Lasten tukiviittomien käyttö puheterapeuttien näkökulmasta

Koko: px
Aloita esitys sivulta:

Download "Lasten tukiviittomien käyttö puheterapeuttien näkökulmasta"

Transkriptio

1 Lasten tukiviittomien käyttö puheterapeuttien näkökulmasta Tiina Linjama Logopedian pro gradu -tutkielma Huhtikuu 2010 Helsingin yliopisto Käyttäytymistieteiden laitos Ohjaaja: Kaisa Launonen

2 TIIVISTELMÄ Tavoitteet: Tukiviittomia on jo pitkään käytetty paljon sekä Suomessa että muualla erilaisten puhetta tukevaa ja korvaavaa viestintää tarvitsevien lasten kanssa, mutta tukiviittomien käyttöä on tutkittu varsin vähän. Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata sitä, milloin, miksi ja miten tukiviittomia käytetään kuulevien lasten kanssa puheterapeuttien näkemysten mukaan. Tutkimuksella pyrittiin selvittämään, kenen puheterapeutit ajattelevat tarvitsevan ja käyttävän tukiviittomia, ja mitä puheterapeutit ajattelevat tukiviittomien käytön perusteista, hyödyllisyydestä sekä tukiviittomista verrattuna muuhun puhetta tukevaan ja korvaavaan viestintään. Tarkoituksena oli myös selvittää, millaisia piirteitä liittyy tukiviittomien käyttöön puheterapiatilanteissa ja terapiaprosessissa, kun asiakkaana on lapsi. Lisäksi tarkasteltiin puheterapeutin roolia tukiviittomien käytössä. Menetelmä: Menetelmänä oli puolistrukturoitu teemahaastattelu, jossa kaikkien haastateltavien kanssa käytiin läpi samat aihepiirit mutta kysymysten muoto ja järjestys vaihteli. Haastateltavana oli kahdeksan pääkaupunkiseudulla lasten kanssa työskentelevää, työssään viittomia käyttävää puheterapeuttia. Haastateltavista neljä työskenteli julkisessa kehitysvammahuollossa ja neljä yksityisenä ammatinharjoittajana. Haastattelut nauhoitettiin, ja litteroitu aineisto käsiteltiin teemoitteluun keskittyvän sisällönanalyysin avulla: vastaukset ryhmiteltiin aihealueittain, vastauksista etsittiin yhtäläisyyksiä ja eroja, ja vastauksia verrattiin kirjallisuuteen. Tulokset ja johtopäätökset: Tutkimuksen tulokset mukailivat paljolti kirjallisuudessa esitettyjä näkemyksiä. Tukiviittomien käyttöä voidaan harkita, jos lapsella on ennustettavissa tai ilmenee puheenja/tai kielenkehityksen vaikeuksia. Tukiviittomat voivat tarjota lapselle ilmaisukeinon, helpottaa molemminpuolista ymmärtämistä, ruokkia vuorovaikutusta ja viestintää sekä edistää puheen- ja kielenkehitystä. Tukiviittomien hyödyn perustana nähtiin ensisijaisesti ilmaisun monikanavaisuus, joka voi helpottaa sekä puheen ymmärtämistä että tuottoa. Tukiviittomien käyttö etenee yksilöllisiä polkuja, ja siihen voivat vaikuttaa lapsen ominaisuudet, vanhempien asenteet, taidot ja voimavarat sekä muu ympäristö, kuten päiväkoti, koulu ja puheterapeutti. Tukiviittomien käytössä nähtiin tärkeänä tukiviittomisen liittyminen arkeen sekä sen mieluisuus ja mielekkyys lapselle. Erityisen keskeiseksi koettiin ympäristön huomiointi ja motivointi. Puheterapeutin tärkein ja toisaalta vaativin tehtävä on motivoida ja ohjata lähi-ihmisiä siten, että he voivat tukea mahdollisimman hyvin lapsen viestinnän kehitystä. Tässä tehtävässä puheterapeutteja voisi tukea täydennyskoulutus, jossa käsiteltäisiin tukiviittomien sekä muun puhetta tukevan ja korvaavan viestinnän käyttöä. Lisäksi tukiviittomien käytöstä, niiden vaikutuksista ja vaikutusmekanismeista tarvitaan kipeästi lisää tutkimusta. Avainsanat: viittomat, puhetta tukeva ja korvaava kommunikaatio, puheterapia

3 SISÄLTÖ 1 JOHDANTO TUKIVIITTOMIEN TARVE TUKIVIITTOMIA TARVITSEVAT LAPSET TUKIVIITTOMIEN KÄYTÖN PERUSTEITA TUKIVIITTOMAT VERRATTUNA MUUHUN PUHETTA TUKEVAAN JA KORVAAVAAN VIESTINTÄÄN TUKIVIITTOMAT PUHETERAPIASSA PUHETERAPIA KUNTOUTUSMUOTONA TUKIVIITTOMIEN KÄYTÖN OHJAAMINEN YMPÄRISTÖN ROOLI TUKIVIITTOMIEN KÄYTÖSSÄ TUTKIMUKSEN TARKOITUS JA TUTKIMUSKYSYMYKSET MENETELMÄ HAASTATELTAVAT TUTKIMUKSEN TOTEUTUS AINEISTON KÄSITTELY MIKSI TUKIVIITTOMIA? TUKIVIITTOMISTA APUA MONELLE TUKIVIITTOMIEN VAIKUTUKSET TUKIVIITTOMIEN VAHVUUDET JA HEIKKOUDET TUKIVIITTOMAT OSAKSI ARKEA TUKIVIITTOMIEN KÄYTÖN YKSILÖLLISET POLUT TYÖKALUJA TUKIVIITTOMIEN KÄYTÖN OHJAAMISEEN TUKIVIITTOMIEN KÄYTTÖYMPÄRISTÖ Lähi-ihmiset viestintäympäristön luojina Puheterapeutti ohjaaja ja motivaattori POHDINTA TULOSTEN POHDINTA MENETELMÄN POHDINTA PÄÄTÄNTÖ JA JATKOTUTKIMUSAIHEET LÄHTEET LIITTEET

4 1 JOHDANTO Yleensä ihmisellä on halu olla vuorovaikutuksessa ja viestiä toisten ihmisten kanssa. Tyypillinen ihmisten välinen viestintäkeino on puhe. Kaikki eivät kuitenkaan tule päivittäisessä vuorovaikutuksessa riittävän hyvin toimeen puheella tai sitä samantasoisesti korvaavalla viittomakielellä, ja tällöin tarvitaan puhetta tukevia ja korvaavia viestintäkeinoja (Glennen 1997; Huuhtanen 2001; Launonen 2004). Puhetta tukevaa ja korvaavaa viestintää (AAC, augmentative and alternative communication) käytettäessä puhuttua kieltä täydennetään tai korvataan muilla keinoin (von Tetzchner & Martinsen 1999, 20; Hedge & Maul 2006, 459). Jos ihmisen on vaikea oppia puhumaan, hän voi tarvita puhetta tukevaa viestintää oppimisen tueksi tai puheen ymmärrettävyyden parantamiseksi (von Tetzchner & Martinsen 1999, 20). Jos taas hän ei lainkaan opi viestimään puheella, puhetta korvaavasta viestinnästä voi tulla hänen pääviestintämuotonsa. Puhetta tukeva ja korvaava viestintä voidaan jakaa ei-avusteiseen ja avusteiseen viestintään sen mukaan, millä tavoin käytetyt merkit tuotetaan (Millikin 1997, ; von Tetzchner & Martinsen 1999, 21). Ei-avusteisessa viestinnässä kielelliset merkit tuotetaan itse ilman apuvälineitä. Tähän ryhmään kuuluvat tukiviittomien lisäksi esimerkiksi esineen osoittaminen sekä myöntävän tai kieltävän vastauksen ilmaiseminen silmän liikkeillä. Avusteisessa viestinnässä kielellinen ilmaus tuotetaan käyttämällä fyysisesti erillistä laitetta tai taulua. Yleisin puhetta tukevan ja korvaavan viestinnän muoto Suomessa on viittomien käyttö (Launonen 2002). Tukiviitottaessa tuotetaan yhtä aikaa puheen kanssa lauseen keskeiset viittomat puhekielen sanajärjestyksessä (Grove & Walker 1990; Huuhtanen 2001, 27). Viittomat lainataan yleensä kyseisen maan viittomakielestä, mutta ne voivat olla myös henkilön itsensä keksimiä (Granlund & Olsson 1994, 23; Huuhtanen 2001, 26). Tukiviittomat erotetaan viitotusta puheesta ja viittomakielistä. Viitotussa puheessa tuotetaan puheen rinnalla viittomia sana sanalta, ja viittomien taivutus seuraa puhutun kielen taivutusta (Lloyd & Blischak 1992; von Tetzchner & Martinsen 1999, 22). Kansalliset viittomakielet, kuten suomalainen viittomakieli, ovat puhuttujen kielten tavoin 2

5 luonnollisia kieliä (Lappi & Malm 2001). Viittomakieliset kuurot käyttävät viestinnässään nimenomaan viittomakieltä, joka on visuaalinen ja manuaalinen kieli ja poikkeaa rakenteeltaan puhutuista kielistä (von Tetzchner & Martinsen 1999, 22 23). Viitottua puhetta on käytetty esimerkiksi kommunikointihäiriöisten ihmisten opetuksessa (mts. 22), opetettaessa viittomakielisille ihmisille vieraita kieliä tai keskusteltaessa sellaisten kuuroutuneiden henkilöiden kanssa, joiden tieto puhutusta kielestä on hyvä (Pulli 1995, 54; Takala 2002). Tukiviittomien käyttö erotetaan yleensä myös tavanomaisesta eleilmaisusta. Volterra (1981) erottaa toisistaan deiktiset eleet ja referentiaaliset eleet eli viittomat. Deiktisiä eleitä ovat esimerkiksi näyttäminen, antaminen ja osoittaminen. Deiktisten eleiden merkitys on tilannesidonnainen, kun taas referentiaalisilla eleillä viitataan tiettyihin kohteisiin tilanteesta riippumatta. Lloyd ja Karlan (1984) tekevät samankaltaisen jaon mutta käyttävät termejä ele ja viittoma. He määrittelevät viittomat vakiintuneiksi eleiksi. Eleet ovat yleensä viittomia konkreettisempia ja niiden merkitys voi olla helpompi arvata. Sekä eleiden että viittomien tulkinta on kulttuurisidonnaista. Tässä tutkimuksessa käytän termiä tukiviittomat silloin, kun kyse on nimenomaan tukiviittomisesta. Termiä viittomat käytän silloin, kun ei ole täsmällistä tietoa siitä, onko kyseessä tukiviittominen, viitottu puhe vai mahdollisesti yleisemmin eleilmaisun korostaminen. Aineistonkeruuvaiheessa haastateltavien viittomien käytöstä ei ollut vielä täsmällistä tietoa, joten haastatteluissa käytin termiä viittomat. Tässä työssä keskitytään viittomien käyttöön lasten kanssa. Aihe rajautuu itsestään paljolti pieniin lapsiin, koska monissa tapauksissa viittomia käytetään puhetta tukevana viestintäkeinona, ja kun puhe alkaa kehittyä, viittomat jäävät itsestään vähitellen pois käytöstä (ks. Bonvillian & Nelson 1982; Launonen 1998; Kytömäki 2005). Kuulovammaisten lasten viittomien käyttö on rajattu tutkimuksen ulkopuolelle, koska kuulovammaisuuteen liittyvien erityispiirteiden käsittely olisi laajentanut tutkimusta liikaa. Tutkimuksessa keskitytään tukiviittomien käyttöön kehitysvammaisten lasten kanssa, mutta käsitellään myös muun muassa kielihäiriöisten, autististen ja dyspraktisten lasten tukiviittomien käyttöä. 3

6 2 TUKIVIITTOMIEN TARVE 2.1 Tukiviittomia tarvitsevat lapset Tavallisesti lapsen puheen- ja kielenkehitys etenee ikään kuin itsestään, eikä siihen tarvitse kiinnittää erityistä huomiota. Lapsi oppii kieltä vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa (ks. esim. Nelson 1996; Launonen 2007). Aikuiset kyvykkäämpinä kielenkäyttäjinä auttavat lasta omaksumaan kielellisiä toimintoja ensin yhdessä aikuisen kanssa ja myöhemmin itsenäisesti (ks. tarkemmin Vygotskin (1982) lähikehityksen vyöhyke). Ensimmäisen ikävuoden lopulla lapsi tulee tietoiseksi mahdollisuudesta jakaa asioita toisten ihmisten kanssa (Launonen 2007). Hän viestii jaetuista huomioista aluksi eleillä ja myöhemmin sanoin. Huomionkohteen jakamisen lisäksi esimerkiksi vuorottelu, jäljittely ja katsekontakti kuuluvat keskeisesti varhaiseen vuorovaikutukseen sekä kielelliseen ja viestinnän kehitykseen (Johansson 1994a; Launonen 2007). Puhutun ja viittomakielen omaksuminen etenevät pääpiirteissään samalla tavoin ja samaa vauhtia (Caselli & Volterra 1994). Kaikki lapset käyttävät tietyssä kielenkehityksen vaiheessa viestinnässään eleitä, joskin eleiden käytön määrä vaihtelee suuresti (Caselli & Volterra 1994; Launonen 2007). Lapsi alkaa käyttää deiktisiä eleitä, kuten osoittamista, antamista ja näyttämistä, noin kymmenen kuukauden iässä. Eleet tuotetaan yleensä yksittäisinä ja yhtä aikaa ääntelyn kanssa. Referentiaalisia eleitä lapsi alkaa käyttää usein hieman deiktisiä eleitä myöhemmin. Samoihin aikoihin lapsi tuottaa usein myös ensimmäiset sanansa, ja sekä eleet että sanat viittaavat aluksi epämääräisiin kohteisiin, kuten totuttuihin toimintamalleihin. Eleiden ja sanojen merkitykset täsmentyvät vähitellen, ja lapsi omaksuu uusia ilmauksia jäljittelemällä ensin aikuisten ilmauksia ja tuottamalla niitä sitten spontaanisti. Puolitoistavuotiaana kuurojen vanhempien lasten käyttämät viittomat ovat merkitykseltään samankaltaisia kuin puhekielisten lasten käyttämät sanat samassa iässä (Orlansky & Bonvillian 1984). Lapsi omaksuu puhuttuja sanoja aluksi melko hitaasti, mutta toisen ikävuoden aikana useimmilla lapsilla on 4

7 sanaston kehityksessä niin kutsuttu spurttivaihe, jolloin uusia sanoja omaksutaan nopeasti (Clark 2003, 83). Viittomia käyttävillä lapsilla, joilla on Downin oireyhtymä, on havaittu samansuuntainen nopean viittomakehityksen vaihe kahden ja kolmen ikävuoden välillä (Launonen 2003). Kielen oppimisen tärkeitä vaiheita ovat siirtymä esikielellisestä kielelliseen ilmaisuun ja yksittäisistä ilmauksista sanojen tai viittomien yhdistelyyn (von Tetzchner & Grove 2003). Noin puolentoista vuoden iässä, kun lapsen ilmausvarasto on sanaa tai viittomaa, hän alkaa yhdistellä ilmauksia (Caselli & Volterra 1994). Clark (2003, 82 83) tosin esittää, että siirtymä yksisanavaiheesta sanayhdistelmiin on vaikeasti määritettävissä. Tukiviittomia käytettäessä ilmaisu jää usein yksittäisten viittomien tasolle, mihin voi olla syynä esimerkiksi se, että kieliopilliset rakenteet saatetaan ilmaista tukiviitottaessa vain puheella eikä puhuen ja viittoen (Grove, Dockrell & Woll 1996; von Tetzchner & Grove 2003). Kielellinen kehitys etenee vähitellen ja yksilöllisesti muuttaen lapsen viestintämahdollisuuksia yhä laajemmiksi ja monipuolisemmiksi (kielenkehityksestä tarkemmin ks. esim. Clark 2003). Joidenkin lasten puhe ja kieli eivät kuitenkaan kehity odotetulla tavalla. Tällöin saatetaan tarvita puhetta tukevia ja korvaavia viestintäkeinoja, kuten tukiviittomia. Tukiviittomia käytetään muun muassa kuulovammaisten, kehitysvammaisten, kielihäiriöisten ja autististen lasten kanssa (Takala 2002). Joissakin tilanteissa viittomia voidaan käyttää apuna myös lukemisen ja kirjoittamisen vaikeuksissa. Eräs ryhmä, jonka kanssa käytetään usein tukiviittomia, ovat kehitysvammaiset lapset (ks. esim. Bonvillian & Nelson 1982; Launonen 1998; Launonen & Grove 2003). Kehitysvammaisuuteen liittyy huomattavia rajoituksia sekä älyllisessä toimintakyvyssä että adaptiivisissa toiminnoissa, kuten viestinnässä, yhteisössä toimimisessa sekä käytännön ja sosiaalisissa taidoissa (American Association on Intellectual and Developmental Disabilities 2009; ks. myös DSM-IV-TR 2000, 41). Kehitysvammaisuus ilmenee ennen 18 vuoden ikää. American Association on Intellectual and Developmental Disabilities (2009) korostaa ihmisen ympäristön, esimerkiksi kieliyhteisön ja kulttuurin, merkitystä sekä painottaa 5

8 myös ihmisen vahvuuksia ja sitä, että sopivalla tuella hänen toimintakykynsä yleensä paranee. Yksi kehitysvammaisuuden tunnetuista syistä on Downin oireyhtymä (First & Tasman 2004, 68 70). Oireyhtymään liittyy usein viivästynyt puheen- ja kielenkehitys (Chapman 1995). Näiden lasten puheen- ja kielenkehityksen sekä vuorovaikutuksen tukemisessa tukiviittomista on havaittu olevan usein hyötyä (Launonen 1998; Launonen & Grove 2003). Tukiviittomia käytetään jonkin verran myös kielihäiriöisten lasten kanssa (ks. esim. von Tetzchner 1984; Luetke-Stahlman 1985; Krohn 2008). Jos ihmisellä on kielihäiriö, hän ei kykene viestimään tehokkaasti kielen avulla eikä käyttämään kieltä oppimisen välineenä (Korpilahti 2006). Viivästynyt kielenkehitys muistuttaa nuoremman lapsen normaalia kielenkehitystä. Poikkeavassa kielenkehityksessä (myös dysfasia, erityinen kielihäiriö) taas kielelliset taidot ovat epätasaiset suhteessa toisiinsa ja ei-kielellisiin taitoihin. Kielihäiriö voi tulla esille muun muassa kieliyhteisöön sosiaalistumiseen tai äänteisiin, käsitteisiin, lauserakenteisiin ja kielen käyttöön liittyvissä taidoissa. Tukiviittomista on joidenkin tutkimusten mukaan hyötyä kielihäiriöisille lapsille, joskin aihetta on tutkittu suhteellisen vähän (von Tetzchner 1984; Luetke- Stahlman 1985; Krohn 2008). Thalin ja Tobiaksen (1994) mukaan eleilmaisun korostamisesta saattaa olla apua lapsille, joiden puheentuotto on viivästynyttä. Tukiviittomia käytetään myös autististen lasten kanssa (ks. esim. Bonvillian & Nelson 1982; von Tetzchner & Jensen 1996; von Tetzchner & Martinsen 1999; Mirenda 2003). Autistiseen häiriöön liittyy sosiaalisen vuorovaikutuksen ja viestintätaitojen epätavallisuus sekä kiinnostuksenkohteiden ja toimintojen rajoittuneisuus (DSM-IV 1997, 43 44; DSM-IV-TR 2000, 75). Autistisen häiriön keskeisenä piirteenä saattaa olla myös motorisen kontrollin vaikeus (Mirenda 2008). Puhetta tukevan ja korvaavan viestinnän muodoista viittomien käyttö on autistisilla ihmisillä tavallisinta (von Tetzchner & Jensen 1996). Viittomien käytöstä autististen lasten kanssa onkin saatu myönteisiä kokemuksia (Bonvillian ja Nelson 1982; von Tetzchner ja Martinsen 1999, 100). Viestintäkeinojen sopivuudessa on tosin aina yksilöllisiä eroja, ja jotkut autistiset lapset hyötyvät enemmän tukiviittomista, kun taas osa oppii helpommin avusteisia viestinnän muotoja (Mirenda 2003). 6

9 Lisäksi tukiviittomia voidaan käyttää dyspraktisten lasten kanssa (ks. esim. Kytömäki 2005; Pihlajamaa 2006). Kehityksellinen verbaali dyspraksia on artikulaatioliikkeiden ohjelmoinnin häiriö, jonka tausta on neurologinen (Davis, Jakielski & Marquardt 1998). Häiriölle on ominaista muun muassa vaikeus tuottaa peräkkäisiä puheliikkeitä, vaihtelevat puheäänteiden virheet, foneemivaraston rajallisuus ja viivästynyt puheentuoton kehitys. Tukiviittomien käytöstä voi olla hyötyä dyspraktisille lapsille etenkin puheenkehityksen alkuvaiheessa (Kytömäki 2005; Pihlajamaa 2006). Edellisten ryhmien lisäksi tukiviittomia saatetaan käyttää liikuntavammaisten, esimerkiksi CP-vammaisten ihmisten kanssa (Bonvillian & Nelson 1982; Pulli 1995; Tolvanen 2006). CP-vammalla tarkoitetaan aivovaurion aiheuttamaa oireyhtymää, jonka keskeinen piirre on liikuntavamma (Autti-Rämö 2004). CPvammaisten ihmisten kielellisen kuntoutuksen osana voidaan käyttää viittomia (Pulli 1995; Tolvanen 2006), mutta graafiset merkkijärjestelmät ovat usein heille todennäköisempi vaihtoehto, koska viittomien tuottaminen on yleensä hankalaa motoristen rajoitusten vuoksi (von Tetzchner & Martinsen 1999, 80). Tukiviittomia on joskus käytetty myös normaalisti kehittyvien, kuulevien lasten kanssa puhetta edeltävänä viestinnän muotona (Goodwyn, Arcedolo & Brown 2000; Pizer, Walters & Meier 2007). Tämä on tosin herättänyt myös kritiikkiä (ks. Johnston, Durieux-Smith & Bloom 2005). Tutkimuskatsauksen perusteella on vaikea sanoa, onko varhainen viittominen normaalisti kehittyvien kuulevien lasten kanssa hyödyllistä, harmitonta vai jopa harmillista (Johnston ym. 2005). Edellä käsiteltyjen erilaisten häiriöiden lisäksi lapsen yksilölliset ominaisuudet, erityisesti lapsen kielelliset, ei-kielelliset ja kognitiiviset kyvyt sekä motoriset ja sensoriset ominaisuudet vaikuttavat puhetta tukevan ja korvaavan viestinnän käyttöön (Hedge & Maul 2006, ). Lisäksi on pidetty tärkeänä tunnistaa lapsen viestinnälliset tarpeet sekä ympäristön tarpeet, vahvuudet ja rajoitukset. Lapsen ominaisuuksista viittomien käyttöön vaikuttavat erityisesti motorisen jäljittelyn taidot (Tincani 2004), mutta myös yleiset motoriset taidot (von Tetzchner & Martinsen 1999, 40). Viittomien tuottamisessa on olennaista käsien liikkuvuus ja käyttökyky. Myös istumataito on viittomiselle keskeistä, koska 7

10 kyetessään istumaan lapsi voi vapaasti käyttää käsiään viittomiseen (Launonen 2003). Jos lapsella on motorisia vaikeuksia, voi olla hyödyllistä käyttää motorisesti yksinkertaisia viittomia (von Tetzchner & Martinsen 1999, 45). Pulli (1993) tosin korostaa, että yksilöllisesti helpotettuja viittomia on tarpeen käyttää vasta silloin, jos vastaavat viittomakielen viittomat ovat osoittautuneet lapselle liian vaikeiksi. Käytettäessä vakiintuneita viittomia järjestelmä on tunnetumpi, mikä helpottaa viestintää lähiympäristön ulkopuolella (ks. von Tetzchner & Martinsen 1999). Viestintäkeinon valintaan vaikuttaa myös lapsen havaitsemiskyky, esimerkiksi näkö (von Tetzchner & Martinsen 1999, 41). Vaikeasti näkövammainen ihminen ei voi havaita viittomia visuaalisesti, mutta hän voi havaita taktiiliviittomia kinesteettisesti. Heikkonäköisen ihmisen saattaa olla helpompi havaita viittomia kuin piirroksia. Viittomien käyttöönottoon vaikuttavat myös käyttäjän kognitiiviset kyvyt, esimerkiksi muisti (von Tetzchner & Martinsen 1999, 41). Käyttäjän tulee pystyä myös kiinnittämään huomiota toisen tuottamaan merkkiin sekä siihen, mihin merkillä viitataan. Tukiviittomia käytettäessä korostetaan lisäksi usein katsekontaktin tärkeyttä, mutta sen merkitys ei välttämättä ole aina keskeinen. Esimerkiksi autistisia ihmisiä saattaa helpottaa se, ettei viittomien käytön yhteydessä edellytetä katsekontaktia (mts. 185). Viestintäkeinon valinnassa voi olla tarpeen huomioida edellä mainittujen seikkojen lisäksi se, mitkä puhetta tukevat tai korvaavat keinot ovat kyseisessä maassa yleisimpiä (mts. 40). 2.2 Tukiviittomien käytön perusteita Tutkimustiedon valossa näyttää siltä, että tukiviittomien käyttö ei estä eikä hidasta puheen- ja kielenkehitystä, vaan voi sen sijaan edistää sitä (ks. esim. Bonvillian & Nelson 1982; von Tetzchner 1984; Luetke-Stahlman 1985; Goldin- Meadow & Morford 1994; Launonen 1998; Millar, Light & Schlosser 2006). Jo pienillä lapsilla näyttää olevan kyky käyttää tehokkaasti manuaalista väylää silloin, kun puhe on hankalaa (Goldin-Meadow & Morford 1994). Toisaalta 8

11 Caselli ja Volterra (1994) eivät näe manuaalista väylää välttämättä puheen edeltäjänä ja helpottajana, vaan korostavat manuaalisen ja sanallisen ilmaisun yhtäaikaista kehittymistä viittomakielisillä ja puhekielisillä lapsilla. Launosen (1998) tutkimuksessa eleilmaisun vahvistamista ja tukiviittomia sisältävä varhaiskuntoutus edisti kielellisiä, sosiaalisia ja kognitiivisia taitoja lapsilla, joilla oli Downin oireyhtymä. Varhaiskuntoutus vaikutti erityisesti kielellisiin ja kognitiivisiin taitoihin sekä sosiaaliseen kehitykseen ja vuorovaikutukseen. Viittominen ei välttämättä vaikutakaan puheenkehitykseen suoraan vaan kielellisten ja viestintätaitojen edistämisen kautta (mts. 163). Tukiviittomat laajensivat lapsen ilmaisuvalikkoa ja vastasivat vanhempien mukaan moniin viestinnällisiin tarpeisiin, joiden tyydyttäminen ilman viittomia olisi ollut haastavaa. Ilmaisukeinon saamisesta voi olla iloa myös siten, että se antaa lapselle mahdollisuuden osallistua laajemmin ja täysivaltaisemmin yhteisön viestintään ja toimintaan (Romski & Sevcik 1996, 179). Millarin tutkimusryhmän (2006) tutkimuskatsaus kolmen viime vuosikymmenen aikana tehtyihin tutkimuksiin osoitti, että puhetta tukeva ja korvaava viestintä (katsauksen tutkimuksissa yleensä tukiviittomat tai jokin avustettu menetelmä) parantaa usein yleistä viestintäkykyä ja kielellisiä taitoja kehitysvammaisilla ja autistisilla lapsilla sekä lapsilla, joiden puheen- ja kielenkehitys on viivästynyttä. Tukiviittominen voi edistää kielihäiriöisen lapsen puheen ymmärtämisen ja tuoton kehitystä sekä vähentää kielenkäyttöön liittyviä käyttäytymisen ongelmia (von Tetzchner 1984). Kielihäiriöisiä lapsia tukiviittomien käyttö voi tukea myös normaalien kielellisten prosessien kehittymisessä, puhutun sanaston kasvussa ja siirtymässä esikielellisestä viestinnästä kielelliseen ilmaisuun (Luetke- Stahlman 1985; Krohn 2008). Lisäksi saattaa olla mahdollista, että viittomat ja muu ei-kielellinen ilmaisu auttavat sananlöytämisvaikeuksissa lasta, jolla on Downin oireyhtymä (Launonen & Grove 2003). Viittomat voivat auttaa aktivoimaan ja tuottamaan sanoja, ja sormiaakkoset saattavat edesauttaa fonologisen tietoisuuden ja puheentuoton kehitystä. Tutkittaessa normaalisti kehittyvien lasten tukiviittomien käyttöä on havaittu, että tukiviittominen saattaa selkeyttää vuorovaikutusta ja vähentää turhautumista ennen puhumaan 9

12 oppimista, kun lapsen ilmaisuhalu ja -kyky eivät vielä vastaa toisiaan (Goodwyn ym. 2000; Pizer ym. 2007; vrt. kuitenkin Johnston ym. 2005). Tukiviittomien käytöstä voi olla hyötyä, vaikka lapsi itse ei kykenisikään tuottamaan viittomia tarkasti (Grove & Walker 1990; Pulli 1995; Tolvanen 2006). Motoristen taitojen epätäydellisyydestä huolimatta lapsi saattaa viestiä onnistuneesti viittomien avulla (Grove & Walker 1990), mutta tällaisissa tilanteissa ympäristön rooli viittomien tulkinnassa korostuu (Pulli 1995). Vaikka lapsi ei kykenisi lainkaan tuottamaan viittomia, niitä voidaan tarvittaessa käyttää tukemaan puheen ymmärtämistä (Tolvanen 2006). Tukiviittomien vaikutusten syitä on kirjallisuudessa pohdittu monesta näkökulmasta. Tukiviittomien on katsottu helpottavan puheentuottoa mahdollisesti siksi, että lapsi saa viittomien avulla uutta kanavaa pitkin palautetta viestinnästään (Bonvillian & Nelson 1982). Tukiviittomisen monikanavaisuus saattaa auttaa lasta myös ymmärtämään ja ottamaan vastaan toisten ilmauksia sekä keskittymään vastavuoroiseen viestintään (Launonen 1998, ). Joillekin lapsille saattaa tosin olla helpompi ottaa vastaan ja tuottaa viittomia silloin, jos puhetta ei tuoteta yhtä aikaa viittoman kanssa (Bonvillian & Nelson 1982). Tukiviittomat voivat olla helpompia hahmottaa ja painaa mieleen kuin puheen äännejonot (Pulli 1993). Lapsen saattaa olla helpompi ymmärtää puhetta ja erottaa puheesta merkitykselliset yksiköt, kun puhe muuttuu tukiviitottaessa hitaammaksi, yksinkertaisemmaksi ja rytmiltään selkeämmäksi (Launonen 1998, 164). Tukiviittomien käyttö saattaa helpottaa ja kompensoida auditiivisen prosessoinnin vaikeutta (Launonen 2003). Tavalliseen puheeseen verrattuna tukiviitottaessa puhe onkin hitaampaa (Whitehead, Schiavetti, MacKenzie & Metz 2004) ja usein ymmärrettävämpää (Powell & Clibbens 1994). Puhetta tukeva ja korvaava viestintä voi auttaa ohittamaan puheentuoton kognitiivisia ja motorisia haasteita (Romski & Sevcik 1996). Myöhemmin viestinnän ja kielellisten taitojen edistyessä saattaa vapautua resursseja puheentuottoon. Viittomien kognitiivista kuormaa saattaa vähentää se, että viittoman liike voidaan tehdä hitaasti ja silti ymmärrettävästi (Launonen 1998, 10

13 165). Lisäksi viittomia voidaan opettaa konkreettisesti kädestä pitäen, ja viittomilla voidaan tarjota tukea, jota kognitiivisilta kyvyiltään muita heikompi ja hitaammin oppiva lapsi saattaa tarvita siirtymässä eleilmaisusta puheeseen (mts. 165; ks. myös Krohn 2008). Viittomien käyttö voi myös vähentää puheentuottoon liittyvää epävarmuutta ja turhautumista ja siten auttaa puheenkehityksessä (Bonvillian & Nelson 1982; ks. myös Pulli 1993). Turhautumista voi vähentää sekin, että muiden ihmisten tukiviittominen mahdollisesti auttaa lasta ymmärtämään paremmin, mitä hänen ympärillään tapahtuu (Pulli 1993). Tukiviittominen saattaa vaikuttaa lapseen myös ympäristön kautta eri tavoin. Viittomia sisältävä varhaiskuntoutus voi vaikuttaa lapsen lähiympäristöön ja mahdollisesti sitä kautta lapsen viestinnän, puheen- ja kielenkehitykseen (Launonen 1998, ). Tukiviitottaessa esimerkiksi aikuinen usein varmistaa erityisesti, että lapsi kuuntelee ja seuraa häntä. Tiiviissä kontaktissa aikuisen on helpompi huomioida lapsen luontainen rytmi ja tämän aloitteet, mikä saattaa vähentää tilanteen kognitiivista kuormittavuutta (Harris, Kasari & Sigman 1996). Viittomien käyttö vaikuttaa ympäristön kautta lapseen myös siten, että se auttaa vanhempia ymmärtämään lapsensa ilmauksia, ennen kuin tämä vielä puhuu ymmärrettävästi, ja olemaan mahdollisesti herkempiä tämän ilmaisulle (Launonen 2003). Vielä ei ole riittävästi tietoa siitä, miten ja miksi viittomat tai puhetta tukeva ja korvaava viestintä yleensä auttavat monia puhehäiriöisiä lapsia (Launonen 1998, 53; Millar ym. 2006). Ei myöskään tiedetä täsmällisesti, kenelle lapselle tai mille häiriöryhmälle viittomista on varmimmin hyötyä, joskin viittominen näyttää sopivimmalta varhaiskuntoutuksen muodolta esimerkiksi lapsille, joilla on Downin oireyhtymä (Launonen 1998). Puhetta tukevan ja korvaavan viestinnän vaikutuksista ja vaikutusmekanismeista tarvitaan lisää tutkimusta (Millar ym. 2006). 11

14 2.3 Tukiviittomat verrattuna muuhun puhetta tukevaan ja korvaavaan viestintään Tukiviittomilla ja muilla puhetta tukevan ja korvaavan viestinnän ei-avusteisilla muodoilla on tiettyjä hyviä ja huonoja puolia verrattuna avusteisiin keinoihin (ks. esim. Millikin 1997). Ei-avusteiset keinot, kuten tukiviittomat, kulkevat automaattisesti mukana ja ovat aina saatavilla. Niistä erityisesti viittomilla voidaan välittää monenlaisia viestejä. Viittomien käyttöön ei myöskään tarvita erillistä laitetta, viestintä on suoraa ja siihen liittyy yleensä normaali katsekontakti ja vuorottelu (Clibbens 2001). Lisäksi viittomien pohjana on luonnollinen kieli ja niiden käyttöä voidaan laajentaa kieliopillisesti. Puhetta tukevan ja korvaavan viestinnän käyttäjillä kieliympäristö on tosin aina jonkin verran epäluonnollinen (von Tetzchner & Grove 2003). Syynä tähän on muun muassa luonnollisten kielimallien puute ja se, että lapsi saattaa käyttää eri keinoa kielen vastaanottoon ja tuottoon. Ei-avusteisten keinojen hyvinä puolina voidaan pitää lisäksi lapsen viestien aitoutta, viestinnän spontaaniutta ja viestien vahvistamisen helppoutta (Hedge & Maul 2006, 473). Ei-avusteisia keinoja, kuten tukiviittomia, pidetäänkin usein kuntoutuksessa ensisijaisina, jos vain lapsen motoriset taidot ovat riittävän hyvät (mts. 473; ks. myös von Tetzchner & Martinsen 1999, 43). Joillekin lapsille tosin avusteinen viestintä sopii viittomia paremmin (von Tetzchner & Martinsen 1999, 43 44). Bransonin ja Demchakin (2009) tutkimuskatsaus antaa viitteitä, että pienille lapsille avusteiset keinot saattavat olla helpompia oppia ja ottaa käyttöön kuin viittomat, joskin vertailevaa tutkimusta on tehty vasta vähän. Viittomien käytön haasteena on esimerkiksi se, että ne täytyy kyetä palauttamaan mieleen (Millikin 1997). Viittomien muistikuorma ja kognitiiviset vaatimukset saattavat asettaa joillekin liian suuria haasteita (Mirenda 2003). Viittomat, kuten yleensä muutkaan puhetta tukevat ja korvaavat keinot, eivät ole kaikille tuttuja, mikä rajoittaa viestintää eri ihmisten kanssa (Millikin 1997). Lisäksi viittomien tuottaminen vaatii suhteellisen kehittyneitä motorisia taitoja. Ei-avusteisiin viestintäkeinoihin ei myöskään liity välitöntä auditiivista palautetta, 12

15 josta jotkut lapset hyötyvät ja joka voidaan usein liittää viestinnän apuvälineeseen (Hedge & Maul 2006, 473). Viestintäkeinon valinta on usein haastavaa ja monimutkaista (Mirenda 2003). Valinnassa on syytä pohtia, johtaako kyseisen keinon opettelu toimivaan viestintään kohtuullisessa ajassa, ja voiko henkilö viestiä keinollaan toimivasti ja spontaanisti erilaisissa ympäristöissä. Lisäksi voidaan arvioida, kuinka viestintäkeinon käyttö vaikuttaa puheen kehitykseen. Renner (2003) esittää viestintäkeinon pääkriteerit Vygotskin näkökulmasta: viestintäkeinon tulee sopia lapsen yksilöllisiin kykyihin hänen ympäristössään, keinoa tulee voida käyttää olennaisissa sosiaalisissa toiminnoissa, ja keinon tulee auttaa käyttäjää tunnistamaan näitä sosiaalisia toimintoja. Lisäksi keinon avulla tulee voida laajentaa lapsen sosiaalisia mahdollisuuksia. Viestintäkeinon valinnassa näyttää siis olevan tärkeää, että keino vastaa lapsen ja hänen ympäristönsä yksilöllisiin tarpeisiin ja on lapselle merkityksellinen. Puhetta tukevan tai korvaavan keinon valinta on aina yksilöllinen prosessi. Joku saattaa hyötyä enemmän viittomista, toinen taas kuvista tai muusta avusteisesta viestinnästä (ks. esim. Tincani 2004). Joku voi hyötyä eri keinojen yhdistämisestä (Millikin 1997; von Tetzchner & Martinsen 1999, 44). Tukiviittomat saattavat sopia parhaiten sellaisille lapsille, joiden motoriset ja kielellisen jäljittelyn taidot ovat hyvät (Mirenda 2003). Joskus ei ole mahdollista arvioida, mikä viestintäkeino olisi paras lapselle hänen ympäristössään (Hedge & Maul 2006, 471). Aiheesta tarvitaankin lisää tutkimusta (Schlosser 1999; von Tetzchner & Martinsen 1999, 42 43; Branson & Demchak 2009). 3 TUKIVIITTOMAT PUHETERAPIASSA 3.1 Puheterapia kuntoutusmuotona Logopedia on tieteenala, joka tutkii puhetta, kieltä ja viestintää sekä niiden häiriöitä ja häiriöiden kuntoutusta (Klippi 2000). Puheterapia voidaan nähdä logopedian tieteenalan käytännön sovelluksena. Puheterapialla pyritään 13

16 poistamaan, lieventämään ja ehkäisemään kommunikaatiohäiriöitä sekä niihin liittyviä vuorovaikutuksen ja kehityksen ongelmia (Puheterapiapalvelut tuotteistus, nimikkeistö, laatu, 1999). Puheterapialla pyritään myös auttamaan kommunikaatiohäiriöistä ihmistä ja hänen ympäristöään viestimään optimaalisella tavalla. Puheterapian piiriin kuuluvat lisäksi suun alueen lihaksiston motoriset toimintahäiriöt sekä nielemis- ja syömisvaikeudet. Puheterapeuttiliiton (2010) mukaan puheterapia on "lääkinnällistä kuntoutusta, joka sisältää tutkimukset, kuntoutuksen suunnittelun ja järjestämisen, yksilöja/tai ryhmäterapian, vanhempien, omaisten ja lähiympäristön ohjauksen ja konsultoinnin, puhetta tukevien ja korvaavien kommunikaatiokeinojen suunnittelun ja ohjauksen sekä kommunikaation apuvälinepalvelut ja niihin liittyvän ohjauksen". Puheterapian vaikuttavuudesta ei löydy juurikaan täsmällistä tietoa, koska puheterapian ja muiden lääkinnälliseen kuntoutukseen kuuluvien terapioiden vaikuttavuutta on tutkittu vasta vähän, ja sitä on vaikea tutkia (Launonen 2004; Autti-Rämö 2008). Yleisesti ottaen vaikuttava kuntoutus on tyypillisesti varhain aloitettua ja moniammatillista, ja siihen liittyy lähiympäristön ottaminen mukaan kuntoutukseen (Paatero, Lehmijoki, Kivekäs & Ståhl 2008). Samankaltaiset tekijät nousevat esille tarkasteltaessa puheterapian vaikuttavuutta: vaikuttava puheterapiakuntoutus näyttää olevan yhteisöllistä, moniammatillista ja intensiivistä (Lehtihalmes 2003). Koska vaikuttavuustutkimuksia on tehty varsin vähän, lääkinnällinen kuntoutus perustuu yhä suurelta osin kuntoutuksen ammattilaisten teoreettisiin näkemyksiin, käytännön kokemukseen ja intuitioon (Autti-Rämö 2008; ks. myös Jännes 2004). Intuitio voidaan määritellä toimintatavaksi, joka perustuu tilanteessa tehtyihin havaintoihin, omaksuttuun tietoon ja kertyneeseen kokemukseen (Jännes 2004). Luotettavan tutkimusnäytön puuttuessa logopediseen tietoon perustuvaa, vakiintunutta ja kokemusperäistä käytäntöä sekä alemman asteen tutkimusnäyttöä voidaan pitää tarkoituksenmukaisena työn perustana (Jännes 2004; Sellman 2010). 14

17 Kuntoutuksen suunnittelussa tärkeimmäksi tekijäksi Autti-Rämö (2008) nostaa rehellisyyden, johon sisältyy esimerkiksi tutkimusnäytön vähäisyyden myöntäminen. Kuntoutuksen suunnittelussa ammattilaisen vastuulla on lisäksi suhteuttaa kuntoutus lapsen ja perheen kokonaistilanteeseen, asettaa realistisia, lapselle mielekkäitä ja motivoivia tavoitteita sekä tukea lähi-ihmisiä iloitsemaan pientenkin tavoitteiden saavuttamisesta. Tällöin kuntoutus voi olla asiakaslähtöistä, joka on yksi hyvän puheterapiakuntoutuksen piirre (Puheterapiapalvelut tuotteistus, nimikkeistö, laatu, 1999). Hyvä ja vaikuttava puheterapeuttinen kuntoutus on usein lisäksi yhteisöllistä (Puheterapiapalvelut tuotteistus, nimikkeistö, laatu, 1999; Lehtihalmes 2003). Tällöin kuntoutuksessa painotetaan yhteisöön vaikuttamista, ja yksilöterapia voi jäädä vähäisemmäksi (Hildén, Merikoski & Launonen 2001). Yhteisöllinen kuntoutus tapahtuu asiakkaan, hänen lähiympäristönsä, puheterapeutin ja toisten kuntoutuksen ammattilaisten yhteistyönä, ja kuntoutus tuodaan osaksi arkipäivää. Kuntoutuksen sisällyttäminen arkeen antaa lapselle tilaisuuden elää mahdollisimman tavallista elämää (Autti-Rämö 2008). Parhaisiin tuloksiin päästäänkin silloin, jos lapsi joutuu käyttämään aktiivisesti harjoiteltavia taitoja usein ja erilaisissa arjen tilanteissa. Lapsen lähi-ihmisiltä vaaditaan tällöin uudenlaisten toimintatapojen opettelua ja lapsen hyväksymistä sellaisena kuin hän on. Muutoksessa kohti uusia toimintatapoja lähi-ihmiset tarvitsevat ammattilaisten tukea, ja muutokseen auttaminen onkin keskeinen osa puheterapeutin työtä (Leahy 1995; Autti-Rämö 2008). Ympäristön huomioimisen näkökulma ei ole aina ollut yhtä olennainen osa puheterapeuttista kuntoutusta. Viime vuosikymmeninä puheterapeutin työ on muuttunut esimerkiksi siten, että lasten puheterapia aloitetaan entistä varhaisemmin ja ympäristön ohjaus on korostunut (Puheterapiapalvelut tuotteistus, nimikkeistö, laatu, 1999). Muutoksessa näkyvät kuntoutuksessa yleisestikin vahvistuneet toiminnallisuus, osallisuus ja perhekeskeisyys (Autti- Rämö 2008) sekä logopedian kehitys yksilöä tarkastelevista lähestymistavoista kohti pragmaattista näkökulmaa (Launonen & Lehtihalmes 2001). Pragmaattinen näkökulma pyrkii aiempaa enemmän huomioimaan ihmisten välisen vuorovaikutuksen merkityksen kielen kehityksessä ja käytössä sekä 15

18 keskittymään yhteisöllisempiin toimintamuotoihin (Klippi 2000; Launonen & Lehtihalmes 2001). Kielen kuntoutuksen perustana on yhä useammin oletus, että kieliympäristön kautta on mahdollista vaikuttaa lapsen kielenkehitykseen (von Tetzchner & Grove 2003). Oletus näyttääkin vaikuttavuustutkimusten valossa perustellulta (ks. Lehtihalmes 2003; Paatero ym. 2008). Puheterapian yhtenä osa-alueena on puhetta tukevan ja korvaavan viestinnän suunnittelu ja ohjaus (Puheterapeuttiliitto 2010). Puhetta tukevaa ja korvaavaa viestintää tarvitsevan lapsen ja hänen lähiympäristönsä ohjauksessa puheterapeutin rooli onkin erityisen keskeinen (Hildén ym. 2001). Ammattilaisen tieto ja valta ja toisaalta vastuu kuntoutusta koskevissa päätöksissä korostuu, kun kuntoutujan on hankala itse osallistua kuntoutuksen suunnitteluun ja tavoitteiden määrittelyyn (von Tetzchner & Jensen 1998). Puheterapeutilla on tärkeä osansa myös niiden haasteiden voittamisessa, joita liittyy puhetta tukevaa ja korvaavaa viestintää käyttävien ihmisten kuntoutukseen. Haasteena voi olla muun muassa se, että oppiminen ja opitun yleistyminen voi olla hidasta ja hankalaa (von Tetzchner & Martinsen 1999, ). Lisäksi opittu passiivisuus ja riippuvuus toisista ihmisistä voi asettaa kuntoutukselle haasteita. Vaikka puheterapeutilla on tärkeä osa puhetta tukevan ja korvaavan viestinnän tukemisessa, suuri osa Suomen laillistetuista puheterapeuteista ei ole saanut opinnoissaan koulutusta puhetta tukevasta ja korvaavasta viestinnästä (Launonen 2002). Suomessa ei ole myöskään järjestetty erityistä puheterapeuteille suunnattua täydennyskoulutusta aiheesta. Tämä saattaa tehdä puheterapeutin työstä puhetta tukevan ja korvaavan viestinnän parissa erityisen haastavaa. 3.2 Tukiviittomien käytön ohjaaminen Tukiviittomien käyttöön voidaan soveltaa yleistä näkemystä, että kuntoutuksen varhainen aloittaminen on suositeltavaa (ks. Launonen 1998; von Tetzchner & Grove 2003; Millar ym. 2006; Paatero ym. 2008; Branson & Demchak 2009). Puhetta tukevan ja korvaavan viestinnän riittävän varhaista käyttöönottoa on 16

19 suositeltu, koska monissa tutkimuksissa on todettu puhetta tukevan ja korvaavan viestinnän vaikuttavan positiivisesti kielen ja viestinnän kehitykseen (Millar ym. 2006; Branson & Demchak 2009). Puhetta tukevan ja korvaavan viestinnän aloittamiselle ei ole alaikärajaa, ja lapsen oma-aloitteista viestintää voidaan tukea jo vauvaiästä alkaen (Branson & Demchak 2009). Myöhemminkin aloitetulla kuntoutuksella voidaan joissakin tapauksissa saavuttaa hyviä tuloksia (ks. Launonen & Grove 2003), mutta toimivan kielen saamiseksi on suositeltu kuntoutus aloittamista mahdollisimman varhain (von Tetzchner & Grove 2003). Tukiviittomien käyttöä aloitettaessa valitaan viittomamerkit, joista lähdetään liikkeelle. Merkkien valinnassa on pidetty tarpeellisena pohtia, jäsentääkö sanasto tarkoituksenmukaisesti käyttäjänsä maailmaa, ja onko sanaston avulla mahdollista päästä myös uudenlaisiin sosiaalisiin toimintoihin (Renner 2003). Ensimmäisten merkkien avulla luodaan pohjaa lapsen myöhemmälle oppimiselle ja niiden oppiminen vie yleensä eniten aikaa (von Tetzchner & Martinsen 1999, 195). Ensimmäisten merkkien onnistunut valinta voi motivoida ja helpottaa lasta uuden oppimisessa ja auttaa häntä ymmärtämään viestinnän hyödyllisyyden. Jos ensimmäiset merkit ovat lapselle ja hänen ympäristölleen käyttökelpoisia, tarpeellisia ja kiinnostavia, heillä on todennäköisesti motivaatiota käyttää niitä (Grove & Walker 1990; Launonen 1998, 88; von Tetzchner & Martinsen 1999, 195). Merkkien tarpeellisuuteen liittyy vahvasti lapsella jo käytössä oleva viestintä: hänelle ei ole tarpeen opettaa merkkejä, joiden merkityksen hän kykenee jo ilmaisemaan esimerkiksi ääntelyllä, eleillä tai ilmeillä (von Tetzchner & Martinsen 1999, 198). Viittomien valinnassa voidaan hyödyntää tietoa siitä, mitä sanoja lapset yleensä käyttävät ensimmäisenä. Lapsen varhainen sanasto liittyy pääasiassa arkisiin tapahtumiin, joita he näkevät ympärillään (Clark 2003, 81). Lapset puhuvat erityisesti sellaisista leluista, esineistä, ruuista ja vaatteista, joita he voivat itse käsitellä, sekä huomiota kiinnittävistä eläimistä ja kulkuneuvoista. Lisäksi ensimmäisillä sanoilla puhutaan tutuista ihmisistä ja päivittäisistä toiminnoista. 17

20 Viittomien valinnassa voidaan kiinnittää huomiota myös siihen, miten vaativia kyseiset viittomat ovat omaksua. Viittoman ikonisuudella tarkoitetaan yhteyttä, joka voi olla merkin esitystavan tai ulkonäön ja sen merkityksen välillä (von Tetzchner & Martinsen 1999, 210). Viittoman ikonisuus voi vaikuttaa jonkin verran sen omaksumiseen (Granlund, Ström & Olsson 1989), joskaan vaikutukset eivät ole yksiselitteisiä (von Tetzchner & Martinsen 1999, ). Ikonisemmat viittomat ovat jonkin verran muita helpompia tunnistaa, joten kieliympäristön kannalta niiden käyttöä voidaan suosia. Viittoman omaksumiseen vaikuttavat myös sen tuottamisen motoriset vaatimukset. Jos henkilöillä on motorisia vaikeuksia, voidaan tarvittaessa harkita helpotettujen viittomien käyttöä (Pulli, 1993; von Tetzchner & Martinsen 1999, 45). Viittomien käyttöönottoa on tutkittu varsin vähän, ja erilaisten käyttöönoton ohjelmien vertailevaa tutkimusta tarvitaankin lisää (Schlosser 1999). Suomessa viittomien kokeilun aloittaa yleensä puheterapeutti (Ketonen ym. 2003). Viittomia voidaan harjoitella puheterapiassa vähän kerrallaan esimerkiksi pelien, leikkien, lorujen, laulujen, kirjojen ja tietokoneen avulla. Launosen (1998, 87 88) varhaisviittomisohjelmassa käytettiin lauluja, leikkejä ja pelejä viittomien harjoittelun tukena (ks. myös Johansson 1994a). Laulujen käyttöä perusteltiin sillä, että viittomat yhdistyvät paitsi äänelliseen ilmaisuun myös toimintatapaan, joka on useimmille tuttu ja käytössä oleva ja jonka yhteydessä viittomat voivat ehkä jäädä helposti mieleen. Tukiviittomia voidaan ohjata käyttämään kotona ja päiväkodissa kaikissa tilanteissa (ks. esim. Launonen 1998; Huuhtanen & Harju 2001). Päiväkodissa tukiviittomia on käytetty esimerkiksi ohjatuissa toimintatuokioissa, ruokailussa, leikkiessä ja siirtymätilanteissa (Huuhtanen & Harju 2001). Muun muassa ruokailutilanteissa opitaan monenlaista kodin sanastoa, ulos lähtiessä käytetään ruumiinosia ja vaatteita kuvaavia viittomia, ja jokaisella päiväkodissa voi olla oma viittomamerkki. Huuhtasen ja Harjun (2001) kuvaamat kokemukset tukiviittomien käytöstä päiväkodissa ovat rohkaisevia. Heidän mukaansa tukiviittomat voivat tarjota uuden tavan viestiä sekä saattavat selkiyttää lapsen puhetta ja helpottaa ymmärretyksi tulemista. 18

Kommunikaatio ja vuorovaikutus

Kommunikaatio ja vuorovaikutus Kommunikaatio ja vuorovaikutus Vuorovaikutus Vuorovaikutusta on olla kontaktissa ympäristöön ja toisiin ihmisiin. Vuorovaikutus on tiedostettua tai tiedostamatonta. Kommunikaatio eli viestintä Kommunikaatio

Lisätiedot

viittomat kommunikoinnissa

viittomat kommunikoinnissa viittomat kommunikoinnissa Sisällys Sisällys...2 MITÄ TUKIVIITTOMAT OVAT?...3 MIKSI TUKIVIITTOMAT?...3 VIITTOMAT OPITAAN MALLISTA...4 OHJAUSTA TUKIVIITTOMIEN OPETTELUUN...6 VIITTOMAT OMAKSUTAAN OMAAN TAHTIIN...7

Lisätiedot

LIITE 8 Toiminnan aloittain etenevän opiskelun opetussuunnitelmaan

LIITE 8 Toiminnan aloittain etenevän opiskelun opetussuunnitelmaan LIITE 8 Toiminnan aloittain etenevän opiskelun opetussuunnitelmaan 1. Motoriset taidot Kehon hahmotus Kehon hallinta Kokonaismotoriikka Silmän ja jalan liikkeen koordinaatio Hienomotoriikka Silmän ja käden

Lisätiedot

Kehitysvammaisten lasten puheen ja kielen kuntoutus

Kehitysvammaisten lasten puheen ja kielen kuntoutus Kehitysvammaisten lasten puheen ja kielen kuntoutus Jaana Salminen, johtava puheterapeu3 Helsingin kaupunki, Kehitysvammapoliklinikka jaana.salminen@hel.fi 1 Kehitysvammaisten lasten puheen ja kielen kuntoutus

Lisätiedot

Esiopetuksen. valmistavan opetuksen. opetussuunnitelma

Esiopetuksen. valmistavan opetuksen. opetussuunnitelma Esiopetuksen valmistavan opetuksen opetussuunnitelma Nurmijärven kunta Varhaiskasvatuspalvelut Sivistyslautakunta x.1.2016 x www.nurmijarvi.fi Sisältö 1. Perusopetukseen valmistavan opetuksen lähtökohdat

Lisätiedot

Lapsen kielen kehitys II. Kielen ja puheen kehityksen tukeminen. www.eksote.fi

Lapsen kielen kehitys II. Kielen ja puheen kehityksen tukeminen. www.eksote.fi Lapsen kielen kehitys II Kielen ja puheen kehityksen tukeminen www.eksote.fi Lapsi- ja nuorisovastaanotto Puheterapia 2010 PUHUMAAN OPPIMINEN Puhe on ihmisen tärkein ilmaisun väline. Pieni lapsi oppii

Lisätiedot

PUHU MINULLE KUUNTELE MINUA

PUHU MINULLE KUUNTELE MINUA Helsingin terveyskeskus poliklinikka Puheterapeutit: K. Laaksonen, E. Nykänen, R. Osara, L. Piirto, K. Pirkola, A. Suvela, T. Tauriainen ja T. Vaara PUHU MINULLE KUUNTELE MINUA Lapsi oppii puheen tavallisissa

Lisätiedot

Kuinka vammaisen henkilön päätöksentekoa voidaan tukea?

Kuinka vammaisen henkilön päätöksentekoa voidaan tukea? Kuinka vammaisen henkilön päätöksentekoa voidaan tukea? Maarit Mykkänen, Savon Vammaisasuntosäätiö Kehitysvammaliiton opintopäivät 2015 Tuetusti päätöksentekoon -projekti Projektin toiminta-aika: 2011-31.7.2015

Lisätiedot

Kielellinen erityisvaikeus (SLI) puheterapeutin näkökulmasta. Leena Ervast Erikoispuheterapeutti, FL 29.1. 2014

Kielellinen erityisvaikeus (SLI) puheterapeutin näkökulmasta. Leena Ervast Erikoispuheterapeutti, FL 29.1. 2014 Kielellinen erityisvaikeus (SLI) puheterapeutin näkökulmasta Leena Ervast Erikoispuheterapeutti, FL 29.1. 2014 Kielellinen erityisvaikeus (SLI) Häiriö, jossa lapsen kielellinen toimintakyky ei kehity iän

Lisätiedot

KUN LUKEMINEN ON HANKALAA. Helena Sorsa

KUN LUKEMINEN ON HANKALAA. Helena Sorsa KUN LUKEMINEN ON HANKALAA Helena Sorsa Lukemisen ja kirjoittamisen vaikeudet Lukivaikeus dysleksia fonologinen häiriö: henkilö ei kykene muuttamaan lukemaansa puheeksi näkee sanat, mutta ei löydä äänneasua

Lisätiedot

Lukutaidon kehitykseen yhteydessä olevia tekijöitä luokalla

Lukutaidon kehitykseen yhteydessä olevia tekijöitä luokalla Lukutaidon kehitykseen yhteydessä olevia tekijöitä 1.-2. luokalla Jyväskylän yliopisto Kielellisen kehityksen yhteys lukutaitoon Esikielelliset Sanavarasto Lauseet ja taivutukset Kielellinen tietoisuus

Lisätiedot

Juttutuokio Toimintatapa opettajan ja lapsen välisen vuorovaikutuksen tueksi

Juttutuokio Toimintatapa opettajan ja lapsen välisen vuorovaikutuksen tueksi JUTTUTUOKIO Juttutuokio Toimintatapa opettajan ja lapsen välisen vuorovaikutuksen tueksi Opettajan ja oppilaan välinen suhde on oppimisen ja opettamisen perusta. Hyvin toimiva vuorovaikutussuhde kannustaa,

Lisätiedot

Oppimisen pulmista oppimisen iloon -teemaryhmä

Oppimisen pulmista oppimisen iloon -teemaryhmä Oppimisen pulmista oppimisen iloon -teemaryhmä Opinnollinen kuntoutus Aija Lund 2007 Ryhmän teemat: Lukemisen ja kirjoittamisen vaikeudet (Jukka Nevala ja Marjukka Peltonen) Tekstinymmärtäminen ja sen

Lisätiedot

Haastavat nuoret haastavat meidät toimimaan. Jokainen edistysaskel on monta kertaa suurempi, kuin miltä se aluksi näyttää (Kauppila 2003).

Haastavat nuoret haastavat meidät toimimaan. Jokainen edistysaskel on monta kertaa suurempi, kuin miltä se aluksi näyttää (Kauppila 2003). ERILAISET OPPIJAT Haastavat nuoret haastavat meidät toimimaan Jokainen edistysaskel on monta kertaa suurempi, kuin miltä se aluksi näyttää (Kauppila 2003). Perustana aito kohtaaminen Nuoren tulee kokea

Lisätiedot

Eväspussi. Onko lähipiirissä esiintynyt hitautta tai vaikeutta lukemaan ja kirjoittamaan oppimisessa? Millaista?

Eväspussi. Onko lähipiirissä esiintynyt hitautta tai vaikeutta lukemaan ja kirjoittamaan oppimisessa? Millaista? Liite Pienten Kielireppuun. Eväspussi Oman äidinkielen vahva hallinta tukee kaikkea oppimista. Tämän vuoksi keskustelemme kielten kehityksestä aina varhaiskasvatuskeskustelun yhteydessä. Kopio Kielirepusta

Lisätiedot

Sisällys. Mitä opetussuunnitelman perusteissa sanotaan?... 22

Sisällys. Mitä opetussuunnitelman perusteissa sanotaan?... 22 Sisällys Lukijalle...12 Johdanto...16 Ajattelutehtävä kokeiltavaksi... 18 1 Arvot, ihmiskäsitys ja oppimiskäsitys... 20 Mitä opetussuunnitelman perusteissa sanotaan?... 22 Mitä tästä voisi ajatella?...

Lisätiedot

VASUtyö Salossa Anna-Kaisa Törrönen ja Saana Kallioniemi.

VASUtyö Salossa Anna-Kaisa Törrönen ja Saana Kallioniemi. VASUtyö Salossa 2017 Anna-Kaisa Törrönen ja Saana Kallioniemi Mitä olemme jo tehneet Kentän näkökulma: vanhojen lomakkeiden läpikäynti, mitä hyvää, mitä kehitettävää? Selkeys, prosessinomaisuus, pedagogisuus

Lisätiedot

Itsemääräämisoikeus ja tuettu päätöksenteko

Itsemääräämisoikeus ja tuettu päätöksenteko Itsemääräämisoikeus ja tuettu päätöksenteko Itsemääräämisoikeus Itsemääräämisoikeus tarkoittaa, että ihmisellä on oikeus määrätä omasta elämästään ja tehdä omia valintoja. Useimmat päämiehet tarvitsevat

Lisätiedot

Varhainen tukihyvinvoinnin. lapselle

Varhainen tukihyvinvoinnin. lapselle Tiedosta hyvinvointia Varhaisen tuen tutkimus ja kehittäminen 1 Varhainen tukihyvinvoinnin edellytys lapselle KT, erikoistutkija Liisa Heinämäki Stakes Liisa Heinämäki Tiedosta hyvinvointia Varhaisen tuen

Lisätiedot

Tanja Saarenpää Pro gradu-tutkielma Lapin yliopisto, sosiaalityön laitos Syksy 2012

Tanja Saarenpää Pro gradu-tutkielma Lapin yliopisto, sosiaalityön laitos Syksy 2012 Se on vähän niin kuin pallo, johon jokaisella on oma kosketuspinta, vaikka se on se sama pallo Sosiaalityön, varhaiskasvatuksen ja perheen kokemuksia päiväkodissa tapahtuvasta moniammatillisesta yhteistyöstä

Lisätiedot

ITSEARVIOINTI HENKILÖKUNNALLE. Arviointiasteikko: 1 - Ei koskaan 3 - Joskus 5 Johdonmukaisesti

ITSEARVIOINTI HENKILÖKUNNALLE. Arviointiasteikko: 1 - Ei koskaan 3 - Joskus 5 Johdonmukaisesti ITSEARVIOINTI HENKILÖKUNNALLE Arviointiasteikko: 1 - Ei koskaan 3 - Joskus 5 Johdonmukaisesti 1. Tervehdin lasta henkilökohtaisesti ja positiivisesti nimeltä heidät tavatessani. 1 2 3 4 5 2. Vuorovaikutukseni

Lisätiedot

Vieraan kielen B1-oppimäärän opetuksen tavoitteisiin liittyvät keskeiset sisältöalueet vuosiluokalla 6

Vieraan kielen B1-oppimäärän opetuksen tavoitteisiin liittyvät keskeiset sisältöalueet vuosiluokalla 6 B1- RUOTSI VL.6-9 6.LUOKKA T1 auttaa oppilasta jäsentämään käsitystään kaikkien osaamiensa kielten keskinäisestä suhteesta T2 auttaa oppilasta hahmottamaan opiskeltavan kielen asemaa maailmassa ja sen

Lisätiedot

1. JAKSO - SÄÄNNÖT Tavat, käytös, toisen kunnioittava kohtaaminen, huomaavaisuus, kohteliaisuus.

1. JAKSO - SÄÄNNÖT Tavat, käytös, toisen kunnioittava kohtaaminen, huomaavaisuus, kohteliaisuus. 1. JAKSO - SÄÄNNÖT Tavat, käytös, toisen kunnioittava kohtaaminen, huomaavaisuus, kohteliaisuus. 1. Ympäristö a. Tässä jaksossa ympäristö rakennetaan pedagogiikkaa tukevien periaatteiden mukaisesti ja

Lisätiedot

Opetussuunnitelmauudistus opettajan näkökulmasta. Uudistuva esiopetus Helsinki Lastentarhanopettajaliitto puheenjohtaja Anitta Pakanen

Opetussuunnitelmauudistus opettajan näkökulmasta. Uudistuva esiopetus Helsinki Lastentarhanopettajaliitto puheenjohtaja Anitta Pakanen Opetussuunnitelmauudistus opettajan näkökulmasta Uudistuva esiopetus Helsinki 4.12.2014 Lastentarhanopettajaliitto puheenjohtaja Anitta Pakanen Uudistus luo mahdollisuuksia Pohtia omaa opettajuutta Pohtia

Lisätiedot

TUKIMATERIAALI: Arvosanan kahdeksan alle jäävä osaaminen

TUKIMATERIAALI: Arvosanan kahdeksan alle jäävä osaaminen 1 FYSIIKKA Fysiikan päättöarvioinnin kriteerit arvosanalle 8 ja niitä täydentävä tukimateriaali Opetuksen tavoite Merkitys, arvot ja asenteet T1 kannustaa ja innostaa oppilasta fysiikan opiskeluun T2 ohjata

Lisätiedot

Kulttuuritaidot Oppilas oppii tuntemaan Ranskaa ja ranskankielisiä alueita ranskankielisille kulttuureille ominaisia tapoja ja kohteliaisuussääntöjä

Kulttuuritaidot Oppilas oppii tuntemaan Ranskaa ja ranskankielisiä alueita ranskankielisille kulttuureille ominaisia tapoja ja kohteliaisuussääntöjä Ylöjärven opetussuunnitelma 2004 B2 RANSKA VUOSILUOKKA: 8 VUOSIVIIKKOTUNTEJA: 2 Tavoitteet ymmärtämään erittäin selkeästi puhuttuja tai kirjoitettuja lyhyitä viestejä viestintää tavallisimmissa arkielämän

Lisätiedot

T3 ohjata oppilasta havaitsemaan kieliä yhdistäviä ja erottavia ilmiöitä sekä tukea oppilaan kielellisen uteliaisuuden ja päättelykyvyn kehittymistä

T3 ohjata oppilasta havaitsemaan kieliä yhdistäviä ja erottavia ilmiöitä sekä tukea oppilaan kielellisen uteliaisuuden ja päättelykyvyn kehittymistä A2-VENÄJÄ vl.4-6 4.LUOKKA Opetuksen tavoitteet Kasvu kulttuuriseen moninaisuuteen ja kielitietoisuuteen T1 ohjata oppilasta havaitsemaan lähiympäristön ja maailman kielellinen ja kulttuurinen runsaus sekä

Lisätiedot

arvioinnin kohde

arvioinnin kohde KEMIA 9-lk Merkitys, arvot ja asenteet T2 Oppilas tunnistaa omaa kemian osaamistaan, asettaa tavoitteita omalle työskentelylleen sekä työskentelee pitkäjänteisesti T3 Oppilas ymmärtää kemian osaamisen

Lisätiedot

Osaamispisteet. Vapaasti valittava

Osaamispisteet. Vapaasti valittava Hyväksymismerkinnät 1 (5) Ammattiopiskelun S2 3 osp Osaaminen arvioidaan opiskelijan keräämän oman alan sanaston sekä portfolion avulla. Oman alan sanavaraston Tekstien ymmärtäminen Luku- ja opiskelustrategioiden

Lisätiedot

21.9.Hämeenlinna/Tuula Mikkola

21.9.Hämeenlinna/Tuula Mikkola Ohjaus on prosessi, johon liittyy välittämistä ja huolehtimista tukemista asioiden selventämistä ja opettamista aktivoimista ja motivointia arvostamista ja rohkaisua Tavoitteena on, että ohjaaja luo ohjattavalle

Lisätiedot

Kolme pientä porrasta: kielellisten taitojen tuki esi- ja perusopetuksessa motivoivat oppimisympäristöt

Kolme pientä porrasta: kielellisten taitojen tuki esi- ja perusopetuksessa motivoivat oppimisympäristöt Tornio vaativan erityisen tuen koulutus Kolme pientä porrasta: kielellisten taitojen tuki esi- ja perusopetuksessa motivoivat oppimisympäristöt Ohjaava opettaja Sanna Alila Kielelliset erityisvaikeudet

Lisätiedot

Lahjakkuutta ja erityisvahvuuksia tukeva opetus äidinkielen näkökulma

Lahjakkuutta ja erityisvahvuuksia tukeva opetus äidinkielen näkökulma Lahjakkuutta ja erityisvahvuuksia tukeva opetus äidinkielen näkökulma Ulkomailla toimivien peruskoulujen ja Suomi-koulujen opettajat 4.8.2011 Pirjo Sinko, opetusneuvos Millainen on kielellisesti lahjakas

Lisätiedot

Kielen oppimisen perusta on vuorovaikutus (Launonen, K Vuorovaikutus, riskit ja tukeminen kuntoutuksen keinoin)

Kielen oppimisen perusta on vuorovaikutus (Launonen, K Vuorovaikutus, riskit ja tukeminen kuntoutuksen keinoin) Erityispedagogiikan koulutus Kommunikaatiokurssin luento 2010 Dosentti Elina Kontu Kielen oppimisen perusta on vuorovaikutus (Launonen, K. 2007. Vuorovaikutus, riskit ja tukeminen kuntoutuksen keinoin)

Lisätiedot

Monenlaisia haasteita jatkoon!

Monenlaisia haasteita jatkoon! Monenlaisia haasteita jatkoon! Eerika Rosqvist Tutkimus- ja kehittämiskekus GeroCenter Tiina Airaksinen ry 1 CP-vammaisen aikuisen kuntoutuksen tutkimukseen kohdistuvia haasteita? 2 Ikääntyvien CP-vammaisten

Lisätiedot

Lapsen kielen kehitys I. Alle vuoden ikäisen vanhemmille. www.eksote.fi

Lapsen kielen kehitys I. Alle vuoden ikäisen vanhemmille. www.eksote.fi Lapsen kielen kehitys I Alle vuoden ikäisen vanhemmille www.eksote.fi Lapsi- ja nuorisovastaanotto Puheterapia 2010 LAPSEN KIELEN KEHITYS Lapsen kieli kehittyy rinnan hänen muun kehityksensä kanssa. Puhetta

Lisätiedot

Ylöjärven opetussuunnitelma 2004. Valinnainen kieli (B2)

Ylöjärven opetussuunnitelma 2004. Valinnainen kieli (B2) Ylöjärven opetussuunnitelma 2004 Valinnainen kieli (B2) B 2 -SAKSA Valinnaisen kielen opiskelun tulee painottua puheviestintään kaikkein tavanomaisimmissa arkipäivän tilanteissa ja toimia samalla johdantona

Lisätiedot

Raahen kaupunki 30.3.2015 LAPSI PUHEEKSI- VARHAISKASVATUSSUUNNITELMA - VANHEMPIEN LOMAKE

Raahen kaupunki 30.3.2015 LAPSI PUHEEKSI- VARHAISKASVATUSSUUNNITELMA - VANHEMPIEN LOMAKE Raahen kaupunki 30.3.2015 Varhaiskasvatuspalvelut LAPSI PUHEEKSI- VARHAISKASVATUSSUUNNITELMA - VANHEMPIEN LOMAKE Lapsen nimi Syntymäaika / 20 Hoitopaikka Lapsen varhaiskasvatussuunnitelma (vasu) on huoltajien

Lisätiedot

Esipuhe. Esipuhe. Tämäpä yllätys, sanoi Ihaa iltapäivällä nähdessään kaikkien tulevan taloaan kohti. Onko minutkin kutsuttu?

Esipuhe. Esipuhe. Tämäpä yllätys, sanoi Ihaa iltapäivällä nähdessään kaikkien tulevan taloaan kohti. Onko minutkin kutsuttu? 11 Esipuhe Tämäpä yllätys, sanoi Ihaa iltapäivällä nähdessään kaikkien tulevan taloaan kohti. Onko minutkin kutsuttu? (Nalle Puh) Paula Määtän kirjoittama Perhe asiantuntijana -teos päätyi kymmenen vuotta

Lisätiedot

Neuropsykiatrisesti oireilevan nuoren kohtaaminen ja arjen tukeminen

Neuropsykiatrisesti oireilevan nuoren kohtaaminen ja arjen tukeminen Neuropsykiatrisesti oireilevan nuoren kohtaaminen ja arjen tukeminen Kemi 4.9.2015 Marja Koivusalo, lastenneurologian erikoislääkäri, Kolpeneen palvelukeskus Lasten ja nuorten normaali kehitys Normaalin

Lisätiedot

TUKIMATERIAALI: Arvosanan kahdeksan alle jäävä osaaminen

TUKIMATERIAALI: Arvosanan kahdeksan alle jäävä osaaminen KEMIA Kemian päättöarvioinnin kriteerit arvosanalle 8 ja niitä täydentävä tukimateriaali Opetuksen tavoite Merkitys, arvot ja asenteet T1 kannustaa ja innostaa oppilasta kemian opiskeluun T2 ohjata ja

Lisätiedot

Lapset puheeksi -keskustelu lapsesta, perheestä ja kouluympäristöstä

Lapset puheeksi -keskustelu lapsesta, perheestä ja kouluympäristöstä Lapset puheeksi -keskustelu lapsesta, perheestä ja kouluympäristöstä Lomake annetaan etukäteen huoltajille mietittäväksi. Lomakkeen lopussa on lapsen kehitystä suojaavia tekijöitä kotona ja koulussa, ja

Lisätiedot

Äidinkielen tukeminen. varhaiskasvatuksessa. Taru Venho. Espoon kaupunki

Äidinkielen tukeminen. varhaiskasvatuksessa. Taru Venho. Espoon kaupunki Äidinkielen tukeminen varhaiskasvatuksessa Taru Venho Suomi toisena kielenä -lastentarhanop. Espoon kaupunki Äidinkieli voidaan Nissilän, Martinin, Vaaralan ja Kuukan (2006) mukaan määritellä neljällä

Lisätiedot

H e l i I s o m ä k i N e u r o p s y k o l o g i a n e r i k o i s p s y k o l o g i P s y k o l o g i a n t o h t o r i L U D U S

H e l i I s o m ä k i N e u r o p s y k o l o g i a n e r i k o i s p s y k o l o g i P s y k o l o g i a n t o h t o r i L U D U S H e l i I s o m ä k i N e u r o p s y k o l o g i a n e r i k o i s p s y k o l o g i P s y k o l o g i a n t o h t o r i L U D U S LUDUS TUTKIMUS- JA KUNTOUTUSPALVELUT OY Mäkitorpantie 3B, HELSINKI Liesikuja

Lisätiedot

arvioinnin kohde

arvioinnin kohde KEMIA 8-lk Merkitys, arvot ja asenteet T2 Oppilas asettaa itselleen tavoitteita sekä työskentelee pitkäjänteisesti. Oppilas kuvaamaan omaa osaamistaan. T3 Oppilas ymmärtää alkuaineiden ja niistä muodostuvien

Lisätiedot

KIUSAAMISEN EHKÄISYN SUUNNITELMA

KIUSAAMISEN EHKÄISYN SUUNNITELMA YPÄJÄN KUNTA VARHAISKASVATUS 2016 KIUSAAMISEN EHKÄISYN SUUNNITELMA 1. KOKO HENKILÖKUNTA ON SAANUT KOULUTUSTA VARHAISLAPSUUDESSA TAPAHTUVASTA KIUSAAMISESTA sekä sen havainnoimisesta: pedagoginen palaveri

Lisätiedot

Leikitään! karoliina räty johanna saarinen 1

Leikitään! karoliina räty johanna saarinen 1 Leikitään! karoliina räty johanna saarinen 1 Teoskokonaisuus Karoliina Räty, Johanna Saarinen ja Ensi- ja turvakotien liitto, 2014 Toimittanut Karoliina Räty ja Johanna Saarinen, 2014 Sävel ja sanat kansanlauluja

Lisätiedot

Tyydyttävä T1 Hyvä H2 Kiitettävä K3 Perustelut, huomiot. tunnistaa laajasti eriikäisten

Tyydyttävä T1 Hyvä H2 Kiitettävä K3 Perustelut, huomiot. tunnistaa laajasti eriikäisten Kasvun tukeminen ja ohjaus Sivu 1(13) Arvioinnin kohde Arviointikriteerit 1. Työprosessin hallinta Suunnitelmallinen työskentely Tyydyttävä T1 Hyvä H2 Kiitettävä K3 Perustelut, huomiot Tutkinnon suorittaja:

Lisätiedot

Millaiseen kouluun mahtuvat kaikki? Opettajan kommunikaatiosuhde ja ymmärrys vuorovaikutuksen voimasta Kaikkien Koulun mahdollistajana

Millaiseen kouluun mahtuvat kaikki? Opettajan kommunikaatiosuhde ja ymmärrys vuorovaikutuksen voimasta Kaikkien Koulun mahdollistajana Millaiseen kouluun mahtuvat kaikki? Opettajan kommunikaatiosuhde ja ymmärrys vuorovaikutuksen voimasta Kaikkien Koulun mahdollistajana Dosentti Elina Kontu Helsingin yliopisto Opettajankoulutuslaitos,

Lisätiedot

Psykoosisairauksien tuomat neuropsykologiset haasteet

Psykoosisairauksien tuomat neuropsykologiset haasteet Psykoosisairauksien tuomat neuropsykologiset haasteet Hyvinkään sairaala 19.11.2015 Neuropsykologian erikoispsykologi Laila Luoma laila.luoma@hus.fi 1 Neuropsykologian kohteena on aivojen ja käyttäytymisen

Lisätiedot

TYÖVALTAINEN OPPIMINEN / TOP-Laaja

TYÖVALTAINEN OPPIMINEN / TOP-Laaja TYÖVALTAINEN OPPIMINEN / TOP-Laaja tarvitsevien lasten ja perheiden kohtaaminen ja ohjaus 10ov Oikeaa työssäoppimista 4ov Teoriaopiskelua työelämässä 6 ov 1. Työprosessin hallinta tarvitseville lapsille

Lisätiedot

HYP on lyhenne sanoista Huomioivaa Yhdessäoloa Päivittäin HYP on asenne ja yhdessäolotapa:

HYP on lyhenne sanoista Huomioivaa Yhdessäoloa Päivittäin HYP on asenne ja yhdessäolotapa: Huomioivaa Yhdessäoloa Päivittäin ihmisille, jotka ovat vaarassa jäädä yksin HYP jakson käynnistyskokous Tutustu myös opasvihkoon Sheridan Forster: Huomioivan yhdessäolon malli HYP Mikä HYP on HYP on lyhenne

Lisätiedot

- pitkäjännitteisyyttä - kärsivällisyyttä - kuntoutujan omaa ponnistelua

- pitkäjännitteisyyttä - kärsivällisyyttä - kuntoutujan omaa ponnistelua Ihminen - on toimiva olento - toimii & kehittyy omien kiinnostusten, tavoitteiden ja vahvuuksien pohjalta - toiminta vahvistaa voimavaroja entisestään - ihminen tietää itse parhaiten voimavaransa ja resurssinsa

Lisätiedot

VARHAISKASVATUSSUUNNITELMA / TUOHISET Naavametsän päiväkoti Asematie 3 96900 Saarenkylä gsm 0400790916

VARHAISKASVATUSSUUNNITELMA / TUOHISET Naavametsän päiväkoti Asematie 3 96900 Saarenkylä gsm 0400790916 VARHAISKASVATUSSUUNNITELMA / TUOHISET Naavametsän päiväkoti Asematie 3 96900 Saarenkylä gsm 0400790916 Tuohisissa työskentelevät lastentarhanopettajat Piiti Elo ja Riitta Riekkinen, lastenhoitaja Helena

Lisätiedot

KEHITYSVAMMAISEN MIELENTERVEYSHÄIRIÖT JA KÄYTTÄYTYMINEN. Anneli Tynjälä Johtava psykologi, psykoterapeutti VET PKSSK

KEHITYSVAMMAISEN MIELENTERVEYSHÄIRIÖT JA KÄYTTÄYTYMINEN. Anneli Tynjälä Johtava psykologi, psykoterapeutti VET PKSSK KEHITYSVAMMAISEN MIELENTERVEYSHÄIRIÖT JA KÄYTTÄYTYMINEN Anneli Tynjälä Johtava psykologi, psykoterapeutti VET PKSSK 1 HAASTAVASTA KÄYTTÄYTYMISESTÄ ja MIELENTERVEYDEN HÄIRIÖISTÄ KEHITYSVAMMAISILLA Kehitysvammaisista

Lisätiedot

KOULUTULOKKAAN TARJOTIN

KOULUTULOKKAAN TARJOTIN KOULUTULOKKAAN TARJOTIN 11.1.2016 VUOSILUOKAT 1-2 KOULULAISEKSI KASVAMINEN ESIOPETUKSEN TAVOITTEET (ESIOPETUKSEN VALTAKUNNALLISET PERUSTEET 2014) Esiopetus suunnitellaan ja toteutetaan siten, että lapsilla

Lisätiedot

1. DIAGNOSOIDUT OPPIMISEN VAIKEUDET PALOKUNTA- NUORELLA AD/HD = TARKKAAVAISUUS- JA YLIVILKKAUSHÄIRIÖ:

1. DIAGNOSOIDUT OPPIMISEN VAIKEUDET PALOKUNTA- NUORELLA AD/HD = TARKKAAVAISUUS- JA YLIVILKKAUSHÄIRIÖ: PALOTARUS SUURLEIRI 2010 / PADASJOKI MINILUENNOT /Taru Laurén / 5.-9.7.2010 1. DIAGNOSOIDUT OPPIMISEN VAIKEUDET PALOKUNTA- NUORELLA AD/HD = TARKKAAVAISUUS- JA YLIVILKKAUSHÄIRIÖ: A = ATTENTION = HUOMIO

Lisätiedot

AHOT- käytäntöjen jalkauttaminen ja jalkautuminen Savoniaammattikorkeakoulussa

AHOT- käytäntöjen jalkauttaminen ja jalkautuminen Savoniaammattikorkeakoulussa AHOT- käytäntöjen jalkauttaminen ja jalkautuminen Savoniaammattikorkeakoulussa Anna-Leena Ruotsalainen AHOT:lla eli aiemmin hankitun osaamisen tunnistamisella ja tunnustamisella tarkoitetaan opiskelijan

Lisätiedot

Hippo Terapiaklinikka, Turku Terapiaryhmät 2016-2017

Hippo Terapiaklinikka, Turku Terapiaryhmät 2016-2017 Hippo Terapiaklinikka, Turku Terapiaryhmät 2016-2017 LUKISIEPPARI Ryhmä on tarkoitettu lapsille, joilla on luku- ja kirjoitustaidon vaikeuksia. Tavoitteena on fonologisten ja nopean nimeämisen taitojen

Lisätiedot

Lakineuvonnan näkökulma: kehitysvammaisten lasten perusopetuksen haasteita

Lakineuvonnan näkökulma: kehitysvammaisten lasten perusopetuksen haasteita Lakineuvonnan näkökulma: kehitysvammaisten lasten perusopetuksen haasteita Perusopetuksen iltapäivä, Jyväskylä 28.9.2016 Tanja Salisma, lakimies, Kehitysvammaisten Tukiliitto ry 1 Tukiliiton neuvontapalvelut

Lisätiedot

Suunnittele ja toteuta lukuhetki!

Suunnittele ja toteuta lukuhetki! Minä luen sinulle -kampanja (2017) Suunnittele ja toteuta lukuhetki! Tietoa ja vinkkejä oppilaitoksille ja vammais- ja vanhustyön yksiköille Hyvä lukija, Selkokieli - yhteinen kieli tämä pieni opas tarjoaa

Lisätiedot

Kämmenniemen päivähoitoyksikön varhaiskasvatussuunnitelma

Kämmenniemen päivähoitoyksikön varhaiskasvatussuunnitelma Kämmenniemen päivähoitoyksikön varhaiskasvatussuunnitelma Toiminta-ajatus Lasten osallisuus Vanhempien osallisuus Varhaiskasvatuksen suunnittelu Leikki Liikunta Luonto Ilmaisu Mediakasvatus Kieli ja kulttuuri

Lisätiedot

301111 Mitä tavallinen psykiatri ymmärtää kehitysvammaisen mielenterveysongelmista? Yl juha kemppinen

301111 Mitä tavallinen psykiatri ymmärtää kehitysvammaisen mielenterveysongelmista? Yl juha kemppinen 301111 Mitä tavallinen psykiatri ymmärtää kehitysvammaisen mielenterveysongelmista? Yl juha kemppinen Vastaus: hyvin vähän Tietoakin on ollut vaikea hankkia, nyt on juuri uusi kirja julkaistu Tavallisimmin

Lisätiedot

Tampereen kaupunki Hyvinvointipalvelut Päivähoito 30.9.2009. Ydinprosessi: KASVATUSKUMPPANUUDEN ALOITTAMINEN

Tampereen kaupunki Hyvinvointipalvelut Päivähoito 30.9.2009. Ydinprosessi: KASVATUSKUMPPANUUDEN ALOITTAMINEN Ydinprosessi: KASVATUSKUMPPANUUDEN ALOITTAMINEN Onnistuneen kasvatuskumppanuuden aloittamisen kannalta on tärkeää, että päivähoitoa koskevaa tietoa on saatavilla kun tarve lapsen päivähoidolle syntyy.

Lisätiedot

KASVUN TUKEMINEN JA OHJAUS

KASVUN TUKEMINEN JA OHJAUS TURUN AIKUISKOULUTUSKESKUS Kärsämäentie 11, 20360 Turku puh. 0207 129 200 fax 0207 129 209 SOSIAALI- JA TERVEYSALAN PERUSTUTKINTO, LÄHIHOITAJA NÄYTTÖTUTKINTO AMMATTITAIDON ARVIOINTI KASVUN TUKEMINEN JA

Lisätiedot

OPS2016 painottaa toimintakulttuurin muutosta

OPS2016 painottaa toimintakulttuurin muutosta OPS2016 painottaa toimintakulttuurin muutosta, projektitutkija 2.11.2016 OPS2016 Muovaa käsitystä oppimisesta Oppimisen ilo Oppijan aktiivinen rooli, ongelmanratkaisutaidot Monipuoliset oppimisympäristöt

Lisätiedot

Arvioinnin paikallisesti päätettävät asiat Arviointikulttuuri & itseja vertaisarviointi

Arvioinnin paikallisesti päätettävät asiat Arviointikulttuuri & itseja vertaisarviointi Arvioinnin paikallisesti päätettävät asiat Arviointikulttuuri & itseja vertaisarviointi Treduka 2015 Tamperetalo 7.11.2015 Tunnin työpajatyöskentelyn aikana: Asiantuntija-alustus (30 min) Syventäviä näkökulmia

Lisätiedot

Kehitysvamma. Äiti ei pysy kärryillä 24.5.2012

Kehitysvamma. Äiti ei pysy kärryillä 24.5.2012 Kehitysvamma Äiti ei pysy kärryillä 24.5.2012 Yleisen ajattelutavan muutos Vammaiset ihmiset ovat alkaneet vaatia oikeuksiaan. Käsitykset vammaisuudesta ja näkemykset vammaisista henkilöistä ovat kansainvälisesti

Lisätiedot

1. Oppimisen ohjaamisen osaamisalue. o oppijaosaaminen o ohjausteoriaosaaminen o ohjausosaaminen. 2. Toimintaympäristöjen kehittämisen osaamisalue

1. Oppimisen ohjaamisen osaamisalue. o oppijaosaaminen o ohjausteoriaosaaminen o ohjausosaaminen. 2. Toimintaympäristöjen kehittämisen osaamisalue Sivu 1 / 5 Tässä raportissa kuvaan Opintojen ohjaajan koulutuksessa oppimaani suhteessa koulutukselle asetettuihin tavoitteisiin ja osaamisalueisiin. Jokaisen osaamisalueen kohdalla pohdin, miten saavutin

Lisätiedot

Kognitiivista kuntoutusta skitsofrenian ensipsykoosiin sairastuneille. Annamari Tuulio-Henriksson Tutkimusprofessori, Kelan tutkimus

Kognitiivista kuntoutusta skitsofrenian ensipsykoosiin sairastuneille. Annamari Tuulio-Henriksson Tutkimusprofessori, Kelan tutkimus Kognitiivista kuntoutusta skitsofrenian ensipsykoosiin sairastuneille Annamari Tuulio-Henriksson Tutkimusprofessori, Kelan tutkimus 11.11.2016 Skitsofrenia Skitsofrenia on vakava psykoosisairaus, johon

Lisätiedot

Seikkailukasvatus nuorten arjen hallinnan tukena 11.11.2010. Juho Lempinen Yhteisöpedagogi AMK Seikkailuohjaaja Projektisuunnittelija KOTA ry

Seikkailukasvatus nuorten arjen hallinnan tukena 11.11.2010. Juho Lempinen Yhteisöpedagogi AMK Seikkailuohjaaja Projektisuunnittelija KOTA ry Seikkailukasvatus nuorten arjen hallinnan tukena 11.11.2010 Juho Lempinen Yhteisöpedagogi AMK Seikkailuohjaaja Projektisuunnittelija KOTA ry Kota ry Yleishyödyllinen yhdistys, perustettu 1991 Tehtävänä

Lisätiedot

Lapsen esiopetuksen oppimissuunnitelma

Lapsen esiopetuksen oppimissuunnitelma Liite 1 Lapsen esiopetuksen oppimissuunnitelma HENKILÖSTÖN JA HUOLTAJAN YHDESSÄ LAATIMA ESIOPETUKSEN OPPIMISSUUNNITELMA Perustiedot Lapsen nimi: Syntymäaika: Osoite: Huoltajien yhteystiedot: Päiväkoti

Lisätiedot

Kaikille avoin hiihtokoulu

Kaikille avoin hiihtokoulu Kaikille avoin hiihtokoulu Kaikille avoimessa hiihtokoulussa kaikki oppilaat ovat yhtä arvokkaita ja tervetulleita, hiihtokoulu ei rajaa ketään pois vamman tai toimintakyvyn vuoksi. Kaikilla on oikeus

Lisätiedot

KALASTUS TYÖVÄLINEENÄ

KALASTUS TYÖVÄLINEENÄ FANTASY FISHING on suomalainen kalastusohjelmapalveluihin ja ka sintehtyihin perhoihin erikoistunut yritys, joka tarjoaa kalastusaktiviteetteja ja sen oheispalveluja yrityksille ja yksityisille henkilo

Lisätiedot

Monikulttuurisuus näyttötutkinnoissa

Monikulttuurisuus näyttötutkinnoissa Monikulttuurisuus näyttötutkinnoissa KT 1.9.2016 Taustaa Valtioneuvoston asetus ammatilliseen aikuiskoulutukseen liittyvästä henkilökohtaistamisesta 1.8.2015 Näyttötutkinto-opas 2015 Näyttötutkinto-oppaan

Lisätiedot

Opetuksen tavoitteet Tavoitteisiin liittyvät sisältöalueet

Opetuksen tavoitteet Tavoitteisiin liittyvät sisältöalueet VIITTOMAKIELI JA KIRJALLISUUS Äidinkieli ja kirjallisuus -oppiaineen tehtävä, oppimisympäristöihin ja työtapoihin liittyvät tavoitteet, ohjaus, eriyttäminen ja tuki sekä oppimisen arviointi koskevat myös

Lisätiedot

Turva Minulla on turvallinen olo. Saanko olla tarvitseva? Onko minulla huolehtiva aikuinen? Suojellaanko minua pahoilta asioilta? Perusturvallisuus on edellytys lapsen hyvän itsetunnon ja luottamuksellisten

Lisätiedot

Ammatillinen erityisopetus ja sen toteutuminen yleisissä ammatillisissa oppilaitoksissa

Ammatillinen erityisopetus ja sen toteutuminen yleisissä ammatillisissa oppilaitoksissa Ammatillinen erityisopetus ja sen toteutuminen yleisissä ammatillisissa oppilaitoksissa Kaija Miettinen FT, johtaja Bovallius-ammattiopisto Opetushallitus 17.1.2012 Klo 10.20 11.30 16.1.2012 kaija.miettinen@bovallius.fi

Lisätiedot

Opinnäytetyöhankkeen työseminaarin avauspuhe 20.4.2006 Stadiassa Hoitotyön koulutusjohtaja Elina Eriksson

Opinnäytetyöhankkeen työseminaarin avauspuhe 20.4.2006 Stadiassa Hoitotyön koulutusjohtaja Elina Eriksson 1 Opinnäytetyöhankkeen työseminaarin avauspuhe 20.4.2006 Stadiassa Hoitotyön koulutusjohtaja Elina Eriksson Arvoisa ohjausryhmän puheenjohtaja rehtori Lauri Lantto, hyvä työseminaarin puheenjohtaja suomen

Lisätiedot

LEIKKIKOONTI. Espoo, Helsinki ja Vantaa sekä ohjaajat

LEIKKIKOONTI. Espoo, Helsinki ja Vantaa sekä ohjaajat LEIKKIKOONTI Espoo, Helsinki ja Vantaa sekä ohjaajat 21.5.2014 ESITYKSEN JÄSENTELY 1. Leikin filosofisia lähtökohtia 2. Leikki ja oppiminen 3. Leikki ja didaktiikka 4. Leikki ja pedagogiikka 5. Leikin

Lisätiedot

OPAS OHJAAJALLE ohjaajana toimiminen

OPAS OHJAAJALLE ohjaajana toimiminen OPAS OHJAAJALLE ohjaajana toimiminen 2 JOHDANTO Tämä opas on tarkoitettu työpaikkaohjaajille, jotka ohjaavat opiskelijoita työelämässä. Opas sisältää tietoa ohjaajana toimimisesta. Oppaassa käsitellään

Lisätiedot

Oppilas tunnistaa ympäristöopin eri tiedonalat ja osaa luokitella asioita ja ilmiöitä eri tiedonaloihin kuuluviksi.

Oppilas tunnistaa ympäristöopin eri tiedonalat ja osaa luokitella asioita ja ilmiöitä eri tiedonaloihin kuuluviksi. Ympäristöoppi 5-6.lk Arvioinnin tuki Arvioitavat tavoitteet 5 6-7 6=osa toteutuu 7=kaikki toteutuu T1 synnyttää ja ylläpitää oppilaan kiinnostusta ympäristöön ja ympäristöopin opiskeluun sekä auttaa oppilasta

Lisätiedot

Alakoulun opettajan ja vanhemman LAPSET PUHEEKSI LOKIKIRJA 16.12.2015

Alakoulun opettajan ja vanhemman LAPSET PUHEEKSI LOKIKIRJA 16.12.2015 Alakoulun opettajan ja vanhemman LAPSET PUHEEKSI LOKIKIRJA 16.12.2015 Tytti Solantaus 2014 1 LAPSET PUHEEKSI KESKUSTELU 1. Esittely, tutustuminen, menetelmän tarkoituksen ja keskustelun kulun selvittäminen

Lisätiedot

Välineestä valtauttavaksi mediaattoriksi Seppo Tella University of Helsinki. Seppo Tella, 1

Välineestä valtauttavaksi mediaattoriksi Seppo Tella University of Helsinki. Seppo Tella, 1 Välineestä valtauttavaksi mediaattoriksi Seppo Tella University of Helsinki Seppo Tella, 1 Vieras kieli työvälineenä n Vieraiden kielten asemaa voidaan kuvata monilla eri metaforilla. n Työväline-metafora

Lisätiedot

Sairastuneiden ja omaisten kanssa keskusteleminen

Sairastuneiden ja omaisten kanssa keskusteleminen Infosheet 38 Sairastuneiden ja omaisten kanssa keskusteleminen Ymmärrettävä tieto Antamalla ihmisille tilaisuuden esittää kysymyksensä voit räätälöidä heidän tarpeisiinsa sopivaa tietoa. Jokaiseen keskusteluun

Lisätiedot

SENSO PROJEKTI. Taustaa

SENSO PROJEKTI. Taustaa SENSO PROJEKTI Taustaa Mistä tarve muutokseen? 1. asukas/asiakas tulee tietoiseksi oikeuksistaan (seksuaalioikeudet) ja kokee, että hänen oikeutensa eivät toteudu ja vaatii muutosta. 2. henkilökunnassa

Lisätiedot

Lapsen esiopetuksen oppimissuunnitelma

Lapsen esiopetuksen oppimissuunnitelma Lapsen esiopetuksen oppimissuunnitelma 1 Kurikka lapsen nimi Kansilehteen lapsen oma piirros Lapsen ajatuksia ja odotuksia esiopetuksesta (vanhemmat keskustelevat kotona lapsen kanssa ja kirjaavat) 2 Eskarissa

Lisätiedot

Kiusaamisen kipeät arvet LASTEN. vertaissuhdetaidot. Työkaluja kiusaamisen ehkäisemiseen. Vilja Laaksonen kehitysjohtaja, FT, YTM

Kiusaamisen kipeät arvet LASTEN. vertaissuhdetaidot. Työkaluja kiusaamisen ehkäisemiseen. Vilja Laaksonen kehitysjohtaja, FT, YTM Kiusaamisen kipeät arvet 8.3.2016 LASTEN vertaissuhdetaidot Työkaluja kiusaamisen ehkäisemiseen Vilja Laaksonen kehitysjohtaja, FT, YTM KIUSAAMINEN KOSKETTAA KOKO LAPSIRYHMÄÄ. Tässä puheenvuorossa keskitymme

Lisätiedot

Lapsen arki arvoon! Salla Sipari

Lapsen arki arvoon! Salla Sipari Lapsen arki arvoon! Salla Sipari 13.3.2013 Tulokulmia dialogiin Lapsen oppiminen Kasvatusta ja kuntoutusta yhdessä Kuntouttava arki arki kuntouttavaksi Kehittäjäkumppanuus 13.3.2013 Salla Sipari 2 Miksi

Lisätiedot

Kelan järjestämä vaativa lääkinnällinen kuntoutus 1.1.2016 alkaen

Kelan järjestämä vaativa lääkinnällinen kuntoutus 1.1.2016 alkaen Kelan järjestämä vaativa lääkinnällinen kuntoutus 1.1.2016 alkaen Minna Rantanen, Kela Läntinen vakuutuspiiri TYKS 17.5.2016 Saajat Vaikeavammaisten lääkinnällisen kuntoutuksen / vaativan lääkinnällisen

Lisätiedot

Oheinen taulukko kuulovamman asteesta ja sen vaikutuksesta kommunikaatioon on mukailtu EU:n työryhmän luokittelusuositusta, jossa luokitus perustuu paremman korvan 0,5-4 khz:n taajuuksien ääneskynnysten

Lisätiedot

Kuraattorityön helmet ja helvetit

Kuraattorityön helmet ja helvetit Kuraattorityön helmet ja helvetit Vuokatti 8.10.2010 Katariina Ylä-Rautio-Vaittinen katariina.yla-rautio@sci.fi Nykyajan nuoret rakastavat ylellisyyttä. Heillä on huonot tavat, he pilkkaavat auktoriteetteja

Lisätiedot

Aloitusseminaari Monikulttuurinen johtaminen käytäntöön. Kaarina Salonen

Aloitusseminaari Monikulttuurinen johtaminen käytäntöön. Kaarina Salonen Aloitusseminaari 10.5.2011 Monikulttuurinen johtaminen käytäntöön Kaarina Salonen Periaatteet toimintasuunnitelma ja perustehtävä ovat kaikilla lähtökohtana jokin sellainen asia, joka tulisi kehittää toiminnassa

Lisätiedot

Sosiaalinen kuntoutus, työkyvyn tukena

Sosiaalinen kuntoutus, työkyvyn tukena Sosiaalinen kuntoutus, työkyvyn tukena 7.6.2016 Sosiaalinen kuntoutus tarkoittaa - Tuetaan vaikeasti syrjäytyneiden henkilöiden paluuta yhteiskunnalliseen osallisuuteen vahvistamalla sosiaalista toimintakykyä

Lisätiedot

LAPSEN VARHAISKASVATUSSUUNNITELMA

LAPSEN VARHAISKASVATUSSUUNNITELMA 1 Lapsen nimi: Pvm: Keskusteluun osallistujat: LAPSEN VARHAISKASVATUSSUUNNITELMA Lapsen vasun tekeminen perustuu varhaiskasvatuslakiin. Lapsen varhaiskasvatussuunnitelma (Lapsen vasu) on varhaiskasvatuksen

Lisätiedot

Kielet sähköistävät. Mitä muutoksia perusopetuksen opetussuunnitelmaprosessi on tuomassa kieliin? Opetusneuvos Anna-Kaisa Mustaparta

Kielet sähköistävät. Mitä muutoksia perusopetuksen opetussuunnitelmaprosessi on tuomassa kieliin? Opetusneuvos Anna-Kaisa Mustaparta Sähköä ilmassa IX valtakunnalliset lukiopäivät 12.- 12.11.2013 Kielet sähköistävät Mitä muutoksia perusopetuksen opetussuunnitelmaprosessi on tuomassa kieliin? Opetusneuvos Anna-Kaisa Mustaparta Suomi

Lisätiedot

Oppilashuolto. lasten ja nuorten hyvinvointia varten

Oppilashuolto. lasten ja nuorten hyvinvointia varten Oppilashuolto lasten ja nuorten hyvinvointia varten Oppilashuolto Oppilashuolto on oppilaiden fyysisestä, psyykkisestä ja sosiaalisesta hyvinvoinnista huolehtimista. Oppilashuolto kuuluu kaikille kouluyhteisössä

Lisätiedot

KYSELYLOMAKE OPETTAJALLE JA ERITYISOPETTAJALLE

KYSELYLOMAKE OPETTAJALLE JA ERITYISOPETTAJALLE KYSELYLOMAKE OPETTAJALLE JA ERITYISOPETTAJALLE luokka-asteille 1-6 Oppilaan nimi: _ Luokka: Koulun yhteystiedot: Osoite _ Puhelin Luokanopettaja/luokanvalvoja: Nimi: Puhelin: Sähköposti: _ Kuinka kauan

Lisätiedot

Tutkintotilaisuus/ Tutkinnon osa: Tukea tarvitsevien lasten ja perheiden kohtaaminen ja ohjaus

Tutkintotilaisuus/ Tutkinnon osa: Tukea tarvitsevien lasten ja perheiden kohtaaminen ja ohjaus SEURAKUNTAOPISTO LAPSI-JA PERHETYÖN PERUSTUTKINTO 1 Tutkintotilaisuus/ Tutkinnon osa: Tukea tarvitsevien lasten ja perheiden kohtaaminen ja ohjaus AMMATTITAIDON OSOITTAMINEN/ARVIOINTI Tutkintotilaisuuden

Lisätiedot

Työskentelyohjeita: Suomi toisena kielenä ja kirjallisuus oppimäärän opetuksen tavoitteet vuosiluokilla 1 2. Laaja alainen osaaminen

Työskentelyohjeita: Suomi toisena kielenä ja kirjallisuus oppimäärän opetuksen tavoitteet vuosiluokilla 1 2. Laaja alainen osaaminen Työskentelyohjeita: Tiedostoa voi muokata useampi ihminen samanaikaisesti. Jakakaa tavoitteet eri vuosiluokille kopioimalla ja liittämällä sinisten otsikoiden alle, jotka löytyvät taulukoiden alta. Kopioi

Lisätiedot

OPS Minna Lintonen OPS

OPS Minna Lintonen OPS 26.4.2016 Uuden opetussuunnitelman on tarkoitus muuttaa koulu vastaamaan muun yhteiskunnan jatkuvasti muuttuviin tarpeisiin. MINNA LINTONEN Oppilaat kasvavat maailmaan, jossa nykyistä suuremmassa määrin

Lisätiedot