SYDÄMEN VAJAATOIMINTAPOTILAAN OHJAUS Ohjauskansio ja kotihoito-ohje

Transkriptio

1 SYDÄMEN VAJAATOIMINTAPOTILAAN OHJAUS Ohjauskansio ja kotihoito-ohje Sanna Faari ja Johanna Salpakari Opinnäytetyö, kevät 2009 Diakonia- ammattikorkeakoulu,diak itä Hoitotyön koulutusohjelma Sairaanhoitaja (AMK)

2 TIIVISTELMÄ Faari Sanna & Salpakari Johanna. Sydämen vajaatoimintapotilaan ohjaus, ohjauskansio ja kotihoito-ohje. Pieksämäki, kevät 2009, 77 s., 6 liitettä. Diakonia -ammattikorkeakoulu, Diak Itä Pieksämäki. Hoitotyön koulutusohjelma, sairaanhoitaja (AMK). Opinnäytetyön tarkoituksena oli luoda mahdollisimman kattava sydämen vajaatoimintapotilaan ohjauskansio ja kotihoito-ohje Leppävirran terveyskeskuksen vuodeosastolle yksi, osaston toiveesta. Sydämen vajaatoimintapotilaan ohjauskansio on tarkoitettu vuodeosasto yhden hoitajille. Opinnäytetyön tarkoitus on tukea vuodeosaston hoitajien sydämen vajaatoimintapotilaan ohjaustyötä. Kotihoito-ohje puolestaan on tarkoitettu sydämen vajaatoimintaan sairastuneille potilaille. Se tukee heidän kotona selviytymistään ja auttaa heitä huomioimaan heidän tilaansa vaikeuttavia tekijöitä ajoissa. Kotihoito-ohje on tehty potilaan näkökulmasta ja se on tehty mahdollisimman ymmärrettävään muotoon. Ohjauskansio ja kotihoito-ohje luotiin teorian pohjalta. Teoria muodostettiin erilaisten lähdemateriaalien ja tutkimusten perusteella. Ohjauskansiossa käsitellään sydämen vajaatoimintaa. Kansiossa selvitetään, miten sydämen vajaatoiminta syntyy ja mitkä asiat siihen vaikuttavat. Ohjauskansiossa käsitellään myös sydämen vajaatoimintapotilaan hoitotyötä ja ohjausta. Ohjauskansion ja kotihoito-ohjeen selkeyttä ja asianmukaisuutta testattiin antamalla se luettavaksi vuodeosasto yhden hoitohenkilökunnalle. Palaute kerättiin erillisellä kyselyllä. Hoitohenkilökunnasta 9 antoi palautetta. Palaute oli kuitenkin monipuolista. Ohjauskansiota pidettiin selkeänä, ajankohtaisena ja käytännöllisenä. Kotihoito-ohjetta pidettiin asiasisällöltään riittävänä, kotihoitoa tukevana ja selkeänä. Muutamia rakentavia parannusehdotuksia tuli esille. Palautteen sisällöstä saamiemme tietojen perusteella ohjauskansio ja kotihoito-ohje vastaavat kohderyhmän tarpeita. Asiasanat: sydämen vajaatoiminta, potilasohjaus, hoitotyö

3 ABSTRACT Faari Sanna and Salpakari Johanna. Guidance of Cardiac Insufficiency Patients, Guidance Manual and Home Care Instructions. 77 p., 6 appendices. Language: Finnish. Pieksämäki, Spring 2009 Diaconia University of Applied Sciences. Degree Programme in Nursing. Degree: Nurse. The purpose of this thesis was to create a comprehensive guidance manual and home care instructions for cardiac insufficiency patients. The instructions were compiled for ward no. 1 of Leppävirta Health Centre by their request. The guidance manual of cardiac insufficiency patients is intended for the nurses at ward no 1. This thesis aims at supporting the counselling that nurses give to cardiac insufficiency patients. The home care instructions are intended for the cardiac insufficiency patients themselves. It helps patients to cope with their condition at home and supports them to pay early attention to factors that may complicate their condition. The home care instructions have been compiled keeping in mind the patient s point-of-view and comprehensibility. The guidance manual and home care instructions are theory-based. Different resource materials and studies were used for theory construction. The guidance manual examines cardiac insufficiency. It explains how cardiac insufficiency develops and what the contributing factors are. The guidance manual also discusses nursing and counselling of cardiac insufficiency patients. The nursing staff of ward no. 1 read the guidance manual and home care instructions to test clearness. Feedback was collected in a separate questionnaire. Nine staff members gave feedback. The given feedback was versatile. The staff regarded the guidance manual as clear, up-to-date and practical. The home care instructions were considered to be clear, adequate in information and supporting home care. Some constructive suggestions for improvement were also given. The feedback however suggests that both the guidance manual and the home care instructions meet the needs of the target groups. Key words: cardiac insufficiency, patient counselling, nursing

4 SISÄLTÖ 1 JOHDANTO SYDÄMEN VAJAATOIMINTA Mitä sydämen vajaatoiminta on? Sydämen vajaatoiminnan yleisimpiä syitä ja sairauden ennuste Sydämen vajaatoiminnan oireita Sydämen vajaatoiminnan toteaminen Sydämen vajaatoiminnan hoito ja lääkehoito SYDÄMEN VAJAATOIMINTAPOTILAAN OHJAUS Etiikka potilasohjauksessa ja hoitoon sitoutumisessa Potilasohjaus Sairaanhoitajan oma motivaatio potilasohjauksessa Hyvän potilasohjauksen tavoitteet Potilasohjauksen sisältö ja menetelmät Kirjallinen potilasohje Potilasohjauksen suunnittelu ja arviointi OPINNÄYTETYÖN TAUSTA JA TARKOITUS Opinnäytetyön tausta ja lähtökohdat Opinnäytetyön tarve ja ratkaistava ongelma Opinnäytetyön tavoitteet Opinnäytetyön kohderyhmä ja kohteen esittely OHJAUSKANSION JA KOTIHOITO-OHJEEN LAATIMISPROSESSI OHJAUSKANSION JA KOTIHOITO-OHJEEN ARVIOINTI Palautekyselyn toteutus Palautekyselyn tulokset POHDINTA...30 LÄHTEET...33 LIITTEET: Liite 1: Saatekirje kyselylomakkeeseen Liite 2: Kyselylomake hoitohenkilökunnalle Liite 3: Sisällönanalyysi sydämenvajaatoimintapotilaan ohjauskansiosta hoitohenkilökunnan arvioimana... 44

5 Liite 4: Sisällönanalyysi sydämen vajaatoimintapotilaan kotihoito-ohjeesta hoitohenkilökunnan arvioimana Liite 5: Sydämen vajaatoimintapotilaan ohjauskansio Liite 6: Sydämen vajaatoimintapotilaan kotihoito-ohje:... 74

6 1 JOHDANTO Opinnäytetyössämme käsitellään sydämen vajaatoimintaa (insufficienta cordis) ja siihen liittyvää potilasohjausta. Sydämen vajaatoiminta on Suomessa vakava kansanterveysongelma. Väestöstä sydämen vajaatoimintaa sairastaa n. 1 2 %. Yli 75-vuotiaista sydämen vajaatoimintaa sairastaa 8-10 %. (Iivanainen, Jauhiainen & Pikkarainen 2001, 53.) Opinnäytetyössämme aihetta käsitellään hoitotyön ja potilasohjauksen näkökulmasta. Olemme rajanneet opinnäytetyömme teoreettisen viitekehyksen potilasohjaukseen, koska työmme pääpaino on sydämen vajaatoimintapotilaan ohjauksessa. Opinnäytetyössä käsitellään aluksi teoriatietoa sydämen vajaatoiminnasta. Tämä osuus on suhteellisen laaja, koska sydämen vajaatoimintapotilaan ohjaus perustuu lääketieteelliseen teoriatietoon. Opinnäytetyössämme on myös teoriatietoa sydämen vajaatoimintapotilaan potilasohjauksesta. Opinnäytetyömme pääpaino on sydämen vajaatoimintapotilaan ohjauskansiossa ja kotihoito-ohjeessa, jotka ovat tehty työelämän tarpeeseen. Opinnäytetyössä on ohjauskansion ja kotihoito-ohjeen laatimisprosessin kuvaus. Sydämen vajaatoimintapotilaan ohjauskansion ja kotihoito-ohjeen toimivuutta kuvataan arviointi osuudessa. Arvioinnissa on käytetty hyödyksi hoitohenkilökunnan antamaa palautetta, jonka he ovat antaneet palautekyselylomakkeella. Hoitohenkilökunnan antamaa palautetta käsitellään myös sisällönanalyysin avulla. Leppävirran terveyskeskuksen osasto yhden hoitohenkilökunnan antama palaute tuottamastamme sydämen vajaatoimintapotilaan ohjausmateriaalista oli pääsääntöisesti hyvää ja kannustavaa. Palautteessa tuli esille myös muutamia kehittämisehdotuksia. Valitsimme aiheeksi sydämen vajaatoimintapotilaan ohjauksen, koska aihe on mielestämme ajankohtainen ja kiinnostava. Mielenkiintomme heräsi myös aiheeseen siksi, että sydämen vajaatoiminta on suuri kansanterveysongelma tänä päivänä. Sydämen vajaatoimintapotilaan ohjaus tuo haasteen kehittää potilasohjausta. Opinnäytetyön tarkoitus on tuottaa yhdenmukainen sydämen vajaatoimintapotilaan potilasohjausmateriaali Lep-

7 pävirran terveyskeskuksen vuodeosastolle yksi. Potilasohjausmateriaalin on tarkoitus myös kehittää sydämen vajaatoimintapotilaan hoitoa ja toimia hoidon sekä neuvonnan käsikirjana hoitohenkilökunnalle. Sydämen vajaatoimintapotilaan ohjauskansio on tarkoitettu hoitohenkilökunnan käyttöön. Jokainen hoitaja voi itse päättää käyttääkö potilasohjauksessa myös laminoidun materiaalin lisäksi ohjauskansiota. Hyödynsimme potilasohjeen laadinnassa teoriatietoa siitä, millainen hyvä kirjallinen ohje on. Otimme lähtökohdaksi sydämen vajaatoimintapotilaalle suunnattuun potilasohjeeseen käytännön hoitotyön tarpeet. Mielestämme hyvä ohje on selkeä ja puhuttelee potilasta. Ohjeessa on myös tärkeä tieto ensin. Pyrimme selkeään kappalejakoon ja hyvään suomen kieleen. Kotihoito-ohjetta tehdessämme kiinnitimme huomiota ohjeen ulkoasuun, sillä sydämen vajaatoimintaa sairastavat pääsääntöisesti ikäihmiset. Näin ollen ohjeen tulee olla hyvin selkeä.

8 2 SYDÄMEN VAJAATOIMINTA 2.1 Mitä sydämen vajaatoiminta on? Sydämen vajaatoiminnalla tarkoitetaan sitä, että sydän ei pysty normaaliin tehtäväänsä eli pumppaamaan riittävästi verta valtimoihin. Sydämen oikean puolen tehtävänä on pumpata vähähappista laskimoverta keuhkoihin hapettumaan. Sydämen vasemman puolen tehtävä on pumpata keuhkoista tulevaa hapettunutta verta aorttaan ja sitä kautta kaikkialle ihmisen elimistöön. Potilaan oireet ovat erilaiset riippuen siitä, kummassa sydämen puoliskossa vajaatoiminta ilmenee. Sydämen vajaatoiminta ei ole erillinen sairaus, vaan se on jonkin muun sairauden aiheuttama tila. (Terveysportti 2008.) Sydämen vajaatoiminta voidaan jakaa kahteen tyyppiin, diastoliseen ja systoliseen. Diastolinen eli täyttövaiheen toimintahäiriö on sydämen vajaatoiminnan ensimmäinen vaihe, sydämen toiminnan järkkyessä. Systolinen vajaatoiminta eli pumppausvoiman heikkeneminen seuraa myöhemmin kun sairaus etenee. Vaikeasti sairaassa sydämessä ovat usein sekä lepo- että työvaihe häiriintynyt. (Vauhkonen & Holmström 2005, ) Suomessa sydämen vajaatoiminta on yleisempi miehillä kuin naisilla. Naisten elinikä on keskimäärin pidempi kuin miesten ja siitä johtuen sydämen vajaatoiminta on hyvin vanhojen naisten vaiva. Vuosittain noin kolmannes kaikista sydämen vajaatoimintaa sairastavista joutuu sairaalahoitoon. Näin ollen sydämen vajaatoimintaa sairastavan potilaan hoito on mittava haaste hoitotyöntekijöille. (Holmia, Murtonen, Myllymäki & Valtonen 2004, ) Sydämen vajaatoiminnan yleisyys kasvaa selkeästi väestön vanhetessa. Sydämen vajaatoimintapotilaiden keski-iän on arvioitu olevan 74 vuotta. Oireilevan vajaatoiminnan yleisyydeksi on esitetty jopa 2000:ta asukasta kohden. (Kuisma, Holmström & Porthan 2008, 236.) Euroopassa on arvioitu sydämen vajaatoiminnan aiheuttavan noin 1 2 % kaikista terveydenhuolto menoista. Sairaalahoitopäivistä syntyy kaksi kolmasosaa kuluista. Sydämen vajaatoiminta on yksi yleisimmistä sairaalahoidon syistä. (Mäkijärvi, Kettunen, Kivelä, Parikka & Yli-Mäyry toim )

9 Sydämen vajaatoiminta voidaan jakaa akuuttiin ja krooniseen. Akuutti sydämen vajaatoiminta kehittyy nopeasti, jopa sydänperäisen sokin tai keuhkopöhön asteelle. Akuutti sydämen vajaatoiminta on hengenvaarallinen tila, joka tulee hoitaa erikoislääkärijohtoisessa sairaalassa. (Vauhkonen & Holmström 2005, 66.) Akuutilla sydämen vajaatoiminnalla (AHF) tarkoitetaan äkillisen sydänsairauden, kuten sydäninfarktin, sydänlihastulehduksen, sydänläpän repeämisen tai rytmihäiriön aiheuttamaa vaikeaa pumppaustoiminnan häiriötä. Sydämen akuutissa vajaatoiminnassa sydämen vasemman kammion voima pettää. Tämän syynä on joko infarkti, iskemia (60 70 %) tai verenpaine. Nämä voivat johtaa keuhkokapillaaripaineen nousuun ja keuhkopöhöön. (Terveysportti 2009.) Keuhkoihin syntyy voimakas verentungos eli keuhkopöhö, kun sydämen vasen kammio ei jaksa pumpata tarpeeksi verta eteenpäin. Tila voi johtaa vaikeutuvaan hengenahdistukseen, johon voi liittyä myös sokin oireita. Akuutti sydämen vajaatoiminta voi pahimmassa tapauksessa johtaa potilaan kuolemaan, mutta useimmiten akuuttia sydämen vajaatoimintaa ja sen syynä olevaa sydänsairautta voidaan hoitaa tehokkaasti. Oikeanlaisella hoidolla oireet yleensä väistyvät nopeasti ja vajaatoiminta voi korjaantua pysyvästikin. On tavallista, että äkillisesti alkanut sydämen vajaatoiminta kroonistuu ja potilas tarvitsee elinikäisen lääkityksen. (Heikkilä, Huikuri, Luomanmäki, Nieminen & Peuhkurinen toim. 2000, 291.) Sydämen krooninen vajaatoiminta voi alkaa äkkiä, mutta tavallisesti sen oireet kehittyvät vähitellen. Aluksi oireet voivat olla niin lieviä, että niiden erottaminen normaaleista tuntemuksista voi olla vaikeaa. Oireet tuntuvat aluksi jo pienessäkin rasituksessa ja lopulta henkeä ahdistaa myös levossa. Vaikean sydämen vajaatoiminnan oireita ovat makuulle käydessä ilmaantuva hengenahdistus (ortopnea) ja yölliset ahdistuskohtaukset. Sydämen krooninen vajaatoiminta voi äkkiä vaikeutua sairaalahoitoa vaativaksi keuhkopöhöksi infektiosairauden tai muun tekijän vaurioittaessa keuhkokapillaareja tai kun psyykkinen tai fyysinen rasitus, kuume tai rytmihäiriö tilapäisesti lisää sydämen kuormaa. (Heikkilä ym. 2000, 291.) Kroonisessa sydämen vajaatoiminnassa sydämen toiminta on pysyvästi heikentynyt. Oireiden määrään ja ennusteeseen vaikuttavat suoraan pumppausvajeen aste. Oikealla hoidolla voidaan pitää yllä potilaan toimintakykyä sekä lievittää oireita. Krooninen sydämen vajaatoiminta saattaa vaikeutua akuutiksi, esimerkiksi potilaan saadessa infektion, jolloin potilaan verenkierto kuormittuu tai perussairauden vaikeutuessa. (Vauhkonen & Holmström 2005, 66.)

10 2.2 Sydämen vajaatoiminnan yleisimpiä syitä ja sairauden ennuste Sydämen vajaatoiminta on oireyhtymä, joka on syntynyt sydämen toimintaan vaikuttavasta sairaudesta. Sen näkyvimpinä tunnusmerkkeinä ovat hengenahdistus, huono suorituskyky ja turvotukset. Sydämen vajaatoiminta voi olla seurausta häiriytyneestä sepelvaltimovirtauksesta, poikkeavasta sydämen rytmistä, häiriöistä sydänläppien toiminnassa, sydämen rakenneviasta tai vaurioituneesta sydänlihaksesta. Se voi myös syntyä ulkoisesta, sydäntä voimakkaasti rasittavasta tekijästä. Sydämen vajaatoiminta on siis jonkin sydäntä rasittavan tilan lopputulos. Sydämen vajaatoimintaa voidaan pitää merkkinä sydän- tai verisuonisairauden etenemisestä pitkälle. (Vauhkonen & Holmström 2005, 66.) Sydämen vajaatoiminnan yleisimpiä syitä ovat kohonneeseen verenpaineeseen liittyvä sydänsairaus sekä sepelvaltimotauti. Sepelvaltimotautia on havaittu noin 50 % sydämen vajaatoimintaan sairastuneilla ja hypertensiota myös 50 % sairastuneista. Sepelvaltimotauti, hypertensio tai molemmat on todettu 80 % sydämen vajaatoimintaan sairastuneilla. (Heikkilä ym. 2000, 292.) Muita tärkeitä kroonisen sydämen vajaatoiminnan syitä ovat läppäviat ja sydänlihaksen sairaudet. Sydäninfarktin saaneista noin yksi kuudesosa sairastuu viiden vuoden kuluessa sydämen vajaatoimintaan. Sydämen vajaatoiminta potilaista neljännes sairastaa diabetesta, mutta vielä ei ole selvinnyt se kuinka usein diabetes aiheuttaa ilman sepelvaltimotautia tai hypertensiota sydämen vajaatoimintaa. (Heikkilä ym. 2000, 292.) Sydämen vajaatoiminta on yleensä pitkälle edennyt sydänsairaus. Potilaista valtaosa ovat iäkkäitä ja oireiden puhjettua ennuste voi olla epäsuotuisa. On arvioitu, että % vajaatoiminnan vaikeinta muotoa sairastavista potilaista menehtyy ensimmäisen vuoden aikana diagnoosihetkestä. Liki puolet potilaista kuolee viiden vuoden kuluessa vajaatoimintaoireiden ilmaantumisesta lievimmissäkin muodoissa. Valtaosa kuolemista aiheutuu äkillisestä rytmihäiriöstä ja vajaatoiminnan vaikeutumisesta. Ennusteeseen vaikuttavat mm. taustalla oleva sydänsairaus, vajaatoiminnan vaikeusaste ja vaste lääkehoitoon. ((Mäkijärvi, Kettunen, Kivelä, Parikka & Yli-Mäyry (toim). 2008, 298.) Sydämen vajaatoiminta voi olla myös tilapäistä ja korjaantua näin taustalla olevan sairauden parantuessa. (Heikkilä ym. 2000, 313).

11 Sydämen vajaatoimintaa sairastavista potilaista puolella on todettu sepelvaltimotauti. Sosiaali- ja terveysalan tutkimis- ja kehittämiskeskus STAKES on julkaissut raportin, jossa selvitetään sepelvaltimotaudin ilmenemisessä ja hoidossa vallitsevia eroja eri väestöryhmissä. Tämä tutkimus perustuu kahteen vuosina 2001 ja 2002 sepelvaltimotautia sairastaville tehtyyn kyselyyn. Raportin tulosten mukaan sekä sepelvaltimotaudin, että liitännäissairauksien hoito on pitkälti asianmukaista ja nykyisiä hoitosuosituksia noudattavia. Tutkimuksen mukaan tupakointiin ja ylipainoon on tarpeen kiinnittää lisähuomiota sepelvaltimotaudin hoidossa. Sepelvaltimotaudin aiheuttama taakka jakautui tutkimuksessa monilta osin aika tasaisesti, oli taudin vaikeusasteessa, elämäntapaan liittyvissä riskitekijöissä ja elämänlaadussa useita piirteitä, jotka kuormittivat erityisesti alempia sosioekonomisia ryhmiä. Myös hoidon laadussa havaittiin sosioekonomisia ja sukupuolieroja, jotka eivät vastaa eroja taudin vaikeusasteessa. Sepelvaltimotautipotilaiden hoitojärjestelmää tulisikin raportin mukaan kehittää huomioiden hoidon yhdenvertainen saatavuus. Taloudellisten seikkojen lisäksi myös hoitokäytäntöjä sekä hoitoon ja jatkotutkimuksiin ohjausta tulisi kehittää siten, että potilaan hoidon tarve otetaan aiempaa paremmin huomioon. (Keskimäki, Aalto, Häkkinen, Klaukka, Manderbacka, Reunanen & Vehko 2004, ) 2.3 Sydämen vajaatoiminnan oireita Sydämen vajaatoiminnan kehittyessä, sydämen koko kasvaa ja sen pumppauskyky heikkenee. Sympaattinen hermosto aktivoituu, sillä elimistö yrittää korvata huononevan kudosverenkierron elimistön tärkeimmille alueille. Sydämen vajaatoiminnan kehittyminen vaikuttaa myös munuaisten toimintaan, sillä myös niiden verenvirtaus heikkenee. Munuaisten verenvirtauksen korjaamiseksi hormonit aktivoituvat ja (RAA-järjestelmä eli reniini-angiotensiini-aldosteronijärjestelmä) alkavat kerätä elimistöön vettä ja natriumia. Verisuonistossa oleva vesimäärä kasvaa, kun elimistön nestemäärä suurenee. Vajaatoimisessa sydämessä tämä parantaa sydämen pumppauskykyä normaalia vähemmän. Tästä syntyy turvotuksia ja lopulta se, ettei sydän pysty pumppaamaan enempää verta. Vasemman puoleisessa vajaatoiminnassa verisuonista tihkuu verta keuhkorakkuloihin ja oikean puoleisessa puolestaan alaraajojen pehmytkudoksiin tai maksaan. (Kuisma ym. 2008, )

12 Sydämen vajaatoiminta on yleisempi sydämen vasemmalla puolella. Siinä hengenahdistus on pääasiallinen oire, joka ilmenee ruumiillisen rasituksen yhteydessä. Alkuun ahdistus tuntuu vain kävellessä ylämäkeä, sydämen vajaatoiminnan pahetessa potilasta voi jo tasamaalla ahdistaa. Potilaan ahdistus aiheutuu veren tungoksesta keuhkoissa, koska sydänlihas ei jaksa pumpata keuhkoista tulevaa verta riittävästi eteenpäin. Ahdistus ja verentungos ovat pahempia makuulla, istuma-asennossa oireet yleensä helpottavat. Sydämen vasemman kammion voima voi pettää joskus äkisti. Tämän seurauksena potilaalle tulee keuhkopöhö, jossa hengenahdistus pahenee nopeasti ja hengittäminen on vaikeaa levossakin. Samalla potilaan yleistila on voimakkaasti heikentynyt ja esiintyy yskää. Tämä tila on vaarallinen ja vaatii välitöntä sairaalahoitoa. (Terveysportti 2008.) Potilaalla olevat turvotukset etenkin nilkoissa ja säärissä ovat tyypillinen oire sydämen oikean puolen vajaatoiminnassa. Turvotus johtuu nesteen kertymisestä kudoksiin. (Terveysportti 2008.) Oikean puolen vajaatoiminnan oireita ovat myös nestekertymästä johtuva painon nousu, vatsan seudun aristus, pahoinvointi ja laihtuminen sekä suurentuneet perna ja maksa. Kaulalaskimoiden laajentuminen on merkki kohonneesta keskuslaskimopaineesta, joka on myös sydämen oikean puolen vajaatoiminnan oire. (Iivanainen ym. 2001, ) 2.4 Sydämen vajaatoiminnan toteaminen Sydämen vajaatoiminta voidaan todeta silloin, kun potilaalla on jokin sydämen tai verenkiertoelimistön sairaus, sydämen vajaatoimintaan sopivia oireita sekä kliinisessä tutkimuksessa, että thorax-kuvassa todettuja useita sydämen pumppausvajavuuteen viittaavia löydöksiä. Kliinisessä tutkimuksessa ja thorax-kuvasta on usein helppo tunnistaa äkillinen alveoraalinen keuhkopöhö. (Heikkilä ym. 2000, 318.) Sydämen vajaatoiminnan tutkimisen lähtökohtana on potilaan oma käsitys sairaudestaan ja sen aiheuttamista vaikutuksista hänen jokapäiväiseen elämäänsä. Lääkärin kliinisen tutkimuksen lisäksi potilaalle voidaan tehdä tilanteen mukaan lisätutkimuksia. Sydänfilmistä (EKG) nähdään potilaan sydämen rytmi, sydänlihaksen kuormitus, sydänlihaksen iskemia ja aiemmin mahdollisesti sairastettu infarkti. Keuhkokuvasta nähdään sydämen koko. Thorax-kuvaa voidaan verrata aiemmin otettuihin kuviin ja arvioidaan,

13 onko sydän laajentunut. Samoin arvioidaan hypertrofiaa eli vasemman kammion seinämän paksuuntumista. Keuhkokuvasta voidaan lisäksi nähdä keuhkoverekkyyden lisääntyminen, mikä on ensimmäisiä merkkejä sydämen vajaatoiminnasta. Echo-tutkimus eli sydämen kaikututkimus antaa tietoa sydämen vajaatoiminnan syystä, sydänlihaksen supistumiskyvystä ja vajaatoiminnan vaikeusasteesta. (Holmia ym. 2004, ) Potilaalle voidaan tehdä vielä tarvittaessa sydämen isotooppikuvaus, jonka perusteella voidaan arvioida sydänlihaksen kuntoa. Sepelvaltimoiden varjoainekuvauksen perusteella voidaan arvioida sepelvaltimotaudin vaikeusastetta. Sydämen elektrofysiologisessa tutkimuksessa saadaan selville sydänlihaksen herkkyys lääkitykselle. Lisäksi sydämen vajaatoimintaa sairastavasta potilaasta otetaan verikokeita oireiden ja sairauden laadun mukaan. (Holmia ym. 2004, ) Sydämen vajaatoimintaa pyritään tunnistamaan myös erilaisilla laboratorio tutkimuksilla. Sydämen vajaatoiminnassa natriureettisten peptidien (Nt-ANP ja prob-np) pitoisuudet suurenevat suhteessa supistumishäiriön vaikeuteen. Seerumin kreatiniinipitoisuus voi olla myös koholla johtuen joko heikentyneestä munuaisten verenkierrosta tai munuaiskudoksen sairaudesta. Anemian poissulkemiseksi tutkitaan hemoglobiini, sillä lievää anemiaa esiintyy noin 20 % vajaatoimintapotilaista. Diagnostiikkavaiheessa tutkitaan myös sokeriaineenvaihduntaa, maksan ja kilpirauhasen toimintaa, kolesteroliaineenvaihduntaa ja veren tulehdusarvoa. (Mäkijärvi ym. 2008, 301.) Sydämen vajaatoimintapotilaan sairauden arvioinnin apuna käytetään NYHAluokitusta, joka on tarpeellinen potilaan seurannassa. New York Heart Associationin NYHA- luokitus on otettu käyttöön luvulla sydämen vajaatoimintapotilaiden luokitusjärjestelmäksi. NYHA 1 -luokka kuvaa potilasta, jonka sydänsairaus aiheuttaa vain lievää rajoittuneisuutta rasituksessa. NYHA 2 -luokalla tarkoitetaan potilasta, joka tulee hyvin toimeen tavallisissa askareissa, mutta jolle raskaammissa tehtävissä kuten rappuja noustessa aiheutuu väsymystä ja hengenahdistusta. NYHA 3 -luokka kuvaa potilasta, joka pystyy kävelemään omaa vauhtiaan, mutta ylämäki ja kiirehtiminen aiheuttavat oireita. NYHA 4 -luokalla tarkoitetaan potilasta, jolla sydämen vajaatoimintaoireita esiintyy pienessäkin rasituksessa ja ajoittain jopa nukkuessa. (Nieminen 2005, 168.)

14 2.5 Sydämen vajaatoiminnan hoito ja lääkehoito Pitkäaikaista sydämen vajaatoimintaa sairastavan potilaan hoidon tavoitteena on sydämen vajaatoiminnan tasapainottaminen lisäämällä sydämen pumppausvoimaa ja vähentämällä sydämen työmäärää. Hoidolla pyritään siis potilaan oireiden lievittämiseen, potilaan suorituskyvyn parantamiseen, potilaan elämänlaadun parantamiseen ja potilaan ennusteen parantamiseen. Potilaan hoito suunnitellaan hänelle itselleen kokonaistilanne huomioiden soveltuvaksi. Hoito käsittää asianmukaisen lääkehoidon ja yksilöllisen elämäntapaohjauksen. Potilasta tuetaan säilyttämään suorituskykynsä ja elämänlaatunsa, huomioiden potilaan vointi. (Holmia ym.2004, 274.) Vajaatoimintapotilaan lääkehoidon tärkeimpänä tavoitteena on ehkäistä sydämen vajaatoiminnan kehittymistä ja hillitä haitallisen voimakasta neuroendokriinistä aktiivisuutta. Keskeisessä asemassa oireyhtymän etenemisen kannalta ovat sympatoadrenergisen ja reniini-angiotensiini-aldosteronijärjestelmän liiallinen toiminta. Näiden järjestelmien hillitsemiseen on käytettävissä neljä erilaista lääkeryhmää. Näitä lääkeryhmiä ovat beetasalpaajat, ACE:n estäjät, angiotensiinireseptorin salpaajat sekä aldosteroninestäjät. Lääkehoidon toisena tärkeänä tavoitteena on keventää sydämen systolista työkuormitusta eli kohonnutta verenpainetta. Tähän tarkoitukseen soveltuvat parhaiten ACE:n estäjät ja angiotensiinireseptorin salpaajat. Käyttökelpoinen on myös vasodilatoiva beetasalpaaja. Mikäli nämä lääkkeet eivät sovi, voidaan käyttää kalsiuminestäjistä amlodipiinia tai felodipiinia.(heikkilä, Kupari, Airaksinen, Huikuri, Nieminen & Peuhkurinen (toim.) 2008, 758.) Kolmantena lääkehoidon tavoitteena sydämen vajaatoimintapotilaan lääkehoidossa on vähentää sydämen kohonnutta työpainetta. Tähän tarkoitukseen käytetään diureetteja ja nitraatteja, joilla saadaan keuhkoverekkyydessä ja turvotuksissa nopea oireiden lievitys. Neljäs sydämen vajaatoimintapotilaan lääkehoidon tavoite on estää sydänlihasiskemiaa beetasalpaajalla ja nitraatilla. Iskeemistä vajaatoimintaa sairastaville potilaille tulisi yleensä pidättäytyä määräämästä kalsiuminestäjiä. (Heikkilä ym. 2008, 758.) Lääkehoidon toteutumiseksi potilaan on hyvä tietää miksi, miten ja milloin lääkkeitä on tarkoitus ottaa. Mitä paremmin potilas tuntee lääkkeiden vaikutukset, sitä paremmin potilas tunnistaa niiden sivuvaikutukset ja sitoutuu ohjeenmukaiseen lääkehoidon toteutu-

15 miseen. Potilasta ohjataan pitämään lääkelistaansa aina mukana, erityisesti hätätilanteissa tiedot potilaan lääkityksestä ovat arvokkaita. (Holmia, Murtonen, Myllymäki & Valtonen 2008, ) Sydämen vajaatoiminnan pitkäaikaisseurannassa lääkehoito ja sen tarvetta tarkastellaan vastaanottojen yhteydessä. Seurannassa vastaanottoja järjestetään neljä kertaa vuodessa vajaatoimintapotilaille riippuen vajaatoiminnan asteesta ja laboratorioarvojen kontrollitarpeista. Potilaille keskeisinä seuranta- arvoina ovat kaliumarvot, muut suola- arvot, munuaistoiminta-arvot ja riskitekijät erityisesti potilailla, joilla on muita sairauksia. (Nieminen 2000, ) Sydämen vajaatoimintapotilaan elimistöön kerääntyy nestettä ja se aiheuttaa turvotuksia sekä sydämen työn lisääntymistä. Diureettilääkityksellä vähennetään sydämen työmäärää poistamalla elimistöstä nesteitä. Nesteen poistuminen helpottaa potilaan oireita, kuten turvotuksia ja hengenahdistuksia. Potilasta ohjataan diureettien annostelussa siten, että hänen ei tarvitse öisin herätä virtsaamaan. Tiatsididiureettien haittavaikutus on kaliumin liiallinen erittyminen virtsaan, mistä voi seurata hypokalemia. Hypokalemia on haitallista sydämen vajaatoimintapotilaalle, koska se altistaa potilaan rytmihäiriöille. Loop-diureettien nestettä poistava vaikutus on huomattavasti suurempi kuin tiatsididiureettien. Vaarana on sen vuoksi liiallinen nesteen ja elektrolyyttien poistuminen elimistöstä ja potilaan kuivuminen. Potilaalta seurataan jatkuvasti neste-ja elektrolyyttitasapainoa K-ja Na-arvoilla. Potilaalle on usein kaliumlääkitys tarpeen. (Iivanainen, Jauhiainen & Pikkarainen 2006, ) Sydämen vajaatoimintapotilaalla voidaan käyttää lääkehoitona kaliumia säästäviä diureetteja, jotka vähentävät kaliumin erittymistä virtsaan ja niiden diureettinen vaikutus on pieni. Näitä diureetteja käytetään usein rinnakkain loop-diureettien kanssa. ACE:n estäjät eli angiotensiinikonvertaasientsyminestäjät vähentävät sydämen työtä, poistavat nestettä elimistöstä ja helpottavat potilaan oireita. Ne myös parantavat potilaiden suorituskykyä ja jopa pidentävät potilaiden elinikää. ACE:n estäjien aiheuttamat haittavaikutukset ovat vähäisiä. Potilasta on ohjattava tunnistamaan voinnissaan tapahtuvia muutoksia, joita voi olla esimerkiksi liiallinen verenpaineen lasku. Digitalisglykosidilla hoidetaan potilaan nopeaa eteisvärinää. Sydämen vajaatoimintaan liittyy usein eteisvärinä. Digitalis lisää sydämen pumppausvoimaa. Sen käytön ongelmana voi olla potilaalle kehittyvä digitalismyrkytys. Tämän vuoksi potilaalta seurataan seerumin digitalispitoisuutta ja kaliumarvoja säännöllisesti hoidon aikana. (Holmia ym. 2008, )

16 3 SYDÄMEN VAJAATOIMINTAPOTILAAN OHJAUS 3.1 Etiikka potilasohjauksessa ja hoitoon sitoutumisessa Terveydenhuoltohenkilöstöä ja asiakasta koskevat yhteiset kaikkia osapuolia sitovat eettiset velvoitteet. Hoitoon sitoutumista koskevaa toimintaa säätelevät eettiset ohjeet ja lait, jotka ovat samoja kuin muussakin terveydenhuollossa. Ne ilmentävät asiakkaan oikeuksia hyvään hoitoon ja samalla ohjaavat terveydenhuollon työntekijöiden toimintaa. Keskeiset eettiset säännökset koskevat asiakkaan yhdenvertaista oikeutta saada terveyden - ja sairaanhoitoa, ohjausta terveyteen liittyvissä kysymyksissä ja oikeutta saada kuntoutusta. Terveydenhuollon henkilöstön toimintaa ohjaavia asiakkaan oikeuksia ovat lisäksi itsemääräämisoikeus ja oikeus tiedon saantiin. Eri ammattikunnilla on omat eettiset ohjeensa ja me tulevina sairaanhoitajina noudatamme sairaanhoitajien eettisiä ohjeita. (Kyngäs & Hentinen 2009, ) Eettisillä ohjeilla pyritään turvaamaan henkilökunnan eettisesti tasokas toiminta. Eettiset ohjeet eivät käytännössä ole yhtä velvoittavia kuin lakisääteiset ohjeet, niillä on tärkeä merkitys ammattiryhmän toiminnan ohjaamisessa. Eri ammattiryhmien eettiset ohjeet ovat terveydenhuollossa sisällöltään samansuuntaisia, joskin niiden välillä on sisällöllisiä painotuseroja. Eettisillä arvoilla tehdään julkiseksi eri ammattiryhmien arvoja, jotka henkilökunnan on tunnettava. Hoitajien on työskenneltävä yksilönä tai ryhmänä, jotta he tuntisivat eettiset ohjeet ja todentaisivat ne päivittäisessä toiminnassaan ohjatessaan potilaita.(leino-kilpi & Välimäki 2009, ) Sairaanhoitajien eettisten ohjeiden mukaan sairaanhoitajan tehtävänä on väestön ja yksilöiden terveyden edistäminen ja ylläpitäminen, sairauksien ehkäiseminen ja kärsimyksen lievittäminen. Tehtävänä on lisäksi asiakkaan omien voimavarojen tukeminen sekä elämänlaadun parantaminen. Sairaanhoitajien eettisten ohjeiden mukaan keskeistä on hoitokulttuuri, joka ottaa huomioon yksilön arvot, vakaumuksen ja tavat. Itsemääräämisoikeuden tukemiseksi asiakkaalle tulee järjestää sairaanhoitajan avulla mahdollisuus osallistua omaa hoitoaan koskevaan päätöksentekoon. Potilaan ja hoitajan välinen hoitosuhde perustuu edellä mainittujen ohjeiden mukaan aitoon vuorovaikutukseen ja kes-

17 kinäiseen luottamukseen, joiden perustana on potilaan kuuntelu ja paneutuminen hänen tilanteeseensa.(kyngäs & Hentinen 2009, ) Hyvän potilasohjauksen takaamiseksi olisikin erittäin keskeistä, että jokaisessa hoitoyksikössä laadittaisiin oman yksikön toimintaa ohjaavat eettiset periaatteet. Tämä tarkoittaa yhtenäistä, yksikön jokaisen työntekijän työtä ohjaavaa ja tukevaa perustaa, joka pohjautuu yhtenäisiin terveydenhuollon periaatteisiin ja ammattietiikkaan. Tästä hoitaja saa tukea potilasohjaukseen ja näin hoitaja turvaa potilaalle mahdollisimman yhden mukaisen ja samalta perustalta lähtevän potilasohjauksen. (Lipponen, Kyngäs & Kääriäinen 2006,6 8.) 3.2 Potilasohjaus Potilasohjaus on sairaanhoitajien vahvaa ja omaa aluetta. Ohjaus kulkee punaisena lankana potilassuhteessa koko hoitoprosessin ajan. Sairaanhoitajien hyvä koulutus, hyvät hoitokäytännöt, vankka teoriatieto ja vuorovaikutustaidot takaavat onnistuneen lopputuloksen. Potilasohjaus edellyttää hyväksi havaitun ja tutkitun tiedon käyttöä. Potilasohjauksessa korostuvat sairaanhoitajan persoonalliset taidot ja luovuus. Potilasohjauksella on vaikutusta hoidon laatuun ja potilastyytyväisyyteen. Hyvällä potilasohjauksella edistetään paranemista. Potilaiden hoitoaikojen lyhentyminen lisää tarvetta ohjauksen kehittämiseen. Potilasohjauksella saadaan lisäksi arvokasta asiakaspalautetta hoitotyön kehittämiseksi. (Ohtonen 2006) Sairastuminen aiheuttaa ihmiselle ja hänen omaisilleen avuttomuuden, turvattomuuden ja epävarmuuden tunteita, onhan kyseessä uusi ja outo tilanne. Tiedon, jota ihmisille annetaan, on oltava riittävän ymmärrettävässä muodossa. Kirjallisten potilasohjeiden lisäksi tarvitaan myös henkilökohtaista ohjausta. Tiedonsaanti kannustaa tutkimusten mukaan potilasta omaan päätöksen tekoon ja näin edistää valmiuksia itsehoitoon. Potilaan saama ohjaus vähentää ahdistusta ja pelkoja. Onnistunut potilasneuvonta voi lyhentää hoitoaikoja ja vähentää potilaan sairaalakäyntejä. Tämän vuoksi potilaat tarvitsevat hyvää ohjausta ja selkeitä ohjeita. (Torkkola, Heikkinen & Tiainen 2002, )

18 Olennainen osa potilasohjausta on erilaisten hoito- tai elintapaohjeiden antaminen. Tapa, jolla potilasohjausta toteutetaan ratkaisee onnistuuko ohjaus vai ei. Tehokkaimmillaan ohjaus on, kun se toteutetaan yksilöllisesti ja asiakkaan taustatekijät, kuten arvot ja näkemykset, huomioidaan. Asiakkaan päätöksentekoa ja itsearviointia voidaan tukea tarpeiden mukaisella tiedon antamisella. Potilasohjauksessa asiakkaat luovat usein esille omia tietojaan ja tuntemuksiaan, joita sairaanhoitaja tarkentaa kysymyksin, mutta myös asiakkaat itse esittävät kysymyksiä. Varsinaiseen potilasohjaukseen ryhdytään vasta tilanteen ja tuntemusten jälkeen. Tällöin annetaan myös ohjeita kuinka asiakkaan tulisi hoitaa itseään. (Kyngäs, Kääriäinen, Poskiparta, Johansson, Hirvonen & Renfors 2007, ) Potilasohjaus ei ole vain sitä, että sairaanhoitaja kertoo asiakkaalle asioita. Asiakkaan tietämys karttuu myös silloin, kun hän saa aikaa pohtia, harkita ja arvioida aiempia tuntemuksiaan ja kokemuksiaan sekä niiden sopivuutta koti; työ- ja vapaa-ajan ympäristöihin. Potilasohjauksessa asiakkaan yksilöllistä oppimista tuetaan esimerkiksi äänenpainoilla ja muulla sanattomalla viestinnällä. Asiakkaan kiinnostus herätetään asiaan ohjauksen aikana kysymyksillä. Tämän jälkeen sairaanhoitaja esittää ohjeet, muotoilee ohjeet sopiviksi ja esittää ne asiakkaalle. Potilasohjauksen keskeisimmät vaatimukset ovat, että annetaan ohjausta, kun asiakas sitä pyytää. Kuunnellaan asiakasta tarkkaan ja rakennetaan ohjauskeskustelu asiakkaan tarpeiden pohjalle. Sairaanhoitajan on yritettävä saada asiakas aktiivisesti mukaan, korostaen, että ohjauksen mukaisen toiminnan saavuttaminen perustuu yhteistyöhön. Asiakkaan ongelmia käsitellään mahdollisimman hienovaraisesti, pitäen asiakkaan ongelmia normaaleina. (Kyngäs ym. 2007, ) Potilaita ohjatessa heitä voidaan tukea tiedollisesti, emotionaalisesti ja konkreettisesti. Laadukas potilasohjaus sisältää nämä kaikki osa-alueet. Tiedollisella tuella tarkoitetaan sitä, miten hyvin ja ymmärrettävällä tavalla potilaalle on kerrottu hoidon kannalta välttämättömät tiedot sekä sairaudesta että sen hoidosta ja miten hyvin potilas on sisäistänyt ne käyttöönsä. Lisäksi tiedollinen tuki sisältää ne valmiudet, joita itsensä hoitamisessa potilas tarvitsee. Emotionaalinen tuki sisältää kaiken potilaan tunteisiin liittyvien asioiden käsittelyn, jotta hoito ei häiritse potilaan arkipäivän elämää. Konkreettisella tuella tarkoitetaan kaikkea potilaalle annettavaa välineellistä tukea, jonka avulla potilas voi edistää hoitoon sitoutumistaan. Konkreettisen tuen antamiseen ja järjestämiseen poti-

19 laalle osallistuu myös usein myös muita hoitotiimin jäseniä, kuten sosiaalityöntekijä. (Kyngäs & Hentinen 2009, 76.) HYKSin sisätautien toimialan kardiologian klinikalla tutkittiin sydämen vajaatoimintaa sairastavien potilaiden kokemuksia saamastaan potilasohjauksesta. Kohderyhmänä olivat sydämen vajaatoimintahoitajan ohjausta saaneet potilaat. Näitä potilaita oli yhteensä 117. Potilailla oli ohjauskertoja yhdestä neljään. Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tietoa potilaslähtöisen ohjauksen kehittämiseksi. Kyselyyn vastanneet potilaat olivat pääosin tyytyväisiä ohjaukseen ja sen sujuvuuteen.. Tutkimuksen mukaan potilaat pitivät hyödyllisimpinä sydämen vajaatoimintahoitajalta saatua ohjausta. Tämän tutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että potilaat tarvitsisivat enemmän aikaa ja riittävästi ohjauskertoja sisäistääkseen sairauteensa liittyvät asiat. (Poutala, Partala & Tuunanen 2007, ) Sairaanhoitajien tietoja, omaa arviota osaamisestaan ja koulutustarpeita sydämen vajaatoimintapotilaiden ohjauksen osalta tutkittiin HYKSin kolmella kardiologisella ja neljällä yleissisätautien vuodeosastolla. Sairaanhoitajien tiedot sydämen vajaatoimintapotilaan ohjauksesta olivat kohtalaisen vähäiset riippumatta työpaikasta. Tutkimukseen osallistui 61 sairaanhoitajaa, joista 31 % arvioi tietävänsä riittävästi potilaan ohjauksen sisällöstä. Tutkimuksessa tuli esille, että osaamisen puutteita tiedostettiin olevan erityisesti lääkehoidon osalta. Valmistumisensa jälkeen sairaanhoitajista 60 % oli ollut ammatillisessa lisäkoulutuksessa ja 93 % halusi toimipaikkakoulutusta. Tutkimuksen tulosten mukaan organisaatioiden tulee kehittää sydämen vajaatoimintapotilaan ohjaukseen liittyvää koulutusta. (Eriksson & Partanen 2005, 4-9.) 3.3 Sairaanhoitajan oma motivaatio potilasohjauksessa Potilaan elämäntapaohjaus edellyttää sairaanhoitajalta pitkäjänteisyyttä. Potilasohjauksen tekijän oman tehtävän rajaus tukee työssä jaksamista ja ohjausmotivaatiota. Terveydenhuollossa elämäntapaohjauksen tarve myönnetään, mutta se mielletään sisällöltään ja toteutukseltaan melko epämääräiseksi. Terveydenhuollon ammattilaisilla on epävarmuutta miten ja kenen olisi hoidettava elämäntapaohjaus asianmukaisesti. Potilasohjauksessa on vaikea hahmottaa, mitä todellisuudessa pitäisi tapahtua, mikä on ohjauksen

20 alku ja loppu. Yksittäisen potilasohjaajan työnkuva käy jatkuvasti monimutkaisemmaksi ja kuva oman ohjauksen käytännöistä saattaa hämärtyä entisestään. Sairaanhoitajan, joka ohjaa potilaita, on itse omaksuttava voimaannuttava tapa ohjata potilaita. Tähän sairaanhoitaja tarvitsee voimaannuttavan taustatuen työyhteisöltään. On hyvä sopia oman työyhteisön tasolla potilasohjauksen yhteisistä tavoitteista ja käytännöistä elämäntapaohjauksessa. (Turku 2007, ) Sairaanhoitajan on hallittava erityisosaamista ohjatessaan sydämen vajaatoimintapotilaita. Sairaanhoitajalla on oltava riittävä tieto ja taitopohja, joka perustuu lääketieteelliseen ja hoidolliseen tietoon. Sairaanhoitajan on hallittava ravitsemusohjauksen ja liikuntaohjauksen perusteet. Lisäksi hänen on hallittava elämäntapaohjauksen perusteet, joita käytetään valmentavaa ohjaustyyliä soveltaen. Sairaanhoitajan on sitouduttava pitkäjänteiseen muutosprosessiin ja ohjaustyöhön sekä hänen on pystyttävä huomioimaan ohjattavan potilaan muutosvalmius. Sairaanhoitajan on myös kyettävä oman ohjaustyylin reflektointikykyyn. Potilaan jatkoseurannan ja arvioinnin sekä ohjausprosessin kirjaamisen merkitys tulee huomioida. Työyhteisöissä on huomioitava sairaanhoitajan ajankäytön riittävä resurssointi potilasohjaukseen. Elämäntapaohjauksen tulee olla osa sairaanhoitajan perustyötä. (Turku 2007,112.) 3.4 Hyvän potilasohjauksen tavoitteet Sydämen vajaatoimintapotilaan ohjauksen tavoitteena on vähentää sydänkuolemia. Tavoitteena on myös tukea potilasta selviämään sairautensa kanssa sekä estää sairauden pahenemista. (Terveysportti 2008.) Sydämen vajaatoiminnan hoidossa potilasohjauksen tavoitteena on potilaan oireiden lievittäminen ja elämänlaadun parantaminen. Potilaan hoito pyrkii myös suorituskyvyn parantamiseen, pumppausvoiman lisäämiseen ja toisaalta sydämeen kohdistuvaan kuormituksen vähentämiseen. Tavoitteena on myös potilaan ennusteen parantaminen hyvällä potilasohjauksella. (Iivanainen ym. 2001, 538.) Sydämen vajaatoimintapotilaan ja hänen läheisensä ohjauksessa varmistetaan, että he tietävät sydämen vajaatoiminnan syyt, oireet ja mistä oireet johtuvat. Potilasta ohjataan tunnistamaan sydämen vajaatoiminnasta kertovat oireet. Varmistetaan, että potilas tietää mitä tehdä, jos oireet pahenevat. (Iivanainen ym. 2001, 538.)