Empirearkkitehtuurin helmi, Vuojoen kartano, s /2015. Suomen opasliiton jäsenlehti

Transkriptio

1 TVO:n Olkiluodon vierailukeskus on Satakunnan toiseksi suosituin vierailukohde, s. 10 2/2015 Suomen opasliiton jäsenlehti Tervetuloa opaspäiville Eurajoelle ! Tääll odoteta teit jo, s. 3 6 Opaspäivien ohjelma, s Suomen Opasliitto ry:n kokouskutsu, s. 9 Empirearkkitehtuurin helmi, Vuojoen kartano, s Elämysopaskierrokset innostavat tuhansia Historia on etuoikeuksia Kartanon haamut Murre ja matkailu yhte soppi, s. 8 Elämistä, kokemista, oppimista, s. 19 Joelta merelle, s. 24 Memento vivere, s. 28 Piiat ja rengit perinnetöissä, s. 38

2 s s.20 s.24 s. s.25 2/ Kymenlaaksosta Satakuntaan / Från Kymmenedal till Satakunda 4 Eurajoen kunnan tervehdys 5 Eurajoen matkailutoimisto palvelee! Matkailuoppaat tervetuloa! 6 Opastuksia maalaismaisemissa / De guidade turerna på landsbygden 7 Eurajoen kartta 8 Murre ja matkailu yhte soppi, huamen nee viärä pussauskoppi 9 Suomen Opasliitto ry:n kokouskutsu 9 Murreopetust turisteill 10 Olkiluodon oppaille toukokuu on vuoden kiireisintä aikaa 10 Munakarin veljekset 11 Nurkin Samuel eurajokelainen kansanvalistaja 12 Sukuseura harrastuksena 13 Koululaisten historiapäivästä kulttuurika vereihin 14 Kulttuurihistorian aarrearkku: Elämysopaskierrokset innostavat tuhansia 15 Historia on etuoikeuksia mutta myös velvollisuuksia 15 Vuojoen Kartano empirearkkitehtuurin helmi Eurajoella 16 Pitkä ja sähköinen yö kartanossa 17 Vuojoen merkitys sukuseura Björkenheimille 18 Eurajoen seurakunta ja sen arvokkaat aarteet 19 Eurajoen kristillinen opisto Elämistä, kokemista, oppimista 20 Täyttä laukkaa Vuojoen kartanolla 20 Hevoskynnön SM-kilpailut 21 Musiikki näyttävästi esillä Eurajoella 22 Ote Pirjo Tuomisen kirjasta: Linnat 23 Vuojoen kartanon omistajat 24 Joelta merelle 25 Mestarikokki Teemu Laurell: Lähiruoan arvostus vasta tulossa perusravintoloihin 26 Lähiruoka Vuojoen kartanolla 27 Sualpualikka 27 Elsa Björkenheim 28 Emil Cedercreutzin elämänusko Memento vivere 29 Merenrantateatteria Kuivalahdella 30 Eurajoki ja Pohjanlahden Rantatie 31 Uudet majakkamerkit Pohjanlahden rantatien varrella 32 Suo, pyöräkone ja Kekkilä Kasvulle voimaa Kaukomäeltä 33 Eurajoen yksityinen satama on ympärivuotisessa käytössä 34 Ammattitaitoa, lihamiesylpeyttä ja laatua Kivikylän kotipalvaamossa 34 KajakSport tunnetaan myös kansainvälisesti 36 Matkailu ja kulttuuri yhdistyvät riemulla 38 Piiat ja rengit huhkivat perinnetöissä 39 Onni suosii rohkeaa ja myös kekseliästä 40 Suomen Opasliiton sähköinen aikakausi suomenopasliitto.fi 42 Valtakunnalliset opaskoulutus päivät Eurajoella Ohjelma, ilmoittautumien, majoittuminen 43 Vuoden opas 43 SUOMA opastustuotteiden markkinointia ryhmämyyntipäivillä 2 JULKAISIJA Suomen opasliitto ry Finlands Guideförbund rf PÄÄTOIMITTAJA Hanna-Leena Laihonen TUOTTAJA Eurajoen oppaat ja Eurajoen kunnan kulttuuritoimi VASTAAVA TOIMITTAJA Piia Auvinen ILMOITUSVASTAAVAT Piia Auvinen ja Heikki Halomo TYÖRYHMÄ Piia Auvinen, Katja Härkisuo, Ulla Antola, Pirjo Jaakkola, Vesa Veikkola JÄSENASIAT & OSOITTEENMUUTOKSET Liittosihteeri/Förbundsekretare Marja Vuori TAITTO JA ULKOASU Maisan paja PAINO Eura Print Oy KANNEN KUVISSA Vuojoen kartano, TVO:n vierailukeskus ja Kuivalahden kalasatama

3 Kymenlaaksosta Satakuntaan Opas-Guide lehden 2/2015 ilmestyessä on useimmilla Suomen matkailuoppailla vilkkain opastuskausi meneillään, kun opaskoulutuspäiviä vietetään ollaan jo syksyssä ja matkailijoiden määrä vähenee Lappia lukuun ottamatta. Suomi on pitkä ja laaja maa ja opastusmäärät vaihtelevat erilaisten sesonkien myötä. Kaikkien Suomen matkailuoppaiden kuuluminen Suomen opasliittoon vaikuttaa uskottavuuteemme. Liittoon kuulumaton opas jää paitsi monesta merkittävästä yhteisestä tapahtumasta, koulutuksesta ja mm. palkkioneuvottelut ja niiden tulokset eivät koske liittoon kuulumattomia oppaita. Miten saamme vakuutettua kaikille Suomen oppaille liiton tärkeys toiminnassamme, siinä on meille haastetta kuluvalle ja tuleville vuosille. Eurajoen oppaat kutsuivat meidät Kouvolassa hienolla ohjelmallaan syksyn opaskoulutuspäiville Eurajoelle. Hienoa, että pieni yhdistys otti ison haasteen vastaan ja järjestää meille koulutusta, liittokokoustilat ja verkostoitumispaikan. Suomen Opasliiton syysliittokokous järjestetään Eurajoen kunnanvirastolla. Tämän lehden myötä saamme lisätietoja ohjelmasta ja ilmoittautumisesta. Toivon, että mahdollisimman moni noudattaa kutsua ja saapuu ensimmäisille Eurajoen oppaiden järjestämille päiville. On tärkeää, että ammattitaitoiset ja asiantuntevat matkailuoppaat ilmoittautuvat ajoissa ja hoitavat kaikki muutkin opaspäiviin liittyvät velvoitteensa asianmukaisesti. Matkalla Suomessa kirjan painoksessa vuodelta 1980 kerrotaan Eurajoen historiasta ja esitellään mm. Vuojoen kartano, joka toimi silloin kunnan vanhainkotina. Eurajokelaiset kehuvat mielellään Vuojoen kartanoa Suomen komeimmaksi empirekartanoksi. Tässä upeassa kartanossa vietetään opaskoulutuspäivien iltajuhlaa. Tervetuloa tapaamaan kollegoja, kouluttautumaan, pohtimaan yhteisiä asioita ja tekemään demokraattisia päätöksiä. Från Kymmenedal till Satakunda Då Opas-Guide tidningen 2/2015 utkommit finner de flesta av Finlands guider sig mitt i den mest hektiska guidesäsongen. Då guide utbildningsdagarna hålls är det redan höst och resenärernas mäng minskar förutom i Lappland. Finland är ett långt och brett land, där guidnings mängderna varierar med de olika säsongerna. Att alla av Finlands guider tillhör vårt förbund påverkar vår trovärdighet. Ifall någon guide inte hör till förbundet går hen miste om många viktiga gemensamma evenemang, skolningar m.fl. samt löneavhandlingar och dess resultat, som inte berör de guider som inte tillhör förbundet. En utmaning för detta och kommande år är att övertyga alla Finlands guider vikten av vårt förbund. Euraåminnes guider bjöd in oss med sitt fina program i Kouvola till höstens guide utbildningsdagar till Euraåminne. Det är uppmuntrande att en liten förening tog på sig en stor utmaning och arrangerar utbildning, utrymmen för förbundsmötet samt ett tillfälle för networking. Guideförbundets höstmöte arrangeras i Euraåminnes kommunalgård. Med denna tidning får vi mer information om programmet samt anmälningen. Jag hoppas att så många av er tar tillfället i akt och kommer med till de första utbildningsdagarna som Euraåminnes guider har arrangerat. Det är dock viktigt att professionella och sakkunniga guider anmäler sig i tid och sköter alla andra plikter som har med dessa utbildningsdagar att göra på ett regelrätt sätt. I Matkalla Suomessa bokens utgåva från 1980 berättas det om Euraåminnes historia och bl.a. presenteras Vuojokis herrgård, som då fungerade som kommunens äldreboende. De som bor i Euraåminne prisar gärna Vuonjokis herrgård som en av Finlands vackraste empire herrgårdar. I denna underbara herrgård ska hållas utbildningsdagarnas fest. Välkomna med för att träffa kolleger, utbilda sig och för att tillsammans diskutera över gemensamma angelägenheter samt ta demokratiska beslut. Hanna-Leena Laihonen Suomen Opasliitto ry. puheenjohtaja/ordförande Opas-Guide 2/2015 3

4 Eurajoen kunnan tervehdys Arvoisat valtakunnallisten opaskoulutuspäivien ja Suomen opasliiton syyskokouksen osanottajat. Toivotan teidät lämpimästi tervetulleiksi Eurajoelle Keskiajalle historiansa ulottavasta Eurajoesta on kartanon, savottojen ja sahojen kautta kehittynyt Suomen energiatuotannon keskus. OL3:n rakentamisen myötä Eurajoesta on tullut myös kansainvälinen. Parhaimmillaan yli 4000 rakentajaa yli 70 eri kansallisuudesta ovat värittäneet kuntakuvaamme. Tulevaisuus Eurajoella perustuu vahvaan talouteen, sekä siitä kumpuavaan mahdollisuuteen tarjota kuntalaisille arjen sujumista ja aitoa hyvinvointia tukevat palvelut ihmisläheisesti ja joustavasti. Meillä on ollut, ja on myös tulevaisuudessa, mahdollisuus panostaa voimakkaasti kuntamme kehittämiseen. Terveydenhuolto- ja vanhuspalvelukeskusta on laajennettu, seitsemän alakouluamme, yläkoulumme, lukiomme, ja kaksi päiväkotiamme ovat kaikki hyvässä kunnossa. Tie-, vesi- ja viemäriverkkoamme laajennetaan ja parannetaan jatkuvasti. Olemme myös alkaneet rakentaa uutta ja ajanmukaista kirjastoa. Meillä on vahva usko tulevaisuuteen ja täällä on elämisen maku. Myös matkailulla ja sen kehittämisellä on merkittävä rooli Eurajoen kunnassa, ja oppailla on merkittävä rooli Eurajoella vierailevien viihtymisessä. Opas jättää jälkensä matkailijan muistoihin ja mielikuviin. Parhaimmillaan opas tuottaa elämyksen, josta vierailija kertoo eteenpäin. Elämysten tuottaminen on kuitenkin erittäin haastavaa ja ammattitaitoa vaativaa. Elämysten subjektiivisuus, tilannesidonnaisuus, kulttuurisidonnaisuus ja kokonaisvaltaisuus ovat elementtejä, jotka oppaan on huomioitava elämyksiä rakentaessaan. Hyviä työkaluja oppailla kuitenkin pakissaan on. Merkitysten luonti, vuorovaikutteisuus, osallistaminen ja ilmapiirin rakentaminen ovat avaintekijöitä elämysten luomisessa. Toivon, että me eurajokelaiset onnistumme luomaan teille elämyksellisen koulutus- ja kokousviikonlopun Eurajoella. Tervetuloa Eurajoelle. Harri Hiitiö kunnanjohtaja 4

5 Tääll odoteta teit jo! EURAJOEN MATKAILUTOIMISTO PALVELEE! Matkailuoppaat tervetuloa! Eurajoen matkailutoimisto on avoinna joka arkipäivä aivan apteekkia ja Alkoa vastapäätä K-Supermarket Eurajoen Portissa keskellä Eurajoen Kirkonkylää ja Valtatie 8 varressa. Toimistomme seinän takana on kahvila-ravintola. Asiointi on meillä helppoa, kun sen voi tehdä ohi kulkiessa kauppamatkalla. Matkailutoimistomme on myös kulttuuritoimisto ja myymme niin konserttilippuja, paikallisia kirjoja kuin uimahallija vesijumppalippujakin. Kartat, esitteet ja tapahtumakalenterit ovat otettavissa ohikulkiessa ja esillä on myös naapurikuntien esitteitä. Matkailutoimistomme kuuluu Suomaan ja on saanut kaksi tähteä Tourist info-kylttiinsä. Intona odotamme Suomen opasliiton valtakunnallisia opaskoulutuspäiviä , matkailuoppaita, eräoppaita ja matkanjohtajia kautta Suomen tutustumaan länsi-suomalaiseen maaseutuun ja merenrantakuntaan. Meillä käy parhaimmillaan noin matkailijaa vuosittain. Euroopan suurin rakennusprojekti Olkiluoto kolmonen on tuonut yli viittäkymmentä eri kieltä puhuvaa väkeä Eurajoelle viime vuosina. Niinpä matkailutoimikin on painattanut esitteensä kahdeksalla eri kielellä. Eurajoen oppaat ovat Eurajoen matkailun kulmakivi. Kiinnostavimmat matkailukohteet ovat Olkiluodon vierailukeskus ja Vuojoen kartano. Eurajoki-opastuksilla, rooliopastuksilla ja elävöitetyillä opastuksilla on saatu haaviin lukuisia matkailijaryhmiä. Kun monilla paikkakunnilla opastettujen ryhmien määrä laski 2000-luvun taitteeseen mennessä, niin meillä se nousi. Toki nykyinen laskusuhdanne on koskenut meitäkin. Matkailijat vierailevat mm. Ruikan myllyllä, Köykän Tilapuodissa, Kaarina Lehtomaan tekstiiliverstaassa, Faltun sahalla, Maatalous- ja koulumuseossa, Foucault-heilurilla, Kustaa Adolfin kirkossa ja Irjanteen kirkossa. Majoitukset opaskoulutuspäiville on varattu Olkiluodon majoituskylästä (TVONS), jossa on kivoja, hyvin varusteltuja, erikokoisia mökkejä (1-henk. ja 7-henk) majoitus@tvo.fi, Eurajoen kristillisen opiston asuntolasta yhden tai kahden hengen huoneita sekä Vuojoen kartanon Vierastalosta hotellitason huoneita Olkiluodon majoituskylästä olemme varanneet Eurajoen opaskoulutuspäiville 100 paikkaa, Eurajoen opistolta 80 paikkaa ja Vuojoen kartanon vierastalosta kaikki 17 paikkaa. Olemme saaneet majoitukset edullisesti ja odotamme ennätysmäärää oppaita meille! Linja-auto hoitaa koulutuspäivien kuljetukset, joten omaa autoa ei tarvita. Suviaikaan väki lisääntyy Eurajoella niin kuin muissakin mökkikunnissa. Eurajoella on noin 1000 kesämökkiä Pohjanlahden rannalla, jokien rannassa sekä Pinkjärven, Lutanjärven ja Vuonajärven rannoilla. Haluamme näyttää teille satakuntalaista maaseutua ja asumista, opastamista ja mielenkiintoisia kohteita Eurajoella. Eurajoen murre on lounaismurteita, lyhyttä ja nopeaa. Esimerkiksi teille sanotaan Tul sin sit siks! = Tule sinne sitten sovittuun aikaan! Olemme valmistelleet teille innostavat, yllätykselliset ja mieleen jäävät opaskoulutuspäivät! Eläköön suomalainen maaseutu! Tääll odoteta teit jo, muistakka ilmoittauttu ajois ja ajakka varovaste! Eurajoen matkailusta Pirjo Jaakkola kulttuurisihteeri Opas-Guide 2/2015 5

6 Opastuksia maalaismaisemissa Ei reisust niinkä rikast, mut viisastu. Olemme uurastaneet kevätkuukausina rakentaaksemme teille mielenkiintoisen ohjelman syksyn opaskoulutuspäiville. Eurajoella pienellä maalaispitäjällä - on rikas historia, paljon nähtävää ja vilkas kulttuuritarjonta. Tämän lehden sivuilla tarjoamme lukijoille pilkahduksia niin kotiseutumme menneisyydestä kuin nykyelämästäkin. Luennoitsijamme ovat eurajokelaislähtöisiä tai työtehtäviensä kautta Eurajokeen liittyviä. Uskomme, että päivät tarjoavat osallistujille virikkeitä tuleviin opastuksiin ja iloa syksyisiin päiviin. Tämä seutukuntamme on kuin läpileikkaus Suomen historiasta, kaikkea emme valitettavasti voi päivien ohjelmaan mahduttaa. Toivottavasti nälkää jää vielä opaspäivien jälkeenkin niin, että tapaamme teitä täällä myöhemminkin. Eurajoen oppaat toivottavat kaikki opaskollegat lämpimästi tervetulleiksi koulutuspäiville ja liittokokoukseen Eurajoelle! De guidade turerna på landsbygden Vi har arbetat flitigt under vårmånaderna för att bygga Er ett intressant program för höstens guide utbildningsdagar. Eurajoki (Euraåminne) en liten landssocken har en rik historia, mycket att se och ett livaktigt kulturutbud. På sidorna i denna tidning erbjuder vi läsarna glimtar av både vår hembygds historia och nuet. Våra föreläsare hör hemma i Euraåminne eller genom sitt arbete anknyter sig till Euraåminne. Vi tror att dagarna erbjuder deltagar- na impulser för kommande guidningar och glädje för höstdagarna. Denna region är som en genom skärning ur Finlands historia, allt kan vi tyvärr inte inrymma i programmet under guidningsdagarna. Förhoppningsvis förblir det ännu hunger efter guidningsdagarna, så att vi träffas här också senare i framtiden. Euraåminnes guider hälsar Er alla guidekolleger hjärtligt välkomna till guidningsdagarna och förbundsmötet till Euraåminne! Ulla Antola toivottaa Eurajoen oppaiden puolesta kaikki opaskollegat lämpimästi tervetulleiksi koulutuspäiville ja liittokokoukseen Eurajoelle! Kuva: Jenna Ylipuranen. Ingen blir så där berikad av resan Sattumuksia opastuksissa: men man blir klokare. Lapsenlapset olivat kerran Sammallahdenmäellä UNESCOn maailmanperintökohteessa avustamassa ja olivat muinaisen ajan poikina soittelemassa ja avustamassa juomien jaossa. Lassi 4-vuotias kysyi seuraa- vana aamuna aamupalalla: Voiko sinne Sammallahdenmäelle mennä tavallisissakin vaateissa? Mäelle lähdettiin heti kun ehdittiin! Ulla Antola Ulla Antola Eurajoen Oppaat ry Opaspäivien ohjelma sivuilla

7 Piirros: Hely Falttu. Upea Selkämeri ja juureva historia. Unescon maailmanperintökohteet Vanha Rauma ja Sammallahdenmäki. Eteerinen Yyteri. Festivaalikesän pioneeri Pori Jazz. Urheilullinen Jämi. Aitoja ihmisiä ja hauskan outoja murteita. Kaljaasi Ihana Luvia Teemareittejä Kohdevinkkejä Tapahtumia Aktiviteetteja Kulttuuria Luontoa Elämyksiä Ostoksia Ruokaa Palveluopas oman reitin suunnitteluun Lämpimästi tervetuloa Satakuntaan! Kuva Matti Luotola Opas-Guide 2/2015 7

8 MURRE JA MATKAILU YHTE SOPPI, huamen nee viärä pussauskoppi! HELI LAAKSONEN, RUNOILIJA, FM, KUVA: JARI-JUKKA NIPPALA Miksi murteita olisi ilo kuulla opastuksissa enemmänkin? Syitä on liuta! Murteet, niiden sanat, sanonnat ja sutkaukset kantavat mukanaan perinteitä, elämänmenoa ja kulttuuria siinä missä ympäristö, rakennukset ja esineetkin. Murteessa on omaperäisiä sanoja ja ilmauksia, jotka rikastuttavat puhetta. Vieras murre kiehtoo kuin muinaislinna tai kansallispuisto sitä ei kotona tapaa. Murre on tunteen kieli. Kun kertoja tavoittaa jotakin ainutlaatuista, syvältä itsestä nousevaa, koskettaa se myös kuulijaa. Oppaan käyttämä elävä kieli on elämys itsessään. Murteen avulla voi erottua muista. Murre on yksi vastaus maailman samankaltaistumisen vähentämiseen, omaperäisyyden lisäämiseen. Lounainen kohteliaisuuskoodi eroaa muun maan tavoista. Kohteliaisuutta on hienotunteisen etäinen suhtautuminen kaikkeen ja kysymysten aloittaminen ei-sanalla: Ei teil mittän kynä ol? Eräällä matkailumaatilalla emäntä tarjosi kermaa näin: Ei sunkkan kukka kerma ota? Oppaan ei tarvitse hakea murre-esimerkkejä kaukaa eikä oppikirjoista. Jokapäiväiset ilmiöt ovat vieraalle erikoisuuksia. Eksoottista voi olla vaikka tapa ilmaista asiat maksimaalisen lyhyesti. Lounaismurteinen puhuja voi muina miehinä muodostaa yhden kirjaimen lauseen. Onk täsä jono? O. Jonotak sääki? E. Mitä murreopastukselta vaaditaan? Tärkeintä murteella opastamisessa on se, että puhuja käyttää itselleen luonnollisinta kieltä. Jos on oppinut isovanhemmiltaan vanhan murteen, se on hyvä. Jos puhuu kevennettyä nykymurretta, se on hyvä. Jos yleiskeli on kotikieli, se olkoon myös opastuksen kieli. Näytelty, keinotekoisesti ulkoaopittu murrepuhe ajaa asiansa harvoin. Oma äidinkieleni, jota käytän runoissani ja jolla puhun arkena ja juhlana, on yhdistelmä Turkua, Uuttakaupunkia, Halikkoa, Laitilaa, Raumanseutuakin. Se ei ole ankararajainen pitäjänmurre mut hyvi o ihmisil kelvannu! Miksi muhevia murreopastuksia ei kuulla enemmänkin? Joskus murehditaan sitä, että muut eivät ymmärrä vierasta murretta. Väärinkäsitysten vaaraa on liioiteltu. Murteellakin opastettaessa selkeä artikulointi on tärkeää. Onpahan jäänyt mieleen eräs pohjalainen rouva, joka on naimisissa laitilalaisen kanssa. Hän muistuttaa aina, että kotopuolessa sukulaiset eivät ymmärrä hänen miehensä puheesta mitään. En ole raaskinut sanoa rouvalle, että vika ei ole murteessa, vaan siinä että hänen ukkokultansa mumisee toivottoman epäselvästi! Virheiden tekemisen pelko on saanut toiset jopa vähentämään murteen käyttöä. Tavallista on oman käyttökielen vähättely: Ei mee tääl mittä murret puhuta tai Mun murre on tämmöst sekotust vaa. Hyvää tarkoittavat yli-innokkaat vaalijat ovat latistaneet heidät kommenteillaan. Tyypillistä on kuulla moite, että ei meil noi sanota. Oikea vastaus tähän on hihkaista iloisesti: Mut meil sanota! Murre on vapaata puhekieltä, jokaisella on oma tapansa puhua. Jos murre on oma äidinkielesi, hallitset sen täysin, vaikka et osaisikaan kieliopillisin termein selittää sen kiemuroita. Miten murretta voisi käyttää opastuksissa? Jos oppaalle on luonnollisinta puhua murteella, hän voi pulista sillä aamusta iltaan. Hän voi käyttää vahvaakin murretta, kunhan ei tahallaan kiusaa turistiparkaa paplankartnonmakrankaple -tyyppisillä ilmauksilla. Murretta voi myös hivuttaa yleiskielisempään suuntaan. Rauman-kävijä tuskin odottaa täydellistä Nortamon-aikaista puhejäljitelmää, vaan luonnikasta, tälle päivälle ominaista puhekieltä, arkiraumaa. Reissatessa olen riemukseni kuullut myös arkisavoa, arkitamperetta ja arkikajaania. Kielimuotoa voi vaihdella asiasta riippuen. Historialliset käänteet voivat soveltua paremmin selvitettäviksi yleiskielellä, hauskat sattumukset paikalliskielellä. Yksittäisten sanontojenkin viljely virkistää. Voisiko mekkaloivan turistiväen hiljentää uudella tavalla: Hilja poja, taik papp saarna koko päivä! Joskus vain intonaatio riittää. Tuttuni istahti Helsingissä taksiin ja pyysi: Rautatieasemalle, kiitos. Enempää ei tarvittu, kun taksikuski osasi jo kysyä: Koskas Turun-juna lähtee? Pelkkä sävelkulku loi turkulaisen tunnelman! Jos ei lainkaan osaa paikallista murretta, on parasta se tunnustaa ja pitäytyä omaksi tuntemassaan ilmaisussa. Silti laittaa murreäänitteen pyörimään, listata antaa hyviä murrekirjoja tai antaa vinkkejä, missä kuulee tymäkkää paikallista kieltä. Toivottaissin joka pual Suame rohkeut otta murre mukka opastuksi. See o meijän kansallisaarre. Olen korva tarkkan ko seuravaks istun opastettavien penkis, misä päi maat ikä kuljenka! 8 Matkassa koko maailma.

9 KOKOUSKUTSU Suomen Opasliitto ry:n jäsenet kutsutaan Suomen Opasliitto ry:n sääntömääräiseen syyskokoukseen, joka pidetään lauantaina klo Eurajoen kunnanvirastolla, osoitteessa Kalliotie 5, Eurajoki. Kokouksessa käsitellään sääntöjen 11 :ssä mainitut asiat sekä esityslistassa mainitut muut asiat. Liittokokousasiakirjat ovat luettavissa lähtien Suomen Opasliitto ry:n verkkosivuilla VALTAKIRJOJEN TARKASTUS Valtakirjat jätetään opasliiton edustajalle ilmoittauduttaessa liittokokoukseen. Materiaaliin sisältyy osallistujakortti, 2 äänestyskorttia (jaa-kortti ja ei-kortti) sekä äänestyslippuja HALLITUS SUOMEN OPASLIITTO ry Nalkalankatu 12, TAMPERE toimisto@suomenopasliitto.fi FINLANDS GUIDEFÖRBUND rf MÖTESKALLELSE Medlemmarna av Finlands Guideförbund rf kallas till förbundets stadgeenliga höststämma, vilken hålles lördagen kl i Eura åminne, på kommunalgården, adress Kalliotie 5, Euraåminne. Vid stämman behandlas i 11 nämnda ärenden samt övriga i föredragningslistan upptagna ärenden. Förbundsstämmans dokument fi nns på GRANSKNING AV FULLMAKTER Fullmakterna granskas av guideförbundets representant vid registreringen. Möteshandlingarna består av deltagarkortet, två röstkort (ja och nej) samt röstsedlar STYRELSE Sattumuksia O pastuksissa: Olin opastamassa linja-autoryhmää, joka oli kanssani useamman tunnin. Päivän katkaisi lounas, jonka nautimme useamman ruokalajin herkuilla. Lähdimme taas liikkeelle ja huomasin auton etuosassa istuvan herrasmiehen jo vähän nuokkuvan. Opastus jatkui vajaan tunnin ennen pysähtymistä kohteessa. Nousin auton pysähtyessä kertomaan mihin seuraavaksi mennään ja ko. herra alkoi heräillä hyvän aterian päälle otetuista nokosista. Hän pelästyi, kun huomasi missä on ja että hän oli nukkunut. Lisäksi pyyteli kovasti anteeksi, kun hän oli niin tykännytkin opastuksesta. Koetin parhaani mukaan pelastaa tilanteen ja sanoin olevani hyvilläni, kun ääneni on niin miellyttävä, ettei se häiritse unta. Pirjo Jaakkola Murreopetust turisteill! Nämä ny vähintäs täyty tiättä, jos Eorjoell tule, et pärjä pari päevä: Ei teill kakko olis? = Onko vaaleata hiivaleipää? Ei kai linjapiil jo ol lähten? = Koska linja-auto lähtee? Ei teil suala olis! = Saisinko suolaa, kiitos! Tervehdyksi mitä sää tartte Eorjoell: Hei vaan! = Hei, kiva nähdä! Hei ny sit, jossas heti mene! = Hei, oli kiva nähdä! Jaa, sääki eläv viäl! = Ei ole pitkään aikaan nähtykään, kiva tavata! Kui hurise? = Mitä kuuluu! Jokune elämä helpottava asi viäl: Flik = tyttö, tytär / pojanklopp i= poika Miäs = mies / naisihmne = nainen Eluk = eläin / trötö = räkättirastas Kaffetta = kahvia Positiivissi adjektiivei on vaa yks: hiano, ja se käy joka paikkaha. Negatiivissi o sitt vaik kuip pali, mut tätä voi käyttä joka paikas: ei pali kumnenka = huono, ei käypä, sikses hyvä, aika hyvä Pirjo Jaakkola K artanon väeltä kysyttyä yy y Parahin Pehtoori Teräs Tiedän, että Vuojoen kartanon omistajiksi v ovat ryhtyneet liikemiehet Karl ja Hjalmar Paloheimo sekä Nestor Toivonen. Liekö Nestor Toivonen samainen mies, joka voitti kaksi olympiapronssia vuoden 1912 kisoissa Tukholmassa? Vain pronssiako tuli? Eurajoella liikkuu huhuja, että Vuojoen kartanon maille on tehty ampumarata, jonka toisessa päässä on pahvinen hirvenkuva kiskojen päällä. Rengeille annetaan tehtäväksi juosten työntää pahvihirveä edestakaisin, kun liikemies Toivonen ampuu. Niin, että sitä vain varmistaisin, että pronssiako vaan tuli, ettei kultaa? Kuinka saada rengit pysymään hengissä? Nimim. Huolestunut renki Hyvä huolestunut renki Olkaa huoleti. Nestor Toivoselle tuli pronssia, kaksikin mitalia tuli. Tarkka on Nestori Toivonen ja hyvä ampuja, yhtään renkipoikaa ei ole menetetty ampumaharjoituksissa. Reippautta pahvihirven työntöön! Terveisin Pehtoori Teräs Opas-Guide 2/2015 9

10 Olkiluodon vierailukeskuksen info- piste ja Sähköä uraanista -näyttelyä. Olkiluodon oppaille toukokuu on vuoden kiireisintä aikaa PASI TUOHIMAA, KUVA: HANNU HUOVILA / TVO Harva tietää, että Olkiluodon vierailukeskus on Satakunnan toiseksi suosituin vierailukohde. Olkiluodon vierailukeskuksessa käy vuosittain noin vierasta. Harva tietääkään, että vierailukeskus ja sen yhteydessä oleva tiedekeskus Heurekan kanssa yhdessä koottu Sähköä uraanista -tiedenäyttely ovat Satakunnan toiseksi suosituin vierailukohde. Edelle kiilaa vain Satakunnan museo Porissa. Vierailukeskuksen päällikkö Mika Tanhuanpää toteaa, että vaikka koululaiset ja opiskelijat ovat suurin yksittäinen vierailijaryhmä, myös kerhot, yhdistykset sekä työporukat työllistävät kiitettävästi. - Ulkomaalaiset asiantuntijat ja media taas ovat kiinnostuneet enemmän Olkiluoto 3 -projektin etenemisestä sekä käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoittamiseen valmistautuvan Posivan toiminnasta. Keväisin Olkiluodon vierailukeskuksessa riittää vipinää, kun koulujen kesälomien lähestyminen lisää luokkaretkien määrää. Tanhuanpää vahvistaakin, että juuri toukokuu on vuosittain vierailukeskuksen oppaiden kiireisintä aikaa. - Eikä tahti hirveästi hellitä kesälläkään. Etukäteen sovittujen vierailujen lisäksi kiirettä lisäävät kesäkuisin pidettävät kesäkeskiviikot, jolloin kuka tahansa voi tulla opastetusti tutustumaan Olkiluodon ydinvoimalaitokseen, Tanhuanpää kertoo. Merja opastaa kahdenkymmenen vuoden kokemuksella Vierailupäällikkö Merja Heinosella on kahdenkymmenen vuoden kokemus vierailukeskuksen opastoiminnasta. Heinosen mukaan oppaan tärkein ominaisuus on kyetä antamaan ihmisille luotettavaa tietoa ydinvoimasta ymmärrettävästi. - Toisinaan kuulee, että tänne tullessa vierailijan mielipide ydinvoimasta oli kriittinen, mutta vierailun jälkeen se oli muuttunut myönteiseksi. Ihmiset kertovat saaneensa täällä tietoa, jota ei esimerkiksi mediasta ole saanut. Sellainen palkitsee, Heinonen sanoo. Heinosen mukaan vierailujen kohokohtia ovat bussikierros ydinvoimalaitoksen alueella, käynti voimalaitosjäteluolassa eli niin sanotussa VLJ-luolassa sekä itse vierailukeskuksen näyttely. - Se, että ihmiset pääsevät itse havainnoimaan tätä aluetta linja-autosta, tuntuu olevan tärkeää. VLJ-luolan näkymät ja sen tunnelma taas lisäävät luottamusta toimintaamme. Ja koko ajan me puhumme. Ihmiset kiittelevät usein asiantuntemuksesta ja siitä, että opas osasi vastata esitettyihin kysymyksiin. Munakarin veljekset 10 Munakarin veljekset, Martti ( ) ja Aarne ( ) Suominen ovat eräänlainen käsite Eurajoella. Heidät teki tunnetuksi kotiseutukirjailija Pentti Saaristo, joka teki heistä näytelmän Kuivalahden kesäteatteriin. Vanhapoikaveljekset olivat kalastajia ja elivät rauhallista ja luonnonläheistä elämää Munakarin saaressa, kunnes Olkiluotoon, aivan heidän naapuriinsa, rakennettiin ensimmäinen ydinvoimala 1970-luvulla. Veljesten elämä muuttui kertaheitolla, vaikka he saivatkin asua mökissään elämänsä loppuun asti. Pentti Saariston näytelmä oli Kuivalahden Nuorisoseuran ensimmäinen ja se sai ensi-iltansa Kuivalahden kesäteatterissa Näytelmä oli niin suosittu, että sitä esitettiin myös vuosina ja uusintaesityksinä 1993 ja Suomisen veljekset kuolivat lapsettomina ja Eurajoen kunta peri heidän jäämistöönsä kuuluneita huonekaluja ja muuta pikkuesineistöä lahjoittaen niitä edelleen Eurajoen Kotiseutuyhdistykselle. Vaatimattomat esineet ja huonekalut sijoitettiin Irjanteen maatalousmuseon pohjoispäätyyn rakennettuun huoneeseen. Astioiden ja käyttötavaroiden sekä muiden huonekalujen lisäksi veljesten irtaimistoon kuuluivat erikoisuutena Venäjän keisarin, Aleksanteri III-n ja hänen vaimonsa, keisarinna Maria Fjodorovnan muotokuvat. Veljesten isä oli saanut ne muistolahjaksi palvellessaan rakuunana ja pelastettuaan korkean upseerin tyttären hukkumasta. Muotokuvat ovat nyt myös Munakarin huoneen seinällä. Leena Falttu

11 Myös muunlaista opastoimintaa Teollisuuden Voimassa tiedetään tarkkaan, että erilaisten sidosryhmien lukuisat vierailut vierailukeskuksessa ja itse Olkiluodon ydinvoimalaitoksessa ovat paras ja toimivin tapa tutustua ydinvoimaan ja samalla lisätä ihmisten luottamusta TVO:n toiminnan vastuullisuuteen. Olkiluodon oppaiden työ on kuitenkin myös muuta. Oppaat vierailevat säännöllisesti erilaisilla messuilla ja tapahtumissa ympäri Suomea. He tekevät yhteistyötä ympäristön koulujen kanssa ja osallistuvat esimerkiksi Taloudellisen tiedotustoimisto TAT:n asiantuntijaverkoston kautta virtuaalisesti koulujen fysiikan oppitunneille, jossa käsitellään ydinvoimaa. Tämän asiantuntijaverkoston kautta opettajat voivat rikastaa omaa opetustaan käyttämällä tunneilla eri alojen asiantuntijoita. - Ydinvoima tuntuu monista mystiseltä ja monimutkaiselta. Tällä tavalla nuorten kanssa on helppo käydä läpi, mitä ydinvoima tarkoittaa ja kuinka sähkö ydinvoimalaitoksessa syntyy, Mika Tanhuanpää kertoo. Havaintopolku avattiin kesäkuussa 2014 Olkiluodossa sijaitseva Vierailukeskus on avoinna lokakuusta huhtikuuhun maanantaista perjantaihin kello ja lauantaista sunnuntaihin kello sekä toukokuusta syyskuuhun maanantaista sunnuntaihin kello Vierailukeskukseen voi kuka tahansa poiketa ilman ennakkovarausta. Vierailukeskuksen Sähköä uraanista -tiedenäyttely kertoo ydinsähkön tuotannosta ja kattaa uraanipolttoaineen elinkaaren vastuullisesta louhinnasta aina turvalliseen loppusijoitukseen. Olkiluodon Vierailukeskuksen ympäristön kilometrin mittainen havaintopolku avattiin kesäkuussa Reitin varrella on infotauluja, joista saa tietoa Olkiluodon luonnon erityispiirteistä sekä alueella tehtävistä ympäristötutkimuksista. Havaintopolku on avoinna kesäisin, muuna aikana sen voi kävellä virtuaalisesti TVO:n nettisivuilla. TVO järjestää kesäisin jo perinteeksi muodostuneet neljä tiede- ja teknologialeiriä alakouluikäisille lapsille teemalla Kiinnostus herää kokeilemalla. Olkiluodon tiede- ja teknologialeirejä on järjestetty vuodesta Leirit kestävät maanantaista perjantaihin ja kullekin leirille osallistuu vuosittain noin 20 lasta. Leiriläiset tutustuvat lasten ehdoilla luonnontieteisiin ja teknologiaan. Nurkin Samuel eurajokelainen kansanvalistaja Autonomiseen Suomeen rantautui Euroopasta 1800-luvun alkupuoliskolla kansallisuusaate, jonka mukaan omaa maata, sen kansaa ja kieltä tuli arvostaa, vaalia ja kaikin tavoin edistää. Niin Suomessa kuin muualla yliopistojen opiskelijat ja opettajat, tulevat lakimiehet, lääkärit, papit ja opettajat ottivat aatteesta kiinni ja ryhtyivät toimeen. Pääasiassa toiminta tapahtui kirjoittamalla, kansa a valistamalla sekä muokkaamalla arvostuksia ja ajattelutapoja. Nimekkäimmät mainitaan historiankirjoissa Suomen kansallisina herättäjinä: Runeberg, Snellman, Topelius ja Lönnrot. Eurajoen Nurkin talosta lähtöisin oleva Samuel Roos ( ) teki samaa työtä, mutta jäi niin kuin monet muutkin, kansakunnan suurmiehiksi korotettujen varjoon. Samuel Roos (alun perin Nurkki) oli pienestä pitäen ruumiin voimiltaan heikko. Poikkeuksellisen terävä pää avasi kuitenkin opintien ensin naapurikaupunkiin Raumalle ja sitten maan korkeimpaan opinahjoon Turun Akatemiaan. Opiskelut polveilivat alun jumaluusopista, luonnontieteitten kautta lääketieteeseen. Kuten monet muutkin aikalaisensa, Samuel Roos joutui välillä Samuel Roosin perheessä lapset nimettiin järjestelmällisesti: AB: Alfred Brynolf CD: Carl Didrik, EF: Ebba Fredrika, GH: Gustaava Hildur IJ: Ida Johanna, KL: Karolina Lovisa MN: Maria Nanna Roosin nimi elää yhä: Eurajoen Rikantilan kylässä on edelleen tie nimeltä Nurkintanhuva. Eurajoen kunnanviraston kulmilla on Roosintie ja Samuelia esittävä reliefi. Outi Räikkönen keskeyttämään opintonsa rahapulassa, mutta valmistui lääketieteen lisensiaatiksi Nykytermein hän erikoistui kirurgiaan ja synnytyksiin. Roos avioitui ja muutti perheineen Kajaaniin saatuaan sieltä piirinlääkärin viran. Tuohon aikaan se ei kuitenkaan taannut kunnon toimeentuloa, vaan köyhän maan köyhässä kolkassa myös piirilääkäri perheineen eli ajoittain jopa nälässä. Myös Roosin terveys oli heikko ja alkoholi aiheutti ongelmia. Roos aloitti kirjallisen tuotantonsa toimiessaan 1840-luvulla lääkärinä Mynämäellä ja sittemmin Vehmaalla. Hän kynäili lehtiin suomen kielellä valistushenkisiä artikkeleita terveyden edistämisestä, maataloudesta ja esim. suomen kielen asemasta. Roos kirjoitti kirjan kristillisestä lastenkasvatuksesta, painopisteenä lasten terveydestä huolehtiminen. Hän myös suomensi vieraskielistä kirjallisuutta erityisesti lääketieteen alalta. Kirjoitustyössään Roos joutui saman ongelman eteen kuin muutkin suomeksi kirjoittavat aikalaisensa: monille asioille ei ollut kunnollista suomenkielistä nimeä tai käsitettä. Roos loikin koko joukon uusia sanoja suomen kieleen. Kiinnostus fysiikkaan näkyy Roosin käyttöön vakiintuneissa sanoissa, siinä kuin Lönnrotilla erityinen kiinnostus suomen kielen kielioppiin ja kasvistoon. Roosin keksimistä sanoista useimmin mainittu on sähkö. Elektrisiteetit ja muut vierasperäisyydet hylättiin ja sähkö jäi käyttöön. Muita hänen keksimiään sanoja ovat esim. höyrykone, lämpömittari, kaasu, maapallo ja hiilihappo. Joskus tuli myös tappioita; Lönnrotin ehdotus keuhkot voitti Eurajoen Samuelin hengittimet. Katja Härkisuo Lähteet: Arno Forsius Samuel Roos ( ) - lääkäri ja sanaseppä Wikipedia Samuel Roos Kuva: Opas-Guide 2/

12 Sukuseura harrastuksena Oma kiinnostukseni sukuuni heräsi vasta oikeasti aikuisena. Minulle heräsi halu saada tietää enemmän siitä kuka minä oikeastaan olen ja miksi olen sellainen kuin olen. Halusin saada tietää mitä kaikkea ihminen perii vanhemmiltaan, isovanhemmiltaan ja kenties vieläkin kauempaa. Sain 40-vuotislahjaksi yllättäen anopiltani Nurkin sukukirjan. Syntymäpäiväni kunniaksi tajusin kuuluvani johonkin ryhmään ihmisiä joiden en tiennyt liittyvän millään lailla minuun. Selailin ja luin sukukirjaa innoissani ja liikuttuneena siitä että ikään kuin 40-vuotislahjaksi sain satoja uusia sukulaisia. Miksi sukututkimus kiinnostaa? Minulle se merkitsee itseni ymmärtämistä taas hieman enemmän. Eräässä sukuseuran tapaamisessa minulta kysyttiin, olenko minä yhtä itsellinen kuin Loviisa Nurkki aikoinaan oli. Halusin tietää tarkemmin, mitä kysyjä tarkoitti, ja kyllä löysin itsestäni hyvinkin paljon samoja piirteitä kuin ne tarinat, jotka kertovat Loviisa Nurkin luonteesta ja elämästä. Suvun tunteminen on myös hyvin armollista ja auttaa meitä nuorempia, kuten sukuseuran hallituksen jäsenet minua leikillisesti kutsuvat, oppimaan suvun jäsenten tarinoista. Nuorisotyössä törmään usein ajan ilmiöön missä nuoret ovat kovin irrallaan tai heillä on hyvin vähän tietoa omasta suvustaan. Tämä aukko oman suvun tiedoista tuo mukanaan tietynlaisen tyhjiön itsetuntemukseen. Tuntemalla sukunsa mustien ja valkeiden lampaiden tarinoita voit selvitä ja selvittää monta omaan elämääsi liittyvää ongelmaa tai onnen asiaa. Yksinkertaisemmasta päästä ovat perinnölliset sairaudet. Uutta työpaikkaa vastaanottaessa terveystarkastuksessa kysellään hyvinkin tarkkaan suvun sairaudet. Puhumattakaan sosiaalisista perinnöistä jotka voivat antaa selityksen moniin joskus oudoiltakin Marjo Jasu Välimaan torpalla. Kuva: Outi Räikkönen tuntuviin läheisten ihmisten suhtautumisiin erilaisiin elämän asioihin. Haluan tällä kirjoituksellani innostaa kaikkia Nurkin sukuun ja muihin sukuseuroihin kuuluvia ottamaan yhteyttä sukuseuraan ja liittymään mukaan suvun käänteiden tutkimiseen. Kiitos vielä kerran anopilleni ja Outi Räikköselle, joiden ansiosta olen saanut tulla mukaan Nurkin sukuseuran toimintaan ja tutustunut kiinnostaviin uusiin sukulaisiini. Marjo Jasu Loviisa Nurkin jälkeläinen Eurajoen Nurkin sukuseura perustettiin vuonna 1983 ajatellen lähinnä Juhana Nurkin (s. 1786) jälkeläisiä. Myöhemmin sukuseura on ottanut piiriinsä myös Juhanan veljen, lääkäri ja kielentutkija Samuel Roosin (s. 1792) jälkeläiset. Köykän Tilapuoti Mainio ryhmävierailukohde Eurajoella. tilapuoti.blogspot.fi tilapuoti Alhon puutarha Eurajoen Kotiseutuyhdistys ry Ylläpitää Irjanteen museokokonaisuutta: Maatalous-, Kotiseutu- ja Koulumuseo sekä Apteekkimuseo Järjestää vuosittain hevoskynnön SM-kisat On julkaissut 31-osaisen kirjasarjan Kotiseutumme Eurajoki Lue lisää yhdistyksestä: RÄISÄLÄ-KESKUS ja RÄISÄLÄ-MUSEO Karjalaista kulttuuriperinnettä Satakunnassa Köyliöntie 2, Köyliö, p Avoinna su klo 12-16, kuukauden 1. su klo Muina aikoina sopimuksen mukaan. 12

13 Koululaisten historiapäivästä kulttuurikavereihin PIRJO JAAKKOLA Hankkeet kuuluvat tämän päivän kulttuuri- ja matkailutyöhön. Eurajoella kulttuurin suurhanke oli Historiapäivä-hanke, vuosina , sisältäen lasten matkailua ja perinneopetusta Eurajoella. Hankkeen tekijänä oli Wuojokiseura ja siellä FM Elina Heinilä. Hankkeessa mukana olivat Eurajoen kunnan kulttuuritoimi ja koulutoimi, TVO, Vuojokisäätiö, Satakunnan Museo sekä maaseudun kehittämisyhdistys Ravakka, joka oli päärahoittajana hankkeelle. Historiapäivä-hankkeen tuloksena saatiin koululaisille kasvatuksellinen, tekemällä oppiminen-metodilla toimiva päiväohjelma Välimaan perinnetorpalle, jossa eletään 1930-lukua ja muistellaan torppariaikaa, Raunelan kalastajatilalle, jossa eletään kalastajaperheen arkea 1950-luvulla ja Vuojoen kartanoon, jossa eläydytään herrasväen elämään 1800-luvun lopulla. Historiapäivä on tarkoitettu niin lasten matkailuun kuin omille koululaisille perinneopetukseen, joka on Eurajoen koulujen opetusohjelmassa. Välimaan torpan vapaaehtoiset ja Eurajoen oppaat hoitavat elävöittämisen, opetuksen ja opastuksen. Historiapäivähankkeessa tehtiin joka kohteeseen oma tehtäväkirja, jolla jatketaan opetusta koulussa. Kulttuuritoimi kustantaa koululaisten opetustuokiot historiakohteissa ja koulutoimi maksaa matkat oppilaille. Koululaisretkeilijät muista kunnista maksavat pienen korvauksen kulttuuritoimelle. Kukin kohde kustantaa tehtäväkirjat omiin historiakohteisiinsa. Näin on taattu toiminnan jatkuminen hankkeen jälkeen. Kaikille ikäihmisille kulttuuria -hanke Luonnollinen jatkumo lasten hankkeeseen oli ikäihmisille suunnattu kulttuurihanke. Palvelutaloissa ja vanhainkodissa todettiin, että he saavat esiintyjiä, mutta ruuhkassa juuri joulun alla. Miten organisoitaisiin kulttuuritapahtumat pitkin vuotta? Miten ikäihmiset pääsisivät iltaisin ja viikonloppuisin tapahtumiin, kun yksin on turvatonta tai kulkemisen kannalta hankalaa lähteä. Näitä ongelmia ratkomaan kulttuuritoimi ja sosiaalitoimi lähtivät yhdessä hakemaan hankerahoja. Hanke alkoi, kiitos aktiivisten Eurajoen yhdistysten, jotka olivat ikäihmisten asialla. Ravakka rahoitti ja hankekoordinaattoriksi valittiin FM Marja Hänninen-Tolvi. Tulosta syntyi. Vuosittain Eurajoella kootaan ja jaetaan joka kotiin kulttuuriesite nimellä Kulttuurivuosikello. 25 vapaaehtoista koulutettiin kulttuurikavereiksi, joita voi tilata sosiaalitoimen toiminnanohjaajilta kaveriksi kulttuuritilaisuuksiin. Hankkeen aikana toteutettiin Palvelukeskus Jokisimpukkaan 1950-luvun huone. Kulttuurikaverit ovat toimineen noin vuoden ja kulttuurikeikkoja on ollut noin 70 tähän mennessä. Kulttuuri- ja sosiaalitoimi maksavat matkakulut kulttuurikavereille. Irjanteen kylän matkailullinen kehittäminen Eurajoen kotiseutuyhdistyksen maatalousmuseo, kotiseutumuseo, koulumuseo ja Munakarin veljesten huone ovat iso museorypäs Irjanteen kylässä Satakunnan vanhimman puukirkon kupeessa. Irjanteella on lisäksi muita matkailukohteita: Ruikan mylly sekä upeat suoalueet Lastensuo ja Kakkerian suo. Uusia hankkeeseen mukaan tulleita kohteita olivat Faltun saha, kahvila Vanhapirtti sekä Eurajoen seurakunta suvi-illat hartauksineen. Hanke oli lyhyt vain kolme kuukautta kestävä, mutta yhteistyötä päästiin kokeilemaan. Hanketta rahoitti Eurajoen kunta ja Satakuntaliitto. Opas-Guide 2/

14 KULTTUURIHISTORIAN AARREARKKU Elämysopaskierrokset innostavat tuhansia KATI VAINIO, TOIMINNANJOHTAJA FM, VUOJOKISÄÄTIÖ Eurajoella sijaitseva ja Eurajoen kunnan omistama Vuojoen kartano on länsirannikon merkittävimpiä historiamatkailukohteita. Piikojen, talousmamsellin tai vaikkapa kartanonrouvan seurassa vierailijaryhmät pääsevät elämykselliselle matkalle kokous-, koulutus- ja kulttuurikeskuksena toimivan kivilinnan rikkaaseen historiaan. Historian ja elämyksellisyyden haasteista rikkauteen Vierailijoille nautittavan opastuskokonaisuuden synnyttämisessä Vuojoki haastaa oppaitaan laajasti. Oppaat käyttävät syvää historian ja yhteiskunnan tuntemustaan ja tietämystään, mutta elämyksellisyyden tavoitteiden saavuttamisessa oppaiden erityinen avu - ja vieraiden ilo - on oppaan kyky heittäytyä elämyksellisyyteen. Vuojoella opastettu kierros on tavallisesti aina roolissa opastettu. Kukin Vuojoki-opas onkin valinnut itselleen ja kehitettäväkseen roolihahmon, jonka yhtymäkohdat ovat kartanon historiassa. Matkailutuotteena opastuksessa on aina vahva persoonallisuuden jälki. Jokainen opastus on toden totta hieman erilainen. Vuojoella tästä piirteestä on haluttu ammentaa rikkaus, joten vaikka faktiset asiasisällöt opastuksissa ovat pääsääntöisesti yhdenmukaisia, ovat ne myös vahvasti yksilöllisiä. Oppaan oma persoonallisuus ja leikkimielisellä vakavuudella haltuun otettu rooli räätälöivät kunkin opastuksen omanlaisekseen. Vuojoella näemmekin siten opastuskierrokselle osallistuvan vierailijan eteen maalautuvan parhaimmillaan entistä vivahteikkaamman ja rikkaamman näkökulman historiaan. Sujuvuus edellyttää kekseliäisyyttä Tänään Vuojoen Kartano on paitsi suosittu matkailukohde niin myös monen muun toiminnan keskus. Kartano on merkittävä kulttuuripalvelujen tarjoaja. Tiloissa toimivan yleishyödyllisen Vuojokisäätiön tavoitteena on paitsi vaalia kulttuuriperintöä niin myös kehittää Vuojoen kartanon palveluita ja elävyyttä. Vuojoki tunnetaan myös laadukkaista ravintola- ja majoituspalveluistaan. Ympäri vuoden tilat toimivat kokous- ja koulutuskäytössä sekä monipuolisesti yksityistilaisuuksien pitopaikkana. Oppaille kartanon nykytoiminnan ominaispiirteet heittävät haasteensa. Aina kaikkiin tiloihin ei pääse kulkemaan opastettavan ryhmän kanssa, joten Vuojoki-oppaille merkittävä avu on tilanteiden ja erityisesti muutosten hallinta. Kekseliäisyyttä ja nopeutta luovia muuttuvissa tilanteissa vaaditaan, jotta kartanolle saapuva vieras voi kokea täysipainoisen kartanoelämyksen. Kartanon rappukäytävässä on nähtävää katosta lattiaan Matkailu on kulttuurikasvatusta Paitsi arkkitehtonisesti niin koko rikkaan historiansa kautta Vuojoen kartano on ollut vahva suunnannäyttäjä. Kiinteistö tunnetaan 1500-luvulta lähtien ja sen isäntinä ovat vaikuttaneet useat merkittävät suvut. Vuojoen kartanon ansiosta mm. metsäteollisuus ja laivanrakennusteollisuus kehittyivät Rauman seudulle ja maataloudessa vuoroviljely otettiin ensimmäisenä Suomessa käyttöön juuri Vuojoen kartanolla. Arkkitehti Carl Ludvig Engelin suunnittelema rakennuskokonaisuus lukeutuu Suomen arkkitehtonisesti vaikuttavimpiin kartanoihin. Tyyliltään Vuojoen kartanon rakennuskokonaisuus edustaa uusklassista empire-tyyliä. Nämä ja monet muut Vuojokeen liittyvät hengästyttävät erityispiirteet antavat vahvan syyn säilyttää ja välittää tietoa kulttuuriperinnöstä eteenpäin. Vuojoella matkailijoille tarjotaan yleisopastusten rinnalla laajaa kirjoa erityisteemaisia opastuksia. Halutessaan saan ryhmät voivat tehdä valintansa aihealueiden eiden kuten mm. arkkitehtuurin, puutarhan, an, sukuhistorian tai syyspimeään soveltuvan van haamukierroksen välillä. Vuojoen Kartanolla on kehitetty elämysopastuksia myös osaksi koulujen lasten ja nuorten opetusohjelmaa. a. Vuojoella koulujen eri luokka-asteet käyvät tutustumassa learning by doing -menetelmin mm. tapakulttuuriin ja arkkitehtuuriin. Konkreettisesti historiallisesta, ta, läsnä olevasta kulttuurimiljööstä tulee siten historian peili ja nuorten pienimuotoinen minilaboratorio. Koululais-ulaisryhmiä saapuu Vuojoelle koko ajan myös kuntarajojen ulkopuolelta. Vuojoen Kartanossa opastukset voivat olla lyhyempiä, pidempiä ja kohderyhmät mitä moninaisimpia. Kansainväliset ryhmät saavat useimmiten palvelua myös opastusten suhteen omalla äidinkielellään. Vuojoen Kartanolla tavoitellaan vieraiden viihtyvyyttä ja halutaan vastata erilaisten matkailijaryhmien toiveisiin. Siihen avaimena ovat vahva yhteistyö Eurajoen opasyhdistyksen, Eurajoen kunnan kulttuuritoimen ja Vuojoen Kartanon toimijoiden välillä ja halu kehittyä. Oppailla on eväät, mahdollisuus ja vastuu tehdä matkailijalle Vuojoen Kartanolla vierailusta vieläkin suurempaa. 14

15 Historia on etuoikeuksia mutta myös velvollisuuksia Orisbergin ja Vuojoen kartanoa yhdistävät mennyt aika, komeat päärakennukset ja Björkenheimin suku. Tänä päivänä elämä on kuitenkin varsin erilaista Eurajoella ja Isossakyrössä. Orisberg on edelleen saman suvun hallinnassa ja perinteinen maa- ja metsätaloustila, Vuojoki taas on löytänyt tiensä monien vaiheiden kautta menestyksekkääksi, historiaa hyödyntäväksi matkailukokonaisuudeksi. Orisbergin kartanossa miehensä Johanin ja lastensa Danielin ja Emilie Björkenheimin kanssa asuva Riitta Björkenheim pohtii mennyttä ja tulevaa. Kuinka historia näkyy tänään Orisbergin arjessa? Historia antaa ympäristölle puitteet ja sen suuren tarinan. On merkityksellistä tuntea olevansa osa tapahtumaketjua, joka on koskettanut niin monia ihmisiä. Käytännössä historia on lukuisa määrä rakennuksia ja niiden ylläpitämistä, isoa pinta-alaa nurmea leikattavana, neliöitä siivottavana ja ikkunoita pestävänä. Olemme kuitenkin linjanneet päivittäisen elämämme niin, ettemme koe asuvamme museossa tai elä menneessä. Päätaloa on remontoitu säännöllisesti ja kaikki nykyaikaiset, arkea helpottavat mukavuudet löytyvät. Pihalla on trampoliini, terassilla joka-sään terassikalusteet eli historiaa ja tätä päivää, sulassa sovussa. Orisberg keskittyy nykyään maa- ja metsätalouden kehittämiseen eikä ole avoimena yleisölle. Olemme vuokranneet Kotilammen rannalta kappelin ympäristöineen Kansan Raamattuseuralle toimintakeskukseksi, ja siellä järjestetään sekä hengellistä että muuta mielenkiintoista matkailutoimintaa. Oletteko te harkinneet omaa matkailutoimintaa Vuojoen tyyppisesti? Olen seurannut Vuojoen etenemistä suurella mielenkiinnolla ja ihastuksella, ja kyllä se aina silloin tällöin käy mielessä. Erityisesti 23 vuotta sitten tänne muuttaessani päässä pyöri jos jonkinmoista suunnitelmaa, haavetta ja liiketoimintaideaa. Mutta aika ja innostavat työtehtävät kodin ulkopuolella ovat vieneet mennessään, ja matkailuprojektit odottavat tulevaisuuden haaveidenkorissa. Minua kiehtoisi esimerkiksi pienimuotoinen majoitustoiminta, mutta se vaatisi todella tarkan kohderyhmäsuunnittelun oheisohjelmineen. Olen myös innostunut monenlaisesta ravintolatoiminnasta, mutta olisiko se sitten säännöllistä vai tilaustoimintaa, on jäänyt pohtimatta. Olemme vuosien varrella harkinneet Butiken på landet -konseptia sekä omien tuotteiden suoramyyntiä. Mutta tällä hetkellä nämä ovat siis vain haaveita ja käytännössä otan vastaan vain yhden ryhmän vuosittain ja näin harjoittelen tarinan kertomista. Miltä elämä kartanossa näyttää kymmenen vuoden kuluttua? Maa- ja metsätalous ovat todennäköisesti edelleen tilan pääsuuntauksia, mutta olen helposti innostuvaa tyyppiä ja uskon, että jos sopiva konsepti löytyy, olemme siihen mennessä monipuolistaneet arkeamme. Orisbergin kartano Isokyrössä. Kuva: Museovirasto Tähän liittyy oleellisesti myös nuorison tavoitteet ja tulevat asuinpaikat. Ehkäpä meillä on jotain mielenkiintoista metsästysmatkailua pojan harrastusten myötä tai sitten olemme avanneet poikkeuksellisen innovatiivisen hyvinvointimatkailukeskuksen tyttären kiinnostuksen kohteiden mukaisesti? Miltä Pohjanmaan matkailu näyttää kymmenen vuoden kuluttua? Uskon vahvasti seutuun, Suomeen ja Pohjoismaihin. Uskon, että merkityksemme tulee nousemaan globaalien megatrendien vaikutuksesta ja vahvuudet, luonto, hiljaisuus, kulttuuri, historia ja suloiset omituisuutemme tulevat olemaan houkuttelevia, kun esimerkiksi Aasian kasvava keskiluokka lähtee tutkimaan maailmaa. Nyt täytyy vain olla herkällä mielellä ja tehdä huolellista tuote- ja markkinointikehittämistä. Ja yhteistyötä, sillä yksittäinen matkailutoimija, seutu ja jopa maa, on liian pieni erottuakseen suurella kartalla. Kysymyksiin vastasi Riitta Björkenheim Vuojoen Kartano empirearkkitehtuurin helmi Eurajoella Kapteeni ja liikemies Lars Magnus Björkenheim rakennutti kodikseen Vuojoen kivilinnan sivurakennuksineen. Kartanolinnan rakennusvuosi oli Kartanorakennuksesta tehtiin useita suunnitelmia. Vuojoen päärakennuksen suunnitteluhistoriaan kytkeytyy kolme aikansa merkittävää suunnittelijanimeä: Charles Bassi, Pehr Johan Gylich ja Carl Ludvig Engel. Carl Ludvig Engel oli saksalaissyntyinen arkkitehti, joka loi suunnan Suomen suurruhtinaskunta-ajan rakennusarkkitehtuurille 1800-luvun alkuvuosikymmeninä. Engelin uran päätyönä olivat Helsingin senaatintorin aukion arvorakennukset. Kapteeni Lars Magnus Björkenheim valitsi toteutettavaksi juuri Engelin muutoksin nyansoidut suunnitelmat ja siten Vuojoessa Suomi sai vertaansa vailla olevan empirekauden rakennusmuistomerkin. Vuojoen Kartanoon palautettiin mm. alkuperäinen huonejako ja tilojen värimaailma mittavassa restaurointihankkeessa 2000-luvun alkuvuosina. Restauroinnin pääarkkitehtina toimi tuolloin arkkitehtiprofessori Sari Schulman. Kati Vainio Opas-Guide 2/

16 Vuojoen merkitys sukuseura Björkenheimille Vuojoen maita ja mantuja on 1830-luvulta lähtien astellut kahdeksan sukupolvea. Kartano on kokenut yhteiskuntamme eri vaiheet ja imenyt vaikutteita niin omistajiltaan kuin ympäristöltään. Kaikki tämä löytyy tavalla tai toisella kirjattuna arkistoista. Vaan heti kun keskustelu siirtyy henkisiin perinteisiin, asia muuttuu mutkaisemmaksi. Lieneekö syy tähän se, että meillä kullakin on oma (ennakkoluuloton tai ei) näkemyksemme monumenteista, joihin arvostuksemme voi lähinnä olla silmämääräinen. Muut mittarit pakkaavatkin sitten olemaan mielikuvituksen ja mutun sekatuotteita. Ne taas osaltaan on niputettu itse kunkin henkilökohtaisuuksiin, jonne ei muita hevin rohjeta päästää. Jo 1800-luvulla Vuojoki oli massiivinen rakennusprojekti Suomessa. Niitä oli toki monia muitakin. Suunnitelma vaati ei vain rahallista pääomaa, vaan myöskin arvostusta kanssaihmisiin ja henkevästi mitoitettua tavoitteidenasettelua. Sen ulkoiset mitat saattoivat ruokkia ajatuksia prameudenkaipuusta, mutta siihen en ole koskaan kuullut isoisäni isää, Lars Magnus Björkenheimiä ( ), yhdistettävän. Joskin vanha patriarkaalinen kasvatustapa, joka oli vallitseva myöskin Suomessa (jopa 1900-luvun puoliväliin saakka) muokkasi perhepiirejä vanhemman itseoikeudella, tämä tapakulttuuri ei suinkaan estänyt aitoa vastuuntunnon soveltamista sen enempää kuin antautumista työnteon välttämättömyyteenkään. Lars Magnus Björkenheimin elintapa olikin hänen jälkeläisilleen esimerkillinen; säännöllinen ja nautinnoissaan kohtuullinen. 25-vuotiaasta Lars Magnus Björkenheimistä tuli 1818 Orisbergin ruukin isäntä Isokyrössä. Hän kehitteli ja viimeisteli isänsä alullepanemia projekteja kartanolla ilmestyneessä kirjassaan Orisbergin ruukki ja maatila N. Liakka kirjoittaa: Erityistä huomiota ansaitsevat Orisbergissä suoritetut maataloudelliset uudistustoimenpiteet luvulla Lars Magnus Björkenheimin huomio kohdistui ostamaansa Vuojoen kartanoon Eurajoella, jonne hän pian muutti perheineen. Ote Orisbergistä ei kuitenkaan herpaantunut; hevospelimatkat Etelä-Pohjanmaalle olivat säännöllisiä, joskin ne jo heijastelivat isännän tärkeysjärjestysvalintaa Vuojoen hyväksi. Lars Magnus Björkenheimin 15 lapsesta moni kuoli jo pienenä. Useimmat tyttäret asettuivat Ruotsiin asumaan. Vain kolme poikaa saavutti aikuisiän. He jäivät kaikki Suomeen. Keskimmäisestä pojasta tuli aikanaan Vuojoen ja nuorimmasta Orisbergin isäntä. Veljesten sukuhaarat jatkoivatkin sitten Lars Magnus Björkenheimin maanviljelijäperinteitä. Vuojoen kartano on meille Lars Magnus Björkenheimin jälkeläisille ainutkertainen manifestaatio esi-isiemme työstä. Kuitenkin ja välttääksemme vääristäviä mutuja, suoritettu työ on hyvä projisoida omana aikanaan vallinneeseen olotilaan. Näin esim. silloiseen vaatimattomaan kansalaistoimintaan, kommunikaatio- ja koulutusedellytyksiin, maaseudun asutustiheyteen ja Suurruhtinaskunnan hallintokulttuuriin. Kysyttäessä kuinka tänäinen Vuojoki liittyy sukuseuramme nykypäivään uskon yllä olevan selvityksen pohjustavan vastaustani. Seuramme silloisena puheenjohtajana minulla oli suuri ilo ja kunnia seurata ja soveltuvin kohdin lausua toivomuksia kartanon restauraatiotyön suhteen. Se oli jännittävä ja inspiroiva kokemus! Lars Magnus Björkenheimin jälkeläisiin puhallettiin vankkaa vuojokitietoisuutta ja odotukset kasvoivat kasvamistaan valkeni päivä, jolloin odotuksemme lunastettiin; saatoimme järjestää sukukokouksen uudistuneella Vuojoella. Sukuseurassamme innostus oli mahtava ja osallistuminen runsasta. Saimme yhtäältä kokea restauroinnin tulosten mainion soveltuvuuden maamme tärkeään kulttuurikeskustavoitteeseen sekä toisaalta Lars Magnus Björkenheimin jälkeläisinä tuntea itsemme osaksi arvokasta kokonaisuutta. Vuojokisäätiön asiantuntevalla myötavaikutuksella olemme saaneet ja toivon mukaan yhdessä onnistuneet kartuttamaankin kartanon aitoa sidonnaisuutta historiansa kulkuun. On aivan selvää, että kulttuurikiinnostus elämämme eri ikävaiheissa vaihtelee. Samahan koskee kaikkia mieltymyksiämme. Sukuseurallemme Vuojoki edustaa suoranaista sekä henkistä päämajaa että pääomaa, joskin nykyaika digitaalisine viehätyksineen verottaa nuorison vapaa-aikaa päämajamme epäeduksi. Uskon siteemme Vuojokisäätiöön sekä seuran alkuperäisrekvisiitan myötävaikutuksen oikeuttavan meidät ennakoimaan kasvavaa arvostusta siihen ainutlaatuiseen tilaisuuteen, jonka Vuojoki meille on luonut ja suonut. Benni Björkenheim Parhaat pihvit hyvässä tunnelmassa. Traditional steakhouse with local seafood dishes. AVOINNA JOKA PÄIVÄ OPEN DAILY Anundilankatu 8 (02)

17 PITKÄ JA SÄHKÖINEN yö kartanossa TEKSTI: JUSSI HIETIKKO, KUVA JUHA SINISALO Toimittaja Jussi Hietikko ja valokuvaaja Juha Sinisalo yrittivät saada selvyyden Vuojoen kartanon haamuista viettämällä yön selittämättömien tapahtumien ytimessä. Vuonna 2011 saimme valokuvaaja Juha Sinisalon kanssa mielenkiintoisen haasteen. Tekisimme juttusarjan sanomalehti Länsi-Suomeen Rauman ja lähiseudun kuuluisista kummituksista ja haamuista. Keskustelimme pitkään aiheesta ja totesimme molempien olevan käytännönläheisiä miehiä. Siksi ainoa tavoitteemme koko sarjassa olisi dokumentoida mahdollisimman tarkasti henkimaailman toimintaa, jos sellaista ilmenisi. Joko nauhoittaen, valokuvaten tai videoiden. Yksi mielenkiintoisimmista kohteista oli Vuojoen kartano Eurajoella, jossa kertomusten mukaan kummittelee nuoren tytön sekä tallirengin henget. Työskentelytapamme oli erikoisesta aiheesta huolimatta samanlainen kuin tavallisillakin juttukeikoilla. Tosin tällä kertaa liikkuisimme vain yöaikaan, aivan kuten haamutkin. Vuojoen kartanolla oli käynnissä iltatilaisuus, kun pääsimme Juhan kanssa pai- Opas-Guide 2/2015 kalle. Odotellessamme kartanon tyhjentymistä, talonmies Matti Tamminen kertoi kartanolla sattuneista erikoisista tapahtumista. Useilla kartanossa työskenneillä oli ollut vuosien saatossa kokemuksia, joille ei ollut löytynyt mitään selitystä. - Joskus hissi lähtee itsestään liikkeelle ja jotkut ovihälyttimet antavat kummallisia hälytyksiä, vaikka kukaan ei ole liikkeellä. Viimeiset havainnot selittämättömästä toiminnasta olivat tulleet yövartijoilta, jotka olivat kiertäneet kartanoa ja nähneet aivan selvästi kartanon toisen kerroksen ikkunoissa liikkuvan hahmon, vaikka rakennuksen piti olla tyhjä. Kun vartijat olivat päässeet sisään, talossa ei ollut ketään. Eräs kartanon työntekijä taas oli kuullut puhetta tyhjässä miesten vessassa, jossa käsikäyttöinen hana oli aikaisemmin mennyt itsestään päälle. Näillä tiedoilla evästettyinä siirryimme kartanon pimeään toiseen kerrokseen, kun talo oli tyhjentynyt vieraista. Toisen kerroksen juhlasalien seinille ripustettujen muotokuvien ilmeet näyttivät hämärässä tuimilta. Ikkunoista tihkui sisään ulkovalojen kajoa, mutta muuta valoa meillä ei ollut apunamme. Istuuduimme juhlasalin tuoleille kuuntelemaan, josko saisimme jonkinlaisen äänimerkin kartanon entisiltä asukkailta. Hiljaisuutta ei rikkonut mikään muu kuin alakerran tiskikone, jonka pikaohjelma pesi viimeisten vieraiden kahvikuppeja. Vaihdoimme juhlasalia, muttemme saaneet toisessakaan huoneessa minkäänlaisia äänimerkkejä mahdolli sista haamuista. Elektronista magneettikenttää mittaavan EMFmittarin lukemat eivät myöskään poikenneet normaalista. Päätimme lähteä talonmies-matin kanssa läntiseen flyygelirakennukseen, jonka ullakolla meitä odotti melkoinen näky. Kun nousimme läntisen flyygelirakennuksen jyrkkiä rappusia ullakolle, parin asteen pakkanen paukutti kartanon peltikattoa. Muuten avaralla ullakolla on hiirenhiljaista. Ullakolla EMF-mittari reagoi nopeasti ja nousi normaalista 40 yksiköstä 150:een. Tämä mittauspiikki meni kuitenkin nopeasti ohi, ja jatkoimme edelleen ylöspäin. Ullakolla nimittäin oli noin kolmen, neljän metrin pituiset tikasrappuset, jotka veivät pienelle parvelle, jossa kylmät väreet nousivat ihon pintaan. Parvelta löytyi pienen lapsen ruumisarkku. Tälle harmaalle arkulle tai sen säilytyspaikalle ei kukaan ollut keksinyt selitystä. Viimeisen remontin yhteydessä löytynyt arkku kun oli jätetty niille sijoilleen. Palasimme ullakolta takaisin kartanon päärakennuksen toiseen kerrokseen, jossa päätimme kuunnella vielä lisää, sillä alakerta oli jo hiljentynyt. Kello oli noin yksi yöllä. Erään käytävän oviaukon edessä EMF-mittari sekosi yhtäkkiä. Lukemat nousivat saman tien yli kahteensataan. Kuljin pidemmälle käytävää pitkin, ja lukemat pysyivät yhtä korkeina. Hämärää käytävää edetessäni tunsin ihoni menevän jälleen kananlihalle. Lukemat normalisoituivat, mutta jatkoin toista käytävää eteenpäin. Keskellä käytävää lukemat nousivat jälleen ja taas reippaanlaisesti. Yhtäkkiä hämärät käytävät tuntuivat erilaisilta kuin tunti sitten. Mieleeni hiipi kysymys, että olimmeko sittenkään Juhan kanssa kahdestaan. EMF-mittarin lukemat nousivat käytävien lisäksi jokaisessa huoneessa, vaikkei lähettyvillä ollut mitään sähkölaitteita, jotka olisivat voineet lukemia nostaa. Öisen vierailun päätteeksi kuljimme vielä kartanon vieressä sijaitsevan kuusikujan päästä päähän. Kuusikujan päässä EMF-mittari nousi 140:een, mutta se tuntui heiveröiseltä kartanon sisälukemiin verrattuna. Neljä vuotta myöhemmin ajan Vuojoen kartanon pihaan ja nousen autosta ulos. On myöhäinen ilta ja kartanon ovet ovat suljettuina. Jään katsomaan samoja ikkunoita, joissa yövartijat olivat nähneet hahmon liikkuvan. Tunnen hengitykseni tihentyvän, vaikka ikkunoissa ei tapahdu mitään. Pimeä ympärilläni tuntuu erilaiselta, kun käännän katseeni kuusikujan sydäntä kohti. Kuusikujaa edetessäni ymmärrän, ettei minkäänlaisia mittareita tarvita. Kartano ja sen historia tekevät lähtemättömän vaikutuksen, uskoi henkimaailman ilmiöihin tai ei. 17

18 Kustaa Adolfi n kirkko. Oikealla: Biblia Latina ja yksityiskohta Eurajoen kirkkoa katolisella keskiajalla koristaneesta alttarikaapista. EURAJOEN SEURAKUNTA JA SEN arvokkaat aarteet TEKSTI: ULLA ANTOLA, KUVAT EURAJOEN SEURAKUNTA JA MERVI SALONEN Eurajoen seurakunta on syntynyt varhaisella keskiajalla, ensimmäiset kirjalliset maininnat löytyvät jo 1300-luvulta. Emäseurakunnasta ovat myöhemmin itsenäistyneet Rauman ja Lapin seurakunnat jo keskiajalla sekä Luvia vuonna Seurakunnalla on käytössään kaksi kirkkoa. Irjanteen kylässä sijaitseva Satakunnan vanhin puukirkko vuodelta 1731 on pääosin kesäkäytössä. Kirkon viereiselle hautausmaalle on viimeiset hautaukset tehty 1800-luvulla. Sipulihuippuinen tapuli on vuodelta Kunnan keskustassa sijaitseva Kustaa Adolfin kirkko valmistui vuonna 1803 ja se edustaa uusklassista tyyliä. Kerran kuukaudessa siellä järjestetään katolinen messu, johon Olkiluodossa työskentelevät ulkomaalaiset osallistuvat runsaslukuisesti. Kustaa Adolfin kirkko on suosittu myös konserttikirkkona. Biblia Latina, 9 kg painavaa sanaa Seurakunnan säilyneet kirjaharvinaisuudet viittaavat paitsi kirkollisuuteen myös paikalliseen vaurauteen. Biblia Latina, latinankielinen raamattu on painettu Ulmissa vuonna Tätä pai- nosta on säilynyt vain 6 kappaletta, joista yksi siis on Eurajoen seurakunnalla. Muut Biblia Latinat löytyvät Lontoosta, Oslosta, Pariisista, Västeråsista ja Vatikaanista. Teos on inkunaabeli eli kehtopainate, jolla tarkoitetaan ennen vuotta 1501 painettua kirjaa. Eurajoen kirkkoherran Asko Riihimäen sanoin Biblia Latina sisältää yhdeksän kiloa painavaa sanaa. Kappaleiden alkukirjaimet initiaalit - on tehty käsin painamisen jälkeen. Kirjassa ei ole sivunumeroita eikä jakeita. Siinä on mukana myös apogryyfit eli alkukristillisiä tekstejä. Eurajoen Biblia Latinan konservointityö kesti kaksi vuotta. Työn suoritti Turun maakunta-arkistossa Aino Ravila. Missale Aboensessa tekstit kirkkopyhille Turun messukirja on painettu Tukholmassa vuonna 1488 Suomen kirkkoa varten ja se sisältää messutekstit ja tekstit jokaiselle kirkkopyhälle. Messukirja on dominikaanisen perinteen mukainen. Myöhemmin siitä on revitty sivuja, joiden ei ole katsottu sopivan käyttöön uskonpuhdistuksen jälkeen. Käytäntö on ollut yleinen ja sivuja tiedetään käytetyn uudelleen mm. tilikirjoissa. Agricola käänsi kansalle ymmärrettäväksi Agricolan Uusi Testamentti v Se Wsi Testamentti on ensimmäinen suomenkielinen käännös raamatusta ja Agricolan päätyö. Ensisijaisesti se oli jumalanpalveluksissa käytetty kirja ja sisälsi uskonpuhdistuksen messut kansankielisinä. Koristeellinen alttarikaappi katoliselta keskiajalta Eurajoen kirkkoa katolisella keskiajalla koristaneesta alttarikaapista on säilynyt vain keskiosa, joka on esillä seurakuntakeskus Tapulin salissa. Siinä ovat veistettyinä Jeesus-lapsi, Neitsyt Maria, Josef ja vastasyntynyttä lasta kumartamaan saapuneet Itämaiden kuninkaat. Vanhin kuninkaista on polvistuneena Jeesuksen eteen, keskimmäinen kurottaa kättään kohti taivaalle syttynyttä uutta tähteä ja kolmas on kääntynyt hieman poispäin. Kunkin takana seisoo palvelija. Alttarikaappi on ajoitettu ja viimeistään 1450-luvulla tehdyksi, sen veistäjät ovat tuntemattomia. Kullan- ja hopeankimaltavana se on edelleen vaikuttava näky. 18

19 Opiston päärakennus on alkujaan ollut Vuojoen kartanon sivutilan, Lavilan kartanon päärakennus. EURAJOEN KRISTILLINEN OPISTO Elämistä, kokemista, oppimista Eurajoen kristillinen opisto on osa Satakuntalaista sivistyshistoriaa. Opiston perustivat vuonna 1926 Länsi-Suomen heränneet eli rukoilevaiset. Suomen vanhimman herätysliikkeen juuret ovat vuonna 1756 Liisa Eerikintyttären Kalannissa käynnistämässä kansanliikkeessä luvulla rukoilevaisliike hajosi kahteen osaan. Opiston ympärillä oleva, kirkollinen suuntaus järjestää vuosittain vapunaattoseuroja ja Länsi-Suomen herännäisjuhlia yhdessä seurakuntien kanssa. Opiston päärakennus on alkujaan ollut Vuojoen kartanon sivutilan, Lavilan kartanon päärakennus. Vuojoen kartanon isäntä Björkenheim rakennutti sen pojalleen vuonna Opiston alkuperäisenä tehtävänä oli kohottaa nuorten yleistä sivistystasoa siten, että pääpaino pantiin herättävään omintakeiseen ajatteluun ja siveellistä luonnetta kehittävään opetukseen. Opistossa tarjottiin sekä teoreettisia että käytännöllisiä aineita. Koulupäivinä vuorottelivat sekä maatalous, kotitalous, käsityöt että humanistiset ja yhteiskunnalliset aineet. Uskonnontunnit, aamuja iltahartaudet ja seuratoiminta tukivat opiskelijoiden hengellistä kasvua. Eurajoen kristillisen opiston täyttää 90 vuotta vuonna Vuosikymmenien aikana se on taipunut ja joustanut monenlaisiin haasteisiin. Haasteet ovat olleet mahdollisuus löytää luovia ratkaisuja ja uudistua. Opiston historiaan ovat jääneet niin sota- kuin lamavuodet. Sotavuosista muistona on juhlasalin seinässä marmoritaulut, joissa on 33 entisen opistolaisen nimeä. Miesopettajien ja oppilaiden taistellessa isänmaan vapaudesta elettiin myös kotirintamalla vaativia aikoja. Opistotalo toimi Karjalasta tulleiden lastenkotien evakuointipaikkana sekä inkeriläisen väestön siirtoleirinä ja sairaalana. Sodan jälkeinen aika on ollut nopeiden muutosten aikaan. Opistolle ostettiin peltoa ja hakamaata sekä rakennettiin karjatilat ja kasvihuoneet. Opetus- ja asuntolatiloja rakennettiin lisää, Mäntylä-rakennuksen vanhempi osa on vuodelta Pihasauna on vuodelta 1956, Veistola valmistui vuonna Toiminnan laajene- misen vuoksi valmistui vuonna 1992 uusi asuntolarakennus, jonka jälkeen pelloista ja maatalousrakennuksista vähitellen luovuttiin. Tänään EKO on vireä satakuntalainen koulutuskeskus, jonka perustehtävänä on yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen järjestäminen. Elin ikäisen oppimisen periaate toteutuu täällä käytännössä, nuorimmat opiskelijat ovat 16-vuotiaita, vanhimmat lähes 80. Opiskelun tavoitteena voi olla peruskoulun ja 10-luokan suorittaminen, pääsykokeisiin ja jatko-opintoihin valmentautuminen, yliopistoarvosanan suorittaminen tai ammatin hankkiminen. Opiskella voi myös omaksi iloksi, esimerkiksi kädentaitojen, taideaineiden, kielten ja hyvinvoinnin kursseilla. Koulutustoiminnan lisäksi opisto tarjoaa viihtyisät puitteet perhejuhlille, kokouksille ja majoittumiselle. Mirja Vuoristo Rehtori PARTURI-KAMPAAMO , SP:n talo, Eurajoki Tervetuloa opistolle! Ammattitaidolla ryhmien ruokailut ja kahvitukset erilaiset perhejuhlat kokous- ja koulutuspäivät Majoitu siisteissä, yksilöllisesti sisustetuissa hengen nh huoneissa. sa. Puh , Ylinentie 3, Eurajoki Koulutie 4, Eurajoki , Tutustu monipuoliseen kesäkurssitarjontaan netissä! Opas-Guide 2/

20 Hevoskynnön SM-kilpailut TEKSTI JA KUVA: LEENA FALTTU Täyttä laukkaa Vuojoen kartanolla TEKSTI: RIITTA SÄTERI, KUVA: GHITA NYMAN Rauman Hevosystävät ry ja Rauman 4H-yhdistys järjestävät keppihevostapahtumia vuosittain. Eurajoen Kotiseutu-yhdistyksen kutsusta Vuojoen kartanon puistoalueella järjestettiin Keppihevosten Grand Prix-estekisat Hevoskynnön SM-kisojen yhteydessä Kisoissa oli kaikkiaan neljä korkeus- ja ikäluokkaa ja luokittain esteiden korkeudet olivat 20 cm, 30 cm, 40 cm sekä 50 cm. Tapahtumassa nähtiin monenlaisia hienoja keppareita sekä kaikenikäisiä osallistujia. Kaikki osallistujat saivat diplomit ja karkkipalkinnot. Lisäksi jokaisen luokan kolme ensimmäistä palkittiin ruusukkeilla. Tapahtuman yhteydessä lapset saivat tutustua myös yhteen ratsastuksen vanhimpaan kilpalajiin, matkaratsastukseen. Kilpailuun osallistui 18 keppihevos-ratsastajaa. Keppihevosia on lukemattomia eri rotuja ja vain mielikuvitus on rajana siinä, mitä niiden kanssa voi tehdä. Hevoskynnön SM-kisoja on järjestetty Eurajoella vuodesta 2007 lähtien. Pääjärjestäjänä on toiminut Eurajoen Kotiseutuyhdistys yhteistyökumppaneinaan Vuojoen Kartano, kunnan kulttuuritoimi sekä Työhevosharrastajat ry. Kyntökisat on tarkoitettu suomenhevosille ja niissä on ollut kaksi sarjaa; parihevossarja sekä yksikkösarja. Kilpailjoita on saapunut paikalle ympäri Suomen ja heidän lukumääränsä on vaihdellut neljästä kahdeksaan. Vuoden 2015 kisat pidetään lauantaina klo alkaen. Vuojoen kartanon miljöö on tarjonnut oivalliset puitteet kisoille ja niiden vanhanajan tunnelmaa on kiitelty paljon. Joka vuosi kisoissa on nähty myös muuta ohjelmaa, kuten 2007 Maa jusseja, muka- Sattumuksia O pastuksissa: Tapahtui Turun linnassa kesätöissä: Olin parina kesänä vartijana linnassa. Kunkin vartijan tehtäviin kuului linnan sulkeminen vuorollaan. Omalla vuorollani hain gongin ja verkkaisesti kulkien kävin kaikki huoneet läpi, silloin tällöin kumauttaen gongiin. Sulkiessa piti muistaa sulkea tietyt ovet ja joitakin ei missään tapauksessa saanut sulkea. Kun olin työni tehnyt, niin huomasin vahtimestarin ja yhden miehen seisovan linnan pihassa ikään kuin odottaisivat minua. Sydän alkoi lyödä na myös Eurajoen oma osanottaja, Anssi Mäki-Jaakkola, vuonna 2011 Juha Mieto, 2013 Suomen vanhin traktori sekä 2014 Ranch-Horsemanshipin karjanajoesitys. Yleisöä on joka kerta saapunut paikalle kiitettävästi ja lippuja on myyty keskimäärin noin 400. Pääsymaksua on peritty vain 12-vuotta täyttäneiltä. Lisäksi kisoissa on ollut erilaisia työnäytöksiä ja näytteillä mm. vanhoja traktoreita, autoja ja mopoja. Paikallinen lauluryhmä, Kakstahtikäry on viihdyttänyt yleisöä ja kisan ovat perinteisesti avanneet Eurajoella vuosittain valittavat Kartanonherra ja rouva. Myös lapsille on ollut omaa ohjelmaa, kuten poniratsastusta ja 2014 keppihevoskisat, jotka saivat suuren suosion. kiihkeämmin mitä nyt! Ruotsalainen mies oli kylmän viileästi ilmoittanut, että jag har lämnat hans hustru inne på slottet. No siinä sitten selitykset eivät auttaneet vaan oli lähdettävä vahtimestarin kanssa uudelle kierrokselle. Olin aivan varma, että linnassa ei ole ketään. Ei ollut, totesi myös vahtimestari. Mies odotti edelleen linnan pihalla. Förlåt, min hustru sitter i bilen. Siitä vahtimestari riemastui. Itse en jäänyt kuuntelemaan aika ajoin kovaäänistäkin keskustelua vaan kiiruhdin kotiin. Minuakin harmitti, näinkö on, että matkailija on aina oikeassa! Eila Saarelainen 20