Näkemyksiä eheyttämisestä sekä erityisesti evankelisluterilaisen uskonnonopetuksen mahdollisuuksista toimia opetusta eheyttävänä oppiaineena

Koko: px
Aloita esitys sivulta:

Download "Näkemyksiä eheyttämisestä sekä erityisesti evankelisluterilaisen uskonnonopetuksen mahdollisuuksista toimia opetusta eheyttävänä oppiaineena"

Transkriptio

1 Näkemyksiä eheyttämisestä sekä erityisesti evankelisluterilaisen uskonnonopetuksen mahdollisuuksista toimia opetusta eheyttävänä oppiaineena Raportin laatijana Niina Laaksomaa Kommentit Antti Vanne

2 Sisällys 1. JOHDANTO EHEYTTÄMINEN Eheyttämisen määrittelyä Eheyttämisen historia suomalaisessa koulussa Eheyttämisen puolesta ja vastaan EVANKELIS-LUTERILAINEN USKONNONOPETUS TUTKIMUSMENETELMÄN JA -AINEISTON ESITTELY TUTKIMUSONGELMAT TUTKIMUKSEN TULOKSET Eheyttäminen vuoden 2004 Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa Eheyttäminen yksittäisten koulujen opetussuunnitelmissa Luokanopettajien ajatuksia opetuksen eheyttämisestä Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa (2004) sekä koulukohtaisissa opetussuunnitelmissa esiintulevat evankelis-luterilaisen uskonnonopetuksen yhteydet muihin oppiaineisiin Luokanopettajien näkemyksiä evankelis-luterilaisen uskonnon sisältöjen käyttämisestä opetuksen eheyttämisessä Luokanopettajien näkemyksiä evankelis-luterilaisen uskonnonopetuksen ja muiden oppiaineiden yhteyksistä Mahdollisia aihekokonaisuuksia LOPPUPOHDINTA...31 LÄHTEET

3 1. JOHDANTO Opetuksen eheyttämisestä on puhuttu jo kauan, ja aiheen ympärillä on tehty erilaisia kokeiluja erityisesti 1980-luvulta lähtien (ks. esim. Kouluhallituksen julkaisuja 1988; Salonen 1989). Opetuksen eheyttämistä voidaan pitää mielekkäänä tavoitteena erityisesti nykyisessä tilanteessa, jossa tiedon määrä ja laatu on muuttunut. Tulevaisuudessa tullaan tarvitsemaan entistä enemmän kykyä jäsentää tietoa sekä toimia aktiivisessa ja kriittisessä roolissa tiedon hankkijana. Koululla on suuri vastuu siinä, millaiseksi oppilaiden tiedonkäsitys muodostuu, ja miten he tietoa käsittelevät. Eri asioiden ja ilmiöiden yhteyksien huomaaminen on osa sivistystä, ja se voi helpottaa toimimista entistä monimutkaisemmassa yhteiskunnassa. Tässä raportissa keskitytään evankelis-luterilaisen uskonnon opetuksen mahdollisuuteen toimia opetusta eheyttävänä oppiaineena. Raportin tarkoituksena on selvittää millaisia yhteyksiä evankelisluterilaisella uskonnonopetuksella on muihin oppiaineisiin, ja millaisia teemoja eri oppiaineita yhdistäen on mahdollista muodostaa. Lisäksi tarkastellaan sitä, millaisia ongelmia evankelisluterilaisen uskonnonopetuksen eheyttämisessä muiden oppiaineiden kanssa voi ilmetä. Tarkoituksena on myös selvittää, mitä annettavaa evankelis-luterilaisen uskonnonopetuksen eheyttämisellä muiden oppiaineiden kanssa voi olla. Lisäksi raportissa esitellään eheyttämistä yleisemminkin teoria- ja opetussuunnitelmatasolla, sekä kuvataan joidenkin luokanopettajien näkemyksiä opetuksen eheyttämisestä. Raportti on tehty ajatellen erityisesti alakoulussa annettavaa perusopetusta. Raportin alussa luodaan yleiskatsaus siitä, mitä eheyttämisellä tarkoitetaan sekä kuvataan eheyttämisen historiallista taustaa, jolloin voidaan huomata sen läheiset yhteydet progressiiviseen pedagogiikkaan sekä vaihtoehtopedagogiikkaan (ks. esim. Atjonen 1992, 1-2). Raportin alussa esitellään myös evankelis-luterilaisen uskonnonopetuksen historiaa sekä nykypäivää alakoulussa. Käsitteisiin tutustumisen jälkeen esitellään lyhyesti tutkimuksen toteuttamiseen liittyviä asioita sekä tutkimusongelmat, mistä siirrytään kuvaamaan kartoituksessa saatuja tuloksia. Raportin lopussa pohditaan saatuja tuloksia ja tehdään johtopäätöksiä tulosten ja aiemman teorian pohjalta. 3

4 2. EHEYTTÄMINEN 2.1 Eheyttämisen määrittelyä Opetuksen eheyttämisen ensisijaisena tavoitteena on, että oppilaalle muodostuisi pirstaleisen tiedon sijaan yhteyksiä eri oppiaineiden välille niin, että hän kykenisi jäsentämään ympäröivää elämää kokonaisvaltaisemmin. (Niemi 1991, 74.) Ymmärrystä eri asioiden yhteyksistä ja suhteista voidaan pitää tärkeänä muun muassa tiedon laadun ja määrän muuttumisen vuoksi. Eheyttävässä opetuksessa pyritään myös ottamaan entistä paremmin huomioon oppilaan ikäkausi ja edellytykset. Pyrkimyksenä on lisäksi rakentaa opetus oppilaiden aikaisempien tietojen ja kokemusten pohjalle. Eheyttäminen voi liittyä opetussuunnitelmaan, opetustapahtumaan tai koko koulun toimintaan. (Salonen 1989, 6 7.) Eheyttäminen voi olla vertikaalista, jolloin saman oppiaineen sisällä luodaan yhteyksiä eri ilmiöiden välille tai eheyttäminen voi olla horisontaalista, jolloin kyse on eri oppiaineita kokoavasta ja yhtenäistävästä eheyttämisestä (Salonen 1989, 1). Tässä raportissa keskitytään horisontaaliseen eheyttämiseen. Monien tutkijoiden, kasvatustieteilijöiden sekä käytännön opetustyössä olevien mielestä kouluopiskelussa korostuu tiedon yksityiskohtainen hallinta. Tilalle on kaivattu kokonaisuuksien hallintaa, syväoppimista, peruskäsitteisiin keskittymistä sekä mielekkäiden ja toiminnallisten oppimistehtävien lisäämistä. Pelkkä kokonaisuuksien hallinta ei kuitenkaan vielä tarkoita jäsentyneiden tiedollisten rakenteiden syntymistä, vaan tarvitaan suhteiden ymmärtämistä. Uusikylä ja Atjonen (2000, 76) huomauttavatkin, että kokonaisuus muodostuu osista, niiden suhteesta toisiinsa ja suhteista kokonaisuuteen. Kaikkein tärkeimpänä opetukseen liittyvänä tehtävänä voidaankin pitää oppiaineksen jäsentämisestä oppilaalle omaksuttavaan muotoon. Opettajan tulisi ymmärtää ja huomata tietojen, käsitteiden ja niiden välisten suhteiden tärkeys. (Uusikylä & Atjonen 2000, ) Eheyttäminen voi tapahtua monelle eri tavalla. Opetusta voi eheyttää esimerkiksi rinnastamalla oppiaineita. Tällöin eri oppiaineissa käsitellään yhtä aikaa samaa teemaa tai ilmiötä. Jos oppimisen kohteena on esimerkiksi ihminen, kuvaa uskonto ihmistä hengellisenä olentona, biologia luina, lihaksina sekä verenkiertona ja äidinkieli kommunikoivana yksilönä. Niemi (1991, 75) ehdottaa, että rinnasteisessa opetuksessa eri oppitunneilla tehdyt tuotokset voitaisiin työskentelyjakson päätyttyä koota yhteen ja asettaa esille esimerkiksi koulun näyttelytiloihin. Mahdollisia rinnasteiseen opetukseen soveltuvia aiheita ovat muun muassa ympäristönsuojelu, vesi elämän lähteenä, energia ja sen käyttö, perhe sekä valon merkitys. Rinnasteisessa opetuksessa tavoitteena 4

5 on, että oppilas oppii näkemään ilmiöitä eri näkökulmista. (Niemi 1991, 75.) Eräänä opetuksen eheyttämisen muotona voidaan pitää myös jaksottamista. Jaksotetussa opiskelussa oppiainetta opiskellaan vain joinakin viikkoina tai toisena lukukautena. Näissä jaksoissa on normaalia enemmän kyseessä olevan aineen viikkotunteja, mutta kuitenkin niin, että vuosittainen tuntimäärä pysyy ohjeistuksen mukaisena. Jaksottaminen mahdollistaa esimerkiksi laajojen ryhmätöiden tekemisen tai keskittymistä vaativan projektityöskentelyn. Jaksottamista voidaan värittää esimerkiksi tekemällä yhteistyötä jonkun toisen oppiaineen kanssa, jolloin esimerkiksi uskonto ja kuvataide tai uskonto ja historia voivat muodostaa oman jakson. Aineita voidaan yhdistää myös tilapäisesti, jolloin eheyttäminen tarkoittaa ainekokonaisuuksien luomista. Erityisesti alakoulussa tuntikehystä voidaan tarvittaessa muutella ilman erityisjärjestelyjä. Aineliittoja voivat olla muun muassa uskonto-musiikki, uskonto-kuvataide, uskonto-maantiede, uskonto-äidinkieli tai uskonto-historia. (Niemi 1991, 75.) Kokonaisopetuksella tarkoitetaan eheyttämisen muotoa, jossa oppiaineiden väliset rajat on murrettu ja opetusta ei anneta oppiaineittain vaan aihepiireittäin. (Niemi 1991, 75.) Yhden aihepiirin käsittelyyn voi kulua eri mittaisia aikoja. Kokonaisopetukselle on ominaista, että opetus etenee jonkun valitun teeman mukaisesti. Teema voi olla opettajan kehittämä, jolloin puhutaan sidotusta kokonaisopetuksesta tai yhdessä oppilaiden kanssa suunniteltu, jolloin kyse on avoimesta kokonaisopetuksesta. Usein kokonaisopetuksessa jokin oppiaine on keskusaiheena, ja muut oppiaineet liittyvät siihen. Niemi (1991, 75) huomauttaa, ettei kokonaisopetus ole täysin ongelmatonta uskonnonvapauslainsäädännön näkökulmasta. Tästä syystä silloisessa Kouluhallituksessa (nykyinen Opetushallitus) on jo vuonna 1989 kirjattu reunaehdot, joissa annetaan ohjeita siihen, miten evankelis-luterilainen uskonto voi olla osana kokonaisopetusta. Näiden reunaehtojen mukaan evankelis-luterilainen uskonnonopetus voi sisältyä kokonaisopetukseen vain silloin, jos kukaan oppilaista ei osallistu toisen uskonnon opetukseen. Oppilaita ei reunaehtojen mukaan saa myöskään yrittää suostutella osallistumaan kokonaisopetuksen yhteydessä annettuun uskonnonopetukseen. Näin ollen uskonnon sisällyttäminen kokonaisopetukseen on, erityisesti nykyisen uskonnonvapaussäännöstön huomioiden, hankalaa ja jopa mahdotonta. [Tässä on kysymys eräistä yksittäisistä ylilyönneistä tai yliherkästä uskonnon vastaisuudesta. Kun uskonnon opetuksen tavoitteena on uskonnollisen kulttuurin monipuolinen tuntemus, ei mainittua ongelmaa juurikaan synny (av).] Joissakin kouluissa on kuitenkin tehty erilaisia järjestelyjä, jotta kokonaisopetus mahdollistuisi myös uskonnonopetuksen osalta. Kouluissa on esimerkiksi uskonnon oppiaineksesta sisällytetty vain kaikille soveltuvat sisällöt osaksi kokonaisopetusta, kotiseutuperiaatteen mukaisesti. 5

6 Uskonnonopetusta on toteutettu myös projektityöskentelynä, jolloin aiheet ovat nousseet oppilaiden omien uskontokuntien mukaisista tavoitteista. Mahdollista on ratkaista ongelma myös niin, että kokonaisopetukseen ei sisällytetä kaikkia oppiaineita, jolloin esimerkiksi uskontoa opetetaan työjärjestykseen erikseen varattuina ajankohtina. Mahdolliset aihekokonaisuudet, joissa uskonto on keskusaiheena, ovat Niemen (1991, 77) mukaan luonteeltaan eettiseen kasvatukseen painottuneita. Tällaisia aihekokonaisuuksia voivat olla esimerkiksi ihmisoikeudet, kehitysyhteistyö, lapsen asema, toisen ihmisen kunnioittaminen tai luonnonsuojelu. (Niemi 1991, ) Opetuksen eheyttämistä voidaan lähestyä myös Pringin (1976, ks. myös Uusikylä & Atjonen 2000, 80 81) jaottelun mukaan. Pringin mallissa opetuksen eheyttämistä lähestytään opetussuunnitelmatasolla. Eri tavoin rakennetut opetussuunnitelmat ohjaavat erilaisiin eheyttämisen muotoihin. Pringin määritelmän mukaan opetussuunnitelma voidaan rakentaa kolmella eri tavalla. Opetussuunnitelma voi olla ainejakoinen, ydinopetukseen keskittyvä tai aktiviteetteihin perustuva. Ainejakoista opetussuunnitelmaa Pring pitää kapea-alaisimpana opetussuunnitelman muotona. Kuitenkin ainejakoisenkin opetussuunnitelman sisällä voidaan hänen mukaansa opetusta eheyttää kolmella eri tavalla, jolloin käsitys ainejakoisuudesta hämärtyy. Esimerkiksi korreloitu opetussuunnitelma tarkoittaa vähintään kahden oppiaineen lähentämistä toisiinsa esimerkiksi teemojen avulla tai kahden opettajan toteuttamalla samanaikaisopetuksella. Tällaisessa opetusmuodossa ainerajat säilyvät kuitenkin vielä selkeinä. Sulautetusta opetussuunnitelmasta voidaan puhua silloin, kun kahden tai useamman aineen yhdistyessä muodostuu selkeähkö uusi ainealue. Esimerkkinä tällaisesta sulautetun opetussuunnitelman mukaisesta uudesta ainekokonaisuudesta on ympäristö- ja luonnontieteen kokonaisuus, jossa yhdistyy biologian, maantiedon, fysiikan, kemian ja terveystiedon sisältöjä. Hieman samantapainen lähestymistapa opetussuunnitelmaan on kyseessä myös silloin, kun puhutaan laaja-alaisista kentistä. Tällöin syntetisoidaan eri oppiaineiden piiriin kuuluvia teemoja, ja tuloksena syntyy oma tieteenala, jolla on selkeästi omaa oppimateriaalia ja tutkimusmenetelmiä. Esimerkkinä tällaisesta on Skotlannissa käytössä oleva Expressive Arts, jossa musiikin, kuvataiteen ja luovan ilmaisun ainekset ovat yhdistyneet. (Pring 1976; Uusikylä & Atjonen 2000, ) Varsinaisesta ainejakoisuudesta irtaantuneesta opetussuunnitelmasta Pring (1976) puhuu vasta ydinopetussuunnitelman ja aktiviteetteihin perustuvan opetussuunnitelman kohdalla. Pring, monien muiden tavoin, liittää eheyttävään opetukseen oppilaan toiminnallisuuden korostamisen. Lisäksi eheytetyllä opetuksella tulee hänen mielestään olla henkilökohtaista merkitystä oppilaiden elämässä. Ydinopetussuunnitelmassa on tavoitteena luoda ainesisältöjä laajempi opetuksellinen kokonaisuus, jossa korostetaan tutkivaa oppimista sekä avointa vuorovaikutusta oppilaiden ja 6

7 opettajan kesken. Opettaja ei tässä mallissa tee opetuksen suunnitelmaa etukäteen yksin, vaan se muotoillaan yhteistyössä oppilaiden kanssa. Oppiainejakoisesta opetussuunnitelmasta poikkeaa selvimmin aktiviteetteihin perustuva opetus. Nimensä mukaisesti opetus perustuu oppilaiden omien mielenkiinnon kohteiden ympärille. Oppilaiden perustaitoja pyritään kehittämään konkreettisten toimintojen avulla. Tavoitteena on oppia toiminnan avulla, jolloin ei opiskella esimerkiksi puhelimen historiaa, vaan rakennetaan puhelinyhteys opetustilasta toiseen ja käytetään sitä. (Pring 1976; Uusikylä & Atjonen 2000, 81.) 2.2 Eheyttämisen historia suomalaisessa koulussa Suomessa on kansakoulun perustamisesta alkaen noudatettu oppiainejakoista opetusta. Kuitenkin jo pian kansakoulun synnyn jälkeen 1800-luvun lopulta voidaan löytää merkkejä pyrkimyksestä kiinnittää huomiota myös eri oppiaineiden välisiin yhteyksiin. Silloin Suomessa tulivat suosituiksi herbartilais-zilleriläiset pedagogiset näkemykset, joiden mukaisesti osa kasvattajista halusi opetuksellaan edistää oppilaissaan kykyä hallita kokonaisuuksia. Myös viime vuosisadan alussa Yhdysvalloista Suomeen virranneet reformipedagogiset periaatteet ohjasivat opetusta eheämpään suuntaan. Suurimmassa osassa uudistussuuntauksia korostettiin lapsen konkreettisen ja kokonaisvaltaisen havaitsemistavan ottamista opetuksen lähtökohdaksi. Osa reformipedagogeista painotti käden toimintaa, osa tunne-elämän vahvempaa huomioimista ja osa lasten havaintojen mukaisesti etenevää opetusta. (Salonen 1989, 3; Uusikylä & Atjonen 2000, ) Reformipedagogeista muun muassa John Dewey ( ) korosti näkemyksissään tekemällä oppimista sekä kokonaisopetusta. Hän korosti oppimisen kokonaisvaltaisuutta, jolloin oppimisprosessissa tulee ottaa huomioon psykologiset, biologiset, sosiologiset, yhteiskunnalliset sekä sosiaaliset seikat. (Kaikkonen 2000, ) Vuonna 1901 ilmestynyt Mikael Soinisen Opetusoppi on vaikuttanut suomalaisen koulun integraatiopyrkimyksiin. Soininen antaa oppimistapahtumassa suuren merkityksen mielikuville. Mielikuva jää hänen mukaansa sitä paremmin mieleen, mitä enemmän se on yhteydessä tunteisiin ja harrastuksiin. Mielikuvan palautuminen tietoisuuteen riippuu siitä, millaiseen kontaktiin se pääsee muiden mielikuvien kanssa. Opetuksen tuli hänen mukaansa synnyttää laaja-alaisia mielikuvasarjoja. (Salonen 1989, 4.) Toinen, Suomessa 1900-luvun alkupuoliskolla vaikuttanut, alakansakoulun pedagogiikan uranuurtaja, Aukusti Salo, kannatti pedagogisissa näkemyksissään kokonaisopetusta. Salo katsoi kokonaisopetuksen sopivan erityisesti alakouluun, mutta piti yläkoulun opetusta jo niin eriytyneenä, että sinne sopivat paremmin muut opetuksen järjestämisen muodot [Alakouluksi katsottiin silloin tietääkseni vuosiluokat 1-2 (av)]. Salon laatimat 7

8 alakansakoulun opetussuunnitelmat rakentuivat kokonaisopetuksen periaatteille. Monista yrityksistä huolimatta kokonaisopetus ei ole kuitenkaan juurtunut kovin syvälle suomalaiseen perusopetukseen. (Skinnari & Syväoja 2007, ). Kuitenkin Salon opetusta koskevia pääperiaatteitaan voidaan pitää vieläkin merkityksellisinä. Salon mukaan opetusaineksen tuli olla kotiseudullista, lasta oli ohjattava omatoimisuuteen ja opetettavien aineiden kesken oli saatava yhteys. (Salonen 1989, 5.) Myös Celestian Freinet n ( ) näkemykset opetuksen eheyttämisestä ovat vaikuttaneet suomalaiseen pedagogiikkaan. Freinet n pedagogiikassa oppilaat vaikuttavat suurelta osin opetussuunnitelman muotoutumiseen. Oppilailla on omat henkilökohtaiset urakat, jotka muotoutuvat oppilaiden oman harkinnan kautta, ja jokainen oppilas etenee omien kykyjensä ja taipumustensa mukaisesti. Freinet -pedagogiikan mukaisessa avoimessa oppimisessa projekteineen, teemoineen ja aihekokonaisuuksineen edetään pikemmin työn kuin ajan määräämässä tahdissa. Freinet -pedagogiikan oppeja virtasi Suomeen Laurin Zilliacuksen toimiessa helsinkiläisen koulun rehtorina 1900-luvun alkupuoliskolla. (Kaikkonen 2000, ) 1900-luvun loppupuolen kasvatusteoreetikoista David A. Kolb on esittänyt ajatuksia opetuksen kokonaisvaltaistamisen puolesta. Hänen ajatuksillaan on ollut vaikutusta myös Suomessa ja opettajat ovat käyttäneet Kolbin teorian antamaa tietoa hyväkseen suunnitellessaan opetusta (ks. esim. Kaikkonen 2000, 60). Kolbin kokemusperäisen oppimisen mallissa on keskeistä kokonaisvaltainen ja integroiva näkemys oppimisesta. Kolbin näkemyksen mukaan oppilaan aktiivinen toiminta, omakohtainen kokemus, pohdiskeleva havainnointi sekä ilmiön käsitteellistäminen ovat oppimisprosessin keskiössä. Myös viime vuosikymmeninä suosioon tulleiden konstruktivistisen ja ongelmakeskeisen tutkivan opetuksen taustalla vaikuttaa tiedonkäsitys, jossa tieto nähdään yksilön aktiivisen toiminnan tuloksena, ja jossa teorian sekä käytännön yhdistämistä kokonaisuuksien hahmottamiseksi pidetään tärkeänä. Lisäksi erityisesti ongelmakeskeisessä tutkivassa opetuksessa korostetaan tietojen ja taitojen hankkimisessa myös sosiaalista toimintaa. (Kaikkonen 2000, ) Uudet kognitiivisesti painottuneet näkemykset vaikuttivat myös koulutuksen suunnitteluun luvulla silloisen kouluhallituksen eheyttämisprojektin puheenjohtajana toimineen Reijo Laukkasen (lähteessä mainitaan virheellisesti Risto Laukkanen) mukaan koulun opetus- ja kasvatustyötä ohjaavaa tietokäsitystä tulisi uudistaa ja tavoitteeksi tulisi asettaa irrallisen asiatiedon ja säilyttävän oppimisen sijaan teoreettisen ja aktiivisen etsinnän kautta syntyvä tieto ja oppiminen. (Salonen 1989, 7.) Tällainen konstruktivistinen ja kognitiivinen näkemys oppimisesta onkin edelleen 8

9 yleistynyt 1990-luvulle ja 2000-luvulle tultaessa. Nykyisin oppilaan aktiivinen toiminta oman oppimisensa ohjaajana nähdään merkityksellisenä, mikä tulee ilmi esimerkiksi OPS-perusteista (2004, 18). Mutta missä määrin oppilaalle muodostuu yhteyksiä eri oppiaineiden välille, on oma kysymyksensä. Tiivistäen voidaan todeta, että opetuksen eheyttäminen on aina ollut opetuksesta puhuttaessa jossain muodossa esillä. Opetussuunnitelma on kuitenkin suomalaisessa koulujärjestelmässä yleensä laadittu ainejakoiseen muotoon. Tavallisimmin opetussuunnitelma on ohjannut aihekokonaisuuksien opettamiseen muun opetuksen lomassa. Tällöin aihekokonaisuuksia voidaan käsitellä perinteisten oppiaineiden yhteydessä pitkin lukuvuotta. Tällaisia aihekokonaisuuksia ovat olleet muun muassa kansainvälisyys-, yrittäjyys- ja terveyskasvatus. (Uusikylä & Atjonen 2000, 79.) 2.3 Eheyttämisen puolesta ja vastaan Eheyttämisen puolesta ja vastaan on esitetty monenlaisia näkemyksiä. Esittelen tässä joitakin yleisempiä. Lisää tietoa aiheesta löytyy muun muassa Päivi Atjosen (1992) kirjasta Miksi opetussuunnitelmaa (ei) pitäisi eheyttää. Tavanomaisin ja kansainvälisestikin yleisin tapa jäsentää opetusta on jakaa opetettavat sisällöt oppiaineiksi. Oppiaineet ovat saaneet keskeisen sisältönsä niiden taustalla olevista yliopiston tieteenaloista. Kouluopetuksessa on pyritty jäljittelemään tieteenalalle ominaisia rakenteita. Monien oppiaineiden oppiaineksen rakenne on niin omaleimainen, että se on vaatinut oman ainedidaktiikan perustamista. (Uusikylä & Atjonen 2000, 82.) Esimerkiksi matematiikkaa, vieraita kieliä, musiikkia tai liikuntaa ei opeteta yleisdidaktisin perustein ottamatta huomioon ja tuntematta kyseisten erityisalojen käsitteitä ja traditiota. (Uusikylä & Atjonen 2000, ) Mitä selvemmin tiedepohja ja oppiaine ovat vastanneet toisiaan, sitä vahvemmaksi oppiaineen arvostus ja asema on yleensä muodostunut. Esimerkiksi kansalaistaidon tai ympäristö-opin on ollut vaikea säilyttää tai kohentaa asemaansa, koska niiden kehittymisen tukena ei ole ollut yksiselitteistä tieteenalaa professoreineen, tutkimusperinteineen ja opettajankoulutuksineen [sama koskee elämänkatsomustietoa (av)]. [Kommentti: kun tiedepohja ymmärretään laaja-alaisesti, oppiaineiden kilpailutilannetta ei niin helposti tule (av).] (Kaikkonen & Atjonen 2000, 78.) Opetettava aines on mahdollista jakaa sopiviksi osakokonaisuuksiksi oppiaineiden mukaan, mikä taas tekee lukujärjestyksen laatimisen helpoksi. Eheyttämiseen pyrkivää opetussuunnitelmaa on syytetty puuhastelusta. Esimerkiksi elinkeinoelämä on kritiikissään korostanut, ettei puuhasteluun 9

10 taipuvainen perusopetus tuota kansakunnan kilpailukykyä parantavaa työvoimaa. (Uusikylä & Atjonen 2000, 83.) Toisaalta yhteiskunnan intresseistä lähtevän opetussuunnitelman ja yksilön tarpeista ja intresseistä lähtevän opetussuunnitelman ei välttämättä tarvitse olla ristiriidassa keskenään. Takalan (1968, 127) mukaan myös yhteiskunnan intresseistä alkunsa saava opetussuunnitelma voi tulla hyvin lähelle eheyttämisen ydinperusteita. Hänen mukaansa tiukkaa rajantekoa tulisikin välttää, ja opetussuunnitelman laatijan tulisi pitää huoli siitä, että kaikki elämänalueet ovat edustettuina opetussuunnitelmassa. Tärkeintä on, että opittavat asiat kytketään yhteen siten, että ne vastaavat eri alueilla esiintyviä kokonaisuuksia. Hänen mukaansa oppiainejakoinen opetus palvelee jopa huonommin yhteiskunnan etuja, jos se tuottaa aloitteettomia ja oppiaineisiin lokeroituneita työntekijöitä. (Takala 1968, ) [Kommentti: nykyisin korostetaan vastoin aikaisempaa, että elinkeinoelämän tarve on enemmänkin yhteistyökykyisistä ja tasapainoisista työntekijöistä kuin jonkin aineiden täydellisiä osaajia ilman sosiaalisia taitoja (av).] Oppiainejakoista opetusta onkin syytetty ulkoluvun ja mekaanisen oppimisen korostamisesta. Eheyttävän opetuksen nähdään myös ottavan paremmin huomioon oppilaiden mielenkiinnon kohteet sekä aiemmat kokemukset, tiedot ja taidot. Oppiainejakoisessa opetuksessa jää kriitikkojen mukaan myös liian vähäiselle huomiolle arkielämään kuuluvat ja tieteidenväliset kysymykset. Lisäksi toistuvan siirtymisen aiheesta toiseen nähdään vaikeuttavan oppimista. (Atjonen & Uusikylä 2000, 82.) On kuitenkin huomattava, että eheytetyssä opetuksessa piilee osittain samat vaarat kuin oppiainejakoisessakin opetuksessa. Esimerkiksi aihekokonaisuudet voivat muodostaa huonosti suunniteltuina sekalaisen kokoelman mielenkiintoisia aiheita, jotka eivät kuitenkaan kata kaikkia opetukselle asetettuja tavoitteita ja sisältöjä. Jos oppimistehtävät muodostuvat toisistaan irrallisista aihepiireistä, voidaan kysyä onko opetuksen lokerointi korvattu toisella lokeroinnilla. (Atjonen & Uusikylä 2000, 82.) Eheyttävää opetusta voidaankin joskus syyttää siitä, että pintapuolisten kattootsikko -ideoiden mukaan aikaansaadut kokonaisuudet jäävät toisistaan irrallisiksi. Lisäksi kriitikkojen mukaan tällaiset pintapuoliset kokonaisuudet voivat sisältää jopa asia- tai tulkintavirheitä. (Atjonen 1992, 46.) Eheyttävää opetusta mietittäessä nousee esiin kysymys siitä, mikä on kokonaisuus. Eheyttämiseen kriittisesti suhtautuvien mielestä kokonaisuuksien määrittäminen on äärimmäisen vaikeaa. Atjonen (1992, 45) muistuttaakin, että kokonaisuuksia ei ole mahdollista muodostaa mistä tahansa osista. Eri tiedonaloja leikkaavia kokonaisuuksia on olemassa, mutta niiden valinta ja toisiinsa suhteuttaminen on tarkoin harkittava. Lisäksi on hyvä huomata aikuisen ja lapsen käsite- ja kokemushorisonttien ero: aikuisen omien tietorakenteiden pohjalta muodostama kokonaisuus voi oppilaan silmissä 10

11 näyttää irrallisten tiedonsirujen jonolta, koska hänellä ei välttämättä ole riittäviä tiedollisia ja taidollisia kiinnityspintoja kyseiselle asialle. (Atjonen 1992, ) Eräs luokanopettajien eheyttämisintoa lannistava näkemys on, että eheyttäminen on työlästä. Teemojen ja erilaisten aihekokonaisuuksien toteutuksen suunnittelu vie runsaasti aikaa ja saattaa vaatia opettajien keskinäisen yhteistyön lisäämistä. Eheyttämiseen soveltuvasta oppimateriaalista voi myös olla pulaa, mikä lisää opettajan työtä. Toisaalta vasta-argumenttina voidaan todeta, että omakohtaisen opetussuunnitelman työstäminen voi sitouttaa opettajan uudella tavalla opetussuunnitelman toteuttamiseen. Lisäksi oman opetuksen perinpohjainen ennakkosuunnittelu voi mahdollistaa syventymisen tärkeisiin kysymyksiin. (Atjonen 1992, ) Atjonen (1992, 30) muistuttaa, ettei eheyttämisen etuja ja ongelmia ole helppo objektiivisesti arvioida tai verrata toisiinsa. Hänen mielestään kummankin näkemyksen toimivuuden todisteluissa on syytä olla varovainen siksi, ettei eheyttämisestä pyrittäisi liian innokkaasti luomaan uutta ismiä. Hänen mukaansa tällainen äärestä laitaan kulkeminen ei ole koulun kehittämisen kannalta hyödyllistä. (Atjonen 1992, 30.) Lisäksi voidaan korostaa, että eheyttämistä ja ainejakoisuutta ei tule nähdä opetussuunnitelmallisina vaihtoehtoina tai vastakohtina, vaan toisiaan täydentävinä mahdollisuuksina (Atjonen 1002, 83) (alleviivaus av). 3. Evankelis-luterilainen uskonnonopetus Peruskoulun uudistuksen yhteydestä 1970-luvulta lähtien uskonnonopetuksen painopiste on muuttunut, eikä opetuksen tavoitteena enää pidetä oppilaiden kasvattamista henkilökohtaiseen uskoon, vaan opetuksella pyritään edistämään oppilaiden yleistä uskonnollista [ tai: uskonnollisen kulttuurin monipuolista ymmärtämistä (av)], eettistä ja sosiaalista kehitystä. Uskonnon opettaminen nähdään edelleen yhteiskunnan tehtävänä, mutta sillä on erilaiset tehtävät ja tavoitteet kuin kirkon antamalla kasvatuksella. (Kallioniemi 2005, 17.) Vaikka uskonnonopetuksen luonteesta, asemasta ja tehtävästä keskusteltiin laajasti jälleen luvun alussa uuden uskonnonvapauslain valmistelun yhteydessä, 1920-luvulla tehtyihin juridisiin uskonnonopetusta koskeviin päätöksiin tehtiin lopulta melko vähän muutoksia. Tunnustuksellisen uskonnonopetuksen käsitteestä luovuttiin ja se korvattiin käsitteellä oppilaan oman uskonnon opetus. Tunnustuksellisuus koettiin käsitteenä ongelmalliseksi ja epäselväksi, ja siitä syntyi ristiriitaisia tulkintoja. Monet luokanopettajat kokivat epävarmuutta tunnustuksellisen opetuksen toteuttamisessa ja pohtivat oman maailmankuvansa soveltuvuutta suhteessa tunnustukselliseen 11

12 uskonnonopetukseen. Tunnustuksellinen uskonnonopetus ei ollut nimestään huolimatta enää vuosikymmeniin tarkoittanut uskonnollisen yhdyskunnan opinkäsityksiin perustuvaa opetusta, vaan esimerkiksi opetussuunnitelmissa uskonnonopetuksen tehtäväksi kuvattiin tiedon ja kokemusten tarjoaminen sekä uskonnon yhteiskunnallisen ja kulttuurisen merkityksen ymmärtämisen opettaminen. (Kallioniemi 2005, ) Tällä hetkellä opetusta ohjaavissa Perusopetuksen perusteissa (OPS-perusteissa) (2004, 204) evankelis-luterilaisen uskonnonopetuksen yleisiä tavoitteita kuvattaessa lähtökohtana pidetäänkin oppilaan tutustuttamista monipuolisesti uskonnolliseen kulttuuriin. Oppilasta tulisi ohjata ymmärtämään uskonnon merkitystä hänelle itselleen sekä näkemään uskontojen vaikutuksia yhteiskunnassa ja kulttuurissa. Opetuksen tavoitteena on laaja-alainen uskonnollinen ja katsomuksellinen yleissivistys. (OPS-perusteet 2004, 204.) Evankelis-luterilaisen uskonnon ydintehtävänä vuosiluokilla 1 5 on tarjota aineksia oppilaan maailmankatsomuksen rakentumiseksi. Opetuksessa oppilaat pääsevät tutustumaan ympäröivään uskonnolliseen maailmaan ja perehtymään Raamattuun. Lisäksi opetuksen tavoitteena on rohkaista oppilaita eettiseen arviointiin ja vastuullisuuteen. Keskeisiä opetuksen sisältöjä vuosiluokilla 1 5 ovat luottamus ja turvallisuus, jolloin olennaista on opetus Jumalasta Isänä ja Luojana sekä Herran siunauksen ja Jeesuksen opetusten oppiminen. Opetuksen tulisi painottaa myös elämän arvokkuutta ja ainutlaatuisuutta. Tämän sisällön puitteissa tutustutaan omiin juuriin, joihin katsotaan sisältyvän muun muassa oman perheen ja suvun arvot sekä perinteet. (OPS-perusteet 2004, ) Kallioniemi (2005, 16) pitää tärkeänä tätä uskonnonopetuksen tehtävää kulttuurisen ja kollektiivisen tietoisuuden kehittäjänä. Luokilla 1 5 evankelisluterilaisen uskonnonopetuksen sisältöihin kuuluu myös Raamatun kertomuksiin sekä opetuksiin tutustuminen. Opetuksen tavoitteena on myös oppia luterilaisen kirkon toimintatapoja, joihin kuuluu muun muassa kirkko- ja kalenterivuoden juhlia ja niihin liittyviä kristillisiä sisältöjä ja tapoja. Viiden ensimmäisen opetusvuoden aikana luterilaisen kirkon käsitykset Jumalasta, armosta, pelastuksesta ja Raamatusta tulisivat tulla tutuiksi oppilaille. Opetuksessa tutustutaan myös seurakunnan keskeisiin toimintoihin, kuten jumalanpalvelukseen, kirkollisiin toimituksiin, diakoniaan, toimintaan seurakunnan jäsenenä sekä kristillisiin symboleihin kirkossa ja muualla oppilaan elinympäristössä. (OPS-perusteet 2004, 205.) Kirkollisiin toimituksiin keskityttäessä oppilas voi hahmottaa omaa elämänkaartaan horisontaalisesti sekä tutustua ihmisen elämän keskeisiin kehitystehtäviin (Kallioniemin 2005, ). Lisäksi oppilaita tulisi tutustuttaa kirkkotaiteeseen, joukkoon tutuimpia virsiä sekä muihin hengellisiin lauluihin. Oppilaan tulisi tutustua myös häntä ympäröivään uskonnolliseen maailmaan, jolloin opetuksessa keskitytään oppilaiden kohtaamien uskontojen tarkasteluun sekä juutalaisuuden, 12

13 kristinuskon ja islamin yhteisten piirteiden havainnollistamiseen. (OPS-perusteet 2004, ) Yksi evankelis-luterilaisen uskonnonopetuksen laaja sisältöalue on eettisyyteen kasvaminen, jolloin ihmisen arvoa tarkastellaan erityisesti luomisen näkökulmasta. Lisäksi eettiseen kasvatukseen kuuluu kultaisen säännön, rakkauden kaksoiskäskyn sekä kymmenen käskyn opettaminen. (OPSperusteet 2004, ) Uskonnonopetuksen tehtävänä on Niemen (1991, 16) mukaan auttaa oppilaita ymmärtämään, mikä merkitys uskonnoilla ja elämänkatsomuksilla on ihmisen historiassa ja nykypäivänä. Tiedollisen aspektin ohella uskonnonopetuksessa on Niemen (1991, 16) mielestä tärkeää siirtyminen myös omakohtaiselle tasolle, jolloin oppilaalle tulee tarjota mahdollisuus omien näkökantojen etsimiseen. Näin voidaan Niemen mukaan välttyä tilanteelta, jossa ihmisellä on tietoa, mutta sitä ei osata tai haluta yhdistää arvoihin ja omaan käyttäytymiseen. (1991, ) Niemen ajatuksille yhtäläisesti uskonnon käsitteitä ja käsityksiä opetettaessa olisi myös Holmin (2004, 26) mukaan huomattava, että ne eivät perustu pelkästään älyllisiin ja kognitiivisiin prosesseihin, vaan myös emotionaalisilla tekijöillä on merkittävä rooli. Jokainen uskonnon oppimistilanne on monitasoinen prosessi, johon vaikuttavat muun muassa ympäristötekijät ja välittäjän roolissa oleva henkilö. (Holm 2004, 26; 30.) Myös Kallioniemi (2005, 43) pitää uskonnonopetuksen päämääränä uskonnollisen kompetenssin rakentumista. Uskonnollisen kompetenssin käsite perustuu ajatukseen, jonka mukaan uskontoon liittyvä opetus on osa ihmisen kasvua ja kehittymistä. Uskonnollinen kompetenssi on kykyä käsitellä omaa uskonnollisuutta ja liittää tämä tarkastelu osaksi oman elämänpolitiikan muodostumista. Lisäksi se on kykyä arvostaa erilaisia uskonnollisia näkemyksiä ja valmiutta dialogiin uskonnollisissa kysymyksissä. Kallioniemi pitää uskonnonopetusta yhteiskunnallisesti merkittävänä, koska se antaa valmiuksia oman identiteetin kehittymiseen ja auttaa voimistamaan toisen ihmisen asemaan asettumisen kykyä, jota voidaan pitää ensiarvoisen tärkeänä varsinkin monikulttuurisessa yhteiskunnassa. (Kallioniemi 2005, ) Uskonnon opettamista koulussa voidaan joidenkin mielestä pitää indoktrinoivana käytänteenä, jolloin se nähdään manipulaation välineenä ja sen perustelemista järkisyillä ei pidetä mahdollisena. Uskonnonopetusta voidaan arvostella Scheinin (2001, 515) tavoin myös siksi, että lapsella ei ole itsemääräämisoikeutta oman opetuksen suhteen vanhempien päättäessä lapsensa uskonnonopetuksen luonteen. Tällainen kritiikki on Sepon (2001, 518) mukaan uusliberalistisen hengen mukaista ja se kuvastaa nykyistä tilannetta, jolloin oppilaalla pitäisi olla lähes rajaton oikeus valita opetusaineksensa. Puolimatka (1997, ) kuitenkin tyrmää syytteet, joiden mukaan 13

Kaikki uskontosidonnaiset ryhmät. Evankelisluterilainen uskonto 7.11 USKONTO

Kaikki uskontosidonnaiset ryhmät. Evankelisluterilainen uskonto 7.11 USKONTO 7.11 USKONTO Kaikki uskontosidonnaiset ryhmät Uskonnon opetuksessa tarkastellaan elämän uskonnollista ja eettistä ulottuvuutta oppilaan oman kasvun näkökulmasta sekä laajempana yhteiskunnallisena ilmiönä.

Lisätiedot

TERVEISET OPETUSHALLITUKSESTA

TERVEISET OPETUSHALLITUKSESTA TERVEISET OPETUSHALLITUKSESTA Oppimisen ja osaamisen iloa Uudet opetussuunnitelmalinjaukset todeksi Irmeli Halinen Opetusneuvos Opetussuunnitelmatyön päällikkö OPPIMINEN OPETUS JA OPISKELU PAIKALLISET

Lisätiedot

Oulu Irmeli Halinen ja Eija Kauppinen OPETUSHALLITUS

Oulu Irmeli Halinen ja Eija Kauppinen OPETUSHALLITUS OPS2016 Laaja-alainen osaaminen, monialaiset oppimiskokonaisuudet, uudistuvat oppiaineet sekä vuosiluokkakohtaisten osuuksien valmistelu paikallisessa opetussuunnitelmassa Oulu 26.2.2015 Irmeli Halinen

Lisätiedot

USKONTO EVANKELISLUTERILAINEN USKONTO

USKONTO EVANKELISLUTERILAINEN USKONTO USKONTO Uskonnon opetuksen tehtävänä on tarjota oppilaille tietoja, taitoja ja kokemuksia, joista hän saa aineksia identiteetin ja maailmankatsomuksen rakentamiseen. Uskontoa käsitellään yhtenä inhimillisen

Lisätiedot

Ruokarukous Uskonnonharjoitusta vai uskonnonopetusta? Pekka Iivonen

Ruokarukous Uskonnonharjoitusta vai uskonnonopetusta? Pekka Iivonen Ruokarukous Uskonnonharjoitusta vai uskonnonopetusta? Pekka Iivonen Uskonnon opetus kouluissa Uskontokasvatus kouluissa Uskonnon harjoittaminen kouluissa Uskonnon opetusjärjestelyiden ja koulun muun toiminnan

Lisätiedot

USKONTO. Oppiaineen tehtävä

USKONTO. Oppiaineen tehtävä 1 USKONTO Oppiaineen tehtävä Uskonnon opetuksen tehtävänä on antaa oppilaalle laaja uskonnollinen ja katsomuksellinen yleissivistys. Opetus perehdyttää oppilasta opiskeltavaan uskontoon ja sen monimuotoisuuteen,

Lisätiedot

MONIALAISET OPPIMISKOKONAISUUDET JA EHEYTTÄMINEN. Paula Äimälä Rauman normaalikoulu

MONIALAISET OPPIMISKOKONAISUUDET JA EHEYTTÄMINEN. Paula Äimälä Rauman normaalikoulu MONIALAISET OPPIMISKOKONAISUUDET JA EHEYTTÄMINEN Paula Äimälä Rauman normaalikoulu OPETUKSEN EHEYTTÄMINEN edellyttää pedagogista lähestymistapaa, jossa kunkin oppiaineen opetuksessa ja erityisesti oppiainerajat

Lisätiedot

YMPÄRISTÖOPPI. Marita Kontoniemi Jyväskylän normaalikoulu marita.kontoniemi@norssi.jyu.fi

YMPÄRISTÖOPPI. Marita Kontoniemi Jyväskylän normaalikoulu marita.kontoniemi@norssi.jyu.fi YMPÄRISTÖOPPI Marita Kontoniemi Jyväskylän normaalikoulu marita.kontoniemi@norssi.jyu.fi OPPIAINEEN TEHTÄVÄ Rakentaa perusta ympäristö- ja luonnontietoaineiden eri tiedonalojen osaamiselle Tukea oppilaan

Lisätiedot

Aikuisten perusopetus

Aikuisten perusopetus Aikuisten perusopetus Laaja-alainen osaaminen ja sen integrointi oppiaineiden opetukseen ja koulun muuhun toimintaan 23.1.2015 Irmeli Halinen Opetussuunnitelmatyön päällikkö OPETUSHALLITUS Uudet opetussuunnitelman

Lisätiedot

Uudistustyön suunta IRMELI HALINEN

Uudistustyön suunta IRMELI HALINEN Uudistustyön suunta Missä perusteiden linjauksissa muutos ilmenee? (1) Koulun ja opetuksen suhde muuttuvaan yhteiskuntaan Arvoperusta, tehtävä ja velvoitteet Toimintakulttuuri ja koulutyön järjestäminen

Lisätiedot

Matematiikan ja luonnontieteiden uudet opetussuunnitelmat tarkastelussa Tiina Tähkä, Opetushallitus

Matematiikan ja luonnontieteiden uudet opetussuunnitelmat tarkastelussa Tiina Tähkä, Opetushallitus Matematiikan ja luonnontieteiden uudet opetussuunnitelmat tarkastelussa 2.6.2015 Tiina Tähkä, Opetushallitus MAHDOLLINEN KOULUKOHTAINEN OPS ja sen varaan rakentuva vuosisuunnitelma PAIKALLINEN OPETUSSUUNNITELMA

Lisätiedot

MIKÄ USKONNONOPETUKSESSA

MIKÄ USKONNONOPETUKSESSA MIKÄ USKONNONOPETUKSESSA MUUTTUU UUDEN OPETUSSUUNNITELMAN MYÖTÄ? Seminaari perusopetuksen opetussuunnitelman perusteista Opetushallitus 13.3.2015 FT tutkija Kati Mikkola, (HY, SKS) kati.m.mikkola@helsinki.fi

Lisätiedot

PERUSOPETUKSEN AIHEKOKONAISUUDET

PERUSOPETUKSEN AIHEKOKONAISUUDET PERUSOPETUKSEN AIHEKOKONAISUUDET Perusopetuksen yleisten tavoitteiden ja tuntijaon uudistustyöryhmän kokous 27.1.2010 Opetusneuvos Aihekokonaisuuksien määrittely vuoden 2004 perusopetuksen opetussuunnitelman

Lisätiedot

Kuvataide. Vuosiluokat 7-9

Kuvataide. Vuosiluokat 7-9 Kuvataide Vuosiluokat 7-9 Kuvataiteen tehtävänä on kulttuurisesti moniaistisen todellisuuden tutkiminen ja tulkitseminen. Kuvataide tukee eri oppiaineiden tiedon kehittymistä eheäksi käsitykseksi maailmasta.

Lisätiedot

Koulujen ja päiväkotien uskonnon opetus, perinteiset juhlat ja uskonnon harjoittaminen

Koulujen ja päiväkotien uskonnon opetus, perinteiset juhlat ja uskonnon harjoittaminen Koulujen ja päiväkotien uskonnon opetus, perinteiset juhlat ja uskonnon harjoittaminen 23.2.2015 Tilaisuuden tavoite Uskonnon opetuksen, perinteisten juhlien ja uskonnon harjoittamisen erojen ymmärtäminen

Lisätiedot

Arkistot ja kouluopetus

Arkistot ja kouluopetus Arkistot ja kouluopetus Arkistopedagoginen seminaari 4.5.2015 Heljä Järnefelt Erityisasiantuntija Opetushallitus Koulun toimintakulttuuri on kokonaisuus, jonka osia ovat Lait, asetukset, opetussuunnitelman

Lisätiedot

Fysiikan ja kemian opetussuunnitelmat uudistuvat. 3.10.2015 Tiina Tähkä, Opetushallitus

Fysiikan ja kemian opetussuunnitelmat uudistuvat. 3.10.2015 Tiina Tähkä, Opetushallitus Fysiikan ja kemian opetussuunnitelmat uudistuvat 3.10.2015 Tiina Tähkä, Opetushallitus MAHDOLLINEN KOULUKOHTAINEN OPS ja sen varaan rakentuva vuosisuunnitelma PAIKALLINEN OPETUSSUUNNITELMA Paikalliset

Lisätiedot

Ainejakoisuus ja 1 monialainen eheyttäminen opetuksessa

Ainejakoisuus ja 1 monialainen eheyttäminen opetuksessa Ainejakoisuus ja 1 monialainen eheyttäminen opetuksessa Hannele Cantell Niin Suomessa kuin ulkomaillakin on viime vuosina tullut käyttöön paljon sanoja, jotka kertovat maailman monimutkaisuudesta ja asioiden

Lisätiedot

EVANKELIS-LUTERILAINEN USKONTO VUOSILUOKAT 1-2

EVANKELIS-LUTERILAINEN USKONTO VUOSILUOKAT 1-2 EVANKELIS-LUTERILAINEN USKONTO VUOSILUOKAT 1-2 Oppiaineen tehtävä vuosiluokilla 1-2 Uskonnon opetuksen tehtävänä on antaa oppilaille laaja uskonnollinen ja katsomuksellinen yleissivistys. Opetus perehdyttää

Lisätiedot

9.2.9. Uskonto. Vuosiluokkien 1 2 yhteiset tavoitteet

9.2.9. Uskonto. Vuosiluokkien 1 2 yhteiset tavoitteet 9.2.9. Uskonto Uskonnon opetuksen tavoitteena on tarjota oppilaalle tietoja ja taitoja, joiden avulla hän rakentaa kulttuuri identiteettiään ja ymmärtää ja hyväksyy erilaisuutta. Oppilaat perehtyvät suomalaiseen

Lisätiedot

Pakollisista kursseista UE3:a ei suositella tentittäväksi. Syventävät kurssit voi tenttiä, mutta soveltavia ei.

Pakollisista kursseista UE3:a ei suositella tentittäväksi. Syventävät kurssit voi tenttiä, mutta soveltavia ei. Uskonto (UE) Uskonnon opetukseen kaikille yhteiset aihekokonaisuudet sisältyvät seuraavasti. Opetuksessa annetaan valmiuksia osallistua seurakuntien ja muiden uskonnollisten yhteisöjen toimintaan. Opetuksessa

Lisätiedot

Vanhan kertausta?(oklp410): Shulmanin(esim. 1987) mukaan opettajan opetuksessaan tarvitsema tieto jakaantuu seitsemään kategoriaan:

Vanhan kertausta?(oklp410): Shulmanin(esim. 1987) mukaan opettajan opetuksessaan tarvitsema tieto jakaantuu seitsemään kategoriaan: Vanhan kertausta?(oklp410): Shulmanin(esim. 1987) mukaan opettajan opetuksessaan tarvitsema tieto jakaantuu seitsemään kategoriaan: 1. sisältötietoon 2. yleiseen pedagogiseen tietoon 3. opetussuunnitelmalliseen

Lisätiedot

Munkkiniemen ala-aste

Munkkiniemen ala-aste Munkkiniemen ala-aste Mikä on ops? Opetuksen järjestämistä ohjaava suunnitelma Määrittelee: Mitä opiskellaan Miten paljon oppitunteja käytetään Miten opiskellaan Miten arvioidaan Uusitaan n. 10v. välein

Lisätiedot

Fysiikan ja kemian opetussuunnitelmat uudistuvat Tiina Tähkä, Opetushallitus

Fysiikan ja kemian opetussuunnitelmat uudistuvat Tiina Tähkä, Opetushallitus Fysiikan ja kemian opetussuunnitelmat uudistuvat 18.4.2015 Tiina Tähkä, Opetushallitus MAHDOLLINEN KOULUKOHTAINEN OPS ja sen varaan rakentuva vuosisuunnitelma PAIKALLINEN OPETUSSUUNNITELMA Paikalliset

Lisätiedot

Opetussuunnitelma ja yhdysluokkaopetuksen mahdollisuudet. Arja-Sisko Holappa Opetusneuvos Opetushallitus

Opetussuunnitelma ja yhdysluokkaopetuksen mahdollisuudet. Arja-Sisko Holappa Opetusneuvos Opetushallitus Opetussuunnitelma ja yhdysluokkaopetuksen mahdollisuudet Arja-Sisko Holappa Opetusneuvos Opetushallitus Alanteen koulu, Suomussalmi Peruskoulujen määrä vähenee edelleen Muutokset peruskoulujen lukumäärässä

Lisätiedot

Toiminnallinen oppiminen -Sari Koskenkari

Toiminnallinen oppiminen -Sari Koskenkari Toiminnallinen oppiminen -Sari Koskenkari Toiminnallinen oppiminen Perusopetuksen opetussuunnitelmassa painotetaan työtapojen toiminnallisuutta. Toiminnallisuudella tarkoitetaan oppilaan toiminnan ja ajatuksen

Lisätiedot

PERUSOPETUKSEN OPETUSSUUNNITELMAN PERUSTEIDEN MUUTOS Oppivelvollisille tarkoitetun perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2004

PERUSOPETUKSEN OPETUSSUUNNITELMAN PERUSTEIDEN MUUTOS Oppivelvollisille tarkoitetun perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2004 DNO 4/011/2009 MÄÄRÄYS Velvoittavana noudatettava Perusopetuksen järjestäjille PÄIVÄMÄÄRÄ 16.3.2009 Voimassaoloaika 16.3.2009 alkaen toistaiseksi Säännökset joihin toimivalta määräyksen Perusopetuslaki

Lisätiedot

Kasvatus- ja opetuslautakunta Liite 1 13

Kasvatus- ja opetuslautakunta Liite 1 13 Kasvatus- ja opetuslautakunta 20.6.2017 Liite 1 13 Mikkelin kaupungissa 7-9 luokkien islamin uskonnon opetus järjestetään 7-9-luokkien yhdysryhmissä. Opiskelu tapahtuu vuorokurssiperiaatteella siten, että

Lisätiedot

Tulevaisuuden koulun linjauksia etsimässä

Tulevaisuuden koulun linjauksia etsimässä Ops-prosessi pedagogisen ja strategisen kehittämisen näkökulmasta Opetusneuvos Irmeli Halinen Opetussuunnitelmatyön päällikkö OPETUSHALLITUS 1 Tulevaisuuden koulun linjauksia etsimässä 2 1 Yleissivistävän

Lisätiedot

Opetussuunnitelman perusteiden yleinen osa. MAOL OPS-koulutus Naantali Jukka Hatakka

Opetussuunnitelman perusteiden yleinen osa. MAOL OPS-koulutus Naantali Jukka Hatakka Opetussuunnitelman perusteiden yleinen osa MAOL OPS-koulutus Naantali 21.11.2015 Jukka Hatakka Opetussuunnitelman laatiminen Kaikki nuorten lukiokoulutuksen järjestäjät laativat lukion opetussuunnitelman

Lisätiedot

Näkökulmia tietoyhteiskuntavalmiuksiin

Näkökulmia tietoyhteiskuntavalmiuksiin Näkökulmia tietoyhteiskuntavalmiuksiin Tietotekniikka oppiaineeksi peruskouluun Ralph-Johan Back Imped Åbo Akademi & Turun yliopisto 18. maaliskuuta 2010 Taustaa Tietojenkäsittelytieteen professori, Åbo

Lisätiedot

KÄSITYÖN TAITEEN PERUSOPETUKSEN YLEISEN OPPIMÄÄRÄN OPETUSSUUNNITELMA LAPSILLE JA NUORILLE

KÄSITYÖN TAITEEN PERUSOPETUKSEN YLEISEN OPPIMÄÄRÄN OPETUSSUUNNITELMA LAPSILLE JA NUORILLE KÄSITYÖN TAITEEN PERUSOPETUKSEN YLEISEN OPPIMÄÄRÄN OPETUSSUUNNITELMA LAPSILLE JA NUORILLE Hiiden Opisto 2006 Perustuu lakiin taiteen perusopetuksesta 633/1998, 5 sekä sitä täydentävään asetukseen 813/1998,

Lisätiedot

ELÄMÄNKATSOMUSTIETO. Tavoitteen numero. Laaja-alainen osaaminen, johon tavoite liittyy 1. liittyvät sisältöalueet

ELÄMÄNKATSOMUSTIETO. Tavoitteen numero. Laaja-alainen osaaminen, johon tavoite liittyy 1. liittyvät sisältöalueet ELÄMÄNKATSOMUSTIETO Oppiaineen tehtävä Elämänkatsomustiedon opetuksen ydintehtävänä on edistää oppilaiden kykyä etsiä hyvää elämää. Elämänkatsomustiedossa ihmiset ymmärretään kulttuuriaan uusintavina ja

Lisätiedot

Terveisiä ops-työhön. Heljä Järnefelt 18.4.2015

Terveisiä ops-työhön. Heljä Järnefelt 18.4.2015 Terveisiä ops-työhön Heljä Järnefelt 18.4.2015 Irmeli Halinen, Opetushallitus Opetussuunnitelman perusteet uusittu Miksi? Mitä? Miten? Koulua ympäröivä maailma muuttuu, muutoksia lainsäädännössä ja koulutuksen

Lisätiedot

TUKIMATERIAALI: Arvosanan kahdeksan alle jäävä osaaminen

TUKIMATERIAALI: Arvosanan kahdeksan alle jäävä osaaminen 1 FYSIIKKA Fysiikan päättöarvioinnin kriteerit arvosanalle 8 ja niitä täydentävä tukimateriaali Opetuksen tavoite Merkitys, arvot ja asenteet T1 kannustaa ja innostaa oppilasta fysiikan opiskeluun T2 ohjata

Lisätiedot

Vuosiluokkiin sitomaton opetus 0-2 luokilla - ops näkökulmia. Arja-Sisko Holappa Opetushallitus

Vuosiluokkiin sitomaton opetus 0-2 luokilla - ops näkökulmia. Arja-Sisko Holappa Opetushallitus Vuosiluokkiin sitomaton opetus 0-2 luokilla - ops näkökulmia Arja-Sisko Holappa Opetushallitus Opetuksen järjestämisen mahdollisuudet opetussuunnitelman perusteiden mukaan Vuosiluokkaopetus Osittainen

Lisätiedot

TUKIMATERIAALI: Arvosanan kahdeksan alle jäävä osaaminen

TUKIMATERIAALI: Arvosanan kahdeksan alle jäävä osaaminen KEMIA Kemian päättöarvioinnin kriteerit arvosanalle 8 ja niitä täydentävä tukimateriaali Opetuksen tavoite Merkitys, arvot ja asenteet T1 kannustaa ja innostaa oppilasta kemian opiskeluun T2 ohjata ja

Lisätiedot

Horisontti

Horisontti Horisontti 19.11.2015 Vuosiluokkaistaminen. Mitä tehdään ennen sitä? Oppimiskäsitys Eriyttäminen ja oppimisen tuki Oppiaine Laaja-alainen osaaminen Oppimisen arvioinnin periaatteet Oppimisympäristöt Tärkeää

Lisätiedot

KEMIA 7.LUOKKA. Laajaalainen. liittyvät sisältöalueet. osaaminen. Merkitys, arvot ja asenteet

KEMIA 7.LUOKKA. Laajaalainen. liittyvät sisältöalueet. osaaminen. Merkitys, arvot ja asenteet KEMIA 7.LUOKKA Opetuksen tavoitteet Merkitys, arvot ja asenteet Tavoitteisiin liittyvät sisältöalueet T1 kannustaa ja innostaa oppilasta kemian opiskeluun T2 ohjata ja kannustaa oppilasta tunnistamaan

Lisätiedot

7.11 USKONTO KAIKKI USKONTOSIDONNAISET RYHMÄT

7.11 USKONTO KAIKKI USKONTOSIDONNAISET RYHMÄT 7.11 USKONTO KAIKKI USKONTOSIDONNAISET RYHMÄT Uskonnon opetuksessa tarkastellaan elämän uskonnollista ja eettistä ulottuvuutta oppilaan oman kasvun näkökulmasta sekä laajempana yhteiskunnallisena ilmiönä.

Lisätiedot

USKONTO Opetuksen tavoitteet Aihekokonaisuudet Arviointi

USKONTO Opetuksen tavoitteet Aihekokonaisuudet Arviointi USKONTO Uskonnonopetuksen keskeinen tehtävä on perehdyttää opiskelija omaan uskontoonsa, sen kulttuuriperintöön sekä uskonnosta nousevaan elämänkatsomukselliseen ja eettiseen ajatteluun. Muihin uskontoihin

Lisätiedot

ASIAKIRJAT, JOIHIN YHTENÄISEN PERUSOPETUKSEN KEHITTÄMINEN PERUSTUU

ASIAKIRJAT, JOIHIN YHTENÄISEN PERUSOPETUKSEN KEHITTÄMINEN PERUSTUU ASIAKIRJAT, JOIHIN YHTENÄISEN PERUSOPETUKSEN KEHITTÄMINEN PERUSTUU Perusopetuslaki 628/1998 Perusopetusasetus 852/1998 Valtioneuvoston asetus perusopetuksen yleisistä valtakunnallisista tavoitteista ja

Lisätiedot

Opetussuunnitelmauudistus Suomessa Tiina Tähkä, Opetushallitus

Opetussuunnitelmauudistus Suomessa Tiina Tähkä, Opetushallitus Opetussuunnitelmauudistus Suomessa 2.6.2015 Tiina Tähkä, Opetushallitus MAHDOLLINEN KOULUKOHTAINEN OPS ja sen varaan rakentuva vuosisuunnitelma PAIKALLINEN OPETUSSUUNNITELMA Paikalliset tarpeet ja linjaukset

Lisätiedot

Erityistä tukea saavan oppilaan arvioinnin periaatteet määritellään henkilökohtaisessa opetuksen järjestämistä koskevassa suunnitelmassa (HOJKS).

Erityistä tukea saavan oppilaan arvioinnin periaatteet määritellään henkilökohtaisessa opetuksen järjestämistä koskevassa suunnitelmassa (HOJKS). 8. OPPILAAN ARVIOINTI 8.1. Arviointi opintojen aikana 8.1.1. Tukea tarvitsevan oppilaan arviointi Oppimisvaikeudet tulee ottaa huomioon oppilaan arvioinnissa. Tämä koskee myös oppilaita, joiden vaikeudet

Lisätiedot

ORTODOKSIUSKONTO VUOSILUOKAT 1-2

ORTODOKSIUSKONTO VUOSILUOKAT 1-2 ORTODOKSIUSKONTO VUOSILUOKAT 1-2 Oppiaineen tehtävä vuosiluokilla 1-2 Vuosiluokilla 1-2 uskonnon opetuksen tehtävänä on ohjata oppilaita tuntemaan ja arvostamaan omaa uskonnollista ja katsomuksellista

Lisätiedot

arvioinnin kohde

arvioinnin kohde KEMIA 8-lk Merkitys, arvot ja asenteet T2 Oppilas asettaa itselleen tavoitteita sekä työskentelee pitkäjänteisesti. Oppilas kuvaamaan omaa osaamistaan. T3 Oppilas ymmärtää alkuaineiden ja niistä muodostuvien

Lisätiedot

Punaisella merkityt kohdat ovat koulutyöskentelyn kysymyksiä, joihin toivomme teidän ottavan kantaa.

Punaisella merkityt kohdat ovat koulutyöskentelyn kysymyksiä, joihin toivomme teidän ottavan kantaa. Punaisella merkityt kohdat ovat koulutyöskentelyn kysymyksiä, joihin toivomme teidän ottavan kantaa. LUKU 4 YHTENÄISEN PERUSOPETUKSEN TOIMINTAKULTTUURI 4.5 Paikallisesti päätettävät asiat Toimintakulttuuri

Lisätiedot

Tervetuloa Halkokarin koulun vanhempainiltaan

Tervetuloa Halkokarin koulun vanhempainiltaan Tervetuloa Halkokarin koulun vanhempainiltaan 5.9.2016 Opetussuunnitelma = OPS Opetussuunnitelma on suunnitelma siitä, miten opetus järjestetään. Se on kaiken koulun opetuksen ja toiminnan perusta. Opetussuunnitelmassa

Lisätiedot

Mikkelissä islamin opetus järjestetään keskitetysti ja yhdysluokkaopetuksena.

Mikkelissä islamin opetus järjestetään keskitetysti ja yhdysluokkaopetuksena. 13.4.6 Uskonto Islam Tässä oppimääräkuvauksessa tarkennetaan kaikille yhteisiä uskonnon sisältöjä. Paikalliset opetussuunnitelmat laaditaan uskonnon yhteisten tavoitteiden ja sisältökuvausten sekä eri

Lisätiedot

Ilmiökeskeinen pedagogiikka. Hannele Cantell Dosentti Aineenopettajan koulutuksen johtaja OKL, Helsingin yliopisto

Ilmiökeskeinen pedagogiikka. Hannele Cantell Dosentti Aineenopettajan koulutuksen johtaja OKL, Helsingin yliopisto Ilmiökeskeinen pedagogiikka Hannele Cantell Dosentti Aineenopettajan koulutuksen johtaja OKL, Helsingin yliopisto Ilmiöperustaisuus oppiaineperustaisuus, esimerkkinä globalisaatio Oppiaineittainen oppiminen

Lisätiedot

Joensuun seudun opetussuunnitelma. Keskeiset uudistukset

Joensuun seudun opetussuunnitelma. Keskeiset uudistukset Joensuun seudun opetussuunnitelma Keskeiset uudistukset Opetussuunnitelman käyttöönotto Uuden opetussuunnitelman mukainen opetus alkaa kaikissa kouluissa 1.8.2016 Luokissa 1-6 uusi opetussuunnitelma kokonaisuudessaan

Lisätiedot

ARVIOINTIASTEIKOT VUOSILUOKALLE 6. UO

ARVIOINTIASTEIKOT VUOSILUOKALLE 6. UO ARVIOINTIASTEIKOT VUOSILUOKALLE 6. UO TAKSONOMIATAULUKKO 6.lk. UO 6. luokka arvioitavat tavoitteet Etiikka T4, T8, T9, T10, T11 arvosanalle 5 Muistan yksittäisen kristillisen eettisen periaatteen. minulla

Lisätiedot

SISÄLLYSLUETTELO. KASKO, 19.5.2015 17:30, Pöytäkirja. 40 OPETUSSUUNNITELMA 2016 TUNTIJAKO... 1 Pykälän liite: Tuntijakoesitys 2016...

SISÄLLYSLUETTELO. KASKO, 19.5.2015 17:30, Pöytäkirja. 40 OPETUSSUUNNITELMA 2016 TUNTIJAKO... 1 Pykälän liite: Tuntijakoesitys 2016... i SISÄLLYSLUETTELO KASKO, 19.5.2015 17:30, Pöytäkirja 40 OPETUSSUUNNITELMA 2016 TUNTIJAKO... 1 Pykälän liite: Tuntijakoesitys 2016... 4 40, KASKO 19.5.2015 17:30 Sivu 2 OPETUSSUUNNITELMA 2016 TUNTIJAKO

Lisätiedot

Ympäristöoppia opettamaan

Ympäristöoppia opettamaan Ympäristöoppia opettamaan Kalle Juuti Ympäristöoppi palaa vuonna 2016 voimaan tulevan opetussuunnitelman myötä peruskoulun alaluokkien oppiaineeksi. Vuoden 2004 opetussuunnitelmassa biologia ja maantiede

Lisätiedot

ORTODOKSIUSKONTO - VUOSILUOKAT 3-6

ORTODOKSIUSKONTO - VUOSILUOKAT 3-6 ORTODOKSIUSKONTO - VUOSILUOKAT 3-6 Oppiaineen tehtävä vuosiluokilla 3-6 Uskonnon opetuksen tehtävänä on antaa oppilaille laaja uskonnollinen ja katsomuksellinen yleissivistys. Opetus perehdyttää oppilaita

Lisätiedot

A-jakso: viikot B-jakso: viikot 2 7 C-jakso: viikot 8-13 Aloitusluento ABC-jakson harjoittelijoille ti klo

A-jakso: viikot B-jakso: viikot 2 7 C-jakso: viikot 8-13 Aloitusluento ABC-jakson harjoittelijoille ti klo A-jakso: viikot 44 49 B-jakso: viikot 2 7 C-jakso: viikot 8-13 Aloitusluento ABC-jakson harjoittelijoille ti 25.10.2016 klo 12.30-14.00 paikka L302 A-jakson Infotilaisuus 25.10. 2016 klo 14.15 14.35 Normaalikoulun

Lisätiedot

Yleisten osien valmistelu

Yleisten osien valmistelu Taiteen perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet Yleisten osien valmistelu Alustavien luonnosten tarkastelua Taiteen perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden uudistaminen 15.4.2016 Opetushallitus

Lisätiedot

A-jakso: viikot B-jakso: viikot 2 7 C-jakso: viikot 8-13 Aloitusluento ABC-jakson harjoittelijoille ti klo

A-jakso: viikot B-jakso: viikot 2 7 C-jakso: viikot 8-13 Aloitusluento ABC-jakson harjoittelijoille ti klo A-jakso: viikot 44 49 B-jakso: viikot 2 7 C-jakso: viikot 8-13 Aloitusluento ABC-jakson harjoittelijoille ti 25.10.2016 klo 12.30-14.00 paikka L302 1 A-jakson Infotilaisuus 25.10. 2016 klo 14.15 14.35

Lisätiedot

Rauman normaalikoulun opetussuunnitelma 2016 Kemia vuosiluokat 7-9

Rauman normaalikoulun opetussuunnitelma 2016 Kemia vuosiluokat 7-9 2016 Kemia vuosiluokat 7-9 Rauman normaalikoulun opetussuunnitelma Kemia vuosiluokat 7-9 Rauman normaalikoulun kemian opetuksen pohjana ovat perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden kemian opetuksen

Lisätiedot

KESKENERÄINEN YRITYS TEHDÄ ESIMERKKIPOHJA SUUNNITTELULLE

KESKENERÄINEN YRITYS TEHDÄ ESIMERKKIPOHJA SUUNNITTELULLE Monialaisen oppimiskokonaisuuden nimi ja eheyttämisen tapa (OPS:n perusteiden mukaan: OHJE: Tähän voidaan jo merkitä, jos oppilaiden kiinnostuksen kohteet ovat olleet ensisijainen syy oppimiskokonaisuuden

Lisätiedot

Joustavien opetusjärjestelyiden kehittäminen

Joustavien opetusjärjestelyiden kehittäminen Joustavien opetusjärjestelyiden kehittäminen - oppilaslähtöinen näkökulma Helsinki 27.4.2012 Marja Kangasmäki Kolmiportainen tuki Erityinen tuki Tehostettu tuki Yleinen tuki Oppimisen ja koulunkäynnin

Lisätiedot

Annettu Helsingissä 28 päivänä kesäkuuta 2012 Valtioneuvoston asetus perusopetuslaissa tarkoitetun opetuksen valtakunnallisista tavoitteista ja

Annettu Helsingissä 28 päivänä kesäkuuta 2012 Valtioneuvoston asetus perusopetuslaissa tarkoitetun opetuksen valtakunnallisista tavoitteista ja Annettu Helsingissä 28 päivänä kesäkuuta 2012 Valtioneuvoston asetus perusopetuslaissa tarkoitetun opetuksen valtakunnallisista tavoitteista ja perusopetuksen tuntijaosta Valtioneuvoston päätöksen mukaisesti

Lisätiedot

OPS Minna Lintonen OPS

OPS Minna Lintonen OPS 26.4.2016 Uuden opetussuunnitelman on tarkoitus muuttaa koulu vastaamaan muun yhteiskunnan jatkuvasti muuttuviin tarpeisiin. MINNA LINTONEN Oppilaat kasvavat maailmaan, jossa nykyistä suuremmassa määrin

Lisätiedot

LAAJA-ALAINEN OSAAMINEN JA HYVÄ OPETTAMINEN

LAAJA-ALAINEN OSAAMINEN JA HYVÄ OPETTAMINEN LAAJA-ALAINEN OSAAMINEN JA HYVÄ OPETTAMINEN Mitä laaja-alainen osaaminen tarkoittaa? Mitä on hyvä opettaminen? Miten OPS 2016 muuttaa opettajuutta? Perusopetuksen tavoitteet ja laaja-alainen osaaminen

Lisätiedot

OPETUKSEN EHEYTTÄMINEN JA MONIALAISET OPPIMISKOKONAISUUDET

OPETUKSEN EHEYTTÄMINEN JA MONIALAISET OPPIMISKOKONAISUUDET OPETUKSEN EHEYTTÄMINEN JA MONIALAISET OPPIMISKOKONAISUUDET Mitä on monialainen opiskelu? Hannele Cantell Dosentti Aineenopettajakoulutuksen johtaja OKL, Helsingin yliopisto Alla oleva video on kooste Helsingin

Lisätiedot

Pienkoulu Osaava Taina Peltonen, sj., KT, & Lauri Wilen, tutkija, Phil. lis. Varkaus 2017

Pienkoulu Osaava Taina Peltonen, sj., KT, & Lauri Wilen, tutkija, Phil. lis. Varkaus 2017 Pienkoulu Osaava Taina Peltonen, sj., KT, & Lauri Wilen, tutkija, Phil. lis. Varkaus 2017 5.4 Opetuksen järjestämistapoja - OPS2016 -vuosiluokkiin sitomaton opiskelu - Oppilaan opinnoissa yksilöllisen

Lisätiedot

Kemia. Perusteluonnoksen 15.4.2014 pohjalta. Hannes Vieth Helsingin normaalilyseo

Kemia. Perusteluonnoksen 15.4.2014 pohjalta. Hannes Vieth Helsingin normaalilyseo Kemia Perusteluonnoksen 15.4.2014 pohjalta Hannes Vieth Helsingin normaalilyseo OPPIAINEEN TEHTÄVÄ Kemian opetus tukee oppilaan luonnontieteellisen ajattelun sekä maailmankuvan kehittymistä. auttaa ymmärtämään

Lisätiedot

Perusopetuksen fysiikan ja kemian opetussuunnitelmien perusteiden uudistaminen

Perusopetuksen fysiikan ja kemian opetussuunnitelmien perusteiden uudistaminen Perusopetuksen fysiikan ja kemian opetussuunnitelmien perusteiden uudistaminen Tiina Tähkä tiina.tahka@oph.fi MAOL Pori 6.10.2012 1 Perusopetuksen fysiikan ja kemian opetussuunnitelmien perusteiden uudistaminen

Lisätiedot

NY Yrittäjyyskasvatuksen polku ja OPS2016

NY Yrittäjyyskasvatuksen polku ja OPS2016 NY Yrittäjyyskasvatuksen polku ja OPS2016 Nuori Yrittäjyys Yrittäjyyttä, työelämätaitoja, taloudenhallintaa 7-25- vuotiaille nuorille tekemällä oppien 55 000 oppijaa 2013-14 YES verkosto (17:lla alueella)

Lisätiedot

Liikunnan integroiminen, erilaiset oppijat ja vuorovaikutus 30.1.2013. Virpi Louhela Sari Koskenkari

Liikunnan integroiminen, erilaiset oppijat ja vuorovaikutus 30.1.2013. Virpi Louhela Sari Koskenkari Liikunnan integroiminen, erilaiset oppijat ja vuorovaikutus 30.1.2013 Virpi Louhela Sari Koskenkari Miksi lisätä liikuntaa? Liikunta edistää koululaisten hyvinvointia ja viihtymistä lapsen hermoverkosto

Lisätiedot

OPS 2016 Keskustelupohja vanhempainiltoihin VESILAHDEN KOULUTOIMI

OPS 2016 Keskustelupohja vanhempainiltoihin VESILAHDEN KOULUTOIMI OPS 2016 Keskustelupohja vanhempainiltoihin VESILAHDEN KOULUTOIMI Valtioneuvoston vuonna 2012 antaman asetuksen pohjalta käynnistynyt koulun opetussuunnitelman uudistamistyö jatkuu. 15.4.-15.5.2014 on

Lisätiedot

ROMANILASTEN PERUSOPETUKSEN TUKEMISEN KEHITTÄMISSUUNNITELMA

ROMANILASTEN PERUSOPETUKSEN TUKEMISEN KEHITTÄMISSUUNNITELMA ROMANILASTEN PERUSOPETUKSEN TUKEMISEN KEHITTÄMISSUUNNITELMA SISÄLLYSLUETTELO 1. Romanioppilaiden määrä ja opetuksen vastuutahot kunnassa 3 2. Romanioppilaan kohtaaminen 4 3. Suvaitsevaisuuden ja hyvien

Lisätiedot

ORTODOKSIUSKONTO VUOSILUOKAT 7-9

ORTODOKSIUSKONTO VUOSILUOKAT 7-9 ORTODOKSIUSKONTO VUOSILUOKAT 7-9 Oppiaineen tehtävä vuosiluokilla 7-9 Uskonnon opetuksen tehtävänä on antaa oppilaille laaja uskonnollinen ja katsomuksellinen yleissivistys. Opetus perehdyttää oppilaita

Lisätiedot

Opettajankoulutus digitaalisella aikakaudella. Kristiina Kumpulainen professori, Helsingin yliopisto Opettajankoulutus verkossa seminaari 04.04.

Opettajankoulutus digitaalisella aikakaudella. Kristiina Kumpulainen professori, Helsingin yliopisto Opettajankoulutus verkossa seminaari 04.04. Opettajankoulutus digitaalisella aikakaudella Kristiina Kumpulainen professori, Helsingin yliopisto Opettajankoulutus verkossa seminaari 04.04.2008 Opettajan ammattitaidon kehittymisen tukeminen tietoyhteiskunnassa

Lisätiedot

OPS 2016 tietoisku: Uudistuvat opetussuunnitelman perusteet esiopetuksessa ja perusopetuksessa

OPS 2016 tietoisku: Uudistuvat opetussuunnitelman perusteet esiopetuksessa ja perusopetuksessa OPS 2016 tietoisku: Uudistuvat opetussuunnitelman perusteet esiopetuksessa ja perusopetuksessa EDUCA 24.1.2014 Irmeli Halinen ja Arja-Sisko Holappa Opetushallitus Verkkosivut: oph.fi/ops2016 Etusivun uutiset

Lisätiedot

5.12 Elämänkatsomustieto

5.12 Elämänkatsomustieto 5.12 Elämänkatsomustieto Elämänkatsomustieto oppiaineena on perustaltaan monitieteinen. Filosofian ohella se hyödyntää niin ihmis-, yhteiskunta- kuin kulttuuritieteitäkin. Elämänkatsomustiedon opetuksessa

Lisätiedot

Sanallinen arviointi ja hyviä normien mukaisia arviointikäytänteitä. Pirjo Koivula Opetusneuvos

Sanallinen arviointi ja hyviä normien mukaisia arviointikäytänteitä. Pirjo Koivula Opetusneuvos Sanallinen arviointi ja hyviä normien mukaisia arviointikäytänteitä Pirjo Koivula Opetusneuvos 12 Sanallinen arviointi 2 Arviointi lukuvuoden päättyessä Opintojen aikainen arviointi sisältää myös oppimisprosessin

Lisätiedot

Elisse Heinimaa / Luentojen tekstit Tallinnassa ja Tartossa REGGIO EMILIA -PEDAGOGIIKAN PERIAATTEITA JA PERUSKÄSITTEITÄ

Elisse Heinimaa / Luentojen tekstit Tallinnassa ja Tartossa REGGIO EMILIA -PEDAGOGIIKAN PERIAATTEITA JA PERUSKÄSITTEITÄ 1 Elisse Heinimaa / Luentojen tekstit 3. - 4.5.2013 Tallinnassa ja Tartossa REGGIO EMILIA -PEDAGOGIIKAN PERIAATTEITA JA PERUSKÄSITTEITÄ REGGIO EMILIAN PÄIVÄKOTIEN KASVATUSAJATTELUN OMINAISPIIRTEITÄ: PÄIVÄKOTI

Lisätiedot

ENNAKKOTEHTÄVÄ: Oppimista tukeva arviointikulttuuri

ENNAKKOTEHTÄVÄ: Oppimista tukeva arviointikulttuuri ENNAKKOTEHTÄVÄ: Oppimista tukeva arviointikulttuuri Perehtyminen kotona: Millainen on oppimista tukeva arviointikulttuuri? Palauta mieleen OPSin luku 6. Koonti ja keskustelu opettajainkokouksessa: Mikä

Lisätiedot

TIETO- JA VIESTINTÄTEKNIIKAN OPETUSKÄYTTÖ JA SUKUPUOLI. Ella Kiesi Opetushallitus

TIETO- JA VIESTINTÄTEKNIIKAN OPETUSKÄYTTÖ JA SUKUPUOLI. Ella Kiesi Opetushallitus TIETO- JA VIESTINTÄTEKNIIKAN OPETUSKÄYTTÖ JA SUKUPUOLI Ella Kiesi Opetushallitus Tieto ja viestintätekniikkataidot kouluissa Valtakunnalliset opetussuunnitelmien perusteet lähtökohtana Tieto- ja viestintätekniikalla

Lisätiedot

KESKENERÄINEN ESIMERKKIPOHJA SUUNNITTELULLE

KESKENERÄINEN ESIMERKKIPOHJA SUUNNITTELULLE Monialaisen oppimiskokonaisuuden nimi ja eheyttämisen tapa (OPS:n perusteiden mukaan: OHJE: Tähän voidaan jo merkitä, jos oppilaiden kiinnostuksen kohteet ovat olleet ensisijainen syy oppimiskokonaisuuden

Lisätiedot

OPS2016. Uudistuvat oppiaineet ja vuosiluokkakohtaisten osuuksien valmistelu 21.10.2015. Eija Kauppinen OPETUSHALLITUS

OPS2016. Uudistuvat oppiaineet ja vuosiluokkakohtaisten osuuksien valmistelu 21.10.2015. Eija Kauppinen OPETUSHALLITUS OPS2016 Uudistuvat oppiaineet ja vuosiluokkakohtaisten osuuksien valmistelu 21.10.2015 Eija Kauppinen OPETUSHALLITUS 1 Paikallinen opetussuunnitelma Luku 1.2 Paikallisen opetussuunnitelman laatimista ohjaavat

Lisätiedot

Aineopettajaliitto AOL ry LAUSUNTO

Aineopettajaliitto AOL ry LAUSUNTO OPETUS- JA KULTTUURIMINISTERIÖ PL 29 00023 VALTIONEUVOSTO lukiontuntijako@minedu.fi Aineopettajaliiton (AOL ry) lausunto lukiokoulutuksen yleisten valtakunnallisten tavoitteiden ja tuntijaon uudistamista

Lisätiedot

PROFILES -hankkeeseen osallistuvien opettajien osaamisalueiden kartoittaminen

PROFILES -hankkeeseen osallistuvien opettajien osaamisalueiden kartoittaminen PROFILES -hankkeeseen osallistuvien opettajien osaamisalueiden kartoittaminen Ammatillisen kehittymisen prosessin aluksi hankkeeseen osallistuvat opettajat arvioivat omaa osaamistaan liittyen luonnontieteiden

Lisätiedot

PORVOON KAUPUNKI. yleisen oppimäärän

PORVOON KAUPUNKI. yleisen oppimäärän PORVOON KAUPUNKI Taiteen perusopetuksen yleisen oppimäärän opetussuunnitelma Porvoon kaupunki / Sivistyslautakunta 4.9.2007 1. TOIMINTA-AJATUS... 2 2. ARVOT JA OPETUKSEN YLEISET TAVOITTEET, OPPIMISKÄSITYS,

Lisätiedot

Perusopetukseen valmistavan opetuksen. opetussuunnitelma. Outokummun kaupunki

Perusopetukseen valmistavan opetuksen. opetussuunnitelma. Outokummun kaupunki Perusopetukseen valmistavan opetuksen opetussuunnitelma Outokummun kaupunki 2 Sisältö 1 Perusopetuksen valmistavan opetuksen lähtökohdat... 3 2 Perusopetuksen valmistavan opetuksen tavoitteet ja keskeiset

Lisätiedot

Perusopetuksen (vuosiluokat 1-5) elämänkatsomustiedon opetussuunnitelma

Perusopetuksen (vuosiluokat 1-5) elämänkatsomustiedon opetussuunnitelma Perusopetuksen (vuosiluokat 1-5) elämänkatsomustiedon opetussuunnitelma Deutsche Schule Helsinki / Helsingin Saksalainen koulu Malminkatu 14 00100 Helsinki Finnland ELÄMÄNKATSOMUSTIETO Elämänkatsomustieto

Lisätiedot

OSALLISTUVA KANSALAISUUS JA YRITTÄJYYS AIHEKOKONAISUUS

OSALLISTUVA KANSALAISUUS JA YRITTÄJYYS AIHEKOKONAISUUS 1 YRITTÄJYYSKASVATUS TAPAINLINNAN KOULUSSA OSALLISTUVA KANSALAISUUS JA YRITTÄJYYS AIHEKOKONAISUUS Osallistuva kansalaisuus ja yrittäjyys on yksi opetussuunnitelman perusteiden mukaisista aihekokonaisuuksista.

Lisätiedot

MUSIIKKI. Sari Muhonen Helsingin yliopiston Viikin normaalikoulu sari.muhonen@helsinki.fi. Sari Muhonen

MUSIIKKI. Sari Muhonen Helsingin yliopiston Viikin normaalikoulu sari.muhonen@helsinki.fi. Sari Muhonen MUSIIKKI Helsingin yliopiston Viikin normaalikoulu sari.muhonen@helsinki.fi OPPIAINEEN TEHTÄVÄ luoda edellytykset monipuoliseen musiikilliseen toimintaan ja aktiiviseen kulttuuriseen osallisuuteen ohjata

Lisätiedot

E-oppimateriaalit. Opinaika vs. CD-verkko-ohjelmat

E-oppimateriaalit. Opinaika vs. CD-verkko-ohjelmat Nokian N8 puhelimessa Uutta Toimii netin kautta, ei ohjelmien asennuksia eikä ylläpitoa, koulun lisäksi käytettävissä myös kotona ja muualla 24/7, lisäksi muita opiskelua helpottavia verkko-opetuksen mahdollistavia

Lisätiedot

3 OPETUKSEN TOTEUTTAMINEN 3.1 OPPIMISKÄSITYS

3 OPETUKSEN TOTEUTTAMINEN 3.1 OPPIMISKÄSITYS 3 OPETUKSEN TOTEUTTAMINEN 3.1 OPPIMISKÄSITYS Opetussuunnitelman perusteet on laadittu perustuen oppimiskäsitykseen, jossa oppiminen ymmärretään yksilölliseksi ja yhteisölliseksi tietojen ja taitojen rakennusprosessiksi,

Lisätiedot

Formatiivinen arviointi Miten arvioinnilla edistetään oppimista?

Formatiivinen arviointi Miten arvioinnilla edistetään oppimista? Formatiivinen arviointi Miten arvioinnilla edistetään oppimista? Katja Elo katja.elo@tuusula.fi luokanopettaja Tuusulan kunta Tuusulan OPS2016 arviointityöryhmän jäsen OPS2016: Arvioinnin merkitys oppilaalle

Lisätiedot

Perusopetukseen valmistavan opetuksen opetussuunnitelma 2015

Perusopetukseen valmistavan opetuksen opetussuunnitelma 2015 Perusopetukseen valmistavan opetuksen opetussuunnitelma 2015 Sivistyslautakunta 27.8.2015 2 Sisältö 1. Perusopetukseen valmistavan opetuksen lähtökohdat... 3 2. Perusopetukseen valmistavan opetuksen tavoitteet...

Lisätiedot

Lukion opetussuunnitelman perusteet 2015

Lukion opetussuunnitelman perusteet 2015 Lukion opetussuunnitelman perusteet 2015 Lukion opetussuunnitelman perusteiden valmistelun lähtökohtia Valtioneuvoston asetus (942/2014) Tavoitteet 2 Kasvu sivistyneeksi yhteiskunnan jäseneksi 3 Tiedot

Lisätiedot

Monikulttuurinen kouluyhteisö. Satu Kekki Perusopetuksen rehtori Turun normaalikoulu

Monikulttuurinen kouluyhteisö. Satu Kekki Perusopetuksen rehtori Turun normaalikoulu Monikulttuurinen kouluyhteisö Satu Kekki Perusopetuksen rehtori Turun normaalikoulu Kulttuurinen osaaminen, vuorovaikutus ja ilmaisu (L2) L2 Kulttuuristen merkitysten tunnistaminen, arvostaminen Oman kulttuuri-identiteetin

Lisätiedot

Uusi opetussuunnitelma oppiva yhteisö Etelä- Suomen aluehallintovirasto Karkkila. Ulla Rasimus PRO koulutus ja konsultointi

Uusi opetussuunnitelma oppiva yhteisö Etelä- Suomen aluehallintovirasto Karkkila. Ulla Rasimus PRO koulutus ja konsultointi Uusi opetussuunnitelma oppiva yhteisö Etelä- Suomen aluehallintovirasto 14.- 15.9.2015 Karkkila Ulla Rasimus PRO koulutus ja konsultointi Koulua ympäröivä maailma muuttuu Teknologia Ilmastonmuutos, luonto

Lisätiedot

KUVATAITEEN PAINOTUSOPETUS LUOKAT. Oppiaineen tehtävä

KUVATAITEEN PAINOTUSOPETUS LUOKAT. Oppiaineen tehtävä KUVATAITEEN PAINOTUSOPETUS 7. -9. LUOKAT Oppiaineen tehtävä Kuvataiteen opetuksen tehtävä on ohjata oppilaita tutkimaan ja ilmaisemaan kulttuurisesti moninaista todellisuutta taiteen keinoin. Oppilaiden

Lisätiedot

arvioinnin kohde

arvioinnin kohde KEMIA 9-lk Merkitys, arvot ja asenteet T2 Oppilas tunnistaa omaa kemian osaamistaan, asettaa tavoitteita omalle työskentelylleen sekä työskentelee pitkäjänteisesti T3 Oppilas ymmärtää kemian osaamisen

Lisätiedot

VALINNAINEN MUSIIKKI -OPPIAINEEN YLEINEN KUVAUS VUOSILUOKALLA 4-6

VALINNAINEN MUSIIKKI -OPPIAINEEN YLEINEN KUVAUS VUOSILUOKALLA 4-6 VALINNAINEN MUSIIKKI -OPPIAINEEN YLEINEN KUVAUS VUOSILUOKALLA 4-6 Oppiaineen tehtävä Syventää ja laajentaa oppilaiden musiikillista osaamista. Luoda edellytykset monipuoliseen musiikilliseen toimintaan

Lisätiedot

KOULUTULOKKAAN TARJOTIN

KOULUTULOKKAAN TARJOTIN KOULUTULOKKAAN TARJOTIN 11.1.2016 VUOSILUOKAT 1-2 KOULULAISEKSI KASVAMINEN ESIOPETUKSEN TAVOITTEET (ESIOPETUKSEN VALTAKUNNALLISET PERUSTEET 2014) Esiopetus suunnitellaan ja toteutetaan siten, että lapsilla

Lisätiedot