KRIISITYÖ USKOTTOMUUSKRIISISSÄ

Transkriptio

1 Lopputyö Seksuaalineuvojakoulutus Kevät 2014 Sexpo-säätiö KRIISITYÖ USKOTTOMUUSKRIISISSÄ Teoriakatsaus akuuttiin kriisityöhön uskottomuuskriisissä Heli Töyrymäki

2 SISÄLLYSLUETTELO 1. Johdanto 1 2. Kriisityö Kriisin määritelmää Äkillisen kriisin vaiheet 3 Sokkivaihe 3 Reaktiovaihe 4 Työstämis- ja käsittelyvaihe 4 Äkillisistä kriiseistä toipumiseen vaikuttavia tekijöitä Kriisityön pääsäännöt 6 Kriisiapu 6 Sokkivaiheen kriisiavun erityispiirteet 7 Reaktiovaiheen kriisiavun erityispiirteet 7 Työstämis- ja käsittelyvaiheen tuen erityispiirteet 8 Työntekijänä toimimiseen auttavat tekijät kriisityössä 8 3. Uskottomuuskriisi Uskottomuuden määritelmää Uskottomuuskriisinprosessi ja ammatilliset huomiot 10 Petetty 10 Uskoton 13 Parisuhde 14 Ero 16 Lapset pariskunnalla 17 Auttamistyön tärkeät huomiot uskottomuuskriisissä Pohdintaa Prosessikuvaus Kriisityö uskottomuuskriisissä 19 Uskottomuuden kriisiavussa tärkeää 20 Kriisiavun vaikeuttavat tekijät parisuhteen tukemisessa 23 Prosessin jatkuminen Lähdeluettelo 26

3 1. Johdanto Lopputyöni on lähinnä katsaus kriisireaktioihin ja kriisityöhön, uskottomuuskriisin vaiheisiin sekä uskottomuuskriisistä toipumiseen. Työn lopussa keskityn tarkastelemaan uskottomuuskriisin kriisityön ominaispiirteitä. Lopputyön aihe valikoitui työni puolesta. Keskustelin lopputyön aiheesta työpaikallani sosiaali- ja kriisipäivystyksessä, jolloin työkavereiden kanssa tuli puheeksi uskottomuuskriisit. Lopputyön aiheen valinnan aikaan uskottomuuskriiseissä olevia pariskuntia oli hakeutunut kriisipäivystykseen jokseenkin paljon, joten aihe kiinnosti erityisesti kriisityöntekijän näkökulmasta. Vaikka kriisityön peruskäytännöt olivat selvillä, koin uskottomuusaiheen vieraaksi ja halusin saada aiheesta lisää tarkkaa tietoa, jota voisi soveltaa käytännön kriisityöhön uskottomuuskriisin kohdalla. Koin aiheen olevan hyödyllinen seksuaalineuvojaopinnoissa. Seksuaalineuvojalle kriisireaktioiden ymmärtäminen voi auttaa asiakkaiden reaktioiden ymmärtämisessä. Seksuaalineuvoja voi oppia myös antamaan tietoa kriisireaktioista asiakkaille, mikä jo itsessään toimii asiakkaille normalisoijana. Aihe tarkentui teoriatietoa lukeissani. Vaikeinta oli aiheen rajaus. Rajasin tietoisesti uskottomuutta aiheuttavat tekijät pois työstäni, sillä jo pelkästään uskottomuuteen johtavien mahdollisten syiden spekulaatioista olisi jo saanut tehtyä ison lopputyön. Myöskään lyhytaikaisessa kriisityössä ei ole oleellista lähteä selvittämään uskottomuuden syitä perin juurin, onhan kyseessä aikaa vaativa prosessi. Aluksi käyn lävitse kriisityön teoriaa. Kerron muun muassa kriisireaktion vaiheista, jotka tulee ottaa huomioon kriisiapua antaessa. Toisessa osiossa keskityn uskottomuuskriisin käsittelyyn. Pohdinnassa teen johtopäätöksiä akuutista kriisityöstä uskottomuuskriisissä. 2

4 2. Kriisityö Tässä osiossa kerään teoriatietoa kriisivaiheista ja kriisin määritelmistä. Kerron mitä kriisiapu on, ja minkälaista kriisiapu on kriisin erivaiheissa ja siitä, mitä on hyvä huomioida työntekijänä. Suurimmaksi osaksi tässä osiossa lähteenä on Eija Palosaaren Lupa särkyä" -teos, joten käytän hänen jaottelua kriisin vaiheista. Kriisireaktioiden kulun ymmärtäminen ja kriisin määritelmän ymmärtäminen voi auttaa seksuaalineuvojaa/terapeuttia työstämään pariskuntien tilanteita. Kriisireaktioiden ymmärtäminen voi auttaa asiakkaiden reaktioiden ymmärtämisessä. Työntekijä voi oppia myös antamaan tietoa kriisireaktioista pariskunnille, mikä jo itsessään toimii normalisoijana. 2.1 Kriisin määritelmää Sana kriisi on määritelmänä laaja. Kriisin voi kokea onnettomuudessa tai tulipalossa ollut, mutta se voi tarkoittaa myös esimerkiksi parisuhdekriisiä, kun toinen haluaa erota. Kriisillä tarkoitetaan yleensä tilannetta ja siitä johtuvia ihmisessä tapahtuvia välittömiä seurauksia. (Palosaari 2008, 23.) Jeffrey Mitchellin mukaan kriisit voidaan jakaa kolmeen eri osaan: kehityskriisit, elämän kriisit ja äkilliset kriisit. Kehityskriisit ovat tavallinen osa ihmisen kehitystä, kuten vauvan saaminen ja ikääntyminen. Elämänkriisit ovat "elämään kuuluvia pitkäkestoisia rasitustilanteita, jotka eivät satu kaikille", kuten pitkään harkittu avioero. Äkilliset kriisit tapahtuvat odottamattomasti ja ovat yleensä järkyttäviä tapahtumia, kuten odottamaton avioero ja yllättävä uskottomuuskriisi. (Palosaari 2008, ) Äkillinen kriisi tulee yllätyksenä, odottamattomasti ja se vaikuttaa myös voimakkaasti ihmisiin. Se aiheuttaa yleensä kärsimystä. Äkillisestä kriisistä toipuminenkin on voimakas prosessi. Äkillisyydestä johtuen kriisi aiheuttaa biologisen puolustusjärjestelmän aktivoitumista. Äkillistä kriisiä kutsutaan joskus myös traumaattiseksi kriisiksi, mikä voi olla harhaanjohtavaa, sillä traumaattisissa kriiseissä ei läheskään aina tapahdu traumatisoitumista. Päällekkäin voi esimerkiksi olla elämäntilannekriisi, kehityskriisi ja äkillinen kriisi, jolloin kriisiprosessi voi vaatia enemmän aikaa ja tuntuu kauheammalta. (Palosaari 2008, ) Kriisin kokeminen on yksilöllistä. Luultavasti vähiten vaihtelua on kuitenkin äkillisten kriisien kohdalla. Kriisin kokemiseen voi kuitenkin vaikuttaa muun muassa lapsuuden kokemukset, elämäntilanne. Vanhat kriisit voivat olla voimavara uuden kriisin sattuessa, mikäli ne on käsitelty. Muisto selviytymisen kokemuksesta voi auttaa eteenpäin. Kuitenkin kasautuneet käsittelemättömät traumat voivat pahimmassa tapauksessa tuottaa suurempaa tuskaa uuden kriisin aikana. (Palosaari 2008, ) 3

5 2.2. Äkillinen kriisi Kun ihmiselle tapahtuu jokin äkillinen, odottamaton muutos elämässä, voi ihmiset kohdata alla monia tuntemuksia kehossaan ja mielessään. Ihminen on psykofyysinen kokonaisuus. Reaktioiden ilmenemisessä ja voimakkuudessa on yksilöllisiä eroja. Reaktiot vaihtelevat myös sokkivaiheen, reaktiovaiheen ja työstämisja käsittelyvaiheen myötä. (SPR 2012; Palosaari 2008.) Äkillisen kriisin reaktioilla on tärkeä tehtävänsä. Jos reaktioista yrittää päästä eroon liian aikaisin tasapainoisen olon toivossa, voi vaikutukset olla vastakohtaiset. Tunteet kääntyvät itseään vastaan. Voi myös käydä toisin päin; esimerkiksi reaktiovaiheen tärkeä vihan tunne voi jäädä päälle ja katkeroittaa ihmistä. Kriisin vaiheilla on yleensä selkeä alku, siispä on odotettavissa myös loppu, mutta vaiheiden loppuminen ei ole välttämättä mitenkään selkeä. (Palosaari 2008, 65-66, 73.) Sokkivaihe Sokki on ensimmäinen reaktio äkillisen kriisin jälkeen. Ihminen ei voi itse päättää, milloin ajautuu sokkiin. Sokin reaktiot eivät liity niinkään persoonaan tai arvomaailmaan, vaan ne ovat melko mekaanisia reaktioita. Havaitseminen voi olla sokissa olevalle pirstaleista, mutta tietoisuuteen tuleva informaatio saattaa tallentua muistiin hyvinkin tehokkaasti. Käyttäytyminen on yksilöllistä; huutamista, lamaantumista tai rauhallista toimintaa. Kaikki sokin muodot eivät kuitenkaan ole yhtä yleisiä, esimerkiksi jähmettyminen. Sokilla ei tarkoiteta sekaisin menemistä, vaan sokin tehtävä on turruttaa kestämättömiä tunteita. Tämä voi johtaa siihen, että ihminen puhuu sokin aikana asioita, joita ei välttämättä muuten puhuisi. Sokissa oleva voi kertoa kriisikokemuksestaan tuntemattomillekin henkilöille. Puhumisen tarve voi olla kova ja kuulijalta vaaditaan tilannetajua. Sokki voi auttaa toimimaan kriisitilanteessa tehokkaasti. Tehokkuutta voi seurata ajatus, että asia on jo käsitelty, sillä sokki on useimmiten olotila missä Palosaaren mukaan "psyykkinen kipu ei vielä tunnu". Sokki suojaa mieltä asioilta, joita ei vielä pysty vastaanottamaan ja käsittelemään. Sokissa tyypillistä on epätodellinen olo, unenomainen tila. (Palosaari 2008, 54-55, 58-61, 91, 200; Suomen mielenterveysseuran SOS- kriisikeskuksen työryhmä 2010, 3; Hammarlund 2010, ) Karkeasti arvioiden sokki kestää noin vuorokauden, mutta yksilöllisiä vaihteluita on. Sokki voi kestää alkuhetkistä muutamaan vuorokauteenkin tavallisesti ja sokin oireet voivat myös tulla hetkittäin takaisin. (Palosaari 2008, 61, 200; Buchert, Kiianmaa & Uljas 2007, 25.) 4

6 Reaktiovaihe Reaktiovaiheessa tunteet pääsevät esiin. Reaktiovaiheessa tunteita voidaan kokea paljon. Tässä vaiheessa tunteita ei enää yritetä turruttaa ja ne voivat mennä ja tulla vuoristoratamaisesti ns. selittämättömästi. Myös monia tuntemuksia voi olla päällekkäin, kuten kiukkua ja syyttelyä, mutta myös samaan aikaan itsensä syyllistämistä. Vihalla ja raivolla voi olla myös suojaava vaikutus herkimpiin tunteisiin, joita ei ole vielä valmis käsittelemään. Viha voi suojata muun muassa haavoittuvuuden ja pelon tunteita. Myös fyysiset reaktiot, kuten väsymys, vapina ja sydämen tykytys ovat tyypillisiä. Reaktiovaiheen reaktioissa puuttuu johdonmukaisuus. Reaktio ei liity niinkään persoonaan, vaan on tyypillinen reagointitapa epätyypillisessä tilanteessa. Ihminen saattaa löytää itsestään yllättäviä reaktioita. Myös reaktiovaiheeseen kuuluu muisti- ja keskittymis-vaikeudet. Myös takaumat, välähdyksen-omaiset flashbackit ovat tyypillisiä, esimerkiksi, jos kriisitapahtuma on ollut onnettomuustilanne. Reaktiovaiheessa alkaa tulla myös kehollisia reaktioita, jotka sokkivaihe on turruttanut, kuten lämmön vaihtelua, sydämen tiheälyöntisyyttä ja pahaa oloa. Tyypillistä on myös, ettei ole ruokahalua. Reaktiovaiheen sanotaan kestävän pari viikkoa, mutta reaktiovaihe voi tyypillisesti myös palata hetkeksi ja tulla uudelleen takaisin. Reaktiovaiheen pituus on yksilöllistä. (Palosaari 2008, 63-65, 75, 100; Suomen mielenterveysseuran SOS- kriisikeskuksen työryhmä 2010, 3-4.) Reaktiovaihe voi arvioida kestävän yleensä 4-6 viikkoa. (Buchert, Kiianmaa & Uljas 2007, 24.) Työstämis- ja käsittelyvaihe Työstämis- ja käsittelyvaihe on rauhallisempi, kuin kaksi edellistä vaihetta. Työstämis- ja käsittelyvaiheessa sureminen on ajankohtaista, kun voimakkaat reaktiot on läpikäyty. Joskus suru saatetaan ohittaa, muun muassa olettamuksen "vain heikot suree" -takia, jolloin saatetaan myös jättää jo reaktiovaiheen tunneryöpsähdyksetkin kokematta. Niin reaktiot ei välttämättä pääse vapautumaan ja kriisireaktioissa ei pääse etenemään. Tällaisessa tilanteessa ihminen voi vaikuttaa kyyniseltä. Kuitenkin sureminen on tärkeää työstämistä kokemuksen hahmottamiseksi osaksi elämää. Vaiheen aikana luovutaan siitä mitä ei voi muuttaa ja valjastetaan voimia muuhun. Vaiheen aikana olo voi tuntua yksinäiseltä, kun muu elämä menee eteenpäin vääjäämättä ympärillä. Sureminen on ajankohtaista. Palosaari kirjoittaa kirjassa Lupa särkyä, että ihminen joka osaa surra, voi säästyä masennukselta. Surullekin on oma aikansa. (Palosaari 2008, ) Työstämisja käsittelyvaiheessa voi olla helpottavaa ottaa elämä vastaan sellaisena kuin se on. Hyväksyä tapahtumat osaksi elämää, pystyy pääsemään elämässä eteenpäin. (Palosaari 2008, 88.) Vaiheen aikana on tyypillistä menneen muistelu ja tapahtuneen sopeuttaminen osaksi elämää. (Hammarlund 2010, 103.) Kyseinen vaihe voi kestää kauankin n. kaksi vuotta, mutta taas rajat ovat hyvin yksilöllisiä. (Palosaari 2008, ) 5

7 Äkillisistä kriiseistä toipumiseen vaikuttavia tekijöitä Kyky käsitellä kriisikokemuksia vaihtelee ihmisillä. Siihen, miten kriisikokemuksen prosessoi, vaikuttaa elämän aikana kohdatut kokemukset. Etenkin lapsena ja nuorena suhtautuminen muun muassa menetyksiin, vaikuttaa selviytymiseen kriiseistä. Vaikeuksien ja menetysten sietäminen ja kohtaaminen, sekä niiden herättämien reaktioiden tunnistus ja tunteiden käsittelyn opettelu on tärkeää kriisitilanteessa toipumiseen. (Saari 2003, ) Itsearvostus ja omakuva vaikuttavat kriiseistä selviämiseen. Mikäli itseluottamus on hyvä, niin vaikeudet koetaan haasteina, joista voi selviytyä. Toivoa on tulevaisuudesta. Kriisin käsittelyssä on myös yksilöllisiä eroja. Miehet prosessoivat tapahtunutta enemmän toiminnan tasolla ja itsenäisesti pohdiskellen, kun taas naisilla on tyypillisesti helpompaa ja tavanomaisempaa hakeutua sosiaalisen verkoston piiriin puimaan tapahtunutta. (Saari 2003, 70.) Kriisissä sosiaalisen tuen merkitys kasvaa. Lähipiirin apu toipumisessa on merkityksellistä myöhemmässäkin vaiheessa. (Saari 2003, ) Kriisin läpi käyminen vaikeutuu, jos traumaattisia kokemuksia täytyy käsitellä monta samaan aikaan ja jos esimerkiksi uusi kriisi palauttaa mieleen aikaisemmat käsittelemättömät traumat. Vanhojen traumojen uudelleen aktivoitumisen todennäköisyyttä kasvattaa vanhojen traumojen samankaltaisuus verrattuna uuteen kriisiin. Kriisireaktion johonkin vaiheeseen voi jumiutua, mikä aiheuttaa sen, ettei käsittelyprosessi enää etene. (Saari 2003, 71-72, 74.) Tyypillisessä kriisin työstämisessä ensimmäinen puoli vuotta on tärkeintä aikaa. Sen jälkeen reaktiot ja oireet vähenevät. Noin puolen vuoden jälkeen spontaani toipuminen on enää vähäistä. (Saari 2003, 92.) Totuuden kieltäminen vie voimavaroja. Mikäli epäoikeudenmukaista kokemusta ei pysty työstämään, voi katkeruus ja viha vaurioittaa ihmisen elämää. (Saari 2003, ) Jos kriisi suljetaan, on vaara kyynistymiseen. Tunteiden pitämiseen kurissa menee paljon energiaa, jolloin muun muassa läheisyydestä nauttiminen voi olla vaikeaa. Nopea selviytyminen onkin vaikea erottaa voimakasta sulkeutumisesta Palosaaren mukaan. ( Palosaari 2008, 34.) Anteeksiantaminen auttaa elämää eteenpäin. Tärkeää on kuitenkin, että anteeksi annetaan vasta, kun se tuntuu oikealta, eikä vain pakon edessä. Liian aikainen anteeksiantaminen vaikeuttaa kriisireaktioiden ja kriisitilanteen käsittelyä. Voi käydä niin, ettei tapahtunutta pystytä käymään läpi, eikä kriisiprosessi etene. Reaktioille ja tunteille pitää antaa tilaa ja aikaa. Kuitenkin myös vihaan voi jäädä jumiin. Alituinen vihan ja kaunan kantaminen vie voimia. Vihastakin on uskallettava jossain vaiheessa luopua, kun sitä on käsitellyt. Anteeksi antaminen voi olla vapauttava ja eteenpäin vievä kokemus, kunhan siihen on valmis. (Palosaari ) 6

8 2.4 Kriisityön pääsäännöt Kriisiapu "Ihminen on ihmiselle ilo" - Havamal (Hammarlund 2010, 60.) Yksinkertaisimmillaan kriisiapu on läsnä olemista kriisissä olevalle, eikä aktiivista auttamista. Ensivaikutelman voi antaa vain kerran. Kriisiavun antajan ei siis tarvitse olla perehtynyt esimerkiksi psykologiaan. Kunhan on henkisesi tasapainoinen henkilö. (Hammarlund 2010, 22, 60.) Puhuminen auttaa työstämään kokemuksia joten jo aito läsnäolo ja kuulluksi tuleminen auttaa kriisissä olevaa asiakasta (SPR 2012). Kriisiapu on psykososiaalista tukea. Kriisiavussa tärkeää on asiakkaan voimavarojen tukeminen. Voimavarojen tukeminen tapahtuu pikemminkin läsnä olemisella ja kuuntelemisella, jotta asiakas itse löytää ja on valmis tukeutumaan omiin voimavaroihinsa. Kriisityössä olennaista on kuunteleminen, rauhallisuus, avoimet kysymykset, tilannetaju, huolenpidon osoittaminen ja tiedon antaminenkin, sekä tukeminen omaisten ja ystävien pariin, jotta asiakas voi yhdistää läheistensä kanssa voimavaransa. Hammarlundin mukaan ei ole niin tärkeää se mitä sanotaan, vaan miten sanotaan. Hienotunteisuus kuuluu asiaan. Tärkeää on reaktioiden ja käyttäytymisen hyväksyminen. (Hammarlund 2010, 60-62, ) Lisäksi on tärkeää toivon antaminen siitä, että reaktiot menevät ohi aikanaan ja keskustelun ohjaaminen tämän hetken tilanteeseen. Kriisiin joutunutta ei auta se, jos kriisiavun antaja uskoo, että asiakasta tulisi suojella kaikin keinoin, eikä asiakas saisi rasittaa mitenkään itseään. Kriisiavun antaminen ei ole niinkään liuta sääntöjä vaan asennekysymys. (Hammarlund 2010, ) Kriisiapua pyritään tarjoamaan kriisin ollessa tuore. Akuutin kriisityön pyrkimyksenä on mielenterveyden häiriöiden ennaltaehkäiseminen, jatkotukivaihtoehtojen kertominen ja tarvittaessa ohjaaminen ja normalisoinnin edistäminen. (Joanknecht, Korvenranta & Vikström 2011.) Kriisiavussa voidaan tuoda esiin muun muassa alkoholin käytön haitat kriisiprosessissa (SPR 2012). Kriisiavussa olennaista on kriisissä olevien omien voimavarojen tukeminen, sekä tukeminen omaa tukiverkostoa kohti ja tiedon anto tilanteeseen liittyvistä kriisireaktioista ja jatkopalveluista. Kriisityö voi myös vähentää medikalisoitumista. (Palosaari 2008, ) Lähtökohtana akuutissa kriisityössä on se, että asiakkaat ovat perusterveitä. Kriisityö on silloin terveiden ihmisten tukemista epätavallisessa tilanteessa. Terapia ja akuutti kriisityö eroavat toisistaan, mutta käsitykset ihmisestä ja reaktioista lähtee tavanomaisen kriisiprosessin kautta. (Palosaari 2008, 112; Saari 2003, 106.) Akuutti kriisityö ei ole pitkäjänteistä. Asiakkaita tavataan noin 1-5 kertaa. (Joanknecht, Korvenranta & Vikström 2011.) 7

9 Sokkivaiheen kriisiavun erityispiirteet Sokkivaiheen kriisiapu on psyykkistä ensiapua, mikä koostuu käytännöllisestä avusta, aidosta läsnä- olevasta ja turvallisesta kuuntelemisesta ja rauhallisesta tuesta. Sokissa oleva saattaa työstää tapahtunutta puhumalla. Sokissa olevalle muistikuva kriisiavusta saattaa olla mieleenpainuva. Tunnelma ja avoin kuulluksi tuleminen saattaa jäädä paremmin mieleen kuin lohduttavat täytesanat. Informaatio jatkossa saatavasta tuesta ja mahdollisista kriisireaktioista on parempi antaa kirjallisena. Puhuminen tulee olla selkeää sokissa olevalle. Sokissa annettava kriisiapu tulee tapahtua sokin ehdoilla. Sokki on tarpeellinen, eikä sitä tule yrittää poistaa. (Palosaari 2008, ) Asiakas ei välttämättä tiedä miten tulisi toimia ja voi tulkita reagoimistapansa epänormaaliksi. Siksi on tärkeää normalisoida reaktioita. Sokissa olevalla voi olla kylmä, joten esimerkiksi peiton tarjoaminen voi olla oleellista. (Hammarlund 2010, 64, 243.) Sokkivaiheessa toisten läheisyyteen hakeutuminen on tyypillistä. (Palosaari 2008, 92.) Sokissa olevalle voi tulla tarve miettiä tapahtuman kulkua. Sokissa oleva voi myös alkaa miettiä tulevaisuutta pitkänkin ajan päähän, mutta työntekijän tehtävä on palautella rauhallisesti asiakasta tähän hetkeen. Muuten sokkivaiheessa olevalle voi muodostua kuva, ettei asiaa tarvitse enää käsitellä, vaan voi siirtyä eteenpäin. Harhakuva voi häiritä asian käsittelyä jatkossa. (Palosaari 2008, 92.) Reaktiovaiheen kriisiavun erityispiirteet Tapahtuneen todellisuus alkaa selkiytyä ja reaktioita pääsee vapautumaan. Tunteiden avaaminen mahdollistuu. Reaktiovaiheen kriisiavun tarkoituksena onkin auttaa asiakasta jäsentämään realistisesti tapahtunutta sokin hajanaisen havaitsemisen jälkeen. Eli tukea reaktiota, joka tulee ihmiselle luonnostaan. Tapahtumien läpikäynti ehkäisee haitallisten fantasioiden muodostumista tapahtuneesta. (Palosaari 2008, , 203.) Reagoiminen on tervettä ja auttaa työstämään tapahtunutta. (SPR 2012.) Reaktiovaiheen kriisiavussa voi aluksi käydä lävitse konkreettisia faktoja. Kun keskustelu siirtyy tunnepitoisempiin asioihin, on tärkeää, ettei asiakasta jätetä yksin tunnekuohujen kanssa ja keskustelua ei keskeytetä. Lisäksi tärkeää on reaktioiden normalisointi epätavallisessa tilanteessa. Istunnon loppupuolella keskustelu siirretään hiljalleen asiapitoisempiin aiheisiin, jotta asiakkaalla on aikaa hieman palautua ja lähteä siivun verran ehjempänä istunnosta pois. Reaktiovaiheen kriisiapuun kuuluu muun muassa kertominen lähipäivän mahdollisista reaktioista ja kriisireaktion vaiheista sekä normalisoida niitä. On hyvä kertoa reaktioiden yksilöllisestä ilmenemisestä ja ilmenemättömyydestä. Tieto auttaa kestämään tulevat mahd. reaktiot paremmin. Jokainen kuitenkin kokee kriisivaiheet omalla tavallaan. Jollekin puhuminen on tärkeämpää ja toinen tykkää enemmän kuuntelemisesta. Reaktiovaiheessa asiakasta voi kannustaa tutkailemaan omia selviytymiskeinojaan. Joillekin päivän rutiinit saattavat helpottaa oloa ja muistia, samoin 8

10 kuin fyysinen tekeminen. Työ saattaa toimia hyvänä keinona "pakottaa" keskittämään ajatukset muuhun. Reaktiovaiheen työskentely auttaa myös lieventämään tuntemusten haitallisia jälkivaikutuksia. (Palosaari 2008, 104, 204; SPR 2012; Hammarlund 2010, 243.) Työstämis- ja käsittelyvaiheen tuen erityispiirteet Työstämis- ja käsittelyvaiheessa toipuminen jatkuu ja yhteiskunnan tarjoama tuki on tällöin laaja. Muun muassa vertaistuki ja sururyhmät voivat toimia hyvin ja niille voi olla tarvetta. Yhteinen kokemus lisää sosiaalisen ymmärryksen kokemista. Jos terapian tarvetta on, se mahdollistuu parhaiten työstämis- ja käsittelyvaiheessa. Joskus terapia voi olla tarpeellista vuosienkin päästä, kun vanhat ahdistukset nousevat esiin. (Palosaari 2008, , 112.) Voimakkaitakin reaktioita voi tulla kriisiprosessin eri vaiheissa esiin, vaikka reaktiot lientyvät ajan myötä. On siis tärkeää tuoda esiin, että myöhemmässäkin vaiheessa koetut voimakkaat tunteet ovat ihan tavanomaisia tuntemuksia, jotka kriisi on aiheuttanut. (SPR 2012.) Työntekijänä toimimiseen auttavat tekijät kriisityössä Työntekijänä kriisitilanteessa auttaa stressin sietokyky. Myös koulutuksella on tärkeä osa, sillä koulutus yleensä valmentaa tuleviin työtehtäviin ja myös niiden traumaattisiin vaikutuksiin. Kokemus puolestaan vaikuttaa tilanteiden kokemiseen. Kokemus voi kerryttää levollisuutta ja taitoa selviytyä tilanteista, mutta se vaatii kykenevyyttä käsitellä kriisitilanteet työntekijän roolissa. Työtilanteiden harjoittelu luo valmiuksia työntekijänä toimimiseen, kuten myös etukäteen valmistautuminen. Ammattiroolista saa suojaa muun muassa omilta henkilökohtaisilta tunteilta. Usein reaktiot tulevat työntekijälle, kun ammattirooli purkautuu. (Saari 2003, ) Mainitut asiat nostavat työntekijän rajaa tuntea järkyttävänä asiat, jotka muut ihmiset kokisivat järkyttävinä. On kuitenkin hyvä muistaa, ettei yksityiselämässä sellaista rajaa ole. (Saari 2003, 279) Jotta työntekijä voi toimia empaattisesti ja kyynistymättä, niin sanotusti vyön alle menevät asiat täytyy osata purkaa esimerkiksi työpaikalla, jottei kokemuksia etäistä suojautumiskeinona ja kyynisty työhönsä. Mikäli työntekijöiden inhimillisiä piirteitä halveksitaan, eikä tapaamisen purulle järjestetä mahdollisuutta, vaikuttaa se muun muassa työilmapiiriin. (Saari 2003, ) Tapahtuma voi koskettaa myös avun antajaa, joten siihen varautuminen on tärkeää (Hammarlund 78). Kriisityöntekijän tulee antaa tukea, mutta pitää samalla myös ammatillinen etäisyys. Lähtökohtana on, että huolehtii mahdollisimman vähän. Itsensä tärkeäksi kokeminen on sallittua, mutta tärkeää on myös, ettei auttajan toiminta perustuu neuroottiseen tarpeeseen olla tarpeellinen ja tärkeä. "Vaara lisääntyy, jos auttaja on itse kriisissä tai työntekijällä on omia suuria käsittelemättömiä elämän ongelmia", kuten Hammarlund toteaa teoksessaan. (Hammarlund 2010, 82.) 9

11 3. Uskottomuuskriisi Tässä osiossa keskitytään uskottomuuskriisiin. Äkillisesti ilmi tullut uskottomuus täyttää äkillisen kriisin tunnusmerkit. Aluksi esitellään tilastotietoa ja pohditaan uskottomuuden määritelmää. Osiossa käsitellään myös äkillisesti ilmi tuleen uskottomuuden kriisiprosessia petetyn, uskottoman ja parisuhteen näkökulmasta. Petetyn kriisiprosessista oli helpommin saatavilla kirjallista tietoa, kuin uskottoman prosessista. Parisuhde osiossa tulee paremmin esille myös uskottoman prosessin kulku. Lopuksi käsitellään työntekijänä toimimiseen muistettavia tekijöitä, kun vastaanotolle tulee uskottomuuskriisissä oleva pariskunta. 3.1 Uskottomuuden määritelmää Uskottomuus määritellään parisuhteessa sovittujen yhteisten sääntöjen rikkomiseksi. Puolison uskottomuus nähdään usein traumaattisena kokemuksena petetylle puolisolle. Uskottomuuden skaala on laaja: uskottomuutta voi olla yksittäinen syrjähyppy tai pitkään jatkunut rinnakkaissuhde. (Soisalo 2012, 39.) Osa määrittelee uskottomuuden fyysiseksi pettämiseksi, kuten yhdynnäksi. Uskottomuuden voi kokea olevan lähinnä emotionaalista pettämistä, kuten salainen rakkaussuhde. (Buchert, Kiianmaa & Uljas 2007, 11.) Suomalaisista noin kolmasosaa uskottomuus on kohdannut jollain tavalla. Amerikassa uskottomuutta on todettu olevan enemmän. Uskottomuus kuuluu parisuhteen suurimpiin haasteisiin. (Buchert ym. 2007, 7, 11-12) Uskottomuuksista noin kymmenesosa liittyy pitkäaikaisiin rinnakkaissuhteisiin. Suurin osa rinnakkaissuhteista on lyhytaikaisia. On yksilöllistä, miten rankaksi uskottomuus koetaan riippumatta siitä, onko kyseessä pitkäaikainen rinnakkaissuhde tai lyhyt aikaisia syrjähyppyjä. Teoksen Revitty sydän mukaan uskottomuuskriiseihin apua hakevat kertovat yleensä pitkäaikaisesta rinnakkaissuhteesta. Yhden illan syrjähyppyjen yhteydessä salaaminen on helpompaa. (Buchert ym. 2007, 11, ) Muutos yhteiskunnassa, esimerkiksi avioliittoinstituution muuttuminen on vaikuttanut parisuhdekäyttäytymiseen ja uskottomuuskäsityksiin. Uskottomuuden käsitys parisuhteissa vaihtelee. Uskottomuuden määritelmään vaikuttaa kunkin parisuhteen ääneen sanotut ja oletetut säännöt. Voidaan myös nähdä yleistyksenä sukupuolten näkemyserot; naiselle korostuu uskottomuuden emotionaalinen merkitys, jolloin naista kiinnostaa enemmän, onko uskoton rakastunut toiseen, kun taas mies voi kysyä ensisijaisesti suhteen fyysisyyttä uskottomalta. (Soisalo 2012, ) 3.2 Uskottomuuskriisin prosessi ja ammatilliset huomiot 10

12 Vaikka kriisiprosessit etenevät melko samalla kaavalla kriisivaiheesta toiseen, niin uskottomuuskriisi on aina myös yksilökohtainen kriisi. Kriisin käsittelyyn vaikuttaa oma elämänhistoria ja persoona. Uskottomuuskriisin muistelu saattaa vuosienkin päästä nostattaa tunteet pintaan. (Buchert, Kiianmaa & Uljas 2007, 21.) Uskottomuuskriiseissä, niin kuin muissakin äkillisissä kriiseissä hetken mielijohteessa tehdyt päätökset kriisin keskellä ei kannata, sillä myöhemmin tunnekuohuissa tehtyjä ratkaisuja saatetaan katua. Mikäli ratkaisu on ero, niin sekin on pitkä prosessi. (Buchert ym. 2007, 166.) Uskottomuuskriisistä toipuminen on yksilöllistä. Uskottomuuskriisin käsittely voi toisille olla vaikeampaa riippuen muun muassa siitä, onko samaan aikaan meneillään muita kriisejä. Uskottomuuskriisikin voi jumiutua johonkin vaiheeseen ja se voi pysäyttää kriisistä toipumisen. ( Buchert ym. 2007, ) Silloin elämän katsantokanta on kapea. Esimerkiksi viha voi saada yliotteen, jolloin muiden tunteiden ilmaiseminen vaikeutuu. Vihaan voi jäädä kiinni vuosiksikin. Kriisireaktioiden etenemistä helpottaa puitteiden turvallisuus, jolloin on helpompaa ilmaista henkilökohtaisia tunteita. ( Buchert ym. 2007, 166, 170.) Kun kriisin on käynyt onnistuneesti lävitse, itsetunnon koetaan palautuneen. Hyvän itsetunnon omaavalla on paremmat selviytymisennusteet kriisistä, sillä hyvällä itsetunnolla varustettuna ongelmien käsittely on joustavampaa ja riskinottokin luonnistuu helpommin. (Buchert ym ) Uskottomuuskriisissä trauman oireiden on todettu vähenevän ajan myötä mikä lisää myös heikompien mahdollisuutta selviytyä tapahtuneesta. Uskottomuuskriisistä selviytymisen merkkejä ovat toiveikkaat ajatukset tulevaisuudesta, mielihyvän tunteminen, vapaus häiritsevistä ajatuksista ja tärkeiden ihmissuhteiden säilyttäminen. (Buchert ym. 2007, 70, 72.) Petetty Uskottomuus tulee petetylle monesti yllätyksenä ja täyttää äkillisen kriisin kriteerit, vaikka joitain merkkejä olisi jo ilmassa ollutkin. Niitä vain ei ole osattu yhdistää uskottomuuteen. Teoksen Revitty sydän mukaan kriisivaiheet ei aina etene järjestyksessä vaan ne voi ilmetä myös päällekkäin, tai jokin vaihe voi jäädä välistä. Äkillisen kriisin vaiheet kuvaa hyvin petetyn selviytymisprosessia uskottomuuskriisissä. (Buchert, Kiianmaa & Uljas 2007, ) Ensimmäiset päivät uskottomuuden paljastuttua voivat mennä sumussa ja muistikuvia voi olla vain vähän. Alkupäiviä kuvataan epävarmaksi. Hallitsematon olotila myös hämmentää petettyä uskottomuuden paljastuttua. Äkillinen kriisi voi saada ihmiset reagoimaan itselleen vieraalla tavalla. (Kimpimäki 2012, ) Petetty ei halua uskoa tapahtumaa todeksi sokissa ollessaan ja niin suurta tietoa on vielä mahdoton vastaanottaa. Ajantaju saattaa kadota ja tapahtumasta ei ole selkeää muistikuvaa. Päässä vallitsee kaaos, kun tieto musertaa. Ensireaktioiden aiheuttaman käytös vaihtelee ihmisestä riippuen. Jollekin tulee fyysisiä oireita, kuten hengitysvaikeuksia ja tärinää, unettomuutta ja ruokahaluttomuutta. Joku pystyy huutamaan 11

13 pahaa oloaan ja toinen taas näyttää ulkoa päin rauhalliselta tilanteeseen nähden. Joskus myös alkoholi voi ottaa vallan. Pitkä toipumisen prosessi on alkanut. (Buchert ym. 2007, 25-26; Stranden 2008, 261, 263.) Äkillisesti ilmi tulleen uskottomuuskriisin aikana ihminen tulee tietoiseksi haavoittuvuudesta, epävarmuudesta ja elämän katoavaisuudesta. Elämän perusteet horjuvat: perhe, parisuhde ja ihmisarvo. Omaa merkityksellisyyttä punnitaan. Ympäröivä todellisuus muuttuu. (Buchert ym. 2007, ) Pahimmillaan uskottomuuden paljastuminen voi aiheuttaa petetylle itsetuhoisuutta. Uskottomaan voi puolestaan kohdistua pahimmassa tapauksessa henkistä ja fyysistä väkivaltaa petetyn osalta. (Soisalo 2013, 48.) Reaktiovaiheessa petetty kohtaa todellisen tilanteen. Reaktiovaihe voi olla raskas ja ahdistava. Reaktiovaihe voi näkyä myös fyysisesti muun muassa väsymisenä, univaikeutena ja ruokahaluttomuutena. Voimakkaat tunteet nousevat pintaan vaihteluineen. Arki vie energiaa ja muistiongelmia esiintyy. Joskus petetty reagoi defensiivisesti ripustautumalla puolisoon, kieltämällä tapahtuneen tai masentuu. Reaktiot kertovat petetyn omasta sisäisestä maailmasta. (Buchert ym. 2007, ) Kun ensihetket ovat koettu, moni petetty haluaa antaa uuden mahdollisuuden suhteelleen ja kumppanilleen, vaikka asenne olisi ennen petetyksi joutumista ollut toinen. Uuden mahdollisuuden antaminen liittyy muun muassa siihen, että petetyllä on rakkauden tunteita puolisoa kohtaan. (Buchert ym. 2007, 27.) Tunteiden suuret vaihtelut ovat myös tyypillisiä reaktiovaiheessa äkillisen uskottomuuskriisin kohdanneilla (Kimpimäki, tiivistelmä, 83). Petetty voi tuntea monia eri tunteita. Yleisimpiä tunteita uskottomuuden paljastuttua ovat viha, raivo, pettymys ja loukatuksi tuleminen. Petetyllä risteilee päässä tilanteeseen liittyen monia kysymyksiä, joihin kaivataan vastauksia. (Buchert ym. 2007, 27.) Surun kokeminen on tyypillistä, jos kyseessä on peruuttamaton elämän muutos, kuten puolisosta eroaminen. Vihaisuutta koetaan, kun kokemus on epäreilusta kohtelusta. Viha vie paljon energiaa. Kimpimäki kuvaa myös kostonhalun tyypilliseksi tunteeksi. Kostonhalulla haluttaan keventää oloa koetun epäoikeudenmukaisuuden jälkeen. Esimerkiksi pettämisellä uhkailu voi olla tyypillistä. Kostamisen taustalla löytyy yleensä vaikeita, hankalasti selvitettäviä ongelmia. (Kimpimäki 85-89; Buchert ym. 2007, 103, 105.) Petetyllä voi olla myös häpeän kokemuksista, joka liittyivät oman ylpeyden ja turvallisuudentunteen horjumiseen. Pelkoa puolestaan voi herättää muun muassa tulevaisuus, sillä turvallinen todellisuus horjuu uskottomuuden paljastuttua. (Kimpimäki ) Petetty voi reagoida takertumallakin (Buchert ym. 2007, 60-61). Reaktiovaiheessa syyllisen etsiminen on tyypillistä. Petetty voi syyllistää itseään tapahtuneesta. Petetty voi hakea syitä myös pettämiselle puolisostaan. Tunteet ovat hyvin moninaiset ja rakkauden tunne puolisoa kohtaan saattaa herättää ristiriitaisia ajatuksia. Tunteiden kuolettamisella voidaan pyrkiä tällaisissa tilanteissa helpottamaan eroratkaisua. (Buchert ym. 2007, 36-37, 45.) 12

14 Uskottomuuskriisi vaikuttaa petetyn elämänpiiriin ja ajankäyttöön. Uskottomuuskriisi vaikuttaa myös identiteettiin, sillä ihminen käy lävitse myös kysymyksiä siitä, millainen on ja millaisen elämän itselleen haluaa. (Buchert ym. 2007, ) Petetyn itsetunto ja elämänhallinta kuormittuu ja petetty voi tuntea huonommuutta, riittämättömyyttä ja kelpaamattomuutta puolisolleen. Myös käsitys omasta ulkonäöstä voi saada kolauksen. Siispä uskottomuus vaikuttaa myös petetyn seksuaalisuuteen, mikä voi olla negatiivista. Petetty saattaa miettiä, onko seksi ollut riittämätöntä tai huonoa puolison mielestä ja se voi myös lamauttaa seksuaalisesti. Uskottomuus ei kuitenkaan vaikuta seksuaalisuuteen kaikilla petetyillä. Joskus seksuaalisuus voi jopa aktivoitua. (Buchert ym. 2007, ) Petetyksi joutunut voi kokea minäkuvan ja itsetunnon huonontumista uskottomuuden takia. Toipuminen voi kestää pitkään ja esimerkiksi häpeän tunne ei ainakaan nopeuta toipumista. Mikäli pettämisestä ei pääse yli, vaikuttaa se muun muassa minäkuvaan ja itsetuntoon tuhoisasti. (Stranden 2008, ) Petetty kokee uskottomuuskriisin voimakkaampana, mikäli on aiemmin kohdannut petetyksi ja hylätyksi tulemista, eikä ole käsitellyt sitä (Buchert ym. 2007, 32). Syrjähypyn houkutus -teoksen mukaan useat petetyt välttelevät alkuun sosiaalisia kontakteja ja käsittelevät asiaa itsekseen ennen kuin he ovat valmiit purkamaan asiaa luotetuimpien ihmisten kanssa. Tosin petetty voi myös alkaa miettiä omaa rooliaan suhteessa muhin ihmisiin, mikä voi vaikeuttaa ystävyyssuhteissa. Kokemus voi vaikuttaa myös työssä jaksamiseen. (Stranden 2008, ) Uskottomuuskriisissä tuska on läsnä. Etenkin petetyn tuska on suuri. Vaikka viha voi toimia eteenpäin vievänä voimana ja olla vapauttava, voi se jäädessään päälle ottaa yliotteen. Mikäli viha ottaa yliotteen, löytyy taustalta muutakin, kuten lapsuuden kokemukset. Vihan taustalta löytyy usein pelko. (Buchert ym. 2007, 166, , 180.) Jotkut petetyksi joutuneet voivat tulla katkeriksi ja sulkeutuneiksi haavoittuvuudessaan, jos vihaa ei pysty käsittelemään. (Buchert ym. 2007, ) Petetyn täytyy voida ilmaista jossain vihaansa, esimerkiksi terapiassa tai ystävilleen ja opetella rakentavaa tapaa purkaa sitä. Eri rakentavia tapoja purkaa vihaa ovat muun muassa persoonaa kohtaan hyökkääminen, väkivalta ja julkinen nöyryytys. Petetyn on oikeus kertoa tunteistaan uskottomalle. Kun petetty ymmärtää, että vihaa voi ilmaista rakentavasti, niin silloin on mahdollisuus kriisistä selviytymiseen. Viha auttaa omien rajojen kiinni pitämisessä. (Buchert ym. 2007, , 180) Suhteen luottamuksen palautuminen vie aikaa. Avoimuuteen pyrkiminen suhteessa voi olla vaikeaa. Petetyn täytyy antaa aikaa käsitellä vihaa ja muita tunteitaan. Se on pitkä prosessi. (Buchert ym. 2007, 162, 164.) Yleisimpinä selviytymiskeinoina petetyillä naisilla toimii Soisalon mukaan keskusteleminen ja sosiaalinen tuki. Myös tiedon haku, kirjoittaminen, sekä hakeutuminen terapiaan yhdessä puolison kanssa tai yksin auttavat eteenpäin. Elämän rutiinit auttavat selviytymisessä. Kuitenkin yksilölliset selviytymiskeinot vaihtelevat. Joillekin itsenäinen, omassa rauhassa työstäminen tuntuu parhaimmalta. (Soisalo 2012, 52.) 13

15 Positiivinen elämänusko tulevaisuudesta ja kokemus siitä, että voi itse vaikuttaa elämäänsä auttavat eteenpäin. Lisäksi liikunta, uudet ja harrastuksen ja työ voivat toimia hengähdystaukona arkeen uskottomuusasian käsittelyssä. Joillekin uskonto toimii selviytymiskeinona. Myös neuvojen kuuleminen auttaa toimimaan kriisissä. (Buchert ym. 2007, 40-42) Kun uskottomuus ja siihen liittyneet tunteet on hyväksytty osaksi elämään, ollaan jo lähellä kriisin kulun loppua. Petetty voi tuntea, että kriisin läpikäytyä pärjää missä vain. (Buchert ym. 2007, ) Uskottomuuskriisin läpi käyneellä empaattisuus ja avoimuus, sekä terve itsekkyys voivat lisääntyä (Buchert ym. 2007, 60-61). Uskottomuuskriisi voi pelottaa ja sen haava paranee hitaasti, mutta hyvissä olosuhteissa haava umpeutuu, kun tapahtuma hyväksytään osaksi elämää (Buchert ym. 2007, 178). Uskottomuuskriisissä trauman oireiden on todettu vähenevän ajan myötä, mikä lisää myös heikompien mahdollisuutta selviytyä tapahtuneesta (Buchert ym. 2007, 72). Uskoton Paljon tietoa löytyi petetyn elämästä, mutta myös uskottoman kriisiprosessi on vaikea. Uskottomuuskriisissä kärsii molemmat parisuhteen osapuolet. Uskottoman kärsimys voi olla hiljaista ja salaista, joten sitä on vaikea erottaa. (Buchert, Kiianmaa & Uljas 2007, 147.) Teoksessa Revitty sydän tuodaan esiin, ettei uskoton suunnittele juurikaan uskottomuutta. Uskottoman moraalikäsitys uskottomuudesta voi olla yhtä ankara kuin petetynkin asenne uskottomuuteen. (Buchert ym. 2007, 11, 156.) Kiianmaan mukaan uskottoman reagointitavat voivat erota paljonkin toisistaan. Uskoton voi reagoida välttelemällä aihetta, puhumattomuudella ja paikalta poistumisena. Myös tilanteen selittely ja puolison nimitteleminen tai katumuksen osoittaminen saattavat kuulua tilanteeseen. Uskoton saattaa hakea syitä tilanteeseen puolisostaan. (Buchert ym , 38.) Uskottomaan voi puolestaan kohdistua pahimmassa tapauksessa henkistä ja fyysistä väkivaltaa petetyn osalta. (Soisalo 2013, 48.) Rinnakkaissuhteen aloittaa usein sellainen henkilö, joka on jo kauan laiminlyönyt omia tarpeitaan ja on väsynyt. (Soisalo 2012, 1, 51) Uskottomuuskriisistä saatetaan pyrkiä eroon pikimmiten, etenkin uskottoman puolelta, jolloin petetty voi yrittää peittää tunteitaan jolloin esimerkiksi vihaa ei saa purettua siinä hetkessä. Uusi uskottomuus on tällöin todennäköisempää. Joustava suhtautuminen voi pitkittää kriisiä, joten omien rajojen ääneen sanominen on tärkeää. (Buchert ym. 2007, ) Jokaisella on oma tarinansa, joka koostuu muun muassa omista näkökulmista ja historiasta. Petetty kertoo tilanteen kulusta ja haluaa tehdä tapahtuneen ymmärrettäväksi. Samaan pyrkii uskotonkin, mutta hänet helposti tuomitaan. Uskoton voi pelätä selityksien esittämistä, jolloin hän voi jäädä ilman vastauksia. Uskottoman on tärkeä saada pohdittua, miksi on toiminut niin kuin on toiminut, jotta muidenkin ymmärrys 14

16 mahdollistuu tilanteeseen. Prosessi voi auttaa uskotonta ymmärtämään itseään. (Buchert ym. 2007, ) Parisuhde Usein uskottomuus paljastuu jollain tavoin parisuhteessa. Uskottomuuskriisi koskettaa kumpaakin suhteen osapuolta ja se on haastava prosessi, sillä molemmat haavoittuvat. Uskottomuuskriisi laukaisee henkilökohtaisen kriisin ohella myös parisuhdekriisin. (Buchert 2007, Kiianmaa & Uljas 2007, 7,47, 161.) Uskottomuuskriisi voi tuntua kestämättömältä, kun eletään keskellä suuria tunteita, jotka liittyvät loukatuksi tulemiseen, pettymyksiin ja tyytymättömyyteen. Suhde vaatiikin paljon työtä. Suhteeseen täytyy panostaa tosissaan, vaikeat tunteet täytyy käsitellä ja motivaatiota täytyy olla itsen ja puolison kohtaamiseen. (Buchert ym. 2007, 47, 77.) Uskottomuuskriisissä käydään läpi myös identiteettikriisiä. Pariskunnan omien rajojen puolustaminen on tärkeää. Toisen painostaminen, arvostelu ja neuvominen ei johda hyvään lopputulokseen, vaan huomio kannattaa keskittää omaan tekemiseen. Parisuhteen osapuolen on tärkeä huomioida omia tunteitaan. (Buchert ym. 2007, 165, 172.) Petetty ja pettäjä kokevat yleensä kummatkin uskottomuuden moraalisesti huonoksi. Uskottoman osapuolen aito katumus auttaa parisuhteen kommunikaation löytämisessä ja se onkin edellytys suhteen jatkumiselle. (Buchert ym. 2007, 11, 52.) Kun uskottomuudessa tarkastellaan pettäjän ja petetyn näkökulmasta tapahtunutta, tulee pariskunnan yhtälailla ajatella myös "me -henkisesti", jotta parisuhde pystyisi toipumaan. (Buchert ym. 2007, 150) Uskottomuudesta toipuminen vaatii pariskunnalta keskinäisiä vuorovaikutustaitoja, vaikkakin vuorovaikutus on haastavaa. Asioiden keskinäistä selvittämistä pariskunnan välillä tarvitaan. Syrjähypyn houkutus -teoksen mukaan pettäjä saattaa ajatella säästävänsä petettyä liiallisen tiedon tuskalta. Kuitenkin tiedon on huomattu antavan petetylle tapahtuneesta realistisemman kuvan ja hillitsevän tunteita. Petetyn mielikuvituksen värittämille kuville ei siten jää niin paljon tilaa. (Stranden 2008, 264.) Pikkutarkan tiedon antaminen on eri asia. Uskottomuuden paljastuttua petetyllä voi olla kova tarve kysellä. Petetty haluaa vastauksia tilanteeseen. Uskoton voi puolestaan vältellä asian käsittelyä jos ei ole valmis siihen, jolloin petetty voi kokea jäävänsä suhteessa yksin. Suuret tunteet tapahtuneeseen liittyen täytyy kuitenkin ensin käsitellä, jotta asiasta pystytään puhumaan ja uutta suhdetta pystytään rakentamaan. Muuten keskustelu voi johtaa riitelyyn, mikä ei auta tilanteessa. Uskottoman tulee kestää tunnekuohut, pyytää anteeksi ja rakentaa omaa identiteettiä kertoen muun muassa omista tarpeista ja lopettaa rinnakkaissuhde. Petettyä helpottaa, mikäli hän kykenee tunteita käsiteltyään antamaan anteeksi. Myös petetyn tulee pohtia omaa itseään ja pitää kiinni omista rajoistaan, sekä oppia ilmaisemaan vihaa rakentavalla tavalla. (Buchert ym. 2007, 47-48, 54,175,-176.) Uskoton saattaa oppia pitämään puoliaan ja olla itsenäisempi. Suhteen jatkuminen edellyttää sitä, että uskottoman identiteettimuutokseen myös sopeudutaan. Muutoksen sisäistäminen osaksi elämään mahdollistuu pariskunnan kommunikaatiolla. Kuitenkin muutos voi tuoda tullessaan ristiriitoja ja riidat saattavat lisääntyä, 15

17 kun uskoton pitää omista mielipiteistään kiinni. Uskottoman on syytä tarkentaa kumppanille, että muutoksen taustalla on meneillään oleva uskottomuuskriisi, jottei puoliso tule epäluuloiseksi. (Buchert ym. 2007, ) Petetty saattaakin alkaa vahtia puolison tekemisiä ja ripustautuu puolisoon. Avoimuuden lisääminen auttaa suhdetta eteenpäin. Riippuvuus kuuluu kuitenkin osaltaan parisuhteeseen ja se on silloin hyvää riippuvuutta, jos kumpikin pystyy kasvamaan ja suhde pystyy kehittymään. (Buchert ym. 2007, ) Kummankin osapuolen tulee sitoutua muutosyrityksiin, jotta parisuhde toimisi, muuten motivaatiota parisuhteen pelastamiseen on vaikea löytää. Uskottoman vastuunotto tilanteesta auttaa eheyttämään suhdetta. Sitoutumiseen vaaditaan kummaltakin suurta halua ja panostusta ongelmien ratkaisemiseksi. Etenkin uskottomuuden jatkuessa primääriparisuhteen jatkaminen on entistä vaikeampaa. Luottamuspulaan haetaan apua pariterapiasta, jos kommunikointi ei toimi kahden kesken. Parisuhdeterapia voi toimia hyödyllisenä jaksamisen kannalta. (Buchert ym. 2007, 48-52; Stranden 2008, 263.) Uskottomuuden myötä pariskunnan väliltä saattaa kadota tunneyhteys. Lämpö ja toisen koskettaminen voi jäädä taakse vaikka arki meneekin eteenpäin. Uskottomuuskriisi voikin vaikuttaa seksielämään. Tunneyhteyden puuttuessa seksi saatetaan kokea mitäänsanomattomaksi. Seksi voi tuntua suorittamiselta. Seksielämään voi tosin saada myös positiivista puhtia, kun myönteiset muutokset suhteessa lähtevät käyntiin. Seksuaalinen itsetunto palautuu kriisin käsittelyn myöstä. Toisaalta joillekin seksuaalinen itsetunto pysyy huonona ja nautinto on vaikeaa. (Buchert ym. 2007, 47-48, 54-56, 63) Pariskunnan osapuolten tulee huolehtia omista tarpeistaan ja toisten elämäntapaa tulee myös kunnioittaa. Jotta parisuhde voi eheytyä, parisuhteen luottamusta täytyy rakentaa. Suhdetta tulee hoitaa avoimuudella, sitoutumisella, luottamuksen rakentamisella, vuorovaikutuksella ja oman elämän vastuunotolla. Suhde ei tule olemaan tulevaisuudessakaan pelkkää ruusuilla tanssimista, joten elämään kuuluvia kriisejä täytyy oppia kestämään. (Buchert ym. 2007, , 183.) Syrjähypyn houkutus -teos tuo esille psykologi Kari Kiianmaan toteamuksen, jonka mukaan toipuminen on mahdollista, jos ensimmäinen puoli vuotta hyödynnetään hyvin. Selviytyminen tilanteesta vaatii muun muassa vihan tunteiden ymmärtämistä ja kestämistä. Kummankin suhtautuminen tilanteeseen on tärkeää. Petetyn prosessi voi kestää kauankin, mikä tarkoittaa pettäjältä tilanteen sietokykyä. Pettäjä voi joutua kriisissä siihen tilanteeseen, että olisi jo valmis unohtamaan ja siirtymään elämässä eteenpäin turhia vatvomatta. Petetyn täytyy kuitenkin käydä kaikessa rauhassa tunneprosessi läpi, ennen kuin on mahdollista siirtyä pariskuntana eteenpäin. Kummaltakin vaaditaan yhtälailla omaan itseen tutustumista ja itsepohdiskelua. (Stranden 2008, ) Vastuuta omasta onnellisuudesta peräänkuulutetaan. Jotta suhde voi kestää ja uskottomuudesta voi selvitä pariskuntana, tulee jokaisen ottaa vastuu omasta itsestään. Oman onnellisuuden vastuu ei ole toisella 16

18 ihmisellä, vaan itsellä. Oma käytös ja omat valinnat vaikuttavat onnellisuuteen myös parisuhteessa. Ihminen voi itse päättää, käyttääkö voimavarat toisen syyllistämiseen vai voimavarojen etsimiseen, kun parisuhteessa halutaan toipua uskottomuudesta. Kukin ottaa vastuun omasta onnellisuudestaan. Jos motivaatiota löytyy, suhteen rakentaminen yhdessä mahdollistuu. (Stranden 2008, ) John Gottmanin mukaan parisuhde perustuu molemminpuoliselle ystävyydelle, mikä mahdollistaa onnellisuuden, luottamuksen ja ristiriitojen ratkaisu ja niiden kanssa toimeen tuleminen. Elämän muutokset, traumaattiset kokemukset ja stressaavat elämäntilanteet voivat parhaimmillaan toimia parisuhteen yhdistävänä tekijänä, mutta myös erottavana tekijänä. Parisuhteessa oleellista on löytää ja etsiä keinoja vastaavissa tilanteissa selviytymiseen. (Kumpula & Malinen 2007, 13-14, 120.) Pariskunnan hyvä toistensa tunteminen auttaa käsittelemään suhteen stressiä ja ristiriitoja. Gottmanin mukaan parisuhteesta kaksi kolmasosaa on ratkaisemattomia ongelmia. Tärkeää on, että pariskunta oppii keskustelemaan ratkaisemattomista ongelmista, yrittämättä ratkaista niitä. Tuloksellista on kiinnittää voimavaroja ratkaistaviin ongelmiin. (Kumpula & Malinen 2007, 16-15, 35.) Kriisi on myös uusi mahdollisuus, joka voi parhaimmillaan luoda pariskunnille uuden keskusteltuyhteyden. Hyvin käsitellyn uskottomuuskriisin tuloksena on kummankin osapuolen kokemus kehittymisestä ja kasvusta, sekä parisuhteen kypsyminen. Se kuitenkin vaatii parisuhteen yhteisen tulevaisuuden rakentamista yhdessä, toisen ajattelemista, eikä vain omaan itseen tuijottamista. Kun pariskunta on tutustunut omiin tarpeisiinsa kriisin aikana, auttaa se myös hyväksymään puolison paremmin. (Buchert ym. 2007, 151,166, 181.) Uskottomuuden syitä on erilaisia. Jokainen parisuhde on omanlaisensa ja syitäkin pettämiselle voi olla useita. Moni pariskunta kokee kuitenkin uskottomuuskriisin läpikäymisen opettaneen itsestään ja kumppanista tärkeitä asioita mikä parantaa suhteen laatua. Toivoa siis on. (Soisalo 2012, 46, ) Ero Uskottomuuden jälkeiseen aikaan pariskunnalla kuuluu monet tunteet laidasta laitaan, jolloin moni liitto päättyykin eroon. Voi olla, että turvautumista terapiaan tarvitaan. (Stranden 2008, 267.) Toivo suhteen mahdollisuuksiin on saattanut rapistua. Toivon löytyminen parisuhteen uudelleen rakentamiseksi on tärkeää kummallakin osapuolella. (Buchert ym. 2007, 161.) Parisuhdekäsitys voi muuttua myös negatiiviseksi. Parisuhteeseen jäänyt voi kokea kyynisyyttä. Ihmiskäsitys voi muuttua myös raadollisemmaksi. Muihin ihmisiin koetaan luottamuspulaa. Puolisoa ei pystytä enää arvostamaan. (Buchert ym. 2007, 68-69, 77.) Ero on aina erilainen uskottomuuskriisissä. Vasta kun tunteet laantuvat ajan kanssa, niin sovinnossa tehty ero on myös mahdollinen, mikäli parisuhde ei jatku. (Buchert ym. 2007, 162, 164.) 17

19 Lapset pariskunnalla Uskottomuuskriisin käsittely on tärkeää lastenkin kannalta. Lasten tulee tietää vanhempien parisuhteen tilasta vain ikätasoon nähden. Lasten on tiedettävä, että tilanne on aikuisten asiasta, eikä se johdu lapsista, eikä lapsille kuulu ongelman ratkaisu. Mikäli petetty ei käsittele tunteitaan, voi lapselle muodostua epäluottamusta toista sukupuolta ja parisuhteen kestävyyttä kohtaan. (Buchert ym. 2007, 191.) Auttamistyön tärkeät huomiot uskottomuuskriisissä Ammattiavun Kimpimäki kuvasi väitöskirjassaan uskottomuuskriisissä olevan hyödyllistä, jos auttaja oli osannut kohdata autettavan hyvin (Kimpimäki ). Kohdatessa pariskuntia, joissa on ollut pettämistä, työntekijän neutraali asennoituminen on tärkeää. Tapaamisessa ei tule asettua kenenkään puolelle. Asiakkaiden kannustaminen ja toivon näkeminen on oleellista. (Soisalo 2012, 45.) Uskottomuutta täytyy ymmärtää, jotta siinä olevia ihmisiä pystyy auttamaan. Kari Kiianmaa totesi että yhteiskunnassamme on seksuaalimoraali ja tarvitsemme sitä, mutta auttamistyössä näkökulma on toinen". (Buchert, Kiianmaa & Uljas 2007, 150.) Uskottomuus liittyy pitkälliseen omien tarpeiden laiminlyömiseen. Kun kummankin versio tulee kuulluksi, niin parisuhteen ymmärtäminen mahdollistuu. Uskoton voi pelätä selityksien esittämistä, jolloin voi jäädä ilman vastauksia. Uskottomalla ja petetylläkin on siis omat tarinansa ja kokemuksensa, mikä on tärkeä muistaa työntekijänä toimiessa. Revitty sydän - teoksen mukaan ymmärrys siitä, miksi uskottomuus tapahtui ja keinojen miettiminen tilanteesta eteenpäin, helpottavat uskottomuuskriisissä ja pariskunnat voivat selviytyä tilanteesta. Uskottomuus voi kertoa elämänhallinnan puutteista. Syyllisten etsiminen ei auta. Parisuhteen dialogi perustuu kumpaankin osapuoleen. Kummankin puolison on hyvä tarkastella omaa osuuttaan suhteessa ja ottaa vastuuta tilanteessa. (Buchert ym. 2007, 86-88, 167.) Uskottomuuden kanssa kamppailevilla pariskunnilla prosessi on pitkä ja haastava, kun ollaan perustavanlaatuisten kysymysten ja tarkastelujen edessä. Suhdetta tarkasteltaessa ja vastausten löytyminen uskottomuuteen vaatii aikaa ja usein myös terapiaa. (Buchert, Kiianmaa & Uljas ) Ulkopuolisen avun hakeminen auttaa pariskuntaa tai yksilöä ilmaisemaan tunteita ja saada ymmärrystä tapahtuneelle. (Buchert, Kiianmaa & Uljas 2007, 178.) Kriisin kohdatessa pariskunnan avun hakeminen itsessään auttaa pariskuntaa ratkaisevasti. (Kumpula & Malinen 2007, s.19.) 18

20 4. Pohdinta 4.1 Prosessikuvaus Teoriatietoa kriisityöstä ja uskottomuuskriiseistä löytyi vaihtelevasti. Vaikeaa oli löytää tietoa, joka olisi sitonut nämä osa-alueet jotenkin yhteen. Kriisireaktioissa ja kriisityöskentelyssä löytyi kuitenkin monelta osin yhtymäkohtia uskottomuuskriisin prosessin samankaltaisuuksiin ja niistä toipumiseen. Esimerkiksi teoriakatsauksessa mainitaan petetyn kriisiprosessin täyttävän akuutin kriisiprosessin kriteerit. Teoriakatsauksessa tulee esille myös muita kriisejä, joita on uskottomuuskriisissä. Kriisityöstä oli helppo löytää materiaalia. Kriiseistä kirjoittaessani käytin lähdemateriaalia, jonka avulla itse tutustuin kriisityöhön. Uskottomuuskriiseistä löysin hyvää tietoa seksuaalineuvontakoulutuksesta saadun kirjaluettelon pohjalta. Jos aikaa olisi ollut enemmän, olisin tarkastellut kirjastoja paremmin. Nyt käytin lähinnä koulutuksessa saamaani kirjalähdemateriaalia uskottomuusasian käsittelyssä. Paikoitellen teoriakatsauksessa käytin toisen käden tietoa, joten tietokatsauksesta olisi tullut oikeellisempaa, jos olisin käyttänyt niiltä osin ensisijaista lähdemateriaalia. Lisäsin toisen käden tietoa työhön, koska koin teoriakatsauksessa esiin nostetun tiedon työni ja oman osaamisen kehittämisen kannalta tarpeelliseksi. Jos lopputyön aihe olisi ollut aiemmin tiedossa, aikaa olisi ollut ensimmäisen käden tiedon etsimiseen. Kriisityötä tarkastelin suurelta osin Eija Palosaaren teoriaan perustuen. Koin myös tärkeäksi käyttää lähteenä Salli Saaren kriisityön tunnettua perusteosta Kuin salama kirkkaalta taivaalta. Uskottomuuskriisiä käsitellessäni käytin eniten lähteenä Maria Buchertin, Kari Kiianmaan ja Tellervo Uljaan kirjoittamaa teosta Revitty sydän. Koin kyseisessä teoksessa löytyvän eniten tietoa lopputyöni aiheeseen liittyen. Tosin siinä, kuten muissakin uskottomuutta käsittelevissä teoksissa näkökulma nojautui eniten petetyn kriisin vaiheisiin. Uskottoman kriisiprosessista tieto oli kiven alla. Oli mukava kuitenkin huomata, että uskottomuuskriisistä löytyi teoriatietoa liittyen parisuhteeseen. Koin teoriakatsausta tehdessäni oleelliseksi kertoa hieman John M. Gottmanin teoriaa hyvän parisuhteen edellytyksistä, sillä huomasin Gottmanin toteamusten liittyvät läheisesti siihen, mitkä asiat auttavat uskottomuuskriisistä toipumiseen ja parisuhteen elpymiseen. Oli oivaltavaa huomata, että hyvän parisuhteen toipumiseen vaikuttavat samat tekijät jotka ylläpitävät hyvää parisuhdetta Gottmanin teorian mukaan. 19