Ahkeruuden anna olla ystäväsi verraton, lies lämmin, mieli raitis palkkanasi siitä on MULLASTA MAAN

Transkriptio

1 Ahkeruuden anna olla ystäväsi verraton, lies lämmin, mieli raitis palkkanasi siitä on MULLASTA MAAN Maaseudun naisen terveydentilan kehitys sodanjälkeisessä Suomessa Saara Korolainen sairaanhoitaja (AMK) - Katriina Väisänen Terveydenhoitaja (AMK) Opinnäytetyö, syksy 2004 Diakonia AMK, Lahden yksikkö Diakoninen sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan koulutusohjelma

2 2 TIIVISTELMÄ Korolainen, Saara & Väisänen, Katriina. Maaseudun naisen terveydentilan kehitys sodanjälkeisessä Suomessa, Lahti, syksy 2004, 57 s., 4 liitettä. Diakonia- ammattikorkeakoulu, Lahden yksikkö, Diakoninen sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan koulutusohjelma, sairaanhoitotyön suuntautumisvaihtoehto, sairaanhoitaja (AMK), terveydenhoitotyön suuntautumisvaihtoehto, terveydenhoitaja (AMK). Opinnäytetyössämme on tutkittu suomalaisen maaseudulla asuvan naisen terveydenhuollon historiaa vuosilta Pellervo-lehden artikkelien perusteella. Tulevana sairaanhoitajana ja terveydenhoitajana kaipaamme taustaa tekemällemme hoito ja terveydenhoitotyölle. Tutkimuksessa halutaan ymmärtää millainen on ollut naisten terveys Suomessa. Keräämämme tiedon voi linkittää nykyajan tietämyksen kanssa ja ymmärtää paremmin hoidettavia potilaita ja asiakkaita. Opinnäytetyömme on tehty vuosien Pellervo-lehtiä tutkimusmateriaalina käyttäen. Tutkimanamme aikakautena rakennettiin ne yhteiskunnan tukipilarit, joista kehittyi koko Hyvinvointi- Suomi. Opinnäytetyössä on sovellettu mikrohistoriallista analyysimenetelmää induktiivisesti. Tämä tutkimus on laadullinen, eli kvalitatiivinen. Tutkimus pohjautuu seuraaviin kolmeen tutkimuskysymykseen. 1. Miten Pellervo- lehti ohjasi maalaista hoitamaan omaa terveyttään? 2. Kuinka tämä lehti ohjasi maaseudun emäntiä työvälineiden käytössä? 3. Kuinka lehden artikkelissa huomioitiin naisten asunto- olot? Naisen työ on ollut hyvin raskasta. Sodanjälkeisenä aikana pyykki pestiin suurimmaksi osaksi käsin. Toisen maailmansodan jälkeen alettiin maaseudulle asentamaan myös vesijohtoja, navettojen karjakeittiöihin ensimmäisenä. Nainen vähätteli usein työvälineidensä merkitystä kotitöissään, vaikka vääränlaisten välineiden käyttö lisäsi jo muutenkin raskasta työpäivää. Emännän päivä oli isännän päivää pidempi, koska hänen kuului myös auttaa miestä omien töidensä lisäksi. Mies teki tärkeiksi luokitellut työt. Nykyaikana tasa- arvo on tuonut maaseudulle monia hyviä kaivattuja uudistuksia. Kuitenkin kehitys on osittain johtanut siihen, että nykyään maaseudun naiset joutuvat usein tekemään töitä myös maatilojen ulkopuolella. Sodan jälkeisenä aikana Suomessa vallinnut agraari- eli maatalousyhteiskunta ei enää anna naisille tarvittavaa toimeentuloa. Tilojen lukumäärä on pudonnut huimasti jopa kymmenen viime vuoden aikana. Tutkimustuloksia ovat asunto-olojen yhteys sodan jälkeisen maalaisnaisen terveyteen. Tutkimus vahvistaa, että monipuolinen ja riittävä ravinto on suorassa yhteydessä ter- 2

3 3 veydentilaan. Myös työntekoa auttavat työvälineet alkoivat yleistymään maaseudun naisen arjessa sodan jälkeisellä ajalla. Asiasanat: maaseutu; naiset; terveys; suomalaiset; kvalitatiivinen tutkimus; mikrohistoria ABSTRACT Korolainen, Saara & Väisänen Katriina. Health of Finnish Women in the Finnish Countryside after The Second World War., Lahti, Autumn 2004, Language: Finnish, 57 pages, 5 appendices. Diaconia Polytechnic, Lahti Unit, Degree Programme in Diaconal Social Welfare, Health Care and Education. The Aim of the study was to investigate women s health in the Finnish countryside. This study may help learn to understand how Finnish women took care of their health. Pellervo-Magazines from years were used as a second source. Because welfare started to develop at that time in Finland, we focused on these years In this qualitative study was used the microhistorical method of analysis. This qualitative study was based on three questions. 1. How did the Pellervo-Magazine teach women to take care of their health? 2. How did this Magazine teach women to use new tools in kitchens and laundries? 3. What did Pellervo tell the readers about the living conditions of women? 3

4 4 Results: The women in the countryside who worked a lot needed enough food and vitamins. New tools helped in different chores. The standard of living rose to a key issue. Keywords: countryside; women; health Finnish; qualitative study; microhistory 4

5 5 SISÄLTÖ JOHDANTO I SUOMALAISEN MAASEUDULLA ASUVAN NAISEN TERVEYDENHOIDON HISTORIA 9 Terveelle kehittymiselle on maaseudulla paremmat edellytykset 9 Mutta jos puutostaudit alkavat pahasti uhata 14 II NAISEN TERVEYDENHOITO SODANJÄLKEISESSÄ SUOMESSA 17 Puhtaus pidentää ikää 17 Ulkoinen koreus- sisäinen voima 19 III NAISEN KOTITALOUS- JA MAATALOUSTYÖN HELPOTTAMINEN 21 Hän, jonka työpäivä on raskas ja vaativa 21 Työn tehostamisen päämääränä on ihminen itse 26 IV TUTKIMUKSEN TARKOITUS JA TUTKIMUSKYSYMYKSET 27 Tutkimuskysymykset 28 V TUTKIMUKSEN TOTEUTUS 28 Mikrohistoriallinen lähestymistapa 28 Mikrohistoriallinen analyysimenetelmä 31 VI TUTKIMUSTULOKSET 32 Maalaisnaisen terveyden ohjaaminen 33 Maalaisnaisen työvälineiden käytön ohjaus 34 Maaseudun naisten asuminen 38 VII JOHTOPÄÄTÖKSET TUTKIMUSTULOKSISTA 42 POHDINTA 45 5

6 6 LÄHTEET 50 LIITTEET 52 Liite 1: 1. haastattelu 52 Liite 2: 2. haastattelu 53 Liite 3: 3. haastattelu 55 Liite 4: Työn esittely sukukokouksessa 56 JOHDANTO 6

7 7 Aiheenamme on ensisijaisesti kuvata maaseudun naisen terveyttä ja siihen vaikuttavia tekijöitä Suomessa sodan jälkeisenä aikana vuosina Tässä työssä perehdytään suomalaisen naisen terveyden historiaan ja eläydytään Pellervo- lehtien, toissijaislähteiden sekä haastattelujen avulla siihen, millaista naisten arki oli. Tahdomme tietää millaisia keinoja naisilla oli terveytensä edistämiseksi. Tunnemme henkilökohtaisesti myös monia sodan jälkeisenä aikana lapsuuttaan maaseudulla viettäneitä naisia ja olemme saaneet suurella kunnioituksella kuunnella heidän kertomuksiaan tuosta historiallisesta ajanjaksosta. Sodan jälkeen otettiin suuria harppauksia nykyaikaista hyvinvointiyhteiskuntaa kohti. Keksittiin uusia mullistavia lääkkeitä ja ymmärrettiin vitamiinien ja terveellisen ravinnon merkitys. Nainen ja hänen asemansa otettiin mukaan yhteiskunnalliseen keskusteluun, ja hän nousi tasavertaiseksi subjektiksi miehensä rinnalle ja vaikutti kotitalouden kautta perheensä ja itsensä hyvinvointiin. Naista alettiin pitää kodin sydämenä. Tahdomme linkittää tiedon historiallisesta kehityksestä nykyaikaan vertaamalla tutkimiamme Pellervo-lehden artikkeleja sodan jälkeiseen aikaan ja nykyaikaan. Lehti on suunnattu juuri maaseudun väestölle. Sitä julkaisee Pellervo- Seura. Se antoi tuolloin paljon neuvoja töiden helpottamisesta, esimerkiksi oikeanlaisista kantotavoista, keittiön ergonomiasta ja terveellisestä ruoasta emännille. Selatessamme Pellervo-lehden vuosikertoja kiinnitimme huomiota siihen, että useat artikkelit, jotka koskivat terveyttä, käsittelivät lähinnä miesten asioita, lastenhoitoa tai karjankasvatusta. Jos naisia käsiteltiin, liittyivät artikkelit usein keittiöön. Maaseudun lehdessä naiset kuvattiin sellaisina kuin he olivat - vanhat vanhoina ja ryppyiset ryppyisinä. Tutkimuksemme avulla opimme ymmärtämään, millaista oli elää suomalaisena naisena maaseudulla sodanjälkeisessä yhteiskunnassa. Käytämme toissijaislähteenä sodanjälkeisestä ajasta kertovan kirjallisuuden ohessa myös muita teoksia ja tutkimuksia. Haluamme näiden teosten kautta valottaa naisen aiempaa terveydenhoitoa ja elinolosuhteita. 7

8 8 Nuoremman sukupolven naisilla on nykyaikana enemmän valinnanmahdollisuuksia ja koulutusta kuin aikaisemmilla sukupolvilla. Julkisen sektorin merkitys naisten työllistäjänä on kasvanut. Maatalous on koneellistunut ja palkkatyö yleistynyt. 1 Perinteiseen maaseutuidylliin liittyy melko pysyviä mielikuvia aidosta maaseudusta, jossa ihmiset ovat rehellisiä ja huolehtivat toinen toisistaan. Idylli luo valtasuhteita, myös patriarkaalisia valtasuhteita. Tähän liittyy tietynlaisia odotuksia naisten paikasta. Naisten koti- ja perheroolia korostetaan, samoin kuin naisen roolia yhteisöllisten suhteiden ylläpitäjänä. Perheellä, kotiäitiydellä ja vapaaehtoistyöllä oli suuri merkitys maaseutumaisessa elämäntavassa. Naiseus on yhdistetty usein kotirooliin: kotitaloudesta huolehtimiseen, äitiyteen ja kotona oloon. Emännille perhe, koti ja maatila linkittyvät toisiinsa erottamattomasti. Hyvän elämän ehdot täyttyvät koti- maatila- yhdistelmässä. 2 Naiset tekevät yhä valtaosan kotitöistä. Miehet taas ansaitsevat työelämässä naisia enemmän. Useimmat naiset elävät käytännössä kotiäidin elämänmuodossa tai erilaisissa sekaelämänmuodoissa. Elämme individualistista eli yksilöä korostavaa aikakautta. Yhteiskuntaluokka, sukupuoli tai naapurustoyhteisö eivät enää jäsennä yksilön elämää niin kuin ennen. Elämäämme vaikuttavat uudet pakot ja vaatimukset, kuten työmarkkinat ja hyvinvointivaltion rakenteet. Yksittäisen ihmisen tulee itse aktiivisesti suunnitella ja rakentaa elämänkulkunsa. Jokaisen, myös maaseudun naisen, tulee voida olla oman onnensa seppä. Tällöin itsenäinen selviytyminen korostuu. Nykyelämä vaatiikin aloitekykyä, joustavuutta ja epävarmuuden sietokykyä erilaisissa muuttuvissa olosuhteissa. 3 Britt- Marie Perheentuvan mukaan nykyajan nainen on huomannut, että naiset edelleen toteuttavat ruumiillaan miesten seksuaalisia mielikuvia. He voivat tehdä keholleen hengenvaarallisia toimia, jos yhteiskunnassa vallitsevat asenteet näin velvoittavat. Nainen voi häpäistä ruumistaan kieltäessään oman ruumiinsa erityisyyden. Nainen on edelleen usein väline johonkin, eikä itseisarvo. 4 1 (Högbacka 2003, 19, 21.) 2 (ibid, 17-18, 109.) 3 (ibid, 51, ) 4 (Perheentupa 2001, ) 8

9 9 Naisten määrä maaseudulla on koko ajan vähentynyt. Koulutusta vastaavaa työtä löytyy naisille paremmin asutuskeskuksista. Tänä päivänä maaseudun naiset ovat kaikissa ikäryhmissä korkeammin koulutettuja kuin puolisonsa. Vuonna 2000 naimattomien naisten osuus oli maaseudulla huomattavasti alempi kuin kaupungeissa. Naimisissa olevien naisten osuus on taas maalla selvästi suurempi. 5 I SUOMALAISEN MAASEUDULLA ASUVAN NAISEN TERVEYDENHOIDON HISTORIA Terveelle kehittymiselle on maaseudulla paremmat edellytykset Aloitamme tämän teoriaosuuden tarkastelemalla maaseudun naisen asumis- ja työoloja sekä seksuaalisuutta sodanjälkeisessä Suomessa. Kun tultiin 1900-luvulle oltiin siirrytty patriarkaalisesta perheihanteesta ydinperheihanteeseen. Maaseudulla tätä seurasivat ensimmäisenä ylä- ja keskiluokkainen säätyläistö. Naisen ja miehen työkentät eriytyivät. Miehet osallistuivat julkiseen elämään ja naiset vastasivat kotitaloudesta. Naisilla oli oleellinen, kasvattava ja siveellinen tehtävänsä yhteiskunnassa. Marttaliitto levitti valistustyötään tehokkaan ja valistuneen perheenäidin ihannetta. Tämä liitto kehitti toiminnallaan maalaisnaisen hyvinvointia laaja-alaisesti. Äideistä tuli kasvattaa perheenemännyyden ammattilaisia, jotka kykenivät hoitamaan ja kontrolloimaan sekä yksityistä että julkista elämän piiriä. Naiset alkoivat siirtyä kodeista julkisen elämänpiirin yhteyteen. Ensimmäisiä ammatteja, joissa naisia tavattiin oli kunnallisen kätilön, sairaanhoitajan ja opettajan ammatit. Kaupunkilaisnaiset esimerkkinä uusi naisihanne alkoi koskettaa maalaisnaistenkin elämää. Maa- ja metsätalouden laajentuminen ja kaupallistuminen eriytti maaseudulla työelämän ja kotitalouden toisistaan. 6 5 (Högbacka 2003, 86-88, 92.) 6 (Vehkalahti 1999, ) 9

10 10 Maatilan isäntä oli tavallisesti perheen johtohahmo. Isännyys uskottiin yleensä vanhimman sukuhaaran vanhimmalle miehelle useamman polven kotitaloudessa. Emäntäkin saattoi jonkin aikaa johtaa perhettä miehensä kuoltua. 7 Kun nuoret etsivät sopivaa puolisoa, talon ja koko tilan etu oli aina otettava huomioon. Toimeentulo oli aina siitä kiinni. Viljelijäpariskunta oli työpari ja perheen tulevaisuus riippui heistä kummastakin. Käytännöllinen harkinta painoi vaa assa enemmän kuin tunteet. Ne, jotka eivät itse perineet maata, pyrkivät saamaan sitä avioliiton kautta naimalla perijän. Ennen kaikkea puoliso toi taloon oman työpanoksensa. Siksi hänen oli oltava terve ja voimakas sekä taitavaksi ja ahkeraksi todettu hyvä työihminen. Emännäksi tulemisen ehtona oli avioituminen viljelijän kanssa, jolloin heistä tuli tilan emäntä ja isäntä. 8 Suomi oli maaseutuvaltainen yhteiskunta hyvin pitkään. Tässä yhteisössä nainen on usein elänyt suurperheen jäsenenä. Vanhemmilla oli useimmiten lapseen nähden kasvatusvastuu. Kaikilla äideillä ei kuitenkaan ollut tukenaan sukua tai perhettä. 9 Tätä taustaa vasten tuntuu lohdulliselta, että nykyaikainen ydinperhe on saanut alkunsa kahdesta asiasta; niitä ovat äiti-lapsi suhde ja rakkausavioliitto. Tosin naisen oli usein valittava miehensä paras ennen lastensa etua. Tällainen muutos alkoi luvulla. Perheenäiti muuttui tässä ajattelutavassa yksikön keskeisimmäksi henkilöksi. Ydinperhe oli yleistä pitkään vain kaupungeissa. 10 Naisen asema on kautta aikojen ollut selvästi miehen asemaa heikompi. Hänen ei esimerkiksi katsottu olevan työssään tuottava työntekijä, vaikka naisten tekemä työ oli hyvin raskasta. Esimerkiksi viljelijöinä mies yleensä omisti tilan. Emäntä tuli tilalle avioitumisen seurauksena ilman, että olisi itse valinnut ammattiaan. Työnjako tiloilla oli myös sukupuolenmukainen ja tilan ensisijaiseksi viljelijäksi oli useimmiten nimetty mies eli isäntä. Tällöin tilan päätoiminen emäntä ei saanut maatilan tuloista yhtä suurta osaa kuin mies. Suhteessa mieheen ja tilaan naisen työn tuli olla avustavaa. Emännästä tuli epäitsenäinen suhteessa mieheensä. Naisen todellinen työpanos 7 (ibid, 11.) 8 (Pohjola- Vilkuna 1995, , Högbacka 2003, 113.) 9 (Louhelainen 1984, 48.) 10 (Utrio 1985, 349.) 10

11 11 saattoi hyvin ylittää miehen työpanoksen. Naimisissa olevalta naiselta odotettiin halua auttaa miestään aina tarvittaessa ja osallistua kaikkiin töihin. Naisten tuli olla ehdottoman lojaaleja miestään kohtaan. Tilastoihin maatilan emännän ammatti on voitu rekisteröidä vasta 1980-luvulta alkaen. 11 Pohjola-Vilkunan tutkimuksessa Eros kylässä käsitellään maaseudun seksuaalisuutta vuosisadan vaihteessa. Esimodernissa maaseutuyhteisössä yksityisyys ei ollut kaikkien oikeus, ja samassa huoneessa saattoi viettää yönsä monta ihmistä. Palvelijat saattoivat nukkua isäntäväkensä kanssa samassa tilassa. Ahtauden vuoksi monissa mökeissä ja torpissa asuttiin hyvin lähekkäin. Sukupuoli ei välttämättä määrännyt nukkumistilaa, vaan esimerkiksi palkolliset saattoivat nukkua yhdessä suuressa tuvassa ilman sermejä tai huonejakoa. Tämä mahdollisti kohtalaisen vapaan sukupuolisen kanssakäymisen. Vain suuremmissa taloissa isäntäväellä oli varaa ottaa yksi erillinen huone nukkumiseen. Nukkumispaikka riippui vuodenajoista. Kesäisin nuoret ja palkolliset nukkuivat usein aitassa. 12 Oli yleistä, että miehet kävivät yöjalassa eli vierailuilla nuorten tyttöjen aitoissa. Se ei kuitenkaan välttämättä tarkoittanut seksuaalista kontaktia. Nainen saattoi myös itsenäisesti käydä miehen aitassa. Silloin oli tavallisesti kyse samansäätyisten, lähinnä piikojen ja renkien sukupuolisesta kanssakäymisestä. 13 Talollisilla miehillä oli ylivalta heidän palkollisiinsa. Isäntä saattoi pyytää naista seksisuhteeseen kanssaan, eikä naisella tässä tilanteeseen ollut päätösvaltaa omaan ruumiiseensa. Miehelle avioton lapsi ei merkinnyt useinkaan maineen menetystä, eikä hänen ei usein tarvinnut pelätä lapsen elättäjäksi joutumista, kun taas naiselle aviottomana syntynyt lapsi merkitsi raskasta leimaamista. Suullinen todistus ei kelvannut oikeudessa käytettäväksi, vaan sukupuoliyhteydestä piti olla silminnäkijän todistus ja sen hankkiminen saattoi olla ongelmallista. 14 Hilkka Helstin Kotisynnytysten aikaan-tutkimuksen mukaan syntyvyyttä säännösteltiin aborteilla. Monet aborttimenetelmät olivat äidille hengenvaarallisia. Vuosina 11 (Högbacka 2003, 50, ) 12 (Pohjola- Vilkuna , 81.) 13 (ibid, ) 14 (ibid, ) 11

12 kuoli keskenmenoon kaikkiaan yli tuhat naista. Yleisimpiä raskaudenkeskeytystapoja oli kiniinin nauttiminen. Kaupungissa saattoi myös toimia erityisiä naisia, joille epätoivottu lapsi voitiin jättää, ja niin välillisesti toivottiin lasten kuolemaa. Näitä naisia kutsuttiin enkelintekijöiksi. Ehkäisyä ovat värittäneet uskonasiat ja arkipäivän inhimilliset ongelmat. Perheen kasvua säädeltiin luvun puolivälissä myös välttämällä sukupuolista kanssakäymistä. 15 Vuoden 1945 jälkeen naimattomuus alkoi Suomessa harvinaistua aiempaan verrattuna. Tunnettiin kuitenkin vielä yleisesti käsitteet piintynyt vanhapiika ja vanhapoika. Tämä tarkoitti henkilöä, joka ei ollut koskaan mennyt naimisiin. Usein tällaiset henkilöt saattoivat toimia maaseudulla renkeinä ja piikoina, eli palkollisina. 16 Sosioseksuaalisessa rakenteessa voidaan erottaa kaksi rakkausmuotoa: vahvistajan ja vahvistusta saavan rakkausmuodot. Rakkausmuoto koostuu hoivasta sekä eroottisesta kokemuksesta. Vahvistajan rakkausmuoto perustuu naisen hoivakäytännölle perheessä ja työelämässä. Nainen hoivaa, vahvistaa ja tukee muita. Naisten aika on usein aikaa muille, aikaa vastata muiden tarpeisiin. Naisten tavoite liittyy täten muihin ihmisiin, ja välineenä on nainen itse. Naisille ominainen rakkausmuoto suuntautuu muiden ihmisten hyvinvointiin. Perinteisessä feminiinisyydessä korostuvat alisteisuus, hoiva, huolenpito ja empatia naisellisina hyveinä. 17 Suomi kuului maaseutuvaltaiseen kulttuuriin 1900-luvulle asti. Naisen asema oli sitä parempi, mitä köyhemmästä väestä oli kysymys. Tilaton perhe oli tasa-arvoisempi, kuin vauras tilallinen perhe. Tällaisessa maata omistamattomassa perheessä vaimon kuului pitää huolta taloudesta niin kuin miehenkin. Toisaalta tilattoman naisen osa oli raskas koska köyhyys oli ainainen uhka ja työtä oli paljon. Äitien tärkein työ oli toimia lastensa opettajina. Tyttäret oppivat kaiken tarvitsemansa äidiltään, sillä naisten töiden oppiminen oli elintärkeää elämän jatkumiselle. 18 Vielä 1900-luvun alkupuolella 80 % väestöstä asui maaseudulla. Kaikki perheet eivät edustaneet yhtä ja samaa agraarista kulttuuria. Äiti opetti tyttärelleen kotitöitä, kuten 15 (Helsti 2000.) 16 (Löfström 1999, ) 17 (Högbacka 2003, 47, 49, 54.) 18 (Apo ym. 1999, 9-19, ) 12

13 13 ruuanlaittoa, pyykinpesua, käsitöitä ja lasten- sekä eläintenhoitoa. Tyttöä koulutettiin kelponaiseksi, aviovaimoksi ja hyväksi äidiksi luvun alkupuolella yleistyivät maalaistaloissa erilliset keittiöt. 19 Äideillä ei useinkaan ollut aikaa osoittaa paljon hoivaa ja hellyyttä lapsilleen. Sellaisesta huolehtivat usein isoäidit joilla oli enemmän ylimääräistä aikaa. Muutenkaan hellyys ei varsinaisesti kuulunut tärkeänä osana kulttuuriin. 20 Satu Apo kertoo kirjassa Suomalainen nainen, että perheetön nainen oli sosiaalisesti hankala tapaus. Vaikka nykysuomalainen kuva esiäidistä onkin tasa-arvoinen ilmeni hänen asemansa kuitenkin miehestä riippuvaisena. Hänen asemansa päättivät tarpeen tullen miehet, esimerkiksi isä, veljet ja aviomies. 21 Kansalaissota oli jättänyt leskeksi noin 5000 punakaartilaisleskeä. Heillä oli paljon lapsia huollettavinaan. Osa ei pystynyt huolehtimaan itse omista lapsistaan. Maa oli jakautunut henkisesti kahtia kansalaissodan myötä ja vanhat kaunat vaikuttivat ehkä useinkin avustustoimiin. Leskien perheissä kaikki riippui työn saannista ja äidin terveydestä sekä tilapäisavustuksien saamisesta. Kunnat eivät olleet avokätisiä avustaessaan köyhäinhoitomenoissa ja usein työläiset joutuivat vallankäytön uhriksi. He eivät voineet vaikuttaa omaan kohtaloonsa. Usein rästiin jääneet vuokrat aiheuttivat häätöjä. Tällöin käytettiin niin sanottua vaivaishuoltoa eli köyhien avustustoimea. Myös naimattomia äitejä ahdisteltiin ja työläisnaisliike pyrki auttamaan heidän tilannettaan. Näitä äitejä epäiltiin usein heidän kyvystään kasvattaa lapsiaan. 22 Edellä käsittelimme naista osana suurta kokonaisuutta, perhettä ja sukua, sekä maaseudun naisen asumisoloja ja seksuaaliterveyttä. Sitä miten nainen ja mies muodostivat työparin. Käytäntö saneli arkielämää ja avioliiton kautta saatiin työvoimaa ja toimeentuloturvaa. Yksinäinen nainen oli hyvin turvaton, ja siitä johtuen hän oli myöskin aviossa elävää naista sairaampi. Vertailussa nykyaikaan voidaan huomata, että sosiaaliryhmittäiset erot voidaan huomata väestöryhmien terveyseroina 23 Naisen 19 (Vehkalahti 1999, 83-88, 93.) 20 (ibid, 9-19, ) 21 (Apo ym ) 22 (Jaakkola 1994, ) 23 (Kauhanen, Myllykangas, Salonen, Nissinen 1998, 241). 13

14 14 asema oli miehen asemaa heikompi ja naisen työ oli miehen työtä avustavaa. Tämän heikomman aseman vuoksi miehen oli ehkä vaikea nähdä naisen tarpeet esimerkiksi hyvän terveydenhoidon suhteen. Mutta jos puutostaudit alkavat pahasti uhata Tässä alaluvussa käsittelemme sitä, millaista terveystietoa naisilla oli saatavilla, mikä heidän ravitsemustilanne oli, ja kuinka tartuntataudit vaivasivat maassamme sodan jälkeisellä ajalla. Koska naisen tuli olla siveellinen ja häveliäs. Oli hänen vaikea saada hyvinvointinsa kannalta tärkeää terveysvalistusta. Lähes kaikki saatavilla oleva tieto kulki äidiltä tyttärelle. Terveydestä kertovia kirjojakin oli hyvin vaikea saada. Jos niitä oli saatavissa ne olivat usein nuorilta naisilta kiellettyjä. Maalaisnaisilla oli omat selviämiskeinonsa elämän armottomuutta vastaan, vaikka monet asiat olivatkin uskomattoman alkeellisia ja kehitys löysi hitaasti kaukaisiin kyliin. Maalaiskylissä oli ollut ikiaikainen lohdutuskulttuuri, jota kesti aina 1900-luvun alkupuolelle. Se tarkoitti toisten naisten tukemista elämän vaikeissa ja väistämättömissä tilanteissa. Tällainen kulttuuri hävisi vähitellen kaupunkien ja ydinperheiden mukana. Ydinperheessä vaimon luotettuja olivat lääkäri ja aviomies. 24 Huonon aseman vuoksi naisia ei hoidettu, jos he sairastuivat. He kuolivat usein tulehduksiin ja kuumeeseen. Synnytyksiä hoidettiin epähygieenisissä oloissa, eikä käsienpesemisen merkitystä tiedetty. Lapsivuodekuume levisi hoitavan henkilökunnan kautta. Käsityksemme mukaan bakteeritietoisuus tuli maalaisväestön keskuuteen varsin myöhään luvun loppupuolelta asti naiset ovat eläneet pitempään kuin miehet. Jotkut naiset saavuttivat todella korkean 89 vuoden iän. 25 Naisen terveydenhoidosta ei ole vuosisatojen saatossa välitetty suurestikaan. Naisen uskottiin tarvitsevan miestä vähemmän ruokaa hänen pienemmän kokonsa vuoksi. Esimerkiksi keskiajan lopulla naisten terveys oli paljon nykyistä heikompi. Kukaan ei 24 (Utrio 2001.) 25 (Kauhanen ym. 1998, 57.) 14

15 15 ollut kiinnostunut heidän ruokavaliostaan. Ruokavalioon kuuluivat kuitenkin vihannekset, vaikka vitamiinien tarpeesta ei vielä tiedetty. 26 Rikkaiden tilallisten hyvin ravittuja emäntiä pidettiin terveinä ja hyvinvoivina. Naisen ulkoisen olemuksen tuli olla pehmeä ja muotojen tasaisen pyöreitä. Laihoja naisia pidettiin rumina. Heille oli keksitty laihuuteen valmiste, joka lisää rasvakudoksen määrää. Myös maaseudun naiset saivat tietoa ja apua tästä valmisteesta. 27 Naisten ruokavaliosta ei piitattu myöskään heidän ollessaan raskaana tai imettäessään lasta. Juuri tällöin naisen energiantarve on tavallista suurempi. Maaseudun nainen oli yleensä jatkuvasti raskaana, sillä taloon tuli saada lisää työntekijöitä. Olivathan lapset myös vanhempiensa vanhuuden turva. Naisen terveydentila kohentui pikkuhiljaa, kun syntyvyyttä alettiin säännöstelemään 1800-luvun lopulla. 28 Tuon 1800-luvun lopun positiivinen kehitys johti siihen, että sodan jälkeisinä pulavuosina ymmärrettiin jo naisen terveydelle tärkeiden vitamiinien ja hivenaineiden merkitys. Mallaskalkki sisälsi mallasuutetta ja kalkkisuoloja, sekä myös munamaitoa, sokeria ja suklaajauhoa. Tiedollista perustaa ravitsemuksesta alkoi jo olla, ja huomattiin, että nainen vahvistui saatuaan monipuolista ruokaa. Mallaskalkin mainoksessa viitataan myös mielenterveyden ja ruokavalion väliseen suhteeseen. Tuohon aikaan ei vielä tunnettu ruokaympyröitä tai -kolmioita. Sota-aikana tuli syödä mitä oli tarjolla. Mallaskalkki auttoi kalsiumin ja A-vitamiinin saannissa. Suklaa sisälsi kaakaota ja toimi näin piristeenä sekä hyvänolon tuojana. 29 Vitamiineista ei vielä tiedetty eikä tuoreen ravinnon merkitystä ymmärretty. Naisen kiusana olivat raskaudesta ja verenvuodoista johtuvat anemiat. Naisen raudantarve kasvoi raskauden aikana, mutta ruuan laatu ja määrä pysyi samana. Ei ollut tietoa valkuaisesta, raudasta, kalkista tai vitamiineista. Odottava äiti söi nälkäänsä sitä mitä oli tarjolla, erityisruokavaliota ei ajateltukaan. Köyhän maalaisemännän tuli tyytyä niin sanottuun akanpuuroon. Talon miesväki ei luopunut omasta leivästään, eikä sitä kyllä odotettukaan. Anemia paheni synnytyksen ja jälkivuodon aikana. Muun muassa 26 (Utrio 2000, ) 27 (Joutsivuo, Mikkeli 1998, 198.) 28 (Utrio 2000, 410). 29 (Pellervo 1948, nro 23.) 15

16 16 naisella kuukautiset lisäsivät anemisuutta. Ylirasittunut, aneeminen ja aliravittu talonpoikaisvaimo oli avuton kulkutautien kourissa. 30 Talonpoikaisnainen, joka oli aliravittu ja rasittunut eli lyhyemmän elämän, kuin kaupunkilaisnainen. Ihmisillä oli usein keripukkia, joka johtui C-vitamiinin eli askorbiinihapon puutteesta. Sitä ei ymmärretty puutostaudiksi. Ihmisillä oli myös usein riisitautia, koska ruuasta ei saatu tarpeeksi D-vitamiinia. Riisitauti johtuu D- vitamiinin puutteesta, talvella auringonvalon puutteesta pohjoisissa maissa. Kalkki ei pääse imeytymään luustoon. Lapsen luut ovat pehmeitä ja vääntyvät. Riisitauti on ollut yleinen esihistoriallisista ajoista asti. Riisitauti on ollut köyhien vitsaus ja tärkein syy vaikeisiin synnytyksiin. 31 Tartuntataudit lisääntyivät, kun ihmiset alkoivat muodostamaan suurempia kylä- ja kaupunkiyhteisöjä. Kun ihmiskontaktien määrä kasvoi, taudit levisivät jätteiden, juomaveden ja elintarvikkeiden kautta. Lukuisien sotien aikana kulkutaudit, kuten lavantauti, levisivät väestöön. 32 Nälkää on pidetty viikatemiehen apurina. Aliravitsemus ja puutostaudit heikensivät ihmistä. Taudin iskiessä ei ollut vastustuskykyä eikä voimaa parantua sairaudesta. Sekä pulskat että laihat sairastivat kulkutauteja. Monet kulkutaudit, kuten lavantauti raivosivat juuri pahimpina nälkäaikoina. Amerikasta tuotua perunaa pidettiin siunauksellisena kasvina. Peruna tuotti ravintoa kaksi kertaa enemmän kuin vilja. Se kasvoi myös köyhilläkin alueilla. Perunasta tuli köyhälle perheelle usein ainoa ravinnon lähde. Tautien torjunnassa tuoreen ravinnon ja raudansaannin merkitys korostui luvuilla nousi tärkeäksi kysymykseksi ruokailutottumusten muuttaminen terveelliseksi ja ruoanlaiton yksinkertaistaminen. Suositeltiin yhteisiä täsmällisiä ruokailuaikoja. Leivän syönnin ja kahvin juonnin sijaan suositeltiin kunnollisen monipuolisen lämpimän ruoan laittamista. Suositeltiin liharuokien vähentämistä ja kasvisruokien lisäämistä ruokavalioon (Utrio 1985, 64-65, Utrio 1996, 58, 71.) 31 (Utrio 1985, 72, Utrio 2000.) 32 (Jaakkola 1994). 33 (Utrio 1996, ) 34 (Joutsivuo, Mikkeli 1998, , Vehkalahti 1999, 153.) 16

17 17 Kotitaloustöiden kehittämistä edisti muun muassa Marttaliitto, esimerkiksi ruoanlaiton yksinkertaistamiseen kiinnitettiin huomiota. Jopa valtiovalta asetti komitean, jonka tehtävänä oli selvittää kansan ravintokysymystä. 35 Myöskin monet tartuntataudit olivat pahasta naisen terveydelle. Niitä olivat muun muassa märkärupi, syyhy ja ihottumat. Iho oli naisen tärkeimpiä valtteja naimisiinmenon kannalta. Niinpä näitäkin tauteja hoidettiin nykyajan perspektiivistä katsottuna kummallisin keinoin. Näitä olivat tahnat, jotka sisälsivät vuohenvirtsaa, käärmeenmyrkkyä, häränverta ja tervaa. 36 Myös espanjan kuume vaivasi pandemiana eli erittäin laajalla alueella riehuvan epidemian muodossa vuonna II NAISTEN TERVEYDENHOITO SODANJÄLKEISESSÄ SUOMESSA Puhtaus pidentää ikää Tässä luvussa käsittelemme lähinnä maaseudun naisen hygieniaan ja pukeutumiseen liittyviä asioita. Aikakausi toi paljon uutta apua naisen terveydenhoitoon. Saatiin tietoa terveellisistä elintavoista ja oli jopa mahdollisuus elää niiden mukaan. Esimerkiksi lapsivuodekuolemat olivat vähentyneet ja gynekologisia sairauksia osattiin ehkäistä ja hoitaa luvun aikana naisen oletettu elinikä kaksinkertaistui. Tähän vaikuttivat elinolojen kohentuminen ja sairaanhoidon ja lääketieteen kehitys (Aromaa, Markkola, Nenola, Ollila, Rautala, Setälä 1994, 322. ) 36 (Utrio 2001, ) 37 (Kauhanen ym. 1998, 41ja 47, 72.) 38 (Utrio 2001, ). 17

18 18 Suurin ja tärkein kehitysaskel sairautta vastaan taistellessa oli penisilliinin keksiminen ja käyttöön ottaminen 1940-luvulla. Tartuntatautien hoitamisessa ja välttämisessä oli käännetty aivan uusi lehti. Antibioottien keksiminen paransi myös useimmat silloin vallalla olleet sukupuolitaudit ja 1980-luvulle asti tavallinen kansa tunsi itsensä huolettomaksi sukupuolitautien suhteen. 39 Elinoloilla on suora yhteys terveyteen. Koska vettä ei ollut käytettävänä runsaasti joka päivä, jouduttiin turvautumaan muunlaiseen puhtauden hoitoon. Hiusten puhtaudesta huolehdittiin mm. harjaamalla. Niiden harjausta suositeltiin tehtävän joka ilta. Hiusten pesua suositeltiin kerran viikossa. Hiuspesu jouduttiin yleensä tekemään erikseen. Saippuaa vuoltiin pesuveteen. Oli myös paljon erilaisia hiuksen pesuun liittyviä tapoja. Niitä neuvottiin käsittelemään monilla eri aineilla, esim. raparperilla. Yleensä ottaen pesu tapahtui osissa, koska kokovartalopesun mahdollisuudet oli harvassa. 40 Hiustenpesuaineiden ollessa kortilla mäntysuopa oli lähes ainoa vaihtoehto jokapäiväisessä maalaiselämässä. Se sai hiukset kuitenkin muuttumaan punertaviksi, mikä ei ollut tuohon korttitalouden aikaan muodissa. 41 Vaatteiden pesuun ja puhdistamiseen käytettiin tuhatta ja yhtä tapaa, tavallisien pesuaineiden ollessa kortilla. Esiäitien konstit otettiin uudelleen käyttöön. Käytettiin vaarallisiakin aineita, kuten kotitekoista tuhkalipeää. Myös potaskaa, soodaa ja suolavettä käytettiin puhtauden aikaansaamiseksi. Hyvin likaisten työvaatteiden puhdistamiseksi pesuveteen laitettiin jopa tärpättiä ja ammoniakkia. 42 Maalaisnaisen puhtautta vähensi erityisesti intiimihygienian puuttuminen ja laiminlyönti. Se johtui useimmiten ahtaista ja likaisista asuinoloista. Kaari Utrio kertoo kirjassaan Bella Donna Kaunis nainen kautta aikojen, että ennen ensimmäistä maailmansotaa maaseudun naiset eivät välttämättä käyttäneet kuukautisten aikana min- 39 (ibid, ). 40 (Torppa 1946, 68.) 41 (Linnilä, Utrio M. 1992, ) 42 (Utrio, M. ja Utrio, U. 1994, ) 18

19 19 käänlaisia siteitä. Vuoto valui usein suoraan alushameisiin. Tämä lisäsi usein raskastakin pyykinpesua sekä vähensi puhtautta. 43 Ulkoinen koreus - sisäinen voima Tässä luvussa käsittelemme sitä, kuinka nainen hoiti ulkonäköään sodan jälkeisessä Suomessa. Tarkastelemme myös sitä, kuinka naisen terveys koki kaiken pakollisen ruumiillisen kivun. Naiset ovat aina hoitaneet ulkonäköään. Se on voinut olla alkukantaista tai nykyaikaista ja monimutkaista. Pääasia on kuitenkin ollut ulkonäön hoitamisen ja henkisen terveyden yhteys. Kirjassa Bella Donna kaunis nainen kautta aikojen, Kaari Utrio kirjoittaa Isorokosta, Syyhystä ja Märkäruvesta. Isorokko oli Hengenvaarallinen tauti, mutta se jätti myös hirveät jälkensä jos siitä oli sattumoisin selvinnytkin. Se saattoi aiheuttaa sokeutta ja jättää ihoon kraatterimaisia arpia, jotka eivät parantuneet koskaan. Painajaismaista oli, jos tartuntataudit olivat jättäneet naiseen karmeat jälkensä, kuten sokeuden tai arpisen ihon. 44 Naisilla on aina muotinsa, olipa sitten sota taikka rauha. Meri ja Untamo Utrio kertovat siitä kirjassaan Pois pula pois puute -Kun kansa selviytyi. Sota- aikana tavallinen kansakin taipui militaristisuuteen. Olkapäitä korostettiin ja rinnukseen laitettiin rintataskut kuin sotilaspuvussa ikään. Myös kaksirivinapitukset yleistyivät jopa pikkulasten puvuissa. Kangaspulan vuoksi muoti muuttui mahdollisimman yksinkertaiseksi. Tuskin kenelläkään oli varaa käyttää arkipuvussaan minkäänlaisia liehukkeita tai heilahtelevia helmoja. Vanhoja vaatteita muokattiin ja ommeltiin uudestaan. Lehdissä neuvottiin, miten vanhoista takeista tehtiin talvipukuja tai kahden erilaisen puvun yhdistelmiä. 45 Maaseudun naiselle monet muotivirtaukset tulivat myöhemmin kuin kaupunkilaisnaiselle tai jäivät tulematta ollenkaan. Yksi uutuus jonka rantautuminen maaseudulle 43 (Utrio 2001, ) 44 (ibid.) 45 (Utrio, M., Utrio U. 1994, ) 19

20 20 kesti kauemmin kuin kaupunkiin oli alushousut. Talonpoikaisnainen piti housuja epäterveellisinä ja säädyttöminä pitkään sen jälkeen kun kaupunkilaisnainen oli ne jo omaksunut jokapäiväiseksi vaatekappaleekseen. Tässä muotiasiassa voi vain pohtia, kuinka monilta virtsatie-infektioilta nainen olisi säästynyt, jos olisi pukeutunut housuihin jo aiemmin. Pitkät housut tulivat muotiin vasta toisen maailmansodan jälkeen kun useat naiset siirtyivät työhön kodin ulkopuolelle varsinkin kaupungeissa. 46 Maalaisnaisella ei ollut aivan samoja mahdollisuuksia korsettien ja muita naista kahlitsevien vaatteiden käyttöön kuin kaupunkilaisnaisella. Korsetista oli kaupunkilaisnainen päässyt eroon vasta 1900-luvun alussa kun se aiemmin oli kiristänyt hänen muotojaan satoja vuosia. Maaseudun nainenkin pukeutui kuitenkin oletettavasti hakasilla kiristettäviin liiveihin. Ne kuuluivat naisen asuun luvulla ampiaisvyötäröiden aikaan. 47 Meri Utrion ja Kai Linnilän kirjan mukaan sota-aika muutti ihmisiä. Se teki monista naisista leskiä ja taas toisaalta aiheutti ennen miesten sotaan lähtöä pika-avioliittoja. Sodan jälkeen joitakin niistä purkautui. Tehtiin jopa kirkkolain muutosehdotus, joka olisi antanut papille mahdollisuuden kieltäytyä vihkimisestä uudelleen avioituvan henkilön kohdalla siinä tapauksessa, että edellinen aviopuoliso vielä eli. Tämä ehdotus ei mennyt läpi, mutta se kuvastaa ajan henkeä ja moraalisia keskusteluja, joita silloin käytiin. 48 Kova työnteko löi leimansa naisten olemukseen. Ilman emännän työpanosta ei tiloja olisi voinut pitää, ja onhan maalaisnaisten kerrottu olevan terveitä ja punaposkisia. Rakenteeltaan he olivat vahvoja, leveäharteisia, ulkomuodoltaan karkeita ja kömpelöitä liikkeiltään. Ulkomuoto osoitti terveyttä ja voimaa, mutta kauniiksi ja notkeiksi heitä ei liiemmin kutsuttu. Herrasväki saattoi pitää maaseudun naisia pelottavina, epänaisellisina, jopa miehekkäinä. Joutuessaan hoitamaan tilaa välillä yksinään miehen käydessä töissä tilan ulkopuolella, saatettiin heitä kuvata pelottavan itsenäisiksi (Utrio 2001, ) 47 (ibid, ) 48 (Linnilä ym ) 49 (Vehkalahti 1999, 155.) 20