inkerilaisten viesti

Transkriptio

1 inkerilaisten viesti n umero 1 tammikuu 1981

2 inkerilaisten viesti TOIMITUS : KONTTORI : TILAUSHINTA: ILMOITUSHINNAT: PAAASI AMIES RUOTSISS A : PAAASI AMIES SUOMESSA : Paatoimittaja: Matti Vironmaki, puh Toimitussihteeri: Anja Luonia, puh (iltaisin ja viikonloppuisin) Koivikkotie 6, Vantaa 62 (toimituksen osoite) Inkerikoti, Karjalatalo, Kapylankuja 1, Helsinki 61 Puh Postisiirtotili Hki Auki torstaisin klo mk/vsk. kotimaassa, Ruotsissa 45 kr 1/1 sivu mk 400, 1/2»» 250, 1/4»» 150, Kuolinilmoitukset 50, Kiitos- ym. ilm. 40, Kuva ilmoituksessa 70, Armas Paafckonen Tingsgatan Boras. Puh. 033/ Postisiirtotili Hannu Vironmaki PL 362, Helsinki 12 Puh Postisiirtotili Lehti ilmestyy kerran kuukaudessa Kustantaja ja julkaisija: INKERILAISTEN YHDISTYS R.Y. KANSIKUVA KERTOO: Arvokas lahjoitus Inkerikodille. Eversti Reino Raski (vas.) lahjoitti Helsingin paikallisosaston pikkujoulujuhlassa Inkerissa toimineen isansa kirkkoherra Jaakko Raskin muotokuvan Inkerikodin seinalle ripustettavaksi. Lahjoituksen otti vastaan Inkerilaisten Yhdistyksen puheenjohtaja rovasti Matti Vironmaki. '

3 Matti Vironmaki: Mita edessapain? Eraissa vieraissa kielissa on tulevaa aikaa ilmoittava verbin aikamuoto, jota sanotaan»futuuriksi». Slita on saanut nimensa nykyaikainen tiede futurologia, joka yrittaa tieteellisin menetelmin saada selville jotakin tulevaisuudesta. Esim. asioiden syita ja seurauksia tutkien futurologiassa tehdaan johtopaatoksia, mita on odotettavissa jatkotapahtuniina, kun tilanne talla hetkella on sellainen ku'in todetaan. Tieteellisesti voidaankin varsin paljon ennustaa tulevista ajoista. On tosiasia, kuten usein on sanottu, etta eilisessa ja tassa paivassa on jo valmiina huominen.»mita ihminen kylvaa, sita han myoskin niittaa», on aivan totta. Mutta kuitenkaan edes osapuilleen tarkkoja ennusteita asioiden kehittymisesta ei yleensa pystyta antamaan. Tulevaisuus on nytkin uuden vuoden alkaessa verhon peitossa, jonka takana tulevia tapahtumia voimme vain arvailla. Eraasta seikasta kuitenkin kristittyina voimme olla varmoja. Tarkoitan sita, minka Helsingin piispa Aimo Nlkolainen on ilmaissut eraan kirjansa otsikossa, joka kuuluu»jumala on edessapain*. Tama kirja ilmestyi kymmenisen vuotta sitten ja rohkaisi sanomallaan monia. Uskotaan mekin jalleen alottaessamme uutta vuotta, etta mita muuta lieneekaan»futuurissa» odotettavana ainakin Jumala on edessapain.»korkehimman haltuun anna ilon, murheen hetkesi. Kaikki huoles hiille kanna, han ne parhaaks' kdantavi. Herra vuoden alkaneen johtaa hyvaan paatdkseen.»

4 Matti Fonnio: Muistelmia Pavlovin junkkerikoulussa oloajaka vuoden 1917 Pietarista I osa Ikaluokkani, vuonna 1897 syntyneet nuoret miehet, kutsuttiin sotapalvelukseen syksylla Satuin nakemaan Pietarin kaduilla, kuinka naita rekryytteja marssitettiin kasarmeihin. Joukossa oli aivan hentoja nuorukaisia. Tuntui saalittavalta ajatellakin, etta muutaman kuukauden harjoitusten jalkeen heidat vietaisiin rintamalle saksalaisten tykkien ruoaksd. Ne samana vuonna syntyneet, joilla oli koulunkaynti tai opinnot kesken ja jotka halusivat ne paattaa, saivat pyynnosta lykkaysta. Niinpa minakin vein anomukseni Pietarin sotilaspiirin esikuntaan, ja palvelukseen astumiseni siirtyi seuraavaan vuoteen. Meille annettiin seminaarissa viidennella luokalla ns.»kutsuntaa edeltavaa sotilaskoulutusta» (doprizyvnaja podgotovka), mika oikeutti menemaan suoraan upseerikurssille. Suurin osa seminaarin viidennen luokan pojista suoritti loppututkinnon maalishubtikuun vaihteessa 1917 vanhan ajanlaskun niukaan (13 vuorokautta jaljessa uudesta ajanlaskusta), minka jalkeen he menivat toukokuun ensinimaisena paivana Pavlovin junkkerikoulussa alkaneelle 16. sota-ajan kurssille. Meita jai seminaariin viisi saman luokan poikaa kurssin paattymiseen saakka. Huhtikuun lopulla kolme meista, Ovsjannikov, Semjonov ja mina, vei hakemuksensa samaan Pavlovin junkkerikouluun, ja meidat hyvaksyttiin heinakuun alussa alkavaksi maaratylle 17. sota-ajan kurssille. Nikolai Kaasalainen ontuvana ja Mikko Kammari kyttyraselkaisena saivat vapautuksen sotapalveluksesta. Heinakuun alussa menimme ilmoittautumaan junkkerikouluun. Se sijaitsi Bolsaja Grebetskaja-kadun varrella, lahella seminaaria, ja sen virallinen nimi oli Pavlovskoje vojennoje utsilistse. Koulun johtajana old kenraaliluutnantti Wahlberg ja apulaisjohtajana eversti Posypkin. Koulun oppilaat oli jaettu kahteen pataljoonaan ja yhdeksaan komppaniaan. Kussakin komppaniassa oli noin sata miesta. Ensimmaiseen komppaniaan valittiin kaikkein pisimmat miehet. Tsaarinvallan aikana sen kunniapaallikkona oli tsaari itse, ja sita kutsuttiin silloin»hanen majesteettinsa komppaniaksis. Pilkkalaulussa, jollainen oli tehty kustakin komppaniasta, leu'lettiin:»ensimmaisen komppanian polkkypaat ne kannattavat valikattoja» (Pervoi roty duraki podpirajuit potolki). Ovsjannikov pienikasvuisena maarattiin neljanteen komppaniaan. Sinne olisin joutunut minakin kokoni puolesta, mutta Semjonov ja mina pyysimme paasta kuudenteen komppaniaan, koska siella oli vanhemmalla kurssilla suurin osa koulutovereistamme. Viisi ensimmaista komppaniaa oli majoitettu paarakennukseen, kuudes ja seitsemas komppania olivat vastapaisessa rakennuksessa kadun toisella puolella ja kahdeksas ja yhdeksas komppania olivat rajavartioston kasarmeissa saman kadun varrella. Kuudennen komppanian paallikkona oli kapteeni Ivanov ja kurssiupseerina oli kapteeni Dmitrijev. Joukkueenjohtajina toimivat vanhemman kurssin junkkerit, joista muistan vain Batsin-nimisen, meidan joukkueemme johtajan. Kuudenteen komppaniaan maaratyista oppilaista oli lanes puolet kadettikoulun (kadetskij korpus) kayneita, noin puolet joukko-osastoista komennettuja ja sitten me kaksi koulunpenkilta tullutta. Joukko-osastoista tulleista muistan Gia-

5 zintov-nimisen kansakoulunopettajan, pappisseminaarin kayneet Fortunatovin ja Ponomarevin, kaksi kaukaasialaista ylioppilasta Abasidzen ja Okroporidzen seka kolme juutalaista Rubinsteinin, Steinzeugin ja Voltsokin. Rauhan aikana Pavlovin junkkerikouluun hyvaksyttiin vain upseerien ja aatelisten poikia, jotka olivat kayneet kadettikoulun ja saaneet siella sotilaallisen kasvatuksen. kautta riippuen siita, niiten kova upseeripula oil rintamalla. Myos paasyvaatiniuksia valjennettiin, joten meikalaisilla ja juutalaisilla ylioppilaillakin oli mahdollisuus pyrkia kurssille. Meista koulunpenkilta tulleista tuntui alussa oudolta, kun kaikki piti tehda komentojen ja kaskyjen mukaan. Heratys suoritettiin torvensoitolla klo Tarkempaa paivajarjestysta en enaa muista. Ruokailu Pavlovin junkkerikoulun kadettialikersantti 17. sota-ajan kurssilta v:lta Junkkerikoulun kurssi kesti ennen sotaa kaksi vuotta, ja junkkerit ylennettiin kurssin paatyttya suoraan luutnanteiksi. Viimeisina sotavuosina kurssi kesti vain 4 6 kuutapahtui paarakennuksessa, jonne mentiin parijonossa. Paivalliselle mentaessa pysahdyttiin ensin ruokasalin paaovelle, josta sitten soittokunnan esittaman marssin tah-

6 dissa asteltiin poytien aareen. Samoin poistuminen ruokasalista tapahtui soittokunnan savelten tahdittamana. Ruoka oli elintarvikepulasta huolimatta hyvaa. Lautaset ynna muut ruokailuvalineet olivat hopeaa. Sotilaspalvelijat huolehtivat tarjoilemisesta. Koulun paarakennuksessa oli kanttiini, jota hoitivat sotilaspalvelijat. Huoneisto oli tilava ja ahkerassa kaytossa. Kanttiinista sai hyvaa teeta ja leivoksia seka alkoholittomia virvoitusjuomia. Siella sai myos pelata biljardia, sakkia ja tammipelia ja lukea sanoma- ja aikakauslehtia. Kanttiinissa keskusteltiin paivanpolitiikastakin. Aivan sattumalta tutustuin siella Terijoelta kotoisin olevaan Autio-nimiseen suomalaiseen vapaaehtoiseen, joka oli yhdeksannessa komppaniassa. Han osallistui luutnanttina heinakuun lopulla 1919 inkerilaisten Lempaalaan tekemaan hyokkaykseen, jolloin tapasin hanet uudestaan. Myohemmin nain sanomalehdista, etta ban oli Kotkan kaupungin poliisimestarina. Tilanne Pietarissa kesa-heinakuun vaihteessa 1917 oli kovin jannittynyt. Syyna tahsn olivat nalka, sotavasymys ja bolsevikkien harjoittama propaganda. Lenin lupasi valtaan paastyaan solmia rauhan ilman alueluovutuksia ja sotakorvauksia, kansojen itsemaaraamisoikeuden pohjalta. Lisaksi han lupasi, etta vakinainen armeija ja siihenastinen virkakoneisto lakkautetaan, etta pankit sosialisoidaan, etta tuotantokoneisto saatetaan tyolaisten valvontaan, etta suurtilat jaetaan talonpoikien kesken jne. Myos tapahtumat rintamalla antoivat aihetta levottomaan liikehdintaan. Kenraali Brusilovin kesakuussa aloittama hyokkays Itavallan rintamalla Galitsiassa menestyi aluksi hyvin ja venalaiset paasivat etenemaan pitkalle itavaltalaisten rintaman selustaan. Mutta sitten eteneminen muuttui akkia hillittomaksi pakokauhuksi, kun saksalaiset lahettivat muutamia valiodivisioonia vastahyokkaykseen itavaltalaisten avuksi. Moni rykmentti hajosi kuin tuhka tuuleen jattaen kalustonsa ja suureksi osaksi jopa henkilokohtaisen aseistuksensakin taistelukentalle. Karkureiden maara nousi satoihin tuhansiin. Moni sotilas jatkoi matkaansa suoraan kotiseudulleen, paastakseen osalliseksi maanjaosta. Tama antoi lisarohkeutta Pietarissa oleville sotilaille ja tyolaisille, jotka nousivat toisena paivana heinakuuta kapinaan valiaikaista hallitusta vastaan vaatien kaiken vallan siirtamista tyolais- ja sotamiesneuvostoille. Kapinaan liittyivat myos Kronstadtin matruusit. Koulumme vanhempi kurssi komennettiin talloin kaupungille tarkeimpiin paikkoihin suojelemaan niita kapinallisilta. Koululle jaivat vain muutamat upseerit ja joukkueenjohtajina toimineet vanhemman kurssin junkkerit. Muistaakseni heinakuun neljantena paivana koulun johtaja antoi paivakaskyn, joka alkoi seuraavin sanoin:»siina tapauksessa, etta koulua vastaan hyokataan, koulu tulee puolustautumaan viimeiseen mieheen saakka.» Sen jalkeen lueteltiin tykkien, konekivaarien seka miesten sijoitus. Tilanne tuntui ainakin meista koulimpenkeilta tulleista vahan arveluttavalta, mutta joukkueenjohtajina toimineet vanhemmat junkkerit lohduttivat meita silla, etta koulun seinat olivat melkein sylta (2 m) paksut ja etta ilman tykistoa kapinalliset eivat mahtaisi meille mitaan:»jos rupeavat kiipeamaan ikkunoista sisalle, niin tyonnetaan heidat pistimilla alas.» Hallitukselle uskolliset rykmentit, rintamalta irrotetut luotettavat joukko-osastot, kasakat ja sotakoulujen oppilaat riisuivat kapinalliset aseista muutamia vuorokausia kestaneiden katutaistelujen jalkeen. Seitsemantena paivana heinakuuta junkkerit miehittivat tanssijatar Ksesinskajan palatsin, jossa oli bolsevikkien paamaja. Lenin painui»maan alle» siirtyen sittemmin veturinlammittaja'ksi naamioituneena Eino Rahjan ja Hugo Jalavan avustamana Suomeen. Zinovjev pakeni, Trotski, Kamenev, Kollontai ja Lunatsarski vangittiin. Keskuskomitean jasenista jai vapaalle jalalle silloin viela suhteellisen tuntematon Stalin, joka yhdessa Sverdlovin kanssa otti puolueen johdon kasiinsa. Heinakuun kriisin aikana tapahtui muutoksia myos Venajan valiaikaisessa hallituksessa. Ruhtinas Lvov ja hanen hallituksensa kadettipuolueen ministerit jattivat paikkansa. Ohjaksiin tarttui uusi paaministeri, A. F. Kerenski, sosiaalivallankumouksellisista ja mensevikeista koottuine ministereineen. Jatkuu seuraavassa numerossa.

7 P Y H X L L X R E T K E L L X VUOSI ON VAIHTUNUT Kavin tutustumassa uuteen Henrikin kirkkoon Turussa. Ymparilleni katsellessani ja kuunnellessani ajatukset siirtyivat huomaamattani kauas, kauas. Aikoihin, joista nykyinen nuorisopolvi tietaa enaa hamarasti. Siirryin ajassa melkein puolen vuosisataa taaksepain. Istuimme Tuutarin kirkossa. Lie aiti evastanyt lapsiaan olemaan kunnolla. Meita oli joukko tyttoja samasta kylasta. Miten joku asia saattaakin jaada mieleen pikkutarkasti. Istuimme paaovesta sisaan tultaessa vasemmalla puolella, melkein keskella kirkkoa. Kirkko oli tayttynyt aariaan myoten: sanan nalkaa tunnettiin. Taisi olla rovasti Laurikkalan viimeisia saannollisia kirkonmenoja. Alttaripalvelus oli pidetty. Yksin silloin papit sen hoitivat. Rovasti siirtyi saarnatuoliin. Polvistuttuaan alkurukoukseen, han nousi ja katsoi alhaalla olevaa seurakuntaansa. Vain han, rovasti Laurikkala, saattoi katsoa ihmisia silla tavalla kuin han teki: katse taynna rakkautta, myotatuntoa ja mita kaikkea se sisalsikaan. Muistan sen vielakin, vaikka silloin olin lapsi.»rakkaat ystavat, Jeesuksessa Kristuksessa». Rovastimme tosiaan tarkoitti mita sanoi! Sitten han katsoi ulos. Maaliskuu oli jo pitkalla, aurinko paistoi, vedet tippuivat katolta. Kirkossa vaki odotti hiljaa.»rakkaat ystavat, on kevat». Noihin itsestaan selviin sanoihin sisaltyi jotain taianomaista. Minusta tuntuu, etta kaikki me tunsimme jotakin suuren kevaan tuntua, sellaisen kevaan, josta ei sanoin voi kertoa. Se on koettava. Saarnaa en sitten enaa muistakaan. Joka kerta odotin jannityksella hetkea, kun rovasti alttarilta lukee»herra siunatkoon...», silla han teki sen aivan omalla, juhlallisella tavallaan. Han nosti molemmat katensa siunausasentoon seurakunnan ylle, leveat hihansuut riippuivat juhlallisina, ja han siunasi:»herra siunatkoon MEITA.» Tuo»meita» juhlisti joka kerran: pyynto siunata koko kirkkokansaa, paimentakin, tuntui juhlalliselta. Viimeisen kerran olin kai kirkossa silloin, kun siunattiin muiden mukana pikku siskommekin. Jumalanpalveluksia pidettiin enaa sattumanvaraisesti. Silloinkin kirkko Taas on vuosi uudeksi vaihtunut meilla. Viimevuoden olimme kulkeneet, kukin omilla teilla. Taas monet on toiveemme toisiksi vaihtuneet. Toiveet joita tosiksi luulimme, ne on tyhjiksi nyt rauenneet. Yksi pysyva on, se on Jumalan rakkaus, ja siina aina on meille kaikessa kaikessa tosi viisaus. Han ei peta ei jata, vaan aina jaksaa meita karsien vuottaa. Han tietaa tarkoin ettei vuota Han suotta. Kerran toisensa jalkeen oomme Sua saaneet kaikesta, kaikesta kiittaa. Suothan taas vuoden paattyessa katemme kiitoksin yhtehen liittaa. Mita meille annoit, tai otit sitten pois. Se Sinun oli tahtos, kuinka muuten se ollakaan vois.»kiitos etta rukoukset monet olet kuullut Sa. Kiitos etta pyynnot toiset eivat saaneet tayttya.» Liisa Makara oli kylma, talvella. Vainajia, siunattavia, oli lukuisasti. Sen jalkeen kului aikaa ja tapahtui pal- Jon joka paikassa. Mekin olimme siirtyneet Suomeen. Kavin kerran Turun rautatieasemalla tapaamassa rovastia. Han oli jonnekin menossa, ja junaa odoteltaessa istuimme vaatimattomassa asemaravintolassa ja joimme maitotsaijuu. Rovasti oli vanhentunut, mutta piirteisiin oli tullut ihmeen lamminta ja hellaa. Han puhui satunnaisellekin kuin rakas isa lapselleen lohduttaen ja rohkaisten. H.O.

8 VILLILINTU JA KAIKU VUODEN ALKAESSA Villilintu liversi, somasti se kukersi. Kaiku vastas takaisin. Lintu luuli puolisokseen. Eika huomannutkaan lain, etta aani sama vain; minka itse lauloi, takaisin sen sai. Villilintu holmolainen, turhamainen, lauloi aina kauniimmin, aani kaikui takaisin. Lintu rukka uskoi niin, sortui omiin valheisiin. Pesaa luuli rakentavan, neuvoi, kaiken ymmarsi. Kaiku toisti viisaasti. Hirsi loisti natisti. Lintu neuvojaan nain jatkoi, monet oksat tielta katkoi. Riensi sinne, riensi tanne. Kiire, kiire lauleli. Kaiku kaiken toisteli. Lintu luuli luulojaan: hieman vahan levahtaa, pesapuun, kun valmiiks saa. Tuli laulettua niin, etta voimat vaheni, oma aani sorea, sortui taa niin korea. Uutta vuotta alkaissani armos Jeesus mulle suo. Vaivat kun on vastassani apus yksin voimaa tuo. Toimissani vahvista, uupuissani virvoita. Tieni kaikki haltuus annan, tydni toimen suojaas kannan. Suo mun, Herra, pahaa vastaan olla aina sodassa. Suo mun hyvdd ainoastaan noudattaa tass elossa. Ja kun koettaa vihamies, himmentaa sun pyhdn ties, johda jalleen sanallasi, vahvista mua voimallasi. Suo mun, Herra, muistaa aina armon ajan lyhyyttii. Suo mun kuvas mieleen painaa, etsid vain pyhyyttd, jota paitsi yksikddn ei saisi koskaan ndhddkddn sua, Herra, kunniassa, taivahassa kirkkahassa. Auta, Herra, kasvamaan mua uskossa ja toivossa, etta aina sanaasi viljelisin hartaasti. Rukouksen toisin sulle, siihen anna voimaa mulle. Maria Mehilainen New York Pesan puusta lampoisen luuli lintu loytyvan. Sitten siihen asteli, kohta varpaat kasteli. Suohon joutui lietteeseen. Oman aanen vietteeseen. Mitaan pesaa, puuta, ei ole ollutkaan. Kaiku kaiken valehteli. Laulamaan nain viekotteli. Ohikulkija LAHJOITUKSIA INKERILXlSTEN VIESTIN TUKEMISEKSI Antti Ramo, Eskilstuna 500 mk, Borasin Inkerin Kerho 500 kr, Helena Kokko, Helsinki 100 mk, Juhani Jaaskelainen, Lahti 50 mk. Viesti kiittaa tuesta.

9 MEIDAN JUHLAMME Helsingin paikallisosaston joulujuhla Karjalatalossa Vetta satoi, oli markaa ja kuraista, kun pitkaan odotettu joulujuhlamme paiva vihdoin valkeni. Ja niin kun me olimme odottaneet valkeaa joulua ja joulujuhlaa. Mutta minkas teet naille Luojan ilmoille. Kun sataa, niin satakoon vaikkapa vetta. Ei juhlamielta yksi huono saa saa pilata eika pilannutkaan. Aloitimme joulumyyjaisilla Inkerikodissa, poydille oli kertynyt kaunista essua, yopaitaa ja pehmeaa sukkaa. Ja yha tultiin kassit pullollaan tuomaan lisaa myytavia. Tuli monenlaista kaunista liinaa. Vahan kaivattiin pienta sukkaa ja lapasta; suuriin sukkiin kun ei talla kertaa tahtonut loytya sita suurta jalkaa. Ida-»aitimme» siina haari apulaisineen poydan aaressa, ja kauppa kavi. Piirakat ja pullat maistuivat vieraillemme, ja se ilahdutti emantia. Lienee piirakantekijain maine kiirinyt kaupungille asti, kun tupaan tulla tupsahti nuori pari ja kysyi:»misa se Inkerikoti oikein on? Lahdettiin ostamaan piirakoita.» Than ihmeelta tuntui, etta huonosta ilmasta huolimatta niin paljon vakea oli tullut juhlaamme kauempaakin. Ja kaikilla tuntui olevan mukavaa ja viihtyisaa. Itse juhla pidettiin Laatokkasalissa, Inkerikodin naapurissa. Sali oli vakea pullollaan. Joulukynttilat synnyttivat lampoa, niin etta rovasti Vironmaki totesi salissa olevan lamminta melkein kuin saunassa. Han puhui vakuuttavasti ja kauniisti joulun sanomasta. Kuoromme lauleli Kertun johdolla joululauluja, ja Anja ja Liisa niin kauniisti kahdestaan. Runonlausuntaa esitti Tampereelta saakka tullut Ella Ojala, ja joulukertomuksen luki allekirjoittanut. Osaston»paallikk6» Yrjo Korkkinen houkutteli pienia esiintyjia pianon aareen. Palkintona kun oli suklaata. niin halukkaita ilmaantui. Jari Korkkinen esitti pianosoolonsa reippaasti ja tottuneesti. Nelivuotias pikku Niko pimputteli pienoisilla sormillaan improvisoiden oman»savellyksensa», mika rouva Vironmaen mielesta oli aikakirjoihin merkittava. Tulihan se vihdoin kauan odotettu joulupukkikin. Viipymisen syykin selvisi: piti tulla porolla Tampereelta saakka. (Vesisateessa!!! Toim. huom.) Onneksi mahtuivat lahjat pulkkaan. Pienet tyton tyllerot ja vahan suuremmatkin saivat lahjansa, eika poikiakaan ollut unohdettu. Heidan kirkkaat silmansa kylla kertoivat, etta paketteja olisi yhden sijasta saanut olla ainakin sata. Leppoisa ja hauska joulupukki pyoritti piiria, leikki ja lauleli pitkaan kanssamme. eika kellaan ollut kiiretta. Poislahtiessaan han lupasi kuten aina ennenkin tulla taas ensi vuonna uudelleen. Paikallisosaston sihteeri Aili

10 KULTTUURI KIRJAN LEHDILTA Nain lauloi Larin Paraske. Toim. Senni Timonen. Suomalaisen Kir j allisuuden Seura, Helsinki sivua. Kuluneen vuoden lopulla ilmestyi Suomalaisen Kir j allisuuden Seuran kustantamana tervetullut antologia, valikoima Larin Parasken lauluja. Kir j an loppuluvussa kerrotaan Parasken elamasta ja tarkastellaan hanen laulujensa taustaa. Kir j an rakenne on selkea ja tietylla tavalla yhtenainen. Se noudattelee valjasti ihmisen elaman kaarta. Naissa Parasken lauluissa kuvastuu myos hanen oma kohtalonsa ja hahni'ottuu naisen paikka yhteisossa inkerilaisessa ja karjalaisessa kulttuurissa lapsuudesta neitoikaan, morsiameksi, vaimoksi, aidiksi. Valikoimaan on poimittu 152 runoa, jotka edustavat Parasken laulujen parhaimmistoa. Runot on ryhmitelty kymmeneen jaksoon, joista kukin kuvaa tiettya aikaa tai elamantilannetta. Lapsuuden ja nuoruuden kultaaikaa varjostavat orjuus ja orpous, jotka olivat Parasken omassakin elamassa koettuja tosiasioita. Jaksossa»Morsian» kuvastuu siinakin Parasken oma orvon osa: silloin»tuohus tummaste pallaapi», kun ei ole isaa eika ristpappaa tuomassa tuohuksii (vahakynttiloita) eika opprossaa (jumalankuvaa). Niin ikaan»aidin» lauluissa heijastuu Parasken oma elamankohtalo yhdeksan lapsen synnytstajana:»joka vuos on vuona miulla». Huoli lapsen tulevaisuudesta ja kuoleman ajatukset lapsen jouduttua Nurmi-Tuomaan tuutimaksi ovat myos Parasken oman elaman tuntoja. Valikoiman vaikuttavimmat laulut sisaltyvat»vaimon» lauluihin. Huolista huolimatta on olo miehen kainalossa ja»parran alla» omalla tavallaan turvallistakin. Miehen kuoleman aiheuttama turvattomuuden ja orpouden tunne kuvastuu mm. Parasken itkuvirressa:»kehes mie nyt turvaelen vaimokulunen»; sama lohduton yksinaisyys ja ikava ilmenevat myos valikoiman jaksossa»huolellinen», joka kansanrunoudessa tarkoittaa huolta kantavaa, surullista.»laulajan» virsissa Paraske hahmottaa suhdettaan itseensa, yhteisoonsa, lauluihinsa ja ammattiinsa. Tama Parasken laulujen valikoima koostuu paaosin lyyrisista runoista, joiden lomaan on sijoitettu jokunen loitsu, kertova runo seka lyriikkaan laheisesti liittyva tanssi-, kehto-, haa-, paimen- ja liekkulaulu. Laulut ovat hanen kotiseutunsa Pohjois-Inkerin ja etelaisen Karjalan Kannaksen tyypillista vanhaa kansanrunoutta, kaikille yhteista menneiden polvien perintoa, mutta niissa heijastuvait myos laulajan omat asenteet, ajatukset ja elamankohtalo. Teos on erittain merkittava, tervetullut ja mielenkiintoa herattava juuri tassa vaiheessa, jolloin yleinen kiinnostus on suuntautunut kansanperinteeseen ja juurien tutkimiseen. Jelena Piela: Muistatko sireenit Koivistolla. Kirjapaja, Helsinki sivua. Kirja ilmestyi viime syksyna, ja se on jatkoa kirjoittajan aikaisemmalle teokselle»ja kirsikat kukkivat Uljanovkassa». Jelena Pielan, pienen ukrainalaistyton tarina aikaa pimeasta lokakuun illasta 20- luvun alussa Koiviston rautatieasemalla. 10

11 KULTTUURI Kirja kertoo Jelenan, hanen pikkusisarensa ja aitinsa tulosta Suomeen, aidin kotimaahan, kauniiseen Koiviston kauppalaan. Se kertoo vaikeuksista sopeutua vieraisiin oloihin ja outoon kieliymparistoon. Lasten mielissa vaikkyy usein kuva kaukaisesta kotikylasta Ukrainassa; sinne kirjoittaja monesti palaa muistikuvissa, jotka kirjassa esitetaan takautumina. Sopeutuminen vie aikansa, ja sita ovat omiaan hidastamaan huolet ja vastoinkaymiset, jotka johtavat perheen hajoamiseen. Kun juurtuminen Koiviston maisemiin vihdoin tapahtuu, onkin edessa raskas lahto Talvisodan syttyessa. Mielessa vaikkyy kuitenkin toivo paluusta, joka hetkeksi toteutuu. Jatkosodan syttyessa edessa on jalleen raskas evakkotaival ja lopulliset jaahyvaiset rakkaiksi kayneille seuduille. Haminasta, joka ilmastoltaan ja luontonsa puolesta paljon muistuttaa Koivistoa, loytyy Jelenalle uusi koti. Nyt han on jo varttunut aikuiseksi, ja on itsekin vaimo ja aiti. Vahitellen han juurtuu tahankin uuteen kotiseutuunsa, mutta kevaisin, sireenien tuoksuessa han kaipauksen siivin palaa rakkaaseen Koivistoonsa. Pi elan kirja on kuin pitka kirje kaukaiselle tuttavalle, kenties lapsuudenystavalle, jota han ei vuosikymmeniin ole nahnyt tai jolle ei aikaisemmin ole osannut tunteitaan ja mielenliikkeitaan eritella. Se on paikoin pikkutarkkaa arkielaman tapahtumien kuvausta, ei niinkaan niaala'ilevaa, mutta kyllakin tunteen pohjalta virinnytta elaman ja olosuhteiden esittelya. Se on tosikertomus elamasta ja kohtaloista, jollaisia on tuhansia ja taas tuhansia samankaltaisia, mutta joilla silti jokaisella on oma ainutkertainen olemassaolonsa ja laatunsa. TAPAHTUMIA Museoviraston 27. kansanperinteen keruukilpailu. Museoviraston julistama 27. kansanperinteen keruukilpailu on alkanut. Aiheina ovat entisajan kirkonkyld, mehilaisen hoito, Idmpimdiset, hautasaaret, sananparsi»hdta keinon keksii» seka tavaramerkit. Kilpailuaika paattyy Tulokset julkaistaan kevaan kuluessa. Ilmaisen kyselylehden ja vastauspaperia kuorineen saa Museoviraston kansatieteen toimistosta, postiosoite PL 913, Helsinki 10; katuosoite Nervanderinkatu 13, Helsinki 10, puh Inkeri-kuoro Inkerin lauluperinteen jatkajana. Kuoro esiintyy kaikissa inkerilaisten tilaisuuksissa kuluvana kevatkautenakin. Harjoitukset ovat tiistaisin Inkerikodissa alkaen klo Uusia laulajia kaivataan. Merkittava tapahtuma vuodenvaihteessa oli II j a Glazunovin taiteen nayttely Helsingin Taidetalossa. Taiteilija koki itse 9-vuotiaana Leningradin piirityksen kauhut, ja nuo tapahtumat nakyvat monissa hanen teoksissaan. Nayttelyn suojelijana oli tasavallan presidentti Urho Kekkonen. LOYSIN AJATUKSEN... Kuljin kerran metsapolkua, katsahdin alas. Huomasin tiella naulan. Se oli vanha, ruostunut ja ruma. Vaarakin se oli, pois oli lyoty naulan paa. Ajattelin: Tama naula oli joskus uusi, kirkas ja kiilsi puhdasta rautaa. Se oli suora ja lyomaton. Ajatukseni juoksi ihmiseen. Han syntyy, kasvaa, on kaunis ja suora, ja lyomaton elaman iskuilta. Vanhuus tulee, tyosta selka kypartyy vaaraksi. Muistot ruostuu sielun kolkassa, unohtuu pois. Aivan kuin tuo tien paalla ruostunut naula. tempi Sjoberg 11

12 RUOTSIN PUOLELTA SOMMARMINNEN Liigerdeltagarna samlade utanfor Mokki. Ovre raden fran vanster: Dennis Disfors, husmor Emilia Pyykkdnen, Tiina Paukkonen, Anna Ndppi, ledaren Wivvi Korpelainen och Ulf Kekkonen. Undre raden fran vanster: Henrik Aitman, Liselotte Kekkonen, Ann-Sofie Brandin, Johan Blomqvist och Peter Hayhdnen. Nu i vintermorkret far vi ett tillfalle att dromma oss tillbaka till sommaren. Nagra lagerdeltagare fran Boras Ingermanlandska Forenings barnlager ger oss bar sina synpunkter pa lagret, som traditionsenligt holls i Mokki, juli Peter Hayhanen 11 ar, tycker sa har: Jag brukar vara har pa lagret och det ar kul. Nastan allt ar roligt. Maten ar god. Jag brukar diska ofta, d.v.s. de andra diskar och jag torkar. Ledaren ar bra och hygglig, men vi maste lagga oss alldeles for tidigt pa kvallarna. De sma skulle lagga sig tidigt och vi aldre senare. Lekarna och tavlingarna ar roliga. Volleyboll och rumpeboll ar kul. Flirtleken ar inte kul. De andra lagerdeltagarna ar hyggliga. Det ar sa kul att traffas ar fran ar. Vi har sa kul ihop. Lagret skulle vara mycket langre i alia fall 2 veckor. Vi ar inte trotta efter en vecka. Vinterlager skulle vi ocksa ha. 12

13 Lennart Kotsalainen INGERMANLXNDAKNA I SVERIGE I tva flyktingvagormkom ingermanlandarna till Sverige. Den storsta gruppen kom aren , ca personer, i samband med fredsfdrdraget mellan Finland och Sovjet som stadgade att Finland skulle verka for att ingermanlandarna skulle atervanda till Sovjet. Nar det sovjetiska inflytandet vaxte i Finland efter kriget tog en del ingermanlandare det sakra fore det osakra och akte till Sverige. For samtliga flyktingar gallde att man inte ville atervanda till Sovjet p.g.a. forfoljelsen mot den finska minoriteten pa 30-talet och de kollektiviseringsatgarder som drabbat de ingermanlandska smabrukarna hart. Nar forhallandena i Finland blev osakra var Sverige det narmaste landet att bege sig till. Sannolikt visste inte de fiesta av flyktingarna nagot om det land som de kom till. Overresan till det nya landet skedde oftast i smabatar over Bottenviken eller ocksa till fots over gransen i Torndalen. Vilka flydde till Sverige? Av de ca ingermanlandare som under kriget evakuerades till Finland kom endast drygt till Sverige. Den stora majoriteten accepterade mer eller mindre frivilligt att atervanda till Sovjet. Pafallande ar att det var de unga som i manga fall flydde till Sverige. De forsta som kom var de soldater som deltagit forst pa sovjetisk sida i kriget och sedan pa den finska. De fiesta som kom var i arsaldern. I manga fall bildade de familj forst i Sverige. De var sakert de mest aktiva och de som upplevde att de hade mycket att forlora pa att atervande som tog chansen att aka till Sverige. Hur och var skedde bosattningen? Ingermanlandarna sokte sig till de platser dar det fanns arbete. Manga fick arbete som skogsarbetare, diskare, drangar och pigor. De som kommit forst hjalpte de som kom senare. Slakt- och vanskapsbanden var starka och det enda egentliga skyddet i det nya samhallet. Sa smaningom samlades allt fler ingermanlandare till vissa orter i landet, exempel pa sadana orter ar Gavle, Vasteras, Eskilstuna, Orebro, Boras, Molndal. Det var forbjudet for flyktingarna att bo i bl.a. Stockholm, vilket framgick av framlingspassen som flyktingarna fatt. En annan lagerdeltagare skriver foljande: Jag heter Johan Blomqvist och ar pa ett Ingermanlandskt lager. Jag tycker att det ar skoj har. Natten ska jag tillbringa i talt. Idag har lagerledaren, som heter Wivvi, kopt godis at oss. Jag tycker att ledaren ar bra. Jag tycker att maten ar god pa lagret. Lagret skulle vara langre an vad det ar. Det ar forsta gangen jag ar har. 9 En av de deltagande flickorna blev intervjuad. Sa har svarade hon: Vad heter du? Jag heter Catrin Aitman. Hur gammal ar du? Jag ar 10 ar. Brukar du vara har pa lagret? Ja. Kommer du igen nasta ar? Ja. Vad tycker du om lagret? Det ar jattekul och bra. Vad tycker du ar roligt? Att fa bada. Vad tycker du ar trakigt? Att vi maste diska. Vad tycker du om maten? Den ar god. Ar ledaren bra? Ja. Vad tycker du om lekarna? De ar sa roliga. Maste ni lagga er tidigt? Ja, alldeles for tidigt. Ar det nagot speciellt som ar roligt? Att fa bada och att leka. Skulle lagret vara langre eller kortarc? Det skulle vara langre. Vad tycker du om dina lagerkompisar? De ar bra och snalla. Wivvi BORAS Borasin Inkerin Kerhon saantomaarainen VUOSIKOKOUS klo Carolin seurakuntatalolla. Tervetuloa. 13

14 Ingermanlandarna i Orebro De forsta som korn till Orebro var nagra ensamstaende f.d. soldater. Dessa foljdes snart av fler unga man. De fa flicker som kom i borjan var attraktiva pa aktenskapsmarknaden. Forst litet senare flyttade nagra hela familjer till Orebro. Under de forsta aren utvecklades enormt starka band inom gruppen. Alia hjalpte varandra och tillhorigheten till den ingermanlandska gruppen var det avgorande. De svara omstandigheterna tvingade belt enkelt fram en stark samhorighet. Nagon hjalp fran det svenska samhallet gavs aldrig utan man byggde sin framtid med egna krafter. Olika hogtider tillbringades tillsammans. Sarskilt brolloppen fyllde en viktig funktion for de unga ingermanlandarna. 14 brollopp ordnades ett ar. Familjerna vaxte snabbt i och med att de nya paren skaffade barn. Den ingerrnanlandska gruppen var efter nagra ar uppe i personer. Forhallandet till svenskarna De unga man som kom till Orebro hade till att borja med en del konflikter med svenskarna, bl.a. forekom nagon enstaka gang slagsmal. Svenskarna var ovana att umgas med utlanningar och det forsvarade kontakten med de nya grupper som kommit till Orebro. Forutom ingermanlandare hade det aven kommit en del ester och ukrainare. De fiesta ingermanlandare har sa smaningom lyckats etablera vissa ytliga kontakter med den svenska befolkningen. Vanskapsbanden har dock reserverats for medlemmar i den egna gruppen. Forhallandet till finuarna och det som skiljer finnar och ingermanlandare at De fiesta ingermanlandarna hade daliga erfarenheter av livet i Finland. De fiesta hade hamnat pa den finska landsbygden efter evakueringen fran Sovjet. Pa den finska landsbygden upplevde de stora klassorattvisor som upprorde manga. Ingermanlandarna var smabrukare och var inte vana med de fasoner som rikemansbonderna i Finland uppvisade. Nar finnarna borjade invandra till Sverige pa 50-talet skapades naturligtvis en del kontakter grupperna emellan eftersom bade ingermanlandarna och finnarna talade finska. Ingermanlandarna kande sig dock inte pa nagot satt beroende av finnarna, eftersom dessa kommit senare till Sverige. Den ingerrnanlandska gruppen hade sjalva skapat ett socialt liv varfor kontakten med finnarna inte var helt nodvandig. Det fanns aven kulturella sardrag i den ingerrnanlandska gruppen som forsvarade kontakten. For ingermanlandarna var det framforallt tva saker som var viktiga i det sociala livet, dels slaktbanden och dels kyrkans stallning. Ingermanlandarnas familje- och slaktkansla var starkare an finnarnas beroende pa den relativa isolering som ingermanlandarna varit utsatta av i Ryssland-Sovjet. Ingermanlandarnas stallning som minoritetsgrupp hade naturligtvis satt sina spar i det sociala livet. Ingermanlandarna var vana att samlas ikring kyrkan. Kyrkan hade fungerat som kulturbarare och centrum for det sociala livet. Prasterna hade ofta gatt i spetsen for ingermanlandarnas intressen nar tiderna varit svara. For manga finnar med bakgrund i arbetarklassen kandes naturligtvis detta frammande. An i denna dag lever finnar och ingermanlandare till viss del atskiljda i ex.vis Orebro. Det ar framst i det finsksprakiga forsamlingsarbetet som kontakten finns. Den aldre generationen ingermanlandare bar upp en stor del av det finsksprakiga forsamlingsarbetet i Orebro. Fortsattas i nasta nummer. MIKSI TILATA INKERILAlSTEN VIESTI? Tama pieni lehtinen, jota parhaillaan luet, on kullan kallis niin monelle inkerilaiselle. Tositteeksi tasta pieni ote kirjeesta:»hei Juho. Terveiset Tallinnasta. Ennen kaikkea suuret kiitokset kirjeesta jonka saimme ilolla vastaan ottaa ja oli hauskaa lukea teidankin kuulumisia. Olen saanut saannollisesti joka kuukausi Inkerilaisten Viestin. On niin hauskaa lukea sita. Tuhannet kiitokseni sen tilaamisesta.» Mutta tiedatko etta on vielakin monta inkerilaista ilman tata arvokasta viestin kantajaa, yhdyssidetta? Eiko olisikin sopivaa tilata lehti lahjaksi jollekin ystavalle? A. P. 14

15 tetvuisia Tasmallisyys on kuninkaiden hyve, kuuluu vanha sanonta. Nain uuden vuoden alkaessa, jolloin tehdaan hyvia lupauksia, mielisin puhua muutaman sanasen tasmallisyydesta. Lupauksia on tietysti helppo tehda, mutta niiden pitaminen kaytannossa jo huomattavasti vaikeampaa. Omasta puolestani lupasin taas, kuten niin monesti ennenkin, olla erityisen tasmallinen ja huolellinen naissa Viestinkin toimitusasioissa. Jokaisesta kommahdyksesta kun tahtoo aina jaada niin ikava tunne sisalle kaivelemaan, vaikka kuinka puolustautuisi ihmisen erehtyvaisyydella.. Pari kertaa syksyn mittaan on tullut lukijoiden taholta huomautus, etta kuvateksti jonkun henkilon tai asian kohdalla ei oikein pidakaan paikkaansa. Nain kavi, valitettavasti, viime syyskuun numerossamme olleen kansikuvatekstin kanssa. Olin maininnut, etta viime kesajuhlien yhteydessa Turun hautausmaalla otettu kuva esitti kunniakayntia Karjalaan jaaneiden muistomerkilla. Oikaisu: Kysymyksessa oli Inkerilaistenvainajienmuistomerkki. Erehdys johtui kenties siita, etta niin useasti oli Turun inkerilaisten taholta tehty kunniakaynti Karjalaan jaaneiden muistomerkille. Samanlainen kommahdys sattui joitakin vuosia sitten. Inkerilaisten Viestin numerossa 9/1976 oli sivulla 5 niin ikaan kuva lippuvartiosta saapumassa aivan oikein talla kertaa inkerilaisten vainajien muistomerkille. Kuvassa ensimmaisena nakyva lippuvartiota johtava henkilo ei kuitenkaan ollut kuvatekstissa mainittu Jooseppi Klemettila, vaan rehtori H e i k k i M y 11 a r i Turusta. Tallainen asioiden jalkikateen oikoileminen saattaa joistakin tuntua turhanaikaiselta. Silla saattaa kuitenkin olla merkitysta historiantutkimuksen kannalta. Saatitaahan joku joskus tulevaisuudessa tehda vaikka sukututkimusta tai kirjoittaa henkilohistoriaa. Viestin vuosikertoja selailemalla saattaa silloin loytya merkittaviakin asioita. Sitapaitsi monet ovat olleet erittain narkastyneita tallaisista henkiloita ja tapahtumapaikkoje koskevista virheista, mika on varsin ymniarrebtavaa. Siispa: luvatkaamme vuoden alkajaisiksi kaikki yhdessa ja jokainen erikseen noudattaa tata kuninkaille kuuluvaa hyvetta: tasmallisyybta kaikissa asioissa ja varsinkin niissii, jotka koskevat painettua sanaa. Niinpa, hyvat lukijamme ja avustajamme: Kun lahetatte kirjoituksia ja kuvia, kirjoittakaa niissa esiintyvat henkiloiden, paikkakuntien jne. nimet oikein selvasti, mieluummin tekstaten, ja niin yksiselitteisesti, ettei toimitukse'lle jaa erehtyrnisen mahdollisuutta. Naissa mietteissa toivotan oikein hyvaa alkanutta vuotta Teille kaikille ja kiitan jalleen antoisasta yhteistyosta kuluneen vuoden aikana. Kirjoittakaa vastakin. Toimitussihteeri INKERILXlSTEN YHDISTYKSEN VUOSIKOKOUS Inkerilaisten Yhdistyksen saantomaarainen vuosikokous pidetaan 22. maaliskuuta 1981 Inkerikodissa Karjalatalossa, os. Kapylankuja 1, Helsinki 61, Kokous alkaa klo Johtokunta 15

16 - Aj ankohtaisia ilmoituksia HELSINGIN PAIKALLISOSASTO Helmikuun kuukausitilaisuus, joka on samalla Helsingin paikallisosaston v u o s i k o- kous, pidetaan Inkerikodissa Karjalatalossa klo Maaliskuun tilaisuus on , huhtikuun ja toukokuun tilaisuus Kaikki tilaisuudet alkavat klo Tervetuloa. SEUKKOSEURA Tammikuussa kokoonnumme 22. paivana. helniikuussa 5. ja 19., maaliskuussa samoiii 5. ja 19. paivana. Tervetuloa. Susanna Kossi, puh , vastaa Seukkoseuran toimintaa koskeviin tiedusteluihin. TURUN PAIKALLISOSASTO Paikallisosaston vuosikokous pidetaan Karjalaisten talossa klo 14. Esilla saantomaaraiset asiat. Kahvitarjoilu. Tervetuloa! Johtokunta ARVOISAT TILAAJAMME Jalleen on ehtinyt tulla nimettomia Viestin tilauskortteja, ja mika ikavinta, maksusuoritus on tapahtunut joissakin tapauksissa viime vuoden korttia kayttaen, jossa tilaushintana on viela 30 mk. Muistakaa, hyvat ystavat, panna nimenne maksukorttiin ja kayttaa viime vuoden marraskuun numeromme valissa olevaa tilauskorttia. TJusi tilaushinta on siis 40 ink, kuten viime numerossamme ilmoitimme. Inkerilaisten Yhdistys MUISTAKAA testamenteilla ja lahjoituksilla Inkerilaisten Sivistyssaatiota. Testamenttiasioissa voi kysya neuvoja paatoimittajalta, rovasti Matti Vironmiielta, puh. S Vammala 1981, Vammalan Kirjapaino Oy