MÄNTYHARJULAISNUORTEN KOKEMUKSIA OSALLISUUDESTAAN NUORTEN MONILAJISESSA LIIKUNTAKERHOSSA Saa olla itse päättämässä mitä tehdään

Transkriptio

1 Riikka Kohonen Klaus Tanttu MÄNTYHARJULAISNUORTEN KOKEMUKSIA OSALLISUUDESTAAN NUORTEN MONILAJISESSA LIIKUNTAKERHOSSA Saa olla itse päättämässä mitä tehdään Opinnäytetyö Sosiaalialan koulutusohjelma Huhtikuu 2008

2 KUVAILULEHTI Opinnäytetyön päivämäärä Tekijä(t) Riikka Kohonen, Klaus Tanttu Nimeke Koulutusohjelma ja suuntautuminen Sosiaalialan koulutusohjelma Mäntyharjulaisnuorten kokemuksia osallisuudestaan nuorten monilajisessa liikuntakerhossa Tiivistelmä Opinnäytetyömme aiheena on nuorten monilajinen liikuntakerho, joka toimii yhteistyössä Mäntyharjun Virkistyksen sekä Mäntyharjun kunnan nuorisotoimen kanssa. Käsittelemme opinnäytetyössämme nuorten osallisuutta, osallistumista ja osallistamista sekä elämänlaatua ja voimaantumista. Tarkoituksenamme on tutkia nuorten kokemuksia osallisuudestaan liikuntakerhossa. Tutkimustyömme toteutimme kyselytutkimuksella ja pysyväluonteisen toiminnan kehittämiseksi käytimme jatkokehittämismenetelmänä tulevaisuusverstasta. Aiheemme taustalla on viimeaikoina käsitelty ongelma lasten ja nuorten liikkumattomuudesta sekä Mäntyharjun harrastusmahdollisuuksien puute niille nuorille, jotka eivät ole kiinnostuneita säännöllisestä kilpa-/joukkueurheilusta. Nuorten monilajisen ideana on se, että nuoret pääsevät tutustumaan erilaisiin liikuntalajeihin ilman sitoutumispakkoa tiettyyn lajiin. Kerhossa nuoret saavat itse suunnitella toiminnan sisällön. Kerhon avulla pyrimme parantamaan nuorten liikuntamyönteisyyttä. Kerhon avulla nuori saa myös mahdollisuuden harrastamiseen ja uusiin sosiaalisiin suhteisiin. Selvitimme monilajisen liikuntakerhon tarpeen tarvekyselyillä, jotka toimitimme 167 mäntyharjulaiselle nuorelle. Toimintaan osallistuneille 13 nuorelle teetimme kaksi erillistä kyselyä; välikyselyt ja loppukyselyt. Välikyselyiden tarkoituksena oli toiminnan väliarviointi, jonka avulla saimme tietää nuorten siihenastisia kokemuksia kerhosta ja mahdolliset kehittämistarpeet. Loppukyselyt teetettiin toiminnan lopussa ja niiden avulla tutkimme kerhomme nuorten kokemuksia kerhosta, osallisuudesta, kerhon vaikutuksesta nuorten elämänlaatuun sekä sitä, olivatko nuoret saaneet kerhon avulla mielekästä tekemistä arkeensa. Lisäksi tutkimme kerhomme nuorten liikuntatottumuksia. Sivumäärä Kieli URN 46 sivua + liitteet 16 sivua Huomautus (huomautukset liitteistä) Suomi Tutkimuksemme tulokset osoittavat, että nuoret pitävän monilajisen liikuntakerhon ideasta ja siitä, että he saavat itse suunnitella kerhon sisältöä. Monilajiseen liikuntakerhoon saatiin mukaan osin myös liikunnallisesti passiivisia nuoria ja nuorten kokemuksen mukaan heidän liikunnallisuutensa oli lisääntynyt kerhon myötä ja he olivat saaneet mielekästä tekemistä arkeen. Lisäksi kerholla koettiin olleen positiivisia vaikutuksia elämänlaatuun, terveyteen ja liikuntamyönteisyyteen. Asiasanat (avainsanat) Elämänlaatu, lasten ja nuorten liikuntatottumukset, osallistuminen, osallistaminen, osallisuus, empowerment. URN:NBN:fi:mamkopinn Ohjaavan opettajan nimi Johanna Hirvonen Opinnäytetyön toimeksiantaja Mäntyharjun Virkistys

3 DESCRIPTION Date of the bachelor's thesis 15 th April 2008 Author(s) Degree programme and option Riikka Kohonen, Klaus Tanttu Bachelor of social work Name of the bachelor's thesis Experiences of participation in the youth multisport club in Mäntyharju Abstract Bachelor s thesis was to study the youth s participation, life quality and empowerment in a multiports club for the youth which has been organized together with the local sports club Mäntyharjun Virkistys and the municipality of Mäntyharju. In this study we debate youth s participation, involvement and participatory and life quality and empowerment. Our aim was to study youth s empowerment in multisport club. The background for the study was the public conversation about the immobility of today s children and youth and also the lack of hobby opportunities in Mäntyharju for those young people who were not interested in contest or team sports. The data was collected with questionnaire and to develop the club as a sustainable operation in Mäntyharju we used the method called future workshop. The main idea of the club is that the youth can try different sports there. The youth get to plan the programme for the club together with an adult mentor. We hope that the club positively affects youngsters attitude towards exercise. Through the club the youth get an opportunity to go in for sport and to create new social relationships. We examined out the need for the club with a questionnaire which we sent to 167 young people in Mäntyharju. Finally 13 youngsters took part in the club and we asked them to fill in two separate questionnaires. The objective of the questionnaires was to find out what the youth think about the club and to find out the possible development proposals. The final questionnaire was carried out after the club activities and its purpose was to examine the youth s experiences of the club, empowerment and the club s effect on their life quality. We also wanted to know if they had meaningful things to do in their everyday life. The Study showed that the youth liked the idea of Multisport Club and they also liked the idea of planning own programme for the club. We also got youth who did not usually actively participate in sports to take action and according to their opinion their positive attitude towards sports had increased during the season. The youth felt that the influence of the club on their life quality has been positive. The youth also felt that the club has lifted their spirits, their everyday life quality has improved and they also had meaningful things to do in their everyday life. Most of them had felt that they belong to the group and they had new social contacts at the club. According to the youth the club had positive impact on their life quality, health and their positive attitude towards sports Subject headings, (keywords) empowerment, involvement, life quality, participation of youth and children, participatory, Pages Language URN 46 p + app 16 p. Finnish URN:NBN:fi:mamkopinn Remarks, notes on appendices Tutor Johanna Hirvonen Bachelor s thesis assigned by Mäntyharjun Virkistys

4 SISÄLTÖ 1 JOHDANTO HANKKEEN JA TOIMEKSIANNON TAUSTA JA TAVOITTEET Lähtöidea nuorten monilajiselle liikuntakerholle Rahoitus Toiminnan idea ja tavoitteet LASTEN JA NUORTEN LIIKUNTATOTTUMUKSET Liikkumattomuus ongelmana Liikunnalla hyvinvointia Liikuntamyönteisyyteen vaikuttavat tekijät ELÄMÄNLAATU Tarpeet hyvinvoinnin resurssina Having, Loving, Being Yhteisyyssuhteet Itsensä toteuttamisen muodot OSALLISUUS Osallisuus lainsäädännössä Osallisuus ryhmäilmiönä Osallisuuden muodot /Osallisuuden portaat Osallistuminen Osallistaminen EMPOWERMENT/VOIMAANTUMINEN MENETELMÄT Kyselytutkimus Tulevaisuusverstas LIIKUNTAKERHON TOTEUTUKSEN VAIHEET Tarvekartoitukset/aloituskyselyt Liikuntakerhon aloituskerta ja suunnittelu Välikyselyt Toiminnan päättäminen ja loppukyselyt NUORILLE TEHTYJEN KYSELYIDEN TULOKSET... 28

5 9.1 Tarvekysely Välikyselyt Loppukyselyt Kokemuksia kerhon toiminnasta Nuorten osallisuus Säännöllisen liikunnan vaikutus elämänlaatuun Mielekkään ja mukavan sisällön antaminen Nuorten liikuntatottumukset POHDINTA JA JOHTOPÄÄTÖKSET Tulosten tarkastelu Toiminnan arviointi Tulosten yleistettävyys ja luotettavuus Tulosten hyödyntäminen ja kehittämismahdollisuudet LÄHTEET LIITTEET... 46

6 1 JOHDANTO 1 Lähtökohtana opinnäytteemme liikunnalliselle pohjalle on se, että liikunta on hyvin voimakkaasti yhteydessä myös ihmisen psyykkiseen ja sosiaaliseen hyvinvointiin. Peruselämän fyysinen aktiivisuus on vähentynyt, mitä urheilulajien harrastaminen ei pysty paikkaamaan. Kotipihalla leikkiminen, telmiminen ja pelaaminen ovat muuttuneet enemmän määrätyin ajoin tapahtuvaksi lajien harjoittamiseksi. (SLU, Kansallinen liikuntatutkimus ). Aivan kuten meistä kaikista, nuoristakin löytyy persoonia, jotka ovat innokkaita ja halukkaita kilpaurheiluun ja tavoitteelliseen liikkumiseen. Joukkoon mahtuu kuitenkin myös niitä nuoria, jotka haluavat liikkua ja osallistua liikuntaryhmiin ilman kilpailemisen tuomaa painetta. Näiltä nuorilta halukkuus tietyn lajin valitsemiseen ja säännölliseen seuratoimintaan osallistumiseen on vähäisempää. Nuorten liikunnan harrastamista tulisi kuitenkin tukea, koska liikunnalla katsotaan olevan suuri merkitys ihmisen hyvinvointiin. Tutkitusti on todistettu, että positiivinen vaikutus ulottuu myös muuhunkin kuin fyysiseen hyvinvointiin. Vaikutuksia henkiseen hyvinvointiin ei siis tulisi aliarvioida. (Romberg, 2005, 26). Järjestimme syksyllä 2007 mäntyharjulaisille vuotiaille nuorille suunnatun monilajisen liikuntakerhon, jonka ohessa keräsimme aineiston opinnäytteeseemme kyselytutkimuksilla. Kyselytutkimuksen avulla pyrimme selvittämään millä tavalla nuoren kuuluminen (liikunta)ryhmään vaikuttaa hänen kokemaansa hyvinvointiin. Hyvinvoinnin osa-alueina käsittelemme opinnäytteessämme osallisuutta, osallistumista ja osallistamista sekä elämänlaatua ja voimaantumista. Työhömme innostamana ajankohtaisena asiana toimi lasten ja nuorten liikuntatottumuksissa tapahtuneet muutokset viime vuosien ajalta. Nuorten monilajisen liikuntakerhon tavoitteena on antaa nuorille mielekästä tekemistä arkeen. Tarkoituksena ei ollut kilpailla, vaan tutustua erilaisiin lajeihin ja kokeilla erilaisia liikuntamuotoja yhdessä. Näin ollen pyrimme parantamaan nuorten liikuntamyönteisyyttä antamalla heille mahdollisuuden harrastukseen, jossa toiminta on vapaamuotoista ja nuorten mielenkiinnon mukaista. Kerhon avulla pyrimme tehostamaan nuorten osallisuuden tunnetta ja lisäämään heidän liikkumistaan. Työmme on kehittämishanke, jolla pyrimme saamaan nuorten monilajisesta liikuntakerhosta pysyväluonteista toimintaan mäntyharjulaisille nuorille.

7 2 HANKKEEN JA TOIMEKSIANNON TAUSTA JA TAVOITTEET Lähtöidea nuorten monilajiselle liikuntakerholle Mäntyharjun Virkistys yhteistyössä muiden urheiluseurojen ja kunnan liikuntatoimen sekä kouluterveydenhoitajan kanssa on tehnyt vuodesta 2004 yhteistyötä lasten monilajisen liikuntakerhon kanssa. Kerhon tarkoituksena on ollut antaa lapsille mahdollisuus harrastaa ja kokeilla monipuolisesti eri liikuntamuotoja. Alkamisvuotenaan lasten monilajinen liikuntakerho sai suuren suosion Mäntyharjussa ja ryhmäkoot ovat kasvaneet vuosi vuodelta. Kevääseen 2007 asti Mäntyharjussa toimi vain vuotiaiden monilajinen liikuntakerho Monilajisen liikuntakerhon ideaa lähdettiin keväällä 2007 kehittämään eteenpäin kattamaan suurempi ikäluokka. Myös Mäntyharjun kunnan nuorisotoimessa oli jo aiemmin mietitty liikunnallisen nuorisotyön merkitystä. Yhteistyössä Mäntyharjun kunnan nuoriso- ja liikuntatoimi ja Mäntyharjun Virkistys päätyivät järjestämään monilajisen liikuntakerhon nuorille. Pohjana toiminnalle oli alun perin ajatus siitä, että Mäntyharjussa ei ole kunnan tai urheiluseuran järjestämää toimintaa niille nuorille, jotka liikkuvat vähän tai eivät jostain syystä harrasta liikuntaa urheiluseuroissa tai ovat lopettaneet urheiluseuratoiminnan. Taustana toiminnalle on ollut myös yhteiskunnallinen keskustelu lasten ja nuorten liikuntatottumuksista. Nuorten terveyden edistäminen on esillä myös Matti Vanhasen politiikkaohjelmassa/hallitusohjelmassa, jossa todetaan muun muassa seuraavaa: Lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin politiikkaohjelman tavoitteena on ennaltaehkäistä sekä vähentää pahoinvointia ja syrjäytymistä. Lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämisessä tarvitaan useita samansuuntaisia toimia eri hallinnonaloilla. Tämä edellyttää hallinnonalojen välisen yhteistyön ja koordinoinnin parantamista sekä moniammatillisen yhteistyön kehittämistä paikallisesti. Politiikkaohjelman yhtenä erityisen huomion kohteena on lasten ja nuorten kansalaistoimintojen, kuulemisen, harrastustoiminnan ja osallistumisen edistäminen. (Pääministeri Matti Vanhasen II hallituksen ohjelma)

8 2.2 Rahoitus 3 Nuorten monilajisen liikuntakerhon hankkeelle myönnettiin valtionavustuslain (688/2001) nojalla SLU:n toiminta-avustuksesta dnro 422/626/ joka oli tarkoitettu toimenpiteisiin ja hankkeisiin, joilla edistetään seuran ja kunnan yhteistyötä. Myös Mäntyharjun kunta tukee alle 18-vuotiaiden liikuntaa antamalla ilmaiset salivuorot urheiluseurojen järjestämiin tilaisuuksiin. Tämän tuen avulla voidaan kokeilla ja kehittää uusia liikuntamalleja ja saada riittämättömästi liikuntaa harrastamattomat nuoret mukaan. Normaaliin monilajiseen tapaan kuuluisi kausimaksun ottaminen osallistujilta, mutta yhdessä päädyttiin ratkaisuun, että ensimmäisellä kaudella emme sitä kerää, vaan syksy voi olla niin sanottu aloitussyksy ja kausimaksun ottaminen tapahtuu vasta kevätkaudella, mikäli toiminta saa jatkoa. 2.3 Toiminnan idea ja tavoitteet Toimintamallin ideaksi tuli ajan myötä se, että nuoret ovat itse aktiivisesti suunnittelemassa toimintaa. Tarkoituksena ei ole kilpailla, vaan tutustua erilaisiin lajeihin ja kokeilla erilaisia liikuntamuotoja yhdessä. Näin ollen pyritään parantamaan nuorten liikuntamyönteisyyttä. Se, että liikunnan harrastamiseenkin usein tarvitaan kiinnostusta yhteen tiettyyn lajiin, voi edesauttaa nuoren jäämistä pois harrastamisesta jopa kokonaan. Nuorten monilajisessa liikuntakerhossa pystymme tarjoamaan heille mahdollisuuden harrastaa ilman vaatimuksia kehittyä tietyssä lajissa. Pystymme unohtamaan kilpailuhenkisyyden, josta nuoret eivät välttämättä ole innostuneita. Juuri se, että pyrimme tarjoamaan harrastusmahdollisuuksia niille nuorille, joilla niitä ei välttämättä vielä ole, antaa nuorille mahdollisuuden itse rakentaa arkeaan. Nuoret voivat toiminnan sivussa myös luontevasti rakentaa uusia ihmissuhteita ja yhdessä suunniteltu toiminta antaa eväitä sosiaaliselle vuorovaikutukselle. Tarkoituksenamme oli antaa toiminnallamme nuorille mielekästä tekemistä arkeen koulun ja muun toiminnan oheen, koska tutkimusten mukaan tekemisen saaminen, hauskuus ja kaverit sekä koulunkäyntiin vastapainon saaminen ovat pääsyy nuorilla siihen, että he haluavat harrastaa (Laine, 2004, 9-13). SLU:n kansallisen liikuntatutkimuksen ( ) mukaan nuoret toivovat mahdollisuuksia tutustua ja harrastaa useita eri lajeja, joten liikuntakerhon toiminnalla pyrimme antamaan siihen mahdolli-

9 4 suuden. Tavoitteenamme oli saada myös joitakin nuoria itse innostumaan suunnittelusta ja ohjaamisesta vertaisohjaamisen idealla. Vertaisohjaamisella tarkoitamme sitä, että nuorilla olisi liikuntakerhossa mahdollisuus ohjata toisilleen esimerkiksi sellaisia lajeja, jotka heille itselleen ovat tutumpia. Aikuisten ohjaajien tehtävänä oli tukea ja auttaa nuoria suunnittelemaan toimintaa ja avustaa rahoituksen sekä tilojen etsinnässä. Opinnäytetyömme tavoitteena oli syksyn 2007 aikana luoda nuorten monilajiselle liikuntakerholle sellainen pohja, että toiminnasta saataisiin pysyväluonteista Mäntyharjuun. Pysyväluonteisuus vaatii vähintään yhden sitoutuneen aikuisen ohjaajan nuorten rinnalle sekä apuohjaajia, jotka pääsevät mukaan aina tarvittaessa. Jotta toiminta saisi jatkoa, nuorten saaminen innostumaan toiminnasta ja toiminnan kehittäminen sellaiseksi, että nuoret siitä pitävät, on erityisen tärkeää. Kehittämismenetelmänä tulevaisuutta varten käytimme tulevaisuusverstasta, koska sen avulla jokainen nuori pääsi osallistumaan toiminnan kehittämiseen ja suunnitteluun tasavertaisesti muiden kanssa. Tämä tukee myös osaltaan sitä, että toiminnasta tulee nuorille mieluista ja heidän näköistään. Yksi toimintamme tavoitteista oli nuorten liikkumisen lisääminen, koska liikunta nähdään nykyajan yhteiskunnassamme tärkeänä välineenä hyvinvoinnin edistämiseen, mutta samaan aikaan tutkimukset osoittavat, että liikkumattomuus on nykyajan nuorten kohdalla huolestuttava asia (SLU, Kansallinen liikuntatutkimus ). Kuten edellä jo mainitsimmekin, oli tarkoituksemme saada mukaan erityisesti liikunnallisesti passiivisia nuoria, jotka eivät ole tiiviisti sidoksissa mihinkään seuratoimintaan. Tämä puolestaan voi kehittää nuorten positiivisia ajanviettotapoja ja -mahdollisuuksia. Toivoimme nuorten saavan liikuntakerhon kautta myös mahdollisuuden uuteen harrastukseen ja toivoimme voivamme tehostaa nuorten osallisuutta. Tuomme opinnäytteessämme esille osallisuuden vaikutuksen nuorten hyvinvointiin. Haastattelemalla liikuntakerhoon osallistuvia nuoria pyrimme selvittämään, millä tavalla nuoret kokevat osallisuutensa liikuntakerhossa ja mitä myönteistä he tuntevat saavansa siitä elämäänsä. Teoriapohjanamme opinnäytteessämme olemme käyttäneet osallisuutta/osallistumista, voimaantumista (empowerment), elämänlaadun määritelmää sekä tutkimustietoa lasten ja nuorten tämän ajan liikuntatottumuksista. Nämä näkökulmat olemme valinneet

10 siitä syystä, että ne sopivat yhteen niiden tavoitteidemme kanssa, joihin liikuntakerhon kehittämisellä Mäntyharjussa olemme pyrkineet pääsemään. 5 3 LASTEN JA NUORTEN LIIKUNTATOTTUMUKSET 3.1 Liikkumattomuus ongelmana Tutkimusten mukaan alle puolet kouluikäisistä pojista ja alle kolmasosa tytöistä liikkuu viikoittain riittävästi (Opetusministeriön julkaisuja, 2007:41). Nuoren Suomen tekemässä kansallisessa liikuntatutkimuksessa on saatu selville, että muutos lasten ja nuorten liikuntatottumuksissa on kysymyksiä herättävä vuotiaista lapsista 42 % liikkuu urheiluseurassa. Lasten ja nuorten urheilun ja liikunnan harrastaminen on yleistynyt koskemaan miltei kaikkia kun samanaikaisesti lasten ja nuorten on arvioitu olevan huonokuntoisempia kuin ennen. (SLU, Kansallinen liikuntatutkimus ). Edellä mainittu ristiriita selittyy osaksi sillä, että peruselämän fyysinen aktiivisuus on vähentynyt ja sitä urheilulajien harrastaminen ei riitä paikkaamaan. Kotipihalla leikkiminen, telmiminen ja pelaaminen ovat muuttuneet enemmän määrätyin ajoin tapahtuvaksi lajien harjoittamiseksi. (SLU, Kansallinen liikuntatutkimus ). Lapset ja nuoret ovat myös lihoneet ja heidän fyysinen kuntonsa on heikentynyt, mikä puolestaan vaikuttaa tulevaisuuden työikäisten työkykyyn ja kansanterveyteen. (Opetusministeriö 2008, 10) Yhtenä keskeisenä syynä liikkumattomuuteen nähdään lapsille suunniteltujen ja lähiympäristöihinsä sijoitettujen liikuntapaikkojen puute. Huomioitavaa on myös se, että mahdollisuudet harrastamiseen ovat yhteydessä vanhempien kykyyn kannustaa ja tukea lasta, perheen taloudelliseen asemaan ja paikkakunnan harrastustarjontaan. Osa nuorista syrjäytyy viimeistään murrosiässä liikuntaharrastuksesta toiminnan muuttuessa usein tavoitteellisemmaksi ja kalliimmaksi (Opetusministeriön julkaisuja, 2007:41). Osatekijänä arkiliikunnan vähenemiselle nähdään myös television ja internetin käytön lisääntyminen. Esimerkiksi sosiaalisia suhteita hoidetaan paljon puhelimen ja internetin kautta. Suomalaisista nuorista noin puolet katsoo televisiota enemmän kuin kaksi

11 tuntia vuorokaudessa ja pojista neljännes viettää kaksi tuntia vuorokaudesta tietokoneen ääressä (Opetusministeriö 2008, 12-13). 6 Nuorisopolitiikan kehittämisohjelman tavoitteena on rohkaista kuntia kehittämään nuorille suunnattuja matalan kynnyksen ennaltaehkäiseviä harrastuspalveluja. Kunnat huolehtivat muun muassa liikuntatoimen kehittämisestä esimerkiksi järjestöjä tukemalla. Liikunnan puutteen aiheuttamat terveysongelmat tulevat esille viimeistään aikuisena, joten lasten ja nuorten terveysliikunnan kehittämisen painopisteenä onkin saada liian vähän liikkuvat lisäämään liikuntaa. (Opetusministeriön julkaisuja, 2007:41). Lasten liikkumisen lisäämiseksi on tehty vuotiaille lapsille suunnatut liikuntasuositukset. Nämä suositukset on laatinut Nuori Suomi yhteistyössä opetusministeriön kanssa. Suositusten mukaan lasten tulisi liikkua ikään sopivalla tavalla vähintään 1-2 tuntia vuorokaudessa. Suositukset on tehty asiantuntijoiden mielipiteisiin pohjautuen sekä ottaen huomioon liikunnan vaikutukset kouluikäisen normaaliin kasvuun, kehitykseen, terveyteen ja hyvinvointiin. Sama suositus pätee niin urheileviin kuin erityisen tuen tarpeessa oleviin koululaisiin. Liikuntasuositukset ovat pääosin tarkoitettu koulumaailman toteutettavaksi, mutta tuovat esille sen, kuinka lasten ja nuorten liikkumisen vähäisyys nähdään tämän ajan yhteiskunnassa merkittävänä ja erityisesti huolestuttavana asiana. (Opetusministeriö 2008, 11, 17) 3.2 Liikunnalla hyvinvointia Matti Vanhasen politiikkaohjelmalle luo perustan valtioneuvostossa hyväksytty lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelma. Kehittämisohjelmassa määritellään hallituksen tavoitteet, painopisteet sekä käytännön toimet lasten ja nuorten hyvinvoinnin parantamiseksi kuluvalla hallituskaudella. Kehittämisohjelman perustelujen mukaan lapsuudessa ja nuoruudessa muodostuvat elämäntavat vaikuttavat ihmisen terveyteen ja hyvinvointiin koko elämänkaaren ajan. Lapsuus ja nuoruus ovat elämänvaiheita, joiden aikana rakentuu pohja aikuisuudelle. Tuen antaminen kasvulle ja kehitykselle vastuulliseen kansalaisuuteen ja aikuisuuteen on koko yhteiskunnan tehtävä. (Opetusministeriön julkaisuja, 2007:41).

12 7 Tutkimustietoa lasten ja nuorten liikunnasta ja sen vaikutuksesta terveyteen on olemassa vähemmän kuin aikuisten osalta. Liikunnalla katsotaan olevan suuri merkitys ihmisen hyvinvointiin. Usein merkitykset fyysiseen hyvinvointiin havaitaan ja todetaan näkyvimmin, mutta tutkitusti on todistettu, että positiivinen vaikutus ulottuu myös muuhun hyvinvointiin. Liikunnan vaikutuksia henkiseen hyvinvointiin ei siis tule aliarvioida. (Romberg, 2005, 26). Eri tutkimusten mukaan liikunta tukee merkittävästi lasten ja nuorten tervettä kasvua ja kehitystä sekä antaa mahdollisuuksia fyysisten, psyykkisten ja sosiaalisten taitojen kehittämiselle (Opetusministeriön julkaisuja, 2007:41). Tutkimuksissa on myös havaittu, että liikuntaa harrastavat nuoret huolehtivat paremmin ravitsemuksestaan kuin vähemmän liikuntaa harrastavat (Opetusministeriö 2008, 85-86). Liikunnan on todettu myös kohentavan mielialaa. Taustalla liikunnan mielialaa kohentavaan vaikutukseen on se, että liikkuminen saa aikaan mielihyvää tuottavien hormonien, endorfiinien, tuotantoa. (Romberg, 2005, 27). Liikuntaan liittyvien interventioiden on siis todettu edistävän terveyttä edistävää käyttäytymistä, mutta pelkkä liikunnan edistäminen ei automaattisesti tuo mukanaan terveyshyötyjä. Liikunnan antama hyvinvointi saavutetaan vain yhteydessä terveelliseen ja monipuoliseen ravintoon sekä riittävään yöuneen. (Opetusministeriö 2008, 25, 85-86) 3.3 Liikuntamyönteisyyteen vaikuttavat tekijät On todettu, että liikunnan harrastaminen vähenee ihmisen iän karttuessa. Liikuntaaktiivisuuteen vaikuttavat monet tekijät yksilössä. Esimerkiksi yksilön oma fyysinen pätevyys vaikuttaa innostuneisuuteen jatkaa liikkumista. Fyysisellä pätevyydellä tarkoitetaan sitä, kuinka hyvin ihminen tuntee suoriutuvansa tietyistä liikuntalajeista. Ylipaino ja vamma tai pitkäaikaissairaus saattavat puolestaan vähentää liikuntaaktiivisuutta. Osallistuminen nuoruusiässä tiiviisti liikunnalliseen toimintaan, olkoon se sitten kilpaurheilua tai muuten järjestettyä liikuntaa, yleensä ennustavat aktiivista liikkumista aikuisena. Myös ympäristö vaikuttaa siihen, kuinka liikunta-aktiivisuus kehittyy. Esimerkiksi vanhempien osallistuminen lasten liikuntaharrastuksiin ja muu positiivinen asennoituminen liikuntaan vahvistaa lapsen ja nuoren liikuntaaktiivisuutta. Kavereiden ja sisarusten liikkuminen heijastuvat myös lapsen käsitykseen liikunnasta. Suuri tekijä ympäristön osalta on myös liikuntapalveluiden ja paikkojen saavutettavuus. Kaikilla nuorilla ei eri paikkakunnilla ole samanlaisia mahdollisuuksia harrastamiseen. (Opetusministeriö 2008, 48-49)

13 4 ELÄMÄNLAATU Tarpeet hyvinvoinnin resurssina Erik Allardt määrittelee Hyvinvoinnin ulottuvuuksia -kirjassaan hyvinvoinnin tilaksi, jossa ihminen voi saada tarpeensa tyydytetyiksi. Tyydytetyt tarpeet toimivat resurssina, joka auttaa muiden tarpeiden tyydyttämisessä. Huonoja olosuhteita merkitsee se, että tarpeet jäävät tyydyttämättä. Ihmisen perustarpeet voidaan jakaa kahteen eri tarpeentyydytyksen osa-alueeseen. Nämä kaksi osa-aluetta ovat elintaso ja elämänlaatu. Osa-alueet ovat laadullisesti eritasoisia, sillä toinen ei voi korvata toista. (Allardt, 1976, 21, 32, 36). Elintaso liittyy niihin tarpeisiin, joiden tyydytys voidaan määritellä aineellisten ja persoonattomien resurssien avulla, eli niiden asioiden avulla, joilla ihminen voi ohjailla itse elinolosuhteitaan. Tällaisia tarpeita ovat esimerkiksi tulot, asunto ja työllisyys. Sellainen tarpeiden tyydytys puolestaan tarkoittaa elämänlaatua, kun on kyse sosiaalisista ja itsensä toteuttamisen tarpeista. Näitä tarpeita ei siis ole määritelty aineellisten resurssien avulla vaan inhimillisten suhteiden laadun perusteella. Elämänlaatu on siis ihmisten välisiin, ihmisen ja yhteiskunnan sekä ihmisen ja luonnon suhteisiin perustuva tarpeidentyydytys eli kyse on subjektiivisista elämyksistä ja tunteista materialistisen elintason rinnalla. Elämänlaatu ei ole saanut kuitenkaan vakiintunutta merkitystä teoreettisena käsitteenä. Yleisesti ottaen se on kaikkea sitä, mikä on hyväksi ihmiselle. (Allardt, 1976, 32-35). 4.2 Having, Loving, Being Tarpeet ja niitä vastaavat hyvinvoinnin ulottuvuudet voidaan luokitella kolmeen eri luokkaan; elintaso (Having), yhteisyyssuhteet (Loving) ja itsensä toteuttamisen muodot (Being). Näistä kolmesta elintaso kattaa ihmisen fysiologiset tarpeet, mutta vain yhteisyyssuhteiden sekä itsensä toteuttamisen muotojen katsotaan olevan elämänlaadun ulottuvuuksia. (Allardt, 1976, 37-39).

14 4.2.1 Yhteisyyssuhteet 9 Ihmisellä on olemassa solidaarisuuden ja toveruuden tarve eli tarve kuulua sosiaaliseen verkostoon. Ihmisellä on siis tarve rakkauteen ja helliin suhteisiin, päämääränä ihmisellä on näin ollen se, että hän saa rakastaa ja tulla rakastetuksi. Kun hyvinvointianalyysissä otetaan huomioon rakkauden vastaanottava ja antava puoli ja näiden suhteiden ollessa symmetrisiä, voidaan puhua yhteisyydestä. Yhteisyyden puutteesta koituu suoria seurauksia yksilölle. Tutkimusten mukaan esimerkiksi monet neuroosit ja psykoosit aiheutuvat siitä, että ihminen on syrjitty ja yhteisyyden ulkopuolella. (Allardt, 1976,42-44) Itsensä toteuttamisen muodot Erik Allardt pitää itsensä toteuttamista erittäin tärkeänä hyvinvoinnin muotona. Itsensä toteuttamista ei voida mitata ihmisen saavutuksilla tai maallisilla teoilla. Jos tätä hyvinvoinnin muotoa haluaa täsmentää, on se helpointa toteuttaa ajattelemalla vastakohtaista tilannetta, vieraantumista. Vieraantumista esiintyy silloin, kun inhimillisiä suhteita arvioidaan vain hyödyn kannalta eli ihmisiä voidaan verrata tavaroihin ja esineisiin. Allardt esittää Johan Galtungin selvityksen vieraantumisesta, jonka mukaan ihminen muistuttaa sitä enemmän tavaraa tai esinettä mitä enemmän hän on korvattavissa. Toisin sanoen mitä vaikeammin hän on korvattavissa, sitä enemmän hän muistuttaa persoonaa, yksilöä. Korvaamattomuus ei kuitenkaan ole kaikkea sitä, mitä itsensä toteuttamisen muodot käsittävät. Allardt esittää seuraavat neljä luokkaa, jotka muodostavat itsensä toteuttamisen muodot: 1. Yksilöä pidetään persoonana eli hän saa tietyn määrän korvaamattomuutta 2. Yksilö saa osakseen arvonantoa Hyvinvoinnin arvonanto tekijä viittaa yksilölliseen kunniaan ja kunnioitukseen. Arvonanto itsessään liittyy aina ihmisen sosiaaliseen asemaan. 3. Yksilöllä on mahdollisuus harrastuksiin ja vapaa-ajan toimintaan eli hänellä on mieluista tekemistä Ihmisen vapaa-ajan toiminnan puutteella on hyvinvoinnille huonoja vaikutuksia, sillä toiminnan puutteen ja sosiaalisen eristymisen välillä ei ole

15 10 suurtakaan kuilua. Esimerkiksi harrastuksilla on sosiaaliseen eristymiseen ehkäisevä vaikutus. 4. Yksilöllä on mahdollisuuksia poliittiseen osallistumiseen eli hänellä on poliittisia resursseja Poliittiset resurssit ovat niitä arvoja, jotka liittyvät ihmisen mahdollisuuksiin vaikuttaa omaan elämäänsä, saada ongelmat käsitellyiksi ja mahdollisuuksiin vaikuttaa poliittisiin päätöksiin. Yksilön mahdollisuudet ovat nyky-yhteiskunnassa melko vahvasti sidoksissa poliittisiin päätöksiin ja siten hänen poliittisiin resursseihinsa. (Allardt, 1976, 46-49) 5 OSALLISUUS Käsitteenä osallisuus ei ole yksiselitteinen ja se liitetään hyvin usein osallistumiseen. Osallisuus-käsitteen määrittelylle tulee antaa aikaa, valtaa, vastuuta ja luottamusta. Tällöin kansalaisista tulee yhä enemmän oman osallistumisensa tekijöitä ja heidät nähdään tekijöinä ja asiantuntijoina. (Gretschel 2002, 97; 100). Gretschel (2002, 97) toteaa seuraavasti: Osallisuus on sidoksissa aina kulloiseenkin historialliseen tilanteeseen ja osallisuus liittyy aina johonkin asiaan tai kohteeseen. Salmikankaan (2006) mukaan osallisuuden tosiasiallinen määritelmä riippuu määrittelijästä sekä ajasta ja paikasta, missä määritelmä annetaan (Gretschel 2002, 91). Lasten ja nuorten kunta -teoksessa (Gretschel & Kiilakoski 2007,12 14) osallisuudelle annetaan kaksi määritelmää. Ensimmäisen määritelmän mukaan osallisuus voidaan nähdä oikeutena omaan identiteettiin ja arvokkuuteen osana perhettä, ryhmää, yhteisöä, yhteiskuntaa tai ekosysteemiä. Toisen määritelmän mukaan osallisuus merkitsee vastuunkantamista ja saamista oman, toisten ja koko yhteisön toimintakyvystä sekä sitoutumista toimintaan yhteisten asioiden parantamiseksi. Vehviläinen (2006, 76 77) käsittelee osallisuutta kolmesta eri näkökulmasta: 1) osallisuus liitetään köyhyyden ja syrjäytymisen torjuntaan, osattomuuden poistoon, 2) osallisuus nuoren ja yhteiskunnan valtasuhteena sekä 3) osallisuus kansalaisten ja julkisen organisaation valtasuhteena. Ensimmäisen näkökulman mukaan osallisuus mer-

16 11 kitsee perusoikeuksien turvaamista kaikille ja nämä oikeudet tulisi olla kaikkien saatavilla iästä, etnisestä taustasta, sukupuolesta ja sosiaalisesta taustasta riippumatta. Toisessa näkökulmassa ajatuksena on osallistumisen tunne sekä osallisuuden eteneminen asteittain, tiedon saanti sekä halu osallistua. Vehviläisen (2006, 78) mukaan osallisuudessa on tämän näkökulman mukaan kysymys sopimuksellisuudesta ja neuvotteluista, joissa ratkaistaan se, kuinka paljon nuorilla on valtaa suhteessa organisaatioihin ja aikuisiin. Kolmannessa näkökulmassa tarkastellaan nuoria toimijoita, jolloin pyritään edistämään nuorten kansalaistoimintaa erilaisten järjestöjen ja kolmannen sektorin kautta. Tällöin kysymys on toiminnallisuudesta ja aktiivisesta kansalaisuudesta. Osallisuus on asioihin vaikuttamista, aktiivista toimintaa oman yhteisön toiminnan parantamiseksi, toisista välittämistä ja avointa vuorovaikutusta. Osallisuutta ei voi pelkästään opettaa vaan siihen kasvaa ja parhaita yhteisöjä tähän ovat urheiluseura, koti ja koulu.(harrastemanagerin käsikirja, 37.) Osallisuus on osallisuuden tunnetta, joka paljastuu nuorten tunteista, tiedoista, tarinoista ja paikallisista diskursseista. Osallisuuden tunteessa yhdistyvät tunne ja kompetenssi, joita kuvaavat hyvin termit voimaantuminen ja valtaantuminen. Osallisuudessa nuori kokee osallisuuden tunnetta suhteessa omaan yhteisöönsä tai yhteisössä. Osallisuus on yhdessä tekemistä, molemmin puolista oppimista empowermenttia. Osallisuus on merkki tarjotun osallistumis- ja vaikuttamistoiminnan laadukkuudesta. (Gretschel 2002, ) Osallisuudella tarkoitetaan sitä, että itse sitoudutaan johonkin toimintaan ja halutaan vaikuttaa asioiden kulkuun sekä otetaan vastuuta myös seurauksista. Osallisuus tarkoittaa omaa kokemusta päättämisestä ja asioihin vaikuttamisesta sekä kokemuksen myötä syntyvää sitoutumista. (Piiroinen 2007.) Osallisuushankkeessa osalliset ovat toiminnan subjekteja eli yksilöt pystyvät vaikuttamaan ja osallistumaan itseään koskeviin asioihin ja olemaan samalla vastuullisia tekemisistään (Salmikangas 2002, 98). Hesan Nuorten Ääni -kampanjan yhteydessä Lasse Siurala on määritellyt osallisuuden toiminnaksi, jossa lapset ja nuoret asettavat tavoitteita, keskustelevat ja pohtivat eri ratkaisuja sekä tekevät päätöksiä, jotka mahdollistavat osallisuuden kokemuksen ja aikaansaa muutoksen lasten ja nuorten elinympäristössä (Gretschel 2002a, 50). Vehviläisen (2006, 82) mukaan osallisuudessa saatetaan olla aktiivisia kansalaistoiminnassa, järjestöissä ja vapaa-ajalla.

17 12 Gretschelin (2002a, 50) mukaan Paavo Viirkorven (1993) määrittelemä osallisuuskäsite perustuu mukana olevien toimijoiden tietämiseen, sitoutuvaan vastaanottoon ja vaikutusvaltaan. Toimijoiden tietämisellä tarkoitetaan yhteisen jakamista siten, että toimijat saavat käyttöönsä tarvittavat tiedot ja ymmärtävät niiden merkityksen. Lisäksi toimijoiden tulisi saada oma näkökulmansa toisille osapuolille tiedoksi ja ymmärretyksi. Viirkorven (Gretschel 2002a, 50) mukaan osallisuus merkitsee omakohtaisesta sitoutumisesta nousevaa vaikuttamista asioiden kulkuun ja vastuunottamista seurauksista. Piiroisen (2007) mukaan osallisuuden mittarina voidaan pitää sitä, kuinka hyvin nuoret pääsevät osallistumaan toiminnan suunnitteluun, toteutukseen ja arviointiin. Lisäksi osallisuutta voidaan Gretschelin (2002b, 98) mukaan mitata sillä, kuinka hyvin nuori pääsee osallisuusprojektissa ja siitä kertovassa tarinassa sisälle voimaantuneen ja valtautuneen toimijan positioon, kuinka hyvin kertoja kokee osallisuutta tarinan kaikissa vaiheissa ja kuinka hyvin nuoren saavuttama osallisuuden positio säilyy projektin ja tarinan loppuun asti. Nuorten osallisuustoiminnan laadukkuutta voidaan arvioida kolmesta näkökulmasta: 1) yksilöiden kokemana osallisuuden tunteena, 2) prosessiin osallistuneiden nuorten käsityksinä ja aikuisten tukijoiden käsityksenä osallisuusprojektin lopputuloksen laadukkuudesta sekä 3) prosessiin osallistuneiden 3a)nuorten käsitykset ja 3b) aikuisten tukijoiden käsitykset osallisuusprojektin lopputuloksen laadukkuudesta (Gretschel 2002, 51). 5.1 Osallisuus lainsäädännössä Osallisuudelle löytyy perusteluja myös lainsäädännöstä ja se mainitaan perustuslaissa, kuntalaissa, nuorisolaissa sekä YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksessa. Suomen perustuslaissa osallisuudesta mainitaan seuraavaa: 2 : Kansanvaltaan sisältyy yksilön oikeus osallistua ja vaikuttaa yhteiskunnan ja elinympäristönsä kehittämiseen. 6 : Lapsia on kohdeltava tasa-arvoisesti yksilöinä, ja heidän tulee saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti.

18 13 14 : Julkisen vallan tehtävänä on edistää yksilön mahdollisuuksia osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan ja vaikuttaa häntä itseään koskevaan päätöksen tekoon. 20 : Julkisen vallan on pyrittävä turvaamaan jokaiselle oikeus terveelliseen ympäristöön sekä mahdollisuus vaikuttaa elinympäristöään koske vaan päätöksen tekoon. (Suomen perustuslaki /731) Nuorisolain ( /72) mukaan nuorille tulee järjestää mahdollisuus osallistua paikallista ja alueellista nuorisotyötä ja -politiikkaa koskevien asioiden käsittelyyn. Lisäksi nuoria on kuultava heitä koskevissa asioissa. Kuntalain ( / 365) mukaan kunnan asukkaiden ja palveluiden käyttäjillä tulee olla edellytykset osallistua ja vaikuttaa kunnan toimintaan. YK:n lapsen oikeuksien yleissopimukseen sisältyy neljä yleistä periaatetta. Yksi näistä on 1. periaate, jossa mainitaan seuraavaa: Lasten mielipiteet ja näkemykset täytyy tuoda esille ja niitä täytyy kunnioittaa Lasten täytyisi saada osallistua niihin päätöksentekoprosesseihin, jotka vaikuttavat heihin, siinä määrin kuin se on mahdollista heidän ikänsä huomioon ottaen. (YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus, 1989.) 5.2 Osallisuus ryhmäilmiönä Piiroisen (2007) mukaan osallisuudessa on kysymys ryhmästä ja yksilöiden toimimisesta siinä. Yksilö tarvitsee ryhmää ja ryhmä yksilöä saadakseen kokemuksen osallisuudesta tai osattomuudesta. Piiroinen toteaa, että osallisuuden tunne syntyy vuorovaikutuksissa toisiin. Vuorovaikutteinen viestintä tapahtuu dialogina toista kuunnellen ja samalla kehitetään asioita tasavertaisessa vuorovaikutuksessa, aikuisen ja lapsen välisessä sekä lasten keskinäisessä vuorovaikutuksessa. Osalliseksi lapsi tuntee itsensä, kun hän kokee kuuluvansa ryhmään ja hänen ryhmällään on merkitystä. (Piiroinen 2007, 7.) Osallistumista ja vaikuttamista harjoiteltaessa lapsien tulisi tietää, millä perusteilla päätöksiä tehdään ja millaiset resurssit ovat käytössä olevat resurssit. Erilaisissa ryh-

19 mätilanteissa, joissa tehdään kaikkia ryhmäläisiä koskevia päätöksiä, voidaan harjoitella osallistumista ja vaikuttamista. (Piiroinen 2007, 7) Osallisuuden muodot /Osallisuuden portaat Salmikangas (Gretschel 2002, 97-98) on jakanut kuntalaisten vaikuttamistapansa syvyyden perusteella neljään eri ryhmään: 1) tieto-, 2) konsultaatio-, 3) päätös- ja 4) toimeenpano-osallisuuteen. Gretschel (2002b) on tarkentanut osallisuushankkeen portaikkoa vielä kahdella askelmalla, 5) toiminta- ja 6) arviointiosallisuudella (Kuvio 1). Lisäksi sisäministeriön valtakunnallisessa osallisuushankkeessa (Kohonen ja Tiala 2002) mainitaan 6) suunnitteluosallisuus. Anu Gretschel on kuvannut nuorten osallistumisen vaikuttavuutta seuraavilla osallisuuden portailla: 6. Arviointiosallisuus - Nuoret ovat mukana arvioimassa projektia. 5. Toiminta-osallisuus - Nuoret toteuttavat/ ovat mukana toteuttamassa projektiaan 4. Toimeenpano-osallisuus - Nuoret päättävät/ ovat mukana päättämässä mitä toimenpiteitä ja resursseja tarvitaan 3. Päätösosallisuus - Nuorilla aktiivinen rooli ja valtaa asioista päätettäessä 2. Konsultaatio-osallisuus - Nuoret kertovat asioistaan aikuisille neuvotteluprosessissa 1. Tieto-osallisuus - Nuoret antavat tietonsa aikuisille kysyttäessä KUVIO 1. Nuoret toiminnan ja arvioinnin portailla. (Gretschel 2002b, 71) Tieto-osallisuudella tarkoitetaan kuntalaisen oikeutta tiedon saamiseen ja tuottamiseen. Tällöin osallisuuden toteutumistapoina ovat kuntalaisille tiedottaminen, kuntalaisten kuuleminen, kyselyt tai palvelusitoumukset.(kohonen & Tiala 2002.) Suunnitteluosallisuudella tarkoitetaan osallisuutta, joka sisältää valmisteluun liittyvää vuorovaikutusta. Toimintaosallisuudella tarkoitetaan kuntalaisten omaa toimintaa elinympäristössään tai palvelu- ja toimintayksikössä. Päätösosallisuudella tarkoitetaan suoraa osallistumista palvelujen tuottamista tai omaa asuinaluetta koskeviin päätöksiin Kon-

20 15 sultaatio-osallisuutena voidaan pitää yhteiskuntasuunnittelua, jossa päätösten valmisteluun liittyy vuorovaikutus kunnan ja kuntalaisen välillä. (Halttunen-Sommardahl 2006.) Toimeenpano-osallisuudella tarkoitetaan kuntalaisten osallistumista päätöksen mukaisiin toimenpiteisiin yhdessä viranomaisten ja muiden kuntalaisten kanssa (Gretschel 2002). Arviointiosallisuudella tarkoitetaan sitä, että toimijat ovat itse mukana arvioimassa projektia. 5.4 Osallistuminen Osallistuminen tarkoittaa sitä, että ollaan mukana jossain tilanteessa, joka on usein toisten ihmisten järjestämä ja johon ei ole itse millään tavalla vaikuttanut (Piiroinen 2007). Osallistuminen voidaan liittää konkreettisesti kansalaisten oikeuksiin ja velvollisuuksiin itseään ja lähipiiriään koskevassa päätöksenteossa (Halttunen-Sommardahl 2006). Osallistumisella tarkoitetaan Viirkorven (Gretschel 2002a, 50) mukaan mukanaoloa toisten määrittelemässä tilanteessa ilman omakohtaista panosta asiaan. Viirkorven (Harju 2004) mukaan osallistumisessa voidaan nähdä erilaisia asteita, muotoja ja lisäksi sen merkitys voi vaihdella. Osallistumisessa kansalaista pidetään aktiivisena subjektina, joka haluaa, osaa ja saa toimia välittömänä vaikuttajana itselleen tärkeissä yhteiskunnallisissa asioissa. Gretschelin (2002a, 109) mukaan Leena Suurpää (1996,62) esittää kaksi näkökulmaa nuorten yhteiskunnallisen osallistumisen tarkasteluun. Ensimmäisen näkökulman mukaan nuorten jättäytyminen perinteisistä yhteiskunnallisista toimintamuodoista voidaan tulkita häiriökäyttäytymisenä. Toisen näkökulman mukaan nuoret muokkaavat omaa toimintakulttuuriaan. Gretschelin näkökulman mukaan nuorten oman toimintakulttuurin muokkaamisen ja luomisen aikaansaajana ja edistäjänä voi olla kokemus ja tunne siitä, etteivät vanhat toimintamuodot vastaa enää olemassa oleviin tarpeisiin. 5.5 Osallistaminen Osallistamisella tarkoitetaan keinoa saada nuoret innostumaan jostakin asiasta ja kehittämään ideoita konkreettiseksi toiminnaksi. Osallistaminen lähtökohtana on luottamus yksilön ja ryhmän kykyyn vaikuttaa omaan elinympäristöönsä. Käsitteenä osallistaminen on lähellä käsitteitä empowerment (valtaantuminen & voimaantuminen) ja