ONHAN SE RIKKAUTTA... Mikkelin alueen terveydenhoitajien kokemuksia kohdata ja hoitaa maahanmuuttajia

Transkriptio

1 Elisa Korhonen ONHAN SE RIKKAUTTA... Mikkelin alueen terveydenhoitajien kokemuksia kohdata ja hoitaa maahanmuuttajia Opinnäytetyö Hoitotyön koulutusohjelma Maaliskuu 2007

2 KUVAILULEHTI Opinnäytetyön päivämäärä Tekijä(t) Koulutusohjelma ja suuntautuminen Hoitotyön koulutusohjelma Elisa Korhonen Terveydenhoitajan suuntautumisvaihtoehto Nimeke ONHAN SE RIKKAUTTA... Mikkelin alueen terveydenhoitajien kokemuksia kohdata ja hoitaa maahanmuuttajia Tiivistelmä Tämän opinnäytetyön tarkoitus on selvittää Mikkelin terveydenhoitajien kokemuksia maahanmuuttajien kohtaamisesta ja hoitamisesta sekä heidän valmiuksiaan kohdata ja hoitaa maahanmuuttajia. Työn tavoitteena on arvioida, millaisina terveydenhoitajat nyt kokevat maahanmuuttajien kohtaamisen ja onko tarvetta terveydenhoitajien työpaikka- tai lisäkoulutukseen kulttuurien kohtaamisesta. Työn näkökulma on terveydenhoitajien omissa kokemuksissa. Tämän opinnäytetyön aineisto kerättiin haastattelemalla kahdeksaa Mikkelin alueen terveydenhoitajaa. Haastattelumenetelmänä oli teemahaastattelu. Äänitetty materiaali kirjoitettiin tekstiksi sanasta sanaan ja käsiteltiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Tulosten mukaan terveydenhoitajat kohtasivat vastaanotoilla vaihtelevasti maahanmuuttajia useista eri kansallisuuksista. Maahanmuuttaja-asiakkaan tulo vastaanotolle vaati terveydenhoitajalta enemmän työtä kuin suomalainen asiakas. Tulkkaus tapahtui tulkin ollessa paikan päällä tai puhelintulkkauksena. Vuorovaikutus maahanmuuttajien kanssa oli terveydenhoitajien mielestä haasteellista. Siihen vaikutti kieliongelman ja tulkkauksen lisäksi se, että ohjeet eivät aina menneet perille ja ohjauksen tuli olla hyvin konkreettista. Terveydenhoitajat kokivat maahanmuuttajien kohtaamisen haasteellisena. Maahanmuuttajat tulivat usein vastaanotolle koko perheellä ja terveydenhoitajan täytyi osata ottaa huomioon koko perhe. Annettujen aikojen noudattamisessa oli usein puutteita, mutta osa maahanmuuttajista noudatti hyvin annettuja aikoja. Terveydenhoitajilta kului enemmän aikaa maahanmuuttaja-asiakkaisiin kuin suomalaisiin asiakkaisiin. Tulosten mukaan myönteistä oli, että maahanmuuttajien kohtaaminen oli tuonut terveydenhoitajien työhön monia positiivisia asioita. Terveydenhoitajien asenteet olivat muuttuneet myönteisemmiksi ja heillä oli paljon positiivisia kokemuksia maahanmuuttajien kohtaamisesta. Tulosten mukaan kielteistä oli, että terveydenhoitajat kokivat tietonsa puutteellisiksi kohdatessaan maahanmuuttajia. Tällä hetkellä he saivat perustietoa uusien pakolaisryhmien kulttuurista ja olosuhteista lähinnä pakolaistoimiston järjestämissä tiedotustilaisuuksissa. Ammattiin valmistava koulutus ei ollut antanut riittävästi tietoa maahanmuuttajien kohtaamisesta ja terveydenhoitajat toivoivat lisäkoulutusta monikulttuurisuuteen liittyen. Terveydenhoitajien oma aktiivisuus korostui tiedon hankinnassa. Terveydenhoitajien valmiuksia kohdata maahanmuuttajia lisäsivät hyvä ammattitaito, yhteistyö eri tahojen kanssa sekä onnistunut kommunikointi, johon kuului tulkin käytön hallitseminen. Terveydenhoitajien asennoituminen maahanmuuttajiin oli hyvin positiivista. Tulosten perusteella voidaan päätellä, että maahanmuuttaja-asiakkaat ovat haasteellisempia kuin suomalaiset asiakkaat. Heidän kohtaamisensa antoi kuitenkin terveydenhoitajille paljon positiivisia kokemuksia ja tilanteita. Valmiuksiensa lisäämiseksi terveydenhoitajat tarvitsisivat lisäkoulutusta maahanmuuttajiin liittyen. Asiasanat (avainsanat) Mikkeli, terveydenhoitajat, maahanmuuttajat, monikulttuurisuus, kokemukset, kohtaaminen Sivumäärä Kieli URN 59 sivua + liitteet 7 kpl Suomi URN:NBN:fi:mamk-opinn Huomautus (huomautukset liitteistä) Ohjaavan opettajan nimi Opinnäytetyön toimeksiantaja Auli Sjögrén

3 DESCRIPTION Date of the bachelor's thesis Author(s) Elisa Korhonen Name of the bachelor's thesis Degree programme and option Degree Programme in Health Care Public Health Nurse IT S RICHNESS... Public health nurses experiences of meeting and caring for immigrants in the Mikkeli region Abstract The purpose of this study was to clarify public health nurses experiences and abilities in meeting and caring for immigrants. The study aimed at assessing how the public health nurses experienced the meeting of immigrants, and whether they needed on-the-job training or further training in cultural encounter. The perspective of the study was in public health nurses own experiences. The material of this study was collected by interviewing eight public health nurses in the Mikkeli region. The method used was theme interview. The tape-recorded material was transcribed and processed by using the content analysis. According to the results, public health nurses met immigrants from many nationalities in their receptions. Public health nurses had more work with immigrant customers than with Finnish customers. An interpreter could be on the spot or on the telephone. Public health nurses thought that communication with immigrants was challenging, due to language problems and interpretation. In addition, the instructions were not understood well, and the guidance had to be very concrete. It was very challenging for public health nurses to meet immigrants. Immigrants often came to the reception with the whole family and the public health nurse had to give attention to the whole family. Some immigrants were able to keep an appointment, but there were many who could not adhere to the schedule. Public health nurses had to use more time for immigrant customers than Finnish customers. It appeared from the results that the meeting of immigrants had many positive effects on the work of public health nurses. Their attitudes had become more positive and they had many positive experiences of meeting immigrants. However, public health nurses experienced that they did not have enough knowledge to meet immigrants. They were given basic information on the culture and circumstances of new refugee groups mainly in informative meetings organized by the refugee office. The professional studies did not provide enough knowledge of meeting immigrants, and public health nurses wished for further training in multiculturalism. Their own activity was emphasized in information search. The competence of public health nurses to meet immigrants was enhanced by good professional skills, cooperation with different partners and organizations, and successful communication including skills to use an interpreter. Public health nurses had a very positive attitude towards immigrants. Based on the study, it is possible to conclude that immigrant customers are more challenging than Finnish customers. However, the meeting of immigrants offered many positive experiences and situations to public health nurses. Further training related to immigrants is needed to enhance the competence of public health nurses. Subject headings, (keywords) Mikkeli, public health nurses, immigrants, multiculturalism, experiences, meeting Pages Language URN 59 p. + 7 app. Finnish URN:NBN:fi:mamk-opinn Remarks, notes on appendices Tutor Employer of the bachelor's thesis Auli Sjögrén

4 SISÄLTÖ 1 JOHDANTO MAAHANMUUTTAJAT MONIKULTTUURINEN HOITOTYÖ Kulttuurin mukainen hoitotyö Kulttuurien välinen vuorovaikutus Vieraasta kulttuurista tulevan asiakkaan kohtaamisen haasteita TERVEYDENHOITAJA JA MAAHANMUUTTAJAT Koulutus Työalueet TUTKIMUSTEHTÄVÄ TUTKIMUKSEN TOTEUTTAMINEN Kohderyhmä ja laadullinen tutkimusmenetelmä Aineiston keruu teemahaastattelulla Aineiston käsittely ja analyysi TUTKIMUKSEN TULOKSET Terveydenhoitajien vastaanottotilanteet maahanmuuttajien kanssa Maahanmuuttajat terveydenhoitajien asiakkaina Vuorovaikutus maahanmuuttajien kanssa Terveydenhoitajien kokemuksia vastaanottotilanteista Terveydenhoitajien valmiudet kohdata ja hoitaa maahanmuuttajia Koulutuksen ja tiedon tarve Tarvittavat taidot Terveydenhoitajien asenteet maahanmuuttajia kohtaan Maahanmuuttajien sopeutuminen Mikkeliin Sopeutuminen ja kotoutuminen Mikkeliin Kulttuurin vaikutus sopeutumisessa Maahanmuuttajien sopeutumisen tukeminen Yhteenvetokuvio tuloksista POHDINTA Tulosten tarkastelua Tutkimuksen eettisyys ja luotettavuus... 52

5 8.3 Jatkotutkimusehdotuksia LÄHTEET LIITTEET

6 1 JOHDANTO 1 Mikkelin kaupunki on perustettu vuonna Mikkeli on Etelä-Savon maakuntakeskus ja Itä-Suomen läänin pääkaupunki sekä merkittävä hallinnollinen keskus. Kaupunki on kasvanut vähitellen sekä asukasluvultaan että pinta-alaltaan alueliitosten myötä, josta esimerkkinä vuonna 2001 tapahtunut Anttolan, Mikkelin ja Mikkelin maalaiskunnan yhdistyminen. (Mikkelin kaupunki 2006a.) Viimeisin alueliitos oli vuoden 2007 alussa Haukivuoren yhdistyessä Mikkeliin. (Mikkelin kaupunki 2006b.) Mikkelissä oli vuoden vaihteessa asukkaita 46514, joista ulkomaalaisia 622. Haukivuoren asukasmäärä oli 2292, joista ulkomaalaisia 97. (Väestörekisterikeskus 2006.) Mikkelin kaupunki on ottanut vastaan kiintiöpakolaisia vuodesta Suunniteltu vuosittainen kiintiö on ollut pakolaista vuodessa. Mikkelissä toimii pakolaistoimisto, joka ohjaa, neuvoo ja opastaa pakolaisia ja paluumuuttajia monissa arkielämän ja käytännön asioissa. Yksi pakolaistoimiston toiminta-alueista on neuvojen ja ohjeiden antaminen terveyteen liittyvissä asioissa. (Mikkelin kaupunki 2006c.) Tilastokeskuksen (2006b) mukaan Suomeen muuttaneiden ulkomaalaisten ikärakennetta hallitsevat vuotiaat ja hedelmällisyys on maahanmuuttajien keskuudessa korkea. Mielestäni tämän tiedon perusteella on aihetta olettaa, että terveydenhoitajat joutuvat kohtaamaan maahanmuuttajia työskennellessään äitiys- ja lastenneuvoloissa sekä kouluterveydenhuollossa. Lisäksi terveydenhoitajat ovat monipuolisesti mukana maahanmuuttajien elämänkulun eri vaiheissa suorittaessaan esimerkiksi terveystarkastuksia ja perheneuvontaa (Pitkänen 2006, 31). Tutkimuksen lähtökohtana on ollut oma kiinnostus monikulttuurisuuteen ja maahanmuuttajien kohtaamiseen. Työ on tehty Mikkelin ammattikorkeakoulun hallinnoiman ja terveysalan laitoksen koordinoiman Yhdessä ja yhteistyössä hankkeen (III) toimeksiantona. Koska Mikkeli ottaa vuosittain vastaan pakolaisia, uskon myös alueen terveydenhoitajien kohtaavan heitä työssään. Tulevana terveydenhoitajana olin kiinnostunut tutkimaan jo ammatissaan toimivien terveydenhoitajien ja maahanmuuttajien kohtaamisia. Työn tarkoituksena oli selvittää Mikkelin terveydenhoitajien näkemyksiä siitä, millaisia kokemuksia heillä on

7 maahanmuuttajien kohtaamisesta ja hoitamisesta sekä millaisina he pitävät valmiutensa kohdata ja hoitaa maahanmuuttajia. 2 2 MAAHANMUUTTAJAT Tilastokeskuksen (2006a) mukaan vuonna 2005 Suomessa asui sellaista henkilöä, joiden kansalaisuus oli muu kuin suomi. Etelä-Savossa heitä oli 1834 henkilöä. Eniten ulkomaalaisia on muuttanut Suomeen Venäjältä, Virosta, Ruotsista, Somaliasta ja Irakista (Kunnat.net 2006.) Maahanmuuttaja on yleiskäsite kaikille eri syistä maasta toiseen muuttaville henkilöille. Maahanmuuttajalla on tarkoitus jäädä asumaan Suomeen, ja siihen hän tarvitsee oleskeluluvan. Suurin maahanmuuttajaryhmä ovat paluumuuttajat eli henkilöt, jotka palaavat ulkomailta Suomeen. Nykyisin paluumuuttaja-käsitettä käytetään Suomessa entisen Neuvostoliiton alueelta tulevista inkerinsuomalaisista, joiden sukujuuret ovat Suomessa. Toinen maahanmuuttajaryhmä ovat turvapaikanhakijat, jotka pyytävät Suomesta suojaa ja oleskeluoikeutta. Heidät sijoitetaan aluksi asumaan vastaanottokeskuksiin. Mikäli heille myönnetään turvapaikka ja oleskelulupa, he saavat pakolaisstatuksen ja muuttavat kuntiin asumaan. (Ulkomaalaisvirasto 2006; Taavela 1999, 22.) Turvapaikan saaminen Suomesta ei ole helppoa, sillä esimerkiksi vuonna 2005 turvapaikkaa hakeneista 3545 henkilöstä myönteisen päätöksen sai vain 12 hakijaa (Pitkänen 2006, 22). Kolmas maahanmuuttajaryhmä ovat ne turvapaikkaa hakevat, joille myönnetään oleskelulupa suojelun tarpeen vuoksi, kuten esimerkiksi kuolemanrangaistusuhan tai aseellisen selkkauksen vuoksi. Neljäs maahanmuuttajaryhmä ovat kiintiöpakolaiset eli henkilöt, joille UNHCR eli YK:n pakolaisasiain päävaltuutettu on myöntänyt pakolaisaseman ja joille on myönnetty maahantulolupa suunnitellun kiintiön mukaan. Kiintiöpakolaiset sijoitetaan suoraan asumaan kuntiin. (Ulkomaalaisvirasto 2006; Taavela 1999, 22). Viime vuosina Suomen pakolaiskiintiö on ollut 750 henkilöä vuodessa (Suomen Pakolaisapu 2006). Suomeen tulee myös jo aikaisemmin saapuneiden ja oleskeluluvan saaneiden pakolaisten puolisoita, alaikäisiä lapsia tai lähisukulaisia perheenyhdistämisohjelman kautta (Euroopan unionin toimina 2004; Räty 2002, 20). Vielä mainitsematon

8 3 maahanmuuttajaryhmä ovat alaikäiset ilman vanhempia tai huoltajia maahan tulleet lapset. Suomesta haki vuonna 2005 turvapaikkaa 220 alaikäistä lasta, mikä on suurin luku tähän mennessä. (Yksin tulleet alaikäiset lapsipakolaiset 2006; Järvinen 2004, 86). Maahanmuuttajiin kuuluvat myös ne ulkomaalaiset, jotka ovat tulleet Suomeen avioliiton, työn tai muun syyn takia, eivätkä lukeudu pakolaisiin (Taavela 1999, 22). Se, millaisesta maahanmuuttajasta on kyse, vaikuttaa myös siihen, missä määrin terveydenhoitaja kohtaa heitä. Erilaisin syin maahan muuttaneilla on eroja oikeuksissa Suomen terveyspalveluihin. Suoraan kuntiin sijoitettavilla kiintiöpakolaisilla ja pakolaisten perheenjäsenillä, jotka ovat tulleet perheenyhdistämisohjelman kautta, ovat yhtäläiset oikeudet terveyspalveluihin suomalaisten kanssa. Terveydenhoitaja tapaa heitä pian maahan saapumisen jälkeen terveystarkastusten puitteissa. Sen sijaan turvapaikanhakijoilla on mahdollisuus saada vain ensiapuluontoista hoitoa. Kuitenkin tästäkin ryhmästä terveydenhoitaja tapaa asiakkaita äitiys- ja lastenneuvolassa sekä kouluterveydenhuollossa. (Hietala 2004, 22.) Monikulttuuristuva yhteiskunta tuo kunnille uusia haasteita myös palvelujen tarjoamista ajatellen. Eri kulttuureista tulevien asiakkaiden tarpeisiin vastaaminen edellyttää erilaisuuden huomioivaa palveluosaamista. (Kunnat.net 2006). Erityisesti pakolaisten kohtaaminen ja palveleminen on haastava tehtävä, varsinkin silloin, kun he tulevat kielitaidottomina ja mahdollisesti pitkään leiriolosuhteissa asuneina (Räty 2002, 19). 3 MONIKULTTUURINEN HOITOTYÖ 3.1 Kulttuurin mukainen hoitotyö Kulttuurilähtöisen hoidon teoria lähti liikkeelle Madeleine Leiningerin tekemistä huomioista eräässä lastenkodissa 1950-luvulla. Hän huomasi, että lasten käyttäytyminen ja tarpeet olivat kulttuurisidonnaisia. Tämän vuoksi annettu hoito ei vaikuttanut riittävän hyvältä niille lapsille, joilla oli toisenlainen kulttuuritausta ja elämäntapa. Tutkimustensa perusteella Leininger kehitti transkulttuurisen hoitotyön teorian. Transkulttuurisessa hoitotyössä on tarkoitus tulla tietoiseksi eri kulttuureista ja oppia ymmärtämään niitä, mutta myös käyttää hyväksi kulttuuritietoutta käytännön

9 hoitotyössä hoidon suunnittelussa ja toteutuksessa. (Alexander ym. 1994, 411, ) 4 Myös muutamat muut hoitajat ja teoreetikot, kuten esimerkiksi Murdock, Tripp- Reimer, Brink ja Saunders, alkoivat kehittää 1960-luvulta alkaen omia malleja kulttuurista hoitotyötä varten. Jokaisella näistä on omat etunsa. Yksi suosituimmista on kuitenkin Leiningerin niin sanottu auringonnousumalli, joka on suunniteltu hoitotyötä varten. (Purnell & Paulanka 1998, 6.) Eri kulttuureista tulevien hoitamiseen tarvitaan tiettyjä valmiuksia. Hoitotyöntekijät ovat itse arvioineet, että monikulttuurinen hoitotyö vaatii ennen kaikkea suvaitsevaisuutta, ennakkoluulottomuutta, erilaisuuden hyväksymistä, avoimuutta, joustavuutta sekä ei-rasistisuutta. Seuraavaksi eniten tarvitaan soveltuvaa koulutusta, kokemusta, kielitaitoa ja motivaatiota. Kolmanneksi tarvitaan luovuutta, kiinnostumista uusista asioista ja laajakatseisuutta. Lisäksi on arvioitu tarvittavan sellaisia ominaisuuksia kuten sosiaalisuus, empaattisuus, ihmisystävällisyys, vahvuus, määrätietoisuus ja realistisuus. (Taavela 1999, 163.) Maahanmuuttajilla on usein hoitotyön asiakkaina erilaisia tarpeita kuin suomalaisilla. Lisäksi eri kulttuureissa on osittain erilaisia käsityksiä terveydestä ja sairaudesta, yksilöstä ja yhteisöstä sekä elämästä ja kuolemasta. Esimerkiksi somalialaiset ymmärtävät terveyden olevan Jumalan antama lahja ja tiettyihin sairaustapauksiin ajatellaan olevan syynä paha henki, johon lääkärin antama apu ei voi vaikuttaa (Hassinen-Ali-Azzani 2002, 105, 110). Kulttuurin mukaiset perinteet ja uskomukset saattavat aiheuttaa väärinymmärrystä ja epäluuloa molemmissa osapuolissa. Joillekin kulttuureille on ominaista, että potilasta koskevaan päätöksentekoon osallistuu koko lähiyhteisö, mikä voi olla outoa yksilökeskeiseen hoitokulttuuriin tottuneelle. (Monikulttuurisuus Suomen terveydenhuollossa 2004, 10.) Esimerkiksi monissa aasialaisissa ja islamilaisissa kulttuureissa sekä heimoyhteisöissä on ryhmäuskollisuus korkein arvo. Näissä kulttuureissa yksilölliset arvot ovat vähemmän tärkeitä, kuin se, mikä on parasta ryhmälle. (Andrews 1999, 24.) Pursiainen (2001) on todennut tutkimuksessaan, että terveydenhoitajan valmius hoitaa maahanmuuttajia kulttuurin mukaisesti lähtee ammattitaidosta, johon kuuluu ammatillinen tieto ja kokemus terveydenhoitajan perustyöstä. Hoitaminen tulee

10 5 ymmärtää ihmiseltä-ihmiselle toimintana. Toinen tärkeä tekijä on kulttuurinen joustavuus eli tieto kulttuurisista tavoista ja arvoista ja niihin liittyvistä erilaisuuksista ja samanlaisuuksista. Tärkeää on myös omien asenteiden havaitseminen liittyen vieraisiin kulttuureihin. 3.2 Kulttuurien välinen vuorovaikutus Kulttuuri voidaan määritellä näkymättömien arvojen ja normien sekä näkyvien ja havaittavien käyttäytymisten vuorovaikutukseksi, jossa arvojärjestelmällä on suuri merkitys. Kulttuuriin kuuluvat tavat, arvot ja normit voivat olla joko suoraan tai epäsuorasti vaikuttavia, ja ne on ensisijaisesti opittu perheen keskellä (Purnell & Paulanka 1998, 2). Yksilö viestii ja myös tulkitsee havaintojaan kulttuurinsa arvojen ja normien välityksellä. Kulttuurien välinen vuorovaikutuksen ja kommunikoinnin tekee haasteelliseksi se tosiasia, että eri kulttuureissa käyttäytymisten ja niiden suhde voi olla erilainen. Kohdekulttuurin tunteminen mahdollistaa sen, että tiedostaa, millaisen merkityksen se antaa omalle käyttäytymiselleni. Vuorovaikutuksen ja kommunikoinnin onnistumiseksi molempien osapuolten on annettava samalle tekemiselle sama merkityssisältö. (Lehtonen 1993, 9.) Vuorovaikutukseen ja kommunikointiin kuuluu suullisen ja kirjallisen viestinnän lisäksi nonverbaalista elehtimistä, kehon liikkeitä ja asentoja, äänensävyjä ja kasvojen ilmeitä. Kaikilla näillä on eri kulttuureissa omat tulkintansa. Lisäksi vuorovaikutuksen haasteena on käytetty kieli. Mikäli kommunikoidaan kielellä, joka ei ole asiakkaan ja/ tai hoitajan äidinkieli, kasvaa mahdollisuus väärinymmärtämiseen merkittävästi. Tehokkaan kulttuurien välisen viestinnän edistämiseksi tulisi hoitosuhteissa välttää liiallista ammattikieltä ja lääketieteellistä termistöä, mutta myös hoitajan kulttuurille ominaisia arkikielen ilmauksia ja lyhennyksiä, jotka ovat vieraita toisesta kulttuurista tulevalle. (Andrews 1999, 31.) Vieraan kulttuurin kohtaaminen ja ymmärtäminen lähtee oman kulttuurin ja siihen liittyvien piirteiden tunnistamisesta. Oman kulttuurin tunnistaminen ei tarkoita sen pitämistä muita kulttuureita parempana, vaan omien tapojen, tottumusten ja arvojen tunnistamista. (Pursiainen 2001, 44.) Oman kulttuurin tunnistamisen jälkeen seuraava askel on ymmärtää, millaisia kulttuurisia käsityksiä toisen yksilön käyttäytymisen ja ajattelun taustalla on. Kun ymmärtää nämä taustatekijät, ymmärtää helpommin toisen

11 yksilön oudolta tuntuvaa käyttäytymistä ja osaa suhtautua siihen asiaan kuuluvalla tavalla. (Alitolppa-Niitamo 1993, 168.) 6 Kulttuurien erilaisuus tuo helposti vaikeuksia ja väärinymmärryksiä viestintään. Sanoille voidaan antaa erilaisia merkityksiä ja tulkintoja, mutta sanojen lisäksi myös sanaton oheisviestintä vaihtelee eri kulttuureissa. Suomalaiset ovat tottuneet suoraan asiaan menevään viestintään. Monissa muissa kulttuureissa sen sijaan on tärkeää ensin kysellä keskustelukumppanin kuulumisia ja vointia ja vähitellen johdatella keskustelua haluttuun aiheeseen. Suomalaisten viestintä pyrkii siihen, että viesti menee perille, joten asioista puhutaan hyvin suoraan. Sen sijaan esimerkiksi aasialaisilla ja arabialaisilla on tapana käyttää kiertoilmaisuja ja vertauskuvia puheessaan. Myös se, mistä on soveliasta puhua ja millaisia kohteliaisuuksia käytetään, vaihtelee eri kulttuureissa. (Räty 2002, ) 3.3 Vieraasta kulttuurista tulevan asiakkaan kohtaamisen haasteita Virkin (1999, 65) tutkimuksessa mukana olleista suomalaisista hoitotyöntekijöistä yli puolet oli sitä mieltä, että eri kulttuureista tulevien potilaiden kohtaaminen on vaikeampaa kuin muiden potilaiden kohtaaminen. He pitivät eri kulttuurista tulevia myös vaativampina potilaina. Vastaajista kolmannes toi esille myös sen, että mitä enemmän potilaan kulttuuri poikkeaa hoitajan kulttuurista, sitä vaikeampaa on työskennellä tämän kanssa. Toisaalta kulttuurinmukainen hoitotyö koettiin myös palkitsevana ja haasteellisena sekä ennakkoluuloja vähentävänä työnä. Tutkimuksissa on todettu, että suurin ongelma maahanmuuttajien kohtaamisessa on yhteisen kielen puute ja sen aiheuttamat ongelmat hoitotyössä. Tulkin käyttö ei ole välttämättä helppoa ja tulkin kanssa toimiminen vaatii harjoittelua. Kaikki maahanmuuttajat eivät edes halua tulkkeja hoitotilanteisiin, koska tulkin kautta sanoma välillä vääristyy tai lyhenee. Vaikeita asioita käsiteltäessä, kuten esimerkiksi naisten kokemaa väkivaltaa, on tärkeää, että myös tulkki on nainen ja sellainen henkilö, johon nainen voi luottaa (Kyllönen-Saarnio & Nurmi 2005, 83). Tulkin saaminen on sidottu ajanvaraukseen ja yleensä arkipäiville päiväaikaan. (Taavela 1999, 166, 168.)

12 7 Sekä maahanmuuttajien että terveydenhuoltohenkilöstön käsityksen mukaan perusterveydenhuollossa ei ole yleisesti valmiuksia maahanmuuttajien, varsinkaan kaukaisemmista kulttuureista tulleiden mielenterveysongelmien hoitoon (Työhallinnon julkaisu 316, s. 121). Psyykkiset traumat ovat kuitenkin hyvin tavallisia varsinkin pakolaisilla. Pakolaisuuden aiheuttaneet tekijät, kuten esimerkiksi sota ja kidutukset, ovat heidän psyykkisten ongelmiensa taustalla. Turvaan pääseminenkään ei sulje pois trauman mahdollisuutta, sillä jo pelkkä kulttuurisokki Suomeen tultaessa voi muodostua maahanmuuttajalle traumaattiseksi kokemukseksi. On todettu, että neljäs vuosi maahan tulon jälkeen on vuosi, jolloin varsinkin pakolaiset saavat mielenterveysongelmia, kuten masennusta, pelkoja ja unettomuutta. (Hietala 2004, 25.) Pursiainen (2001) on tutkimuksessaan todennut, että maahanmuuttajien kohtaamisessa tulevat ongelmat eivät johdu vieraasta kulttuurista, vaan pakolaisuuden aiheuttamasta kriisistä. Pakolaisten haastatteluissa on ilmennyt, että joissakin kulttuureissa mielenterveysongelmat ovat uusi ja outo käsite heidän kulttuurissaan. Niinpä he eivät ajattele, että ongelmat mielenterveydessä olisivat sairauksia, koska siitä ei ole näkyvissä fyysistä vammaa. Pakolaiset ovat kertoneet, että tuntiessaan masennusta, unettomuutta tai jotain muita mielen oireita, he ovat käyneet valittamassa terveydenhoitajalle päänsärkyä tai vatsakipua. Vieraasta kulttuurista tulevat eivät myöskään ymmärrä aina käsitteitä terveys ja sairaus samalla tavalla kuin me suomalaiset. Niinpä he saattavat ihmetellä, miksi Suomessa hoidetaan myös terveyttä eikä vain sairautta. (Pentikäinen 2005, 180; Tuominen 1998, 131.) Ammatillisessa kohtaamisessa maahanmuuttajan kanssa ulkomaalaisuus sinänsä ei ole ongelma, mutta tähän kohtaamiseen liittyy asioita, joista on hyvä olla tietoinen. Se, että asiakkaalla on erilainen kieli, tausta ja elämäntilanne, ei saa vähentää häntä palvelevan ammattilaisen ammattitaitoa. Pikemminkin tämän erilaisuuden tulisi olla haaste ammattitaidon kehittämiselle. On todettu, että mikäli työntekijöillä ja maahanmuuttajilla ei ole kulttuurista tietoutta, aiheutuu siitä ongelmia (Taavela 1999, 168). Tarvitaan siis tietoa erilaisten elämäntapojen erilaisuudesta sekä kulttuurista näkökulmaa. Yksi ammattitaitoa horjuttava seikka on, että esimerkiksi pakolaiset luokitellaan tiettyjen opittujen stereotypioiden mukaan osaksi ryhmää, jolloin erilaisuus ja yksilöllisyys unohtuvat. (Pentikäinen 2005, 17; Alitolppa Niitamo 1993, 168.)

13 8 Maahanmuuttajien ongelmilla ei välttämättä ole mitään tekemistä kulttuurin kanssa. Ongelmia voi aiheuttaa myös pakolaisuudesta johtuva kriisi (Pursiainen 2001). Tämän vuoksi terve järki ja ammatilliset käytännöt ovat tärkeitä maahanmuuttaja-asiakkaita kohdattaessa. Kulttuurierosta huolimatta monet maahanmuuttajanaiset toimivat perheissään vaikuttaen koko perheen hyvinvointiin, aivan kuten suomalaisetkin naiset tekevät. He huolehtivat lasten ja miehenkin terveydestä, sairauden hoidosta ja hoitoon hakeutumisesta. Näin ollen äidin hyvä terveydenhoito edesauttaa myös lasten hyvinvointia. Erityisen haasteen voivat aiheuttaa uskontonsa mukaiseen paastoamiseen sitoutuneet, mutta samaan aikaan imettävät tai raskaana olevat äidit (Hassinen-Ali-Azzani 2002, 121). Neuvolassa tarjottava ennalta ehkäisevä terveydenhoito voi aluksi olla maahanmuuttajanaiselle täysin uusi asia, joten siitä on kerrottava hänelle siten, että hän voi ymmärtää asian. (Malin & Tiilikainen 2002, 30.) Ajankäyttö vastaanotolla on yksi alue, jossa maahanmuuttajien kanssa työskenteleville voi tulla ongelmia. Maahanmuuttajalle on usein tarpeen antaa kaksoisaika, jolloin jää riittävästi aikaa kertoa asiat ehkä moneen kertaan ymmärtämisen varmistamiseksi. Myös mahdollinen tulkin käyttö vie oman aikansa. Maahanmuuttajalla voi ensi alkuun olla erilainen käsitys ajanlaskusta ja kellonajoista verrattuna suomalaisten ajanlaskuun. Tästä johtuen hän saattaa aluksi tulla vastaanotolle väärään aikaan. (Hietala 2004, 26; Alitolppa Niitamo 1993, ) Maahanmuuttajien ja erityisesti pakolaisten luottamuksen saavuttaminen voi olla vaikeaa ja aikaa vievää. Terveydenhuollon henkilöstö voi edustaa hänelle sitä valtakulttuuria, johon hän ei halua sopeutua tai sitä auktoriteettia, joka mahdollisesti syrji tai jopa kidutti häntä kotimaassa. Luottamuksen saavuttamiseen tarvitaan kärsivällisyyttä, hyväksyvää asennoitumista, hyvää ammattitaitoa ja kulttuuritietoisuutta. Myös tietojen luottamuksellisuus on hyvä selvittää heti hoitosuhteen alussa, jotta luottamus voisi rakentua. (Alitolppa Niitamo 1993, ) Maahanmuuttajien ohjaus ja informointi on todettu erääksi haasteelliseksi alueeksi. Maahanmuuttajilla on yleensä hyvin puutteelliset tiedot suomalaisesta yhteiskunnasta ja sosiaali- ja terveyspalveluista sekä niiden toimintatavoista. Tämän vuoksi ei ole itsestään selvää, että esimerkiksi odottava äiti tulee oma-aloitteisesti terveydenhoitajan vastaanotolle, vaan kontaktin ottaminen ja säilyttäminen vaatii välillä

14 9 terveydenhoitajan aloitetta. Tiedottamista ja ohjausta vaikeuttaa luonnollisesti myös se, että maahanmuuttajien kielitaito on huono ja kaikki eivät osaa edes lukea ja kirjoittaa. (Arvilommi 2005, 37.) Maahanmuuttajien kanssa toimiessa on hyvä muistaa, että heillä voi olla sellaisia terveysongelmia, joihin emme ole Suomessa tottuneet. Esimerkiksi somalinaisten kohdalla on mahdollista, että eteen tulee ympärileikattuja naisia, joilla on leikkauksesta johtuvia gynekologisia ongelmia ja erityistarpeita (Hassinen-Ali-Azzani 2002, 154). Näitä eteen tulevia erityistilanteita varten on olemassa terveydenhuoltohenkilöstölle opas, jossa annetaan ohjeita pakolaisille ja turvapaikanhakijoille tehtäviä terveystarkastuksia varten. Siinä selostetaan muun muassa, millaisia laboratoriotutkimuksia pakolaisille tulee tehdä. (Tuominen 1998, ) 4 TERVEYDENHOITAJA JA MAAHANMUUTTAJAT 4.1 Koulutus Terveydenhoitajia koulutetaan ammattikorkeakouluissa hoitotyön koulutusohjelmassa terveydenhoitotyön suuntautumisvaihtoehdossa, jonka laajuus on 240 opintopistettä. Tutkintonimike on terveydenhoitaja, AMK. Opiskelu kestää noin 4 vuotta. Terveydenhoitajan koulutukseen sisältyy sairaanhoitajan koulutus. (Hoitotyön koulutusohjelma 2006.) Koulutuksen tavoite on, että terveydenhoitaja on perusterveydenhuollon, kansanterveystyön, hoitotyön ja terveyskasvatuksen asiantuntija sekä toteuttaja. Hänen tavoitteena on yksilön, perheen ja yhteisön terveyden, turvallisuuden ja hyvinvoinnin edistäminen ja ylläpitäminen. Terveydenhoitaja työskentelee perhettä suunnittelevien, raskaana olevien, synnyttäneiden, lasten, nuorten, työikäisten ja ikääntyvien terveyden edistämiseksi. Työssä otetaan huomioon myös asiakkaan ja hänen elinympäristönsä fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen terveys ja hyvinvointi. Koulutuksensa perusteella terveydenhoitaja voi työskennellä terveyden- ja sairaanhoidon tehtävissä sekä toimia itsenäisenä ammatinharjoittajana. (Terveydenhoitajan ammattikuva 2005, 2.)

15 10 Koponen (2003) on tehnyt tutkimuksen viiden terveysalan oppilaitoksen monikulttuurisen hoitotyön opettamiseen osallistuneen opettajan keskuudessa monikulttuurisen hoitotyön opettamisesta hoitotyön koulutuksessa. Tutkimuksen mukaan hoitotyön koulutuksessa monikulttuurisen hoitotyön opetuksessa on tavoitteena laaja-alaisen kulttuurisen tiedon välittäminen ja kulttuurisensitiivisyys. Kuitenkin sekä itse opettajilla että opiskelijoilla todettiin olevan kielteisiä asenteita vierasmaalaisia kohtaan, eikä negatiivisia asenteita ole aina pystytty muuttamaan koulutuksella. Opetuksessa nähtiin myös monia kehittämisalueita. Kehittämistä olisi monikulttuurisen hoitotyön opetuksen sisällössä, opetuksen toteutuksessa ja määrän lisäämisessä sekä opiskelijavaihdon lisäämisessä. Myös opettajat kaipaisivat täydennyskoulutusta kulttuurisista asioista, sillä niiden opettaminen ei ole helppoa ja opettajat kokevat riittämättömyyttä siihen. Tutkimuksissa terveydenhuollon työntekijät ovat ilmaisseet tarvitsevansa monikulttuuriseen työhön valmentavaa koulutusta. Tärkeänä koulutuksen aiheena pidetään kulttuuristen tekijöiden tiedostaminen (Abdelhamid 2004). Työntekijät tarvitsisivat lisäopetusta myös kielissä, erilaisista kulttuureista, sairauksista ja niiden hoidosta, erilaisuuden hyväksymisestä sekä yleisesti muuttoliikkeistä ja niihin vaikuttavista tekijöistä. (Taavela 1999, 168; Arvilommi 2005, 13.) Ammattikorkeakoulusta valmistuneella hoitotyöntekijällä ei välttämättä ole ollut peruskoulutuksessaan monikulttuurisuuskoulutusta, mikäli monikulttuurisuus on kuulunut kyseisessä koulussa valinnaisiin opintoihin (Arvilommi 2005, 51). Terveydenhoitajan tulee olla valmis jatkuvaan muutokseen, uudistumiseen, tiedonhankintaan ja kouluttautumiseen muuttuvien palvelutarpeiden myötä (Terveydenhoitajatyön määrälliset suositukset 2005, 6). Työnohjaukseen ja koulutukseen osallistuminen auttaa terveydenhoitajaa jaksamaan tässä muutoksessa ja työssä. Koulutus auttaa jo työssä olevaa terveydenhoitajaa pitämään tiedot ajan tasalla, kehittämään ja muokkaamaan niitä vastaamaan väestön tarpeita. Kykyä muokata saamaansa tietoa hän tarvitsee työssä voidakseen ottaa huomioon asiakkaiden elämänvaiheet, tilanteet ja muuttuvat olosuhteet sekä jakamaan tietoa siten, että asiakas pystyy ottamaan sen vastaan. (Terveydenhoitajatyön laatu 2005, 10, 11, 14, 19.)

16 Työalueet Terveydenhoitajan työalueita ovat muun muassa kouluterveydenhoito ja neuvolatoiminta, joilla molemmilla on Suomessa pitkät perinteet. Maahanmuuttaja ei välttämättä ole ollut tekemisissä lähtömaassaan yhtä kattavan terveydenhuoltojärjestelmän kanssa. Sen tähden terveydenhuoltojärjestelmämme toimivuus ja kattavuus tulisi kertoa maahanmuuttajille perusteellisesti mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Se voisi helpottaa heidän asioimistaan Suomen perusterveydenhuollossa. (Tuominen 1998, 112.) Kouluterveydenhuollossa tavoitteena on lapsen ja nuoren terveen kasvun ja kehityksen turvaaminen. Kouluterveydenhuolto kohdistuu sekä kouluun ympäristönä että siellä toimiviin yksilöihin. Terveydenhoitaja toteuttaa kouluterveydenhuoltoa yksilöllisillä tarkastuksilla, rokotuksilla, seulontatutkimuksilla, koulutilojen ja ympäristön terveydellisellä seurannalla, oppilashuoltoryhmätyöskentelyllä sekä oppilasryhmien terveyskasvatustilaisuuksilla. (Tuominen 1998, 112.) Lastenneuvolassa tavoitteena on taata lapselle normaali ja tasapainoinen kasvu ja kehitys. Niinpä esimerkiksi erityistukea tarvitsevien lasten ja perheiden riittävän tuen saaminen huomioidaan lastenneuvolassa (Terveydenhoitajatyön määrälliset suositukset 2005, 20). Terveydenhoitaja pyrkii tarkastuksilla löytämään syntymävammat, kehityshäiriöt ja sairaudet mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Tarkastusten ohella neuvolassa annetaan lapsen huoltajille tietoa terveydestä ja siihen vaikuttavista tekijöistä sekä rokotetaan lapset rokotusohjelman mukaisesti. (Tuominen 1998, 112.) Äitiysneuvolassa tavoitteena on äidin fyysisen ja psyykkisen terveyden edistäminen sekä lapsen syntyminen mahdollisimman terveenä ja toivottuna. Terveydenhoitaja ohjaa ja opastaa odottavia äitejä ja perheitä sekä seuraa raskauden kulkua. Huomiota kiinnitetään tavallista enemmän erityisseurantaa tarvitseviin asiakkaisiin, kuten esimerkiksi iäkkäisiin synnyttäjiin, teiniraskauksiin ja perussairauksia omaaviin synnyttäjiin (Terveydenhoitajatyön määrälliset suositukset 2005, 17). Toiminnalla pyritään vähentämään raskauteen, synnytykseen ja lapsivuodeaikaan liittyviä terveysvaaroja. Terveydenhoitaja antaa äitiysneuvolassa myös synnytys- ja

17 12 perhevalmennusta. (Tuominen 1998, ) Äitiysneuvolatoimintaan liittyy läheisesti perhesuunnittelutoiminta, jonka tavoitteena on ei-toivottujen raskauksien välttäminen ja raskauden keskeyttämisen vähentäminen (Sirola ym. 1998, 98). Terveydenhoitajat toimivat myös työterveyshuollossa. Työterveydenhuollossa tavoitteena on työntekijän työ- ja toimintakyvyn ylläpitäminen ja edistäminen, jotta hän suoriutuu työn asettamista vaatimuksista. Toiminta on ennaltaehkäisevää eli työkykyä uhkaavat tekijät pyritään ennakoimaan. Työterveyshuolto keskittyy sekä yksilöihin, että heidän työympäristöönsä. Työterveystarkastusten ohella terveydenhoitaja tekee aikuisten ja vanhusten terveystarkastuksia. Saatujen tulosten pohjalta hän ohjaa asiakasta terveyttä tukeviin valintoihin ja elintapoihin. (Sirola ym. 1998, 91 92, 105, 115.) Terveydenhoitajan työstä maahanmuuttajien keskuudessa on annettu tietyt suositukset. Niiden mukaan alueella, jossa on maahanmuuttajaa, tulee olla heitä varten kokopäiväinen terveydenhoitaja ja jokaista asiakasta varten tulee varata kaksin- tai kolminkertainen aika suomalaisiin verrattuna. Huomiota tulee kiinnittää niin tulkin kanssa työskentelyyn, kuin myös yhteistyöhön muiden sektoreiden, kuten esimerkiksi pakolaisyksikön, koulujen ja työvoimaviranomaisten kanssa. Terveydenhoitajan tulee selvittää asiakkaiden kulttuuritausta ja ottaa huomioon se toiminnassaan. Tärkeä osa työskentelyssä maahanmuuttajien kanssa on uusien maahanmuuttajien maahantulo- ja terveystarkastukset ja sairauksien hoidon järjestäminen sekä rokotuksista huolehtiminen. Uusien ryhmien tullessa terveydenhoitaja osallistuu heidän asuttamisensa suunnitteluun sekä kotikäynteihin ja toimii tarvittaessa esimerkiksi tukihenkilönä synnytyksessä. Terveydenhoitajan tehtäviin kuuluu myös muiden työntekijöiden kouluttaminen. Terveydenhoitajan tehtävänä on myös laatia hakemuksia erilaisia korvauksia ja etuisuuksia varten sekä selvittää taustatietoja hakemuksiin. (Terveydenhoitajatyön määrälliset suositukset 2005, ) Terveydenhoitajalta odotetaan ammatissaan tiettyä pätevyyttä eli kompetenssia. Kompetenssilla tarkoitetaan sitä, että henkilöllä on riittävästi taitoja suhteessa annettuun tehtävään, jotta hän suoriutuu tehtävästä. Kompetenssiin kuuluu myös terve itseluottamus ja omien rajojen tunteminen. Kompetenssin osa-alueita ovat taidot, tiedot, kokemus, ihmissuhteet, arvot ja asenteet, motivaatio, energia sekä henkilökohtaiset ominaisuudet. (Hildén 2002, )

18 5 TUTKIMUSTEHTÄVÄ 13 Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on selvittää Mikkelin alueen terveydenhoitajien kokemuksia kohdata ja hoitaa maahanmuuttajia. Työn näkökulma on terveydenhoitajien omissa kokemuksissa. Työn tavoitteena on, että saadun tiedon pohjalta voidaan arvioida, millaisina terveydenhoitajat nyt kokevat maahanmuuttajien kohtaamisen ja onko tarvetta terveydenhoitajien työpaikka- tai lisäkoulutukseen kulttuurien kohtaamisesta. Tutkimustehtävänä on: 1. Kuvata terveydenhoitajien kohtaamis- ja hoitotilanteita maahanmuuttajien kanssa. 2. Kuvata terveydenhoitajien valmiuksia kohdata ja hoitaa maahanmuuttajia. 6 TUTKIMUKSEN TOTEUTTAMINEN 6.1 Kohderyhmä ja laadullinen tutkimusmenetelmä Tutkimusta varten haastateltaviksi valitsin alun perin 9 terveydenhoitajaa Mikkelin alueelta. Haastateltavat valitsin yhdessä terveysneuvonnan apulaisosastonhoitajan kanssa siten, että haastateltavaksi tulivat sellaiset terveydenhoitajat, joilla on ollut kontakteja maahanmuuttajiin. Terveydenhoitajat valitsin eri puolilta Mikkeliä ottaen huomioon myös sen, että Haukivuori on vuoden 2007 alusta lähtien osa Mikkelin kaupunkia. Terveydenhoitajat työskentelevät äitiys- ja lastenneuvoloissa sekä kouluterveydenhuollossa. Tutkimuslupaa haastattelujen tekemistä varten hain Mikkelin terveysneuvonnan esimieheltä Anneli Kupilalta. (Liitteet 2. ja 3.) Tutkimusongelma määrää, millaista tutkimusmenetelmää käytetään. Laadullista eli kvalitatiivista tutkimusmenetelmää käytetään silloin, kun ei ole tarkoitus tutkia jonkin ilmiön laajuutta ja voimakkuutta. Sen sijaan kvalitatiivisella menetelmällä voidaan tutkia esimerkiksi tutkittavien havaintoja, kokemuksia ja näkemyksiä tietystä asiasta. Kvalitatiivisella tutkimusmenetelmällä päästään lähemmäksi tutkittavia sekä läheisempään vuorovaikutukseen heidän kanssaan. (Hirsjärvi & Hurme 2001, 27.)

19 14 Laadullisessa tutkimuksessa ei ole olemassa yleispätevää sääntöä siitä, kuinka paljon aineistoa on kerättävä, jotta se olisi riittävän kattava. Yksi keino määrittää aineiston koon riittävyyttä on huomioida, tuottavatko uudet tapaukset enää olennaisesti uutta tietoa tutkimustehtävän kannalta. Tällöin puhutaan aineiston kyllääntymisestä eli saturaatiosta. (Eskola & Suoranta 2005, ) Opinnäytetyöni lähestymistapa on laadullinen, koska kyseessä on terveydenhoitajien kokemusten kartoittaminen. Tutkin siis heidän omia mielipiteitään, tuntemuksiaan ja kokemuksiaan tilanteista, jolloin heillä on ollut maahanmuuttaja-asiakkaita. Lisäksi tutkittava joukko on melko pieni. 6.2 Aineiston keruu teemahaastattelulla Tiedon keräämiseksi tutkimusta varten on olemassa useita eri vaihtoehtoja. Yksi käytetyimmistä tiedonkeruumuodoista on haastattelu. Haastattelussa tutkija on suorassa kielellisessä vuorovaikutuksessa tutkittavan kanssa ja tutkittavalla on mahdollisuus itse kertoa häntä koskevista asioista. Haastattelu on kyselylomaketta tehokkaampi tiedonkeruumenetelmä, sillä monet ihmiset ovat kyllästyneet heille lähetettyihin kyselylomakkeisiin, eivätkä halua niiden kautta osallistua tutkimuksiin. (Hirsjärvi & Hurme 2001, ) Tutkimushaastattelun lajeja on useita. Yksi niistä on teemahaastattelu, josta voidaan käyttää myös nimeä puolistrukturoitu haastattelu. Teemahaastattelussa haastattelu kohdistuu tiettyihin ennalta päätettyihin teemoihin, joista haastattelija on tehnyt muutamia kysymyksiä. Kysymysten sisältö on kaikille haastateltaville sama, mutta haastattelijan ei välttämättä tarvitse käyttää täsmälleen samoja sanamuotoja kysymyksiä esittäessään. Lisäksi haastattelija voi vaihdella kysymysten esitysjärjestystä. Teemahaastattelulla voidaan tutkia kaikenlaisia yksilöiden kokemuksia ja ajatuksia. Oleellisinta teemahaastattelulle on, että haastattelu etenee keskeisten teemojen varassa. (Hirsjärvi & Hurme 2001, 47 48; Eskola & Suoranta 2005, 86.) Valittujen teemojen lisäksi valmistetaan teemoihin liittyviä tarkentavia lisäkysymyksiä, joiden avulla haastattelua voidaan viedä eteenpäin. Teemojen ja lisäkysymysten avulla pyritään löytämään tutkimustehtävien kannalta merkityksellisiä asioita. (Tuomi & Sarajärvi 2006, 77.)

20 15 Teemahaastattelulla on tietyt etunsa. Ensinnäkin se on niin vapaamuotoinen, että haastateltava voi vapaamuotoisesti kertoa teemaan liittyvistä asioista, jolloin haastateltavan puhe edustaa häntä itseään ja hänen kokemuksiaan. Toiseksi haastattelussa käytettävät teemat toimivat ikään kuin rajoina keskustelulle, mikä varmistaa sen, että jokaisen haastateltavan kanssa on keskusteltu samoista asioista. Kolmanneksi teemat antavat jo jonkinlaisen jäsennyksen, joka auttaa litteroidun haastatteluaineiston käsittelyssä ja analysoinnissa. (Eskola & Suoranta 2005, 87.) Päätin toteuttaa tiedon keruun teemahaastattelulla, koska siinä annetut teemat antavat ikään kuin raamit keskustelulle, mutta muuten haastateltavat saavat vapaasti kertoa aiheeseen liittyvistä kokemuksistaan. Tällöin haastateltavien omat näkemykset ja tuntemukset pääsevät vapaasti esille. Teemahaastattelun valitsemista tuki myös se, että haastateltavien määrä ei ollut kovin suuri, joten oli odotettavissa, että saadun aineiston määrä ei olisi liian suuri käsiteltäväksi. Tutkimusluvan saamisen jälkeen otin alustavasti yhteyttä haastateltaviksi valittuihin ja kysyin heidän halukkuuttaan osallistua tutkimukseeni. Kerroin myös heti, että haluan nauhoittaa haastattelut. Kaikki, joihin otin yhteyttä, olivat halukkaita osallistumaan tutkimukseeni. Sen jälkeen lähetin heille sähköpostilla haastattelua varten laaditut teemakysymykset, jotta haastateltavat saattoivat etukäteen tutustua teemoihin (liite 4). Lisäksi laadin itselleni apukysymyksiä teemoihin liittyen haastattelutilanteen eteenpäin viemistä varten (liite 5). Eskola & Suoranta (2005) opastavat, että ennen varsinaisten haastattelujen toteuttamista kannattaa harjoitella haastattelua tekemällä esihaastattelu jollekin varsinaiseen tutkimukseen kuulumattomalle henkilölle. Myös mahdollisen nauhurin käytön harjoittelemista he suosittelevat ennakolta. Itselläni ei ollut ketään sopivaa henkilöä saatavilla esihaastattelua varten, sillä olisin halunnut hänen olevan sekä hoitotyötä tekevän että myös maahanmuuttajien kanssa kosketuksissa olevan. Silloin esihaastattelu olisi voinut antaa vihjeitä siitä, ovatko valitut teemat tarkoituksenmukaisia ja lisäksi laatimani apukysymykset toimivia. Niinpä lähdin toteuttamaan haastatteluja tältä osin epävarmana. Ensimmäisen haastattelun aikana kuitenkin huomasin, että teemat ja apukysymykset toimivat toivomallani tavalla. Sen jälkeen sain varmuutta seuraavia haastatteluja varten. MD-