JYVÄSKYLÄN PIHA JA PUUTARHASANOMAT

Transkriptio

1 Numero JYVÄSKYLÄN PIHA JA PUUTARHASANOMAT Jyväskylän Puutarhaseura ry toimintavuosi Superkasvi Puolukka Vuoden 2014 valtakunnallinen puutarhateema on Voimaa puutarhasta puutarhavoimaa Vuoden teemalla halutaan korostaa puutarhanhoidon merkitystä ihmisten henkiselle ja ruumiilliselle terveydelle. Puutarha on paikka, jossa ihminen latautuu, saa iloa vaikkapa itseilmaisun kautta. Puutarhassa työskentely, ajoittain rankkakin ponnistelu, intohimoinen uuden luominen tai täydellinen rauhoittuminen poistavat stressiä. Jäljelle jää onnellisuuden tunne. Jaa kokemuksiasi Avoimet Puutarhat teemapäivänä Vahvistukaa puutarhoissa! Tässä numerossa: Superkasvi puolukka 1 Merkillinen talvi 2 Varo tulipoltetta 3 Pihan huoltokirja 4 Ruusujuuret 5 Muutarhurin nuoruusmuistoja 6 Puolukka on vähitellen taipunut puutarhakasviksi. Vaatimattomana kasvina se on helposti viljeltävä myös pihaistutuksissa. Markkinoille on tullut kotimaisena uutuutena marjoiltaan poikkeavan suuri puolukka, joka on alun perin löytynyt Kalannista. Kasvia on monistettu mikrolisäämällä ja sille on annettu lajikenimi Otson Karkki. Erinomainen luonnonmarja Puolukka on perinteisesti ollut Suomessa parhaiten hyödynnettyjä luonnonantimia, ja marjojen terveydelliset vaikutukset on tunnettu kansan keskuudessa laajasti. Puolukan käyttö oli talouksissa helppoa, koska marjojen poiminta-aika oli syksyisin varsin pitkä ja niiden säilyvyys varastoaitoissa ja kellareissa oli hyvä pitkälle talveen. Ei siis ihme, että puolukkasurvokset, -mehut ja -hillot ovat olleet erottamaton osa suomalaista ruokavaliota. Monikäyttökasvi Otson Karkki Puolukka on luontaisesti mäntyjen alla kasvava aluskasvi. Metsätyyppiluokituksessa puolukkaa kasvavat kangasmaastot luokiteltiin puolukkatyypin metsiksi. Koska puolukkaa riitti metsissä yllin kyllin kaikkien käyttöön, sen viljelyä ei ole ennen koettu tarpeelliseksi. Nykyisin hyviä puolukkamaita eivät kaikki enää onnistu löytämään, joten on tullut aika kokeilla myös puolukan viljelyä. Nyt puolukan viljelyn voi aloittaa kotipihallaankin. Suomessa on laskettu markkinoille Kalannista löytynyt luonnonvaraisen puolukan poikkeuksellisen suurimarjainen lajike nimeltään Otson Karkki. Sen marjojen paino on 0,5-0,6g, vastaavasti tavallinen puolukka painaa n. 0,3g. Puolukka on kaunis maanpeitekasvi ja menestyy myös kivikkoryhmissä. Ja marjojen poimintakin sujuu vaivatta! Puolukka on kaikin puolin monikäyttöinen kasvi. Sillä voi paikata maisemavaurioita ja vaikka istuttaa viherkattoihin. Muuten olemme sitä mieltä... 7 Peruna pitää mielen korkealla ja nälän loitolla 8-9 Syötävän hyviä köynnöksiä 10 Kasvien salattu maanalainen elämä 11 Latviassa Kantojyrsinnälle on tarvetta 13 Ilmoituksia Jyväskylän Puutarhaseura ry:n Toimintakalenteri Puolukka on kasvutavaltaan tuuhea ja hyvin versova. Puolukkakasvuston kauniita yksityiskohtia ovat alkukesällä kauniit kukat, syksyllä koristeelliset, terveelliset marjat ja ympäri vuoden kiiltävä, ikivihreä lehdistö. Teksti ja kuvat: puutarhaneuvos Marjatta Uosukainen

2 Sivu 2 Jyväskylän Piha ja Puutarhasanomat Merkillinen talvi Pääkirjoitus ja kuvat : Puutarhaneuvos Marjatta Uosukainen Tällä paikalla oli aluksi tarkoitus käsitellä vuoden puutarhateemaa ja avoimia puutarhoja. Talvi on kuitenkin ollut niin poikkeuksellinen, että sitä on pakko käsitellä tässä yhteydessä. Miesmuisti on tunnetusti lyhyt, joten painettuna lehteen ihmettely vuoden kulusta säilynee muistissa paremmin. Talvi 2014 on ollut miesmuistiin hyvin poikkeuksellinen. Ilmatieteen laitoksen mukaan näin vähäluminen talvi on Keski-Suomessa ollut viimeksi 41 vuotta takaperin. Hiihtäjille ei talvesta ole ollut mihinkään. Puutarhassa saatoimme välttyä myyrätuhoilta, sillä pikkuveitikoilla ei ollut piilopaikkoja lumen suojissa. Kasvillisuudelle kevät voi tuottaa ikäviä yllätyksiä, sillä lumeton maa on routaantunut kasvien juuristoalueilla melko syvältä. Koska juuret ovat usein kasvien heikoiten pakkasta ja jäätymistä sietävä kohta, on jonkinasteisia vaurioita odotettavissa etenkin perennoilla. Puuvartiset kasvit ovat toisaalta hyötyneet edullisesta syksystä ja leudosta talvesta. Kevätpäivän tasauksen jälkeen monien kasvien talvilepo saattaa lämpimillä säillä alkaa purkautua. Seurauksena voi olla ennenaikainen kasvuun lähtö ja mahdollisten myöhäisten kevätpakkasten tuloksena pahat hallavauriot. Joka tapauksessa tänä keväänä kannattaa tehdä poikkeavista kasvihavainnoista huomioita, sillä voi olla että vastaavaa talvea voi joutua odottamaan kymmeniä vuosia! Avoimet puutarhat on ideana levinnyt myös naapurimaissamme. Jyväskylän Puutarhaseura pääsi kesällä 2013 tutustumaan Viron ja Latvian yksityispihoihin. Voimaa puutarhasta - puutarhavoimaa! On Puutarhaliiton vuoden 2014 teema. Jyväskylän puutarhaseura ei järjestä mitään erityistä tapahtumaa teemapäivän merkeissä. Avoimia Puutarhoja voi taas käydä ihastelemassa vaikkapa 29.6 avoinna olevista keskisuomalaisista pihoista. IIoitaan itse kukin omasta puutarhastamme koko kesän. Matkaillessa saa myös hyviä vinkkejä omaan puutarhaan. Pieni kaarisillan malli on helppo taltioida mukaan kameran muistilevylle varsin yksityiskohtaisestikin. Tämä pittoreski pikkumiljöö löytyy Pietarsaaresta. INFORMAATIOSIVUSTO Paljon tietoa puutarhan suunnittelusta, rakentamisesta ja hoidosta

3 Numero 12 Sivu 3 Evira varoittaa: Varo tulipoltetta Teksti: Marjatta Uosukainen Tulipolte on karanteenitauti, josta on ilmoitettava kasvinsuojeluviranomaisille! Epäilyttävistäkin tapauksista on syytä kääntyä kasvisuojeluviranomaisten puoleen. tuttavaa, että tautia esiintyy nykyisin ruusukvitteni. Taudin oireita ovat naapurimaissamme Ruotsissa ja Vi- kukkien ja nuorten kasvinosien musrossa. tuminen, vähitellen oksien tuhoututulipolte on bakteeritauti, joka leviää minen ja kuoliolaikut kasvien runhyönteisten, lintujen ja erityisesti goisssa. Kasvista erittyy vaaleaa Tulipoltetta ei toistaiseksi ole vielä tavattu Suomessa ja meillä on suoja-alueoikeus taudin suhteen. Tulipolte on vaarallinen kasvitauti, jota esiintyy lähes kaikissa EU-maissa. Suomen kannalta on erittäin huoles- ihmisten toiminnan välityksellä. Bakteerin tuottama lima voi lähietäisyydellä levitä kasvista toiseen myös vesiroiskeissa ja hoitotyövälineissä. Taudin isäntäkasveja ovat päärynä, omena, orapihlaja tuhkapensaat ja Alan tapahtumia 2014 bakteerilimaa. Jos tautia tavataan, sairaat kasvit ja tartuntavaarassa olevat taudin isäntäkasvit hävitetään. Lisää aiheesta voit lukea Eviran internet-sivuilta. Kasvinsuojeluviranomaiset www. evira.fi Evira kasvinterveysyksikkö ELY-keskusten tarkastajat

4 Sivu 4 Jyväskylän Piha ja Puutarhasanomat Puutarhan huoltokirja Teksti ja kuvat: Esko Alm, puutarhaneuvos Puutarhakalenteri on useille puutarhassa ja pihassa ahkeroiville monivuotinen tuttavuus. Niissä yleensä kerrotaan muistin virkistämiseksi mitä mihinkin aikaan vuodesta tulisi tehdä. Hyvää tietoa kaikin puolin. Lisäksi kalentereissa on tilaa omille muistiinpanoille. Eläköön puutarhakalenterit edelleenkin. Huoltokirjat ovat nykypäivää Ainakin auton hanskalokerosta löytyy nykyisin myös auton huoltokirja, joka seuraa autoa koko tämän elinkaaren ajan. Huoltokirja on tarpeellinen tietolähde auton omistajalle. Myyntitilanteessa huoltokirja kiinnostaa erityisesti ostajakandidaatteja. Hyvin huollettu ja ollut yhdellä omistajallaollut ajopeli se on jo kovajuttu! Viime vuosina on tullut tunnetuksi myös Talon huoltokirja. Sekin on koettu hyvinkin tärkeäksi, jopa välttämättömäksi niin asuntoyhtiöissä kuin omakotitaloissa. Huoltokirjaan kirjataan talon tärkeät perustiedot, kuten milloin rakennettu, mitä peruskorjauksia on tehty ja toteutetut huoltotoimenpiteet. Ne ovat arvokkaita lähtötietoja niin ikään myös myyntitilanteessa tai talon historiaa muutoin taustoitettaessa. Pihalle ja puutarhalle ei siinä varsinaisesti ole omaa osiotaan. Pihalle oma huoltokirja Pihan huoltokirjalle ja sen ylläpidolle on monia tärkeitä perusteita. Tässäkin tapauksessa huoltokirjaan merkitään tärkeät perustiedot. Niitä ovat pihan perustamisvuosi, suunnittelijat, rakentajat jne. Ehkä teknisiä tietoja tärkeämpää on kasvien inventointi. Mitä pihassa kasvaa ja mistä ovat kotoisin. Milloin ne on pihaan hankittu. Myös luonnonvaraiset tärkeimmät kasvit tunnistetaan ja kirjataan muistiin. Kaikki tämä on arvokasta luonnonvaratietoa valtakunnallisessakin laajuudessa. Omakotitalossa perustietoihin kuuluvat luonnollisesti myös asukkaiden nimet. Taloyhtiössä lähinnä isännöitsijän ja hallituksen puheenjohtajan nimi, sekä kokoonpano mahdollisesta asukas- tai talotoimikunnasta. Huoltokirjasta tulee löytyä myös tiedot mahdollisesta huoltosopimuksesta ulkopuolisen huoltoyhtiön kanssa. Eli, mitä kuuluu kiinteään hoitosopimukseen ja mitkä tehtävät ovat erikseen tilattavia tai jäävät esim. asukkaiden tehtäväksi. Päiväkirja on tärkeä Pihan huoltokirjassa vähintään yhtä tärkeä on päiväkirjan osuus. Siihen merkitään muistiin päivittäiset muistiinpanot vuodesta toiseen: Päivämäärä, mitä tehty ja kuka teki. Osa näistä toimenpiteistä Pihan huoltokirjan voi tehdä oman maun mukaan. Toki sininen ruutuvihkokin kelpaa, mutta kauniilla kansikuvalla varustettu kansio on käytännöllisempi. Lisäsivuilla ja liitteillä aineiston täydentäminen käy helpommin. Kuva Esko Alm kuten kylvö, lannoitus, kalkitus, ruohonleikkuu ja sadonkorjuu voidaan kirjata muistiin valmiiseen taulukkopohjaan. Erikseen ja vapaamuotoisemmin pidetään kirjaa myös puiden ja pensaiden leikkaamisista, sekä mahdollisista kasvinsuojelutoimenpiteistä. Oman dokumenttinsa muodostavat vanhojen kasvien poistot (esim. puiden kaadot) ja uudisistutukset. Pihassa on myös erilaisia rakenteita ja kalusteita. Vuosittain niitä voi tulla uusia tai entisiä poistua. Myös niistä tulisi löytyä ajan tasalla olevaa tietoa huoltokirjasta. Milloin on leikkivälineet tarkastettu, milloin tehty korjauksia, milloin on komposti pantu muhimaan jne. Varsinaisia rajoituksia ei muistiinpanoille ole. Jokainen voi tuottaa sisällön haluamallaan tavalla ja sama kirja on käytössä vuodesta toiseen. Tarvittaessa lisätään sivuja. Huoltokirjan loppuun on varattu tilaa esim. valokuville, lupa-asiakirjoille, asemapiirustukselle ja pihasuunnitelmille, sekä erilaisille työselityksille. Myös tilan tai pihan vanhat historiatiedot voisivat löytyä huoltokirjan liitetiedostosta. Kyllä sininen ruutuvihkokin tärkeä muistio on. Omista vihkoistani löydän vuosittaiset perunoiden istutusajankohdat ja milloin sain keväällä verkolla ensimmäisen kalan. Taloyhtiöissä huoltokirjavastaavat Kaikissa taloyhtiöissä, olisi luontevaa jos nimetyt asukasedustajat tai vaikka talotoimikunta pitävät tätä pihan huoltokirjaa. Juuri tällä on monia myönteisiä merkityksiä sosiaalisessa kanssakäymisessä ja ns. yhteisöllisyydessä, sekä pihan arvostuksen nousemisessa. Nykytekniikka avuksi Joku saattaa ajatella tälle huoltokirjalle sähköistä sovellusta. Siitä vaan. Mutta, sitä en tiedä miten se toimii kun asukkaat vaihtuvat, samoin kirjanpitäjät. Montako versiota vuosien varrella yhden ja saman talon pihan huoltokirjasta näin syntyisi? Ja kenellä kulloinkin olisi se koko historian kattava korjailematon alkuperäinen tieto muistitikulla? Ehkäpä toistaiseksi on syytä ottaa huoltokirjasta varmuuden vuoksi myös paperikopio. Johdot, putket ja kaapelit pihassa Haja-asutusalueillakin piilotetaan maan alle nykyisin viemäreitä, vesijohtoja ja erilaisia kaapeleita. Niiden paikkoja ei aina muisteta ja kaivutöissä sattuu vahinkoja. Pihan huoltokirjan voisi aloittaa vaikka kartoittamalla kaikki maanalaiset salakarit. (Toimituksen huomautus)

5 Numero 12 Sivu 5 Ruusujuuret Teksti ja kuvat: Jari Särkkä Ruusujuurien (Rhodiola) suku kuuluu maksaruohokasveihin. Välillä ruusujuuria on pidetty maksaruohojen (Sedum) sukuun kuuluvina, mutta nykyisin niiden katsotaan kuuluvan omaan sukuunsa. Ruusujuurien suku on laaja ja lajien rajauksesta johtuen on vaikea sanoa montako lajia sukuun kuuluu, kuitenkin kymmeniä lajeja. Ainoa Suomessa luonnonvaraisena kasvava on pohjanruusujuuri (Rhodiola rosea). Lajia esiintyy Lapin tunturialueilla ja jokivarsilla. Eteläisin luonnonvarainen esiintymä on Pudasjärvellä. Omat kokemukseni ruusujuurista rajoittuvat lajeihin, joita olemme viljelleet Raahessa. Olemme saaneet uusia lajeja kokeiluun puutarhaharrastajilta myös Pohjois-Norjasta. Aika monet ruusujuurilajit kestävät hyvin pohjoisen oloja, mutta pieniä pettymyksiäkin on tullut. Vuosien varrella olemme kokeilleet noin 20 ruusujuurilajia, joista osa on ollut koristearvoltaan mitättömiä. Kestäviä ja koristeellisia on viitisen lajia. Viljelyssä on muutamia lajeja tässä esiteltyjen lisäksi. Pohjanruusujuuri (Rhodiola rosea) Pohjanruusujuuri tuli meillä viljelyyn heti taimiston perustamisen aikoihin eli Kanta, jota viljelemme on peräisin Haminan Vehkalahdelta, Reitkallin puutarhurikoulun perennaistutuksista. Pohjanruusujuuri on kaksikotinen eli emi- ja hedekukat sijaitsevat eri yksilöissä. Reitkallin kanta on emikantaa, joka muodostaa laajemmat mätäsmäiset kasvustot kuin kotimaiset pohjoiset kannat. Kukinta sillä on vaatimattomampaa kuin lappilaisella kannalla, mutta kasvutapa koristeellisempi. Todennäköisesti Reitkallin kanta on peräisin Alpeilta. Laji on erittäin käyttökelpoinen karuissa olosuhteissa, sillä se kestää ajoittaista märkyyttä ja kuivuutta, sekä muutenkin ääreviä olosuhteita. Meillä Raahen tienoilla on usein lumettomia tai vähälumisia talvia ja routa hiipii syvälle maaperään. Pohjanruusujuurella ei ole koskaan ollut mitään talvehtimisongelmia, vaikka se on kasvanut kivimuurilla, joka on pakkaselle alttiina joka puolelta. Pohjanruusujuuremme kasvaa noin 30 cm korkeaksi ja lähtee keväällä aikaisin kasvuun. Lämpötiloista riippuen sen lehdistö saa kylmässä punertavaa sävyä ja kasvutapa on jännittävä. Kesemmällä versot saavat sinertävät värisävynsä ja kesäkuulla versojen latvoihin muodostuvat kellanvihreät kukinnot. Kotimaisilla Lännenruusujuuri (Rhodiola rhodantha) Punaruusujuuri Rhodiola kirilowii var. rubra kannoilla kasvusto näyttää jäävän hieman pienemmäksi ja versot ovat hieman pystympiä. Lehdistö on silläkin sinertävä, mutta hedeyksilöiden kukinnot ovat koristeellisempia ja keltaisempia kuin reitkallilaisella kannalla. Punaruusujuuri (Rhodiola kirilowii var. rubra) Pieni ja sievä ruusujuuri Pohjois-Amerikan Kalliovuorilta on muita ruusujuurilajeja arempi. Se on muiden ruusujuurien tapaan kivikkokasvi ja jää noin cm korkeaksi. Kasvusto on pysty ja vaaleanpunaiset kukinnot muodostuvat versojen latvoihin keskikesällä. Olemme kokeilleet paria eri kantaa, joista olemme valinneet toisen viljelyyn. Kasvien lisäystä vaikeuttaa se, ne eivät joka vuosi muodosta itävää siementä. Johtuneeko se sääoloista vai sopivien pölyttäjien puuttumisesta? johtui nähtävästi poikkeuksellisen nopeasta lämpötilan muutoksesta. Tähkäruusujuuri (Rhodiola semenovii) Kukinnan jälkeen punaruusujuuren ver- Laji on kotoisin Kazakstanista ja Kiinan sostoa kannattaa hieman typistää, jotta luoteisosien vuoristoista. Vaaleanvihreä kasvusto pysyy siistinä. Punaruusujuuret lehdistö erottaa muista esitellyistä lajeislisätään kasvullisesti jakamalla ja tällä ta. Tähkäruusujuuri on pystykasvuinen ja tavalla uusia taimia saadaan melko hi- kasvin lehdet ovat kapeat. Korkeutta kastaasti. Tästä johtuu, että taimien hinta on villa on cm. Kukat ovat kellanpukorkeampi ja kasvia ei joka vuosi ole naisia. Talvenkestävyys tälläkin lajilla on saatavilla. hyvä. Toinen kestävä, pitkään viljelty ruusujuurilaji on kotoisin Kiinan vuoristoista. Ainakin pohjoisessa entisen Oulun ja Lapin läänien alueella sitä on kasvatettu vuosikymmeniä. Meillä oleva paikallinen kanta on hyvin vanha, todennäköisesti lähemmäksi 100 vuotta viljelyssä ollut. Rönsyruusujuuri (Rhodiola integrifolia) Laji on kotoisin Pohjois-Amerikasta ja Koillis-Aasiasta. Rönsyruusujuuri on matalakasvuinen ja voimakkaasti juuriston kautta leviävä. Kukat ovat ruskeanoransseja. Muunnoksella var. atropurpurea kukat ovat punertavampia. Rönsyruusujuuren talvenkestävyys on hyvä. Voimakkaan leviämisen takia se kannattaa istuttaa rajatulle kasvualustalle. Laji on erinomainen kasvi kuiviin luiskiin ja se kestää karumpiakin olosuhteita. Punaruusujuurella lehdistö on tummemman vihreä ja havumaisempi kuin pohjanruusujuurella. Kasvi kasvaa noin 40 cm korkeaksi ja sen latvoihin muodostuu oranssinpunaiset kukinnot. Kasvista on liikkeellä useita eri kantoja, jotka hieman poikkeavat toisistaan. Väri on voimakas ja huomiota herättävä. Keväällä 2013 lämpötila kohosi rannikolla poikkeuksellisen nopeasti jo toukokuulla korkealle ja kasvukausi alkoi todella nopeasti. Punaruusujuuren kukintojen väri oli aika vaatimaton ja luulimmekin, että olemme vahingossa sekoittaneet oranssinpunakukkaisen kannan rusehtavampikukkaisen idänruusujuuren kanssa. Tämä värin muuntelu kuitenkin Ruusujuuri Rhodiola sp. 1 (Kuva yllä) Pohjanruusujuuri Rhodiola rosea Reitkalli Viimeisenä esittelen ruusujuurilajin, joka on peräisin puutarhaharrastajalta Pohjois-Norjasta. Kuva on otettu Tromssan kasvitieteellisessä puutarhassa, missä siitä käytetään työnimeä 1, koska ei ole tiedossa, että mikä tämä ruusujuurilaji on. Se on huomattavan matalakasvuinen, enimmillään vain 10 cm korkea ja kapealehtinen. Kukinnot ovat laakeita, vihreänkeltaisia. Kukkiessaan kasvi on hauskan näköinen ja kukkien väri on erikoinen. Laji kestää erinomaisen hyvin ääreviä olosuhteita. Laji leviää voimakkaasti juuriston kautta ja helposti se pujahteleekin muiden kasvien joukkoon. Kuivallakin kasvupaikalla se leviää voimakkaasti ja se kannattaa istuttaa rajatulle alueelle.

6 Sivu 6 Jyväskylän Piha ja Puutarhasanomat Muutarhurin nuoruusmuistoja Teksti Antero Liimatainen, muu (?) tarhuriliimatainen Päätin kokeilla. Jo heti ensimmäinen askel oli harha-askel! Räsähti tosi pahasti. Toinenkin askel tuotti lasinhelinää. Säikähdin todella! Panin juoksuksi, kunnes tajusin, että joka askeleella meni aina uusi kasvulavan ruutu rikki. En ehtinyt huomata, katsoiko puutarhuri, mutta selkäsauna tuntui tuhat kertaa todennäköisemmältä kuin lottovoitto. Selkäsaunaa en kuitenkaan saanut. Käki saattoi olla mestari myös diplomatian alalla Kasvien parissa touhutessa tulee joskus mieleen, mistähän tämä tauti on saanut alkunsa? Olisiko peräti sukuvika? Tuskinpa vain. Isäni oli verokarhu eivätkä kukat tainneet häntä kiinnostaa. Itse olen verottanut vain naapureitten kukkapenkkejä, useimmiten luvanvaraisesti. Äidin kukkapenkit Äidilläni oli useitakin kukkapenkkejä jo 50-luvulla. Asuimmehan maalla, järvikin oli ihan rannassa. Rantaan vei noin metrin levyinen hiekkapohjainen polku, jonka molemmilla sivuilla oli kukkapenkit. Penkit oli erotettu ympäröivästä maailmasta kiuaskiven kokoisilla pyöreillä kivillä. Lavaviljelyn oppi kantapään kautta En silloin tiennyt lavaviljelystä mitään, enkä tiennyt, että ruudut olivat lasia, jotka oli altapäin huolellisesti savettu liiallisen paahteen estämiseksi. Ruusukvitteni ja neilikkaruusu olivat lapsuuden pihamme kasveja ja kotoisin juuri tuolta Rauhaniemen puutarhalta. En ole varma, vieläkö ne ovat hengissä. Pitänee tarkistaa kunhan routa sulaa. Penkit kitkettiin ja polku pysyi ruohottomana hyvin yksinkertaisin konstein: heinäsuolaa silloin tällöin. Toimisi varmaan nykyisinkin. Kodin kasvivalikoima Kasvivalikoima oli silloin pieni, mutta useimpia kasveja löytyy edelleenkin pihoistamme. Akileijoja, unikoita, orvokkeja, harjaneilikoita ja särkynyttä sydäntäkin muistaakseni oli. Unohtaa ei sovi vanhaa kunnon jorriinia, eli daaliaa. Aitan nurkalla kasvoi juhannussireeni, joka saattoi oikeasti olla unkarinsyreeni. Juhannusruusuja oli naapureissa, mutta en muista, että meillä olisi ollut. Kasviemme alkuperää en tarkoin tiedä, mutta hollantilainen P. Bakker Hillegoomista välitti jo silloin kasveja koteihin. Jotakin kautta niitä meillekin ilmestyi. Sisäkukat Kasvit jo kurkistelevat keskitalvella Muutarhuri ihastui jo nuorena tulenpunaisiin unikonkukkiin. Ihastus erilaisiin kukkiviin kasveihin näkyy tänä päivänä hänen omassa puutarhassaan. Jyväskylän Puutarhaseura kävi tutustumassa hänen aarteisiinsa kesällä kukkaa, joki-iiristä ja tähkätädykettä. Osa niistä lienee hengissä edelleenkin. Luonnonkasveista ihailin vanamoa, kieloa, metsätähteä, oravanmarjaa, vehkoja, raatetta ja kihokkia. Rannassa kasvoi vaivaiskoivua ja juolukkaa, jolla jatkettiin mustikkareissun piirakkamarjoja. Ovat mitä ilmeisimmin syötäviä, koska tätä vielä kirjoittelen! Luonnonpuut Puista tulevat mieleen pihlajat, tuomet ja yksi käärmekuusi. Äiti puhui usein riidenmarjasta ja saattaa olla, että jossain oli myös näsiää. Naapurin navetan vieressä kasvoi ihmeellinen karviaispensas. Sen marjat olivat peukalonpään kokoisia ja niissä oli 1-2 cm:n pituinen karva. SelYön prinsessan kukintaa olivat naapurit- laisia en ole koskaan sen jälkeen nähnyt. kin ihmettelemässä. Tuvassa oli suuri Lupiini riesana kiinanruusu ja minusta tuntuu, että uusia kukkia siihen tuli päivittäin. Jerikon- Lupiinit on ihan pakko mainita. Ne tekivät ruusua pidimme tassilla vedessä, kun silloin tuloaan kotiseudulleni. Niillä oli näytimme sitä kavereillemme. taipumus levitä voimakkaasti. Niin tapahtui myös meillä. Lupiini karkasi läheiseen Luonnosta kukkia pihalle peltoon eikä sitä saatu siitä kotikonstein Olin ahkera luonnossa liikkuja ja toin löy- pois. Naapuri koetti Fordsonillaan ja kaktämiäni kasveja pihaamme mm. ranta- sisiipisellä vältillä kyntää. Ei onnistunut! Sisäkukkia oli runsaasti. Tuvassa kasvoi muratti, joka peitti koko katon ja osan seinää. Pituutta sillä oli kymmeniä metrejä. Hortensiat, unelma ja pahanhajuiset pelakuut viihtyivät myös meillä, sekä verenpisarat, joita salaa poksuteltiin. Yön prinsessa kuului muutarhurin kodin sisäkukkavalikoimaan. Öistä kukkijaa on syystäkin ihailtu naapurustossa. Kuva Marjatta Uosukainen Tätä kirjoittaessani ulkona on plusasteita ja juuri eilen lisäsin lohikäärmevehkalle kukkapenkkiin 20 cm uutta multaa. Kielsin sitä kurkistelemasta enää. Traktori nosti nokkaansa kuin entinen piikalikka. Kyllä peltoon piti myrkkyä lykä- Eiköhän kurkistella mummonpenkit läpi ensi kesänä sieltä voi löytyä nuoruustä! muistoja! Ikimuistoinen puutarhavierailu Elämäni ensimmäisen puutarhavierailuni tein Rauhaniemen taimistolle ollessani iältäni vajaa kymppi. Olimme ajelleet isäni kanssa Jawalla siskoni luo Kuokkalaan. Mieleeni jäivät pysyvät muistot puutarhaesittelystä, vaikka silloin ei kyllä naurattanut. Apulaiskaupunginpuutarhuri Tauno Käki esitteli meille miten ja mistä kaikki kauniit kukat kaupungin istutuksiin olivat peräisin. Lähdimme kohti Äijälän jokea. Puutarhuri Käki esitteli paikan kasvatuksen saloja, joista en tietenkään mitään ymmärtänyt. Valkoinen laattakäytävä Jäin vähän jälkeen muista ja ajattelin kummissani, miksi emme kävelleet kauniita valkoisista laatoista tehtyjä käytäviä pitkin vaan niitten sivussa. Lapsen päässäni oli ilmiselvää, että kävelemistä var- Mummonpenkistä voi löytyä vaikka unikkoja! Kuva Marjatta Uosukainen tenhan valkoisten laattojen täytyi olla. Muutarhurin puutarhaunelman toteutuksessa on selvästi käytetty lapsuudesta tuttuja elementtejä. Äidinkin kukkapenkit oli eristetty ympäröivästä maailmasta kiuaskivien kokoisilla kivillä. No, Antero on iso mies, joten kiuaskivetkin ovat tietysti kookkaita. Järvikin on ihan rannassa. Kasvivalikoima on kuitenkin runsas. Kuva Marjatta Uosukainen. Muutarhurin pihamaalla on erilaisia otuksia. Onneksi niistä on oikein liikennemerkki varoittamassa portista sisään tulijaa. Kuvat Marjatta Uosukainen

7 Numero 12 Sivu 7 Istuimme iltana muutamana aloittelemassa puutarhaseuran johtokunnan kokousta. Joku oli myöhässä ja paikallaolijoilla tuntui jokaisella olevan jotain hampaan kolossa. Joulu oli juuri takanapäin ja sen takia kaikki lähes omavaraisetkin olivat joutuneen kaupassa asioimaan. Mikä ihmeen yleisperuna? Johannes aloitti toteamalla, että ahvenanmaalainen puikula hajoaa hetkessä. Lapin puikula on suojattu alkuperänimitys; sen sijaan puikulana saa myydä muuallakin tuotettua perunaa. Perunajuttu jatkui Marjatan toteamuksella: Mitä helkkaria se on se yleisperuna ilman ensimmäistäkään merkintää lajikkeesta? Kuitenkin meillä perunanviljelijät ovat jo vuosia yrittäneet opettaa kuluttajia valitsemaan käyttötarkoitukseen parhaiten sopivan lajikkeen. Valintaa on vielä helpotettu erivärisin pussein, joissa on selvät lajikemerkinnät. Mutta kuitenkin kaupassa vielä myydään epämääräistä yleisperunaa pussissa tai ilman. Omena päivässä, mutta millainen? Keksiikö kauppa keksii uusia omenalajikkeita nykyään? Mitä ihmettä on punakeltainen omena? Etenkin ahvenanmaalaiset omenanviljelijät ovat panostaneet kuluttajaneuvontaan. Vuonna 2013 on laadittu 13 eri omenalajikkeesta tuotelehtisiä, joita kaupat voivat käyttää ahvenanmaalaisten tuotteiden esillepanoon. Ålands tredgårshallin sivuilta ne löytyvät ( Geneva Early, Transparent Blanche, Julyred, Nanna, Jaspi, Collina, Discovery, Summerred, Amoros/Aroma, Lobo, Rajka, Rubinola, Zari, Santana, Rubinstep. Mutta jälleen kaupassa viljelijän selkeistä pakkausmerkinnöistä huolimatta kaikki nämä omenat myydään punakeltaisina. Omenalaatikot pinotaan kaupassa vielä siten, että tuottaja- ja lajiketieto on piilossa. Toki tiedonhaluinen asiakas voi kääntää laatikkoa siten että halutut tiedot saa näkyville. Toinen meitä harmittanut asia oli kotimaisten omenoiden läjityskäytäntö myymälöissä. Tuottajamme pakkaavat kotimaiset omenat asianmukaisesti laatikoihin lajikkeittain, mutta kaupassa niitä syrjitään ja kaltoin kohdellaan. Ulkomaiset omenat ovat nätisti lajikkeittain laatikoissaan, mutta kotimaiset kaadetaan surutta läjään myyntipaikassa. Seurauksena on hienojen lajikkeiden kolhiintuminen ja mätäneminen jo myymälöissä. Syntyy paljon hävikkiä. Pidetäänkö kotimaisia jotenkin huonompina? Eihän kotimaisia kananmuniakaan kipata kekoihin vaan ne ovat kauniisti koteloissaan. Mielestämme hyvät kotimaiset omenat ansaitsevat arvostusta ja ne pitäisi voida ostaa alkuperäisestä laatikosta ja myös laatikoittain. Jotkut meistä haluaisivat syödä ainakin omenan päivässä Pahoinpidellyt tomaatit Joku huomautti, että eipä mollata kauppaa, vaan annetaan tunnustustakin. Kauppa on viime vuosina lisännyt tomaattivalikoimaa kiitettävästi. Kaupasta kuin kaupasta saa yleensä punaisia ja keltaisia tomaatteja, on kirsikkatomaatteja ja luumutomaatteja ja terttutomaattejakin. Pienet kotimaisetkin erikoistomaatit ovat kaupassa valmiiksi pakattuina siisteissä rasioissaan, mutta entä se tavallinen punainen arkitomaatti? Tämä kotimaiselta tuottajalta saatu laatutuote Muuten olemme sitä mieltä Teksti: Enni Mertanen, Marjatta Uosukainen, Johannes Verasdonck ja Pauliina Alm Omenoiden pahoinpitely vähittäiskaupoissa tekee tuhoisaa jälkeä. Erityisen arkoja lommoutumiselle ovat kotimaiset omenat. Tarpeetonta hävikkiä syntyy, kun hedelmien pilaantuminen alkaa jo myymälätiskillä. Kuva: Johannes Verasdonck. ansaitsisi kananmunan kohtelun kaupassa siis myyntiin alkuperäisessä laatikossaan, ilman käsittelijän suorittamaa heittelyä ja läjitystä. Ne laatikoistaan kumotut ja asiakkaiden pehmeiksi puristelemat tomaatit pitäisi myydä puoleen hintaan kastiketarpeiksi. Mukiloidut ja kolhuista pehmenneet tomaatit eivät houkuta asiakkaita. Ja taas syntyy hävikkiä. Entäpä kumipukukurkku Kumpi kurkku on houkuttelevampi? Me haluaisimme kurkun luonnonkuoressa. Kasvissyöjä sanoi, että muovikuorinen nakkikin on helpompi avata kuin kotimainen kurkku tiukasta kääreestään. Eikö kauppa suostu ottamaan kurkkuja ilman muovikuorta? Kurkullahan on jo omasta takaa luonnollinen suojakuori päällään. Reikäinen muovipussi olisi vielä siedettävä pakkaus kurkulle. Toivottavaa kuitenkin olisi, että kurkkujakin olisi saatavissa ilman ylimääräisiä kuoria laatikoissa. Aliarvostetut kasvikset Kasvisten aliarvostus näkyy matalina tuottajahintoina. Kasvisten käyttöä pitäisi lisätä määrällisesti ja monipuolistaa lajija lajikekirjoa. Punajuuren kulutus on lisääntynyt huomattavasti, onhan siitä tullut myös julkkiskokkien käyttämä trendituote. Ihan itketti maksaa euro kahdenkilon punajuuripussista kertoi Pauliina. Enniltä jäivät kyllä itäneet punajuuret kauppaan pussissa oli enemmän juuria kuin punajuuren mukuloita. Olisikohan ne olleet liian lämpimässä? Jäimme porukalla arvuuttelemaan saako viljelijä tuotteesta palkkansa? Osa punajuurista kuulemma käännetään peltoon. Valikoima näyttää onneksi lisääntyvän, Johannes kertoi nähneensä jo keltaisia ja raidallisiakin punajuuria kaupassa, voi kun saataisiin vielä valkoisiakin. Porkkanaa saa jo muutenkin kuin muovipussissa. Porkkanoista voisi olla kaupan muitakin lajikkeita kuin pestyt porkkanat ja multaporkkanat. Siemenvalikoimiin perehtyneet tietävät, että porkkanoissa on erityisen karoteenipitoisia ja säilyvyydeltään erilaisia lajikkeita. Erityisen makeitakin porkkanoita on olemassa. Sipulivalikoima on kaupassa varsin mukava, ja iso osa siitä on kotimaista. Mutta miksi kaikki irtosipulit ovat kaupassa kakkosluokkaa? Minne ne ykkösluokan sipulit menevät? Marjatta tiesi kertoa, että huonolaatuisen hollantilaisen istukassipulin takia muutamat suomalaiset sipulinviljelijät ovat siirtyneet taimikasvatukseen, joka varmistaa sipulin hyvän laadun. Tiesitkö tämän? Vasemmalla on kasvis ja oikealla on elintarvike. Kokonainen kasvis muuttuu pilkottaessa elintarvikkeeksi ja siinä pitää olla elintarvikkeita koskevat pakkausmerkinnät, kuten vähimmäissäilyvyysaika. Kuvat Marjatta Uosukainen. Kaali herätti paljon keskustelua. Sehän on selvästi aliarvostettu. Se on kotioloissakin erinomaisen hyvin säilyvä tuote. Etenkin keräkaalin hinta on niin halpa, että ihmisiä nolottaa ostaa sitä. Isosta kaalista saa perheelle syötävää monelle aterialle. Kaaleja on monta eri käyttötarkoituksiin sopivaa lajia. Myös kaalin lajikekirjon toivoisi näkyvän kaupoissa. Kaalista on tulossa oikein muotikasvis maailmalla ja niiden terveysvaikutukset on kiistattomasti osoitettu. Kasvisten käsittely kaupoissa Kasvisten kostutus on rutiinia monissa maissa - legionellan pelossako sitä ei Suomessa käytetä? Kostutus pitäisi kasvikset tuoreina ja estäisi kuivumista. Kasviksille sopiva lämpötila ei saa olla liian kylmää, ei liian lämmintä eikä ilmankosteus liian alhainen. Juuresten pilkkomisenkin voisi jättää kotikokin tehtäväksi, emme me kuluttajina ihan avuttomia ole! Onneksi lainsäädäntö tulee tässä avuksi: Kasvisten paloittelu teettää kaupassa töitä, koska paloiteltuun kasvikseen täytyy laittaa pakkausmerkinnät, mm. viimeinen myyntipäivä. Mutta miksi ihmeessä vesipitoiset melonit voivat olla Suomessa kaupassa halkaistuina huoneenlämmössä? Tätä me haluamme Mitä me sitten kaupalta haluamme? Arvostusta tehdylle työlle, niin tuottajille, hyville tuotteille kuin myöskin jalostajille. Samalla kaupan oman työn arvostus nousee ja kate kasvaa. Kasvisten ja hedelmien käyttöä pitäisi yleisesti lisätä, joten myöskin kaupan volyymi lisääntyy sitä mukaa. Turhaan hävikkiin kauppa voi vaikuttaa omalla toiminnallaan kohtelemalla tuotteita arvostaen. Voisiko kauden sesonkituotteita tarjota edullisesti, kohtuullisella hinnalla? Hyvistä tuoreista lähituotteista olemme valmiita maksamaan. Talvipäivän Tulinen Kaalikeitto 700 g tomaattimurskaa, 500 g keräkaalia pieniksi paloiksi leikattuna, 300 g sipulia pilkottuna sekä reilusti valkosipulia. Vettä lisätään niin paljon, että ainekset peittyvät. Kasvislientä nestemäärän mukaan. Mausteeksi kämmenen pohjallinen maustepippuria. Keittoa keitetään hauduttaen 45 minuuttia. Lopuksi keitto maustetaan. Erinomainen kaalin perusmauste on kynteli. Itämaista tulisuutta keittoon saadaan currylla, chilijauheella tai tuoreella chilillä. Näitä mausteita on syytä käyttää oman makumieltymykseen mukaan. Hyvää ruokahalua!