plus Lasaretti Lapsen ääni kuuluviin 2/2009 Tulevaisuuden lääkärit s. 12 Sairaanhoitopiiri on varautunut influenssaan Lihavuus ei ole rikos s.

Transkriptio

1 plus Lasaretti 2/2009 LOKAKUU Lapsen ääni kuuluviin Lasten toiveita sairaalahoidosta kannattaa kuunnella huomattavasti nykyistä tarkemmin, sanoo lasten hoitotyön laadusta tohtoriksi väitellyt Tiina Pelander. Lue lisää sivulta 11. Sairaanhoitopiiri on varautunut influenssaan s. 3 Lihavuus ei ole rikos s. 6 Depression kan och skall skötas s. 8 Tulevaisuuden lääkärit s. 12

2 2 P Ä Ä K I R J O I T U S L E D A R E Potilaan ja euron välissä Aikaisemmin vertasin sairaanhoitopiirin budjetin laadintaa tilanteeseen, jossa kahta 10 metrin päässä toisistaan kulkevaa lossivaijeria yritetään vetää yhteen. Toinen vaijeri kuvaa kuntien taloudellisia mahdollisuuksia ja toinen vaijeri potilaiden hoitotarpeiden tyydyttämistä. Kun kuntavaijeria eli kunnilta saatavaa rahoitusta on venytetty niin äärimmilleen, että tilanne on niiden mielestä lähes mahdoton ja potilasvaijeria on vastaavasti venytetty niin koviin säästöihin, että resurssit eivät henkilöstön mielestä riitä mihinkään, ollaan aika lähellä talousarvion syntymistä. Ensi vuonna venyttämisen tarve on suurempi kuin koskaan. Sairaanhoitopiiri on tekemässä talousarviota, jossa toimintakulut eivät kasva lainkaan kuluvan vuoden ennustetuista kuluista luvulla ovat kulut vuosittain kasvaneet 5-8 %. Palkkoja on korotettu, henkilöstöä on lisätty, uusia tehokkaampia lääkkeitä on otettu käyttöön. Tämä on näkynyt jonojen lyhentymisenä, päivystyshoidon nopeutumisena, parempina hoitotuloksina ja entistä useampina hoidettuina potilaina. Uudet lääkkeet ja hoitomenetelmät ovat pelastaneet ihmishenkiä ja potilaita on voitu auttaa sairauksissa, joista ennen joutui kärsimään. Ensi vuoden haasteena on tulla toimeen samoilla kuluilla kuin tänä vuonna, vaikka jo sovitut palkankorotukset maksavat sairaanhoitopiirille 7 miljoonaa euroa. Tämä voi toteutua vain vähentämällä henkilöiden lukumäärää tai niiden työviikkojen lukumäärä, joista palkkaa maksetaan. Lääkemenot, käytetyn veren laskut, proteesikulut, silmän tekomykiöt jne. eivät saa lisääntyä vuodesta Tässä on ennen näkemätön haaste. Samalla kuitenkin sairaanhoitopiirin jäsenkunnilta joudutaan vuonna 2010 pyytämään rahaa 2,8 prosenttia enemmän kuin vuoden 2009 talousarviossa. Tämä on kunnille kova paikka, kun verotulot eivät kasva vaan pienenevät. Kunnat ovat tämän kuitenkin hyväksyneet. Sairaalatoimintaan ollaan valmiit panostamaan lamankin aikana. Sairaanhoitopiirin talousarvio laaditaan myös neljä miljoonaa euroa alijäämäiseksi eli siis tulot alittavat kulut. Tällä tavalla sairaanhoitopiiri tulee kuntia vastaan vaikeassa tilanteessa. Vaijerit ovat siis kireämmällä kuin koskaan. Edellä todetusta huolimatta uskon, että sairaalat selviävät velvoitteistaan ja potilaat saavat myös vuonna 2010 korkeatasoista hoitoa osaavan ja motivoituneen henkilökunnan antamana. Käymällä läpi kriittisesti kaiken toimintamme, voimme varmasti selvitä, vaikka se tulee vaatimaan kovia ponnistuksia ja toimintojen tehostamista. Tähän olemme valmiita. Potilaiden ja kansalaisten ei siis tule olla huolissaan siitä, että sairaalat toimisivat vuonna 2010 jotenkin huonommin kuin vuonna Joitain hoitoja voi joutua jonottamaan ehkä pidempään ja laboratorioon voi olla hieman pidempi matka, mutta se ei vaaranna kenenkään terveyttä tai henkeä. Aki Linden sairaanhoitopiirin johtaja Mellan patienten och euron Tidigare jämförde jag utarbetandet av sjukvårdsdistriktets budget med en situation där man försöker dra samman två färjvajrar som går på 10 meters avstånd från varandra. Den ena vajern representerar kommunernas ekonomiska möjligheter och den andra vajern att tillgodose patienternas vårdbehov. När kommunvajern, d.v.s. finansieringen från kommunerna har tänjts ut så till det yttersta att situationen enligt dem är nästan omöjlig och patientvajern har på motsvarande sätt tänjts ut till så hårda inbesparingar att resurserna enligt personalen inte räcker till för någonting, är man rätt så nära att budgeten skall komma till. Nästa år är behovet av uttänjning större än någonsin. Sjukvårdsdistriktet håller på att göra en budget där verksamhetskostnaderna inte ökar alls från de prognostiserade kostnaderna för det pågående året. På 2000-talet har kostnaderna årligen ökat 5 8 %. Lönerna har höjts, man har ökat på antalet anställda, nya och effektivare mediciner har tagits i användning. Detta har setts som förkortade köer, försnabbad jourmässig vård, bättre vårdresultat och som fler vårdade patienter än förr. De nya medicinerna och vårdmetoderna har räddat människoliv och man har kunnat hjälpa patienter med tidigare lidande orsakande sjukdomar. Nästa års utmaning är att klara sig med samma kostnader som i år, fastän de redan överenskomna löneförhöjningarna kostar sjukvårdsdistriktet 7 miljoner euro. Detta kan endast verkställas genom att minska på personernas antal eller antalet arbetsveckor som man betalar lön för. Medicinkostna- derna, räkningarna för det blod man använt, kostnaderna för proteser, artificiella ögonlinser o.s.v. får inte öka från år Detta är en utmaning av aldrig skådat slag. Samtidigt är man år 2010 ändå tvungen att be sjukvårdsdistriktets medlemskommuner om 2,8 % mer pengar än i budgeten för år Det här är en tuff sak för kommunerna då skatteintäkterna inte ökar utan tvärtom minskar. Kommunerna har dock godkänt detta. Man är beredd att satsa på sjukhusverksamhet även under depressionen. Man utarbetar även sjukvårdsdistriktets budget till att uppvisa ett underskott på fyra miljoner euro, d.v.s. intäkterna underskrider kostnaderna. På detta sätt möter sjukvårdsdistriktet kommunerna på halva vägen i en svår situation. Vajrarna är alltså spändare än någonsin. Trots vad som konstaterats ovan tror jag att sjukhusen klarar av sina förpliktelser och patienterna också år 2010 får högklassig vård av en kunnande och motiverad personal. Genom att kritiskt granska all vår verksamhet, kan vi säkert klara oss, fastän det kommer att kräva stora ansträngningar och intensifierade funktioner. Vi är beredda på detta. Patienterna och medborgarna skall alltså inte vara oroliga för att sjukhusen år 2010 på något sätt skulle fungera sämre än år Man blir kanske tvungen att köa längre för vissa typer av vård och det kan vara en aningen längre väg till laboratoriet, men det äventyrar inte någons hälsa eller liv. Aki Linden sjukvårdsdistriktets direktör T o i m i t u s t i e d o t Lasaretti Plus Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin tiedotuslehti asukkaille Egentliga Finlands sjukvårdsdistrikts informationsblad till invånarna. Julkaisija: Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri. Päätoimittaja Aki Lindén, toimituspäällikkö Esa Halsinaho. Toimituskunta: Aki Lindén (pj.), Esa Halsinaho, Anne Hedman, Hannele Heine, Päivi Nygren, Turkka Tunturi, Maria Vuorenmäki. Toimitus ja taitto: Sek Pro Oy. Paino: I-print Oy, Vaasa, Jakelu: Itella Oyj, julkisena tiedotteena Varsinais-Suomensairaanhoitopiirin kaikkiin talouksiin, noin kpl. Julkaisijan yhteystiedot: Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri, Viestintäyksikkö, PL 52, Turku. Puh. (02) , telefaksi (02) Sähköposti: tiedotus@tyks.fi. Kannen kuva: Oskari Nevalainen, Katariina Nevalainen ja Lea Lankinen TYKSin lastenklinikan osastolla 416 (Markku Näveri).

3 3 A j a n k o h ta i s ta Tekstit: Esa Halsinaho Kuva: Saila Myllykylä Auta kehittämään nettisivujamme! Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri laatii parhaillaan verkkoviestintäpolitiikkaa, jonka avulla kehitetään nettisivujen käyttöä viestinnässä. Tässä toivomme apua myös Lasaretti Plus -lehden lukijoilta. Kerro meille, mitä tietoja tai palveluita juuri sinä odotat saavasi sairaanhoitopiirin ja sen sairaaloiden nettisivuilta. Lähetä ajatuksesi sähköpostilla osoitteeseen tiedotus@tyks.fi. Keuhkoklinikka siirtyy Paimion sairaalasta Turkuun TYKSin keuhkoklinikka muuttaa Paimion sairaalasta Turkuun, TYKSin T-sairaalaan keväällä Muutto koskee vähän yli sataa Paimion sairaalan työntekijää. Keuhkoklinikalla on Paimiossa kolme vuodeosastoa, poliklinikka ja toimenpideosasto sekä hallinto. Yksi keuhkopoliklinikka on toiminut T-sairaalassa jo vuodesta 2003 alkaen. Keuhkoklinikan käytössä on nyt noin neliömetrin tilat, joista neliötä T-sairaalassa ja loput Paimiossa. Keuhkoklinikka vähentää muuton yhteydessä kymmenen sairaansijaa, jolloin niitä jäisi 54. T-sairaalaan tuleekin kolmen sijasta vain kaksi vuodeosastoa, joista toinen akuuttien keuhkopotilaiden tarpeeseen. Tässä muodossakaan järjestely ei ole lopullinen, sillä osa keuhkoklinikan toiminnoista on tarkoitus siirtää A-sairaalaan vuonna 2012, kun sieltä vapautuu tilaa T-sairaalaan muuttavilta osastoilta. T-sairaalaan jäisivät keuhkosairauksien akuutimmat hoidot yhdelle 24-paikkaiselle vuodeosastolle. T-sairaalassa nyt toimivat keuhkopoliklinikka, allergiayksikkö ja työlääketiede jäävät sinne laajennuksen valmistumisen jälkeenkin. Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin hallitus merkitsi muuttosuunnitelman tiedokseen syyskuussa Voit myös tutustua hankkeeseemme osoitteessa wikispaces.com ja osallistua siihen sivuston keskustelupalstalla ( Discussion, edellyttää kirjautumista palveluun). Sairaanhoitopiiri on varautunut influenssaan Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin alueella ensimmäinen pandeemisen (H1N1) 2009 viruksen aiheuttama influenssatartunta todettiin juhannuksen alla Australiassa käyneellä henkilöllä. Tämän lehden painoon mennessä alueellamme on todettu vasta 40 varmistettua tartuntaa, kun A-influenssa näytteitä on otettu yhteensä Suomessa on varmistettu 309 tartuntaa syyskuun loppuun mennessä. Epidemiologisesti Suomen tilanne on erittäin rauhallinen, vaikka pieniä tartuntaryppäitä on havaittu niin Uudellamaalla kuin Pirkanmaallakin. Odotettavissa on kuitenkin, että talven aikana influenssa-aalto pyyhkäisee Suomen yli. Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri aloitti varautuminen paikalliseen epidemiaan jo vuonna 2006 ja varautumissuunnitelmaa on päivitetty influenssan leviämisen myötä. VSSHP on lisäksi tehostanut tiedottamista. Yleisölle on avattu internet-sivut, joilta löytyy mm. toimintaohjeita ja yhteystietoja, ks. sikainfluenssa/ Terveydenhuollon ammattilaisille on omat sivut, joiden kautta jaetaan tiedotteita ja ohjeita. Terveydenhuollon ammattilaisia on koulutettu toimimaan pandemiatilanteessa. Lisäksi yhteistyötä on tehostettu eri tahojen kanssa. Parhaita keinoja välttää influenssatartuntoja ovat hyvä käsihygienia ja oikea yskimistekniikka. Kipeänä pitää pysytellä kotona. Kädet pitää pestä useasti saippualla ja vedellä, eikä suoraan käsiin saisi yskiä, vaan mieluummin hihaan tai nenäliinaan. Myös niistämisen, aivastamisen tai yskimisen jälkeen pitää kädet pestä. Rokotukset alkavat pian Rokotukset päästään ilmeisesti aloittamaan ennen kuin paikallisesti kehittyy isoja epidemioita. Koko Suomen väestö aiotaan rokottaa talven aikana. Ensimmäiset rokoteannokset varataan THL:n määrittelemille riskiryhmille, koska rokotteet tulevat pienissä erissä. Rokotukset alkanevat lokakuussa, ja kaiken kaikkiaan rokotusten on laskettu kestävän alkuvuoteen asti. Pandeeminen (H1N1) 2009 influenssa on valtaosassa tapauksista sairastettu lievänä, mutta maailmalla on kokemuksia myös sen aiheuttamista erittäin vakavista muodoista. Koska kyseessä on muuttunut influenssavirus, suurella osalla väestöstä ei ole vastustuskykyä sitä kohtaan. Tästä syystä on tärkeää, että ihmiset rokotuttaisivat itsensä. Suojaamalla itsesi suojelet myös läheisiäsi. Dinah Arifulla hygieniahoitaja, pandemian valmiustiedottaja Kalenteriviikot Positiiviset A-influenssalöydökset VSSHP:n alueella viikottain

4 4 Pekka Vilénille tehty tekonivelleikkaus onnistui täysin oikealla olevan tietokonesuunnitelman mukaisesti. Teksti ja kuvat: Matti Hyyppä Tekonivelistä apu Pekka Vilénille Postilaatikolla käynti oli yhtä tuskaa Pekka Vilén syntyi Turussa 66 vuotta sitten. Merimiehen ammatti oli satamakaupungin pojalle suuri haave lapsesta alkaen. Haaveesta tuli totta nuoren miehen päästessä merille jo 15-vuotiaana. Seuraavat 43 vuotta kuluivat maailman merillä lähinnä ruotsalaisissa tankki- ja rahtilaivoissa. - Pisin yhtäjaksoinen matkamme kesti 80 vuorokautta vuonna 1973 Mustaltamereltä silloiseen Itä-Pakistaniin, nykyiseen Bangladeshiin. Jouduimme nimittäin kiertämään Afrikan ympäri, koska jälleen yksi Lähi-Idän sota esti silloin Suezin kanavan käytön. Ne olivat pitkiä aikoja olla poissa kotoa, muistelee Pekka Vilén. Lonkat kuluivat Ensimmäiset oireet ilmenivät selkäsärkynä 10 vuotta sitten. Selkä leikattiin lähes välittömästi säryn alettua. Operaatio auttoikin jonkin aikaa, mutta parin vuoden päästä säryt alkoivat uudelleen. Kelan tutkimuksissa todettiin säryn johtuvan lonkkanivelien kulumisesta. Olin kuitenkin heidän mielestään silloin 58-vuotiaana liian nuori leikkaukseen. Onneksi olin ollut ruotsalaisissa laivoissa, joten pääsin sentään kulumien takia sieltä työkyvyttömyyseläkkeelle. Ruotsissa kulumat määriteltiin ammattitaudiksi, joka johtui jatkuvasta laivan rungon tärinästä, kertoo Pekka Vilén. Tuskallista katkokävelyä Asuimme vaimoni kanssa omakotitalossa Paraisilla. Vaimoni kuoli syöpään vähän ennen viime joulua. Itse elin aika vahvasti särkylääkkeiden varassa. Menomatka postilaatikolle sujui vielä jotenkuten, vaikkakin katkokävellen, mutta takaisintulo oli yhtä tuskien taivalta. Jouduin käymään lääkärissä yhtä mittaa. Lopulta pääsin tänne TYKSin kirurgiseen sairaalaan Petri Virolaisen vastaanotolle. Hän totesi molempien lonkkapuoliskoitteni leikkaukset välttämättömiksi. Vasen puoli leikattiin puolisen vuotta sitten. Toipuminen kesti 2-3 kuukautta. Nyt leikattiin oikea puoli. Odotan kuntoutumista kuin sitä kuuta nousevaa. Jo vasemman puolen leikkauksen jälkeen ero entiseen oli kuin yöllä ja päivällä. Myin taloni Paraisilta ja muutin Turkuun noin kuukausi sitten. En pystynyt enää huolehtimaan omakotiasumiseen liittyvistä monista tehtävistä, kertoo Pekka Vilén Tyypillinen tarina Pekka Vilénin tarina on varsin tyypillinen tekonivelpotilaan tarina, kertoo osastonylilääkäri Petri Virolainen Tyksin kirurgisen sairaalan ortopedian ja traumatologian osastolta. - Teemme kirurgisessa sairaalassa vuodessa noin 1200 tekonivelleikkausta. Lähes jokainen niistä koskee polvea tai lonkkaa. Olkapään tekonivelleikkauksia teemme vain noin 30 vuodessa. Reumaattiset ja harvinaisemmat tekonivelleikkaukset, kuten nilkka-, sormi-, ranne- ja kyynärpääleikkaukset tehdään TYK- Sin Paimion sairaalassa. Esimerkiksi lonkkanivelten kuluminen on osa normaalia elämää ja vanhenemista. Vain alle yhdellä prosentilla alle 45-vuotiaista on normaalia lonkkanivelen kulumaa. Sen sijaan jo prosentilla yli 75-vuotiaista ilmenee oireista kulumaa. Oireita voivat olla rasitusperäinen kipu tai lepo- ja yösärky. Kulumia voi esiintyä normaalin kulumisen lisäksi vammojen ja tulehdussairauksien jälkeen. Myös jotkut synnynnäiset poikkeamat altistavat nivelten kulumiselle. Jos potilas ei pysty kävelemään kilometriä yhtäjaksoisesti kivutta tai hän joutuu tukeutumaan kaiteeseen kivun vuoksi esimerkiksi noustessaan portaita, on syytä tehdä tarkka tutkimus nivelten kunnosta. Leikkauspäätös on silti aina yksilöllinen ratkaisu. Kirurgiseen sairaalaan vain lähetteellä TYKSin kirurgiseen sairaalaan tullaan muun erikoissairaanhoidon tapaan vain lääkärin lähetteellä. Meillä hoidon tarve arvioidaan ensin poliklinikalla. Jos poliklinikkakäynnin perusteella päädytään tekonivelleikkaukseen, keskustelee potilas tekonivelhoitajan kanssa valmisteluista. Potilaalle annetaan myös mukaan kirjallista informaatiota. Sen jälkeen prosessi jatkuu siten, että noin kahta viikkoa ennen leikkausta potilas tulee osastolle, jossa hänestä otetaan tarvittavat laboratoriokokeet, röntgenkuvat ja EKG leikkauksen turvallisuuden varmistamiseksi. Samalla potilas käy tekonivelhoitajan kanssa läpi muun muassa mahdollisen kotiavun tarpeen leikkauksen jälkeen sekä muut yksilölliset kysymykset. Potilas saa tässä vaiheessa jo hänelle tarpeelliset fysioterapiaohjeet. Tässä vaiheessa ilmeneviä mahdollisia leikkauksen esteitä ovat muun muassa tulehdusta aiheuttavat ihorikot tai virtsatietulehdukset. Joskus potilas myös toteaa, ettei hän vielä tässä vaiheessa haluakaan leikkaukseen. Jonotusaika poliklinikallemme on keskimäärin viisi kuukautta ja sen jälkeen leikkaukseen kolme kuukautta. Kokonaisaika on joissakin tapauksissa harmillisen pitkä, myöntää Petri Virolainen. Leikkaus vaatii suunnittelua Tekonivelleikkaukset vaativat onnistuakseen tarkkaa tietokoneavusteista suunnittelua. Onneksi meillä on alaan erikoistuneena yksikkönä käytössämme kuhunkin tilanteeseen parhaiten sopivat tekonivelmallit sekä muutenkin tarpeellista tekniikkaa, joten emme joudu tekemään niiden takia kompromisseja hoidossa. Polven tekonivelleikkauksessa joudumme poistamaan vaurioituneet rustopinnat ja valmistelemaan luun päät tekonivelelle. Eri kokoisilla ihmisillä on luonnollisesti eri kokoiset luut. Siksi mittaamme ja suunnittelemme kaiken tarkoin sopivuuden varmistamiseksi. Itse tekoniveliäkin on erilaisia eri tarkoituksiin. Suunnittelussa pyritään varmistamaan potilaalle parhaan mahdollisen vaihtoehdon käyttö leikkauksessa. Lonkkaleikkauksissa reisiluun pää korvataan luun sisään asennettavalla metallivarrella, jonka yläpäässä on pyöreä nuppi. Vastaavasti lantion puolelle asennetaan vastakappaleeksi lantiomaljakko. Potilaan koon ja muiden edellä mainittujen seikkojen lisäksi lihasten kunto vaikuttaa tekonivelten valintaan. Potilas pystyy yleensä nousemaan jaloilleen samana tai ensimmäisenä leikkauksen jälkeisenä päivänä sekä polvi- että lonkkatekonivelleikkauksen jälkeen. Sairaalassa potilas on yleensä 4-5 vuorokautta. Seuraavat 4-6 viikkoa kuluvat kävelyyn kyynärsauvojen avulla. Työikäiset potilaat pystyvät yleensä palaamaan töihin noin kaksi ja puoli kuukautta leikkauksen jälkeen. Painon hallintaa ja monipuolista liikuntaa Petri Virolainen muistuttaa painon hallinnan ja liikunnan merkityksestä. Vaikka niveliemme kuluminen onkin luonnollista, voi kulumista ehkäistä pitämällä painonsa kurissa ja liikkumalla monipuolisesti. Lihasvoiman ylläpitäminen on erityisen tärkeää, koska itse nivel on tyhmä lihasten tehdessä kaiken työn. Tekonivelleikkauksen tulee olla vasta viimeinen keino tilanteen korjaamiseksi. Kannattaa muistaa, että isoihin leikkauksiin sisältyy aina tietty riski. Tekonivelkirurgia on kehittynyt niin paljon, että nykyisin pystymme auttamaan potilaita tilanteissa, joissa aiemmin ei voitu tehdä paljoakaan, muistuttaa Petri Virolainen.

5 5 Teksti: Juha Syrjä Kuva: Hannu Rintala Syövän hoidon uudet tuulet Syöpäpotilaita hoidetaan yhä useammin lähellä kotia. Loimaan aluesairaalassa heitä palvelee nyt erikoislääkärin ja neljän hoitajan tiimi. Syövän hoito on Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin alueella valtakunnallisesti vertaillen hyvällä tolalla. Näin vakuuttaa osastonylilääkäri, dosentti Raija Ristamäki TYKSin syöpätautien klinikalta. Varsinais-Suomessa on hyvät syöpälääkäriresurssit. Meillä ei ole semmoista vajausta, jonka kanssa monet muut sairaanhoitopiirit joutuvat kamppailemaan. Avoimiin virkoihin riittää erikoislääkäreitä, ja kiitettävän monet uudet lääkärit haluavat erikoistua. Suurella osalla erikoislääkäreistä on myös oma erityisvastuualueensa, jota he määrätietoisesti kehittävät, Raija Ristamäki sanoo. Loimaalle oma syöpäpoliklinikka Turusta katsoen maakunnan laitamilla asuville Ristamäellä on hyviä uutisia. Kaikki erikoisosaaminen ei suinkaan ole keskittynyt vain Turkuun ja TYKSin sairaalanmäelle. Tätäkin haastattelua teemme Loimaan aluesairaalassa, jossa toimii nykyisin oma syöpätautien poliklinikka. Osastonylilääkäri Ristamäki vastaa poliklinikan toiminnasta. Poliklinikka toimii maanantaisin ja torstaisin, solunsalpaajahoitoja klinikalla annetaan torstaisin ja perjantaisin. Osa syövän hoidoista on sellaisia, joissa ihmisen täytyy käydä aika tiuhaan, esimerkiksi 2 3 viikon välein. Jos hoidot tapahtuvat omassa tai lähikunnassa, se on ihan eri asia kuin lähteä vaikkapa sadan kilometrin päähän. Loimaan lisäksi TYKSin erikoislääkäri pitää vastaanottoa Vakka-Suomen ja Salon aluesairaaloissa, kumpaisessakin päivän viikossa. TYKSin syöpälääkäri käy myös Forssan aluesairaalassa. Potilaat saavat täällä samantasoisen hoidon kuin TYKSissä. Loimaan aluesairaalassa toimii neljän hoitajan tiimi, jonka yhtenä tehtävänä on hoitaa nimenomaan syöpäpotilaita. Hoitajat ovat osin kätilöitä, jotka siirtyivät tähän tiimiin lakkautetulta synnytysosastolta. Lisäkoulutusta he ovat saaneet TYKSissä. Potilailta hyvää palautetta Uudistukset on tehty yksinomaan potilaiden parasta ajatellen. Olemmekin saaneet heiltä paljon hyvää palautetta. Täällä he pääsevät heti erikoislääkärin pakeille, ja toistuvissa hoidoissa heitä hoitavat samat tutut hoitajat. Potilailta saadun hyvän palautteen vahvistaa myös osastonhoitaja Pauliina Hagström. Potilaat ovat kovasti kiitelleet, ettei heidän tarvitse kulkea pitkiä matkoja hoitojen vuoksi. Täällä on helppo käydä, tulemme nopeasti tutuiksi ja opimme tuntemaan, kenellä on millaisetkin suonet ja mieltymykset. Kertaakaan ei ole tullut vastaan sellaista potilasta, joka haluaisi Loimaan sijasta TYKSiin sen vuoksi, että epäilisi täkäläisen hoidon tasoa, Pauliina Hagström sanoo. Myös aluesairaaloiden henkilökunnalle on paljon hyötyä siitä, että syöpälääkäri käy täällä säännöllisesti. Osastokonsultaatio onnistuu joustavasti, ja turhat lähettämiset TYKSiin jäävät pois. Pienemmässä yksikössä toiminta on aina myös joustavampaa. Erittäin tärkeää on se, että esimerkiksi täällä Loimaalla on hyvä, innostunut ja sitoutunut henkilökunta, Raija Ristamäki kehuu. Yhteistyö paranee monin askelin Yhteistyö TYKSin syöpäklinikan ja aluesairaaloiden välillä sujuu siis jo varsin mallikkaasti. Samaan aikaan yhteistyötä viritellään entistä joustavammaksi myös avoterveydenhuollon kanssa. Avopuolen kanssa tehtävä yhteistyö kehittyy sekin pikkuhiljaa. Olemme mukana järjestämässä alueellisia koulutustilaisuuksia, joilla yritämme parantaa yhteistyötä puolin ja toisin. Toisaalta esimerkiksi aluetietojärjestelmä auttaa; näemme toistemme tietoja, jos potilas antaa siihen luvan. Joistakin syöpäsairauksista on jo tehty niin sanottuja hoitoreittejä, jotka auttavat potilaiden hoidossa ja yhteistyön tekemisessä. Lisäksi suunnittelemme uutta sähköistä järjestelmää, erityistä syöpälääkehoito-ohjelmaa. Se yhtenäistää hoito-ohjeet ja helpottaa yhteistyötä sekä hoidon jatkuvuutta TYKSin kantasairaalan ja aluesairaaloiden välillä. Ohjelma auttaa meitä näkemään kunkin potilaan hoidon kaikki vaiheet kuinka paljon ja millä tavalla mitäkin lääkettä on annettu ja niin edelleen, Raija Ristamäki selvittää. Aivan kaikki syövän hoitoon liittyvä ei kuitenkaan onnistu Loimaan, Vakka-Suomen ja Salon aluesairaaloissa. Yleisimmistä syöpäsairauksista esimerkiksi kaikki rinta- ja eturauhassyövät leikataan TYKSissä. Paksusuolensyövät, peräsuolisyöpiä lukuun ottamatta, taas voidaan leikata aluesairaaloissa. Syövän sädehoitoja annetaan vain TYKSissä. Ne lääkehoidot, jotka vaativat useamman päivän tiputushoidot tai osastohoidon, toteutetaan TYKSissä. Ja tietenkin aina keskustelemme potilaan kanssa, missä hän hoitoja haluaa. Paljon uusia lääkeaineita Laajentakaamme lopuksi syövänhoitokeskustelua Varsinais-Suomen aluesairaaloista ja TYKSistäkin. Mitä uutta ja ajankohtaista on tällä rintamalla juuri nyt? Syövän hoidossa tapahtuu koko ajan paljon. Uusia täsmälääkkeitä esitellään joka kongressissa. Esimerkiksi kolorektaalisyövän (paksu- ja peräsuolen syövät) lääkehoito on kehittynyt viime aikoina suurin harppauksin. Reilut kymmenen vuotta sitten käytössämme oli vain yksi lääkeaine. Nyt markkinoilla on useita sytostaatteja ja vasta-aineita, jotka suovat aivan erilaiset mahdollisuudet. Samoin levinneen munuaissyövän ennuste on parantunut selvästi uusien lääkeaineiden myötä. Suurin positiivinen muutos on viime aikoina tapahtunut yhteistyössä eri erikoisalojen välillä. Yhteistyö on huomattavasti tiivistynyt; kunkin potilaan yksilöllistä hoitoa pohditaan huolella. Se on hyvin tärkeää, sillä näin pääsemme parhaimpaan lopputulokseen. Käytännössä se tapahtuu niin, että useampi kirurgi, patologi, radiologi sekä syöpä- ja sädehoitolääkärit pohtivat yhdessä, mikä olisi missäkin tapauksessa paras mahdollinen hoito, Raija Ristamäki kertoo. Osastonhoitaja Pauliina Hagström (vas.) ja osastonylilääkäri Raija Ristamäki ovat saaneet positiivista palautetta Loimaan aluesairaalan uuden syöpäpoliklinikan toiminnasta.

6 6 Teksti ja kuva: Matti Hyyppä Lihavuus ei ole rikos Liitännäissairaudet lihavuuden todellinen ongelma Ollaanpa lihavuudesta ja sen syistä mitä mieltä tahansa tosiasia on, että meidän suomalaisten keskimääräinen paino on jatkuvassa kasvussa. Lihavia väitetään leppoisiksi, joten miksi tilannetta pidetään niin haitallisena? LT, sisätautien ja endokrinologian erikoislääkäri Lassi Nelimarkka TYKSistä ei halua lihavuuden hoidon yhteydessä syyllistää ketään, mutta muistuttaa muutamista perusasioista. - Lihavuuden todellinen ongelma on sen mukanaan tuomissa liitännäissairauksissa. Niistä potilaan kannalta hankalimmat ovat erityisesti polven ja lonkan nivelrikot, sydän ja verisuonisairaudet, tyypin 2 diabetes, pitkäaikainen hengitysvajaus ja uniapnea. - Muita liitännäissairauksia ovat esimerkiksi rasva-aineenvaihdunnan häiriöt, närästys, masennus ja lihavilla alkoholin suurkäyttäjillä haimatulehdus. Liikalihavuudesta on saatu assosiaatioita myös joihinkin syöpiin. Hoidon oikea porrastus tärkeää Lassi Nelimarkka kertoo, että Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirissä on jo vuosia tehty työtä potilaiden hoitoketjujen parantamiseksi ja tehostamiseksi. Hoitoketjujen kehittämistyön tavoitteena on poistaa tarpeeton kitka ja päällekkäisyydet erikoissairaanhoidon (sairaalat) ja perusterveydenhuollon (terveyskeskukset, työterveydenhuolto ja vastaavat) väliltä sekä porrastaa hoito oikealla tavalla niiden kesken. - Saimme lihavuuden hoitoketjun valmiiksi viime keväänä. Pelkästään Turun alueella on noin henkilöä, joiden painoindeksi on 35 tai sen yli. Painoindeksi lasketaan jakamalla henkilön paino (kiloissa) hänen pituutensa neliöllä (pituus metreinä). Esimerkiksi 100 kiloa painavan 178 senttiä pitkän henkilön painoindeksi on 100:3,1684 = 31,56. Normaalipainoisen painoindeksi on alle 25, ylipainoisen alle 30. Tätä suuremmat painoindeksit merkitsevät liikalihavuutta (yli 35) tai sairaalloista lihavuutta (yli 40). - Lihavien suuri määrä merkitsee sitä, että asiaan on tartuttava jo perusterveydenhuollossa. Ainoastaan siellä on mahdollisuus hoitaa näin suurta kohderyhmää. Käytännössä perusterveydenhuollossa kartoitetaan ongelma ja annetaan ohjeet lihavuuden hallintaan. Keinoja ovat esimerkiksi yksilö- tai ryhmälaihduttaminen, erittäin niukkaenerginen ruokavalio (ENE) tai lääkehoito. - Ennalta ehkäisy on lihavuudenkin kohdalla tehokkainta. Ravitsemusterapeuttien opastus ja käytännön neuvot ovat ennalta ehkäisyssä ensiarvoisen tärkeitä. Ruuan määrä tärkeintä Ravitsemusterapeutti Sari Isotupa on joutunut vuosien varrella pohtimaan yksinkertaisia käytännön neuvoja lihavuuden hoitoon ja erityisesti ennaltaehkäisyyn. - Perusenergian kulutuksemme on yksilöllistä. Siihen vaikuttavat esimerkiksi sukupuoli, ikä, koko ja kehon koostumus - lihaskudoksen perusenergian kulutus on suurempi kuin rasvakudoksen. - Liikunnalla voidaan tehostaa aineenvaihduntaa ja lisätä lihaskudosta, mutta yksinomainen liikunnan määrän lissäminen ei silti pelkästään riitä laihtumiseen. Lisäksi on muutettava ruokailutottumuksia ja vähennettävä pysyvästi siitä saatavaa energianmäärää. Sen sijaan liikunnalla on suuri merkitys painon alhaalla pitämisessä sekä tietenkin kunnon kohottajana. Syöminen, syöminen ja syöminen Meillä kaikilla on kolme tärkeää lihavuusriskiä, jotka ovat syöminen, syöminen ja syöminen. - Täytyy aina muistaa, että lihavuuden syynä voi olla myös varsinainen sairaus, joskin se on melko paljon harvinaisempaa, korjaa Sari Isotupa riskilistaa. - Kevyttä toimistotyötä tekevä nainen kuluttaa keskimäärin 1800 kilokaloria vuorokaudessa. Vastaava työtä tekevä mies kuluttaa noin 2500, mutta moottorisahaa käyttävä metsuri jo reippaastikin yli 3000 kilokaloria vuorokaudessa. Riippumatta tarvittavasta energiamäärästä meidän kaikkien olisi ruokailtava päivisin 3-4 tunnin välien esimerkiksi seuraavasti: aamupala (20 prosenttia päivän energiatarpeesta), lounas (30 prosenttia), iltapäivän välipala (10 prosenttia), päivällinen (25 prosenttia) ja iltapala (15 prosenttia). - Päivän 1800 kilocaloria sisältävä aterialista voisi olla esimerkiksi seuraava. Aamiaisella kuppi teetä, kaksi voileipää parilla juustoviipaleella, tomaatilla ja salaatilla sekä vähän jogurttia. Lounaaksi kaksi perunaa, neljä lihapullaa kastikkeella, salaattia ja keitettyjä porkkanoita. Lisänä voi olla lasi maitoa ja pari kasvirasvalla kevyesti siveltyä leipää. Jälkiruuaksi voi syödä marjoja tai hedelmän. Iltapäivän välipalana voi juoda kupin kahvia ja syödä pikkupullan. Päivällinen voi koostua vaikka lihavihannespadasta, lasista rasvatonta maitoa sekä parista kasvirasvalla kevyesti sivellystä ruisleipäpalasta. Iltapalana voi olla kuppi teetä, pari leipäpalaa yhdellä kinkunsiivulla ja paprikalla sekä kaksi mandariinia. Tämä on tietenkin vain esimerkki, jota voi soveltaa omien mielihalujensa mukaan. Tärkeää on kuitenkin, että eri ravintoaineiden tasapaino säilyy. Hedelmät ja etenkin vihannekset ovat siitä hyviä, että niitä voi syödä vähän reilumminkin. Polku on ikävän hyvin miinoitettu Sari Isotuvan mielestä painon hallinta ei useinkaan ole tiedosta kiinni. - Useimmat tietävät varsin hyvin keskeiset asiat. Vedän Salossa kahta painonhallintaryhmää: Omenaisiin kuuluu 19 naista ja Isoihin Äijiin 13 miestä. Ryhmien kertomukset ovat tyypillisiä - painonhallintapolulla riittää miinoja. Jotkut eivät syö oikeastaan mitään päivällä, mutta korvaukseksi syövät koko illan. Monet palkitsevat itseään syömällä tein sen, ansaitsen chipsejä ja limua. Pitäisikö viini ja olut todella laskea kalorimäärään mukaan? Kyllä saunassa ainakin pitää olutta juoda. Täytyyhän sitä vieraisilla syödä, kun emäntä oli laittanut niin herkullisia ruokia. Vastaavasti omille vieraille tarjotaan kaikkea mielin määrin. Tekosyyt syömiseen eivät lopu helpolla kesken. Leikkaushoidot avuksi Lihavuutta hoidetaan erikoissairaanhoidossa silloin, kun siinä tarvitaan sairaalahoitoa. Erityisesti lihavuuden leikkaushoidot ovat lisääntymässä Suomessa. Tänä vuonna niitä arvioidaan tehtävän Lassi Nelimarkka korostaa, Syöminen on edelleen pahin lihavuusriski, toteaa Lassi Nelimarkka. että leikkaushoito ei saa olla ensisijainen liikalihavuuden hoitokeino. Ennalta ehkäisy ja konservatiiviset hoidot ovat ensisijaisia keinoja. - Leikkaushoidon tarpeesta ollaan Suomessa edelleen erimielisiä. Jotkut suhtautuvat siihen varauksella, mutta yhä kasvava joukko pitää sitä hyvänä hoitokeinona määrätyin edellytyksin, joita ovat: - potilaan ikä vuotta, painoindeksi yli 40 tai painoindeksi yli 35, jos henkilöllä on lisäksi laihduttamista edellyttävä sairaus kuten esimerkiksi tyypin 2 diabetes, verenpainetauti, uniapnea, keuhkoahtautumatauti tai vaikea nivelrikko - asiallinen perushoito, erittäin niukkaenerginen ruokavalio (ENE) ja lääkehoito eivät ole tuottaneet tulosta ja potilas kykenee muuttamaan syömistottumuksiaan leikkauksen edellyttämällä tavalla, eikä potilaalla ei ole kliinistä ahmimisoireyhtymää. - Ehdottomia leikkaushoidon esteitä ovat alkoholismi, maksakirroosi, krooninen psykiatrinen sairaus ja ahmimishäiriö. Masentuneen potilaan kohdalla on oltava erityisen tarkkana. Masennus voi johtua lihavuudesta tai lihavuus masennuksesta. Edellisessä tapauksessa leikkaushoitoa voi käyttää, jälkimmäisessä yleensä ei. - Leikkaushoito on peruuttamaton. Ennen leikkausta potilaan on neljän viikon ajan noudatettava ENE-ruokavaliota. Se pienentää maksaa ja helpottaa siten leikkausta. Samalla se on testi siitä, pystyykö potilas todella muuttamaan ruokavaliotaan, kertoo Lassi Nelimarkka. - Tutkimusten mukaan leikkaushoidot vähentävät kaikkia liitännäissairauksia prosentilla. Samalla se nostaa elämän laatua merkittävästi. Nämä tulokset antavat hyvän perustan myös lihavuuden ennalta ehkäisevään työhön ja perinteisten hoitomuotojen käyttöön. Helpoimmat keinot eli painon hallinta tai laihduttaminen kannattavat. Ne vähentävät liitännäissairauksia, mutta lisäävät samalla elämän laatua merkittävästi.

7 7 Teksti: Matti Hyyppä Diabetesta sairastaa noin puoli miljoonaa suomalaista Lähes puolet määrästä sairastaa tietämättään Kuva: Matti Hyyppä Diabetesta eli kansanomaiselta nimeltään sokeritautia arvioidaan sairastavan noin suomalaista. Heistä noin :lla on tyypin 1 diabetes ja lähes kaikilla muilla on tyypin 2 diabetes. Heistä ainakin sairastaa tyypin 2 diabetesta tietämättään. - Suomella on kyseenalainen kunnia olla tyypin 1 eli nuoruustyypin diabetekseen sairastuvuuden osalta ylivoimaisesti maailman kärkimaa. Meillä sairastuu joka vuosi 60 alle 15-vuotiasta sataa tuhatta lasta kohden tyypin 1 diabetekseen. Määrä on kaksinkertainen Ruotsiin ja satakertainen Kauko-Idän maihin verrattuna. Täsmällistä syytä näin suureen sairastuvuuteen ei vielä tiedetä, joten asiaa tutkitaan Suomessa paljon, kertoo sisätautiopin professori Tapani Rönnemaa. Komplikaatiot todellinen ongelma - Diabeteksen aiheuttamaa huolta lisää se, että tyypin 2 eli aikuistyypin diabetes on meillä yli 10 kertaa tyypin 1 diabetesta yleisempää, ja siihen sairastuvien määrä lisääntyy vuosi vuodelta. Tyypin 2 diabeteksen lisääntyminen johtuu ensisijaisesti väestön painoindeksin jatkuvasta noususta. Se on tärkein yksittäinen riskitekijä tyypin 2 diabeteksen kohdalla. - Todellinen huoli sekä tyypin 1 että tyypin 2 diabeteksessa liittyy niiden aiheuttamiin komplikaatioihin. Tyypin 1 diabetes vaatii aina insuliinihoitoa. Jos hoito ei ole kunnossa, seurauksena on ongelmia silmissä, munuaisissa ja jaloissa. Jalkojen kohdalla pahin vaihtoehto on kuolio. Tyypin 2 diabetespotilailla on kolminkertainen riski saada sydäninfarkti tai aivohalvaus. Myös munuaissairauksien riski kasvaa. Tyypin 2 diabetes onkin suurin yksittäinen keinomunuaishoitojen syy. Riskitesti helppo tehdä itse - Tyypin 1 diabeteksen ehkäisyyn meillä ei vielä valitettavasti ole mitään keinoa. Sen sijaan tyyppi 2:n ehkäisymahdollisuudet ovat todella hyvät, vaikka se onkin kavala sairaus. Diabetes pysyy nimittäin oireettomana pitkään, mutta alkaa alusta asti rapauttaa esimerkiksi verisuonia. - Helpoin ja samalla hyvin toimivaksi osoittautunut tapa oman riskitason mittaamiseksi on kahdeksan kysymystä sisältävä riskitesti. Testin löytää esimerkiksi Diabetesliiton internet-sivustosta osoitteesta Etusivun oikeassa laidassa on iso pallo, jonka sisällä lukee testaa diabetesriskisi. Tietyn riskipistemäärän ylittyessä on syytä hakeutua perusterveydenhuoltoon tutkimuksiin mahdollisen piilevän diabeteksen toteamiseksi. - Riskiä voi vähentää laihduttamalla, lisäämällä liikuntaa, vähentämällä ruokailun yhteydessä eläinrasvoja ja lisäämällä hedelmien, vihannesten ja kasvisten käyttöä sekä tupakoinnin lopettamisella, muistuttaa Tapani Rönnemaa. Hoidossa vielä parantamisen varaa - Pääosa diabeteksen hoidoista on terveyskeskusten vastuulla. Me hoidamme TYKSissä raskaana olevia tai raskautta suunnittelevia diabetesta sairastavia naisia. Samoin vastatodetut tyypin1 diabetespotilaat ovat kontrollissamme parin vuoden ajan. Hoidamme myös kaikki alueellamme tällä hetkellä insuliinipumppua käyttävät potilaat. Heitä on noin Vastuullemme kuuluvat lisäksi tietyt komplikaatiopotilaat. Heitä ovat esimerkiksi kuoliouhassa olevat jalkaongelmapotilaat, munuaissiirto- ja dialyysipotilaat sekä silmien laserhoitoa vaativat potilaat. - Kokonaisuutena diabetespotilaiden hoito ei vielä ole optimaalista. Hoitotasapaino ei ole niin hyvä, etteikö vältettävissä olevia komplikaatioita tulisi. Pyrimme parantamaan tasapainoa esimerkiksi glukoosisensoroinnilla. Siinä potilaaseen asennetaan ihon alle laite, joka arkielämää haittaamatta mittaa ja tallentaa verensokeriarvon viiden minuutin välein kuuden vuorokauden ajan. - Tulevaisuudessa käyttöön tullee tyypin 2 diabetekseen muun muassa toisenlainen pistoshoito. Siinä potilas pistää ihon alle eräänlaista suolistohormonia, joka lisää potilaan oman haiman insuliinieritystä. Haimasiirrot ja insuliinia tuottavien solujen siirrot tyypin 1 diabeteksen hoidossa ovat vielä kokeiluasteella. Glukoosisensorilla varustetut insuliinipumput ovat tulossa. Nykytilannetta voitaisiin mielestäni merkittävästi parantaa myös toisen diabeteshoitajan viran perustamisella tänne TYKSiin. Hän antaisi tarvittavaa koulutusta sairaalan eri osastojen henkilöstölle ja vastaisi paljolti siitä, että diabeetikon joutuessa muun sairauden takia esim. kirurgiselle tai muulle ei-sisätautiosastolle, hänen diabeteksensa hoito olisi optimaalista, pohtii Tapani Rönnemaa. Tämä on tärkeää siksi, että hyvän sokeritasapainon tiedetään edesauttavan toipumista monista akuuteista tilanteista. Verensokerimittaus on helppoa ja kivutonta TYKSin diabeteshoitaja Nina Mäki pitää verensokerimittausta helppona ja kivuttomana. - Mittaus tehdään lansettikynällä, jonka ohut neula iskee painalluksesta nopeasti pienen reiän sormen päähän. Reiästä tulee alle nuppineulan pään kokoinen veripisara, joka imeytyy automaattisesti verensokeriliuskaan. Mittaustulos saadaan keskimäärin viiden sekunnin kuluttua. Mittausta voi mielestäni pitää kivuttomana. - Potilaat tulevat luokseni joko erikseen lääkärin lähetteellä tai sitten ohjaan potilasta omien lääkäriemme apuna. Ohjauksen lisäksi tehtävääni kuuluu potilaiden neuvonta ja motivointi. Käytännön tehtäviäni ovat muun muassa insuliinin annostuksen, sokerimittaustulosten tulkinnan ja insuliinipumpun käytön opettamista. Oikean ravitsemuksen ja siihen liittyvän hiilihydraattilaskennan opettaminen on yksi tärkeä opettamiskokonaisuus. Olen myös kerran viikossa sisätautilääkärin mukana äitiyspoliklinikalla vastaanotolla, joka on tarkoitettu raskaana oleville diabeetikoille. - Diabeteksen hoito ja siinä käytettävät laitteet kehittyvät koko ajan. Yksi tärkeimmistä Insuliinipumppuja on useita malleja, näyttää Nina Mäki. Bengt-Johan Skrifvarsin (kuvassa oikealla) mielestä insuliinipumppu antaa mahdollisuuden lähes täyteen elämään. Kuva: Matti Hyyppä Yli puolet tyypin 2 diabetestapauksista voitaisiin joko välttää tai siirtää pitkälle tulevaisuuteen oikeilla elintavoilla, muistuttaa professori Tapani Rönnemaa. laitteista on insuliinipumppu, joka annostelee koko ajan sykäyksinä pikavaikutteita insuliinia. Malleja on monia. Niitä voi pitää esimerkiksi vyökotelossa, housunkauluksessa, taskussa tai nilkassa. Naisille on myös rintaliiveihin sopiva malli. Potilailla on pieni kanyyli ihon alla, jonka kautta pumpun ampullissa oleva insuliini kulkee letkun kautta potilaaseen. Pumppua käytetään ympäri vuorokauden. Ainoastaan saunomisen sekä suihkussa tai uimassa käynnin yhteydessä se otetaan vähäksi aikaa pois. Valtaosa käyttäjistä on hyvin tyytyväisiä pumppuihin. Todella harva on luopunut niistä. Pumppujen käytön opettaminen ja seuranta kuuluvat tehtäviini. - Jos minulle jää muiden tehtävien hoitamisen ohessa aikaa, käyn TYKSin eri osastoilla opettamassa henkilöstöä diabetespotilaiden hoitoon liittyvissä erityiskysymyksissä. Koulutukseen ei yleensä jää ikävä kyllä juurikaan aikaa. Pumppuhoito vapauttaa elämään Turkulainen Bengt-Johan Skrifvars osasi jo nuorena odottaa diabetesdiagnoosia. - Nuoremmalla veljelläni ja vanhemmalla siskollani oli jo aikaisemmin todettu tyypin 1 diabetes. Minulle tehtiin säännöllisesti kokeita, kunnes 15-vuotiaana taudin todettiin puhjenneen. Vuoden verran selvisin dieetillä, mutta sen jälkeen olen saanut insuliinihoitoa jo 32 vuoden ajan. - Sain insuliinipumpun kuutisen vuotta sitten. Nykyisin käytän taskussa pidettävää mallia. Pumppu on käytössä oikeastaan täysin vaivaton. Itse saatan joskus unohtaa kanyylin vaihdon. Se pitäisi vaihtaa joka toinen päivä, minulta sujahtaa joskus kolmekin päivää. - Pumppu on paitsi vaivaton myös tehokas. Ennen pumpun käyttöä sokeritasapainoani kuvaava arvo (HbA1c) oli 10 tietämillä. Pumpun avulla pääsin alle kahdeksan tasolle. Lieneekö vaivattomuuden syytä, mutta olen huomannut jättäväni nykyisin melko helposti verensokerimittauksia väliin. Säännölliset mittaukset olisivat tietenkin tärkeitä oikean insuliinimäärän säätelemiseksi ja pysyvästi hyvän tasapainon saavuttamiseksi. - Ainakin minut pumppuhoito on vapauttanut elämään. Koen asioita ja annan elämän viedä ennemmin kuin sallin diabeteksen määrätä tekemisistäni. Diabeteksestä en koskaan pääse eroon, mutta pumppu tekee elämästäni niin helppoa kuin se yleensä tämän sairauden kanssa voi olla mahdollista. Pumppuhoito vaatii perusteellista harkintaa - Pumppuhoito on monella potilaalla tuonut paitsi helpotusta omahoitoon, myös parantanut hoitotasapainoa, toteaa professori Rönnemaa. - Insuliinipumppu on kuitenkin vain insuliinin annostelun apuväline eikä se korvaa muun omahoidon osuutta. Pumppu annostelee insuliinin kyllä tarkasti, mutta vain potilaan (+ hoitajan ja lääkärin) ohjelmoinnin mukaisesti. Toisin sanoen pumppu ei mitenkään tiedä, mitä diabeetikon verensokeri kulloinkin on ja paljonko insuliinia milloinkin tarvitaan. Siksi verensokerien omamittaus on pumppua käytettäessä jopa vielä tärkeämpää kuin muussa insuliinihoidossa. Pumppuhoito sopii vain osalle tyypin 1 diabeetikkoja ja sen aloittamisesta päätetään vasta erikoislääkärin perusteellisen harkinnan jälkeen.

8 8 Text och bild: Mathias Luther Depression kan och skall skötas Depression kan vara en allvarlig sjukdom omkring 800 finländare tar sitt eget liv varje år på grund av depression. Men den goda nyheten är att depression inte blivit vanligare och att det finns både mediciner och terapier att få. Nu räknar man med att varannan depression diagnostiseras och vårdas. För trettio år sedan var det uppskattningsvis var femte. säger överläkare Irma Myllylä vid Åbolands sjukhus psykiatriska enhet. Samtidigt har antalet självmord gått ner. Det beror på många saker, inte bara vården och medicinerna utan också mobiltelefonerna som gör att en väns öra finns närmare än förut. Kom direkt Åbolands mentalvårdsenhet betjänar huvudsakligen invånarna i Kimitoön och Väståboland, men patienter från hela sjukvårdsdistriktet tas emot. Man kan komma till polikliniken direkt utan remiss. Det är ett sätt att garantera att de som behöver vård snabbt också får den, säger Myllylä. Framför allt vill man att tröskeln skall vara låg för alla småbarnsföräldrar och för alla som går i självmordstankar. Eftersom depression också gör den drabbade apatisk så det är ofta någon annan som måste ta initiativet. Den deprimerade saknar sjukdomsinsikt. Det är viktigt att läkarna på hälsocentralerna håller ögonen öppna. Man kan använda små frågeformulär för att ta reda på hur patienten känner sig. Andra som kan hjälpa genom att vara observanta och lyhörda är arbetshälsovårdarna och förstås familjemedlemmar och vänner. De kan också hjälpa genom att ta den deprimerade med i det sociala livet och på olika evenemang. Nät är bra Goda sociala relationer kan möjligen skydda för värre följder. Irma Myllylä säger att det verkar som folk i de svenska skärgårdssamhällena drabbas mindre av depressioner än finländare i gemen. Man tar mera hand om varandra här. Men ur en allvarlig depression kan man inte rycka upp sig själv och också omgivningens möjligheter är begränsade. Då behövs det nästan alltid mediciner och professionell terapi. Irma Myllylä understryker också att det finns mediciner av flera olika slag. Om en medicin inte fungerar eller har besvärliga biverkningar prövar man en annan. Det finns människor som inte vill eller på grund av biverkningarna inte kan ta någon medicin. Också de patienterna får vård och terapi. Men valet måste motiveras, åtminstone om försäkringsförmåner behövs. Inte bara sorg Depression är inte det samma som nedstämdhet som kan vara en normal reaktion på sorg eller motgång. Den vanliga sorgereaktionen lättar efter några månader. Det gör inte depression. Den drabbade tappar intresse för sådant som tidigare varit roligt. Krafterna minskar så att man inte riktigt kan uträtta något på sin fritid, samtidigt som sömnen blir dålig. Typiskt är att man vaknar tidigt på morgonen och inte kan somna om. Man blir förstås trött och har svårt att orka med sitt arbete. Man har svårt att koncentrera sig. Man kan lägga en bok ifrån sig utan att komma ihåg vad man läst. Tankspriddheten kan vara på gränsen till demens. Plånbok, nycklar och glasögon försvinner och hittas på underliga ställen. Ond cirkel Vanlig depression är på ett sätt en ond cirkel den inskränker på de aktiviteter som ger livet mening och glädje. Men den är också lite smittsam. Myllylä säger att det främst gäller i relationen mellan mödrar och spädbarn. En deprimerad mor kanske sköter barnet och hushållet perfekt, hon matar och tvättar och klär på och av. Men hon gör det med uttryckslöst ansikte utan att hålla kontakt med barnet och ge det feedback. Det kan bädda för senare problem för barnet. Irma Myllylä säger att man också på familjeläger för deprimerade och deras anhöriga märkt att de anhöriga kan fylla lika många kriterier på depression som de egentliga patienterna. Då behöver alla hjälp. Berg och dal En speciell form av depression är den bipolära sjukdomen, det som tidigare kallats manodepressivitet. Den sjuka pendlar i en cykel som är flera veckor eller månader lång mellan överdriven upprymdhet och apati. Om sjukdomen är lindrig kan de hypomana perioderna bara förefalla som bättre tider då depressionen lättar. Men en allvarliga bipolär sjukdom medför hyperaktivitetsperioder som leder till så stora problem i vardagslivet och arbetet att allra senast det medför en hänvisning till vård. Bipolär sjukdom kräver medicinering. Glad från skolan Åbolands psykiatriska enhet har sedan flera år ordnat kurser, depressionsskola, i Pargas. Nu har enheten fått sådana lokaliteter också i Kimito att man kan ordna depressionsskola också där. Till kursen samlar man 8-10 deltagare som träffas en dag i veckan, sammanlagt cirka tio gånger. Träffarna leds vanligtvis av en psykiatrisk sjukvårdare eller en mentalvårdare. Ett visst problem är det för människor från en liten ort att tala ut om sina problem i varandras sällskap. Men småningom har det blivit mera accepterat och lättare, säger Myllylä. Psykiatriska enheten har förstås också vanlig individuell psykoterapi och medicinering. Terapi i upp till tre år kan ersättas av Folkpensionsanstalten. Det finns flera slags vård att få för depression, säger överläkare Irma Myllylä.

9 9 Priorisoinnista Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirissä Priorisoinnista on monilla kielteinen mielikuva. Ajatellaan, että priorisoinnissa ihmiset joutuisivat eriarvoiseen asemaan. Tämä perustuu väärinkäsityksiin. Itse asiassa tilanne on juuri päinvastainen. Priorisointihan tuo ihmiset tasavertaisiksi, koska hoitopäätökset perustuvat selviin yhdenmukaisiin käytäntöihin. Ns. Norjan priorisointimallissa, jota meidän on tarkoitus käyttää, mittatikkuna ei käytetä potilaan ikää, varallisuutta, työkykyä, etnistä taustaa, yhteiskunnallista asemaa tai muita sen tyyppisiä asioita. Esimerkiksi työssä käyvää ei laiteta työttömän tai eläkeläisen edelle eikä kaupunginjohtajaa kirvesmiehen edelle. Norjan malli ei myöskään perustu kustannus-hyöty-laskelmiin, joissa arvioidaan jonkin hoidon hyödyllisyys taloudellisesta näkökulmasta. Esimerkiksi iäkkään syöpäpotilaan tehokas kivunhoito toteutetaan, vaikkei siitä olisikaan taloudellista hyötyä. Norjan mallin priorisointi on syvästi inhimillistä toimintaa, jossa sairauden vaikeusaste ja vaikutukset sekä toisaalta hoitojen lääketieteellisesti todettu hyödyllisyys ja vaikuttavuus potilaan kannalta ovat keskeisessä asemassa. On myös peräänkuulutettu valtakunnallista priorisointiohjeistusta. Sellaiseksi voidaan tulkita erityisesti Sosiaali- ja terveysministeriön Yhtenäiset hoidon perusteet kiireettömässä hoidossa vuodelta 2005 (uudistettu ohjeisto 2009) ja toisaalta Duodecimseuran ylläpitämät Käypä-Hoito-suositukset. Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirissä ei aiota keksiä näitä asioita uudestaan, vaan tarkoituksemme on varmistaa, että näitä ohjeistoja ja suosituksia sovelletaan meillä oikein. Työvoima vähenee ja työmäärä lisääntyy Vuoden 2010 talousarvio Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirissä edellyttää kolmen prosentin suuruisen työpanoksen vähentämistä kuluvaan vuoteen verrattuna. Tämä merkitsee noin 150 henkilötyövuoden karsimista. Koska myös terveyskeskusten budjetit ovat erittäin niukkoja, on odotettavissa, että potilaiden määrä ja hoidon tarve sairaanhoitopiirin sairaaloissa ei ainakaan vähene. Olemme siksi vaikean haasteen edessä: aikaisempaa vähäisemmällä työvoimalla on hoidettava jopa lisääntyvä potilasmäärä. Tällaisessa tilanteessa hoitojonot alkavat helposti kasvaa. Hoitotakuulaissa on kuitenkin säädetty kiireettömänkin hoidon jonotusajaksi enintään 6 kuukautta. Kiireelliset hoidot on joka tapauksessa toteutettava viivytyksettä. Siksi toimintayksiköiden sulkeminen aikaisempaa laajemmassa mittakaavassa ei ole mahdollista. Yhdeksi keinoksi tällaisen tilanteen hallitsemiseksi nousee toimintojen priorisointi. Se ei ole tietenkään ainoa keino. Viisiportainen luokitus Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin johtoryhmä päätyi talousarvio-ongelmien vuoksi järjestetyssä ylimääräisessä neuvottelussaan käynnistämään priorisointihankkeen, jossa lääketieteen erikoisaloittain toiminnat ryhmitellään ns. Norjan mallin mukaan viiteen ryhmään. Ensimmäiseen tulevat välittömät, kiireelliset palvelut, joiden puuttumisesta aiheutuu hengenvaaraa (esimerkkinä sydäninfarktipotilaan hoito). Toiseen ryhmään tulevat hoidot, joiden puuttumisesta aiheutuisi vaikeita seurauksia (esimerkiksi ortopedian alalla lanneselän vaikean välilevytyrän leikkaushoito, koska ilman leikkausta potilaan alaraaja halvaantuisi). Kolmanteen ryhmään tulevat hoidot, joiden puuttumisesta aiheutuisi potilaalle ilmeistä haittaa (esimerkiksi sokeutuvan henkilön kaihileikkaus). Neljänteen ryhmään kuuluvat palvelut, jotka mahdollisesti edistävät terveyttä ja elämänlaatua, mutta joiden vaikuttavuudesta ei ole tieteellistä näyttöä (esimerkkinä viime kesän aikana julkisuuteenkin noussut STAN-menetelmä synnytyksen aikaisessa sikiövalvonnassa). Viidenteen ryhmään tulevat sellaiset palvelut, joilla on kysyntää, mutta ei terveysvaikutuksia tai jotka eivät ole välttämättömiä (esimerkiksi kosmeettinen kirurgia ja monet jälkitarkastukset poliklinikoilla). Suunnitelma vuoden loppuun mennessä On tärkeää, että erikoisaloittain eri henkilöstöryhmät mahdollisimman laajasti osallistuvat priorisointikeskusteluun ja Norjan mallin mukaisten ryhmien muodostamiseen omassa toiminnassaan. Kaikkien sitoutuminen tähän työskentelyyn tuottaa parhaan tuloksen sekä potilaiden kannalta että sairaanhoitopiirin vaikean taloustilanteen kannalta. Näin saadaan järkeistetyksi ja karsituksi toimintaa hallitusti ja vältetään kaikkia osapuolia turhauttavat toimintojen pakkosupistukset. Kuva: Esa Halsinaho Tämän menettelyn kautta luodaan osaltaan mahdollisuuksia henkilöstölle vapaaehtoisten palkattomien vapaiden pitämiseen ja vältytään lomautuksilta tai sijaistyövoimaan kohdistuvasta epäoikeudenmukaisesta karsinnasta. Käytännössä on tarkoitus edetä niin, että erikoisaloille annettavat ohjeet Norjan mallin soveltamisesta viimeistellään lokakuun loppuun mennessä. Varsinainen priorisointikeskustelu ja -työskentely ajoittuisivat pääasiassa marras-joulukuuhun 2009 ja tulosten soveltaminen käynnistyisi asteittain vuoden 2010 aikana. Jo nyt on ilmeistä, että käynnistämämme työskentely ei jää pelkästään Varsinais- Suomen sisäiseksi asiaksi, koska kiinnostusta asiaan on ollut laajasti sekä valtionhallinnossa että muissa sairaanhoitopiireissä. Turkka Tunturi johtajaylilääkäri Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri

10 10 Sivun tekstit: Esa Halsinaho ja Markku Näveri Lukijoilta hyvää palautetta Viime huhtikuussa ilmestyneessä Lasaretti Plussan numerossa pyydettiin lukijoiden palautetta takakannessa julkaistun ilmoituksen avulla. Lukijakyselyyn sai vastata internetissä olleen lomakkeen kautta. Kyselyyn vastasi 176 henkilöä. Vastaajista 87 % oli naisia ja 13 % miehiä. 36 % oli vuotiaita, 28 % 35-49, 25 % ja 10 % yli 64-vuotiaita. Vain kaksi alle 20-vuotiasta vastasi kyselyyn. 22 % työskenteli sosiaali- ja terveysalan ammatissa, 37 muissa ammateissa ja 41 % ei ollut työssä vastaushetkellä. KYSELYN TULOKSET TIIVISTETTYNÄ: Mitä mieltä olet lehden kannesta? Kansikuvassa oli äiti ja vauva huono 6 % tavanomainen 35 % hyvä 61 % Kuinka tarkasti luit lehden? en lainkaan 1 % silmäilin 10 % 1-6 sivua kokonaan 51 % yli puolet sivuista kokonaan 38 % Millä sivulla parhaat jutut? Tässä neljä selvää suosikkia: 3. sivu 17 % (aivoverenkiertohäiriöiden hoito) 7. sivu 21 % ( rintasyöpä ja syöpätaudit yleensä) 8. sivu 24 % (synnytykset) 9. sivu 15 % (synnytykset, kätilön työ) Muistatko nähneesi lehden aiemmin? en muista 46 % muistan 54 % Toivotko saavasi lehden jatkossa? en toivo 6 % toivon 94 % Oliko jotakin turhaa? ei 92 % kyllä 8 % Halikon aikuispsykiatria yhteen rakennukseen Halikon sairaala-alueella Märynummella toimitaan marraskuun alusta alkaen entistä tiiviimmässä työympäristössä. Alueen länsireunassa, Sipiläntien puolella sijaitseva Lepola-rakennus tyhjennetään ja siellä ollut aikuispsykiatrian toiminta siirretään alueen keskellä sijaitsevaan Toivola-rakennukseen. Johtava ylihoitaja Tarja Raitis kertoo, että marraskuun alusta Toivolassa on näin kaksi vastaanotto-osastoa, kuntoutusosasto, vanhuspsykiatrian osasto ja poliklinikka. Toivolan ja hallintorakennuksen välille sijoittuvassa Uutela-rakennuksessa toimii edelleen lastenpsykiatrian päiväyksikkö, kotihoitotyöryhmä ja perheyksikkö. - Lisäksi Uutelassa toimii kuntoutuspoliklinikka, jonka toiminta on laajentunut, koska lakkautetun kuntoutusosasto 503:n hoitajat siirtyivät tekemään suoraan kotiin tehtävää työtä, Raitis kertoo. Halikon sairaala aloitti toimintansa vuonna 1926, jolloin siellä oli 600 potilaspaikkaa. Nyt, avohoidon lisääntyessä, siellä hoidetaan enää noin 60 potilasta kerrallaan. Jollakin aikavälillä psykiatrian tulosalue on siirtymässä kokonaan pois Halikosta, mutta mitään siihen liittyviä päätöksiä ei ole vielä tehty. Potilaspalaute tervetullutta Potilaiden antama palaute on tärkeä hoidon laadun mittari. Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri on yhtenäistänyt palautejärjestelmänsä, ja nyt palautteen anto käy vaivatta internetissä sairaanhoitopiirin sivulla ( palautteet) olevalla sähköisellä palautelomakkeella myös ruotsiksi ja englanniksi. Lisäksi kaikilta sairaaloittemme osastoilta löytyy paperilomake, jonka voi sujauttaa palautelaatikkoon. Toki myös henkilökunnalle voi edelleen jättää palautetta, joka kirjataan omalle lomakkeelleen. Yksikään palaute ei jää käsittelemättä. Olipa se kiitos, moite tai kehitysehdotus, siihen reagoidaan ja se käsitellään ripeästi asianomaisessa yksikössä. Sairaanhoitopiirin uuteen palautteidenkäsittelyprosessiin kuuluu myös, että palautteista raportoidaan klinikoiden ja sairaanhoitopiirin johdolle. Palautteiden avulla sairaanhoitopiiri osaltaan arvioi ja kehittää toimintaansa. Jos palautteen antaja haluaa, häneen otetaan yhteyttä ja kerrotaan, mihin hänen palautteensa johdosta on ryhdytty. Esimerkiksi potilaiden kotihoito-ohjeita sekä henkilöstön täydennyskoulutusta ja perehdyttämistä voidaan kehittää potilaspalautteen perusteella. Potilailla on usein silmää myös käytännön kohennustarpeille: palautteiden perusteella on esimerkiksi eräillä TYKSin kirurgian klinikan osastoilla asennettu wc-tiloihin tukikahvoja ja lisätty opastekylttejä. Salon aluesairaalan sisätautien yksikössä potilaspalautteiden ansiosta voidaan nyt nauttia iltakahveja ja tarjolla on lisää kasvisruokavaihtoehtoja. Kouluarvosanat eräistä ominaisuuksista: vastausten jakautuminen prosentteina arvosanaryhmittäin arvosanaryhmä juttujen taso kuvien taso lehden ulkoasu kiinnostavuus hyödyllisyys kokonaisuus Mitä muuta lehdessä voisi olla? kysymykseen tuli 79 vastausta. Vastaukset ja tulokset tarkemmin eriteltyinä voi lukea internetistä, fi/julkaisut/pluskyselytulos2009 TYKS tiivistää Raision sairaalassa TYKSin Raision sairaalassa sijaitseva kirurgian vuodeosasto 283 muuttaa kerrosta alemmaksi 1 kerrokseen, sisätautien osaston 082 tiloihin maanantaina 26. lokakuuta. Kirurgiselta vuodeosastolta vapautuvat 17 sairaansijaa vuokrataan Raision kaupungin perusterveydenhuollon käyttöön. Osaston tiloista oli jo aiemmin vuokrattu 23 sairaansijaa Raisiolle. Kirurgian klinikalla on siis jatkossakin leikkaustoimintaa Raision sairaalassa. Päiväkirurgian ohella Raisiossa tehdään raskaampaa kirurgiaa (mm. selkäkirurgiaa), mitä varten tarvitaan vuodepaikkoja. Koska potilaiden hoidon tarpeet ovat varsin erilaisia, lääketieteellinen vastuu potilaiden hoidosta uudella yhteisosastolla säilyy edelleen joko kirurgian tai sisätautien erikoisaloilla. Yhteisosastolla sisätautipotilaille on ohjeellisesti 30 ja kirurgisille potilaille 10 sairaansijaa. Tarkoitus on, että niitä käytettäisiin joustavasti kulloistenkin tarpeiden mukaan, jotta yhteisosasto toimisi tehokkaasti. Yhteisosaston vastuulääkärinä toimii ylilääkäri Juhani Karmakoski ja kirurgian osalta apulaisylilääkäri Pekka Kinnala. Muuton jälkeen TYKSillä on Raision sairaalassa leikkausosasto, yhteinen 40-paikkainen kirurgian-sisätautien vuodeosasto ja yhteinen kirurgian-sisätautien poliklinikka. Niissä työskentelee yhteensä 74 VSSHP:n työntekijää varahenkilöt mukaan lukien. Tulosten tulkinnassa on otettava huomioon kyselyn toteutustapa, minkä vuoksi tulokset eivät ole tilastollisesti luotettavia. Myös vastaajien selvä naisenemmistö voi vaikuttaa tuloksiin. Vastaajien kesken arvottiin viisi kahden hengen elokuvalippupakettia, jotka on toimitettu voittajille. Arpaonni suosi seuraavia henkilöitä: Marjut Rautio, Sirkka-Liisa Rauramo, Minna Ruohonen, Ulpu Kontra-Haikala ja H. Kallio. Toimitus kiittää lämpimästi kaikkia vastaajia! Tietolähde Tietolähde potilasinfokeskus kaikille, jotka ovat kiinnostuneita terveyteen ja sairauteen liittyvistä asioista. TYKS T-sairaala, 1. krs, Hämeentie 11, Turku puh. (02) tietolahde@tyks.fi Avoinna: ma, ke, pe klo Tervetuloa! Uusia yhteystietoja Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirissä Liedon psykiatrian poliklinikka Lasten- ja nuorisopsykiatria - Karjatie 3, Lieto - Puh. (02) Aikuispsykiatria - Hyvättyläntie 10 A 7, Lieto - Puh: (02) Loimaan psykiatrian poliklinikka Lasten- ja nuorisopsykiatria - Vareliuksenkatu 2 A (4. krs), Loimaa - Puh. (02) Aikuispsykiatria - Seppälänkatu 15-17, PL 17, Loimaa - Puh: (02) TYKS Vakka-Suomen sairaala Faksi: (02)

11 11 Teksti: Juha Syrjä Lapsen ääni kuuluviin Lasten toiveita sairaalahoidosta kannattaa kuunnella huomattavasti nykyistä tarkemmin, sanoo lasten hoitotyön laadusta tohtoriksi väitellyt Tiina Pelander. Lasten mielipiteiden ja kokemusten tutkiminen on hankalaa. Heille ei voi antaa samanlaisia kyselylomakkeita kuin aikuisille, ja haastattelut vievät paljon aikaa. Myös eettiset ongelmat lupa-asioineen nostavat kynnystä. Lisäksi me aikuiset helposti ajattelemme, ettei lapsi kuitenkaan osaa kertoa mielipiteitään. Joten mitäpä häneltä suotta kysymään. Tiina Pelander oli ja on toista mieltä. Hän huomasi, että lasten omia mielipiteitä sairaalahoidon laadusta on tutkittu sekä kansainvälisesti että Suomessa yllättävän vähän. Niinpä hän tarttui toimeen. Lopputuloksena oli väitöskirja Lasten hoitotyön laatu lasten näkökulma, joka tarkastettiin Turun yliopistossa Lapsen oikeuksien päivänä viime vuoden marraskuussa. Kartoitin ensin lasten odotuksia siitä, millaista heidän mielestään on hyvä hoito. Haastattelin neljäkymmentä 4 11-vuotiasta lasta, jotka kertoivat, mitä he odottavat hyvältä hoidolta ja hyviltä hoitajilta. He myös piirsivät oman toivesairaalansa. Lapset odottivat hoitajien olevan ennen kaikkea inhimillisiä tai lasten omalla kielellä kivoja. Hyvä hoitaja on lisäksi luotettava, rehellinen ja huumorintajuinen. Lapset toivoivat, että hoitajilla olisi värikkäät, kivannäköiset vaatteet. Ylivoimaisesti yleisin toivomus sen suhteen, mitä hoitajien pitäisi tehdä, oli leikkiä ja pelata lasten kanssa. Toinen yleinen toivomus oli, että lapset saisivat tietoa, mitä milloinkin tapahtuu. Lisäksi varsinkin 4 5-vuotiaat pojat toivoivat, että heitä Kuva: Markku Näveri hoitaisi mieshoitaja, luettelee Turun ammattikorkeakoulun Salon yksikössä työskentelevä terveystieteiden tohtori Tiina Pelander. Lapsille omat kotihoito-ohjeet Lasten toiveiden ja odotusten pohjalta Tiina Pelander kehitteli lapsille räätälöidyn hoidon laatua mittaavan kyselylomakkeen. Sen avulla tutkimuksessa kartoitettiin lähes neljänsadan kouluikäisen, 7 11-vuotiaan, kokemuksia sairaalahoidosta Suomen yliopistosairaaloissa. Positiivisia kokemuksia tuli enemmän, kuten yleensäkin asiakastyytyväisyyskyselyissä. Suurin ristiriita odotusten ja kokemusten välillä oli, että hoitajat eivät leikkineet ja pelanneet eivätkä jutelleet heidän kanssaan kiinnostavista asioista niin kuin lapset odottivat. Se toteutui kaikkein huonoiten. Yllättävän vähän lapset myöskään saivat tietoa lääkityksestään, vapaa-ajan toiminnoista, kotihoito-ohjeista ja siitä, milloin he pääsevät taas kouluun. Tällaiset asiat ovat kuitenkin heille tosi tärkeitä. Lapset pitäisikin ottaa huomattavasti nykyistä paremmin mukaan ohjaustilanteisiin, ja ohjausmenetelmiä olisi kehitettävä lapsilähtöisemmiksi. Usein ohjeet annetaan vain vanhemmille, ja ne on suunniteltu aikuisten luettaviksi. Esimerkiksi TYKSin lastenklinikan tekemän kartoituksen mukaan maamme sairaaloissa on hyvin vähän suoraan lapsille suunniteltuja potilasohjeita Leikkiminen ja pelaaminen eivät tietenkään ole hoitajien perustehtäviä, mutta var- masti leikkejä ja pelejä voisi hyödyntää ohjauksessa ja opetuksessa nykyistä enemmän. Pitäisi kehittää systeemejä, joista kouluikäisetkin olisivat kiinnostuneita. Sairaalassa tulee terveeksi Suomalaisilla lastenosastoilla on yleensä aika hyvin tavaroita ja pelejä: pleikkareita, telkkareita, videoita. Lapset kokivat semmoiset kaikkein kivoimmiksi. Lisäksi he kokivat hoitajat hyvin myönteisinä. Kouluikäiset näkivät hienosti myös hoidon tulokset; mukavin asia sairaalassa on loppujen lopuksi se, että siellä tulee terveeksi. Se on kovin positiivista, koska ainahan sairaalassa joudutaan tekemään myös kivuliaita ja inhottavia toimenpiteitä. Viime aikoina on tuotu esille lapsen äänen kuulemisen tärkeyttä. Sitä korostaa muun muassa Euroopan unionin sopimus lasten oikeuksista. Viime vuonna julkaistu lapsiasiavaltuutetun vuosikirja painottaa sekin erityisesti lapsen oikeutta osallistua. Yhä enemmän meidän olisi kysyttävä lasten mielipiteitä ja sitten verrata niitä vanhempien ja hoitajien palautteeseen. Tiina Pelander totesi väitöskirjassaan, että Tulevaisuuden haaste on kehittää menetelmiä, joilla saada alle kouluikäisen lapsen ääni kuuluviin. Millaisia ne menetelmät voisivat käytännössä olla? Olen mukana Turun yliopiston hoitotieteen laitoksen vastikään aloittamassa tutkimus- ja kehittämishankkeessa, jossa selvitetään parhaita menetelmiä 5 6-vuotiaiden Oskari Nevalaisen toiveita kuunneltiin ja hän sai legoja ajankulukseen. Oskarin seurana TYKSin lastenklinikan osastolla 416 ovat hänen äitinsä Katariina Nevalainen (vas.) ja askartelunohjaaja Lea Lankinen. lasten mielipiteiden selvittämiseksi. Siinä vertaillaan esimerkiksi haastattelua, piirtämistä, leikittämistä ja saduttamista. Väitöstutkimus kiinnostaa Tiina Pelanderin väitöstutkimus on herättänyt laajasti positiivista huomiota ja nostaa varmasti osaltaan lasten ääntä esille. Olen saanut myös Ruotsista pyyntöjä, josko tutkimustani ja siinä kehitettyjä mittareita voisi hyödyntää siellä. Työpaikallani Turun ammattikorkeakoulussa yksi opiskelijoistani testaa parhaillaan, miten kehittämäni mittari sopii lastensuojelulapsiin. Uskon, että esimerkiksi TYKSissä keräämääni aineistoa hyödynnetään jatkossa ja materiaalia kerätään lisää samoin muualla Suomessa. Olemme hyvällä tiellä. Poimintoja Tiina Pelanderin väitöskirjasta - Lapsen näkökulman mukaan ottamisessa ja osallistavassa toiminnassa ei ole kysymys siitä, että unohdetaan aikuisten tuomat näkökulmat. Osallistuminen ei tarkoita vanhemman tai hoitohenkilökunnan vastuun vyöryttämistä lapselle. Osallistuminen tuo parhaimmillaan lapselle tunteen siitä, että minä olen lapsena tärkeä. - Lasten hoidon laatua ovat yleensä arvioineet lasten vanhemmat eivätkä lapset itse. Onhan tutkijan paljon helpompi kartoittaa vanhempien arviointeja hoidosta kyselylomakkeella kuin kysyä samaa asiaa 6-vuotiaalta lapselta, joka ei osaa lukea ja kirjoittaa. - Lasten näkökulmasta hoitotyön laadun kehittämisessä tulisi ensisijaisesti huomioida ns. viihdyttämistoimintojen, kuten pelien, leikkien, netin ja multimedian hyödyntäminen lapsen ohjauksessa. Myös lapsille suunniteltujen opetus- ja ohjausmateriaalien kehittämiselle on selkeä tarve. - Kouluikäiset lapset pystyvät arvioimaan omaa hoitoaan. Tulevaisuuden haaste on kehittää menetelmiä, joilla saada alle kouluikäisen lapsen ääni kuuluviin. Lasten suusta: Hyvä palvelu, kivat sairaalatädit, hyvä ruoka. Kivat hoitajat, jotka hoitavat hyvin. Saanut olla vaan ja muut on passannut!

12 12 Tia Ylimäki ja Sebastian Abrahamsson opiskelevat toista vuottaan Turun yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa. Myös Tia kaipaa kovasti tarttumista käytännön hommiin. On aina kivaa, kun pääsemme vaikkapa ottamaan toisiltamme verinäytteitä ja EKG:tä tai seuraamaan lääkärin työtä terveyskeskuksiin. Se kaikki on hienoa vaihtelua lukemiselle. Mutta totta kai perusteet pitää opetella kunnolla. Sekin on varmasti lisännyt opiskelujen maistumista, että ehdin katsella vähän muutakin lukion jälkeen. Motivaatio kasvoi kummasti, Tia kertoo. Teksti: Juha Syrjä Kuva: Markku Näveri Tulevaisuuden lääkärit Lääkärin ammatti väikkyi Tian ja Sebastianin mielessä jo nuorena. Alalle kumpikin päätti hakeutua parin vuoden perusteellisen puntaroinnin jälkeen. Lastenlääkäriksi tai sitten ei Opiskeluputken päässä siintää siis vuosi Tiaa ja Sebastiania kiinnostaa kuitenkin juuri nyt enemmän ensi syksy. Mielessä on vuoden päästä oleva klinikkakynnys. Silloin meistä tulee kandeja ja pääsemme jo ihan oikeasti tekemään asioita. Tiiraillaanpa silti hieman kauemmaksikin, jopa vuoden 2014 tuolle puolen. Missä tehtävissä haluaisit olla kymmenen vuoden päästä? Onhan sitä tullut kaikenlaisia mietittyä. Erikoistumisaloista en kuitenkaan osaa oikeasti sanoa vielä mitään, kun en ole niitä opiskellut. Jotenkin mieleni tekisi tehdä töitä lasten kanssa, toisaalta kiinnostaa jokin hyvin käytännönläheinen kädentaitoja vaativa työ. Tässä vaiheessa on aivan mahdotonta arvioida, mihin lopulta innostuu. Tämä ala saattaa viedä mihin tahansa, myös maantieteellisesti, Sebastian sanoo. En todellakaan tiedä. Mitään vaihtoehtoja en ole ainakaan sulkenut pois. Ensi syksynä alkavassa klinikkavaiheessa varmaan alkaa alustavasti hahmottua jotain. Joskus halusin lastenlääkäriksi, mutta yhtä hyvin se voi olla jotain aivan muuta, Tia tuumailee. Tia Ylimäki ja Sebastian Abrahamsson ovat tulevia lääkäreitä. He opiskelevat Turun yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa. Jos kaikki sujuu suunnitelmien mukaan, valmistumisen aika koittaa vuonna Opiskelupaikan ja toisen vuosikurssin lisäksi heitä yhdistää se, että kumpainenkin piti jo nuorena lääkärin uraa hyvin varteenotettavana vaihtoehtona. Alun perin kiinnostukseni alaa kohtaan heräsi jo yläasteella. Muita ammattivaihtoehtoja ei juuri mielessäni pyörinyt. En kuitenkaan mennyt lääketieteelliseen suoraan lukiosta, vaan opiskelin ensin vuoden Helsingin yliopiston matemaattis-luonnontieteellisessä tiedekunnassa ja toisen vuoden ensihoitoa ammattikorkeakoulussa. Nuo vuodet vain vahvistivat ajatustani, että lääkis on se oikea, Tia muistelee. Vähän samaan malliin parin mutkan kautta lääketiedettä hakeutui opiskelemaan myös Sebastian. Kirjoitin ylioppilaaksi Kävin heti sen jälkeen vähän niin kuin katsomassa lääketieteellisen pääsykokeet, mutta oikeasti minulla ei ollut silloin vielä hajuakaan siitä, mitä haluan elämältäni. Lääkäriksi opiskeleminen on ollut minulle nuoresta asti erittäin vahva vaihtoehto. Minulle oli myös hyvin selvää, kuinka rankasta alasta on kysymys. En halunnut tehdä hätiköityä päätöstä ja mahdollista virheratkaisua, Sebastian kertoo. Sebastian aloittikin yo-kirjoitusten jälkeen lyhyeksi jääneet diplomi-insinööriopinnot Åbo Akademissa. Seuraava vuosi vierähti armeijassa, josta hän kotiutui vänrikkinä. Sitten minulta kysyttiin, josko haluaisin jatkaa armeijan töissä. En ollut edelleenkään varma, mitä haluaisin isona tehdä, joten pestauduin vuodeksi Puolustusvoimien palvelukseen. Sen vuoden aikana kypsyi lopullinen päätös, että lääkäriksi minä toden totta haluan. Auttamisen halu ja muut motiivit Mikä lääkärin työssä sitten 22-vuotiasta Tiaa ja vuoden vanhempaa Sebastiania kiehtoo? Päällimmäisenä varmasti auttamisen halu. Toinen syy on se, että ihminen kaikkineen on niin monimutkainen ja mielenkiintoinen, että minä uteliaana ihmisenä haluan sitä selvittää, Tia aloittaa. Ja Sebastian jatkaa: Haluan ehdottomasti tehdä töitä ihmisten kanssa. Olen tosi sosiaalinen, elän ystävistä ja ympärillä olevista ihmisistä. Toinen iso syy on vähän kliseisesti sanoen rakkaus tieteeseen. Olen aina tykännyt teoreettisesta opiskelusta ja itseni haastamisesta. Toisaalta olen hyvin käytännöllinen ihminen. Lääketieteessä teoria ja käytäntö yhdistyvät mielenkiintoisella tavalla. Sebastianille kotikaupunki Turku oli itsestään selvä valinta opiskelukaupungiksi, Tialle ei niinkään. Olen asunut ikäni Helsingissä, ja hainkin ensin Helsingin lääketieteelliseen. Hakiessani toista kertaa aloin miettiä, pitäisiköhän lähteä katselemaan muualle. Turussa opiskellut kaverini kehui kovasti, että tämä on tosi kiva opiskelukaupunki, Tia sanoo. Mieli tekee jo käytännön hommiin Tian ja Sebastianin toinen vuosikurssi on hyvässä vauhdissa. Sebastian vakuuttaa, että opiskelu maittaa vaikka pari ensimmäistä vuotta ovatkin hyvin teoriapainotteisia. Välillä opiskelu on aika haasteellista näin käytännönläheiselle ihmiselle. Pääasiassa pänttäämme perustietoja ihmisen anatomiasta ja fysiologiasta. Tietysti ne ovat pohja kaikelle, eipä tässä vielä hirveän paljon osaisikaan tehdä potilaan auttamiseksi. Nautin suuresti niistä hetkistä, joina pääsemme tekemisiin potilaiden kanssa. Olen tykännyt hyvin paljon sekä opiskelusta että tästä ympäristöstä ja ihmisistä. Opiskelu ei varmasti tuntuisi näin hyvältä, ellei porukka olisi niin loistavaa. Paljon puhuttu lääkiksen yhteishenki ei todellakaan ole mikään myytti. Vietän runsaasti myös vapaaaikaa monien opiskelukaverien kanssa. Olen aika paljon tekemisissä oppilaitoksen hallinnon kanssa, ja on ollut hienoa huomata, kuinka paljon opetuksen kehittäminen kiinnostaa opettajia. Opiskelijoita todella kuunnellaan, Sebastian kehuu. Turun yliopiston lääketieteellinen tiedekunta Tiedekunnassa voi opiskella - lääketieteen lisensiaatiksi - lääketieteen lisensiaatiksi muuntokoulutusohjelman kautta - hammaslääketieteen lisensiaatiksi - terveystieteiden kandidaatiksi / maisteriksi Lisäksi järjestetään filosofian maisterin tutkintoon johtavaa koulutusta Terveyden biotieteiden koulutusohjelmassa yhteistyössä matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan kanssa. Tiedekunnan keskeinen tavoite on kouluttaa ja kasvattaa opiskelijoista humanistisesti ja laaja-alaisesti ajattelevia terveydenhuollon ja lääketieteen asiantuntijoita. Opetuksessa hyödynnetään tiedekunnan vahvoja moniammatillisia ja -tieteellisiä koulutusohjelmia.