Kreatiniinipuhdistuma > 20 ml/min normaaliannostus ml/min mg/vrk < 10 ml/min 100 mg/vrk tai pidemmin aikavälein annosteltuna

Transkriptio

1 VALMISTEYHTEENVETO 1. LÄÄKEVALMISTEEN NIMI Allonol 100 mg tabletti Allonol 300 mg tabletti 2. VAIKUTTAVAT AINEET JA NIIDEN MÄÄRÄT Yksi tabletti sisältää 100 mg tai 300 mg allopurinolia. Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta LÄÄKEMUOTO Tabletti Valmisteen kuvaus: Valkoinen, pyöreä, kaksoiskupera tabletti toispuolisella jakouralla, 100 mg tabletin halkaisija 9 mm, 300 mg tabletin halkaisija 12 mm. 4. KLIINISET TIEDOT 4.1 Käyttöaiheet Kihti. Seerumin kohonnut virtsahappopitoisuus erityisesti kihtinefropatian ja uraattikivien yhteydessä. Kalsiumoksalaatti- ja kalsiumfosfaattikivien muodostumisen ennaltaehkäisy ja hoito potilailla, joilla esiintyy hyperurikemiaa ja/tai hyperurikosuriaa. Sekundaarinen hyperurikemia sairauksissa, joissa nukleiinihappokatabolia on lisääntynyt. Hyperurikemian ja virtsahapponefropatian hoito ja ennaltaehkäisy sytostaatti- ja sädehoidon yhteydessä 4.2 Annostus ja antotapa Annostus Aikuiset: Normaaliannos 300 mg (3 x 100 mg tabletti tai 1 x 300 mg tabletti) päivässä. Vaikeissa tapauksissa 600 mg päivässä jaettuna kahteen tai kolmeen kerta-annokseen. Päiväannos 300 mg ja sitä pienemmät annokset voidaan antaa yhtenä kerta-annoksena. Erityispotilasryhmät Iäkkäät potilaat: Erityisiä annossuosituksia ei ole, mutta iäkkäiden potilaiden hoidossa on käytettävä pienintä mahdollista annosta, jolla saavutetaan tyydyttävä uraattipitoisuuden lasku. Ks. lisäksi Annostus munuaisten vajaatoiminnassa sekä kohta 4.4. Annostus munuaisten vajaatoiminnassa: Allopurinoli ja sen metaboliitit erittyvät munuaisten kautta, joten munuaisten vajaatoiminta voi johtaa lääkeaineen ja/tai sen metaboliittien viipymiseen elimistössä tavallista kauemmin sekä puoliintumisajan pitenemiseen plasmassa. Seuraavaa viitteellistä ohjetta voidaan käyttää apuna annoksen säätämisessä munuaisten vajaatoiminnan yhteydessä: Kreatiniinipuhdistuma Annostus > 20 ml/min normaaliannostus ml/min mg/vrk < 10 ml/min 100 mg/vrk tai pidemmin aikavälein annosteltuna

2 Munuaisten vajaatoiminnan yhteydessä on vakavasti harkittava allopurinolihoidon aloittamista enintään 100 mg:n vuorokausiannoksin sekä tämän annoksen suurentamista ainoastaan, jos hoitovaste seerumissa ja/tai virtsassa on epätyydyttävä. Vaikeassa munuaisten vajaatoiminnassa voi olla syytä käyttää alle 100 mg:n vuorokausiannoksia tai määrätä 100 mg:n annokset otettavaksi harvemmin kuin kerran vuorokaudessa. Jos käytettävissä on mahdollisuudet oksipurinolipitoisuuksien seurantaan, on annosta säädettävä siten, että oksipurinolipitoisuus plasmassa pysyy alle 100 mikromoolin/litra (15,2 mikrogramman/millilitra). Annostus munuaisdialyysin yhteydessä Allopurinoli ja sen metaboliitit poistuvat munuaisdialyysin yhteydessä. Jos dialyysiä tarvitaan 2-3 kertaa viikossa, on harkittava vaihtoehtoista hoitosuunnitelmaa mg:n allopurinoliannoksin heti jokaisen dialyysikerran jälkeen (eikä muita annoksia dialyysikertojen välissä). Annostus maksan vajaatoiminnan yhteydessä Annosta on pienennettävä maksan vajaatoiminnan yhteydessä. Hoidon varhaisvaiheessa suositellaan maksan toimintakokeiden suorittamista aika ajoin. Pediatriset potilaat Alle 15-vuotiaat lapset Annostus lapsille enintään 10 mg/kg päivässä, jaettuna kolmeen annokseen. Alle 15-vuotiailla vuorokausiannoksen ei tulisi olla yli 400 mg. Lapsilla tämä lääke on tarkoitettu käytettäväksi ainoastaan pahanlaatuisten sairauksien hoidossa (etenkin leukemian ja tiettyjen entsymaattisten häiriöiden, kuten Lesch-Nyhanin oireyhtymän, hoidossa). Antotapa Tabletit tulee nauttia ruokailun yhteydessä runsaan nestemäärän kera. Uraattikivipotilaiden tulisi hoidon onnistumiseksi nauttia nestettä siten, että päivittäinen virtsaneritys olisi noin 2 litraa. 4.3 Vasta-aiheet - Yliherkkyys allopurinolille tai kohdassa 6.1 mainituille apuaineille. - Lapsille ainoastaan malignien sairauksien yhteydessä. 4.4 Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet Allopurinolihoitoa ei pidä aloittaa ennen kuin akuutti kihtikohtaus on mennyt täysin ohi, sillä hoidon aloitus voi aiheuttaa uusia kohtauksia. Kihtihoidon alussa allopurinoli saattaa aiheuttaa akuutin kihtikohtauksen tai voi johtaa oireiden voimistumiseen. Kipukohtausten ennaltaehkäisyyn ja hoitoon suositellaan käytettäväksi jotakin tehokasta anti-inflammatorista ainetta allopurinolihoidon ensimmäisten kuukausien aikana. Sopivat annostukset ja ennaltaehkäisevään hoitoon liittyvät varoitukset ja varotoimet, ks. alan kirjallisuus. Jos allopurinolihoidon aikana kehittyy akuutti kihtikohtaus, on hoitoa jatkettava samalla annostuksella kuin aikaisemmin sen aikaa, kun akuuttia kohtausta hoidetaan sopivalla antiinflammatorisella aineella. Munuaispotilailla on olemassa kumuloitumisvaara, minkä vuoksi allopurinolin annostus tulisi sovittaa yksilöllisesti (ks. kohta 4.2 Annostus ja antotapa). Lääkeyliherkkyysreaktiot, Steven-Johnsonin oireyhtymä (SJS) ja toksinen epidermaalinen nekrolyysi (TEN): Allopurinolin aiheuttamat yliherkkyysreaktiot voivat ilmetä monilla eri tavoilla, mukaan lukien täpläinen tai näppyläinen ihottuma, lääkeaineeseen liittyvä eosinofiilinen ihottuma systeemioireineen (DRESS) sekä SJS/TEN. Jos joku edellä mainituista oireyhtymistä diagnosoidaan kliinisesti missä tahansa vaiheessa hoidon aikana, on allopurinolin käyttö lopetettava välittömästi. Potilaiden, joilla on todettu

3 yliherkkyyssyndrooma (DRESS) tai SJS/TEN allopurinolin käytön yhteydessä, ei pidä aloittaa allopurinolin käyttöä uudelleen. Kortikosteroideista voi olla hyötyä iholla ilmenevien yliherkkyysreaktioiden hoidossa. Potilaille on kerrottava ihoreaktioiden oireista ja heitä on seurattava huolellisesti ihoreaktioiden varalta. Suurin SJS- ja TEN-riski on ensimmäisten hoitoviikkojen aikana. Paras lopputulos SJS- ja TEN-oireiden hallinnassa saavutetaan varhaisella diagnoosilla ja epäillyn lääkehoidon välittömällä lopettamisella. Lääkkeen käytön nopea lopettaminen johtaa parempaan ennusteeseen. HLA-B*5801 alleeli: HLA-B*5801-alleelin on osoitettu liittyvän yliherkkyyssyndrooman ja SJS/TEN kehittymisen riskiin allopurinolihoidon aikana. HLA-B*5801-alleelin yleisyys vaihtelee paljon eri populaatioiden välillä esiintyvyyden ollessa jopa 20 % han-kiinalaisessa väestössä, noin 12 % korealaisessa väestössä ja 1-2 % Japanilaista tai Eurooppalaista alkuperää olevilla. Genotyyppausta kartoitusmenetelmänä, jonka perusteella voitaisiin tehdä hoitopäätöksiä allopurinolihoidon suhteen ei ole vakiinnutettu käyttöön. Jos potilaan tiedetään olevan HLA-B*5801-alleelin kantaja, allopurinolihoitoa voidaan harkita, mikäli siitä saatavan hyödyn katsotaan olevan haittoja suuremman. Erityistä tarkkaavaisuutta tulee noudattaa yliherkkyyssyndrooman ja SJS/TEN oireiden suhteen. Potilasta pitää neuvoa lopettamaan hoito välittömästi ensimmäisten oireiden ilmaannuttua. Maksan tai munuaisten vajaatoiminnan yhteydessä on käytettävä tavallista pienempää annostusta (ks. kohta 4.2). Potilailla, jotka saavat verenpaine- tai sydämen vajaatoimintalääkitystä (esim. diureetteja tai ACE:n estäjiä), saattaa olla samanaikainen munuaisten vajaatoiminta. Allopurinolin käytössä on siksi syytä varovaisuuteen tällaisten potilaiden osalta. Oireettoman hyperurikemian hoito allopurinolilla ei ole indikoitua. Juoma- ja ruokavaliomuutokset ja taustalla olevan syyn hoitaminen voivat vielä korjata tilanteen. Ksantiinin kertyminen Tilanteissa, joissa uraatinmuodostus on merkittävästi lisääntynyt (esim. pahanlaatuisen sairauden ja sen hoidon tai Lesch-Nyhanin oireyhtymän yhteydessä), voi ksantiinipitoisuus virtsassa harvoissa tapauksissa nousta merkittävästi siten, että ksantiinia kertyy virtsaelimiin. Tätä riskiä voidaan pienentää riittävän nesteytyksen avulla, joka aikaansaa optimaalisen virtsan laimenemisen. Vaikutukset munuaisten virtsahappokiviin Tilanteeseen sopiva allopurinolihoito saa aikaan suurten virtsahappokivien liukenemisen, ja voi siten mahdollisesti aiheuttaa kideainesten kiilautumista virtsanjohtimiin. Munuaisperäisen kihdin ja virtsahappokivien hoidossa vuorokausivirtsan määrä on pidettävä vähintään 2 litrana ja virtsan ph-arvo välillä 6,4-6, Yhteisvaikutukset muiden lääkevalmisteiden kanssa sekä muut yhteisvaikutukset 6-merkaptopuriini ja atsatiopriini Allopurinoli voimistaa 6-merkaptopuriinin ja atsatiopriinin vaikutusta. Samanaikaisen käytön yhteydessä tulee 6-merkaptopuriinin ja atsatiopriinin annostusta alentaa neljäsosaan tavallisesta annoksesta. Allopurinoli on ksantiinioksidaasin estäjä, ja toimii siten atsatiopriinin ja 6-merkaptopuriinin metabolisen inaktivaation vastavaikuttajana. Näiden lääkeaineiden pitoisuudet seerumissa voivat siten kohota toksisille tasoille, ellei annoksia pienennetä sopivasti. Vidarabiini (adeniiniarabinosidi) Vidarabiinin puoliintumisajan plasmassa on todettu pidentyneen allopurinolin läsnä ollessa. Jos näitä kahta lääkeainetta käytetään samanaikaisesti, on erityiseen huolellisuuteen syytä, jotta mahdollinen toksisten vaikutusten lisääntyminen huomataan ajoissa. Salisylaatit ja virtsahapon eritystä lisäävät aineet

4 Allopurinolin pääasiallinen metaboliitti ja farmakologisesti vaikuttava ainesosa, oksipurinoli, erittyy munuaisten kautta samankaltaisella tavalla kuin uraatti. Näin ollen virtsahapon eritystä lisäävät aineet (kuten probenesidi) ja suurehkot salisylaattiannokset saattavat nopeuttaa oksipurinolin eritystä. Tämä voi puolestaan heikentää allopurinolin tehoa, mutta vaikutuksen kliinistä merkitystä on arvioitava yksilöllisesti ja tapauskohtaisesti. Salisyylihapon vaikutus saattaa voimistua allopurinolin vaikutuksesta. Klooripropamidi Allopurinoli voi voimistaa myös klooripropamidin vaikutusta, ja sen vuoksi annostusta voidaan samanaikaisen käytön yhteydessä joutua alentamaan. Jos allopurinolia annetaan yhdessä klooripropamidin kanssa potilaille, joiden munuaisten toiminta on heikentynyt, voi tähän liittyä pitkittyneen hypoglykeemisen vaikutuksen riski, sillä allopurinoli ja klooripropamidi saattava kilpailla samasta eritysreitistä munuaistiehyeissä. Kumariiniantikoagulantit Antikoagulanttien samanaikaisen käytön yhteydessä tulee noudattaa erityistä varovaisuutta, sillä harvoja raportteja varfariinin ja muiden kumariiniantikoagulanttien tehon voimistumisesta samanaikaisen allopurinolin käytön yhteydessä on saatu. Fenytoiini Allopurinoli saattaa estää fenytoiinin oksidaatiota maksassa, mutta tämän vaikutuksen mahdollista kliinistä merkitystä ei ole osoitettu. Teofylliini Samanaikaisen käytön yhteydessä allopurinoli voimistaa teofylliinin vaikutusta. Teofylliinin metabolian estymistä on raportoitu. Tämän yhteisvaikutuksen taustalla saattaa olla ksantiinioksidaasin osallisuus teofylliinimetaboliaan ihmisillä. Teofylliinipitoisuuksia seerumissa on seurattava allopurinolihoidon aloitusvaiheessa sekä allopurinoliannosta suurennettaessa. Ampisilliini/amoksisilliini Allopurinolin ja ampisilliinin tai amoksisilliinin samanaikaisen käytön yhteydessä saattavat ampisilliinistä/amoksisilliinistä aiheutuvat allergiset ihoreaktiot yleistyä. Tämän yhteisvaikutuksen syitä ei tunneta. Allopurinolihoitoa saavien potilaiden osalta suositellaan kuitenkin muiden antibioottien kuin ampisilliinin tai amoksisilliinin käyttöä, jos mahdollista. Syklofosfamidi, doksorubisiini, bleomysiini, prokarbatsiini, mekloretamiini Sytostaattien, kuten syklofosfamidin, aiheuttamat verenkuvan muutokset kasvainsairauksia (leukemiaa lukuun ottamatta) potevilla henkilöillä saattavat voimistua allopurinolin vaikutuksesta. Hyvin kontrolloidussa kliinisessä tutkimuksessa allopurinoli ei kuitenkaan näyttänyt lisäävän sytotoksisten aineiden toksisia vaikutuksia potilailla, jotka saivat syklofosfamidia, doksorubisiinia, bleomysiiniä, prokarbatsiinia ja/tai mekloretamiinia (kloorimetiinihydrokloridia). Siklosporiini Allopurinoli voimistaa siklosporiinin vaikutusta ja sen vuoksi siklosporiinin annostusta voidaan samanaikaisen käytön yhteydessä joutua alentamaan. Didanosiini Terveillä vapaaehtoisilla sekä HIV:tä sairastavilla potilailla didanosiinin C max - ja AUC-arvot suunnilleen tuplaantuivat samanaikaisen allopurinolihoidon (300 mg/vrk) yhteydessä. Terminaalinen puoliintumisaika ei kuitenkaan muuttunut. Näiden kahden lääkeaineiden samanaikaista käyttöä ei yleisesti ottaen suositella. Jos samanaikaista käyttöä pidetään välttämättömänä, voi didanosiiniannoksen pienentämiseen olla tarvetta, ja potilaiden tilaa on seurattava huolellisesti. Kaptopriili

5 Allopurinolin ja kaptopriilin samanaikainen käyttö saattaa lisätä ihoreaktioiden riskiä (mm. Stevens- Johnsonin oireyhtymä), etenkin potilailla, joilla on krooninen munuaisten vajaatoiminta. Diureetit Etakryynihappo ja tiatsidiryhmän diureetit heikentävät allopurinolin vaikutusta. 4.6 Fertiliteetti, raskaus ja imetys Raskaus: Ei ole olemassa riittävästi tietoja allopurinolin turvallisuudesta raskaana oleville naisille. Eläimillä suoritetuissa lisääntymistoksisuuskokeissa on saatu ristiriitaisia tuloksia. Allopurinolia ei tule käyttää raskauden aikana. Imetys: Saadut raportit viittaavat siihen, että allopurinoli ja oksipurinoli erittyisivät ihmisen rintamaitoon. 300 mg allopurinolia vuorokaudessa käyttävien naisten rintamaidosta on mitattu 1,4 mg allopurinolia/ml ja 53,7 mg oksipurinolia/ml. Mitään tietoja allopurinolin tai sen metaboliittien vaikutuksista imetettävänä olevaan lapseen ei kuitenkaan ole saatavilla. Allopurinolia ei tule käyttää imetyksen aikana. 4.7 Vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn Haittavaikutuksia, kuten huimausta, uneliaisuutta ja ataksiaa, on raportoitu allopurinolihoitoa saavilla potilailla. Potilaiden on siksi syytä varovaisuuteen autolla ajon, koneiden käytön ja muiden mahdollisesti vaarallisten aktiviteettien osalta siihen saakka, kunnes tietävät, ettei allopurinoli vaikuta heidän suorituskykyynsä. 4.8 Haittavaikutukset Luettelo mahdollisista haittavaikutuksista Tämän lääkkeen osalta ei ole olemassa modernia kliinistä dokumentaatiota, jonka pohjalta voitaisiin määritellä haittavaikutusten yleisyydet. Haittavaikutusten esiintyvyys voi vaihdella käytetystä annoksesta ja mahdollisesta muusta samanaikaisesta lääkityksestä riippuen. Seuraavassa taulukossa esitetyt yleisyydet ovat suuntaa antavat. Useimpien reaktioiden osalta ei ole olemassa esiintyvyyden laskemiseksi vaadittavaa dataa. Markkinoille tulon jälkeisen seurannan aikana havaitut haittavaikutukset on luokiteltu joko harvinaisiksi tai hyvin harvinaisiksi. Haittavaikutuksia esiintyy tavallisesti hoidon alussa ja ne ovat usein ohimeneviä. Taulukossa esitetyt haittavaikutukset on luokiteltu yleisyytensä mukaan seuraavasti: Hyvin yleiset: 1/10 Yleiset: 1/100 ja <1/10 Melko harvinaiset: 1/1000 ja <1/100 Harvinaiset: 1/ ja <1/1000 <1/ Yleisyys tuntematon: koska saatavissa oleva tieto ei riitä arviointiin Haittavaikutukset ovat tavallista yleisemmät munuaisten ja/tai maksan toimintahäiriöiden yhteydessä. Infektiot furunkuloosi Veri ja imukudos agranulosytoosi, granulosytoosi, aplastinen anemia, trombosytopenia, leukopenia, leukosytoosi, eosinofilia ja puhdas punasoluaplasia Allopurinolin käytön yhteydessä on hyvin harvoin raportoitu trombosytopeniaa, agranulosytoosia ja

6 aplastista anemiaa, etenkin potilailla, joiden munuaisten ja/tai maksan toiminta oli heikentynyt. Tällaisten potilaiden erityisen huolelliseen seurantaan on siis syytä. Immuunijärjestelmä Melko harvinaiset: yliherkkyysreaktiot angioimmunoblastinen lymfadenopatia Vakavia yliherkkyysreaktioita (mukaan lukien ihoreaktiot ihon kuoriutumisen kera, kuume, lymfadenopatia, nivelkivut ja/tai eosinofilia sekä Stevens-Johnsonin oireyhtymä ja toksinen epidermaalinen nekrolyysi) ilmenee hyvin harvoin (ks. Iho ja ihonalainen kudos). Näihin reaktioihin liittyvä vaskuliitti ja kudosvaste voi tulla näkyviin usealla eri tavalla, esim. hepatiittina, munuaisten vajaatoimintana, akuuttina sappitietulehduksena, ksantiinikivinä ja, hyvin harvoin, kouristuskohtauksina. Akuuttia anafylaktista sokkia on myös hyvin harvoissa tapauksissa raportoitu. Tällaiset reaktiot ovat mahdollisia missä vaiheessa hoitoa tahansa, ja allopurinolihoito on lopetettava heti ja pysyvästi, jos tällaisia reaktioita ilmenee. Kortikosteroidit saattavat olla avuksi ihoon liittyvien yliherkkyysreaktioiden hoidossa. Tapauksissa, joissa on ilmennyt yleistynyttä yliherkkyyttä, on yleensä esiintynyt myös munuaisiin ja/tai maksaan liittyviä häiriöitä. Näin etenkin tapauksissa, jotka johtivat potilaan kuolemaan. Angioimmunoblasista lymfadenopatiaa on yleistyneen lymfadenopatian vuoksi otetun biopsian jälkeen kuvattu hyvin harvoissa tapauksissa. Tämä haittavaikutus näyttäisi korjaantuvan allopurinolihoidon lopettamisen jälkeen. Viivästyneeseen monielinyliherkkyysreaktioon (yliherkkyyssyndrooma tai DRESS) liittyy eri yhdistelminä kuumetta, ihottumaa, verisuonitulehdus, imusolmukesairaus, valelymfooma, nivelkipua, leukopeniaa, eosinofiliaa, suurentunut perna ja maksa, poikkeavat maksa-arvot ja sappiteiden häviäminen (maksansisäisten sappitiehyiden tuhoutuminen ja häviäminen). Myös muut elimet voivat vahingoittua (esim. maksa, keuhkot, munuaiset, haima, sydänlihas ja paksusuoli). Jos näitä reaktioita esiintyy, milloin tahansa hoidon aikana, Allonolin käyttö on lopetettava välittömästi ja pysyvästi. Laaja-alaisten yliherkkyysreaktioiden esiintyessä on niihin liittynyt yleensä munuais- ja/tai maksahäiriöitä, erityisesti kuolemaan johtaneissa tapauksissa. Aineenvaihdunta ravitsemus Psyykkiset häiriöt Hermosto Silmät ja diabetes mellitus, hyperlipidemia masennus kooma, halvaus, ataksia, neuropatia, parestesiat, uneliaisuus, päänsärky, makuhäiriöt kaihi, näköhäiriöt, makulamuutokset Kuulo ja tasapainoelin Sydän Verisuonisto Ruoansulatus-elimistö Melko harvinaiset: huimaus angiina, bradykardia hypertensio oksentelu, pahoinvointi, vatsakivut, ripuli

7 toistuvat verioksennukset, rasvaripuli, stomatiitti, muutokset suoliston toiminnassa Varhaisissa kliinisissä tutkimuksissa raportoitiin pahoinvointia ja oksentelua. Gastrointestinaalisen siedettävyyden parantamiseksi suositellaan allopurinolin ottamista heti aterian jälkeen. Maksa ja sappi Melko harvinaiset: oireettomat muutokset maksan toimintakokeiden tuloksissa Harvinaiset: maksan suurentuma, hepatiitti (mukaan lukien maksanekroosi ja granulomatoottinen hepatiitti) Maksan toimintahäiriöitä on raportoitu ilman selkeää osoitusta yleistyneemmästä yliherkkyydestä. Iho ja ihonalainen kudos Yleiset: ihottuma Vakavia ihoreaktioita: Stevens-Johnsonin syndroomaa (SJS) ja toksista epidermaalista nekrolyysiä (TEN) on raportoitu (katso kohta 4.4.). Angioedeema, lääkeihottuma, alopesia, hiusten värjäytyminen Ihoreaktiot ovat kaikista yleisimmät haittavaikutusreaktiot ja niitä voi ilmetä missä vaiheessa hoitoa tahansa. Ihoreaktioihin voi liittyä kutinaa, ne voivat olla makulopapulaarisia, joskus hilseileviä, joskus purppuransävyisiä ja hyvin harvoin eksfoliatiivisia. Jos tällaisia reaktioita ilmenee, on allopurinolihoito välittömästi lopetettava. Jos kyseessä on ollut lievä reaktio, voidaan niin haluttaessa kokeilla allopurinolihoitoa uudestaan oireiden hävittyä. Tällöin lääkitys on aloitettava pienellä annostuksella (esim. 50 mg/vrk), jota sitten asteittain suurennetaan. Jos ihottuma ilmestyy uudestaan, on allopurinolihoito pysyvästi lopetettava, sillä muitakin yliherkkyysreaktioita voi tässä tapauksessa ilmaantua (ks. kohta Immuunijärjestelmä). Angioedeemaa on raportoitu sekä yleistyneempään yliherkkyysreaktioon liittyvien oireiden kera että ilman niitä. Luusto, lihakset ja sidekudos Munuaiset ja virtsatiet Harvinaiset: lihaskivut virtsakivitauti verivirtsaisuus, uremia Sukupuolielimet rinnat ja hedelmättömyys miehillä, erektiohäiriöt, gynekomastia Yleisoireet ja antopaikassa todettavat haitat edeema, yleinen huonovointisuus, astenia, kuume Kuumetta on raportoitu sekä yleistyneisiin allopurinoliin liittyvien yliherkkyysreaktioiden oireiden yhteydessä että ilman niitä (ks. kohta Immuunijärjestelmä) 4.9 Yliannostus Allopurinolin osalta on raportoitu jopa 22,5 g:n yliannoksia ilman minkäänlaisia oireita. Yhdellä 20 g allopurinolia ottaneella henkilöllä todettiin yliannostuksen oireina pahoinvointia, oksentelua, ripulia ja huimausta. Potilas toipui tavanomaisin elintoimintoja tukevin hoitotoimin. Erittäin suurten allopurinolimäärien imeytyminen voi merkittävästi estää ksantiinioksidaasin toimintaa. Tällä ei pitäisi olla

8 negatiivisia vaikutuksia, ellei sillä ole merkitystä muun samanaikaisen lääkityksen (etenkin 6- merkaptopuriinin ja/tai atsatiopriinin) kannalta. Riittävästä nesteytyksestä diureesin ylläpitämiseksi tulisi huolehtia, jotta allopurinolin ja sen metaboliittien erittyminen olisi mahdollisimman nopeaa. Tarvittaessa voidaan käyttää hemodialyysiä, muuten hoito on oireenmukaista. 5. FARMAKOLOGISET OMINAISUUDET 5.1 Farmakodynamiikka Farmakoterapeuttinen ryhmä: virtsahapon muodostumista estävät valmisteet ATC-koodi: M04AA01 Allopurinoli on virtsahapposynteesin inhibiittori, joka estovaikutuksensa vuoksi alentaa virtsahapon pitoisuutta seerumissa ja virtsahapon erittymistä munuaisten kautta virtsaan. Hypoksantiinijohdannaisena allopurinoli ja sen metaboliitti oksipurinoli estävät alhaisina pitoisuuksina kompetitiivisesti ja korkeina pitoisuuksina ei-kompetitiivisesti ksantiinioksidaasia, joka katalysoi hypoksantiinin hapettumista ksantiiniksi ja edelleen ksantiinin muuttumista virtsahapoksi. Virtsahapon sijasta erittyvät tällöin helppoliukoiset puriinijohdannaiset hypoksantiini ja ksantiini. Samanaikaisesti estyy kalsiumoksalaattikivien muodostuminen, jotka voivat syntyä virtsahappomikrokiteiden vaikutuksesta. 5.2 Farmakokinetiikka Allopurinoli imeytyy oraalisen annoksen jälkeen nopeasti ja täydellisesti. Allopurinolin huippupitoisuus plasmassa saavutetaan noin 1 tunnissa ja ensikierron metabolian seurauksena syntyvän aktiivisen metaboliitin, oksipurinolin, huippupitoisuus 3-4 tunnissa. Allopurinolin eliminaation puoliintumisaika on 1-2 tuntia, kun taas oksipurinolilla puoliintumisaika on keskimäärin tuntia. Erittyminen tapahtuu munuaisten kautta ja munuaisten vajaatoiminta johtaa oksipurinolin puoliintumisajan pidentymiseen. 5.3 Prekliiniset tiedot turvallisuudesta Allopurinolin pitkäaikainen käyttö ( mg/vrk) potilailla, joilla on munuaisten toimintavajaus, on aiheuttanut vakavia myrkytysoireita, jotka ovat ilmenneet mm. ihoreaktioina, kuumeena, hepatiittina, eosinofiliana ja munuaisten toiminnan heikkenemisenä. 6. FARMASEUTTISET TIEDOT 6.1 Apuaineet Mikrokiteinen selluloosa, maissitärkkelys, natriumtärkkelysglykolaatti, vedetön kolloidinen piidioksidi, liivate, magnesiumstearaatti ja talkki. 6.2 Yhteensopimattomuudet Ei oleellinen. 6.3 Kestoaika 5 vuotta. 6.4 Säilytys Ei erityisiä säilytysohjeita. 6.5 Pakkaustyyppi ja pakkauskoot 30 ja 100 tabl., PVC-Al läpipainopakkaus. Kaikkia pakkauskokoja ei välttämättä ole myynnissä. 6.6 Erityiset varotoimet hävittämiselle ja muut käsittelyohjeet Ei erityisohjeita. 7. MYYNTILUVAN HALTIJA

9 ratiopharm GmbH Graf-Arco-Strasse Ulm Saksa. 8. MYYNTILUVAN NUMERO 10703, MYYNTILUVAN MYÖNTÄMISPÄIVÄMÄÄRÄ/UUDISTAMISPÄIVÄMÄÄRÄ Myyntiluvan myöntämisen päivämäärä: Viimeisimmän uudistamisen päivämäärä: TEKSTIN MUUTTAMISPÄIVÄMÄÄRÄ