Kultainen jyristin. Siinä ensivaikutelma

Transkriptio

1 kestotesti OHI ON 3 KM Loppuarvostelu Volvo V6 D3 Momentum A Tavallista kovempi luu V6 ei ole tilava, mutta kulkee hyvin ja vie vähän. Volvon Kestotesti sujui harmittomissa merkeissä. Lauri Larmela, kuvat Juha Juntto Kultainen jyristin. Siinä ensivaikutelma Volvosta viime joulukuulta. Kiiltävä kuosi pukee kuuskymppistä farmaria hyvin, mutta kokonaisvaikutelma heilahtaa hiukan julkean puolelle. Hiukan piruillen voisi sanoa, että tässäpä auto niille, jotka haluavat tulla nähdyksi liikenteessä. Jyrinää on paljon helpompi sietää kuin kullan häikäisyä. Turboahdetun nakuviitosen ääni suorastaan hivelee korvia. Tämä käy selväksi jo ensikäynnistyksellä. Rytmikäs rummutus kuulostaa kiehtovalta jo tyhjäkäynnillä, ja pieni kaasunpolkaisu tuo sointiin lisää syvyyttä. Moottorin valinta kuuskymppiseen oli lopulta aika helppoa. Bensakoneet hylättiin jo kättelyssä, ja myös tehokkaampi diesel tuntui ylimitoitetulta. Kaksilitrainen D3-naku oli Volvon sortimentissa uusi, joten päädyimme siihen. Vaihteistoksi valittiin automaatti, koska halusimme selvittää, miten perinteinen momentinmuuntimella toimiva laatikko sopii tehokkaan dieselin jatkoksi: meneekö sulavasti, vai hukkuuko kaikki voima hydrauliikan pyörittämiseen? Tilasimme autoomme myös Driver Support -paketin. Siihen kuuluvat mukautuva vakionopeudensäädin, jalankulkijan havaitsemistoiminto, kaistavahti, kuljettajan tarkkailutoiminto ja kuolleen kulman varoitin. Volvo on tämäntyyppisen turvatekniikan edelläkävijä, ja halusimme testata, miten lyhyessä koeajossa hienoiksi todetut keksinnöt toimivat arjessa. Kun laskimme, mitä tuli tilattua, oli pakko ottaa lisähappea. Syönnin aikana nälkä oli jälleen kerran kasvanut, ja nyt hintalapussa luki huimat euroa. Kun auto on näin kallis, siltä voi vaatia lähes mitä tahansa vai kuinka? PAINETTA OLIKIN sopivasti jo testin alkuun, sillä kai muistatte, miten talvi kaatui viime vuonna päälle: jouluna oli jo puoli metriä lunta, ja tammikuussa tuli sitten vähän lisää. Eikä mitään nuoskakelejä, vaan jatkuvasti kunnon pakkasia. Volvolle talvi ei ole onneksi kauhistus. Joulukuu kuluu autoon tutustumisen merkeissä. Kuuskymppisen varustus on niin kattava, että tuntuu kuin joka päivä olisi tarjolla jotain uutta oivallettavaa ja opittavaa. Yksi parhaista varusteista on avaimeton käyttö: lukittu ovi aukeaa kahvasta nykäisemällä ilman sen kummempia näpelöintejä, kunhan kaukosäätimen muistaa pitää taskussa. Tällaista arkipäivän luksusta oppii pian arvostamaan kauppakasseja ei tarvitse enää laskea lumihankeen, jotta kädet saisi vapaiksi lukituksen avaamista varten. Myös moottorin käynnistys sujuu samalla helpolla kaavalla: pelkkä napin painallus riittää. BLING-BLING-BLING! Havahdun terävään varoitusääneen kesken aamuhämäräisen työmatkan. Ihmettelen kellon soittoa hetken, kunnes tajuan, että kaistavaihtihan se siinä juttelee. Ylitin näköjään kehätien keskiviivan ilman vilkkua. Kaistavaihti on periaatteessa hyvä keksintö, mutta se pimputtelee niin aktiivisesti, että kytken laitteen pian pois käytöstä: jatkuva ksylofonikonsertti käy hermoille. BLIS-järjestelmä eli kuolleen kulman varoitin toimii paljon hillitymmin. Kun sähkösilmä tunnistaa vaaran, sivupeilin juureen syttyy oranssi varoitusvalo. Laite helpottaa kuljettajan elämää vilkkailla kehä- ja moottoriteillä.

2 kestotesti loppukunto 7 24 km Kamat mukaan ja mäkeen! km Talvi jatkuu aina vaan Anna Huovinen km Kesällä meni kovaa: kahdessa kuussa 8 km Nopea välityhjennys Kuljettajan paras kaveri on kuitenkin mukautuva vakionopeudensäädin (ACC). Laite suorastaan koukuttaa käyttäjänsä. Kun Volvolla ajaa muutaman päivän, huomaa käyttävänsä laitetta lähes jatkuvasti. Niin hyvin se toimii. Kun ACC on aktivoituna, ei tarvitse huolehtia turvaväleistä eikä nopeusrajoituksista. Nykivä jonoajokin on pelkkää juhlaa. Laite on parhaimmillaan nimenomaan automaattivaihteistoon yhdistettynä. Manuaalin kanssa nollavauhtinen jonoajo ei oikein suju, vaan säädin pomppii jatkuvasti pois päältä. Lisää kokemuksia ACC-järjestelmästä löytyy Tuulilasin numerosta 7/11. Talven aikana käy ilmi, että ACC-järjestelmä ei toimi tiheän lumi- tai räntäsateen aikana, koska taivaalta satava moska tukkii laitteen kameran ja tutkan. KAKSILITRAINEN turbodieselmoottori on luonteeltaan sen verran aggressiivinen, että se määrittelee pitkälle koko auton luonteen. Viitonen lähtee vääntämään niin alhaalta ja niin kovalla voimalla, että Volvolla on melkein mahdotonta ajaa rauhallista taajama-ajoa. Jos ei halua rykäistä itseään liikkeelle, kaasupoljinta pitää painaa vain hyvin kevyesti aivan kuin pedaalin alla olisi se kuuluisa raaka kananmuna, jonka rikkoutumista pitää varoa. Automaattivaihteisto toimii moottorin parina hienosti: Volvo etenee matalailla kierroksilla ja isolla vaihteella. Momentinmuunnin tasoittaa pahimpia vääntörytkäyksiä. Talvikausi tuo ajoon omat lisämausteensa. Kun alla on kuiva asfaltti, Volvo raapii nastojaan tien pintaan kuin kynsiä teroittava kissa. Lumella ja jäällä luistonesto on parasta pitää jatkuvasti kytkettynä: ilman sitä ajaminen muuttuu melkoiseksi reuhtomiseksi, eivätkä uudetkaan nastarenkaat pysty pitämään keulan liikkeitä kurissa kun kone pääsee parhaan väännön alueelle. Onneksi luistonestoa ei pysty poistamaan vahingossa, sillä se ei ole yhden napin takana, vaan laitteeseen pääsee käsiksi ainoastaan keskusvalikon menuvalikossa seikkailemalla. Mainittu keskusvalikko tulee tutuksi joulun alla, kun saan hälytyksen hinaushommiin. Kaverin auto on sen verran syvällä ojassa, että ajattelen jo tilata traktorin paikalle. Päätän kuitenkin yrittää Volvolla, kunhan vaan saan luistoneston pois toiminnasta. Taas kerran tulee todistettua, että etuvetoinen auto kiskoo paremmin perä edellä: lievän rie- humisen jälkeen punainen Focus hyppää ojasta tielle niin kimmoisasti, että se meinaa laskeutua Volvon konepellille! VOLVOSTA PUUTTUU jäähdytysnesteen lämpömittari, joten koneen käyntilämpötila jää arvailujen varaan. Aika kylmänähän diesel talvella käy, se on selvä. Onneksi Kuuskymppisen vakiovarustukseen kuuluu polttonesteellä toimiva lisälämmitin. Pannu toimii automaattisesti lämmityslaitteen tukena, ja lisäksi sen voi ajastaa vaikkapa kylmiä aamulähtöjä varten. Emme juurikaan käytä tätä toimintoa, sillä kellokäynnistykseen vaadittava näpelöintiurakka on melkoinen. Automaattisesta lisälämmityksestä nautimme sen sijaan talven jokaisena pakkasaamuna. Ilman lisälämmitintä Volvo on kylmä ja herkästi huurtuva auto. Asia käy ilmi, kun päätän kokeilla, kuinka pitkälle tankillisella pääsee. Toimintasäteen vajottua 12 kilometrin tienoille Volvo ilmoittaa, että lisälämmitintä ei enää käytetä, koska polttoaine on vähissä. Auto alkaa jäähtyä nopeasti, vaikka ulkona on pakkasta vain kymmenen astetta. Tankkaus täyteen parantaa vaivan. Kärytys on lisälämmittimen pakollinen sivumauste. Yhtenä 24 pakkasasteen aamuna apupannu panee todella haisemaan. Olen jo lähdössä liikkeelle, mutta sitten muistan, että kännykkä jäi eteisen pöydälle. Lähden noutamaan puhelinta, ja jätän laiskana miehenä dieselin roksottamaan. Palaan takaisin minuutissa. En ole uskoa silmiäni, kun repäisen oven auki: matkustamo tulvii sinistä savua. Komennan takapenkillä yskivät lapset ulos ja kierrän auton ympäri käryn lähdettä etsien. Sylttytehdas löytyy oikean etupyörän tienoilta: lokasuojan uumenista puskee ulos paksu sininen vana. Tyynessä pakkasilmassa savu kulkeutuu samantien sisätilan ilmanottoaukkoon ja edelleen matkustamoon. Tuuletan auton perusteellisesti, ennen kuin komennan ipanat takaisin sisään. Ajamme ensimmäiset sadat metrit ikkunat auki, sillä sisällä leijuu edelleen todella pistävä parafiinin käry. AJOITTAISIA HAJUHAITTOJA lukuun ottamatta Volvo suoriutuu talvesta oikein hyvin. Huhtikuussa nastapyörät vaihtuvat kesärenkaisiin. Suvikumit tuovat ajettavuuteen urheilullisemman otteen. Myös moottorin massiivisesta väännöstä on helpompi nauttia, kun ei tarvitse jatkuvasti taiteilla pidon rajoilla. No, kyllähän kesäkumitkin saa tarvittaessa 11 1 km km Polttopuuta talveksi Sininen hetki lätäkössä Oskari Pentti Volvo selvisi rankasta talvesta hyvin km Finaali häämöttää

3 kestotesti Volvon vuosi kiljahtamaan, kun runttaa kaasun pohjaan kävelyvauhdissa! Kesällä Volvo on menopäällä, ja kilometrejä tehtaillaan oikein urakalla. Tankillisella pääsee aina tuhat kilometriä, ja usein melkein 1 2. Ajotietokone toimii järkevästi, ja sen avulla voi käyttää hyödykseen koko toimintasäteen. Nollaa lähestytään loogisin portain eikä esimerkiksi niin, että sadan kilometrin jälkeen näyttöön pamahtaa pyöreä nolla. Tällaisiakin autoja nimittäin on. Tyypillisesti Volvolla ajetaan, kunnes toimintasädettä on jäljellä 3 kilometriä. Tällöin tankkiin menee noin 7 litraa polttoainetta, jolla pääsee taas tuhat kilometriä eteenpäin. Pitkät taipaleet syövät usein kuskia enemmän kuin autoa. Haukottelevan rattimiehen onni on kuljettajan tarkkailutoiminto, joka tunnistaa väsymyksen lahjomattomasti. Summeri helähtää ja kahvikupin kuva ilmaantuu tauluun juuri silloin, kun keskittyminen ajamiseen alkaa ratkaisevasti herpaantua. Viimeistään tuolloin on tauon paikka. Volvo lämpiää erittäin nopeasti ja tasaisesti, koska varustukseen kuuluu polttonestekäyttöinen lisälämmitin. Oheinen mittaus on tehty laboratoriossa. Viime talven kenttäkokemusten perusteella voi lisäksi todeta, että ilmastointilaitteen automatiikka toimii hyvin. Manuaalisäätöä tarvitaan vain harvoin. Ilman lisälämmitintä Volvo on kylmä ja helposti huurtuva auto jo kymmenen asteen pakkasella. Lisälämmittimen pakokaasut tunkeutuvat ajoittain matkustamoon. Myös takapenkillä on tehokkaat istuinlämmittimet, mistä erityiskiitos. Lämmityslaite Volvo on loistava matka-auto, kunhan mukana ei ole liikaa ihmisiä. Sisätilat on jaoteltu erikoisesti, sillä edessä on avaraa, takapenkillä tiukkaa ja tavaratilassa absoluuttisen ahdasta. Kuuskymppisen menevät linjat raamittavat tilankäyttöä ankaralla kädellä. Vilkaisu sivuprofiiliin paljastaa, että Volvon kori alkaa B-pilarin jälkeen kaveta ja madaltua selvästi. Sukkulamuoto syö takapenkin pääntiloja ja varsinkin tavaratilaa. Tavaratila on kaikin puolin epäkäytännöllisen muotoinen. Jos mukaan pitää saada vähänkin enemmän roinaa, tilan peiteverho pitää napata pois paikoiltaan, sillä verhon rulla on todella massiivinen. Takapenkin selkänojasta esiin nousevat suojaverkot ovat erittäin tarpeelliset. Kun ne virittää paikoilleen, tavaratilan voi kuormata surutta kattoon saakka. Takaisin alkuun ja hintalappuun mitä 49 eurolla saa? Kiehtovan auton, jota turbodiesel vie väkevästi ja vähällä. Taka- ja tavaratiloista kiinnostuneet älkööt vaivautuko. 6 km/h 8 km/h 1 km/h 5 km/h C takajalkatila etujalkatila etupääntila takapääntila ulkolämpötila muut käyttäjät Kepeää voimaa Kirkkonummelaisen Matti Kanniston perheeseen hankittiin Volvo V6 D3 viime huhtikuussa. Autolla on ajettu nyt reilut 17 kilometriä. Volvomme on automaattivaihteinen, koska olen sitä mieltä, että automaatti on ainoa oikea vaihtoehto, jos ajaa vähänkin kaupunkiajoa. Perheen edellinen auto oli farmarimallinen Ford Focus kaksilitraisella dieselillä ja automaattivaihteistolla varustettuna. Kun autonvaihto tuli eteen, luupin alla oli ennen kaikkea Volvo V5. Ennen sitä päästiin kuitenkin koeajolle V6-mallilla, joka vakuutti heti. Kuuskymppisessä oli ison auton tuntua ja myös varustelu tuntui runsaalta. Volvon jälkeen koeajettiin vielä Audi A4 ja Volvo V5, mutta päätös oli oikeastaan jo tehty: seuraava auto olisi V6. Olen ollut tyytyväinen Volvooni. Varsinkin sen kevytkulkuisuus ihastuttaa. Moottorissa on niin rutkasti vääntöä, että ajaminen on todella helppoa. Eikä polttoainettakaan mene kuin 6,5 litraa sdalla. Auto on toiminut juuri niin kuin uuden auton pitääkin. Ylimääräisiä korjaamokäyntejä ei ole tarvinnut tehdä. Tilankäytöstä löytyy pientä moitittavaa: Eihän tuo tavaratila perusmuodossaan ole mikään farmarin kontti, mutta kyllä se meille riittää. Jo kuudes Volvo Helsingissä asuva Kalevi Lönnqvist on todellinen Volvo-mies. Tammikuussa käyttöön otettu V6 on hänen kuudes Volvonsa. Edellinen oli V7. Tuo auto ja sitä edeltäneet Volvot olivat kaikki käytettyinä hankittuja. Nyt päätin kuitenkin ostaa ihkauuden auton, kertoo Lönnqvist. Hän on tyytyväinen autoonsa. Onhan tämä selvästi pienempi kuin V7, mutta tilat riittävät kahdelle hengelle oikein hyvin. Kuuskymppiseen tavarat pitää pakata huolellisesti, mutta Seitsemänkymppisessä asettelua ei tarvinnut sen kummemmin miettiä: riitti kun vain heitti kamat kyytiin. Auton takaluukku saisi kyllä olla hiukan isompi. Ostin viime kesänä kompostorin, mutta en saanut sitä millään luukusta sisään! Automaattivaihteisella D3-Volvolla on ajettu 21 kilometriä. Auto on toiminut luotettavasti lukuunottamatta paria sähköharmia. Kerran pimeni keskinäyttö, ja myöhemmin vielä yksi varoitusvalo kenkkuili. Tällä autolla on kiva ajaa pidempääkin matkaa. Kulutus on niin pieni, että Pohjanmaallakin voi käydä ilman välitankkausta. V6 sopii myös hyvin peräkärryn vetoon. Ajotietokoneen mukaan kulutus vaihtelee välillä 5,7 6,2 l/1 km. kestotesti mitä maksoi? Maistuu, mutta maksaa Tuntuva arvonalennus ja kalliit vakuutukset nostavat kilometrikustannukset taivaisiin. häiriöt ja korjaukset V6 D3 on painoonsa ja suorituskykyynsä nähden hyvin taloudellinen auto. Testimatka kuljettiin keskimäärin 6,6 litran kulutuksella. Vastaavan tehoinen bensiinimoottori veisi ainakin kaksi litraa enemmän jokaisella satasella. Toisaalta diesel- Volvoa rokotetaan 538 euron käyttövoimaverolla. Volvoa käytetään huollossa 3 kilometrin välein tai kerran vuodessa. Suuri kilometrimäärä laskee kokonaiskustannuksia. Tuntuvimmin Volvo saa siipeensä, kun tarkastellaan arvonalennusta ja vakuutusmaksuja. Vuodessa arvosta on häipynyt lähes 1 euroa, mikä merkitsee lähes 2 prosentin pudotusta. Kuuskymppisen kalleimmat kilometrit ovat nyt takana, ja niinpä testiautomme tapainen yksilö on kuumaa kamaa minkä tahansa Volvo-liikkeen vaihtoautohallissa. Ajettu/km Tapahtuma Kustannus 1 13 km Ei käy aluksi kaikilla sylintereillä, pakkasta 23 astetta km Matkustamo täynnä lisälämmittimen pakokaasua, pakkasta 24 astetta. 5 5 km Ei käy aluksi kaikilla sylintereillä, pakkasta astetta. 11 km Kesärenkaat alle km Vasempaan takalokasuojaan ilmaantunut pieni kolhu km Vasen takaovi alkanut narista km Ajettu auton pohja kiinni terävään kanttikiveen. Alustaan pieni jälki km Kädet vapaina -keskuslukitus ei toimi, toistuva vika km Peruutettu auton oikea kylki postilaatikkoon: tuloksena naarmuja km Huolto, Bilia Herttoniemi. Kaukosäätimet vaihdettu takuuna, ja lisäksi pyyhkimet uusittu. Ohjelmistopäivitys keskeytyi verkkovikaan, ja auto oli korjaamolla ylimääräisen päivän. 398 e kustannukset HINTA Volvo V6 D3 Momentum A Hinta 12/21 Etumatkustajan turvatyynyn poiskytkentä Lämmitettävät tuulilasinpesusuuttimet Polttoainetoiminen lämmitin ajastimella Sähköisesti säätyvät ulkopeilit maavaloilla Tekstiilimatot Varustepaketti Driver Support Varustepaketti Tekniikka 1 Metalliväri Yhteensä Uuden hinta 11/211 Arvo 1) Arvonalennus POLTTONESTE Kokonaiskulutus (diesel) Keskinopeus Keskimääräinen kulutus Keskimääräinen litrahinta 2) Polttonestekulut VUOSIMAKSUT Liikennevakuutus ilman bonuksia 3) Autovakuutus ilman bonuksia 3) (Superkasko, omavastuu 15 e) Vakuutuskulut (Bonus 6 %) Ajoneuvovero Käyttövoimavero RENKAAT Kesärenkaat Continental ContiPremiumContact2 Keskimäärin jäljellä 62 % (ajettu km) Kesärengaskulu 2 km:n mukaan Talvirenkaat Nokian Hakkapeliitta 7 Keskimäärin jäljellä 89 % (ajettu km) Talvirengaskulu vuosieränä 5) Rengaskulut 1) Haastattelututkimuksen keskihinta Helsingin seudulta. Testiauton hinta vuoden ikäisenä merkkiliikkeestä ostettuna, ilman vaihtoautoa. 2) Testitankkausten mukaan. 3) Helsinkiläinen mies, ikä 43 v, tiedot Pohjola. 4) Kuluttajahinta kierrätysmaksuineen 76,86 e, 7 % svh:sta (Vianor Herttoniemen hinnaston svh. 1 9,8 e). 5) Toyotan talvirengaspaketti teräsvantein 838 e, käyttöarvio neljä vuotta. Kestotestikulutus l/1 km 6,3 joulukuu 56,4 km/h 7,6 tammikuu 47,6 km/h 7,4 helmikuu 47,9 km/h 7,1 maaliskuu 56,7 km/h talvirenkaat 7,3 huhtikuu 48 km/h 6,4 toukokuu 56 km/h Volvon ruokahalu on erittäin kohtuullinen. Kovalla pakkasella polttonestekäyttöinen lisälämmitin nostaa kulutusta, mutta kevyessä kesäajossa päästään jopa alle kuuden litran lukemiin. Mainio suoritus näin kovakulkuiselta autolta. Ison tankin ja pienen kulutuksen ansiosta toimintasäde on km. 6,2 kesäkuu 59,8 km/h >TESTILASKU Arvonalennus e Polttoneste e Vakuutus + verot e Renkaat 682 e Huolto + korjaukset 398 e,482 EUROA/KM 6,1 heinäkuu 6,1 km/h 5,9 elokuu 63,3 km/h 6,6 syyskuu 5,1 km/h 7,3 lokakuu 42,1 km/h e 92 e 66 e 223 e 367 e 15 e e 916 e 89 e e e 4 5 e e l 54,1 km/h 6,6 l/1 km 1,359 e e 745,77 e 1 324,21 e 972,3 e 14,75 e 538,1 e 326,98 e 355 e 682 e 6,6 koko testi 54,1 km/h

4 kestotesti loppukunto moottori Väkevästi vääntävä turbodiesel on ehkäpä Volvon paras osa. Viitonen on testin jäljiltä täydessä iskussa kone vetää hyvin alakierroksilta lähtien, eikä polttoaineen kulutus koettele lompakkoa. 3 kilometrin huoltovälillä moottoriin ei lisätty tippaakaan öljyä. lasit ja maalipinta Tuulilasissa on kymmeniä pieniä kiveniskemiä, mutta mikään niistä ei ole ainakaan vielä lähtenyt kehittymään halkeamaksi. Konepellin ja keulan maalipinta on oikeastaan yllättävän hyvässä kunnossa: iskemiä on vain vähän ja ne ovat pieniä. Vasemmassa takalokasuojassa on pieni parkkipaikkakolhu. Oikealla takana on pitkiä naarmuja, jotka syntyivät, kun peruutimme Volvon metallisen postilaatikon kylkeen. sisustus Volvon sisustusmateriaalit ovat laadukkaita. Lasten kurasaappaat ja vaatteet likasivat ovenpielet ja istuimet välillä perusteellisesti, mutta onneksi pinnat on helppo puhdistaa. Myös tavaratilan nukkamatto on keskimääräistä käytännöllisempi: roskat on vaivatonta imuroida pois sen pinnasta. kori Ovet ja luukut sulkeutuvat juuri niin jämäkästi kuin uutena 5 euron hintaisessa autossa pitääkin. Vasemman takaoven narina pyydettiin poistamaan huollossa, mutta auto palautui Biliasta yhä narisevana. Teimme tämän jälkeen hiukan salapoliisityötä ja totesimme, että ääni ei tulekaan saranasta vaan koria hankaavasta kumitiivisteestä. Lopulta narina häipyi silikonisuihkeella. voimansiirto Tiukasti tarkasteltuna Volvon perinteinen momentinmuuntimella varustettu automaattivaihteisto on vanhanaikainen. Kestotestikokemusten perusteella se toimii kuitenkin mallikkaasti. Laatikko pelaa erinomaisessa yhteistyössä hyvän alaväännön omaavan turbodieselin kanssa: kone käy pienillä kierroksilla, ja laatikko latoo isompia pykäliä silmään hienostuneen huomaamattomasti. Tasauspyörästö hikoilee hiukan öljyä. renkaat Talvirenkailla ajettiin noin 11 kilometriä. Nokialaiset ovat lähes uudenveroisessa kunnossa, sillä laskennallisesti niillä ajaisi vielä 1 km. Moottorin rajusta väännöstä huolimatta eturenkaista on irronnut vain yksi nasta. 19 kilometrin taival on sen sijaan kalvanut kesärenkaita kovalla kädellä. Eturenkailla ajaa vielä yhden kauden, mutta sitten ne on pakko vaihtaa. alusta Volvon vatsa on suojattu tehokkaasti muovikuitulevyillä. Muovit ovat mitättömän pientä repeämää lukuun ottamatta täysin ehjät. Suojauksen hyvä kunto on yllätys, sillä lumitalven aikana Volvo kulki kerran jos toisenkin aikamoisessa pöperössä. Oikean etutukivarren tienoilla on muisto pohjakosketuksesta auto osui kesällä kanttikiveen. Alustarakenteissa ei ole havaittavissa alkavaa ruostumista. Laatutyötä Vuoden taival Suomen ankarissa olosuhteissa ei juurikaan puraissut Volvoa. Eniten saivat siipeensä kesärenkaat. Erilaisia korinaarmuja lukuunottamatta V6 on lähes uudenveroisessa kunnossa. Läpileikkauspiirros Pentti Immonen jarrut ja jousitus Volvon jousituksen jämäkkyydestä ei ole vuodessa häipynyt piiruakaan. Jarrujen toiminnassa on mielenkiintoinen piirre, joka liittyy mukautuvaan vakionopeudensäätimeen. Kun ACC-järjestelmä on kytkettynä, se joutuu lähes jatkuvasti hillitsemään auton vauhtia. Tässä työssä käytetään myös takajarruja, minkä huomaa takajarrulevyistä: ne ovat yhtä kiiltävät ja siistit kuin etulevytkin. Hidastimien aktiivinen käyttö on pelkästään hyväksi eivät ainakaan jarrusatulat pääse jumiutumaan. vaihdetut osat km Molemmat kaukosäätimet km Tuulilasinpyyhkimet

5 kestotesti loppukunto Volvon etutilat ovat mainot. Hyvä ajoasento löytyy helposti, mutta selkänojan kaltevuuden säätöpyörä on volvomaiseen tapaan todella ahtaassa raossa. Istuinverhoilu on helppo puhdistaa. Piilofarmari V6 ei ole mikään kuormajuhta, vaan pikemminkin tyylihuonekalu. 1. Volvon 6-sarja koostuu kolmesta mallista: ensin tuli XC6, sitten S6 ja viimeisimpänä V6. XC on selvä katumaasturi ja Ässä yhtä selkeä sedan, mutta Vee ei ole ainakaan mikään normifarmari perinteiseen Volvo-tyyliin. Oikeastaan voitaisiin puhua viisiovisesta coupésta. Vee näyttää pedolta, ja mitä taaemmas matkustamossa mennään, sitä vähemmän tilaa on käytössä. Kuuskymppisen moottorivalikoima on mukavan lavea. Bensapuolen peruskone on 1,6-litrainen turbonelonen, jota myydään kahdessa eri vireessä. T3 antaa 15 hepoa ja T4 vielä 3 pollea enemmän. Lisää tehoa haluaville ovat tarjolla T5 ja T6. Mallimerkinnät ovat osittain hämääviä, sillä T5 ei ole viisi- vaan nelipyttyinen. Sitävastoin T6 on nimenomaan kuusipyttyinen ja peräti kolmilitrainen mylly, josta irtoaa tuimat 34 hevosvoimaa. Dieselsortimentissa oli aluksi kaksi viitosta: kaksilitrainen D3 ja 4 kuutiosenttiä isompi D5. Niiden rinnalle tuli viime keväänä 1,6-litrainen pikkunaku, jota myydään lisänimellä Drive Mittariston näkymät ovat mukavan selkeät, mutta valitettavasti moottorin lämpömittari puuttuu. 2. Volvossa takapyörätkin peittyvät mustaan pölyyn, koska mukautuva vakionopeudensäädin kuormittaa myös takajarruja. 3. Automaattivaihteisto toimii pehmeästi. Manuaalipuolelle ei ole useinkaan asiaa. 4. Perän suippo muoto merkitsee epäfarmarimaisen ahdasta tavaratilaa. 5. Soitinta ja sähköisiä apujärjestelmiä hallitaan keskusvalikon kautta. 6. Kahteen osaan jaettu tavaraverkko parantaa merkittävästi kontin käyttökelpoisuutta. Verkkoja voi käyttää myös laajennetun tavaratilan yhteydessä. 7. Mukautuva vakionopeudensäädin toimii erinomaisen hyvin. Sen ansiosta jonoajokin on leppoisaa. Turvaväliä voi säätää portaittain. Takapenkki on piinallisen ahdas. Leveyttä on kohtalaisesti, mutta jalka- ja päätilat ovat liian pienet. 115-heppaisella moottorilla päästään houkuttelevan alhaisiin päästöihin hiilidioksidia tulee putkesta vain 119 grammaa kilometrillä. Nelivedon saa tehokkaimman bensa- ja dieselmoottorin yhteyteen. Tällöin vaihteistona on aina kuusipykäläinen automaatti. V6-malliston hinnat alkavat35 78 eurosta, jolloin luupin alla on 1.6 Drive. Sama auto Summum-tasoisena maksaa 39 6 euroa. Hintahaitarin toisesta päästä löytyy V6 T6 R-design varustein: CO 2 -päästöt 237 g/km ja hinta euroa. Lue lisää V6:stä: testi TL 11/11,vertailu TL 4/11 7. km/h kestotesti tekniikkaa Sisämitat Maahantuoja Volvo Auto Oy Ab, Vantaa Valmistaja Volvo Car Corporation, Göteborg, Ruotsi Valmistuspaikka Göteborg, Ruotsi Takuu 2 vuotta ilman kilometrirajaa. Maalipinnan takuu 2 v, korin puhkiruostumattomuustakuu 12 v. Huoltoväli 1 vuosi/3 km 51 mittaukset m Kiihtyvyys 5 km/h 3,1 s 8 km/h 6,5 s 1 km/h 1, s 12 km/h 14,7 s 4 m 17,1 s -loppunopeus 1,2 km/h Ohituskiihtyvyys 8 12 km/h 7,5 s s % s Todellinen nopeus km/h Mittarinopeus km/h Melu edessä db(a) Melu takana db(a) Matkamittarivirhe kesärenkain +,6 %, talvirenkain + 1,1 % % 4 % % 4 % Mittauspäivä Sää aurinkoinen, tuulenvirettä Lämpötila +22 C Tien pinta kuiva kestopäällyste Renkaat kesärenkaat Mittarilukema mittausten alussa km Suorituskyky Volvon suorituskyky on erinomainen. Kiihtyvyys tuntuu numeroarvoja rivakammalta, koska auto lähtee liikkeelle kuin päälle astuttu nokinäätä. Automaattivaihteiston ansiosta moottorin voimavarojen hyödyntäminen on helppoa. Jarrut 1 kpl 1 kpl Hidastimet ovat tehokkaat, eivätkä häivy edes peräkkäisissä täysjarrutuksissa. Mukautuva vakionopeudensäädin käyttää hidastukseen myös takajarruja, mikä on hidastimien toiminnan kannalta hyvä asia. Mittarivirheet ja melu Nopeusmittarivirhe on tavanomainen, mutta matkamittari on huomattavan tarkka varsinkin kesärenkain. Matkustamo on melko hiljainen. Moottorin bassojytke ja renkaiden kumina erottuvat taustakohinasta. MOOTTORI Rakenne Viisisylinterinen dieselrivimoottori edessä poikittain, mäntien alapuolinen jäähdytys moottoriöljyllä. Sylinteriryhmä ja -kansi sekä öljypohja kevytmetallia. Yksi kannen yläpuolinen hihnakäyttöinen nokka-akseli, 2 venttiiliä/sylinteri, venttiilien suorakäyttö, hydraulinen välysten säätö. Apulaitteet Paisuntasäiliöllä varustettu suljettu nestejäähdytys. Moniurahihnojen käyttämät laturi ja ilmastoinnin kompressori. Öljypumpun käyttö kampiakselilta, jäähdytysnestepumpun käyttö jakohihnalla. Polttonesteen suora yhteispaineruiskutus, pakokaasuahdin, välijäähdytin. Suurin ahtopaine 1,9 bar. Happitunnistin, hapetuskatalysaattori ja hiukkassuodatin. Vaihtovirtalaturi 18 A, akku 12 V 8 CCA. Mitat ja arvot Sylinterin halkaisija 81 mm, iskun pituus 77 mm, iskutilavuus cm 3, puristussuhde 16,5:1. Suurin teho 12 kw (163 hv)/2 9 r/min, suurin vääntömomentti 4 Nm/1 4 r/min. Polttoneste diesel. VOIMANSIIRTO Rakenne Etuveto, samanpituiset vetoakselit, oikealla tukilaakeri. Kytkin ja vaihteisto Momentinmuunnin, kuusivaihteinen automaattivaihteisto, valitsin etuistuinten välissä. Välityssuhteet I 4,148:1, II 2,37:1, III 1,556:1, IV 1,155:1, V,859:1, VI,686:1, peruutus 3,394:1, vetopyörästö 3,75. Teoreettinen nopeus moottorin käyntinopeudella 1 r/min viitosvaihteella 44,5 km/h ja kuutosvaihteella 55,7 km/h, suurimman tehon käyntinopeudella vastaavasti 173,5 ja 217,2 km/h. KORI JA ALUSTA Rakenne Viisiovinen farmari, rekisteröity viidelle. Korinväriset muovipuskurit. Yksiavainjärjestelmä, avaimeton käyttö, kauko-ohjattava keskuslukitus, sisältä sähköisesti avattava polttonestesäiliön kansi. Etujousitus L-malliset alatukivarret, joustintuet ja kallistuksenvakain. kw Teho Takajousitus Pitkittäiset tukivarret, poikittaiset alatukivarret, poikittaiset ylä- ja alatuet, kierrejouset, putki-iskunvaimentimet ja kallistuksenvakain. Ohjaus Sähköhydraulisesti tehostettu hammastanko-ohjaus. Kääntöympyrä pyörästä/puskurista vasempaan 11,45/11,85 m, oikeaan 11,6/12, m, ohjauspyörän kierrokset 2,8, halkaisija 37,5 cm. Jarrut Levyjarrut, edessä tuuletetut. ABS, sähköinen jarrupaineenjako, hätäjarrutustehostus, kaarrejarrutuksen hallinta. Seisontajarru sähkömekaanisesti takajarruihin, käyttövipu kojelaudassa. Pyörät Kesärenkaat Continental ContiPremiumContact2, 215/55 R 16 97W. Kevytmetallivanteet 7 J x 16, ET 5. Talvirenkaat Nokian Hakkapeliitta 7, 215/55 R 16. kevytmetallivanteet 7 J x 16, ET 5. MITAT, MASSAT JA TILAVUUDET Mitat Pituus 4 6 mm, leveys mm, korkeus mm, akseliväli mm, raideleveys edessä/takana 1 588/1 585 mm. Maavara 13 mm. Massat Testimassa kg, painonjakautuma edessä/takana 1 41/647 kg. Virallinen omamassa 1 61 kg. Suurimmat sallitut massat Kokonaismassa 2 2 kg, kattokuorma 75 kg. Perävaunu jarruin 1 6 kg, jarruitta 75 kg. Tilavuudet Polttonestesäiliö 67,5 l, moottoriöljy suodattimineen 5,9 l, vaihteisto ja vetopyörästö 7,3 l, jäähdytysjärjestelmä 8,9 l, pesunestesäiliö 6, l, tavaratila 43 l (VDA). VIRALLISET ARVOT EU-kulutus (kaupunki/maantie/yhdistetty) 8,3/4,9/6,1 l/1 km Päästöt CO 2 -päästö g/km CO-päästö... 14,4 mg/km HC+NO X -päästö mg/km Päästötaso... EU5 Käyntimelu (2 175 r/min) 7 db(a) Ohiajomelu db(a)) teho 135 vääntömomentti valmistajan arvot 64 katkoviivoin r/min Tehomittaus DIN 7 2 -normin mukaan Autodynamometri Bosch FLA 23 Laitetarkkuus ±,5 % Menetelmätarkkuus ± 5 % Mittaus todistaa takapuolituntuman oikeaksi: kaksilitrainen turbodiesel vääntää todella rajusti jo pienillä kierroksilla. Vääntökäyrä on leikattu tuttuun tyyliin tasalakiseksi. Ilman rajoitinta voimaa tulisi vielä paljon enemmän. Suurin teho irtoaa huomattavan alhaisilla kierroksilla. Niinpä moottoria on aivan turha kierrättää yli 3 r/min. Nm