ensi- ja turvakotien liiton jäsenlehti No Vapaa ehtois numero ainakaan minä. Jokainen voi tarvita apua. Jokainen voi auttaa!

Transkriptio

1 ensi- ja turvakotien liiton jäsenlehti No ehtois Vapaa numero En ainakaan minä. Jokainen voi tarvita apua. Jokainen voi auttaa!

2 Vapaaehtoisuus antaa ihan uutta näkökulmaa elämään. 4 Samia kiinnosti! s.18 pääkirjoitus En ainakaan minä. Jokainen voi tarvita apua. Jokainen voi auttaa. 4 Onnesta on varaa jakaa muillekin Miksi en auttaisi niitä, jotka tarvitsevat apua. 8 Naurua kohti Pois häpeän taakan alta. 10 Gallup: Mihin vaikutat Vastuunkantajilta kysyttiin 11 Yhdistykset 12 Vapaaehtoinen voi... Mitä kaikkea vapaaehtoinen voi tehdä. 15 Perhekahvila enska mukava olisi tavata muita vanhempia ja tehdä jotain yhdessä. 16 Juha kokeilee vapaaehtoisuutta 18 Uskomuksia ensi- ja turvakodeista 20 Poimintoja yhdistyksistä 22 Baby blues menee ohi muutamassa viikossa, synnytysmasennus ei 23 Perhe Onninen Vapaa ehtois numero Katso myös sisältö: kestää Pois häpeän taakan alta, kohti hyvää tekevää naurua. 8 Jenna auttoi pienen tytön ja pojan synnytyksessä. 12 Leikekirja tallettaa lapsen tarinan. 20 Kymenlaakson Ensi- ja turvakotiyhdistys ry:n pitkäaikainen vapaaehtoinen mikrotukihenkilö Sami Airola luki jo ennalta Enskan 4/13. Minua kiinnosti eniten juttu Uskomuksia ensi- ja turvakodeista. Minusta on tärkeää, että ihmisten ennakkoluuloja ensi- ja turvakotiyhdistyksistä oikaistaan, koska monilla saattaa olla puutteellista ja virheellistä tietoa yhdistysten toiminnasta. Päätoimittaja: Ritva Karinsalo Toimitussihteeri: Essi Lehtinen N o Ensi- ja turvakotien liiton jäsenlehti 31. vuosikerta, ISSN-L , ISSN Toimituskunta: Ritva Karinsalo, Essi Lehtinen, Salla Frisk, Mari Manninen, Mikko Savelainen, Katariina Suomu ja Kristina Sarivaara Juttuideat ja palaute toimitukseen: essi.lehtinen@ensijaturvakotienliitto.fi Ilmoitukset: Kirsti Kaleva Ilmoitushinnat: 1/1 sivua 700 e 1/2 sivua 500 e 1/4 sivua 280 e Tilaukset ja osoitemuutokset: toimisto@ensijaturvakotienliitto.fi Tilaushinta: 25 e / vuosi Taitto ja ulkoasu: Rohkea Ruusu Oy Painopaikka: Lönnberg Oy Kannen kuva: Rohkea Ruusu Oy ilmestymisaikataulu: 5/13 vk 47 Kuva: Mikaela Löfroth En ainakaan minä Ensi- ja turvakotien liiton jäsenyhdistysten toiminta kiinnostaa. Se on huomattu erilaisissa suurissa ja pienissä tapahtumissa, messuilla ja koulutuksissa. Moni kuitenkin kertoo meitä lähestyessään, ettei itse ole kokenut väkivaltaa tai joutunut kaltoin kohdelluksi, asia kiinnostaa muuten vaan. Tervetuloa tutustumaan ja liittymään meihin joka tapauksessa, mutta ei meitä haittaa, vaikka olisitkin joutunut kokemaan kovia. Tiedämme, että jokainen voi tarvita apua ja jokainen voi vuorollaan auttaa. Siksi kampanjoimme tänä syksynä otsikolla: En ainakaan minä. Kutsumme Sinut tutustumaan apuun, jota yhdistyksistämme saa. Ja toisaalta kutsumme Sinut mukaan jo yli tuhannen vapaaehtoisen joukkoon yhdistystemme toimintaan eri puolilla maata. Vapaaehtoistoimintaan voi tulla mukaan monesta syystä. Voi olla, että oma elämäsi sujuu suurin piirtein käsikirjoituksen mukaan ja haluat jakaa hyvinvoinnistasi lapsille, nuorille ja perheille, jotka tarvitsevat tukea. Tai olet itse kokenut väkivaltaa, ollut masentunut tai elänyt kaoottista arkea, hakenut ja saanut apua ja olet nyt valmis auttamaan muita samankaltaisessa tilanteessa olevia. Tässä lehdessä kerrotaan Heinistä ja Merjasta, jotka ovat tehneet ja tekevät näin. Vapaaehtoisuus on osa kansalaisyhteiskunnan voimaa ja ihmisten osallisuutta. Kun hyvinvointimme rakoilee taloudellisesti vaikeana aikana, sinua ja minua tarvitaan talkoisiin suojelemaan lapsia ja turvaamaan heille parempaa tulevaisuutta. Parasta lasten suojelua on tukea äitiä ja isää, heidän vanhempana oloaan. Parasta kansalaistoimintaa on vaikuttaa päättäjiin silloin, kun lasten oikeudet ovat uhattuina talouden paineissa. Kiitos tästä lehdestä kuuluu erityisesti vapaaehtoisille, asiakkaille, työntekijöille ja luottamushenkilöille, jotka ovat jakaneet tarinansa ja osaamisensa sen tekemiseksi. Kiitos! Ritva Karinsalo toimitusjohtaja

3 miks ei? En ainakaan minä. Jokainen voi tarvita apua. Jokainen voi auttaa. Heini myöntää nuorempana ajatelleensa, että hoitoala ei ole häntä varten. Mutta lähihoitajaksi opiskeleminen tuntuikin heti omalta jutulta. Onnesta on varaa jakaa muillekin Miksi en auttaisi niitä, joilla asiat eivät ole yhtä hyvin. Teksti:Anna-Maija Koponen Kuvat: Paula Myöhänen Heini Torvinen, 26 vuotta, toimii nuoren lapsiperheen tukihenkilönä Kuopiossa. Hän kokee runsas vuosi sitten aloittamansa vapaaehtoistyön itselleen hyvin tärkeäksi. Heini on nuoresta iästään huolimatta ehtinyt paljon. Peruskoulun päättyessä hän lähti kotikaupungistaan Raahesta Savon sydämeen Rautalammille ratsastuslukioon, sillä hän oli jo silloin intohimoinen ratsastaja. Äitiä hirvitti päästää minua niin kauas, mutta löysin heti omat kuvioni, vaikka en kouluun mennessä tuntenut sieltä ketään. Ylioppilaskirjoitusten jälkeen hän ei vielä keksinyt, minkä ammatin hankkisi ja päätti hakeutua asepalvelukseen. Viihdyin Kainuun Prikaatissa tosi hyvin, kertoo alikersantti Torvinen. Jos asia nyt olisi ajankohtainen, en ehkä valitsisi samoin, mutta olen silti iloinen, että kävin armeijan. Kajaanista tie vei Espooseen, jossa Heini työskenteli peruskoulun starttiluokalla koulunkäyntiavustajana ja iltapäiväkerhon ohjaajana. Vuoden rupeaman jälkeen kaukokaipuu voitti, ja Heini päätti lähteä Australiaan. Oli ihanaa matkustella ja nauttia luonnosta ja lämmöstä ja tietysti siitä, että sain olla lähellä hevosia laukkatallilla. Minulla ei ollut huolta huomisesta pohdin usein, että kunpa voisin viedä tämän tunteen mukanani Suomeen. Kun matkakassa alkoi huveta, olin töissä myös lammasfarmilla ja viinitilalla viiniköynnöksiä hoitamassa. Kun vuoden viisumi loppui, oli aika palata Suomeen. Tällä kertaa Kuopioon,

4 Vapaaehtoisuus antaa ihan uutta näkökulmaa elämään. Moni on kysynyt, miten sinä jaksat auttaa toisia, mutta asiahan on ihan päinvastoin. Minulle oli yllätys, että vapaaehtoistyö on näin antoisaa. Saan siitä itse valtavasti. Vapaaehtoiset antoivat viime vuonna noin tuntia aikaansa toimintaan. Rakas ulkoilukaveri Heinille on myös monirotuinen Papu. jossa Heini suoritti osa-aikatyön ohessa luonto-ohjaajakoulutuksen. Mutta mieli paloi eteenpäin, sillä hänessä oli pikku hiljaa kypsynyt halu hakeutua hoitoalalle. Viime syksynä Heini aloitti Savon ammatti- ja aikuisopistossa opiskelun lähihoitajaksi. Hoitoala on oma juttu Oma 85-vuotias isoäitini on hoitokodissa, ja ehkä juuri siksi erityisesti vanhustyö alkoi kiinnostaa minua. Olen mummon hoitoa seuratessani huomannut, etteivät asiat ole niin yksinkertaisia kuin ulkopuolelta ehkä näyttää. Monesti hoitajat joutuvat toimimaan vastoin omia arvojaan, kun on niin kiire. Haluaisin kantaa korteni kekoon ja olla mukana kehittämässä ja parantamassa käytäntöjä. Heini myöntää nuorempana ajatelleensa, että hoitoala ei ole häntä varten, mutta lähihoitajaksi opiskeleminen tuntuikin heti omalta jutulta. Jopa niin omalta, että vuoden jälkeen hän huomasi kaipaavansa lisää ja pyrki opiskelemaan sairaanhoitajaksi. Keväällä tuli tieto, että hänet on hyväksytty Vaasan ammattikorkeakouluun. Opiskelupaikan saaminen ilahdutti minua kovasti, mutta samalla tunsin surua: joutuisinko näin pian jättämään Kuopion ja ystäväni täällä, ja ennen kaikkea perheen, jonka tukihenkilönä aloitin vasta vuosi sitten. Heinin onnistui siirtää opiskelujen aloittamista vuodella. Nyt olen tyytyväinen ja nautin tästä vuodesta, mutta samalla odotan innolla tulevaa. Tällä hetkellä Heini toimii osa-aikaisena avustajana vanhukselle ja työskentelee lopun aikaa ravintolassa. Uutta näkökulmaa Heini on tyytyväinen elämäänsä ja hänestä on luontevaa auttaa niitä, joilla asiat eivät ole yhtä hyvin. Olen pitkään haaveillut tekeväni vapaaehtoistyötä ja toivonut pääseväni jonnekin ulkomaille auttamaan huono-osaisia. Vuosi sitten tulin ajatelleeksi, että miksen ryhtyisi vapaaehtoistyöhön täällä Kuopiossa, osana arkipäivääni. Aloin selata netistä vaihtoehtoja ja päädyin Kuopion Ensikotiyhdistykseen. Soitin sinne ja sain niin lämpimän vastaanoton, että päätin aloittaa heti. Alku sujui helposti. Mitään erityistä koulutusta ei tarvittu, vaan pääsin heti aloittamaan. Olen tukihenkilö perheelle, jolla on kaksi pientä lasta. Vien parivuotiasta ulos noin kerran viikossa. Teemme ihan Teemme ihan tavallisia asioita, jotka ovat parivuotiaalle mieluisia: leikimme ja ulkoilemme. tavallisia asioita, jotka ovat sen ikäiselle mieluisia: leikimme ja ulkoilemme. Yritän luoda hänelle elämyksiä. Perheen nuori äiti on kiitollinen, kun saa hieman omaa aikaa, ja hän iloitsee myös lapsensa hyvästä mielestä. Sovimme tapaamiset keskenämme sen mukaan, miten kummallekin sopii. Yhdistyksessä minulla on oma työntekijä, joka toimii ohjaajanani. Tapaan hänet kerran kuukaudessa tai kahdessa, ja voin aina soittaa, kun haluan jutella. Meillä on myös yhteisiä tapaamisia toisten vapaaehtoisten kanssa. Syömme yhdessä ja samalla juttelemme vapaaehtoistehtävistämme. Mukana on aina myös ohjaaja, jolta voi kysyä mieltä askarruttavista asioista. Minusta nämä tapaamiset ovat voimaannuttavia ja käyn niissä mielelläni. Vapaaehtoisuus antaa ihan uutta näkökulmaa elämään. Moni on kysynyt, miten sinä jaksat auttaa toisia, mutta asiahan on ihan päinvastoin. Minulle oli yllätys, että vapaaehtoistyö on näin antoisaa. Saan siitä itse valtavasti. Koen olevani onnekas, kun minulla on asiat näin hyvin ja voin vielä olla avuksi toisille. Heini haaveilee edelleen vapaaehtoistyöstä ulkomailla. Kenties muutaman vuoden kuluttua, kun sairaanhoitajan paperit ovat kädessä, on sen aika. Heini ja 1200 muuta Kuopion ensikotiyhdistys ry:n toiminnanjohtaja Sonja Vaaraniemi kertoo, että yhdistyksellä on vapaaehtoisina Heinin tapaisten tukihenkilöiden lisäksi myös doulia ja lastenhoitajia. Doula-toiminta on sekä äitien että vapaaehtoisten suosiossa. Lisää vapaaehtoisia kaivataan hoitamaan lapsia leireillä, tuetuissa tapaamisissa ja päiväryhmissä. Tukihenkilötoiminta kehittyy: jatkossa tarvittaneen lisää vapaaehtoisia tukijoita sekä lapsille että aikuisille. Ensi- ja turvakotien liiton jäsenyhdistyksissä toimi viime vuonna vajaat 1200 vapaaehtoista. Heistä monet olivat juuri tukihenkilöitä, mutta paljon toimi myös doulia, lastenhoitajia ja mieskavereita. Vapaaehtoiset järjestivät erilaisia tapahtumia yhdistysten väelle. Kaikkiaan vapaaehtoiset antoivat viime vuonna noin tuntia aikaansa toimintaan. Vapaaehtoisten määrä on kasvussa ja uusia vapaaehtoistehtäviä ideoidaan ympäri Suomen

5 Huumori kantaa yhteistyötäkin. Pia (vas.) ja Merja. Nuotiolla: Kohti naurua Pois häpeän taakan alta, kohti hyvää tekevää naurua. Siinä suunta, johon mikkeliläiset Pia ja Merja auttavat ihmisiä. He luotsaavat lapsuudessaan seksuaalista hyväksikäyttöä kokeneiden naisten ryhmää. teksti ja kuvat: Essi lehtinen Säännöllisesti yli vuoden ajan tapaava ryhmä on monelle ensimmäinen askel kohti toipumista. Jo ryhmään tuleminen on merkittävää, sillä tulija tunnustaa samalla itselleen ja kertoo muillekin joutuneensa hyväksikäytetyksi. Ryhmään hakeutuvia yhdistää häpeän tunne. Suuri osa kantaa vastuuta tapahtuneesta. Heitä on kohdeltu huonosti niin pitkään, että he ovat alkaneet uskoa ansainneensa sen. Heille ei riitä, että sanoo kerran, ettei se ole sinun syysi, miettii Pia Marttala, joka työskentelee VIOLA väkivallasta vapaaksi ry:ssä psykologina. Pia keittelee nuotiolla kahvia vetäjäparinsa kanssa. Merja on itse joutunut lapsena hyväksikäytetyksi ja auttaa nyt vapaaehtoisena muita. Naiset pohtivat, mikä oikeastaan on ryhmien voima ja mitä itse saman kokeneen ja ammattilaisen yhteistyö tuo ryhmään. Minä tarvitsin tunnepuolen kokemuksen siitä, etten voinut hyväksikäytölle mitään. Se piti tajuta ja sisäistää, ennen kuin pystyin jättämään koetun taakseni, sanoo Merja. Jatkuvasti uhattu Merja oli nelivuotias, kun hänen vanhempi veljensä alkoi käyttää häntä hyväkseen. Veli kohteli Merjaa muutenkin sadistisesti. Tulos oli, että Merjasta kasvoi nainen, joka tunsi itsensä jatkuvasti uhatuksi. Työssään päihdehuollossa hän varmisti työ- ja kokoushuoneissa ulospääsyn mahdollisuuden, nukkui valot päällä ja radio auki ja yritti illalla kadulla kulkiessaan vaikuttaa jätkältä. Vääränlainen lähestyminen kirvoitti raivoisan reaktion. Mielen paraneminen alkoi, kun Merja sairastui fyysisesti vakavasti. Sairaalassa hän tuli kertoneeksi hyväksikäytöstä omahoitajalle, joka ohjasi hänet vertaistukiryhmään. Ryhmä antoi Merjan sanoin uuden elämän. Helppoa ryhmään meneminen ei ollut. Istuin nojatuolissa huoneen nurkassa ja puristin tyynyä sylissäni. Purin tyynyn reunaa niin, että se rispaantui. Kun kävi selväksi, että Merjan oli jäätävä pois töistään pahenevien sairauksiensa vuoksi, hän muutti Mikkeliin, hyvien retkeilymaastojen ääreen. Lähdin etsimään uutta otetta. Olin päättänyt, että varsinkin talviaikana pitää olla hommaa. Ajattelin, että voisin auttaa toisia samassa tilanteessa olevia. Enpä uskonut, kuinka monia heitä on pienelläkin paikkakunnalla. Tunne saa tulla Kun uusi ryhmä aloittaa, Merja kertoo oman tarinansa. Hän todistaa olemassaolollaan, että vertaisryhmän avulla hyväksikäytöstä voi toipua. Eikö se oikeasti enää ahdista sua? kysymykseen saa vastata toistuvasti, sanoo Merja. Oikeasti ei ahdista, haistatan pitkät koko jätkälle. Ryhmäläisistä osa pystyy yleensä käymään töissä, mutta tuntee välillä suurta ahdistusta ja on lyhyillä sairauslomilla. Joillakin voi olla jo vuosien hoitosuhde esimerkiksi mielenterveystoimiston kanssa, joidenkin oireilu on psykoottista, he esimerkiksi kuulevat ääniä. Kun ryhmäläiset tutustuvat toisiinsa, he alkavat luottaa siihen, että toiset kestävät sen, mitä heillä on kerrottavana. Pia ja Merja vaihtavat havaintoja, jotta tietävät, miten ryhmäläiset kestävät eri aiheiden käsittelemistä. Jos joku alkaa aiheen takia vaikka oksentaa, toinen ohjaajista lähtee hänen mukaansa, sanoo Pia. Minun roolini ryhmässä on, että niskaani saa kaataa kaikenlaista paskaa, olen tavallaan ulkopuolinen, kun en ole kokenut samaa kuin muut. Raivon ja surun tunteita puretaan erilaisten tehtävien avulla. Me esimerkiksi tehdään sanomalehtipaperista patukoita ja vedetään ne ilmastointiteipillä kiinni ja niillä sitten hutkitaan raivoa ulos. Kerran on mennyt pöytä säpäleiksi. Kannoimme sen ryhmän jälkeen yhdessä ulos roskikseen, minne samalla jäi taakkakin ryhmäläisen hartioilta. Ei olisi tullut mieleenkään mennä väliin, kuvaa Merja. Hyvää tekevä nauru Kun hyväksikäytön muistoja puretaan pois, ryhmäläiset alkavat vähitellen voida paremmin. Siinä auttaa myös musta huumori, nauru, joka kääntää väkivallan uhrin ja tekijän valtasuhteen uuteen asentoon. Kun on päästy tarpeeksi pitkälle, voidaan jo heittää sellaisia vitsejä, ettei niitä voi kertoa missään muualla. Minun palkintoni on, kun ihmiset alkavat nauraa ja keksiä jotain jäynää niille hyväksikäyttäjilleen, sanoo Merja. Niin kuin se nainen, joka pelättyään vuosia hyväksikäyttäjäänsä kohtasi miehen yllättäen baaritiskillä ja alkoi huutaa: Täällä se hyväksikäyttäjä vaan istuu. On melkoinen henkinen voitto, että mies lähti luikkimaan pakoon, jatkaa Pia. Ryhmässä naisen kertomalle naurettiin pitkään. Kun häpeä helpottaa, ryhmäläiset jaksavat vähitellen alkaa suunnitella tulevaa, opiskella tai mennä töihin. Joku uskaltaa hakeutua pitkään terapiaan ja alkaa käsitellä muita asioitaan. Joku uskaltaa ajatella saavansa oman lapsen. Näkyväksi tullut voi alkaa elää omaa elämäänsä. Nykyään käy välillä niin, että tiskatessani tai pottuja kuoriessani huomaan yhtäkkiä vain olevani kauhean iloinen, sanoo Merja

6 llup Gallup Vastuunkantajilta kysyttiin 1. Mihin haluat yhdistyksen luottamushenkilönä vaikuttaa? 1. Työskentelen itse sosiaalityöntekijänä julkisella sektorilla. Näen, miten pitkällä Ensi- ja turvakotien liitto on perheväkivaltailmiön ymmärtämisessä ja miten jäljessä julkinen sektori laahaa. Haluaisin, että kolmas sektori voisi vielä voimakkaammin myös vaatia julkisen vallan puuttumista väkivaltaan. 2. Hienoa oli, kun saimme rahoituksen auttaaksemme ex-puolisonsa vainoamia. Hanke lähti yhdistyksen toimintaan osallistuneiden naisten tarpeista. Nyt naisten auttamiseksi toimii iso Varjo-hanke ja esitys uudeksi laiksi etenee. Olli Humalamäki, Mikkeli VIOLA väkivallasta vapaaksi ry:n hallituksen jäsen Ensi- ja turvakotien liiton hallituksen jäsen Gallup: mihin vaikutat 2. Mikä on ollut tähtihetkesi luottamustehtävässäsi? Enska kysyi neljältä ensi- ja turvakotiyhdistysten luottamushenkilöltä, mihin he haluavat tehtävässään vaikuttaa. Luottamushenkilöt kantavat yhdistyksissä viime kädessä vastuun toiminnasta ja taloudesta. 1. Haluan vaikuttaa alueemme lapsiperheiden hyvinvointiin, koen sen tärkeäksi tehtäväksi. 2.Puheenjohtajaksi valinta keväällä. Nyt suunnittelen yhdistyksen työntekijöiden kanssa yhdessä toimintaa ja sitä, miten asioita viedään eteenpäin. Tiina Kainulainen Ylä-Savon Ensi- ja turvakotiyhdistyksen puheenjohtaja 1. Lapsiperheiden hyvinvointiin. Se jaksaa pitää kipinää yllä. 2. Uudet toimintamuodot, niiden myötä yhdistys on aina kasvanut ja perheiden vointiin vaikuttaminen on ollut mahdollista. Ja tänä kesänä se, että Lappeenrannan teknillisen yliopiston opiskelijat valitsivat meidät järjestämänsä Maailman pisin salibandyottelu -tapahtuman hyväntekeväisyyskohteeksi! Kirsi Keskimäki, Imatra Etelä-Karjalan perhetyön kehittämisyhdistyksen puheenjohtaja 1. Haluan vaikuttaa asioihin, jotka tulevat omassa työssäni lähihoitajia kouluttaessa esille. Voin viedä tietoa yhdistyksestä opiskelijoille ja verkostolleni ja Kokkolan sosiaali- ja terveysalan opistolta yhdistykseen. 2. Olen voinut tukea yhdistyksen työntekijöiden työssä jaksamista. Vaikeista vaiheista on päästy yli ja eteenpäin. Nyt on myös tunne siitä, että hallitus ja työntekijät ovat lähempänä toisiaan. Satu Sundell Kokkolan ensi- ja turvakoti ry:n hallituksen jäsen jäsenyhdistykset Etelä-Karjalan perhetyön kehittämisyhdistys ry Karjalantie Lappeenranta p. (05) Etelä-Pohjanmaan Ensi- ja turvakotiyhdistys ry Yrjöntie 5 A Kauhajoki p Helsingin ensikoti ry Ensi-Kodin tie Helsinki p. (09) f. (09) Kaapatut Lapset ry Malmin Kauppatie Helsinki p Kanta-Hämeen perhetyö ry Koulukatu Hämeenlinna p Keski-Suomen ensi- ja turvakoti ry Suuruspääntie Jyväskylä p Kokkolan ensi- ja turvakoti ry Sairaalakatu Kokkola p. (06) Asemamiehenkatu 4 A, Helsinki p. (09) toimisto@ensijaturvakotienliitto.fi sähköpostiosoitteet: etunimi.sukunimi@ensijaturvakotienliitto.fi Kuopion Ensikotiyhdistys ry Puijonkatu 27 B Kuopio p. (017) Kymenlaakson Ensi- ja turvakotiyhdistys ry Opistokatu 8 B Kotka p Lahden ensi- ja turvakoti ry Ahvenistonkatu 2 as Lahti p. (03) , f. (03) Lapin ensi- ja turvakoti ry Lähteentie Rovaniemi p , f. (016) Lapsen Kengissä ry Puistokuja 3 B Joroinen p toimisto@lapsenkengissa.fi Lapsen Oikeus Väkivallattomaan Elämään LOVE ry päivystysp Lyömätön Linja Espoossa ry Maalarinkuja 3 B Espoo p. (09) Oulun ensi- ja turvakoti ry Kangastie Oulu p. (08) , f. (08) Ensi- ja turvakotien liitto Liiton puheenjohtaja Tuula Haatainen Toimitusjohtaja Ritva Karinsalo Talouspäällikkö Kirsti Kaleva Kehitysjohtaja Sari Laaksonen Järjestöpäällikkö Katariina Suomu Tiedottaja Mikko Savelainen Toimitussihteeri Essi Lehtinen Sihteeri Riitta Savolainen Taloussihteeri Sari Niemi Toimistosihteeri vt. Toni Hildén Pienperheyhdistys ry Kinaporinkatu 11 A, 2. krs, Helsinki. p. (09) f. (09) Pohjois-Karjalan ensikoti ry Kyykerinkatu 32, Outokumpu p , Porin ensi- ja turvakotiyhdistys ry Tiilimäentie 2, Pori p. (02) , f. (02) Pääkaupungin turvakoti ry Steniuksentie 20, Helsinki p. (09) f. (09) Raahen ensi- ja turvakoti ry Fellmaninpuistokatu Raahe p. (08) , f. (08) toimisto@raahenensijaturvakoti.fi Turvallisen vanhuuden puolesta Suvanto ry Hämeentie 15 B, Helsinki p. (09) Tampereen ensi- ja turvakoti ry Mutkakatu 38 b-c Tampere p. (03) f. (03) Keskiaukeaman voi irrottaa. Turun ensi- ja turvakoti ry Luolavuorentie Turku p. (02) , f. (02) Vaasan ensi- ja turvakoti Vasa mödra- och skyddshem ry Varastokatu Vaasa p. (06) , f. (06) Vantaan Turvakoti Vanda Skyddshem ry Karsikkokuja Vantaa p. (09) f. (09) VIOLA väkivallasta vapaaksi ry Savilahdenkatu Mikkeli p. (015) Vuoksenlaakson Ensi- ja turvakoti ry Karhumäenkatu Imatra p. (05) , f. (05) ulla.leinonen-mursu@vkletu.fi Ylä-Savon Ensi- ja turvakotiyhdistys ry Karjalankatu 34 A Iisalmi p toimisto@ ylasavonensijaturvakoti.fi Äidit irti synnytysmasennuksesta ÄIMÄ ry Ratakatu Helsinki p Miestyön kehittämiskeskus Neuvokeskus Kehittämispäällikkö Jussi Pulli Perhe- ja lähisuhdeväkivallan ehkäiseminen Kehittämispäällikkö Miia Pitkänen Pidä kiinni -hoitojärjestelmä Kehittämispäällikkö Maarit Andersson Vaativa vauvatyö Kehittämispäällikkö Mari Manninen Koulutuskeskus Sopukka Toiminnanohjaaja Anne Huusko info@sopukka.fi 11 Ota talteen!

7 yhdistää oman harrastuksen ja lasten ilahduttamisen. Harley Davidsoneilla ajavat motoristit ajeluttavat lapsia ja aikuisia Lahdessa tänä syksynä jo toista kertaa. Tiina Virtanen (kuvassa keskellä) kokosi porukan yhdessä Lahden ensi- ja turvakoti ry:n Pipsa Savolaisen kanssa. Ensi- ja turvakotien liiton yhdistyksissä hoitaa lapsia. Tuuli Krekelä (keskellä) viihdytti Isla-Maariaa (sylissä), Leoa ja Oliveria, kun äidit Katri (takana vas.) ja Terhi osallistuivat ompelukurssiin Tampereen ensi- ja turvakoti ry:n Linnainmaatuvalla. Tuuli auttoi vakituista ohjaajaa. Esitellä yhdistyksen toimintaa. Kaapatut Lapset ry:n vapaaehtoiset Heli Kivelä ja Anne Vuorilinna-Massimino kertoivat yhdistyksen toiminnasta Maailma kylässä -festivaaleilla. kerätä rahaa. Oulun yliopiston opiskelijat lahjoittivat rahaa Oulun ensi- ja turvakoti ry:lle. Ylioppilaskunnan sosiaalipoliittinen sihteeri Laura Kantomaa (vas.) ja hallituksen puheenjohtaja Valle Uimonen luovuttavat lahjoituksen toiminnanjohtaja Timo Peltovuorelle. Vapaaehtoinen voi järjestää tapahtuman. Yli sata pienempää ja isompaa leikkijää osallistui Rovaniemellä vapaaehtoisten järjestämään Leikkipäivään toukokuussa. Aikuisia kannustettiin olemaan läsnä lapsille. grillata. Kesällä ensikodeissa kokoontuvat nykyiset ja entiset asiakkaat grillailemaan. Turussa Miia nautti vapaaehtoisten grillaamista herkuista poikansa kanssa. askarrella lasten kanssa. Yhteiset leikit pihalla, pelaaminen, leikkiminen ja askartelu tuovat lapsille tervetullutta tekemistä turvakodissa ollessa. Leeni Niittymäki taitelee lasten kanssa helmistä koruja Turun turvakodissa. tukea synnyttävää äitiä. Helsingin ensikodin doula Jenna Hellsten auttoi kaksosvauvojen synnytyksessä. Jenna sai pienen tytön ja pojan syliinsä. korjata pyörän. Vaasassa vapaaehtoiset miehet huoltavat ja korjaavat polkupyöriä yksinhuoltajaäitien lasten kanssa. Miehet käyvät myös retkillä lasten ja heidän äitiensä kanssa, jotta lapset saavat turvallisia kokemuksia miesten kanssa puuhaamisesta. > keittää kattilakaupalla puuroa. Raahessa ensija turvakodin perinteisen puuropäivän kauhanvarressa ovat Salme Takkinen ja Anne Perälä. olla joulupukki. Kari Kaapo Hännikäinen tekee Kymenlaakson ensi- ja turvakotiyhdistyksessä pieniä remonttihommia ja ohjaa miesten ryhmää. Joulun alla Kaaposta kuoriutuu perhetyön joulupukki. viettää retkipäivää. Vaasassa vapaaehtoiset, asiakkaat ja työntekijät viettivät kesäiltaa kotieläintilalla. Naisten kauneuspisteessä hoidettiin käsiä lahjoituksena saaduilla tuotteilla kuvat: Maria Kunelius, Tarja Levo, Arja Moilanen, Aino Mäki-Hepokangas, Tiina Mäkinen, Maija-Liisa Pohto, Pipsa Savolainen ja yhdistysten arkistot

8 jatkuu edelliseltä sivulta Ensi- ja turvakotien liiton jäsenyhdistyksissä voi myös Katso tarkemmin enainakaanmina.fi tai soita lähimpään yhdistykseen, puhelinnumerot sivulla 11!!! auttaa asettumaan omaan kotiin laitoksesta lähtiessä suunnitella ja toteuttaa ohjelmaa voimaannuttavaan viikonloppuun suunnitella ja toteuttaa hemmottelupäivä yhdistyksen vähävaraisimmille vanhemmille olla varamummi tai -pappa leikkiä lasten kanssa auttaa perhettä talonmiehen hommissa: yleiset remonttityöt, puutarhanhoito, pienet korjaukset vertaistoiminta: vetää ryhmää tai tukea toista ihmistä tukea maahanmuuttajaperhettä tukea väkivaltaa kokenutta aikuista tukea vaikeassa elämäntilanteessa olevaa lapsiperhettä tukea ikääntynyttä auttaa asioimisessa tukea vertaisena Eroneuvo-illoissa järjestää yökylä- tai mummolatoimintaa lapsille olla apuna ryhmissä, retkillä ja leireillä leipoa harrastaa lasten tai nuorten kanssa olla mieskaveri lapselle keksiä tapoja kerätä varoja ja toteuttaa niitä auttaa lahjoitusvaatteiden ja -tavaroiden vastaanottamisessa ja lajittelussa korjata leluja vinkata, miten yhdistys voisi käyttää Facebook-sivuja ja muuta sosiaalista mediaa pestä ikkunoita ohjata käsitöiden tekemistä, opettaa kasvisruoan tekoa yms. pitää jumpan turvakodissa viipyville aikuisille antaa neuvoja lakiasioissa auttaa pikkuvauvan perheen uni-valverytmin löytämisessä päivystää auttavassa puhelinpalvelussa auttaa läksyissä hoitaa, helliä ja ihailla vauvoja olla mukana yhdistyksen hallitustyöskentelyssä liittyä jäseneksi. Mikä sai sinut lähtemään vapaaehtoiseksi? Sattuma. Menin tuuraamaan vaimoani, joka oli myymässä arpoja Kotkan torilla yhdistyksen hyväksi. Toiminnanjohtaja keksi tekevälle miehelle sitten muutakin puuhaa. Nyt toimenkuva on monipuolinen ja värikäs. Ainakin tuntuu siltä, että minua tarvitaan. Kari Kaapo Hänninen, Kymenlaakson Ensi- ja turvakotiyhdistys ry Vapaaehtoisena verkossa Nettiturvakodin vapaaehtoinen rohkaisee hakemaan apua perhe- ja lähisuhdeväkivaltaan ja kertoo, mistä apua saa. Jos haluat antaa hitusen aikaasi perhe- ja lähisuhdeväkivallan vastaiselle työlle ja olet käynyt joskus netissä, lue lisää osoitteesta Seuraava koulutus starttaa lokakuussa Helsingissä! Vanhempien toiveesta Perhekahvila Kuinka mukava olisi tavata muita vanhempia ja tehdä jotain yhdessä. teksti ja kuva: Emmi Juutilainen Näin pohtivat parikymppiset Susanna Kolari ja Eero Turunen, kun he kotiutuivat Helsingin ensikoti ry:n Oulunkylän ensikodista pienen Oliver-poikansa kanssa. He ajattelivat aluksi, ettei lapsen hoidon lisäksi aikaa jää muuhun. Arki alkoi kuitenkin rullata mukavasti ja he alkoivat Helsingin ensikoti ry:n kaikkien yksiköiden nykyisille ja entisille asiakkaille tarkoitettu Perhekahvila Enska kokoontuu Avopalvelu Pesän tiloissa Vallilassa (Nokiantie 2 4) joka kuukauden ensimmäisenä tiistaina klo Enska miettiä, mitä voisivat tehdä kodin ulkopuolella. He halusivat tutustua toisiin vanhempiin, varsinkin, kun lähes kaikki aiemmat kaverit olivat sieltä vanhasta maailmasta, johon kuului päihteitä. Syntyi idea perhekahvilasta ensikodissa. Ajatus on koota yhteen ensikodissa olleita vanhempia lapsineen. Kahvila pyörii vertaisvoimin ja jokainen voi osallistua sen toimintaan ja suunnitteluun omien voimavarojensa mukaan, Susanna kertoo. Kahvilan ohjaajiksi kysyttiin vertaisia, joilla on päihdetausta, mutta takana pitkä pätkä päihteettömyyttä. Ytimekkäästi Enskaksi nimetty kahvila on kuitenkin tarkoitettu Helsingin ensikoti ry:n kaikkien toimintayksiköiden entisille ja nykyisille asiakkaille. Yhdistävä tekijä on vanhemmuus, Eero toteaa. Susanna ja Eero markkinoivat kahvilaa ahkerasti: he muun muassa vierailevat ensikotiyhdistyksen eri yksiköissä. Vasta muutaman kerran kokoontunut kahvila hakee muotoaan ja sen toiminta riippuu täysin osallistujien toiveista. Susanna haluaisi tehdä jotain käsin ja Eero on miettinyt yhteisretkiä. Toivottavasti myös isiä tulisi mukaan. Voisi laittaa yhdessä vaikka peliporukan pystyyn, Eero pohtii. Susanna Kolari ja Eero Turunen kutsuvat muita vanhempia Enskaan

9 miks ei? En ainakaan minä. Jokainen voi tarvita apua. Jokainen voi auttaa. Kivaahan tämä on, tekisin tätä mielelläni enemmänkin, miettii Juha. Juha kokeilee vapaaehtoisuutta Tuotantopäällikkö Juha Meriluoto vastaa työssään ison kauppaketjun kassajärjestelmien ohjelmistokehityksestä ja ylläpidosta, eikä ole koskaan ollut vapaaehtoistyössä. Nyt hän ottaa haasteen vastaan ja kokeilee, miltä vapaaehtoisrupeama Helsingin ensikodissa arki-iltana tuntuu. Teksti: Essi Lehtinen Kuvat: Paula Lehto Vallilassa Balanssin asumisyksikössä on paikalla kolme vauvaa vanhempineen. Ohjaaja Carolina Tiainen ottaa Juha Meriluodon vastaan ja kertoo hiukan kuulumisia. Juha, 30, on mennyt toukokuussa naimisiin pitkäaikaisen tyttöystävänsä kanssa ja omastakin lapsesta on jo keskusteltu. Vauvanhoitotaidot eivät kuitenkaan ole ihan tuoreet, sillä Juha on hoitanut viimeksi pikkuveljeään, joka nyt on kaksikymppinen. Juuri puoli vuotta täyttänyt Hilla tarkkailee uutta tulijaa lattialta kirkkain silmin. Juha tarjoaa Hillalle iloisenkirjavaa leppäkerttulelua. Hilla on oppinut ryömimään vasta muutama päivä sitten ja keskittyy pääsemään liikkeelle. Päivää vaille 7 kuukauden ikäinen Roope istuu vieressä ja päättää haluta saman lelun. Pienen kuolaisen välikohtauksen jälkeen lelu on Hillan kädessä. Joel (tasan 2 kk) tarkkailee vielä äidin sylistä toisten touhua. Juhan ensimmäinen haaste on auttaa Roopen iltapuuron syönnissä. Juha saa Roopen syliinsä, kun äiti Sini, 17, ja isä Petteri, 20, laittavat puuroa valmiiksi. Tää on Roope hei ihan yhtä outoa sulle kuin mullekin, juttelee Juha. Iltapuuro Roope suhtautuu uuteen syöttäjään hyväksyvästi. Ruoka maistuu pienelle ihmiselle, joka syntyi hiukan pienikokoisena, mutta on kirinyt ikätoverit kasvussa kiinni. Yhteistyö alkaa maidolla Mikki-pullosta. Sitten Juha alkaa lusikoida täysjyväpuuroa Roopen suuhun. Tahti ei ole ihan tuttu ja pian puuroa on poskissa ja sormissa. Lusikkakin joutuu Roopen käsiin, sen pureskeleminen tuntuu hyvältä, kun ikenissä kutittaa tulossa oleva hammas. Otetaanko puuroa taas vähän? Nyt mä lainaan tätä sulta? Juha ottaa lusikan. Puuro leviää Roopen kasvoilla kohti hiusrajaa ja molemmista alkaa tuntua siltä, että on vanhempien aika tulla apuun. Juhan kavereilla on jo omia lapsia ja on tuttu juttu, että omat vanhemmat osaavat vauvan tavat parhaiten. Roope kuitenkin tarttuu Juhaa sormesta kiinni, kavereiksi on tultu. Seuraava homma on Juhalle huomattavasti tutumpi. Puutappeihin tarvitaan liimaa - Jee! sanoo Juha, kun kuulee pääsevänsä kokoamaan lipastoa. Kahdesta pahvilaatikosta paljastuu valkoisia levyjä, ruuveja, puutappeja ja ohjekirjoja. Hillan isä Marko, joka työskentelee huoltomiehenä, hakee sopivia ruuvimeisseleitä ja tulee kaveriksi kokoamiseen. Carolina Tiainen kertoo, että huonekalut ovat useimmiten paketeissa ja jollei ensikodissa satu asumaan isiä, niiden kokoaminen on pieni pulma. Silloin tällöin apuun tarjoutuvat vapaaehtoiset ovatkin tässä oiva ratkaisu. Kuin vauvaperheessä ainakin, Juhan hyvin alkanut lipastokokoaminen keskeytyy, kun hän pääsee vielä mukaan kylvettämään Roopea. Vauvan ilo veden läiskyttämisestä tarttuu. Juha valelee lämmintä vettä vauvan mahalle. Kun myös tuttuja ihmisiä on paikalla ja yleisö ihailee, Roope nauttii kylvystä. Lipaston kasaaminen jatkuu, kunnes yksi puute käy ilmeiseksi. Jos kokoaisin tätä kotona, laittaisin kyllä puutappeihin vähän liimaa lisäksi, sanoo Juha. Tosi kovat jätkäthän käyttää aina liimaa, hän veistelee. Lipastoa kootaan väliaikaiseen asukashuoneeseen, jossa esimerkiksi odottava äiti voi asua raskausaikana. Kun todennäköistä on, että lipasto tulee olemaan kovassa käytössä, Marko lupaa hankkia puuliiman ja koota lipaston loppuun myöhemmin. Laatikot jäävät vielä levyinä pinoon. Kivaahan tämä on, tekisin tätä mielelläni enemmänkin, miettii Juha. Kiva, kun tulit Ensikotiin alkaa laskeutua illan rauha. Vauvoja nukutetaan, nuoret vanhemmat syövät itsekin. Joku katsoo jo televisiota. Vapaaehtoisen on aika laittaa työkalut paikoilleen ja lähteä kotia kohti. Äidit ja isät kiittävät Juhaa yhteistyöstä. Käytävään kuuluu vauvojen ääniä muistakin kerroksista. Rauhallista kuitenkin on ja mukavan oloista, sanoo Juha. Syyskesän illassa kävellessä saldo on, että kivaa oli. Vapaaehtoisilta ei välttämättä jää Juhan viimeiseksi. Kiireiseen elämäntilanteeseen sopii juuri tällainen lyhyt rupeama. Vauvan syöttäminen ja lipaston kasaaminen olivat molemmat mukavia. Roope suhtautuu uuteen syöttäjään hyväksyvästi. Ruoka maistuu pienelle ihmiselle, joka syntyi hiukan pienikokoisena, mutta on kirinyt ikätoverit kasvussa kiinni. Mutta toisesta minulla kyllä oli lähiajoilta paljon enemmän kokemusta kuin toisesta! Helsingin ensikodin asiakkaiden nimet on muutettu

10 Kuka tahansa voi yhtäkkiä olla tilanteessa, jossa omat voimat eivät riitä, muistuttaa järjestöpäällikkö Katariina Suomu. Ensi- ja turvakoteihin liittyy paljon ennakkoluuloja ja uskomuksia. Yksi ajattelee, että turvakodeissa on vain maahanmuuttajia, toinen pitää toimintaa sosiaalitoimen sivuhaarana ja kolmas ei ole ensikodeista kuullutkaan. Ensi- ja turvakotien liiton järjestöpäällikkö Katariina Suomu käy luulojen kimppuun. x Ensi- ja turvakotien apua tarvitsevat vain ihmiset, joilla on paljon muitakin ongelmia. Elämän käänteet eivät kysy ammattia tai asuinaluetta. Yhdistykset auttavat jatkuvasti lapsia, naisia ja miehiä, joiden sosiaaliset ja kulttuuriset taustat ovat mitä erilaisimmat. Perheväkivalta ei ole vain alimpien tuloluokkien ongelma. Tuhannet lapsiperheiden vanhemmat eroavat vuosittain. Yhdistykset tukevat vanhempia ja ehkäisevät ongelmia. x Yhdistykset puuhastelevat Uskomuksia ensi- ja turvakodeista Teksti: Katariina Suomu Kuva: Studio Mikaela Löfroth x Varmaan pitää kuitenkin olla sosiaalitoimen asiakas? Ensi- ja turvakodit tekevät tiivistä yhteistyötä sosiaalityöntekijöiden kanssa. Useimmiten apua tarvitaan lapsen ja perheen selviytymiseksi ja silloin lastensuojelu on mukana etsimässä ratkaisuja. Aloite avun hakemiseen voi olla perheen oma tai lastensuojelun työntekijöiden. Kunta myös maksaa perheen ensikodissa elämisen tai muun palvelun. Jos puuhastelu tarkoittaa jotain vähemmän tärkeää, negatiivisessa mielessä amatöörimäistä tekemistä, en allekirjoita tätä. Yhdistyksessä viimekädessä suurimman vastuun kantavat hallituksen jäsenet, jotka ovat vapaaehtoisia. Vastuu ihmisistä, toiminnasta ja taloudesta on suuri. Työntekijät ovat alansa vahvoja, koulutettuja ammattilaisia. Myös Ensi- ja turvakotien liitto kouluttaa työntekijöitä. Puuhastelusta voi puhua ainoastaan siinä positiivisessa merkityksessä, että yhdistys tarjoaa vapaaehtoisille mahdollisuuksia viettää mielekästä vapaa-aikaa ja toteuttaa itseään. Yhdistykset ovat kansalaisjärjestöjä, joiden käyttöön voi antaa omat kykynsä ja luovuutensa. Todennäköisesti samalla tutustuu uusiin ihmisiin. x Kunta omistaa turvakodin, samaan tapaan kuin terveyskeskuksen Useimmat turvakodit ovat Ensi- ja turvakotien liiton jäsenyhdistysten ylläpitämiä siis järjestötoimintaa. Paikallinen yhdistys omistaa turvakodin tilat tai vuokraa ne, palkkaa työntekijät ja vastaa koko toiminnasta. Kunnat sitten ostavat palveluita yhdistykseltä. Turvakotipaikkoja on Suomessa kaikkiaan liian vähän. YK:n ihmisoikeuskomiteakin on kiinnittänyt siihen huomiota. Paikkoja tarvitaan lisää, turvakotiin on päästävä myös Kainuussa. Ensi- ja turvakodeista saa apua muuhunkin kuin väkivaltaan Kyllä. Yhdistykset tekevät paljon muutakin kuin pitävät yllä ensi- ja turvakoteja. Apua saa mielenterveyden ongelmiin, päihteiden väärinkäyttöön ja perheväkivaltaan. Perhetyö tukee perheen arjessa jaksamista. Myös synnytyksen jälkeiseen masennukseen saa apua, samoin siihen, että vauva valvottaa ja perheen unirytmi on sekaisin. Eroavia vanhempia autetaan pitämään kiinni vanhemmuudesta eron jälkeenkin. Ensikodissa perhe asuu kuukausia ja harjoittelee vauvan hoitoa ja muita arjen askareita. Muut palvelut ovat yleensä tapaamisia, vertaistukea, osallistumista vaikka perhetuvan päivään, suljettuja ja avoimia ryhmiä ja keskustelu- ja kriisiapua. Apua saaneet voivat aikanaan tukea muita vertaisina ja vapaaehtoisina, jos haluavat. Jokainen apua tarvitseva voi ottaa yhteyttä suoraan yhdistykseen, joissakin asioissa myös nimettömänä. Avun hakija voi miettiä yhdessä työntekijän kanssa, löytyykö yhdistyksestä paras apu minulle. Tarjolla on sekä ammattilaisten apua että vertaisten tukea. Apua saaneet voivat aikanaan tukea muita vertaisina ja vapaaehtoisina, jos haluavat. x Vapaaehtoiseksi on vaikea päästä Vapaaehtoinen ei tee ammattilaisen töitä, niinpä häneltä ei edellytetä alan koulutusta. Tavallisen ihmiset tiedot ja taidot riittävät useimpiin hommiin. Jokaisella on kykyjä ja osaamista, joita voi käyttää. Joihinkin tehtäviin, kuten tukihenkilöksi, saa ja edellytetäänkin perehdytystä ja koulutusta. Yhdistys huolehtii tästä. Tärkeintä on halu auttaa ja antaa omaa aikaansa tärkeäksi kokemalleen asialle

11 Lapsen tarina leikekirjaan Avopalveluyksikkö Oliviassa Turussa tehtiin viime kesänä leikekirjoja. Niiden avulla asiakkaat pohtivat lapsensa kasvua ja kehitystä ja omaa vanhemmuuttaan. Ensi- ja turvakotien liitto on valtakunnallinen lastensuojelujärjestö, 29 jäsenyhdistyksen keskusjärjestö. Leikekirjan teko ja sitä tukeva ryhmätyöskentely ovat uusi työväline lapsen ja vanhemman vuorovaikutuksen tukemiseksi. Opiskelija Suvi Sillanpää tekee työtavasta omaa opinnäytetyötään. Suvin ohjaamassa ryhmässä Oliviassa vanhemmat tapasivat kahdeksan kertaa, työstivät eri teemoja ja tekivät sitten kukin oman lapsensa kirjasta omannäköisen. Käytössä oli erilaisia materiaaleja maaleista ja valokuvista runokirjoihin. Kirjan teemoja olivat muun muassa odotusaika ja synnytys sekä lapsen temperamentti. Leikekirjassa tärkeää on ennen kaikteksti ja kuva: Suvi Sillanpää, opiskelija ja Olivian kesätyöntekijä kea lapsen tarina. Lastensuojelun apua tarvinneen lapsen ensimmäiset elinvuodet voivat olla rikkonaiset. Vanhemmat voivat leikekirjan avulla täydentää tarinaa ja samalla työstää omia vanhemmuuden haasteitaan ja kipukohtiaan. Ryhmissä vanhemmat saivat tukea toisiltaan ja oivalsivat, että vaikeitakin tunteita ja muistoja voi käsitellä myönteiseen sävyyn. Jokainen löysi oman persoonallisen tapansa työskennellä. Moni aikoo myös jatkaa kirjan täydentämistä, kukin omalla tavallaan. Lapsille leikekirjoista on paljon iloa vielä pitkään. Anu painaa Julia-tyttärensä kanssa jalanjälkiä paperiin. Neuvolat ovat jo nyt osanneet ehdottaa maahanmuuttajille doulan pyytämistä tueksi. Vielä parempi on, jos synnyttäjä saa tukea omalla äidinkielellään, jolloin kommunikaatio helpottuu synnyttäjän ja doulan välillä sekä sairaalahenkilökun- Synnytystukea kohta omalla kielellä Jäsenyhdistykset eri puolilla Suomea ylläpitävät 10 ensikotia, 6 päihdeongelmien hoitoon erikoistunutta ensi- Yhdistyksistä saa apua vuosittain yli ihmistä, joista lapsia on noin kotia ja 12 turvakotia. Ensikodit on tarkoitettu yksilöllistä ja vahvaa tukea tarvitseville vauvaperheille. Turvakoti neuvoo ja auttaa perheväkivaltaa kokeneita ympäri vuorokauden. Osa yhdistyksistä keskittyy avopalveluihin. Kannustavaa sirkustelua Sosiaalisessa sirkuksessa saatiin lisää itseluottamusta ja luottamusta puolisoon, ylitettiin rajoja ja uskallettiin olla katsottavana. Teksti ja kuva: Tarja Levo Maahanmuuttaja-äiti voi kohta saada Vaasassa omaa kieltään puhuvan synnytystukihenkilön. nan välillä. Tänä syksynä Vaasan ensi- ja turvakoti ry:n Avokissa järjestettävä uusi doula-koulutus onkin suunnattu lähinnä maahanmuuttajille. Vaasan doulat toimivat kolmatta vuotta. Vapaaehtoisia on mukana kymmenkunta. Toimintaa koordinoi avopalveluohjaaja Tiina Mäkinen. Doulien avun suosio on kasvanut erityisesti tänä vuonna. Katso lisää Isä Jirko Puskala ja äiti Heidi Kuisma kannustivat myös pikku Ilonaa akrobatiaan perheen osallistuessa Perhesirkusleiriin. Eri puolilta Suomea leirille tulleitten perheitten joukossa oli myös Turun ensi- ja turvakoti ry:n perheitä. Lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelman rahoituksella järjestetyn Perhesirkusleirin yhteistyökumppaneina toimivat Future Cirkus Turku ry ja Vaikuttava sirkus -hanke

12 Synnytyksen jälkeinen masennus on sairaus, joka vaatii hoitoa. teksti: Laura Piirainen Synnytysmasennuksesta kärsii arviolta prosenttia äideistä. Se merkitsee sairastunutta Suomessa joka vuosi. Masennus voi olla lievä, keskivaikea tai vaikea. Se on eri asia kuin muutamassa päivässä tai viikossa ohi menevä baby blues: synnytykseen liittyvä alavireisyys ja mielialojen vaihtelu. Baby blues on luonnollinen tila, joka ohjaa äitiä sopeutumaan uuteen elämäntilanteeseen ja vastaamaan vauvan tarpeisiin. Masennuksesta voi olla kysymys, jos baby blues jatkuu, pahenee tai tulee takaisin. Useimmille masennus tulee yllätyksenä. Se alkaa yleensä noin neljän viikon si- sällä synnytyksestä. Joillakin se voi puhjeta paljon myöhemminkin eli useita kuukausia synnytyksen jälkeen. Synnytysmasennuksen oireet ovat monenlaisia. Lista yleisimmistä oireista on Äidit irti synnytysmasennuksesta ÄIMÄ ry:n sivuilla Synnytysmasennus voi olla äidin elämän ensimmäinen masennuskokemus, mutta hän on voinut kärsiä masennuksesta jo aiemminkin. Syitä masennukseen voivat olla raskauden ja synnytyksen aiheuttamat nopeat hormonaaliset muutokset tai traumaattinen tai kivulias synnytys. Myös elämäntilanteen muuttuminen voi vaikuttaa. On mukava nähdä Ensikotien vauvat kasvavat ja muuttavat vanhempineen omaan kotiin. teksti ja kuva: Erja Lohtander Käynnit ensikodissa tervehtimässä tuttuja ohjaajia ja muita asukkaita ovat tärkeitä. Lahdessa ensikodin työntekijät saivat paneutua kuulumisten vaihtoon vanhempien kanssa ja vauvasta taaperoiksi kasvaneiden viliskanttien ihailuun, kun Launeen seurakunnan diakoniatoimikunta huolehti vapaaehtoistyönä tarjoiluista. Oli mukava nähdä, miten vauvat ovat kasvaneet iloisiksi, joka paikaan ehtiviksi pikku taaperoiksi, kertoo vauvaperhetyön johtaja Erja Lohtander. Vanhemmat vaihtoivat keskenään kuulumisia ja kertoivat ensikodin väelle kokemuksiaan ensikodissa asumisesta ja sen merkityksestä elämässään. Perheet elävät nyt tavallista lapsiperheen arkea. Työntekijöillekin ilta oli voimaannuttava kokemus, kun näimme, miten perheiden elämä on jatkunut eteenpäin. < Veera ja Volmari-poika tapasivat vauvaperhetyöntekijä Sanna Heinosen. Perhe Onninen Saila Turkka

13 BM91 Ota kaverikuva mummon kanssa! Kerro, mikä yhteiskunnassa mättää! En ainakaan minä. Tule mukaan! Ylläty! Kampanjan päätapahtuma lauantaina Helsingin rautatieasemalla kello 10 16! Muualla Suomessa Iisalmi, Syysmarkkinat, Ylä-Savon Ensi- ja turvakotiyhdistys ry Lappeenranta, Kauppakeskus Galleria klo 15 18, Etelä-Karjalan perhetyön kehittämisyhdistys ry En ainakaan minä. Jokainen meistä osaa auttaa. Myös sinä Kuopio, Kuopion Ensikotiyhdistys ry Kotka, Kauppakeskus Pasaati, Kymenlaakson ensi- ja turvakotiyhdistys ry Lahti, Lanun aukio klo ja Nuorisokeskus klo 15,Lahden ensi- ja turvakoti ry Rovaniemi, Kauppakeskus Revontuli klo 11 14, Lapin ensi- ja turvakoti ry Varkaus, keskuskenttä klo 10-14, Lapsen Kengissä ry Oulu, pihatapahtuma Kangastie 9, Oulun ensi- ja turvakoti ry Outokumpu, Pohjois-Karjalan ensikoti ry Pori, Kauppakeskus IsoKarhu kello 11 15, Porin ensi- ja turvakotiyhdistys ry Raahe, Raahen työväentalo kello 12 15, Raahen ensi- ja turvakoti ry Tampere, kaupunginkirjasto Metson aula klo 12 15, Tampereen ensi- ja turvakoti ry Turku, Kauppakeskus Skanssi, Turun ensi- ja turvakoti ry Vaasa, torilla klo 11 13, Vaasan ensi- ja turvakoti Vasa mödra- och skyddshem ry Imatra, Vuoksenlaakson Ensi- ja turvakoti ry Mikkeli, Kauppakeskus Stella, VIOLA väkivallasta vapaaksi ry Helsingin tapahtuman järjestävät yhdessä Helsingin ensikoti ry, Kaapatut Lapset ry, Lapsen Oikeus Väkivallattomaan Elämään LOVE ry, Pienperheyhdistys ry, Pääkaupungin turvakoti ry, Turvallisen vanhuuden puolesta Suvanto ry, Äidit irti synnytysmasennuksesta ÄIMÄ ry ja Ensi- ja turvakotien liitto ry.