author Anni Jumppanen Työn nimi Title On the border of neopaganism and new age Placement of modern druidic group in the context on new religious movement Pääaine Main subject Työn laji Level Päivämäärä Date Sivumäärä Number of pages Comparative religion Pro gradu -tutkielma X Sivuainetutkielma Kandidaatin tutkielma Aineopintojen tutkielma Tiivistelmä Abstract This master s thesis aims to study one neopagan group and its activities. On a wider scale the aim is to examine the key characteristics of neopaganism in relation to new age movement. In the centre of the study is a British druidic group Order of Bards, Ovates and Druids (OBOD). Research material consists of the writings about druidism written by two former leaders of OBOD. The materials include essential teachings and some of the texts are used as learning materials for their students. As a research method I use systematic analysis. Traditionally neopaganism has been studied as a part of new age -research. Among neopagans some have started to distance themselves from new age and because of this role of neopaganism as a part of new age should be examined. Research questions What neopagan key characteristics can be found in the material?, What new age key characteristics can be found in the material? and Do Nichols s and Carr-Gomm s ideas appear to be closer to neopaganism or new age? are used to determine where OBOD is situated in the field of new age and neopaganism. In this I use definitions of key characteristics of neopaganism and new age made by Brian Morris and Paul Heelas. The last research question What kind of problems are related to separating study of neopaganism from study of new age? is about the challenges of separating the fields. According to research conducted here separating neopaganism from new age is a complex issue. By Morris s definitions OBOD is a neopagan group but it also has new age -characteristics as defined by Heelas. Therefore, OBOD cannot be considered purely a neopagan group. The problem is closely related to the study of both subjects. Neopaganism s close connection to new age cannot be ignored even though neopagans themselves do not want to be defined as new age -followers. At the centre of the problem is the wide variety of groups and forms of spirituality inside new age and neopaganism. The study of neopaganism under the study of new age has been well-grounded because it also includes many types of spirituality formed around middle of 20 th century. From the point of view of some neopagans, connection to new age and new religious movement is undesirable. Some groups think of themselves as a part of an ancient tradition and hence not a new religious movement. Therefore, it is important to consider the relationship between the group and their tradition. However, the number of different groups within neopaganism makes studying them challenging. All neopagan groups cannot be treated as a single category because their new age -characteristics and their influence may vary. The common factor between the groups is seeking inspiration from religious tradition of ancient cultures. Groups commit to ancient teachings in different ways. Many of them mix influences from different traditions and cultures or make up new traditions. Because of this it would be questionable to ignore new age influences on neopaganism in the study. In this thesis OBOD s stand on the question is not discussed because the aim is to reflect its functions and teachings to the chosen characteristics of neopaganism and new age. Avainsanat Keywords Neopaganism, New age, Druidism, Order of Bards Ovates and Druids

4 Sisällysluettelo 1 Johdanto Druidismin tausta ja historia OBOD:n johtajien esittely Druidien historia antiikista nykypäivään Aikaisempi tutkimus Tutkimustehtävä Tutkimusmetodi Morrisin jaottelut Heelasin new age -hengellisyyden keskeiset piirteet Tekstien analyysi Morrisin piirteiden mukaan Radikaali polyteismi Ekologinen maailmankatsomus Vuodenkierto ja juhlat Kivet, puut ja eläimet Rituaalisuus Hengellisen kokemuksen korostaminen Feminismi, hajautetut valtarakenteet ja esoteerisuus Heelasin new age -piirteet lähdeteksteissä Johtopäätökset OBOD ja uuspakanuuden piirteet OBOD new age -liikkeenä New age -tutkimus ja sen suhde uuspakanuuden tutkimukseen Lähteet Kirjallisuus... 46

5 1 Johdanto Pro gradu -tutkielmassani käsittelen uuspakanallisista ja new age -liikkeeseen kuuluvista ryhmistä tutkimuksessa käytettyjä määritelmiä. Molempien juuret ovat 1900-luvun puolivälin uusien uskonnollisten liikkeiden muodostumisessa, ja kumpikin pitää sisällään samankaltaisia piirteitä. Pääpaino tässä tutkimuksessa on uuspakanuuden ja new agen erityispiirteiden välisessä suhteessa. Tieteellisessä tutkimuksessa kysymys on ollut siitä, pitäisikö uuspakanuutta pitää omana hengellisyyden muotonaan ja käyttää sitä kattokäsitteenä lukuisille muinaisesta pakanallisesta hengellisyydestä inspiraatiota etsiville ryhmille, vai pitäisikö uuspakanuus laskea new age -liikkeeksi. Haasteena niin new agen, kuin uuspakanuudenkin tutkimukselle on molempien kenttien hajanaisuus ja ryhmien monimuotoisuus. Kummankin piirissä selkeästi yhteisiä piirteitä voi olla vaikea määrittää. Yhtä lailla erot uuspakanuuden ja new agen välillä eivät välttämättä ole selkeitä. Painetta uuspakanuuden erottamiseksi new agesta on tullut uuspakanuuden harjoittajien joukosta, jotka eivät välttämättä halua profiloitua new age -ryhmäksi. Tutkimuksen kannalta eronteko voisi selkeyttää muuten hyvin laajaa tutkimuskenttää. New agen piirissä uuspakanuus on mielenkiintoinen ilmiö, koska uuspakanallisten ryhmien hengellisyyden ydin muodostuu enemmän tai vähemmän kulloisenkin alueen muinaisen uskonnon modernisoidusta muodosta. Vaikka taustalla vaikuttavat myös new age -liikkeelle tyypilliset ajatukset ja traditiot, voivat uuspakanat nähdä itsensä ennemmin vanhan uskonnollisuuden henkiin herättäjinä tai jatkajina, eivätkä osana uudenlaista uskonnollisuutta. Tätä ajatellen uuspakanuuden erityispiirteiden huomiointi tutkimuksessa on tärkeää. Haastavaa siitä tekee uuspakanallisten ryhmien taustojen erilaisuus ja niiden toisistaan poikkeavat tavat käsitellä inspiraation lähteenä toimivaa muinaista hengellisyyttä. Tutkielmassani yritän selvittää yhden uuspakanallisen ryhmän kautta, miten uuspakanuus todella eroaa new agesta ja mitkä ovat selkeästi erottavia tekijöitä, jotka tekevät siitä erityislaatuisen. Samalla luon kuvaa siitä, millaista kyseisen ryhmän uuspakanuus on. Tutkimukseni kohteeksi valitsin Iso-Britanniasta käsin maailmanlaajuisesti toimivan ja uuspakanalliseksi lukeutuvan druidiseuran The Order of Bards, Ovates and Druidsin (OBOD), jonka toimintaan liittyviin keskeisiin piirteisiin tutustuin sen perustajan Ross Nicholsin ja entisen johtajan Philip Carr-Gommin kirjoitusten kautta. OBOD:n verkkosivuilla seuraan kerrotaan kuuluvan yli jäsentä maailmanlaajuisesti. 1 Carr-Gommin mukaan OBOD on yksi maailman suurimmista druidiseuroista. Se tarjoaa kesäleirien ja paikallisen opetuksen lisäksi etäkursseja, jotka ovat 1 About the Order. 1

6 mahdollistaneet druidismin laajan leviämisen myös Britannian ulkopuolelle. 2 Nicholsin ja Carr- Gommin kirjoitukset muodostavat kuvan yhdenlaisesta uuspakanallisesta perinteestä, joka on mahdollista sijoittaa uuspakanuuden ja new age -liikkeen yhtäläisyyksistä ja eroista käytävään keskusteluun ja näin arvioida, pitäisikö uuspakanuus todella erottaa new age -määrittelystään. New age -liike syntyi 1970-luvun alussa ja pitää sisällään suuren joukon erilaisia ideoita ja perinteitä. 3 Perinteisiä new agen piiriin kuuluvia ilmiöitä ovat esimerkiksi vaihtoehtoiset hoitomuodot, jooga ja astrologia. 4 Moderni pakanuus nousi suosioon, kun Gerald Gardner alkoi tuomaan wiccalaisuutta suuremman yleisön tietoisuuteen vuonna 1954 julkaistessaan teoksensa Witchcraft Today. 5 Toki ennen tätäkin pakanallisia ryhmiä oli olemassa. Margaret Murray kirjoitti esikristillisiltä ajoilta säilyneestä noituudesta jo vuonna 1921 teoksessaan The Witch Cult in Western Europe. 6 Druidismin ja wiccalaisuuden lisäksi uuspakanuutta edustavat mm. aasainusko (asatrú) ja moderni samanismi. Uuspakanallisia ryhmiä yhdistävä tekijä on henkisyyden ammentaminen eri kulttuurien mytologiasta ja luonnonuskonnoista. 7 Lisäksi uuspakanuuden muotoutumiseen on vaikuttanut 1800-luvun romantiikka ja sen aikana syntyneet nostalgiset ajatukset elämästä maaseudulla ja paluusta vanhaan luonnonuskoon. 8 Sanaa pakana käyttivät alun perin kristityt puhuessaan muihin uskontokuntiin kuuluvista halventavaan sävyyn. Tom Sjöblom katsoi, että monet modernit pakanat eivät välttämättä määrittele itseään kristinuskon kautta, vaan heille pakanuus tarkoittaa pyrkimystä kohti luonnonläheistä elämää yhdistämällä muinaisten luonnonuskontojen perinteitä uudempiin uskomuksiin. Ryhmät voivat myös katsoa jatkavansa muinaisten perinteiden katkeamatonta jatkumoa. 9 Kathryn Rountreen toimittamassa teoksessa nostettiin lyhyesti esiin, että erityisesti länsimaissa pakanuuden taustalla voi olla romantisoituja ajatuksia alkuperäiskansojen harmonisesta elämästä yhteydessä luontoon. 10 Pakanalliset ryhmät voivat olla myös poliittisesti sitoutuneita. Rountree mainitsi esimerkkeinä ympäristökysymykset ja sukupuolten tasa-arvon edistämisen, joita ryhmissä voidaan pitää tärkeinä ja edistämisen arvioisina asioina toimintansa yhteydessä. 11 Alueen alkuperäistä uskontoa elvyttävissä ryhmissä taustalla voi olla nationalistisia tavoitteita ja ne pyrkivät torjumaan globaalisti syntyneiden 2 Carr-Gomm & Nichols 2002, 1. 3 Lewis & Kemp 2007, 3. 4 Lewis & Kemp 2007, 5. 5 Davy 2007, Morris 2006, Sjöblom 2006, Davy 2007, Sjöblom 2006, Rountree 2015, Rountree 2015, 10. 2

7 perinteiden pääsyn omaan piiriinsä, kun toiset ryhmät hakevat vapaasti inspiraatiota eri perinteistä. 12 Pakanuuteen liittyvää nationalismia Rountreen kirjassa käsitteli Ergo-Hart Västrik. Virolaisen maausulised-ryhmän hengellisyys koostuu perinteistä, jotka tukevat sen nationalistisia tavoitteita. Sjöblomin kuvauksesta poiketen Viron alkuperäistä uskonnollista perinnettä pyritään myös puhdistamaan siihen sulautuneista ulkomaisista vaikutteista, kuten kristinuskosta. 13 Kristinuskon vastaisuudesta kertoo myös sanan pakana torjuminen, koska sen tausta on kristinuskossa. Tämän vuoksi osa ryhmistä haluaa tulla tunnetuksi mieluummin alkuperäisen, tai perinteisen uskonnollisuuden edustajina. 14 Uuspakanuutta ei voi pitää järjestäytyneenä uskontona, vaan se pitää sisällään lukuisia ryhmiä, joista useat ovat pieniä ja paikallisia. Ryhmien toiminta voi olla hyvin vapaamuotoista, mutta joissain piireissä niiden perustajat ovat luoneet vakiintuneita perinteitä ja rituaaleja, joita ryhmissä noudatetaan. Sjöblom piti tätä erityisesti druidiryhmille ominaisena. 15 Sjöblomin, Rountreen ja Västrikin tekstien perusteella uuspakanuuteen laajemmin voi kuulua vanhan uskonnollisuuden elvyttäminen ja sen perinteiden suojelu, tai kokonaan uudelleen luominen muihin kulttuureihin kuuluvien perinteiden innoittamana. Niiden suhde kristinuskoon ei myöskään ole täysin yksiselitteinen, osalle se on yhdentekevä, osalle sen vastustaminen voi olla osa ryhmän identiteettiä. Uuspakanallisten ryhmiä yhdistää ajatus luonnon pyhyydestä ja kaikkialta ympäriltä löytyvistä jumaluuksista. Hengellisyyteen ei kuitenkaan kuulu jumalien palvonta, vaan niiden ja luonnon kanssa sopusoinnussa eläminen, sekä kaikkialla ympärillä vaikuttavan elämänvoiman hyödyntäminen magian avulla. Käytännössä magia tarkoittaa muutosten tekemistä ihmisen tietoisuuteen ja elämään, jotka saadaan aikaan puhtaalla tahdonvoimalla ja elämänvoimaa kanavoimalla. Magian käyttö voi liittyä hyvin arkipäiväisiin asioihin ja pelkästään elämää saatetaan pitää maagisena. 16 Uuspakanoiden hengellisyys on vahvasti sidoksissa nykyhetkeen ja elämään maapallolla. Salattu todellisuus ei odota jossain kuoleman jälkeisessä tilassa, vaan se pyritään löytämään tästä maailmasta, jota he pitävät elävänä ja tietoisena. Monet uuspakanat ovat aktiivisesti mukana luonnonsuojelutyössä, koska maailmaa ja luontoa pidetään tällä tavalla arvossa. 17 Uuspakanuuden ja new age -liikkeen taustalla vaikuttaa länsimainen esoteerinen perinne. Yleisesti esoteerisuudella tarkoitetaan salaista, pelastavaa 12 Rountree 2015, Rountree 2015, Rountree 2015, Sjöblom 2006, Sjöblom 2006, Sjöblom 2006,

8 tietoa, jota siirretään ryhmän sisällä mestareilta oppilaille. 18 New agen lisäksi esimerkiksi alkemian, kabbalan, ruusuristiläisyyden ja teosofian katsotaan kuuluvan länsimaiseen esoteerisuuteen Druidismin tausta ja historia OBOD:n johtajien esittely Ross Nichols syntyi vuonna 1902 Norwichissa, Englannissa. Hän opiskeli historiaa Cambridgen St John s Collegessa ja työskenteli myöhemmin journalistina, sekä opettajana. Historian lisäksi Nichols oli kiinnostunut runoudesta ja kirjoitti runoja myös itse. Vapaa-aikaansa hän vietti usein Spielplatzin naturistiyhteisössä, jossa tutustui modernin wiccalaisuuden perustajaan, Gerald Gardneriin. Vuonna 1954 Nichols liittyi The Ancient Druid Order -seuraan (ADO), jonka jäsen myös Gardner oli. 20 Hän perusti Order of Bards Ovates and Druids -seuran (OBOD) vuonna 1964 ja otti sen piirissä käyttöön kolme oppineisuuden astetta: bardit (Bards), näkijät (Ovates) ja druidit (Druids), sekä kahdeksan vuodenkiertoon liittyvää juhlaa ADO:n perinteeseen kuuluvan kolmen sijaan. 21 Nichols halusi myös painottaa entistä enemmän kelttiläistä perintöä ja mytologiaa seuran opetuksessa. 22 Nichols toimi perustamansa seuran johdossa äkilliseen kuolemaansa saakka vuonna ADO:n lisäksi Nichols oli myös Ancient Celtic Churchin ja Lontoossa 1600-luvulla perustetun The Universalist Churchin jäsen. 24 Carr-Gomm kertoi Nicholsin pysyneen kristittynä elämänsä loppuun asti ja osallistuneen viikoittaisiin sunnuntaimessuihin, sekä kirkon hyvätekeväisyystyöhön. Tästä huolimatta Nichols suhtautui kriittisesti kristinuskon opetuksiin ja käsitteli sen ongelmia myös kirjoittamissaan esseissä. Toisaalta kristinusko oli yksi yleisimmistä aiheista, joita Nichols käsitteli teksteissään. Sen lisäksi hän oli erityisen kiinnostunut muinaisesta Egyptistä ja kabbalasta. 25 Nichols oli pasifisti ja kasvisyöjä, jolle yhteys luontoon oli erityisen tärkeää Hanegraaf 2006, Hanegraaf 2006, Carr-Gomm & Nichols 2002, Carr-Gomm & Nichols 2002, Carr-Gomm 2002, Carr-Gomm & Nichols 2002, Carr-Gomm & Nichols 2002, Carr-Gomm & Nichols 2002, Carr-Gomm & Nichols 2002, 13. 4

9 Nicholsin kuoleman jälkeen OBOD jäi ilman johtajaa, kunnes hänen entinen oppilaansa Philip Carr- Gomm koki Nicholsin ilmestyneen hänelle kesken meditaation vuonna Nichols oli pyytänyt Carr-Gommia etsimään The Book of Druidry -teoksensa käsikirjoituksen ja painottanut druidismin arvoa moderniin aikaan sopivana hengellisyytenä, sekä ehdottanut seuran oppien järjestämistä kirjalliseen muotoon suuremman yleisön tavoittamiseksi. 27 Seuraavien vuosien aikana Carr-Gomm keräsi mahdollisimman paljon Nicholsin jälkeensä jättämiä tekstejä ja vuonna 1988 häntä pyydettiin OBOD:n uudeksi johtajaksi. Tämän jälkeen hän on julkaisut useita druidismia käsitteleviä teoksia, mukaan lukien Nicholsin kirjoittaman The Book of Druidryn vuonna Carr-Gomm on myös opiskellut psykologiaa University College Londonissa, jonka jälkeen hän kiinnostui psykosynteesistä 29 ja kouluttautui terapeutiksi Lontoon Institute of Psychosynthesisissä Druidien historia antiikista nykypäivään Nykypäivän druidien esikuvat olivat muinaisten kelttien pappisluokkaa. Antiikin druidien toimintaa on vaikea ajoittaa tarkasti ja sitä, kuinka kauan druidit ovat toimineet on mahdotonta sanoa. Ensimmäisenä heistä kirjoitti kreikkalainen historioitsija Timaeus n. 300 eaa., jonka tekstit eivät kuitenkaan ole säilyneet nykyaikaan. 31 Keltit eivät olleet yhtenäinen kansa, vaan käsitteellä voidaan tarkoittaa esimerkiksi rautakautisen Keski-Euroopan kansoja, rautakautisen Euroopan esinekulttuuria tai kieliryhmää. Kelttiläinen rautakausi on arkeologien käyttämä nimitys Keski-Euroopan alueen esinekulttuurista. Keskusalueena pidetään Alppeja, josta sen rajat ulottuivat Irlantiin, Espanjaan ja Turkkiin saakka. Keskeisten alueiden heimot myös puhuivat kelttiläisiä kieliä. 32 Varhaisimmat säilyneet maininnat ensimmäisistä druideista löytyvät kreikkalaisilta, sekä roomalaisten valloittajien kirjoituksista. Nämä antiikin aikana syntyneet lähteet voidaan tutkimuksessa jakaa aikaisempaan poseidonioslaiseen ja myöhempään aleksandrialaiseen perinteeseen. Poseidonioslaista perinnettä leimaa kirjoittajien asema valloittajina, joille keltit ja druidit näyttäytyivät barbaarisina vihollisheimoina. Kirjoitusperinne sai nimensä kreikkalaisen Poseidonioksen mukaan, joka kirjoitti druideista n. 100 eaa. Poseidonioksen omat tekstit eivät ole 27 Carr-Gomm & Nichols 2002, Carr-Gomm & Nichols 2002, Roberto Assagioli kehitti psykosynteesin Sigmund Freudin psykoanalyysin pohjalta. Assagioli halusi tarkastella ihmisen persoonallisuuden eri puolia kokonaisuutena ja ottaa huomioon muutkin, kuin pelkkään lapsuusaikaan liittyvät ongelmat. Firman & Gila 2002, Philip Carr-Gomm The Current Chief. 31 Green 1997, Sjöblom 2006,

10 säilyneet, mutta hänen merkintöjään lainasi esimerkiksi Julius Caesar, jonka teoksesta Gallian sota löytyy laajin tunnettu kuvaus antiikin druideista. Aleksandrialaisen perinteen teksteissä on puolestaan luotu kuvaa druideista mystisinä ja viisaina tietäjinä. Perinteen kirjoittajat käsittelivät druideja Aleksandrian kirjastossa kirjoitettujen tekstien kautta. Heillä ei ollut omaa kokemusta kelttien tavoista ja roomalaiset olivat lopettaneet druidien toiminnan jo vuosia aikaisemmin. 33 Druidit eivät jättäneet toiminnastaan kirjallisia todisteita, joten antiikin ajan roomalaisten kuvaukset ovat ainoita kirjallisia aikalaiskuvauksia druidien tavoista. Caesarin mukaan druidit eivät kirjoittaneet opetuksiaan muistiin, koska eivät halunneet oppiensa leviävän oman piirinsä ulkopuolelle. Tämän vuoksi he kuluttivat huomattavan paljon aikaa asioiden ulkoa opetteluun, vaikka muissa tilanteissa käyttivätkin kreikkalaista kirjaimistoa. 34 Druidien itse tuottamien lähteiden puuttuessa muissa konteksteissa syntyneet merkinnät ovat olennainen osa nykyistä kuvaa muinaisesta druidismista. Mahdollisesti tunnetuimmaksi on muodostunut Pliniuksen kuvaus teoksessaan Naturalis Historia. Plinius kirjoitti druidien tavasta kerätä misteliä kultaisilla sirpeillä pukeutuneina valkoisiin kaapuihin. 35 Populaarikulttuurissa hänen kuvauksensa on saanut uuden elämän Asterix-sarjakuvien tietäjä Akvavitixin hahmossa. Antiikin druidien on ajateltu muodostaneen oman sisäisen druidihierarkiansa. Tutkijat eivät ole väitteestä aivan yksimielisiä, mutta OBOD:ssa ajatusta on hyödynnetty jäsenten jakamiseen kolmen oppineisuuden asteen piiriin. Todisteena antiikin druidien hierarkiasta on käytetty antiikin aikana druidien toiminnasta kertoneita tekstejä. Esimerkiksi Strabo, joka kirjoitti druideista antiikin aikana, kertoi gallialaisten kunnioittavan erityisesti keskuudessaan toimivia bardeja, näkijöitä ja druideja. 36 Opiskelu aloitettiin bardin opinnoilla, joiden sisältöä Carr-Gomm avasi viittaamalla antiikin tekstejä myöhäisempään, Irlantilaiseen lähteeseen. Irlannissa bardin koulutus oli jakautunut kolmeen asteeseen, joista jokaiseen sisältyi runojen ja kertomusten ulkoa opettelua. Muualla Britteinsaarilla opetuksen sisältö oli pääasiassa samankaltaista. 37 Näkijät olivat bardeista seuraava aste ja heidän erikoisalaansa olivat kuolema ja uudesti syntyminen. Näkijän tehtäviin kuului myös parantaminen ja ennustaminen. 38 Carr-Gomm jakoi näkijöiden harjoittaman ennustamisen kolmeen ryhmään. He osasivat lukea erilaisia ennusmerkkejä, löytää salattuja tai piilotettuja asioita ja ennustaa tulevaa kanavoimalla korkeampaa viisautta. Viimeinen oli 33 Sjöblom 2006, Caesar 6.II Sjöblom 2006, Carr-Gomm 2002, Carr-Gomm 2002, Carr-Gomm 2002, 66. 6

11 erityisesti sidoksissa näkijän omiin kykyihin, kun kahteen ensimmäiseen käytettiin erilaisia apukeinoja. 39 Näkijöiden yhteys kuolemaan juontuu kelttien ajatuksesta elämän syklisyydestä. Ensimmäiset druidit opettivat sielujen kuolemattomuudesta ja uudelleensyntymisestä. Kuolleet päätyivät tuonpuoleiseen odottamaan uudelleensyntymistään. Yksi näkijöiden tehtävistä oli olla yhteydessä tuonpuoleisessa oleviin. 40 Druidit olivat yhteisöidensä viisaimpia. Carr-Gommin mukaan he toimivat ainakin tuomareina, opettajina, rauhanlähettiläinä, neuvonantajina ja joskus jopa hallitsijoina. He olivat filosofeja, seppiä ja tieteilijöitä, jotka harjoittivat alkemiaa. Druidien rooli liittyi tiiviisti yhteisön uskonnollisiin toimintoihin, joten heitä voi pitää kelttien pappeina. Carr-Gomm halusi kuvata druidit pappien sijaan filosofeiksi. Ensimmäisten druidien koulutus saattoi kestää melkein 20 vuotta. Yhteisönsä viisaimpina he olivat vapautettuja sodankäynnistä. 41 Antiikin kertomusten lisäksi druideja esiintyi myös kelttien kansantarinoissa ja kristittyjen keskiajalla kirjoitetuissa pyhimyselämänkerroissa. On kuitenkin otettava huomioon, että molemmissa tapauksissa kirjoittajat olivat kristittyjä ja druidien toiminta oli lakannut jo kauan ennen heidän aikaansa. Kansantarinoita voidaan tutkimuksen näkökulmasta pitää epäluotettavina kertomuksina druideista. Niissä kuvattiin kristinuskoa edeltävää aikaa ja druideja myönteiseen sävyyn. Pyhimyselämänkerroissa druidit puolestaan kuvattiin kristittyjen pahoina vastustajina luvulla alkaneen renessanssin myötä kiinnostus antiikin tekstejä kohtaan kasvoi, kuten myös druidien henkisen perinteen ihannointi aleksandrialaiseen perinteeseen kuuluvien tekstien kautta. Britannian antikvaarit olivat druideista erityisen kiinnostuneita. Antikvaareiksi kutsuttiin oppineita historian harrastajia, jotka tekivät tutkimusta varsinaisen työnsä ohessa. Nykypäivän mittapuulla heidän tutkimustaan ei kuitenkaan voida pitää tieteellisesti pätevänä johtuen välineiden ja metodien alkeellisuudesta, sekä kristinuskon vahvasta vaikutuksesta heidän ajatteluunsa. Raamattua pidettiin ehdottomana auktoriteettina myös historiallisia tapahtumia koskien, joten luonnollisesti historian tutkijat pyrkivät sovittamaan löydöksensä tähän viitekehykseen. 43 Antiikin kirjoittajien lisäksi myös antikvaareilla oli oma osansa druideihin liitettyjen mielikuvien luomisessa, sekä modernin druidismin kehityksessä. John Aubreyn ( ) ansiosta druidit yhdistetään edelleen Stonehengeen, vaikka nykytutkimuksen mukaan se rakennettiin ennen kelttien saapumista Britanniaan. Aubreyn aikana Raamattua pidettiin luotettavana historian tapahtumien 39 Carr-Gomm 2002, Carr-Gomm 2002, Carr-Gomm 2002, Sjöblom 2006, Sjöblom 2006,

12 kuvaajana, jonka luomaan ajalliseen kehykseen myös Britannian esihistoria oli sovitettava. Tähän ajatukseen perustuvasta maailmankuvastaan johtuen Aubrey ei pystynyt kuvittelemaan, että Britanniaa olisivat saattaneet asuttaa muut kansat ennen kelttien saapumista ja hänen lopullinen johtopäätöksensä oli, että Stonehengen täytyi olla kelttien rakentama. 44 Aubreyn työtä jatkoi John Toland ( ), joka julisti kaikki Britannian kivimuodostelmat kelttien rakentamiksi. Toland käytti työssään antiikin tekstien lisäksi irlantilaisia kansantarinoita ja omia havaintojaan kansanperinteestä. Tolandin perimmäinen motiivi druidien tutkimiseen ei kuitenkaan ollut puhdas mielenkiinto, vaan hän käytti havaintojaan kristillisen kirkon ja sen papiston kritisoimiseen, joiden hän katsoi käyttävän valtaansa vain ihmisten hallitsemiseksi. 45 Tolandin kanssa toista mieltä oli William Stukley ( ), joka piti druidien uskontoa kristinuskon edeltäjänä. Hän esimerkiksi väitti druidien uskoneen kristilliseen kolminaisuusoppiin. Stukley esitti myös druidien käyttäneen rakennuksista ja muista merkittävistä maantieteellisistä kohteista koostuvaa kirjoitusjärjestelmää. Uuspakanallisissa ryhmissä näiden paikkojen voidaan ajatella sijaitsevan Leylinjojen päällä, joita pidetään pyhää voimaa välittävinä energiakanavina. 46 Yksi suurimmista moderniin druidismiin vaikuttaneista henkilöistä oli William Blake ( ). Blaken mukaan druidismi oli kaiken uskonnollisuuden alku ja muut uskonnot, kristinusko mukaan lukien, seurasi sitä. Raamatusta tutut henkilötkin olivat todellisuudessa druideja. Blake oli myös kiinnostunut kabbalasta, jonka uskoi olevan druidien perua ja heidän opettaneen sen juutalaisille. Blaken ansiosta moderni druidismi alkoi irtautua raamatullisesta viitekehyksestään kohti luonnonmystiikkaa. 47 Blakelle ominaista ajattelua on nähtävissä Nicholsin teksteissä, joissa esimerkiksi kabbala on yksi toistuvista teemoista. Nichols piti Blakea yhtenä ADO:n johtajista ja kirjoitti myös aiheesta, mm. pyrkiessään todistamaan Blaken olleen druidi. 48 Antikvaarien tutkimustyö Britanniassa herätti mielenkiinnon druidismia kohtaan ja ensimmäiset druidiseurat syntyivät 1700-luvulla luomaan omaa druidiperinnettään menneisyyden innoittamina. Paikalliset seurat pyrkivät hakemaan inspiraatiota kulttuuristaan ja menneisyydestään. Walesilainen Edward Williams, druidinimeltään Iolo Morgannwg, tehtaili itse erilaisia dokumentteja todistaakseen aikansa druidiseurojen katkeamattoman yhteyden ensimmäisiin druideihin. Hänen kehittämäänsä Eisteddfod-juhlaa rituaaleineen juhlitaan edelleen. 49 Paikallisten seurojen lisäksi suurissa 44 Sjöblom 2006, Sjöblom 2006, Sjöblom 2006, Sjöblom 2006, Carr-Gomm & Nichols 2002, Sjöblom 2006,

13 kaupungeissa perustettiin salatieteisiin ja mystiikkaan keskittyneitä herraseuroja, jotka toiminnaltaan muistuttivat vapaamuurareita. Yksi näistä oli vuonna 1781 perustettu The Ancient Order of Druids, josta alempiin yhteiskuntaluokkiin kuuluvat jäsenet erosivat ja perustivat The United Ancient Order of the Universal Bond -seuran (myöhemmin The Ancient Druid Order) vuonna 1833, joka jatkoi toimintaansa vuoteen Tällöin sen silloinen jäsen Ross Nichols erosi seurasta ja perusti OBOD:n Aikaisempi tutkimus Uuspakanuuden tutkimus alkoi kehittyä 1960-luvulla, jolloin journalistit yhdistivät uuspakanuuden harjoittamisen satanismiin ja new age -liikkeeseen. Akateemisessa tutkimuksessa uuspakanuutta alettiin tutkia uutena uskonnollisena liikkeenä. 51 Omaksi tutkimusalakseen se alkoi muotoutua luvulla, jolloin pidettiin ensimmäinen kansainvälinen uuspakanuuden tutkimuksen konferenssi Newcastle-upon-Tynen yliopistossa. 52 Uuspakanuuden tutkimuksessa on käytetty hyväksi tutkimusmetodeja monelta eri alalta, kuten kansanperinteentutkimuksen, antropologian, sosiologian ja psykologian piiristä. Barbara Jane Davyn mukaan tutkijat ovat usein tutkimansa ryhmän jäseniä ja suorittavat tutkimusta erityisen paljon havainnoimalla ryhmän toimintaa. 53 Margot Adlerin vuonna 1979 julkaisema Drawing Down the Moon on yksi alan tunnetuimpia tutkimuksia. Adler keräsi materiaalia useammalta eri ryhmältä Yhdysvalloissa ja Britanniassa, sekä julkaisi kyselyn Green Egg -nimisen lehden kautta Yhdysvalloissa ja äänitti yli sata tuntia haastatteluita luoden yksityiskohtaisen ja kattavan katsauksen uuspakanuuteen Pohjois- Amerikassa. 54 Uuspakanallisiin teksteihin pohjautuvia tutkimuksia ei ole tehty kovin montaa johtuen tutkittavien tekstien vähyydestä. Uuspakanallisilla ryhmillä ei ole pyhiä tekstejä, joista voisi tehdä teologista analyysiä. Pyhien tekstien sijaan tutkimusta on esimerkiksi tehty opaskirjoista, kuten Douglas Ezzyn tutkimus uusnoitien loitsukirjoista. 55 Uuspakanallista teologiaa on puolestaan pyrkinyt hahmottamaan Michael York kirjassaan Pagan Theology: Paganism as a World Religion Sjöblom 2006, Davy 2007, Davy 2007, Davy 2007, Davy 2007, Davy 2007, Davy 2007,

14 Davyn mukaan tutkimuksissa on usein pyritty tarkastelemaan kohderyhmiä niiden omista lähtökodista sen sijaan, että niitä olisi yritetty sovittaa valmiiksi luotuihin kategorioihin. Tällaisessa tutkimuksessa on riskinä tutkijan sulautuminen osaksi tutkimaansa ryhmää ja objektiivisen tutkimusotteen kadottaminen (going native). Tutkimukset ovat myös olleet monialaisia. Esimerkkinä Davy nosti esiin uuspakanuuden harjoittajista tehdyt sosiologiset ja antropologiset tutkimukset, joissa on hyödynnetty mm. uskontotieteen, sukupuolentutkimukset, kulttuurintutkimuksen, historian, politiikan, filosofian, teologian, arkeologian ja psykologian tutkimusalojen sisältöä. 57 Olav Hammer kirjoitti new agen tutkimuksen historiasta. Tutkimusalana se on suhteellisen uusi. Hammerin mukaan akateeminen kiinnostus sitä kohtaan oli alussa vähäistä ja ilmiö nähtiin okkultismin uutena nousuna. New ageen liittyvää uskonnollisuutta alettiin käsitellä 1990-luvulla ja ensimmäiset julkaisut olivat lähinnä new ageen kuuluvan käsitteistön selventämistä ja seuraajamäärien havainnointia. Ensimmäisenä kunnollisena tieteellisenä tutkimuksena Hammer piti vuonna 1992 julkaistua James Lewisin ja Gordon Meltonin teosta aiheesta. 58 Tutkijat ovat myös pohtineet new agen luonnetta ja etsineet yhdistäviä tekijöitä käsitteeseen liitetyille ideoille. Christoph Bochinger on esittänyt, että new agea kokonaisuutena ei ole olemassa, vaan se on konseptina median ja julkaisijoiden luoma. 59 Wouter Hanegraaffin kirjaa New Age Religion and Western Culture Hammer piti yhtenä alan parhaimmista teoksista ja katsoi sen olevan erityisen onnistunut kuvaus new agen keskeisestä sisällöstä. 60 Monissa uuspakanallisissa ryhmissä tehdään tieteellistä tutkimusta sisäpiiriläisen näkökulmasta. OBOD:n toiminta lähti liikkeelle Ross Nicholsin halusta johtaa opetuksensa kelttiläisestä perinnöstä ja mytologiasta. Tätä varten Nichols teki omaa tutkimustaan esimerkiksi Britannian kivikehien historiasta, mutta myös muihin kulttuureihin kuuluvista uskomuksista. Nicholsin tuottaman informaation luotettavuutta lähteiden käytön suhteen voidaan epäillä ja hän teki johtopäätöksiä omasta druidin näkökulmastaan. Tästä huolimatta hän pyrki tieteellisin keinoin valottamaan druidien syntyhistoriaa ja perinteitä, vaikka tuloksia värittikin usein hänen taustansa länsimaisen esoteerisen tiedon parissa. Carr-Gommin aikana OBOD:n oma tutkimus on edennyt harppauksin ja seuran rahoittamat tutkimukset tunnetaan nimellä Mount Haemus Lectures. Innoitus seuran omien tutkimusten rahoittamiseen tuli OBOD:n ulkopuolelta, professori Ronald Huttonilta Bristolin yliopistosta. Hän on 57 Davy 2007, Hammer 2004, Hammer 2004, Hammer 2004,

15 tehnyt tutkimusta druidismin lisäksi myös wiccalaisuuden parissa. Kirjassaan The Druids Hutton käsittelee druidismin historiaa ja modernin druidismin kehitystä, jota hän on esitellyt myös OBOD:n pyynnöstä. Keskustelut Huttonin kanssa saivat Carr-Gommin omien sanojensa mukaan ymmärtämään, että OBOD voisi hyötyä tieteellisestä tutkimuksesta ilman, että se vähentäisi druidismin voimaa inspiroida ihmisiä. 61 Oma tutkimukseni sijoittuu akateemiseen keskusteluun uuspakanuuden ja new age -liikkeen välisestä suhteesta. Uuspakanallisten ryhmien määrittely new age -liikkeeseen kuuluviksi on joidenkin tutkijoiden taholta koettu ongelmalliseksi. Tätä mieltä on Melissa Harrington, jonka mukaan new age -liikkeelle ominaisia uskomuksia, kuten ajatuksia ihmisen minuudesta ja hengen ylemmyydestä ruumiiseen nähden, ei pitäisi käyttää uuspakanuutta määrittävinä. Myöskään uuspakanuuteen kuuluvia tapoja ei pitäisi irrottaa kontekstistaan ja lukea new age -liikkeen hengelliseen moninaisuuteen kuuluvaksi. Lisäksi Harrington kritisoi sitä, että uuspakanoiden myönteinen suhtautuminen ryhmän auktoriteettiin, perinteeseen ja siihen sitoutuminen jätetään huomiotta. 62 Paul Heelas on yksi tutkijoista, jotka ovat sisällyttäneet uuspakanuuden new age -liikkeen piiriin. Esimerkkeinä uuspakanallisista ryhmistä hän pitää Pohjois- ja Etelä-Amerikan alkuperäisasukkaiden, kelttien ja druidien perinteen kautta inspiraatiota etsiviä, sekä wiccalaisia. Heelasin mukaan uuspakanallisuuteen kuuluvien moninaisten tapojen perimmäinen tarkoitus on auttaa ihmisiä toteuttamaan itseään, esimerkiksi shamanististen rituaalien kautta. New age -liikkeen sisällä uuspakanat erottuvat muista ryhmistä vahvan luontosuhteensa kautta ja Heelasin mukaan useimmat ovat luonnonsuojeluaktivisteja. Luonnonsuojelun lisäksi uuspakanuudelle on ominaista taikuuden harjoittaminen ja feminismi. 63 Harringtonin mukaan Heelasin tutkimuksessa ongelmana on uuspakanuudelle ominaisten erityispiirteiden unohtaminen hänen pyrkiessään linkittämään uuspakanuuden new age -liikkeeseen. Lisäksi uuspakanallisina itseään pitävien ryhmien keskinäiset erot jäävät huomioimatta. Harrington viittaa omassa tekstissään myös Jo Pearsonin wiccalaisuudesta tekemiin tutkimuksiin. Niiden perusteella suuri osa wiccalaisista ei koe kuuluvansa tai haluavansa kuulua new age -liikkeeseen. Pearsonin mukaan wiccalaisuus ei tarjoa Heelasin kuvauksen mukaisesti ratkaisuja ihmisten ongelmiin, eikä wiccalaisten maailmankuva ole yhteneväinen tyypillisen new age -liikkeen maailmankuvan kanssa Carr-Gomm, Hutton et al. 2008, Harrington 2007, Heelas 1996, Harrington 2007,

16 Uuspakanuuden suhteesta new age -liikkeeseen on siis vaihtelevia käsityksiä. New agea tutkivan silmin uuspakanuus voi näyttää riittävän samankaltaiselta new age -liikkeen kanssa, jotta ne voidaan sisällyttää samaan joukkoon. Toisaalta uuspakanuuden sisällä toimivat tai uuspakanuutta syvällisemmin tuntevat voivat nähdä uuspakanalliset ryhmät selvästi erillisinä new age -liikkeestä. Keskeisin ongelma määrittelyissä on new age- ja uuspakana-käsitteiden alle lukeutuvien ryhmien määrä ja toisistaan poikkeavat uskomukset. Pelkästään uuspakanallisiksi itsensä katsovat ryhmät muodostavat niin monimuotoisen perinteen, että luokittelu jo niiden kesken on vaikeaa. Sama ongelma liittyy new age -liikkeeseen ja muihin sen sisältämiin ryhmiin. Uuspakanallinen ryhmä voi myös muistuttaa huomattavasti new age -ryhmää. Erilaisten määrittelyiden ja jaotteluiden tekemiseksi suuresta joukosta toisistaan eroavia ryhmiä on järkevää ottaa tarkasteluun yhden ryhmän toiminta ja perinteet sen sijaan, että niputtaisi yhteen suuren joukon erilaisia tapoja ilmentää uuspakanallista hengellisyyttä. 12

17 2 Tutkimustehtävä Tutkimukseni tarkoitus on selvittää, kuinka OBOD:n johtohahmojen Ross Nicholsin ja Philip Carr- Gommin opettama druidismi sijoittuu uuspakanuuden ja toisaalta new age -liikkeen kenttään. Tulokset antavat yhdenlaisen kuvan uuspakanallisesta hengellisyydestä ja sen vertaaminen tyypillisiin new age -liikkeen ja uuspakanuuden piirteisiin mahdollistaa new agen ja uuspakanuuden tutkimukseen liittyvien haasteiden arvioinnin. Tutkimuskysymykseni ovat: 1. Mitä uuspakanuudelle ominaisia piirteitä lähteistä on havaittavissa? 2. Mitä new age -liikkeelle ominaisia piirteitä lähteistä on havaittavissa? 3. Näyttäytyvätkö Nicholsin ja Carr-Gommin ajatukset tulosten perusteella enemmän uuspakanuuteen tai new ageen kuuluvina? 4. Mitä ongelmia liittyy uuspakanuuden tutkimuksen erottamiseen new age -tutkimuksesta? Tutkijoiden kesken uuspakanuuden suhteesta new age -liikkeeseen ei olla päästy yhteisymmärrykseen. Yhtenevien piirteiden vuoksi uuspakanuus on helppo määritellä yhdenlaiseksi new agen muodoksi. Toisaalta uuspakanuuden sisällä ei välttämättä olla määritelmästä yhtä mieltä esimerkiksi Harringtonin mainitsemien erityispiirteiden vuoksi. Uuspakanuuden tutkimus on jo alkanut erottautua omaksi tutkimusalakseen, jonka piirissä myös uuspakanuuden harjoittajat itse toimivat tutkijoina. Tämä voi osaltaan kertoa uuspakanoiden tyytymättömyydestä new age - määritelmää kohtaan, mutta uuspakanuuden erottaminen new age -tutkimuksesta ei ole aivan yksinkertaista juuri yhteisten piirteiden vuoksi. Tällaiset kysymykset ovat tärkeitä, koska muutoksella on merkitystä uuspakanuuden harjoittajille ja se koskee myös new age -tutkimuksen kenttää. Lähteinäni käytän Philip Carr-Gommin kirjoja Druid Mysteries ja In the Grove of the Druids. Druid Mysteries sisältää Carr-Gommin omia ajatuksia druidismista, lyhyen katsauksen druidismin historiaan, oppeihin, sekä meditaatioharjoituksia jokaisen luvun päätteeksi. In the Grove of the Druids on Carr-Gommin julkaisema kokoelma Nicholsin esseitä ja opetuksia varustettuna selventävillä kommenteilla liittyen niiden kirjoitushetkeen ja tarkoitukseen. Osaa teksteistä käytetään opetusmateriaalina OBOD:n kursseilla, mutta ne antavat myös kattavan kuvan Nicholsin mielenkiinnon kohteista ja ajatuksista. Carr-Gomm on jakanut Nicholsin tekstit neljään kategoriaan: opetukset druidismista, esseet esoteerisuudesta, esseet kristinuskosta ja esseet mytologiasta. Nicholsin mielenkiinto kohdistui usein historiallisiin seikkoihin ja eri kansojen mytologioihin, joiden kautta hän käsitteli druidismia, kun Carr-Gomm omissa teksteissään kertoi mielellään ihmisen 13

18 psykologiaan ja sisäisiin kokemuksiin liittyvistä asioista. Nicholsilla druidien hengellisyyteen liittyvät tekstit ovat hyvin runollisia ja täynnä vertauskuvia. Hänen opetuksensa saattoivat olla tieteellistä tekstiä, mutta yhtä hyvin myös runon muodossa. Carr-Gommin valitsemat Nicholsin opetukset druidismista käsittelivät laajaa kirjoa erilaisia aiheita ja niissä keskityttiin usein yksityiskohtiin esimerkiksi yksittäisen sanan alkuperästä tai kivikehien mitoista. Tällaisten tekstien perusteella on haastavaa muodostaa kovin tarkkaa kuvaa Nicholsin druidismista kokonaisuutena. Uuspakanuuden ja new agen yleisiä piirteitä on kuitenkin mahdollista etsiä myös Nicholsin teksteistä, vaikka ne ovatkin hyvin erilaisia niin tyyliltään, kuin painotuksiltaan verrattuna Carr-Gommin kirjoituksiin. Näkökulmani on ryhmän ulkopuolelta ja käytän lähteinä vain Carr-Gommin ja Nicholsin suurelle yleisölle julkaisemia tekstejä. Käytössäni ei siis ole OBOD:n kurssimateriaaleja, joissa druidismiin syvennyttäisiin tarkemmin. Katson kuitenkin saavani käytössäni olevista lähteistä tarpeeksi informaatiota tutkimustani ajatellen, koska niissä tuodaan esiin OBOD:n druidismin pääajatuksia. In the Grove of the Druids sisältää joitakin Nicholsin tekstejä, jotka ovat käytössä OBOD:n oppimateriaaleina. Yksittäisten tekstien avulla on kuitenkin mahdotonta sanoa, millaista OBOD:n opetus käytännössä on, koska Nicholsin tekstit muodostavat vain osan oppimateriaalista. Tämän vuoksi ryhmän toiminnan tutkiminen paikan päällä olisi tulevaisuudessa hyödyllistä. 2.1 Tutkimusmetodi Tutkimuksen metodina käytän systemaattista analyysiä, jota sovelletaan erilaisten tekstiaineistojen tutkimiseen. Sen avulla valitusta tekstistä etsitään olennaisia käsitteitä ja ideoita, jonka jälkeen löydöksistä pyritään muodostamaan johdonmukainen kokonaisuus, jossa aineistosta poimitut ydinajatukset tulevat esiin. Systemaattinen analyysi mahdollistaa myös tekstin kontekstin tarkastelun, eli esimerkiksi kirjoittajan ja kohdeyleisön huomioon ottamisen. 65 Käytän apuna Brian Morrisin määrittelemiä tyypillisesti uuspakanuuteen kuuluvista piirteistä 66 ja hänen erittelyään tyypillisimmistä eroista uuspakanuuteen ja new age -liikkeeseen kuuluvien ryhmien välillä. 67 Näiden lisäksi hyödynnän Paul Heelasin kuvausta new age -liikkeen yleisimmistä piirteistä. 68 Nämä kaikki toimivat analyysivaiheessa apuna eritellessäni huomionarvoisia piirteitä lähdeteksteistä ja ohjaavat 65 Törmänen & Paasivaara 2009, Morris 2006, Morris 2006, Heelas 1996,

19 kokonaiskuvan muodostamista tutkimuksen loppuvaiheessa. Käytännössä tämä tarkoittaa, että etsin Nicholsin ja Carr-Gommin teksteistä Morrisin ja Heelasin kuvaamia piirteitä. Tulosten perusteella muodostan kokonaiskuvan Nicholsin ja Carr-Gommin edustamasta druidismista ja sen suhteesta new age -liikkeeseen Morrisin jaottelut Brian Morris luettelee kirjassaan seitsemän yleisimmin tutkimuksessa uuspakanuuteen liitettyä piirrettä. 69 Näitä ovat: 1. Radikaali polyteismi 2. Ekologinen maailmankatsomus 3. Feminismi 4. Hajautetut valtarakenteet 5. Rituaalisuus 6. Hengellisen kokemuksen korostaminen 7. Esoteerisuus Polyteismi ilmenee uuspakanallisissa liikkeissä uskona useampiin henkiin tai jumaluuksiin, jotka ovat yhteydessä kaikkeen ympärillä olevaan. Materiaalinen maailma itsessään on pyhä. Pyhyys ilmenee erityisesti luonnon kautta, jonka kunnioitus uuspakanuuden perusperiaatteita. Ekologisella maailmankatsomuksella Morris tarkoitti elämistä yhteydessä luonnon kanssa vastustaen sen tuhoamista ja hyväksikäyttöä. Morrisin mukaan pyhyys näyttäytyy uuspakanoille usein feminiinisenä voimana. Näin ollen uuspakanuuden yhtenä määrittävänä piirteenä on pidetty myös feminismiä. 70 Druidismia on historiansa puolesta pidetty hyvin miesvaltaisena, vaikka nykyään naisetkin ovat aktiivisesti toiminnassa mukana ja sukupuolijakauma tasoittunut. 71 Myös Carr-Gomm huomautti, että ja 1700-luvun druidiseurat olivat lähinnä miehille tarkoitettuja, mutta vanhemmissa klassisissa ja kelttiläisissä teksteissä naiset saattoivat toimia druideina miesten rinnalla Morris 2006, Morris 2006, Sjöblom 2006, Carr-Gomm 2002, 5. 15

20 Neljäs kohta Morrisin listalla koski uuspakanallisten ryhmien hallinnollisia rakenteita ja yksilöiden auktoriteetin määrää ryhmän sisällä. Ryhmät ovat yleisesti ottaen erittäin suvaitsevaisia kaikenlaisia ihmisiä kohtaan, eikä niiden toiminta perustu sisäisten hierarkioiden varaan. Varsinaisia karismaattisia johtajia tai guruja ei siis ole ja jäsenet muodostavat tasavertaisen yhteisön. Tärkeä osa yhteisöiden toimintaa ovat erilaiset rituaalit, erityisesti vuodenkiertoon liittyvien juhlien yhteydessä. Uskon ja oppien sijaan pääpaino on rituaaleissa ja magiassa. Magiaa käytetään rituaaleissa jumaluuksien ja henkien kanssa kommunikointiin. 73 Uuspakanuudessa korostuu jokaisen henkilökohtainen hengellinen kokemus, jonka hän saa ympäröivästä maailmasta ja luonnosta. Kokemukseen voi liittyä esimerkiksi tunne yhteydestä pyhän kanssa tai sen läsnäolosta. Viimeinen piirre listalta liittyy länsimaiseen esoteerisuuteen, jolla on ollut vahva vaikutus uuspakanuuden muodostumiseen. Tällaisia vaikutteita ovat esimerkiksi pyhyyden liittäminen materiaaliseen maailmaan, magia ja yksilön voimaantuminen. Uuspakanalliset ryhmät ovat usein myös suljettuja, eli osallistuminen vaatii jonkinlaisen ryhmään vihkimisen. Tämän lisäksi rituaalit ovat usein suljettuja muilta kuin vihityiltä jäseniltä. 74 Uuspakanuutta määrittävien piirteiden lisäksi Morris listasi myös sen eroavia piirteitä suhteessa new age -liikkeeseen kuuluviin ryhmiin 75 : New age Esoteerisuus Yliaistillisuus Hengellisyys Hierarkia Maskuliinisuus Yksilöllisyys Meditaatio Millennialismi Panenteismi Uuspakanuus Pakanuus Maallinen pyhyys Ekologisuus Tasa-arvo Feminiinisyys Yhteisöllisyys Rituaalit Revivalismi Polyteismi 73 Morris 2006, Morris 2006, Morris 2006,

21 Tässä jaottelussa on otettava huomioon, että se on hyvin yleistävä esitys ja osa siinä mainituista piirteistä voi olla kumpaakin puolta määrittäviä. Uuspakanuus on vahvasti sidoksissa luontoon ja maahan, heille pyhyys ilmenee siis materiaalisessa maailmassa, johon myös erilaiset rituaalit ja uskonnonharjoitus liittyvät. Ajatuksena on vanhojen uskontojen ja niiden lukuisten jumaluuksien liittäminen tähän aikaan. New age -liikkeelle ominaisempaa on ajatus pyhyydestä tuonpuoleisessa, yksilön oman hengellisyyden kehitys ja tulevan muutoksen odotus vastakohtana uuspakanuuden vanhojen perinteiden elvyttämiselle. Toisaalta molempien voidaan katsoa olevan osa länsimaista esoteerista perinnettä. Kummankin piirissä vieroksutaan länsimaista materialismia, kapitalismia ja institutionalisoitunutta uskontoa. Ihmisen henkilökohtainen kasvu ja hengellisyys ovat toimintaa määrittäviä piirteitä. Näiden taustalla on esimerkiksi Carl Gustav Jungin psykologiaan liittyviä teorioita, ja molemmat ovat lähellä Human potential -liikettä New age -hengellisyyden keskeiset piirteet Heelasin mukaan Paul Heelas on tutkinut new age -liikettä ja koonnut omat huomionsa ryhmien yhteisistä piirteistä. Heelas piti uuspakanuutta osana new age -hengellisyyttä. Hänen mukaansa new age -liikkeen sisältämästä opetuksesta voidaan tunnistaa kolme määrittävää tekijää, joihin toiminta perustuu. Ensimmäinen määrittävä piirre on, että sen piirissä yhteiskunnan normit nähdään elämää rajoittavina. Tämän takia ihmiset ovat menettäneet kosketuksen siihen, mitä elämä todellisuudessa on. Todellisen elämän sijaan he suorittavat yhteiskunnan tarjoamia toimintoja ajatellen, että niin kuuluu toimia. Yksilö ei pääse luonnollisesti toteuttamaan itseään, kun häntä kahlitsevat yhteiskunnan tarjoamat roolit ja sosiaaliset normit, jotka ohjaavat kaikkia samaa päämäärää kohti. 77 Toiseksi, keskittyminen omaan itseen ja hengellisyyteen on tärkeää sen sijaan, että tavoittelisi autenttista elämää yhteiskunnan tai muiden ihmisten kautta. Jokaisen olisi löydettävä itsestään se, mitä on aito ja oikea elämä. Tässä auttavat mm. luovuus, rakkaus ja viisaus, jotka niin ikään löytyvät jokaisen sisäisestä maailmasta. Tähän liittyy itsen pitäminen jumalallisena olentona. 78 Kolmanneksi, new age tarjoaa erilaisia keinoja autenttisen itsen löytämiseksi. Heelas nimesi mm. meditaation, magian, tanssin ja shamanistiset rituaalit. Toisaalta keinot voivat olla maallisempiakin, kuten 76 Morris 2006, 308. Human potential-liikkeeseen kuuluu erilaisia psykologiaa ja uskonnollisuutta yhdistäviä terapiamuotoja, joiden tarkoitus on auttaa ihmistä löytämään oma potentiaalinsa. Hanegraaf 2006, Heelas 1996, Heelas 1996,