Urpu Silvennoisen Siskon pakinoista koottiin kirja. Olga Kemppinen valitsi vammaistyön. Ikääntyvien. seksuaalisuus on arka aihe.

Transkriptio

1 3 2009

2 super Pääkirjoitus 4 Ajankohtaista 5 Puheenvuoro 6 Pirkko Vikkula voitti määräaikaiskiistan 7 Miksi vammaistyö ei kiinnosta? 8 Maaliskuun lyhyet 9 Näin vastattiin! 9 Lehtikatsaus 10 Uskalla pyytää anteeksi 14 Miten hoitokärsimystä voi vähentää? 15 Tuloksellisesta työstä ei palkita tarpeeksi 16 Mollamaijan muisto 18 Onnistuneet opintopäivät Tampereella 20 Syöpäpotilas kotihoidon asiakkaana 22 Lisää lääketietoutta henkilökunnalle 24 Maahanmuuttajahaasteet monipuolistuvat 26 Teknologiasta apua kotihoitoon 31 LH Tuomo Tumppi Valokainen 32 Pieniä uutisia 33 Työssä Sofianlehdossa 34 Vammaistyön koulutusohjelma 36 SuPerin koulutus varmistaa osaamisen 39 Mehiläisellä on oma virtuaaliosasto 40 Pirkankoivussa yhteistyö toimii 44 Edunvalvontayksikkö tiedottaa 46 Superristikko 47 Lähihoitaja Kähönen 47 Mitä mieltä vastaa kyselyyn! 48 Senioriseksi hämmentää 52 Jäsenrekisteri tiedottaa 53 Siskon pakina 54 Työttömyyskassan ajankohtaiset 57 P.S. 58 Kuulumisia Urpu Silvennoisen Siskon pakinoista koottiin kirja. Olga Kemppinen valitsi vammaistyön. Hoitajan pieni, ylimääräinen teko tai anteeksipyyntö voi pelastaa vaikean hoitotilanteen. 48 Ikääntyvien 40 Tiina 16 SuPerin opintopäiville osallistui 1200 hoitajaa. seksuaalisuus on arka aihe. Härkönen ja Elina Pietilä viihtyvät Palvelukeskus Pirkankoivun työyhteisössä. 2 super

3 super 56. vuosikerta. Tilaushinta 48 /vuosi Aikakauslehtien liiton jäsen Julkaisija Suomen lähi- ja perushoitajaliitto Ratamestarinkatu Helsinki Fax (09) Asenne oikea? leena lindroos Päätoimittaja Leena Lindroos (09) Taittava toimittaja Jukka Järvelä (09) Toimittajat Marjo Sajantola (09) Sonja Kähkönen (09) Vierailevat kirjoittajat Päivi Hujakka, Antti Vanas Kannen kuva Urpu Silvennoisen kuvasi Jukka Järvelä Ulkoasu Timo Numminen Jukka Järvelä Painos kpl Ilmoitukset Sonja Kähkönen (09) Osoitteenmuutokset Jäsenet: jäsenrekisteri Tilatut: toimitus (09) Kirjapaino ISSN SuPer ei vastaa tilaamatta lähetettyjen juttujen eikä kuvien säilyttämisestä tai palauttamisesta. On hyväksyttävä, että hoitaja tekee virheitä, onhan hänkin vain ihminen. Hoito- ja vastaanottotilanteissa luomme vääriä signaaleja puolin ja toisin. Hoitaja tarvitsee vain ripauksen rohkeutta pyytää esimerkiksi anteeksi ja kohdata sen jälkeen potilas uudelleen. Näin sanoo terveystieteiden maisteri Kira Exell-Paakki lehtemme haastattelussa. Hän tutki pro gradussaan sitä, minkälaiset hoitohenkilöstön asenteet ja toiminta aiheuttavat potilaissa tyytymättömyyttä. Potilas saattoi esimerkiksi olla liian suora ja vaatia tiettyä hoitoa, kun perinteisesti potilaalta odotetaan passiivista roolia. Kun tämä potilas sitten koki, että kukaan ei asettunut hänen puolelleen eikä häntä otettu todesta, väärin kohdelluksi tulemisen tunne kasvoi kärsimykseksi. Se taas aiheutti itkua, ahdistuneisuutta, unettomuutta ja jopa paniikkihäiriötä. Ehkä yllättävästi kuitenkin tällaisessa tilanteessa jo yksikin potilasta lähentyvä toimenpide riitti korjaamaan syntyneen tilanteen. Hoito-organisaatioiden onkin nähtävä tyytymättömyys kehittymisen paikkana. Tutkijan mukaan: jos esimerkiksi haavahoitoa voidaan kehittää, on voitava kehittää myös potilaan kohtaamista. Toisaalta tutkija uskoo, että aidosti potilaistaan huolehtiva hoitaja on varustettu tuntosarvin. Niiden avulla hän havaitsee, milloin potilas epäsuorasti ilmoittaa, ettei voi hyvin. Potilastyön onnistumiseen kiinnittää huomiota myös perushoitaja Urpu Silvennoinen. Hän kertoi SuPerin opintopäivillä omia kokemuksiaan yli 20 vuotta terveyskeskussairaalassa jatkuneesta työrupeamastaan. Hänen mukaansa olisi paljon helpompaa hoitaa potilasta, joka odottaa vuoroaan kärsivällisesti valittamatta kuin toista, joka vaativasti makaa soittokellon päällä. Mutta hyvä asiakaspalvelu, hyvä hoito ja hoiva, ei saisi olla kiinni asiakkaan tai potilaan asenteesta. Ainoa mitä saan ja voin muuttaa, on oma asenteeni ja asennoitumiseni, Urpu Silvennoinen totesi. Hän jatkoi, että pääasiassa sängyn vierellä tehdään raakaa ja raskasta työtä, jonka haasteellisuudessa ja äärirajoilla toimimisessa on usein romantiikka ja fraasit kaukana. Työtä, jossa tarvitaan tietoa ja taitoa, tekniikkaa, voimaa, rohkeutta, kekseliäisyyttä, luovuutta ja huumoria ja sitä asennoitumista super 3

4 hyviä uutisia torniosta! Ajankohtaista Maaliskuu Sairaanhoitajapäivät, Helsingin Messukeskus, Suomen Sairaanhoitajaliitto Perustietoa SuPerista -koulutus, Oulu, SuPer ry 8.3. Kansainvälinen naistenpäivä SuPerin luottamusmiestutkinto, 1. jakso, Tampere Ammattiosastojen toimihenkilökurssi, Sokos Hotel Vantaa, SuPer ry Suomen Vastaanotto-osastoavustajien koulutuspäivät, Sokos Hotel Vantaa Yksityissektorin valtakunnallinen neuvottelupäivä, Helsinki, SuPer ry Maailman tuberkuloosipäivä Puheenjohtaja- ja sihteeripäivä, SuPerin toimisto, Helsinki TaitajaMästare 2009 Vaasa-Vasa, Ammattitaidon SM-kilpailut. Tornion Suensaaren vanhainkodin hoitajatilanne paranee, kun uusia hoitajia palkataan ja työnkuvia selkeytetään. Vanhainkoti on saanut uuden osastonhoitajan, jonka mukaan laitosapulaiset eivät jatkossa ole yökköinä ja toimenkuvat selvitetään eli hoitajat tekevät hoitotyötä ja laitosapulaiset laitosapulaisten työtä. Vanhainkoti on saanut vuoden alussa kaksi uutta lähihoitajan tointa, toinen tulee siitä, kun yksi laitosapulaisen toimi muutetaan perus- ja lähihoitajan toimeksi. Sijaisuuksiin siellä otetaan jatkossa vain koulutettua henkilökuntaa. Kotipalvelun puolella Torniossa on vakinaistettu neljä määräaikaista työsuhdetta. Vanhainkodissa kolme pitkäaikaista sijaista on saanut toistaiseksi voimassa olevan työsuhteen. Parhaillaan käynnissä ovat neuvottelut määräaikaisten työsuhteitten vakinaistamisesta. Torniossa kerättiin vajaa vuosi sitten yli 300 nimen kansalaisadressi, jolla vaadittiin terveyskeskuksen vanhainkotiin lisää hoitajia. SuPerin Tornion ammattiosasto teki syksyllä 2007 lääninhallitukselle valituksen Suensaaren vanhainkodin henkilökuntatilanteesta. palomäki tyytyväinen SuPerin puheenjohtaja Juhani Palomäki on kaikin puolin tyytyväinen Torniossa tapahtuneeseen kehitykseen ja muistuttaa, että liitto on joutunut monissa muissakin kunnissa ja kaupungeissa puuttumaan Juhani Palomäki. resurssi- ja toimenkuvakysymyksiin. Valitettavaa näissä on ollut se, että normaaleissa neuvotteluissa ei aina päästä riittäviin tuloksiin, vaan tarvitaan muita toimenpiteitä, kuten Torniossakin on tehty kansalaisadressia myöten. Torniossa on toteutumassa se, mitä olemme usein tuoneet esiin. Kun hoitajista alkaa olla yhä enemmän puutetta, niin on ehdottoman tärkeää, että hoitajat tekevät vain hoitotyötä ja muut heille kuuluvaa työtä. Tämä lisää motivaatiota hoitotyöhön. Jatkossa toivon, että huolimatta kuntien talouskehityksestä näitä asioita ei tarvitsisi viedä päätökseen erilaisten ylimääräisten prosessien kautta, vaan että kuntien päättäjät vastuullisesti perehtyisivät asioihin ja korjaisivat puutteet, jotta kansalaiset saisivat hyvää hoitoa ja työntekijät jaksaisivat työssään. Huhtikuu PeSu-nollaysi, perustietoa SuPerista 7.4. Maailman terveyspäivä Kansainvälinen Parkinson-päivä Puheenjohtajien valmennus, 2. jakso, Helsinki, SuPer ry Nuoret SuPer-lähihoitajat laineilla -koulutusristeily, SuPer ry Luottamusmiesten jatkokurssi, Aktiivi-instituutin koulutusta, Helsinki Kansallinen veteraanipäivä Viestinnän peruskurssi, Helsinki, SuPer ry Yksityisen sektorin työsuojelupäivä, Helsinki, SuPer ry Kansainvälinen opaskoirapäivä ilmoittautua ruotsinkieliselle toimihenkilökurssille ilmoittautua ja osallistua yksityissektorin uuden ammattiosaston jäsenkokoukseen Ravintola Karjalantalo, Joensuu Nyt on aika... ilmoittautua ja osallistua yksityis sektorin ammattiosaston perustamiskokoukseen: 5.3. Seurahuone, Savonlinna 9.3. Sokos Hotel Cumulus, Hämeenlinna 9.3. Sokos Hotel Vaakuna, Kouvola Sokos Hotel Lakeus, Seinäjoki Seurahuone, Kokkola Sokos Hotel Alexandra, Jyväskylä ilmoittautua yksityissektorin yhdysjäsenkursseille: Hotelli Hullu Poro, Levi, ja Hotelli Vantaa, Vantaa ilmoittautua TERVE SOStapahtumaan Helsingissä. suunnitella matkaa Vaasaan seuraamaan Taitaja2009-kilpailuja super

5 Julkinen sosiaali- ja terveydenhuolto puristuksessa pääsihteeri markku silvennoinen Talouden taantuma vaikuttaa kuntatalouteen. Verotulot laskevat ja menot kasvavat. Kuntatalous painuu alijäämäiseksi. Ensi vuodesta on tulossa tätäkin vuotta vaikeampi. Tänä keväänä kunnat ottavat viime vuoden lopulla hyväksytyt talousarvionsa uuteen tarkasteluun etsiäkseen säästöjä. Sosiaali- ja terveydenhuoltokaan ei välty säästöiltä, ellei valtiovalta ole valmis elvyttämään kuntataloutta suunniteltua enemmän. Miten käy sosiaali- ja terveydenhuollon? Maan hallitus pyrkii tammikuun lopun elvytyspäätöksellään vahvistamaan myös kuntataloutta. Työnantajan kansaneläkemaksun asteittainen poistaminen keventää kuntien palkkamenoja. Ammatilliseen perus- ja muuhun koulutukseen ohjataan lisää varoja. Päiväja vanhainkotien korjausavustuksia lisätään. Kaikkiaan elvytystoimilla pyritään vähintään henkilötyövuoden työllistämisvaikutukseen. Terveydenhuollossa on käynnissä monenlaisia kehityshankkeita. Erityisen tärkeä kehityskohde on perusterveydenhuolto, joka kärsii monin paikoin vakavasta lääkäripulasta. Samanaikaisesti maassamme on lääkäreitä enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Erikoissairaanhoidossa hoitotakuu ei toteudu kaikkialla lain mukaisella tavalla, vaan monia sairaanhoitopiirejä on sakon uhalla määrätty lyhentämään hoitojonoja. Vanhustenhuollossa toimitaan vajaalla henkilökunnalla sivuuttaen henkilöstömitoitusta koskevat suositukset. Mitä vaikea taloustilanne merkitsee hoitohenkilökunnalle? On selvää, että työtahti kiristyy monilla työpaikoilla. Kunnilla ja kuntayhtymillä on houkutuksena vähentää määräaikaisten käyttöä ja jättää avoimia toimia täyttämättä. Osa kunnista tavoittelee lomarahojen vaihtamista vapaaksi ja osa uhkaa lomautuksilla. Nämä toimet eivät luo turvaa sen enempää työntekijöille kuin palvelujen käyttäjillekään. Sosiaali- ja terveydenhuollossahan kysyntä ei vähene huonoina aikoina kuten yritystoiminnassa tapahtuu. Tapahtuu juuri päinvastoin. Henkilökunnan kannalta ei ole tässä tilanteessa oikeudenmukaista, että työntekijät joutuvat omalla palkkapussillaan kustantamaan meidän kaikkien tarvitsemat ja yhteiskunnan vastuulle kuuluvat peruspalvelut. Se, mikä nyt nimellisesti säästetään, näkyy tulevina vuosina yhä suurempina kustannuksina, kun hoito viivästyy tai jää kokonaan saamatta. Nyt jos koskaan tarvitaan myös valtion apua: kunnille on lisärahoituksin turvattava edellytykset sosiaali- ja terveyspalveluihin. Taakkaa ei voi siirtää enää nykyistä enempää yksittäisten kansalaisten kustannettavaksi, koska heikoimmassa asemassa olevilla ei ole mahdollisuuksia kalliisiin yksityispalveluihin. Sitä paitsi isot yksityiset toimi- jat ovat siirtyneet ulkomaisen omistukseen ja voitot valuvat maamme rajojen ulkopuolelle. On kaikkien kansalaisten yhteinen etu, että pidämme huolen julkisista palveluistamme super 5

6 Työsuhteiden ketjututkiistan voittanut Pirkko Vikkula, oikealla, luovuttaa kiitoskukat hänen asiaansa ajamaan lähteneelle SuPerin pääluottamusmiehelle Katriina Mukkalalle. Perusteettomat määräaikaisuudet toivat kodinhoitajalle korvauksia teksti jukka järvelä kuva rami marjamäki Tämä prosessi kannatti käydä läpi, sanoo Pirkko Vikkula lähes kaksivuotisesta, mutta raskaasta kamppailustaan Vesilahden kunnan kanssa. Käräjäoikeus tuomitsi kunnan yli euron korvauksiin työsuhteiden perusteettomasta ketjuttamisesta. Huhtikuussa 2007 päättynyt Pirkko Vikkulan osa-aikainen työsuhde oli Tampereen käräjäoikeuden mukaan toistaiseksi voimassa oleva jo maaliskuusta 2005 lukien. Vikkulan ja kunnan välille oli kahdessa vuodessa tehty 23 määräaikaista työsopimusta ennen työsuhteen päättämistä. Oikeudenkäynnin aikana ilmeni, että lähiesimies ei ollut tietoinen toistaiseksi voimassa olevan ja määräaikaisen työsopimuksen eroista. työkiire sumentaa Sairauslomalle prosessin takia 1,5 vuodeksi joutunut ja nyt lounaskahvilagrilliyrityksen toimitusjohtajana Keuruulla työskentelevä Vikkula muistelee käymäänsä tietä opettavaisena. Samalla hän jakaa kiitoksia. Otin työkaverin vinkistä yhteyden SuPerin pääluottamusmies Katriina Mukkalaan. Hän on jämäkkä ja ponteva ihminen, joka uskalsi ryhtyä ajamaan asiaani. Oikeusprosessissa henkisenä tukenani oli suurenmoinen asianajaja Antti Palo, joka todella jaksoi kuunnella minua ja olla inhimillinen vaikeina aikoina. Vikkula toimi pääasiassa lastensuojelun parissa. Päätyöpaikkana oli kunnan sosiaalitoimen alainen perhekahvila-lapsiparkki, jonka käynnistämistä hän oli ideoimassa. Työssä oli aina kiire, mikä sumensi ajatukset: tähtäimenä oli vain selvitä työpäivästä hyvin eikä keskittyä siihen, millainen työsuhde on milloinkin voimassa. Sanon nyt kuitenkin kaikille muille, että ottakaa yhteys luottamusmieheenne, jos olette epätietoisia työolosuhteistanne. Jatkuvia lyhyitä työsopimuksia ja epämääräisiä ketjutuksia ei pidä hyväksyä. Monipuolisen koulutuksen hoitoalalta hankkinut Vikkula joutui aiheetta syytetyksi myös salassapitovelvollisuuksien rikkomisesta, minkä vuoksi hän vaihtoi alaa. Nautin työstäni lasten kanssa. Mitä vaikeampia paikkoja tuli, sitä paremmalta niistä tuntui selvitä. Kiersin paljon ongelmaperheitä. Mielestäni lasten henkinen kasvualuista on turvattava: lapset tarvitsevat huomiota, syliä ja ruokaa. kampanja käynnissä Kunta-alalla työskentelevistä perus- ja lähihoitajista 26 prosenttia työskentelee määräaikaisissa työsuhteissa. Yksityisellä sosiaalipalvelualalla luku on 28 prosenttia. Iso osa näistä työsuhteista on laittomia. SuPer on juuri käynnistänyt Määräaikaista ei mätkitä -kampanjan, jolla se haastaa työnantajat vakinaistamistalkoisiin. Määräaikaisuuksiin on SuPerissa kiinnitetty erityishuomiota jo parin vuoden ajan. Näin työnantajia on saatu vakinaistamaan työntekijöitä. Joskus tapauksia on jouduttu riitauttamaan. Viime vuosien aikana superilaisten työsuhteita on saatu vakinaistettua satoja. 6 super

7 Miksi vammaistyö ei kiinnosta? Lähihoitajia tarvitaan erityisesti vammaisalalla. SuPerin suunnittelija Soili Nevala valottaa ajankohtaista opiskelijatilannetta. Pitääkö paikkansa, että vammaistyön koulutusohjelman opiskelijamäärä on liian alhainen sosiaali- ja terveysalan perustutkinnossa? Sosiaali- ja terveysalan perustutkinnon opiskelijapaikkoja on kaiken kaikkiaan työvoiman tarpeeseen nähden tällä hetkellä riittämättömästi. Vammaistyön opiskelijamäärien niukkuuteen vaikuttaa ensisijaisesti se, että nuoret opiskelijat eivät valitse vammaistyön koulutusohjelmaa. Myöskään aikuiset näyttötutkinnon suorittajat eivät ole riittävässä määrin kiinnostuneita vammaistyön opinnoista. Näyttötutkintona vammaistyön tutkinnonosan suoritti viime vuonna vain vajaat 300 henkilöä, kun esimerkiksi sairaanhoidon- ja huolenpidon tutkinnon osan kävi läpi lähes 1100 tutkinnonsuorittajaa. Mitä syitä tälle arvellaan olevan? Suurin syy on ehkä siinä, että vammaistyötä ei tunneta ja yhteiskunnan tehokkuutta ja kauneutta edustavat arvot sivuuttavat heikkouden ja vammaisuuden. Nuori ihminen käy läpi omaa kasvuaan ja kehittymistään aikuiseksi ja monenlaiset tunnereaktiot oman itsensä kanssa ovat läsnä. Kun nuori ihminen ensimmäistä kertaa kohtaa kehitysvammaisia ihmisiä, hän tarvitsee tukea käydäkseen läpi tuntemuksiaan ja pelkojaan. Ihmisen vammaisuuden kohtaaminen ei ole mitenkään itsestään selvää. Vammaisuuden kohtaaminen vaatii kypsyyttä ja alalla työskenteleminen erityisosaamista. Onko pula tämän koulutusohjelman opiskelijoista ollut pitkäaikaista? Kyllä vammaistyöhön valmistuneista lähihoitajista on ollut jatkuvasti pulaa. Soili Nevala. Minkälaisiin toimiin on ryhdytty, jotta opiskelijamäärää saataisiin kasvatettua? Opetusministeriö on antanut työvoimapulasta kärsiville alueille, kuten pääkaupunkiseudulle, lisää perustutkinnon aloituspaikkoja viime vuoden syksyllä. Lisäys ei yksin ratkaise ongelmaa vaan vammaistyön vetovoimaisuutta opiskelijoiden keskuudessa tulee parantaa. Lähihoitajatutkinto tuottaa perusvalmiudet vammaistyön eri osa-alueille. Tutkintorakenteeseen on lisätty muun muassa kehitysvamma-alan ammatti- ja erikoisammattitutkinnot. Nämä tutkinnot on tarkoitettu täydennyskoulutukseksi ja tuottavat erityisosaamista kehitysvammatyöhön. SuPer on ollut mukana kehitysvammaalan tutkintojen perustetyössä. Onko muiden lähihoitajan koulutusohjelmien opiskelijamäärä toivotunlainen? Alan osaajista on pulaa tällä hetkellä lähes kaikilla sektoreilla. Lähihoitajien tarve on todella suuri. Tutkinnon vahvuus on siinä, että se tuottaa laajaalaista osaamista, joten eri koulutusohjelmista valmistuneet voivat työskennellä toisen asteen tutkintoa edellyttävissä tehtävissä koko sosiaali- ja terveysalalla. Vammaistyössä esimerkiksi mielenterveystyöhön, suun- ja hampaidenhoitoon tai vaikkapa lapsiin ja nuoriin perehtyneet työntekijät tuovat työyhteisöön lisäksi moniammatillisuutta. Mikä suurin piirtein on eri koulutusohjelmien oppilasmäärä? Opetushallituksen tilastojen mukaan viime vuonna eri koulutusohjelmissa aloittaneista 9,7 prosenttia on aloittanut vammaistyön koulutusohjelmassa. Suurin aloittaneiden määrä on sairaanhoidon- ja huolenpidon koulutusohjelmassa 21,3 prosenttia sekä vanhustyössä 19,2 prosenttia. Myös aikuisten näyttötutkinnoissa suunta on samanlainen. juhani palomäki: eläkeiän nosto mahdotonta hoitajien kannalta SuPerin puheenjohtaja Juhani Palomäki ei pidä mahdollisena, että hoitajienkin eläkeikä nostettaisiin 65 vuoteen, kuten hallitus on asiaa suunnitellut. Palomäki muistuttaa, että hoitajat tekevät fyysisesti ja psyykkisesti raskasta työtä ja valtaosa heistä on kolmivuorotyössä. Kovin moni ei nytkään yllä viralliseen eläkeikään, kun erityisesti tuki- ja liikuntaelinsairaudet aiheuttavat ennenaikaista eläkkeelle siirtymistä. Jos päätös eläkeiän nostamisesta tehdään, työoloissa, johtamisessa ja työhyvinvoinnissa täytyy tapahtua merkittäviä parannuksia, Palomäki korostaa. Hallitus aikoo korottaa vanhuuseläkkeen ikärajaa 63 vuodesta 65:een. Hoitajillakin eläkeikä oli jokin aika sitten vielä 58 vuotta. Syy eläkeikärajan korottamiseen löytyy maailmanlaajuisesta talouskriisistä: valtio tarvitsee rahaa kriisin tuottamien velkojen hoitoon. Eläkeikää aiotaan korottaa kahdella kuukaudella joka vuosi, ja korotusten on määrä alkaa vuonna Kahden vuoden korotus veisi aikaa noin 12 vuotta. Eläkeiän korotus vaatii lainmuutoksen. superille feministipalkinto Ylen Radio 1:n kohuttu feminismi-aiheinen ohjelma Tulta munille! valitsi helmikuun puolivälissä viikoittaisen feministipalkinnon saajaksi Suomen lähija perushoitajaliitto SuPerin. Palkintoperusteluissaan toimittaja Anne Moilanen viittasi SuPerin taisteluun määräaikaisia työsuhteita vastaan: jäsenen SuPer on viime vuosien aikana saanut vakinaistettua useita jäsentensä määräaikaisia työsuhteita ja tarvittaessa nostanut oikeusjuttuja tapauksissa, joissa katsoo, että työnantaja on ketjuttanut työsuhteita perusteettomasti super 7

8 ingram publishing maaliskuun lyhyet koonnut jukka järvelä 33 kuoli lintuinfluenssaan Vuoden 2008 aikana 44 ihmistä sai H5N1-lintuinfl uenssaviruksen tartunnan ja heistä 33 menehtyi infektioon. Vuoden 2009 alusta on todettu jo 12 ihmistapausta, joista 7 Kiinassa, 4 Egyptissä ja 1 Vietnamissa. Tänä vuonna Bangladesh, Intia, Kiina, Nepal ja Vietnam ovat raportoineet uusia epidemioita siipikarjassa. thl Sydäninfarktit lieventyneet Yhdysvaltalaistutkimuksen mukaan ihmiset saavat nykyään lievempiä sydäninfarkteja kuin vielä 1980-luvun loppupuolella. Tämä saattaa osaltaan selittää myös miksi yhdysvaltalaiset kuolevat entistä harvemmin sepelvaltimotautiin. Sepelvaltimotautikuolleisuus on laskenut Suomessakin. Sydäninfarktin saa vuosittain noin suomalaista. uutispalvelu duodecim Gluteenille merkinnät EU-maiden käyttämät merkinnät gluteenittomista elintarvikkeista yhtenäistetään. Kyseisissä elintarvikkeissa voidaan käyttää merkintää gluteeniton, jos elintarvikkeen sisältämä gluteenipitoisuus on alle 20 mg/kg ja erittäin vähägluteeninen jos elintarvikkeen gluteenipitoisuus on alle 100 mg/ kg. Merkintä tehdään elintarvikkeen nimen läheisyyteen. Mielenterveys ja perhe Mielenterveyden keskusliitto on tehnyt uudenlaisen työkirjan lapsiperheille, joissa vanhemmalla on psyykkinen sairaus. Kirjan tarkoituksena on auttaa hahmottamaan omaa ja perheen kuntoutumista ja mitä perhe voi tehdä kuntoutumisen hyväksi. Työkirja on tarkoitettu perheen aikuisille yksin tai yhdessä puolison kanssa luettavaksi. Lasten on hyvä lukea kirjaa vanhempien kanssa. Kirja soveltuu myös ammattilaisten käyttöön, ja sitä voi käyttää apuna vertaistukiryhmissä. Työkirjan hinta on 5 euroa, ja sitä voi tilata Mielenterveyden keskusliitosta, puh. (09) , tai osoitteesta Masentuneet hoidotta Vain viidesosa vakavaa masennusta sairastavista saa riittävää hoitoa. Vakavaa masennusta sairastaa noin 5 prosenttia suomalaisista, ja äskettäin julkaistun tutkimuksen mukaan vain noin kolmasosa heistä oli hakenut masennukseensa hoitoa tai hoidon tarve oli tunnistettu terveydenhuollossa. Naiset kärsivät enemmän Naiset näyttävät kärsivän nivelreumasta enemmän kuin miehet, paljastaa tuore tutkimus. Naisilla oli enemmän kipuja ja masennusta ja he kokivat oireensa pahemmiksi kuin miehet. Ei ole varmaa johtuvatko erot naisten vaikeammasta taudista vai sukupuolten välisistä fyysisistä eroista. Naisten keho on fyysisesti heikompi kuin miesten ja on luultavaa, että samanvahvuiset oireet verottavat suhteellisesti enemmän naisten voimia ja toimintakykyä. uutispalvelu duodecim ingram publishing Hoitojonoja leikattu Kansalaisten pääsy erikoissairaanhoitoon helpottui viime vuoden lopulla. Lähes kaikki sairaanhoitopiirit lyhensivät ylipitkiä hoitojonojaan huomattavasti. Pitkään hoitoa odottavien määrät olivat vuodenvaihteessa pienemmät kuin koskaan aikaisemmin hoitotakuun seurannan aikana. Ylipitkät hoitojonot ovat lyhentyneet erityisesti ortopediassa, silmätaudeissa sekä korva-, nenä- ja kurkkutaudeissa. thl Vertaistukea synnyttäjille Vertaistukea synnytyksen jälkeisinä viikkoina saavat äidit sairastuvat synnytyksen jälkeiseen masennukseen selvästi muita harvemmin. Vertaistuki ehkäisee ainakin sellaisten äitien masennusta, jotka ammattilaisten arvion mukaan ovat suuressa vaarassa masentua. Arviolta puolet äideistä potee ohimenevää masentuneisuutta pian synnytyksen jälkeen, mutta pitkäkestoiseen ja vakavampaa masennukseen sairastuu noin 7 8 äitiä sadasta. Suuri osa jää vaille hoitoa. uutispalvelu duodecim Miehiä syrjitään? Pasi Malmin Lapin yliopistossa tarkastetun väitöstutkimuksen mukaan lähes kaikki suomalaiset miehet joutuvat kokemaan elämänsä aikana sukupuolisyrjintää. Miehiin kohdistuva syrjintä kuitenkin sivuutetaan virallisessa tasa-arvopolitiikassa lähes systemaattisesti. Tutkimuksen mukaan miehiin kohdistuu sukupuolisyrjintää sekä vapaa-ajalla että työelämässä. Miehiä syrjitään muun muassa huoltajuuskiistoissa, asevelvollisuusasioissa, hintakampanjoissa ja naisvaltaisilla työaloilla. ingram publishing 8 super

9 Mitä mieltä? Helmikuun kysymys oli: Voitko vaikuttaa työaikaasi? muut lehdet Jollei katukuvassa ala näkyä enemmän luonnollisia kynsiä, ei kuluttajien luottamus ole heikentymässä! Suomen Lähikaupan toimitusjohtaja Leena Saarinen taloustilanteesta prima 1/ % 33 % Kannattaa välillä pysäyttää itsensä vaikkapa kesken hampaiden pesun tai television katselun ja miettiä, missä asennossa silloin on. Kyse on paljolti tottumuksista, jotka vuosien kuluessa jättävät jälkensä. Fysioterapeutti Annemari Hallamaa hyvästä ryhdistä. kotilääkäri 2/2009 Ei mielenterveyden hyvä hoito tarkoita sitä, että pitäisi olla tylsää. Lauluntekijä-artisti Kristian Meurman therapia 1/2009 kyllä Kyllä, koska suunnittelemme itse työvuoromme. meillä on hyvä tiimi ja sen työskentely on hyvää. olen opiskelija ja otan vain sopivat keikat. voin sopia käynnit asiakkaiden luona heidän kanssaan. esimies ymmärtää perhetilanteeni. osastonhoitajan kanssa on helppo keskustella. olen osa-aikaeläkkeellä. voimme vaihdella keskenämme. työaika on joustava. meillä on käytössä toivelista ennen uuden työvuorolistan tekoa. En, koska olen pätkätyöläinen. On tehtävä se vuoro, joka annetaan. pomo määrää. meillä ei ole joustoja vaan sovittu tuntimäärä joka päivä. olen töissä koululla ja siellä on oltava silloin kun oppilaatkin. pomolla on valta, eikä edes lääkärissä käynti aina järjesty. perhepäivähoidossa lasten huoltajien työaika on reaalityöaikani. esimies ei suostu, koska työpaikalla on valmis kiertävä lista. uusi kuukauden kysymys löytyy sivulta 47. en teen sovitusti päivätyötä. olen työtön. 30 vuotta sitten Ammattiosastokoulutuksen suosio yllätti kurssin järjestäjät Kuopiossa. Hotelli Savoniaan oli tulossa enemmän väkeä kuin voitiin majoittaa, vaikka osa jo siirrettiin toiselle kurssille. Liiton järjestämään tapahtumaan osallistui 62 ammattiosaston puheenjohtajaa ja sihteeriä. Kurssilla luennoivat järjestösihteerit Marja- Leena Koskela ja Markku Silvennoinen. Kokousharjoituksissa kaikilla oli hauskaa, mutta vielä riemullisempaa oli katsella lavastettua työnantajan ja työntekijäpuolen neuvottelua. Etenkin työnantajina apuhoitajat olivat hyviä, mutta mainiosti hoiti osuutensa myös työntekijöitten neuvotteluosapuoli. apuhoitajalehti 3/ super 9

10 10 super

11 Pieni myönnytys kuuluu hyvään hoitoon Uskalla pyytää anteeksi Hän sai tutkimuksensa lähtösysäyksen näistä ajatuksista ja ryhtyi pohtimaan sitä leimaa, joka hankalan potilaan otsaan usein lyödään. Voisiko tuosta leimasta päästä eroon ja mitkä olisivat keinot? Exell-Paakki tutustui viiteen tapaukseen, joissa henkilö oli mielestään saanut huonoa kohtelua. Haastattelujen jälkeen hän huomasi, että kaikilla tutkittavilla esiin nousivat samat teemat. Tilanteiden ja kokemusten samankaltaisuus oli yllätys. Oli kyse tavallisista asioista, ei äärimmäisyystapauksista tai yksittäisistä sattumuksista. Epämiellyttävät tilanteet tapahtuivat samalle potilaalle useamman kerran: häntä ei kuunneltu eikä otettu todesta ja häntä vähäteltiin. Tilanteen toisena osapuolena oli harvoin yksi ja sama hoitaja, sillä tapaukset liittyivät potilaan yleiseen tapaan olla ja toimia. Hän ei osannut ottaa oikeaa roolia, ei osannut olla tarpeeksi nöyrä. Potilas saattoi olla liian suora ja vaatia tiettyä hoitoa. Hoito-organisaation mukaan potilaan pitäisi olla passiivinen ja toteava eikä esittää toiveita mahdollisesta hoidosta. Tilanne voi synnyttää lumipalloefektin, jossa potilas kokee, että hoitajat pitävät keskenään lojaalisti yhtä. Potilaasta tuntuu, että kukaan ei asetu hänen puolelleen. Seuraavassa vaiheessa asiakas kokee, että hän joutuu oikeasti kamppailemaan hyvän hoidon puoteksti ja henkilökuva jukka järvelä kuvitus salla pyykölä Joskus hoitajasta tuntuu siltä, että potilas on hankala ja aikaa myöten jopa riippakivi, joka päivästä toiseen hankaloittaa perustyötä. Potilaalla saattaa olla hyvä syy käyttäytymiselleen. Näihin tapauksiin voi kokeilla yhtä hyväksi koettua ratkaisua: on uskallettava kohdata potilas aidosti ja tarvittaessa on pyydettävä anteeksi. Hoitajilla on hyviä ja huonoja päiviä, samoin potilailla ja asiakkailla. Kun asiakas kokee, että häntä kohdellaan väärin hoito- tai palvelutilanteessa, hyvä hoitaja kykenee palauttamaan hoitotilanteen molempia osapuolia tyydyttävään tasapainoon. Terveystieteiden maisteri Kira Exell- Paakki on tutkinut, minkälaiset hoitajien sekä muiden ammattiryhmien asenteet ja toiminta aiheuttavat potilaassa tyytymättömyyttä. Häneen aiheesta tekemä, alun perin ruotsinkielinen, pro gradu -tutkielmansa on nimeltään En pyydä muuta kuin anteeksipyyntöä. hankala potilas vai avoin hoitaja? Hankalia potilaita ei ole. On vain ihmisiä, jotka kokevat, että he eivät ole saaneet hyvää hoitoa. Tällöin me hoitajat emme ole pystyneet vastaamaan potilaiden tarpeisiin, olemme olleet eri aaltopituuksilla, Exell-Paakki kuvailee hoitotilanteen epätasapainoa super 11

12 lesta. Hän joutuu todistelemaan kokemuksiaan ja selittämään tarkasti, mitä vääryyksiä hänen mielestään on sattunut. Tähän toimintaan hukkuu potilaan kalliita voimavaroja, jotka pitäisi säästää sairauden tai vamman parissa käytävään taisteluun. Usein potilaan kokemusta ei lopulta oteta todesta, vaan tilanne ajautuu entistä syvemmälle, kohti umpikujaa. pientä ylimääräistä ja uudelleen alusta Jo paljon ennen kuin umpikuja uhkaa, hoitaja voisi katkaista tyytymättömyyden noidankehän yksinkertaisin keinoin. Potilas ei tutkimukseni mukaan vaadi väärinkohtelun kokemuksistaan isoa kirjallista prosessia tai rahaa. Se riittäisi, että joku hoitohenkilökunnasta nousisi esiin ja tunnustaisi, että on tehty virhe. Hoitajan on kannettava vastuu ja asetuttava potilaan asialle. Potilas saa suurta tyydytystä, kun hän kohtaa hoitajan, joka tekee jotakin ylimääräistä. Tämä ylimääräinen ei vaadi paljon aikaa tai resursseja. Se on vain pieni ele tai ripaus aitoa anteeksipyyntöä. Potilaan inhimillinen kohtelu antaa tahattomat hoitovirheet anteeksi. Potilaan voi tämän jälkeen toivottaa uudestaan tervetulleeksi hoitoon. Hänelle on uudessa tilanteessa annettava tunne, että juuri hän on hoidon keskipiste tapauksessaan. Hänelle voi vaikka heti järjestää seuraavan vastaanottoajan tai lähetteen erikoislääkärille. Joskus voi olla paikallaan pieni korvauskin tyyliin: Maksua ei nyt peritä, kun tässä kerran kävi näin. Ongelmatilanteet ja niiden ratkaisuvaihtoehdot esiintyvät Exell-Paakin aineistossa yhtäläisesti oli kyse sitten perusterveydenhuollosta, erikoissairaanhoidosta, pitkäaikaissairaanhoidosta tai toimenpideosastosta. Kokemukset eivät liity niinkään hoitotapahtuman laatuun vaan ihmisenä olemiseen. huonoja ja hyviä kokemuksia Tutkimuksessaan Exell-Paakki luetteloi joukon ihmisten välisiin suhteisiin perustuvia tilanteita, jotka saivat potilaan tai asiakkaan kokemaan tyytymättömyyttä: Potilaan oikeudet Suomessa on voimassa laki potilaan oikeuksista. Laki koskee koko terveydenhuoltoa sekä sosiaalihuollon laitoksissa annettavia terveydenhuollon palveluja. Laissa säädetään muun muassa seuraavista asioista: Hoitoon tarvitaan potilaan suostumus. Hoidon on tapahduttava yhteisymmärryksessä potilaan kanssa. Potilaalle on annettava tiedot hänen terveydentilastaan, hoidon laajuudesta, riskitekijöistä ja hoidon vaihtoehdoista. Potilaalla on oikeus tarkistaa hänestä potilasasiakirjoihin merkityt tiedot ja oikaista ne. Hoitoa jonottamaan joutuvalle on ilmoitettava hoitoon pääsyn ajankohta. Hoitoon tyytymätön voi tehdä muistutuksen hoitolaitokselle. Hoitolaitoksella on oltava potilasta avustava potilasasiamies, joka antaa potilaalle tietoa tämän oikeuksista ja avustaa tarvittaessa potilasta muistutuksen, kantelun tai korvaushakemuksen teossa. Lapsipotilasta hoidettaessa hänen mielipiteensä on otettava huomioon silloin, kun lapsi on kyllin kehittynyt sen ilmaisemaan. Lääkäri tai muu ammattihenkilö arvioi lapsen kehittyneisyyden. Lapsen huoltajalla ei ole oikeutta kieltää hoitoa, jota tarvitaan alaikäisen henkeä tai terveyttä uhkaavan vaaran torjumiseksi. sosiaali- ja terveysministeriö 12 super

13 hoitaja ei toivota tervetulleeksi hoitaja ei luota hoitaja ei oikaise koettua vääryyttä hoitaja ei lievitä henkistä kärsimystä hoitaja ei osoita halukkuutta antaa hyvää hoitoa hoitaja välttää ammatillista vastuuta Hoitotilanne aiheuttaa tyytymättömyyttä, kun: potilas ei tunne luottamusta potilas tuntee itsensä loukatuksi potilas kärsii potilas tuntee itsensä syyllistetyksi potilas jää ulkopuoliseksi potilas pelkää leimautumista ja seuraamuksia Kaikki tutkimuksen potilaat korostivat näiden kokemuksien vastenmielisyyttä ja kuvailivat asiaa voimakkain sanoin. Joku loukkaantui niin pahoin, että sanoi joutuvansa vastaisuudessa paniikkiin samassa tilanteessa. Kärsimys johti tutkituilla myös itkuun, ahdistuneisuuteen, unettomuuteen ja paniikkihäiriöön. Hyväksi hoidoksi potilaat kokivat seuraavanlaiset tilanteet: potilas on hoidon keskipiste hoitaja reagoi potilaan tyytymättömyyteen hoitaja käyttäytyy hyvän hoitajan tavoin hoitaja ottaa vastuuta hoitaja pyytää anteeksi. Potilaan inhimillinen kohtelu antaa tahattomat hoitovirheet anteeksi. Yksi keino inhimillistää toimintaa on virheiden salliminen. On hyväksyttävä, että hoitaja tekee virheitä, onhan hänkin vain ihminen. Hoito- ja vastaanottotilanteissa luomme vääriä signaaleja puolin ja toisin. Hoitaja tarvitsee vain ripauksen rohkeutta pyytää esimerkiksi anteeksi ja kohdata sen jälkeen potilas uudelleen. Exell-Paakki puhuu hoitajan tuntosarvista, jotka oikein asetettuina aistivat potilaan olotilan. Aidosti potilaistaan ja asiakkaistaan huolehtiva hoitaja haluaa antaa työssään parasta ja tällöin myös havaitsee, milloin potilas epäsuorasti ilmoittaa, ettei hän voi hyvin. Myös hoito-organisaation on nähtävä tyytymättömyyden ilmaisut kehittämisen paikkana. Jos esimerkiksi haavahoitoa voidaan kehittää, myös potilaan kohtaamista on voitava kehittää. Hoidon kova ja pehmeä puoli kulkevat tässä työssä rinnakkain. Exell-Paakki nojaa gradu-tutkimuksensa ajattelun Emmanuel Lévinas n filosofiaan ja Katie Erikssonin karitatiiviseen hoitoteoriaan. Tiivistettynä ajattelu tarkoittaa, että ihmisellä on yksipuolinen vastuu toisesta ja tätä vastuuta ei voi siirtää muille. Karitatiivisuus korostaa hoitamista epäitsekkäänä ja inhimillisenä toimintana. Kira Exell-Paakki Terveystieteiden maisteri, erikoissairaanhoitaja Työskentelee Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella RAI-vertailukehittämisen parissa. Toiminut aiemmin osastonhoitajana erikoissairaanhoidossa. Oheisen artikkelin tukena on käytetty Kira Exell-Paakin pro gradun Allt jag begär är en ursäkt (Åbo Akademi, 2007) lyhennettyä suomenkielistä versiota, joka on julkaistu Suomen Potilaslehdessä 4/2008. Sen ovat kääntäneet Inger Östergård ja Heikki Päivike. Exell-Paakin haastateltavat totesivat, että jo yksikin potilasta lähentyvä toimenpide riittää korjaamaan syntyneen tilanteen. Kun potilas on tyytyväinen, hän toivoo, että voisi toimia hoitajan kanssa vilpittömässä vuorovaikutuksessa. Tavoitteena on tiimi, jossa molemminpuolisena pyrkimyksenä on jatkuva ja toimiva hoitosuhde. myös virheet ovat inhimillisyyttä Suurin osa hoitajista on löytänyt tasapainon hoito-organisaation sisäisten velvoitteiden ja potilassuhteen välille. Kiire työssä, vanhakantainen hoitokulttuuri ja organisaation byrokraattinen rakenne rajoittavat hoitajan mahdollisuuksia toimia potilaan ehdoilla super 13

14 Oikeutetun kärsimyksen rajoilla teksti antti vanas Hoidon tavoitteena on vähentää kärsimystä. Matkalla kohti tätä jaloa päämäärää potilaan kärsimystä joudutaan kuitenkin usein lisäämään. Mikä määrä hoitokärsimystä on perusteltua, mistä se johtuu ja kuinka sitä voidaan vähentää, kysyy Kaija Toivanen terveystieteen väitöksessään. Osa hoidon aiheuttamasta kärsimyksestä on väistämätöntä; näin on esimerkiksi rankkojen syöpähoitojen kohdalla. Tällaista hoidosta johtuvaa kärsimystä voidaan pyrkiä lievittämään, mutta sen poistaminen kokonaan on usein mahdotonta. Osa hoitokärsimyksestä voi aiheutua myös terveydenhuolto-organisaation rakenteesta, esimerkiksi hoitoon pääsyn vaikeudesta tai hoitohenkilökunnan puutteesta. Tämän kärsimyksen poistaminen vaatii yhteiskunnallisia toimenpiteitä, ja vaikka tällaisen hoitokärsimyksen poistaminen ei ole eikä saa olla mahdotonta, se vaatii usein paljon aikaa, Toivanen sanoo. Hoidon ja kärsimyksen suhdetta on tähän saakka tutkittu lähinnä käytännöllisten, esimerkiksi kivunhoitoon liittyvien ongelmien kannalta. Toivasen tutkimus on luonteeltaan teoreettinen, mutta tekijänsä mukaan se tarjoaa eväitä käytännön ratkaisuihin. Väitös tuo lisätietoa muun muassa hoitotakuusta ja hoidon priorisoinnista käytävään keskusteluun. Työn lähtökohtana on hoitotieteen professori Katie Erikssonin kärsimyksen luonnetta koskeva ajattelu. vallan väärinkäyttö lisää kärsimystä Kärsimyksen tarkoituksen ja merkityksen kysyminen on Toivasen mielestä tärkeää paitsi kärsivälle itselleen, myös hänen läheisilleen. Koska tarkoitus määräytyy sen mukaan, minkä merkityksen ihminen kärsimykselle antaa, on tarkoitus aina ainutkertainen. Jokaisen on myös mahdollista itse löytää oman kärsimyksensä tarkoitus ja tarkoituksen mukanaan tuoma arvo, Toivanen järkeilee. Hoitaminen aiheuttaa joskus kärsimystä, joka ei ole välttämätöntä, vaan joka johtuu hoito-organisaatioissa työskentelevien vääristä asenteista. Potilaan ja hoitavan asiantuntijan lääkärin, sairaanhoitajan suhde on valtasuhde: potilas luovuttaa hoitavalle henkilölle itseään koskevaa valtaa. Tämän valta-aseman olemassaoloa ei hoitoalalla aina huomata tai edes haluta tunnustaa. Toisinaan valta on pääasiassa asiantuntijuuteen perustuvaa, toisinaan taas on kyse potilaan heikentyneestä kyvystä päättää itse itseään koskevia asioita. Valtaa, joka näin siirtyy hoitohenkilökunnalle, voidaan käyttää hyvin ja oikein, mutta sitä voidaan käyttää myös huonosti ja väärin. Vallan väärinkäyttö aiheuttaa potilaalle tarpeetonta kärsimystä. Vallan väärinkäyttö tulee ilmi väärinä tekoina potilasta kohtaan huonona hoitona, hoitamatta tai suojaamatta jättämisenä ja potilaan huonona kohteluna. Huono kohtelu on se hoitokärsimyksen muoto, josta potilaat useimmin valittavat. Vallan väärinkäytöstä johtuvan hoitokärsimyksen taustalla ovat Toivasen mielestä hoitohenkilökunnan väärät, usein tiedostamattomat asenteet. Tärkeimpiä asenteita, jotka jokaisen hoito-organisaatiossa työskentelevän tulisi tiedostaa, ovat oma ihmiskäsitys ja siihen kuuluva ihmisarvoa koskeva näkemys. Ihmisarvon kunnioittamisesta nousee sellainen hoito ja huolenpito, joka ei aiheuta potilaalle tarpeetonta kärsimystä. INGRAM PUBLISHING kaija toivanen: käsite- ja argumentaatioanalyysi katie erikssonin kärsimystä koskevasta ajattelusta. kuopion yliopisto super

15 Tuloksellista työtä tulee palkita! teksti pirjo lukkari, suunnittelija SuPer kartoitti helmikuun alussa kaksiosaisella jäsenkyselyllä vanhustyön sektorilla työskentelevien tuloksellisen työn palkitsemista ja superilaisten näkemyksiä asiasta. Kyselyyn vastasi 1660 superilaista, mikä on edustava otos vanhustyön sektorilla työskentelevistä. Runsas joukko ilmaisi mielipiteensä ja auttaa meitä kehittämään superilaista edunvalvontaa. Kiitos kaikille vastaajille! Nykyisistä työnpalkitsemisjärjestelmistä löytyy jäsenkyselymme perusteella sekä risuja että ruusuja. Aineiston perusteella yleistäen voi todeta, että tuloksellisen työn palkitseminen ei ole vielä kovinkaan yleistä vanhustyön sektorilla. Vain reilu viidennes työnantajista palkitsee tuloksellista työtä. Näissä palkitsemisjärjestelmissä on hyvää se, että ne kattavat yleensä kaikki henkilöstöryhmät ja sisältävät myös työhyvinvointiin liittyviä tekijöitä. Useimmiten mahdolliset tulospalkkiot perustuvat: 1) henkilökohtaiseen asetettujen tavoitteiden saavuttamiseen, 2) työkokemukseen, 3) erityisosaamiseen ja 4) työyksikön tai tiimin saavuttamiin tavoitteisiin. Toisaalta kyselyaineiston vastauksista käy ilmi, että mittaamisen ja käytettyjen mittareiden periaatteet ovat superilaisille varsin epäselvät. Esimerkiksi, jäsenkyselyssämme tyypillisin vastaus kysymykseen koskien sitä, miten työnantaja mittaa työn tuloksellisuutta, on en osaa sanoa. Ilmeistä on, että superilaiset eivät ole päässeet osallistumaan tuloksellisuuden mittareiden kehittämiseen ja valintaan yhdessä työnantajan kanssa. Näin työn tuloksellisuuden arvioinnin ja mahdollisen palkitsemisen periaatteet ovat jääneet epäselviksi. Huolestuttavaa kyselyaineiston vastauksissa on myös se, että löytyy työnantajia, joilla työn tuloksellisuuden palkitseminen on sidottu sairauspäiviin. Työnantajien puolelta tarvitaankin nyt yhteistyön lisäämistä ja henkilöstön ottamista mukaan työn tuloksellisuuden arvioinnin kehittämiseen. Tuloksellisuus on tavoitteiden saavuttamista eli työtehtävän hoitamista siten, että lopputulos on hyvä ellei kiitettävä. Siis työpäivän jälkeen itse, työkaverit ja erityisesti asiakkaat/potilaat ovat saaneet hyvää hoitoa ja kaikki olisivat tyytyväisiä! Tuloksellisuus on hoidon vaikuttavuutta, joka saavutetaan riittävällä (suositusten mukaisella) henkilökunnalla. Sillä saavutetaan sekä laadulliset että taloudelliset tavoitteet. Lisäksi tarvitaan hyvä työympäristö, hyvät välineet ja oikeudenmukainen, työn vaativuutta vastaava palkkaus. Hyvä, joustava, oikeudenmukainen, tasapuolinen esimies/esimiehet. Tuloksellisuus on käytettävissä olevien aineellisten ja henkisten voimavarojen oikeaa kohdentamista. Henkilökunnan ja asiakkaiden hyvinvoinnissa se saadaan näkyväksi. Tuloksellisuuden näkyväksi tekeminen onnistuu oikeanlaisilla mittareilla. Vanhuksen yksilöllinen itsemääräämisoikeus, kunnioittaminen ihmisenä. Yhdessä tekeminen ja heidän omaistensa huomioonottaminen. Se tuo työhön tuloksellisuutta ja tavoitteet mihin tähdätä. Jos työntekijänä tunnet tekeväsi sydämellä ja ammattitaidolla potilaan/asiakkaan hyväksi sen, miten haluaisit itseäsi hoidettavan, niin silloin mielestäni teen tuloksellista työtä ja saan siitä myös itselle hyvä mielen. Kun tunnet itsesi tyytyväiseksi ja onnelliseksi laittaessasi työpaikan oven kiinni, niin varmasti olet jättänyt jälkeesi myös tyytyväiset asiakkaat ja se on mielestäni tärkein tuloksellisuuden mittari! superilaiset lähes yksimielisiä Superilaisilla on selkeä näkemys palkitsemisesta. Jäsenkyselyymme vastanneista 96 prosenttia on sitä mieltä, että tuloksellista työtä pitää palkita. Palkitsemisen tulee perustua sekä määrällisiin että laadullisiin tekijöihin, jotka työnantaja ja työntekijät yhdessä arvioivat. Tärkeimpinä tekijöinä tuloksellisuuden määrällisessä sekä laadullisessa mittaamisessa pidetään ammatillisen osaamisen arviointia suhteessa työtehtäviin, henkilöstömitoituksen arviointia suhteessa asiakasrakenteeseen ja hoidettavien määrään sekä asiakastyytyväisyyden seurantaa ja ylläpitoa. Miten sitten parantaa sosiaali- ja terveydenhuollon tuloksellisuutta ja tuot- tavuutta? Kiperä kysymys, johon useat tahot ammattiyhdistysliikkeen lisäksi etsivät kuumeisesti ratkaisua. Kireä kuntatalous asettaa kuntapäättäjät vaikeiden valintojen eteen niukkuuden jaossa. Myös yksityisen sektorin palveluntuottajat joutuvat hakemaan uusia vaihtoehtoja synkkien talousnäkymien varjossa. Tuloksellisuuden ja tuottavuuden parantaminen on monen tekijän summa, mutta työvoimavaltaisella alalla henkilöstön riittävyys ja suorituskyky korostuvat. Oikeanlainen palkitseminen motivoi ja kannustaa tuloksellisuuteen. Se myös houkuttelee alalle ammattitaitoista henkilökuntaa. Lisäksi henkilöstön osallistaminen sitouttaa asetettujen tuloksellisuustavoitteiden saavuttamiseen super 15

16 Mollamaijasta on jäljellä lämmin muisto teksti ja kuva sonja kähkönen Puolimetrinen mollamaija oli Laura Koskisen kaveri ja turva lähes kymmenen vuotta. Reissussa nuhjaantunutta nukkea paikattiin viimeiseen asti, kunnes siitä oli luovuttava. Perushoitaja Laura Koskinen muistaa neljännen elinvuotensa tapahtumat tarkasti. Elettiin luvun alkupuolta ja pieni tyttö asui perheensä kanssa 20 neliön hellahuoneessa Kalliossa, Helsingissä. Vesi haettiin pihan hanasta, ja usean kodin yhteinen vessa sijaitsi pihan laidalla rivissä muiden käymälöiden kanssa. Kesällä perhe sai tiedon, että heille oli myönnetty kaupungin vuokra-asunto, peräti 52 neliötä. Muutto oli mahdollista lokakuussa. Äiti iloitsi, että joulupöydässä oli tilaa niin mummoille, vaareille kuin muutamalle muullekin sukulaiselle. Juhlapyhän alla suunnitelmiin tuli muutos. Laura sairastui pian muuton jälkeen tuhkarokkoon, jota seurasi tulirokko. Tyttö passitettiin Auroran sairaalaan eristykseen, ja joulun alusviikolla osansa taudista saivat myös vanhemmat. Joulupöytä jäi odottamaan herkkuja. Parin viikon eristyshoidon jälkeen Laura oli iloinen, kun hänet siirrettiin Lastenklinikalle muiden potilaiden joukkoon. Jouluaatto on yhä elävästi mielessä. Potilashuoneessa vietettiin jännittäviä hetkiä, kun paikalle saapunut joulupukki jakoi säkistään isot mollamaijat tytöille ja upeat puuautot pojille. Osaan vielä tänä päivänä kertoa, miltä Maija näytti. Sillä oli kankaaseen kiinni ommeltu vauvan lierihattu. Ruudulliseen mekkoon puettu nukke muistutti melkeinpä porsasta, sillä kangas oli vaaleanpunaista, Laura nauraa. Sahanpuruilla täytetty mollamaija kulki myöhemmin Koskisen mukana yökylät ja sukulaismatkat. Reissussa rähjääntynyttä kaveria paikattiin useita kertoja. Lopulta 12 vuoden ikään ehtineen Lauran äiti ilmoitti tytön murheeksi, että Maijasta oli luovuttava joka paikkaan leviävän sahanpurun vuoksi. Nuken kohtaloksi koitui taloyhtiön polttouuni. Maijasta oli luovuttava joka paikkaan leviävän sahanpurun vuoksi. pitkäaikainen työnantaja vaihtoon 70-luvulla apuhoitajaksi valmistunut Koskinen on pohtinut, lienevätkö lapsuudenaikaiset muistot Lastenklinikalta vaikuttaneet alitajuisesti hänen uravalintaansa. Hoitotyö on lähellä Lauran sydäntä, mutta hän epäilee päätyneensä alalle puhtaiden sattumien johdattelemana. Olen ollut aina käytännön ihminen, joten jatkoin kansakoulusta suoraan työelämään. Aloitin 17-vuotiaana teknisenä apulaisena Veripalvelussa. Jossain vaiheessa paikat muutettiin apuhoitajien toimiksi ja minulle ehdotettiin alan koulua, jonne pienen taivuttelun jälkeen menin. Laura teki Veripalvelussa pitkän, yli 30 vuotta kestäneen uran. Työ piti apuhoitajan motivoituneena, sillä hän kiersi talossa useita yksiköitä ja tehtävät vaihtelivat aika ajoin. Niin kuin tänä päivänä monissa paikoissa käy, alkoi myös Koskisen työnantaja ulkoistaa tehtäviä vuosituhannen vaihteen jälkeen. Uudessa yrityksessä arvot eivät olleet linjassa Lauran periaatteiden kanssa ja toimenkuva alkoi lähennellä varastotyöntekijän tointa. Koskinen sanoi itsensä irti ja ehti lomailla vajaan viikon, kunnes löysi uuden, viihtyisän työpaikan vanhusten palvelutaloyhdistyksen psykogeriatrisesta ryhmäkodista Vantaalta. Mollamaija palaa Laura Koskisen mieleen aina silloin tällöin, etenkin jouluaikaan. Pienen tytön kiintymyksen Maijaan hän ymmärtää täysin. En pitänyt Maijaa koskaan kauniina, mutta ymmärrän nyt, että se toi minulle voimakkaan turvallisuuden tunteen. Oli kova paikka, kun jouduin eristyshoitoon ja elämäni ensimmäistä kertaa eroon vanhemmistani. Ei ihme, että nukesta tuli niin tärkeä. Laura Koskisen nykyiset maskotit, 6- ja 3-vuotiaat kääpiösnautserit Paavo ja Riku, tuovat iloa emäntänsä arkeen. 16 super

17 super 17

18 superin opintopäivät tampereella Onnistuneet opintopäivät täyttivät Tampere-talon teksti leena lindroos kuvat jukka järvelä SuPerin opintopäivät keräsi 1200 osanottajaa Tampere-talolle helmikuun puolivälissä. Kahden päivän aikana tarjoiltiin parikymmentä ajankohtaista ammatillista puheenvuoroa kolmessa salissa. Myös näytteilleasettajia tilaisuudessa oli ennätykselliset 47. Opintopäivät avasi SuPerin varapuheenjohtaja Henna Tuomikoski. Hän totesi, että taloudellinen taantuma ei poista asiakkaita, potilaita eikä heidän tarpeitaan. Verokertymän riittämättömyys johtaa kuitenkin siihen, että on päätettävä mitä ja miten palveluja leikataan tai miten rahoituspohjaa muutetaan. Tuomikoski korosti, että me voimme osallistua tähän keskusteluun ja me valitsemme näiden asioiden päättäjät. Hän jatkoi, että henkilöstön osallistumista muutokseen on tuettava kaikin tavoin ja superilaiset on otettava mukaan suunnitteluun uudistuksen asiantuntijoina. Organisaatiot ja tavat muuttuvat, mutta työtä riittää, eikä superilaisten valitsemisessa nykyistä vastuullisempiin tehtäviin ole muita kuin asenteellisia esteitä. Oma luottamusmiesjärjestelmämme on nyt toteutunut. Visioni tulevaisuudesta jatkuu niin, että superilaiset työskentelevät laaja-alaisesti ja yhdenvertaisesti hyvissä työyhteisöissä, voivat hyvin ja työpaikoilla on tekemisen meininki. Erilaisuus on rikkautta ja työ monikulttuurista. Kaikki kokevat olevansa arvostettuja ja arvokkaita. Johtaminen on kannustavaa ja tärkein työvälineemme on vuorovaikutustaidot. ammattilaisten yhteistyötä SuPerin varapuheenjohtaja Henna Tuomikoski avasi opintopäivät. Tasavallan presidentti Tarja Halonen oli lähettänyt kirjallisen tervehdyksensä opintopäivien osanottajille. Puheessa todettiin, että hoitotyössä tulee tutuksi ihmisen koko elämänkaari iloineen ja suruineen. Hoitoalalla tehdään ihmistä lähellä olevaa arvokasta työtä. Väestön ikääntyminen on jo nyt yhteiskuntamme suuria haasteita. Hoidettavien määrä suhteessa hoitajiin kasvaa edelleen voimakkaasti. Ikäihmisten hyvän hoidon takaaminen nyt ja tulevaisuudessa on yhteinen tavoitteemme. Suomalaista sosiaali- ja terveydenhuoltoa on rakennettu yhdessä. Hoiva- ja hoitotyössä tarvitaan edelleen vahvaa ammattilaisten yhteistyötä. Hoitokäytäntöjen kehittäminen sekä työhyvinvointiin panostaminen ovat avainasemassa alan vetovoimaisuuden säilyttämisessä, presidentti kirjoitti. Opintopäivätiedotteessaan SuPer korosti valtion päätösvaltaa sosiaali- ja terveyspalvelujen turvaamisessa. Liiton kannanoton mukaan valtion ensi vuoden budjetin kehysneuvotteluissa on tehtävä selkeä päätös siitä, mitä ja minkä laatuisia palveluja kansalaisille halutaan tuottaa. On myönnettävä se tosiasia, että kunnat eivät yksin selviä väestön ikääntymisen tuomasta palvelujen tarpeen kasvusta. Ellei valtio ohjaa kunnille lisää rahaa, edessä olevat supistukset saattavat olla hyvinkin merkittäviä. Tällöin palvelutaso väistämättä laskee ja työttömien määrä kasvaa. Vanhustyön tunnustuspalkinnot Joutsenoon ja Kiiminkiin La Carita -säätiö palkitsi SuPerin opintopäivillä kaksi vanhustyön yksikköä: Palvelutalo Kangasvuokon Joutsenosta sekä palvelukeskus Jaarankartanon Kiimingistä. Säätiön tarkoituksena on vanhusten ja ikääntyvien hyvinvoinnin edistäminen Suomessa. Kangasvuokko on vuonna 2001 perustettu palvelutalo, Tunnustuksen jakoi La Carita -säätiön hallituksen jäsen Sirpa Salin, keskellä. Vasemmalla palvelukeskus Jaarankartanon edustajat perushoitaja Seija Väänänen ja osastonhoitaja Seija Pietikäinen, oikealla palvelutalo Kangasvuokon edustajat perushoitaja Eija Peräkylä ja lähihoitaja Raili Luukkanen. 18 super

19 ihmisen viereltä Ensimmäisen ohjelmapäivän päätti Su- Per-lehden pakinoitsija Sisko eli perushoitaja Urpu Silvennoinen. Hän kertoi puheenvuorossaan pakinakirjansa julkaisemisen synnyttämistä tunnelmista ja myös oman, lähes 30 vuotta kestäneen hoitajan uransa kypsyttämistä ajatuksista. Tämä meidän työmme on asiakaspalvelua. Se on sitä enemmän tai syvemmin kuin esimerkiksi kaupassa. Sen takia, että tässä työssä mennään ihan iholle ja intiimiin asti. Liikutaan ihmisen reviirillä, tyhjennetään pissapulloja ja pyyhitään takapuolta. Ollaan ihmisen vieressä silloin, kun hän on avuttomimmillaan. Hoitajalta se vaatii erityistä herkkyyttä ja tietynlaista asennetta. Oletteko huomanneet, että me hoitajat joskus ihan kuin huomaamatta olemme korjaamassa potilaamme tai asiakkaamme asennetta? Olisihan se paljon helpompi hoitaa mummua, joka odottaa vessavuoroaan vaikka kolme tuntia inahtamatta ja soittamatta kelloa kertaakaan, kuin mummua joka makaa soittokellon päällä ja vaatimalla vaatii päästä vessaan. Mutta hyvä asiakaspalvelu, hyvä hoito ja hoiva, ei saisi olla kiinni asiakkaan tai potilaan asenteesta. Ainoa mitä minä saan ja mitä minä voin muuttaa, on oma asenteeni ja asennoitumiseni, kiteytti Urpu Silvennoinen. Hoitotyöhön soveltuvia hyvinvointiharjoituksia testattiin innostuneesti koko salin voimin Create Amoven Jaana Schirmerin ja Tuula Styrmanin ohjauksessa. joka tarjoaa kodinomaista asumispalvelua 50 ikääntyvälle asukkaalle. Palvelujen eettinen lähtökohta on ikäihmisten arvostaminen, itsemääräämisoikeuden kunnioittaminen ja turvallisuuden luominen.toiminta-ajatuksena on kuntouttava työ ja asukkaiden omatoimisuuden tukeminen. Tämä näkyy runsaana ja monipuolisena kuntoutus- ja viriketoimintana, ja asukkaille järjestetään myös säännöllisesti virkistystoimintaa, ohjelmatuokioita ja retkiä. Palvelutalon työntekijät ovat työhönsä sitoutuneita, moniammatillisia osaajia. Kaikille työtekijöille on löydetty oma vastuualue ja työssä voi käyttää luovuutta. Palkintoraati pitää Palvelutalo Kangasvuokkoa esimerkkinä työyhteisöstä, jossa hyvinvoivat ja motivoituneet työntekijät tuottavat laadukkaat palvelut vanhuksille. Jaarankartano on 54-paikkainen, vuonna 1963 perustettu palvelutalo, jossa vanhusten hoito perustuu yksilölliseen hoitosuunnitelmaan. Henkilökunta on omatoimisesti kehittänyt omahoitajuutta hyvin tuloksin. Omahoitajuuden myötä työntekijöiden vastuu ja työn mielekkyys on lisääntynyt, mutta ennen kaikkea vanhusten hoidon laatu on parantunut. Kuntouttava työote näkyy jokapäiväisessä toiminnassa. Kuntouttamalla on pitkäaikaispaikalle tulleita vanhuksia pystytty siirtämään tehostettuun palveluasumiseen. Jaarankartanossa henkilökunta on pysyvää, alalle koulutettua ja se myös osallistuu täydennyskoulutukseen. Yhteistyö omaisten kanssa on toimivaa. Palkintoraati pitää Jaarankartanon ansiona oma-aloitteista siirtymistä omahoitajajärjestelmään, mikä on rikastuttanut hoitotyötä ja nostanut vanhusten hoidon laatua super 19

20 Syöpäpotilas voidaan hoitaa myös kotona teksti marjo sajantola Kotihoidon on osattava tunnistaa syöpäpotilaan moninaiset tarpeet. Syöpään sairastunut tarvitsee kokonaisvaltaista fyysistä, psykososiaalista ja hengellis-eksistentiaalista tukea. Sairaus itsessään voi aiheuttaa monenlaisia elämänlaatua rajoittavia oireita, mutta myös syövän hoitomuodot voivat aiheuttaa tai lisätä oireistoa. Fyysisistä oireista pelätyin on kipu, mutta tosiasiassa eniten potilaiden elämänlaatuun vaikuttava oire useiden tutkimusten mukaan on niin sanottu fatigue-oireyhtymä. Siihen liittyy usein fyysistä ja psyykkistä voimattomuutta, masentuneisuutta, passiivisuutta ja unettomuutta, Pirkanmaan hoitokodin sairaanhoitaja Hanna Hävölä kertoi. Kivunhoidossa tulisi noudattaa WHO:n kipuportaita. Erityistä huomiota on kiinnitettävä lääkkeenoton säännöllisyyteen ja lääkityksen tehon seurantaan. Lisäksi asiakkaalla tulee olla käytettävissään myös tarvittaessa otettavia lääkkeitä läpilyöntikivun hoitoon. Syöpäkivun hoitoon tarkoitetut valmisteet ovat erityiskorvattavia, joten kotihoidon potilaalta pitää varmistaa, että hänellä on siitä merkintä Kela-kortissaan. Potilaan ja perheen voimavarat eivät aina riitä selvittelemään muitakaan tukioikeuksia, joten pitäkäähän asiakkaittenne puolia. Hyvä kuolema kotona Potilaan tulisi saada kuolla mahdollisimman turvallisessa paikassa. Monelle se on oma koti. Kotona tapahtuvan saattohoidon peruspilareita ovat hyvä oirehoito, potilaan ja perheen psyykkinen ja sosiaalinen tukeminen, tarvittava hoitotyön ammattilaisten tukiverkosto sekä fyysisen ympäristön järjestäminen kotihoitoa tukevaksi. Hoidon tavoite on tehdä potilaan viimeisistä elinpäivistä mahdollisimman laadukkaita. Onnistunut saattohoito kotona edellyttää vähintään yhden omaisen ympärivuorokautista panosta. Hoitotyön ammattihenkilöiden vastuullisena tehtävänä on myös arvioida potilaan ja omaisten jaksamista. Ideaalitilanteessa potilaalla on myös tukiosasto, jonne hän pääsee tarvittaessa hoitoon päivystysasemalla jonottamatta, sairaanhoitaja Hanna Hävölä kertoi. Kuolevan potilaan läheiset tarvitsevat usein opastusta oirehoidossa, lääkehoidon toteutuksessa, ravitsemukseen liittyvissä asioissa sekä perushoidossa, etenkin potilaan voimavarojen huvetessa. He tarvitsevat myös selkeät toimintaohjeet mahdollisia katastrofitilanteita varten, esimerkiksi hengitysongelmiin. Jos hoitaja tunnistaa potilaassa lähestyvän kuoleman merkkejä, kuten sekavuutta, kuumeilua, hengitysmuutoksia, lihasnykäyksiä tai jopa lautumia, hänen kannattaa mainita niistä myös omaisille. Näin vältetään turha hätäily ja yllätykset. Vaikka potilas siirtyisi osastohoitoon viimeisiksi elinpäivikseen, se ei koskaan tarkoita kotihoidon epäonnistumista ja kotona vietettyjen päivien mitätöitymistä. Kotihoito on kokonaisuus Valtakunnallisena tavoitteena vuoteen 2012 mennessä on, että 75 vuotta täyttäneistä henkilöistä prosenttia asuu kotona joko palvelujen turvin tai itsenäisesti, ainoastaan kolme prosenttia on laitoshoidossa. Vaikka kunta toimii kotihoidon järjestäjänä, mukana on suuri määrä yksityisiä palveluntuottajia ja usein myös omaiset. Tällainen monen toimijan tuottamistapa on Suomessa varsin yleinen. Kotipalvelun ja kotisairaanhoidon yhdistämisestä ja muista integroivista toimenpiteistä huolimatta monien kuntien ongelma on Kotihoidon päällikkö Raili Paajanen puhui kotihoidon tulevaisuuden haasteista. 20 super