LAIVAKELLO 3/2012. Pertti Pera Holopainen Carita veneessään matkalla Välimerelle kesällä Lue matkakertomus tästä Laivakello jäsentiedotteesta

Transkriptio

1 LAIVAKELLO 3/2012 Pertti Pera Holopainen Carita veneessään matkalla Välimerelle kesällä Lue matkakertomus tästä Laivakello jäsentiedotteesta Laivakello nr Sivu 1/5

2 varmasti pitämään sen hyvässä purjehduskunnossa. Edellä mainittujen asioiden vuoksi olen varma, että seuran toiminta jatkuu ja kehittyy. JOULUTERVEHDYS Talven jo koittaessa on hyvä muistella kuluneen vuoden tapahtumia ja suunnitella mielessään tulevaa. Ensinnäkin haluan kiittää saamastani luottamuksesta tultuani valituksi seuran kommodoriksi tulevalle kaudelle. Toivon, että pystyn täyttämään minulle asetetut odotukset. Kulunut purjehduskausi on sujunut suunnitelmien mukaisesti ja purjehduksilla on ollut jopa tungosta. Olen ollut havaitsevina selvää innostusta asiaan. Se jos mikään on vahvistanut uskoani, että toiminta on oikealla tiellä. Muistettakoon, että vuoden 2009 syksyllä seuralla ei ollut alusta käytettävänään seuraavalle purjehduskaudelle. Kyllä siinä tilanteessa merenkulun käytännön harjoittelu on olematonta. Joidenkin mielestä seuran toiminta oli alasajoa vaille valmis. Kuitenkin pienillä ponnisteluilla saimme Ann-Marin kunnostettua merikelpoiseksi ja katsastettua vuokraveneeksi, eli saimme seuran toiminnan jatkumaan. Todettakoon vielä, että Trafin katsastajan mielestä alus on hyvä. Tiukalla taloudenpidolla olemme pystyneet hankkimaan alukseen tarvittavat turvallisuuteen liittyvät asiat kuntoon. Aluksessahan on edelleenkin paljon puuhaa, mutta yhteisin ponnistuksin pystymme Tärkeänä osana toiminnassa ovat myös kurssit ja koulutus kansalais- ja työväenopistoissa. Haluan kiittää opettajia heidän arvokkaasta työstään seuramme hyväksi vaikka myös kritiikkiä on saatu. Tiedonkatkoksia on tapahtunut ja kritiikki on ehkä ollut aiheellistakin, en ota siihen kantaa, mutta seuran toiminta ei ole lopuillaan niin kuin jossain mainittiin. Siitä tulemme pitämään huolen. Toivonkin että pystyisimme luomaan uusia pelisääntöjä asioitten hoitamiseksi ja jatkamaan tätä arvokasta harrastusta ilman turhia kommentteja. Seuran hallitukseen on juuri tämän vuoksi toivottu ja saatu opettajajäsen, jotta koulutukseen liittyvä tieto ja toivomukset tulisi käsitellyiksi. Minulla ei ole tietoa miten hallitus on toiminut aikaisempina vuosikymmeninä koska en ole ollut silloin mukana hallituksen toiminnassa. Olen kuitenkin sitä mieltä, että toimintaa on kehitettävä näissä nykyisissäkin kuvioissa. Joitakin toimia voidaan joutua karsimaan, jos aktiivisia jäseniä niihin ei ole riittävästi. Näin lopuksi toivonkin jäseniltä ehdotuksia ja mukanaoloa toiminnassa, jotta kehitystä tapahtuisi! Oikein hyvää Joulua ja alkavaa Uutta vuotta! Leif Sund Varakommodori Tikkurilan Navigaatioseura ry Laivakello nr Sivu 2/5

3 Peran matkakertomus Osa nr 1 Nyt kun marraskuussa 2012 vietän aikaani täällä Marbellassa odottelemassa kelien paranemista, jotta voisin vähän ehostella Caritaa muutamalla maalipisaralla ja jatkaa matkaa kohti Almeriaa, on aikaa kirjotella jotain matkastamme tänne Välimerelle. Heinäkuun 1. kun tehtiin lähtöä Kauppatorilta minulla oli tilaisuus moikata vain muutamia paikalla olleita seuran jäseniä ja ystäviä, joilta saimme matkaevääksi hyvänmatkan toivotukset. Lupasin kirjoitella matkastamme, kun päästään perille. En nyt tiedä olenko jo perillä, mutta jätin paatin tänne vähäksi aikaa pientä fiksausta varten, joten kesäkauden etappi kuitenkin on saavutettu ja siinä mielessä perillä täällä Välimerellä. Täällä olisi mahdollisuus nostaa Carita ylöskin, mutta siihen ei näytä olevan onneksi mitään tarvetta, koska pohjakosketuksia ei ollut ja Savonlinnassa telakalla pohjaan laitettu myrkkymaalikin tuntuu toistaiseksi toimivan. Varsinainen startti oli aamulla. Lisäkseni miehistöön kuului Tuula, juuri kevään kursseilta valmistunut rannikkolaivuri ja ravintoalan ammattilainen, Irkku, joka on tehnyt elämantyönsä sairaanhoitajana ja jäi eläkkeelle Kotkan keskussairaalasta sekä hänen miehensä Jussi, pitkäaikainen työtoverini, niinikään eläkkeellä, molemmilla useiden vuosien purjehduskokemus. Taustatukena meille antoi jatkuvasti säätietoja, monelle tuttu seuramme pitkäaikainen jäsen, Jouko Järvi Matkamme kulki Tallinnan kautta Visbyyn ja sieltä Tanskan Bornholmin kautta Saksan rannikolle Ryygeniin, josta Kielin kanavaa pitkin Pohjanmerelle ja Englannin kanaalin kautta Atlanttille. Tallinnassa täydennettiin ruokavarastot ja polttoainetankit. Jouduttiinpa ostamaan uusi apukoneen akkukin, kun jo alkumatkasta oli genurin käynnistysvaikeuksia. Visbyyn saavuttiin 5.7 iltapäivällä. Satama oli melko täynnä, paikka saatiin kuitenkin vähän kauempaa keskustasta. Sää oli aurinkoinen ja hyödynsimme mukaan pakattuja polkupyöriä, sillä tämä paikkahan on oikein pyöräilijöiden paratiisi. Matka jatkui kohti Bornholmia, laiturista irrotettiin 6.7. klo Kohta lähdettyämme Visbystä nousi kova ukkosenilma. Koko taivas välkehti yhtenä valomerenä nostaen kovan myrskyn. Saimme onneksi ajoissa purjeet alas sillä jo pelkkä takillakin sai aluksen kallistelemaan niin että välillä kaikki oltiin pelkkiä matkustajia. Ohjailu oli tosi työlästä vaikka ajettiinkin koneella. Tunnin verran keikuttuamme sää rauhottui ja matka jatkui entiseen tapaan purjeilla lepposesti 4-6 solmun nopeudella. Oman vaikeusasteensa antoi tiukka sumu johon jouduttiin Ruotsin eteläkärjessä Onneksi tutka toimi vielä hyvin, mutta se sitoi yhden henkilön seuraamaan sitä kokoajan, koska laivaliikenne Itämerellä on tosi vilkasta ja jouduttiin ylittämään reittiliikenneväylät pariinkin kertaan. Saavuimme viimein tiukassa sumussa Bornholmenin pohjoiskärjessä sijaitsevaan Allingen satamaan 8.7 aamuvarhaisella. Tutkan ja plotterin avulla osuimme suoraan sataman suuhun vaikka sumu oli niin sakea, että sataman suulla ollut vihreä viitta kolahti paatin kylkeen ennen kuin se edes huomattiin. Satama täyttyi päivänmittaan ja poispääsy illalla olisi ollut täysin mahdodonta, koska viereemme oli kiinnittynyt ainakin neljä alusta. Syykin tähän väenpaljouteen pian selvisi. Olimme osuneet täällä kesän suurimpaan musikkitapahtumaan ja saimmekkin nauttia elävästä musikista aivan aitiopaikoilta, ei tosin ilmaiseksi, sillä satamamaksua jouduttiin pulittamaan yli 40 /vrk. Viimein päätimme lähteä ja mutkikkaitten manööveerien jälkeen päästiin matkaan Saimme kovan vastatuulen ja vielä kovemman aallokon suoraan edestä. Sinniteltiin purjein kryssien melkein puoleen yöhön, vaikka matka ei paljoakaan tunnissa edistynyt. Viimein pantiin kone käyntiin ja suunnattiin suoraan kohti Ryygeniä. Eräs saksalainen venekunta suositteli Vitten satamaa, jonne saavuttiin kapeikkoa pitkin 11.7 iltapäivällä. Erikoinen paikka tämä Vitte siitä ettei siellä ei autoja Laivakello nr Sivu 3/5

4 ollenkaan, kaikki liikenne tapahtuu joko pyöräillen tai hevosilla. Ei pakokaasuja, mutta hevosen lantaa kuitenkin siellä täällä ihan riittämiin. Yllättävää kyllä, pankkikortti ei täällä käynyt missään kaupoissa ja käteivarat menivätkin ruokaostoksia täydentäessä. Seuraavana päivänä matka jatkui kohti Heiligenhafenia, jonne saavuttiin 13.7 illansuussa. Kun sähköä ei ollut saatavilla niin yritin käynnistää genuria, no eihän se lähtenyt, vaikka vasta Tallinnasta ostettiin uudet akut. Asiaa ihmeteltyämme huomasimme generaattorin täyttyneen merivedellä kun pakoputken hana oli jäänyt väärään asentoon. Onneksi muutaman askeleen päässä oli moottorihuolto, joka tuli katsomaan tilannetta ja todettuaan "you have a big proplem" läksi pois. Vaihdoin genuriin öljyt neljään kertaan ja viimein se tuli kuntoon ja toimii vieläkin. Kesähän on täynnä tapahtumia ja niin oli Heiligenhafenissakin. Osuttiin merifestareiden aikaan, joka on kuin meillä esimerkiksi Kotkan meripäivät. Menoa ja karnevaalitunnelmaa riitti ja saksalainen olut virtasi lähdettiin jatkamaan matkaa kohti kanavaa. Kone käyntiin ja vaikka kuinka kierroksia lisättiin ei 2-akkujen latausvalo sammunut no, todettiin että laturi mennyt. Onneksi akuissa on senverran tehoa, että niillä kyllä jonkin aikaa pärjää vaikka lataus ei toimisikaan. Jatkettiin matkaa kohti Kielin kanavaa, jonne saavuttiin samana iltana. Holtenausta tilattiin uusi laturi, eihän vanhaan koneeseen hyllytavarana uutta laturia löytynyt. Laturin toimitus olisi kestänyt kaksi päivää, mutta huoltoliike lupasi toimittaa sen Borstediin, joka on kanavan puolivälissä. No sehän kävi, sillä eihän kanavassa tutkia ja plottereita tarvita ja näin matka jatkui akkuja säästellen. Uusi osa saatiin sovittuun paikkaan saksalaisella tarkkuudella, mutta edelleenkin vain käteinen maksuvälineenä. Matka jatkui pitkin kanavaa suuria rahtialuksia väistellessä. Välillä jouduttiin odottamaan punaisissa valoissa, kun samaan aikaan tuli vastaan niin suuria aluksia, että kapeikossa väistäminen olisi ollut mahdotonta. Kanavassa saa käyttää myös purjeita, mutta kone pitää olla kuitenkin päällä. Meillä ei ollut sitä vaihtoehtoa, koska vastatuuli puhalsi voimakkaasti koko kanavaosuuden ajan kiinnityttiin Brunsbyttelin ahtaaseen satamaan sulkujen sisäpuolelle. Vettä tuli kaatamalla ja tuultakin luvassa Pohjanmerelle 19m/s, joten viisainta oli jäädä odottelemaan parempaa keliä. Viimein 20.7 lähdettiin odottamaan sulkuun pääsyä, koska etusijalla on tietenkin suuremmat alukset ja parin tunnin odottelun jälkeen ajettiin sulkuun. Melkosta hässäkkää, kun moni tahtoi olla ekana, vaikka lopulta kaikille tilaa kyllä järjestyi. Tarkoituksenamme oli käydä Helgolandissakin, mutta kova vastatuuli ja aallokko sai muuttamaan matkasuunnitelmaa niin, että lähdimme suoraan kohti Hollannin rannikkoa ja saavuimme 22.7 kauniille Vattimeren hiekkarannikolle Vlielandiin. Täällä saimme kokea ensimmäiset kesän helteet, joten pari vuorokautta meni mukavasti paikkaan tutustumiseen ja auringossa lepäilyyn. Lähdettiin jatkamaan matkaa Vlielandista Nyt kun jouduttiin taas pitämään laitteita päällä useamman vuorokauden, tutkaa sumun takia, tietokoneita, plotteria ja jääkaappia tietenkin valojen lisäksi, tuli esille, että löysä liitos kytkentärimassa ei kestänytkään tätä kuormaa, vaan poltti päätaululle tulevan syöttöjohdon melkein poikki aiheuttaen Blackout`in tietenkin keskellä yötä, aikana jolloin sitä vähiten toivoisi. Tilanteesta selvittiin sen perinteisen ja varman, eli kartan ja magneettikompassin avulla. Onneksi tuli tehtyä eksymäkäyrä kompassiin lähtiessä. Belgiassa Zeebryggen satamaan saavuttiin Sieltä saatiin ostettua noin 4 millin mittainen pieni ruuvinnysä ja laitettiin se palaneen tilalle ja korjattiin syöttöjohto. Sen jälkeen kaikki on toistaiseksi toiminut. Se on joskus pienestä kiinni! Kaikkien näiden ongelmien jälkeen ajattelin, että onkohan tämä kuitenkaan se haaveiden täyttymys, ongelmat seuraavat toistaan ja voimasana varastokin alkaa jo pian loppua. Onneksi tekniset viat loppuivat tällä kertaa tähän ja matka jatkui ilman toistuvia Laivakello nr Sivu 4/5

5 vikoja. Pian meidän kaikkien mieliala oli taas entisellään ja jatkoimme matkaa iloisin mielin. Englanninkanaali olikin jo sitten haaste sinällään. Lähtiessämme Zeebryggestä 28.7 aamupäivällä oli tuuli vastaista, joten koneajoa lähes koko päivän. Illansuussa alkoi vastavirtakin olla niin voimakas, että laskimme ankkurin eräälle hiekkasärkälle ja odotelimme vuoroveden suunnanvaihtoa. Jo vähän ennen puoltayötä tuuli kääntyi pohjoiseen, joten ankkuri ylös ja myötätuuleen. Siitä se virtakin pikkuhiljaa kääntyi myötäiseksi antaen meille hyvän matkavauhdin. Olimme 29.7 iltapäivällä jo Bolognessa Ranskan puolella, jossa tapasimme ensimmäiset suomalaiset veneilijät. Kotkanpoikia, olivat tuomassa Kreikasta ostamaansa venettä Suomeen. Saatiin heiltä parempi ja tarkempi merikartta Biskajalle, hienoja ja auttavaisia kavereita. Kaksistaan liikkellä ja vastasia tuulia valittelivat hekin. Kuinkahan se voikaan olla mahdollista, että molemmilla meillä vastatuulta vaikka kohdataan vastakkaisista suunnista. No, ehkä ne vastatuulet jäävät päällimmäiseksi ajatuksiin, eihän kalamieskään koskaan mitään saaliita saa ja maanviljelijöilläkin on aina huono satovuosi. 0-meridiaani ylitettiin 31.7 klo 01,21 ja sen kunniaksi otettiin pienet rommiryypyt joihin ajossa ollut vahtikin joutui ottamaann osaa. Niinpä Cherbourgiin saavuttiin saman vuorokauden aikana puoliltaöin. Cherbourgin sateenvarjot on monelle tuttu ja meille se myös oli konkreettinen kokemus. Vaikka satamassa olikin hyvä palvelu sekä huolto ja tarvikeliikkeitä useampia, ei se paljoakaan lohduttanut, kun vettä tuli taivaan täydeltä koko ajan. Caritan ainoa sateenvarjo saikin uuden nimen tämän paikan mukaan, eli nyt otetaan Cherburgi mukaan, jos sitä sadesäällä tarvitaan. Matka jatkui siitä kohti Brestiä ja Biskajaa. Taistelu vuorovirtoja vastaan jatkui! Vaikka Reedsin taulukoista selviää virranvaihtelut niin parissa vuorokaudessa ehtii tulla niitä vastavirtojakin ihan riittävästi eikä niitä voi väistää. Mieleen jäi Jerseyn saari, josta ei meinannut päästä eroon ollenkaan. Kun purjein joutui luovimaan vastaseen, niin virta vei takaisinpäin tätä jo muutenkin heikosti tuuleen nousevaa rautarouvaamme. Neljän tunnin vahdin aikana matka pahimmillaan edistyi vain muutamia maileja ja Jerseyn saari koko ajan kummitteli täysikuussa horisontissa. Eihän siinä lopulta muu auttanut kun kone käyntiin ja niin kiinnityttiin lähelle Brestiä Làberin satamaan 4.8 illalla. Sitten alettiinkin valmistautua pahamaineisen Biskajanlahden ylitykseen. Biskajan ylityksestä ja siitä eteenpäin matkan jatkumisesta kerron myöhemmin koska tuskin kukaanaksaa lukea koko stooria yhteen menoon. t: Pera s/y Carita Laivakello nr Sivu 5/5