Tutkimusraportti. Ruununmyllyn ala-aste Rakennetekninen kuntotutkimus. Projekti

Transkriptio

1 Tutkimusraportti Ruununmyllyn ala-aste Projekti

2 Sisältö Sisältö Tutkimuskohde ja lähtötiedot Yleistiedot Tehtävä ja työn rajaus Tutkimuksen luotettavuus Tutkimuksessa käytetyt mittalaitteet Tutkimuksessa käytetty kirjallisuus ja erityissanojen selitys Alapohja- ja sokkelirakenteet Selvitys rakennetyypistä ja sen toiminnasta Aistinvaraiset havainnot ja päätelmät Salaojatutkimukset ja sokkelin vedeneristerakenteet Pinta- ja rakennekosteusmittaukset Rakenneavaukset Mikrobitutkimukset Ulkoseinärakenteet Selvitys rakennetyypistä ja sen toiminnasta Aistinvaraiset havainnot Rakenneavaukset Mikrobitutkimukset Liittyvät rakenneosat Yläpohjarakenteet Selvitys rakennetyypeistä ja niiden toiminnasta Aistinvaraiset havainnot Muut sisäilmaan liittyvät tutkimushavainnot Teknisen työn luokan mikropöly Rakennuksen ilmanvaihto Ilmanvaihtojärjestelmä Sisäilmaolosuhteet ja seurantamittaukset Yhteenveto ja johtopäätökset Sisäilman laatuun ja rakennuksen säilyvyyteen vaikuttavat vauriot Suositeltavat korjaustoimenpiteet Toimenpide-ehdotukset LVI-tekniikka Liitteet Liite 1 Kuntotutkimuskartat Liite 2 Mikrob-analyysivastaukset Liite 3 LVI-tekniset kartat ja tutkimusliitteet 2/ Ruununmyllyn ala-aste

3 TIIVISTELMÄ Tämä raportti on rakennetekninen selvitys Hämeenlinnan Ruununmyllyn pääkoulusta. Tutkimus on tarkoitettu Hämeenlinnan tilapalveluyksikön sekä korjaussuunnittelijoiden käyttöön. Raportin tarkoitus on tukea teknisesti tarveselvitys- ja hankesuunnitteluvaihetta. Korjaustapasuositukset ovat annettu niin, että kustannuksista saadaan alustava käsitys erikseen laaditun määräluettelon ja tilaohjelman avulla. Ne eivät sisälly tähän raporttiin. Rakennuksen pääasialliset ongelmat jakautuvat laajennusosan ja vanhan osan kohdalla eri tavalla, mutta kummallakin vaikutustapa rakenteen vaurioitumiseen on samantyyppinen: Laajennusosassa kattovesien johtaminen SVK -järjestelmään ja pihakaadon puutteet aiheuttavat sokkelirakenteeseen liian suurta kosteuskuormitusta. Tämä on liikuntasalin osalta jo aiheuttanut vaurioita, joissa tilanne on edennyt mikrobiologiseen turmeltumiseen. Vanhassa osassa virheelliset alustäytöt ovat nostaneet alapohjan kosteuskuormituksen niin korkealle tasolle, että laatta on kauttaaltaan märkä. Myös sokkelirakenteissa etenevä kapilllaarisen kosteuden nousu on saanut aikaan seinäpinnoitevaurioita, jonka vuoksi ylimääräinen kosteus tulisi saada poistettua. Nämä tekijät ovat rakennuksen pitkäaikaisen toimivuuden kannalta keskeisimmät. Tutkimuksen mukaan kummankin osan julkisivuissa on eriasteisia vaurioita. Laajennusosan oleellisimmat korjattavat kohdat koskevat saumarakenteita. Ne ovat osittain revenneet auki niin, että kosteus pääsee suoraan vaipparakenteen eristetilaan. Vanhan osan kohdalla osin irti oleva rappaus aiheuttaa julkisivulle vedenpitävyysongelmia. Julkisivurakennevauriot tulevat lisääntymään kiihtyvällä tahdilla. Tarkemmin vauriot ja korjaustavat tulee varmentaa erillisellä julkisivukuntotutkimuksella, joka raportissa on ehdotettu tehtäväksi kolmen seuraavan vuoden kuluessa. Yläpohjarakenne tuulettuu hyvin ja rakenteet ovat terveet. Ongelman vesikatteella kuitenkin aiheuttaa ylemmältä katolta tulevat vedenpoistojärjestelmän kattosyöksytorvet, jotka ohjaavat veden pistemäisenä alakatteelle. Tämä ratkaisu ehdotetaan raportissa muutettavaksi vuotoriskin pienentämiseksi. Katerakenne on osittain sammaloitunut erityisesti em. syöksytorvien kohdalta. Sammal nopeuttaa korroosiovaurioiden syntymistä. Kate ehdotetaan siksi pestäväksi ja korroosioalueet suojattavaksi maalilla. Lisäksi vesirännit tulee vaihtaa uusiin. IV-järjestelmä on kauttaaltaan likainen ja liikuntasalissa oleva kosteustasapainosta huolehtiva kostutin on heikossa kunnossa. Kostuttimen suodatinpinnalla oleva näkyvä kasvusto on vaaraksi salin käyttäjille, koska se saattaa levittää kosteusvauriomikrobeja hengitysilmaan. Kostutinjärjestelmä on raportissa ehdotettu modernisoitavaksi, koska nykyisellään järjestelmää ei saa pelkällä suodattimien vaihdolla riittävän turvalliseksi puhtaan puhallusilman näkökulmasta. Teknisesti arvioiden rakennuksessa on tiloja, joissa on kohonnut riski mikrobivaurion aineenvaihduntatuotteiden leviämiselle hengitysilmaan. Siksi näiden tilojen osalta mahdollisia käyttörajoituksia tulee harkita asiantuntevan terveysviranomaisen kanssa. Yhteenvetona todetaan, että rakennuksella olisi edellytykset turvalliseen ja toimivaan kokonaisuuteen, mutta nykyiset kosteustekniset riskit ja likainen ilmanvaihto vaarantavat turvallisuutta oleellisesti. Vaurioitumisriskin pienentämiseksi kiireelliset korjaustoimenpiteet ehdotetaan suoritettavaksi vuoden kuluessa raportin päiväyksestä lukien. WSP Finland Oy Markus Fränti DI, tutkimusinsinööri Janne Lehtimäki ins. (AMK), yksikönpäällikkö 3/ Ruununmyllyn ala-aste

4 1. Tutkimuskohde ja lähtötiedot 1.1. Yleistiedot Tilaaja Hämeenlinnan kaupunki Linnan Tilapalvelut -liikelaitos Raatihuoneenkatu 9, 2. krs PL Hämeenlinna Petri Ylämurto, Mika Metsäalho Kohde Ruunumyllyn koulu Ruununmyllyntie Hämeenlinna Tutkimuksen kohteena on vuonna 1952 valmistunut koulurakennus, jota on peruskorjattu ja laajennettu vuonna Rakennuksen vanha osa koostuu kahdesta siivestä, joista korkeammassa on pohjakerros, välikerros, kaksi varsinaista kerrosta sekä ullakkokerros. Matalampi siipi on muutoin samanlainen, mutta ilman välikerrosta. Laajennusosa on yksikerroksinen. Vanhan osan kantavana rakenteena on tiilimuuri, laajennusosassa on pilari-palkki-runko. Rakennuksessa työskennellään päivittäin. Iltakäyttö rajoittuu enimmäkseen liikuntasalisiipeen. Arkipäivisin kokonaishenkilökuormitus on noin 200 henkilöä. Kuva 1. Vanhan osan pohjakerros. 4/ Ruununmyllyn ala-aste

5 Kuva 2. Laajennusosan pohjapiirros Tehtävä ja työn rajaus Tutkimuksen tehtävänä oli selvittää rakennuksen nykykunto ja arvioida sen korjaustarvetta. Esitietojen perusteella kohteessa työskentelevällä henkilökunnalla on ollut oireilua, joka voi olla rakennuksesta peräisin olevaa ja viitata sisäilmaongelmaan. Tutkimustehtävässä pyrittiin selvittämään teknisellä tasolla, onko rakennus terveellinen ja turvallinen siellä työskenteleville käyttäjille. Tavoitteena oli saada teknisellä tasolla selvyys kaikkien rakenteiden rakennusfysikaalisesta toiminnasta ja toimintaa häiritsevistä tekijöistä. Tutkimus rajautuu ainoastaan tekniseen tarkasteluun, eikä se ota kantaa siihen, millaisia haittavaikutuksia eriasteisilla löydetyillä rakennusvirheillä tai vaurioilla on henkilöterveyden näkökulmasta. Näihin ongelmiin pystyy luotettavasti vastaamaan ainoastaan terveydenalan asiantuntija. Rakenteiden vaurioitumista tutkittiin mikrobi- ja rakennusfysikaalisella tasolla aistinvaraisesti, laboratorionäyttein, rakennekosteusmittauksin sekä rakenneavauksin. Tehtävän luonteen vuoksi ei tutkimuksia voitu rajata koskemaan vain tiettyjä alueita, vaan jokainen rakennuksen tila on tutkimuksen yhteydessä ainakin aistinvaraisesti tarkastettu. Tutkimustulokset ja niistä tehdyt havainnot ovat kirjattuna tähän raporttiin. Kohteen rakennetekninen selvitys/tutkimus sisältää: - Rakenneavauksia alapohjiin ja seinävaippaosiin - Pintakosteuskartoitus maanvastaisiin rakenteisiin - Rakennekosteusmittaukset tarvittaviin tiloihin - Huonetilojen olosuhdemittaukset (hiilidioksidi, paine-ero ja lämpötila) - Mikrobitutkimukset - Rakennetyyppiselvitykset ja rakennusfysikaalinen yleisarviointi kaikkiin vaippaosiin - Julkisivun ja vesikatteen kuntokartoitus - Korjaussuositukset kiireellisyysjärjestyksessä Kenttätutkimukset kohteessa suoritettiin syksyllä Rakenneteknisen tutkimuksen suoritti DI Markus Fränti, avustavana tutkijana toimi Ins. (AMK) Katri Eerola. LVI-kartoituksen suoritti Ins. (AMK) Tommi Paasivirta. 5/ Ruununmyllyn ala-aste

6 1.3. Tutkimuksen luotettavuus Tutkittavien rakenteiden kunnosta saatiin varsin hyvä käsitys. Tutkimuksen luotettavuuden kannalta puutteina voidaan mainita seuraavat asiat: - Näytteenotto ja mittaukset tehdään otantana ja niihin liittyy kunkin menetelmän mukaisesti epävarmuutta. Eri mittaukset edustavat sen hetkisten olosuhteiden tilannetta. - Suurempi mikrobinäyteotanta tai rakenneavauksien määrän lisääminen voivat poiketa tässä raportissa esitetyistä tuloksista. Mitään tuloksia ei ole kuitenkaan tehty vain yhteen tutkimustapaan tai näytteeseen viitaten Tutkimuksessa käytetyt mittalaitteet Kosteustekniset havainnot perustuvat taulukossa 1 esitettyihin laitekokoonpanoihin. Mittauslaitteet kalibroidaan vuosittain. Taulukko 1. Tutkimuksessa käytetyt mittalaitteet ja viimeisimmät kalibrointiajat Mittalaite Rotronic AG Hygroclip SC04 -anturit Rotronic AG:n Hygropalm-näyttölaite Gann Hydrotest LG2+ B50 mittapää Gann Hydrotest LG2 Käyttötarkoitus Rakennekosteusmittaukset Rakennekosteusmittaukset Pintakosteusmittaukset Puun kosteuspitoisuudet (paino-%) Viimeisin kalibrointi 10/ / / / Tutkimuksessa käytetty kirjallisuus ja erityissanojen selitys Mikrobianalyysien tulosten tulkinnassa on käytetty Sisäilmayhdistyksen Asumisterveysopasta (2009). Mikrobinäytteiden tulosten tulkinta perustuu ohjeissa annettuihin viitearvoihin. Kosteusvaurioindikaattori Suhteellinen kosteus Tarkoitetaan tutkimuksen yhteydessä sieniä, viruksia tai bakteereja, joiden esiintyminen vaurioitumattomissa rakenteissa on harvinaista. Ilman tai materiaalin huokosten ilmatilassa olevan vesihöyryn / vesimäärän suhde tietyssä lämpötilassa. Ilmaistaan merkinnällä RH %. Absoluuttinen kosteus Ilman tai materiaalin kosteussisältö yksikkönä g/m 3 Diffuusio Kapillaarisuus Kosteuden siirtymismuoto, jossa kosteus siirtyy vesihöyryn osapaineerojen vaikutuksesta alemman pitoisuuden suuntaan tasoittaen väkevyyseron. Materiaalin kyky (ollessaan kosketuksissa veden kanssa) imeä vettä itseensä ja kuljettaa sitä. Kapillaarisuus tapahtuu yleensä kaikkiin suuntiin, myös painovoimaa vastakkaiseen suuntaan. 6/ Ruununmyllyn ala-aste

7 2. Alapohja- ja sokkelirakenteet 2.1. Selvitys rakennetyypistä ja sen toiminnasta Rakennuksen vanha osa on perustettu seinäanturoiden ja erillisten pilarianturoiden varaan. Rakennuksen vanhan osan kellarikerros on maanpinnan tason alapuolella noin 50 % kellaritilan kokonaiskorkeudesta. Rakennuksen laajennusosan alapohja on maanvastainen. Teräsbetonilaatan alla on alkuperäisten suunnitelmien mukaan tervapaperi, jonka alla on lämmöneristeenä solupolystyreeni mm avauskohdasta riippuen. Alustäyttönä on hienojakoista tiivistettyä soraa. Liikuntasalin kohdalla alapohjarakenne koostuu kahdesta osasta, koolatusta puulattiasta sekä betonilaatasta. Betonilaatan päällä on ohut muovi, joka toimii kapillaarisena kosteudenkatkaisijana yläpuolisille puurakenteille. Alla olevissa kuvissa on esitetty alapohjatyypit. Kuva 3. Vanhan osan alapohjatyyppi Kuva 4. Uuden osan alapohjatyyppi 2.2. Aistinvaraiset havainnot ja päätelmät Rakennuksen sisäpuolelta tehdyt havainnot Vanha osa Vanhan osan kellarikerroksen tiloissa on aistinvaraisesti havaittavissa selkeitä kosteusvaurioitumisen jälkiä. Pahiten on vaurioitunut korkean osan kellarikerros. Seinärakenteissa kosteusvauriot ilmenevät pääosin pintarakennevaurioina, kuten hilseilevänä maalina ja tasoitevaurioina, mutta paikoin betonisten seinärakenteiden alaosissa on havaittavissa pehmentymiä / rapautumaa. Seinäpinnoilla oleva kalkkihärme ja suolakiteymät kertovat rakenteissa olevasta ylimääräisestä kosteuskuormasta. Seinärakenteissa vauriot keskittyvät erityisesti maanvastaisiin seiniin, joissa kosteusjäljet ulottuvat paikoin jopa koko seinän korkeudelle (h=2200 mm). Väliseinissä jäljet ylettyvät noin mm korkeuteen. Lattiarakenteissa on havaittavissa lähinnä pinnoitevaurioita. Kellarikerroksen tiloissa on myös aistinvaraisesti havaittavissa maakellarimaista hajua. Tämä viittaa mikrobiperäisiin aineenvaihduntatuotteisiin. 7/ Ruununmyllyn ala-aste

8 Kuva 5. Kapillaarista kosteusvaurioitumista kellarikerroksen pienryhmätilassa. Kuvassa oleva pilari on kantava. Kuva 6. Maalipinnoite irtoilee rakenteeseen imeytyneen kosteuden haihtuessa. Kosteusvaurioitumisen jäljet ovat peräisin kellaritilojen alapohja- ja seinärakenteisiin kapillaarisesta siirtyneestä kosteudesta. Kosteus on todennäköisesti siirtynyt rakenteisiin alapuolisista täytöistä, sillä kellarin seinien ulkopuolelle on asennettu jossakin vaiheessa perusmuurilevy. Levyn asennusta ja kuntoa ei tarkastettu tämän tutkimuksen yhteydessä. Vanhan osan varasto 008 on entinen puu- tai hakevarasto. Hakevaraston yläpohjana toimii säästöbetonista valettu ylälaattapalkisto. Palkeissa on paikoin huomattavia korroosiovaurioita, ja vetoteräkset olivat selkeästi näkyvissä. Tällaisilla vaurioilla voi olla vaikutusta rakenteen kuormituskapasiteettiin. Ulkopuolinen vajovesi työntyy suoraan yläpohjasta läpi aiheuttaen suurta kosteuskuormitusta sisäpuolisille rakenteille. Kuva 7. Vanhan hiilivaraston betonikansi on pahasti kosteusvaurioitunut. Kuvassa näkyvät palkin raudat ovat palkin päävetoraudoitteita. Teknisen työn tilan osalta kapillaarinen kosteus on aiheuttanut vastaavantyyppistä vaurioitumista, kuin muissa havaituissa pilari- ja tiiliseinärakenteissa. Alla olevissa kuvissa esitetty vaurio on päässyt kuivumaan, eikä tutkimuksen perusteella kapillaarinen kosteus etene enää ylemmäksi. Vaurio on kuitenkin jo syntynyt, eikä laastikorjauksella tulla saavuttamaan kestävää lopputulosta. Kapillaarinen veden nouseminen tulee saada ensin pysähtymään, sillä olosuhde voi muuttua alapohjarakenteissa hyvinkin nopeasti, jos orsi- tai pohjaveden pinta rakennuksen lähellä muuttuu. Tällöin vaurio tulee uusiutumaan pintakorjaustavasta riippumatta. 8/ Ruununmyllyn ala-aste

9 Kuva 8. Kapillaarisen kosteuden aiheuttamaa vaurioitumista teknisen työn tilassa Kuva 9. Vaurioituminen on paikoin edennyt laajalle osalle seinärakennetta Laajennusosa Liikuntasalissa huomiota kiinnitti hiljattain tehty lakkaustyö, joka oli suoritettu likaiselle lattiapinnalle. Erityisesti reuna- ja kulmaosissa oli runsasta pöly- ja hiekkakertymää, joka on enää poistettavissa lattiasta vain mekaanisesti hiomalla. Tutkimuksen kannalta on merkitystä vain sillä, että jos kiinnilakattu pöly saa säännöllisesti kosteutta esimerkiksi viikkosiivouksen yhteydessä, seurauksena voi olla nurkka- ja reuna-alueiden mikrobikasvu, jopa homehtuminen. Alla olevissa kuvissa on havainnollistettu ongelmaa. Kuva 10. Pöly on lakattu kiinni liikuntasalin lattiaan Kuva 11. Pitkän reuna-alueet ovat lakattu myös likaiseen lattiaan. Tulos on kuvan kaltainen Selkeitä kosteusvaurioon viittaavia jälkiä ei laajennusosasta löytynyt. Lieviä pintavaurioita oli havaittavissa kuitenkin aulatilan maalipinnoissa ja pintatasoitteissa. Tilan osalta jäljet johtuivat pääasiallisesti ikkunarakenteiden kylmäsiltavaikutuksesta, jolloin lämpöliikkeiden vaikutuksesta pintarakennevauriot ovat syntyneet. 9/ Ruununmyllyn ala-aste

10 Rakennuksen ulkopuolelta tehdyt havainnot Vanha osa Rakennuksen vanhaa osaa ympäröi kaikilla julkisivuosuuksilla asfaltoitu piha-alue, eikä rakennuksen läheisyydessä ole nurmikkoa tai istutuksia. Maanpinnan kaadot ovat kuitenkin erityisesti pohjois- ja eteläjulkisivuilla riittämättömät ja loivat, minkä vuoksi sadevesi valuu kohti rakennusta. Pohjoisjulkisivulla puutyöluokan kohdalla ikkunat ovat hyvin lähellä asfalttipinnan tasoa. Tämä mahdollistaa veden tunkeutumisen ikkunarakenteisiin ja mahdollisesti myös seinärakenteen sisälle. Hiilivaraston yläpuolella kattovedet ohjautuvat syöksytorvista suoraan rakennuksen viereen. Kohdassa maanpinnan kallistukset ovat hyvin loivat, ja asfalttipinnalla on havaittavissa pitkäaikaisesta veden seisomisesta aiheutunutta levä- / sammalkasvustoa. Hiilikansi on kermitetty, mutta vain osittain. Sokkelin alaosa on pellitetty bitumikermin ylösnostojen suojaamiseksi. Suuren kosteusrasituksen vuoksi kansi vuotaa aktiivisesti alapuolisiin kellaritiloihin aiheuttaen yhä pahenevaa kosteusvaurioitumista. Kuva 12. Maanpinnan kallistukset ovat paikoin hyvin loivat. Kuva 13. Vanha hiilivaraston kosteusrasitus on liian suuri. Vesi valuu jo nyt suoraan sisälle aiheuttaen kosteusvaurioita (punainen ympyrä). Vanhan osan sokkeli on terastirapattu, ja pääosin kunto on sen osalta hyvä. Rappauksessa on yksittäisiä mekaanisia vaurioita sekä muita ulkopuolisen rasituksen jälkiä. Syöksytorvien kohdalla sekä länsipäädyssä on havaittavissa merkkejä paikallisesti kohonneesta kosteusrasituksesta. Laajennusosa Laajennusosan sokkeli on alkuperäisten suunnitelmien perusteella elementtirakenteinen, ja rakenteessa on sokkelihalkaisu ja pinnoitteena maali. Sokkelin ulkopuolella on perusmuurilevyt ulkopuolisena vedeneristeenä sekä vierustäyttö kapillaarisen kosteuden siirtymistä estävästä karkeasta kiviaineksesta. Liikuntahallin kohdalla sekä pohjoisjulkisivulla pysäköintialueen yhteydessä rakennuksen ympärillä on asfaltti, joka ulottuu sokkelirakenteeseen asti. Pääsisäänkäyntien edusta on kivetty. Rakennuksen välittömässä yhteydessä ei ole kasvillisuutta, joka estäisi rakenteita tuulettumasta ja keräisi kosteutta sokkelin viereen. Kosteuskuormaa nostaa kuitenkin virheellisesti toteutettu asfalttipinta, joka kaataa rakennukseen päin. Paikoitellen sokkelin vieressä on asfalttipainumia, jotka lammikoitavat sadeveden joko sokkeliin kiinni, tai sen välittömään läheisyyteen. Laajennusosan eteläjulkisivun sokkelirakenteissa on aistinvaraisesti havaittavissa pinnoitevaurioita, jotka johtuvat kosteusrasituksesta / pinnoitteen ikääntymisestä. Eteläjulkisivulla opetustilojen kohdalla sokkelin yläosassa on yksittäinen, pitkä vaakasuora halkeama, joka todennäköisesti johtuu raudoitteen korroosiosta. Halkeaman kautta kosteus voi päästä tunkeutumaan syvemmälle sokkeliin, mikä lisää paikallisesti rakenteen korroosio- ja pakkasvaurioriskiä. Sokkelirakenteiden aistinvaraisessa tarkastuksessa havaittiin myös, että kattovedet ohjautuvat heikosti sadevesiviemäröintiin pääosin liian korkealle jäävien syöksytorvien päiden takia ja kastelevat siksi sokkelirakennetta paikallisesti. Liikuntahallin kohdalla rännikaivoja ei ole, joten kattovedet ohjautuvat 10/ Ruununmyllyn ala-aste

11 suoraan rakennuksen seinustalle. Asfaltin pinnasta vesi roiskuu myös sokkelirakennetta päin ja paikallisen pakkasvaurioiden riski moninkertaistuu. Kuva 14. Sokkelin pinnoitevauriot johtuvat maaperästä nousevasta kosteudesta. Kuva 15. Syöksytorven alta puuttuu kaivo. Torvesta poistuva kastelee sokkelirakennetta ja nostaa paikallisesti mm. pakkasrapautuman riskiä. Laajennusosan pääsisäänkäynnin yhteydessä maanpinta ulottuu n. 15 cm aulatilan lattiapinnan yläpuolelle. Tuulikaapin kohdalla maanpinta ja lattiapinta ovat lähes samassa tasossa. Kulmauksen kosteusrasitusta lisäävät syöksytorvesta poistuva vesi, joka kosteusjälkien perusteella kastelee sokkeli- ja ikkunarakennetta. Lisäksi kulmaukseen valuu pintavesiä, sillä luokkasiiven kohdalla maanpinta kallistaa kulmausta kohti. Osa vesistä valuu todennäköisesti sadevesikaivoon, mutta osa imeytyy kiveyksen saumoista maaperään. Kattokaivojen vedenpoistojärjestelmissä havaittiin useampia tukkeumia, jotka johtuvat putkeen päässeistä irtokivistä ja havunneulasista. Putki vuotaa lähelle sokkelilinjaa ja voi pahimmillaan johtaa alapohjan kosteusvaurioon. Matala sokkeli ja lähellä maanpintaa oleva valmis lattianpinta vaurioituvat nopeasti, jos järjestelmätukokset ovat pitkään alapuolisen kuvan kaltaisessa tilanteessa. Kuva 16. Pintarakenteet kallistavat osittain rakennukseen päin Kuva 17. Useampi kattokaivojen poistoputkista oli tukossa tutkimushetkellä. Maaperän rakennekerrosselvityksen perusteella havaittiin, että rakennekerrokset ovat oikealla tavalla toteutettu. Lähellä sokkelilinjaa on noin 300 mm kaista pystysalaojana toimivaa karkeaa kiviainesta. Kauempana seinälinjasta on hienojakoinen sora, jonka seassa on suurempia yksittäisiä kiviä. Routaeristeet ovat paksuudeltaan 100 mm ja ulottuvat mm päähän sokkelilinjalta. Asennussyvyys on 500 mm valmiista maanpinnasta lukien. Selvityksen perusteella sokkelin ulkopuolisissa täytöissä ja kerroksellisuudessa ei ole tekijöitä, jotka aiheuttavat kosteusteknisiä toimintapuutteita alapohjarakenteisiin. 11/ Ruununmyllyn ala-aste

12 2.3. Salaojatutkimukset ja sokkelin vedeneristerakenteet Salaojatutkimukset Laajennus osa Rakennuksen salaojat on asennettu perusmuurien ulkopuolelle 110 mm peltosalaojaputkella. Uponorpeltosalaojaputket ovat taipuisia, aallotettuja PVC-putkia. Niiden pääasiallinen käyttöalue on peltojen ja viheralueiden salaojittaminen. Rakennusten kuivatukseen suositellaan yleisesti SN8-luokan tuplasalaojaa. Tätä putkea rakennuksessa on vain korjatuilla salaojaosuuksilla. Vanha osa Rakennuksen salaojat on asennettu perusmuurien ulkopuolelle Uponor- Tupla salaojaputkella Tuplasalaojaputki on tarkoitettu tekniseen salaojitukseen, kuten piha- ja tiealueiden, talojen perustusten, pelikenttien ym. rakennettujen alueiden kuivatukseen. Havainnot sisäpuolisista kuvauksista Salaojien TV-kuvauksissa havaittiin salaojajärjestelmässä seuraavia toiminnallisia/rakenteellisia ongelmia: Kuvausosuudella SOTV 9 (6,1m kohdalla) vaurio putkessa. Kuvausosuudella SOTV 8 putkessa on runsaasti maa-aineskertymää, ja putki on tukossa. Kuva 18. Salaojaputki on kasassa ja voi romahtaa aikaa myöten Kuva 19. Putkessa havaittiin tukkeuma, jossa on hienojakoista hiekkaa Sokkelin vierustäytöt ja vedeneristerakenteet Sokkelin vierustäytöt koostuivat lähellä sokkelilinjaa singelikivestä, jossa keskimääräinen raekoko oli 22 mm. Kivetys toimii pystysalaojakerroksena muutoin hyvin, mutta se ei ylety rakennuksen perustuslinjalle saakka. Puute ei ole merkittävä, koska patolevy on kiinnitetty huolellisesti ja liittymärakenne on tiivis. SVK- järjestelmäputket menevät suoraan sokkelilinjalla, routaeristeen alla. Putken kunto on paikallisia tukoksia lukuun ottamatta hyvä ja kallistukset riittävät. 12/ Ruununmyllyn ala-aste

13 Kuva 20. Patolevy on asennettu huolellisesti ja pystysalaojasepeli toimii oikein, Jostain syystä sepeliä ei ole enää routalevyjen alapuolella Kuva 21. Salaojan kohdalla on hienojakoista hiekkaa, mutta putki on puhdas ja toimiva. Maakerrokset ovat avausten perusteella kunnossa Pinta- ja rakennekosteusmittaukset Pintakosteusmittaukset Vanha osa Vanhan osan kellaritiloissa alapohjarakenteiden pintakosteudet mitattiin kaikissa tiloissa laajalla otannalla, koska aistinvaraisesti rakenteissa oli kosteusvaurioitumiseen viittaavia jälkiä. Tämä tutkimusmenetelmä antoi ensisijaisesti tietoa kosteuden vaihteluvälistä verrattuna kuivana pidettyyn referenssipisteeseen. Yleisesti pintakosteuksien osalta voidaan todeta seuraavaa: Vanhan osan kellaritiloissa pintakosteusmittaustulokset ovat vain osin normaalilla tasolla. Puukäsityötiloja lukuun ottamatta tiloissa esiintyy noin 2-10 m² kokoisia alueita, joissa lukema viittaa kosteaan, osin jopa märkään betoniin p=(90 120) Tuloksia väärentävät lähellä laatan pintaa olevat betoniraudoitteet, jotka paikka paikoin vaikuttavat mittaustuloksia suurentavasti. Laajennusosa Laajennusosassa pintakosteudet mitattiin jokaisesta luokka ja käytävätilasta. Teknisen työn luokkatilasta mittausta ei voitu suorittaa liian paksun muovimaton vuoksi. Yleisesti pintakosteuksien osalta voidaan todeta seuraavaa: Laajennusosassa pintakosteusmittausten vaihteluväli pysyy normaalilla tasolla, eikä merkittävästi poikkeavia alueita löytynyt Matala sokkelirakenne oli pintakosteusmittaustuloksien osalta kuiva, vaikka rakennekorkeus on pieni ja valmis lattiapinta lähellä maanpintaa. Pintakosteusmittausten perusteella todettiin, että rakennekosteusmittaus tulisi suorittaa tiloittain niin, että koko lattiarakenteiden kosteuskäyttäytymisestä myös absoluuttisen vesimäärän osalta saataisiin selkeämpi ja tarkempi käsitys. Pintakosteusmittaus soveltui menetelmänä kuitenkin riittävän hyvin alustavaan kosteustarkasteluun. Rakennekosteusmittaukset Rakennekosteusmittauksia suoritettiin pintakosteusmittausten tulosten perusteella sekä vanhan osan kellaritiloissa että laajennusosassa. Saatuja tuloksia verrattiin huoneilmasta mitattuihin absoluuttisen kosteuden määriin sekä ulkoilman mittaushetken kosteusolosuhteisiin. Tällä vertailulla saatiin tietoa 13/ Ruununmyllyn ala-aste

14 siitä, kuinka suuri ero huoneilman ja laatan absoluuttisen kosteuden välillä on. Myös kuivumispotentiaalista ja kuivumisen suunnasta saatiin mittaushetken mukainen käsitys. Vanha osa, alapohja Rakennekosteusmittauspisteitä porattiin vanhan osan alapohjalaattaan yhteensä 12 kpl. Yksi mittauspiste porattiin alapuolelta varaston 008 yläpohjaan. Syvimmillään anturit porattiin 55 mm syvyydelle valmiista lattiapinnasta lukien. Matalimmat anturit olivat 30 mm syvyydellä valmiista lattiapinnasta. Alla olevaan taulukkoon on koottu vanhan osan kellaritilojen mittauksista saadut tulokset. Mittaustulokset ovat luettu antureiden asentamisesta 4 päivän tasaantumisajan jälkeen. Taulukko 2. Vanhan osan alapohjalaatan rakennekosteusmittausten tulokset. Mittauspiste Rakenne / Tila Mittaussyvyys Lämpötila o C Suhteellinen kosteus RH% RK 23 Vanha osa Betoninen lattialaatta RK 24 Vanha osa Betoninen lattialaatta RK 26 Vanha osa Betoninen lattialaatta RK 28 Vanha osa Betoninen lattialaatta RK 30 Vanha osa Betoninen lattialaatta Absoluuttinen kosteus g/m ,5 99,5 27, ,6 92,6 24, ,5 93,2 11, , , ,1 90,7 12,43 RK 31 Betoninen yläpohja (alta) 30 17,1 70,3 10,22 RK 33 RK 35 RK 36 RK 37 RK 46 RK 47 Vanha osa Betoninen lattialaatta Vanha osa Betoninen lattialaatta Vanha osa Betoninen lattialaatta Vanha osa Betoninen lattialaatta Vanha osa Betoninen lattialaatta Vanha osa Betoninen lattialaatta Tutkimushetkellä mitatut sisä- ja ulkolämpötilat sekä niiden kosteuspitoisuudet 30 18,3 85,1 13, ,8 16, ,6 96,2 16, ,1 70,9 11, ,2 56,3 11,05 45 Ei voitu mitata Lämpötila o C Suhteellinen kosteus RH% Absoluuttinen kosteus g/m 3 Sisäilma 22,9 33,3 6,79 Ulkoilma 11,0 60,6 6,03 Rakennekosteusmittausten perusteella vanhan osan alapohjalaatan suhteelliset kosteuspitoisuudet ovat lähes kaikissa mittauspisteissä huomattavan korkeat. Vain mittauspisteissä 37 ja 46 suhteelliset kosteudet ovat normaalilla tasolla rakenteiden lämpötilaan verrattuna. Alapohjan absoluuttisia kosteuksia tarkasteltaessa voidaan havaita, että rakenteissa on keskimäärin 12 g/m³ kosteuslisä sisäilmaan verraten. Kuivumista tapahtuu tästä syystä huonetilaan päin. Alapohjarakenteiden kosteuskuormaa ylläpitää kapillaarinen vesi, joka nousee alustäytöistä laattaan päin. Tutkimuksen perusteella laatan kosteusrasitus ei ole tasainen, vaan kapillaarisuus on vahvasti riippuvaista tutkittavasta mittauspisteestä ja tilasta. Alapohjalaatan valmis lattiapinta on samassa korkoasemassa koko vanhassa osassa, joten korkoasemalla ei ole vaikutusta kapillaariseen kosteuden nousupaineeseen. Absoluuttisten kosteuksien näkökulmasta lämpötilan nostamisella ei ole pitkäaikaista vaikutusta laatan kuivumispotentiaaliin, koska kapillaarivoimat ovat tässä tapauksessa kuivumispotentiaalia huomattavasti suuremmat. Laatan kosteusrasitus toisin sanoen tulee pysymään korkealla tasolla, kunnes kapillaarivoima saadaan katkaistua. 14/ Ruununmyllyn ala-aste

15 Vanha osa, maanvastaiset seinät ja väliseinät Maanvastaisiin seiniin ja väliseiniin porattiin yhteensä 13 mittauspistettä. Syvimmillään anturit porattiin 40 mm syvyydelle seinän sisäpinnasta. Matalimmat anturit olivat 25 mm syvyydellä seinän sisäpinnasta. Alla olevaan taulukkoon on koottu vanhan osan kellaritilojen mittauksista saadut tulokset. Mittaustulokset ovat luettu antureiden asentamisesta 5 päivän tasaantumisajan jälkeen. Taulukko 3. Vanhan osan kellarin seinien rakennekosteusmittausten tulokset. Mittauspiste Rakenne / Tila Mittaussyvyys Lämpötila o C Suhteellinen kosteus RH% RK 25 Vanha osa Betoniseinä RK 27 Vanha osa Tiiliseinä RK 29 Vanha osa Tiiliseinä RK 32 Vanha osa Betoninen väliseinä RK 34 Vanha osa Betoni, pilari RK 38 Vanha osa Tiiliseinä RK39 Vanha osa Tiiliseinä Absoluuttinen kosteus g/m ,7 47,3 11, ,1 87,2 11, ,3 10, ,7 80,9 12, ,6 75,1 11, , , ,1 73,9 13,6 RK 40 Betoniseinä 35 18,5 97,2 15,35 RK 41 RK 42 RK 43 RK 44 RK 45 Vanha osa Tiiliseinä Vanha osa Tiiliseinä Vanha osa Tiiliseinä Vanha osa Tiiliseinä Vanha osa Tiiliseinä Tutkimushetkellä mitatut sisä- ja ulkolämpötilat sekä niiden kosteuspitoisuudet 30 19,6 76,9 12, ,2 9, ,9 58,8 9, ,4 64,8 12, ,5 13,28 Lämpötila o C Suhteellinen kosteus RH% Absoluuttinen kosteus g/m 3 Sisäilma 19,5 38,4 6,46 Ulkoilma 11,0 60,6 6,03 Mittauksien perusteella todetaan, että tulokset ovat kahtiajakautuneet. Tuloksista normaalia sokkelirakenteen kosteuskuormitusta edustavat RK 25, RK 29, RK 32, RK 34 RK 38 RK 39 ja RK Vastaavasti selkeästi liian kosteita rakenteita ovat mittauspisteiden RK27 ja RK40 tulokset. Normaalisti maanvastaisilla rakenteilla on sisäilmaan verraten noin 4-6 g/m³ oleva kosteuslisä. Rakenteet asettuvat pääosin tähän vaihteluväliin hyvin. Tulosten perusteella kapillaarista kosteudennousua tapahtuu seinärakenteisiin päin. Epäselvää kuitenkin on, miksi suhteellisen kosteuden vaihteluväli on näinkin suurta, koska lämpötiloissa ei ole merkittävää poikkeamaa. Tulosten perusteella siis todetaan, että kosteus nousee paikoitellen sekä tiiliettä betonirakenteissa osuuksilla, joissa kapillaariset voimat sen mahdollistavat. Tarkemmin kapillaarisuutta ja veden määrää alustäytöissä on tutkittu rakenneavauksien yhteydessä kohdassa / Ruununmyllyn ala-aste

16 Laajennusosa, alapohja Laajennusosan alapohjalaattaan porattiin 15 mittauspistettä ja sokkelirakenteisiin 7 mittauspistettä. Näitä pisteitä verrattiin sekä sisäilman kosteusolosuhteisiin, että mitattuihin vanhan osan kosteustuloksiin. Taulukko 4. Laajennusosan alapohjalaatan rakennekosteusmittausten tulokset. Mittauspiste Rakenne / Tila Mittaussyvyys Lämpötila o C Suhteellinen kosteus RH% RK 1 RK2 RK 3 RK 4 RK 5 RK 6 RK 7 RK 8 RK 11 RK 16 RK 18 RK 19 RK 20 RK 21 RK 22 Laajennusosa Betoninen lattialaatta Laajennusosa Betoninen lattialaatta Laajennusosa Betoninen lattialaatta Laajennusosa Betoninen lattialaatta Laajennusosa Betoninen lattialaatta Laajennusosa Betoninen lattialaatta Laajennusosa Betoninen lattialaatta Laajennusosa Betoninen lattialaatta Laajennusosa Betoninen lattialaatta Laajennusosa Betoninen lattialaatta Laajennusosa Betoninen lattialaatta Laajennusosa Betoninen lattialaatta Laajennusosa Betoninen lattialaatta Laajennusosa Betoninen lattialaatta Laajennusosa Betoninen lattialaatta Tutkimushetkellä mitatut sisä- ja ulkolämpötilat sekä niiden kosteuspitoisuudet Absoluuttinen kosteus g/m ,5 66,5 12, ,3 62,9 11, ,9 67,8 11, ,9 64,3 12, , , ,4 63,5 11, ,3 64,1 11, , , ,3 75,6 12, ,7 75,2 11, ,9 63,7 10, , , ,4 69,7 11, ,9 71,4 12, ,8 74,7 12,76 Lämpötila o C Suhteellinen kosteus RH% Absoluuttinen kosteus g/m 3 Sisäilma 21 31,1 5,65 Ulkoilma 11,0 60,6 6,03 Rakennekosteusmittausten tulosten perusteella laajennusosan alapohjalaatan suhteelliset kosteudet ovat normaalilla tasolla eikä alapohjarakenteessa ole selvästi kosteita tai märkiä alueita. Absoluuttiset kosteudet ovat vaihteluväliltään tasaiset, joka lisää tutkimuksen luotettavuutta. Tutkimustulosten perusteella todetaan, että laajennusosan alapohjarakenteissa ei ole riskiä mikrobiologiselle vaurioitumiselle, jos lämpötila-alue pidetään läpi vuoden välillä C, ja rakenteet eivät saa merkittävästi ylimääräistä kosteutta esimerkiksi lattiavahan poiston tai pesusiivouksen aikana. Tällaiset pistemäiset, lyhyen aikavälin kosteuslähteet eivät näy mittauksissa, jos aikaa on kulunut yli kuukausi viimeisestä kostelähdekuormituksesta. Liikuntasalin kosteusteknistä toimivuutta mitattiin viidestä eri mittauskohdasta. Taulukossa 5 on esitetty tulokset mittauspisteistä. 16/ Ruununmyllyn ala-aste

17 Taulukko 5. Laajennusosan liikuntasalin kosteusmittaukset Mittauspiste Rakenne / Tila Mittaussyvyys Lämpötila o C Suhteellinen kosteus RH% Absoluuttinen kosteus g/m 3 RK 1B RK 2B RK 3B RK 4B Liikuntasali maanvarainen betonilaatta Liikuntasali maanvarainen betonilaatta Liikuntasali maanvarainen betonilaatta Liikuntasali maanvarainen betonilaatta 40 12,9 70,2 12, ,8 86,3 12, ,1 77,4 10, ,5 73,5 11,5 RK 5B Liikuntasali maanvarainen betonilaatta Tutkimushetkellä mitatut sisä- ja ulkolämpötilat sekä niiden kosteuspitoisuudet 40 13,7 72,5 13,7 Lämpötila o C Suhteellinen kosteus RH% Absoluuttinen kosteus g/m 3 Sisäilma 18,2 31,8 4,96 Ulkoilma 0,9 96,2 4,96 Liikuntasalin mittauspiste RK2 poikkeaa muista mitatuista pisteistä suuremmalla suhteellisen kosteuden arvolla, vaikka rakenteen lämpötila on mitatuista toiseksi korkein. Absoluuttisissa kosteuksissa on sisäilmaan verraten noin 6 g/m³ ylimääräistä kosteutta, jolloin osavuodesta RH on lähellä 85 %. Tällöin rakenteellinen lämpötila on noin 10 C. Tulosten perusteella kosteusvirta ja haihdunta ovat liikuntasaliin päin, jolloin ylemmät puurakenteet ja erityisesti laatassa kiinni oleva eristevilla saattavat mikrobitasolla vaurioitua. Mikrobitutkimuksia on tarkemmin käsitelty kohdassa 1.6 Mikrobitutkimukset. Laajennusosa, sokkelirakenteet Laajennusosan sokkelirakenteita tutkittiin kosteusmittauksin 7 mittauspisteestä. Tulokset ovat esitetty alla olevassa taulukossa 6. Taulukko 6. Laajennusosan sokkelirakenteiden rakennekosteusmittausten tulokset. Absoluuttinen kosteus g/m 3 Mittauspiste Rakenne / Tila Mittaussyvyys Lämpötila o C Suhteellinen kosteus RH% RK 9 Laajennusosa Tiiliseinä 25 21,4 47,7 8,98 RK 10 Laajennusosa Tiili väliseinä 25 20,9 45,5 8,31 RK 12 Laajennusosa Tiiliseinä 25 18,4 58 9,13 RK 13 Laajennusosa Tiiliseinä 25 17,8 55,1 8,37 RK 14 Laajennusosa Tiiliseinä 25 17,3 54 7,94 RK 15 Laajennusosa Tiiliseinä ,3 8,99 RK 17 Laajennusosa Tiiliseinä 25 19,9 51,2 8,8 Tutkimushetkellä mitatut sisä- ja ulkolämpötilat Lämpötila o C Suhteellinen kosteus RH% sekä niiden kosteuspitoisuudet Absoluuttinen kosteus g/m 3 Sisäilma 25,4 27,9 6,45 Ulkoilma 11,0 60,6 6,03 17/ Ruununmyllyn ala-aste

18 Sokkelirakenteen tiilipinnat ovat kosteusmittausten perusteella normaalilla tasolla. Mikään piste ei anna viitettä poikkeavasta rakennekosteudesta. Mittausajankohtaan nähden rakenteiden lämpötilat ovat normaalilla tasolla ulkoilman mittausajankohtaan nähden, joten virhettä ei merkittävästi lämpötilasta synny. Taulukossa olevat kosteustulokset ovat yksinomaan sisäkuoren tiilestä mitattuja, eivätkä ne ole verrattavissa ulkosokkelin betonirakenteeseen. Sokkelirakenteen toiminnan kannalta on keskeistä, että eristetilaan ei ulkopuolisesta betonista tai sisäkuoren tiilirakenteesta tapahdu kosteusvirtaa eristetilaan päin. Koska villatilan ja ulkosokkelin välillä lämpötilagradientti on hyvin vaihteleva ja vahvasti säästä riippuvainen, asiaa on tutkittu myös rakenneavauksilla. Vasta kosteusmittausten ja rakenneavauksista saadun informaation jälkeen voidaan todeta rakenteen turvallisuus ja toiminta kosteusteknisesti. Rakenneavaukset ovat kappaleessa Rakenneavaukset Rakennuksen vanhan osan kellarin maanvastaiseen alapohjaan tehtiin viisi rakenneavausta. Tarkemmat avauskohdat ovat merkitty tutkimuskarttaan liitteeseen 1. Rakenneavaukset tehtiin piikkaamalla laattaan noin 300x300 mm reikiä. Rakenneavaukset antoivat hyvän kuvan alapohjan rakenteesta sekä siitä, miten laatan alustäytöt ovat tehty ja kuinka hyvin ne toimivat. Avausten perusteella alapohjan rakennekerrokset ovat seuraavat: Laatan alapuoliset täytöt ovat pääosin hiekkaa, jonka karkeus vaihtelee ja jonka seassa on myös suurempia kiviä. Varaston 008 avauskohdassa alustäyttömateriaalin seassa oli koksikuonaa. Alla olevissa kuvissa on havainnollistettu laatan alapuolista maatäyttöä. Kuvissa näkyvä nuoli osoittaa betonikerroksien välissä olevan bitumisivelyn. Kuva 22. Rakenneavaus, kattilahuone. Täyttömateriaalina on kiviä sisältävä hiekka. Betonikerrosten välissä on bitumisively. Kuva 23. Rakenneavaus varasto 008. Alustäytön seassa on koksikuonaa. Alustäyttö oli kaikissa avauskohdissa selkeästi kosteaa / märkää. Kosteus nousee laattaan todennäköisesti alustäyttöjen alapuolisesta perusmaasta, joka nousee kapillaarisesti hiekassa ja siirtyy edelleen alapohjalaattaan. Kapillaarinen nousukorkeus on pahimmillaan yli metrin salaojakaivojen korkoasemasta laskettuna. Koska laatan pintaosat ovat rakennekosteusmittausten perusteella märkiä, todetaan, että betonikerrosten välissä oleva vedeneriste ei enää toimi kunnolla ja salaojat eivät pysty pitämään rakennuksen alapuolista vedenpinnan tasoa vakiona. Kapillaarivoimat tulisi tästä syystä saada katkeamaan suurempirakeisella kiviaineksella tai tiheämmällä salaojituksella. 18/ Ruununmyllyn ala-aste

19 Kuva 24. Kuva liikuntasalin eristetilasta Kuva 25. Eristetilan koolaus on tehty puupätkien varaan 2.6. Mikrobitutkimukset Mikrobitutkimuksia käytettiin liikuntasalin osalta mahdollisten rakennevaurioiden selvittämiseen. Aistinvaraiset havainnot antoivat viitettä yhdessä kosteusmittausten kanssa siitä, että vaurioitumista on voinut alapohjassa tapahtua. Erityisesti ongelmallista oli se, että mineraalivilla ja betonipinta ovat suorassa kontaktissa keskenään, kuten rakenneavausten osalta on todettu. Taulukossa esitetyt näytekoodit löytyvät liitteen 1 tutkimuskartasta, josta tarkka näytteenottopaikka on selvitettävissä. Vaurioviite on laboratorio-olosuhteita kuvaava, joka perustuu olennaisilta osin mikrobimäärään. Kuntotutkija on erikseen määritellyt tulosten tulkinnassa vaurion merkityksen sekä rakenteen että sisäilman kannalta. Yksinomaan laboratorion vaurioviite ei ole osoitus sisäilmahaitasta tai kosteusvaurion olemassaolosta. Laboratorion vaurioviiteluokitus on seuraava (Työterveyslaitos): 1. Ei viitettä vauriosta: Ei mikrobikasvua tai kosteusvauriolajeja 2. Viite vaurioon: Normaalista poikkeava määrä kosteusvauriolajeja 3. Vahva viite vaurioon: Selkeästi poikkeava määrä kosteusvauriolajeja 4. Lajisto epätavanomainen: Lajisto ei ole tyypillinen Asumisterveysohjeen tunnistemikrobi / lajistoa ei tunnistettu. Taulukko 7. Mikrobivastaukset laboratorion vaurioviitteellä Koodi Rakenne / materiaali Vaurioviite M6B-AP Mineraalivilla Vahva viite vaurioon M7B-AP Mineraalivilla Vahva viite vaurioon M8B-AP Mineraalivilla Ei viitettä vauriosta M9B-AP Mineraalivilla Vahva viite vaurioon M10B-AP Mineraalivilla Vahva viite vaurioon Tulosten tulkinta Näytekokonaisuudesta 4/5 antaa selkeän ja lajiston kannalta merkittävän vaurioviitteen. Lajistotarkastelussa havaitaan, että näytteissä on huomattava määrä seuraavia kosteusvaurioindikaattoreita: Asbergillus versicolor (tunnetaan toksiinisena mikrobilajina) Asbergillus penicillioides (tunnetaan toksiinisena mikrobilajina) Acremonium (tunnetaan toksiinisena mikrobilajina) Löydetty kosteusvauriolajisto tunnetaan tietyissä olosuhteissa toksiinia tuottavaksi. Kosteusvauriomikrobeilla voi olla selkeä sisäilman laatua heikentävä vaikutus, jos joko mikrobin aineenvaihduntatuotteita tai toksiinisia yhdisteitä pääsee sekoittumaan liikuntasalin hengitysilmaan. Teknisesti tämä on täysin 19/ Ruununmyllyn ala-aste

20 mahdollista, koska eristetila ei ole liikuntasalin muuhun ilmatilaan nähden tiivis. Mikrobiologisesti tulee huomioida, että lajisto on epätavanomainen kuivan tilan eristeessä esiintyväksi lajistoksi. Oletettavasti betonirakenne kuivuu sisäänpäin luovuttaen ylimääräistä kosteuta osavuotena niin, että mikrobiologinen turmeltuminen on mahdollista. Kokonaisuutena liikuntasalin alapohjarakenteen osalta todetaan, että mikrobivaurioituminen on useassa pisteessä ainakin ulkoseinälinjoilla varmaa. Rakenneratkaisu vaatii merkittäviä muutoksia, jotta kosteustekninen toimivuus saadaan paremmalle tasolle. Vaurion etenemistä ilman laaja-alaisempaa korjaamista ja rakenneosan purkamista ei tässä kohtaa voida enää estää. Yhteenvedon korjaustapaehdotuksissa on tarkemmin käsitelty korjaavaa toimenpidettä alapohjarakenteen osalta. 20/ Ruununmyllyn ala-aste