OHUTHIEENV ALMISTUSKURSSI

Transkriptio

1 OHUTHEENV ALMSTUSKURSS Yleista Erilaiset hiepreparaaatit ovat geologille tarkeimpia valineita geologisen perustiedon keraamiseen. Hieista tunnistettavien mineraalien, niiden muuttumisen ja erilaisten rakenteiden perusteella nimetaan kivilajit, seka saadaan viitteita kiviin vaikuttaneista olosuhteista, niin kemiallisista kuin fysikaalisistakin. Tieteista hieenteko on liihella fysikaalisiin tieteisiin kuuluvaa materiaalitiedetta, joka tutkii erilaisten materiaalien ominaisuuksia ja niiden kayttosovellutuksia arkipaivan eliimaan.esimerkiksi hielaboratoriossa kaytettavat valineet ja aineet ovat yleisesti kaytossa myos materiaalitieteen laboratorioissa. Enemman kuin tiedetta, on hieenteko kuitenkin kasityohon perustuvaa, tarkkuutta ja harjaannusta vaativa taidemuoto, hyvin liihella kivi- ja kultasepiin tyosarkaa. Hiepreparaatit voidaanjakaa karkeasti neljaan tyyppiin: l.ohuthie on objektilasille liimatusta hiepalasta n.0.03 mm paksuksi tyostetty kivisiivu, jonka paalle on liimattu peitinlasi.yleisin tyyppi tutkittaessa naytteita, jotka eivat sisalla paljoa opaakkeja mineraaleja.hietta tutkitaan lapaisevassa valossa polarisaatiomikroskoopin avulla. 2.Pintahie on yksinkertaisimmillaan kivinayte, josta on sahattu pala pois, jonka jalkeen sahauspinta on tasoitettu ja kiillotettu. Ennen kiillotettujen ohuthieiden aikaa pintahie oli yleisin hietyyppi tutkittaessa runsaasti malmimineraaleja sisaltavia naytteita. Pintahietta tutkitaan heijastavassa valossa malmimikroskoopin avulla, missa haittapuolena on se, ettei silikaattimineraaleja pysty tunnistamaan. Etuna taas on se, etta pintahie on huomattavasti nopeampi ja helpompi valmistaa kuin ohuthieet. 3.Kiillotettu ohuthie on kuten ohuthie, mutta peitinlasi jatetaiin pois ja kiven pinta kiillotetaan. Tama on kaikkein informatiivisin hietyyppi, koska kiillotetusta ohuthieesta voidaan tutkia kaikki mineraalit mikroskooppisesti lapaisevassa ja heijastavassa valossa, seka saada selville mineraalien kemiallinen koostumus mikroanalysaattorin avulla. Kiillotettu ohuthie on korvannut liihes taysin pintahieet, vaikka onkin kaikkein vaikein ja aikaavievin valmistaa. 4.Erilaiset mineraalifraktio-, hiekka-, rikaste-, ym. hieet.joskus on tarpeen valmistaa hieita erilaisista irtoaineksista, mika tapahtuu yleisimmin valamalla nayte, esim. malmirikastefraktio epoksihartsiin ja kasittelemalla kovettunutta hartsikappaletta kuten kiinteaa kivinaytetta. Hiepreparaattien valmistus on likaavaa puuhaa. Veteen liettynyt kivipoly tahrii eri tyostovaiheissa vakisinkin vaatteet, joten suoja-asu on tarpeen. Samoin tyon haittapuolina ovat kivisahojen ja jyrsinten aiheuttama kova melu ja suoranainen fyysinen vahingoittumisriski, seka hartsien ja kemikaalien aiheuttama altistumisriski. Nainollen erilaisten suojaimien kaytto on valttamat6nta!

2 l.ohuthieen valmistus 1.1 Naytteen valintaja kasittely Kivinayte, jota aletaan tyostaa on useimmiten noin nyrkinkokoinen kasinayte tai kairasydiin, jonka paksuus on em, riippuen kairaamiseen kaytetysta kalustosta. Yleisimmin naytteesta halutaan saada selville jokin tietty erikoispiirre, kuten erikoinen mineraali, sulkeuma, kontakti tai rakenne, joka kertoo kiven synnysta ja elinkaaresta. Yleensa naytteenottaja merkitsee naytteeseen tussilla mista kohtaa hie on tehtava ja kertoo viela sanallisesti mita hieessa pitaa nakya.usein kuitenkin hieentekija itse joutuu paattamaan mista kohdasta hiepala sahataan. Sahaussuunta maaraytyy pitkalle naytteen perusteella, mutta yleisena kaytantona on, etta sahaussuunta on kohtisuoraan kerroksellisuutta tai liuskeisuutta. 1.2 Naytteen sahaus Sahaamisessa kaytetaan timanttisahaa, joka on pyorea metallilevy, jonka ulkokehalla on timanttijau hetta sisaltava metallireunus. Teran leikkaavuus riippuu reunuksessa olevien timanttien maarasta, koosta, sideaineesta ja teran paksuudesta. Jos tera tylsyy, sita pitaa "terottaa" sahaamalla jotain kovaa materiaalia, esim. karborundum-hiomakivea, jolloin ylimaarainen sidosmetalli kuluu pois ja timantit tulevat paremmin esille. Teraa irroitettaessa on merkittava alkuperainen pyorimissuunta, jota ei saa muuttaa juuri siksi, etta pyorimissuunnan muutos aiheuttaa timanttien irtoamisen ja sahan tylsymisen Timanttisahoja on nykyisin kahta paatyyppia: a) Sintratut terat, joissa timanttijauhe on sekoitettu messinki- tai pronssijauheeseen ja seos on puristettu kuumuudessa teran ulkoreunaan yhtenaiseksi kehaksi. On myos teria, joissa reunus ei ole yhtajaksoinen, vaan sektorien valiin jaa ura lietetta varten. Tallaiset terat on tarkoitettu pehmeita kivia varten. Hielaboratorion kivisahassa on sintrattu yhtenaiskehainen tera. b) Koloreunaterat, joissa timanttijauhe on iskostettu teran ulkoreunan koloihin. Koloreunaterat pureutuvat kiveen hyvin, mutta kuluvat nopeammin kuin sintratut terat. Juuri hyviin pureutumiskykynsa vuoksi koloreunateria kaytetaan suurten naytteiden sahauksessa, esimerkiksi kellarin suuri kivisaha on tata tyyppia. Hielaboratorion kivisaha Sahattaessa naytetta painetaan kevyesti teraa ja alustaa vasten. Tedi ja kivi lampenevat voimakkaasti, jonka vuoksi ne jaahdytetaan vedella, oka samalla sitoo kivijauheen ja vie sen mennessaan. Kun saha kaynnistetaan kaynnistyy myos poydan alla oleva vesipumppu, joka pumppaa vetta vesisailiosta sahan teralle Vesi ja kivipoly valuvat poistoputkea pitkin takaisin vesisailioon, jossa kivipoly liettyy pohjalle. V edentuloa saadellaan sahaustason alia olevasta hanasta. Nayte on aina sahattava suoraan. Teraa ei saa taivuttaa vakisin, koska timanttireunus lohkeaa helposti ja irtoavat palaset voivat vahingoittaa pahasti sahaajaa. 2

3 Kellarin kivisaha Kivisahan alias taytetlliin vedella niin, etta imuletkun paa jaa veden alle ja vesi kulkee pyorivalle sahanteralle kun virta kannetaan paalle. Sahattava lohkare asetetaan tukevasti puiselle kelkalle,joka ohjataan naytteineen sahaan samalla kun painetaan jalkapolkimella sahanteraa alaspain. Erityisesti huomattavaa on ettei nayte paase liikkumaan kelkassa, koska raskas ja suuri nayte helposti vinoon mennessaan vaantaa teran rikki. Samoin on kiellettya pienien naytteiden sahaus.suuri tera tempaisee helposti naytteen kasista ja lennattaa sita kuin arnmusta. Nayte saattaa myos jumiutua teran ja terasuojuksen valiin ja tehda ohuesta terasta silppua. Jaljet on siivottava kayton jalkeen. Naytteesta sahataan objektilasin kokoinen tai hieman pienempi ja n.1 em paksu hiepala,joka pestaan, kuivataan ja siihen merkitaan naytetunnukset, jotteivat naytteet sekaannu toisiinsa. 1.3 Sahauspinnan hionta Objektilasille liimattava pinta on sahauksen jaljilta viela aivan liian epatasainen ja se on siksi viela hiottava. Hiominen tapahtuu pyorivalla valurautaisella dreijalla hiomajauheen ja veden avulla, liite 2. kuva 1. Hioma-aineina kaytetaan eri raekokoisia, paljon kivea kovempia synteettisia karbideja ja nitrideja. Aineiden kovuusvertailuja ks. liite. kuva 2. Yleisimmin kaytossa olevat aineet ovat korundi 1. alumiinioksidi Al203, piikarbidi 1. karborundum, SiC ja boorikarbidi, B4C. Hiomaaineiden raekoot ja kaytto selviavat liitteen 1. kuvasta 1. Timanttisahan timanttien raekoko on yleisimmin mesh ja hiepalan saattamiseksi liimattavaan kuntoon on sahauspinta hiottava ensin 220 meshin ja sen jalkeen 400 meshin jauheilla. Hiomisen ja kiillotuksen paaperiaatteena on etta edellisen sahauksen tai hiomisen naarmut hiotaan pois aina astetta hienommalla jauheella. Hiomisen ja kiillotuksen yhteydessa on tarkea muistaa hiepalan huolellinen pesu harjan kanssa aina kun siirrytlliin hiomaan hienommalla jauhella,muutoin on edessa koko dreijan pesu. Dreijan pinnalle ripotellaan hieman hiomajauhetta ja suihkupullolla suihkutetaan pinta maraksi. Dreija kaynistetaan ja aletaan hioa pyorittaen hiepalaa dreijan pyorimissuuntaa vastaan kayttaen koko pinta-alaa jottei hiontapinnalle synny uraa. Hiepalaa ei taritse painaa kovin voimakkaasti, tarkeampaa on etta pitaa kiinni ja painaa keskikohdasta, jotta pinnasta tulee tasainen. Tasaisuutta voi tutkia asettamalla pestylle ja viela maralle hiotulle pinnalle objektilasin. Veden tulisi peittaa kapillaarisesti koko liimattava pinta. Samoin tasaisuutta voi tarkastella kuivalta pinnalta valoa vasten, epatasaiset kohdat nakyvat yleensa hyvin varieroina kivilajista riippuen. Hiontavaihe ennen liimausta on lopputuloksen kannalta erittain oleellinen. Hieen lopullisen paksuuden ollessa 0.03 mm mikrometria epatasaiset reunat ja kuopat liimattavalla pinnalla ilmenevat toispuolisina ja reikaisina hieina. 1.4 Liimaus Liimausvaiheessa kivi liimataan objektilasille tata tarkoitusta varten kehitetyilla kaksikomponenttiepoksihartseilla. Yleisimmin kaytetyt liimat ovat: a) Petropoxy, joka on kehitetty juuri geologisten ohuthieiden liimaamista varten. Sekoitussuhde on 10 osaa hartsia ja 1 osa kovetinta. Aineet sekoitetaan muovikupissa lampolevylla huolellisesti lasisauvalla reunoja ja pohjaa myoten kaapien. Aineiden maarat ovat tarkkoja, otta saadaan hartsin taitekertoimeksi tarkka nd = ks. liite 3. kuva. KayttOvalmis Petropoxy kovettuu sita nopeammin mita korkeampi on lampotila. Seosta sailytetaan pakastimessa, jossa se sailyy lahes 3

4 rajattomasti. Ennen kayttoa se otetaan n. 112 h aikaisemmin notkistumaan. Huoneenliimmossa seos sailyy n. 5 paivaa. hanne kovettumislampotila on 125 C, missa lampotilassa myos hiepalan liimaus tapahtuu. Liitteen 2. kuvassa 2.on P~tropoxyn kovettumisaika lampotilan funktiona. b) Araldit, jota kaytetaan kuumuutta kestamattomien ja kuumennettaessa runsaasti volatiileja kehittavien naytteiden kanssa. Varsinkin karbonaattia sisaltavat ultramafiset kivet ja sulfidimineraaleja sisaltavat malminaytteet erittavat kuumennettaessa runsaasti kaasuja ja kupliminen pilaa liimauksen taysin. Aralditin sekoitussuhde on 3 osaa hartsia ja 1 osa kovetinta. Ainekset sekoitetaan huolellisesti ja nayte liimataan objektilasille puristaen ilmakuplat valista pois. Kuivumisen ajaksi hie puristetaan kiinni esim. pyykkipojalla hieen keskelta. Kuivumisaika on muutama tunti, mutta kaytanto on osoittanut etta aikaa kannattaa varata parikin vuorokautta, jotta nayte kestaa seuraavat kasittelyt. Araldit on usein oikukas ja nayte saattaa irrota objektilasilta varsinkin jyrsimisvaiheen loppupuolella. c) Epofix, kaytto kuten Aralditilla, mutta kokemuksien mukaan tarttuu viela huonommin. Ongelmana nailla kylmakiinnitteisilla hartseilla on myos suuret taitekertoimen vaihtelut. Epofixin sekoitussuhdeon 25 osaa hartsia ja 3 osaa kovetinta. Liimaus Laitetaan ovenpielesta lampolevyn ylapuolinen imuri paalle, jotta saadaan liuotinhoyryt pois. Liimpolevylle laitetaan monistuspaperi ja lampotilaksi saadetaan 125 C. Huolellisesti kuivatut hie palat asetetaan sille liimattava pinta ylos pain. Pinta pyyhitaan viela rasvasta puhtaaksi isopropanolilla tai etanolilla (Masinol & Sinol) kastetulla pyyhkella tai paperilla ja kuidunpalaset puhalletaan varovasti pois. Samoin objektilasit, joihin on timanttikynalla kaiverrettu naytenumero, pyyhitaan alkoholilla ja puhalletaan kuidunpalat pois, jonka jalkeen myos ne asetetaan lampolevylle kuumenemaan. Koko systeemi saa lammeta rauhassa n. Yz h, jolloin viimeisinkin kosteus poistuu hiepaloista ja liimattavat kappaleet saavuttavat liimauslampotilansa 125 C. Taman jalkeen otetaan kuuma hiepala pinseteilla ja asetetaan se poydalle liimattava pinta ylospain, laitetaan sille sopiva maiira Petropoxya ja nostetaan pinseteilla objektilasi paalle. On varottava kayttiimasta liikaa Petropoxya, koska se kutistuu kuivuessaan n. 1% ja koska liimaus on vahvempi kuin nayte tai objektilasi, saattaa kutistuma murtaa lasin, ks. liite 3. kuva 2. Lasia pyoritetaan varovasti, jotta ilmakuplat saadaan tarkasti pois, jonka jalkeen koko hoito kiiiinnetaiin pinseteilla ylosalaisin ja asetetaan takaisin lampolevylle lasi levya vasten. Tarkistetaan etta nayte on suorassa ja ettei liimapisaroita ole valunut poydiin ja lasin valiin, nayte irtoaa kuivuttuaan levyyn kiinni vain vasaralla ja taltalla ja kovasti pienina kappaleina. Annetaan kuivua n. 3-5 min ja nostetaan jaiihtymaan. 1.5 Sahaus Jaahtyneista hiepaloista, JOlssa objektilasi on nyt kiinni, sahataan ylimaarainen kivi mahdollisimman tarkasti pois, jotta jyrsimisvaiheesta tulisi mahdollisimman lyhyt. Sahaaminen on huomattavasti nopeampaa. Sahauksen voi suorittaa hyvin varovasti kasin tai sahan yhteydessa olevalla ajurilla. Hie kiinnitetaan ajuriin alipaineen avulla ja ajuri saadetaan kulkemaan sopivalla nopeudella, sita hitaammin mitii kovempi kivi. Ajurin nopeutta voi kokeilla ilman hietta. Saat6asteikko on 1-16 ja ajuri kulkee sita hitaamin, mita suurempi arvo on. Sahatut hieet huuhdotaan vedella puhtaiksi. 4

5 1.6 Jyrsinta Jyrsinta aloitetaan laittamalla hiealusta sopivalle kohdalle jyrsimen magneettipoydalle ja kiinnittamalla se kaantamalla vipua magneettipoydan kyljessa. Hiealustaan kiinnitetaan alipaineletku ja avataan imuyhteys. Hiealustalla on paikka kahdelle hieelle. Jyrsittava hie laitetaan lahempana jyrsinlaikkaa olevaan paikkaan ja tyhja objektilasi viereen. Tarkistetaan etta vesisailiossa jyrsimen alla on vetta avaamalla alaluukku. Vedenkorkeuden nakee lasiputkesta ja maksimikohta on merkitty viivalla. Jyrsimessa ei kayteta pelkkaa vetta, vaan sekaan lisataan myos vesiliukoista oljya, Dromusoilia, 10 ml /vesilitra, otta se suojaisi helposti ruostuvia rautaosia, magneettipoytaa ja hiealustaa. Magneetipoyta ja hiealusta on myos heti puhdistettava ja kuivattava jyrsimisen jalkeen, koska ne menevat umpiruosteeseen jo parissa tunnissa, jos ne jattaa mariksi. Tarkistetaan etta jyrsinlaikka on veivattu ylos niin etta se juuri kulkee hiepalan paalta, jos ei niin veivi sijaitsee oikealla kadella vyotaron korkeudella. Myotapaivaan ruuvatessa laikka kulkee alaspain ja vastapaivaan ylospain. A vataan alipaineimun vesihana, objektilasien pitaisi nyt imeytya tiukasti hiealustaa vasten. Jyrsin kaynnistetaan kaantamalla oikealla sivulla olevaa paakatkaisijaa napsaus oikealle ja painamalla veivin vieressa edessa olevaa vihreaa nappia pitaen samalla kiinni jyrsimen kaantoaisasta. Vedentuloa voidaan saataa hanasta jyrsinvarteen tulevan letkun juuresta. Vasen kasi kaantoaisalla ja oikea veivissa kiinni aletaan nyt jyrsimaan varovasti laskien laikkaa veivilla mm kerrallaan kivilajin kovuudesta riippuen. V arsinkin kovia kvartsipitoisia kivia on jyrsittava hyvin varovaisesti ll 00 mm kerrallaan kuljettaen laikkaa useita kertoja hieen pinnalla laikan lasku. Nain jatketaan kunnes hie nayttaa sopivan ohuelta tarkasteltavaksi mikroskoopissa. Paksuus tarkastetaan ja jyrsintaa jatketaan hyvin varovasti kerrallaan. Operaatio toistuu varsinkin ensikertalaisilla usein parikymmentakin kertaa. Kokemus tuo silmaa arvioida oikea paksuus niin etta tarkastuskerrat saattavat vaheta jopa pariin kertaan. Varovaisuus on lopussa valttia, liikaa jyrsitty hie on lopullisesti pilalla ja koko operaation joutuu aloittamaan alusta hiepalan jamasta. Alussa juuri jyrsintavaiheessa hajoaa eniten hieita tai ne jyrsii liian ohuiksi, 3/100 mm on vain neljanneskierros veivilla. Hieen paksuuden nakee parhaiten kvartsista ja plagioklaasista. Ne muuttuvat ohetessaan variltaan sininen => punainen => keltainen => harmaa. Jyrsityt hieet pestaan vedella Loppuhionta Jyrsinnalla on mahdollista saada aikaan lasitettavaksi valmis ohuthie, mutta pinta jaa kuitenkin melko karkeaksi.olettaisin jyrsinlaikan timanttien olevan n.150 meshia, joten loppuhionta lasilevyn paalla 400 meshin karborundumilla ja vedella antaa paremman lopputuloksen. Hieen voi myos jattaa aivan hivenen liian paksuksi jyrsiessaja hioa liian paksuuden pois loppuhiontavaiheessa. 1.8 Lasitus Lopuksi hyvin pestyt ja alkoholilla pyyhityt ohuthieet asetetaan taas lampolevylle yhdessa niinikaan alkoholilla pyyhittyjen peitinlasien kanssa. Polyt puhalletaan pois ja annetaan lammeta 125 C, jonka jalkeen kiinnitetaan peitinlasit Petropoxylla ja annetaan kovettua objektilasi lampolevya vasten n.3-5 min ajan. Muistetaan myos puristaa ilmakuplat liimausvaiheessa pois. 1.9 Merkinnatja sailytys Hieisiin merkitaan tussilla naytenumero, joka peitetaan lakalla, jottei se kulu hieen kasittelyssa pois. Hiekiljaan tehdaan myos tarvittavat merkinnat, mm. geologian laitoksen juokseva hienumero, joka 5

6 tata kirjoitettaessa oli alkaen numerosta 2001 vuonna Hieet sailyvat parhaiten tarkoitusta varten valmistetuissa pahvikoteloissa, jossa ne eivat paase taittumaan tai rikkoutumaan toisiaan vasten. Lopuksi on tarkea huomata, ettei kovalla vaivalla tehty hie ole minkaan arvoinen ellei sita tutkita kunnolla. Ei kannata tehda samasta kivesta kymmenta hietta ja sitten niputtaa ne tutkimuk:sessa. V arsinkin aloittelevilla geologeilla tuntuu olevan tarve teettaa hie tutkimusalueensa joka paljastumannokasta hieiden kokonaismaaran ollessa jopa parisataa, kun huolellisella kenttatutkimuksella voitaisiin laskea hieiden maaraa kohtuulliseen muutamaan kymmeneen huolella valitusta naytteesta tehdysta hieesta saa jo hyvin gradun ainekset. Yhden ohuthieen tekokustannukset ovat minimissaan n. 200 mk, joten 30 hieen hinta on yhteensa n mk. 6

7 Liite 1. HOMA-ANEHUKKASEN KOKO MKROMETRENA JA MESHENA (AMERKKALASEN STANDARDN MUKAAN) SEKA JAUHEDEN KAYTTOMAHDOLLSUUS RAEKOKO MESHENA RAEKOKO MKRO- METRE NA JAUHEEN KAYTTO MAHDOLLSUUS /4 1/ hyvin hieno kiillotus hyvin hieno kiillotus hieno kiillotus kiillotus hyvin hieno htonta. kiillotus hyvin hieno hionta hieno hionta kesktkarkea hionta keskikarkea hionta karkea hionta karkea hionta, tahkoaminen hyvin karkea hionta, tahkoaminen,sahaus MNERAALEN KOVUUS MOHSN ASTEKOLLA JA VASTAAVA ABSOLUUTTNEN KOVUUS (KNOOP-KOVUUS) i MNERAAL MOHS-KOVUUS KNOOP-KOVUUS KP/MM 2 Talkki Kipst 2 32 Kalsiitti Fluoriitti Apatiitti Kalimaasalpa Kvartsi Topaasi Korundi Timantti ll.<ltobort.ulc:k..."' ~i ( Boot-\ kav~id ~ B'tC '-tso fk,vini{vidl' ()N iwo

8 l..iile J.. (1 7) YKSNKERTANEN TASOHOMAKONE.JA SEN OSAT: A) MOOTTOR, B) KLAHHNA, C) KLAHHNAPYORA, D) AKSEL!, E) HOMALAKKA, F) RUNKO, G) ROSKESUO.JA (PESUVAT).. 6 &J :E ;:4..J &&J (!) 2 0~~--~~~~~==~==== CURE TEMPERATURE, c Kuva l. esittaa~aikaa ajan funktiona. Kayra on tarkoitettu suhteellisia vertailuja varten, eika esita kuivumiseen tarvittavaa aikaa. 125 C:ssa tarvittava vahimmaisaika riittavan pitavyyden saavuttamiseksi on kolme minuuttia.

9 L.ii~e ' Kuivumisaika Petropoxy 154:n kuivat~aminen ~25 C.lampotil~ssa ai~aansaa :rittain vahvan liimauksen jo 3 minuut1ssa. Ku1tenk1n lopull1nen ta1tekerro1n saad~an ~as~a 45 minuutin kuivumisen.ialk:en. Ku~a 3.nayttaa muutok~en.n0 :ssa.ku1vum1sajan funkt~ona. Kolmen tun~1n k~1vum~saj~n ~alkeen "D o~ tay~1n vak1o :0004 ~lle sen m1ka saadaan 45 m1nuut1n ku1vum1sajalla. n 0 e1 enaa putoa, va1kka a1ka pidennetaan kahteen paivaan. ~axt~t~a~a_m~a!a On varottava kayttamasta liikaa Petropoxy 154:ca; yleensa kaytetaan liikaa. J~s kaytetaan liian paljon, ylijaama Petropoxy 154:aa muotoutuu naytteen ympar:~le. Kun Petropoxy 154 on hyytynyt, se kutistuu n. 1% ja koska Petropoxy 154 l11maukset ovat yleensa vahvempia kuin nayte tai objektilasi,tcmc kutistuma saattaa murtaa obj.lasin, mikali ylijaama on liian suuri. Kuva 2 ilmentaa taman seikan.

10 . lap Qf' 4.~4,_1~ _ Btti.\1\, N4AlSi.so,. A" 'wt,., lao C4Al.tSi 3 0 1

11 1 ~ ) i 1.1 ~ ~ lee'jj{;1( 2 blur Yz ;# O~w!-~(cJ l<il!lok~ oltt.j-hle~~ P, lo\, ~l u e ~ E- tf, c.kl~ h~ ~e.t 6HUTHE >Q.~d._A,.s S~tv~ ~ttfalto.. l- 1~5.,-.,'-J--""., ~~0 ~.,~ 'fo 0.._(' 5 1,_ 'l Lli"""~G<.? D ~ J efc,{-1 \~,; ~ l av\trb /e'j) k..i" c t-.. P\iA. "'"l f ~t:t(.1! ~~\ ll..)~~t ll~ pe-sv\ re.sv_ s~aici M.ev- U." "'.s 1<..\i 11 Go\... ~~ bi, ~(}v ~ p~vt1 fc'~j ~fdt'+ E.po{, ;<. to : J! ' ~S:J S~il'jfJ s f'1"'ls~j 6 j J ""51t..,.J;; ~~~{~~C\O(f-6 uesi, Drvt'\u~-.,, 1 to.../: 1 t, ~j,<~l',llao{j...( ~~ ~ \'D'ij~ o.{ c..c.s f-o.. ll'\\ta,. ~" r""' k!w:t i ko Lo.srh... 5 pes"' Me"''t.t~ l h~c.~(... Ja t'-5(.. J-~ - ~ 't ( ;,ov-\ ~vbt'~, sf c r,,. ~y.joij.\'-= ~~~-'h1 Y oel'\h< ~ s: iq ('j ~ 5 l~$/c't

12 1.1_ e t.) 1 ~/J(--{ J.. r:t:i.,'5(} i-k<j "{00 ~c; ~ ~(/(} loo\f'~h \ /OtfO "-'<' ~ ~ 1 r~ ~..,..~ y, r-- g.. Me"'h... +c; J..sail'j~.s td f>(l\~d.sk~ P4tJTA-H6 1. N~~ leth~t.t> t \(A~"t' k-s J.. lt.ull"f-<.< 5 '1. P!At..J.csk.; 1.~ #-lltjerj~ ~t.( " H tt:l.jo~ - l~ll( W.>T E. '( 11. ~ t:t... V ~\'kf..c,.era..to 1 1. VaJ~..,ifll.4... ~1/'.f:;t'l'.. ".4'1'0\(J.; l vo.fvtkopn +Jl-tjto (~V\ J,. /,...;, NoJi\"1.} -':> ~~rar1"t's ~ ~vofs/, C!.t. {tesf..a /(;.mp'jo.' 3. >"'(i..ta'-f ~ 1. J 'j"'~l"'- i--()' S t~-'" t-1-a f G t~uflolu$ ~~ lc.s/~; Va.ihf"t?e~ f..o!.. e~h"'"'. h,'e~ 1. Pc.~p4~ \ ~'"'OW\"US, O\il1!~i~~f {ct$?lco~( le s~ J... J"'""S'Y.~ m.o -e---- ~ v ~ C ~ :~ 3 l~t>i~j "!(. L l, \~AlA s ~L'.s/"' fo:,'"' 5. J~r~'~ 1. ksi p~~ s,l..,pt.4lf, ~ /..,- 1.1 lo.!f>d/ 1"G-\ s ~~S""-' ) t. Kullo ~(.{ 5 ~~ (t:tsl /-(.( s

13 .!l '/. \., :~ ",1._\.\.1.\1\i,.i 1\ ~ 1 ~Q(Y)/ Jr:> 1 ::;/slc ) Pe.~, k \f'.lt.ta ~os. (c.., 5 PCt..~, l--kits-kvl 5 ;t) ct"" ~ Jt.f L 0:L~LQ. V :) J(!)tt.(ln " 1 -.J t/,,>t_ ~]lott l :J JC\. Vh,, Gtrlc ~etr~ e j Je"'n, ~V'VonQVJ e "L < A'\:~ -?;:.kkl ""--f),'(; 1. tc:::..ro ~~~ r- ~e-. Vir vt f/t/1/rno 1 ~o.~ Yti~AeV\ 1 Ville fv ~iiltn \ ' f) j ' -: C<. V, 'lo-0\.. L. 1 ' G i ~.~(<,..i? u ~' l... ~... l) l i ~til U\ ltt ": /.\ / ) ) -::)6 -:16 - -:J6 ~ :J( - Gj!.( -cs~ - CJit -~~ -1~., i '1 5 e1 :~ r.: /l (-!L-t c 11 { V e '7ti\. ~u... ~pq_a "~ J~"-~\ J(h."~lf/o -f!2 _, c'~- ) -~s -~) ~ ~- i,~ ~:r t- \~' ; i. ~ 1\1~? t j;.. \

14 t i J 1. L.f klo 8-10 ku.-ssisa!t"s~o.. ~;v-si fjau(,\\alf1~ ~W\, kpis+a J o.v-c" Y l [.\ e"" V d}e PusSiV~"' J~ko."' \ Nov-obff, o ].. At\+k- Pekl<e-. Ta,, o Ter"O N;, ra~(!l/\ Vi v-ve Heill\'" 0.Jo.."', ( M. pob TL Pch-i ll.o~~'lteo.llosb jt;t:\( ~ j 1M [.._j 1-\c;(b/t:M S<Aw., ~~v-apev-a J~li\..., Av-vtJ~t~ell\. N_ kc.t~~c. ~jo.vc0v' {..Jol..C\111\~ l..aivol~ A "' n e Z.o.. "'CCle l i "' Anl'\e ~u.f-io r<.nkl~ T~lfo.le Y Po-si ~d/5{ev-.. Mo.li'La tj~ ~her1. J~.._l ~t.rf < o \festa 'Gropo.l h V\ ke.t;t.&.f klo 8-1l ke 11. <-t klo 1G- J.a ke,t~.t( Jo 1 t -1 ~ o~mo+ ~, e l~ba..-~tov!'o~5"o. D'"'~ k\\lt 1'\~ljfe.j A ~::ori "~ t +:j ii v~fkej Wtr-tl<cAtwt. ' -f:je>bk.k.t o~isi ~jva.