TYÖN OTSIKKO. Itä-Suomen yliopisto. Oikeustieteiden laitos. Kriminologiset menetelmät Tekijä: Laura Saarinen (246589)

Transkriptio

1 TYÖN OTSIKKO Itä-Suomen yliopisto Oikeustieteiden laitos Kriminologiset menetelmät Tekijä: Laura Saarinen (246589) Ohjaaja: Matti Tolvanen

2 I SISÄLLYS 1 JOHDANTO YLEISKUVA TUTKIMUKSESTA Tutkimuksen kohde ja kysymyksenasettelu Tutkimuksen lähtökohta ja taustoitus Tutkimuksen rakenne Ajallinen ja maantieteellinen konteksti TUTKIMUKSESSA KÄYTETYISTÄ METODEISTA JA AINEISTOSTA ARIMA-malli Aineisto TUTKIMUSTULOKSET JOHTOPÄÄTÖKSET Johtopäätökset tutkimuksesta Jatkotutkimus ja kehittämiskohteet... 12

3 II LÄHTEET KIRJALLISUUS Gottfredson, Michael - Hirschi, Travis: A General Theory of Crime. Standford University Press Kivivuori, Janne: Rikollisuuden syyt. Jyväskylä Mellin, Ilkka: Aikasarjat. Luentoaineisto. Aalto-yliopisto Sirén, Reino - Lehti, Martti: Musta maaliskuu? Väkivalta ja alkoholin kulutuksen kasvu vuonna Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen julkaisuja 222. Helsinki INTERNET-LÄHTEET Helsingin yliopiston lääketieteellinen tiedekunta: Alkoholi voi laukaista geeneissä piilevän väkivaltaisuuden (kirj. Päivi Lehtinen). Päivitetty [ ( )

4 1 1 JOHDANTO Tämä analyysi käsittelee Reino Sirenin ja Martti Lehden tutkimusta koskien väkivallan ja alkoholin kulutuksen kasvun suhdetta vuoden 2004 alkoholipoliittisten uudistusten jälkeen. Analyysissä ei ole tarkoitus referoida mainittua tutkimusta, vaan analysoida siinä käytettyjä menetelmiä ja lähteitä ja näiden hyviä puolia ja ongelmakohtia. Toisessa kappaleessa annetaan lyhyehkö yleiskuva tutkimuksesta, sen tutkimuskysymyksistä ja muista tutkimuksen yleispiirteisiin luettavista seikoista. Kolmannessa kappaleessa esitellään tutkimuksen metodologiaa ja analysoidaan sen soveltuvuutta kyseiseen tutkimukseen. Tutkimuksen metodologian lisäksi kolmannessa kappaleessa analysoidaan käytettyä lähdeaineistoa ja siitä kerättyä tietoa. Osana tätä lähdeaineistoanalyysiä pohditaan vaihtoehtoisia tapoja kerätä tietoa sekä esitetään huomioita siitä, mitä tutkimuksessa on jätetty huomiotta. Nämä huomiot ja vaihtoehtoiset tavat pohjautuvat kirjoittajan omaan kokemukseen tilastotyöstä ja tutkimuksesta poliisin järjestelmien pohjalta. Neljännessä kappaleessa esitellään tutkimuksen keskeisimmät tulokset.. Viides kappale sisältää johtopäätökset tutkimuksesta sekä ajatuksia kehittämis- ja jatkotutkimuskohteista.

5 2 2 YLEISKUVA TUTKIMUKSESTA 2.1 Tutkimuksen kohde ja kysymyksenasettelu Tutkimus pyrkii vastaamaan kysymykseen, liittyikö alkoholin kulutuksen kasvuun, joka johtui vuonna 2004 tehdyistä alkoholipolitiikan muutoksista, välittömiä muutoksia pahoinpitely- ja henkirikollisuuden määrässä tai piirteissä tai muussa alkoholiin kytkeytyvässä häiriökäyttäytymisessä. Tutkimuksessa selvitettiin, liittyikö ajankohtiin, jolloin alkoholin kulutus kasvoi merkittävästi, tilastollisesti havaittavaa kasvua poliisin tietoon tulleessa rikollisuudessa ja poliisin hälytystehtävissä tai niiden rakenteessa 1 Vuonna 2004 Suomessa tapahtui kolme alkoholijuomien kulutukseen vaikuttanutta suurta muutosta. Vuoden alussa poistettiin alkoholijuomien verovapaata tuontia rajoittaneet kiintiöt tuotaessa alkoholijuomia Suomeen toisesta EU-jäsenvaltiosta, maaliskuussa valmisteveroja alkoholijuomien osalta alennettiin 33 % ja saman vuoden toukokuun alussa Viro liittyi EU:iin, jolloin matkustajatuonnin osalta rajoitukset poistuivat myös tuotaessa alkoholijuomia Virosta Suomeen. Nämä edellä mainitut muutokset johtivat siihen, että alkoholin tilastoitu kulutus kasvoi kyseisenä vuonna 6,5 % edellisvuodesta ja tilastoimaton kulutus lisääntyi noin neljänneksellä. Kokonaiskulutuksen kasvu edellisvuodesta oli 9,9 prosenttia. Muutoksia seuranneena vuonna alkoholinkulutus jatkoi kasvamistaan, mutta loivempana. 2 Etenkin Suomessa alkoholilla on läheinen vaikutus rikoskäyttäytymiseen. Väkivallan vaikutus näkyy etenkin väkivaltarikoksissa, joissa usein vähintään yksi osapuolista on alkoholin vaikutuksen alaisena. Väkivaltarikollisuuden ohella alkoholilla on yhteys myös muihin rikollisuuden muotoihin kuten esimerkiksi vahingontekoihin sekä erilaisiin järjestyslakirikkomuksiin. On huomattava tosin, että vaikka alkoholin ja väkivallan välillä kiistatta on yhteys, niin se ei tarkoita automaattisesti sitä, että niiden välillä olisi syy-yhteys, sillä molempien taustalla oleva sama tekijä voi aiheuttaa sekä rikollisuutta että alkoholin käyttöä. 3 Tutkimuksessa pyrittiin selvittämään, onko alkoholin kulutuksen kasvulla yhteyttä väkivaltarikoksiin sekä muutamiin muihin rikoslajeihin. 2.2 Tutkimuksen lähtökohta ja taustoitus Tutkimuksen lähtökohtana oli suomalaisen alkoholipolitiikan muutokset vuonna 2004 ja oletettu väkivaltaisuuden lisääntyminen näiden alkoholipoliittisten toimenpiteiden seurauksena. Olettamus väkivaltarikollisuuden lisääntymisestä alkoholin saatavuuden muutosten johdosta perustui siihen tietoon, jota oli kerätty aiemmista merkittävistä alkoholipoliittisista uudistuksista ja niiden seurauksista. Viimeisen sadan vuoden aikana Suomessa on ollut kaksi merkittävää ja äkillistä 1 Sirén - Lehti 2006 s Sirén - Lehti 2006 s Kivivuori 2010 s. 211.

6 3 alkoholin kulutuksen kasvukautta: 1920-luvulla kieltolain seurauksena 4 ja vuonna 1969, jolloin alkoholilaki vuodelta 1968 tuli voimaan ja muun muassa keskioluen myynti vapautui. Sekä kieltolain aikaisissa että 60-luvun muutoksissa oli kyse huomattavasti rajummasta kulutuksen muutoksesta kuin vuonna 2004, sillä lähtötaso oli murto-osa nykyisestä. Varovaisesti arvioiden kulutus kasvoi kieltolain aikana prosenttia muutamassa vuodessa ja vuonna 1969 kulutus kasvoi vuodessa 41 prosenttia. Lisäksi on huomattava, että viime vuosisadan muutoksiin liittyi myös kuluttajarakenteen muutoksia. Tällaisia muutoksia olivat muun muassa se, että vuoden 1969 alusta mietojen alkoholijuomien myynti sallittiin 18 vuotta täyttäneille, kun aiemmin ikäraja oli 21 vuotta. Toinen merkittävä muutos vuonna 1969 oli se, että keskiolueen myyntipaikkojen lukumäärä kasvoi rajusti. On myös huomattava, että alkoholin kulutuksen sukupuolinen jakauma on kokenut merkittäviä muutoksia: 1980-luvulle saakka miesten alkoholin kulutus kasvoi nopeammin, kun taas 1980-luvulta alkaen naisten alkoholin käyttö on kasvanut huomattavasti miesten kulutusta nopeammin ja nykyään miesten ja naisten kulutus kasvavat varsin tasasuhtaisesti. Vuoden 1969 alkoholin kulutuksen raju kasvu kohdistui siis lähes kokonaisuudessaan nuoriin miehiin, joiden riski syyllistyä väkivaltatekoihin on kaikista väestöryhmistä korkein. Vuoden 2004 kulutuksen kasvusta vastasivat pääasiassa ne, jotka käyttivät alkoholia jo ennestään runsaasti. Tämä johtui pitkälti siitä, että erityisesti väkevien viinien ja viinojen hankinta oli aiempaa edullisempaa. 5 Tutkimuksen hypoteesi siitä, että alkoholin kulutuksen kasvu vaikuttaisi suhteellisen lineaarisesti myös väkivaltarikollisuuden määrälliseen kasvuun perustui siis pitkälti siihen, mitä historia oli opettanut. Tutkimuksessa oli hyvin käyty läpi nämä viime vuosisadan merkittävimmät alkoholipolitiikan muutokset ja niiden avulla oli helppo hahmottaa, miksi vuoden 2004 toimenpiteet ja niiden seuraukset poikkesivat niin paljon aiemmista. 2.3 Tutkimuksen rakenne Tutkimuksen rakenne oli toimiva. Johdantokappaleen jälkeen on selvästi esitetty sekä kirjallisesti, että graafisesti vuoden 2004 alkoholin kulutusmuutoksia. Omiksi alakappaleiksi on erotettu alkoholin tilastoitu kulutus, pohdittu 2004 maaliskuun alun tapahtumia, esitetty alkoholin myynnin alueellisia eroja sekä tuotu ilmi matkustajatuonnin todennäköisiä määriä. Tutkimuksen kolmannessa kappaleessa on tuotu esiin kriminologisten teorioiden perspektiivi alkoholisidonnaiseen väkivaltaan. Kappaleeseen on valikoitu muutama suhteellisen lyhyehkö kuvaus mahdollisista tekijöistä, jotka vaikuttavat siihen, että alkoholilla ja aggressiolla on yhteys. 4 Kieltolain (voimassa ) valvonta oli puutteellista ja salakuljetus mittavaa. Näiden johdosta alkoholin jakelu vapautui ja etenkin eteläisessä (Vaasa-Sortavala linjan eteläpuolella) alkoholin kulutus kasvoi rajusti. 5 Sirén Lehti 2008 s

7 4 Kirjoittajat ovat ottaneet yhteyden mahdollisiksi selittäjiksi hyvin tunnettuja kriminologisia teorioita, kuten Gottfredsonin ja Hirschin itsekontrolliteorian 6. Harmittavaa sinänsä, että Sirénin ja Lehden kirjoittaessa tutkimustaan, ei ollut vielä valmistunut professori Matti Virkkusen johdolla tehtyä, Alcoholism: Clinical and Experimental Reseach -lehdessä julkaistua suomalaistutkimusta, jossa osoitettiin, että MAOA-geenin korkea-aktiivinen muoto yhdistettynä alkoholin käyttöön ennustaa äkkipikaista väkivaltaista käytöstä. Taipumus alkoholiehtoiseen väkivaltaan huomattiin iän myötä heikkenevän merkittävästi. Kyseinen suomalaistutkimus sai laajaa huomiota, sillä se osoitti suhteellisen luotettavan korrelaation MAOA-geenin ja alkoholiehtoisen väkivallan välillä. Huomattavaa tosin on, että matala-aktiivisen MAOA-geenin kantajilla voi olla muita väkivaltaisen käyttäytymisen riskitekijöitä, joita ei Virkkusen tutkimuksessa tarkasteltu. Esimerkiksi aiemmissa tutkimuksissa on saatu viitteitä siitä, että lapsuudenaikainen kaltoinkohtelu olisi erittäin vahingollista nimenomaan matala-aktiivisen geenimuodon kantajilla. 7 MAOA-geenin huomiointi nyt analysoitavassa tutkimuksessa olisi tuonut uutta perspektiiviä asiaan. Esimerkiksi miksi henkirikokset tuntuvat kasautuvan keski-ikäisille syrjäytyneille alkoholisteille, kun yleinen trendi väkivaltakäyttäytymisessä on väkivaltataipumuksen heikkeneminen iän myötä? Kolmannessa kappaleessa on luotu myös katsaus alkoholin rooliin väkivaltatilanteissa viitaten aiempiin tutkimuksiin aiheesta. Kappaleessa lisäksi pohditaan alkoholin ja väkivallan yhteyttä myös makrotasolla - ihmisyhteisöissä. Tässä yhteydessä on viitattu myös Pohjoismaissa tehtyihin tutkimuksiin liittyen alkoholin ja väkivaltakäyttäytymisen yhteydestä. Kokemuksia muista Pohjoismaista on käyty läpi vielä omassa alakappaleessaan. Lukijaystävällisempää olisi ollut sijoittaa Pohjoismaista tutkimusta ja kokemuksia käsittelevät kappaleet samaan yhteyteen. Jostain syystä näiden väliin on tutkimuksessa kirjoitettu kappale Suomen historiasta liittyen alkoholipolitiikkaan, alkoholin kulutukseen ja väkivaltaan. Neljäs kappale on todella lyhyt kappale verrattuna muihin kappaleisiin, eikä siinä ole laisinkaan alakappaleita. Neljäs kappale on otsikoitu Vaikutusanalyysin lähtökohtia ja hypoteeseja. Rakenteen kannalta olisi ollut järkevää sisällyttää tutkimukseen yksi kappale, jossa olisi selostettu tutkimuksen metodeja ja käsitteistöä (kuten ARIMA-malli ja vaikutusanalyysin lähtökohdat). Viides ja kuudes kappale muodostavat tutkimuksen ytimen. Ensin viidennessä kappaleessa on esitetty tutkimuksessa käytetyt menetelmät ja kuudennessa kappaleessa on tarkasteltu eri rikoslajien osalta poliisin tietoon tulleen rikollisuuden muutoksia alkoholipoliittisten uudistusten 6 ks,. Gottfredson - Hirschi Lehtinen 2008, Lääketieteellinen tiedekunta, kohta Alkoholi voi laukaista geeneissä piilevän väkivaltaisuuden.

8 5 jälkeen. Henkirikosten ja pahoinpitelyrikosten osalta tarkastelun kohteena on ollut koko Suomi. Seitsemännessä kappaleessa on tutkittu poliisin hälytys- ja kenttätehtävien määriä ja luonnetta Helsingissä. Yhteenveto ja keskustelut on sijoitettu kappaleeseen kahdeksan. Tutkimuksen tuloksia analysoidaan tarkemmin myöhemmin kappaleessa neljä. 2.4 Ajallinen ja maantieteellinen konteksti Ajallisesti tutkimuksen keskiössä on vuosi 2004, sillä se on vuosi, johon ajoittuvat tapahtumat, joiden impaktia on aikasarja-analyysin avulla mitattu. Muutosvuoden lisäksi on tutkimuksessa luonnollisesti huomioitu myös vuodet 2003 ja 2005 sekä osittain vuosi Etenkin vuoden 2003 tiedot ovat olennaisessa osassa muutosten havainnoinnin kannalta. Vuotta 2005 on tutkimuksessa sivuttu, jotta on voitu havainnoida, ovatko muutokset todennäköisesti pysyviä vai tilapäisluonteisia. Vaikka tutkittavasta vuodesta on kulunut vuosikymmen, on tutkimuksen tiedoilla edelleen relevanssia etenkin pohdittaessa tulevia alkoholipoliittisia muutoksia. Toisaalta yhteiskunnan kehitys, suurten ikäryhmien eläkeiän saavuttaminen sekä talousympäristön, työllisyyteen vaikuttavat muutokset ovat viimeisen vuosikymmenen aikana aiheuttaneet sen, että välttämättä tässä tutkimuksessa kuvatuilla tiedoilla ei niinkään ole merkitystä väkivaltarikollisuuden ja alkoholin kulutuksen kuvaajina enää. Tutkimuksella on suurin merkitys sijoitettaessa se alkoholipolitiikan historialliseen kontekstiin. Tutkimuksen arvoa ei sinänsä vähennä se, etteivät sen tiedot ole välttämättä relevantteja muussa kuin historiallisessa mielessä ja tietyn aikakauden kuvaajana ja uusien tutkimusten pohjana. Tämä johtuu pitkälti siitä, että hyvin harva yhteiskuntatieteellinen tutkimus on immuuni erilaisille muutoksille ja jatkotutkimuksen tarve on lähes jatkuvaa, jotta saadaan ajantasaista tietoa ympäröivästä yhteiskunnasta ja sen kehityksestä ja erilaisista syysuhteista. Maantieteellisesti katsoen tutkimuksessa erityisen tarkastelun kohteena on Helsinki, sillä ainoastaan pääkaupungin osalta on kerätty tietoja poliisin hälytys- ja kenttätehtävistä. Tutkimus on sinänsä suhteellisen suppea, joten ei olisi ollut tarkoituksenmukaista kerätä näitä tietoja useista kaupungeista ja toisaalta jos hälytys- ja kenttätehtävien osalta tutkimus olisi ulotettu useampiin kaupunkeihin, olisi tutkimuskysymykset pitänyt muotoilla toisella tavalla, sillä tutkimuksen keskiössä olisi ollut täysin eri kysymykset. Lisäksi tutkittaessa poliisitoimintaa hälytys- ja kenttätehtävien tasolla, olisi suotavaa, että aiheen tutkijalla olisi tietoa poliisiorganisaatiosta, tehtävien hoidosta, tehtävien kirjaamisista ja suoritteista. Tässä tutkimuksessa näin ei ole, joten on ollut järkevä valinta jättää aihe suppeammalle käsittelylle, sillä jo lyhyestä osuudesta kuvastuu se, että tutkijoilla on korkeintaan kirjatietoa aiheesta. Alkoholin kulutuksen osalta tarkastelussa on ollut kaikki maakunnat. Kulutusta parhaiten kuvannee Alkon omat tilastot, sillä Alko tilastoi viikkotasolla alkoholin myynnin ja on todennäköistä, että kuluttajat eivät juurikaan osta alkoholia varastoon vaan se ostetaan lähes välitöntä kuluttamista

9 6 varten. Mietojen alkoholijuomien osalta tietojen saanti on ollut hankalampaa, sillä kaupat tilastoivat myyntiin ostetun alkoholin määrän ei ulosmyydyn alkoholin määrää. Tästä syystä luvut ovat luonnollisesti osittain arvioita.

10 7 3 TUTKIMUKSESSA KÄYTETYISTÄ METODEISTA JA AINEISTOSTA 3.1 ARIMA-malli Tutkimuksessa käytettiin ARIMA-interventioanalyysiä. ARIMA-malli on tilastollinen aikasarjaanalyysi, jossa AR on autoregressiivinen malli ja MA on liukuvan keskiarvon malli ja näistä yhdistetty ARIMA-malli on autoregressiivinen integroiva liikkuvan keskiarvon malli, joka estimoinnissaan huomioi ainoastaan menneet tapahtumat ja täten ennustaa tulevaa suoranaisesti menneisyyden pohjalta. ARIMA-mallia käytetään silloin, kun ilmiöön liittyy useita tekijöitä, jotka eivät välttämättä kuitenkaan korreloi keskenään. Prosessin parametreja ei yleensä tunneta, tulee ne estimoida havaintojen avulla. ARIMA-malli soveltuu hyvin etenkin sellaisten ilmöiden tutkimiseen, joissa on havaittavissa vuodensisäistä säännöllistä vaihtelua. Aineiston taustalla vaikuttavista tekijöistä sekä tulevaisuuden ennusteista voidaan tehdä päätelmiä aikasarjojen perusteella. 8 Tässä tutkimuksessa ARIMA-interventioanalyysi on perustunut siihen, että tutkittavalle aikasarjalle, esimeriksi pahoinpitelyrikosten kuukausimäärälle, on muodostettu tilastollinen malli. Tuossa mallissa on huomioitu pahoinpitelyrikollisuuden pitkän aikavälin kehityssuunta, ominainen kausivaihtelu sekä muu säännönmukaisuus ja tämän perusteella on voitu laatia ennuste koskien tulevaa. Kun interventio osuu tiettyyn ajankohtaan, on voitu intervention vaikututa arvioida siten, että on verrattu ARIMA-mallin antamaa ennustetta ja intervention jälkeistä aikasarjan tosiasiallista kehitystä keskenään. Edellä on kuvattu ARIMA-mallia hyvin pääpiirteittäin. Tutkimuksen metodologinen valinta on ollut erittäin hyvä ja impaktin toteaminen ja testaaminen aikasarja-analyysin menetelmin on tutkimuksessa toteutettu hyvin. Ja sen avulla saatuja tuloksia voidaan pitää suhteellisen luotettavina kuvaajina alkoholipolitiikan muutosten jälkeisen väkivaltarikollisuuden kehityksestä. Tutkimuksessa käytetyt tilastolliset menetelmät ovat olleet tarkoituksenmukaisia tutkimuskysymysten kannalta ja havaintoja on ollut riittävästi. Aikasarja-analyysin lisäksi on myös selvitetty alueellisia eroja pahoinpitely- ja henkirikollisuuden esiintymisessä vuonna 2004 verrattuna sitä edeltävään vuoteen. Vertailussa on huomioitu myös alkoholin kulutuksen kasvun alueelliset erot ja tutkittu, korreloiko alkoholin kulutuksen kasvu väkivaltatapausten lisääntymisten kanssa alueellisesti. 9 8 Mellin 2010 s Sirén Lehti 2006 s. 24.

11 8 3.2 Aineisto Tutkimuksessa on keskitytty väkivaltarikoksin ja niistä etenkin henkirikoksiin sekä pahoinpitelyrikoksiin. Tutkimuksen aineisto on kerätty rikostietojen osalta Riki-tietokannasta ja hälytys- ja kenttätehtävien osalta Päike-järjestelmästä. Näiden lisäksi on hyödynnetty Poliisiammattikorkeakoulun, Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen sekä sisäasiainministeriön poliisiosaston vuonna 2002 perustamaa henkirikostietokantaa 10. Aineistona on käytetty myös Alkon myyntitilastoja sekä miedon alkoholin myyntipaikkojen tilastoja sisään ostetun alkoholin määrästä. Aineiston valinta on tavallaan ollut onnistunut, mutta saman tyyppisiä aineistoja paljon nähneenä voisi sanoa, että on suuri todennäköisyys siihen, että tutkimuksessa käytetyt luvut eivät kuvaa todellista tilannetta muutoin kuin henkirikosten osalta. Henkirikoksia tehdään maassamme niin vähän, että on todennäköistä, että henkirikosluvut pitävät paikkansa lähes sataprosenttisesti 11. Aineiston ongelmana on se, että tietojen luotettavuus on kyseenalainen. Hälytystehtävien määrässä voi näkyä suuriakin muutoksia johtuen muun muassa hälytyskeskuksen ohjeistusten muutoksista sekä poliisin toiminnan painopisteiden sekä toimintatapojen muutoksista. Ongelmana on myös se, että usein itse tehtäväkoodi ei kerro, mikä tilanne todellisuudessa kohteessa on. Tästä syystä suoritekoodien tarkastelu voisi antaa paremman kuvan todellisesta tilanteesta. Esimerkkinä mainittakoon, että usein kotihälytykset eivät ole sitä, miltä ne esitietojen perusteella vaikuttavat. Joskus metelöivä naapuri katselee rauhakseen televisiota ja perheväkivaltailmoitus saattaa osoittautua illanistujaisiksi. Juopunut henkilö voikin olla sairauskohtauksen saanut vanhus. Lisäksi on huomattava, että säilöönottoja tarkasteltaessa tulisi huomioida alaikäisten vaikutus lukuihin, sillä alaikäiset yleensä pyritään toimittamaan koteihinsa, joten säilöönottomäärät eivät itsessään kerro alkoholin aiheuttamista haitoista. Säilöönottojen määrään vaikuttavat myös muut muutokset. Esimerkiksi jos kunta lakkauttaa selviämisaseman tai alkoholistien asuntolan, näkyy tämä lisäyksenä säiöönottomäärissä. Poliisin tilastointimenetelmät ovat erittäin puutteelliset ja ristiinvertailemalla eri tietojärjestelmiä saadaan hyvinkin erilaisia lukumääriä. Riki-tietokanta nykyisellään on suhteellisen luotettava, mutta pelkästään tapausten lukumäärän huomiointi ei silloinkaan riitä, koska tietty osuus tapauksista päätetään ei rikosta perusteella. Jos esimerkiksi tapaus on kirjattu pahoinpitelyksi ja myöhemmin huomataan, että kyseessä on ollut jostain syystä virheellinen ilmoitus, eikä 10 Ks Prosenttilukua alentaa lähinnä epäselvät tapaukset, joista ei tiedetä, onko kyseessä henkirikos vai ei sekä esimerkiksi katoamistapaukset, joita ei tosin kirjata henkirikokseksi, mutta aiheuttaa silti poikkeaman todellisesta tiedosta (jos tapaus on kirjattu katoamiseksi, ei sitä kirjata henkirikokseksi, jolloin tilastoon tulee poikkeamia, eikä se kuvaa sataprosenttisesti todellista tilannetta). Henkirikosten osalta kuitenkin heittelyt ovat pieniä ja henkirikoslukuja voidaankin pitää suhteellisen luotettavina kuvaamaan todellisten, tapahtuneiden rikosten määrää.

12 9 pahoinpitelyä ole koskaan tapahtunut, jää tämä Riki-tietokantaan pahoinpitelynä, vaikka se ei sitä todellisuudessa ole ollut. Jos halutaan todellinen kuva tilanteesta, on tapaukset perattava manuaalisesti, sillä muilla tavoin tarkasteltuna virhemarginaali voi olla erittäinkin korkea.

13 10 4 TUTKIMUSTULOKSET Keskeisimpänä löydöksenä voitaneen pitää sitä, että henkirikosten määrä kasvoi noin 30 % eli melkein 40 rikoksella vuonna Henkirikollisuuden määrän kasvusta vastasivat työttömät alkoholia väärinkäyttävät keski-ikäiset miehet eikä muissa väestöryhmissä näkynyt muutosta henkirikollisuuden määrällisessä kehityksessä. Mielenkiintoinen löydös oli myös se, että henkirikollisuudessa havaitut alueelliset muutokset seurailivat vuonna 200 alkoholin vähittäismyynnin alueellista kehitystä siten, että maakunnissa, joissa alkoholin myynnin kasvu oli nopeinta, kasvoi myös henkirikollisuus voimakkaimmin. Tämä trendi ei kuitenkaan jatkunut, sillä jo loppuvuonna 2004 henkirikollisuuden määrällinen kasvu taittui ja vuonna 2005 rikosten määrä kääntyi laskuun. Pahoinpitelyrikosten ja henkirikosten yritysten määrässä ei kuitenkaan tapahtunut muutosta. 12 Tutkimuksessa on tarkasteltu Helsingin poliisilaitoksen hälytys- ja kenttätehtävien määriä vuodelta 2004 ja tuloksia on verrattu aiempien vuosien vastaaviin tehtävämääriin. Vuoden 2004 maaliskuun jälkeen ei poliisilla ollut aiempaa enempää pahoinpitelyihin ja tappeluihin liittyviä tehtäviä. Perheväkivallaksi luokitellut hälytystehtävät eivät myöskään lisääntyneet tarkasteltavalla periodilla. 13 Hinnanalennuksen vaikutukset tilastoituun väkivaltaan olivat odotettua vähäisemmät, mutta tämä saattoi johtua osittain myös siitä, että kesällä 2004 kolea sää mahdollisesti hillitsi alkoholin kulutusta sekä väkivaltatilanteita. Sirénin ja Lehden näkemyksen mukaan kontrollipolitiikassa tai poliisin toiminnassa muutoin ei ollut havaittavissa muutoksia tarkasteluajanjaksolla, vaikka edellä mainittujen vaikutusta ei voitu kokonaan sulkea pois. 14 Tarkoituksenmukaista olisi ollut tarkastella myös sitä, kuinka etenkin Helsingin poliisilaitoksella oli kenttätoiminnassa huomioitu alkoholipolitiikan muutokset. Saadakseen paremman kuvan tosiasiallisesta tilanteesta, olisi ollut huomioida myös mahdolliset muutokset partioiden sijoittelussa keskusta-alueella ja kenttätoiminnan ohjeistuksen muutokset. Esimerkiksi ravintoloiden sulkemisaikaan keskustaalueella partioi tavallista enemmän poliiseja. Tällä partioinnilla on usein ennalta estävä vaikutus ja ilman poliisin väliintuloa tappeluiksi eskaloituvat tilanteet saadaan usein rauhoittumaan sovittelemalla. Tällaisista pienistä nahisteluista harvoin syötetään kenttäohjelmaan oma-aloitteista tehtävää, vaan tehtävä suoritetaan ns. OTO:na eli oman toiminnan ohella. Tutkimuksessa ei ole muutenkaan mainittu siitä, sisältääkö luvut myös poliisin oma-aloitteiset tehtävät vai ainoastaan hälytyskeskuksen kautta annetut tehtävät. Jos tutkimuksessa olisi huomioitu sekä oma-aloitteiset, että hälytystehtävät, olisi voitu verrata, onko oma-aloitteisten tehtävien prosentuaalisessa osuudessa 12 Sirén Lehti 2006 s Sirén Lehti 2006 s Sirén Lehti 2006 s. 87.

14 11 havaittavissa kasvua alkoholipoliittisten uudistusten jälkeen. Henkilökohtaisesti olisin pitänyt järkevämpänä vertailla tutkimuksessa käsitellyltä ajanjaksolta tehtävien suoritekoodeja. Suoritteet kertovat usein enemmän hoidetuista tehtävistä kuin hälytyskeskuksesta annettu tehtäväkoodi. Esimerkiksi tieto siitä, kuinka moneen säilööntuotuun on jouduttu kohdistamaan turvaamistoimenpiteitä tai voimakeinoja (kuten raudoittamaan tai kaasuttamaan), olisi voinut kertoa jotain väkivaltaisuuden kasvusta tai tason pysymisestä ennallaan. Selkeää muutosta kuitenkin havaittiin päihtyneisiin kohdistuneissa tehtävien määrissä. Näitä olivat niin sanotut hiljennystehtävät (naapurin aiheuttama meteli) sekä tehtävät, jotka kohdistuivat henkilön suojaamiseen eli hyvin päihtyneen henkilön säilöönotto tai muu toimenpide kohdistuen henkilöön, joka ei kykene päihtymystilansa vuoksi pitämään huolta itsestään. Toisin sanoen poliisin hälytys- ja kenttätehtävistä eniten lisääntyivät ne, jotka kiinteimmin liittyivät runsaaseen alkoholinkäyttöön ja humaltumiseen. 15 Toisaalta tässäkin on huomattava, että annetut tehtäväkoodit eivät kerro juurikaan mitään. Tosin voidaan ajatella, että jos ilmoituskäytännössä ei ole tapahtunut suurta muutosta, ovat samat validiteettia koskevat ongelmat läsnä myös vuoden 2003 tiedoissa, jolloin tiedot ovat kuitenkin vertailukelpoisia huolimatta siitä, että kummankaan vuoden tiedot eivät luultavasti kerro todellisesta tilanteesta, vaan ainoastaan tilanteen kehityksestä. 15 Sirén Lehti 2006 s. 87.

15 12 5 JOHTOPÄÄTÖKSET 5.1 Johtopäätökset tutkimuksesta Tutkimus kokonaisuutena oli hyvin toteutettu ja metodin valinta oli onnistunut. Tutkimustulosten mukaan vuoden 2004 alkoholipolitiikan muutoksilla oli odotettua pienempi vaikutus väkivaltarikollisuuteen sekä häiriökäyttäytymiseen, mutta toisaalta etenkin väkevien viinien ja viinojen hinnanalennuksella oli suuri vaikutus jo ennestään alkoholia runsaasti käyttävien ihmisten kulutukseen. Tämä on huolestuttava kehitys, sillä tuo ihmisryhmä työelämästä syrjäytyneet keskiikäiset miehet olivat jo ennen 2004 muutoksia huonossa asemassa ja lisääntynyt alkoholin kulutus syvensi tuota kuilua. Tutkimuksen pohjalta olisikin tulevissa alkoholipolitiikan uudistushankkeissa hyvä pyrkiä huomioimaan se, että rajut hinnanalennukset voivat tosiasiallisesti vaikuttaa jo ennestään huonossa asemassa ja huonossa kunnossa olevien henkilöiden alkoholin kulutukseen. Jos tämä ihmisryhmä menee entistä huonompaan kuntoon, tarkoittaa se erittäin suurta lisäystä etenkin erityissairaanhoidon kuluihin ja negatiivisia vaikutuksia voidaan nähdä yksilötason lisäksi yhteiskunnallisella tasolla. Tutkimus oli kokonaisuudessaan mielenkiintoinen, mutta siinä olisi voitu enemmän kertoa aineistosta, koska epäselväksi jäi etenkin poliisin hälytys- ja kenttätehtävien osalta aineiston tarkkuus; esimerkiksi oma-aloitteisten tehtävien, valvontamäärien sekä tehtävien suoritekoodien osalta ei ollut mainintaa, jolloin on vaikea arvioida aineiston luotettavuutta. 5.2 Jatkotutkimus ja kehittämiskohteet Viitaten aiemmissa kappaleissa esitettyihin ongelmiin koskien etenkin tutkimuksen aineistoa, voisi tulevaisuudessa pohtia tämän tyyppisessä kriminologisessa tutkimuksessa sitä, että aineiston keruussa käytettäisiin henkilöitä, jotka hallitsevat poliisin tietojärjestelmät ja ymmärtävät niiden rajoittuneisuuden. Jatkotutkimuksen kannalta olisi myös olennaista, että tutkijaryhmään kuuluisi aina vähintään yksi henkilö, joka ymmärtää poliisin kenttätoimintaa, sillä muutoin tutkimus jää sisällöltään vajavaiseksi.