Niin paljon on Jumala sinua rakastanut, että Hän antoi ainoan poikansa, ettet sinä, joka Häneen uskot, hukkuisi vaan saisit iankaikkisen elämän.

Transkriptio

1 Niin paljon on Jumala sinua rakastanut, että Hän antoi ainoan poikansa, ettet sinä, joka Häneen uskot, hukkuisi vaan saisit iankaikkisen elämän.

2 TOIMITTAJAN PALSTA Itsenäinen Suomi täytti 97 vuotta. Rauhan aikaa on kestänyt kauan mutta nyt on taivaalle nousemassa tummia uhkapilviä. Meidän tulee rukoilla aivan erityisesti Pohjoismaiden puolesta mutta emme saa myöskään unohtaa kaikkia niitä ihmisiä, jotka elävät sodan jaloissa ilman kotia ja kotimaata. On Jumalan suurta armoa, että olemme saaneet elää rauhassa täällä Pohjolassa näinkin kauan ja meidän tulee kiittää Häntä siitä. Timo kirjoittaa, että synti on riistänyt ihmisiltä tulevaisuuden ja toivon. Pimeys tuntuu välillä läpipääsemättömältä. Mutta pimeyden ollessa pahimmillaan, Jumala on aina tuonut lapsilleen uuden toivon oikeaan aikaan. Syyskuun lopulla koko seurakunta sai iloita yhdessä Kertun ja Mirjamin kanssa Keniassa tehdyn lähetystyön tuloksista, kun piispa Eli Rop, jonka Kerttu pienenä poikana sai johdattaa uskon tielle, oli käymässä Finska Filadelfiassa. Seija on jo jonkin aikaa ollut seurakuntamme kanslisti, mutta vasta nyt sain mahdollisuuden haastatella häntä. Empaattinen Seija on vakuuttunut siitä, että jokaisessa ihmisessä on oma helmensä, kun vain malttaa etsiä. Miten olemmekaan ikävöineet rakasta sisartamme Helliä, joka on ollut Herran työpöydällä ja poissa keskuudestamme jo runsaan vuoden. Hän haluaa näin lehden välityksellä kiittää esirukouksista vaikean sairauden aikana. Kunto on kohentunut ja tunnelissa näkyy jo valoa Kun Taisto illalla vuoteessaan sanoi Jumalalle haluavansa olla Hänen käytössään, eritoten niissä edeltä valmistetuissa tapahtumissa, niin jo seuraavana päivänä tuli yllättävä tilaisuus. Kun me riistämme Jumalalta kymmenyksissä ja antimissa, ei ole ihme, että siunausten aika ei ole koittanut. Mutta jos teemme parannuksen, Hän on luvannut avata taivaan ikkunat ja vuodattaa siunausta ylenpalttisesti. Siunattua Joulua koko seurakunnalle! Leena El Rafie 2

3 PIMEYS VÄISTYY Elämme vuoden pimeintä aikaa. Aurinko ei monena päivänä jaksa näyttäytyä ollenkaan. Paksu pilviverho ja harmaa tihkusade luovat ankean hämärät puitteet marraskuiselle vaelluksellemme. Onneksi joulu on jo ovella. Tuikkivat kynttilät, jouluvalot ja tiivis juhlan odotuksen tunnelma helpottavat harmauttamme. Myös Raamattu puhuu valon vaikutuksesta pimeässä eläville ihmisille. Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valon. Niille, jotka asuvat kuoleman varjon maassa, loistaa valkeus. Sinä teet kansan suureksi, annat sille suuren ilon. Jes.9:1,2. Evankeliumin mukanaan tuomaa valoa tarvitaan kipeästi tänä päivänä pimeyden keskelle. Ihminen ei ole oppinut mitään vuosisatojen saatossa. Viha, väkivalta, sodat, itsekkyys, vääryys ja omien etujen etsiminen pitävät ihmiskuntaa edelleen lujasti hämärän asuinsijoilla. Enemmän kuin vuodenaikojen vaihteluista johtuvasta pimeydestä täällä Pohjan perukoilla, ihmiskuntaa on vaivannut kautta aikain hengellinen pimeys. Synti ei ole koskaan ollut hienotunteinen. Se on riistänyt ihmisiltä tulevaisuuden ja toivon, ja se on kirjaimellisesti vanginnut heidät kuoleman varjon laaksoon. Pimeys tuntuu välillä läpipääsemättömän massiiviselta. Mutta Jumala ei ole unohtanut luomiaan ihmisiä. Pimeyden ollessa pahimmillaan, Jumala on aina tuonut uuden toivon oikeaan aikaan lapsillensa. Valon sytyttäjinä eri aikakausina ovat olleet mm. Mooses, Gideon, Nehemia, Esra, Ester, Daniel ja lukuisat muut profeetat. Kirkkaimman valon tuoja oli luonnollisesti vapahtajamme Jeesus. Seurakunnassamme olemme hengellisesti eläneet pitkän aikaa ilman suuria voittoja. Olemme huokailleet, odottaneet ja kaivanneet uutta siunauksen aikaa. Olemme käynnistäneet rukous- ja paastokampanjan, jonka tarkoituksena on päästä näkemään hengellisiä voittoja. Viime aikoina olemme saaneet iloita jatkuvasti kasvavasta maahanmuuttajatyöstä. Marraskuun alussa saimme järjestää pitkästä aikaa kastetilaisuuden jolloin kastoimme neljä uskoon tullutta ystävää. Yksi heistä oli entinen muslimi, nyt elämänsä Jeesukselle antanut Joosef! Merkkejä uudesta ajasta on ilmassa. Valo loistaa pimeän keskelle. 3

4 Lähestyvä joulu muistuttaa meitä siitä, että Jeesus tuli taivaan lahjana pimeään maailmaan tuodakseen toivon ja tulevaisuuden niin suomalaisille, ruotsalaisille kuin myös kaikille muille kansallisuuksille maan kamaralla! Tärkeä kysymys on, osaammeko iloita ja kiittää Jumalaa kaikesta siitä mitä näemme tapahtuvan ympärillämme? Loppuvuodesta seurakunnassamme järjestettiin lähetystyöhön innostava Kairos-kurssi. Kurssi tähdentää Aabrahamin osaksi tulleen siunauksen laajuutta. Sinussa tulevat siunatuiksi kaikki maailman sukukunnat. Jumala tahtoo kaikkien kansojen, kielien ja heimojen olevan kerran edustettuina taivaassa. Hän näkee jokaisen ihmisen yhtä kallisarvoisena. Jumala on antanut meille mahdollisuuden tehdä työtä lukuisien kansallisuuksien kanssa. Tämä on Jumalan maailmoista loistava valo niille ihmisille, jotka eivät vielä tunne Joulun Herraa Jeesusta. Tässä ilosanoman jakamisessa saamme olla seurakuntana mukana. Pimeyden on väistyttävä silloin, kun sanoma Jeesuksesta saavuttaa ihmissydämen. Oli sitten kyse islamilaisuudesta tai mistä muusta vangitsevasta ismistä tahansa. Siunattua Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta teille kaikille! Timo Hakkarainen TÄRKEÄ LÄHTEÄ MATKALLE YHTÄ TÄRKEÄÄ PÄÄSTÄ PERILLE Syyskuun lopulla saimme seurakuntana olla todistamassa, miten usko muuttuu näkemi- seksi. Harvinaislaatuisessa tilaisuudessa vieraili piispa Eli Rop Keniasta tulkkinaan entinen työtoverinsa 4

5 Mirjami Ylenius Kuosmanen. Eli Rop on konkreettinen todiste siitä, että meidän työmme ei ole ollut turha Herrassa, kuten Mirjami asian ilmaisi. Seurakunta ei turhaan lähettänyt Kerttu Keinosta ja Mirjami Yleniusta Chemelilin lähetysasemalle. Eli tulee uskoon Eräässä rukouskokokouksessa lapsirakas Kerttu huomioi aivan perällä pienen kuusivuotiaan Elin kädennoston ja sai johdattaa hänet uskoon. Toiset pojat siinä naureskelivat lähetyssaarnaajien vajavaiselle kielitaidolle, mutta Eli oli päätöksensä tehnyt. Kun Eli oli 9-vuotias, Mirjami tuli Chemeliliin pitämään kerhoja ja leirejä ja hänestä tuli perheen hyvä ystävä. 11-vuotiaana Eli jo saarnasi sairaalassa mielitekstistään Joh 3:16. Mirjamin kautta Eli pääsi mukaan evankeliumin työhön Kenian Ristin Voitto lehteen toimittajaksi ja myöhemmin hänestä tuli Korun Raamattukoulun johtaja. Hän on nyt Nandi-alueen piispa ja ollut mukana Herran työssä jo 26 vuotta. Hänen seurakunnassaan on jo yli 1000 jäsentä ja se on vuorostaan synnyttänyt uusia seurakuntia! Jumala kehotti Eliä perustamaan radio- ja Tv aseman. Varat siihen tulivat ihmeellisellä tavalla ja nyt se lähettää ohjelmaa vuorokauden ympäri 14 kielellä. Ohjelmilla on noin seitsemän miljoonaa potentiaalista kuulijaa ja asemalle tulee päivittäin 250 palautetta. Juuri samana aamuna Eli oli saanut tekstiviestin, jossa lähettäjä kertoi tulleensa uskoon ohjelman kautta. Tänään Kenian Täyden Evankeliumin kirkossa on jo noin miljoona jäsentä. - Te uhrasitte näkemättä ja nyt minä olen tullut näytille. Olen vain yksi mutta taivaassa on miljoonia. Minä olen suomalaista tekoa (made in Finland): suomalainen kätilö auttoi minut maailmaan, tulin uskoon suomalaisen työn kautta ja olen saarnannut suomalaisten kanssa. Te annoitte Kertun ja Mirjamin ja Jumala lähetti minut kiittämään. He kokivat vaikeita asioita. Haluan olla kiitosuhri siitä, mitä te olette antaneet. Älkää väsykö, kun teette hyvää! Aloitettu työ pitää saattaa päätökseen Chepswertan kirkko on rakennettu Finska Filadelfian lahjoittamilla varoilla ja Kerttu Keinonen valvoi työntekoa. Rahat eivät kuitenkaan riittäneet maalarin palkkaamiseen, joten Kerttupa päätti maalata kirkon itse. Hän pyysi Eliä avuksi mutta tämä esteli, ettei hänellä ole aikaa, koska tärkeä loppututkinto oli edessä. Hän meni kuitenkin lopulta Kertun avuksi ja kirkko tuli maalattua. 5

6 Kokeissa hän oli sitten tuloksiltaan yksi parhaista! Hän oppi, että Jumala tulee aina laittaa ensimmäiselle sijalle. Eli kertoi myös siitä, kun lähetysaseman ruohonleikkuri oli mennyt rikki. Hänen kehitysvammainen isoveljensä Daudi ehdotti, että he menisivät leikkaamaan ruohon. Pojat tekivät töitä kaksi päivää. Kolmantena päivänä Eli lähti naapurikylän lasten houkuttelemana pelaamaan palloa veljensä estelyistä välittämättä ja Daudi jäi yksin jatkamaan työtä. Kerttu oli kaksi päivää ihmetellyt, että kuka sitä ruohoa oikein leikkasi, ja kolmantena päivänä hän lähti ottamaan selvää. Hän löysi Daudin yksin työpaikalta, antoi hänelle karkkia ja kantoi hänet selässään kotiin. Eli yritti väittää, että hänhän sen työn oli tehnyt, mutta silti hänen veljensä sai palkan. Hän sai siitä opetuksen, että kun on aloittanut työn, pitää pysyä työpaikalla ja saattaa työ päätökseen. Kaikki eivät pääse perille Eli luetteli viisi tunnettua Raamatun henkilöä, joista vain kaksi (Joosua ja Kaleb) pääsi perille luvattuun maahan, kun israelilaiset lähtivät Egyptistä. 1) Mooses, kansan johtaja, teki Jumalan avulla yli kymmenen ihmettä. Hänellä oli kuitenkin äkkipikainen luonne: hän rikkoi Jumalan tekemät taulut, hän tappoi egyptiläisen ja hän hakkasi vihoissaan sauvallaan kalliota, kun Jumala käski hänen puhua sille. Mooses ei päässyt perille. 2) Aaron oli veljensä Mooseksen puhemies ja ylimmäinen pappi. Hänellä ei ollut henkilökohtaista kutsumusta ja hän alkoi seurata kansan mielipidettä ja teki sille epäjumalan kuvan. Raamatussa ei tunneta demokratiaa. Meidän tulee olla sen puolella johon me uskomme. 3) Mirjam oli etevä laulaja ja profeetta mutta hänet valtasi kateus veljeään kohtaan. Hänhän oli sentään pelastanut veljensä Niilistä mutta nyt Jumala nostikin hänen veljensä. Kateus on ollut syynä siihen, miksi monet seura- kunnat ovat jakaantuneet. - On hyvä aloittaa mutta pitää myös pystyä lopettamaan, saattamaan loppuun. Monet kristityt ovat joutuneet harhateille, kun he ovat lähteneet seuraamaan ihmeitä ja merkkejä. Ei niin, että uskovat seuraavat merkkejä, vaan merkit seuraavat uskovia. Eli kehotti meitä kaikkia kilvoittelemaan loppuun saakka (finish well). Kerttu muistelee Chemelilin lähetysasema Kerttu ja Alice Tuominen olivat juuri edellisyönä joutuneet ryöstön kohteeksi ja Jumala oli varjellut heidät. 6

7 Aamuhartaudessa, johon lähetysaseman väki oli kokoontunut, Samuel Kiprop, Elin isä, luki Raamattua. Nyt oli lukuvuorossa psalmi 124: Kiitos Herralle, joka pelastaa kansansa vihollisen kädestä: Ellei Herra olisi meidän kanssamme, kun ihmiset nousevat meitä vastaan, niin he meidät elävältä nielisivät Syvä kiitollisuus täytti kaikkien sydämet ja hiljainen ylistys kohosi Jumalan puoleen. Myöhemmin samana päivänä Elin äiti Paulina tuli tapaamaan Kerttua ja antoi hänelle käsin punotun kassin. Siinä oli lappu, jossa oli vain yksi sana Immanuel. Kerttu toisti sanaa - Immanuel, Immanuel - ja itki. Kaikki nämä vuodet tämä kassi on ollut Kertun matkassa ja Eliltä tulivat kyyneleet silmiin, kun hän nyt näki äitinsä Kertulle antaman kassin. Tavallinen aamu lähetysasemalla Alice oli lähtenyt Kisumuun viemään autoa huoltoon. Yhtäkkiä Kertun valtasi hätä ja hän rukoili lähettien ja afrikkalaisten työntekijöiden puolesta, mutta se ei koskenut ketään heistä. Kerttu tunsi, että oli kysymyksessä vaaratilanne ja hän sanoi Jumalalle: Herra, sinä tiedät kuka hän on. Varjele häntä! Hän ajatteli lähteä katsomaan potilaita ja samalla katsoa, miten siivous eteni. Elin isä Simeon Kiprop oli nimittäin sanonut, että autotallin ja varaston välinen tila, johon oli kerääntynyt romua, oli siivottava, muuten siitä tulisi käärmeiden pesä. Kertun mieleen tulivat sanat: Valmistaudu kohtaamaan Jumalaasi. Hän kysyi mielessään: Koskeeko se minua? Hän ajatteli kuitenkin käydä ensin hoitamassa potilaat ja sitten palata takaisin kirjoittamaan Alicelle jäähyväiskirjeen Kerttu näki maassa lojumassa kaksi vastakkain olevaa peltiä. Hän kantoi niitä vasemmassa kyynärtaipeessaan ja heitti ne kentälle, jolloin ne irtosivat toisistaan. Yhtäkkiä eräs evankelista sanoi Kertulle: Mene! Kuului lätkimistä. Miehet tappoivat levyjen välissä olleen vihreän mamban. Simeon nosti levyt maasta ja pyysi Kerttua asettamaan ne kyynärtaipeeseensa. Niissä oli yksi ainoa reikä, mistä käärme pääsi pois, ja juuri siinä olivat Kertun sormenjäljet. Kaikki uskovaiset alkoivat kovalla äänellä ylistää ja kiittää Jumalaa. Koska paikalle oli kerääntynyt paljon väkeä, Simeon pyysi yhtä pojistaan hakemaan Raamatun ja luki 1 Moos. 3:14 siitä, mitä Jumala sanoi käärmeelle. Sitten hän saarnasi, että Jeesus on murskannut käärmeen pään. Monet tulivat uskoon ja ylistyksen pauhu täytti tienoon. Teksti Leena El Rafie Kuva Margareta Djupbäck 7

8 JOULUTERVEISIÄ HELLILTÄ Marraskuisena sunnuntaina kävin tervehtimässä Helli Perkiötä Tumbassa. Ovella oli vastassa kiitollinen ja valoisa Helli. Hän kertoi viettäneensä aikaisemmin päivällä keidashetken Helmi Vakoniemen kanssa. Helmi, joka on muistisairas, soittelee usein Hellille, ja he rukoilevat puhelimen välityksellä. Helmi profetoi väkevästi. Tämä lahja toimii hänellä edelleen kirkkaasti, vaikka muuten muisti katkeilee. Eikö olekin valtavaa? Vuosi sitten elokuussa Hellillä oli niin kovia kipuja, että hänen oli pakko lähteä sairaalaan akuuttiin. Tutkimuksissa paljastui hirvittävä syy kipuihin syöpä. Diagnoosin saatuaan Helli oli huolissaan autonsa pysäköintimaksusta ja siitä, miten auto saadaan takaisin kotiin, koska hän joutui jäämään sairaalaan 8

9 lisätutkimuksia varten. Siinä lääkäri vähän ihmetteli asioiden tärkeysjärjestystä ja hänelle tarjottiin sekä pappia että kuraattoria. Mutta Hellillä oli sisäinen rauha eikä hän tuntenut pelkoa. Hän vain totesi, ettei tarvitse mitään, ja sai kertoa lääkärilleen sisäisestä rauhasta ja turvautumisesta suureen Jumalaan, joka ei koskaan tee virheitä. Siinä tuli lääkärille tippa silmään Viime talvi oli erittäin rankka. Vahvat solumyrkyt panivat vatsan sekaisin ja veivät ruokahalun. Paino laski 30 kiloa! Vatsakivut olivat niin sietämättömät, että sytostaattihoito jouduttiin keskeyttämään useammaksi kuukaudeksi. Sen seurauksena syöpä paheni. Helli kertoi olleensa todella pohjalla. Kunto tietysti meni, kun ei pystynyt syömään. Kesällä juhannuksen jälkeen Helli pääsi kotiin sairaalasta ja ruoka alkoi taas maistua. Hän kiittää Jumalaa siitä, että saa taas syödä! Ajatelkaa! Tämä on meille muille niin itsestään selvä asia. Painokin on alkanut palautua, kun ruoka maittaa, ja joinakin päivinä sujuu jopa siivous ja kaupassa käynti. Kotiavustajat, jotka ovat nähneet Hellin tilanteen, ihmettelevät hänen nopeaa toipumistaan, joka Hellin itsensä mielestä on hidasta. Hänellä on niin ikävä päästä pian seurakuntaan mukaan ja tavata ystäviä. Jo kauan sitten Jumala ilmoitti Hellille, että hänelle on varattuna tehtävä ja Helli onkin malttamattomana kysellyt, milloin se aika koittaa. Jumala on kerta toisensa jälkeen muistuttanut tästä tehtävästä. - Herra syventää työtänsä minussa ja puhdistaa ja kiillottaa astiaansa jalompaa käyttöä varten laskeakseen Pyhän Hengen voiman, uutta voimaa, uutta tulta. Olen nyt työpöydällä. Jumala tarvitsee astioita. Kaikki se, mitä on tapahtunut, on vain Jumalan armotyötä, ei ihmisten. Laulussa sanotaan: Ei nöyrää lapsen mieltä vain sattumalta saa Helli kertoo, että hiljaisuudessa oivaltaa omia puutteitaan ja vikojaan mutta Jumala aina lohduttaa: Älä pelkää! Minulla on tehtävä sinulle. Tunnelin päässä näkyy valoa ja Helli palaa uteliaisuudesta saada nähdä, minkä tehtävän Jumala on hänelle varannut. Hän on kiitollinen myös siitä, että Jumala on varjellut hänet masennukselta. Ystävät ovat muistaneet ja hän haluaa näin kiittää koko seurakuntaa esirukouksista ja toivottaa Hyvää Joulua. Teksti ja kuva Leena El Rafie 9

10 TEHTÄVÄNÄ OLLA RINNALLA KULKIJA Seurakuntamme kanslisti Seija Schwartz vietti lapsuutensa Hyvinkäällä. Vanhemmille tuli ero ja lapset jaettiin. Seijalla oli ikävä veljeään ja hän päätti jo silloin, että hän tulisi itse tekemään kaikkensa, ettei hänen oma perheensä hajoaisi. Nyt aikuisiällä kontakti veljeen on tiivis. Seija tutustui tulevaan puolisoonsa jo varhaisessa teini-iässä. Taisto oli neljä vuotta vanhempi (seitsemäntoistavuotias) orpo romaninuorukainen, joka oli muuttanut Vuokatilta Hyvinkäälle. Heistä tuli erittäin hyvät ystävät ja Seijaa lainatakseni he kasvoivat yhteen. Koulun loputtua Seija lähti au pairiksi vuodeksi Englantiin ja puoleksi vuodeksi Liechtensteiniin. Tällä aikana Taisto oli muuttanut Tukholmaan ja Seija tuli perässä. Jouluna 1968 he perustivat perheen. Taisto oli Hyvinkäällä tunnettu ahkerana ja hyvänä työntekijänä ja jotkut, jotka eivät tunteneet Seijaa, olivat vähän huolissaan, että olikohan se Taisto nyt saanut kunnon vaimon. Kun tytär Heidi oli pieni, he muuttivat välillä kolmeksi vuodeksi takaisin Hyvinkäälle mutta palasivat sitten uudelleen Tukholmaan ja jäivät. Vuonna 1978 alkoi tapahtumien ketju perheen elämässä. Toinen lapsi, Markus, oli syntynyt ja kaikki asiat olivat todella hyvin, kunnes Seija sairastui. Hänellä epäiltiin syöpää. Karolinskan onkologi-osastolla hänen silmiinsä osui Hyvä Sanoma lehti, jossa Eija Merilä kertoi uskoontulostaan. Seija oli kiinnostunut. Isän uskoontulo 1964 ja sitä seurannut mullistava muutos hänen elämässään oli myös tehnyt suuren vaikutuksen Seijaan. Hän kertoi miehelleen, että hän luuli tunte- 10

11 vansa Jumalan kutsua Kesällä he sitten lähtivät yhdessä Suomeen. Taisto halusi näyttää lapsille miten sukelletaan. Hän sukelsi pohjaan ja loukkasi niskansa niin pahasti, ettei pystynyt pitämään päätään pystyasennossa, sillä kolmas ja neljäs niskanikama olivat vaurioituneet. Heidi-tyttärelle tapahtui myös onnettomuus. Hän ajoi pyörällä päin puuta niin että hampaat lähtivät. Kun Taisto kotiin tullessaan näki verijälkien johtavan omaan kotiinsa, hän teki lupauksen Jumalalle, jos tytär säästyisi. Uskoontulo tapahtui Döbelnsgatanin rukoushuoneella vuonna Kaija Borg ja Taisto rohkeampina jättäytyivät ensin ja sitten oli Seijan ja Viktor Borgin vuoro. He olivat hyviä perheystäviä keskenään. Taisto on periaatteen mies ja Seija tiesi, että mies oli tosissaan tehnyt uskonratkaisun. He olivat olleet kovia tupakoimaan eikä Seija uskonut, että hän itse pääsisi tupakasta eroon. Hänellä oli tupakka-aski varalla mutta se jäi kerralla siihen uskoontulon myötä. Seija on projekti-ihminen. Asuessaan Lidingössä vuonna -76 hän otti selville, että siellä asui 8000 suomalaista, joten hän perusti sinne Suomi seuran. Taiston kanssa he olivat aktiivisesti mukana järjestäen paljon toimintaa ja saivat näin paljon ystäviä. Kun he tulivat uskoon, ystävät kaikkosivat. Eräskin pariskunta totesi: Ei noitten olisi tarvinnut, kun ovat kunnon ihmisiä. Uskoon tultua Seijalle ja Taistolle selvisi, että heidän tehtävänsä oli olla rinnalla kulkijoita. Kodittomat saivat majapaikan heidän luonaan ja lapset saivat jo pienestä tottua erilaisiin ihmisiin. Kerran heidän luokseen muutti asumaan nainen, joka oli asunut kadulla seitsemän vuotta. Seijan motto on: Jokaisessa ihmisessä on oma helmensä, kun vain malttaa etsiä. Hän kertoo, että he ovat Taiston kanssa aina olleet omia persoonia. Vasta seurakunnassa oikeastaan tiedostettiin, että heillä on kaksi kulttuuria. He ovat halunneet antaa lapsilleen kummastakin kulttuurista parhaat puolet. Seurakunnan keskellä lapset saivat vahvan ruotsinsuomalaisen identiteetin. Eräässä haastattelussa Markus-poika oli sanonut: Kakku, missä on paljon mausteita, on parasta. Taisto on uranuurtaja sillä hän on ensimmäinen romani seurakunnan vanhemmistossa. Hän on myös uskollinen kuorolainen ja musikaalisuus on periytynyt pojalle, joka on ammatiltaan oopperalaulaja. Seijan aloitteesta on syntynyt useita projekteja: ystäväpalvelu, yksinäisten joulujuhla, omaisen menettänei- 11

12 den tapaaminen ja nyt uusimpana projektina lapsiperheiden lounas kokouksen jälkeen. Viidentoista vuoden työrupeama sairaalassa sekä eri palveluajan yritysten työnjohtana on antanut Seijalle sekä empatiaa että vankkaa johtamis- ja organisointikykyä, mikä on suureksi siunaukseksi seurakunnassamme. Seijan työn takia perheellä on kaupunkikoti, jossa he viettävät alkuviikon ja koti Tukholman ulkopuolella, jossa Taistolle riittää näpräämistä ajankuluksi. Viisi lastenlasta pitää myös huolen siitä, että tekemistä riittää. Teksti ja kuva Leena El Rafie EI OLE YHDENTEKEVÄÄ, MITEN ME ANNAMME Yhteiskunnastamme on melkein kokonaan hävinnyt Jumalan kunnioitus, mikä oli vielä yleistä omassa lapsuudessani: käskyjä noudatettiin ja lepopäivä pyhitettiin. Malakian kirjassa 1:6 sanotaan: Poika kunnioittakoon isää ja palvelija herraansa. Mutta jos minä olen isä, missä on minun kunnioitukseni? Ja jos minä olen Herra, missä on minun pelkoni? sanoo Herra Sebaot teille jotka pidätte halpana minun nimeni siten, että tuotte minun alttarilleni saastutettua leipää Ja kun te tuotte uhriksi sokean eläimen, niin se muka ei ole paha! Ja kun tuotte ontuvan ja sairaan, niin se muka ei ole paha! Vie se maaherrallesi: Mielistyykö hän sinuun, ja onko hän sinulle suosiollinen? sanoo Herra Sebaot. Kun meille tulee vieraita, yritämme tarjota heille parasta mitä meillä on, koska arvostamme heitä. Eikö meidän taivaallinen Isämme ole arvostuksen ja kunnioituksen arvoinen, niin että annamme hänelle parhaimpia lahjoja. Ei Hän tyydy siihen, että annamme puolihuolimattomasti ja puolinaisesta sydämestä. Lue 3:8 Riistääkö ihminen Jumalalta? Te kuitenkin riistätte minulta kymmenyksissä ja antimissa Tuokaa täydet kymmenykset varastohuoneeseen, että minun huoneessani olisi ravintoa, ja siten koetelkaa minua, sanoo Herra Sebaot: totisesti minä avaan teille taivaan akkunat ja vuodatan teille siunausta ylenpalttisesti. Ja minä karkotan nuhtelullani teiltä syöjäsirkat turmelemasta teidän maan- 12

13 ne hedelmää, eikä teidän viiniköynnöksenne kedolla ole hedelmätön, sanoo Herra Sebaot. Tänä päivänä on suuri häpeä, että Jumalan seurakunnat ovat taloudellisissa vaikeuksissa, koska seurakuntalaiset riistävät itselleen Jumalalle kuuluvaa, ja näin siunaukset jäävät tulematta. Melkein joka kadun kulmassa on nykyään ainakin yksi kerjäläinen. Monet menevät ohitse aivan kuin heitä ei olisi olemassakaan. Jotkut ovat jopa ilkeitä heille. Jotkut nakkaavat ohi mennessään kruunun keventääkseen huonoa omaatuntoaan luullen tehneensä hyvän teon. Ovatko he? Heitetäänkö kerjäläiselle kuin koiralle? Missä on hymy ja ystävällinen sana? Miksi kolikkoa ei anneta käteen ja katsota silmiin? Haiseeko hän savulle metsässä vietetyn yön jälkeen? Onko hän likainen pesumahdollisuuksien puutteessa? Jos ei ole rahaa, lahjoita hänelle hymy ja näe hänet, ettei hän menetä ihmisarvoaan. Tai anna hänelle vaikkapa se välipalaksi varaamasi banaani. Usein sanotaan, että meidän tulisi nähdä heidät Jeesuksen silmin mutta minä sanon, että meidän tulisi nähdä Jeesus heidän tilallaan. Matt. 25: 34-40: Silloin kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: Tulkaa minun Isäni siunatut ja omistakaa se valtakunta, joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti. Sillä minun oli nälkä ja te annoitte minulle syödä; minun oli jano ja te annoille minulle juoda; minä olin outo ja te otitte minut huoneeseenne; minä olin alaston, ja te vaatetitte minut; minä sairastin, ja te kävitte minua katsomassa; minä olin vankeudessa, ja te tulitte minun tyköni. Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle sanoen: Herra, milloin me näimme sinut nälkäisenä ja ruokimme sinua, tai janoisena ja annoimme sinulle juoda? Ja milloin näimme sinut outona ja otimme sinut huoneeseemme, tai alastonna ja vaatetimme sinut? Ja milloin me näimme sinun sairastavan tai olevan vankeudessa ja tulimme sinun tykösi? Niin kuningas vastaa ja sanoo heille: Totisesti minä sanon teille: kaikki, mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle. Kun näkee kerjäläisen sijasta Jeesuksen, ei kerta kaikkiaan voi olla antamatta! Jumala tulee vaatimaan meidät tilille sekä tekemisistämme että tekemättä jättämisistämme. Malakia 3: 5 : Näin sanoo Herra Sebaot: - Minä tulen, minä saavun tuomitsemaan teitä, minä vaadin pian tilille taikojen tekijät ja avionrikkojat. Minä vaadin tilille ne, jotka eivät pelkää minua vaan tekevät väärän 13

14 valan, jotka kieltäytyvät maksamasta päiväpalkkalaiselle hänen palkkaansa, jotka sortavat leskiä ja orpoja ja maassa asuvia muukalaisia. Tehkäämme itse kukin parannus, että Herran huoneesta ei puuttuisi mitään ja saisimme sekä seurakuntana että yksilötasolla kokea, miten Jumala avaa taivaan ikkunat ja vuodattaa meille siunausta ylenpalttisesti. Leena El Rafie PIENENÄ AVUSTAJANA HERRAN TYÖSSÄ Marraskuun alussa Reijo Tiainen piti raamattutunnin, jossa käsiteltiin yksittäisen Jumalan lapsen osuutta evankelioimisessa. Illalla sängyssäni sanoin Isälle Jumalalle: Tässä olen. Tahdon olla käytössäsi, niissä edeltä valmistetuissa tapahtumissa eritoten. Seuraavana päivänä minulla oli varaani- lääkityksen takia verikoe, mikä otetaan sormenpäästä. Koe edellyttää, että käden ja sormien tulee olla sopivan lämpöiset. Kokeen ottaa tavallisesti vain yksi sairaanhoitaja mutta nyt hänellä olikin mukanaan lääkäriksi valmistuva harjoittelija. Tämä vanhempi sairaanhoitaja tunsi minut ennestään ja tiesi minulla olevan liian kylmät sormet. Hän otti ne käsiinsä ja totesi, että ne pitää ensin lämmittää. Silloin harjoittelija pyysi, saiko hänkin koittaa, ja totesi niiden olevan kylmät ihmetellen, mistä se johtui. Silloin sairaanhoitaja sanoi harjoittelijalle: Tämä mies on kokenut sellaista, mistä me ei edes voida uneksia. Harjoittelija halusi kuulla mitä olin kokenut, joten siirryimme toiseen huoneeseen. Hän istui sohvalle, otti mukavan asennon ja minä aloin kertoa kokemaani siitä, miten olin saanut käskyn mennä Huddingen sairaalaan, ja mitä siellä sitten tapahtui: matkastani Etelämeren saarille, paluustani takaisin Skandinaviaan ja sairaalaan, jossa lääkärit eivät pitäneet mahdollisena eloon jäämistäni massiivisen sydänkohtauksen jälkeen. (Tästä voitte lukea lisää netistä se /Taisto Loimi/The truth). Kertomuksessani oli myös sellainen kohta, jossa minulta kerran kysyttiin, uskoinko minä Jumalan armoon ja minä vastasin kysymällä, mikä se Jumalan armo oikein on. Minulle vastattiin, että se on 14

15 Jeesus Kristus ja kysyttiin, uskonko Häneen. Vastasin myöntävästi ja avasin sydämeni hänelle 13- vuotiaana. Minä olen Hänen ja Hän on minun. Lopettelin sitten kertomustani kysäisemällä, mitä mieltä harjoittelija oli kuulemastansa. Kertomukseni aikana olin kuullut hänen monta kertaa sanovan: Minä uskon. Hänen antamansa vastaus yllätti minut totaalisesti: Minä avasin sydämeni myös Jeesukselle. Nyt olen Hänen omansa ja Hän minun. Minä kysyin: Tarkoitatko, että aivan tässä juuri nyt? Hän vastasi: Niin, kyllä juuri hetki sitten. Kotiin kävellessäni riemuitsin sydämessäni tämän nuoren naisen oikeasta suhtautumisesta Jeesuksen armoon. Taisto Loimi LEIRIMUISTELO Miritsa Åkerlund, 10 v. Mikä oli parasta leirillä? Leikit. Mitä muistat leiriltä? Ystävät. Lähtisitkö ensi vuonna taas uu des taan leirille? Joo, leirillä oli kivaa! Teksti ja kuvat Helena Hakkarainen Filip Miettinen. Mikä oli parasta leirillä? Ville ja Maija! Mitä muistat leiriltä? Tanssit. Lähtisitkö ensi vuonna taas uudestaan leirille? Lähtisin! Siellä oli kivaa! 15 William Londén, 8 v. Mikä oli parasta leirillä? Kioski. Mitä muistat leiriltä? Ei mitään mutta mä muistan, että mä oon ollut siellä! Lähtisitkö ensi vuonna taas? Leirillä oli kivaa, ja mä lähtisin! Felicia Joensuu, 8 v. Mikä oli parasta leirillä? Ville ja Maija. Mitä muistat leiriltä? Musiikki ei toiminut saunassa. Lähtisitkö ensi vuonna taas uudestaan leirille? Joo Saa nähdä, miltä silloin tuntuu!

16 LOPPUVUODEN TAPAHTUMAT SEKÄ ALKUTALVI 2015 Ke klo 19 Taivas on lähellä -ilta. Pe klo Nuorten ilta. La klo Joulukonsertti Armas Palmin johdolla. Mukana, Nando, kuoro, solisteja. Su klo Päiväkokous. Reijo Tiainen. Ke klo Taivas on lähellä - ilta. La klo Rukouslauantai. La klo Musiikkikahvila. Su klo Päiväkokous. Helena Hakkarainen. To klo Joulukirkko. Timo Hakkarainen. Su klo Päiväkokous. Timo Hakkarainen To klo Uusi Vuosi Reijo Tiainen. Su klo Asia- ja ehtoolliskokous. 16

17 Ti klo Loppiaisen konsertti. Armas Palm ja Nando Blomerus. Lähetyskolehti. Ke klo Taivas on lähellä -ilta. Pe klo Nuorten ilta. La klo Rukouslauantai. Su klo Päiväkokous. Ke klo Taivas on lähellä -ilta. Pe klo Nuorten ilta. La klo Musiikkikahvila. Su klo Lähetyskokous. Ke klo Taivas on lähellä ilta. Pe klo Nuorten ilta. Su klo Päiväkokous. Veli Yun ja Taisto Tirronen. Ke klo Taivas on lähellä -ilta. Pe klo Nuorten ilta. Su klo Asia - ja ehtoolliskokous. Ke klo Taivas on lähellä -ilta. Pe klo Nuortenilta. Su klo Päiväkokous. Ke klo Taivas on lähellä -ilta. Pe klo Nuortenilta. La klo Rukouslauantai. Su klo Lähetyskokous. Ke klo Taivas on lähellä -ilta. Pe klo Nuortenkokous. La klo Rukouslauantai. Su klo Päiväkokous. Ke klo Taivas on lähellä -ilta. Pe klo Nuortenilta. Su klo Seurakunnan vuosikokous ja ehtoollinen. 17

18 FINSKA FILADELFIA Tukholman suomalainen helluntaiseurakunta Käyntiosoite Postiosoie Kotisivu Sähköposti Västberga Allé 9, Hägersten Box 42105, Stockholm Toimistopuhelin Toimistoajat ma-ke klo Pastorit Timo Hakkarainen Reijo Tiainen Maahanmuuttajatyö Helena Hakkarainen Vankila- ja katutyö Kari Paakki Konttoriasiat Seija Schwartz Kymmenykset ja lahjoitukset helposti suoraan pankkitilille Seurakuntakassa: PG tai BG Lähetyskassa: PG tai BG Rakennuskassa: PG Muita vastuuhenkilöitä Kirjamyynti Bokas Center Reijo Tiainen Lapsityö Johanna Kankaanpää 19

19 Vastaava toimittaja: Leena El Rafie, Taitto: Kaisa Franzén Kannen kuva: Leena El Rafie Seuraava lehti ilmestyy Materiaali toimittajalle viimeistään