Raimo Flink EKOPUUTARHURI. Suomalaisten keksijöiden uusimpia ideoita, keksintöjä ja innovaatiota

Transkriptio

1 Raimo Flink EKOPUUTARHURI Suomalaisten keksijöiden uusimpia ideoita, keksintöjä ja innovaatiota

2 Suomen tietokirjailijat ry:n tukema teos Ekopuutarhuri Raimo Flink Kuvat: R. Flink Kansikuva: Lena Vahtera Ulkoasu: R. Penttinen Kustantaja: Mediapinta, 2011 ISBN

3 Sisältö Lukijalle KASVUTEKIJÄT...9 Vesi...9 Lämpö ja valo...10 Kevyt kasvihuone Happamuus Lannoitus KASVINSUOJELU...13 Haittaeläimet Kasvitaudit KASVIPENKIT...16 Matalat kasvipenkit Syvät kasvipenkit...17 Porraspenkit PUUTARHAN HOITOTYÖT...19 Hoitoleikkaukset Oksatuet Taimituet Köynnöstuet Silmukkakepit...22 Terästuet Työkalut SADONKORJUU...27 Maakellarit...28 Pakastaminen Kuivaaminen PIHARAKENTEITA...32 Sadevesiallas Uima-allas...32 Allasveden puhdistus...35 Testitulokset:...35 PALIKKA -allas Niksibetoni -ideoita VESIHUOLTO...38 Kaivo Lämminvesi Jätevesiasetus Maasuodatin

4 Harmaavesipuhdistamo Testitulokset Saunavedet...42 Alipainekäymälä ENERGIAHUOLTO...43 Takat...43 Aurinkokeräin Aurinkogrilli...45 Solar-sauna Tuuliturbiinit KOMPOSTOINTI...48 Naturalli-kompostori Possu-mökkikompostori HUUSSIKÄYMÄLÄT...51 Best45-mökkihuussi Tornihuussi Best140 -mökkihuussi Best240-omakotihuussi Jälkikompostointi Porraskompostori LASTEN LEIKKIVÄLINEET...54 Hiekkalaatikon suoja Niksibetoniponi ja puutarhan polut Kivileikkimökki Tornimökki...55 Köysirata...56 Köysisilta ja ritsarata Tampereen rakennustori...57 Vaari kolmevuotiaan Vilman kuvaamana 6

5 Lukijalle Menneillä sukupolvilla oli usein unelmana oma mökki ja perunamaa. Kaupunkilaistuneelle sukupolvelle se ei enää riitä, mutta vanhemmalla sukupolvella juuret ovat vielä maalla. Kaipaus luonnon keskelle purkautuu omakoti- ja rivitalojen puutarhoissa tai hankitaan mökkejä maalta. Tämän kirjan tarkoituksena on esitellä suomalaisten keksijöiden uusimpia keksintöjä pihan rakentamisesta ja puutarhanhoidosta kiinnostuneille viherpeukaloille. Kirjan keksintöjä saa soveltaa vapaasti omaan käyttöön, mutta myynnissä olevia keksintöjä eli innovaatiota ei ehkä kannata tehdä itse, koska sarjatuotannossa niiden hinta tulee edullisemmaksi. Tarkista siksi hinta ja saatavuus Internetin www-osoitteesta, joka esiintyy jokaisen keksinnön yhteydessä. Yritän kertoa arkailematta myös epäonnistumisista, joita olen kokenut tämän harrastuksen yhteydessä. Kansan urbanisoitumisesta huolimatta toivon tämän kirjan löytävän lukijansa, koska omakotiasukkaiden ja mökkiläisten lisäksi ns. kaupunkiviljely tekee tuloaan Suomeen. Se tarkoittaa, että tulevaisuudessa hyötykasveja viljellään paitsi parvekkeilla, myös kerrostalojen sisäpihoilla ja puistoissa. Näin lapset oppivat ymmärtämään, mistä ruoka oikeasti tulee. Käytän tekstissä monikon ensimmäistä persoonaa, kun tarkoitan itseni lisäksi vaimoani Tuulaa, lapset ja lapsenlapset on mainittu etunimillä. Nuorin lapsenlapsemme on kolmevuotias Sanni, jonka sanallisia oivalluksia olen eniten ripotellut sopiviin asiayhteyksiin. Seuraava esimerkki kertoo vaarin ammatista. Sanni leikki muovieläimillä ja halusi äidin tekevän niille hatut. Äiti selitti. En minä osaa, keksitään jotakin muuta. Tähän Sanni tuhahti närkästyneenä. Äiti, et sinä keksi, vaari keksii. Raimo Flink Keksijä, tietokirjailija, vaari 7

6 8

7 1. KASVUTEKIJÄT Ihmiskunnan elintaso nousi huomattavasti, kun metsästäjä-keräilijät kesyttivät ensimmäiset kotieläimet. Ne takasivat proteiinipitoisen lihan saannin, joten ihmisyhteisöt kasvoivat vaeltaviksi paimentolaisheimoiksi. Maanviljelyksen keksiminen takasi vielä varmemmin ruuan saannin, joten heimot pysähtyivät paikoilleen ja muodostivat suuria kyliä. Vasta auran keksiminen nosti ruuan tuotantoa ratkaisevasti ja räjäytti ihmiskunnan hillittömään kasvuun. Sen seurauksena ihmisiä nääntyy kehitysmaissa joukoittain nälkään ja tauteihin. Samaan aikaan länsimaiden väestö kärsii liikalihavuudesta ja sen tuomista sairauksista. Vesi. Suomessa sataa keskimäärin 500 mm vuodessa ja se riittää yleensä joitakin poikkeuskesiä lukuun ottamatta. Makean veden puute on kuitenkin maailmanlaajuisesti yleisempää kuin liika vesi, vaikka rankkasateet tulvineen pääsevätkin usein otsikoihin. Nykytekniikalla saadaan vesitaloutta säätelemällä viljelymaata jopa autiomaasta porakaivojen ja patojen avulla tai varastoimalla vettä altaisiin kuivuuden varalta. Näistäkin keinoista on aiheutunut eräitä ongelmia. Pohjavedet ovat laskeneet, patoaltaat saastuneet ja maa suolaantunut. Liika laiduntaminen on osaltaan pahentanut tilannetta jo ennestään kuivilla alueilla. Aikanaan viljelykelpoisesta maasta tuli pulaa, joten viljelyyn otettiin myös jyrkkiä vuorten rinteitä. Näissä ongelmaksi muodostui sadeveden nopea valuminen alas. Onneksi meillä on tuhansia järviä, joiden kunnosta meidän on pidettävä entistä parempaa huolta. Mökkitonttimme rajalla olevan puron vesi kelpaa vain uimiseen ja kasvipenkkien kasteluun. Porraspenkit hidastivat veden valumista. Porraspenkkejä vuoren rinteessä Madeiralla, kuva 1. Vaari sai purosta pari pientä haukea katiskalla. Sanni leikki kaloilla sadevesialtaassa ja yritti saada niitä käteensä. Kerran suurin hauki loikkasi pois altaasta ja sen kuono osui Sannin sormeen. Hauki nappasi sormesta, hän parahti. Itkuhan siitä tuli, ja laastari laitettiin, vaikka sormessa ei näkynyt kuin pientä punoitusta. 9

8 Lämpö ja valo. Maapallolta löytyy sekä kylmiä että kuumia kasvuympäristöjä. Saharan autiomaata Punaisen meren rannalla, kuva 2. Kasvukauden pituuden eli lämpösumman perusteella Suomi on jaettu eri vyöhykkeisiin. Tärkeintä on suosia karaistuneita kotimaisia kasveja. Joskus kannattaa valita jopa hieman kylmempi kasvupaikka esimerkiksi omenapuille tai mustaherukoille. Silloin kukinta myöhästyy ja kukat saattavat säästyä kevään viimeisiltä yöpakkasilta. Veden lisäksi lämpö ja valo ovat tärkeitä kasvutekijöitä. Suomen pohjoisen sijainnin vuoksi lämmön puute on avomaaviljelyssä usein määräävin minimitekijä. Kun maanviljelys yleistyi pohjoisessa, huomattiin ilmeisesti aika pian, että tietyt kasvit viihtyivät paremmin paksussa multapenkissä kuin tasamaalla. Syväjuuriset kasvit hyötyivät paksummasta multakerroksesta ja toiset sen antamasta lämmöstä. Yksinkertaisin keino oli aurata maa multapenkeiksi. Yleisintä multapenkin käyttö lienee nykyisin perunan ja porkkanan viljelyssä. Multapenkin paksuus vaikuttaa porkkanoiden kasvuun, kuva 3. 10

9 Paikallisen lämpötilan ja valon määrään voidaan vaikuttaa valitsemalla kasveille aurinkoinen kasvupaikka etelärinteestä tai avoimelta tasamaalta. Myös etelän puoleiset seinustat ovat lämpimiä, jos varjostavia puita ei ole lähellä. Tällöin puhutaan hyvästä mikroilmastosta, johon saattaa vaikuttaa myös maalaji, koska savi on kylmää ja hiekka lämmintä. Lisää lämpöä saadaan mm. mansikkamaalle kattamalla multapenkit mustalla muovilla. Kevyt kasvihuone. Lämmittämätön eli kylmä kasvihuone jatkaa kasvukautta useilla viikoilla, koska samalla poistuu tuulen jäähdyttävä vaikutus. Keväällä 2010 sain oivalluksen ja tein kasvihuoneen sinkitystä aitaverkosta ja pakkausmuovikalvosta. Tämän kevytkasvihuoneen tarvikkeet maksoivat noin 100 euroa. Istutin huhtikuussa kolme viinirypäleen ja kaksi kurkun tainta. Katon kateharson kiinnitin pyykkipojilla. Oviaukon harso on pidettävä ajoittain auki, että pölyttäjähyönteiset pääsevät sisään. Aurinkoisina päivinä kasvihuoneen lämpötila nousi noin 10 astetta yli ulkolämpötilan, mutta ei koskaan sen yli. Näin ollen valvontaa vaativia kattoluukkuja ei tarvittu. Viinirypäleiden taimet kasvoivat heti ensimmäisenä kesänä kattoon saakka. Kurkkuja tuli kaksi ämpärillistä, kuva 4. Vaari oli juuri kerännyt kurkut kasvihuoneesta ja oli sulkemassa oviaukkoa harsolla. Sanni halusi välttämättä sulkea oviaukon itse. Vaari suostui ja Sanni kiinnitti harson kuudella pyykkipojalla ja jäi tutkimaan tulosta. - Tähän jäi nyt jotakin vikaa, Sanni tuumi. Sitten hän korjasi pyykkipojan paikkaa, joka oli jäänyt liian lähelle toista. 11

10 Kasvuhuone syksyllä, kuva 5. Katon harso on poistettava talveksi lumikuorman vuoksi, kuva 6. Happamuus. Maan happamuutta mitataan ph-arvolla Hapan maa on alle 7 ja emäksinen yli 7. Suomen maaperä on pääasiassa hapanta, joten se tarvitsee ensin runsaan peruskalkituksen ja sen jälkeen ylläpitokalkituksen muutaman vuoden välein. Myös puun tuhka kalkitsee, mutta nopealiukoisena sitä pitää lisätä joka vuosi. Kotitarveviljelijän on syytä opiskella, mitkä kasvit sietävät hapanta ja mitkä tarvitsevat emäksistä maata. Yleisimmät hapanta maata suosivat kasvit ovat mansikka, peruna, punajuuri ja alppiruusu. Muut kasvit sietävät yleensä lievää happamuutta, mutta viihtyvät mieluummin neutraalissa tai hieman emäksisessä maassa. Lannoitus. Kasvien lannoitusta luullaan yleisesti tärkeimmäksi kasvutekijäksi. Lannoituskaan ei auta, jos edellä mainittu mikroilmasto on huono. Kemialliset lannoitteet sisältävät pääasiassa typpeä (N), fosforia (N) ja kaliumia (K) helppoliukoisessa muodossa. Lannoitteita käytettiin ennen varmuuden vuoksi riittävästi, josta seurasi ylijäämäravinteiden huuhtoutuminen pohjavesiin ja vesistöihin. Huuhtoutuminen vain nopeutui, kun peltojen humus väheni tehoviljelyn seurauksena. Oli täysin unohdettu, että ennen kemiallisia lannoitteita isovanhemmat hoitivat peltojen humusta ajamalla hiekkamaihin suomutaa ja savimailla hiekkaa. Kaikki karjanlanta ja ihmisten käymäläjäte palautui peltoon lantakompostin kautta. Vihantalannoituskin oli jo keksitty, koska kompostiin lisättiin kuusenhavusilppua. Ennen sotia maatalous oli siis luomuviljelyä. Kotitarveviljelyssä riittää oma puutarhakomposti ja karjanlanta, koska sitä saa nykyisin säkitettynä puutarhaliikkeistä. Takkojen ja saunanpesien tuhka kalkitsee ja antaa maahan hivenaineita. Pitää vain välttää muovien ja maalattujen lautojen ym. roskien polttamista. Kerran kymmenessä vuodessa saattaa olla hyvä lisätä kasvimaahan hivenainerakeita, joissa on kymmenen tärkeintä mineraalia. Esimerkiksi punajuuret ja lantut halkeilevat boorin puutteessa. Kompostimullasta kerrotaan lisää kompostoinnin yhteydessä ja käymäläjätteiden hyötykäytöstä kuivakäymälöiden yhteydessä. 12

11 2. KASVINSUOJELU Haittaeläimet. Tehoviljelyssä haittaeläinten torjunta perustuu edelleen kemiallisiin myrkkyihin, mutta kaikkein myrkyllisimmät on poistettu myynnistä. Esimerkiksi Rachel Carsonin The Silent Spring (Äänetön kevät) julkaisu 1962 sai aikaan, että DDT:n käyttö kiellettiin länsimaissa. Valitettavasti sitä käytetään edelleen kehitysmaissa. Uusia myrkkyjä kuitenkin kehitetään jatkuvasti, koska hyönteiset tulevat entisille immuuneiksi. Tämä on johtanut kehityksen kierteeseen, jonka loppua ei ole näkyvissä. Luonnonmukaisessa viljelyssä ei saa käyttää kemiallisia myrkkyjä, vaan luontoperäisiä torjunta-aineita tai mekaanisia rikkakasvien torjuntakeinoja. Pyretriini katsotaan luonnonmukaiseksi torjunta-aineeksi, koska sen myrkky on eräästä kukasta peräisin ja hajoaa nopeasti vaarattomaksi. Kasvihuoneissa tuhohyönteisten torjuntaan käytetään niiden omia vihollisia. Petopunkit syövät vihannespunkkeja, kirvasääsket ja leppäkertut tappavat lehtikirvoja ja eräät ankeroiset tappavat mm. kaalikärpäsen toukkia. Kotitarveviljelyssä riittää yleensä pyretriini ja tuhka. Tuhkaa on aina saatavilla ja se tehoaa etenkin kirvoihin. Hyönteisiä voidaan torjua myös mekaanisesti suojaharsolla ja liima-ansoilla. Harson käyttö on aivan välttämätöntä porkkanakempin ja -kärpäsen torjunnassa. Harso on helppo kiinnittää kasvipenkin reunoihin pyykkipojilla, kuva 7. Nuoret hedelmäpuut on suojattava joka syksy myyriltä, jäniksiltä ja hirvieläimiltä verkkoaidoilla tai runkosuojilla. Muoviset ja kierrettävät runkosuojat sopivat taimille ja mm. karhunvatukalle. Paksurunkoisille puille käy pienisilmäinen katiskaverkko. Runkosuojien vuoksi kannattaa ostaa taimia, joissa oksat alkavat mahdollisimman ylhäältä. Luonnonmukaisessa viljelyssä käytetään myös voimakashajuisia harhautuskasveja. Esimerkiksi sipulin tai samettikukkien teho porkkanarivien väleissä on antanut ristiriitaisia tuloksia. Nuorin lapsemme Sanna oli esikouluikäinen. Menimme mökille ja mietin ääneen, mihin laittaisin juuri ostamani laastaripakkauksen. Sanna katseli minua ja sanoi. - Isi, etsitkö sitä sairastamislaatikkoa? Sanna tarkoitti lääkekaappia, jonka oli nähnyt kotona. 13

12 Kuorensuojien laittoa helpottaa, jos leikkaa alimmat oksat pois, kuva 8a. Kuorensuojat karhunvatukalla, kuva 8b Tuhohyönteisten torjunnassa kannattaa muistaa myös linnunpöntöt. Avopönttö sopii mm. västäräkille ja harmaasiepolle. Kokeilin myös niksibetonista linnunpönttöä. Etanoiden torjuntaan erikoistuneelle siilille kannattaa tehdä talvipesä laudoista tai niksibetonista. Avopönttö, kuva 9. Pönttö kuusitiaiselle, kuva 10. Siilin talvipesä, kuva 11.. Sanni oli hoidossa mökillä. Vaari halusi näyttää Sannille katajassa olevan punakylkirastaan pesän. Vaari nosti Sannin niin ylös, että tämän pää nousi pesän yläpuolelle. Montako munaa siellä on? vaari kysyi. Yksi, kaksi viisi, Sanni laski. Vaari laski Sannin alas ja ällistyi, kun näki tytön kädessä sinisen munan. Onneksi muna ei mennyt rikki, vaan palautettiin pesään. Kasvitaudit. Luonnonkasveilla on viljelykasveja vähemmän tauteja, koska hajasijoitus suojelee niitä suurilta massatuhoilta. Myös vuosituhansia vaikuttanut geenimuuntelu on valinnut parhaiten tauteja kestävät kannat. Vilma, Pauli ja niitty, kuva

13 Vuoroviljely on hyötykasveille tehokas keino kasvitautien torjunnassa. Tauteja voi torjua myös hankkimalla tarkastettuja ja tautivapaita taimia sekä hävittämällä tautiset kasvit. Niin ikään kasvutekijöistä huolehtiminen torjuu useimmat taudit. Käytännössä harrasteviljelijällä ei ole aikaa eikä tarvetta ammattimaiseen toimintaan. Lienee parasta hyväksyä pienet omenarupivauriot ja polttaa muumiotaudin pilaamat omenat. Marjapensaiden säännöllinen leikkaaminen ilmaviksi estää osaltaan kasvitautien syntyä. Peltokortteen ja nokkosuutteen väitetään myös torjuvan kasvitauteja. Pitäviä todisteita tästä ei ole, mutta tuskin niistä haittaakaan on. Möhöjuuri on ikävä kasvitauti, jonka sain tontille lantakuorman mukana. Tauti haittaa ristikukkaisten kasvien viljelyä vuosikymmeniä. Tämä koskee erityisesti lantun ja kaalien viljelyä. Taudin haittoja voi lieventää runsaalla kalkituksella tai lopettamalla ristikukkaisten kasvien kasvatus noin kymmeneksi vuodeksi. 15

14 3. KASVIPENKIT Matalat kasvipenkit. Multapenkin kehys erottaa kukat ja hyötykasvit tehokkaasti puutarhan käytävistä tai ympäröivästä luonnosta. Näin syntyneessä kasvipenkissä rikkakasvien kitkeminen vähenee. Myös lannoitteet ja kasteluvedet pysyvät penkeissä. Kasvipenkkien rakentamisessa voidaan käyttää monia materiaaleja. Hakatut kivipalkit ja reunakivet ovat kestäviä, mutta kovin arvokkaita. Lankuista tehty kasvipenkki saattaa kestää jopa 20 vuotta. Uudenaikainen Naturalli-puumaton korkeus on 30 cm ja halkaisija cm. Pellistä tehty penkki kestää märkyyttä, joten se sopii erityisen hyvin märkään ja saviseen maahan. Peltipenkin sopiva korkeus on 35 cm, josta 5 cm upotetaan maan sisälle. Lankkupenkki, kuva 13. Naturalli-kasvipenkki, kuva 14. Naturalli-penkki ja valkosipulit, kuva 15. Mustaherukat peltipenkeissä, kuva

15 Syvät kasvipenkit. Syväjuurisille hyötykasveille ruokamullan paksuuden pitää olla jopa 50 cm. Ensimmäisen syvän kasvipenkin tein jo 30 vuotta sitten 60 cm korkeasta peltilevystä. Penkin karua ulkonäköä paransin pystylaudoilla, jotka kiinnitin peltiin ruostumattomilla ruuveilla. Vanhimmat penkit ovat kestäneet jo yli 20 vuotta. Kaupallinen Naturalli- puukehä on kuitenkin niin edullinen ja helppo koota, että em. työ ei enää kannata. Naturallin puinen rakenne vaatii kuitenkin suojauksen sisäpuolelle. Tähän sopii luja rakennusmuovi tai vanha pressu, joka leikataan paloiksi ja ammutaan kehään nitojalla. Asennusohjeessa Naturallin alle suositellaan sepeliä, joka hidastaa alareunan lahoamista. Koska halusin vielä pitkäikäisemmän rakenteen, kiinnitin kehän sisäpuolelle 15 cm leveän peltilevyn ruostumattomilla ruuveilla. Peltijalusta pitää kasvipenkin irti maasta ja estää alareunan lahoamisen. Naturallin voi asentaa maapohjalle, mutta jos penkin lähellä on puita, sen alle kannattaa laittaa juurimatto. Korkealla kasvipenkillä on monia etuja. Hoitotyöt voi tehdä pystyasennossa, lämpötalous paranee, myyrät ja hiiret pysyvät poissa eikä kasteluvesi valu hukkaan. Lisätietoja: Syvä kasvipenkki ja punajuuret, Naturalli-kasvipenkin peltijalusta ja kuva 17. sisäpuolen pressusuojaus, kuva 18. Sanni tutki mökillä sinisiä kukkia. Vaari selitti, että ne ovat kissankelloja. - Herättävätkö ne kissat päiväunilta? - Kai ne herättävät, vaari myönteli. Hetken päästä Sanni osoitti keltaisia kukkia ja sanoi: - Ja nuo ovat koirankelloja. 17

16 Porraspenkit. Rinteet ja luiskat ovat vaikeasti hoidettavia ja siksi rikkakasvien valtaamia. Kesämökillä harkitsin hetken pensaiden istuttamista etupihan luiskaan, mutta se olisi näyttänyt aika yksioikoiselta vaihtoehdolta. Perinteisen tukimuurin rakentaminen olisi vaatinut syvälle kaivetun betoniperustuksen ja raskaita kivi- tai betonielementtejä. Niinpä suunnittelin kevytrakenteisen, mutta kestävän porraspenkin Muovix Oy:n kierrätysmuovilaudoista ja -lankuista. Syvää kaivantoa ei tarvittu, koska tein ns. pukkiperustuksen metrin päähän penkasta. Välitilan täytin kuormallisella täytemaata ja näin sain lisää pihamaata. Perustus kestää vuosikymmeniä, koska käytin asennuksessa ruostumattomia ruuveja. Penkin reunat kannatti kuitenkin tehdä kyllästetyistä laudoista, koska muovilauta oli noin kaksi kertaa kyllästettyä kalliimpaa. Rikkakasveista puhdas ostomulta takasi, että porraspenkin hoito on sujunut vähällä työllä. Lisätietoja: Porraspenkki ennen täyttämistä, kuva 19a. Penkki kahden vuoden kuluttua, kuva 19b. 18