IKÄIHMISTEN ELÄMINEN JA ASUMINEN ILTAKOTI RY:N PAL- VELUTALO ROSINASSA

Transkriptio

1 Mervi Kosonen, Terhi Laakkonen, Maria Mielikäinen IKÄIHMISTEN ELÄMINEN JA ASUMINEN ILTAKOTI RY:N PAL- VELUTALO ROSINASSA Opinnäytetyö Hoitotyön koulutusohjelma Joulukuu 2006

2 KUVAILULEHTI Opinnäytetyön päivämäärä Tekijä(t) Mervi Kosonen, Terhi Laakkonen, Maria Mielikäinen Koulutusohjelma ja suuntautuminen Hoitotyön koulutusohjelma Terveydenhoitotyön suuntautumisvaihtoehto Nimeke Ikäihmisten eläminen ja asuminen Iltakoti ry:n palvelutalo Rosinassa Tiivistelmä Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää ikäihmisten elämistä ja asumista Iltakoti ry:n palvelutalo Rosinassa. Tutkimuksemme on jatkoa edelliselle opinnäytetyöllemme, jonka tarkoituksena oli selvittää ikäihmisten elämistä ja asumista Iltakoti ry:n palveluasunnoissa sekä kartoittaa asukkaiden mahdollisia ideoita palveluasumisen kehittämiseksi Iltakoti ry:ssä. Palveluasuminen on asumismuoto, joka on tarkoitettu ikäihmisille sekä muille henkilöille, jotka tarvitsevat tukea ja apua alentuneen toimintakykynsä tai puutteellisen asumisturvallisuutensa takia. Ikäihmisten määrän noustessa, myös palveluasumisen tarve kasvaa. Tämän vuoksi palveluasumisen kehittäminen on tärkeää. Tutkimus oli kvantitatiivinen survey tutkimus, jonka aineisto kerättiin kontrolloidulla, informoidulla kyselyllä. Kyselylomake sisälsi monivalintakysymyksiä sekä muutaman avoimen kysymyksen palveluasumiseen liittyvistä osa-alueista. Kyselylomakkeita jaettiin 27:lle Iltakoti ry:n palvelutalo Rosinassa asuvalle ikäihmiselle, joista 23 osallistui tutkimukseen. Tutkimusaineisto analysointiin tilastollisesti sekä avointen kysymysten analysoimiseen käytettiin sisällön analyysiä. Tutkimuksestamme selvisi, että suurin osa ikäihmisistä pystyi liikkumaan sisätiloissa omatoimisesti ja ulkona apuvälineen turvin. Ikäihmisistä suurin osa oli usein yhteydessä muihin, mutta toivoivat silti yhteyttä pidettävän useammin. Suurella osalla ikäihmisistä oli mahdollisuus osallistua viriketoimintoihin. Valtaosa ei tuntenut koskaan oloaan yksinäiseksi tai syrjäytyneeksi ja he tunsivat olonsa turvalliseksi usein. Suurin osa selviytyi päivittäisistä toiminnoista omatoimisesti, eivätkä tarvinneet niihin lisäapua. Suuren osan mielestä palvelutaloasuminen on edistänyt heidän terveyttään. Asiasanat (avainsanat) Palveluasuminen, ikäihmiset, terveyden edistäminen Sivumäärä Kieli URN 48 s. + liitteet 7 s. Suomi URN:NBN:fi:mamkopinn Huomautus (huomautukset liitteistä) Saate + kyselylomake Ohjaavan opettajan nimi Liisa Huittinen Opinnäytetyön toimeksiantaja Iltakoti ry

3 DESCRIPTION Date of the bachelor's thesis Author(s) Mervi Kosonen, Terhi Laakkonen, Maria Mielikäinen Degree programme and option Degree Programme in nursing Public Health Nurse Name of the bachelor's thesis Aged people living in Iltakoti ry s sheltered house Rosina Abstract The aim of the diploma work was to study the aged people living in Iltakoti ry s service house Rosina. Sheltered housing is a form of living, intended for aged and other people, who need support and help because of their decreased working capacity or insufficient living safety. By rising of the number of the aged people, the need of services will grow. For this cause it is important to develop sheltered housing. The study was a quantitative survey research, the material of which was collected by controlled, informed questioning. The inquiry form included both multiple choice and some open questions connected to the sectors of sheltered housing. The questionnaires were distributed for 27 aged people living in Iltakoti ry s sheltered house Rosina, and 23 of them participated in the survey. The material was analysed statistically and open questions were analysed by content analysis. The results of the study showed that most of the aged people could move inside with any help and outside with the help of aid equipment. Most of aged people were often in contact with others, but they wanted to have even more contacts. Most of the aged people had an opportunity to participate in activities. Most of them never felt themselves lonely or outsider and they felt to be safe. Most of the aged people survived of daily duties and they didn`t need any help. Most of the aged people felt that living in a sheltered house has promoted their health. Subject headings, (keywords) Aged people, sheltered housing, health promotion Pages Language URN 48 p. + appendices 7 p. Finnish URN:NBN:fi:mamkopinn Remarks, notes on appendices Accompanying note + questionnaire Tutor Liisa Huittinen Bachelor s thesis assigned by Iltakoti ry

4 SISÄLTÖ 1 JOHDANTO PALVELUASUMINEN Palveluasumisen määritelmä Palvelut Palveluasumisen laatusuositukset IKÄÄNTYMINEN Fyysinen ikääntyminen Psyykkinen ikääntyminen Sosiaalinen ikääntyminen ELÄMINEN JA ASUMINEN PALVELUTALOSSA Liikkuminen Sosiaaliset suhteet Virikkeet ja harrastustoiminta Yksinäisyys Syrjäytyneisyys Turvallisuus Päivittäiset toiminnot ILTAKOTI RY Palvelutalo Rosina Asunnot Palvelut Iltakoti ry:n toiminta- ja laatutavoitteet IKÄIHMISTEN TERVEYDEN EDISTÄMINEN PALVELUTALOSSA Terveyden seurantatutkimukset terveyden edistämisen keinona Liikunta terveyden edistämisen keinona Psyykkinen toimintakyky terveyden edistämisen keinona Yksilöllisyyden ja tasavertaisuuden edistäminen Itsenäisen selviytymisen edistäminen OPINNÄYTETYÖN TARKOITUS JA TUTKIMUSONGELMA TUTKIMUSMENETELMÄ... 19

5 8.1 Menetelmä Kokonaistutkimus Kyselylomake TUTKIMUKSEN TOTEUTUS Aineiston keruu Aineiston analysointi TULOKSET Taustatiedot Liikkuminen Sosiaaliset suhteet Virikkeet ja harrastustoiminta Yksinäisyys/syrjäytyneisyys Turvallisuus Päivittäiset toiminnot Terveyden edistäminen POHDINTA Johtopäätöksiä tuloksista ja tulosten tarkastelua Tulosten pohdintaa terveyden edistämisen näkökulmasta Tutkimuksen luotettavuus ja eettisyys Ajatuksia opinnäytetyöprosessista Jatkotutkimusidea LÄHTEET LIITTEET

6 1 JOHDANTO 1 Väestön ikärakenteen vanheneminen on merkittävä muutos tulevina vuosina. Ennusteiden mukaan yli 65-vuotiaiden määrä tulee nousemaan vuodesta 1994 vuoteen 2030 lähes 70 prosenttia. Yli 85-vuotiaiden määrä kaksinkertaistuu vuoteen 2030 mennessä. (Nieminen 1995, ) Ikäihmisten määrän noustessa, myös palveluasumisen tarve kasvaa. Tämän vuoksi palveluasumisen kehittäminen on tärkeää. Aiheen opinnäytetyöllemme saimme edellisestä opinnäytetyöstämme, jossa selvitimme ikäihmisten elämistä ja asumista Iltakoti ry:n palveluasunnoissa sekä kartoitimme asukkaiden mahdollisia ideoita palveluasumisen kehittämiseksi Iltakoti ry:ssä (Laakkonen ym. 2006). Työmme on jatkoa edelliselle työllemme. Halusimme nyt selvittää ikäihmisten elämistä ja asumista Iltakoti ry:n palvelutalo Rosinassa. Työmme toimeksiantaja oli Iltakoti ry, joka on Savonlinnassa toimiva rekisteröity palvelutaloyhdistys, jolla on palveluasuntoja ympäri kaupunkia. Palvelut on suunnattu vanhuksille ja vammaisille. Iltakoti ry:n palvelutalo Rosina on vuonna 1993 valmistunut ja siellä on 26 asuntoa hoivaa, huolenpitoa ja turvallisuutta tarvitseville ikäihmisille ja vammaisille. (Iltakoti ry 2005.) Keskeisiä käsitteitä työssämme ovat palveluasuminen ja ikäihmiset. Palveluasuminen tarkoittaa asumismuotoa, joka on suunnattu ikäihmisille ja muille henkilöille, jotka tarvitsevat tukea puutteellisen asumisturvallisuutensa tai alentuneen toimintakykynsä vuoksi. (Kaakinen ym. 2002, 9; Karjalainen & Kivelä 1995, 90; Karjalainen & Kivelä 1994, 8; Päivärinta 1996, 15; Sosiaalihallitus 1989, 8; Åkerblom & Åkerblom 1994, 9.) Käytämme työssämme termiä ikäihmiset, koska mielestämme se on hyvä ja positiivinen sana kuvaamaan arvokasta vanhenemista. Vaaraman ym. (1999, 4) tutkimuksen tulosten mukaan kaikkien ikäryhmien mukaan ikääntymiseen liittyvät termit ovat parhaita ilmaisuja kuvaamaan yli 60-vuotiaita. Ilmaisuja ikäihmiset, ikääntyneet ihmiset ja iäkkäät ihmiset, kannattaa 40 % yli 60-vuotiaista. Opinnäytetyömme tarkoituksena oli selvittää ikäihmisten elämistä ja asumista Iltakoti ry:n palvelutalo Rosinassa. Teimme opinnäytetyötämme terveyden edistämisen näkökulmasta. Maailman terveysjärjestön WHO:n (1986) määritelmän mukaan terveyden edistäminen on prosessi, joka antaa yhteisöille ja yksilöille entistä paremmat mahdolli-

7 suudet hallita terveyttään ja siihen vaikuttavia taustatekijöitä. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2006.) 2 Tehtävänämme oli luoda kyselylomake, joka sisälsi monivalintakysymyksiä sekä muutaman avoimen kysymyksen palveluasumiseen liittyvistä osa-alueista, joita olivat muun muassa liikkuminen, sosiaaliset suhteet, yksinäisyys, turvallisuus ja terveyden edistäminen. Analysoimme vastaukset ja teimme niiden perusteella päätelmiä ikäihmisten elämisestä ja asumisesta palvelutalo Rosinassa.

8 2 PALVELUASUMINEN Palveluasumisen määritelmä Palveluasuminen on asumismuoto, joka on tarkoitettu ikäihmisille sekä muille henkilöille, jotka tarvitsevat tukea ja apua alentuneen toimintakykynsä tai puutteellisen asumisturvallisuutensa takia. (Kaakinen ym. 2002, 9; Karjalainen & Kivelä 1994, 8; Karjalainen & Kivelä 1995, 90; Päivärinta 1996, 15; Sosiaalihallitus 1989, 8; Åkerblom & Åkerblom 1994, 9.) Kun henkilö tarvitsee itsenäiseen asumiseensa ja päivittäiseen selviytymiseensä kiinteästi tukea, mutta ei laitoshoitoa, on vaihtoehtona palveluasuminen (Sosiaalihallitus 1989, 8). Lisäämällä palveluasumista voidaan vaikuttaa, ettei laitoshoidon piiriin hakeudu sellaisia ikäihmisiä, jotka pystyvät riittävän hoidon ja avun turvin asumaan omassa kodissaan (Åkerblom & Åkerblom 1994, 24). Asumispalvelut ovat sosiaalihuoltolain määräämä sosiaalipalveluiden muoto ja osana avohoitoa. Sillä tarkoitetaan palvelu- ja tukiasuntojen järjestämistä. (Sosiaalihallitus 1989, 8.) Eläminen ja asuminen palveluasunnossa perustuu pääasiassa vuokrasopimukseen, kuitenkin joissakin tapauksissa myös hoitosopimukseen (Kaakinen ym. 2002, 9; Karjalainen & Kivelä 1994, 8; Sosiaalihallitus 1989, 8). Palveluasumista tarvitaan, koska se antaa mahdollisuuden oman elämäntavan säilyttämiseen ja itsenäiseen asumiseen voimien vähetessäkin. Se mahdollistaa laitoshoitoa korkeamman asumistason, itsemääräämisoikeuden sekä tehokkaamman avopalvelujen tarjonnan ja resurssien käytön. Palveluasuminen on kunnalle laitoshoitoa halvempaa. Palveluasuminen ottaa ihmisten omat toiveet ja muuttuvat tarpeet laitoshoitoa paremmin huomioon. (Karjalainen & Kivelä 1994, 8; Päivärinta 1996, 14-15; Sosiaalihallitus 1989, 8.) Eristäytyneisyys, yksinäisyys sekä asunnon syrjäinen sijainti ynnä muut sosiaaliset seikat saattavat aiheuttaa tarvetta palveluasumiselle. Kokemukset muissa pohjoismaissa osoittavat, että erittäin huonokuntoisetkin henkilöt voivat turvallisesti asua palveluasunnoissa, jos saavat riittävät palvelut tuekseen. (Sosiaalihallitus 1989, 8. Palveluasunto on asunto, johon on saatavissa asukkaan tarvitsemat ja haluamat palvelut.

9 4 Mitoitettaessa ja varustettaessa asuntoa on otettu huomioon asukkaan alentunut toimintakyky. Palveluasunto voi sijaita palvelutalossa, palveluasuntoryhmässä tai hajautettuna muun asutuksen joukkoon. Palveluasunto on jokaisen itsenäinen asunto. (Kaakinen ym. 2002, 9-10.) Kun ikäihminen ei enää selviydy tavallisessa asunnossaan avopalvelujenkaan turvin, mutta ei tarvitse tai ei halua ympärivuorokautista hoitoa vanhainkodissa tai sairaalassa, on vaihtoehtona palvelutalo. Palvelutaloasumisen tavoitteena on usein olla myös asukkaan viimeinen koti. (Koskinen ym. 1998, 242.) Palvelutalo on rakennus, jonka omistaa säätiö, kunta, yhdistys tai yksityinen taho. Palveluasuntojen lisäksi talossa on yhteisiä tiloja ja palveluita asukkaiden käyttöön. Myös ulkopuoliset voivat käyttää talon yhteisiä tiloja ja palveluita. (Kaakinen ym. 2002, 10.) 2.2 Palvelut Palveluasumiseen kuuluu asunto sekä asumiseen liittyvät välttämättömät palvelut. Palveluasunto voi olla ryhmä- tai yksityinen asunto, jossa palvelut ovat asiakkaan saatavilla jatkuvasti jopa vuorokauden ympäri. Peruspalveluina palveluasumisessa ovat ateria- ja hygieniapalvelut, siivousapu, asiointiapu ja välitön avunsaantimahdollisuus. (Karjalainen & Kivelä 1994, 8; Sosiaalihallitus 1989, 8; Åkerblom & Åkerblom 1994, 9.) Asukas voi valita tarvittavat ja haluamansa palvelut itse. Palvelut eivät sisälly automaattisesti vuokra- tai hoitosopimukseen vaan asukas maksaa niistä erikseen käytön mukaan. (Karjalainen & Kivelä 1994, 8; Sosiaalihallitus 1989, 8.) 2.3 Palveluasumisen laatusuositukset Ikäihmisten arvostaminen ja itsemääräämisoikeuden kunnioittaminen sekä heidän yksilöllisiin tarpeisiinsa vastaaminen on palvelujen eettisenä lähtökohtana. Yksilöllisten voimavarojen ylläpito ja tukeminen on ikääntyvien hyvää hoitoa ja palvelua. Kuntouttava työote on osana kaikkea ikääntyneiden hoito- ja palvelutoimintaa. Kaikkia ikääntyneitä koskevien palveluiden tavoitteena on tukea hyvää elämänlaatua, itsemääräämisoikeutta ja itsenäistä suoriutumista riippumatta heidän toimintakyvystään. Palvelutoiminnan tulee olla eettistä ja asiakaslähtöistä sekä perustua kuntouttavaan työotteeseen. Sen tulee noudattaa näyttöön ja käyvän hoidon suosituksiin perustuvia hoitokäytäntöjä sekä perus-

10 5 tua kirjallisiin hoitosopimuksiin ja palvelusuunnitelmiin. Palvelutoiminnan tulee lisäksi toteuttaa saumatonta yhteistyötä omaisten ja lähihenkilöiden sekä eri palveluntuottajien kanssa. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2003 a, 13.) Palvelujen laadullisten ja määrällisten tavoitteiden toteuttamiselle osoitetaan paikallisten olosuhteiden pohjalta riittävät voimavarat, joita ovat henkilöstön kelpoisuus, koulutustaso ja määrä sekä toimitilat koti- ja laitoshoidossa. Palvelujen määrällisten ja laadullisten tavoitteiden toteutumiseksi tulee olla riittävä henkilöstömäärä. Henkilökuntaa mitoittaessa tulee ottaa huomioon muun muassa asiakkaiden avuntarve ja toimintakyky sekä intensiivistä hoitoa edellyttävien asiakkaiden määrä. Lisäksi tulee huomioida henkilöstön riittävyys erityistilanteissa sekä työvuoroissa ja työvuorojen suunnittelussa asiakkaiden tarpeista lähtien. Henkilöstön määrään vaikuttaa myös yksikön tarjoamat erilaiset palvelut sekä palvelujen hankkiminen ostopalveluina. Henkilöstön poissaolot, tehtävien organisointi ja työkäytännöt sekä toimintayksikön rakenteellinen toimivuus, paloturvallisuus ja koko vaikuttavat myös henkilöstön mitoitukseen. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2003 a, ) Palveluiden tavoitteiden toteutumiseksi henkilöstön tulee olla ammattitaitoista ja hyvinvoivaa sekä työhönsä sitoutunutta. Lisäksi henkilöstön tulee olla motivoitunut ja soveltua työhönsä. Ammattitaidon täydentäminen tulisi olla mahdollista sekä koko henkilöstöä koskeva lyhyen ja pitkän aikavälin koulutussuunnitelma tulisi olla joka työyksikössä. Työyksikössä tulisi olla myös toimintaohjelma työkyvyn ylläpitämiseksi. Tavoitteena on, että tulevaisuudessa vanhustyötä tekevillä olisi sosiaali- ja terveydenhuollon peruskoulutus. Asiakkaiden hoidon jatkuvuus turvataan hyvällä henkilöstöpolitiikalla. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2003 a, ) Sosiaalista, fyysistä ja psyykkistä toimintakykyä ylläpitää ja edistää hyvä ympäristö. Kuntien tehtävänä olisi arvioida ikääntyville tarkoitettujen asuntojen toimivuutta hoidon, varustuksen, esteettömyyden, paloturvallisuuden sekä yksikkö- ja ryhmäkokojen kannalta. Arvioinnin perusteella asetetaan tarpeet tärkeysjärjestykseen ja voidaan luoda näin kunnan hoitoympäristöjen parantamisohjelma, jota toteutetaan tavoitteiden mukaisesti. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2003 a, 16.) Ikääntyvien laadukkaan hoidon ja palvelujen sekä hyvinvoinnin turvaaminen on johtami-

11 6 sen tavoitteena. Poliittinen johto asettaa kokonaistavoitteet toiminnalle ja luo edellytykset tavoitteiden saavuttamiselle. Ammatillinen johto vastaa työyksiköissä siitä, että asetetut tavoitteet saavutetaan sekä huolehtii organisoinnista, toiminnan tuloksellisuudesta, kehittämistyöstä, uudistamisesta ja henkilöstön hyvinvoinnista. Työyksikössä ja organisaatiossa tulisi olla ammattitaitoinen ja riittävä johto. Työyksikön tulisi myös kehittää toimintatapojaan, henkilöstön osaamista ja johtamista. Osaamisen kehittämisen sisältöjen tulee vastata kehittämistarpeita. On suositeltavaa, että kehittämistoiminta on yhtenäistä eri työntekijöiden kesken. Johdon tehtäviin kuuluu henkilöstön työssä jaksamisen ja työyhteisön toimivuuden turvaaminen. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2003 a, 17.) 3 IKÄÄNTYMINEN Ihmisen elämään kuuluu olennaisena osana ikääntyminen, joka toteutuu elämäntavan, elinympäristön ja perimän yhteisvaikutuksena. Fyysinen ikääntyminen on biologinen tapahtumasarja, joka on elimistölle ja elämälle haitallinen. Sosiaalinen ja psyykkinen ikääntyminen voivat puolestaan merkitä kehittymistä ja muutoksia parempaan suuntaan. (Koskinen ym. 1998, 91.) Henkilökohtaisesta hygieniasta ja päivittäisistä perustoiminnoista, kuten peseytymisestä ja pukeutumisesta, selviytymisessä arvioidaan lähinnä fyysistä toimintakykyä. Kodin ulkopuolisesta toiminnasta ja asioiden hoitamisesta, kuten raha-asioiden hoidosta ja kaupassa käynnistä, selviytyminen vaatii myös psyykkistä ja sosiaalista toimintakykyä. (Laukkanen 2003, 258.) 3.1 Fyysinen ikääntyminen Ikääntymisen mukana elimistössä tapahtuu muutoksia, jotka vähentävät elimistön suoritus-, vastustus- ja sopeutumiskykyä (Heikkinen 2003, 330). Hermoston muutokset aiheuttavat reaktioajan pitenemistä. Päivittäiselle toimintakyvylle tärkeät tasapainoaisti ja koordinaatio myös heikkenevät. Lihasten voima vähenee, minkä takia vanhuksen on käytettävä samaan liikkeeseen enemmän voimaa kuin nuoren ja liikkeet väsyttävät enemmän. Iäkkäiden toimintakyvyn kannalta tärkeä vanhenemismuutos on luuston haurastuminen, koska se lisää alttiutta luunmurtumiin. (Koskinen ym. 1998, )

12 7 Toimintakyvyn heikkeneminen on ikääntyneiden mielestä keskeinen elämänlaatua heikentävä tekijä. Se vaikuttaa esimerkiksi elämään tyytyväisyyteen, elämän tarkoituksellisuuteen ja terveyden kokemiseen. Vaikeudet liikkumisessa vähentävät asioiden hoitoa kodin ulkopuolella, sosiaalisen osallistumisen mahdollisuuksia ja aiheuttavat yksinäisyyden tunnetta. (Heikkinen 2003, 332.) Karjalaisen ym. (1995, 71-72) tutkimuksen mukaan niiden naisten ja miesten fyysinen suoriutuminen, jotka asuvat palvelutalossa, oli selkeästi huonompi kuin laitosten ulkopuolella asuvien vastaavanikäisten henkilöiden suoriutuminen. Tutkimuksen mukaan vaikeuksia oli liikkumisessa ja päivittäisistä sekä muista toiminnoista selviytymisessä. Palvelutaloissa asuvat kuitenkin suoriutuivat syömisestä yhtä hyvin kuin muualla asuva suomalaisväestö. 3.2 Psyykkinen ikääntyminen Psyykkisen ikääntymisen myötä tapahtuu muutoksia älyllisissä toiminnoissa, esimerkiksi muistissa ja oppimisessa. Ikääntyminen heikentää muistia niin, että uusia asioita on vaikeampi painaa mieleen ja niiden mieleen palauttaminen on vaikeampaa kuin nuorempana. (Koskinen ym. 1998, ) Tämä voi vaikeuttaa asioiden hoitamista, esimerkiksi pankissa käymistä. Psyykkiseen puoleen kuuluvat persoonallisuus ja minäkuva sekä elämänhallinta. Tärkeänä osana on myös mielenterveys, jonka peruspilari on olla vuorovaikutussuhteessa ympäröivän kulttuurin ja toisten ihmisten kanssa kaikkina ikäkausina. (Koskinen ym. 1998, ) 3.3 Sosiaalinen ikääntyminen Sosiaalinen ikääntyminen sisältää erilaisia siirtymiä, menetyksiä ja voimavarojen lisääntymistä. Se merkitsee myös muutoksia ihmisen yhteiskunnallisessa asemassa, esimerkiksi työstä poisjäämistä. (Koskinen ym. 1998, 118.) Ikääntymisen sosiaaliset vaikutukset tulevat esille muun muassa jokapäiväisessä vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Ikäihmisille tärkeitä ovat perhesuhteet sekä ystävyyssuhteet. Useille ikäihmisille muodostuvat merkittäviksi ne ihmissuhteet, joita he kohtaavat käyttäessään erilaisia kulttuuri-, sosiaali- ja terveyspalveluja. Uusia ihmissuhteita syntyy

13 8 myös palvelu- ja laitosasumisessa muiden asukkaiden kanssa. Ikäihmisen sosiaalinen verkosto koostuu vuorovaikutussuhteista ja henkilökohtaisista kontakteista, jotka muodostavat hänen arkielämänsä perustan, jossa hän toimii ja elää. (Koskinen ym. 1998, 122.) 4 ELÄMINEN JA ASUMINEN PALVELUTALOSSA 4.1 Liikkuminen Kosusen (2003, 28) tutkimuksen mukaan suurin osa palvelutalon asukkaista liikkui ulkona omatoimisesti, muutama tarvitsi avustajaa aina. Melko pieni osa tarvitsi avustajaa joskus. Sisätiloissa liikkumisessa avustajaa tarvittiin vähemmän ulkona liikkumiseen verrattuna. Liikkumisessa apuväleistä eniten käytettiin rollaattoria ja keppiä. Päivittäisissä toiminnoissa apuvälineinä käytettiin muun muassa erilaisia tukikaiteita, kahvoja sekä tarttumapihtejä. Apuvälineitä käyttävistä asukkaista lähes kaikki pitivät omia apuvälineitään riittävinä ja vain pari tarvitsi mielestään lisää apuvälineitä. (Kosunen 2003, 28.) 4.2 Sosiaaliset suhteet Vaaraman (1999, 24 25) tutkimuksen mukaan suurella osalla suomalaisista ikääntyneistä on melko paljon ihmissuhteita. On kuitenkin ikääntyneitä, joilla on vähän tai ei lainkaan perheen ulkopuolisia ihmissuhteita. Lähes puolet 61 vuotta täyttäneistä on puhelinyhteydessä tai tapaa henkilökohtaisesti perhettään tai lähisukulaisiaan päivittäin tai lähes päivittäin. Viikoittain on yhteydessä perheeseensä tai lähisukulaisiin peräti 85 prosenttia. Ystäviinsä puolestaan on yhteydessä vähintään kerran viikossa yli 60-vuotiaista 74 prosenttia ja runsas kolmannes päivittäin ja lähes päivittäin. Monet ikääntyneet kokevat itsensä aika ajoin yksinäiseksi, vaikka kontaktien määrät lähisukulaisiin ja ystäviin ovat hyvät. Sosiaalinen kanssakäyminen palvelutaloissa asuvilla on melko runsasta. Sukulaiset, ystävät ja tuttavat vierailevat monen asukkaan luona melko usein. Asukkaiden keskuudessa

14 9 on myös henkilöitä, joiden sosiaalinen kanssakäyminen on vähäistä, mutta näiden henkilöiden osuus ei ole suuri. Palvelutaloon muuton jälkeen ei tapahdu merkittävästi sosiaalisten suhteiden vähenemistä. Suurimmalla osalla asukkaista yhteydenpito omaisiin ja ystäviin ei ole muuttunut muuton jälkeen. Vaikka monet ovat solmineet uusia ystävyyssuhteita palvelutalon asukkaiden kanssa, niin joka kolmas ei ole pystynyt rankentamaan uusia ystävyyssuhteita. Tutkimuksen mukaan kuitenkin vain joka viides mies ja joka kuudes nainen haluaa lisätä kanssakäymistä toisten asukkaiden kanssa. (Karjalainen & Kivelä 1995, ) Tutkimuksessaan Kosunen (2003, 30) mainitsi ikäihmisten lähiverkoston koostuvan yleisistä lähiomaisista (lapset, miniät ja puoliso), ystävistä tai tuttavista. Naapureista, sukulaisista, palvelutalon henkilökunnasta tai jostain muusta henkilöstä muodostuva verkosto oli harvinaisempi. Asukkaista osa oli ilman lähiverkostoa. Toisiin asukkaisiin tutustuminen koettiin vaikeana palvelutalossa. Joidenkin asukkaiden kohdalla palvelutaloon muuttaminen oli karkottanut entiset tutut. Osa asukkaista viihtyi yksin. (Kosunen 2003, 30.) 4.3 Virikkeet ja harrastustoiminta Kosusen (2003, 15) tutkimuksesta selvisi, että suurin osa palvelutalon asukkaista ilmoitti kaipaavansa lisää yhteistoimintaa. Haastatteluista ilmeni, että huonompikuntoiset asukkaat kokivat toiminnan olevan suunnattu parempikuntoisille eivätkä sen takia olleet osallistuneet ryhmiin. Toiveinaan asukkaat ilmaisivat muun muassa ulkopuolisia esiintyjiä, nykyistä enemmän liikuntaa, laulutilaisuuksia, illanviettoja ja lukuhetkiä sekä pieniä matkoja esimerkiksi lähiympäristön kylpylöihin tai teatteriin. Vastauksista nousi esille myös toive ohjatusta toiminnasta, koska haastateltavat kokivat aloitekykynsä alentuneen. Ohjaajalta odotettiin ammattitaitoa jokaiselle sopivan ohjelman laatimiseen, jolloin huonompikuntoiset ja passiiviset asukkaatkin tulisi huomioitua. Vastauksista ilmeni myös palvelutalon harrastus- ja liikuntatilojen puutteellisuus, joka huononsi osallistumisaktiivisuutta, sillä kotoa muualle lähteminen koettiin vaikeana ja rajoittavana tekijänä. (Kosunen 2003, 25.)

15 4.4 Yksinäisyys 10 Useimmat ikäihmiset eivät tunne itseään yksinäiseksi sen useammin kuin nuoretkaan, vaikka yksinäisyyttä on usein pidetty vanhusten ongelmana. Oma sisäinen psyykkinen elämä ja ihmissuhteiden laatu ovat tärkeämpiä kuin se, montako ihmistä tapaa päivittäin. (Koskinen ym. 1998, ) Yleisempää yksinäisyyden tunne on selvästi niiden ikääntyneiden joukossa, jotka ovat tyytymättömiä elämäänsä tai joilla on huono terveys, vähäiset sosiaaliset kontaktit ja runsaasti vapaa-aikaa. Yksinäisyyden tunne on yleisempää yli 80-vuotiaiden ja yksin asuvien joukossa. (Vaarama ym. 1999, 27.) Palvelutaloissa asuvat kokevat yksinäisyyttä vain jonkin verran tiheämmin kuin laitosten ulkopuolella asuvat. Luultavimmin yksinäisyyttä vähentää se, että samassa yhteisössä asuu muita ja päivittäin voi olla kanssakäymisissä muiden kanssa. (Karjalainen & Kivelä 1995, 106.) Pirkko Routasalon (2004, 5-8) kirjoittaman artikkelin mukaan yksinäisyyden kokemus ei selity sillä, kuinka vähän tai paljon henkilö tapaa muita ihmisiä, vaan se on henkilön sisäinen ahdistava tunne. Henkilö, joka on muiden ihmisten ympäröimä, voi myös kokea yksinäisyyttä. Artikkelissa mainitun Vanhustyön keskusliiton tekemän tutkimuksen mukaan ikääntyneet kotona asuvat sekä ei-yksinäiset että yksinäiset henkilöt tapasivat lapsiaan ja ystäviään yhtä paljon sekä olivat puhelimitse yhteydessä läheisiin ihmisiinsä yhtä usein. Yksinäisyyden kokemusta eivät selittäneet puhelinkontaktien useus tai tapaamistiheys, vaan odotukset, joita henkilöt asettivat vuorovaikutukselle. Suomalaisten ikäihmisten yksinäisyyden kokemusta kartoitettiin kyselyllä, joka lähetettiin yli 6700 kotona tai palvelutalossa asuvalle 75 vuotta täyttäneelle henkilölle. Vastaajat mainitsivat yksinäisyyden syiksi puolison kuoleman, heikentyneen toimintakyvyn tai oman sairauden. Ystävien vähyys oli myös yleinen yksinäisyyden syy. Perhehuolet ja puutteelliset asuinolot aiheuttivat myös yksinäisyyttä, kuten myös elämän tarkoituksettomuus. Yksinäisyyttä kaikkein merkittävimmäksi selittäjäksi osoittautui masentuneisuus. Muita selittäviä tekijöitä olivat tarpeettomuuden tunne, pessimistinen elämänasenne ja heikentynyt subjektiivinen terveydentila. (Routasalo 2004, 5-8.)

16 11 Routasalon (2004, 5-8) mukaan yksinäisyyttä voi torjua ystävyyssuhteiden ylläpidon vaalimisella jo varhaisessa vaiheessa. Suuri ystävien verkosto mahdollistaa kanssakäymisen ja monenlaisten tapahtumien seuraamisen, eikä yksinäisyyteen ehdi käpertyä kun ympärillä on elämää. Oman toimintakyvyn ylläpito on toinen tärkeä asia. Fyysisen toimintakyvyn ylläpito vaatii itseltä liikkeelle lähtemistä, tietoista kunnosta huolehtimista sekä hakemista apua vaivoihin. Omien ratkaisujen tekeminen, ajan ja tapahtumien seuraaminen sekä mahdolliseen alakuloisuuteen avun hakeminen auttaa ylläpitämään psyykkistä toimintakykyä. Sosiaalista toimintakykyä voi ylläpitää olemalla vuorovaikutuksessa ympäristön sosiaalisen verkoston kanssa. Kosusen (2003, 30) tutkimuksessa yli puolet palvelutalon asukkaista ilmoitti kärsivänsä joskus tai usein yksinäisyydestä. Ikäihmiset nimesivät yksinäisyyden tunteeseen lasten asumisen etäällä, sairauden sekä samanhenkisten ihmisten puuttumisen. 4.5 Syrjäytyneisyys Kaisa Backmanin (2002, 5-7) kirjoittaman artikkelin mukaan tulevaisuudessa elämänhalunsa ja sosiaaliset kontaktinsa menettäneiden ikäihmisten määrä tulee kasvamaan. Osalla ikääntyvistä on sisäisiä että ulkoisia voimavaroja omavastuiseen itsestään huolehtimiseen. Ikääntyvien hoidossa ja palvelussa erityisenä haasteena ovat syrjäytymisvaarassa olevat itsensä huolenpidosta luovuttaneet henkilöt. Luovuttajilla on matala itsearvostus, joka saattaa olla yhteydessä negatiivisiin kokemuksiin ihmissuhteissa. Heidän menneisyyttään luonnehtivat menetykset, katkeroituminen ja vanhuuden kielteisenä kokeminen. Backmanin (2002) mukaan tutkimuksissa on havaittu vanhemman varhaisen menettämisen sekä avioliiton vaikeuksien ja avioeron olevan yhteydessä vanhuusiän depressioon. Luovuttamisen taustalla on usein sairastuminen akuutisti. Läheisen kuoleman aiheuttama suru voi olla myös alku luovuttamiselle. Syrjäytymisvaarassa olevien henkilöiden auttamiseksi tarvitaan Backmanin (2002, 5-7) mukaan moniammatillisella yhteistyöllä rakennettuja saumattomasti toimivia turvaverkkoja. Omaisten luontainen mukaan ottaminen hoidon ja palvelun suunnitteluun ja toteutukseen sekä omaishoitajien jaksamista tukevat järjestelyt ehkäisevät myös osaltaan ikääntyvien syrjäytymistä. Ikäihmisen elämäntarinan kuunteleminen ja keskusteluavun tarjoaminen voivat oleellisesti parantaa ikäihmisen elämänlaatua. Surutyössä tukeminen on ikääntyvien parissa toimittaessa myös tärkeä toiminta-alue.

17 4.6 Turvallisuus 12 Kosusen (2003, 29-30) tutkimuksen mukaan palvelutalon asukkaat kokivat olonsa turvalliseksi, vaikka joitakin uhkakuvia nostettiinkin esille. Ikäihmisten mielestä turvattomuus tarkoitti ulkoapäin tulevaa uhkaa, esimerkiksi väkivaltaa tai asunnon huonoa turvallisuutta. Vastaajien kokemia turvattomuutta aiheuttavia uhkakuvia olivat muun muassa tulipalon syttyminen ja mahdollisuus poistua kerrostalosta sekä ulkopuolisten henkilöiden tunkeutuminen asuntoon. 4.7 Päivittäiset toiminnot Kosusen (2003, 26) tutkimuksesta ilmeni, että ikäihmiset kokivat kotitöistä hankalimpana siivouksen. Yli puolet vastaajista ei kyenneet itse siivoamaan, osa vastaajista selvisi siivouksesta helposti. Pyykkipalvelua käytti suurin osa palvelutalon asukkaista, mutta osa pesi pyykkinsä itse. Ruuan valmistus tuotti ongelmia pääosalle asukkaista, joten he käyttivät etupäässä palvelutalon ruokapalvelua. Pariskuntien kohdalla vaimo huolehti ruuan valmistuksesta sekä muista kotitöistä. Hygieniasta huolehtiminen onnistui itsenäisesti suurimmalla osalla vastaajista. Lähes kaikki palvelutalon asukkaat saivat mielestään riittävästi apua päivittäisistä toiminnoista selviytymiseen. He olivat varsin tyytyväisiä saamansa avun määrään. Vain yksi asukas tarvitsi apua lisää, sekä yksi ilmoitti pärjäävänsä ilman mitään apua. (Kosunen 2003, 29.) Kosusen (2003, 26) tutkimuksessa palvelutalon asukkaat kokivat päivittäisistä toiminnoista ongelmallisimpana pankki- ja maksuautomaattien käyttämisen. Yli puolet palvelutalon asukkaista ilmoitti, että he hoitivat pankkiasiat maksupalvelun kautta tai joku sukulainen hoiti ne hänen puolestaan. Hieman yli puolelle vastaajista julkisten kulkuvälineiden käyttö ei tuottanut ongelmia. Eniten julkisista kulkuneuvoista käytettiin linja-autoa. Osa vastaajista käytti taksia, koska tarvitsivat apua liikkumisen hankaluuden tai apuvälineen vuoksi. 5 ILTAKOTI RY

18 13 Savonlinnan Iltakoti ry perustettiin parantamaan ikäihmisten asunto-oloja ja elämisen laatua vuonna Iltakodin asunnot on suunnattu ikäihmisille ja vammaisille. Fyysisestä ja psyykkisestä hyvinvoinnista pidetään huolta erilaisilla liikunta- ja virikekerhoilla sekä terveydenhoitopalveluilla. Asukastoimikunnat toimivat aktiivisesti taloissa. Toimintaan kuuluu myös säännöllisesti pidettävät asukaskokoukset, joissa on mahdollisuus asukashuoltajan lisäksi tavata isännöitsijä ja toiminnanjohtaja. Iltakoti ry:n vuokrataloihin haetaan erillisten hakemusten avulla ja valinnasta vastaavat Asuntopalvelun ja Iltakoti ry:n edustaja yhdessä. Iltakoti ry:n vuokratalokohteita löytyy eri puolilta kaupunkia niin taajamista kuin keskustastakin. (Iltakoti ry 2005.) Yhteensä Iltakoti ry:n palveluasunnoissa asuu noin 400 ikäihmistä ja vammaista. 5.1 Palvelutalo Rosina Iltakoti ry:ssä on mahdollisuus palveluasumiseen myös palvelutalo Rosinassa. Rosina on vuonna 1993 valmistunut palvelutalo, jossa on 26 asuntoa hoivaa, huolenpitoa ja turvallisuutta tarvitseville ikäihmisille ja vammaisille. Rosinan huoneistot ovat huoneen, parvekkeen, tupakeittiön sekä kylpyhuoneen sisältäviä vuokra-asuntoja. Asunnot sopivat hyvin myös pariskunnille. Kaikilla Rosinan asukkailla on käytössään henkilökohtainen turvaranneke ja hoitohenkilökunta on palvelutalossa paikalla 24 tuntia vuorokaudessa. Palvelutalo Rosinassa on saatavilla joka päivä aamupala, lounas sekä iltapala. Tämän lisäksi kanttiinissa on tarjolla päivittäin kahvia sekä tuoretta kahvileipää. Perushoidon ja huolenpidon lisäksi Rosinan palveluihin kuuluu viriketoiminta. Kampaamo ja kauneushoitola ovat samassa talossa ja fysioterapeutti käy pitämässä asukkaiden kuntoa yllä. Asukkaat ovat vuokrasuhteessa ja lisäksi he maksavat erihintaisia palvelumaksuja sekä lääkemaksujaan. Palvelumaksu määritellään asukkaan toimintakunnon mukaan. (Iltakoti ry 2005.) 5.2 Asunnot Jo asuntojen suunnitteluvaiheessa lähtökohtana on asumisen helppous ja mukavuus. Asuinnoille on asetettu joitain erityisvaatimuksia, muun muassa pyörätuolimitoitus, riittävä valaistus, kynnyksettömyys ja hälytyslaitteet. Iltakoti ry:n rakennuksista suurin osa on portaattomia rivitaloja, mikä helpottaa asukkaiden liikkumista. (Roine 2002, 56.)

19 14 Iltakoti ry:n perusideana on ollut alusta alkaen asukaslähtöisyys. Hyvää asumistasoa pyritään pitämään yllä ensisijaisesti. Turvallisuudentunne on hyvin tärkeää vanhusten asuintalojen huollossa. (Roine 2002, 59.) 5.3 Palvelut Iltakoti ry:ssä on saatavilla monipuolisia palveluja, joilla pyritään vastaamaan asukkaiden tarpeisiin. Palveluilla halutaan ottaa huomioon erikuntoiset asukkaat sekä heidän toiveensa ja yksilöllisyytensä. Iltakoti ry tarjoaa palveluja, jotka ylläpitävät ikäihmisten fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista toimintakykyä. Palveluita, joita Iltakoti ry tarjoaa, ovat muun muassa ateria-, fysioterapia-, kauneus- ja intervallipalvelut. (Iltakoti ry 2005.) Iltakoti ry:ssä toimii asumisneuvoja, joka pitää huolta asukkaiden hyvinvoinnista erilaisten hoitojen, neuvonnan ja ohjauksen avulla (Iltakoti ry 2005). Asumisneuvoja tutustuu asukkaisiin ja heidän tarpeisiinsa jo asunnon esittelystä sekä alkuhaastattelusta lähtien (Roine 2002, 63). Hän järjestää erilaisia tapahtumia, juhlia ja retkiä. Asumisneuvoja suunnittelee toimintaa eri yhteistyötahojen avulla. Hän keskittyy asukkaiden fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin ylläpitämiseen. (Iltakoti ry 2005.) Palveluasukkaiden on mahdollisuus saada fysioterapia- sekä jalkaterapiapalveluita. Fysioterapeutin avulla asukkailla on mahdollisuus erilaisiin jumppiin ja yksilöllisiin hoitoihin. Liikuntaa ja kuntoutusta toteutetaan lääkärin lähetteellä sekä ilman. Halutessaan veteraanit voivat saada kuntoutusta palvelutalo Rosinassa sekä vuokratalo Venlassa. Asukkailla on myös mahdollisuus jalkojenhoitopalveluihin. Jalkojenhoitoa voi tilata ajanvarauksella jalkojenhoitajalta. Jalkojenhoitaja kiertää eri vanhusten vuokrataloissa tekemässä jalkojenhoitoja. (Iltakoti ry 2005.) Iltakoti ry:ssä on tarjolla monipuolisia virikkeitä. Siellä on erilaista päivätoimintaa ja virikkeitä palveluasuntojen asukkaille. Palvelutalo Rosinassa tarjotaan sekä ohjattuja että omatoimisia harrastusmahdollisuuksia asukkaille. Asukkaat voivat käydä muun muassa jumppaamassa, saunomassa ja askartelemassa. (Iltakoti ry 2005.) Palvelutalo Rosinasta löytyy myös Savonlinnan ammattiopiston ylläpitämä kauneussalonki. Salongista saa kosmetologi- ja kampaamopalveluita. (Iltakoti ry 2005.) Iltakoti

20 ry:ssä kauneudenhoitoon on panostettu, koska kauneudenhoito on tärkeää myös ikäihmisille. 15 Iltakoti ry:ssä on mahdollisuus myös intervallipalveluihin. Palvelutalo Rosinasta lyhytaikaispaikkoja löytyy yksi. Intervallihoito sisältää ruokailut, liinavaatteet, puhtauden ja tarvittavat hoidot. (Pasanen 2005.) Palvelutalo Rosinan asukkaille kuuluu peruspakettina ruoka, siivous, pyykinpesu, silitys ja niin edelleen. Sen lisäksi asukas voi ostaa lisäpalveluita, jolloin hoitopaketin hinta nousee. Vuokra-asuntojen asukkailla ei ole peruspalveluita valmiina vaan he ostavat tarvitsemansa palvelut. (Pasanen 2005.) 5.4 Iltakoti ry:n toiminta- ja laatutavoitteet Henkilökunta on yhdessä toiminnanjohtajan kanssa laatinut seuraavanlaiset talon toiminta- ja laatutavoitteet palveluasumista varten (Roine 2002, 67): 1. tavoitteena asukkaiden asuminen omassa kodissaan turvallisesti mahdollisimman pitkään 2. asukkaille mahdollisuus osallistua yhteisiin tapahtumiin ja toimintoihin 3. hoivatyön periaatteina ovat asukkaiden kunnioitus, itsemääräämisoikeuden säilyttäminen, tuttuus ja turvallisuus, palvelujen riittävyys ja asukkaiden omatoimisuuden tukeminen 4. ammattitaitoinen ja vastuuntuntoinen henkilökunta, jolle järjestetään lisäkoulutusta ja työnohjausta 5. työmotivaatiota pidetään yllä antamalla työntekijöille päätäntävaltaa ja samalla edellytetään sitoutumista vastuuseen 6. joustava yhteistyö kaupungin kotipalvelun, vammaishuollon ja terveydenhuollon kanssa 7. henkilökuntakeskusteluja, asukaskokouksia ja -kyselyjä, keskusteluja asukkaiden omaisten kanssa säännöllisesti sekä työilmapiirin tarkkailua. 6 IKÄIHMISTEN TERVEYDEN EDISTÄMINEN PALVELUTALOSSA