VIHREÄ KIRJA VÄHITTÄISRAHOITUSPALVELUISTA YHTENÄISMARKKINOILLA KOM(2007) 226 lopullinen

Transkriptio

1 Lausunto Euroopan komissiolle KUV/3444/48/ VIHREÄ KIRJA VÄHITTÄISRAHOITUSPALVELUISTA YHTENÄISMARKKINOILLA KOM(2007) 226 lopullinen Euroopan komissio on osana yhtenäismarkkinapolitiikkansa päivitystä julkistanut vihreän kirjan vähittäisrahoituspalveluista. Siinä komissio vahvistaa politiikkansa yleiset tavoitteet vähittäisrahoituspalvelujen alalla ja esittää yksityiskohtaisemmin toimet, joita se katsoo tarvittavan EU:n yhdennettyjen rahoitusmarkkinoiden etujen siirtämisessä käyttäjille. Komissio pyytää sidosryhmiltä palautetta toimintalinjaustensa etenemisen suunnasta, muita huomioita vihreän kirjan sisällöstä ja vastauksia vihreässä kirjassa esitettyihin kysymyksiin. Komission lähtee siitä, että vähittäisrahoituspalveluiden kohdalla kansallisvaltioiden rajat ylittävä toiminta ei ole kehittynyt samaan tapaan kuin rahoituspalveluiden yhdentyminen muutoin ja alueella on hyödyntämätöntä potentiaalia. Myös kilpailu vaikuttaa riittämättömältä erityisesti maksuissa ja vähittäispankkitoiminnassa, minkä vuoksi kuluttajat eivät pääse hyötymään yhtenäismarkkinoiden kaikista eduista EU:ssa. Vähittäisrahoituspalveluiden yhtenäismarkkinat kuluttajien tarpeiden mukaan Vähittäisrahoituspalvelut ovat olennainen osa ihmisten jokapäiväistä elämää. Niissä on usein kyse myös merkittävistä taloudellisista sitoumuksista. Integraation keskeneräisyys ja hitaus näin keskeisellä alueella näyttää toki yhtenäismarkkinoiden toteutumisen kannalta epätyydyttävältä. Saattaa kuitenkin olla, että ongelma on suurempi nimenomaan yhtenäismarkkinaperiaatteen kuin kuluttajien oman kokemisen tasolla. Kuten komissiokin toteaa, myös kuluttajien käyttäytyminen ja mielipiteet voivat rajoittaa markkinoiden yhdentymistä. Väestön liikkuvuuden ja mm. internetin kautta tapahtuvan rajat ylittävän tarjonnan kasvusta huolimatta suurin osa kuluttajista valitsee edelleen paikallisesti myyntipisteiden, tytäryritysten tai välittäjien kautta tarjottuja tuotteita. Tähän kuluttajilla tulee myös jatkossa olla oikeus. Yhtenäismarkkinoiden tulee antaa kuluttajille lisämahdollisuuksia, mutta niiden käytön on kuitenkin säilyttävä kuluttajille vapaaehtoisena. Integraatio on edennyt eri tavoin eri rahoitustuotteissa. Parhaiten se on tapahtunut niillä alueilla, esimerkiksi sijoitustoiminnassa, joissa jo itse toiminnan luonteeseen liittyvät ylikansalliset piirteet. Niiden kohdalla kuluttajat eivät useinkaan tule edes ajatelleeksi, milloin palvelussa on kyse kansallisesta ja milloin rajat ylittävästä toiminnasta. Maksamisen yhtenäismarkkinat erityinen haaste Maksamiseen liittyvissä palveluissa kansalliset erot unionin sisällä ovat edelleen suuret. Tämä on tullut hyvin konkreettisesti esiin yhtenäistä maksualuetta koskevassa hankkeessa. Harmonisointiin tähtäävät muutokset, jotka joidenkin jäsenvaltioiden osalta merkitsevät kuluttajien palveluiden parantamista, tarkoittavat toisissa jäsenvaltioissa tarjottavien palveluiden selkeää huonontamista, jollei kansallisia poikkeamia enää sallita. Esimerkiksi harmonisoitu tilisiirto lyhentää toki siirtymäkauden jälkeen rajat ylittävien maksujen perillemenoa, mutta muuten SEPA-tilisiirrolle asetetut vaatimukset jäävät esimerkiksi nykyisiin suomalaisiin tilisiirtokäytäntöihin verrattuna puutteellisiksi. Rajat ylittävän tilisiirron nopeutumisellakin lienee suomalaisille kuluttajille enemmän periaatteellista kuin suurta tosiasiallista merkitystä. Jo maantieteellisistä syistä suurin osa tapauksia, joissa suomalainen kuluttaja maksaa jotakin toiseen jäsenvaltioon, on internet-kauppaa, jossa maksu tapahtuu pääosin luottokortilla. Ei ole odotettavissa, että ainakaan luottokortin käyttöön tottuneet kuluttajat olisivat halukkaita käyttämään useita eri maksutapoja rinnakkain, jos yhdelläkin on mahdollista toimia. Luottokortteihin yleisesti liittyvät lakisääteiset tai sopimuspohjaiset charge back järjestelyt antavat

2 2 kuluttajalle myös lisäturvaa verrattuna siihen, että kuluttaja maksaa ostonsa etukäteen tilisiirtona, mikä lienee jatkossakin se tapa, jolla elinkeinonharjoittajat tilisiirtomaksua maksutapana ensisijaisesti tarjoavat. SEPA-hankkeeseen kuuluva maksukorttien yhtenäistäminen merkitsee kansallisten pankkikorttien käytön loppumista. Tilalle tulevat ainakin Suomessa vain parin kansainvälisen luottokorttiyhtiön järjestelmiin liitetyt vaihtoehdot siitä riippumatta, minkä pankin kautta kortin hankkii. Pelättävissä on, että tällä tulee olemaan kuluttajien kannalta epäsuotuisia vaikutuksia debit-korttien hinnoitteluun. Komission olisikin syytä seurata asiaa tarkasti ja tarvittaessa puuttua siihen. Muutokset maksamistavoissa koskettavat jossakin määrin kaikkia ihmisiä ja synnyttävät myös erilaisia toiveita ja pelkoja tulevasta kehittymissuunnasta maksamisessa. Esimerkiksi osa kuluttajista toivoo viranomaistoimia, joilla elinkeinonharjoittajat velvoitettaisiin ottamaan vastaan maksuja maksukorteilla, koska käteinen raha kiinnostaa varkaita ja uhkaa siten kuluttajien taloudellista ja fyysistäkin turvallisuutta. Toiset kuluttajat taas vaativat voimakkaampia toimenpiteitä käteisen rahan käyttömahdollisuuksien turvaamiseksi, koska mm. ikääntyminen vaikeuttaa abstraktien asioiden hahmottamista. Maksukortilla käytettävä tiliraha ei pysy kuluttajan hallinnassa samalla tavalla kuin konkreettiset setelit ja kolikot. Käteisen käyttömahdollisuuksien kaventumisen väitetään tätä kautta lisäävän jopa ylivelkaantumista. Rajat ylittävän kilpailun vähäisyys maksuissa johtunee osin jo itse palvelun erityisluonteesta. Maksuissahan on kyse muuhun toimintaan liittyvästä epäitsenäisestä toiminnosta, jota kuluttajat eivät itse asiassa aina edes miellä kaupalliseksi palveluksi, vaan enemmän yhteiskunnan infrastruktuuriin kuuluvaksi toiminnoksi, jonka tulisi sujua ilman että kuluttajan tarvitsee kiinnittää siihen erityistä huomiota. Jopa koko ajatus maksamisen maksullisuudesta voi olla vieras, jos kuluttajat ovat tottuneet saamaan maksupalvelut ikään kuin ilmaiseksi muiden tuotteiden hinnoissa kustannettuina. Maksutuotteiden hinnoittelun tekeminen läpinäkyvämmäksi onkin näistä syistä erityisen haasteellista. Maksupalvelut hankitaan paketteina, pakettien vertailu vaikeaa. Vaikka maksupalvelut miellettäisiinkin kaupallisiksi ja kilpailun piiriin kuuluviksi palveluiksi, kuluttajat eivät ole erityisen motivoituneita käyttämään aikaansa kilpailuttamiseen samaan tapaan kuin esim. asuntolainojen kohdalla. Kilpailuttamista ei myöskään tehdä yleensä maksutuotteittain, vaan kuluttajat hankkivat ainakin säännöllisesti käyttämänsä maksupalvelut pääsääntöisesti yhdeltä palveluntarjoajalta. Palveluntarjoajat puolestaan tarjoavat maksupalveluitaan usein erilaisina paketteina, mikä tekee vertailun hankalaksi, koska paketit ovat rakenteeltaan erilaisia. Lisäksi rahoituslaitosten käyttämillä kantaasiakasohjelmilla tähdätään suoraan kilpailuttamisen vähentämiseen ja sidotaan asiakkaat tehokkaasti yhden palveluntarjoajan asiakkaaksi. Maksu- ja vähittäispankkitoiminnan kytkökset Maksamisen painottuminen tililtämaksuihin johtaa jo ilman kanta-asiakkuusohjelmiakin siihen, että maksupalvelut ostetaan pääosin samalta palveluntarjoajalta kuin pankkitilipalvelut. Siksi kuluttajien liikkuvuudella ainakin käyttötilien suhteen on vahva yhteys perusmaksupalveluiden kilpailuttamiseen. Tilinumeroiden siirrettävyys lisäisi varmaankin kilpailua ainakin jäsenvaltioiden sisällä samaan tapaan kuin on tapahtunut matkapuhelinmarkkinoilla. Tiliin liittyvien maksamispalveluiden vertailukelpoisuuden ongelmaa siirrettävyys ei kuitenkaan ratkaise, mikä vähentää tilinpitäjän vaihtamisen houkuttelevuutta. Vertailua ja liikkuvuutta voisi jossain määrin parantaa järjestely, että pankit olisivat velvollisia toimittamaan kuluttajille kirjallisen ilmoituksen peruspankkipalveluista vuoden aikana maksetuista summista. Tällaista ehdotettiin Pohjoismaiden Ministerineuvoston tutkimuksessa kuluttajien liikkuvuudesta rahoitusmarkkinoilla. Liikkuvuuden erityiset esteet poistettava Kuluttajien liikkuvuutta koskeviin konkreettisiin esteisiin, kuten tilin sulkemisesta, vakuutusten irtisanomisesta tai palveluntarjoajan vaihtamisesta perittäviin maksuihin komission on syytä tarttua

3 3 tiukasti: ne eivät kuulu kilpailuyhteiskuntaan. Kyse on myös ilmiöistä, joissa komission toimet olisivat suhteellisen helposti toteutettavissa. Kaikissa jäsenmaissahan tällaiset maksut ei ole nytkään sallittuja. Rahoituspalveluiden kytkykauppa kasvava ongelma Rahoituspalveluiden kytkykauppa ja varsin kirjavien lisäetujen tarjoaminen rahoituspalveluiden kylkiäisenä on osoittautunut ainakin Suomessa yhä laajenevaksi ongelmaksi, joka ei ole ratkaistavissa kansallisin toimin. Kansainvälisten luottokorttien yhteydessä on jo vuosien ajan tarjottu matkavakuutuksia, joiden sisältöön vakuutuksenottaja on todellisuudessa tutustunut vasta vahingon jo tapahduttua. Nykyisin asuntolainan ottajan tulisi lainaa kilpailuttaessaan samalla harkita tarjousta eläkevakuutuksesta, koska asuntolainan korko voi riippua siitä, tekeekö lainanottaja samalla myös säästösopimuksen lainaa tarjoavan tahon kanssa. Sekä luotto että säästövakuutus ovat kuitenkin varsin laajakantoisia, vaikeasti hahmottuvia ja kuluttajan talouden kannalta merkittäviä sitoumuksia, joiden kytkentä yhteen vaikeuttaa olennaisesti kuluttajan mahdollisuuksia tehdä kokonaisuus huomioon ottaen järkeviä ratkaisuja. Komission toimet asiassa olisivat tarpeen. Täysharmonisointi kuluttajien luottamuksen vahvistajana? Komissio lähtee vihreässä kirjassa siitä, että kuluttajien luottamuksen vahvistaminen sisämarkkinoiden toimintaan rahoituspalveluissa vaatii, että kuluttajilla on täsmälleen samat oikeudet riippumatta rahoituslaitoksen sijainnista unionin alueella. Tämä tarkoittaisi kuluttajansuojan täydellistä yhtenäistämistä ja tähän asti käytetystä vähimmäissääntelystä luopumista. Tästä seuraisi, että olemassa olevasta kuluttajansuojan tasosta olisi osassa jäsenmaita tingittävä. Suomen kuluttajavirasto pitää komission arviota kuluttajien luottamuksen lisääntymisestä tällä keinolla varsin kyseenalaisena. Tuotteiden vertailtavuus voisi toki parantua, mutta tuskin kuluttajille tarjottavien palveluiden laatu ja luottamus siihen, että komissio aidosti pyrkii myös EU-kansalaisten eikä vain taloudellisten instituutioiden etujen ajamiseen. Kuluttajan asuinmaan laki sopimusvelvoitteiden säätelijänä Sopimusvelvoitteisiin sovellettavan Rooman yleissopimuksen muuttaminen niin, että sopimukseen sovelletaan kuluttajan asuinmaan lakia, jos palveluntarjoaja harjoittaa kaupallista toimintaa tässä maassa, on täysharmonisointia huomattavasti uskottavampi ja tehokkaampi keino lisätä kuluttajien luottamusta kaupankäyntiin myös ei-kotimaisten palveluntarjoajien kanssa. Kuluttajan asuinmaan lainsäädännön soveltaminen kuluttajien luottamusta herättävänä menettelynä on noussut Suomessa käytännössä esiin erityisesti vakuutusalalla, jossa ulkomaisen palveluntarjoajan etabloituminen sivukonttoritoiminnolla on osoittautunut malliksi, jolla ulkomaiset vakuutusyhtiöt ovat onnistuneet saamaan jalansijaa Suomen vakuutusmarkkinoilla. Varsinainen yli rajojen myynti on jäänyt vain hetkittäiseksi kokeiluksi tai käsittää vain kapea-alaisia tuotevakuutuksia. Kokemukset vakuutusalalla osoittavat, että komission tavoittelema integraatio etenee kuluttajien keskuudessa paremmin pienillä askelilla kuin käyttämällä pakkoa rajat ylittävän kaupan lisäämiseksi. Myös vähittäispankkien kohdalla markkinoiden yhdentyminen näyttää käytännössä etenevän sivukonttorimallilla tai rajat ylittävien yrityskauppojen kautta. Suora rajat ylittävä palveluhankinta ei näytä saavuttavan samalla tavalla kuluttajien kiinnostusta ja luottamusta. Vapaaehtoiset riitojenratkaisujärjestelyt Riittävien oikaisukeinojen varmistaminen riitatilanteiden varalta on tärkeä elementti kuluttajien luottamuksen herättämisessä valtioiden rajat ylittävien rahoituspalveluiden ostamisessa. Komission luoma tuomioistuinkäsittelylle vaihtoehtoisten riidanratkaisujärjestelmien verkosto FIN-NET on hyvä alku, mutta kaipaa jatkokehittämistä. Suurin ongelma FIN-NET-järjestelmässä on se, että valitukset käsitellään rahoituspalvelun tarjoajan sijaintimaan ADR:ssä eikä kuluttajan kotimaan vastaavassa elimessä. Jotta järjestelyllä saavutettaisiin kuluttajien aito luottamus rajat ylittävään kaupankäyntiin, järjestely tulisi kääntää niin päin, että

4 4 pääsääntöisesti jutut ratkottaisiin kuluttajan kotimaan ADR:ssä. Käytännössä on ilmennyt, että esim. ulkomaiset vakuutusyhtiöt ovat Suomeen tapahtuvassa tarjonnassaan halunneet sisällyttää vakuutusehtoihinsa ehdon, jonka mukaan riitatapausten käsittelyn tapahtuu suomalaisessa ADR:ssä eikä yhtiön kotimaan vastaavassa elimessä. Yhtiöt ovat siis nähneet kuluttajien luottamuksen hankkimisen tällä tavalla liiketaloudellisestikin kannattavaksi järjestelyksi. Siksi onkin syytä uskoa, että FIN-NET toiminnan kehittäminen tähän suuntaan vaikuttaa täysin realistiselta. Kuluttajien talouslukutaidon parantaminen Komission näkemykseen siitä, että kuluttajien talouslukutaidon parantamisesta on tulossa entistä tärkeämpää, on helppo yhtyä. Kuluttajat joutuvat yhä enemmän tekemään itse taloudelliseen turvallisuuteensa merkittävästi vaikuttavia ratkaisuja. Tuotteet ovat kuitenkin monimutkaisia ja niiden valintaan ja sopivuuteen vaikuttavat monet eri tekijät. Lähes kaikille kuluttajaryhmille tarjotaan nykyisin aktiivisesti mm. sellaisia pääomamarkkinoihin liitännäisiä rahoituspalvelumuotoja, joita aiemmin katsottiin mahdolliseksi tarjota vain kokeneille sijoittajille. Kuluttajat ovat tulleet näille markkinoille aktiiviksi toimijoiksi vailla koulutusta ja aiempaa kokemusta. Riski valintojen onnistumisesta on kuluttajalla, vaikka hänen mahdollisuutensa hyödyntää valitsemaansa palvelua koskevia tietoja voi olla täysin olematon. Vaikka päävastuu kansalaisten yleisestä talouskasvatuksesta onkin jäsenvaltioilla, myös vihreässä kirjassa kuvatut komission suunnitelmat talouslukutaidon parantamisesta ovat toivottavia, sillä asia on haasteellinen. Esimerkiksi hyvien käytäntöjen ja uusien innovatiivisten lähestymistapojen välittämisessä komissiolla on varsin luonteva rooli. Tuotevertailuja kuluttajien päätöksenteon tueksi Rahoitustuotteiden valinnan onnistumista edesauttaisi se, jos kuluttajilla olisi käytettävissään enemmän ammattitaitoisesti tehtyjä tuotevertailuja. Hyviä kokemuksia on saatu rahoitusalan ADR-elimien toiminnasta tuotevertailujen tekijöinä mm. vakuutuksien osalta ja tätä toimintaa tulisi kannustaa. ADRelimet tuntevat oman alansa perusteellisesti ja tietävät myös tarkasti asiakkaiden ongelmakohdat. Komissio voisi tukea yhteistyötä unionin laajuisesti tai alueellisesti. Esimerkiksi FIN-NETiä hyväksi käyttäen voitaisiin aluksi listata kuluttajien yleisimpiä ongelmia pitkäaikaissäästämisen tuotteissa eri jäsenmaissa. Rahoitusmeklareista asiakkaiden edustajia Komissio toteaa vihreässä kirjassa aikovansa tarkastella säästämis- ja eläketuotteiden markkinointiin vaikuttavia kehityssuuntauksia sekä näiden tuotteiden myynti- ja suosittelujärjestelmiä. Suomen kuluttajavirasto pitää komission hanketta tärkeänä. Myös suomalaiset valvontaviranomaiset ovat havainneet, että tarvittaisiin lisävarmistuksia siihen, että kuluttajille tarjotaan heille itselleen parhaiten soveltuvia tuotteita ja että näitä tuotteita markkinoidaan asianmukaisesti. Komissio onkin aivan oikein kiinnittänyt huomiota rahoituksenvälittäjien asemaan ja todennut, että myynnin ja jakelun markkinainfrastruktuuri ei aina ole paras mahdollinen, jotta siitä olisi kuluttajille apua luotettavien ja sopivien rahoitustuotteiden valinnassa. Suomen Kuluttajavirasto katsoo, että vähittäisrahoitusalalle pitäisi luoda selkeästi vain kuluttajien intressejä edustava meklari-instituutio, joka olisi täysin itsenäinen suhteessa alan tuotteita tarjoaviin tahoihin. Esimerkiksi vakuutusalalla olisi selkeä jako vakuutusmeklareihin ja vakuutusasiamiehiin niin, että asiamiesten todettaisiin olevan vakuutusyhtiön edustajia ja meklareiden edustavan kuluttajia. Tämä edistäisi olennaisesti kuluttajien mahdollisuuksia tehdä itselleen sopivia valintoja rahoitustuotteissa ja se lisäisi myös tuotevertailujen luotettavuuden arviointia. Luonteva tilaisuus asian esille ottamiseen on vihreässä kirjassakin mainittu vakuutusedustajadirektiivin uudelleen tarkastelu. Siinä voitaisiin ottaa oppia jo joissakin maissa käytössä olevista järjestelmistä, joissa meklari on vain asiakkaan edustaja ja asiakas myös maksaa palkkion.

5 5 Pitkäaikaisten säästämis- ja eläkejärjestelmien kehittäminen Pitkäaikaisilla säästämis- ja eläkejärjestelmillä on kuluttajien talouden kannalta suuri merkitys ja siksi asiaan on syytä kiinnittää erityistä huomiota. Vihreään kirjaan sisältyvä ehdotus säästämis- ja eläketuotteille luotavasta vapaaehtoisesta oikeudellisesta EU:n laajuisesta ns. 28. järjestelmästä vaikuttaa harkitsemisen arvoiselta. On kuitenkin muistettava, että erityisesti eläkesäästämiseen liittyy monissa maissa verotuksellisia kannusteita, jotka vaikuttavat eläkesäästösopimusten sisältöön ja siihen, miten esimerkiksi vapaaehtoisten eläkevakuutusten vapaa siirrettävyys rajan yli nähdään jäsenmaissa fiskaalisesta näkökulmasta Tiedonantovelvoitteet eri rahoitustuotteiden tarjonnassa Rahoitustuotteet ovat abstrakteja ja koko kaupankäynti niillä perustuu tuotteista annettaviin tietoihin. Komissio on kiinnittänyt huomiota siihen, että eri rahoitustuotteisiin sovelletaan erilaisia tiedonantovaatimuksia ja siksi myös niiden antama suoja kuluttajille on eriasteista. Komission näkemykseen siitä, että tietojen on oltava kattavat, oikeat, selkeät, oikeasuhteiset, ymmärrettävät ja oikea-aikaiset, on helppo yhtyä. Sen sijaan keinot, joilla komissio on nykyisissä direktiiveissä tiedonantovelvoitteita säännellyt, eivät välttämättä ole tehokkaimmat kuluttajien kannalta olennaisimman tiedonsaannin kannalta. Pitkät yksityiskohtaiset luettelot tiedonantovelvoitteita eri direktiiveissä palvelevat enemmän muodollisesti yhtenäisen sääntelyn kuin todellisen kuluttajansuojan vaatimusta. Komission tulisikin harkita siirtymistä enemmän tiedonantosääntelyn tavoitteista lähtevien yleislausekkeiden käyttöön. Suomessa mm. vakuutussopimuslaissa oleva tiedonantovelvollisuutta koskeva yleislauseke ja siihen liittyvä siviilioikeudellinen sanktiojärjestelmä on osoittautunut hyvin toimivaksi malliksi. Yleislauseke sopeutuu ilman muutoksia nopeasti vaihtuviin ajan ilmiöihin ja sääntelyn kohteena olevien tuotteiden muutoksiin. Yksinkertaiset standardoidut tuotteet Vihreässä kirjassa on hahmoteltu myös mallia, että pankit voisivat tarjota vapaaehtoisesti yksinkertaisia, standardoituja tuotteita, joiden kuluttajansuoja olisi hyvä, jotka olisivat helppotajuisia ja joita voitaisiin tarjota yli valtioiden rajojen tarvitsematta mukauttaa niitä paikallisiin sääntöihin. Ehdotus vaikuttaa kokeilemisen arvoiselta. Se voisi lisätä kilpailuttamista myös sellaisten kuluttajaryhmien keskuudessa, jotka eivät ehkä muutoin siihen kykenisi. Sitä paitsi se voisi parantaa joidenkin kuluttajaryhmien pääsyä ylipäätään julkisesti valvottujen vähittäisrahoituspalveluiden piiriin niissä jäsenmaissa, joissa esimerkiksi peruspankkipalveluiden saantia ei ole muutoin turvattu kaikille. Pääsy luottotietoihin Komissio ilmoittaa valmistelevansa aloitteita, joilla voidaan helpottaa kuluttajien luottotietomerkintöjen siirrettävyyttä ja parantaa luotonantajien pääsyä luottotietoihin erityisesti valtioiden rajat ylittävissä tapauksissa. Suomen Kuluttajavirasto on hämmästynyt siitä, kuinka luottotietojen käytön levittäminen mahdollisimman laajalle esitetään vihreässä kirjassa ikään kuin yleisesti hyväksyttynä, yksiselitteisenä ja itsestään selvänä tavoitteena. Luottotietoja koskevat sääntely ja käytännöt eri jäsenmaissa poikkeavat kuitenkin toisistaan, joten kyse ei suinkaan ole vain jo olemassa olevan homogeenisen järjestelmän teknisen käytettävyyden parantamisesta. Luottotietojen merkitys kuluttajien yksityisyyden suojan ja myös taloudellisen suojan kannalta on varsin suuri ja asiaan liittyy monenlaisia intressejä. Oikeus luottotietojen rekisteröintiin, rekisteritietojen sisältö, oikeus rekisteröityjen tietojen käyttöön ja rekisterimerkintöjen säilytysajat ovat esimerkkejä kysymyksistä, joita esimerkiksi Suomessa on juuri pohdittu useita vuosia kestäneessä säädösvalmistelussa.

6 6 Luottotietojen kitkattoman kulun edistämishankkeenkin tarkoitus lienee lisätä kuluttajien luottovaihtoehtoja ja sitä kautta kilpailua. Kilpailun lisääntyminen ja sitä kautta ehkä tapahtuva hintojen aleneminen on sinänsä kuluttajien kannalta myönteistä. Hanke vaikuttaa kuitenkin vihreässä kirjassa esitetyssä muodossaan niin ylimalkaisesti valmistellulta, että sitä on sellaisenaan syytä pitää kuluttajien kannalta pikemminkin vaarallisena kuin kannatettavana. Lopuksi Suomen Kuluttajavirasto katsoo, että komissio on vihreässä kirjassa käynyt varsin kattavasti läpi vähittäisrahoitusmarkkinoiden yhdentymisen kannalta tärkeät osa-alueet. Myös komission esittämät tavoitteet ja painopisteet ovat pääosin oikeat. Yhtenäismarkkinoita ei kuitenkaan pidä toteuttaa väkisin ja kaiken kattavasti, jos niille ei kuluttajien näkökulmasta ole aitoa kysyntää ja hyväksyntää. Myöskään sellaista säännösten täysharmonisointia, joka edellyttäisi kuluttajansuojan tason laskemista joissakin jäsenmaissa, ei pidä toteuttaa.