Bargain Löytö-valm :45 Sivu 1

Transkriptio

1 Bargain Löytö-valm :45 Sivu 1

2 Bargain Löytö-valm :45 Sivu 2 2

3 Bargain Löytö-valm :45 Sivu 3 BARGAIN TAIDE PROJEKTIN TOIMINNAN TARKOITUS ON TUTKIA TAITEEN ART PROJECT IS AN ATTEMPT TO EXPLORE THE JA YHTEISKUNNAN RELATIONSHIP BETWEEN.... VALISIA SUHTEITA. ART AND SOCIETY. Se käsittelee kulutusyhteiskuntaa käsitetaiteellisin, performatiivisin ja simulatiivisin keinoin. It is a statement concerning the consumerism of our society and it is expressed by using conceptual, Tämän projektimme performative and Terhi Asumaniemi avulla me Sirpa Hirvikoski simulative means of art. haluamme kiinnittää Helinä Hukkataival With this project we want to Elina Ruohonen huomiota teolliseen point out the amount of Kirsti Tuokko pakkausjätteeseen, jota industrial packaging globalisoitunut kapitalismi markkinaorientoituneessa yhteiskunnassa tuottaa. Projektimme, pakkausjätteen myyminen, on myös simulatiivinen ja käsitetaiteellinen kannanotto taitelijoiden työllisyystilanteeseen. waste produced by globalized capitalism in the market oriented society. By conceptual and simulative means like selling waste, particular attention is also dedicated to the employment issues of artists.

4 Bargain Löytö-valm :46 Sivu 4 BARGAIN

5 Bargain Löytö-valm :46 Sivu N Loyto

6 Bargain Löytö-valm :47 Sivu 6 Tamperelainen taiteilijaryhmä Bargain synnytettiin kansainvälisessä hengessä saksalaisten kummitätien myötävaikutuksella kesällä Helinä Hukkataival oli tavannut Helsingissä 2000-luvun alussa performanssifestifaaleilla müncheniläisen kuvataiteilijan Despina Olbrich-Marianoun, joka kuului kansainväliseen taiteilijaryhmään. Ryhmän muut jäsenet olivat Brigitte C. Reichl, Rosa Quint ja Raquel Hofer. Kummitädit tulivat kuvioihin mukaan tiedustelemalla Olbrich-Marianoun välityksellä Hukkataipaleelta suomalaisia naispuolisia kuvataiteilijoita, jotka ryhtyisivät heidän kanssaan yhteistyöhön näyttelyvaihdon muodossa Suomen ja Saksan välillä. Ryhmä saatiin kokoon helposti, mukaan tulivat Hukkataipaleen lisäksi Kirsti Tuokko, Sirpa Hirvikoski, Elina Ruohonen ja Terhi Asumaniemi. Kaikki viisi työskentelivät kuvataiteilijoina Tampereella kukin omista yksilöllisistä lähtökohdistaan käsin, Hukkataival performanssin, Ruohonen ja Tuokko maalauksen, Asumaniemi ja Hirvikoski mediataituotteen löytämisen ilo Ulla Jaskari FM, näyttelypäällikkö 6

7 Bargain Löytö-valm :47 Sivu 7

8 Bargain Löytö-valm :47 Sivu 8 teen parissa. Näyttelyvaihto toteutui vuosina , kun saksalaisten näyttely oli esillä Tampereella Työväen keskusmuseo Werstaassa ja suomalaisten Münchenissä. Vuosina ryhmät järjestivät yhteisen postitaideprojektin, jota esiteltiin niin Saksassa kuin Suomessakin. Asioiden tilaan johtaa yleensä useampi kuin yksi tie. Ryhmän perustamisesta saattoi kiittää müncheniläisten kiinnostusta kansainvälisiin kontakteihin, mutta sille, millaisen ideamaailman Bargain loisi, oli laskettu samanaikaisesti perustaa Tampereella. Ajatukset olivat alkaneet konkretisoitua Hirvikosken ja Tuokon keskusteluissa, jotka olivat käsitelleet nykyaikaisen elämäntavan synnyttämiä jätemääriä. Ihmisyksilöiden käsien läpi kulkee valtavat määrät sinänsä käyttökelpoista tavaraa, jolla on kuitenkin vain jätteen arvo. Kyse on useimmin pakkausjätteestä, jota ikään kuin myydään varsinaisen tavaran vanavedessä. Sitä ei kukaan halua, mutta se on pakko ostaa, jotta saisi haluamansa. 8 Jäljet johtavat todellisuuteen Ryhmän perustava kokous pidettiin kesällä 2003tamperelaisen ravintola Konttorin kesäterassilla, jossa valittiin ryhmälle nimi ja sovittiin ideologiset lähtökohdat. Heti alusta lähtien oli selvää, että olemassaoleva tavaramaailma olisi se perusta, jota hyväksi käyttäen ryhmä veisi sanomaansa eteenpäin taiteen keinoin. Menetelmäksi valittiin simulatiivisuus, joka ikään kuin jäljittelisi sellaista yhteiskunnallisen todellisuuden ilmiötä, jota kaupankäynniksi kutsutaan. Lähtökohdaksi tuli tyhjän markkinointi. Kuin keisarin uusia vaatteita myytäisiin nyt tarpeetonta tavaraa, josta tehtäisiin oma brändi. Ryhmän nimeksi valittiin Bargain Löytö -, joka viittaa tavarataivaiden ja ostosparatiisien suurinta tyydytystä ostajalle tuottavaan, edullisen tuotteen löytämisen iloon. Bargain-esineille määriteltiin yhteinen kriteeri: tuotteen oli oltava ehjä pakkausjäte. Syksyllä 2003Hukkataival ja Tuokko osallistuivat kahden hengen laivaseminaariin, jonka tarkoituksena oli entisestään syventää Bargain-ajattelua. Liput laivaristeilylle hankittiin markkinaorientoitunutta järjestelmää hyödyntäen, kun Hukkataival kuunteli pari, kolme tuntia lomaosake-esittelyä ja sai kiinnostuksestaan palkkioksi laivaliput Tukholmaan ja takaisin. Matka osoittautui varsin hyödylliseksi, sillä sen aikana kiteytyi käsitys Bargain-arkkitehtuurista. Matkustajaterminaalin kunnostustyöt olivat parhaillaan menossa ja kahvila oli suojattu raakalaudasta ja läpikuultavasta muovista valmistetuilla rakennelmilla. Reipas ja konstailematon tilan ja materiaalien käsittely johti oivallukseen, joka myöhemmin esiteltiin Bargain-arkkitehtuurina. Laivaseminaarin jälkeen ryhdyttiin ryhmän keskuudessa suunnittelemaan esiintuloa ja mahdollisia tiloja, joissa se voisi tapahtua. Myös tuotevalikoimien määrittäminen, kerääminen ja varastointi käynnistyi toden teolla. Muutenkin Bargain-arkkitehtuurin löytämisen kaltainen

9 Bargain Löytö-valm :48 Sivu 9 menetelmä, jonka mukaan olemassaolevasta aineellisten objektien massasta löydettiin Bargain-vaatimukset täyttävät esineet, muodostui koko ryhmälle tärkeäksi keinoksi havainnoida ympäristöä. Ryhmän jäsenet ikään kuin tarkastelivat maailmaa Bargain-silmälasien läpi. Kokonaisvaltainen taide toimintana Bargain-ryhmä manifestoi ideologiansa muotoon: Ryhmä tekee erilaisia kotimaisia ja kansainvälisiä projekteja, globalisoituneen kapitalismin innoittamaa, usein performatiivisia ja simulatiivisia keinoja käyttävää, markkinaorientoitunutta kokonaisvaltaista interaktiivista taidetta. Bargain-ryhmä esiintyi ensimmäisen kerran ryhmänä kevättalvella Ryhmäytymisrituaaliksi muodostui Tulitikkuperformanssi, jonka Bargain-ryhmä esitti Tampereella Finlaysonilla Siperian keskusaukiolla. Ryhmän jäsenet olivat pukeutuneet yhtenäiseen asuun, joka oli varustettu Bargain-logolla. Asun yhtenäisyys korosti jäsentenvälistä demokraattista suhdetta. Itse performanssilla taiteilijat halusivat kiinnittää huomiota tulitikkuteollisuuden loppumiseen Suomessa. Tulitikkujen valmistus oli muuttunut kannattamattomaksi ja viimeinenkin tehdas lakkautettiin. Performanssissa Bargain-ryhmä valmisti Bargain-tuotteita, joita olivat mustiksi palaneet tulitikut. Kukin ryhmän jäsen sytytti ja poltti yksitellen rasiallisen tulitikkuja, joita sitten myöhemmin myytiin lämpökynttilän metallisuojuksen ja palaneen tulitikun muodostamassa setissä. Ryhmällä oli perustamisestaan lähtien ollut tavoitteena järjestää näyttely. Etsimisen seurauksena ja neuvottelujen tuloksena löytyi näyttelypaikaksi valtakunnallinen sosiaalihistorian erikoismuseo Työväen keskusmuseo Werstas Tampereella. Werstaassa katsottiin näyttelyn käyvän mainiosti yksiin museon näyttelypolitiikan kanssa, kun kyseessä oli taiteilijan työ nyky-yhteiskunnassa. Näyttelyn yhtenä tarkoituksena oli näet kertoa siitä, miten taiteilija työllistää itse itsensä. Toisaalta yhteensopivana 9

10 Bargain Löytö-valm :49 Sivu 10 10

11 Bargain Löytö-valm :50 Sivu 11 museon toiminta-ajatuksen kanssa pidettiin eräänlaista arjen esineistöön kohdistuvaa analysointia luvun taloudellisen laman seurauksena eräänä työvoimapoliittisena ratkaisuna työttömyysongelmaan kannustettiin ihmisiä omatoimisiin ponnistuksiin toimeentulonsa parantamiseksi. Oman yrityksen perustaminen oli varteenotettava vaihtoehto. Valtiovalta tuki uusia yrityksiä kehittämällä erilaisia järjestelmiä, joilla tuoreiden yrittäjien ensimetrit saatiin sujuviksi. Simuloidessaan yhteiskuntaa simuloi Bargainryhmä tätä Kukin melkein oman onnensa seppä mallia ja ikään kuin perusti Bargain-yrityksen tuotteineen. Ryhmä käynnisti liiketoimintansa netissä perustamalla verkkokaupan, jossa asiakkaat voivat kerätä virtuaalisiin ostoskoreihinsa Bargain-tuotteita. Werstaassa kauppaa simuloiva myymäläksi rakennettu näyttely oli seuraava askel. Näyttely avattiin yleisölle elokuussa 2003 Tampereen teatterikesän aikaan. Turhan esineen uusi elämä Werstaan näyttelyllä oli jo ennen sen avaamista todella työl- listä- vä vaikutus. Runsaan sadan neliömetrin suuruiseen myymälätilaan oli luotava laaja tuotevalikoima, jonka hankkiminen käynnistettiin hyvissä ajoin. Ryhmä oli aikaisemmin määritellyt tuotteen puhtaaksi pakkausjätteeksi, mutta nyt se tuli tilanteeseen, jossa entistä tarkempi määrittely oli tarpeen. Ulkopuolelle jätettiin paperi, pahvi ja lasi. Lisäksi kaikki vanha ja rikkinäinen suljettiin tuotevalikoiman ulkopuolelle. Jäljelle jäivät lähinnä kierrätykseen kelpaamattomat metalli- ja muoviesineet. Bargain-ryhmä kelpuutti valikoimaan kunnolliset, syrjään joutuneet esineet, jotka ovat elämänsä voimissa teollisen muotoilijan suunnittelemina ja tuotantoprosessin läpikäyneinä, mutta silti hyödyttöminä. Esineet ovat sellaisenaan myyntiartikkeleita, niitä ei muovata toisenlaisiksi Niksi- Pirkan tapaan. Esineet saavat kylkeensä ainoastaan Bargaintarran muodossa olevan logon, joka jalostaa kunkin esineen taide-esineeksi. Hyödyttömien esineiden marginaalielämän surullinen pohjavire kääntyy aivan toisenlaiseksi, kun ne saavat taideteoksen statuksen ja jatkavat elämäänsä uusista lähtökohdista käsin. Tuotteiden hankintaan osallistuivat Bargain-ryhmän 11

12 Bargain Löytö-valm :51 Sivu 12 jäsenten lisäksi myös muutamat ulkopuoliset tahot. Esimerkiksi Stockmannin tavaratalon työntekijät keräsivät Bargainryhmälle muovikassinippujen yhteennitomisessa käytettyjä muovisia kantasuikalenippuja, joita kerääntyikin melkoisen suuri kokoelma. Myös julkisen terveydenhuollon piiristä löytyi avustajia, jotka tallettivat lääkkeiden tyhjiä läpipainopakkauksia ryhmän käyttöön. Niin ikään eräät tamperelaiset valokuvalaboratoriot osallistuivat hankkeeseen luovuttamalla Bargain-ryhmälle niin kutsuttuja Delete-valokuvia. Valokuvauksen digitalisoituessa tällaiset yleisesti harhaotoksina pidetyt hylätyt paperivalokuvat, joiden esittävä sisältö ei ole täyttänyt kuvaajan tarkoitusta, saavat historiallisen harvinaisuuden arvon. Bargain-ryhmä noudatti ja noudattaa yhäkin - yksilön intimiteetin suojelemiseksi eettistä periaatetta, jonka mukaan kuvissa ei saa olla tunnistettavia henkilöitä. Runsaan ja määrätietoisen taustatyön seurauksena Werstaan Bargainnäyttelystä tuli monimuotoinen tai-

13 Bargain Löytö-valm :52 Sivu 13 detapahtuma. Näyttelytilaan oli sijoitettu hyllyt ja tasot myyntituotteille, Bargain-arkkitehtuurin mukainen kahvila rakennusmuovin siimeksessä, jossa oli myynnissä murukahvia, pussiteetä ja pullakorppuja, sekä oleskelunurkkaus, jossa näyttelyvieraiden oli mahdollista selailla vanhentuneita tuoteluetteloita. Lisäksi pystytyksen ajan näyttelytilassa oli tallennettu rakennustoimia videokameralla. Näyttelyn aikana näytettiin tuota reality-elokuvaa leikkaamattomana non-stop esityksenä. Markkinatalouseikkiä löytöhintaan Näyttelyssä toteutui Bargainin itselleen asettama taidemääritelmä markkinaorientoituneena, performatiivisena ja simulatiivisena taidetekona. Näyttelyssä kauppa oli ikään kuin kauppa. Esineet ja virvokkeet vaihtoivat omistajaa 99 sentin löytöhintaan. Tosin kaupankäynnistä ei aivan helppoa haluttu, vaan hieman vaivaa vaativaa tapahtumaa, jossa entiseen Neuvostoliiton esimerkin mukaan asiakas sai tuotteen itselleen vasta hankittuaan ensin ostoon oikeuttavan lipukkeen eri pisteestä kuin varsinaisen tuotteen. Ostaja sai hankinnastaan myös aitoustodistuksen. Bargain-ryhmän toimintatavat liikkuvat sujuvasti taiteen ja kaupankäynnin välimaastossa. Niin kuin maisemamaalaus jäljittelee olemassaolevaa maisemaa, jäljittelee Bargainin kaupankäynti olemassaolevaa taloudellista toimintaa kuin markkinatalousyhteiskunnan maisemamaalauksena. Bargain on taidetta, koska taiteilijat ovat itse määritelleet sen taiteeksi. Se on taidetta sekä esineenä että tekona. Yksittäinen esine on saanut taideteoksen statuksen, koska se on ensin valittu ja sen jälkeen jalostettu. Esine on käynyt läpi taideteon ja siinä prosessissa valmistunut taideteokseksi. Alusta lähtien ovat ryhmän taiteilijat halunneet korostaa interaktiivisuuden merkitystä. Kaupankäyntisimulaatio jää vaillinaiseksi ilman ostavaa yleisöä. Werstaan näyttelyn avajaistilaisuudessa oli havaittavissa jopa ostoshysterian kaltaisia piirteitä, kun alun perin epäesineet lähtivät vieraiden matkaan aitoustodistuksineen. Oli ilmeistä, että yleisö ryhtyi leikkiin nimenomaan tietoisena tapahtuman leikinomaisuudesta. Leikin hinta oli hankittujen esineiden hinta. 13

14 Bargain Löytö-valm :52 Sivu 14 Todellisuuden leikkimielinen simuloiminen on keino fokusoida taustan vakavia yhteiskunnallisia ilmiöitä ja sillä tavoin saattaa naurunalaisuuden kautta näkyviksi asioita, jotka vaativat erityistä kritiikkiä ympäröivässä todellisuudessa. Liioittelu ja kärjistäminen ovat perinteisesti olleet vallan keskiöiden ulkopuolelle jääneiden tai jättäytyneiden itse itselleen ottama oikeus, silloin kuin vaikuttamisen mahdollisuudet ovat muutoin vähissä. Bargain-ryhmä näkee taidetekonsa havahduttavana, mutta demokraattisen järjestelmän sallimana keinona tarjota ajattelemisen aihetta. Sen sijaan että Bargain-ryhmä tyytyisi vain äänestämään muutaman vuoden välein tai tarttuisi kättä pidempään ja ryhtyisi ulkoparlamentaarisiin väkivallantekoihin, sanoo se sanansa taiteen, leikin ja huumorin välityksellä. Ryhmän taideteot ovat poliittista taidetta eivätkä puistotätien ohjaamaa toimintaa taidekentän hiekkalaatikolla. Taiteilija, asiakas ja globaali brändi Bargain-ryhmän taiteilijat muodostavat keskenään yhteisön, jossa ryhmädynamiikka ja yksilöllisyys hakevat tasapainoa. Viiden ihmisen taustat, näkemykset ja pyrkimykset värittävät ryhmätyön haasteelliseksi. Ryhmä on kuin demokratian laboratorio, jossa analysoidaan ideoita ja toisaalta rakennetaan visionäärisiä synteesejä. Ryhmä houkuttelee jäseniään yksilötason sisäiseen dialogiin, joka saattaa johtaa kapinointiin, mutta yhdessä muovattu ja hyväksytty perusta pitää ryhmän ehyenä verkkona. Jokainen jäsen tekee osuutensa ja jokaisella on oma roolinsa, minkä vuoksi työ etenee. Yhteisö tarjoaa työskentelyyn varmuutta ja pysyvyyttä, mikä tekee mahdolliseksi myös hauskanpidonkaltaisen hulluuden. Ilman ryhmää kukaan tuskin ryhtyisi yksikseen keräämään sellaista jätevuorta kuin Bargainin markkinatalouskritiikki vaatii. Vaikka ryhmän taiteilijat käsittelevät myös omilla taiteen sektoreillaan poliittisia aiheita, toimivat Bargain-ryhmän performatiiviset tapahtumat heillä foorumina, missä osoite, toiminta ja reagointi ovat suorempia kuin esimerkiksi maalauksissa. 14

15 Bargain Löytö-valm :52 Sivu 15 Bargain-ryhmän toiminnassa on kyse myös taidekaupasta. Yleisöllä on erinomainen tilaisuus ostaa taidetta edulliseen hintaan. Taiteen rahallisen arvon taustalla hyrräävät nousuodotukset, kun muistetaan, että keräilijät ovat rikastuneet sijoittamalla kaukokatseisesti taiteilijoiden teoksiin, jotka eivät vielä ole arvossaan. Ostotapahtumassa asiakkaalla on mielessään eräänlainen mittakaava, johon hän sovittaa kulloisenkin tarjonnan ja jonka mukaan hän ryhtyy poimimaan parhaita paloja. Tapahtumaa, minän jatketta, ohjailee hyvin voimakkaasti asiakkaan halu antaa omasta persoonastaan paras mahdollinen vaikutelma. Hän kykenee roskaläjästäkin ostamaan jotain tyylikästä, joka on muilta jäänyt huomaamatta. Bargain-ryhmä nauraa yleisinhimillisille ominaisuuksille, joita heiltä itseltäänkään ei puutu. Taidekauppatapahtuma naurattaa kaikkia, koska se on yleisön ja taiteilijoiden yhteinen leikki. Bargain-taideteokset ovat osa orastavaa Bargainbrändiä, jonka luominen aivan kuten globaalienkin brändien - tapahtuu abstraktien mielikuvien, symbolien ja mainonnan keinoin. Tavaramaailmassa tuotteiden merkittävyys himmenee, mutta tuotemerkkien vastaavasti kirkastuu. Tuotemerkit herättävät luottamusta ihmisissä, jotka kaipaavat epävarmuuden ajassa tuttuja asioita ja ympäristöä. Bargain-brändi on muotoutumassa tällaiseksi turvallisuutta luovaksi mielikuvakokonaisuudeksi, joka perustuu ekologisiin arvoihin ja globaaliin oikeudenmukaisuuteen. Hankkimalla Bargain-tuotteita, Bargain-teoksia, tai perustamalla Bargain-ihailijakerhon kuluttaja voi hyvillä mielin verkostoitua kaltaistensa kanssa ja lisätä yhteisön sosiaalista pääomaa. 15

16 Bargain Löytö-valm :53 Sivu 16 BARGAIN

17 Bargain Löytö-valm :54 Sivu 17 finding

18 Bargain Löytö-valm :54 Sivu 18 Ulla Jaskari MA, Head of Exhibitions in Central Museum of Labout merchandise in shopping Bargain-group, an artistic group from Tampere, was born in an international spirit during summer 2003 with the help of its German godmothers. In the beginning of 21st century, during a performance festival in Helsinki, Helinä Hukkataival met Despina Olbrich-Marianou, an artist from Munich, who belonged to an international artists group. The other members of the group were Brigitte C. Reichl, Rosa Quint and Raquel Hofer. These godmothers came to the picture through Olbrich-Marianou by asking Hukkataival, whether she knew any female Finnish artists, who would be interested in co-operating with them in form of exhibition exchange between Finland and Germany. It wasn t difficult to put the group together. Hukkataival was joined by Kirsti Tuokko, Sirpa Hirvikoski, Elina Ruohonen and Terhi Asumaniemi. All five worked as artists in Tampere, all from their own starting points: Hukkataival with performance, Ruohonen and Tuokko with painting, Asumaniemi and Hirvikoski with media art. The exhibition exchange came true in , when the German exhibition was opened in Tampere, in Werstas, the Central Museum of Labour, and the Finnish exhibition in Munich. In the two groups organized a joint mail art project, which was exhibited both in Germany and Finland. It wasn t only this one occasion that made things go further. The interest of Munich-based artists towards international contacts is to be thanked for the foundation of the Finnish group, but the concept behind Bargain had already started to take shape in Tampere. The ideas had began to fall into their form in the discussions between Hirvikoski and Tuokko about the amounts of waste produced by the contemporary lifestyle. Huge amounts of goods pass 18

19 Bargain Löytö-valm :54 Sivu 19

20 Bargain Löytö-valm :54 Sivu 20 through human hands, goods that are basically usable but still are considered mere garbage. These goods consist mostly of packing refuse, which is sold as a kind of supplementary product along with the actual one. Nobody wants these products, but they must be purchased in order to get the desired merchandise. Traces lead to reality 20 The group held its constitutive meeting in summer 2003at the terrace of Restaurant Konttori in Tampere. The name and the ideological concept for the group were decided then and there. Right from the start it was clear that the group would base its actions on the existing world of goods, through which it would promote its cause by means of art. Simulative action was chosen as the method for imitating a real-life phenomenon called trade. Marketing nothing was the starting point. Like Emperor s new clothes the group would start selling useless goods and make a new brand out of it. Bargain was chosen as the name for the group and it refers to the joy brought to the consumer by the maximum satisfaction of finding a reasonably-prized merchandise in shopping heavens. There was only one criterium for a Bargain-product: it had to be an undamaged piece of packing refuse. In autumn 2003Helinä Hukkataival and Kirsti Tuokko attended a boat seminar for just a two of them in order to deepen the Bargain-philosophy even further. Tickets for the cruise were acquired by exploiting the market oriented system: Hukkataival listened to a timeshare presentation for a few hours and in return for her interest she was given cruise tickets to Stockholm. The trip turned out to be quite useful, because during the cruise the perception of Bargain-architecture was chrystallized. The repairwork for the terminal building was under way and the cafe area was covered with boards and plastic sheets. Vigorous and unpretentious handling of space and materials lead to the realization, which later was introduced as Bargain-architecture. After the boat seminar the members of the group started to plan how and where to make their first artistic presentation. They also decided on the product range and started to gather and store up products. On the whole, the method they had already used in finding the Bargain-architecture, i.e. choosing products among the existing mass of material objects, which meet with the demands of Bar-

21 Bargain Löytö-valm :54 Sivu 21 gain-philosophy, proved to be an important method for them to observe their surroundings. It was as if they observed the world through Bargain-glasses. The ideology of Bargain-group was manifested as follows: the group involves itself with various domestic and international projects using art forms, which are often performative and simulative, interactive and intergrated, market-oriented and inspired with globalized capitalism. Bargain-group performed for the first time as a group in early spring Matchstick-performance acted as formation ritual; it was performed in Tampere, in the central square of Siperia in Finlayson area. The group members were dressed in uniform outfits with a Bargain-logo. The uniformity of outfit underlined the democratic relationship between group members. With the performance itself the artists wanted to draw attention to the termination of Integrated art as action Finnish matchstick industry. The manufacture of matches had become unprofitable and even the very last factory had been closed. In the performance the group made new Bargain-products: matches that had been burnt black. Each member lit and burnt a boxful of matches, one by one. These matches were later sold in a set of one charred matchstick and an empty metal container, which once had contained a heat candle. Since its foundation the group aimed at having an exhibition. Through a search and some negotiations the exhibition place was found Tampere: Wersas, the Central Labour Museum in Finland specializing in social history. In Werstas the Bargain-exhibition was considered perfectly consistent with the exhibition policy of the museum, since it presented aspects of artistic work in contemporary society. In particular, because one aspect of the exhibition was to show how artists can self-employ themselves. On the other hand, the group s analysis of everyday objects was also regarded to correspond with the museum s principles. As a result of the economic recession of 1990 s, one solution to the unemployment problem offered by the labour politics at that time was to encourage people to act independently to improve their livelihood. Starting up a business was a worthy option. The goverment supported new enterprises by developing various systems, with which new entrepreneurs were able to get a smooth start in their business. By simulating society Bargain-group simulated this model of everybody is (almost) the architect of one s own fortunes and in a way founded a Bargain-company with its real products. The group started their business in internet by opening a netstore, where clients were able to gather Bargain-products into their virtual shopping baskets. Next step was the Werstas-exhibition, which was designed to imitate a shop. The exhibition was opened in August 2003 during the Tampere Theatre Festival. 21

22 Bargain Löytö-valm :54 Sivu The new life of useless goods Even before the Werstas-exhibition was opened, it had employed the group considerably. A shoproom of well over 100 square meters needed to be filled by a large selection of products and the gathering of them had to be started early. The group had already defined Bargain-product as a piece of pure packing refuse, but now a more specific definition was needed. Goods made out of paper, cardboard and glass were left out. Likewise, everything old and broken was excluded from the selection. What was left was basically things made of metal and plastic that weren t fit for recycling. For their selection Bargain-group accepted objects in good condition, which, although useless and cast aside, still proudly carried the label of an industrial designer after been through a production process. These objects were put for sale as such, not after being transformed for some other usage. They were just marked with a logo in form of Bargainstickers, which refined them into art objects. The sad undertone of the marginal life of useless goods is reversed as they receive a status of an artwork and continue their lives from a new starting point. Bargain-products were not only gathered by the members of Bargain-group but also by some outsiders. Employees at Stockmann warehouse, for example, donated bunches of plastic tear strips used to hold together plastic bags - quite a collection of them altogether! Help was received also from the public health care system: some of the employees saved empty pill bubble packs for the group. Furthermore, some photo laboratories in Tampere participated by giving some so called Delete-photographs. As photography becomes more and more digitalized, the discarded photographs in paper form, which do not meet with the photographer s criteria, become historic rarities.bargain-group followed, and still follows, the ethical principle of not exhibiting pictures of identifiable people in order not to invade anybody s privacy. As a result of an abundant and determined groundwork the Bargain-exhibition in Werstas turned out to be a verstile artistic happening. Shelves and sales tables were set in the exhibition hall, cafe-area in the style of Bargain-architecture was constructed inside plastic covers selling instant coffee, tea made with teabags and biscuits. A lounge area was also laid out in the corner, where guests were able to leaf through out-of-date sales catalogues. Besides, the construction of the exhibition had been filmed with a video camera and this reality show was played non-stop and unedited for the exhibition guests.

23 Bargain Löytö-valm :54 Sivu 23

24 Bargain Löytö-valm :55 Sivu 24 Market economy play at bargain price The exhibition put into practice the artistic principle ofbargain-group: art as market oriented, performative and simulative action. In the exhibition a purchase was a sort of a purchase. Goods and refreshments were sold at a bargain price of 99 cents. Buying process, however, was anything but easy; the group wanted to cause some extra work for the buyer and therefore, as it was the system in the former Soviet Union, the buyer was able to get the product only after he or she acquired a trading coupon from a different spot. The buyer also got a certificate of authenticity with the purchase. Bargain-group operates fluently somewhere between art and trading. As a landscape painting reflects an actual scenery, the trade of Bargain-group simulates the existing economic activity as if it were a landscape painting of a market economy society. Bargain is art because the group itself has defined it as art. It is art as an object and as an act. Single objects have acquired the status of an artwork, because, first of all, they have been chosen and then refined. Objects have gone through an artistc act and have become art objects in the process. Since the beginning the artists of the group have wanted to emphasize the significance of interactivity. The trading simulation would have been incom- 24

25 Bargain Löytö-valm :55 Sivu 25 plete without the buying public. During the opening night of Werstas-exhibition there were even traces of distict buying hysteria, when these former non-objects with their certificates of authenticity were changing hands. It was evident that the public joined the game with full knowledge of the playful nature of the happening. The price of the game was the price of the purchased objects. The playful simulation of reality is a way to focus on the serious social phenomena in the background and thus, through ridicule, make visible some of the issues in the surrounding world that require special criticism. Exaggeration and aggravation have traditionally been weapons for those who have been left, or who have resigned themselves, out of the power circle, when chances to have an influence are otherwise limited. The artists in Bargain-group see their artistic action as an eye-opening means to set people thinking within the limits allowed by the democratic system. Instead of settling for voting in every couple of years or using a more potent weapon by engaging themselves in nonparliamentary acts of violence, the group delivers its message through words, play and humour. The artworks of the group are of political art, not nursery school acts at the sandbox of the art world. Artist, client and global brand Artists in Bargain-group form together a community where group dynamics and individuality seek for balance. The backgrounds, visions and aspirations of five individuals make the groupwork challenging. The group is like a laboratory of democracy, where ideas are analyzed and visionary syntheses are made. Within itself the group persuades its members to inner dialogues, which may lead to rebellions, but there is still the underlying foundation, molded together and accepted by all, which holds the group together. Each member does her share and each has her own role, which is why the work is progressing. Being part of the 25

26 Bargain Löytö-valm :55 Sivu 26 community brings along reliability and stability to the work, which consequently allows also foolishness and amusement. Without the support of a group hardly anyone would start collecting such a pile of garbage as required by Bargain s market economy criticism. Although the individual artists of the group deal with political issues in their own sectors of art, the performative acts of Bargain-group are their platforms for a more direct target, action and reaction than what, for example, a painting can offer. With Bargain-group it is also a question of art trade. Public has got an excellent chance to buy art at a reasonable price. The monetary value of art is enriched by the expectations of value increase, not the least because of the fact that some collectors have made money by investing far-sightedly in art that is not yet highly valued. In the buying situation a client activates a kind of a scale in his or her mind; the supply in question is adapted to this scale before the client start selecting best pieces for the purchase. This act, the extension of the self, is strongly guided by the client s wish to present his or her personality the best possible way. It is only he or she who is able to pick up something elegant out of a pile of garbage, something that the others have failed to notice. The artists of Bargain-group laugh at these human characteristics, which are inherent in them as well. The act of art trade is making everybody laugh, because it is a game shared both by the artists and the public. Bargain-artworks are part of the emerging Bargain-brand, and the creation of it, just like any other global brand, is taking place by means of abstract images, symbols and advertising. In the world of goods the significance of the product itself diminishes as the brand rises in value. Brands inspire confidence in people, who long for familiar things and surroundings in these uncertain times. Bargain-brand is evolving into this kind of safe body of images, which is based on ecological values and global justice. By acquiring Bargain-products and Bargain-artworks or by founding a Bargain fan club, a contended consumer can join the network of people like him or her and this way increase the social capital of the community. 26