3 Herätys on... Niin mitä se on? Riston. ystäväksi. Lapin alueen helluntaiseurakuntien lehti NUMERO elokuuta 2012

Transkriptio

1 Lapin alueen helluntaiseurakuntien lehti NUMERO elokuuta Herätys on... Niin mitä se on? 4 Jumala paransi 7 Eila on kutsuttu Herätys on asia, jota kaivataan ja odotetaan. Riston Risto Portaankorva muistelee kahta tapausta nuoruudessaan. ystäväksi Kun Jumalan kutsumus tulee sydämeen, niin asialle vaan palaa!

2 2 15. elokuuta 2012 PÄÄKIRJOITUS Unessa vai herätyksessä? Kirjoitan tätä unikeon päivänä eli Naantalissa tätä päivää juhlitaan joka kesä perinteisin menoin heittämällä vuoden unikeko sänkyineen laiturilta mereen. Tänään kuulin, että unikeon päivä on alkujaan kristillinen merkkipäivä, jota on vietetty seitsemän efesolaisen marttyyrinuorukaisen muistoksi. Heitä vainottiin uskonsa vuoksi ja he pakenivat vainoojiaan luolaan, jonne nukahtivat ja legendan mukaan nukkuivat 200 vuotta. Raamatusta löydämme varoituksia väärään aikaan nukkumisesta, kehotuksia heräämiseen ja valvomiseen. Pääsääntöisesti nuo sanat on puhuttu uskoville ihmisille. Ymmärrämme helposti noiden kehotusten hengellisen merkityksen, ja ehkäpä juuri tämän helppouden vuoksi näiden kuvaannollisten ilmaisujen edessä onkin syytä pysähtyä miettimään, että mitä Jumala niiden kautta haluaa meille puhua. Jos olet saanut elää seurakunnassa herätyksen aikana, niin tiedät, että se on innostavaa ja monin tavoin jännittävää aikaa. Itse muistan 80-luvun alun herätyksen ajan Oulaisissa. Silloin ei oikein malttanut olla pois seurakunnan yhdestäkään tilaisuudesta, koska aina oli pieni jännitys sen suhteen, että kuinka monta tällä kertaa tulee uskoon ja ketähän ne tämän illan uskoon tulevat mahtavat olla. Kuva: Serdar Burak / sxc.hu Se oli aikaa, jolloin uskovat spontaanisti kokoontuivat yhteen rukoilemaan ja jolloin todistettiin uskosta ja jaettiin paljon hengellistä kirjallisuutta sekä äänitteitä. Oli halu voittaa sieluja ja myös voitettiin! Edelliset sukupolvet ovat Lapin alueella kokeneet herätyksen aikoja. Lestadiolainen herätys lienee ollut aikoinaan voimakkain vaikutukseltaan. Herätyksen siunauksena ovat myös alueemme helluntaiseurakunnat syntyneet. Vaan miten on, onko nyt herätyksen merkkejä ilmassa Lapin alueella? Meillä Rovaniemellä heräsi alkukesästä nuorten aikuisten keskellä halu täyttää rukouksella koko kesäkuu. Kymmeniä nuoria jos vanhempiakin yhtyi rukousrintamaan. Facebookkiin perustettiin rukoussivut, jonka kautta rukoilijat innostivat toisiaan ja aikatauluttivat rukouksen kattamaan koko kuukauden. Rukoiltiin yhdessä herätyksen ja monen muun tärkeän asian puolesta. On syntynyt uutta intoa rukoukseen! Olisiko tämä herätyksen ilmapiirin vaikutusta? Olisiko tässä näkyvissä kohta alkavan herätyksen ajan ennusmerkkejä? Toisaalla tässä lehdessä pellolaiset Kari, Raija, Pertti ja Pirjo pohtivat mitä on herätys ja miten voisimme sitä seurakunnissa enemmän kokea. Luehan heidän ajatuksensa tästä asiasta! Esa Pikkumäki Esirukousta Pohjois-Kalotin puolesta Jorma Lappalainen Ja Minä annan heille uuden sydämen, niin että he tuntevat minut ja ymmärtävät, että Minä olen Herra. He kääntyvät jälleen minun puoleeni, koko sydämestään. He ovat Minun kansani, ja Minä olen heidän Jumalansa. Jer. 24:7 Viime tammikuussa Kolarissa pidetyn Pohjois-Kalotin Rukouskonferenssin jälkeen Jumalan Henki vaikutti sydämissämme säännöllistä määrätietoista esirukousta pohjoisen alueen ihmisten puolesta. Niinpä perustimme Pohjoisen Rukousverkoston, joka keskittyy rukoilemaan Lapin, saamelaisten ja lappilaisten ihmisten puolesta. Olemme rukoilleet sopimusrukouksia erityisesti Lapin ja lappilaisten ihmisten puolesta. Rukoilemme yksimielisesti Hengessä ja totuudessa Jumalan tuulien puhaltamista näille alueille. Rukoilemme kammiorukouksia yksin Jumalan edessä. Rukoilemme pikku ryhmissä eri puolilla Lappia ja Suomea. Pohjoisen alueen puolesta on Jumala laittanut monet rukoilemaan myös kaukaisissa maissa. Lisäksi järjestämme vuosittain monia rukouskonferensseja Pohjois-Kalotin alueelle Suomeen, Venäjälle ja Norjaan. Viime juhannuksena rukousryhmä oli rukoilemassa Kilpisjärvellä kolmen valtakunnan rajapyykillä ja Saanatunturin huipulla. Tähän vasta perustettuun Pohjoisen Rukousverkostoon on jo liittynyt noin 100 esirukoilijaa. Sinäkin voit liittyä, jos niin koet Jumalasi edessä. Voit antaa nimesi, paikkakuntasi ja sähköpostiosoitteesi allekirjoittaneelle, niin lähetämme sinulle aina välillä infoa rukousrintamalta. Yhteystietosi voit lähettää osoitteeseen jorma.lappalainen@pp3.inet.fi Lopuksi rohkaisuksi kaikille rukoilijoille erään esirukoilijan saama näky Kolarin rukouskonferenssissa Näyssä näkyy ensin Lapin tunturi auringon paisteessa. Tunturin rinteeltä lähtee virtaamaan pieni puro, joka kasvaa pian joeksi. Sitten näky siirtyy toiseen tunturimaisemaan, jossa jälleen lumi sulaa joeksi ja Kolmen valtakunnan rajapyykillä rukoiltiin juhannuksena Suomen, Ruotsin ja Norjan asukkaiden puolesta. Ristinlipun kansat tarvitsevat voimallista ristin evankeliumia ja Jumalan muuttavaa voimaa. yhtyy ensimmäiseen jokeen. Tämä tapahtuu useilla tuntureilla. Tuntureiden lumi sulaa ja sulamisvesistä muodostuu suuri joki, jonka vedet virtaavat pohjoisesta kohti etelää. Kun joki viimein saavuttaa Keski-Suomen, on se niin laaja, että se ulottuu lännestä itään yli koko kansakunnan. Näky merkitsee sitä, että Pyhä Henki ja Isän rakkaus ja vapautus tulevat vahvemmiksi virratessaan etelään kunnes siitä tulee liike, joka vaikuttaa koko Suomen alueella. Tämä näky olkoon rohkaisuna rukoiltaessa vapautuksen läpimurtoa Lapin ylle.

3 15. elokuuta 2012 Terassilla pohdittiin herätystä ja sen syntymistä. Kuvissa vasemmalta Pertti Harila, Raija Harila ja Pirjo Kouva. Haluamme kylvää hyvää siementä ja kantaa ihmisiä rukouksin. ja siitä, mitä itse on saanut kokea. Apostolitkin tekivät rohkeasti asioita ja sanoivat Jumalan sanoja. Meillä pitäisi olla sama rohkeus toimia uskossa Sanan pohjalta. Jos meille ei olisi kerrottu uskonasioista, niin olisimmeko löytäneet Jeesusta? Uskotaan, että Jumala antaa herätyksen. N Raija & Pertti Harila n Herätys o i t ä s e on? m n i i Herätys on asia, jota kaivataan ja odotetaan. Siitä on kirjoitettu kirjoja ja pidetty puheita. Pellolaiset Kari Nurisalo, Raija ja Pertti Harila sekä Pirjo Kouva paneutuivat aiheeseen pohtimalla mitä herätys on, millaisia reseptejä heillä on herätyksen tulemiseen ja mitä he itse voisivat tehdä, jotta herätys tulisi. Haastattelijana: Iiris Talka Kuvat: Iiris Talka Herätys on ilmapiiri Kari: Mielestäni herätys on jotakin eri- tyistä. Se on Jumalan antama erityinen aika, jolloin Pyhän Hengen ilmeneminen vaikuttaa uskovissa. Jumala vapauttaa voimansa uskovien kautta ja ulkopuolisissa se herättää synnintunnon. Herätystä ei voi tilata. Seurakunnan vanhimpien tulisi pitää seurakunnassa yllä profeetallista henkeä julistuksen kautta. Raija: Ennen kuin herätys tulee, niin Jumala herättää erilaisissa ihmisissä kaipauksen kokea Jumalan läsnäoloa. Pertti: Herätyksen ilmapiirin aistii siitä, kun julistusta kuunnellessa ihmiset kokevat, että puheessa on jotakin yliluonnollista. Puhe ei ole vain ihmisen puhetta, vaan siinä on Pyhän Hengen voitelu. Pirjo: Ihmiset ovat vastaanottavaisia silloin, kun Jumalan antama ilmapiiri on läsnä. Julistuksella on myös iso merkitys. Jos julistuksessa on voitelu, niin ihmiset lähtevät siihen matkaan ja huomaa, miten ihmiset tulevat kosketetuiksi. Kun Sana aukeaa, niin julistaja puhuu asioita, joista ihmiset saavat vastauksia. 3 Kari Nurisalo kertoi oman näkemyksensä herätyksestä. Herätys tulee ensin uskoville Kari: Olen vahvasti sitä mieltä, että herä- tys lähtee seurakunnan keskeltä ja leviää uskovien välityksellä ympäristöön. Raija: Ensin herätys tulee uskovaisille. Kun rakkaus ja Pyhä Henki täyttää uskovaiset, niin heidän kauttaan Jumalan rakkaus menee eteenpäin. Minulla on oma kokemus siitä, miten Luulajassa työpaikalla työkaverista huokui Jumalan Henki ja rakkaus. Työkaverini pyysi minua kysymään toiselta työkaveriltani, että onko hän uskossa. Tämä ruotsalainen aisti suomalaisessa työtoverissaan Jumalan Hengen vaikutuksen, mutta kun ei osannut suomenkieltä, niin pyysi minua puhemieheksi. Itse olin ihan pihalla, kun suomalainen työkaveri kertoi, että hän on uskossa. En ymmärtänyt niistä asioista mitään, mutta kun myöhemmin menin seurakunnan tilaisuuksiin, niin aistin siellä ihmisten keskellä erityisen ilmapiirin. Uskovista välittyi rakkaus ja heissä usko oli muuttunut teoiksi. Yhteyden kokeminen oli voimakasta. Minuun teki suuren vaikutuksen se, miten silloin 80-luvulla minut otettiin seurakunnassa vastaan ja että siellä oltiin kiinnostuneita ja välitettiin. Tuntui siltä, että aivan kuin siunauksen verho oli ihmisten yllä. Pertti: Kun uskovaisesta näkyy ilo ja positiivinen asenne ulospäin, niin kyllä se saa ihmiset kiinnostumaan. Kari: Ilmestyskirjan ensimmäisten lukujen loppusanoissa kehotetaan kuuntelemaan mitä Henki sanoo seurakunnille. Tarvitsemme viisauden ja tiedon sanoja sekä profetian lahjaa, jotta voimme palvella ja auttaa ihmisiä. Jumala haluaa puhua omilleen ja antaa uskoville Hengen lahjoja. Pertti: Kyllä meidän uskovien pitäisi rohkeammin puhua uskonasioista. Puhuvathan maailman ihmisetkin vaikka mistä - meillä on kuitenkin maailman tärkein sanoma. Pirjo: Meidän pitäisi uskaltaa puhua ja kertoa ihmisille Jumalan lupauksista, Herätyksessä uskovat antavat aikaa Jumalalle Raija: Muistelen usein 80-luvun herätyk- sen ilmapiiriä. Silloin seurakunnassa tehtiin paljon erilaisia asioita. Ristin Voiton bussi esimerkiksi tuli paikkakunnalle ja kirjat tuotiin ihmisten luokse. Myös paikkakunnan lehdissä kirjoitettiin herätyksestä ja siihen liittyvistä asioista. Herätyksestä oli tullut julkinen ja ihmisiä kiinnostava asia ja toimintaa vietiin ulkopuolelle. Herätyksen syntymiselle näyttää olevan erityisen tärkeää se, että uskovat alkavat antamaan aikaansa Jumalalle. Silloin näkee lähimmäisensä ja tekee rakkauden tekoja. Jumalan asioista täytyy tulla meille tärkein asia elämässä. Jumala ottaa useita askeleita meitä kohden, kun me otamme yhden. Miksi emme antaisi alkuun vaikka joka päivä 15 minuuttia ajastamme pelkästään Jumalalle, pyhittäen sen Hänelle, ollen Hänen läsnäolossaan. Sen tietää aivan varmasti, että kun annamme Jumalalle, niin Jumala vastaa ja antaa siunauksia. Pirjo: Olen ajatellut, että yksikin ihminen voi saada suuria aikaan, kun lähtee liikkeelle. Ei tarvitse yrittää voittaa isoja joukkoja, vaan kertoa yhdelle. Vaikka olisi arka ja hiljainen, voi viedä ilosanoman toiselle, joka taas vie viestiä eteenpäin. Lähdin viime syksynä mukaan tekemään lapsityötä, ja olen vakuuttunut siitä, että lasten kautta sanoma menee myös koteihin. Raija ja Pertti ovat puolestaan tehneet päätöksen, että haluavat aina kun mahdollista, antaa tuttavilleen ja läheisilleen lahjaksi kirjan tai äänitteen. Haluamme kylvää hyvää siementä ja kantaa ihmisiä rukouksin. Ympärillämme on aivan varmasti ihmisiä, jotka painiskelevat elämänsä ongelmien kanssa ja odottavat, että joku välittäisi ja kantaisi heidän taakkaansa. Kunpa vain osaisimme löytää nämä ihmiset. Kari: Täytyy olla halu kulkea seurakunnassa matkassa ja osallistua sekä olla aktiivisesti hereillä kullakseen Jumalan äänen. Pellolaiset uskovat siis herätyksen mahdollisuuteen. Jumala on hän, joka antaa herätyksen, mutta välikätenään evankeliumin työssä hän haluaa aina käyttää uskovia ihmisiä. Tavalla tai toisella ihmisten pitää päästä kuulemaan sanoma Jeesuksesta, sillä Raamatun mukaan usko syntyy kuulemisen kautta. Lupaus on myös, että kun kylvämme runsaasti, niin saamme myös aikanaan niittää runsaasti.

4 4 15. elokuuta 2012 Jumala paransi Riston Paula Portaankorva Risto Portaankorva muistelee kahta tapausta nuoruudessaan, jolloin ensimmäisen kerran koki, että Jumala todella kuulee rukouksia. Hän oli 17-vuotias, kun myöhään eräänä pakkasyönä käveli yksin kotiin ja sai epilepsiakohtauksen ja kaatui lumihankeen. Kohtauksen jälkeen hän oli osittain halvaantunut, eikä voinut liikkua. Taju hänellä ei mennyt kuitenkaan kokonaan. Paikka oli syrjäinen, eikä siellä liikkunut silloin ketään. Siinä hän alkoi pelätä, että paleltuu kuoliaaksi. Silloin hän ensimmäisen kerran rukoili todella sydämestään Jumalaa, että hän auttaisi. Jotenkin hän lopulta sai raahauduttua ylös ja pääsi keskustaan lähimmälle puhelinkopille soittamaan kotiin. Pari vuotta myöhemmin hän ajoi pyörällä alas jyrkkää mäkeä ja sai epilepsiakohtauksen siinä pyörän päällä kovassa vauhdissa kaatuen ojaan ja iskien pään kiveen. Siellä ojanpohjalla hän sitten rukoili, että Jumala lähettäisi jonkun avuksi. Ei mennyt kuin vähän aikaa, niin paikalle saapui kirkon diakoni Ladallaan ja nosti Riston ja pyörän pois ojasta ja vei kotiin. Sairastuminen 12-vuotiaana luistelemassa ollessaan Risto kaatui ja iski pään jäähän, jonka seurauksena sai aivoverenvuodon. Oulun yliopistollisessa sairaalassa hän joutui olemaan kaksi kuukautta hoidossa. Viisi vuotta myöhemmin hän sai ensimmäisen epilepsiakohtauksen ja silloin todettiin, että hän sairastaa epilepsiaa sekä perinnöllistä verenvuototautia. Lääkkeitä piti syödä kolme kertaa päivässä. Lääkkeet eivät auttaneet täysin, vaan kohtauksia tuli silti. Ristolle oli kova paikka, kun joutui lopettamaan autokoulun kesken, kun epilepsia todettiin. Hän oli myös ollut kiinnostunut armeijaurasta, mutta joutui siitä luopumaan ja sai vapautuksen varusmiespalveluksesta. Sairaus vaikeutti myös myöhemmin työn saantia. Uskoontulo Kun vuonna -82 Riston veli Jari tuli uskoon, kertoi hän, että Jeesus elää ja parantaa ihmisiä. Ristoa nämä asiat puhuttelivat ja hän ajatteli, että ehkä Jumala voi hänetkin parantaa. Kesällä oli telttakokous Muurolassa ja Risto meni Jarin kanssa sinne tarkoituksenaan vain mennä auttamaan teltan pystytyksessä. Koska Risto ei saanut mitään kyytiä sieltä pois, niin hänen oli pakko olla siellä tilaisuuden loppuun asti. Kuuntelin teltan perällä saarnaa ja tunsin sydämessäni Jumalan vaikutuksen. Kun sitten tilaisuuden lopussa kysyttiin, että kuka haluaa tänä iltana antaa elämänsä Jeesukselle, niin nostin käteni. Koin silloin että voimakas rauha tuli sisälleni siinä hetkessä. Seuraavana yönä nukkuessanikin sisälläni soi: Jeesus, Jeesus, Jeesus ja ihmettelin, että mitä tämä on. Seuraavana päivänä menimme veljeni kanssa Helluntaiseurakuntaan. Menin heti kasteelle kun ensimmäinen kastetilaisuus järjestettiin. Sain täyttyä Pyhällä Hengellä melko pian kasteen jälkeen. Asiat tuntuivat edistyvän nopeaan tahtiin Riston elämässä. Tulevaan vaimoonsa Paulaan hän tutustui melkein heti uskoontulonsa jälkeen. Aluksi he olivat ystävinä nuorten porukassa, mutta pikkuhiljaa huomasivat tulevansa hyvin toimeen keskenään. Naimisiin mentiin jo vuonna Parantuminen Ristolla oli ollut sellainen usko, että Jumala pystyy parantamaan hänet. Aluksi hänen puolestaan rukoiltiin usein, että hän Koen, että nämä parantumiseni ovat olleet todella ihmeitä. Risto Portaankorva paranisi. Meni vuosia eikä Risto parantunut ja kohtauksia tuli aina silloin tällöin. Jossakin vaiheessa hän pettyi, kun mitään parantumista ei tapahtunutkaan. Ajattelin, että ei kai se Jumala sitten parannakaan, vaan täytyy tyytyä elämään sairauden kanssa, Risto muistelee. Vuonna -88 Pentti Ylirämi tuli pitämään kokouksia Rovaniemelle. Esitin hänelle rukousaiheeni, että parantuisin ja sitten Ylirämi sanoi minulle vain lyhyesti sanat: Sana on lähtenyt jo liikkeelle, eikä muuta. Vuonna -90 Ristolla oli taas aivofilmi sairaalassa. Siinä todettiin, että aivosähkökäyrä oli täysin normaali, vaikka siinä aiemmin oli aina ollut häiriöitä. Viimeinen kohtaus tuli vuonna -89. Sitten kun kaksi vuotta oli ollut kohtauksetonta aikaa, hän sai mennä jälleen autokouluun. Vähitellen lääkkeitä alettiin vähentää ja lopulta ne lopetettiin kokonaan. Omin päin Risto oli jo kyllä vähentänyt niitä nopeammassa tahdissa, kuin mitä lääkäri oli luvannut. Kontrollitkin lopulta lopetettiin kokonaan. Elämä helpottui parantumisen myötä, koska Risto sai ajokortin ja työnsaanti parani. Kiinteistönhoitajan tehtävissä Risto onkin viihtynyt jo kaksikymmentä vuotta. Seurakunnassakin hän on siitä asti toiminut kiinteistönhoitajana. Riston elämä on nykyään työntäyteistä, sillä hänellä on päivätyön lisäksi myös osa-aikainen ulkomainosten asennusyritys. Muutama vuosi sitten Risto joutui leikkaukseen ja silloin tuli yllättäen ilmi, että hän ei enää sairastakaan verenvuototautia. Koe tehtiin sairaalassa kahteen kertaan. Risto ei ollut itsekään tietoinen, että tautia ei enää ole, koska se ei haitannut normaalia elämää. Monet ihmettelivät, että miten se voi parantua, koska sairaus on geeneissä. Koen, että nämä parantumiseni ovat olleet todella ihmeitä. Kun olen ollut uskossa 30 vuotta, niin sen haluan sanoa, että Jumalaan kannattaa aina luottaa, sillä hän pitää huolen. Joskus näyttää elämässä vaikealta, mutta silti Jumala pitää huolta. Hyviä ja huonoja päiviä tulee, mutta kun on Jumalan kanssa, niin ne huonotkin päivät ovat hyviä hänen kanssaan, Risto toteaa lopuksi. Risto työskentelee kiinteistönhoitajana sekä hoitelee samalla seurakunnan kiinteistönhoidon. Ristolla on päivätöidensä lisäksi osa-aikainen ulkomainosten asennusyritys.

5 15. elokuuta Leirillä Hyvän Paimenen laumassa Teksti ja kuvat: Eero Valtiala Ivalon helluntaiseurakunnan leirikeskus Ukontuvalla kuultiin innostunutta puheensorinaa alkuiltapäivällä tiistaina 10. heinäkuuta, kun vähän yli kaksikymmentä lasta oli kokoontunut aloittamaan tämänkesäistä leiriään. Leirin teemaksi oli valittu Hyvä Paimen. Siihen paneuduttiin niin raamiksilla kuin muutamien draamojen ja toiminnallisen Seikkailux-tapahtuman avullakin. Leirin ideoinnista ja toteutuksesta vastasivat oman seurakunnan motivoitunut väki ja kaksi lapsityön konkaria Etelä-Karjalasta. Hyvä Paimen tuli tutuksi lapsille monelta näkökulmalta, ja ilmeisesti pari kolme lasta halusi liittyä ensimmäistä kertaa elämässään hänen laumaansa. Viimeisen illan rukouskokouksessa pari kolme lasta sai täyttyä Pyhällä Hengellä, ja he alkoivat heti palvella lahjoillaan rukoilemalla toistensa ja myös ohjaajien puolesta; parantumisiakin koettiin. Siinä vasta Jumalan kunniaksi riemua riittikin. Leirillä touhuttiin myös perinteisiä leiripuuhia. Leiriolympialaisia kisailtiin usean päivän aikana mahdollisimman tasaväkisin joukkuein, ja näin kaikilla oli tilaisuus pärjätä, varsinkin kun yhtenä arviointiperusteena oli joukkuehengen ja toinen toisensa kannustamisen ylläpitäminen. Lajivalikoima oli mielenkiintoinen muun muassa saappaan ja tulitikun heittoineen, jättifortunoineen sekä välimatkan ja korkeuden arviointeineen. Voittajajoukkue erottui hieman muista, mutta loput olivat niin tasaväkisiä, ettei muita palkintosijoja jaettu. Sen sijaan kaikki pääsivät nauttimaan tuoreista mansikoista ja muista mukavista yhteispalkinnoista. Pääsivätpä leiriläiset kokeilemaan rohkeuttaan usean metrin korkeuteen viritetyn köyden päällä kävelyssäkin, ja tietysti myös saunottiin ja uitiin. Illat päättyivät iltanuotion, lipunlaskun ja iltapalan jälkeen yhteiseen rukoustuokioon. Leiristä jäi mukana olleille erittäin hyvä ja kiitollinen mieli. Useat lapset ilmaisivat halukkuutensa jo ensi kesän leirille. Yhdessä kiitettiin Taivaan Isää leirisäistä, jotka olivat kesän parhaimmat kaikkien neljän päivän aikana. Oli upeaa todeta lasten kanssa, että Jumala todella kuulee rukouksemme ja vastaa niihin. Ohjaajien kesken saatettiin todeta ajoissa, jo viime vuonna aloitetuilla koko seurakunnan esirukouksilla ja huolellisella valmistautumisella olleen keskeinen merkitys leirin onnistumisessa. Ohjaajien riittävä määrä toi myös levollisen ilmapiirin leirille, kun lasten kanssa ehdittiin olla, eikä kukaan kuormittunut liikaa. Jo menneen lukuvuoden aikana koululla järjestetyissä MIX-tapahtumissa oltiin tultu tutuksi ja luotu pohjaa leirille tuloa ajatellen useamman lapsen kanssa, joita ei varmaan muuten olisi tavoitettu. Lennokas loikka vauhdittomassa pituushypyssä vain Ukonjärvi on rajana Lähtökiihdytys leiriolympialaisten pussijuoksuviestissä Leiriporinoita Kittilästä Leirielämää vietettiin sateessa ja paisteessa Teksti ja kuva: Hilla Rantajääskö Alakylän leirikenttä täyttyi iloisesta puheenporinasta, kun leiriläiset, isoset ja ohjaajat saapuivat jo niin perinteiselle Alakylän lasten- ja nuortenleirille Ounasjoen rannalle. Vaikka leiri järjestetään joka kesä, oli tämäkin leiri ainutlaatuinen. Lapin kesäsään sateet, sääsket ja kylmä uimavesi (+9 C) ei karaistuneita leiriläisiä haitannut. Ruokailuteltassa porisi joka aamu kuuma puuro, jonka iloinen keittiötiimi oli valmistanut leiriläisille. Suuri kiitos siitä keittiöväelle. Raamattutunneilla tänä vuonna porisivat opettajat Juhani Kolehmainen ja Ulla Pyykkönen. Sieltä jäi paljon hengellistä evästä leiriläisten elämään. Leirin tunnusbiisi: Jeesus oot mun paras kamu, sulle vaan mä elää saan! raikui iloisesti viikon aikana ja toivomme, että se saa raikua jokaisen meidän sydämissä leirin jälkeenkin. Päivisin iloista porinaa kuului metsistä, pihoilta, pelloilta sekä rannalta, kun leiriläiset peuhasivat erilaisten aktiviteettien parissa. Näitä olivat esimerkiksi rämmeli, metsäfrisbee, ensiaputaitorastit, vesileikit sekä tuttu hittipeli Angry Birds, joka oli saanut uuden muodon pallopelinä. Angry Balls -peli osoittautuikin monien leiriläisten ehdottomaksi suosikiksi leirin aikana. Leirillä kisailtiin myös leiriläisten ja ohjaajien kesken perinteisessä leirijalkapalloturnauksessa. Turnauksen tunnelmaa lisäsivät aurinkoinen sää, tsemppimusiikki ja meininkiä ylläpitävä pelin selostaja. Iltaisin porina kaikui riemukkaasti iltanuotiorannalta, jossa saimme kokea suuria tunteita ja aitoa jännitystä erilaisten ohjelmien kautta. Näytelmiä, sketsejä ja vitsejä riitti kun innokkaat leiriläistalentit halusivat mukaan joka näytelmään. Iltanuotion perinteisiin kuuluu myös leiriuutiset, jonka odotetuin osa on mainostauot, joilla esitetään kaikille tuttuja tv-mainoksia ja populaariilmiöitä leiriversioina. Leiriperinteeseen kuuluu makkarayllätys yhtenä iltanuotiona. Tänä vuonna makkarat toimitti yksinäinen meloja, joka hukkasi eväänsä, kun kanootti sattui kaatumaan. Iltahartaudessa jokainen sai hiljentyä Jumalan edessä ylistäen ja rukoillen yhdessä. Suuri kiitos Taivaan Isille joka rakastaa kuunnella lastensa porinoita.

6 6 15. elokuuta 2012 Herätystä Budapestissä Esa Pikkumäki Heinäkuussa olimme vaimoni kanssa lomamatkalla Unkarin pääkaupungissa Budapestissä. Sunnuntaiaamuna suuntasimme metrolla seurakunnan jumalanpalvelukseen. Seurakunnan tilat olivat muutaman kilometrin päässä keskustasta. Kirkkorakennus oli uudehko, mutta ulkoisesti se ei juurikaan kirkkoa muistuttanut. Jumalanpalveluksen piti alkaa kello 10, joten olimme paikalla melkein tuntia ennen alkamisaikaa. Menimme sisään muiden perässä ovesta, joka oli ilmeisesti joku rakennuksen sivuovi. Ensimmäisenä näimme sisääntuloaulassa samanlaiset turvaportit kuin lentokentilläkin on. Laitoimme reppumme ja taskujemme sisällön koriin josta turvamiehet ne tarkistivat. Maru käveli edellä turvaportista ja minä yritin perässä samaa, mutta portin piippaus ja turvamiehen käsi pysäyttivät minut. Turvamiehen unkarinkielestä ja eleistä ymmärsin, että vyökin pitää laittaa koriin, koska vyössä on metallisolki. Siispä uusi yritys, mutta piipitys pysäytti minut uudelleen. Turvamies otti käsilaitteen, jolla etsi minusta sellaista kohtaa, joka piippaisi ja löysikin farkkujen taskujen pielessä olevat pienet niitit, jotka reakoivat tunnistimeen. Hymyillen turvamies päästi minut aulaan toisten joukkoon. Katselimme aulassa ympärillemme ja mietimme mihin suuntaan tästä pitäisi lähteä. Kiipesimme portaita toiseen kerrokseen ja otin pari valokuvaa ajatellen, että tuo turvatarkastuspiste on mukava näyttää kotona kuvasta jollekin. Eipä mennyt kuin minuutti tai kaksi kun jo kaksi turvamiestä seisoi edessäni ja kertoi, että täällä ei saa ottaa kuvia. He saattoivat meidät turvamiesten esimiehen juttusille, joka kuulemma osaa paremmin englantia. Ystävällisesti esimies selosti, että heillä ei kuvia saa ottaa ja kamerakin pitää jättää turvatarkastukseen. Niinpä poistin ottamani kuvat kamerasta ja kamera laitettiin pussiin, johon päälle tuli minun nimeni. Seuraavaksi meidät ohjattiin hakemaan tulkkauskuulokkeet itsellemme. Täytimme yhteystietomme paperille ja maksoimme 4000 forintin panttimaksun kuulokkeista. Kokous tulkataan useammalle kielelle ei suomeksi, mutta ainakin englanniksi. Tulkkauspisteen esimies vei meidät sitten parvelle, johon tulkkaus parhaiten kuuluu. Jumalanpalveluksen alkamisaika tuli täyteen ja salikin alkoi olla täysi osallistujista. Arvelin väkeä olevan lähes Kuitenkin tilaisuus alkoi vasta puoli tuntia ilmoitetun ajan jälkeen Lavalle tuli puolenkymmentä soittajaa ja saman verran laulajia. Pääosa musikanteista taisi olla iältään jo 50 täyttäneitä. Väki salissa nousi seisomaan ja oli mielenkiintoista havainnoida kuinka suuressa salissa ei näyttänyt olevan juuri ketään, joka ei olisi osallistunut lauluun ja kätten taputuksiin. Äänentoisto oli meille turhankin suurella, mutta kai se oli muulle väelle sopivalla tasolla. Ylistyslaulun pauhu täytti salin ja sitä jatkui taukoamatta tunnin ja vartin verran. Marun kanssa olimme lähes ainoat, jotka eivät jaksaneet seistä koko ylistyksen aikaa muut veisasivat innolla ja voimalla. Kukaan ei näyttänyt olevan seuroissa ei vois vähemmän kiinnostaa - asenteella. Jossakin välissä turvamiesten esimies kävi tuomassa anteeksi pyydellen kamerani takaisin ja antoi vielä seurakunnan musiikkiäänitteen lahjaksi. Sitten olikin jo saarnan vuoro. Aiheena oli se kuinka uskovina olemme Jumalan hyväksymiä ja rakastamia ja meidän pitäisi uskaltaa elää tässä rakkaudessa. Puhujan pääidea oli, että jos emme koe olevamme Jumalan rakkauden täydellisesti ympäröimiä, niin emme voi Uusi saarnamies astui estraadille parin laulun jälkeen ja aloitti saarnan Ilmestyskirjan alkuteksteistä. Esa Pikkumäki rakastaa ja hyväksyä toisia ihmisiäkään. Puhe kesti noin 40 minuuttia ja kolehdin kerääjien lähtiessä liikkeelle, ajattelimme kokouksen nyt loppuvan. Luulomme kokouksen loppumisesta oli tosiaankin vain luuloa, sillä uusi saarnamies astui estraadille parin laulun jälkeen ja aloitti saarnan Ilmestyskirjan alkuteksteistä. Kello oli jo yksi ja kun muistin turvamiehen sanoneen, että kokous loppuisi joskus klo tai viimeistään 14.30, niin päätimme Marun kanssa lähteä johonkin syömään. Olimme nimittäin vain aamukahveilla liikkeellä. Mielenkiintoista oli nähdä edes vilaukselta tämän seurakunnan sunnuntaielämää. Sellainen kuva jäi, että tässä seurakunnassa oli aikamoinen annos helluntaihenkeä. Unkarilaisista noin 55% on katolilaisia. Luterilaisia on 3%. Kommunismihallinnon loppumisen jälkeen seurakuntien työ on taas voimistunut maassa. Kuvassa piispa Gellertiä kuvaava patsas Gellert-vuoren rinteellä. Tämä piispa kuoli martyyrikuoleman kristinuskoa vastustavien käsissä vuonna Hit-seurakunta Vuonna 1979 Sandor Nemeth aloitti seurakunnan kokoontumiset yhdessä seitsemän uskovan kanssa kodissaan Budapestissä. Elettiin vielä kommunistihallinnon aikaa ja uuden seurakunnan kokoontumisia häirittiin ja vaikeutettiin kaiken aikaa. Pienestä alusta on reilun kolmenkymmenen vuoden aikana kasvanut Budapestiin noin jäsenen seurakunta, jonka sunnuntaijumalanpalveluksissa käy reilut ihmistä. Seurakunnan työ on laajentunut koskettamaan koko Unkaria ja mukana on yli uskovaa ja he toimivat yli 250 seurakunnassa. Faith Church eli unkarilaisittain Hit Gyülekezete (Hit = suomeksi usko) on Euroopan suurin helluntailais-karismaattinen seurakunta. Sillä on oma päiväkoti, kouluja lapsille, oma yliopisto, oma TV- ja radiolähetykset, oma viikoittain ilmestyvä sanomalehti ja laaja sosiaalinen työ. Pastori Sandor Nemeth on toiminut pastorina seurakunnassa sen alusta lähtien. Hänen mielestään menestyksen perusta on koko ajan ollut Jumalan yliluonnollisessa ilmestymisessä seurakunnan keskellä. Seurakunnan nettisivuilla voit tutustua sen elämään:

7 15. elokuuta Eila on kutsuttu ystäväksi Teksti ja kuva: Liisa Vähälassi Eila Höynälä on iloinen ja elämänmyönteinen toisen polven karjalainen. Eila tuli uskoon vuonna 1983 Oulussa. Pian tämän jälkeen hän sai sisäisen kutsun diakoniatyöhön. Diakoniatyö on aina kutsumustyö. Saan Jumalalta voimaa ja apua tehtävän hoitamiseen. Koko ajan on oltava Pyhän Hengen ohjauksessa ja kun Henki laskee asioita sydämelleni, niin silloin on toteltava. Uskova on Kristuksen kirje, jota ihmiset lukevat ennen kuin ovat valmiita kohtaamaan Jeesuksen, sanoo Eila. Tie avautuu Innokkaan nuoren uskovan kutsumustyö kyseenalaistettiin aluksi. Kun Jumalan kutsumus tulee sydämeen, niin asialle vaan palaa! Jumala vastaa kutsustaan ja pitää huolen kutsumastaan ihmisestä. Tehtävässäni sitoudun lähimmäisen ystäväksi ja tukijaksi. Työtä teen pitkälti tuettavan ehdoilla. Tärkeintä työssä on asiakkaan luottamus ja vaitiolovelvollisuus. Kutsumukseni kautta palvelen Jumalaa ja lähimmäisiäni. Olen aloittanut seurakunnan siunaamana diakonina Oulussa ja jatkanut työtä Kuopiossa ja nyt Torniossa paluumuuttajana, Eila juttelee. Sydämellä vanhukset ja sairaat Eilan toimenkuvaan kuuluu ikäihmisten luona vierailemisen lisäksi vuosipäivämuistamiset ja joulutervehdysten jakaminen. Asiakkaan luona keskustellaan, kahvitellaan ja tietysti rukoillaan. Työssä on hyvä olla pieni suu ja isot korvat, kiteyttää Eila. Vanhuksilta Eila saa itselleen elämänviisautta ja ihmeellistä rakkautta. Sydän yhtyy usein ihmiskohtaloihin. Eila on käynyt syöpäyhdistyksen järjestämät koulutukset saattohoitajaksi ja surutyön ohjaajaksi. Niistä on ollut paljon hyötyä käytännön palvelussa. Eila on havainnut, että elämättömästä, ihmismielen mukaisesta elämästä on vaikea luopua, koska Jumala on suunnitellut ihmisen elämän iankaikkisuusnäkökulmasta. Vapaaehtoistyö syöpäyhdistyksessä onkin mahdollistanut viedä ilosanomaa Jeesuksesta eteenpäin asiakkaan vakaumusta kunnioittaen. Jopa ateisti on saanut uskoa evankeliumin vapauttavan sanoman Jeesuksen sovitustyöstä ja astua sisään taivasten valtakuntaan armahdettuna syntisenä! Rukous voimavarana Palvelutyö on haasteellista ja omasta jaksamisesta on pidettävä huolta. Vierailu Oulussa 90-vuotian äidin ja lastenlasten luona tuo piristystä Eilan arkeen ja uintiharrastus ylläpitää fyysistä kuntoa. Jokapäiväinen rukousyhteys Jumalan kanssa on tämän työn salainen ase, mutta myös yhteydellä kotiseurakuntaan on korvaamaton merkitys. Seurakunnalta Eila toivoisi koulutusta vapaaehtoistyöhön. Lisäksi hän pitää tärkeänä vertaistukea, minkä kautta olisi mahdollisuus vaihtaa omia kokemuksia toisten hengellistä työtä tekevien kanssa. Diakoniatyön pitäisi olla helluntaiseurakunnissa arvostetumpaa. Työmiehiä on aivan liian vähän. Kutsutun pitäisi rohkeasti tarttua kutsumukseensa ja heittäytyä Jumalan johdatuksen ja huolenpidon varaan. Jumala antaa jokaiselle kannettavaksi vain sellaisen taakan, jonka itse kukin voi harteillaan kantaa. Aluksi on hyvä lähteä liikkeelle vaikka varttuneemman uskovan kanssa. Taivaan Isä ohjaa aina oikeaan paikkaan ja oikeaan aikaan, kun työtä tekee rukoillen, Eila kannustaa. Eila on kiitollinen Jumalalle, kun Hän on laskenut diakonin työn sydämelle. Niin kauan kuin työtä tekee saa myös itselle hyvän mielen.

8 8 15. elokuuta 2012 Mietitkö sitä, että miten voisit tulla uskoon? 2 Raamatun mukaan jokainen ihminen on syntinen ja tarvitsee anteeksiantamusta Jumalalta. Tunnusta siis syntisyytesi hänelle vaikka näin rukoillen: Taivaallinen Isä, minä olen syntinen ihminen ja olen paljon rikkonut sinua vastaan. 3 Raamattu sanoo, että uskomalla Jeesukseen ihminen saa syntinsä anteeksi. Siellä on myös kehotus tunnustaa uskonsa: Jos sinä suullasi tunnustat, että Jeesus on Herra ja sydämessäsi uskot, että Jumala on herättänyt hänet kuolleista, olet pelastuva. Uskoontulo on jokaisella yksilöllinen tapahtuma, mutta tietyt perusasiat siitä aina löytyvät. Tässä sinulle neljä perusasiaa oppaaksi uskoontuloon. 1 Usko syntyy Jumalan Uskon, että Jeesus on kuollut syntieni tähden ja siksi 4 Haluan oppia tun- Sanan kuulemisesta. Raamattu kertoo, että pyydän, anna minulle minun kukaan ei voi tulla Jumalan syntini anteeksi. Tahdon luokse muutoin kuin Jeesuksen kautta. Puhu siis uskoon. Tahdon elää yhtey- antaa elämäni sinulle ja tulla asiasi rukouksessa Jeesukselle ja kerro hänelle, että sinua tuntemaan. Aamen. dessä sinuun ja haluan oppia haluat tulla uskoon. temaan Jumalan, rukoilit hetki sitten. Käytännössä se pyyntö vie sinut raamatun äärelle; raamattu on varma tietolähde siitä millainen Jumala on. Hyvä on myös mennä toisten uskovien keskuuteen seurakuntaan. Seurakunnasta voi parhaimmillaan muodostua sinulle kuin hengellinen koti, jossa saa yhdessä toisten kanssa kasvaa uskossa ja oppia tuntemaan pelastajaansa Jeesusta paremmin. Tästä lehdestä löydät Helluntaiseurakuntien osoitteita mene rohkeasti mukaan niiden tilaisuuksiin. ILMOITUKSET / YHTEYSTIEDOT Muisto kaunis voimaa antaa surun raskaan hiljaa kantaa Toni hoitaa kaikki hautajaisiin liittyvät käytännön järjestelyt. Tarvittaessa hän vastaa myös musiikkiesityksistä. Lähteentien pirtti on tunnelmallinen paikka muistotilaisuuksille. Pirtin pitopalvelu on tunnetusti hyvää. Mikäli omaiset haluavat, Maarit lukee adressit. Hautaustoimisto Karilahti Toni Karilahti Myymälä uudistuu Lähteentien pirtti Maarit Simoska Asusteita koko perheelle Lähdön haikeutta Ivalossa Ivalon helluntaiseurakunnassa vietettiin inhimillisesti haikeissa, mutta kuluneesta kahden ja puolen vuoden jaksosta Jumalalle kiitollisissa tunnelmissa pastorin tehtäviä hoitaneen Eeron ja vaimonsa Linnea Valtialan läksiäisiä sunnuntaina 22. heinäkuuta. Seurakuntaväen siunaava ja kannustava asenne, rohkaisevat sanat, kaunis rukoushuone ja kesäsää loivat ihanan ilmapiirin, joka helpotti jonkin verran luopumisen tuskaa, unohtamatta tietenkään upeaa mansikkakakkua ja hyvää kahvia juhlan päätteeksi. Eerolla ja Linnealla on sydämellään lähetystyö juutalaisten parissa, ja siihen varustautuakseen he ovat lähdössä kahdeksi vuodeksi Keuruulle Isoon Kirjaan opiskelemaan. Lähtijät kokevat lyhyehköksi jääneen Lapin jaksonsa erittäin antoisaksi ja opettavaiseksi, sekä ovat hyvin kiitollisia uskovien lämpimästä yhteydestä ja esirukouksista koko Lapin alueella. Sanomattakin lienee selvää, että koska tuonelan portitkaan eivät voita Kristuksen seurakuntaa, niin Jumalan valtakunnan työ Ivalossakin jatkuu Pyhän Hengen virvoittavassa vaikutuksessa Jeesuksen tuloon asti. Ruokasenkatu 15, puh ARCTIC-SANEERAUS Seppo Luiro RAKENNUSSANEERAUS PIENURAKOINTITYÖT Rovaniemi Puh arctic-saneeraus@luukku.com Lapin helluntaiseurakuntien yhteystiedot Pitkospuut Enontekiön Helluntaiseurakunta Leppäjärvi Yhteyshenkilö Tapio Huttunen Tapio Kolarin Helluntaiseurakunta Lukkarintie 11, Kolari Yhteyshenkilö Jorma Lappalainen Jorma Sallan Helluntaiseurakunta Tasalantie 12, Salla Yhteyshenkilö Olli Teukku Olli Pitkospuut Ilmestyy RV-lehden liitteenä kuusi kertaa vuodessa. Yhteistyöseurakuntina Pitkospuita rakentamassa Tornion, Ylitornion, Pellon, Kittilän, Kolarin, Enontekiön, Ivalon ja Rovaniemen helluntaiseurakunnat. Ivalon Helluntaiseurakunta Metsätie 2, Ivalo Kemin Helluntaiseurakunta Koulukatu 5, Kemi Yhteyshenkilö Eero Peteri Eero Kemijärven Helluntaiseurakunta Pelkosenniementie 24, Kemijärvi Yhteyshenkilö Heikki Korppi Heikki Kittilän Helluntaiseurakunta Valtatie 43 A 5, Kittilä Yhteyshenkilö Geert Laevens Geert Muonion Helluntaiseurakunta Torniontie 4417, Kihlanki Yhteyshenkilö Ilmari Kurki Ilmari Pellon Helluntaiseurakunta Kauppatie 19, Pello Yhteyshenkilö Ilpo Talka Ilpo Posion Helluntaiseurakunta Posiontie 35, Posio Yhteyshenkilö Erkki Karjalainen Erkki Rovaniemen Helluntaiseurakunta Kairatie 37, Rovaniemi Yhteyshenkilö Esa Pikkumäki Esa Sodankylän Helluntaiseurakunta Lapintie 12, Sodankylä Yhteyshenkilö Kari Kielinen Kari Tornion Helluntaiseurakunta Keskikatu 21, Tornio Yhteyshenkilö Juha Juola Juha Ylitornion Helluntaiseurakunta Alkkulanraitti 57, Ylitornio Yhteyshenkilö Pertti Keisu Pertti Toimituksen postiosoite: Rovaniemen Helluntaiseurakunta/ Pitkospuut Kairatie Rovaniemi Sähköpostiosoite: pikkuesa@gmail.com Ilmoitusasioissa ja juttuaiheisssa yhteyttä voi ottaa paikallisiin seurakuntiin. Päätoimittaja Esa Pikkumäki p Graafinen suunnittelu Kai Karkulahti Kannen kuva Vince Petaccio / sxc.hu