VAASAN KAUPUNGIN HYVINVOINTIKERTOMUS 2013

Transkriptio

1 VAASAN KAUPUNGIN HYVINVOINTIKERTOMUS 2013

2 Sisällysluettelo OSA I: HYVINVOINTI-INDIKAATTORIT 7 Väestörakenne 7 1. Väestön ikärakenne 7 2. Huoltosuhde, demografinen 7 3. Nettomuutto / 1000 asukasta 8 4. Koulutustasomittain 8 5. Lapsiperheet, % perheistä 8 6. Kunnan yleinen pienituloisuusaste 9 7. Sairastavuusindeksi, ikävakioitu 9 8. Yhden hengen asuntokunnat, % asuntokunnista 9 9. Yksinhuoltajaperheet, % lapsiperheistä 10. Muu kuin suomi, ruotsi tai saame äidinkielenä / 1000 asukasta Ulkomaan kansalaiset, % väestöstä 10 Lapset ja lapsiperheet Lasten päivähoito, henkilöstö / vuotiasta Kunnan kustantamassa kokopäivähoidossa olleet 3-5 -vuotiaat, % vastaavanikäisestä väestöstä Perusterveydenhuollon lastenneuvolan käynnit / vuotiasta Lasten pienituloisuusaste Ahtaasti asuvat lapsiasuntokunnat, % kaikista lapsiasuntokunnista Toimeentulotukea saaneet lapsiperheet, % lapsiperheistä Ei yhtään läheistä ystävää, % 8.- ja 9.-luokan oppilaista Kokee terveydentilansa keskinkertaiseksi tai huonoksi, % 8.- ja 9. luokan oppilaista Koulukiusattuna vähintään kerran viikossa, % 8. ja 9. luokkalaisista Tosi humalassa vähintään kerran kuukaudessa, % 8.- ja 9.-luokan oppilaista Tupakoi päivittäin, % 8.- ja 9.-luokan oppilaista Vanhemmuuden puutetta, % 8.- ja 9.luokan oppilaista Kodin ulkopuolelle sijoitetut 0-17-vuotiaat, % vastaavanikäisestä väestöstä Lastensuojelun avohuollollisten tukitoimien piirissä 0-17-vuotiaita vuoden aikana, % vastaavanikäisestä väestöstä 14 Nuoret Koulutuksen ulkopuolelle jääneet vuotiaat, % vastaavanikäisestä väestöstä Nuorisotyöttömät, % vuotiaasta työvoimasta 28. Toimeentulotukea pitkäaikaisesti saaneet vuotiaat, % vastaavanikäisestä väestöstä Erikoissairaanhoidon avohoitokäynnit, nuorisopsykiatria / vuotiasta Mielenterveyden häiriöihin sairaalahoitoa saaneet 0-17-vuotiaat / 1000 vastaavanikäistä Mielenterveyden häiriöihin sairaalahoitoa saaneet vuotiaat / 1000 vastaavanikäistä 16 Työikäiset Työttömät, % työvoimasta Pitkäaikaistyöttömät, % työttömistä Toimeentulotukea pitkäaikaisesti saaneet vuotiaat, % vastaavanikäisestä väestöstä Perusterveydenhuollon avohoidon lääkärikäynnit vuotiailla / 1000 vastaavanikäistä Perusterveydenhuollon avohoidon lääkärikäynnit vuotiailla / 1000 vastaavanikäistä Yksityislääkärikäynneistä korvausta saaneet, % väestöstä Yksityisen terveydenhuollon lähetteellä erikoissairaanhoitoon tulleet, % kaikista päättyneistä erikoissairaanhoidon hoitojaksoista Hammaslääkärikäynnit terveyskeskuksissa / 1000 asukasta Yksityisen hammashuollon käynnit / 1000 asukasta Psykiatrian avohoitokäynnit / 1000 asukasta Mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöiden vuoksi työkyvyttömyyseläkettä saavat vuotiaat, % vastaavanikäisestä väestöstä 19 Kansikuva: Esa Siltaloppi 2

3 43. Päihdehuollon avopalveluissa asiakkaita / 1000 asukasta Päihdehuollon laitoksissa hoidossa olleet asiakkaat / 1000 asukasta Päihteiden vuoksi sairaaloiden ja terveyskeskusten vuodeosastoilla hoidetut potilaat / 1000 asukasta Vammojen ja myrkytysten vuoksi sairaalassa hoidetut potilaat / asukasta Tuki- ja liikuntaelinten- sekä sidekudosten sairauksien vuoksi työkyvyttömyyseläkettä saavat, % vuotiaista Työkyvyttömyyseläkettä saavat, % vuotiaista 21 Ikäihmiset Perusterveydenhuollon avohoidon lääkärikäynnit 65 vuotta täyttäneillä / 1000 vastaavanikäistä Täyttä kansaneläkettä saaneet 65 vuotta täyttäneet, % vastaavanikäisestä väestöstä Kotona asuvat 75 vuotta täyttäneet, % vastaavanikäisestä väestöstä Yksinasuvat 75 vuotta täyttäneet, % vastaavanikäisestä asuntoväestöstä Omaishoidon tuen 75 vuotta täyttäneet asiakkaat vuoden aikana, % vastaavanikäisestä väestöstä Säännöllisen kotihoidon piirissä olleet 75 vuotta täyttäneet asiakkaat, % vastaavanikäisestä väestöstä Ikääntyneiden tehostetun palveluasumisen 75 vuotta täyttäneet asiakkaat , % vastaavanikäisestä väestöstä Pitkäaikaisessa laitoshoidossa olevat 75 vuotta täyttäneet, % vastaavanikäisestä väestöstä 23 Vaasalaisten kokema hyvinvointi Vaasalaisten elämänlaatu Vaasalaisten onnellisuus Tyytyväisyys asuinalueen olosuhteisiin Tyytyväisyys työhön Sosiaaliset verkostot Yksityislääkäripalvelujen käyttö alueittain Kulttuuripalvelujen koettu riittävyys Alkoholin käyttö Alakuloisuus tai masennusoireilu Hyvinvoinnista tinkiminen rahan puutteen vuoksi 27 Turvallisuus Tyytyväisyys asuinalueen turvallisuuteen Koti- ja vapaa-ajan tapaturmiin liittyvät hoitojaksot / asukasta Henkeen ja terveyteen kohdistuneet rikokset / 1000 asukasta Omaisuusrikokset / 1000 asukasta Huumausaineiden käyttörikokset / 1000 asukasta Kaikki huumausainerikokset / 1000 asukasta Rattijuopumustapaukset / 1000 asukasta Poliisin tietoon tulleet liikenneturvallisuuden vaarantamiset ja liikennerikkomukset / 1000 asukasta Päihteiden vaikutuksen alaisina tehdyistä väkivaltarikoksista syyllisiksi epäillyt / 1000 asukasta Kokenut fyysistä uhkaa vuoden aikana, % 8. ja 9. luokan oppilaista Kokenut seksuaalista väkivaltaa, % 8. ja 9. luokan oppilaista Rikoksista syyllisiksi epäillyt vuotiaat / 1000 vastaavanikäistä Rikoksista syyllisiksi epäillyt vuotiaat / 1000 vastaavanikäistä Turvakotien hoitopäivät vuoden aikana, kunnan kustantamat palvelut 31 OSA II: ANALYYSIT 33 Vaasalaisten hyvinvoinnin yleiskuva 33 Hyvinvointitarpeisiin vastaaminen 34 Turvallisuuden tarkastelu 36 HYVINVOINTIPOLITIIKAN TOIMINTAOHJELMIA 39 HYVINVOINNIN VASTUUORGANISAATIO JA HYVINVOINTIKERTOMUKSEN JATKOKEHITTÄMINEN 41 LIITE: VAASAN SIJOITTUMINEN 16 SUURIMMAN KAUPUNGIN VERTAILUSSA 42 3

4 VAASAN KAUPUNGIN HYVINVOINTIKERTOMUS VAASAN KAUPUNGIN HYVINVOINTIKERTOMUS Kaupungin hyvinvointikertomus Hyvinvointikertomus on luottamushenkilöitä ja viranhaltijoita palveleva katsaus kuntalaisten hyvinvointiin ja siihen vaikuttaviin tekijöihin. Kertomuksen tavoitteena on kuvata kuntalaisten hyvinvoinnin kehitystä Vaasassa sekä tuoda esiin eri näkökulmia ja mittatietoja hyvinvoinnista. Kaupunkilainen on tämän tarkastelun keskiössä. Kaupungin strategisen suunnittelun, toimintaohjelmien laatimisen ja toiminnallisten tavoitteiden määrittelyn tulee olla kytköksissä kuntalaisten arkeen ja toimintaympäristöön. Raporttia voidaan siten hyödyntää konkreettisena hyvinvointipolitiikan työvälineenä. Tällä raportilla halutaan antaa laaja-alainen kuva kuntalaisten kokemasta hyvinvoinnista ja siitä miltä kuntalaisten hyvinvointi näyttäytyy tilastojen valossa. Hyvinvoinnin määrittely ja tarkastelu eri yhteyksissä käsittää monia ulottuvuuksia ja tarkastelutasoja, joita kaikkia ei voida tiiviisti kuvata yhdellä katsauksella. Rajausta on tehty esimerkiksi siten, että dokumentti ei kuvaa kaupungin taloudellista asemaa tai investointikykyä eli taloudellista hyvinvointia, vaan niistä kertovat talousarviot ja tilinpäätökset. Se, että hyvinvoinnin käsite pitää sisällään oman kokemuksen, on mittarien valinnassa huomioitu. Tämä raportti pyrkii luomaan holistista kuvaa vaasalaisten hyvinvoinnista. Perustuu lakiin Hyvinvointikertomuksen laatiminen ja sen käsittely kaupunginvaltuustossa on kunnille vastikään asetettu lakisääteinen velvollisuus. Vuonna 2011 voimaanastunut terveydenhuoltolaki (1326/2010) velvoittaa kuntien valtuustoja kerran valtuustokaudessa käsittelemään laajan hyvinvointikertomuksen. Sen lisäksi valtuustojen tulee vuosittain käsitellä hyvinvointikertomukseen liittyvä raportointi kuntalaisten terveyden ja hyvinvoinnin puolesta tehdyistä toimenpiteistä. Myös kuntalaki lähtee siitä, että kunnan tehtävänä on kuntalaisten hyvinvoinnin edistäminen. Tieto kuntalaisten kokemasta hyvinvoinnista ja tilastojen valossa näyttäytyvät hyvinvointi-indikaattorit ovat tässä edistämisprosessissa keskeisessä roolissa. Ollessaan vuosittain käytössä hyvinvointikertomus mahdollistaa kuntalaisten hyvinvointitarpeiden systemaattisen huomioimisen ja kytkemisen hyvinvointipolitiikan onnistumisen arviointiin. Kertomus voi toimia valmistelijoiden työvälineenä hyvinvointitiedon kokoamisessa, raportoinnissa ja seurannassa sekä resursoinnin suunnittelussa. Luottamushenkilöille se on työväline päätöksenteossa, resursoinnissa ja vaikuttavuuden arvioinnissa (kuva 1). Kuva 1. Hyvinvointikertomus osana hyvinvointipolitiikan ohjausta. Taloudellinen ohjaus ja toimintaohjelmat Virastot ja palveluyksiköt tuottavat palveluja Hyvinvointipolitiikka Sähköinen hyvinvointikertomus Hyvinvointikertomus - Tietoa kuntalaisten hyvinvoinnista Kuntalaiset käyttävät palveluja Tämä on Vaasan kaupungin ensimmäinen sähköinen hyvinvointikertomus. Sähköinen hyvinvointikertomus on erityinen verkkotyökalu, jolla saadaan koottua hyvinvointia kuvaavia indikaattoreita ja valtakunnallista vertailutietoa. Raportissa esitetyt hyvinvointi-indikaattorit ovat pääosin peräisin tästä verkkotyökalusta, jonka alkuperäisenä tietolähteenä on Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tietokanta. Samasta lähteestä on myös otettu indikaattorien selitykset ja sanalliset kuvaukset. Kuntalaisten kokemaa hyvinvointia koskevissa indikaattoreissa lähteenä on käytetty THL:n laatimaa Alueellinen terveys- ja hyvinvointitutkimusta (ATH). Myös näiltä osin indikaattorien sanallinen kuvaus on otettu alkuperäislähteestä. Raportin laadintahetkellä huhtikuussa 2013 tuoreimmat tietokannasta saatavissa olevat indikaattoritiedot olivat pääosin vuodelta 2011 ja ATH-tutkimuksen tulokset ovat vuodelta Sähköisen hyvinvointikertomuksen kehittely on alun perin käynnistynyt Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin Terveempi Pohjois-Suomi -hankkeessa. Työkalusta on tänä keväänä 2013 julkaistu kehitysversio 0.3 ja kuluvan vuoden aikana sen omistajuus ja jatkokehitys on siirtymässä Kuntaliitolle. Valtakunnalliseen järjestelmään on myönnetty pääkäyttäjäoikeuksia kaupungeittain. 4

5 Sähköisen hyvinvointikertomuksen erona aiemmin laadittuihin katsauksiin on raportin helppo päivittämismahdollisuus. Kun järjestelmään on kerran tehty asetukset, saadaan vuosiraportti jatkossa napin painalluksella. Näin ollen hyvinvointikertomuksen indikaattorien päivittäminen onnistuu jatkossa varsin pienin resursoinnein. Edellisen Vaasan kaupungin hyvinvointikertomuksen, jossa oli mukana laaja hyvinvointi-indikaattorien vertailu, laati kaupunginkanslian erityisasiantuntija Tor Wik vuonna Sähköisen hyvinvointikertomuksen pääkäyttäjänä Vaasassa toimii sosiaali- ja terveysviraston kehittämisyksikkö. Tietolähteet ja vertailukaupungit Hyvinvoinnin seurantaa on perusteltua tehdä yhtä tai kahta kalenterivuotta pidempinä aikasarjoina. Pelkästään poikkileikkauksena tehty tarkastelu antaisi kuvan tilanteesta vain tiettynä hetkenä ja jättäisi avoimeksi kysymyksen onko asia menossa parempaan vai huonompaan suuntaan ja kuinka jyrkästi. Vastaavasti indikaattorien vertaaminen toisiin kaupunkeihin tai koko maahan antaa tärkeää tietoa siitä, missä Vaasassa asioiden suhteen mennään. Hyvinvointiindikaattorien seuraaminen useamman vuoden aikasarjoina ja myös muihin kaupunkeihin peilaten voi tuoda esiin kiinnostavia ilmiöitä hyvinvointipolitiikan ohjauksen ja arvioinnin tueksi. Vaasan tilannetta verrataan tässä raportissa useiden indikaattorien kohdalla Vähäänkyröön ja Laihiaan sekä viiteen muuhun vertailukuntaan (Seinäjoki, Kokkola, Kuopio, Pori ja Turku). Vähäkyrö on haluttu ottaa vertailuun mukaan vuoden alussa tapahtuneen kuntaliitoksen vuoksi. Vertailutieto edellisiltä vuosilta antaa kuvan molemmista kunnista erikseen ja tätä historiatietoa voidaan käyttää selittävänä tekijä, kun yhdistyneitä kuntia tarkastellaan jatkossa vain yhden kunnan indeksilukemina. Pelkästään tästä syystä vuoden 2013 indekseissä on Vaasan kohdalla odotettavissa monia muutoksia. Laihian mukana olo liittyy siihen, että Vaasan kaupunki järjestää jo tällä hetkellä Laihian terveyspalvelut ja vuodesta 2015 alkaen myös sosiaalipalvelut. Turvallisuus osana hyvinvointia Hyvinvoinnin yksi tärkeä ulottuvuus on turvallisuus. Pääministeri Jyrki Kataisen hallitusohjelmassa vuodelta 2011 todetaan, että hyvä turvallisuustilanne ja vahva turvallisuuden tunne ovat tärkeä osa ihmisten hyvinvointia. Siinä todetaan myös, että turvallisuutta tullaan kehittämään tällä hallituskaudella valtakunnallisesti kolmannen sisäisen turvallisuuden ohjelman kautta ja että ohjelman poikkihallinnollisesta koordinoinnista huolehtii sisäisen turvallisuuden ministeriryhmä. Ohjelman yleiseksi tavoitteeksi on asetettu, että Suomi on Euroopan turvallisin maa ja sen keskeisinä muina tavoitteina on ehkäistä ja vähentää syrjäytymistä, päihteidenkäyttöä, tapaturmia ja rikoksia. Yhtenä konkreettisena tavoitteena on mainittu, että ympärivuorokautinen sosiaalipäivystyksen palvelu tulee järjestetyksi kattavasti koko maassa. Pohjanmaan alueella palvelun järjestää tällä hetkellä Vaasan kaupunki. Hyvinvointia ja turvallisuutta on perusteltua käsitellä yhtenä kokonaisuutena, sillä molemmat asiat vaikuttavat toisiinsa ja lomittuvat käsitteinäkin toisiinsa. Monet hyvinvointiindikaattorit osoittavat välillisesti tai suoraan turvallisuuteen ja monet turvallisuusmittarit kertovat puolestaan sosiaalisesta, taloudellisesta tai henkisestä hyvinvoinnista. Sisäisen turvallisuuden ohjelman suosituksena on, että kaupunginvaltuustot käsittelevät terveydenhuoltolain edellyttämän hyvinvointikertomuksen ohella hyvinvointi- ja turvallisuussuunnitelman, joka koostuisi turvallisuuden kannalta valituista hyvinvointi-indikaattoreista ja astetta tarkemmasta toimenpidesuunnitelmasta. Kuten edellä on todettu hyvinvointi- ja turvallisuusindikaattorit ovat pitkälti samoja ja siten sähköisen hyvinvointikertomuksen indikaattoreilla voidaan vastata myös tähän sisäisen turvallisuuden ohjelman suositukseen. Muiden vertailukaupungin eli Seinäjoen, Kokkolan, Kuopion, Porin ja Turun kaupungin valinta vertailukunniksi pohjautuu siihen, että näitä kaupunkeja on käytetty vertailukohteina aiemmin tehdyissä selvityksissä. Vertailukunnat voidaan valita jatkossa myös toisin. Joidenkin indikaattorien kohdalla vertailukuntina on pidetty summatietoa kaikista asukkaan kaupungeista ja vastaavasti yli asukkaan kaupungeista. 5

6 Kuva: Esa Siltaloppi 6

7 OSA I: HYVINVOINTI-INDIKAATTORIT OSA I: HYVINVOINTI-INDIKAATTORIT VÄESTÖRAKENNE 2. Huoltosuhde, demografinen 1.Väestön ikärakenne Laskennassa on mukana kunnassa vakinaisesti asuvan väestön (miehet ja naiset yhteensä) lukumäärä vuoden viimeisenä päivänä. Ne henkilöt, joilla väestötietojärjestelmän mukaan oli kotipaikka Suomessa vuoden lopussa, kuuluvat väestöön kansalaisuudestaan riippumatta, samoin ne Suomen kansalaiset, jotka asuvat tilapäisesti ulkomailla. Taulukko 1. Vaasan ikärakenne ja huoltosuhde. Ikärakenne ja huoltosuhde ovat Vaasassa muuta maata edullisempia (taulukko 1). Erityisesti ja vuotiaiden suhteellinen osuus väestöstä on muuta maata pienempi. 85 vuotta täyttäneiden osuudessa on pieni ero. Suurin väestömäärä on jaottelussa välillä työikäiset vuotiaat. Näiden osuus on Vaasassa hieman muuta maata pienempi, mikä vastaavasti ennakoi jatkossa hieman muuta maata hitaampaa kasvua eläkeläisten osuuteen. Siten huoltosuhteen voi odottaa säilyvän muuta maata edullisempana myös jatkossa. Vertailussa tulee ottaa huomioon opiskelijakaupungin vaikutus. Demografinen (tai väestöllinen) huoltosuhde ilmaisee, kuinka monta alle 15-vuotiasta ja 65-vuotta täyttänyttä on sataa vuotiasta (työikäistä) kohti. Mitä enemmän on lapsia ja/tai eläkeikäisiä, sitä korkeampi huoltosuhteen arvo on. Tietolähteenä käytetyn Työssäkäyntitilaston henkilöperusjoukon muodostaa alueella (esim. koko maa, maakunta, seutukunta) vakinaisesti asuva väestö. Ne henkilöt, joilla väestötietojärjestelmän mukaan oli kotipaikka Suomessa vuoden lopussa, kuuluvat väestöön kansalaisuudestaan riippumatta, samoin ne Suomen kansalaiset, jotka asuvat tilapäisesti ulkomailla. Ulkomaalaisella on kotipaikka Suomessa, jos hänen oleskelunsa on tarkoitettu kestämään tai on kestänyt vähintään yhden vuoden. Turvapaikan hakija saa kotipaikan vasta, kun hänen hakemuksensa on hyväksytty. Suomessa asuvat vieraan valtion lähetystöön, kaupalliseen edustustoon tai lähetetyn konsulin virastoon kuuluvat henkilöt sekä näiden perheenjäsenet ja henkilökohtainen palveluskunta eivät kuulu maassa asuvaan väestöön, elleivät ole Suomen kansalaisia. Sen sijaan Suomen ulkomailla olevien lähetystöjen ja kaupallisten edustustojen suomalainen henkilökunta sekä YK:n rauhanturvajoukoissa palvelevat luetaan maassa asuvaan väestöön. 7

8 3. Nettomuutto / 1000 asukasta 5. Lapsiperheet, % perheistä Indikaattori ilmaisee nettomuuton tuhatta asukasta kohti. Väestötietona käytetään keskiväkilukua. Nettomuutto saadaan vähentämällä alueelle muuttaneista (tulomuuttajat) alueelta pois muuttaneet (lähtömuuttajat). Näin nettomuutto on positiivinen, jos alueelle on muuttanut enemmän kuin alueelta on muuttanut pois. 4. Koulutustasomittain Indikaattori ilmaisee lapsiperheiden osuuden prosentteina kaikista perheistä. Lapsiperheiksi luokitellaan perheet, joissa on alle 18-vuotiaita lapsia. Perheen muodostavat yhdessä asuvat avio- tai avoliitossa olevat henkilöt ja heidän lapsensa, jompikumpi vanhemmista lapsineen sekä avio- ja avopuolisot ilman lapsia. 6. Kunnan yleinen pienituloisuusaste Indikaattori ilmaisee väestön koulutustason, joka on mitattu laskemalla perusasteen jälkeen suoritetun korkeimman koulutuksen keskimääräinen pituus henkeä kohti. Väestön koulutustasoa osoittava mittain kuvaa väestöryhmän koulutustasoa koulutuspituudella. Esimerkiksi koulutustasoluku 246 osoittaa, että teoreettinen koulutusaika henkeä kohti on 2,5 vuotta peruskoulun suorittamisen jälkeen. Väestön koulutustasoa mitattaessa perusjoukkona käytetään tavallisesti 20 vuotta täyttänyttä väestöä. Näin siksi, että alle 20 -vuotiaat ovat pääsääntöisesti vielä koulussa eivätkä näin ollen ole ehtineet suorittaa tutkintoa. Tutkinnon suorittaneella väestöllä tarkoitetaan lukioissa, ammatillisissa oppilaitoksissa, ammattikorkeakouluissa, yliopistoissa ja korkeakouluissa tutkinnon suorittaneita sekä näyttötutkintona ammatillisen perustutkinnon, ammattitutkinnon tai erikoisammattitutkinnon suorittaneita. Pelkästään peruskoulun, keskikoulun ja kansakoulun käyneet eivät kuulu tutkinnon suorittaneeseen väestöön. Tutkinnot on luokiteltu henkilön korkeimman, viimeksi suoritetun ammatillisen tutkinnon mukaan. Indikaattori ilmaisee pienituloisiin kotitalouksiin kuuluvien henkilöiden osuuden prosentteina kaikista alueella asuvista henkilöistä. Pienituloisuuden rajana käytetään 60 % suomalaisten kotitalouksien käytettävissä olevan ekvivalentin rahatulon mediaanista kunakin vuonna. Tilasto kuvaa, kuinka suuri osa alueen väestöstä kuuluu kotitalouksiin, joiden tulot jäävät suhteellisen pienituloisuusrajan alapuolelle. Kyse on mittarista, joka kuvaa väestön asemaa suhteellisella tulojakaumalla. Käytettävissä olevat rahatulot lasketaan summaamalla palkka-, yrittäjä- ja pääomatulot sekä saadut tulonsiirrot ja vähentämällä summasta maksetut tulonsiirrot. Ekvivalentti tulo lasketaan suhteuttamalla kotitalouden kaikkien jäsenten käytettävissä olevien tulojen summa kotitalouden kulutusyksiköiden summaan. Kotitalouden kulutusyksikköasteikkona on käytetty uudistettua OECD-skaalaa, jossa kotitalouden ensimmäinen aikuinen saa painon 1, muut 14 vuotta täyttäneet kotitalouden jäsenet painon 0,5 ja kotitalouden alle 14-vuotiaat lapset painon 0,3. Pienituloisuuden raja lasketaan joka vuosi uudestaan koko väestön valtakunnallisesta tulojakaumasta. Kaikilla alueilla on käytössä sama pienituloisuusraja. Näin ollen indikaattori kuvaa sitä, kuinka suuri osa alueen väestöstä on valtakun- 8

9 nallista mittapuuta käyttäen pienituloisia. Se voi poiketa paljonkin siitä, miten alueen väestö suhteutuu oman alueensa tulojakaumaan. 8. Yhden hengen asuntokunnat, % asuntokunnista Pienituloisuuden käsite on suhteellinen, ts. pienituloisuuden aste riippuu koko tulojakauman muodosta. Pienituloisuudeksi on määritelty taso, joka on pienempi kuin 60 % mediaanista. Pienituloisuusaste mittaa suhteellisia tuloeroja. Mikäli mediaanitulo alenee, pienituloisuusaste voi myös laskea eikä kyse tällöin välttämättä ole siitä, että tulokehitys olisi myönteistä. Näin kävi 1990-luvun alun lamavuosina: vaikka koko väestön tulot alenivat, pienituloisuusaste laski. Pienituloisuuden aste kasvaa, mikäli tulokehitys tuloasteikon alapäässä on heikompaa kuin mediaanitulon kehitys. Pienituloisuuden asteeseen vaikuttavat ne muutokset, joita tapahtuu mediaanitulon alapuolella. Tulojen muutokset mediaanitulojen yläpuolella eivät sinänsä vaikuta pienituloisuuteen. 7. Sairastavuusindeksi, ikävakioitu Indikaattori ilmaisee yhden hengen asuntokuntien osuuden prosentteina kaikista asuntokunnista. Asuntokunnan muodostavat kaikki samassa asunnossa vakinaisesti asuvat henkilöt. Asuntokunnat ja asuinolot -tilaston perusjoukon muodostavat vakinaisesti varsinaisissa asunnoissa asuvat henkilöt eli ns. asuntoväestö. Henkilöitä, jotka ovat Väestörekisterikeskuksen väestötietojärjestelmän mukaan kirjoilla laitoksissa, asunnottomia, ulkomailla ja tietymättömissä olevia, ei lueta asuntoväestöön. Asuntolarakennuksiksi luokitelluissa rakennuksissa asuvat henkilöt, joiden asunto ei täytä asuinhuoneiston määritelmää, eivät myöskään muodosta asuntokuntaa. 9. Yksinhuoltajaperheet, % lapsiperheistä Indikaattori ilmaisee jokaiselle Suomen kunnalle lasketun indeksin avulla miten tervettä tai sairasta väestö on suhteessa koko maan väestön keskiarvoon (= 100). Luku on laskettu ikävakioituna. Indeksi perustuu kolmeen rekisterimuuttujaan: kuolleisuuteen, työkyvyttömyyseläkkeellä olevien osuuteen työikäisistä ja erityiskorvattaviin lääkkeisiin oikeutettujen osuuteen väestöstä. Kukin muuttujista on suhteutettu erikseen maan väestön keskiarvoon, jota merkitään luvulla 100. Lopullinen indeksi on kolmen osaindeksin keskiarvo. Luku kertoo nopeasti yleistilanteen kunnan tai sitä suuremman alueen sairastavuudesta, ja aikasarja osoittaa onko kunta etääntynyt maan keskiarvosta vai lähestynyt sitä. Indeksin osista kaksi eli työkyvyttömyys ja pitkäaikaissairastavuus (erityiskorvausoikeudet) ovat rekisterikantamuuttujia ja vuodesta toiseen melko stabiileja. Kuolleisuus vaihtelee etenkin pienissä kunnissa vuodesta toiseen, minkä vuoksi laskelmissa on käytetty kolmen peräkkäisen vuoden keskiarvoa. Indeksiluvun tarkoituksena on paitsi antaa yleiskuva myös herättää jatkokysymyksiä tarkastellun alueen tilannetta selittävistä tekijöistä ja sairastavuudesta tarkemmin. Indikaattori ilmaisee yhden huoltajan lapsiperheiden osuuden prosentteina kaikista lapsiperheistä. Lapsiperheiksi luokitellaan perheet, joissa on alle 18-vuotiaita lapsia. Perheen muodostavat yhdessä asuvat avio- tai avoliitossa olevat henkilöt ja heidän lapsensa, jompikumpi vanhemmista lapsineen sekä avio- ja avopuolisot ilman lapsia. 9

10 10. Muu kuin suomi, ruotsi tai saame äidinkielenä / 1000 asukasta LAPSET JA LAPSIPERHEET 12. Lasten päivähoito, henkilöstö / vuotiasta Indikaattori ilmaisee muuta kuin Suomen virallisia kieliä (suomi, ruotsi ja saame) äidinkielenään puhuvien osuuden tuhatta asukasta kohti. Muuta kuin suomen virallisia kieliä äidinkielenään puhuvien ryhmä sisältää lisäksi tapaukset, joissa kieli on tuntematon. 11. Ulkomaan kansalaiset, % väestöstä Kunnalliseen lasten päivähoitoon on laskettu sekä päiväkodeissa että perhepäivähoidossa oleva henkilöstö. Henkilöstömäärä voi sisältää myös muuta henkilöstöä kuin varsinaisia lastenhoidon ammatteja, esim. keittiöhenkilöstöä niiltä osin kuin se ao. kunnassa /alueella on ilmoitettu lasten päivähoidon tehtäväalueelle. Henkilöstömäärä sisältää kaikki lokakuussa kunnan palveluksessa olleen henkilöt, erittelemättä virkavapautta, koko- tai osa-aikaisuutta, määräaikaisuutta tai sijaisuutta, vakituista työsuhdetta eikä työllistämisvaroin työssä olevaa. Indikaattori ilmaisee ulkomaan kansalaisten osuuden Suomessa. Kansalaisuus on yksilön ja valtion välinen lainsäädännöllinen side, joka määrittää yksilön aseman valtiossa ja jolla määritetään yksilön ja valtion välisiä keskeisiä oikeuksia ja velvollisuuksia. Jos henkilöllä on kahden maan kansalaisuus, joista toinen on Suomen, hän on tilastoissa Suomen kansalaisena. Jos Suomessa asuvalla ulkomaan kansalaisella on useita ulkomaiden kansalaisuuksia, hän on rekisterissä ja tilastoissa sen maan kansalaisena, jonka passilla hän on maahan tullut. Kansalaisuusluokituksessa käytetään ISO standardia. Lasten päivähuollon henkilöstö ja sen suhteutus kuvaa kunnan tuottamaa lastenpäivähoitoa. Mukana ei ole yksityistä sektoria. Tietoja tulkittaessa on otettava huomioon, että lasten päivähoidon järjestelmä on aina kokonaisuus ja eri kunnat valitsevat erilaisia järjestämistapoja. Joissakin kunnissa painotus voi olla päiväkodeissa, joissakin kunnissa perhepäivähoidossa. Joissakin kunnissa päiväkotien ruokailu voi olla järjestetty siten että keittiö on fyysisesti samassa paikassa kuin päiväkoti, joissakin kunnissa ruokapalvelut voivat olla keskitettyjä ja joissakin kunnissa jopa ulkoistettuja. Koko kunnallisen lastenpäivähoidon henkilöstön määrän vertailussa kuntien kesken on oltava tästä syystä jossain määrin varovainen. Panostukset, painotukset ja organisointi voivat poiketa kunnittain. Vaasan väestömäärän kasvusta vuonna 2012 noin puolet oli muita kuin suomi, ruotsi tai saame äidinkielenään puhuvia. 10

11 13. Kunnan kustantamassa kokopäivähoidossa olleet 3-5 -vuotiaat, % vastaavanikäisestä väestöstä Perusterveydenhuollon avohoidon käynteinä tilastoidaan asiakkaiden/potilaiden terveyden- ja sairaanhoitokäynnit vastaanotoilla ja lääkärin tai muun henkilökunnan suorittamat käynnit asiakkaan/potilaan luo. 15. Lasten pienituloisuusaste Indikaattori ilmaisee kunnan kustantamassa kokopäivähoidossa vuoden lopussa olleiden 3-5 -vuotiaiden lasten osuuden prosentteina vastaavanikäisestä väestöstä. Väestötietona on käytetty vuoden viimeisen päivän tietoa. Luvuissa on mukana kokopäivähoidossa päiväkoti- ja perhepäivähoidossa olleet 3-5 -vuotiaat lapset. Kokopäivähoidoksi katsotaan yli 5 tuntia kestävä päivittäinen päivähoito. Kunnan kustantamalla päivähoidolla tarkoitetaan niiden palveluiden määrää, jotka kunta on kustantanut asukkailleen. Kunnan kustantamissa palveluissa on omasta tuotannosta vähennetty myynnit ja lisätty ostot. On huomioitava, että indikaattori antaa kuvan siitä kuinka monta prosenttia 3-5 -vuotiaista on kunnan kustantamassa kokopäivähoidossa. Luvuissa on mukana kuntien yksityisiltä ostamassa kokopäivähoitopalvelussa olevat 3-5 -vuotiaat lapset, mutta ei muussa yksityisessä kokopäivähoidossa olevat lapset kuten yksityisen hoidon tukea saavat vuotiaat lapset. Osapäivähoidossa olevat lapset eivät sisälly lukuihin. 14. Perusterveydenhuollon lastenneuvolan käynnit / vuotiasta Neuvolaikäisten lasten määrä Vaasassa on Indikaattori ilmaisee pienituloisiin kotitalouksiin kuuluvien alle 18-vuotiaitten henkilöiden osuuden prosentteina kaikista alueella asuvista alle 18-vuotiaista henkilöistä. Pienituloisuuden rajana käytetään 60 % suomalaisten kotitalouksien käytettävissä olevan ekvivalentin rahatulon (uudistetulla OECD-skaalalla laskien) mediaanista kunakin vuonna. Käytettävissä olevat rahatulot lasketaan summaamalla palkka-, yrittäjä- ja pääomatulot sekä saadut tulonsiirrot ja vähentämällä summasta maksetut tulonsiirrot. Ekvivalentti tulo lasketaan suhteuttamalla kotitalouden kaikkien jäsenten käytettävissä olevien tulojen summa kotitalouden kulutusyksiköiden summaan. Kotitalouden kulutusyksikköasteikkona on käytetty uudistettua OECD-skaalaa, jossa kotitalouden ensimmäinen aikuinen saa painon 1, muut 14 vuotta täyttäneet kotitalouden jäsenet painon 0,5 ja kotitalouden alle 14-vuotiaat lapset painon 0,3. Tilasto kuvaa, kuinka suuri osa alueen alle 18-vuotiaista kuuluu kotitalouksiin, joiden tulot jäävät suhteellisen pienituloisuusrajan alapuolelle. Kyse on mittarista, joka kuvaa väestön asemaa suhteellisella tulojakaumalla. Mikäli alle 18-vuotiaiden pienituloisuusaste on korkeampi kuin väestön yleinen pienituloisuusaste, lapsiperheiden suhteellinen tuloasema on keskimääräistä heikompi. Pienituloisuuden raja lasketaan joka vuosi uudestaan koko väestön valtakunnallisesta tulojakaumasta. Kaikilla alueilla on käytössä sama pienituloisuusraja. Näin ollen indikaattori kuvaa sitä, kuinka suuri osa alueen väestöstä on valtakunnallista mittapuuta käyttäen pienituloisia. Se voi poiketa paljonkin siitä, miten alueen väestö suhteutuu oman alueensa tulojakaumaan. Indikaattori ilmaisee lastenneuvolan käyntien osuuden vuotiailla tuhatta vastaavanikäistä kohti. Lastenneuvolan käynnit sisältävät terveyskeskusten lastenneuvolassa tehdyt lääkärikäynnit ja käynnit muun ammattihenkilökunnan luo. Väestötietona käytetään vuoden viimeisen päivän tietoa. Pienituloisuuden käsite on suhteellinen, ts. pienituloisuuden aste riippuu koko tulojakauman muodosta. Pienituloisuudeksi on määritelty taso, joka on pienempi kuin 60 % mediaanista. Pienituloisuusaste mittaa suhteellisia tuloeroja. Mikäli mediaanitulo alenee, pienituloisuusaste voi myös laskea eikä kyse tällöin välttämättä ole siitä, että 11

12 tulokehitys olisi myönteistä. Näin kävi 1990-luvun alun lamavuosina: vaikka koko väestön tulot alenivat, pienituloisuusaste laski. Pienituloisuuden aste kasvaa, mikäli tulokehitys tuloasteikon alapäässä on heikompaa kuin mediaanitulon kehitys. Pienituloisuuden asteeseen vaikuttavat ne muutokset, joita tapahtuu mediaanitulon alapuolella. Tulojen muutokset mediaanitulojen yläpuolella eivät sinänsä vaikuta pienituloisuuteen. 16. Ahtaasti asuvat lapsiasuntokunnat, % kaikista lapsiasuntokunnista luokkalaisten osuuden prosentteina kyselyyn vastanneista ko. ikäluokassa. Muutoksia tarkasteltaessa trendistä poikkeaviin yksittäisten vuosien tuloksiin täytyy suhtautua kriittisesti. Mitä pienempi kunta on sitä todennäköisempää on satunnainen vaihtelu. Mikäli kunnassa on noin 100 vastaajaa, muodostaa yksi vastaaja yhden prosenttiyksikön. Muutoksen tulisi olla pienissä (alle 100 vastaajan) kunnissa vähintään 5 prosenttiyksikköä, jotta siihen kannattaa kiinnittää huomiota. Suuremmissa kunnissa jo 2 prosenttiyksikön muutos on merkittävä. Kouluterveyskyselyn tulosten mukaan tytöt kokevat terveydentilaansa poikia yleisemmin keskinkertaiseksi tai huonoksi. Opettajan ohjaama luokkakysely tehdään kunnan kaikkien peruskoulujen 8. ja 9. luokilla. Vuoteen 2011 asti kysely tehtiin parillisina vuosina Etelä-Suo-messa, Itä-Suomessa ja Lapissa, ja parittomina vuosina muualla Manner- Suomessa sekä Ahvenanmaalla. Indikaattori ilmaisee ahtaasti asuvien lapsiasuntokuntien osuuden prosentteina kaikista lapsiasuntokunnista. Lapsiasuntokunta on asuntokunta, jossa on vähintään yksi alle 18-vuotias henkilö. Asunto on ahtaasti asuttu, jos siinä asuu enemmän kuin yksi henkilö huonetta kohti, kun keittiötä ei lasketa huonelukuun (määritelmä vuodesta 1990 lähtien). Asuntokunnat ja asuinolot -tilaston perusjoukon muodostavat vakinaisesti varsinaisissa asunnoissa asuvat henkilöt eli ns. asuntoväestö. Henkilöitä, jotka ovat Väestörekisterikeskuksen väestötietojärjestelmän mukaan kirjoilla laitoksissa, asunnottomia, ulkomailla ja tietymättömissä olevia, ei lueta asuntoväestöön. Asuntolarakennuksiksi luokitelluissa rakennuksissa asuvat henkilöt, joiden asunto ei täytä asuinhuoneiston määritelmää, eivät myöskään muodosta asuntokuntaa. Vuodesta 2013 alkaen kysely tehdään samaan aikaan koko maassa joka toinen vuosi. Kyselyä ei tehdä lainkaan vuonna Kaikki kunnat eivät osallistu Kouluteveyskyselyn toteuttamiseen. Indikaattori on tietokannassa niiltä vuosilta, jolloin kunta on osallistunut kyselyyn ja kunnassa on vastannut vähintään 15 poikaa ja tyttöä molemmilta luokka-asteilta ja aineiston kattavuus on vähintään 67 %. 18. Ei yhtään läheistä ystävää, % 8.- ja 9.-luokan oppilaista Katkoviivaa käytetään indikaattoreissa silloin, kun mittatietoa ei ole saatavana peräkkäisistä vuosista. 17. Toimeentulotukea saaneet lapsiperheet, % lapsiperheistä Indikaattori ilmaisee niiden peruskoulun 8. ja 9. luokkalaisten osuuden prosentteina kyselyyn vastanneista ko. ikäluokassa, jolla ei ole yhtään läheistä ystävää, jonka kanssa voi keskustella luottamuksellisesti omista asioista. Indikaattori ilmaisee terveydentilansa keskinkertaiseksi, melko huonoksi tai huonoksi kokevien peruskoulun 8. ja 9. 12

13 Muutoksia tarkasteltaessa trendistä poikkeaviin yksittäisten vuosien tuloksiin täytyy suhtautua kriittisesti. Mitä pienempi kunta on sitä todennäköisempää on satunnainen vaihtelu. Mikäli kunnassa on noin 100 vastaajaa, muodostaa yksi vastaaja yhden prosenttiyksikön. Muutoksen tulisi olla pienissä (alle 100 vastaajan) kunnissa vähintään 5 prosenttiyksikköä, jotta siihen kannattaa kiinnittää huomiota. Suuremmissa kunnissa jo 2 prosenttiyksikön muutos on merkittävä. 20. Koulukiusattuna vähintään kerran viikossa, % 8. ja 9. luokkalaisista Katkoviivaa käytetään indikaattoreissa silloin, kun mittatietoa ei ole saatavana peräkkäisistä vuosista. 19. Kokee terveydentilansa keskinkertaiseksi tai huonoksi, % 8.- ja 9. luokan oppilaista Indikaattori ilmaisee koulukiusaamisen kohteeksi kerran viikossa tai useammin lukukauden aikana joutuneiden peruskoulun 8. ja 9. luokkalaisten osuuden prosentteina kyselyyn vastanneista ko. ikäluokassa. Indikaattori ilmaisee terveydentilansa keskinkertaiseksi, melko huonoksi tai huonoksi kokevien peruskoulun 8. ja 9. luokkalaisten osuuden prosentteina kyselyyn vastanneista ko. ikäluokassa. Muutoksia tarkasteltaessa trendistä poikkeaviin yksittäisten vuosien tuloksiin täytyy suhtautua kriittisesti. Mitä pienempi kunta on sitä todennäköisempää on satunnainen vaihtelu. Mikäli kunnassa on noin 100 vastaajaa, muodostaa yksi vastaaja yhden prosenttiyksikön. Muutoksen tulisi olla pienissä (alle 100 vastaajan) kunnissa vähintään 5 prosenttiyksikköä, jotta siihen kannattaa kiinnittää huomiota. Suuremmissa kunnissa jo 2 prosenttiyksikön muutos on merkittävä. Muutoksia tarkasteltaessa trendistä poikkeaviin yksittäisten vuosien tuloksiin täytyy suhtautua kriittisesti. Mitä pienempi kunta on, sitä todennäköisempää on satunnainen vaihtelu. Mikäli kunnassa on noin 100 vastaajaa, muodostaa yksi vastaaja prosenttiyksikön. Muutoksen tulisi olla pienissä (alle 100 vastaajan) kunnissa vähintään 5 prosenttiyksikköä, jotta siihen kannattaa kiinnittää huomiota. Suuremmissa kunnissa jo 2 prosenttiyksikön muutos on merkittävä. Poikien ja tyttöjen prosenttiosuudet on vakioitu luokkaasteen mukaan. Yhteensä-prosenttiosuudet on vakioitu luokka-asteen ja sukupuolen mukaan. 21. Tosi humalassa vähintään kerran kuukaudessa, % 8.- ja 9.-luokan oppilaista Kouluterveyskyselyn tulosten mukaan tytöt kokevat terveydentilaansa poikia yleisemmin keskinkertaiseksi tai huonoksi. Opettajan ohjaama luokkakysely tehdään kunnan kaikkien peruskoulujen 8. ja 9. luokilla. Vuoteen 2011 asti kysely tehtiin parillisina vuosina Etelä-Suomessa, Itä-Suomessa ja Lapissa, ja parittomina vuosina muualla Manner-Suomessa sekä Ahvenanmaalla. Vuodesta 2013 alkaen kysely tehdään samaan aikaan koko maassa joka toinen vuosi. Kyselyä ei tehdä lainkaan vuonna Kaikki kunnat eivät osallistu Kouluteveyskyselyn toteuttamiseen. Indikaattori on tietokannassa niiltä vuosilta, jolloin kunta on osallistunut kyselyyn ja kunnassa on vastannut vähintään 15 poikaa ja tyttöä molemmilta luokkaasteilta ja aineiston kattavuus on vähintään 67 %. Indikaattori ilmaisee alkoholia tosi humalaan asti vähintään kerran kuukaudessa käyttävien peruskoulun 8. ja 9. luokkalaisten osuuden prosentteina kyselyyn vastanneista ko. ikäluokassa. Muutoksia tarkasteltaessa trendistä poikkeaviin yksittäisten vuosien tuloksiin täytyy suhtautua kriittisesti. Mitä pienempi kunta on sitä todennäköisempää on satunnainen 13

14 vaihtelu. Mikäli kunnassa on noin 100 vastaajaa, muodostaa yksi vastaaja yhden prosenttiyksikön. Muutoksen tulisi olla pienissä (alle 100 vastaajan) kunnissa vähintään 5 prosenttiyksikköä, jotta siihen kannattaa kiinnittää huomiota. Suuremmissa kunnissa jo 2 prosenttiyksikön muutos on merkittävä. 24. Kodin ulkopuolelle sijoitetut 0-17-vuotiaat, % vastaavanikäisestä väestöstä 22. Tupakoi päivittäin, % 8.- ja 9.-luokan oppilaista Indikaattori ilmaisee kerran päivässä tai useammin tupakoivien peruskoulun 8. ja 9. luokkalaisten osuuden prosentteina kyselyyn vastanneista ko. ikäluokassa. 23. Vanhemmuuden puutetta, % 8.- ja 9.luokan oppilaista Indikaattori on muodostettu useasta erillisestä kysymyksestä. Se ilmaisee vanhemmuuden puutetta kokevien peruskoulun 8. ja 9. luokkalaisten osuuden prosentteina kyselyyn vastanneista ko. ikäluokassa. Vanhemmuuden puute koostuu seuraavista tekijöistä: vanhemmat eivät tunne oppilaan ystäviä, eivät tiedä missä he viettävät viikonloppuiltansa, oppilas ei pysty keskustelemaan vanhempiensa kanssa asioistaan, oppilas ei saa kotoa apua kouluvaikeuksiin. Indikaattoriin on otettu mukaan ne vastaajat, jotka saivat summamuuttujasta enemmän kuin kolmasosan maksimipisteistä. Luvut sisältävät kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten ja nuorten määrät. Mukana luvuissa ovat myös avohuollon tukitoimena sijoitetut lapset ja nuoret. Kokonaiskuvan saamiseksi kodin ulkopuolelle sijoitettujen rinnalla voi tarkastella lastensuojelun avohuollon piirissä olevien lasten ja nuorten määriä ja osuuksia. Kodin ulkopuolelle sijoitusten taustalla voivat olla niin vanhemmista kuin lapsistakin johtuvat syyt. Usein taustalla on päihteiden käyttö. Tämän indikaattorin rinnalla olisi hyvä tarkastella lastensuojeluilmoitusten pitkän aikavälin tilastoja, joissa ilmenevät muutokset heijastuvat myös huostaanottotilastoihin. Avohuollon tukitoimien lisääminen voi vähentää sijoitusten määrää, mutta samalla se voi lisätä huostaanottojen määrää kun lastensuojelullisia toimenpiteitä vaativia tilanteita tulee enemmän esille. Vaikka valtakunnallisesti ei ole saatavissa tilastotietoa päihteiden käytön yhteydestä huostaanottoihin tai avohuollon tukitoimiin, antavat paikalliset selvitykset jotain kuvaa päihde-ehtoisten huostaanottojen yleisyydestä. Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla (2005) tehdyn selvityksen mukaan vanhempien päihdeongelmat olivat yleisin alle 12-vuotiaiden lasten huostaanoton tarvetta aiheuttava tekijä vuotiailla nuorilla nuoren oma päihteiden käyttö oli tekijänä yli kolmanneksessa huostaanotoista. 25. Lastensuojelun avohuollollisten tukitoimien piirissä 0-17-vuotiaita vuoden aikana, % vastaavanikäisestä väestöstä Muutoksia tarkasteltaessa trendistä poikkeaviin yksittäisten vuosien tuloksiin täytyy suhtautua kriittisesti. Mitä pienempi kunta on sitä todennäköisempää on satunnainen vaihtelu. Mikäli kunnassa on noin 100 vastaajaa, muodostaa yksi vastaaja yhden prosenttiyksikön. Muutoksen tulisi olla pienissä (alle 100 vastaajan) kunnissa vähintään 5 prosenttiyksikköä, jotta siihen kannattaa kiinnittää huomiota. Suuremmissa kunnissa jo 2 prosenttiyksikön muutos on merkittävä. 14

15 Indikaattori ilmaisee vuoden aikana lastensuojelun avohuollollisten tukitoimien piirissä olevien 0 17-vuotiaiden lasten ja nuorten osuuden prosentteina vastaavanikäisestä väestöstä. Väestötietona käytetään vuoden viimeisen päivän tietoa. Lapsella tarkoitetaan lastensuojelulain mukaan henkilöä, joka ei ole täyttänyt 18 vuotta. Nuorella tarkoitetaan henkilöä, joka ei ole täyttänyt 21 vuotta. 27. Nuorisotyöttömät, % vuotiaasta työvoimasta Avohuollon tukitoimet käsittävät lapsen ja nuoren tukiasumisen, toimeentulon, koulunkäynnin ja harrastamisen turvaamisen sekä muut tarpeen vaatimat tukitoimet. Avohuollon tukitoimiin kuuluvat myös perheen tuki ja kuntoutus. Luvut ilmaisevat lastensuojelun avohuollon piirissä olevien lasten ja nuorten määriä ja osuuksia. Mukana luvuissa ovat myös avohuollon tukitoimena sijoitetut lapset ja nuoret, jos he ovat ennen sijoitustaan olleet lastensuojelun avohuollon tukitoimien piirissä. Kokonaiskuvan saamiseksi avohuollon tukitoimia koskevien tietojen rinnalla voi tarkastella kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten ja nuorten määriä ja osuuksia. NUORET Perusopetuksen oppilasmäärä on noin oppilasta. 26. Koulutuksen ulkopuolelle jääneet vuotiaat, % vastaavanikäisestä väestöstä Indikaattori ilmaisee vuotiaiden työttömien osuuden prosentteina vuotiaasta työvoimasta. Nuorisotyötön on vuotias työtön. Työtön työnhakija on henkilö, joka on ilman työtä ja kokopäivätyöhön käytettävissä tai joka odottaa sovitun työsuhteen alkamista, myös henkilökohtaisesti lomautetut lasketaan työttömiksi. Työttömyyseläkkeen saajia ei lasketa työttömiksi. Työllinen on henkilö, joka tutkimusajankohtana teki vähintään yhtenä päivänä työtä palkkaa tai voittoa saadakseen tai työskenteli avustavana perheenjäsenenä vähintään kolmanneksen alan normaalista työajasta tai oli työpaikastaan tilapäisesti poissa. Työvoimaan luetaan kaikki vuotiaat henkilöt, jotka tutkimusajankohtana olivat työllisiä ja työttömiä. Työvoiman määrä saadaan vasta noin kaksi vuotta tilastovuoden päättymisen jälkeen Tilastokeskuksen työssäkäyntitilastosta. Sitä käytetään työttömyystietojen suhteuttajana. Prosenttiosuuden laskennassa käytetyt alkuperäiset luvut ovat vuosikeskiarvoja, jotka perustuvat ko. vuoden eri kuukausien tietoihin. Indikaattori ilmaisee koulutuksen ulkopuolelle jääneiden vuotiaiden osuuden prosentteina vastaavanikäisestä väestöstä. Koulutuksen ulkopuolelle jääneillä tarkoitetaan henkilöitä, jotka ko. vuonna eivät ole opiskelijoita tai joilla ei ole tutkintokoodia eli ei perusasteen jälkeistä koulutusta. Koulutustiedot kerätään tutkintorekisteriin suoraan oppilaitoksilta. Tästä syystä tutkintotiedot ovat Suomessa suoritettujen tutkintojen osalta luotettavia. Sen sijaan ulkomailla suoritetuista tutkinnoista ei ole kattavaa tietoa. Työttömyyttä seurataan Suomessa kuukausittain kahdella eri tilastolla. Tilastokeskuksen työvoimatutkimus perustuu otantaan ja työ- ja elinkeinoministeriön työnvälitystilasto työ- ja elinkeinotoimistojen asiakasrekisterien tietoihin. Työvoimatutkimuksen ja työnvälitystilaston työttömyysluvut poikkeavat toisistaan, mikä johtuu tilastointiperusteiden eroista työnhaun aktiivisuuden ja työmarkkinoiden käytettävissä olon osalta. Työ- ja elinkeinoministeriön työnvälitystilasto perustuu lainsäädäntöön ja hallinnollisiin määräyksiin. Tilastokeskuksen työvoimatutkimus noudattaa sen sijaan Kansainvälisen työjärjestön ILO:n tilastointisuosituksia ja EU:n tilastoviraston Eurostatin käytäntöjä. 15

16 28. Toimeentulotukea pitkäaikaisesti saaneet vuotiaat, % vastaavanikäisestä väestöstä 30. Mielenterveyden häiriöihin sairaalahoitoa saaneet 0-17-vuotiaat / 1000 vastaavan ikäistä Indikaattori ilmaisee kalenterivuoden aikana toimeentulotukea saaneiden vuotiaiden osuuden prosentteina vastaavanikäisestä väestöstä. Väestötietona käytetään vuoden viimeisen päivän tietoa. Toimeentulotukea pitkäaikaisesti saaneet: vuoden aikana vähintään 10 kuukautena toimeentulotukea saaneet. Indikaattori kertoo kuinka suuri osuus nuorista on pitkäaikaisesti toimeentulotuen piirissä. Pitkäaikaisesti toimeentulotukea saaneet nuoret ovat usein syrjäytymisvaarassa olevia. Heidän elämäntilannettaan pyritään parantamaan erilaisin sosiaalityön menetelmin. 29. Erikoissairaanhoidon avohoitokäynnit, nuorisopsykiatria / vuotiasta Indikaattori ilmaisee vuoden aikana päädiagnoosilla mielenterveyden häiriöt (F10-F99, pois lukien F70-F79 älyllinen kehitysvammaisuus) sairaalahoidossa olleiden vuotiaiden osuuden tuhatta vastaavanikäistä kohti. Väestötietona käytetään keskiväkilukua. Sairaalahoito sisältää sekä julkisen sektorin (kunnat, kuntayhtymät ja valtio) että yksityisen sektorin järjestämän sairaalahoidon. Mielenterveyden häiriöiden vuoksi sairaalahoitoa tarvinneiden lasten ja nuorten määrä suhteutettuna ko. ikäluokkaan kuvaa osaltaan lasten ja nuorten psyykkisten ongelmien määrää ja niiden vaikeusastetta. On kuitenkin huomattava, että sairaalahoidon määrä riippuu myös käytettävissä olevista resursseista (esim. miten paljon lasten ja nuorten psykiatrista sairaalahoitoa ja/tai avohoitoa alueella on tarjolla) sekä vallitsevista hoitokäytännöistä. 31. Mielenterveyden häiriöihin sairaalahoitoa saaneet vuotiaat / 1000 vastaavan ikäistä Indikaattori ilmaisee nuorisopsykiatrian erikoisalan avohoitokäynnit vuoden aikana tuhatta vuotiasta kohti. Nuorisopsykiatrian avohoitokäynnit sisältävät erikoissairaanhoidon nuorisopsykiatrian erikoisalaan kuuluvat avohoitokäynnit kaikissa kunnallisissa sairaaloissa, sisältäen erikoislääkärijohtoiset terveyskeskussairaalat. Erikoissairaanhoidon psykiatrian-/ mielenterveyden avohoitokäynteinä tilastoidaan käynnit psykiatrian (18 vuotta täyttäneet), lastenpsykiatrian (0-12-vuotiaat) ja nuorisopsykiatrian (13 17-vuotiaat) erikoisaloilla. Indikaattori ilmaisee mielenterveysperusteisesti sairauspäivärahaa saaneiden vuotiaiden osuuden vastaavanikäisestä väestöstä. 16

17 Työikäiset 32. Työttömät, % työvoimasta 34. Toimeentulotukea pitkäaikaisesti saaneet vuotiaat, % vastaavanikäisestä väestöstä Indikaattori ilmaisee työttömien osuuden prosentteina työvoimasta. Työttömään työvoimaan luetaan vuotiaat työttömät. Työtön työnhakija on henkilö, joka on ilman työtä ja kokopäivätyöhön käytettävissä tai joka odottaa sovitun työsuhteen alkamista, myös henkilökohtaisesti lomautetut lasketaan työttömiksi. Työttömyyseläkkeen saajia ei lasketa työttömiksi. Yhteensä työttömät keskimäärin vuoden aikana ilmoitetaan jokaisen kuukauden viimeisen päivän työttömien (työnhakijat ja työttömät työnhakijat, joiden työnhakemus on laskentapäivänä voimassa) määristä laskettuna keskiarvona. Tiedot ilmoitetaan joka kuukausi elinkeino-, liikenneja ympäristökeskuksittain, sukupuolen mukaan. 33. Pitkäaikaistyöttömät, % työttömistä Indikaattori ilmaisee kalenterivuoden aikana toimeentulotukea saaneiden vuotiaiden pitkäaikaisasiakkaiden osuuden prosentteina vastaavanikäisestä väestöstä. Väestötietona käytetään vuoden viimeisen päivän tietoa. Vuodesta 1991 lähtien tiedonkeruussa on kysytty viitehenkilön lisäksi myös puolison henkilötunnusta eli sukupuolittaiset tiedot saadaan vuodesta 1991 alkaen. Viitehenkilöllä tarkoitetaan henkilöä, joka pääasiallisesti vastaa kotitalouden toimeentulosta. Toimeentulotuen pitkäaikainen saaminen tarkoittaa, että on saanut toimeentulotukea vuoden aikana vähintään 10 kuukautena. Indikaattori kertoo kuinka suuri osuus parhaassa työiässä olevasta väestöstä on toimeentulotuen piirissä pitkäaikaisesti. Toimeentulotuen pitkäaikaisasiakkaissa ovat mukana ne asiakkaat, joiden tuen tarve jatkuu vuodesta toiseen. Pitkäaikaisasiakkaiden osuus väestöstä mittaa paremmin todellista köyhyyttä kuin kaikkien toimeentulotukiasiakkaiden osuus väestöstä. 35. Perusterveydenhuollon avohoidon lääkärikäynnit vuotiailla / 1000 vastaavanikäistä Indikaattori ilmaisee pitkäaikaistyöttömien osuuden prosentteina työttömistä. Työttömään työvoimaan luetaan vuotiaat työttömät. Pitkäaikaistyötön on työtön työnhakija, joka on ollut työttömänä vähintään 12 kuukautta. Työtön työnhakija on henkilö, joka on ilman työtä ja kokopäivätyöhön käytettävissä tai joka odottaa sovitun työsuhteen alkamista, myös lomautetut lasketaan työttömiksi. Työttömyyseläkkeen saajia ei lasketa työttömiksi. Prosenttiosuuden laskennassa käytetyt alkuperäiset luvut ovat vuosikeskiarvoja, jotka perustuvat ko. vuoden eri kuukausien tietoihin. Indikaattori ilmaisee perusterveydenhuollon avohoidon vuotiaiden lääkärikäyntien osuuden tuhatta vastaavanikäistä kohti. Väestötietona käytetään vuoden viimeisen päivän tietoa. Perusterveydenhuollon avohoidon lääkärikäynnit sisältävät lääkärikäynnit terveyskeskusten äitiysneuvolassa, lastenneuvolassa, perhesuunnitteluneuvolassa, kouluterveydenhuollossa, opiskelijaterveydenhuollossa, työter- 17

18 veyshuollossa sekä kotisairaanhoito- ja mielenterveyskäynnit ja muut avohoitokäynnit (erilaiset vastaanottokäynnit, terveystarkastus- ja seulontakäynnit sekä käynnit, jotka liittyvät terveydentilan selvittämiseen, esim. lääkärintodistukset). Perusterveydenhuollon avohoidon lääkärikäynteinä tilastoidaan asiakkaiden/potilaiden terveyden- ja sairaanhoitokäynnit vastaanotoilla ja lääkärin suorittamat käynnit asiakkaan/potilaan luo. 36. Perusterveydenhuollon avohoidon lääkärikäynnit vuotiailla / 1000 vastaavanikäistä Indikaattori ilmaisee yksityissektorin lääkärissäkäynneistä korvausta saaneiden osuuden prosentteina koko väestöä kohti. Väestötietona käytetään keskiväkilukua. Indikaattori ilmaisee sairauden vuoksi yksityislääkärissä käyneiden määriä suhteutettuna kyseisen väestöryhmän kokoon. Yksityislääkärikäynnit rekisteröityvät keskitetysti selvästi tarkemmin kuin julkisen sektorin käynnit. Kävijästä tallentuu henkilötunnus, jonka avulla tietoja on mahdollista yhdistellä muihin rekistereihin. Yksityislääkärikäyntejä kuvaava rekisteri sisältää tietoa myös mm. lääkärin erikoisalasta, mutta ei käynnin syystä. 38. Yksityisen terveydenhuollon lähetteellä erikoissairaanhoitoon tulleet, % kaikista päättyneistä erikoissairaanhoidon hoitojaksoista Indikaattori ilmaisee perusterveydenhuollon avohoidon vuotiaiden lääkärikäyntien osuuden tuhatta vastaavanikäistä kohti. Väestötietona käytetään vuoden viimeisen päivän tietoa. Perusterveydenhuollon avohoidon lääkärikäynnit sisältävät lääkärikäynnit terveyskeskusten äitiysneuvolassa, lastenneuvolassa, perhesuunnitteluneuvolassa, kouluterveydenhuollossa, opiskelijaterveydenhuollossa, työterveyshuollossa sekä kotisairaanhoito- ja mielenterveyskäynnit ja muut avohoitokäynnit (erilaiset vastaanottokäynnit, terveystarkastus- ja seulontakäynnit sekä käynnit, jotka liittyvät terveydentilan selvittämiseen, esim. lääkärintodistukset). Perusterveydenhuollon avohoidon lääkärikäynteinä tilastoidaan asiakkaiden/potilaiden terveyden- ja sairaanhoitokäynnit vastaanotoilla ja lääkärin suorittamat käynnit asiakkaan/potilaan luo. Indikaattori ilmaisee yksityisen terveydenhuollon lähetteellä erikoissairaanhoitoon tulleiden potilaiden vuoden aikana päättyneiden erikoissairaanhoidon hoitojaksojen osuuden prosentteina kaikista päättyneistä erikoissairaanhoidon hoitojaksoista. Erikoissairaanhoidon hoitojaksoiksi tilastoidaan hoitojaksot sairaanhoitopiirien sairaaloissa ja erikoislääkärijohtoisten terveyskeskusten erikoisaloilla. 39. Hammaslääkärikäynnit terveyskeskuksissa / 1000 asukasta 37. Yksityislääkärikäynneistä korvausta saaneet, % väestöstä Indikaattori ilmaisee, montako käyntiä keskimäärin tuhatta asukasta kohden on toteutunut terveyskeskusten hammaslääkärillä tilastovuoden aikana. Perusterveydenhuollon avohoidon hammaslääkärikäynteinä tilastoidaan asiakkaiden/potilaiden hammaslääkärikäynnit vastaanotoilla ja hammaslääkärin suorittamat käynnit asiakkaan/potilaan luo. Väestötietona käytetään vuoden viimeisen päivän tietoa. 18