RAPORTTI OPINNOISTA KANSAINVÄLISESSÄ TOIMINTAYMPÄRIS- TÖSSÄ: Vaihto-opiskelu. Saksa

Transkriptio

1 RAPORTTI OPINNOISTA KANSAINVÄLISESSÄ TOIMINTAYMPÄRIS- TÖSSÄ: Vaihto-opiskelu Saksa Karlshochschule International University, talvilukukausi 2014/2015 Minttu Kukkonen Kulttuurituotanto (240 op) Arvioitavaksi jättämisaika 03/2015

2 RAPORTTI OPINNOISTA KANSAINVÄLISESSÄ TOIMINTAYMPÄRISTÖSSÄ: Vaihto-opiskelu Vaihtoraportin kansilehti OPISKELIJAN TIEDOT Sukunimi ja etunimet Kukkonen Tanja Minttu Koulutusohjelma Kulttuurituotannon ko. ja kampus Helsinki Opintojen aloitusvuosi 2012 Suoritetut opintojaksot ja opintopisteet German language A1, Resources: Financial resources, Human resources, Organization, German Culture, Cultural policy, Financing and Law, MEEC Services, MEEC Products, 4 op. 6 op. 2 op. 6 op. 6 op. 6 op. Yhteystiedot lisätietojen kysymystä varten: sähköpostiosoite minttu.kukkonen@humak.edu ja puhelinnumero VAIHTOKORKEAKOULUN TIEDOT Korkeakoulun täydellinen nimi: Karlshochschule International University Korkeakoulun kampus ja osoite: Karlstrasse 36-38, Karlsruhe Yhteyshenkilön nimi ja tehtävä: Dr. Jutta Walz, Institutional Coordinator Maa: Saksa Tiedekunta / osasto Cultural Management Puhelinnumero maatunnuksin: jwalz@karlshochschule.de Vaihtokorkeakoulun tarjonnassa olevat HUMAKin tutkintoon sopivat opinnot ja ects-pistemäärä (muut kuin nyt suoritetut):, ects. Suosituksia seuraaville opiskelijoille tai muuten huomion arvoista opinnoissa ko. korkeakoulussa:

3 2 1 ENNEN VAIHTOA Vaihtoa edeltävä paperisota oli jokseenkin hämmentävä, mutta sujui ilman suurempia ongelmia. Vaikeinta oli saada tarpeeksi tietoa vaihtokoulujen tulevasta opetusohjelmasta ja tarjottavien kurssien tarkasta sisällöstä tai koulutuksen alkamis- ja päättymisajankohdasta. Joidenkin koulujen sivuilta ei tahtonut löytyä juuri minkäänlaista tietoa kurssisisällöistä, mikä teki sopivien koulujen kartoittamisen hankalaksi ja aikaa vieväksi. Lähetin ykkösvaihtoehtooni Karlshochschuleen sähköpostia ja kysyin lisätietoja jo ennen Erasmus-hakulomakkeen viimeistelyä. Sainkin heiltä ystävällisen vastauksen piakkoin. Karlshochschulen kurssivalikoima vastasi yllättävän hyvin omaa koulutusohjelmaani, Kulttuurituotantoa, ja tiedonsaanti heidän kansainväliseltä toimistoltaan vaikutti toimivan mukavasti. Koulun nettisivuilta löytyi myös tarpeeksi tarkat kuvaukset edellisen vuoden kurssien sisällöistä (saksaksi), jonka turvin pystyin suunnittelemaan kurssivalintojani. Lähtövalmennuksessa painotettiin kansainvälisen vaihdon verkkokurssin tekemistä, mutta ennakkotehtävät vaikuttivat suoranaiselta pakkopullalta, jotka täytyi tehdä vain näön vuoksi ennen lähtöä. Tältä minusta ainakin tuntui, sillä mielessäni oli liian monta asiaa yhtä aikaa eivätkä ennakkotehtävät todellakaan tuntuneet niistä tärkeimmiltä. Tärkeintä itselleni tuossa vaiheessa oli saada kesän työharjoitteluraportti kasaan ennen lähtöä, sekä tietysti löytää asunto ulkomailta ja saada omaan asuntooni alivuokralainen. Lopultahan kävi niin, etten löytänyt aikaa keskittyä ennakkotehtäviin ja ne jäivät puolitiehen opiskelun jo alettua Saksassa. Mielestäni ennakkotehtävät tässä mittakaavassa tuovat lähinnä turhaa lisästressiä vaihtoon lähteville, varsinkin jos opiskelijat eivät koe suoranaisesti hyötyvänsä tai oppivansa mitään olennaista niiden kautta. Hyväksymisen jälkeen Karlshochschulen kansainvälinen toimisto oli minuun yhteydessä sähköpostilla kiitettävästi, lappuja täyteltiin ja vapaista asunnoista tiedotettiin liki viikoittain. Saksan päässä pidettiin huoli siitä, että kukaan ei ottaisi asunnon löytämistä turhan kevyesti, sillä opiskelijakaupunkina Karlsruhen vapaista asunnoista tuntui olevan (ja on edelleen) kova pula. Itse onnistuin lukuisten sähköpostien jälkeen saamaan asunnon noin kuukausi ennen lähtöä, toiset vaihto-

4 3 opiskelijat eivät olleet aivan yhtä onnekkaita ja joutuivat etsimään asuntoa vielä kuukausia Saksaan tulonsa jälkeenkin. Vastaanottava koulu ei varsinaisesti tarjonnut meille asuinpaikkoja valmiina, vaan ohjasi meitä olemaan itse yhteydessä erinäisiin tahoihin ja asunnonvälityspalveluihin. Kansainvälisen toimiston tuki ja ohjeistus oli kuitenkin kiitettävää ja säännöllistä, myös muilta osin kuin asunnonhaussa. Humakin rooli vaikutti tuossa vaiheessa hieman passiiviselta: jos vaihtoon liittyen oli jotain kysyttävää, sai vastuussa olevaa yhteyshenkilöä arvailla ja vastaustakin odotella tovin. Eri kampusten ja koulutusohjelmien vastuuihmiset menivät sekaisin eikä oikein tiennyt, keneltä kysyä ja kuka vastaa mistäkin. Lisäharmitusta itselleni aiheutti se, ettei matkakulujani Jyväskylään pakolliseen vaihtovalmennukseen korvattu, vaikka korvaushakemuksen kuitteineen lähetin. Ensin ilmeisesti väärälle henkilölle, joka oli ilmoittanut laittavansa hyväksyntänsä papereihin valmennuspäivään liittyen, mutta asia venyi eikä korvausta ole kuulunut. 2 VAIHDON AIKANA Muutin Saksaan vain muutama päivä ennen orientaatioviikon alkua syyskuun puolivälissä. Kuten totesin, olin suhteellisen onnekas, ettei minun tarvinnut mennä hotelliin heti saavuttuani Karlsruheen. Olin alivuokralaisena huoneessa, jonka asukas oli itse jo lähtenyt vaihto-opiskeluun lukukaudeksi Portugaliin. Pienoisen ongelman tuotti se, ettei tässä jaetussa asunnossa ollut ketään kotona saapuessani, mutta onneksi vuokranantajani oli valtuuttanut ystävänsä antamaan avaimet minulle. Karlshochschule tarjosi paikallisia tutoropiskelijoita apuun saapuville vaihtareille, mutta oma yhteystutorinikaan ei ollut kaupungissa saapuessani. Löysin asunnolle suhteellisen helposti kävellen, mutta yllätyin kun naapurihuoneen tyttö olikin kotona. Pienoisia kommunikointiongelmia ilmeisesti kämppisten välillä, olisin välttynyt turhalta laukkujen raahaamiselta hakiessani ensin avaimet parin korttelin päästä. Joka tapauksessa, ensimmäinen päiväni Saksassa oli kertakaikkisen uuvuttava, enhän ollut juurikaan nukkunut ennen lentoa ja lennon jälkeen oli vielä matkustettava junalla Frankfurtista Karlsruheen. Viikonlopun aikana kävelin ympäri kaupunkia ja etsin reitin

5 kouluun, sillä en vielä arvannut lähteä seikkailemaan julkisella liikenteellä vajaan parin kilometrin matkaa. 4 Koulu oli lähettänyt sähköisesti etukäteen Opiskelijan oppaan vaihto-opiskelijoille, josta löytyi melkeinpä kaikki tarvittava tieto englanniksi. Orientaatioviikko alkoi tervetuliaistilaisuudella kaikille uusille oppilaille. Oli hämmentävää kuunnella puhetta puoliksi englanniksi ja puoliksi saksaksi. Mieli oli jokseenkin epätietoinen ja jännittynyt, mutta myös suuria odotuksia täynnä. Orientaatioviikko jatkui erilaisilla ryhmäyttämisleikeillä ja koulun esittelyllä, unohtamatta kaupungin keskustassa tapahtuvaa kisailua, joka muistutti hieman suomalaisen lukion tai korkeakoulun nasujaisia tai fuksiaisia uusille oppilaille. Ilmeni että vaihto-opiskelijoita ja muita ulkomaisia opiskelijoita (jotka suorittavat koko tutkinnon Saksassa) oli peräti seitsemisenkymmentä, mikä oli suhteellisen paljon noin 600 oppilaan koulussa. Orientaatioviikolla vaihto-oppilaat pyörivät samassa porukassa koulun ensimmäisen vuoden opiskelijoiden kanssa, mutta varsinaisen opetuksen alettua suurin osa vaihtareista siirtyi opiskelemaan toisen tai kolmannen vuoden kursseja, jotka tarjottiin kaikki englanniksi. Koulun aulassa oli infotiski, jonka kansainvälisen toimiston työntekijät auttoivat kaikissa mahdollisissa kysymyksissä, pitipä sitten löytää lähin englantia puhuva lääkäri tai käännösapua saksalaisen byrokratian ymmärtämiseen. Paikalliset tutorit järjestivät pitkin lukukautta isojakin juhlia, johon koko koulu osallistui suurella ilolla. Ylipäänsä loistava yhteishenki ja rento opiskeluilmapiiri luotiin pääosin opiskelijoiden oman panostuksen kautta, esimerkkinä opiskelijoiden itse pyörittämä kahvio, joka oli koko koulun oppilaskunnan sydän. En ole kohdannut vastaavaa yhteisöllistä ja omistautuvaa kouluilmapiiriä vielä Suomessa. Karlsruhen kaupunki oli yllättävän avokätisesti mukana uusien opiskelijoiden vastaanotossa, sillä myös vaihto-opiskelijat saivat matkustaa kaupungin joukkoliikenteessä ensimmäiset puoli vuotta täysin ilmaiseksi. Lisäksi saimme 50 euron edestä lahjakuponkeja eri liikkeisiin ja kauppoihin. Olo oli siis tervetullut eikä paniikinomaista epätietoisuutta asioiden kulusta syntynyt missään vaiheessa. Vaihto-opiskelijoista pidettiin huolta ja meille järjestettiin muutama mielenkiintoinen reissukin koulun

6 puolesta, kävimme muun muassa Ranskan Strasbourgin joulutoreilla ja Euroopan parlamentissa sekä Karlsruhen lähiseudun viinitilalla. 5 3 OPISKELU Humakin väljään, jaksottaiseen opiskelumalliin tottuneena Karlshochschulen tehokas ja tulostavoitteinen opiskelu tuli suorastaan pienimuotoisena shokkina: koulua oli joka päivä ja jotkin päivät olivat valehtelematta 10-tuntisia! Vaikea kuvitella että Suomen korkeakouluissa istuttaisiin yhtä mittaa yli kahdeksaa tuntia. Koulussa ei ollut omaa ruokalaa eikä Unicafen tapaisia opiskelijaruokaloitakaan löytynyt kaupungista, joten lounas hoitui omalla kustannuksella. Lukiomainen opiskelutahti oli vaativaa, mutta yllätyksekseni opiskelijat suhtautuivat asiaan hyvin motivoituneesti ja heidän työmoraalinsa vaikutti olevan aivan eri tasoa kuin alati valittavilla ja laiskanoloisilla suomalaisilla nuorilla. Liekö lukukausimaksuilla jotain osaa opiskelumotivaatioon? Opiskelijat istuivat koulun kirjastossa jopa viikonloppuisin päntäten tentteihin ja hyvillä arvosanoilla oli selvästi merkitystä. Koska Suomessa työnantajat harvoin välittävät tuon taivaallista kouluarvosanoista, koin lievän ristiriidan omissa suoritustavoitteissani. Huomasin koulussa yhden hyvin selkeän piirteen: Karlshochschulessa koulutetaan johtajia ja uratavoitteisia menestyjiä. Tämä näkyy selkeästi koulutusmetodeissa ja siinä, mitä oppilailta odotetaan. Myös kulttuurituotantoa vastaavassa Arts and Cultural Management koulutusohjelmassa huomasin selkeän vivahde-eron siinä, miten kulttuurituottajat nähtiin tietynlaisina johtotason toimijoina ja puhe taiteen yhteiskunnallisesta merkityksestä tai ruohonjuuritason kulttuuritoiminnasta oli jossain määrin vähäisempää kuin meillä Humakissa. Vaikka opiskelijoilta odotettiin paljon, koulu antoi myös takaisin kannustamalla opiskelijoita sosiaaliseen vapaa-ajanviettoon ja koulun tiloissa järjestettiin yhdet jos toisetkin juhlat, jossa myös opettajat olivat läsnä kilauttelemassa tuoppeja yhteen opiskelijoiden kanssa. Vastaavanlainen opettajat ja opiskelijat yhdistävä rento tapakulttuuri olisi tervetullut myös meille Suomeen. Vaikka kouluaikana opettajat

7 olivat selkeästi oppilaita ylempi auktoriteetti, joita tuli herroitella ja rouvitella tai tituleerata tohtori-nimikkeellä, koulun omissa juhlissa turhat jäykistelyt unohtuivat. 6 Itse opetus oli hyvin tehokasta ja laadukasta. Opettajat olivat päteviä alansa asiantuntijoita ja myös vierailevia luennoitsijoita kuultiin. Parhaiten mieleeni jäi ZKM:n (Zentrum für Kunst und Medientechnologie) eli Taiteen ja Median museon johtoasemassa olevan Christiane Riedelin pitämät kulttuuripolitiikan rahoitukseen keskittyvät oppitunnit, jotka pidettiin museon kokoustilassa. Jo itsessään museo opiskeluympäristönä loi innostavan ja inspiroivan ilmapiirin ja oli äärimmäisen virkistävää vaihtelua koulussa istumiselle. Toinen antoisa ja myös kaikista vaativin kurssi oli johtamistaitoihin keskittyvä Resources-kurssi, jossa harjoiteltiin suuryrityksen pyörittämistä taloudellisesta, organisaation ja henkilöstön hallinnoimisen näkökulmista. Kurssi oli mielenkiintoisesti rakennettu simulaatio huvipuiston johtamisesta: huvipuiston uusina johtajina jouduimme ratkaisemaan kiperiä haasteita kuten taloudellisia kriisejä, henkilöstöongelmia ja toiminnan laajentumisen mukanaan tuomia odottamattomia käänteitä. Kurssin yhtenä motivaattorina pääsimme luokkaretkelle Saksan suurimpaan huvipuistoon, Europa Parkiin, jossa puiston johtaja myös haastoi meitä aidon työelämän kysymyksillä. Kurssivalikoima oli jäsennetty niin, että yhden lukukauden kaikki kurssit tukisivat toisiaan ja kursseille oli myös selkeä jatkumo seuraavalla lukukaudella. Olikin mukava huomata, kuinka samoja aihepiirejä tai ongelmia sivuttiin hieman eri vinkkelistä eri kursseilla. Esimerkiksi tapahtumatuotannon koulutusohjelmaan kuuluvissa Meec Services ja Meec Products kursseilla tarkasteltiin samaa aihealuetta eri puolilta, tapahtumatuotantoa palveluina ja tuotteina, joten kurssit toimivat toisiaan tukevana parina (Meec = Management of events, expositions and conferences, nykyään yksinkertaisemmin International event management). Jako palvelut ja tuotteet näkökulmiin ei kuitenkaan toiminut aivan luontevasti, sillä palvelut - luennoilla keskityttiin palvelumarkkinointiin ja itse tapahtumatuotannon näkökulma jäi jopa hieman sivurooliin, kun opettajan antamat lukuisat esimerkit keskittyivät enimmäkseen lentoyhtiöihin tai hotelleihin. Tuotteet puolella taas saimme hyvinkin yksityiskohtiin pureutuvat mutta toisaalta turhan geneeriset luennot aiheista urheilutapahtumat (jalkapallo), kulttuuritapahtumat (ooppera) ja yritystapahtumat. Toisin sanoen näillä luennoilla tarkastelimme erilaisia tapahtumia tuotekokonaisuuksina

8 7 erityispiirteineen. Mielenkiintoinen idea, mutta tässä vaiheessa opintoja tuntui siltä, etten oppinut juurikaan mitään uutta, paitsi jalkapallosta. Yritystapahtumien luennot menivät päällekkäin toisen kurssin kanssa, joten jouduin arpomalla jäämään näistä pois. Olin hieman ihmeissäni, että tämä kurssi kuului vasta toisen vuoden opintoihin, sillä kysyttäessä oppilaiden tietopohjaa aiheista vastaukset saattoivat olla: En tiedä kulttuuritapahtumista/tapahtumien tuottamisesta juuri mitään, eli kurssi vasta esitteli erilaisia tapahtumakonsepteja! Tajusin asian kuitenkin vasta siinä vaiheessa, kun oli jo turhan myöhäistä vaihtaa kurssia johonkin vaativampaan. Uudessa opetusohjelmassa nämä kaksi kurssia on näemmä nimetty uudelleen tapahtumien markkinoinniksi ja tapahtumien kestävä kehitys ja suunnittelu, mikä toimii varmasti hieman paremmin. Kaiken kaikkiaan pidin Karlshochschulen opetustavasta ja siitä, kuinka se haastoi oppilaansa. Opiskelu oli selvästi teoreettisempaa, vaativampaa ja kuluttavampaa kuin Humakin mallissa, minkä vuoksi heillä onkin hassusti keskellä lukuvuotta helmikuussa lomakuukausi. En tiedä kuinka minulla olisi enää mehut riittäneet, jos olisin jäänyt vielä kevätlukukaudeksi Karlshochschuleen, mitä kuitenkin vakavasti harkitsin. 4 ELÄMÄÄ SAKSASSA Jollain tapaa Saksassa eletään vielä 90-luvulla: yleisin maksuväline on käteinen, kaikki byrokraattiset asiat hoidetaan paperilla sähköisen sijaan ja 90-luvun musahitit ovat kova sana. Yllätyin myös siitä, kuinka suuresti saksalaisten englannin kielitaito vaihtelee: yleisesti vaikkapa McDonald sissa tai Lidlissä ei saanut englanninkielistä palvelua. Toki nuoret opiskelijaikäiset osaavat englantia kuin vettä vain, mutta vähän vanhempi väki ei välttämättä ymmärrä sanaakaan englantia, vaan he vastaavat sinulle itsepäisesti saksaksi kaikkeen mitä kysyt, ymmärsit itse sanaakaan saksaa tai et. Tästä toki seurasi aina ajoittaista turhautumista, jos yksinkertaisinkaan kommunikointi ei onnistunut millään muulla kuin saksankielellä, jonka opiskelun siis itse aloitin vasta vaihtokoulussani. Toisaalta sain opiskella itselleni uutta kieltä erittäin intensiivisesti joka päivä ja hallitsenkin nyt eräänlaisen selviytymistason saksan, jolla pärjään useimmissa arkipäivän tilanteissa.

9 8 Arkipäivän käytännön eroja on toki paljon Suomeen verrattuna, niistä ehkä selvimmin nousivat esille erot alkoholi- ja ravintolapolitiikassa aiheen ollessa nyt hyvin pinnalla Suomessa. Saksassa elämä tuntui hyvin rennolta, kun ravintolat olivat aamu seitsemään asti auki ja alkoholin myymisessäkään ei ollut juuri mitään rajoituksia, hinnoittelueroja Suomeen tuskin tarvitsee edes mainita. Tästä huolimatta saksalaiset pitivät päänsä suhteellisen selvänä suomalaisiin verrattuna, tai sitten he ovat jo täysin immuuneja yleisimmälle paikalliselle kulutustavaralle, oluelle. Vapaa asenne alkoholikulttuuriin näkyi myös silloin, kun koulun tiloissa järjestettiin omat Oktoberfestit ja olut oli kaikille ilmaista! Itse en edes olutta juo, mutta täytyy vain ihailla saksalaisten rentoa asennetta, vaikka maan väitetäänkin olevan byrokratiassaan vailla vertaa. Ehkä byrokratia on totta joissain asioissa, mutta kyllä Suomeen paluuni jälkeen tuntuu, että Suomi vie nykytilanteessaan voiton sääntöjen ja rajoituksiensa määrällä. Tämänkaltaisista eroista huolimatta Saksa on kuitenkin hyvin peruseurooppalainen maa, jossa suomalaisen on hyvin helppoa vierailla. Suomalainen osaa myös arvostaa monia samoja asioita kuin saksalainen: paikallinen luonto yllätti minut kauneudellaan ja patikointi sekä sauvakävely (Nordic walking) ovat suosittuja vapaaajanvietteitä. Muutenkin tuntuu, että suomalaisilla ja saksalaisilla on melko samankaltainen sielunmaisema. Molemmissa maissa raskas (metalli)musiikki on poikkeuksellisen suosittua ja kesäisin rynnätään joukolla festivaaleille. Oli huvittavaa myös oppia, että meillä on humppa ja Saksassa oom-pah. Nyt ymmärrän, miksi Eläkeläiset on suosittu yhtye myös Saksassa, sehän on täydellistä Oktoberfest-musiikkia! Lopulta tuntuukin, että ehkä suomalaisilla ja saksalaisille on enemmän yhteistä kuin arvaammekaan. 5 VAIHDON MERKITYS On vielä hankalaa arvioida, millä tapaa vaihto-opiskelu hyödyttää esimerkiksi työllistymistäni kulttuurialalla. Varmaa on kuitenkin, että kaikki kokemukset, joita vaihdon aikana sain, ovat arvokas lisä tulevaisuudelleni. Jo nyt huomaan itseluottamukseni kasvaneen tavalla, joka oli mahdollista vain tämänkaltaisen kokemuksen

10 9 kautta. Olen asunut ja matkustellut yksin puoli vuotta vieraassa maassa, jonka kieltä en osaa. Olen selvinnyt kaikista vastaan tulevista ongelmista melko vaivattomasti ja kaikki on aina kääntynyt lopulta parhain päin. Olen saanut uusia ystäviä ympäri maailmaa ja oppinut jotain uutta monesta eri kulttuurista. Elämäni Suomessa viettäneenä vaihto-opiskelu oli korvaamaton tilaisuus kokea ja nähdä itse, mitä muuta maailmalla on tarjota jo pelkästään Euroopan sisällä. Saksassa ja sen naapurimaissa matkustellessani olen oppinut myös paljon Euroopan sotahistoriasta, mikä on osaltaan avannut silmiäni myös poliittisiin asioihin, jotka eivät ole minua ennen edes kiinnostaneet. Ehkäpä tärkein saavutus tulevaisuuden kannalta on se, että vaihto-opiskelun jälkeen voin vakavissani harkita jatko-opiskelua tai jopa työskentelyä ulkomailla, vaikkapa Saksassa. Ennen ajatus moisesta oli todella epätodellinen ja kaukainen, nyt kun tiedän kuinka helppoa Saksaankin on matkustaa ja olen siellä jo puoli vuotta elänyt, työpaikka tai työharjoittelu siellä on jopa melko houkutteleva ajatus. Vaihto-opiskelu tarjosi monia eväitä itsensä ylittämiseen myös jatkossa! Haaveilen jo nyt työskenteleväni jonain päivänä Saksan valtavilla metallimusiikin festivaaleilla. 6 VINKKEJÄ SAKSAAN LÄHTIJÖILLE Tässäpä muutama hyväksi havaittu perusvinkki kaikille, jotka suuntaavat Saksaan ja Karlsruheen: Aloita asunnon etsiminen ajoissa, opiskelijakaupungeissa hyvät ja halvat asunnot ovat kiven alla. Pyydä apua myös tulevilta paikallisilta opiskelijakollegoiltasi, heillä voi olla hyviä kontakteja. Pidä aina mukanasi käteistä, myös kolikoita! Vaikka koulussa pärjäisi englanniksi, saksalaisten kielitaito vaihtelee suuresti. Ota siis päivittäinen perussanasto haltuun. Älä juutu kaupungin pyörteisiin, vaan lähde tutustumaan myös lähiseudulle. Bussi on halvin matkustuskeino pitkillä matkoilla, esimerkiksi Meinfernbus/Flixbus vie Karlsruhesta aina Berliiniin asti suoralla yhteydellä jopa muu-

11 10 tamalla kympillä. Matka-aika tällä välillä on toki noin 8,5 tuntia, mutta maisemat ovat ihastuttavia bussin kierrellessä sumuisten vuoristojen ja kylien läpi. Parasta matkailu- ja kulttuuriantia Saksassa ovatkin keskiaikaiset pienet kylät historiallisine linnoituksineen. Saksasta on myös helppoa matkustaa melkeinpä mihin päin tahansa Eurooppaa. Karlsruhe on aivan Ranskan rajalla, joten voit vain hypätä ratikkaan ja käväistä Ranskan puolella. Älä kuitenkaan juhli ja matkustele opintojesi kustannuksella, sillä se kostautuu viimeistään kokeiden aikana. Sen paksuimman talvitakin voit jättää kotiin, mutta varaudu hyisen kylmään ja kosteaan vuoristotuuleen. Osta kunnon kamera tai matkalaturi älypuhelinta varten, tulet katumaan kun virta loppuu kesken päivän.