Asiantuntijan työhyvinvoinnin tukipilarit 4 Ylemmän toimihenkilön työsuhdeturva 10 Onko sivistystyö edelleen vapaata? 12

Transkriptio

1 SPECIA RY:N JÄSENTIEDOTE Asiantuntijan työhyvinvoinnin tukipilarit 4 Ylemmän toimihenkilön työsuhdeturva 10 Onko sivistystyö edelleen vapaata? 12

2 Pääkirjoitus Ei ne pienet tulot vaan ne suuret menot Asiantuntijaesimerkkejä Mitä muuta asiantuntijuus on kuin kokemus omasta pystyvyydestä, osaamisesta ja kehittymisestä? Se on yhteisöllisyyttä ja se on jotain, jota puolustetaan yhdessä. SPECIA on usean tuhannen asiantuntijan ammattijärjestö. Olemme etsineet yhtäläisyysmerkkejä asiantuntijoidemme välille vuoroin työtehtävistä vuoroin koulutuksesta viimeksi kirjoittaessamme vuoden 2011 toimintasuunnitelmaa. Kaikki generalistimaisterit eivät työskentele päivittäin sellaisten asioiden ja teemojen parissa, jotka olivat läsnä ja lähellä opiskeluaikana. Asiantuntijuus näyttäytyy sen sijaan ajattelutapana sekä taitona tehdä työtä ja oppia työssä. SPECIAn julkaisu 1/2010 otsikko Yksi tutkinto mon - ta uraa kuvaa monen asiantuntijauraa: se alkaa yhdestä perustutkinnosta versoen eri suuntiin. Tämänkertaiseen Asiantuntijaan on kirjoittanut sekä perustutkinto- että jatkotutkinto-opiskelija. Toinen heistä opiskelee asiantuntijavalmiuksia, toinen tutkijaksi ja va paan sivistystyön kehittäjäksi. Työhyvinvointi on olennainen osa asiantuntijan työsuojelua, ja sitä tarkastellaan Työhyvinvointikeskustelulla on yleensä negatiivinen kaiku. Puhutaan ongelmista ja siitä, miten vaikeaa on jaksaa työssä, jossa työntekijöistä revitään kaikki irti. Voisi jopa kyseenalaistaa työhyvinvointi-käsitteen käytön ja keskustella mieluummin työpahoinvoinnista. Se käsite voisi tosin itsessään vaikuttaa asenteisiin ja pitää muistaa, että suurin osa suomalaisista kuitenkin ovat tyytyväisiä työelämäänsä. Näitä hyviäkin puolia voisi tuoda enemmän esille kannustavina esimerkkeinä. Ammattiyhdistyksen tehtävä on kuitenkin keskittyä työolosuhteiden puutteisiin ja niiden parantamiseen, joten tässä lehdessä käsitellään myös näitä ikäviä puolia. Viime aikoina ovat puhuttaneet Irlannille myönnettyjen lainojen takaukset. Suomen osuuden arvioidaan olevan noin puoli miljardia. Se on tietenkin iso raha, mutta pieni verrattuna tiettyihin muihin menoihin. Työterveyslaitoksen professorin Guy Ahosen tekemän tutkimuksen mukaan Suomessa työpahoinvoinnista aiheutuvat välilliset ja välittömät kustannukset ovat vuosittain noin 25 miljardia euroa. Se on järkyttävän iso raha. Suomen julkisen talouden kestävyysvaje on valtiovarainministeriön mukaan 12 miljardia euroa kahden seuraavan vaalikauden, eli kahdeksan vuoden aikana. Kahdeksan vuoden aikana Guy Ahosen laskujen mukaan menetetään 200 miljardia euroa työpahoinvoinnin vuoksi. Eli jo vaatimaton kuuden prosentin parannus työhyvinvointiin kahdeksassa vuodessa toisi takaisin kestävyysvajeen 12 miljardia ja pelastaisi näin hyvinvointivaltiomme Luvut saavat sen kuulostamaan yksinkertaisen helpolta. Toivoa ja parantamisen varaa ainakin on Rauhallista joulua, Simon Huldén vt. toiminnanjohtaja Toimiston mietteitä myös tässä lehdessä. Asiantuntija 2/2010 omistettiin henkilöstö- ja järjestötyölle, ja vuoden 2010 viimeisen numeron pääartikkelin aiheena ovat vapaa sivistystyö ja asiantuntijatehtävät koulutusalalla. Toivotan mukavia lukuhetkiä ja pyydän, että mahdollisimman moni osallistuu Asiantuntija-jäsenlehden uudistamiseen vuonna Lähetämme jäsenillemme sähköisen kyselyn alkuvuodesta, minkä lisäksi kommentteja voi antaa sähköpostitse, Facebook-sivullamme tai LinkedIn-yhteisössämme. Mikko Lehtonen kehittämispäällikkö MIKKO KÄKELÄ MIKKO KÄKELÄ 2 asiantuntija

3 Asiantuntija, ilmestynyt vuodesta 1991 Julkaisija: SPECIA Asiantuntijat ja ylemmät toimihenkilöt ry Päätoimittaja: Simon Huldén Vastaava toimitussihteeri: Mikko Lehtonen Ulkoasu: Public Design Oy Paino: Forssan kirjapaino Oy PL 38, Forssa Painos: 6500 SPECIAn toimisto Vt. Toiminnanjohtaja Simon Huldén Puh Kehittämispäällikkö Mikko Lehtonen Puh Faksi (09) Maistraatinportti 4 A Helsinki SPECIA ry:n varapuheenjohtaja Ritva Partanen Puh keski-suomi@akavanerityis - alat.fi Jäsenmaksut ja jäsenyyttä koskevat kysymykset Akavan Erityisalojen jäsensihteerit Puh (toimistoaika ) jaana.honni@ akavan erityisalat.fi katja.kosonen@ akavan erityisalat.fi mary.luokkamaki@ akavan erityisalat.fi Jäsentiedot voi päivittää myös henkilökohtaisesti suojatuilla lomakkeilla tai sähköisessä asioinnissa kautta Työttömyysturvaneuvonta ja etuudet Asemamiehenkatu 2, Helsinki Puh. (09) Faksi (09) päivystys: ma to klo ISNN Lehti on Aikakauslehtien liiton jäsen Tarkistathan, että jäsenmaksusi ja -tietosi ovat ajan tasalla ennen vuodenvaihdetta Ammattiliittojen jäsenmaksut ovat verovähennyskelpoisia, sillä ne ovat työntekijän tulonhankkimiskuluja. Jos maksat jäsenmaksua esimerkiksi 300 euroa vuodessa, nettomaksusi on 55 % eli 165 euroa. Ilmoitamme automaattisesti ajalla suoritetut jäsenmaksut verottajalle. Jos olet tehnyt jäsenmaksun perintävaltakirjan työnantajasi kanssa, säästä vuoden viimeinen palkkatodistuksesi. Voit tarkistaa siitä perityt jäsenmaksut ja liittää sen tarvittaessa verotukseen. Jäsen on vastuussa tietojensa ajantasaisuudesta, ja ne vaikuttavat sekä jäsenmaksujen perintään että mahdolliseen jäsenmaksuvapautukseen. Tarkis - ta tietosi sähköisessä asioinnissa osoitteessa tyis - alat.fi tai ota yhteyttä jäsensihteereihimme, jos haluat keskustella jäsenmaksuistasi. Jäsenlahjana Akava-tasku - kalenteri SPECIA lähettää jäsenilleen pyynnöstä Akava-taskukalenterin. Lähetä yhteystietosi toimisto@specia.fi ja saat kalenterin pikaisesti postitse. Päivitä tietosi esimerkiksi silloin, kun yhteystietosi muuttuvat, työpaikkasi vaihtuu, jäät vuorotteluvapaalle tai työttömäksi, opintosi päättyvät tai siirryt palkansaajasta yrittäjäksi SPECIAlle valittiin uusi hallitus SPECIAn jäsenet hyväksyivät toimintasuunnitelman talousarvioineen syyskokouksessa SPECIAn puheenjohtajaksi valittiin samassa kokouksessa VTM Risto Tolonen Turusta. Puheenjohtaja ja hallitus esittäytyvät ensi vuoden ensimmäisessä Asiantuntijassa ja verkkosivuillamme. Tutkintoedun - valvonta vahvistuu ensi vuoden alusta SPECIA haki muun muassa Aikuiskasvatuksen tutkimusseuran ja Historiallinen yhdistys ry:n kannatusjäsenyyttä vuodelle Järjestöt yhdistävät tutkijoita, alan asiantuntijoita ja opiskelijoita ollen alansa tiede- ja koulutuspoliittisia keskustelijoita. SPE- CIAn hallituksen mielestä on tärkeää olla mukana kasvatusalan ja historia-aineiden verkostossa ja osallistua keskusteluun työmarkkinakokemuksillaan. Uusia yhteistyökumppaneita etsitään alkuvuodesta ja yhteistyökumppaneihimme voi tutustua verkossamme vuodenvaihteen jälkeen. Hyvää alkavaa vuotta 2011 kaikille specialaisille! Jäsenuutisia asiantuntija 3

4 Työhyvinvointi Työhyvinvointi on olennainen osa asiantuntijan ja esimiehen työsuojelua Teksti: Mikko Lehtonen Kuva: Kuntoutussäätiö Uskalla jakaa ja välittää työpaikalla Työhyvinvointi puhuttaa monia, toisaalta se unohdetaan usein kaikessa kiireessä. SPECIA järjesti jäsenilleen Et ole yksin -työhyvinvointipäivän lokakuun lopussa. Seminaari kiinnosti useita kymmeniä specialaisia, ja henkilökohtaiset esimerkit ja kokemukset täydensivät päivän puhujien sanomaa: sopimukset, lait ja suunnitelmat tukevat työhyvinvointia, mutta se edellyttää huolenpitoa työyhteisöjen arjessa. Seuraavassa kerrataan Liisa Hakalan luentoa Mielekkyyttä ja iloa työhön työelämän muutok - sissa ja annetaan välineitä oman työhyvinvoinnin arviointiin. Väärät työasennot, liika fyysinen tai psyykkinen rasitus tai liika tieto ovat esimerkkejä haitallisista kuormittavuustekijöistä. Myös kohtuuton aikapaine työssä ja poikkeuksellisen runsas työhön liittyvä, mutta työajan ulkopuolelle ajoittuva matkustaminen voivat muodostua haitallisesti kuormittaviksi. Työhyvinvointi ei ole pelkästään työuupumusoireisiin puuttumista, vaan se on myös työn iloa ja innostusta sitä, että töihin on kiva mennä. Hakalan mukaan työhyvinvoinnista on kehittynyt organisaatioiden strateginen menestystekijä. Siihen sijoitetaan, koska yksin masennuksesta ja työuupumuksesta johtuviin ennenaikaisiin työkyvyttömyyseläkkeisiin käytettiin vuonna miljoonaa euroa. Saman vuoden sairauspäivärahat olivat KELAn mukaan kymmenen miljardin luokkaa. Työhyvinvointi ei näy pelkästään numeroina, vaan se edistää työssä pysyvyyttä ja hiljaisen tiedon siirtymistä työntekijältä toiselle eli yhteisön sosiaalista pääomaa, Hakala pohtii. Esimerkiksi vähäinen luottamus työyhteisössä tai yhteisöllisyyden puute lisäävät työntekijöiden masennusriskiä %:lla. Henkilöstön hyvinvointia edistävät tieto omista tavoitteista, organisaation tilanteesta ja omasta roolista työyhteisön tuloksen muodostumisessa. Vastaavasti työyhteisön hyvinvointia heikentävät päällekkäiset ja epäselkeät työtehtävät ja -roolit sekä oman osaamisen mustasukkainen vartiointi. Hakalan mielestä esimiehellä on tärkeä rooli suunnan näyttäjänä ja työyhteisön oikeudenmukaisuuden edistäjänä. Työlainsäädäntö odottaa esimiehen olevan aina askeleen edellä: hänellä on sekä tarkkailu- että raportointivelvollisuus muun muassa työturvallisuudesta ja henkilöstön työkykyisyydestä. Hakalan mielestä suurin osa organisaation ongelmista johtuu kuitenkin siitä etteivät perusrakenteet ole kunnossa. Työturvallisuuslaki Työhyvinvoinnin tukipilarit SPECIAn hallituksen jäsen, ylitarkastaja, Riina Länsikallio toteaa, että kaikkiin yli 20 hengen organisaatioihin pitäisi perustaa työsuojelutoimikunta. Se on organisaation sisäinen osaaja, joka käsittelee työn terveyteen ja turvallisuuteen sekä henkilöstön työkykyyn liittyviä asioita. Työntekijät ja toimihenkilöryhmät voivat valita työsuojeluvaltuutetun, kun 4 asiantuntija

5 henkilöstömäärä on yli 10, Länsikallio muistuttaa. Jos henkilöstömäärä jää alle kymmenen, riittää, että henkilöstöllä on tosiasiallinen mahdollisuus osallistua asioiden käsittelyyn. Sekä työhyvinvoinnin edistämistä että työsuojelua tuetaan laein. Länsikallion mukaan suunnitelmallinen työterveyshuolto ja toimiva henkilöstöhallinto kanssa vahvistavat työhyvinvointia. Esimerkiksi kolmikantakeskustelut työntekijän, työnantajan ja työterveyshuollon välillä ovat avuksi ongelmatilanteissa. Työterveyshuolto voi esimerkiksi ehdottaa työnantajalle uusia toimintatapoja työpaikkaselvitysten perusteella. Lain mukaan työnantajan on yhteistoiminnassa laadittava työsuojelun toimintaohjelma, jota voidaan kutsua myös työhyvinvointiohjelmaksi. Se on ennen muuta yhteisten tavoitteiden ja tahtotilan luomista sekä onnistumisen arviointia, Länsikallio muotoilee. Varhaista välittämistä Kun työ on hyvin organisoitu ja lainsäädäntö toteutuu hyvänä henkilöstöpolitiikkana ja yhteistoimintana, organisaatio voi kehittää Hakalan mukaan vuorovaikutuksellista toimintatapaa. Mielestäni varhaisen välittämisen toimintatapa on tärkeä keino edistää työhyvinvointia. Se tarkoittaa turvallisuuden tunteen luomista ja se toimii esimerkiksi silloin kuin on paljon sairauspoissaoloja, työilmapiiri on huono tai työn laatu on heikentynyt. Varhaisen välittämisen malli sopii myös esimiehille, sillä heillä on vastuun kanavoituessa merkittävä rooli ongelmien ennaltaehkäisemisessä ja ratkaisemisessa. Hakala ohjeistaa tutustumaan PUNK-hankkeeseen, ja sen verkkosivuilta löytyy myös videoesimerkkejä varhaisen välittämisen toimintatavoista keinoista keskustella vaikeistakin asioista. Hakala muistuttaa myös sairausvakuutuslain muuttumisesta: työnantaja voi saada KELAlta 60 %:a korvausta työterveyshuollon kustannuksista edellyttäen, että työpaikalla on työkyvyn tuki -toimintatapa. Aiheesta löytyy lisätietoa verkko-osoitteesta Myös osa-sairauspäiväraha helpottaa työhön paluuta ja työssä jaksamista. Asiantuntijan työhyvinvointi SPECIA pohtii, kuinka ehkäistä sattumanvaraista tuottavuuden hakemista työpaikoilla ja asiantuntijoiden työhyvinvoinnin rapautumista. Yhdistyksen hallitus valitsi ja vahvisti sen yhteiskunnallisen vaikuttamisen teemaksi vuodelle Perusteluissa todetaan, että työhön paluuta on tuettava työssä jaksamista unohtamatta. Aiheeseen on otettava myös aiempaa tarmokkaammin kantaa esimerkiksi asiantuntijatyön kuormittavuus on usein piiloista. SPECIAn hyvinvointityöryhmä jatkaa tehtävässään myös ensi vuonna ja työryhmälle voi lähettää terveisiä, toiveita ja kannanottoja jo nyt sähköpostitse Lue myös oheinen Ritva Siikamäen artikkeli tietotyöstä, luovuudesta ja riittävästä palautumisesta. Liisa Hakala on varatuomari ja ammatillisten aineiden opettaja, joka on työskennellyt sekä ammattijärjestössä että henkilöstöhallinnossa. Hän toimii nykyisin Tampereen yliopiston tutkimus- ja koulutuskeskus Synergosissa suunnittelijana. Tutustu PUNK-hankkeeseen sekä esimerkiksi Työn iloa ja imua -oppaaseen osoitteessa Sosiaalisen pääoman mittari Toimimmeko yhteiseksi hyväksi? Pidämmekö toisemme ajan tasalla työasioissa? Toimimmeko yhdessä toteuttaaksemme uusia ideoita? Otammeko huomioon toisten ajatukset päästäksemme parhaaseen lopputulokseen? Voiko meihin luottaa? Kohtelemmeko toisia huomaavaisesti ja ystävällisesti? Kunnioitammeko toistemme oikeuksia? Tunnemmeko olevamme ymmärrettyjä ja hyväksyttyjä? asiantuntija 5

6 Inhimillinen työ suojaa aivojen toimintakykyä Teksti ja kuva: Ritva Siikamäki Tutkimusprofessori Kiti Müller Työterveyslaitokselta katsoo, että työelämän vaatimukset alkavat olla osin ylimitoitettuja. Työelämä ei päästä ketään helpolla, sillä tietotyö on yleistynyt ja tekniikka on läsnä joka tehtävässä. Tiedon määrä on valtava ja aina on opittava uutta. Päivän mittaan on siirryttävä nopeasti tehtävästä toiseen ja keskeytykset ovat tavallisia. Organisaatiomuutokset myllertävät toimenkuvia ja työyhteisöjä vähän väliä. Aivojen toiminnan soveltavaa tutkimusta Müller johtaa Työterveyslaitoksen Aivot ja työ -tutkimuskeskusta, joka hakee vastauksia siihen, miten pää kestää tätä menoa. Keskus tekee soveltavaa aivotutkimusta, neuroergonomiaa ja kehittää aivotutkimusmenetelmiä työelämän tarpeisiin. Tavoitteena on tuottaa uusia lähestymistapoja siihen, miten aivojen toimintakykyä voidaan mitata ja tutkia yhdistämällä ihmisen tiedonkäsittelyn eli kognition ja aivojen fysiologian tutkimus tiiviisti toisiinsa. Tutkimuskeskus selvittää muun muassa työn henkisten ja älyllisten vaatimusten vaihtelun vaikutusta aivojen jaksamiseen ja ihmisten palautumista univajeesta tai työn kuormitushuipuista sekä uusimpien tietoteknisten sovellusten käytettävyyttä ja neuroergonomiaa. Tietotyön luonne ratkaisevaa työurien kannalta Aivojen toiminta ja kuormitus ovat entistä ajankohtaisempia tutkimusaiheita, kun työelämä vaatii entistä enemmän. Miten voidaan varjella aivojen hyvinvointia ja toimintakykyä työelämässä? Müller iloitsee, että tärkeä tutkimusalue on vastikään saanut virallista tunnustusta. Suomalaisen yhteiskunnan kilpailukyvylle ja työurien pidentämiselle on keskeistä, miten tietotyössä voidaan säilyttää kyky ideoida ja luoda uutta. Sen olennaiset piirteet tulisi tunnustaa työpaikkojen arjessa. Virallisessa puheessa henkilöstö toki on yritysten ja yhteisöjen tärkein voimavara, mutta työpaikan arki on usein kuormittavuudessaan ja vaatimuksissaan jotain muuta. Ihanteellista olisi, että eri-ikäiset ihmiset voivat tehdä työtä yhteistyössä ja omien resurssiensa mukaan. Työnteon tavoissa ja rytmissä on yksilöllistä vaihtelua, samoin kuormituksen sietokyvyssä, stressaantumisessa ja palautumisessa. Työn pitää olla sopivasti haastavaa, jotta ihminen viihtyy ja kehittyy työssään, painottaa Müller. Riittävästi aikaa palautumiseen Aivot pitävät rasituksesta, mutta liika on liikaa. On huolehdittava riittävästä palautumisesta ja työn tauottamisesta, jotta aivojen toimintakyky säilyy. Moni asiantuntija työskentelee niin innostuneesti, että tauot unohtuvat tai lykkääntyvät liikaa. Inspiraation katoamista ei tarvitse pelätä. Tauonkin jälkeen pääsee työn imuun takaisin. Aivot ovat ongelmallisella tavalla poikkeava osa ihmisen elimistöstä, kun ne eivät välttämättä ilmoita ylikuormituksesta. Lihakset menevät maitohapoille ja kipeytyvät kovassa rasituksessa, mutta aivot sopeutuvat ja ihminen voi pitkään ylikuormittaa aivojaan huomaamattaan. Aivot sopeutuvat uuteen vauhtiin, kuormitukseen tottuu eikä väsymyksen merkkejä tunnisteta ajoissa. Univajeen sietokyky vaihtelee yksilöstä toiseen, ja ikäkin vaikuttaa palautumiseen. Ylikuormitus vaikuttaa aivojen sähkökemialliseen toimintaan, ja 6 asiantuntija

7 lisäksi se nakertaa vastustuskykyä ja häiritsee sokeriaineenvaihduntaa. Aistien toiminta muuttuu univajeen takia, toteaa Müller. Muistihäiriöitä tulee kaikenikäisille ylikuormituksen takia. Ne ovat usein hälytyssignaaleja siitä, että jatkuva stressi, liiallinen kuormittuminen ja univaje ovat jatkuneet liian pitkään. Yksilöllisyyttä työhön Müller korostaa, että työntekijöiden jaksamista voi ja pitää suojella, jotta työyhteisö ja sen tulokset eivät kärsi. Työtehtäviä ei voi vain lisätä ottamatta jotain pois. Yksilöiden erilaiset osaamisprofiilit ja kiinnostukset on syytä ottaa huomioon. Tietotyöläinen siirtää osaamisensa uuteen osoitteeseen, jos työ alkaa turhauttaa. Näin käy, jos työolot kuormittavat liikaa tai liian vähän. Ulkoistamisessa on menty liiallisuuksiin, mikä kuormittaa asiantuntijoita ja vie heidän työaikaansa erilaiseen oheistoimintaan enemmän kuin osaamisen näkökulmasta olisi järkevää. Välittäminen ja yhteisöllisyys katoavat herkästi, kun työpaikalla pyörii niin kutsutun oman porukan lisäksi alati vaihtuvaa ulkoisen palvelutuottajan väkeä, vaikkapa toimisto- tai ITalan töissä, kuvailee Müller. Harmaa työ lisääntyy huolestuttavasti, kun työpäivä kuluu hallinnollisen ja toimistotyön parissa. Varsinaiset asiantuntijatyöt, jotka vaativat ajattelua ja keskittymistä, kiikutetaan kotiin. Järjestyksenpitoa, toimistorutiineja ja muita ns. tukitoimintoja pitäisi arvostaa, koska ne ovat välttämättömiä ja vaativat omaa osaamista. Yleinen nuhjuisuus vähentää viihtyvyyttä sekä aiheuttaa turhauttavaa etsiskelyä ja ajanhukkaa. sain määrin. Esimiehillä on oltava osaamista, kiinnostusta ja rohkeutta pitää yllä yhteyttä alaisiinsa. Työasiat ja yksityiselämä kulkevat väistämättä rinnakkain, eikä yksityiselämää voi jättää kokonaan taakseen tullessaan töihin. Työasioihin nivoutuu kauskantoisiakin tunnekokemuksia. Jos on kokenut työssään voimakasta arvostuksen puutetta, se ei heti unohdu, vaan voi näkyä vetäytymisenä ja varovaisuutena kannustavassakin työyhteisössä, Müller huomauttaa. Paljon mahdollisuuksia Vaikka työelämän ongelmat korostuvat usein julkisessa keskustelussa, noin puolet suomalaisista on tyytyväisiä työhönsä Työ ja terveys tutkimuksen tulosten mukaan. Työ on usein eheyttävää vaikeassa elämäntilanteessa. Työelämässä on paljon kehitettävää, mutta paljon hyvääkin. Meillä tarvitaan aktiivista arvokeskustelua työelämästä, huomauttaa Müller. Sosiaali- ja terveysministeriö luovutti kesäkuussa työympäristötyön erityisansiomitalin tutkimusprofessori Kiti Müllerille ja professori Mikko Härmälle tunnustuksena ansiokkaasta työstä työympäristön hyväksi. Inhimillinen työ on ihmisen mittaista Müllerin mielestä välittämisen kulttuuri on katoamassa työelämästä, mikä lisää työnteon kuormittavuutta yhdessä kiivaan työ- ja muutostahdin kanssa. Ylikuormittuminen voi johtaa uupumukseen ilman, että työympäristö huomaa merkkejä siitä. Työyhteisöistä on tullut niin varovaisia sopivaisuuden suhteen, ettei alaiselta tai työkaverilta enää hevin kysytä, miten hän voi. Luottamuksen rakentuminen vie aikaa ja edellyttää toisten tuntemista edes jos asiantuntija 7

8 Opiskelijan urapolku yliopistosta Opiskelijat Alustus: Mikko Lehtonen Teksti ja kuva: Laura Weckman Eric Carver pohtii tutkimuksessaan Humanisti valmis työelämään (2006) tieteeseen perustuvan yliopisto-opetuksen työelämäyhteyksiä ja akateemista yleisasiantuntijuutta. Tutkimuksessa todetaan, että korkeakoulutuksessa pitäisi opettaa myös sitä, mikä on oman tieteenalan ja osaamisen merkitys yhteiskunnassa sekä vahvistaa opiskelijoiden oman arvontuntoa. Humanististen tieteiden ja kasvatustieteiden tieteenalaopiskelijoiden urapolut ja työelämähaasteet ovat samankaltaiset. Pyysimme opiskelija Laura Weckmania pohtimaan generalistimaisterin opintoja ja uratoiveita. Lauran tarina on esimerkki siitä, mitä opiskelu on meille generalistimaistereille ja että oman alan työmarkkinat ovat siellä, minne me ne teemme. Sattumia ja suunnitelmallisuutta 8 keen kaikki hajautuivatkin omille teilleen sivuaineidensa myötä. Joskus kirjatenttiin lukiessa kävi mielessä, miten tämä valmistaa työelämään. Kun me opiskelijat kysyimme asiaa opettajatuutoreilta, saimme usein vastauksen: Teistä tulee tutkijoita. Naurahdimme epäuskoisesti. Olen sittemmin ymmärtänyt, ettei kasvatustieteen ole tarkoitus valmistaa tiettyihin työtehtäviin tai ammatiiin. Kuten muidenkin generalistopiskelijoiden, kasva-tustieteilijöiden kannattaa rohkeasti etsiä se omalta tuntuva juttu tutkinnon tueksi. Viestintäharrastuksesta viestintään työnä Ehdin lukea sosiaalipsykologiasta lyhyen sivuaineen, kunnes sattuma puuttui peliin. Kuulin sivuaineillassa omalaatuisesta neuvontaopista, ja ehdin lukea aineopinnot juuri ennen kuin professori jäi eläkkeelle. Tarinani on oiva esimerkki siitä, miten sattumien ja omien kiinnostusten seuraaminen ovat auttaneet polun löytämisessä. Päätin lukion lopulla haluavani korkeakouluun, mutta ala oli täysin auki. Koska valinta tuntui vaikealta, menin opinto-ohjaajan luo juttelemaan. Hän sanoi keskustelumme päätteeksi jotain, mikä on varmasti vaikuttanut minuun tavalla tai toisella tähän päivään saakka: Sinusta tulisi hyvä opinto-ohjaaja. Hylkäsin ajatuksen suoralta kädeltä, sillä en halunnut lähteä opiskelemaan Jyväskylään tai Joensuuhun. Mieleeni jäi kuitenkin, että on olemassa sellainenkin oppiaine kuin kasvatustiede. Kasvatustieteissä viehätti tutkinnon laaja-alaisuus, sillä se pitäisi ovia avoinna. Koska en vielä tiennyt, mitä halusin, sain viisi vuotta lisää miettimisaikaa. Kasvatustieteiden opintoni käynnistyivät hyvin. Oli yllättävää, että ensimmäisen puolen vuoden jälasiantuntija

9 esimerkki sen löytämisestä STOCK Opin siitä valtavasti ja sain myös kaipaamaani työelämälähtöisyyttä lukuisten yritysvierailujen ja projektin kautta. Kävin neuvontaopissa myös elämäni ensimmäisen kirjoituskurssin. Kouluttajana toiminut toimittaja antoi kannustavaa palautetta ja lupasi suositella minua kesätoimittajaksi. Tämä avasi minulle aivan uuden maailman. Neuvontaopin puheviestintäkurssin opettaja puolestaan vinkkasi, että Tapiolan nuorkauppakamari etsii tiedottajaa, ja seuraavan vuoden harjaannutinkin viestintätaitojani. Olen työskennellyt Orionin henkilöstöosastolla kaksi edellistä kesää. Tässä työssä olen toistuvasti ollut kiitollinen järjestöissä ja yliopiston kursseilla hankkimastani viestintäkokemuksesta. Pääsin heti ensimmäisistä työpäivistäni lähtien kehittämään uudistuneille verkkosivuille rekrytointiviestintää. Kirjoitin myös uutisia intranetiin ja valokuvasin senkin olen oppinut järjestötehtävissäni. Järjestötyö on ollut minulle ennen kaikkea tapa oppia uutta ja kartuttaa osaamista. Järjestöt ovat turvallinen paikka haastaa itseään ja kokeilla isoihinkin saappaisiin hyppäämistä ilman valtavia suorituspaineita. Ilman järjestökokemusta CV:ni näyttäisi melko tyhjältä. Valittu suuntaa auttaa opinnoissa, mutta suunnanmuutosmahdollisuudet säilyvät aina Viides opiskeluvuoteni toi mukanaan sekä maisteriopinnot että aikuisopettajan pedagogiset opinnot. Samalla kyselyt siitä, mikä sinusta tulee isona, lisääntyivät. Koin tarvitsevani pohdinta-apua ja osallistuinkin opiskelijoille suunnattuun seminaariin, jossa arvioitiin omia mielenkiinnon kohteita ja saatiin työkaluja uravalintoihin. Sain silloin ahaa-elämyksen, ja moni asia loksahti paikalleen. Olen sen jälkeen perehtynyt erityyppisiin uraohjauksen muotoihin, ja tuntuu, että olen löytänyt oman alani. Tiedä häntä, kuinka alitajunnassa uinunut ajatus opinto-ohjaajan työstä vaikutti valintaan. Kiinnostuksen kohteet vaihtuvat, mutta olen saanut oman juttuni oivaltamisesta valtavasti energiaa, ja odotan nyt innolla työharjoittelua ja ohjaukseen liittyvän pro gradun aloittamista. Uskon, että moni generalistiopiskelija kokee samanlaista ahdistusta. Mikä sinusta tulee isona? Vastaaminen vaatii, että olisimme visionäärejä jo ennen kuin olemme tutustuneet työelämään saatikka omaan tieteenalaamme mahdollisuuksineen. Ei huolta, jos valintojen punaisena lankana ovat omat kiinnostuksen kohteet. Myöhemmin voi taaksepäin katsoessaan hahmottaakin, miten eri palat sopivat yhteen. Kannattaa myös huomioida asiat, jotka eivät kiinnosta. Oma juttu hahmottuu myös sitä kautta. Apua saa aina pyydettäessä Meillä kaikilla on hieno mahdollisuus kannustaa läheisiämme ja mieluusti myös tuntemattomia. Positiivisen palautteen voima on valtava ja ihmisille kannattaa kertoa heidän vahvuuksistaan. Kannattaa vinkata myös työpaikoista, kursseista tai tilaisuuksista, joista toinen voisi hyötyä. Yksi keskustelu voi suurimmillaan muuttaa elämänsuunnan. Haluan lopuksi rohkaista generalistiopiskelijoita, ja miksei muitakin, hakemaan keskusteluapua vaikka yliopistojen ura- ja rekrytointipalveluista tai työ- ja elinkeinotoimistoista, jos oma (opintojen jälkeinen) suuntaa tuntuu olevan hukassa. Lauran tarinaan ja tukeen on helppo tarttua. Se vahvistaa myös Eric Carverin tulkinnan ihmis- ja käyttäytymistieteellisestä korkeakoulutuksesta: laaja yleissivistys, tiedon soveltamistaito ja pääaineen hyvä tuntemus mahdollistavat joustavat siirtymiset tehtävästä toiseen. Jakku-Sihvonen muistuttaa toimittamassaan artikkelikokoelmassa Uudenlaisia maistereita (2005) siitä, että maisterin tutkinnon suorittaneiden odote- Eric Carverin (2006) Humanisti valmis työelämään -tutkimus taan saaneen valmiuksia toimia työelämässä oman alansa asiantuntijoina löytyy helpoiten haettaessa nimellä esimer- ja kehittäjinä. Se vastuuttaa tutkintotavoitteena opiskelijan valitsemaan kiksi Googlesta. oman polkunsa, toisaalta se viittaa asiantuntijataitojen oppimiseen. Jos haluat keskustella osaamisestasi ja kuulla lisää työmarkkinavaihtoehdoista, ota yhteyttä toimis cia.fi tai tutustu SPECIA-Networkiin LinkedIn-yhteisöpalvelussa. Et ole yksin SPECIA tukenasi. CareerStorm urasuunnittelu- ja työnhakupalvelut tarkoittavat henkilökohtaista valmennusta työelämän muutostilanteisiin. Jäsenenä saat neuvoa työnhakuun, urausuunnitteluun ja osaamisen kehittämiseen osoitteen kautta asiantuntija 9

10 Yhteiskunnallinen vaikuttaminen Teksti: Mikko Lehtonen Kuva SASK ry: Harri Heikkilä SPECIA myöntää 0,7 % vuosibudjetistaan kehitysyhteistyöhön. Tämänvuotinen tuki lahjoitetaan UNICEFille Pehmeinä paketteina. Lahjoitetut varat käytetään heikommassa asemassa olevien lasten perusterveydenhuollon parantamiseksi, koulunkäynnin tukemiseksi ja katastrofialueiden ihmisten auttamiseksi. Tuellamme saadaan muun muassa School-in-a-box -koulutarvikelaatikoita ja satoja rokotteita. SPECIA osoitti kehitys yhteistyötukensa UNICEFin Pehmeinä paketteina Uusia yhteistyömahdollisuuksia kansainvälisessä toiminnassamme Specialaiset päättivät syyskokouksessaan, että järjestö hakee Suomen Ammattiliittojen Solidaarisuuskeskus SASK ry:n jäsenyyttä vuodelle Osa kehitysyhteistyöstä annettaneen ensi vuonna SASK:n hankkeisiin järjestön jäsenmaksuna. SASK on ammattiliittojen ja -järjestöjen kehitysyhteistyö- ja solidaarisuusjärjestö. SASK:n jäsenjärjestöihin kuuluu yhteensä 1,3 miljoonaa suomalaista. Jos SPECIAlle myönnetään jäsenyys, olemme harvoja akavalaisia järjestöjä SASK:ssa. SASK:n ja sen jäsenjärjestöjen tavoitteena on vahvistaa maailmanlaajuista edunvalvontaa ja ehkäistä lapsityövoiman käyttöä, työvoiman halpamyyntiä sekä vaarallisia työolosuhteita. SPECIA on osallistunut jo kahdesti pyynnöstä Maailma kylässä -festivaalin Decent Work -kampanjatelttaan, jota SASK on koordinoinut. SPECIA kehittää kv-toimintaansa vuonna 2011, ja sitä käsitellään sekä verkossa että Asiantuntijajäsenlehdessä. Kehitysyhteistyötuelle pyydetään kohdetta myös ensi vuonna kiitokset tänä vuonna ehdotuksensa antaneille ja lähettäneille. 10 asiantuntija

11 Teksti: Simon Huldén Ylemmät toimihenkilöt vallankumoustekijöinä Ylempien toimihenkilöiden voidaan sanoa ajautuneen paitsioon, koska toimihenkilöt ovat onnistuneet keräämään itselleen kannustavia kollektiivisia kokonaistyöehtoja muun muassa työehtosopimuksin. Ylempien toimihenkilöiden työehtojen puutteita on kompensoitu korkealla palkalla. Tarpeet ovat kuitenkin muuttumassa, ja ylempien toimihenkilöiden odotetaan oppineen neuvottelemaan työsuhdeturvastaan palkan ohella. Työnantaja ylentää toimihenkilönsä mielellään, koska esimerkiksi vapaa-aikana matkustamisen korvaaminen voidaan siten kiertää. Yksi monista Venäjän vallankumoukseen johtaneista tekijöistä oli aateliston heikkenevä asema ja korostunut tyytymättömyys kurjistuviin elämänehtoihin. Luottamuspula maan johtoon rikkoi kontrollimekanismeja ja maa syöksyi vallankumoukselliseen kaaokseen. Mikäli ylempiä toimihenkilöitä halutaan verrata mainittuun aatelistoon, on mahdollista leikitellä dramaattisillakin asioilla. Ylempien toimihenkilöiden aseman heikentyminen arvostusta nauttivasta eliittiryhmästä työsuhdeturvaltaan epävarmemmaksi asiantuntijaryhmäksi voi heikentää työrauhaa, työhyvinvointia, työhön sitoutumista ja osaamisen jakamista. Vallankumous ei ole todennäköinen, mutta on merkityksellistä, jos ja kun, tämä palkansaajaryhmä kokee tulleensa kohdelluksi epäoikeudenmukaisesti työssä. Ylemmät toimihenkilöt työs kentelevät erityisasiantuntemusta, erityistaitoja ja korkeaa koulutusta vaativissa tehtävissä tai organisaation keskijohdossa, minkä lisäksi heidät saatetaan erityisasiantuntijoina rinnastaa vastuiltaan esimiehiksi, vaikkei heillä olisi alaisia. Pohdittaessa organisaation kehittämistä, tuloksellisuutta ja osaamista, ylemmät toimihenkilöt ovat usein avainasemassa. Ylempi toimihenkilö kuulostaa käsitteenä paremmalta kuin toimihenkilö. Ennen asia olikin niin. Ylemmät toimihenkilöt olivat yhteiskunnan etuoikeutettua eliittiä nauttien hyvästä sosioekonomisesta asemasta ja sekä työväen että johdon luottamuksesta. Rauha oli maassa. Akateemisella harmaan ylityön vyöhykkeellä On hyvä, että aihe herättää keskustelua ja että epäoikeudenmukaisuus saa myös korkeasti koulutettujen työelämässä kasvot. Taloussanomat uutisoi palkattoman ylityön käyvän kalliiksi akavalaisille asiantuntijoille. Korkeasti koulutetuille palkansaajille on uutisen mukaan tyypillistä tehdä 48 työtunnin viikkoa sovitun 37,5 asemesta, ja siten todellinen työtuntimäärä vähentää perusansiota jopa 15 % joka kuukausi jos palkka jaetaan todellisen työajan perusteella. Yhdeksi ratkaisuksi ehdotetaan työaikapankkia, jota muun muassa Ville Hakala on tutkinut SPECIAn gradupankkitutkielmassa Karttuva tili, nostot tilanteen mukaan (2007). Se on luettavissa verkkosivujemme gradupankissa. Tukea henkilökohtaiseen sopimiseen Ylempien toimihenkilöiden on hyvä vaatia vähintään toimihenkilötasoisia työsopimuksia tai huolehdittava työsuhdeturvastaan muuten. Lakimiehemme auttavat mielellään valmistauduttaessa työsopimusneuvotteluihin, sillä aina voi sopia työlainsäädäntöä ja mahdollista työehtosopimusta paremmin. Ylemmät toimihenkilöt YTN ry on julkaissut myös Johtajasopimusoppaan, joka on avuksi itsenäistä työtä tekeville ylemmille toimihenkilöille. Sen voi pyytää maksutta sähköpostitse toimisto@specia.fi. Specialaisten ylempien toimihenkilöiden sopimus- ja neuvottelukysymyksiin vastaa myös työmarkkina-asiamies Riikka Sipilä Akavan Erityisaloista. Hänet tavoittaa puhelimitse tai sähköpostitse riikka.sipilä@akavanerityis - alat. HYVÄN TYÖSOPIMUKSEN PERUSTEET Kolumni Toimenkuvaus eli työtehtävät ja toimipaikka Työsuhteen alkamispäivä Työsuhteen kesto ja mahdollinen koeaika Irtisanomisajat perusteineen Palkka ja palkanmaksupäivä (luontoisedut, bonukset ja esimerkiksi provisio) Työaika: kesto ja kellonajat Vuosiloma ja lomaoikeus Sairausajan palkka Keksinnöt ja tekijänoikeus Koulutus ja koulutuksesta aiheutuvien kustannusten korvaaminen Matkakustannukset ja matkustaminen työajan ulkopuolella Muut työnteon ehdot, kuten äitiysloma-ajan palkka Kilpailulauseke (mahdollinen kilpailunrajoitus tai rekrytointikielto) Sovellettava työehtosopimus asiantuntija 11

12 Speciaali Esimerkkejä koulutusalalta: Onko sivistystyö edelleen vapaata? Vapaa sivistystyö on paitsi aikuiskasvatuksen osa-alue, se on myös kymmenien specialaisten työ- ja opinpaikka. Kansalaisopistot, työväenopistot, opintokeskusjärjestöt ja esimerkiksi kesäyliopistot luovat vapaan sivistystyön järjestöperheen, ja jo noin miljoona suomalaista opiskelee vuosittain sen 350 eri oppilaitoksessa. Kansalaisopistojen määrä on noin 200. Vapaan sivistystyön yhteistyöjärjestö VSY ry on sivistyspoliittinen edunvalvoja, ja siihen voi tutustua osoitteessa Kansalaisopistoille on oma ammatillinen verkostonsa Kansalaisopistojen liitto KOL ry ( Vapaan sivistystyön ajankohtaiskeskustelua voi seurata myös verkossa Tällä saatteella syvennytään kahteen vapaan sivistystyön toimijaan kansalaisopistoon ja avoimeen yliopistoon henkilökuvin ja annetaan puheenvuoro Itä-Suomen yliopiston tutkija Emilia Valkoselle. Teksti: Mikko Lehtonen 12 asiantuntija

13 Suunnittelija varmistaa, että opettajat voivat opettaa mahdollisimman hyvin Koulutussuunnittelija, KM, Pilvi Mansikkamäki työskentelee tamperelaisessa Ahjolan kansalaisopistossa. Suurimman osan suomalaisista kansalaisopistoista omistaa kunta, mutta Ahjola on esimerkki yksityisestä setlementistä (Ahjolan Kannatusyhdistys ry), joka tarjoaa opiskelua ja harrastusmahdollisuuksia kaikenikäisille yhteisöllisyyden hengessä ja kansalaistoiminnan tukemiseksi. Perustehtävän taustalla on laki vapaasta sivistystyöstä 1998/632. Lain mukaan kansalaisopistojen tehtävä on tarjota mahdollisuuksia omaehtoiseen oppimiseen, yhteisöllisyyteen ja kansalaistaitojen kehittämiseen. Opinnot ovat sekä kansalais- että työväenopistoissa yleissivistäviä, eivät tutkintotavoitteisia. Opistot ovat kasvatustieteilijöille tyypillisiä koulutusalan työpaikkoja, ja ne tarjoavat opiskelijoille hyviä työharjoittelumahdollisuuksia. Mansikkamäen vapaan sivistystyön polku alkoi juuri tutkintoon kuuluvasta työharjoittelusta Tampereen työnväenopistossa, missä hän suoritti myös opetusharjoittelunsa. Mansikkamäki luonnehtii molempia työyhteisöjään opetustuntimääriltään suurin piirtein samansuuruisiksi, mutta Ahjola tarjoaa hiukan enemmän taito- ja taideaineita myös kouluikäisille. Koulutussuunnittelijan työ kansalaisopistossa Koulutussuunnittelijan päävastuu on kurssiohjelman työstämisessä, ja Mansikkamäen omalla vastuualueella ovat tietotekniikka, musiikki ja kädentaidot. Ahjolan kansalaisopistossa työskentelee rehtori, neljän suunnittelijan tiimi, kurssisihteeri ja hallintohenkilöstöä sekä vuosittain noin 250 tuntiopettajaa. Olemme opetusaloillamme täysin opettajien ammattitaidon varassa, sillä suunnittelijoilla ei ole opetusvelvollisuutta, Mansikkamäki kuvailee. Opetushenkilöstön osaaminen onkin avainasemassa myös suunnittelijan työssä. Tehtäväni on pitää huolta tuntiopettajien rekrytoinnista ja heidän ammatillisesta kehittymisestään siitä, että he voivat tehdä työnsä ja opettaa mahdollisimman hyvin. Mansikkamäen mielestä opettajan pedagogiset opinnot ovat suureksi hyödyksi lähiesimiestyössä tuntiopettajien kanssa, ja hän jatkaa: Tärkeää on myös ymmärrys vapaatavoitteisesta (aikuisten) oppimisesta. Mansikkamäki luonnehtii koulutussuunnittelijan tehtävää neljän tehtäväteeman kautta otteen työhön on oltava kokonaisuuksia hahmottavaa. Kurssien suunnittelun lisäksi työ edellyttää paljon järjestelyä ja koordinointia olipa kyseessä sitten tilojen vuokraaminen, opetushenkilökunnan sijaisten etsiminen tai opetusmateriaalin hankinta. Verkostot ja yhteistyötaidot ovat myös olennaista työssä, sillä kuten Mansikkamäki toteaa: Vastuullani on 250 kurssia joka lukukausi, ja on tärkeää voida luottaa opettajien ammattitaitoon. Neljäs osa-alue on kehittämistyö, jolla Mansikkamäki tarkoittaa esimerkiksi rahoitusten hankintaa ja projekteja sekä henkilöstön kehittämistä. Kurssivalinnat ja -tarjonta ovat arvovalintoja Kansalaisopistoille on tyypillistä se, että koulutusohjelma ilmestyy kahdesti vuodessa. Päivän tai viikonlopun kestävät kurssit ovat tavallisia, mutta valtaosa kursseista suunnitellaan jatkuvaksi koko lukuvuoden. Monimuoto-opetusta käytetään myös jonkin verran. Ahjolassa lyhytkurssien suosio kasvaa, ja se kuvaa Mansikkamäen mielestä nykyaikaa: Opiskelijat haluavat lyhyitä kursseja, joiden kautta voi tutustua aiheisiin sitoutumatta taloudellisesti esimerkiksi koko vuoden kestävään opetukseen. Varsinkaan, jos ei tiedä vielä tarkalleen, pitääkö aiheesta vai ei. Pieni opetustuntimäärä pienentää myös kurssihintaa, totta kai. Emilia Valkonen tutkii väitöksessään kansalaisopistojen markkinaperustaisuutta. Mansikkamäki toteaa, että jos Ahjola järjestäisi opetusta täysin asiantuntija 13

14 markkinalähtöisesti, heidän kannattaisi järjestää lähinnä espanjan ja astanga-joogan alkeita. Hän lisää, että kansalaisopistoja arvostellaan aika ajoin siitä, että ne järjestävät hömppää, humppaa ja jumppaa. Mutta, missä muualla esimerkiksi ikäihmiset voivat opetella tietotekniikkaa kuin kansalaisopistoissa, Mansikkamäki kysyy. Toki kansalaisopistot kilpailevat opetuksesta ja asiakkaista, kuten muutkin koulutusorganisaatiot. Ahjola ei tarjoa mahdollisuuksistaan huolimatta työvoimapoliittista aikuiskoulutusta, ja se on Mansikkamäen mielestä selkeä valinta. Teemme työtä pienillä resursseilla ja osallistuminen julkisen hankintamenettelyn tarjouskilpailuihin edellyttäisi aivan omaa myynti- ja suunnitteluhenkilöstöä. Sitä paitsi sillä sektorilla on vahvoja tekijöitä Tampereella. Mielestä koulutusorganisaatiot keskittyvät entistä enemmän juuri perustehtäväänsä, ja vapaalla sivistystyöllähän on lailla säädetty tehtävä, Mansikkamäki päättää. Kuka maksaa? Pilvi Mansikkamäki Kansalaisopistojen rahoitus perustuu kolmeen osaan: lakisääteiseen valtionosuuteen, opintomaksutuottoihin ja ylläpitäjän rahoitukseen. Aikuiskasvatustieteilijä Urpo Harva pohti aikoinaan, heijastaako valtion antama tuki vapaan sivistystyön merkitystä ja arvostusta suomalaisessa yhteiskunnassa. Aikuiskasvatuksessa sillä on merkittävä rooli. Mansikkamäki muistuttaa, että vapaan sivistystyön rahoituslakia ollaan muuttamassa tavalla, joka jossa laatu- ja kehittämisrahalla on aiempaa tärkeämpi merkitys. Se pakottaa opistoja ottamaan kantaa ja linjaamaan toimintaansa aiempaa voimakkaammin. Jos kaupunki tai kunta leikkaa ylläpitäjän rahoitustaan, ainoaksi vaihtoehdoksi jää usein tarjonnan supistaminen. Yksityisellä puolella on vastaavasti suuri paine korottaa kurssihintoja. Meillä on oltava tarjonnassa sellaisia varmoja kursseja, joista saadaan tuloja ja joilla saadaan ylläpidettyä kokeiluja tai esimerkiksi filosofian kaltaisia yhteiskunnallisia aineita, joiden kysyntä on pientä. Ne ovat arvo- ja profiilivalintoja, Mansikkamäki muotoilee ja huokaisee, että näitä pohditaan koko ajan. Kansalaisopistojen kehitystrendejä Aikuiskoulutuksen saavutettavuutta ja oppijoiden todellisia osallistumismahdollisuuksia pohditaan jatkuvasti. Mansikkamäki näkee opistoverkoston supistamisen yhdeksi haasteeksi samanarvoisuudelle: Kuntaliitokset ovat myös mielenkiintoisia, koska ne synnyttävät isoja alueopistoja kasvattaen välimatkoja. Opistojen määrä laskee, aivan varmasti, eikä se välttämättä ole kuntalaisen etu. Toisaalta, opistoverkosto saattaa toki vahvistuakin. Mansikkamäki on optimistinen kansalaisopistojen tulevaisuuden suhteen, sillä vapaan sivistystyön historiallinen painoarvo on vahva. Ensimmäinen työväenopisto perustettiin 1899, ja opistot yleistyivät 1900-luvun alun vuosikymmeninä kansanvalistuksen ja -sivistyksen hengessä. Minun on vaikea kuvitella, että kaikki menisi täysin markkinavetoiseksi tai että tämä kenttä lakkaisi olemasta. On kuitenkin pohdittava, mitkä ovat kustannukset. Jos kurssimaksut nousevat huomattavasti, tavoitettavuus kärsii muutenkin kuin alueellisesti, Mansikkamäki arvioi lopuksi. 14 asiantuntija

15 Näkökulma sivistysyliopistoon Avoin yliopistoopetus kuuluu myös vapaaseen sivistystyöhön. Pyysimme tamperelaista Aino Katermaata keskustelemaan kanssamme yliopiston avoimuudesta. Katermaa on koulutukseltaan filosofian tohtori, ja hän vastaa Tampereen Avoimessa yliopistossa annettavasta historian opetuksesta. Avoin yliopisto ja vapaa kansansivistystyö tuovat ihmisten elämään, palkkatyön ympärille, jotakin ihan ihanaa, Katermaa hymyilee, ja sanoo, että kysymys on sydämen sivistyksestä ja hyvinvoinnin edistämisestä hyvin harrastuksin. Kynnyksiä ei tehdä eikä seiniä pystytetä Avoimet yliopistot tarjoavat vaatimuksiltaan samaa tutkintotavoitteista ja tutkimukseen perustuvaa opetusta kuin yliopistotkin perustutkintoopiskelijoilleen. Avoimen yliopiston opiskelijoille tarjotaan heidän lähtökohdistaan riippumatonta koulutusta. Meillä opiskelee kaikenikäisiä ja aina kansakoulutaustalta lähtien, Katermaa sanoo, ja muistuttaa, että opintojen motiivit ja suoritusaika vaihtelevat kunkin opiskelijan elämäntilanteen mukaan: Osa täydentää osaamistaan virkaa varten, osa opiskelee täysin omaksi ilokseen. Opetusajankohdalla on haluttu taata koulutuksen saavutettavuus. Työttömien opiskelumahdollisuus turvataan sillä, että opetus alkaa aina klo jälkeen, koska he menettäisivät muuten oikeutensa työttömyysturvaan, Katermaa kertoo esimerkkinä ja kysyy jatkoksi: Miten myöskään joku, joka on päivisin töissä, pääsisi osallistumaan toimistoaikana annettuun opetukseen. Katermaalla on selkeä mielipide Avoimen yliopiston opiskelijoiden tarpeista: He haluavat lähiopetusta. Miksi he maksaisivat 500 euroa siitä, että he saavat istua kotona, Katermaa kysyy ja täydentää: He saavat toki valita. Opiskelija voikin suorittaa Avoimen opintonsa joko kirjatentein, oppimistehtävin tai kurssimuotoisesti. Osa opiskelijoista tulee kaukaa, joten etäopiskelukin on ymmärrettävää, Katermaa pohtii. Vaikka Avoimessa yliopistossa voi valita itselle sopivimman oppimistavan, opintosuoritusten hyväksymisessä ollaan tarkkoja. Tenttivastauksen tarkistaa Tampereella se yliopiston opettaja, joka vastaa samasta kurssista yliopiston laitoksen puolella, joten kriteerit ovat meillä samat, Katermaa muotoilee. Tehdään se mahdollisimman hyvin sitten Avoin yliopisto saa suurimman osan rahoituksestaan Opetus- ja kulttuuriministeriöltä valtiontukena. Katermaa arvioi, että Tampereen avoin yliopisto voi käyttää rahaa hieman vapaammin kuin asiantuntija 15

16 historiatieteen ja filosofian laitos opetusta suunnitellessaan. Seuraan esimerkiksi uusia väitöskirjoja ja erityistutkimuksia, jotta saisimme tarjottua Avoimessa yliopistossa uusinta ja mielenkiintoisinta tutkimusta luentoina saamme koko - naisia luentosarjojakin, joita ei juurikaan tarjota laitoksen puolella. Jos tarjotaan kontaktiopetusta, sen pitää olla mahdollisimman hyvää. Opiskelijoilla on esimerkiksi aikaa keskustella. Laitos sietäisi lyhyempiäkin kursseja, mutta minä en halua, Katermaa naurahtaa. Toisaalta hän arvioi, että juuri erityiskursseista ja luentosarjoista tingitään ensimmäisinä. Eikä ihme, sillä Avoimen yliopiston luentokurssin keston vaihdellessa tuntiin laitoksen kurssin tuntimäärä on tavanomaisesti 20. Näin ainakin Tampereella historia-aineissa ja minun opetuksessani, Katermaa kertoo tavastaan työskennellä ja varoo yleistämästä. Hän leikkii myös kysymyksellä, miksi kustannuksia pitää pohtia aina ensin. Ei sen väliä, mitä maksaa, hankintaan se, mitä tarvitaan, Katermaa toteaa. On kuitenkin ongelmallista, että Avoimet yliopistot antavat tutkimukseen perustuvaa opetusta, mutta emme voi merkitä tutkimusaikaa vuosityöajaksi saati laskuttaa siitä, Katermaa pohtii. Onko yliopisto avoin? Onko yliopisto avoin? Vaikka yliopisto-opetus on julkista, tiedekuntien ja laitosten kynnyksiä on vaikea ylittää. Harva esimerkiksi poikkeaa yliopistokahvilaan tai hankkii kirjastokorttia yliopiston pääkirjastoon. Hyvin harvoin tulee vieraita ihmisiä luennoille; yleensä joku on kertonut jollekulle, Katermaa toteaa ja jatkaa, että yliopistojen pitäisi jakaa erityisasiantuntemustaan aiempaa monipuolisemmin myös keskenään. Osaamista pitää jakaa, ja siinä on haaste myös itseään profiloiville yliopistoille ja Avoimen yksiköille. Kysyimme Katermaalta lopuksi, millaisena historia-aineista valmistuneiden työmarkkinat hänen mielestään näyttäytyvät. Karto- ja paleografiaa sekä tilastotiedettä harrastava Katermaa muisti muun muassa innovaatiokeskusten ja innovoivien yritysten palkanneen humanisteja. Kyllä sillä on merkitystä, että joku katselee maailmaa ajallisesti laajasti ja tunnistaa erilaisia vaihto - ehtoja mahdollisuuksien joukosta, Katermaa sanoo kiitellen humanistien maailman- ja ajan - kuvaa. Ammattiliittojen ja -järjestöjen opintokeskukset ovat myös vapaan sivistystyön toimijoita. SPECIA tukee TJS-Opintokeskuksessa opiskelevia koulutustuellaan, joka on puolet koulutuskustannuksista aina 350 euroon saakka. Tukea haetaan samalla tavoin kuin normaalia koulutustukeamme. TJS-Opintokeskuksen koulutuskalenteri löytyy osoitteesta to kes kus.fi. Tuija Hauta-aho antoi aiheen tämänkertaiseen Speciaaliin. Tamperelainen kasvatustieteiden maisteri Tuija Hauta-aho otti yhteyttä toimitukseen ja ehdotti kansalaisopisto- ja kehitysyhteistyö-aiheita vuoden viimeiseen Asiantuntijaan. Tuija työskentelee Tampereen kaupungin perusopetuksen hallinnossa kerhokoordinaattorina siinä on jälleen yksi mielenkiintoinen specialainen tehtävä, joka ansaitsisi oman artikkelinsa. Lue takakannesta uudesta Asiantuntijasta, ja osallistu lehden tekoon. 16 asiantuntija

17 Kansalaisopistojen toiminta markkinaperusteisen aikuiskoulutuspolitiikan aikana sopeutuminen selviytymisen ehtona Teksti: Emilia Valkonen Aikuiskoulutusta ja sen organisaatioiden toimintaa on ohjannut aina 1980-luvun lopulta lähtien markkinaperusteinen politiikka. Markkinahenkisen politiikan peruspyrkimyksenä voi pitää toiminnan tehostamista, jota tavoitellaan tuomalla julkiselle sektorille yksityisen sektorin käytänteitä ja periaatteita. Markkinaperusteista aikuiskoulutuspolitiikkaa ilmentää osaltaan myös koulutuksen välineellisen merkityksen korostuminen. Koulutus ymmärretään keinona edistää kansallista, taloudellista kilpailukykyä. Käytännössä tämä on merkinnyt aikuisten jatkuvan oppimisen ja erityisesti ammatillisen aikuiskoulutuksen vahvistamista. Välineellisyyden korostumisen myötä omaehtoisen aikuiskoulutuksen merkitys saattaa jäädä ammatillisen aikuiskoulutuksen varjoon. Nykyinen markkinahenkinen politiikka näyttäytyykin ristiriitaisena suhteessa kansalaisopiston toimintaan, tavoitteisiin ja sivistysperinteeseen. Kansalaisopistot ovat vapaan sivistystyön oppilaitoksia, jotka tarjoavat monipuolisia opiskelu- ja harrastusmahdollisuuksia mm. musiikin, kuvataiteen, kielten, tietotekniikan, liikunnan ja kädentaidon aineissa. Kurssit ovat pääsääntöisesti tutkintotavoitteettomia, kaikille avoimia, ja vapaaehtoista. Opistojen toiminta on julkisesti tuettua, minkä vuoksi niillä on laissa asetettuja yhteiskunnallisia tehtäviä ja tavoitteita, kuten alueellisiin ja paikallisiin sivistystarpeisiin vastaaminen ja omaehtoisen oppimisen sekä kansalaisvalmiuksien kehittämisen tukeminen. Myös sivistyksellisen tasa-arvon edistäminen on perinteisesti nähty opiston tehtävänä. Markkinaperusteinen politiikka on tuonut muutoksia opistojen toimintaan Markkinaperusteisen aikuiskoulutuspolitiikan aikana kansalaisopistoihin kohdistunut keskeinen muutos on ollut toiminnan saaman julkisen rahoituksen vähentyminen ja sen myöntämisperiaatteiden muuttuminen. Kunnallisen opetus- ja kulttuuritoiminnan järjestämiseen tarkoitetut julkiset resurssit kohdentuvat nykyisin kunnalle suoriteperusteisesti könttäsummabudjettina, josta kunta jakaa resurssit eri toimijoille haluamallaan tavalla. Useiden kansalaisopistojen kohdalla tämä kunnallisen päätösvallan kasvu on merkinnyt julkisen tuen toistuvaa kaventumista. Toisena markkinaperusteisuuden myötä tapahtuneena merkittävänä muutoksena voi pitää sitä, että osa kansalaisopistoista näyttää kohtaavan nykypäivänä aiempaa voimakkaampaa kilpailua. Nämä muutokset ovat heijastuneet opistojen käytännön toimintaan. Opistojen on siten täytynyt löytää keinoja, joiden avulla näihin toiminnan reunaehtojen muutoksiin on voitu sopeutua. Sopeutumiskeinoja ovat olleet mm. opiston aiempaa vahvempi asiakaslähtöisyys, itsenäinen rahanhakutoiminta, opintomaksujen nostaminen, markkinoinnin kehittäminen, opetustuntien leikkaaminen ja resurssien suuntaaminen ensisijaisesti menestyviin toimintoihin sekä ainealueisiin. Lisäksi, monet opistot ovat yhdistyneet paikallisesti toimivista opistoista melko suuriksi alueellisiksi oppilaitoksiksi toistuvien tehostamis- ja säästöpaineiden vuoksi. Useat opistot ovat myös ryhtyneet etsimään selkeämpää profiilia ja roolia toiminta-alueellaan. Profiloitumisen avulla pyritään vastaamaan muuttuneen toimintaympäristön vaatimuksiin, ja osoittamaan toiminnan merkitys alueella. Mukautuminen toiminnan muuttuviin reunaehtoihin edellyttää joustavuutta ja sopeutumiskykyä opistolta ja sen henkilökunnalta. Opiston henkilökunnan työstä näyttää siten muotoutuneen aiempaa kuormittavampaa markkinahenkisen politiikan aikana. Työn kuormittavuutta lisää osaltaan työn pirstaleisuus, kiire ja toistuvien resurssileikkausten tuoma epävarmuus. Asiakkaan näkökulmasta markkinaperusteinen politiikka on tuonut opiston toimintaan myös myönteisiä asioita. Aiempaa korostuneemman asiakaslähtöisyyden seurauksena opistot reagoivat asiakkaiden kurssipyyntöihin ja kysyntään herkästi. Lisäksi kohonneiden opintomaksujen, kilpailun ja asiakaslähtöisyyden myötä toiminnan sekä opintojen laadukkuuteen on panostettu. Monet opistot kehittävät aktiivisesti toimintaansa ja opintotarjontaansa asiakaspalautteen sekä kurssiehdotusten keräämisen muodossa. Opistojen tarjonta seuraakin vahvasti ajan trendejä. Toisaalta kansalaisopistojen voi olla haasteellista toteuttaa niille asetettuja yhteiskunnallisia tehtäviä, kun opistot joutuvat toimimaan yhä vahvemmin markkinoiden ehdoilla. Tutkittua tietoa asiantuntija 17

18 Omaehtoiset opinnot edistävät hyvinvointia Vaikka nykyinen politiikka korostaa koulutuksen välineellisyyttä, ei omaehtoisten, harrastuspohjaisten opintojen merkitystä tule sivuuttaa. Omaehtoiset opinnot voivat edistää työssä jaksamista ja mielenvirkeyttä. Opinnot voivat siten toimia harrastuksena, tuoden vastapainoa työhön, mutta toisaalta ne voivat myös tukea työntekoa ja vahvistaa työssä tarvittavaa osaamista. Lisäksi opinnot voivat tarjota tukea mahdollisten työttömyysjaksojen aikana. Kansalaisopiston opinnoilla on näin ollen tärkeä, yhteiskunnan jäsenten hyvinvointia edistävä merkitys, kuten tutkimukset ovat osoittaneet (esim. Manninen & Luukannel 2008; Omaehtoisen aikuisopiskelun vaikutukset). Tutustu aiheeseen esimerkiksi artikkelissa Valkonen & Kauppila; Sivistyksen keitaasta formulatalliksi? Kansalaisopiston henkilö - kunnan kokemuksia markkinaperustaisesta aikuiskoulutuspolitiikasta. Aikuiskasvatus 3/2010. Apurahatutkijana yliopistolla Teksti: Mikko Lehtonen Itä-Suomen yliopiston tutkija ja jatko-opiskelija Emilia Valkonen pohtii väitöstutkimuksessaan kansalaisopistotoimintaa ja -työtä, näiden kehitystä, nykytilannetta sekä muutosmahdollisuuksia neljän erilaisen opiston kautta. Tutkimuksen tarkoituksena on luoda tiedollista pohjaa opistotoiminnan kehittämiseksi, ja se jatkaa hänen pro gradu -tutkielmaansa. Pyysimme Valkosta kertomaan hieman omasta työstään tutkijana. Valkosen mielestä tutkijan työn hyviä puolia ovat mahdollisuudet osaamisen jatkuvaan kehittämiseen ja mielenkiintoisten ihmisten tapaamiseen. Arvostan esimerkiksi sitä, että saan päättää työajoistani itse ja työskennellä kotona olen itseni pomo, Valkonen sanoo. Tutkijan työ ei ole vain itsenäistä ja itseä kiinnostavan aiheen pohdiskelua, vaan työpäiviin kuuluvat myös jatko-opinnot, luennot, tutkimusaiheeseen liittyvien artikkelien kirjoittaminen sekä tutkijatapaamiset ja mahdolliset hankkeet. Tutkijatapaamisiin osallistuminen on tärkeää; siellä voi seurata, mitä muut tutkivat, ja toisaalta tapaamiset antavat usein myös tukea omaan tutkimustyöhön, Valkonen kuvailee. Tutkijan työ edellyttää kokonaisuuksien hallintaa, sillä työ on usein pirstaleista. Valkonen toteaa vapauden edellyttävän myös vastuuta. Koen paineita tutkimuksen etenemisestä, toisaalta rahoittajat ja ohjaavat asettavat odotuksia tutkimustyölle. Koska apurahajaksot vaihtelevat muutamasta kuukaudesta vuoteen, työn rahoitukseen liittyy paljon epävarmuutta, Valkonen pohtii, mutta sanoo samalla, että rahoituksen saaminen on myös palkitsevaa, koska se luo itselle uskoa omaan tutkimukseen ja sen merkittävyyteen. Valkonen jatkoi maisteritutkintonsa jälkeen jatko-opintoihin ja hän kannustaakin hakemaan jatko-opintoihin mahdollisimman pikaisesti perustutkinnon valmistuttua, sillä tutkimustaidot ovat silloin tuoreessa muistissa. Tutkija-asenteesta ja oivaltamisen ilosta kertoo myös Valkosen ohje nuorille tutkijoille tai tutkijan urasta haaveileville: On hyvä etsiä sellainen tutkimusaihe, joka kiinnostaa aidosti. Silloin tutkiminen ei välttämättä tunnu edes työltä. Kiinnostus ja sisäinen motivaatio myös jouduttavat työtä, Valkonen kertaa kokemuksiaan. Tutkimisesta, tieteestä ja apurahahakemista saa lisätietoja esimerkiksi Suomen Akatemian verkkosivuilta 18 asiantuntija

19 Detta nummer av Asiantuntija behandlar välmående på arbetsplatser. Det ligger givetvis inte enbart i arbetstagarens intresse att man mår bra i sitt arbete, utan även i arbetsgivarens. Alla parter är nog överens om att en välmående person gör bättre ifrån sig och är mera produktiv, men i praktiken kan man tyvärr inte säga att detta är fallet på alla arbetsplatser. Det som kanske alla inte känner till är arbetsplatshälsovårdens breda utbud av tjänster i fall av dylika problem vid arbetsplatser. Bland annat erbjuds medling vid gräl mellan chef och anställd och även förslag till ändringar i verksamheten för att förbättra på arbetsklimatet. Det viktigaste är dock att ingripa i tid. Ju större problemen blir, desto svårare blir det att finna en lösning som tillfredställer alla parter. Därför är det viktigt att hela personalen reagerar. Det är svårt för utomstående att upptäcka eventuella problem. Trots att problemen i arbetslivet oftast når rubrikerna är ändå cirka hälften av finländarna nöjda med sitt arbete enligt Työ ja terveys 2009 undersökningen. I undersökningen kom bland annat fram att arbetet även kan ha en terapeutisk verkan i en svår livssituation. Förr i tiden hade högre tjänstemän det bättre ställt än vad de har idag. Deras eventuellt lite försämrade arbetsvillkor kompenserades av en bättre lön. Nuförtiden kompenserar lönen tyvärr inte övriga brister samtidigt som förväntningarna på de högre tjänstemännen bara ökar. Det är trots allt de högre tjänstemännen som aktivt ska vara med och forma morgondagens samhälle till ett mera attraktivt, innovativt och välmående sådant. För att detta ska kunna förverkligas är det väsentligt att samma regler gäller för högre tjänstemän som för övriga löntagare. Till exempel att de får ersättning för övertid. För flera högre tjänstemän gäller inget kollektivavtal. Akavas förhandlingsorganisation De Högre Tjänstemännen YTN r.f. gör sitt bästa för att förbättra situationen för de högre tjänstemännen, men det kräver också att de högre tjänstemännen själva är medvetna om sin situation. SPECIA skickar som vanligt inte automatiskt ut Akava-fickkalendern för år 2011 till sina medlemmar. Tidigare erfarenhet har visat att det av ekologiska skäl är förnuftigare att göra på följande sätt: Ifall du vill ha en Akava-kalender, skicka ett e-postmeddelande till adressen toimisto@specia.fi med rubriken kalender. Kom ihåg att bifoga din adress. Årligen går 0,7 procent av SPECIAs helhetsbudget till utvecklingsbistånd. I år går bidraget till Unicefs mjukispaket, det vill säga till vatten och hygienartiklar, vacciner, näringstillskott och andra livsviktiga förnödenheter till barn i u-länder som fallit offer för katastrofer. Nästa år går en del av pengarna till ett byskoleprojekt i Pakistan. I projektet ingår bland annat undervisning och hälsovårdvård för 60 barn i byn Pattal Munda i Punjabi. Målsättningen för projektet är avskaffning av barnarbetskraft, samt bättre hälsa och högre utbildningsnivå för barnen. Projektet administreras av SASK (Suomen Ammattiliittojen Solidaarisuuskeskus). Du kan även själv komma med förslag till ändamål för SPECIAs bidrag. Det finns ännu lediga veckor vid SPECIAs stuga i Levi. Veckorna 19, 20, 21, 22, 24, 26, 27, 33, 34, 35, 36, 39, 40, 42 ja 45 står ännu till förfogande. Ifall någon vecka intresserar dig skriv till adressen levinhaku@specia.fi Jag önskar er alla en riktigt god jul och ett gott nytt år!, Simon Huldén Svensk resumé asiantuntija 19

20