Maidontuottajien hyvinvointihanke työkuntotutkimuksen kehittämisessä

Transkriptio

1 Tutkimusesittely Paavo Rissanen Marita Korhonen Heikki Laitinen Maidontuottajien hyvinvointihanke työkuntotutkimuksen kehittämisessä Suomalainen maataloustyö kansallisesti tärkeimpänä peruselinkeinona on elänyt kaikkein rankimmin työelämän muutoksen aikaa. Maatilojen lukumäärä vähenee viiden prosentin vuosivauhtia EU:n tehokkuuspyrkimysten siivittämänä. Kiristyneet elämän ehdot ovat tuoneet korostetusti esille karjatilallisten uupumuksen, sairaalloisuuden ja näköalattomuuden. Tässä tutkimusesittelyssä kuvataan maidontuottajien aloitteesta ja Osuuskunta Pohjolan Maidon päätöksellä rakennettua, maidontuottajien tarpeista lähtevää työkykyä ylläpitävän toiminnan sekä siihen liitetyn työkyvyn ja kuntoutusmahdollisuuden arvioinnin hanketta. Viimemainittu on pilotti, joka tavoitteena on löytää yhteistyöpohjainen työväline kuntoutustarpeen tunnistamiseen. Kuntoutus 9 63

2 Johdanto Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen (Mela) tilastojen mukaan Suomessa oli vuonna 6 MYEL-vakuutettuja 87 7, miehiä 57 ja naisia 3 5. Määrä on vähentynyt noin 5 % vuosittain. Vuoteen mennessä vakuutettuja arvioidaan olevan 6. Tällä hetkellä suurin ikäryhmä on 4 49-vuotiaat, seuraavaksi eniten on 3 39-vuotiaita ja 5 54-vuotiaita. Pienimmät ikäluokat ovat ja 8 9-vuotiaat. Keskimääräinen peltopinta-ala tilaa kohden on vuosina kasvanut hehtaarista 34 hehtaariin. Maataloustyö on edelleen ruumiillisesti ja yhä yleisemmin myös henkisesti raskasta. Pitkäaikaissairaudet haittaavat työssä ja työkyky koetaan muuta väestöä heikommaksi todennäköisesti työn kuormittavuudesta johtuen. Tuki- ja liikuntaelinsairaudet ja niiden oireet ovat yleisiä. Usein eletään voimavarojen äärirajoilla ja jatkuvan epävarmuuden tilassa. Monet tutkimukset ovat päätyneet toteamukseen, että kaikki mahdollinen vaatimusten ja voimavarojen tasapainotus on tarpeen. Erityisesti keskiikäiset emännät tarvitsevat tukea työkykynsä ylläpitämiseksi ja edistämiseksi. He kokevat työnsä rasittavaksi ja heillä on enemmän työssä haittaavia pitkäaikaissairauksia kuin maatalousyrittäjillä keskimäärin. Terveiden elintapojen ohjaus ja neuvonta on jaksamisen ja hyvän elämän tavoitteiden kannalta keskeistä. Se antaa aikaa ja uskallusta itselle (Karttunen 3, Rissanen 6). Muutokset aiheuttavat kuormitusta ja paineita. Konkreettinen esimerkki on Euroopan unioniin liittyminen. Se on johtanut useimmiten työmäärän odottamattomaan lisääntymiseen ja osaamisen epävarmuuteen, joita asenteetkin ovat ruokkineet. Keskeisiä tuen muotoja olisivat silloin yritystoiminnan kannattavuuteen liittyvä yrittäjyysneuvonta ja kannustava tukipolitiikka. Yhtä hyvin tarvitaan maaseudun erilaisten sosiaalisten verkostojen vahvistamista sekä terveyttä edistävää ja tukevaa ammattiapua, kuten työterveyshuoltoa, tyky-toimintaa ja tarpeenmukaista, viiveetöntä kuntoutusta (Kivistö ym. 4, Mäittälä 6). Hyvinvointihankkeen lähtökohdat Osuuskunta Pohjolan Maidolla oli hankkeen suunnitteluvaiheessa vuonna noin 6 maidontuotantotilaa 4 kunnan alueella, pääasiassa Pohjois-Pohjanmaalla. Ne työllistivät keskimäärin,8 henkilöä tilaa kohti. Maitotilan välillinen työllistämisvaikutus jalostuksessa, kuljetuksessa, kaupan alalla sekä lomitus- ja palvelutuotannossa on huomattava. Maitotilat pitävät maaseutua asuttuna ja viljeltynä. Karjan laiduntaminen on osa kulttuurimaisemaa ja luonnon monimuotoisuutta. Suomen Gallup Elintarviketieto Oy:n selvityksen mukaan maidontuotannon kehitysnäkymät vuonna 7 olivat: - maidontuottajien lukumäärä vähenee noin 5 % vuodessa - tilakoko kasvaa noin hehtaarin vuodessa - tilakohtainen maidontuotanto lisääntyy noin litraa eli yhden lehmän tuoton verran vuodessa ja - lehmien keskituotanto kasvaa noin,5 % vuodessa. 64 Kuntoutus 9

3 Yleinen odotus on, että tuotantoaan jatkavat tilat investoivat ja laajentavat tuotantoaan turvatakseen toimeentulonsa. Seurauksena on huomattava työmäärän lisäys ja useilla tiloilla maidontuottajien uupuminen. Sen taustalla ovat: - ruumiillisesti raskas jatkuva toistotyö ilman säännöllisiä vapaapäiviä - vähitellen pahenevat sairaudet ja rasitusoireet työstä selviytyminen on tärkeämpää kuin vaivojen ehkäisy tai hoitaminen ajoissa - erityisesti keski-ikäiset kokevat poliittisesti ohjatut muutokset henkisesti uuvuttaviksi ja - yksinäisyys suuret tilat ovat aikaisempia kauempana toisistaan. Näiden tekijöiden johdosta ja alueen maidontuottajien tekemän aloitteen pohjalta Osuuskunta Pohjolan Maito päätti käynnistää hankkeen maidontuottajien hyvinvoinnin edistämiseksi. Se valitsi kumppanikseen toiminta-alueensa keskellä sijaitsevan Rokuan Kuntokeskuksen, jolla on kokemusta sekä työikäisten maatalousyrittäjien ja muiden ammattiryhmien monialaisesta työhönkuntoutuksesta että tyky-toiminnasta. Näistä lähtökohdista malli voitiin kehittää kohderyhmän tarpeiden mukaiseksi. Maidontuottajien hyvinvointihanke on samalla myös osa Pohjois-Pohjanmaalla luotua maakunnallista työohjelmaa maatilatalouden kehittämiseksi. Hankkeen yhteistyökumppanit muodostivat ohjausryhmän ja käytännön vetovastuu oli projektipäälliköllä. Ohjausryhmässä olivat Osuuskunta Pohjolan Maidon, kuntoutuskeskuksen, maidontuottajien ja Pohjanmaan TE-keskuksen edustajat, jotka valvoivat ja ohjasivat toteutusta. Projektiryhmä koostui asiantuntijoista. Hankkeeseen kuului keskeisesti myös itsearviointi, jonka perusteella hiottiin toiminnan yksityiskohtia asiakkaiden tarpeiden mukaisiksi. Pääasiallinen rahoittaja oli Pohjois-Pohjanmaan TEkeskus ESR- ja kansallisen kanavan kautta (79 %). Pohjolan Maidon osuus oli % ja tuottajien omavastuu %. Hanke toteutettiin vuosina 3 6. Kohderyhmät ja tavoitteet Hyvinvointihankkeen varsinaisena, Pohjolan Maidon maidontuottajien tarpeista lähtevänä tavoitteena, oli auttaa osallistujia löytämään henkilökohtaiset keinot ylläpitää omaa henkistä, fyysistä ja sosiaalista työkykyä niin, että lisääntyvä työmäärä ei uuvuta tuottajia kesken työuraa. Työn hallinnan, sen mielekkyyden, parisuhdetaitojen ja elämän ehtojen kehittämisellä oli tarkoitus vahvistaa uskoa ammattiin ja tuotannon jatkuvuuteen. Tavoite oli, että osallistuja päätyy tekemään oman hyvän elämän suunnitelmansa asiantuntijoiden ja verkoston tukemana. Henkilökohtaisten tarpeiden perusteella osa hyvinvointijaksoihin osallistuneista ohjattiin asiantuntijayhteistyönä ja maidontuottajan ehdoilla toteutettuun työkyvyn ja elämäntilanteen arviointiin. Tarvittaessa laadittiin kuntoutuksen ja muiden jatkotoimenpiteiden suunnitelma lausuntoineen ja yhteydenottoineen. Tästä kokonaisuudesta käytettiin työnimeä työkuntotutkimus. Verkostoyhteistyötä jäntevöitettiin järjestämällä työnohjausta tuottajien kanssa yhteistyötä tekeville Pohjolan Maidon neuvojille ja Kuntoutus 9 65

4 ohjaajille. Sen tavoitteena oli tiedottamisen parantuminen, osallistujien valinnan onnistuminen ja heidän tukemisensa prosessin eri vaiheissa. Toteutus Hankekokonaisuus koostui Pohjolan Maidon maidontuottajatiloilla työskenteleville henkilöille kuntoutuskeskuksessa toteutetuista, pääsääntöisesti kolmen vuorokauden hyvinvointijaksoista, niiden samankestoisista seurantajaksoista, vuorokauden hyvinvointipäivistä ja 3 vrk kestävistä työkuntotutkimuksista. Lisäksi järjestettiin Pohjolan Maidon :n neuvojan ja asiakaspalvelutyöntekijän työnohjauksen ohella sekä yleistä ohjausta että tiedottamista tuottajapäivillä. Tietojen vaihtoa ja yhteistyötä rakennettiin alueellisesti ja kotimaan opintomatkalla. Hyvinvointijaksot ja -päivät Hyvinvointijaksot toteutettiin henkilön ryhminä. Maidontuottajat täyttivät ennen ensimmäiselle jaksolle tuloaan kyselylomakkeen, jossa kysyttiin heidän omaa arviotaan senhetkisestä työkyvystä, jaksamisesta, terveydentilasta ja sen vaikutuksesta työssä selviytymiseen. Lomake sisälsi osia Impulssi-instituutin Voimavarat työssä -kyselystä (Tiusanen ym. 998, Tiusanen ). Kysymykset terveydentilan aiheuttamista rajoituksista päivittäisissä tehtävissä rakentuivat RAND-36:n mukaisesti (Aalto ym. 995). Sosiodemografiset tiedot kerättiin samassa yhteydessä. Noin vuoden kulutta alkujakson jälkeen oli mahdollisuus osallistua seurantajaksolle, jota edelsi suppeampi kysely keskeisiksi todetuista alueista. Tällä jaksolla tarjottiin tilaisuutta osallistua myöhemmin vielä hyvinvointipäiviin kertaa maidontuottajalle sopivana ajankohtana. Kaikki hyvinvointijaksot olivat teemoitettuja. Alkujakson jälkeisessä toiminnassa osallistujalla oli mahdollisuus valita itselleen sopivat ja tarpeellisimmaksi kokemansa teemat, joiden aihepiiri monipuolistui projektin kestäessä. Kaiken kaikkiaan valittavana oli 4 aihetta: aktiivinen terveysliikunta, jaksaminen ja voimaantuminen, kädentaidot, parisuhde, painonhallinta, rentous, vanhemmat ja perhe, miesten kesken/naisten kesken, työn tekemisen myytit, ystävyys- ja rakkaussuhteet, kuntoliikunta, verkostoituminen sekä tapaturmien ehkäisy ja ensiapu. Yhdistelmäjaksoilla oli osioita useilta alueilta, ja asiakas sai tarpeidensa mukaisesti valita muutaman teemajakson tai päivän noin puolentoista vuoden prosessiksi. Työkuntotutkimus Kokenut kuntoutuskeskuksen työterveyslääkäri valitsi jokaisen hyvinvointiprojektin aloitusjakson osallistujista kyselylomakkeiden perusteella sopivaksi katsomiaan maidontuottajia lyhyeen haastatteluun. Sen yhteydessä tarkennettiin kyselyn tietoja. Samalla arvioitiin alustavasti työkykyä sekä kuntoutuksen, lisäselvitysten ja ajankohtaisten jatkotoimenpiteiden tarvetta. Näiden tietojen perusteella mm. sovittiin yhteydenotosta työterveyshuoltoon. Selvissä tapauksissa laadittiin lausunto kuntoutukseen ja henkilö ohjattiin erikoislääkärikonsultaatioon tai muihin lisätutkimuksiin. Tämän alustavan 66 Kuntoutus 9

5 selvittelyn jälkeen sovittiin ajankohta, jolloin henkilö tulee varsinaiseen, laajempaan työkuntotutkimukseen. Valinnassa työterveyslääkäri painotti oman haastattelunsa lisäksi lomakkeen dikotomisten kysymysten vastauksia, jotka esimerkiksi asteikolla 5 poikkesivat keskiarvosta huonompaan suuntaan. Ensisijaisesti ne koskivat työkykyä, ammatinvaihtosuunnitelmia, uupumuksen astetta ja työkyvyn terveydellisiä rajoituksia. Toiseksi tärkeimpinä hän piti vuoden aikana työssä onnistumista, koulutuksen, ammattitaidon ja luovuuden hyväksikäyttöä työssä, perussairauksia, kuntoliikunnan harrastusta ja työterveyshuollon asiakkuutta. Myös avointen kysymysten vas- Kaavio. Työkuntotutkimuksen prosessi. I Valmistelu. Esitiedot Kutsu ja esitietolomake hyvinvointijaksolle ilmoittautuneelle Esitietolomakkeen palautus kurssisihteerille viikko etukäteen Kurssihteeri tekee koosteen lomakkeen kriittisistä kysymyksistä Kansiointi ja osallistujien nimi- ja osoitelista. Valinta haastatteluun Lääkäri perehtyy esitietoihin 4 vrk ennen jakson alkua esivalinta: terveydentila, työkyky Jakson vetäjä(t) (psykologi, ammatillisen kuntoutuksen ohjaaja tai fysioterapeutti) ja lääkäri yhdessä seuraavana päivänä: osallistujien erityispiirteet valinta lääkärin haastatteluun Lääkäri ilmoitus ajanvaraukseen lääkärin vastaanottoaika Jakson vastuuhenkilö tiedottaa haastateltaville 3. Haastattelu Lääkäri (3 min): työkuntotutkimuksen tarve tai ohjaus omaan hoitoyksikköön (tth, pth) jatkotutkimus ja/tai kuntoutuslausunto/-hakemus Työkuntotutkimuksen tarve + asiakkaan osallistumishalukkuus 4. Tutkimuksen määrittely Lääkäri: laajuus (työryhmän jäsenet) lääkäri, työterveyshoitaja, (työ)fysioterapeutti, psykologi, sosiaalityöntekijä, ammatillisen kuntoutuksen ohjaaja, toimintaterapeutti Lääkäri ja asiakas: kiireellisyys ( 6 kk) Lääkäri: kirjallinen yhteenveto asiakkaalle viikon sisällä Osastosihteeri: asiakirjojen kansiointi Kurssisihteeri: lomakkeiden taltiointi 5. Tutkimuksen ajanvaraukset Kurssisihteeri: sovittujen työntekijöiden ajanvaraus, kutsu tutkittavalle Lääkärin allekirjoittama todistus liitteeksi lomatoimisto (lomittajan saaminen) Kuntoutus 9 67

6 II Toteutus 6. Valmistelu Kurssisihteeri: potilaskansio Työryhmän jäsenille kirjallinen ohjelma ja osallistuvien työntekijöiden lista Asiakkaan saapuminen, kirjautuminen ja ohjaus tulotapaamiseen 7. Tulotapaaminen Työryhmän jäsen: perehdytys ohjelmaan, laitoksen turvaohjeet, tilat, vapaa-ajan ohjelma 8. Yksilölliset tutkimukset Ohjelman mukaiset työryhmän jäsenten yksilölliset keskustelut Laajuus päätetään asiakkaan tarpeiden mukaisesti LAAJA: lääkäri ( t), työterveyshoitaja ( t), psykologi (x,5 t), sosiaalityöntekijä (x,5 t), (työ)fysioterapeutti ( t lihaskunto, liikkuvuus, ergonomia, epäsuora ergometritesti (,5 t), liikuntaohjelman teko ja ohjaus ( t), ekg KESKITASO: lääkäri ( t), työterveyshoitaja ( t), (työ)fysioterapeutti kuten edellä, psykologi tai sosiaalityöntekijä (x,5 t), ekg SUPPEA: lääkäri ( t), työterveyshoitaja (-,5 t), yksi muu em. asiantuntija 9. Muu ohjelma RYHMÄT: mm. liikunta- ja ohjausryhmät YHTEISPALAVERI: työryhmän jäsenten kesken, työryhmä + asiakas tutkimuksen tulokset, jatkosuositukset ja sopiminen kuntoutuskertomuksen jakelusta PALAUTE: työryhmän jäsen + asiakas epäselvät asiat, palautelomake, kirjallinen suostumus kuntoutuskertomuksen jakelusta. Lausunto Työryhmän jäsenet lääkärille Lääkäri asiakkaalle ja tämän määräämälle, muut tarpeelliset lausunnot (mm. SvA, SvB) Lääkärin lausunnot asiakkaalle vk:n kuluessa Seurannasta sopiminen: esim. vuoden kuluttua hyvinvointijaksolla suunnitelmien toteutuminen, uudet jatkosuositukset tarvittaessa taukset vaikuttivat valintoihin. Näitä olivat esimerkiksi alkoholi- ja parisuhdeongelmat sekä pienten lasten hoitouupumus. Valintaa ei yleensä tehty, jos henkilö oli ollut 3 vuoden sisällä kuntoutuksessa. Työkuntotutkimukset tehtiin pääsääntöisesti muutaman kuukauden kuluessa lääkärin haastattelusta. Ajankohdan määrittämisessä otettiin huomioon tutkittavalle sopiva aikataulu ja lääkärin toteama kiireellisyysarvio. Lypsykarjayrittäjän kiireisimpänä kesäaikana tutkimuksia ei kuitenkaan tehty. Työkuntotutkimus oli tiimityötä, jossa lääkäri valitsi tiimin jäsenet tutkittavan tarpeiden 68 Kuntoutus 9

7 mukaisesti. Rakenteeltaan se oli joko laaja, keskilaaja tai suppea, mutta myös täysin asiakkaan tarpeiden mukaisesti räätälöity (kaavio ). Seurantajaksolla työkuntotutkimuksessa olleet kävivät lääkärin haastattelussa, jolloin selvitettiin suositusten toteutuminen ja arvioitiin lisä- ja jatkotutkimustarpeet. Seurantaajankohta oli 3 8 kuukauden kuluttua tutkimuksesta. Keväällä 7, keskimäärin runsas kolme vuotta tutkimuksesta, tehtiin suppea kirjekysely työkuntotutkimukseen osallistuneille. Se keskittyi eri vaiheissa esiin tulleiden keskeisten asioiden kartoitukseen ja suositusten toteutumiseen. Tätä varten asiakkaat allekirjoittivat kirjallisen suostumuksensa saatuaan selvityksen kerätyn tiedon tarkoituksesta, käsittelystä ja salassapidosta. Kaikki hyvinvointihankkeeseen osallistuneet Hankkeeseen osallistui kaikkiaan 37 maidontuottajaa, joilla oli runsas osallistumiskertaa hyvinvointijaksoille ja -päiville eli keskimäärin lähes kolme (,8) kertaa kutakin maidontuottajaa kohti. Osallistujista miehiä oli 47 % (n=75) ja naisia 53 % (n=97). Lähtötilanteessa koko joukon Ikä, v iän keskiarvo oli 46,5 vuotta (6-67) ja mediaani 47 vuotta (kuvio ). 6 7 Ikäryhmistä 4 5-vuotiaat oli suurin, 4 %. 3 vuotta täyttäneitä tai sitä nuorempia oli vain 3 ja yli 6-vuotiaita yhdeksän 5 6 henkilöä. Neljäsosa osallistujista oli kouluttamattomia. Kaikilta ei kuitenkaan saatu 4 5 vastausta koulutustaustasta, vaan 83:n osalta se jäi puutteelliseksi (kuvio ). 6 4 Kuvio. Hyvinvointihanke: asiakkaat ikäryhmittäin, %-osuudet (N=364). Ikä, v % Kuvio. Hyvinvointihanke: osallistujien koulutus (%-osuudet, N=89). Selite: Ei koulutusta, Maa-/metsätalous, 3 Muu ammatillinen, 4 +3 ja 5 Korkeakoulu Koulutustaso % 3 4 5% 5 4 Koulutustaso 3 Kuntoutus 9 69

8 Tyytymättömyys terveydentilaan (6 %) nousi tärkeämmäksi kuin vastaava ongelma työtilanteessa (8 %) tai henkisessä tasapainossa (6 %, kuvio 3). Viidenneksellä työssä jaksamista auttoivat oma tyytyväisyys työn laatuun tai mahdollisuus itse säädellä työmääräänsä ja tehtäviään. Lähes yhtä merkitseviä olivat perheen ja läheisten tuki (6 %) tai harrastukset ja muu vapaa-aika (5 %). Kolmannekselle parasta työssä oli itsenäisyys ja neljäsosalle vaihtelevuus. Työolosuhteet, työaika, työtoverit ja työn taloudellinen kannattavuus merkitsivät vähän. Kolme neljäsosaa maidontuottajista pystyi hyödyntämään ammattitaitoaan työssään hyvin. 68 %:lla terveydentila ei ollenkaan tai merkittävästi rajoittanut työntekoa, mutta useammalla kuin joka kymmenennellä terveydellinen rajoite oli huomattavan suuri (kuvio 4). Vain runsaalla kolmanneksella ei ollut lainkaan hoitoa vaativaa perustautia. Suuri osa perusjoukosta oli vähintään ylipainoisia. Vaikka koko joukon painon keskiarvo oli 78 kg, kehon painoindeksin (BMI) mediaani oli 7. Viimeisen kahden vuoden aikana ennen hyvinvointiprojektin aloittamista sairauslomapäiviä oli vaihtelevasti ja hajonta suuri. Keskiarvo oli 9±65 vrk ja mediaani 9. Maidontuottajat olivat pitäneet edeltävän vuoden aikana lomapäiviä yllättävänkin runsaasti sitovaan työhönsä nähden. Lähes 7 % oli ollut lomalla yli vrk ja vain aniharva 8 vrk tai vähemmän (kuvio 5). Työterveyshuolto oli säännöllisesti järjestetty ja sitä käytetty 65 %:lla ja kokonaan järjestämättä vain 3 %:lla maidontuottajista. Lähes kolme neljästä oli tyytyväisiä perhe-elämään ja parisuhteeseen, mutta useammalla kuin joka kymmenennellä siinä oli Kuvio 3. Tyytyväisyys terveydentilaan, työtilanteeseen ja henkiseen tasapainoon. (N=37; - tyytymätön, + tyytyväinen) 5 + +/ Terveys Työ Tasapaino 7 Kuntoutus 9

9 7 Jatkuva 6 Ajoittain 5 Ei/lievä % % Kuvio 4. Hyvinvointihanke: terveydentilan aiheuttamat rajoitukset työssä, % osallistujista. (N=356) ongelmia. Muissa ihmissuhteissa ongelmia oli viidellä prosentilla. Viidennes oli tyytymätön harrastus- ja vapaa-ajan toiminnan 7 mahdollisuuksiin. Yli puolella kuntoliikunnan harrastus joko kokonaan puuttui tai oli 6 hyvin vähäistä. Aktiivisia ja terveyssuositusten mukaisia liikunnan harrastajia oli vain 5 7 %. Asumistyytyväisyys oli korkea (78 %) 4 ja tyytymättömyyttä oli vähän (4 %). Puolet % oli tyytyväisiä taloudelliseen tilanteeseensa, 3 vain vajaalla 4 %:lla se ei ollut tyydyttävä. Ammatinvaihtoa suunnitteli kolmannes vastanneista. Seuraavan viiden vuoden aikana kuitenkin lähes 6 % suunnitteli panostavansa hyvin paljon tai huomattavasti juuri omaan työhönsä, hyvin vähän tai ei lainkaan joka kymmenes. 8 pv Viidesosa 9 4 pv 5 ei katsonut pv tarvitsevansa kuntoutusta ja lähes kolmannes piti sitä tarpeellisena. Hyvinvointiprosessin toimivuus Hyvinvointijaksot ja -päivät osoittautuivat toimiviksi projektin tavoitteiden ja yksilöiden tarpeiden suuntaisesti. Hankkeen 8 pv 9 4 pv 5 pv Kuvio 5. Hyvinvointihanke: osallistujien lomapäivien lukumäärä edeltävän vuoden aikana. (N=357) toimintamalli ja sisältö on joustanut ja elänyt osana osallistujien arkea, vaikka ongelmakenttä oli hyvin moninainen ja erittäin yksilöllinen. Onnistumista kuvastaa se, että jokainen osallistuja teki käytännössä oman hyvän elämän suunnitelman ja jopa paransi sitä prosessin aikana (kaikkiaan 54 suunnitelmaa). Vertaistuki on vahvistanut uskoa ja uskallusta omaan ammattiin ja työhön. Asiakastyytyväisyyskyselyssä 85 % vastanneista arvioi osallistumisensa tarpeelliseksi oman tulevaisuuden kannalta. Hyvän elämän suunnitelman tavoitteena oli aktivoida maidontuottajia huolehtimaan omasta hyvinvoinnistaan. Niin miehillä kuin naisillakin keskeisimmäksi tavoitteeksi jäi fyysisen kunnon parantaminen ja ylläpitäminen. Seuraavaksi eniten tavoitteita asetettiin elämäntapojen korjaamiseen, henkiseen hyvinvointiin ja työn hallintaan, tässä jär- Kuntoutus 9 7

10 jestyksessä. Naiset pääsivät kaikissa ikäryhmissä paremmin tavoitteisiinsa kuin miehet. Naisilla toteutuivat hyvin etenkin henkisen hyvinvoinnin ja työn hallinnan tavoitteet, ja tätä toivottiin myös hankkeen tavoitesuunnitelmassa. Fyysisen kunnon kehittäminen edellyttää jatkuvuutta ja asennemuutosta. Osuuskunta Pohjolan Maito on tehnyt suuren panostuksen hankkeeseen kokonaisuudessaan ja verkoston rakentamiseksi aivan erikseen. Verkosto on avain hyvinvoinnin kehittymiseen edelleen. Työkuntotutkimus Työkuntotutkimukseen valittiin 37 maidontuottajan perusjoukosta 56 henkilöä (5 %). Näistä kehotusten jälkeen vastasi kolmivuotisseurannan kirjekyselyyn 43 henkilöä (77 %). Kolme vastaajista kielsi antamansa tiedon käytön jatkoarviointia varten, joten lopulliseksi aineistoksi jäi 4, joka kuitenkin edustaa 7 % tutkimuksessa olleista. Näistä 3 (3,5 %) oli miehiä ja 7 (67,5 %) naisia, joten naisten osuus oli selkeästi suurempi kuin hyvinvointiohjelmassa. Tutkimuksen ohjaushetkellä he olivat iältään hiukan nuorempia kuin perusjoukko: keskiarvo oli miehillä 47 vuotta (35 6) ja naisilla 44 (35 6). Ensimmäisellä hyvinvointijaksolla tehdyn valinnan jälkeen tutkittavat ohjautuivat työkuntotutkimukseen keskimäärin 3,5 kuukauden kuluttua, jolloin myös selvitettiin ohjausvaiheen suositusten toteutuminen (kts. kaavio ). Tutkimusjoukon jäsenet olivat työkuntotutkimukseen tullessaan selvästi sairaampia ja uupuneempia ja terveydentila rajoitti työtehtäviä useammin kuin perusjoukkoon kuuluvilla. Kun hyvinvointihankkeen muilla osallistujilla sairauslomien keskiarvo viimeisen kahden vuoden ajalta oli 9±65, tutkimusasiakkailla se oli 5±8. Kun :lla 4:stä ei ollut samalla ajanjaksolla lainkaan sairauslomia ja seitsemällä oli yli 9 vrk viimeisen kahden vuoden aikana, pitkät sairauslomat olivat kasautuneet osalle joukosta. Yhdellä miehistä sairauslomapäiviä oli vuosi, yhdellä puoli vuotta ja kahdella vrk. Naisista kahdella oli pitkä sairauslomajakso (8 ja 5 vrk). Naisista yhdellä oli eläkehakemus vireillä, yhdellä osaeläke ja yhdellä tuotantosuunnan muutos meneillään, kaksi odotti lasta ja yksi oli opiskelemassa sairaanhoitajaksi. Yhdellä oli myös ammattitautiepäily. Kahdella miehellä ja yhtä monella naisella oli masennuslääkitys. Miehistä yksi oli ollut olkaleikkauksessa ja yhdellä oli jatkuvaa hoitoa vaativa krooninen sairaus. Subjektiivista kuntoutustarvetta oli yli kolmanneksella. Lisätietoa kuntoutuksesta ja tutkimuksesta kaipasi yli puolet ja vain yksi ilmoitti, ettei tarvitse kuntoutusta tai tutkimuksia. Ensimmäinen seuranta 3 8 kuukautta tutkimuksesta Ensimmäisessä seurannassa arvioitiin valinnan ja tutkimusprosessin onnistumista. Sen suoritti kuntoutuskeskuksen ylilääkäri strukturoitua seuranta- ja arviointilomaketta käyttäen. Muutoin hän ei toiminut hankkeen lääkärinä. Kiistaton tutkimuksen tarve todettiin 85 %:lla, eli valinta oli onnistunut varsin hyvin. Tutkimuksen sisältö vastasi tarkoin asiakkaan tarpeisiin, joka perustunee siihen, 7 Kuntoutus 9

11 että lopulta lähes 8 % tutkimuksista tehtiin laajoina asiakkaiden moniongelmaisuuden johdosta. Kolmella neljästä havainnot olivat tärkeitä, suositukset merkittäviä ja seuranta tapahtui suunnitelman mukaisesti. Vain neljälle tutkituista ei voitu tehdä konkreettista suunnitelmaa. Puolet työkuntotutkimuksessa olleista ohjattiin arviointikäynnille kuntoutuskeskukseen hyvinvointipäivien yhteydessä. Tutkituista 7:lle laadittiin kuntoutuslausunto Kelalle ja yksi Melalle. Niissä ehdotettiin ASLAK-, TYK- tai muuta kurssijaksoa, elinkeinotukea tai kuntoutustutkimusta. Terveyskeskukseen, pääosin työterveyslääkärille ohjattiin 7 henkilöä (7 miestä ja naista) ja erikoislääkärikonsultaatioon yksi asiakas. Kuntoutuslaitoksella oli merkittävä rooli sekä seurannan järjestäjänä että kuntoutusaloitteen tekijänä. Vaikka tutkittavat olivat varsin yleisesti työterveyshuollon piirissä, kuntoutustarve oli jäänyt tunnistamatta ja osittain sen arvioinnissa oltiin nyt jo myöhässä. Kaikki arviointi- ja seurantakäynnit kuntoutuskeskuksessa toteutuivat suunnitelmien mukaisesti. Osalla kuntoutus oli meneillään, osalle oli tehty päätös ja pieni osa hylätty. Terveyskeskus- ja työterveyshuoltoseurannat toteutuivat vaihtelevasti. Keskimäärin seuranta oli vähäistä sekä palaute niukkaa ja harvinaista. Kuntoutuskeskuksessa aloitettu lääkehoito jatkui. Toinen seuranta 3 vuotta tutkimuksesta Työkuntotutkimuksen kolmen vuoden seurannassa (taulukko ) miehistä 83 % ja naisista 89 % oli työssä. Kahden miehen ja yhden naisen eläkkeelläolo ja yhden naisen sairausloma selittyy pitkäaikaissairaudella ja kirurgista hoitoa vaatineella yläraajan sairaudella. Työkyvyn ja terveydentilan kehitys on naisilla myönteisempi kuin miehillä. Runsas puolet arvioi olevansa työssä kahden vuoden kuluttua. Sairaalloisuus ja siitä johtuva terveydentilan heikkeneminen, uupumus ja masennus yhdessä EU-prosessien kanssa selitti tätä näköalattomuutta. Tälle ryhmälle kuntoutustoimenpiteetkin olivat myöhässä ja johtivat usein hylkäyspäätöksiin. Harrastustoiminnan lisääntyminen näkyy erityisesti naisten yleisen aktivoitumisen osana. Erittäin tärkeänä tuloksena on pidettävä sitä, että lähes kaikilla on nyt voimassa oleva työterveyshuoltosopimus. Sen perusteella olisi toivottavaa, että yhä useampi maidontuottaja otettaisiin työterveyshuollon aktiiviseen seurantaan ja viiveettömään sairauksien tutkimukseen ja hoitoon. Kahdella kolmasosalla emännistä kuntoutus on toteutunut suunnitelmien mukaisesti, mutta miehistä vain viidenneksellä ja näillä hylkäyspäätöksetkin ovat yleisiä. Toisaalta huomattavalla osalla hyvinvointihanke oli jatkunut ja toimi ilmeisen hyvänä, joillakin ehkä riittävänä tukiverkoston osana. Kuntoutus 9 73

12 Taulukko. Työkuntotutkimuksen keskimäärin kolmen vuoden seuranta (N=4). Tilanne Miehet (n) Naiset (n) Työtilanne Työssä Sairaslomalla Eläkkeellä Muu tilanne Työkyvyn kehitys Säilynyt ennallaan Parantunut Heikentynyt Työssä v kuluttua Kyllä Epävarma Ei Oma terveys Erinomainen Varsin hyvä/hyvä Tyydyttävä Huono Terveydentilan kehitys v Paljon/jnkv parempi Ennallaan Jnkv/paljon huonompi Terveysrajoite työssä Ei lainkaan Yksittäisissä tehtävissä Ponnistuksissa Raskaissa töissä Aikaa itselle Loma Liikunta Matkailu Oma harrastus Useita Työterveyshuoltosopimus On Aikomus Ei Kuntoutuksen toteutuminen Suunnitelman mukaisesti Hylätty (Kela, Mela) Seuranta osana hv-hanketta (83%) 6 (8%) 6 7 (54%) (9%) 3 (3%) 5 (38%) (77%) 4 (89%) 3 7 (6%) 7 6 (59%) (93%) 6 (59%) 4 (5%) 7 (63%) 74 Kuntoutus 9

13 Johtopäätökset Maidontuottajien hyvinvointiprojekti perustui maidontuottajien, maidonjalostajan, kuntoutuskeskuksen, TE-keskuksen ja asiantuntijoiden väliseen tiiviiseen yhteistyöhön. Se on tuottanut ihmisläheisen, ihmisen tarpeista lähtevän, joustavan ja verkostoituvan palvelukokonaisuuden, jonka toimivuutta on nyt voitu testata. Useimmat tähän mennessä esitetyt tyky-hankkeet ovat keskittyneet johonkin yksittäiseen asiaan, kuten fyysisen kunnon rakentamiseen, jaksamisen edistämiseen tai joihinkin työn osa-alueisiin. Tässä hankkeessa ne muodostivat kokonaisuuden, jonka hoitamiseksi asiakkaalla oli mahdollisuus valita omat palikkansa 4:sta eri työmallista. Asiakas oli todellinen aktori ja asiantuntijat hänen ympärillään tutorin roolissa. Perusteellinen selvitys kohderyhmien tarpeista toimi hyvin alustavana toiminnan sisällön määrittäjänä, jonka kanssa sovussa kulkivat kuitenkin yksittäisen asiakkaan erilaiset tarpeet ja elämisen ehdot. Hyvinvointijaksot ja -päivät sekä Pohjolan Maidon neuvojien ja asiakastyöntekijöiden tukijärjestelmä ovat nyt valmiita toimintamalleja tyky-toiminnan ytimessä. Työtä on kuitenkin tehtävä, että tuottajat ja erityisesti isännät saataisiin ajoissa etsimään keinoja hyvinvointinsa säilyttämiseksi ja parantamiseksi. Emännät aktivoituivat tässä hankkeessa varsin hyvin ja laajasti, mikä näkyy kolmivuotisseurannassa erityisen selvästi. Tuki- ja liikuntaelinsairaudet ovat yleisimpia kaikilla maataloustyötä tekevillä ja erikoisesti keski-ikäisillä emännillä. Yhteys työssä uupumiseen ja huomattavaan ylipainoon on ilmeinen. Ehkäisyyn, viiveettömään hoitoon ja kuntoutukseen on panostettava laaja-alaisesti, ei yhden asian liikkeellä (Kivistö ym. 4, Korhonen 4). Korjausviritykset olivat osa koko hyvinvointihanketta. Vaikka tässä hankkeessa noin 4 % Pohjolan Maidon tuottajista osallistui tyky-toimintaan, se on kuitenkin vasta valtakunnallista keskitasoa, joten toiminta kaipaa jatkoa ja sille on nyt perusta luotu. Joissakin tapauksessa sekä isäntä että emäntä ovat olleet intervention tarpeessa. EU:n maatalouspolitiikan seuraukset muun työn ohessa aiheuttavat väsymystä ja uupumusta, jota parisuhdeongelmat, ongelmat sukulaissuhteissa, pienet lapset ja vajaakuntoisuus siivittävät (Karttunen 3). Tässä hankkeessa kolmannes maidontuottajista on harkinnut ammatinvaihtoa, joka heijastanee enimmäkseen epävarmuutta tulevaisuudesta. Sen korjaaminen kaipaa peruselinkeinoa tervehdyttävää sosiaali- ja työvoimapolitiikkaa. Maidontuottajien hyvinvointiprojekti on antanut mahdollisuuden seuloa työkykyongelmia. Kohderyhmän työmotivaatio on hyvä, jopa niin, että työssä sinnitellään vajaakuntoisuuteen saakka (Saarelainen & Virtanen 4). Se heijastuu myös tässä aineistossa. Työkuntotutkimukseen valikoitui sellaisia tuottajia, joilla oli takanaan jo pitkiä sairauslomajaksoja ilman, että työterveyshuollossa olisi siihen kiinnitetty huomiota. Monissa kunnissa työterveyshuoltopalvelujen saatavuus ei ollut resurssipulan johdosta riittävä ja sen vuoksi yhteys ja yhteistyö jäi ohueksi. Tilakäyntejä tehtiin samasta syystä sattumanvaraisesti ja kuntien välillä oli suuria eroja. Vuoden 5 alusta voimaan tulleet lait maatalousyrittäjien eläkelain ja tapaturmavakuutuslain muuttamisesta säätävät Melan tehtävistä työterveyshuollon to- Kuntoutus 9 75

14 teuttamisessa. Käytännössä Melan panostus kasvaa ja sinne perustetaan mm. tilakäyntirekisteri (Siitonen 4). Valtakunnallisesti hieman yli 4 %, alle 4 maatalousyrittäjää kuuluu järjestetyn työterveyshuollon piiriin. Osa Kelan tähän tarkoitukseen varatuista varoista jää käyttämättä, sillä se on varautunut maksamaan nykyisen vuosittaisen,9 miljoonan euron asemesta yli kaksinkertaisen summan. Vuoden 6 alusta lukien työterveyshuoltoon kuuluu myös sairaanhoito. Maatalousyrittäjän oma osuus työterveyshuollon maksuista oli vuonna 5 vain 4 euroa vuodessa. Ilmeisesti Pohjolan Maito on jo kampanjoinut alueensa lypsykarjatilojen työterveyshuoltoja, koska hyvinvointihankkeen koko joukolla sen käyttö oli selvästi yli maan keskiarvon. Projekti on vaikuttanut samaan suuntaa, sillä työkuntotutkimukseen osallistuneista lähes kaikilla on työterveyshuoltosopimus. Kyselylomake toimi hyvin yhdessä lyhyen haastattelun kanssa kuntoutustarpeen arvioinnissa. Vain muutamalla asiakkaalla ei lopullisessa työkuntotutkimuksessa todettu kuntoutustarvetta. Nuorimmilla, 3 45-vuotiailla tutkimus ajoittui sopivasti ja kuntoutustarve havaittiin ajoissa vuotiaiden osalta tutkimus oli jo useasti myöhässä ja kysymys oli pyrkimyksestä lievittää vaurioita ja oppia elämään niiden kanssa. Ketään ei kuitenkaan suositeltu eläkkeelle ja vain kahdelle miehelle ja naiselle kirjoitettiin lyhyehkö sairausloma. Maidontuottajien kynnys hakeutua lääkäriin todettiin korkeaksi ja siksi ajauduttiin ongelmatilanteeseen. Tätä ei helpottanut, että lomitusapua on joissakin kunnissa vaikea saada. Paikallisista olosuhteista johtuen työkuntotutkimukseen ohjattiin niitä maidontuottajia, joilla olisi ollut vaikeuksia viedä asioita eteenpäin työterveyshuollon kautta. Ohjaus työkuntotutkimuksesta kuntoutukseen ja muihin palveluihin toimi varsin hyvin. Asiantuntemus oli riittävä siksikin, että valtaosa kuntoutuslausunnon suosituksista toteutui Kelassa, joskin isäntien hylkyprosentti oli ehkä juuri moniongelmaisuudesta johtuen korkea. Koska maidontuottajilla oli tutkimukseen liittyen mahdollisuus jatkaa hyvinvointijaksoilla ja -päivillä, kuntoutuslaitoksen osuus seurannasta tuli hyvin merkittäväksi. Sen sijaan Mela toimii muiden työeläkelaitosten tavoin ja sen osuus suositusten toteutumisessa oli merkityksetön. Työkuntotutkimus oli vahvasti pilottihankkeen luonteinen. Se näyttäisi muodostavan perustan jatkokehittelylle. Nyt havaitun vahvasti asiakkaan tarpeista lähtevän, joustavan, lyhytkestoisen, yhteistyöpohjaisen ja taloudellisen mallin kautta voidaan päätyä muidenkin ammattiryhmien kuntoutus- ja muiden palvelutarpeiden arvioinnin toimiviin käytäntöihin (Korhonen ). On merkittävää ja todella valitettavaa, että tässäkin hankkeessa kuntoutustarpeen selvityksessä oltiin osittain auttamattoman myöhässä, vaikka kysymyksessä oli työterveyshuoltolain mukainen tyky-toiminta. Kela järjesti vuonna 7 koko valtakunnassa vain 4 kuntoutustarveselitystä ja 85 laajaa kuntoutustutkimusta. Niiden määrä on viime vuosina laskenut, koska edellisten hakemuksista hylättiin joka viides, jälkimmäisten 35 % (Kelan kuntoutustilasto 8). Asiakasmäärät ja järjestämiskäytännöt eivät ole missään suhteessa tämän päivän työelämässä olevien tarpeisiin nähden, joten uusia 76 Kuntoutus 9

15 käyttökelpoisia välineitä tarvitaan. Tyky-toiminta on useimpien työntekijöiden saavuttama etu. Kansalliset hyvinvointiohjelmat, työterveyshuollon hyvät käytännöt ja kuntoutuksen tieteelliset näytöt viittaavat kuntoutustarpeen varhaisen toteamisen tarpeeseen. Tyky- ja tyhytoimintoja on tarpeen kehittää tässä samassa hengessä. Paavo Rissanen, lääkintöneuvos, fysiatrian erikoislääkäri, kuntoutuksen ja musiikkilääketieteen erityispätevyys. Marita Korhonen, THM, kehittämisjohtaja, Rokua-konserni. Heikki Laitinen, LL, fysiatrian erikoislääkäri, Oulun kaupunki, työterveyshuolto. Kirjallisuus Aalto A-M, Aro S, Aro A.R., Mähönen M (995) RAND 36-Item Health Survey,. Suomenkielinen versio terveyteen liittyvän elämänlaadun kyselystä (RAND SF-36). Stakes, Helsinki Karttunen J (3) Maidontuottajan työ, työkyky ja vapaa-aika. Työtehoseuran julkaisuja 389, Helsinki Kelan kuntoutustilasto 7 (8). Kansaneläkelaitos, Tilastoryhmä. Suomen virallinen tilasto, Sosiaaliturva 8, Helsinki Kivistö S, Joensuu M, Jouttimäki L (4) Varhaiset toimet ammatillisen työkyvyn kuntoutuksessa. Työterveyslääkäri 4, Korhonen M () Yrittäjän tyky on tiiviisti sidoksissa yrityksen toimintaan. Teoksessa Viimeinen tykykirja?, Paso E, Mäkitalo J & Palonen J (toim.), Merikoski & Tapiola, Kokkola, -7 Korhonen M (4) Työhyvinvointia & tulosta työtä kehittämällä. Ranuan pienyritysten työnkehittämishanke -. Tykes, Helsinki Mäittälä J (toim.) (6) Työterveyttä maatiloille. Asiakastiedote 6-7. Työterveyslaitos, Maatalousyrittäjien työterveyshuollon keskusyksikkö, Helsinki Rissanen Päivi (toim.) (6) Työterveys ja maatalous Suomessa 4. Maatalousympäristön terveydelliset riskit ja niihin vaikuttaminen. Työterveyslaitos, Helsinki Saarelainen R & Virtanen M (4) Sinnillä sitkutellen. Maatalousyrittäjän työ ja työkyvyn tukeminen. Oulun seudun ammattikorkeakoulu, Oulu Siitonen T (4) Melan tuki työterveyshuollolle kasvaa. Asiakastiedote, Työterveyslaitos, Maatalousyrittäjien työterveyshuollon keskusyksikkö, Helsinki Tiusanen M () Voimavarat työssä - kysely työkyvyn ja jaksamisen seurannassa. Työterveyslääkäri, Tiusanen M, Litovaara A, Kataja J, Huurros R (998) Voimavarat työssä opas. Impulssiinstituutti, Turku Kuntoutus 9 77