Oppimisvaikeudet esiin!

Transkriptio

1 Avustustoiminnan raportteja 26 Olli Oosi, Nita Korhonen Oppimisvaikeudet esiin! RAY:n Oppimisvaikeusohjelman arviointi

2 Avustustoiminnan raportteja 26 Olli Oosi, Nita Korhonen Oppimisvaikeudet esiin! RAY:n Oppimisvaikeusohjelman arviointi Raha-automaattiyhdistys 2011

3 Ulkoasu: Dynamo Suomen Graafiset Palvelut Oy Kuopio 2011 ISBN

4 AVUSTUSTOIMINNAN RAPORTTEJA -SARJA Pääotsikko Alaotsikko Kirjoittaja(t) Oppimisvaikeudet esiin! RAY:n Oppimisvaikeusohjelman arviointi Olli Oosi & Nita Korhonen Vuosi 2011 Tekijäyritys/-yhteisö Ramboll Management Consulting

5 Sisällys 1 Esipuhe: Oppimisvaikeusohjelma rahoittajan näkökulmasta Johdanto arviointiin Johdanto raporttiin Arvioinnin toteutustapa ja aineistot Arvioinnin teemat Arvioinnin toteutus ja aineistot Arvioinnin havainnot Ohjelmataso Ohjelman suuntautuminen Ohjelman toteutus ja ohjelmatason tulokset Syntyneet hyvät käytännöt ja niiden levittäminen Ohjelmatoiminnan lisäarvo RAY:lle Hanketaso Hankkeiden relevanssi ja toteutus Hanketason tulokset ja vaikutukset Arvioinnin johtopäätökset ja suositukset Johtopäätökset ohjelmatasolta Ohjelman suuntautuminen Ohjelman toteutuksen onnistuminen Ohjelmassa syntyneet hyvät käytännöt Ohjelmatoiminnan hyöty RAY:lle Kehittämissuositukset RAY:n ohjelmamuotoisen rahoituksen kehittäminen Oppimisvaikeusteeman rahoitus jatkossa Suositukset hanke- ja ohjelmavalmisteluun Hankkeiden keskeiset tulokset ja vaikutukset Hankkeiden tuotokset ja julkaisut

6 1 Esipuhe: Oppimisvaikeusohjelma rahoittajan näkökulmasta Raha-automaattiyhdistyksen (RAY) tehtävänä on vahvistaa suomalaista hyvinvointia tukemalla sosiaali- ja terveysalan järjestöjen toimintaa. Riskien varhainen tunnistaminen, niihin vaikuttaminen ja sosiaalisen ja taloudellisen syrjäytymiskehityksen katkaiseminen ovat olennaisia asioita. Näistä lähtökohdista oli luontevaa lähteä kehittämään avustusohjelmaa oppimisvaikeuksia kokevien tukemiseksi. Ohjelman lähtökohtana oli etsiä uusia toimintamalleja lasten ja nuorten oppimisvaikeuksien varhaiseen toteamiseen ja niistä aiheutuvan syrjäytymisen estämiseen tai katkaisemiseen. On tärkeää, että erilaiset oppijat voivat elää täysipainoista ja omaehtoista elämää. Tietoyhteiskunta perustuu pitkälti tietoon, tiedonhallintaan, osaamiseen ja elinikäiseen oppimiseen asioihin, jotka voivat toisille meistä tuntua varsin haasteellisilta. Oppimisvaikeuksien tunnistaminen ja niiden vaikutus syrjäytymiseen on ilmiönä verrattain uusi. Oppimisvaikeudet liitetään helposti kouluun, mutta ilmiö on moniulotteisempi ja laaja-alaisempi. Kyse ei ole vain hitaasta etenemisestä koululuokassa, vaan ongelmat voivat kasautua. Oppimisvaikeudet voivat johtaa heikkoon koulumenestykseen, opintojen keskeyttämiseen ja erilaisiin vaikeuksiin työelämässä. Voi myös olla vaikeata löytää omaa paikkaansa yhteiskunnassa. Oppimisvaikeusohjelmalla haluttiin tehdä oppimisvaikeudet näkyväksi. Palvelujärjestelmässä ne näyttävät sijoittuvan varsin usein eri palveluiden väliin, eikenenkään-maalle. Tämä voi vaikeuttaa tarvittavien palveluiden ja tukitoimien saamista. Ohjelman avulla haluttiin myös tuoda esille se, että keinoja oppimisvaikeuksia kokevien lasten ja nuorten auttamiseksi on olemassa ja myös uusia keinoja kehitetään. Ongelmia voidaan ehkäistä, ja myöhempää kehitystä ajatellen riittävän varhaisella tukemisella voidaan saada paljon aikaan. Oppimisvaikeusohjelmaan valittiin yhteensä 22 hanketta, jotka toteutettiin vuosina RAY:n osuus niiden rahoituksessa oli yhteensä noin 10 miljoonaa euroa. Hankkeet toimivat pääsääntöisesti kolme tai neljä vuotta, ja niiden keskimääräinen avustus vuositasolla oli noin euroa. Oppimisvaikeusohjelman käynnistäminen oli tärkeää myös avustustoiminnan kehittämisen kannalta. Oppimisvaikeusohjelma oli avustusosastolla ensimmäinen varsinainen avustusohjelma, jota koordinoitiin RAY:stä käsin. Yksi tärkeä lähtökohta oli parantaa sosiaali- ja terveysjärjestöjen toteuttaman kokeilu- ja kehittä- 4

7 mistoiminnan tuloksellisuutta ja vaikuttavuutta. Ohjelmatoiminnalla pyrittiin pois pienistä, irrallisista hankkeista ja tarjottiin yhteistä koordinointia, verkostotyötä, mahdollisuutta vertaisarvioinnille sekä prosessia tukevaa seurantaa ja arviointia. Ohjelmassa arvioitiin sekä koko ohjelman että siihen kuuluvien osahankkeiden tuloksellisuutta ja vaikutuksia, kartoitettiin syntyneitä hyviä käytäntöjä ja hahmotettiin myös ohjelmatoiminnan hyötyjä sekä osahankkeille että Rahaautomaattiyhdistykselle. Ohjelman ollessa loppusuoralla voidaan todeta, että työ oppimisvaikeuksien parissa ei kuitenkaan lopu tähän. Oppimisvaikeusohjelma avasi omalta osaltaan oppimisvaikeuskentän moniulotteisuutta, teki sitä näkyvämmäksi ja antoi sysäyksen jatkokeskusteluun. Raha-automaattiyhdistyksen päivitetyn avustusstrategian mukaisesti RAY:llä on edelleen tärkeä rooli osallisuutta vahvistavan ja ongelmia ehkäisevän kansalaisjärjestötoiminnan rahoittamisessa. Elina Varjonen kehittämispäällikkö, RAY 5

8 2 Johdanto arviointiin 2.1 Johdanto raporttiin Oppimisvaikeusohjelman arviointi on ollut ohjelman toteutusta tukevaa jatkuvaa tai kehittävää arviointia. Sen tavoitteena on ollut lisätä hankkeiden välistä vuorovaikutusta ja tuoda hankkeita keskustelemaan keskenään. Lisäksi tavoitteena on arvioida oppimisvaikeusohjelmaa ohjelmana, uudentyyppisenä työtapana RAY:n avustustoiminnassa. Arviointikysymykset laadittiin vuonna 2008 yhteistyössä arvioinnin ohjausryhmän kanssa, ja niissä painottuvat ohjelmatason kysymykset. Oppimisvaikeusohjelma on ollut sisällöllisesti yhtä laaja ja moniulotteinen kuin koko oppimisvaikeuksien kenttä. Tässä mielessä tulosten yhteenveto ohjelmatasolla tehdään erilaisten läpileikkaavien teemojen kautta hankkeiden erilainen toimintalogiikka tiedostaen. Menetelmällisesti arviointi on nojautunut hankkeiden ja ohjelman ohjausryhmän kanssa vuorovaikutuksessa toteutettuihin tilaisuuksiin sekä hankkeiden itse tuottamaan seuranta- ja arviointitietoon. Tässä mielessä arviointi eroaa perinteisistä arviointitutkimuksista. Tämän raportin luvussa kolme käsitellään keskeiset ohjelmatasoa koskevat havainnot ja johtopäätökset. Siinä pyritään katsomaan ohjelmaa kokonaisuutena arvioinnin käytössä olevan aineiston valossa. Pyrkimyksenä on ollut nousta yksittäisten hankkeiden yläpuolelle tarkastelemaan sellaisia läpileikkaavia teemoja, jotka ovat esiintyneet useammassa hankkeessa. Tämän lisäksi luvussa nostetaan ohjausryhmän tai hankkeiden vertaisarvioinnin kannalta esiin nousseita lupaavia käytäntöjä. Luvussa neljä esitetään arvioinnin johtopäätökset ja suositukset mahdollisimman tiiviisti. Tämä luku on tarkoitettu kiireisille lukijoille ja erityisesti ohjelmatason johtopäätöksistä kiinnostuneille. Luvussa viisi on esitetty ohjelman hankkeiden keskeisiä tuloksia hankekorttien muodossa. Luvun tarkoitus ei ole ollut arvioida yksittäistä hanketta kattavasti vaan nostaa esiin hankkeiden tuloksia ja onnistumisia. Arvioinnin tietolähteenä on tässä nojauduttu usein hankkeiden itse tuottamaan tutkimus-, arviointi- ja seurantatietoon. Luvussa kuusi on listattu hankkeiden tuotoksia ja julkaisuja, joiden kautta lukijat voivat päästä syventymään lisää yksittäisten hankkeiden kehittämiin menetelmiin ja toimintamalleihin. Tämä lista ei välttämättä ole kattava vaan perustuu hankkeiden seurantatiedoissa esiin nostamiin keskeisiin tuotoksiin. 6

9 Arvioinnin ohjausryhmässä oppimisvaikeuksien kehittämisen kentän sisältöasiantuntijat ovat kaivanneet usein hankkeiden sisältöjä tarkastelevaa kirjaa. Tuo kirja voi olla tapa levittää ohjelman tuloksia ja vaikutuksia. Tämä arviointi on tarkoitettu ensisijaisesti RAY:n rahoituksen kehittämiseen sekä kaikille oppimisvaikeuksien kehittämisestä kiinnostuneille toimijoille. 2.2 Arvioinnin toteutustapa ja aineistot Arvioinnin teemat Arviointi käynnistyi arviointijärjestelmän luomisella, jossa hahmotettiin ohjelmatason vaikutuslogiikka sekä analysoitiin läpi kaikki ohjelmaan kuuluvat hankkeet. Tässä vaiheessa oppimisvaikeusohjelman interventiologiikaksi hahmottui kuviossa 1 esitetty kuva. Tässä kuviossa on hahmotettu ohjelmatasolla odotettavia tuloksia ja vaikutuksia. Kuvio 1. Ohjelmatason interventiologiikka. 7

10 Toinen tärkeä asia on huomata, että kyseessä on oppimisvaikeusohjelman arviointi, ei siis minkään ohjelmassa olleen yksittäisen hankkeen. Tässä mielessä ajatuksellista analogiaa on etsitty teknologian ja innovaatioiden kehittämiskeskuksen, Tekesin, ohjelma-arvioinneista. Arvioinnin tavoitteeksi muodostui arvioinnin ja koordinoinnin välimaasto: Tavoitteena oli luoda vuorovaikutteisia arviointipäiviä, jotka tarjoaisivat hanketoimijoille mahdollisuutta verkostoitumiseen ja vuorovaikutukseen. Tämä asetti joitakin reunaehtoja arvioinnin tiedonkeruulle. Aineisto on tuotettu osin yhdessä eikä ulkopuolisen asiantuntijan toimesta. Arvioinnin jokaiselle kysymykselle asetettiin arviointikriteeri, jonka perusteella arviointikysymyksiin vastataan. Arviointikysymyksissä painottuu vahvasti ohjelmatason arviointi. Hanketasolla: A1 Hankkeiden tavoitteiden relevanssi Perustuvatko hankkeet todelliseen tarpeeseen? Liittyvätkö hankkeiden tavoitteet läheisesti niitä toteuttavien organisaatioiden tavoitteisiin? Ovatko hankkeet vastanneet sellaisiin yhteiskunnallisiin puutteisiin, joita oppimisvaikeuksien kentässä on? A2 Yksittäisten hankkeiden toimenpiteiden toteutuminen Ovatko hankkeessa suunnitellut toimenpiteet toteutuneet? Mitkä asiat ovat haitanneet tai helpottaneet hankkeiden toteutusta? A3 Hankkeiden tulokset Mitä tuotoksia hankkeissa on syntynyt? Millaisia vaikutuksia voidaan odottaa syntyvän? Ovatko hankkeiden tulokset paikallisia vai valtakunnallisia? Hyödynnetäänkö hankkeen tuloksia jatkossa ilman erillistä projektirahoitusta? Ohjelmatasolla: A4 Ohjelman suuntautuminen Ovatko ohjelman hankkeiden tavoitteet liittyneet niihin taustatarpeisiin, joiden vuoksi ohjelma on käynnistynyt? Perustuvatko ohjelman tavoitteet RAY:n avustusstrategiaan? 8

11 Onko ohjelman rajaus lapsiin ja nuoriin sekä tiettyihin elämänkaaren siirtymävaiheisiin kohdistunut oikein? Ovatko hankkeet linjassa opetus- ja kulttuuriministeriön erityisopetuksen strategian kanssa? A5 Ohjelman toteutuksen onnistuminen Onko ohjelmatoiminta luonut hankkeiden välistä verkottumista? Onko ohjelmaan sisältyvät toimenpiteet (esim. koulutuspäivät, verkostopäivät) koettu hyödylliseksi? Ovatko ohjelman ohjausrakenteet olleet toimivia? Ovatko hankkeet itsessään olleet riittävän laajoja verkostomaisia kokonaisuuksia? Mitä toiveita ja tarpeita verkostoitumiselle on? A6 Syntyvät hyvät käytännöt Onko tunnistettavissa sellaisia hyviä tai lupaavia toimintamalleja, joiden hyvyydestä on vakuuttavaa näyttöä? Miten näitä toimintamalleja tai tuloksia voitaisiin levittää? A7 Ohjelmatoiminnan hyöty Onko ohjelmallinen toiminta ollut hyödyllistä avustustoiminnan kannalta? Miten ohjelma on näkynyt ulospäin? Arviointikysymysten suhteen tehtiin joitakin rajauksia. Esimerkiksi se, miten ohjelma on näkynyt laajemmin ulospäin, jätettiin arvioinnin ulkopuolelle, koska vastaus kysymykseen tiedettiin. Ohjelma ei käytännössä tehnyt toimenpiteitä näkyvyyden lisäämiseksi laajemmin, joten sen arviointi näyttäytyi kyseenalaisena. Tämän lisäksi osa kysymyksistä on luonteeltaan kuvailevia, esimerkiksi projektin toimenpiteiden toteutuksen onnistuminen ja verkostoitumistarpeet. Näihin on kerätty palautetta seurantalomakkeella, ja palaute on hyödynnetty välittömästi. Kaikkia näitä teemoja ei siis raportoida tässä raportissa, vaan pääpaino on ohjelmatason teemoissa Arvioinnin toteutus ja aineistot Arviointi toteutettiin vuorovaikutteisesti yhdessä ohjelman kanssa. Arvioinnin keskeisiä vaiheita olivat: arviointijärjestelmän luominen ja hankkeiden analyysi hankefoorumi 2008: alustavat tulokset hankefoorumi 2009: vertaisarviointi 9

12 kohde- ja sidosryhmäkysely sitä haluaville hankkeille hankkeiden itse toteuttamien arviointien, selvitysten ja vastaavien keskeisten tulosten analyysi hankkeiden seurantalomakkeiden analyysi RAY:n itsearviointitilaisuudet (2 kpl, osin eri osallistujat). Hankefoorumien yhteenvedot on toimitettu RAY:lle ja hankkeille kyseisten tilaisuuksien jälkeen. Näitä aineistoja ei raportoida kattavasti tässä yhteydessä. Kohde- ja sidosryhmäkysely toteutettiin vuonna 2010 niille hankkeille, jotka halusivat osallistua kyselyyn. Monissa hankkeissa toteutettiin omia tutkimuksia ja arviointeja, jotka toimitettiin tämän arvioinnin käyttöön. Tämän lisäksi hankkeille oli ohjelmassa oma seurantalomake, jota heidän pyydettiin täyttämään vuosittain. Seuraavassa taulukossa on arvioinnin tietopohjaa kolmesta näkökulmasta: onko hanke ollut mukana tässä arviointihankkeessa toteutetussa kohde- ja sidosryhmäkyselyssä, onko arvioinnissa ollut käytettävissä hankkeen itse toteuttamaa tai hankkimaa tutkimus- ja arviointitietoa sekä onko arvioinnin käytössä ollut RAY:n erillinen seurantalomakkeisto tai mahdollisesti muita hankkeen toimittamia seuranta-aineistoja. Taulukko 1. Arvioinnin tietopohjan luonnehdintaa. 10

13 Taulukossa esitetty tähtien määrä kuvaa käytössä olleiden aineistojen kattavuutta. Arviointihankkeen kohde- ja sidosryhmäkyselyssä kolme tähteä tarkoittaa, että kyselyn hankekohtainen vastausprosentti on ollut hyvä. Yksi tähti puolestaan sitä, että kyselyyn on saatu vain joitakin vastauksia. Muissa kohdissa kaksi tähteä viittaa siihen, että käytössä on ollut vähintään kohtuullisen kattavasti aineistoa (esim. käytössä on ollut useampi itse tuotettu raportti/julkaisu/materiaali) tai seurantalomake tarjoaa vähintään kohtuullisesti informaatiota. 11

14 3 Arvioinnin havainnot 3.1 Ohjelmataso Ohjelman suuntautuminen Tässä luvussa tarkastellaan ohjelmaa kokonaisuutena itsearviointitilaisuuksiin sekä RAY:n strategisiin päälinjoihin pohjautuen. Ohjelma käynnistyi yhteisellä suunnittelulla joidenkin oppimisvaikeuskentällä toimivien järjestöjen kanssa. Suunnittelun jälkeen syntyi hahmotelma, mitä ohjelma voisi sisältää, mutta rajaus ei ollut tuolloin vielä tarkka. Ohjelman hakuilmoituksessa todettiin, että oppimisvaikeusteemaan vastaanotetaan hakemuksia mutta lopullinen ohjelman rajaus tehtiin vasta ohjausryhmässä. Ohjelmassa toteutettu valinta varsin erityyppisten projektien välillä oli tietoinen, ja hankkeiden valinnassa käytettiin poissulkevaa tekniikkaa. Ajatuksena oli tasapainottaa hankekokonaisuutta. Hankeselektio toteutettiin ohjausryhmän tekemällä pisteytyksellä. Hankkeiden hyväksymisen jälkeen ne jaettiin elämänkaaren näkökulmasta ryppäisiin. Yhteistyön tekemistä hankevalinnassa pidettiin ainutlaatuisena ja erittäin tärkeänä. Oppimisvaikeusohjelman tarkastelua suhteessa RAY:n strategisiin päälinjoihin toteutettiin hankeanalyysin ja RAY:n itsearviointitilaisuuksien kautta. Kuviossa 2 on kuvattu sitä, miten ohjausryhmän asiantuntijoiden ja RAY:n mielestä hankkeiden keskeiset lupaavat tulokset jakautuvat näille päälinjoille. Kuvion jaottelu on toteutettu RAY:n vuosien strategian mukaisesti. Tämä johtuu siitä, että hankkeiden toiminta ajoittui pääasiassa tälle ajanjaksolle. Hiljattain uudistetun strategian ( ) päälinjat ovat terveyden ja sosiaalisen hyvinvoinnin vahvistaminen, terveyttä ja sosiaalista hyvinvointia uhkaavien ongelmien ehkäiseminen ja ongelmia kohdanneiden ihmisten auttaminen ja tukeminen. Kuten kuviosta nähdään, on pääpaino ollut tavoitteiden mukaisesti ongelmien ennaltaehkäisyssä. Hankkeiden toiminnan jaottelu kohderyhmä-/toimintakeskeisiin, menetelmäkeskeisiin ja tutkimuskeskeisiin on jälleen välineellinen. Kaikissa hankkeissa on ollut mukana kohderyhmien edustajia, mutta kohderyhmä- ja toimintakeskeisissä on erityisesti tavoiteltu hankkeen toiminta-alueella kohderyhmien laajaa osallistumista. 12

15 Kuvio 2. Hankkeiden keskeisten tulosten luonne ja jakaantuminen ohjausryhmän ja RAY:n asiantuntija-arvion perusteella. Ohjelman hankkeiden pääpaino on ollut menetelmien kehittämisessä, joka sekin vastaa ohjelman alkuperäistä tavoitetta, kokeilua ja kehittelyä. Ohjausryhmän ja RAY:n itsearvioinnissa nähtiin positiivisena, että toiminta on painottunut ns. kokeilevaan toimintaan. Ajatuksena on ollut ikään kuin katsoa, mitä toimintaa tällä kentällä on. Ohjelman kaikki hankkeet vastaavat RAY:n avustusstrategian päälinjoja. RAY:n ohjelman aikaisen avustusstrategian päälinjat ovat nähtävissä ohjelmassa, mutta RAY:n haastattelujen ja itsearvioinnin valossa näyttää, että ohjelman taustalla ovat olleet myös tähän teemaan liittyvä kokeilunhalu sekä eräiden yksittäisten henkilöiden vahva sitoutuminen ja kiinnostus kyseiseen teemaan. Myös järjestöjen hakemuksissa esitetyt taustatarpeet ja tavoitteet ovat omalta osaltaan luoneet ohjelman sisältöjä. Ohjelman toisessa itsearvioinnissa nostettiin esiin joitakin oppimisvaikeuskentän perusongelmia. Seuraavassa on esitetty tiivistetyt havainnot oppimisvaikeusohjelman roolista näiden perusongelmien ratkaisemisessa. 13

16 Ongelma 1: Erilaisten menetelmien ja työtapojen vaikutuksista oppimisen edistämiseen tai oppimisvaikeuksien ehkäisyyn ei ole tietoa. Useissa ohjelman hankkeissa on ollut mukana jonkinlainen tutkimuksellinen elementti. Tällöin hankkeen tulokset ovat tuoneet lisätietoa jonkin oppimisvaikeuteen liittyvän teeman lisäominaisuuksista. Ajoittain tutkimus on myös tuottanut tietoa jonkin työmenetelmän vaikutuksista kohderyhmiin. Varsinaisia systemaattisia arviointitutkimuksia on ollut noin neljäsosassa hankkeita. Itsearvioinnissa todettiin, että jatkossa ohjelmatyössä tulisi olla tarkemmin mukana myös olemassa olevien käytäntöjen lupaavuus ja vaikuttavuus. Tutkimuksellisuuden ja arvioinnin vaatimusten nähtiin sisältyvän tulevaisuudessa osaksi ohjelmainstrumentin kehittämistä. Kohderyhmien näkökulmasta erityisesti aikuisten lukikuntoutuspalveluita tullaan tarvitsemaan, vaikka lasten ja nuorten oppimisvaikeuksiin liittyvät asiat saataisiin jatkossa hoidettua nykyistä paremmin. Käytännössä lapsena ja nuorena saadut tukipalvelut eivät välttämättä poista tarvetta erilaiseen tukitoimiin vanhempana. Erilaiset tavat ja valmiudet oppia heijastuvat myöhempään elämään ja muuttuvat aikuisuuden ja työelämän vaatimusten mukana. Aikuisiakin voidaan tukea huomattavasti erilaisten oppimisvaikeuksien kanssa selviytymisessä suhteellisen pienten tukitoimien avulla. Ongelma 2: Oppimisvaikeusteema sijaitsee rahoituksellisesti ja hallinnollisesti ei-kenenkään-maalla. Lähes jokaisessa oppimisvaikeusohjelman hankkeessa on ollut mukana jonkinlainen tietoisuuden lisäämisen elementti, ainakin hankealueella. Samoin hankkeen tuloksina nähdään usein jonkin palvelujärjestelmän aukon tai puutteen esiin nostaminen. Ohjelma onnistui saavutettujen tulosten perusteella tekemään tätä ongelmatiikkaa näkyväksi. Itsearvioinnissa nähtiin, että tulevaisuudessa tarvittaisiin laajempi oppimisvaikeusteemaa koskettava juurruttamis- ja levittämishanke, jossa painotettaisiin vielä enemmän eri hallinnonalojen välistä yhteistyötä. Ongelma 3: Oppimisvaikeuksien tunnistamisen kannalta keskeisiä keinoja ovat mahdollisimman varhainen puuttuminen ja siirtymävaiheet näihin ei kiinnitetä vielä tarpeeksi huomiota. Oppimisvaikeusohjelman hankkeista valtaosa on kohdistunut lapsiin ja nuoriin sekä erilaisiin siirtymävaiheisiin. Tätä voidaan pitää erittäin tärkeänä ohjelmatason tuloksena. Vähemmälle painoarvolle ovat jääneet toisen asteen koulutukseen ja korkeakoulutukseen liittyvät hankkeet. Oppimisvaikeuksia ei näissä ympäristöissä tämän ohjelman puitteissa kartoitettu. 14

17 Ohjausryhmän itsearvioinnissa ja RAY:n haastatteluissa hyvänä asiana nähtiin, että oppimisvaikeusohjelmaa on tarkasteltu hankekokonaisuudessa laajasti ja erityisesti lasten ja nuorten tietyt rajavaiheet ovat korostuneet. Ohjelma nähtiin ajankohtaiseksi, ja sen koettiin tavoittaneen hyvin alan toimijakentän. Hankemäärä nähtiin myös helposti hallittavaksi. Oppimisvaikeustematiikan esiin nostaminen tietyissä kohderyhmissä, kuten maahanmuuttajien ja vankien parissa, nähtiin erittäin keskeiseksi ja tärkeäksi elementiksi ohjelman hankkeissa. Tämä näkyy myöhemmin esimerkiksi siinä, mitä RAY:n ja ohjausryhmän asiantuntijat pitivät lupaavina käytäntöinä. Suuntautumisen näkökulmasta puuttuvia elementtejä todettiin muutamia. Ensimmäinen on ohjelman rajaus oppimisvaikeuksiin. Tässä yhteydessä rajaus esimerkiksi tarkkaavaisuusongelmiin olisi voinut tuottaa myös toisen tyyppisiä hankkeita ohjelmaan. Puuttuvia näkökulmia olivat esimerkiksi aikuisten oppimisvaikeudet sekä oppimisvaikeudet korkeakouluissa tai tilanteissa, joissa ollaan syrjäytymisvaarassa. Tämä valinta on ollut ohjelmalta osin tietoinen. Hankkeiden ja toteuttajaorganisaatioiden kannalta olisi voinut olettaa, että lapsija perhetyön järjestöt olisivat hakeneet hankkeita oppimisvaikeusohjelmaan hanakammin. Toisaalta myöskään lukivaikeuksien parissa työskennelleet järjestöt eivät hakeneet avustusta laaja-alaisille hankkeille. Kuviossa 3 on kuvattu hankkeiden toiminnan painopisteitä hankkeiden seurantalomakkeissa ilmoitettujen tavoitteiden perusteella. Yhdessä hankkeessa voi olla useampi kuin yksi ulottuvuus, minkä vuoksi yksi hanke on voitu laskea useampaan kertaan. Y-akselilla on kuvattu hankkeen menetelmien kehittämisen ja kokeilun tai tiedon tuotannon ja tietämyksen levittämisen fokusta. X-akselilla erottelua on tehty sillä periaatteella, onko hankkeen toiminta-alue rajattu (alueellinen; tietyt kohderyhmät) vai periaatteessa valtakunnallinen (myös tietty kohderyhmä, mutta laajasti osallistettuna). Analyysi ei ole vedenpitävä, mutta antaa kuvaa oppimisvaikeusohjelman painopisteestä. Tämä analyysi vastaa ohjausryhmän itsearvioinnin tuloksia. Eräs tapa tarkastella ohjelman suuntautumista erilaisiin strategisiin painopisteisiin on tarkastella ohjelmaa suhteessa opetus- ja kulttuuriministeriön erityisopetuksen strategiaan (OKM:n työryhmämuistiota ja selvityksiä 2007:47). Ongelmallisen tarkastelusta tekee se, että useat oppimisvaikeuksiin liittyvät asiat ovat vielä tunnistamattomia. Ne eivät ole strategisen ajattelun pohjana olevassa tietovarannossa. Ohjelman aikana nousi usein esille, että oppimisvaikeuksiin liittyvä kansalais- ja järjestötoiminta sijaitsee ei-kenenkään-maalla. Tällöin tämän kehittämistoiminnan vertaaminen tietyn sektorin strategiaan, joka ohjelman ensimmäi- 15

18 sinä vuosina oli lähinnä kehittämisohjelmatyyppinen dokumentti, ei tarjonnut arvioinnin tai ohjelmakehittämisen näkökulmasta kovinkaan paljoa. Kuvio 3. Ohjelman painopisteiden hahmottelua. Käytännössä suurin haaste tulee oppimisvaikeuksien kehittämiseen liittyvistä kahdesta paradigmasta. Näitä ovat tieteellis-tutkimuksellinen traditio, joka pohjautuu tieteelliseen tutkimukseen ja tätä kautta kehitettäviin menetelmiin. Tässä ohjelmassa oli useita tällaisia hankkeita. Toinen traditio on kansalaistoimintaan liittyvä, ja siinä keskitytään vertaistoimintaan sekä ajoittain erilaisiin kokeileviin toiminnan muotoihin. Yleensä näiden kahden kulttuurin välillä ei ole ristiriitaa, mutta ajoittain oppimisvaikeuskentän keskustelu erilaisista kuntoutusmenetelmistä (esim. sensomotorinen) saa näitä piirteitä Ohjelman toteutus ja ohjelmatason tulokset Ohjelman toteutukseen ei RAY:ssä varattu erillistä budjettia. Ohjelman toteutukseen osallistuivat ohjelman ohjausryhmä, ohjelman koordinaatiota hoitanut RAY:n avustusosaston kehittämistiimin jäsen sekä osin ulkoinen arvioitsija. Verkostoitumisen osalta tiedostettiin, että ohjelman koordinaatioon on ollut RAY:ssä käytössä suhteellisen vähän resursseja, mikä on heijastunut myös ohjelman toteutukseen. Ohjelman toteutustavasta keskusteltiin ohjausryhmässä. Itsearvioinnin mukaan ohjelmamainen rakenne nähtiin hyväksi, erityisesti alueittainen verkostoituminen 16

19 ja hankefoorumien toteutus. Myös hankefoorumeista ja ohjelmatoimista saatu palaute seurantalomakkeissa on ollut erittäin positiivista ja tukee tätä näkemystä. Ohjausryhmä näki myös haasteena sen, että huolimatta ohjelman hankkeiden asettamisesta ikään kuin ryppäisiin, jäi ohjelman hankkeiden toiminnallinen verkottuminen kuitenkin odotettua vähäisemmäksi. Ohjelman markkinointi ja viestintä koettiin hyväksi, mutta itsearvioinnissa esitetyn palautteen mukaan tätä toivottiin entistä enemmän. Samoin esimerkiksi puuttuneiden osa-alueiden huomioiminen esimerkiksi viestinnän ja markkinoinnin keinoin ohjelman alkuvaiheessa olisi voinut tuoda mukaan vielä uudentyyppisiä ja kiinnostavia hankkeita. Hanketason arvioinnin pohjalta nousi keskusteluun toiminnan juurtumisen haasteet paikallisissa konteksteissa (esim. kouluissa). Niissä hankkeissa, jotka ovat olleet pitkälti paikallisen toiminnan toteuttamista (ilman valtakunnallista rakennetta tms.), juurtuminen on jäänyt vähäisemmäksi. Alla olevassa nelikentässä Y-akselilla on kuvattu arvioinnin kohde- ja sidosryhmäkyselyyn vastanneiden näkemystä oppimisvaikeusohjelman tavoiteltujen vaikutusten merkityksestä sekä X-akselilla sitä, missä määrin hankkeilla saavutettiin näitä vaikutuksia. Kuvio 4. Sidosryhmäkyselyyn vastanneiden arvio ohjelman vaikutuksista. 17

20 Asteikko on molemmissa kysymyksissä yhdestä viiteen. Katkoviivalla on kuvattu Y-akselilla yli 3,5 arvon saavia vastauksia sekä X-akselilla neutraalia arvoa 3. Kuten kuviosta nähdään, tavoitelluista tuloksista palvelujen paranemiseen tai ammattilaisten mahdollisuuksiin havaita ja puuttua oppimisvaikeuksiin ei päästy. Sen sijaan hankkeiden kohde- ja sidosryhmien mielestä ohjelma onnistui lisäämään tietoisuutta oppimisvaikeuksista ja niiden ehkäisymahdollisuuksista sekä oppimisvaikeuksien parissa toimivien ammattilaisten hyvistä menetelmistä ja käytännöistä (ainakin hankkeiden toiminta-alueilla). Hankkeiden toteuttamien tutkimusten, arviointien ja seurantatietojen analyysi tukee näitä havaintoja Syntyneet hyvät käytännöt ja niiden levittäminen Arvioinnissa hyvien käytäntöjen hahmottaminen on toteutettu sidosryhmäkyselyn ja vertaisarviointien kautta. Kysymystä ei ole tarkasteltu minkään hyvän käytännön käsitteen tai tieteellisten kriteerien kautta. Tämän lisäksi kysymys ei ole kovin relevantti kohderyhmien parissa toimintaa toteuttaville hankkeille, joissa ei ole ensisijaisesti pyritty jonkun menetelmän kehittämiseen tai levittämiseen vaan vaikkapa opettajien tietoisuuden lisäämiseen tai kohderyhmän elämän helpottamiseen. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, että seurantatiedoissa tulosten leviämisestä kertovat lukumäärät vaihtelevat nollasta kymmeniin tuhansiin, hankkeiden toimintalogiikasta riippuen. Tässä luvussa on seuraavaksi nostettu esiin muutamia lupaavia käytäntöjä, erityisesti vertaisarviointiin ja ohjausryhmän asiantuntija-arviointiin pohjautuen. Se on osittain yhteenvetoa raportin lopussa olevasta hankekokonaisuudesta, ja tarkoitus on nostaa esiin joitakin eri sidosryhmiä kiinnostaneita käytäntöjä. Tämä ei tee oikeutta koko hankekokonaisuudelle, mutta tavoitteena on ollut kuvata erilaisin esimerkein enemmänkin hankkeiden erilaisuutta kuin ohjelman koko kirjoa. Aivohalvaus- ja dysfasialiitto: Meidän perhe menee kouluun -hanke: Hankkeessa luotiin vanhemmille vertaisryhmätoiminta koulunaloitusvaiheeseen. Taustalla on ajatus siitä, että vanhemmat, joiden lapset ovat kohdanneet kielellisiä vaikeuksia, jäävät usein koulun aloitusvaiheessa ilman tukea. Lapset voivat edelleen saada koulussa tukitoimia, mutta vanhempien kohdalla tämä on jäänyt vähäisemmäksi. Hankkeen vertaisryhmätoiminta organisoitiin kerhotyyppisenä viikonlopputoimintana Pohjanmaalla ja pääkaupunkiseudulla. Näissä ohjelma organisoitiin erikseen perheille ja lapsille. Hanketta seurattiin opinnäytetyössä, jonka tulosten mukaan esimerkiksi puhetta tukevista kommunikaatiokeinoista, kuten kuvista, tuli perheviikonloppujen myötä osa perheiden viestinnän arkipäivää. Arvioinnin sähköiseen kyselyyn vastanneet perheet kokivat, että heidän oma tietämyksensä kielellisistä vaikeuksista sekä erilaisista tukimahdollisuuksista lisääntyi huomattavasti. Kyselyyn vastanneiden mukaan hankkeen toimintamallit tai toimintatavat 18

21 jäivät osittain elämään myös hankkeen jälkeen. Lisätietoja hankkeesta löytyy hankkeen loppuraportista Meidän perhe menee kouluun. Inkerikeskuksen KETTUSET-hankkeen osalta keskeisenä hyvänä käytäntönä on noussut esiin itse kohderyhmä. Vertaisarvioinnissa keskeisenä hyvänä elementtinä nähtiin oppimisvaikeuksiin liittyvän konsultatiivisen ja poikkisektoraalisen etsivän työn tuominen osaksi maahanmuuttajajärjestön työtä (puheterapiatoiminta sekä kerhotoiminta). Arvioinnin kyselyn mukaan hankkeen tuotoksia on hyödynnetty muualla. Mm. Helsingin yliopisto tutkii kaksikielisten lasten kielen kehittymistä hankkeen keräämien tietojen perusteella. CP-liiton laaja hanke: Hyvien toimintakäytäntöjen kehittäminen osallistumisen lisäämiseksi ja oppimisen tukemiseksi (Motoriset toimintarajoitukset oppimisen ja osallistumisen esteinä -projekti) nousee myös esiin arvioinnissa. Huomiota ovat kiinnittäneet menetelmien kehittäminen ja niistä saadut tulokset. Keskeisiä menetelmiä ovat testipatteristo CP-lasten oppimisvaikeuksien kartoittamiseksi sekä itsearviointilomakkeet ja niistä saadut tulokset. Hankkeen tuloksista löytyy tietoa laajasti hankkeesta kirjoitetuissa tieteellisissä ja populaareissa julkaisuissa. Erilaisten oppijoiden liiton (Keski-Suomen erilaiset oppijat ry:n) Tarinan kertojat -hankkeessa kehitetyt toimintamallit ovat herättäneet kiinnostusta vertaisarvioinnissa. Hankkeessa on kehitetty ryhmätoimintaa päiväkoteihin sekä ns. tsempparitoimintaa koulujen välitunneille. Hankkeen toteuttamien tutkimusten mukaan päiväkotiryhmissä loruliikunnalla on selkeitä positiivisia vaikutuksia kielen kehittymiseen. Vertaisarvioinnissa ja ohjausryhmän arvioinnissa myös kaveriohjausmalli ja tsempparitoiminta nousevat vahvasti esiin. Hankkeen toteuttajatahon ja vanhempien mukaan päiväkodit ovat jatkaneet toimintamallin toteutusta edelleen ja todenneet sen hyvin lapsilähtöiseksi ja lapsia innostavaksi. Arvioinnin sähköiseen kyselyyn vastanneiden mukaan hankkeen toimintamallit tai toimintatapa jäivät vastaajien mukaan elämään kattavasti hankkeen päättymisen jälkeen. Hankkeen tärkein aikaansaama vaikutus oli vastaajien mukaan uusien kielellisiä vaikeuksia ennalta ehkäisevien toimintamallien kehittäminen osaksi vanhempien ja päiväkotihenkilökunnan asiantuntemusta sekä näiden mallien käyttöönotto. Hankkeen tuloksista on luettavissa lisätietoa sen kattavissa julkaisuissa. Niilo Mäki -instituutin hankkeissa on useita hyviä käytäntöjä, joista tässä nostetaan esiin muutamia: Oppimisvaikeuksien varhaiskuntoutuksen menetelmien kehittäminen -hankkeessa kehitetty Nallematikka-toimintamalli on hyvä esimerkki varhaisen tukemisen menetelmien kehittämisestä. Vertaisarvioinnissa hankkeessa keskeisenä nähtiin juuri Nallematikka-malli mutta myös vahva tutkimustieto, jota voidaan hyödyntää lukusujuvuuden ja lukemisen taitojen kuntoutuksessa. Tämän lisäksi vertaisarvi- 19