1/04 Vanhustyötä tehdään yhteisin voimin Etelä-Karjalassa

Transkriptio

1 SOSIAALITURVA 1/04 Vanhustyötä tehdään yhteisin voimin Etelä-Karjalassa

2 Pääkirjoitus 16. tammikuuta 2004 SOSIAALIHUOLTO IHMISARVOISIA TEKOJA Sosiaalihuolto on laajentunut ja kehittynyt mittavasti niistä vuosista, jolloin valtion köyhäinhoidon tarkastelijat perustivat tämän lehden Köyhäinhoitolehti-nimisenä vuonna Silti sosiaalihuollon ydintehtävän toteuttamisessa on meillä jälkipolvilla vielä paljon tehtävää. Kun lehden perustajiin kuulunut Bruno Sarlin totesi, että huollon on puututtava köyhyyden juurisyihin taikka kun hän opetti inhimillistä ja luottamukseen perustuvaa suhtautumista avun tarvitsijoihin, hän nosti ihmisen sosiaalihuollon keskiöön. Ja kun Pekka Kuusen sosiaalipoliittisena visiona 1960-luvulla oli köyhyydestä kohoava ihminen, hänkin tarkasteli yhteiskunnan auttamistehtävää ihmisen näkökulmasta. Kun sosiaalihuollosta sosiaalipalveluista ja etuuksista on kasvanut laatustandardein säädelty palvelukoneisto, kun julkista keskustelua käydään järjestelmien kielellä ja järjestäjien intresseistä, kun markkinaosuuksista kilpaillaan myös sosiaalihuollossa, on vaarana, että työn perustarkoitus hämärtyy. Ihmisarvoisen elämän turvaaminen kaikkein syrjityimmillekin ihmisille, mahdollisuuksien luominen niille, joiden lähtöeväät elämään ja osallisuuteen ovat niukat, on edelleen sosiaalihuollon vaativin ja tärkein missio. Pohjoismainen universaali sosiaalipoliittinen järjestelmä on vahvasti kestänyt monet talouden muutokset. Sillä on myös laaja kansalaisten tuki. Me sosiaalihuollon toteuttajat emme kuitenkaan saa unohtaa, että myös hyvinvointivaltiolla on omat katvealueensa ja takapihansa. Myös hyvinvointivaltion sisällä käydään kovaa kamppailua siitä, kenelle etuudet ja palvelut kohdistetaan. Kun keskiluokka vaatii katetta omille verorahoilleen, on sosiaalihuollon edustajien moraalinen velvollisuus tuoda näkyviin niitä ryhmiä ja ihmisiä, jotka eivät marssi oman ihmisarvonsa puolesta tai heiluta banderolleja televisioruudussa. Sosiaalihuollon moraalinen tehtävä on raportoida ammatillisesti, järjestelmällisesti ja luotettavasti sitä sosiaalihuoltoon näkyvää kokemusten maailmaa, joka ei näy virallisissa tilastoissa tai ylitä median uutiskynnystä. Useimmat kansalaiset ymmärtävät, että julkisten organisaatioiden rahoilla on rajansa ja että sosiaalihuoltokaan ei voi kaikkina aikoina lisätä omia palvelujaan. Omasta taloudenpidosta useimmat tietävät, että menot on mitoitettava tulojen mukaan.vaikea on sen sijaan ymmärtää ihmisarvoa mitätöiviä käytäntöjä, nöyryyttäviä menettelyjä tai auttajien etääntymistä autettavien todellisuudesta, jäämistä omien järjestelmärakenteidensa suojaan. Uskon, että meissä suomalaisissa edelleenkin asuu syvässä toisista välittäminen, yhteinen tahto keventää raskaimpia elämisen taakkoja, jokaisen ihmisen ihmisarvon tunnustaminen ja kunnioittaminen. Näiden arvojen toteuttaminen ei välttämättä edellytä jatkuvasti kasvavaa palvelumäärää, virtaviivaisia organisaatioita taikka puhetulvaa arvoista. Ihmisarvon kunnioittaminen näkyy ihmisarvoisina tekoina. Näihin tekoihin tarvitaan edelleen sosiaalihuoltoa. Aulikki Kananoja Kirjoittaja on Helsingin sosiaalitoimen toimitusjohtaja ja Huoltaja-säätiön hallituksen puheenjohtaja. SOSIAALITURVA 1/ vsk Perustettu 1912 Ilmestyy 19 kertaa vuonna 2004 Julkaisija Huoltaja-säätiö talouspäällikkö Yrjö Saarinen p , Säätiö edistää ja tukee sosiaalihuoltoon kohdistuvaa ja siihen läheisesti liittyvää tieteellistä tutkimusta, alalla toimivien ammattikoulutusta sekä valistusja tiedotustoimintaa. Isännistön pj. Jaakko Tuomi varapj. Elli Aaltonen Hallitus: Aulikki Kananoja, pj. Alpo Komminaho, varapj. Päivi Ahonen Leena Niemi Riitta Pihlaja Sosiaaliturvan toimitus Mannerheimintie 31 A 3, Helsinki p , fax päätoimittaja Merja Moilanen p merja.moilanen@sosiaaliturva-lehti.fi toimittaja Satu Kontiainen p satu.kontiainen@sosiaaliturva-lehti.fi toimittaja Minna Tarvainen p minna.tarvainen@sosiaaliturva-lehti.fi toimitussihteeri Erja Saarinen (vap.) toimitussihteeri Lea Suoninen-Erhiö (vap.) Taitto: Tanja Varonen,Vihreä Peto Oy Tilaukset ja osoitteenmuutokset Internet: toimistosihteeri Janina Venäläinen p , fax toimisto@sosiaaliturva-lehti.fi Tilaushinnat ,50 /vuosi, kestotilaus 45 /vuosi, opiskelijatilaus 24,75 /vuosi Sosiaaliturva-lehden irtonumeroita saa toimituksesta 4,20 /kpl, yli 10 kappaleen tilauksista alennus 25 %. Koulutus- ja työpaikkailmoitukset tekstin jälkeen, hinta 3,42 palstamm:ltä, palstan leveys 90 mm. Hintaan lisätään alv. 22 %. p , fax toimisto@sosiaaliturva-lehti.fi Mannerheimintie 31 A 3, Helsinki Mainosilmoitukset Julkaisu Bookers Oy Sanna Laaksonen p sanna.laaksonen@bookers.fi Kirjapaino ISSN SOSIAALITURVA 1/2004

3 Tässä numerossa Mihin suuntaan sosiaalihuoltoa pitäisi uudistaa? Ylijohtaja Anke Hanssonin näkemyksiä sosiaalihuollon linjavalinnoista ja kehittämishaasteista. s. 4. NINA PALIN Nielemisen ongelmat voivat viedä ruokahalun ja aiheuttaa aliravitsemusta. Nielemishäiriö on vanhuksilla yllättävän yleinen vaiva. s. 10. HILKKA PIETILÄINEN Iäkkäänä eronnut kokee usein häpeää avioerostaan. Eläkeliiton sopeutumiskursseilla käsitellään eron herättämiä tunteita. s. 20. EEVA MEHTO 2 Sosiaalihuolto ihmisarvoisia tekoja Aulikki Kananoja 4 Ylijohtaja Aino-Inkeri Hansson: Universaalinen järjestelmä turvaa parhaiten ihmisten hyvinvoinnin Merja Moilanen 7 Lisensiaattien juhlaseminaari Kolumni Tarttetko apua, kysyi ammattiauttaja Antero Marjakangas 8 Vanhustyötä yli rajojen Minna Tarvainen 10 Nielemishäiriö altistaa aliravitsemukselle Minna Tarvainen 11 Mitä on olla vanha Risto Vilkka 12 Yksin on parempi kuin huonon kaverin kanssa Pirjo Lääperi 13 Muutoksia sosiaaliturvaan vuonna Miten asiakkaan oikeudet toteutuvat pitkäaikaishoidon maksuviidakossa? Urpo Kangas 20 Iäkkäät eheytyvät erokriisistä Eläkeliiton sopeutumiskurssilla Satu Kontiainen 22 Seniorit tarttuvat kansalaisverkkoon Tuomo Lammi 23 Seniorit, juniorit ja tiedon siirto Jorma Nuotio 24 Kirjallisuutta Sosiaalista ja kulttuurista näkökulmaa ikääntymiseen ja seniorityöhön Arja Jämsén 25 Luottamushenkilö vastaa Rumien miesten kokoustekniikkaa Kati Pitkänen Kannen kuva: Hilkka Pietiläinen Seuraava Sosiaaliturva 2/04 postitetaan lukijoille 2.helmikuuta Siihen aiottujen työpaikka- ja koulutusilmoitusten on oltava toimituksessa viimeistään 26.tammikuuta SOSIAALITURVA 1/2004 3

4 Ylijohtaja Aino-Inkeri Hansson: Universaalinen järjestelmä turvaa parhaiten ihmisten hyvinvoinnin Pohjoismainen universaalinen järjestelmä on edelleen paras tapa turvata ihmisten hyvinvointi. Mutta järjestelmän sisällä pitää aika ajoin arvioida tarpeita uudelleen, sanoo ylijohtaja Aino-Inkeri Hansson STM:stä. Ylijohtaja Anke Hanssonin mielestä kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon valvontaa ja ohjausta pitäisi vahvistaa, mutta valtion on hirveän huono mennä neuvomaan, miten kunnissa pitäisi toimia, kun samaan aikaan leikataan valtionosuuksia. Aino-Inkeri, kutsumanimeltään Anke, Hansson nimitettiin viime vuoden kesäkuun alusta sosiaali- ja terveysministeriön perhe- ja sosiaaliosaston osastopäälliköksi. Perhe- ja sosiaaliosastolle kuuluvat STM:ssä sosiaalipalvelut, sosiaalisen hyvinvoinnin edistäminen, perhepolitiikka, alkoholia ja huumeita koskevat linjaukset sekä sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelu- ja valtionosuusasiat. Huoltaja-säätiön hallituksen puheenjohtaja Aulikki Kananoja ja isännistön puheenjohtaja Jaakko Tuomi keskustelivat tuoreen osastopäällikön kanssa sosiaalihuollon ajankohtaisista aiheista ja tulevaisuuden näkymistä. NINA PALIN Sosiaalialan kehittämisprojekti kokoaa tavoitteet Aulikki Kananoja: Mitkä ovat arviosi mukaan sosiaalihuollon keskeiset haasteet ja painopistealueet? Anke Hansson: Sosiaalialan keskeiset tavoitteet on koottu Kansalliseen sosiaalialan kehittämisohjelmaan, ja ne on hankkeistettu. Uusiahan ohjelman tavoitteet eivät ole. Olen ollut sosiaali- ja terveyspalveluosastolla 13 vuotta, ja tavoitteet ovat tänä aikana olleet pitkälti samoja. Eri hallitukset vain ovat painottaneet eri tavoitteita. Mielestäni painopistettä pitäisi tällä hetkellä suunnata lapsiperheiden ja lasten ja nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseen. Sosiaalialan kehittämisohjelmassa ei otettu kantaa tulonsiirtoihin, mutta pitäisi miettiä, miten lapsiperheiden taloudellista tilannetta voitaisiin parantaa. Pieni askel siihen suuntaan oli lapsilisien korottaminen. Ministeriössä kerättiin aineksia sitä silmällä pitäen, että hallitus olisi ottanut ohjelmaansa lapsiperheiden aseman parantamisen poikkihallinnollisen strategian. Sitä ei tullut, vaikka lapsiperheet olivat kovasti esillä vaaliohjelmissa. Syntyvyyden väheneminen ja lasten lisääntyneet psykososiaaliset ongelmat olisivat perustelleet tällaista ohjelmaa. Jaakko Tuomi: Minulla on käsitys, että lasten ongelmat kyllä havaitaan varhain, mutta havainnot eivät johda toimiin, vaan ongelmia vain seurataan. Se voi johtua siitä, että jos ei ole selvää, kenen reviirille asia kuuluu, siihen ei tartuta. Anke Hansson: Perheiden yksityisyyden suoja on meillä niin arvossaan, että asioihin ei uskalleta puuttua.yhteisöllisyyttä ja yhteisöjen kontrollia pidetään nykyisin negatiivisena asiana. Samalla menee myös huolenpito, joka antaisi lapsille turvaa. Monien mielestä lapsiperheiden asiat ovat meillä hyvin, kun meillä on korkealaatuinen, turvallinen kunnallinen päivähoito kaikille lapsille. Niin se tietysti onkin, pienten lasten hoitojärjestelyt ovat meillä loistoluokkaa. Kuitenkin lasten ja lapsiperheiden vaikeudet ovat lisääntyneet. Lapsilla ja nuorilla on paha olla, ja lasten psykososiaalisten palvelujen ja psykiatristen palvelujen tarve on lisääntynyt. Lastensuojelutoimenpiteiden määrä lisääntyy, ja esimerkiksi yli 12-vuotiaiden huostaanotot ovat huikeassa kasvussa. Lastensuojelulakiin on vaadittu kokonaisuudistusta jo vuosia. Parhaillaan meillä on valmistumassa osauudistus, jossa säännellään lastensuojelussa käytettävien pakotteiden ja rajoitteiden käyttömahdollisuudesta, -tavoista ja perusteista nykyistä tarkemmin. Nykyiset säännökset eivät vastaa uutta perustuslakia. Lastensuojelulain laajempi uudistaminen toteutetaan osana lastensuojelun laajaa kehittämisohjelmaa, joka käynnistyy sosiaalialan kehittämishankkeen yhteydessä. Pitääkö tarveharkintaa lisätä? Aulikki Kananoja:Kun voimavarat niukentuvat, pitäisikö tarveharkintaa lisätä? Anke Hansson: Pohjoismaisella universaalisella järjestelmällä, joka takaa palvelut varallisuudesta ja asuinpaikasta riippumatta, on koko ihmiskunnan laajuudessa parhaiten saavutettu ihmisten hyvinvoinnin turvaavat tavoitteet. Mutta kyllä järjestelmän sisällä pitää aika ajoin arvioida tarpeita uudelleen. Valtionosuusuudistuksen yhteydessä tuli aivan aiheellinen huoli, että kaikkein haavoittuvimmissa oloissa elävät ihmiset eivät pysty pitämään puoliaan. Näin on käynyt monella alueella. Lapsiperheiden syrjäytyminen on yksi seuraus tästä. Hallitusohjelmassa on luvattu yhdistää kehitysvammalaki ja vammaispalvelulaki. Parhaillaan on meneillään esiselvitysvaihe. Tässä yhteydessä tulevat tarkasteltaviksi myös vaikeavammaisten subjektiiviset oikeudet, mutta emme missään tapauksessa tule tekemään mitään ehdotuksia niiden ka- 4 SOSIAALITURVA 1/2004

5 Toimeentulotuen tehtävät voitaisiin siirtää pääosin sosionomeille, mutta se pitäisi ottaa huomioon heidän koulutuksessaan, Helsingin sosiaalitoimen toimitusjohtaja Aulikki Kananoja totesi. Jaakko Tuomi ihmetteli, miksi vanhustenhuoltoa ajetaan terveydenhuollon vastuualueeksi. Vanhusten tarvitsemista palveluista valtaosa on muuta kuin sairaanhoitoa, mutta enää ei ole ammattikuntaa, joka antaisi näitä muita palveluja, kun lähihoitajienkin työstä on eliminoitu pois kodinhoito- ja arkiaskareet. SATU KONTIAINEN SATU KONTIAINEN ventamiseksi. Pikemminkin vammaisten oikeuksia esimerkiksi henkilökohtaiseen avustajaan tulisi lisätä, jotta vammaiselle turvattaisiin mahdollisuus itsenäiseen elämään ja osallistumiseen. Subjektiivisia oikeuksia joudutaan tarkastelemaan myös uudistettaessa päivähoitolakia varhaiskasvatuslaiksi. Niitä ei ole aikomus poistaa, mutta uskon niiden nousevan keskusteluun myös poliittisella tasolla heti, kun päivähoitolakia ollaan avaamassa.vanhusten palvelujen tarve kasvaa, ja sinnekin olisi riitettävä voimavaroja. Päivähoidon maksut tulevat tarkasteltaviksi asetteilla olevassa maksupoliittisessa toimikunnassa. Itse olen tyytyväinen päivähoidon subjektiivisiin oikeuksiin. Itselleni oli aikoinaan kuin lottovoitto, kun nuorin lapseni pääsi kunnalliseen päivähoitoon.vanhemmat lapseni olivat olleet huutokaupassa K-kaupan ilmoitustaululla.työssäkäynnin edellytyksenä lasten turvallinen päivähoito on tärkeä asia. Jaakko Tuomi: Kummalle hallintokunnalle päivähoidon pitäisi kuulua, sosiaalitoimelle vai opetustoimelle? Anke Hansson: Ilman muuta sosiaalitoimelle. Aulikki Kananoja: Eihän meillä ole lasten tiedollisessa kehityksessä puutteita vaan psykososiaalisessa kehityksessä. Niihin voidaan paremmin puuttua sosiaalipuolella kuin koulutoimessa. Kotihoito on vanhustenhuollon haaste Aulikki Kananoja: Mitkä ovat mielestäsi vanhustenhuollon suurimmat haasteet? Anke Hansson: Haasteita ovat kotiin annettavat palvelut ja sen arvioiminen, milloin kotihoito ei enää riitä. Olennainen kysymys on sosiaalihuollon ja terveydenhuollon tehtäväjako vanhustenhuollossa. Perusterveydenhuollon toimivuus on ykkösasia, joka pitää saada kuntoon. Jaakko Tuomi:Perusvirhe on se, että vanhustenhuolto medikalisoidaan. Ajatellaan, että aina kun on vanhan ihmisen palveluista kysymys, lääkärin tai sairaanhoitajan pitää arvioida tarve. Ihmettelen, miten voimakkaasti vanhustenhuoltoa ajetaan terveydenhuollon vastuualueeksi. Siihen ei ole mitään perusteita. Ei sairaus ole kuin osa ihmisen elämää. Anke Hansson: Kansallinen terveyshanke alkoi mennä siihen suuntaan, että vanhustenhuolto olisi terveydenhuollon osa-alue. Aulikki Kananoja:Totta kai vanha ihminen tarvitsee myös sairaanhoitoa. Kun sairaalassa oloajat lyhenevät, kotiutusvaiheesta tulee entistä tärkeämpi. Tarvitaan uusia ratkaisuja vaiheeseen, jossa vanhus ei enää tarvitse sairaanhoitoa, mutta ei vielä tule toimeen kotona. Englantilaiset käyttävät tästä vaiheesta nimitystä intermediate care. Siellä on jopa valtiontasoista säännöstöä, miten tämä vaihe pitää hoitaa. Jos siirtymävaiheeseen ei ole luotu yhteisiä ratkaisuja, asiakkaan sijoittamisesta syntyy jatkuvaa kiistelyä.yhteistyön pitää olla yhteistä työtä, se ei saa olla valtakysymys eikä toimia vain yhden sektorin ehdoilla. Jaakko Tuomi:Vanhusten tarvitsemista palveluista valtaosa on muuta kuin sairaanhoitoa, mutta meillä ei ole enää ammattikuntaa, joka antaisi näitä muita palveluja, kun lähihoitajienkin työstä on eliminoitu pois kodinhoito- ja arkiaskareet. Anke Hansson:Tukipalveluista pitäisi kantaa huolta, koska ne ovat samalla ehkäisevää työtä. Hyviä malleja sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyöstä ei paljon ole. Lääkäri päättää edelleen, mihin vanhus siirretään erikoissairaanhoidosta, tai sitten siitä ei oikein kukaan kanna huolta.terveydenhuollon ja sosiaalihuollon hankkeissakin tehdään yhteistyötä vain sähköisen tiedonsiirron parantamiseksi, mutta itse käytännön työssä ehkä vähemmän. Aulikki Kananoja: Lyhentyneet sairaalassa oloajat ovat johtaneet myös siihen, että kotona hoidetaan yhä huonompikuntoisia, ja työntekijöiden aika menee heidän hoitoonsa. Kotihoitohenkilöstö ei enää ehdi käydä kaupassa tai laittaa ruokaa. Vaikka avohuoltoa on painotettu, sinne ei ole siirretty voimavaroja laitoshuollosta. Rakennemuutoksen pitäisi näkyä myös voimavaroissa. Anke Hansson: Palvelurakennemuutoksessa oli tavoitteena, että avohoitoa kehitetään samaan tahtiin kuin laitoshoitoa vähennetään. Mutta niin ei käynyt. Myös lyhytkirurgia oli selkeänä tavoitteena, mutta siihen ei koskaan sidottu kotihoitoa. Ei ajateltu, mitä tapahtuu sitten, kun ihminen pääsee kotiin. Erikoissairaanhoidossa vähentyneistä petipaikoista saadut säästöt käytettiin toimenpiteiden lisäämiseen. Jaakko Tuomi:Vanhustenhuollon suuri kysymys on myös henkilöstön riittävyys. Lähihoitajaoppilaista suurin osa haluaa muualle kuin vanhustyöhön. Opiskelijat suorittavat vanhustenhuollon työharjoittelun yleensä terminaalivaiheessa olevien vanhusten hoidossa, joka on vanhustenhuollon vaikein alue. Se voi pelästyttää vuotiaan opiskelijan, joka ei enää tämän jälkeen halua vanhustenhuoltoon töihin. Sosiaalija terveysalalle hakeudutaan innokkaasti mutta ei alan sisällä vanhustenhoitoon. Aulikki Kananoja: Aikuisina alaa vaihtavat voivat olla yksi mahdollisuus saada henkilöstöä vanhustenhoitoon. Uuden ammatin voi hankkia näyttötutkinnolla, ei tarvitse välttämättä enää mennä kouluun moneksi vuodeksi. Kaikilla koulutustasoilla pitäisi lisätä opettajien yhteyttä käytäntöön. Lääkäri-professori voi leikata, opettaa ja tutkia, mutta sosiaalipuolella ei tällaista toimenkuvaa ole syntynyt.vanhustenhuollossakin olisi kiinnostavia ja vaativia tehtäviä myös tieteellisesti kunnianhimoisille ihmisille. Sosiaalityön ongelmat Anke Hansson: Sosiaalityö on yksi painopistealue. Sosiaalityön neuvottelukunta laatii parhaillaan sosiaalityön palvelujen saamiskriteerejä ja tavoitteita. Sosiaalityön päivystyksen suositukset ovat tekeillä. Sosiaalityön ongelma on pula pätevistä sosiaalityöntekijöistä. Meillä on riittävästi koulutettuja sosiaalityöntekijöitä, mutta he eivät hakeudu kuntiin raskaaseen sosiaalityöhön. Jaakko Tuomi: Niin kauan kun sosiaalityössä painottuu toimeentulotukiasioiden hoito, se on raskasta. Poliitikot eivät hyväksyneet, että rahavajeisten toimeentuloasioiden hoito olisi siirretty Kelalle ja jätetty sosiaalityölle vain elämänhallintavajeisista huolehtiminen. Aulikki Kananoja: Sosiaalityön henkilöstörakennemuutos on osoittautunut vaikeaksi. Toimeentulotuki voitaisiin pääosin siirtää sosionomeille, mutta se pitäisi ottaa huomioon koulutuksen sisällössä. SOSIAALITURVA 1/2004 5

6 Jaakko Tuomi: Ovatko sosionomitkaan halukkaita toimeentulotukityöhön? Hehän ovat valmentautuneet tekemään sosiaalityötä muilta osin. Anke Hansson: Sosionomien ja sosiaalityöntekijöiden tehtäväjaon selkeyttäminen voisi parantaa henkilöstötilannetta. Aulikki Kananoja: Sosiaalityön henkilöstörakennettahan ei ole koskaan kokonaisuutena suunniteltu. On vain perustettu virkoja, miten kunnilla on rahaa ollut ja tarvetta ilmennyt. Suosituksessa yksi sosiaalityöntekijä asukasta kohden ei ole otettu huomioon sosiaalihuollon muiden ammattiryhmien kuten sosionomien määrää. Jaakko Tuomi: Koskaan ei ole taidettu selvittää sitäkään, mitä ovat ne sosiaalitoimen tehtävät, jotka sosiaalityöhön sisältyvät. Aulikki Kananoja: Kun on perustellusti korostettu yhteistyötä terveydenhuollon ja työvoimahallinnon kanssa, sosiaalityön oma ydintehtävä ja osaaminen on saattanut hämärtyä. Asiantuntemusta osaamiskeskuksista Jaakko Tuomi: Muutama vuosi sitten olin mukana Stakesin arviointiryhmässä ja laskin että Stakesin 450 päisessä henkilöstössä on enää 13 sosiaalihuollon asiantuntijaa, loput ovat terveydenhuollon tai muiden alojen asiantuntijoita. Lisäksi Kansanterveyslaitoksella, Työterveyslaitoksella, Kelassa ja muualla on noin henkilöä terveydenhuollon tutkimuksessa ja kehittämisessä. Sosiaalialan osaamiskeskuksissa on vajaat 100 henkilöä, joista suurin osa on määräaikaisissa hankkeissa. Onko tämä suhde oikein, kun kunnissa sosiaalihuollossa on työntekijää ja terveydenhuollossa ? Anke Hansson: En oikein usko, että Stakesissa on vain 13 sosiaalihuollon asiantuntijaa. Toisaalta väitetään, että Stakesissa ei ole riittävästi terveydenhuollon asiantuntijoita. Voi olla, että siellä ei tehdä riittävästi käytäntöä palvelevaa tutkimusta. Totta on, että Stakes on ainoa valtion sosiaalihuollon tutkimuskeskus, lisäksi ovat lääninhallitukset. Sosiaalialan osaamiskeskukset eivät ole valtion, mutta STM yrittää tukea niitä suuntautumaan niille alueille, joista puuttuu tutkimus- ja kehittämistoimintaa. Olemme yrittäneet saada budjettiin perusrahoituksen lisäksi erillismäärärahaa tutkimustoimintaan, mutta vähän huonolta näyttää. Osaamiskeskuksista tulee keskeisiä asiantuntija-apua antavia yksiköitä. Ne saavat hoidettavakseen ja koordinoitavakseen kansallisen sosiaalialan ohjelman kentän hankkeet. Hankkeet rahoitetaan joko lääninhallituksen kautta tai ministeriöstä. Osaamiskeskuksille yritettiin erityisvaltionapua, jota maksetaan terveydenhuollon tutkimukseen ja kehittämiseen kunnille. Mutta toistaiseksi sitä ei ole budjettiin saatu. Pienillä voimavaroillahan osaamiskeskukset toimivat. Aulikki Kananoja: Stakeshan palvelee kahta tahoa: valtiota ja kuntia. Terveydenhuollossa myös yliopistolliset sairaalat tekevät menetelmällistä tutkimusta. Tämä puuttuu sosiaalihuollosta.yliopistojen sosiaalityön laitosten tieteellinen työ on varsin vähän kohdistunut metodien kehittämiseen. Sosiaalityön menetelmien kehittämisessä luotan uusiin käytäntöä, opetusta ja tutkimusta yhdistäviin yksiköihin, joihin osaamiskeskuksetkin kuuluvat. Jaakko Tuomi: Onko valtionhallinnossa yleensä riittävästi sosiaalihuollon asiantuntijoita? Anke Hansson: Ministeriössä on liian vähän henkilöstöä. Meillä on vain yksi asiantuntija kullekin erityisalalle. Mielestäni meillä ei tarvitse olla käytännön ihmisiä, mutta asiantuntijoita voisi olla enemmän. Miten STM suhtautuu kilpailuttamiseen? Jaakko Tuomi: Onko STM:ssä tehty linjavalintaa kilpailuttamiseen? Anke Hansson:Varsinaista linjavalintaa ei ole tehty. STM on ollut tähän asti vähän KTM:n altavastaajana kilpailutusasioissa. KTM:ssä on yritetty saada aikaan hoivayrittäjyyttä, ja STM meni mukaan tähän, korkeintaan vähän jarrutteli sitä. Nyt STM:llä ja KTM:llä on yhteinen työryhmä, jossa mietitään, mitä kilpailuttaminen sosiaali- ja terveydenhuollossa merkitsee. Sosiaali- ja terveydenhuollossa on palveluja, joita ei voi kilpailuttaa jo yksinomaan asiakkaiden oikeusturvan vuoksi. Sitten on alueita, joille ei edes synny tervettä kilpailua. Aulikki Kananoja: Sitten on palveluja, joissa palveluntuottaja vaihtuminen on asiakkaalle jopa kohtalokasta kuten lastensuojelun sijaishoidossa, jossa on turvattava jatkuvuus. On tärkeää kirkastaa, mihin kilpailu soveltuu ja mihin ei. Palvelujen kilpailuttamisen linjaaminen on tärkeä asia kunnille. Se vaikuttaa kuntien ja järjestöjen palvelujen suunnitteluun. Aiemmin on voitu esimerkiksi antaa Rahaautomaattiyhdistykselle lausunto, että Helsinki on varautunut ostamaan kyseessä olevan järjestön tuottaman palvelun. Nyt voidaan sanoa vain, että palvelu ostetaan, jos järjestö voittaa kilpailun. Nykyinen tilanne luo epävarmuutta. Pitäisikö valtion valvoa enemmän? Aulikki Kananoja: Pitäisikö mielestäsi valtion ohjata ja valvoa kuntia enemmän? Anke Hansson: Missään ei ole näin hajautettua ja vapaamielistä järjestelmää kuin Suomessa.Valtionosuusuudistuksen lähtökohtana oli, että kunnat tietävät itse parhaiten, miten asiansa hoitavat, eikä valvontaa saisi olla kuin korkeintaan itsearviointina. Kyllä lakisääteisellä toiminnalla pitää olla valvontaa. Lääninhallitukset valvovat sosiaalihuoltoa käytännössä, mutta niillä on hyvin vähän voimavaroja. Ne pystyvät valvomaan korkeintaan yksityisiä laitoksia. Valvontaa ja ohjausta pitäisi vahvistaa.vireillä on terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen toimialan laajentaminen valvonta- ja työmenetelmien koordinoimisen osalta. Jaakko Tuomi: Lääninhallitukset tekivät aikoinaan maaherran johdolla kuntatarkastuksia. Niissä käytiin läpi sosiaali- ja terveydenhuollon tila. Ainakin meillä Lappeenrannassa luottamushenkilöt halusivat paneutua tilanteeseen etukäteen ja tietää, selviääkö kaupunki tarkastuksesta puhtain paperein. Olisiko tällainen kevyt, neuvotteleva malli käyttökelpoinen nykyisinkin? Anke Hansson: Kyllä näitä käyntejä tehdään vieläkin esimerkiksi Oulun läänissä ja Pohjois-Karjalassa. Ministeriökin jalkaantuu silloin tällöin. Aulikki Kananoja:Yhteisissä keskusteluissa kuntien edustajat voisivat välittää valtion edustajille tietoa siitä, miten esimerkiksi uusi lainsäädäntö käytännössä toimii yhdessä muiden lakien kanssa.yleensä lakien soveltamisen valvonta kohdistuu yksityiskohtiin. Mutta pitäisi keskustella myös siitä, miten lain tavoite on toteutunut. Näin saataisiin rakentavampaa keskustelua. Valtion edustajat saisivat tietää, mitkä asiat kuntien näkökulmasta ovat ajankohtaisia ja mitä toimia valtiolta odotetaan. Anke Hansson: Tässä tullaan jälleen kerran valtionosuuskysymyksiin.valtion on hirveän huono mennä neuvomaan, miten kunnissa pitäisi toimia, kun samaan aikaan leikataan valtionosuuksia. Käytännössähän valtionosuuksia on leikattu, kun niiden indeksikorotukset on tehty vain puoliksi.valtionosuuksien leikkaus on ollut järjestelmän legitimiteetin kannalta suuri ongelma. Se on murentanut palvelujärjestelmän perustaa. Nykyinen vastuun ja yhteisöllisyyden puute ja syrjäytyneiden ryhmien aseman huononeminen on osaltaan seurausta 1980-luvun lopulla lähteneestä yhteiskunnallisesta muutoksesta: ensin meni lujaa ja sitten tuli yhtäkkiä lama, jolloin joka puolella yritettiin vain säilyttää raadollisesti oma nahka. Silloin lakaistiin pois paljon hyviä periaatteita. Samaan aikaan tuotiin perustuslakiin sosiaaliset, taloudelliset ja sivistykselliset oikeudet ja potilaan oikeuksia koskeva lainsäädäntö. Suunnat olivat täysin vastakkaiset. Se oli kipeää aikaa. Siitä on vaikea palautua ennalleen. Tosin väitettiin, että kuntien taloudellinen tilanne oli koko 90-luvun keskimäärin parempi kuin valtion, niin kuin se kai olikin. Mutta se, että sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksia tietoisesti leikattiin, viestitti, etteivät nämä tehtävät ihan oikeasti ole tärkeitä. Se vapautti tämän kehityksen. Aulikki Kananoja: Leikkaukset olivat myös uhka perusoikeussäännöstölle. Kun säännösten toteuttamiseen ei suunnattu voimavaroja, oli vaikea uskoa, että valtio oli tosissaan. Vaikka tosissaanhan se oli. Keskustelun kirjasi Merja Moilanen 6 SOSIAALITURVA 1/2004

7 Lisensiaattien juhlaseminaari Sosiaalityön lisensiaatinkoulutus alkoi vuonna 2000 lapsi- ja nuorisotyön erikoisalan koulutuksella. Marraskuun lopulla 2003 Valtakunnallinen Sosiaalityön yliopistoverkosto Sosnet järjesti seminaarin, jolla juhlistettiin ensimmäisen erikoistumiskoulutuksen päättymistä. Koulutuksesta on valmistumassa 19 lisensiaattia, kunhan kaikki opiskelijat saavat lisensiaatintyönsä valmiiksi. Juhlaseminaarissa kuultiin opetusministeriön, Sosnetin ja Helsingin yliopiston tervehdykset sekä opiskelijoiden ja opettajien esityksiä lastensuojelun kysymyksistä. Lanu-koulutuksen jälkeen ovat aloittaneet marginalisaatiokysymysten sosiaalityön ja kuntouttavan sosiaalityön koulutus. Parhaillaan on aloittamassa yhteisösosiaalityön koulutus ja toinen kierros lapsi- ja nuorisososiaalityön koulutusta. Dosentti, akatemiatutkija Anneli Pohjola on ollut mukana aikaansaamassa ja suunnittelemassa ammatillista lisensiaatinkoulutusta. Seminaarissa hän edusti Lapin yliopistoa, joka koordinoi koulutusta. Pohjolan mukaan sosiaalityö on noussut monella tavalla valtakunnallisesti ja alueellisesti kehittämisen ja kiinnostuksen kohteeksi: osaamiskeskukset aloittavat työtään ja meneillään ja alkamassa on kansallisen sosiaalialan kehittämisohjelman hankkeita. Kelpoisuuslaki ja sosiaalityöntekijöiden rekisteröimistä koskevat säädökset ovat saaneet uutta potkua. Tätä pitää hyödyntää. Pohjola toivoi, että erikoissosiaalityöntekijät sijoittuisivat asiantuntijoiksi myös perussosiaalityöhön ja vahvistaisivat sen osaamista, eivätkä sijoittuisi vain johto- ja opetustehtäviin tai osaamiskeskuksiin. Sosiaalityö kehittyy parhaiten siellä, missä vahva asiantuntemus tukee perustyötä ja sen kehittämistä, hän totesi. Lisensiaatinkoulutuksen äiti Anneli Pohjola sai juhlaseminaarissa ruusun. Hän toivoo, että uusista sosiaalityön lisensiaateista tulee sekä erikoissosiaalityöntekijöitä perussosiaalityöhön että työn sisällön ammatillisesti hallitsevia eri toimipisteiden johtajia. UUTISIA Sosiaalipolitiikan laitos vaihtaa nimeä Helsingin yliopiston sosiaalipolitiikan laitos muuttaa nimensä yhteiskuntapolitiikan laitokseksi.yhteiskuntapolitiikan laitos on yksi valtiotieteellisen tiedekunnan suurimpia laitoksia ja alansa vanhin Suomessa. Laitoksella on kaksi pääainetta: sosiaalipolitiikka ja sosiaalityö. Oppiaineiden nimet eivät muutu. Laitoksen nimenmuutosseminaari järjestetään tiistaina , jolloin laitoksella on avoimet ovet osoitteessa Unioninkatu 35, Helsinki. MERJA MOILANEN Antero Marjakangas Kolumni Tarttetko apua, kysyi ammattiauttaja Aloittelevana sosiaalityöntekijänä kyselin kokeneemmilta työtovereilta, miksi jonkun lapsen asemaan ei puututtu jo päivähoidossa, kun kuitenkin tiedettiin, että huonosti sille käy. Sehän on negatiivista leimaamista! Ei siitä seuraa kuin haukkumista ja moitteita! Ei me puututa ennen kuin asiat ovat selkeästi pielessä. Tänä syksynä olen saanut eri yhteyksissä virallista vahvistusta ajatukselle, että meidän viranomaisten tulisi kehittää geneeristä kyvykkyyttämme. Professori Pirjo Ståhle on painottanut, että meidän viranomaisten ammattitaidon vaatimukset kovenevat ja geneerinen kyvykkyys eli kommunikaatiotaidot, tiimityötaidot, asiakassuhde- ja kumppanuustaidot, aloitteellisuus, vastuun kantaminen ja päätöksentekokyky nousevat keskeisiksi haasteiksi yhteiskunnan muutoksessa. Meille on korostettu lastensuojelulain 40. pykälää ilmoitusvelvollisuudesta: Jos sosiaali- ja terveydenhuollon, koulutoimen, poliisin tai seurakunnan palveluksessa tai luottamustoimessa oleva henkilö on virkaa tai tointa hoitaessaan saanut tietää ilmeisestä perhe- ja yksilökohtaisen lastensuojelun tarpeessa olevasta lapsesta, hänen on ilmoitettava asiasta viipymättä sosiaalilautakunnalle. Tämän vuoden alusta on tullut voimaan myös hallintolaki, jonka 8. pykälässä neuvotaan: Viranomaisen on toimivaltansa rajoissa annettava asiakkailleen tarpeen mukaan hallintoasian hoitamiseen liittyvää neuvontaa sekä vastattava asiointia koskeviin kysymyksiin ja tiedusteluihin. Neuvonta on maksutonta. Jos asia ei kuulu viranomaisen toimivaltaan, sen on pyrittävä opastamaan asiakas toimivaltaiseen viranomaiseen. Kun joku kertoo olevansa huolissaan, hän samalla pyytää toista ihmistä auttamaan huolen ratkaisemisessa. Minulle ja muille sosiaalityöntekijöille tulee jokaikisenä työpäivänä puhelinsoittoja, joissa pyydetään apua lasten huolto- ja tapaamisongelmissa tai kerrotaan lapsiperheen vanhemman juopottelusta tai vaaditaan elatusmaksujen tarkistamista ylös- tai alaspäin.yritän neuvoa parhaani mukaan, vaikka aina on se riski, että kysyjä joko ymmärtää tai tulkitsee puhelimessa annetun neuvon puutteellisesti. Jos omat tietoni eivät riitä, ohjaan soittajan sellaiseen numeroon, jossa asia varmasti hallitaan ja hän tulee siinä suhteessa autetuksi. Asiakaslain 18. pykälän mukaan sosiaalitoimi voi antaa salassa pidettävästä asiakirjasta oma-aloitteisesti tiedon poliisille, jos on syytä epäillä vakavaa rikosta tai jos se on tarpeen lapsen edun kannalta. Luin Helsingin Sanomista jutun, jonka otsikkona oli Itä-Helsingissä viesti kulkee poliisilta sosiaalitoimeen.vastavuoroisuudessa taitaa olla ongelmia joillakin alueilla. Tiedonkulun pätkiminen kotona tapahtuneista pahoinpitelyistä ja lasten pahoinpitelyepäilyistä harmittaa jutussa haastateltua komisario Veli Hukkasta. Terveysasemien pitäisi tehdä lastensuojeluilmoitukset sosiaalitoimistoihin lapsiin kohdistuneista pahoinpitelyistä. Jos saan tietooni asiaa koskevan laiminlyönnin, teen rikosilmoituksen lääkäristä tai hoitajasta, Hukkanen ilmoittaa. SOSIAALITURVA 1/2004 7

8 Vanhustyötä yli rajojen Kolme eteläkarjalaista kuntaa imaisivat vanhustyön kehittämiseen mukaan alan yhdistykset ja yritykset sekä kuntien asukkaat. Savitaipaleen, Suomenniemen ja Taipalsaaren kunnissa on mietitty tulevia vanhustenhuollon suuntaviivoja yhdessä pari vuotta. Väki vanhenee, ja palvelujen tarve lisääntyy. Uusia konsteja tarvitaan, jotta kunnat selviävät tulevaisuuden haasteista.yhtenä ratkaisuna on nähty yhteistyön lisääminen. Yhteistyötä lähdettiin rakentamaan Kolmet-projektin avulla. Juuri päättyneen puolitoistavuotisen hankkeen aikana murtuivat niin kuntien, sektoreiden kuin hierarkioiden väliset rajat. Tekijöitä on niin vähän, että kunnissa täytyy hyödyntää kaikki toimijat, jotka siellä ovat. Aika luontevasti tähän tulivat mukaan yhdistysten ja yritysten ihmiset, projektipäällikkö Anne Karhu sanoo. Mitä meillä on nyt? Ikäihmisten asioita on pohtinut erityisesti vanhustyöryhmä. Työryhmässä on mietitty vanhustyön tulevaisuutta vanhustyöstrategian aineksia, mitä kaikkea siihen kuuluu. Vanhustyöryhmän suurin urakka on ollut vanhustenhuollon nykytila-analyysin kokoaminen yksien kansien väliin.tarkkaa nykytilanteen selvittämistä on pidetty välttämättömänä, jotta voitaisiin suunnitella vanhustyön tulevaisuutta. Tahdoimme selvittää, missä tällä hetkellä mennään, jotta kuntiin voidaan luoda omat strategiat. Nyt tämä pohjatyö on tehty, vanhustyöryhmän puheenjohtaja Satu Simolin sanoo. Työn taustalla ovat eläneet valtakunnalliset vanhuspolitiikan tavoitteet sekä ikäihmisten hyvää hoitoa koskevat laatusuositukset. Niitä on pyritty soveltamaan oman alueen oloihin sopivalla tavalla. Kuntien vanhusten oloja on ollut selvittämässä mittava joukko ihmisiä. Yhteisponnistukseen on rekrytoitu mukaan niin terveydenhuollon, sosiaalihuollon kuin teknisen toimen henkilökuntaa. Järjestöjen, seurakuntien ja yritysten ihmiset ovat analysoineet omaa palvelutarjontaansa. Jokaiseen kuntaan perustetut vanhusneuvostot ovat esittäneet parannusehdotuksia esteettömän liikkumisen puolesta esimerkiksi näin: Taipalsaaren kirjasto rannassa, jonne alamäki ja tullessa pitkä ylämäki, ei pääse esimerkiksi pyörätuolilla. Kunnista kerätyn tiedon lisäksi numeroita on haettu muun muassa Stakesin tilastoista. Tuloksena on tuhti tiivistelmä siitä, kuka tekee mitäkin Savitaipaleen, Suomenniemen ja Taipalsaaren vanhustenhuollossa. Tilastot kertovat tarkkoja lukuja vanhusten määrän kasvusta. Niistä selviää myös, että dementia yleisty. Tämä työllistää vanhustenhuoltoa tulevaisuudessa entistä enemmän. Kukin kunta työstää oman strategiansa, mutta yhteistyötä on tarkoitus jatkaa. Vanhustyöryhmä on jo pohtinut yhdessä muun muassa palvelusetelijärjestelmän toteuttamista. Henkilökuntapula uhkaa Henkilökunnan vaihtuvuutta on kunnissa ollut viime vuosina johtoportaasta lähtien: Veli Nummela on kolmen kunnan johtajista ainoa, joka pysyi samana puolitoistavuotisen projektin alusta loppuun. Samana aikana kuntien sosiaalijohtajista vaihtuivat kaikki ja vanhustyönjohtajista kaksi. Simolin pitää henkilöstön vaihtuvuutta kuitenkin tosiasiana, jonka kanssa kunnissa voidaan elää. Se ei ole este myöskään kehittämistyölle. Ihmisten vaihtuminen on tulevaisuudenvisio kunnissa. Myös hoitohenkilöstön ihmiset tulevat vaihtumaan. Uskon kuitenkin, että yhteistyön jatkaminen onnistuu, jos vain tänne jää joku aktiivinen, joka sitä haluaa. Suurin uhka laadukkaan vanhustyön toteuttamiselle on Satu Simolinin mielestä työntekijäpula. Vaihtuvuuden kanssa vielä Kuntien yhteinen vanhusten virkistyspäivä oli oikea kansanjuhla. Siihen osallistui 160 ikäihmistä. pärjätään. Mutta jos tilalle ei saada uutta viranhaltijaa, on tilanne toinen. Se vesittää myös yhteistyön rakentamisen ja työn kehittämisen voimavaroja. Perusresurssit on oltava ensin kunnossa. Nykytila-analyysin mukaan vuodeosastoilla eletään jo nyt jaksamisen äärirajoilla. Lääkäreitä on kuntiin vielä löydetty, mutta sosiaalityöntekijöiden virkoja on ollut vaikeuksia saada täytettyä. Tulevaisuudessa pitää pystyä kilpailemaan työntekijöistä. Enää ei riitä, että sanotaan, että sinä saat sen minkä muutkin. Työntekijöille pitää pystyä tarjoamaan enemmän, Simolin povaa. Vaihtelua naapurikunnista Jotta kunnat voisivat kilpailla uusista ammattilaisista ja pitää huolta vanhoista työntekijöistään, on projektissa pureuduttu työssäjaksamiseen. Kuntien keskeinen yhteistyö jo sinällään on auttanut työntekijöitä jaksamaan. Pienissä kunnissa virkamiehet ovat usein ainoita lajissaan. On helpottavaa tietää, että naapurikunnassa istuu toinen samanlainen samojen ongelmien kanssa. On joku, jolta kysyä. Työtaakkaa vähentämään on kehitetty Internetissä pyörivä sijaispalvelu, josta sijaiset ja työnantajat voivat löytää toisensa. Palvelu on tarkoitettu Etelä-Karjalan kuntien yhteiseen käyttöön. Työkierto puolestaan tarjoaa vaihtelua niille työntekijöille, jotka kaipaavat uusia tuulia. Jos haluaa kokeilla jotakin uutta, niin sen voi tehdä naapurikunnassakin.voi läh- SATU SIMOLIN 8 SOSIAALITURVA 1/2004

9 Satu Simolinin mielestä suurin uhka laadukkaan vanhustyön toteuttamiselle on pula henkilökunnasta. teä toiseen työpisteeseen tai vaikkapa yritykseen, Anne Karhu kertoo. Työkiertoa on kokeillut 20 työntekijää. Palaute on ollut innostunutta. Kuuden viikon työrupeama ennestään tuntemattomassa paikassa on samalla oppimista ja totuttelemista muutoksiin. Lisäksi yritykset, yhdistykset ja kunnat oppivat tuntemaan toisensa työtapoja, ja työntekijät voivat arvioida omaa osaamistaan. Henkilökunnan ohella naapurikunnista ovat lähteneet hakemaan vaihtelua vanhukset.viime syksynä heille järjestettiin yhteinen virkistyspäivä Savitaipaleella. Päivästä tuli oikea suurtapahtuma, johon osallistui 160 vanhusta. Vanhukset ajattelivat, että vuoroin vieraissa. Seuraavaksi menemme toiseen kuntaan. Virkistyspäivän aikana olivat eri pitäjien vanhusneuvostotkin verkostoituneet. MINNA TARVAINEN Mukana on ollut paljon erilaisia toimijoita ja eri alojen ammattilaisia, jotka tuovat omaa osaamistaan mukaan. Rajoja on ylitetty,anne Karhu sanoo. Vanhusten asia on kaikkien asia Asiakkaat on otettu mukaan myös vanhuspoliittiseen työhön. Kun kunnassa järjestettiin vanhustenhuollon arvoja pohtiva seminaari, saattoi samassa työryhmässä istua vanhustyöntekijä, ikäihminen itse sekä kunnanjohtaja. Vanhusneuvostoihin kuuluu ikäihmisten lisäksi muun muassa SPR:n ja Sotaveteraanien edustajia ja kunnan päättäjiä. Ideana on, että yhteiset pohdinnat sitouttavat päättäjiä. Näin vanhusten toiveet ja tarpeet kulkeutuvat varmimmin vanhustyön linjauksiin. Ikäihmisten asiat eivät ole voineet jäädä muiltakaan asukkailta huomaamatta. Niitä on tuotu julki kansalaiskeskusteluissa. Koululaiset ovat käyneet haastattelemassa vanhuksia ja kunnan päättäjiä ikäihmisten hyvinvoinnista. Vanhusten asiasta pitää innostua isolla porukalla. Kyllä sen pitää pystyä elämään projektin jälkeenkin, Simolin jatkaa. Savitaipaleen väestömäärä on ,1 % kunnan asukkaista on 65 vuotta täyttäneitä. Suomenniemi on pieni kunta, asukkaita siellä on vain 854. Kesäaikana asukasluku kasvaa huomattavasti. Vakituisista asukkaista 30,3 % on 65 vuotta täyttäneitä. Sekä Savitaipaleen että Suomenniemen asukaslukujen ennustetaan tulevina vuosina pienenevän. Taipalsaarella asuu ihmistä.heistä 14,5 % on yli 65-vuotiaita. Kunnan asukasluvun ennustetaan kasvavan, ja vanhusten osuuden nousevan. MINNA TARVAINEN Kolme erilaista kuntaa Tukka pystyssä projektiin Vaikka kuntien välisen yhteistyön lähtökohtana oli kunnanjohtajien yksittäinen huoli kuinka järjestää vanhustenhuolto tulevaisuudessa eivät projektin tavoitteet loppujen lopuksi rajoittuneet ainoastaan vanhustyöhön. Kunnissa tehty alkuselvitys nosti esiin lukuisia kehittämistarpeita. Kaikille haluttiin tarjota jotakin. Tavoitelistaan kirjattiin niin yhteisen laatujärjestelmän kehittäminen, vanhuspoliittisen ohjelman laatiminen, lastensuojelun saumattoman palveluketjun kehittäminen kuin työkierron ja sijais- ja harjoittelijapankin organisoiminen. Jokaista osiota varten perustettiin oma työryhmä. Projektipäällikkö Anne Karhu kertoo olleensa ensin itsekin hiukan tukka pystyssä tavoitelitanian edessä. Hän kuitenkin arvelee työntekijöiden innostuneen kehittämistyöstä, koska hanke on pidetty konkreettisena. Tarjotut koulutukset ja seminaarit ovat hyödyttäneet arkista työtä. Liian abstrakteja tavoitteita on voitu purkaa: yhteinen laatujärjestelmä todettiin heti alussa mahdottomaksi päämääräksi. Sen sijaan laatutyöryhmäläiset päätyivät miettimään, mitä laatu on yksittäisissä työyhteisöissä tai miten vuodeosastolta kotiuttaminen tehdään laadukkaasti. Osaamista rajojen ylitse Toisaalta Karhu näkee laajat tavoitteet vahvuutena. Se on rikkautta. Mukana on ollut paljon erilaisia toimijoita ja eri alojen ammattilaisia, jotka tuovat omaa osaamistaan mukaan. Rajoja on ylitetty. Kunnatkin ovat erilaisia. Savitaipaleella ja Suomenniemellä on paljon vanhuksia, joten ne ovat joutuneet tekemään enemmän töitä vanhustenhuollon järjestämiseksi. Taipalsaarella taas on totuttu kamppailemaan lapsiperheiden ongelmien kanssa. Pääsemme katsomaan niitä asioita, joissa toiset ovat meitä edellä.tämä ei ole kilpailua siitä, kenen palvelut ovat parhaimmat. He oppivat meiltä, ja me opimme heiltä. Kuntarajat ovat hävinneet, Simolin iloitsee. Työ on lähentänyt myös kuntien, järjestöjen ja yritysten ihmisiä. Kaikki ovat vanhustyössä samassa veneessä: paljon tarpeita, rajallisesti resursseja. Minna Tarvainen Kaikille kunnille tyypillistä ovat pitkät välimatkat kylien ja taajamien välillä. Alue on vesistöistä, mikä vaikeuttaa liikkumista. Noin puolet vanhusväestöstä asuu haja-asutusalueella. Asumisolot ovat puutteelliset keskimääräistä useammalla suomenniemeläisellä ja savitaipalelaisella vanhuksella. Suomenniemi ei tuota terveyspalveluita itse vaan ostaa ne naapurikunnilta. Kunta hankkii muilta myös osan sosiaalipalveluista. Yhteistyötä kaikkien kuntien kesken lisätään tulevaisuudessa. SOSIAALITURVA 1/2004 9

10 Nielemishäiriö altistaa aliravitsemukselle Syöminen on nautinto, jonka nielemisen hankaloituminen voi pilata. Nielemishäiriöt voivat olla myös syynä vanhuksen ravitsemustilan huononemiseen. Toimintakyvyn heikkeneminen heijastuu usein vanhusten ravitsemustilaan: heikkokuntoiset vanhukset saavat helposti nauttimastaan ruuasta liian vähän energiaa ja tarvittavia ravintoaineita. Painon putoaminen ja puutostilat johtuvat kuitenkin harvoin siitä, että ruoka olisi huonolaatuista tai että sitä tarjoiltaisiin liian niukasti. Tarjottu ruoka ei vain päädy lautaselta vatsaan. Laihtumisen taustalta löytyy monia erilaisia syitä, kuten dementian ja masennuksen aiheuttamaa ruokahaluttomuutta, suun terveyden ongelmia, liian lyhyitä ruoka-aikoja ja toimintahäiriöistä tai levottomuudesta johtuvaa ruuan tiputtelua. Yllättävän usein iäkkään ihmisen syömistä hankaloittavat nielemishäiriöt.yli puolella pitkäaikaisosastojen potilaista on häiriöitä nielemisessä. Myös reilulla puolella Helsingin kotisairaanhoidon asiakkaista on arvioitu olevan puremiseen ja nielemiseen liittyviä ongelmia. Ylihoitaja Helena Soinin mukaan on hyvin vähän kirjattu Nielemishäiriö voi liittyä useisiin sairauksiin, kuten dementiaan Parkinsonin tautiin tai aivoverenkiertohäiriöihin. ylös sitä, millaisilla hoitotavoilla nielemisongelmiin on hoitolaitoksissa ja kotisairaanhoidossa puututtu. Hän vertaakin nielemisongelmaa toiseen kiusallisena pidettyyn vaivaan. Kuka nyt ummetuksenkaan problematiikkaan jaksaisi paneutua? Nielemishäiriön ja ravitsemustilan välillä on kuitenkin selkeä yhteys, sillä nielemisvaikeuksista kärsivä alkaa helposti valikoida syömisiään. Ongelmalla on myös sosiaalisia vaikutuksia. Syömisen hankaloituminen, kakominen ja yskiminen tuntuvat häpeälliseltä, jolloin ihminen alkaa vältellä yhteisiä ruokahetkiä. Aspiraatio ei ole normaalia Puheterapeutti Liisa Siikasmaa Koskelan sairaalan neurologiselta poliklinikalta kertoo, että lukuisat sairaudet tuovat mukanaan nielemishäiriöitä.tällaisia sairauksia ovat esimerkiksi aivoverenkiertohäiriöt, aivoinfarktit, aivovammat, dementia, Parkinsonin tauti, MS-tauti ja suun tai kurkun alueen leikkaukset. Niin ikään aivohermojen toimintahäiriöistä johtuviin tauteihin liittyy usein nielemishäiriöitä, sillä nielemiseen osallistuvat lukuisat aivohermot. Osalla nielemishäiriö voidaan korjata terapialla. Kun häiriön aiheuttaa etenevä tauti esimerkiksi lihassairaus, dementia tai periytyvä neurologinen sairaus pahenevat sairauden edetessä myös nielemisongelmat. Lopulta saatetaan joutua turvautumaan letkuruokintaan. Nielemishäiriö on syytä tutkia aina myös siksi, että sen aiheuttama aspirointi voi olla kohtalokasta. Kun nieleminen ei onnistu, ruokamassa valahtaa väärään paikkaan, joko suoraan henkitorveen tai kurkunpään onteloihin. Sen seurauksena on HILKKA PIETILÄINEN aspirointi, jolloin ruokamassa kulkeutuu hengitystiehyeisiin. Vaarana on tukehtuminen. Nielemistä voi helpottaa Nielemishäiriöiden tutkimuksen ja hoidon asiantuntijoita ovat puheterapeutit. He opettavat potilaille muun muassa erilaisia nielemistekniikoita. Siikasmaa kertoo, että nielemistä voidaan helpottaa myös monin kotikonstein. On hyvä kiinnittää huomiota hyvään ruokailuasentoon.vuodepotilas pitää nostaa vähintään 45 asteen kulmaan, ja ruokailuasennon on oltava symmetrinen. Nielemishäiriöistä kärsivälle on varattava paljon aikaa ruokailuun, jotta hän voi keskittyä ja valmistautua suupalojen nielaisuun. Nielaisu-rykäisy-nielaisu on hyvä tekniikka, jolla hän voi rytmittää ja helpottaa nielemistä. Toistonielaisut tehostavat ruuan kulkeutumista oikeaan paikkaan. Kylmä stimuloi nielemistä, joten ennen ruokailua voidaan tarjoilla stimulantiksi esimerkiksi sorbettia. On pidettävä huolta siitä, että ravinnon koostumus on sopiva. Nesteitä voi sakeuttaa erityisillä sakeutusaineilla, sillä ohut neste hulahtaa helposti väärään kurkkuun. Haudutettu ruoka on hyvää monille. Se on pehmeää mutta maukkaampaa kuin hyytelömäiset, soseutetut tai nestemäiset ruuat, joihin saatetaan joutua siirtymään nielemishäiriön pahetessa. Haudutetussa ruuassa ovat vielä myös ravintoaineet tallella. Jos vaarana on, että vanhus ei saa nautittavasta ruuasta riittävästi energiaa ja ravintoaineita, voidaan ruokaan lisätä täydennysravinteita tai tarjoilla niitä välipalaksi. Paitsi että syöminen on ihmisen pääelinkeino, on ateriointi myös suuri nautinnonlähde. Silloin kun nielemisestä on tullut hankalaa, on erityisen tärkeää pitää yllä ruokahalua. Rauhallinen ruokailuympäristö, ruuan hyvä maku ja tuoksu sekä sopivan pienet annokset saavat ruuan maistumaan paremmin. Minna Tarvainen Ikääntyneiden ravitsemustilasta, ravinnonsaannista ja yksilöllisestä ravitsemushoidosta puhuttiin Vanhustyön keskusliiton järjestämässä ravitsemusseminaarissa. 10 SOSIAALITURVA 1/2004

11 Risto Vilkka Mitä on olla vanha Vanhuus tulee hiipien ja sillä on mukanaan seuralaisia. Miltä tuntuu, kun kynnykset ovat korkeampia kuin ennen ja silmälasit löytyvät jääkaapista. UUSIIN TEHTÄVIIN Olen kirjoittanut paljon vanhuudesta, ja niin on moni muukin. Olen myös keskustellut aiheesta monien vanhojen, niin naisten kuin miesten, kanssa. Nyt katselen aihetta lähinnä omasta perspektiivistäni. Vanhuushan tulee sangen salakavalan hiipivästi. Eräänä päivänä sitä vain huomaa olevansa vanha.tai sitten ei.vanhenemme nimittäin kovin eritavoin, ja kenties myös koemme vanhenemisen erilailla. Mutta hiipien se tulee. Huomaamatta. Ensin ihmettelee vain, kuinka kynnykset ovat korkeampia kuin ennen, ja kuinka matot rypistyvät herkästi. Sitäkään ei kenties tule huomanneeksi, että askel ja vauhti ovat muuttuneet. Siitä se vanhuus sitten alkaa. Eräänä päivänä rupeavat asiat töksähtelemään. Jotkut nimet unohtuvat. Silmälasit saattavat löytyä jääkaapista. Ja muuta tällaista pientä, joka saattaa aluksi jopa naurattaa. Mutta monimuotoinen raihnaisuus ei totta vie enää naurata. Eräässä vanhuuden vaiheessa minua otti päähän, kun vanhuutta ylistettiin. Oli Kultaisen iän kerhoja. Oli kuva pyöräilevästä mummelista ja vieressä komeili teksti Täyttä elämää ja niin edespäin. Nyt en enää ärsyynny. Pahoitan vain mieleni. Tämä mielenpahoittaminen onkin yksi tila mielenmaisemassa. Eli herkistymme. Meille vanhoille saa tipan silmään hyvin herkästi. Sehän ei ole paha juttu, mutta herkkyyden lisääntyessä saatamme tulla myös katkeriksi. Huomaan monia muitakin hankalia seikkoja. Esineet eivät pysy aina käsissä. Ruokaa tiputtelee rinnuksille, ja olo on kaikin tavoin tohelo.tuota ruuan tiputtelua jo Topelius kuvasi hyvin tarinassaan pikku pojasta, joka veisti vanhemmilleen puukuppia.tällaisestahan isä ja äiti olivat antaneet ruuan vanhalle Ukille. Vanhus kuin vanhus kaipaa tukea Topeliuksen aikaan oli kaiketi niin, että elettiin perheessä, jossa oli monta ikäpolvea. En tiedä, onko näin ollut vai onko se vain tarinaa. Nykyisin yksinäisyys on kuitenkin monelle kauhein tila. Tiedän, että vähänkin pitemmäksi aikaa yksin jääminen tekee turvattoman olon. Huomattava osa yli 75-vuotiaista asuu kotonaan.tästä tilastosta voi saada väärän Risto Vilkka kirjoittaa, että vanhuus tuo mukanaan kömpelyyttä ja raihnaisuutta. Pahinta tässä kaikessa on, että näistä ei voi puhua,hän kertoo. kuvan voinnistamme, sillä meillä kaikilla on kuitenkin jotain kremppoja, toisilla pahempia, toisilla helpompia. Tämän jo pitäisi kertoa päättäjille, että vanhus kuin vanhus tarvitsee jonkin tasoista tukea. Mutta on tässäkin ongelmansa. Ei ole niinkään helppoa pyytää apua. Ikäpolveni on opetettu pärjäämään ja selviämään. Niinpä avun saanti voi siirtyä liian pitkälle. Ongelmatonta ei ole sekään, että ystävat katoavat, useimmat mullan alle, mutta on niinkin, ettei yksinkertaisesti jaksa pitää yhteyksiä. Ja uusiin ihmisiin ei enää pysty luomaan yhteyksiä. Tämäkin on yksi ahdistuksen aihe. Ahdistus ja pelko ovatkin yksi niistä jäljelle jääneistä ystävyyksistä. Kömpelyys ja raihnaisuus ovat keskeisiä ongelmia. Monilla vanhoilla tavaroiden käsittely vaikeutuu. Ei ole kivaa, kun ei saa auki näitä nykyaikaisia pakkauksia. Jopa tietynlaisen maitopurkin avaaminen voi olla tuskaista. Pahinta tässä kaikessa on, että ei näistä voi puhua. En tiedä, miksi se on niin arka alue. Onko tässäkin kysymys taas samasta pelin säännöstä, että ei saa valittaa eikä puhua omista asioistaan. Kun kysytään miten voit?, niin siihen on tunnetusti vastattava kiitos hyvin. Risto Vilkka toimi ennen eläkkeelle siirtymistään Hyvinkään sosiaalijohtajana. Eläkevuosinaan hän on ollut mukana Hyvinkään kunnallispolitiikassa ja järjestö- ja vapaaehtoistyössä. MERJA MOILANEN Stakesin pääjohtaja Vappu Taipale nimitettiin joulukuun alussa YKyliopiston neuvoston puheenjohtajaksi. Pääjohtaja Taipale on ollut vuodesta 2001 YK-yliopiston neuvoston jäsen. Jäsenyys on kuusivuotinen. YK-yliopisto tekee poikkitieteellistä tutkimusta YK:ta ja sen jäsenvaltioita koskettavista maailmanlaajuisista ongelmista. Nykyiset tutkimukset liittyvät ympäristöasioihin, kestävään kehitykseen, rauhankysymyksiin ja erityisesti hallintoon.yliopiston päämaja sijaitsee Tokiossa. Valtiotieteiden lisensiaatti Maria Kaisa Aula on valittu Lastensuojelun Keskusliiton uudeksi puheenjohtajaksi. Aula on pääministeri Matti Vanhasen talouspoliittinen neuvonantaja ja hän on tällä hetkellä äitiysvapaalla. SOSIAALITURVA 1/

12 Yksin on parempi kuin huonon kaverin kanssa Iäkkäille naimattomille naisille yksineläminen on ollut oma valinta. Vain harvat heistä potevat yksinäisyyttä vanhuksenakaan. Iäkkäitä naimattomia naisia pidetään usein vanhoina piikoina, jotka eivät ole saaneet miestä itselleen. Haastattelututkimuksessa he korostivat, että yksinolo oli heidän oma valintansa ja antoi vapauden tehdä, mitä itse haluaa. He kertoivat olevansa tyytyväisiä yksinoloon ja kokivat sen myönteisenä, vain harvat pitivät yksinoloa kielteisenä. Yksin on parempi kuin huonon kaverin kanssa, eräs nainen totesi. Näille naisille työ oli ollut keskeinen elämänsisältö ennen eläkkeelle jääntiä. Monet opettajat, sairaanhoitajat ja muut koulutusta saaneet pitivät työtä suorastaan kutsumuksena. Tottunut, sosiaalinen ja yksinäinen yksineläjä Terveystieteiden maisteri Hanna Palkeinen Tampereen yliopistosta haastatteli pro gradu -työtään varten 90 vuotta täyttäneitä tamperelaisia naimattomia naisia. Hän löysi aineistosta kolmenlaisia piirteitä, joiden perusteella hän luokitteli naiset tottuneiksi, sosiaalisiksi ja yksinäisiksi yksineläjiksi. Tottuneet yksineläjät ovat tottuneet olemaan yksin ja löytävät mielekästä tekemistä kotona. He hoitavat oman taloutensa, keittävät aamupuuron ja kahvit. Monet laittavat vielä itse ruokaakin ja siivoavat kotinsa. Osa heistä ei tarvitse ulkopuolista apua. He haluavat hoitaa itse taloutensa, vaikka se olisi vaikeaakin. Tottuneet yksineläjät viihtyvät omissa oloissaan ja ovat eläneet pitkän ikänsä yksin. Mutta toisaalta heillä on myös tyydyttävät ja riittävät ihmissuhteet. Heillä on pitkäaikaisia ystäviä. Sosiaaliset yksineläjät ovat ulospäin suuntautuneita ja heillä on paljon tärkeitä ihmissuhteita ja läheisiä ystäviä, joita he tapaavat usein ja yhteys on kiinteä. He harrastavat aktiivisesti kodin ulkopuolella: he käyvät kerhossa, kirjallisuuspiirissä, teatterissa, konserteissa ja retkillä. Eräs iäkkäiden naisten itse perustama kerho on kokoontunut yli kymmenen vuotta. He tapaavat säännöllisesti, pitävät esimerkiksi peli-iltoja kerran viikossa. Sosiaalisia yksineläjiä luonnehtii realistinen elämänasenne: he elävät päivän kerrallaan ja ymmärtävät sen, että vuosia ei ole enää paljon jäljellä, koska ikää on kertynyt. He ovat kiitollisia terveydestään, joka ei ehkä kestä enää kauan. Heillä on parempi terveydentila kuin yksinäisillä yksineläjillä. Sosiaaliset yksineläjät tiedostavat avun tarpeen, jos voimat heikkenevät. He saavat apua sukulaisilta tai naapureilta. Yksinäisen yksineläjän piirteitä löytyi tutkittavista vähiten. Heillä on harvoja ihmissuhteita.ystävät, työtoverit, sisarukset ja muut sukulaiset ovat jo kuolleet tai he asuvat kaukana. Yksinäiset yksineläjät kaipaavat muita ihmisiä. Heillä on heikko toimintakyky. Esimerkiksi huonon liikuntakyvyn takia he eivät pysty osallistumaan harrastuksiin. He tarvitsevat arkipäivän elämässä toisen ihmisen apua, kuten kotiavustajan.yksinäiset kokevat tekemisen puutetta, jolloin aika käy pitkäksi ja heille tulee yksinäisyyden tunteita. Työ antoi sisältöä elämään Useat tutkimukseen osallistuneet naiset olivat työvuosinaan toimineet tekstiilitehtaissa, opettajina tai terveydenhoitoalalla. Työn kautta naisella oli paikkansa yhteiskunnassa. Korkeammin koulutetut, kuten opettajat, voivat tuntea työn kutsumuksena. Työ antoi naisille taloudellisen vapauden ja riippumattomuuden. Tämän sukupolven naisten kertomuksia leimaa usein kova työnteko ja ahkeruus. Kovaan työntekoon ja pitkiin työpäiviin oltiin kuitenkin tyytyväisiä ja niistä oltiin ylpeitä. Naisten palkka oli tuolloin pieni, mutta siitä ei purnattu. Työ antoi tekijälleen iloa, onnistuminen työssä merkitsi enemmän kuin rahallinen palkka. Naimaton nainen oli antautunut tämmöiselle työlle, joka antaa jotakin muuta kuin pelkkää rahaa. Lasten kanssa työskennellessään nainen oli voinut toteuttaa äitiyden tarvettaan. Toisaalta yrittäjänä toimiessa työtä ja työn iloa on ollut. Työtä tehdessä nuoruus saattoi mennä ohi, ja yli kolmikymppisenä nainen ei enää ajatellut avioitumista. Joillakin kolmivuorotyökin verotti yksityiselämää. Nuorina nämä naiset olivat pohtineet avioliiton hyviä ja huonoja puolia ja valinneet naimattomuuden työn vuoksi. Työelämän ja perhe-elämän yhteensovittaminen tuona aikana tuntui vaikealta. Mä en olisi jaksanu kahta työtä tehdä, ensin ansiotyötä ja sitten kotitöitä ja lasten hoitoa. Naiset olivat tyytyväisiä valintaansa ja he olivat ylpeitä omasta työurastaan ja ammattitaidostaan. Nykyisten sinkkujen edeltäjiä Jo nuorena nämä naiset olivat itsenäisiä. Oma itsenäisyys oli niin tärkeä, että muita vaihtoehtoja ei edes harkittu. Sen takia perhe ja sen tuomat rajoitukset eivät sopineet heidän elämäänsä. He olivat nykyisten sinkkujen edeltäjiä. Silloin kun muut saman ikäiset menivät naimisiin, heillä oli muita tavoitteita elämässä. Nuorelle naiselle saattoi tulla semmonen kauhee hinku, että mun teki mieli vähän tonne reissaamaan, ulkomaillekin. Perheen perustaminen olisi estänyt matkustelun. Nuori nainen saattoi elää hyvinkin vapaana, eikä huolehtinut tulevaisuudestaan, vaan nautti vapaudestaan ja itsenäisyydestään. Neiti Suruton saattoi ottaa lainaa ja matkustella, eikä säästää niin kuin perheellisenä olisi pitänyt tehdä. Oman kärsivällisyyden riittämistä avioliitossa epäiltiin.toisen huomioon ottaminen yhdessä asuttaessa mietitytti useita kertojia. Yksin sai asioista päättää vapaasti. 12 SOSIAALITURVA 1/2004

13 Eräs nainen sanoi: Mulla on hyvä olla näin. Mä saan tehdä mitä mä tykkään ja sen verran kun mä tykkään. Ei tartte keneltäkään kysyä, mitä mä nyt tekisin, haluaisiks sä sitä tai tätä. Miehen passaaminen ei näitä naisia houkutellut. Oikeaa ei löytynyt Naiset toivat selkeästi esiin sen, että he eivät huolineet ketä tahansa miestä. Lähes kaikki naiset kertoivat seurustelleensa miesten kanssa. Osa ilmoitti seurustelleensa aikani kuluks, mutta ei koskaan siinä mielessä, että mä naimisiin menisin. Aikomus jäädä naimattomaksi oli saattanut olla jo nuoresta lähtien. Kertomusten mukaan miehet halusivat kovasti naimisiin, mutta nainen vastasi kosintaan jyrkän kieltävästi. Kun kertoja ei mennyt naimisiin kosijan kanssa, mies meni toisen kanssa. Naiset kertoivat kosijoista paljon. Tämä osoittaa, että he olisivat päässeet naimisiin, jos vain olisivat halunneet. Seurustelukumppaneista saatettiin huomauttaa, ettei tommosta huolittu. Joku löysi sopivan sulhasen, mutta tämä kaatui sodassa. Jotkut naiset pohtivat, että naimisiin olisi voinut mennä, jos olisi rakastunut. Kuitenkaan sitä suurta rakkautta ei tullut niin paljoa, että olis sitonut itsensä jonnekin. Ilman rakkautta ei oltu valmiita menemään naimisiin. Eräs nainen sanoo rakastumisesta, että se tulee kuin rikka silmään.hän sanoo itse räpyttäneensä niin usein, ettei rikka ole päässyt livahtamaan silmään. Avioliittoon menoa epäiltiin, koska oli nähty ympärillä, ettei se aina onnistu.vastuu lapsista pelotti myös. Ajateltiin, että naimaton pääsee helpommalla. Elämänkulussa nähtiin suurena tekijänä kohtalon vaikutus. Toisaalta puoliso olisi voinut löytyä sattumalta. Sitä sattumaa ei näille naisille osunut. Jotkut naiset välttelivät intiimisuhteita. Nuorta tyttöä inhotti, kun pojat oli aina hypistelemässä ja mua ärsytti niin, että sen takia en mennyt tansseihinkaan. Oli aina nyppimässä ja mä en semmosta hyväksy. Monille haastatelluille naisille lapset olivat tärkeitä, ja he olivat hoitaneet sukulaisten lapsia. Jotkut olisivat halunneet omia lapsia. Ainakin lapsista olisin tykännyt, en tiedä olisinko miehestä, eräs sanoo. Harrastukset ajan kuluna Iäkkäät yksineläjät harrastavat nykyään lukemista. Kirjat ja lehdet ovat heille tärkeitä. He kuuntelevat radiota ja katsovat televisiota. Käsitöitä monet eivät näe enää tehdä tai kädet eivät sitä kestä. Aika kuluu ristisanoja tehden ja pasianssia pelaten. Hyväkuntoisimmat osallistuvat harrastuksiin kodin ulkopuolella ja ulkoilevat. Minua kiinnostaa se, mitä yksinäisyys ja yksin oleminen merkitsevät iäkkäille ihmisille ja miten he siitä puhuvat. Jatkan tutkimalla kotona asuvien yli 75-vuotiaiden ihmisten, nyt myös leskien ja naimisissa olevien, yksinäisyyskokemuksia, Hanna Palkeinen kertoo. Pirjo Lääperi Tyytyväinen yksineläjä Naimattomuus oli Taimi Huhtalalle oma valinta, johon muut eivät vaikuttaneet. Hän toimi työelämänsä ajan taloudenhoitajana. Pöydällä on kuva työnantajaperheen ottotyttärestä Leilasta, joka tuli hänelle läheiseksi kuin oma lapsi. PIRJO LÄÄPERI Olen tyytyväinen, että olen ylijäämä. Meitä on tässä talossa neljä neitiä ja pidämme yhteyttä keskenämme puhelimella ja käymme kahvilla toistemme luona, 93-vuotias Taimi Huhtala kertoo. Hänellä oli nuoruudessaan sulhanen ja he olivat kirjeenvaihdossa kahdeksan vuotta. Ei mulle tullut mieleen, että tuo mies on saatava. Oli vaan mukava tavata. En ole katunut sitä, etten mennyt naimisiin. Se oli oma valintani, ei siihen muut vaikuttaneet. Läheiset olivat huolissaan asiasta, mutta itse en pitänyt välttämättömänä mennä naimisiin, Huhtala muistelee. Taimi Huhtala toimi taloudenhoitajana samassa perheessä Tampereella 53 vuotta. Työ oli hänelle tärkeää ja häntä pidettiin perheenjäsenenä.työnantajan ystävät olivat hänenkin ystäviään. Perheessä ei ollut omia lapsia, mutta emäntä sai ottolapseksi nelivuotiaan Leilan, jonka vanhemmat kuolivat. Tyttö tuli Taimille läheiseksi. Sain pitää tytön kuin hän olisi oma. Leila sanoikin:taimi-täti on mun äitini. Mikäs Laura-täti on? Kai isä? Leila sairasti sokeritautia ja sydänvikaa ja kuoli jo 27-vuotiaana. Taimi Huhtala oli pienestä pitäen maataloudessa oppinut kaikenlaiseen työntekoon. Lapsuuden perheessä oli seitsemän lasta, joista enää Taimi on elossa. Sisaren lapset pitävät yhteyttä ja käyvät katsomassa häntä. Huhtala asuu omassa asunnossaan kerrostalossa. Hän laittaa vielä itse ruoan, ostokset tuodaan kaupasta. Kotiavustaja käy kaksi kertaa viikossa. Joskus hän kutsuu tuttavia syömään. SOSIAALITURVA 1/

14 Muutoksia sosiaaliturvaan vuonna 2004 Työeläkkeet Työeläkeindeksiin sidotut eläkkeet ja etuudet nousivat alle 65- vuotiailla 2,3 prosenttia ja yli 65-vuotiailla 1,3 prosenttia. Yksityisten alojen, kunnallisen, valtion, evankelis-luterilaisen kirkon ja Kansaneläkelaitoksen henkilöstön eläkejärjestelmien kesken otetaan käyttöön viimeistä eläkelaitosta koskeva järjestely. Eläkkeenhakija tekee työeläkehakemuksen yhteen työeläkelaitokseen ja on vain sinne yhteydessä. Kyseinen eläkelaitos huolehtii kaikkien järjestelyn piiriin kuuluvien eläkkeiden maksamisesta. Jo maksussa olevia eläkkeitä uudistus ei koske.yksityisen puolen eläkejärjestelmän työeläkkeet on maksettu yhdeltä luukulta jo vuodesta 1962 lähtien. Kansaneläkkeet Kansaneläkkeisiin, perhe-eläkkeisiin, rintamalisiin, eläkkeensaajien hoitotukiin, vammaistukiin ja lapsen hoitotukiin tuli vuoden alusta 0,6 prosentin indeksikorotus. Täysi kansaneläke on vuonna 2004 kuukaudessa: yksinäisellä I kuntaryhmässä 496,38 II kuntaryhmässä 475,73 puolisoilla I kuntaryhmässä 436,74 II kuntaryhmässä 419,16 Täyden kansaneläkkeen saa, jos muut tulot eivät ylitä 46,58 euroa. Kansaneläkettä ei saa lainkaan, jos tulot ylittävät yksinäisellä 1 016,96 (975,63) euroa ja naimisissa olevalla 897,63 (862,46) euroa. Rintamalisä on 41,23 euroa kuukaudessa. Eläkkeensaajien hoitotuki on 51,79 euroa/kk, korotettu hoitotuki 128,93 euroa ja erityishoitotuki 257,84 euroa. Lapsen hoitotuki ja vammaistuki on 77,32 euroa/kk, korotettu tuki 180,43 euroa ja erityishoitotuki 335,09 euroa. Ruokavaliokorvaus on 21 euroa/kk. Työttömyysturva Työttömyysturvan täysi peruspäiväraha ja työmarkkinatuki nousivat 23,02 eurosta 23,16 euroon päivää kohti eli noin kolme euroa kuukaudessa. Lapsikorotus yhdestä lapsesta on 4,39 euroa, kahdesta 6,44 euroa ja vähintään kolmesta lapsesta yhteensä 8,31 euroa. Työmarkkinatukeen sovellettavaa tarveharkintaa lievennetään puolison tulojen osalta.taloudellisen tuen tarvetta harkittaessa otetaan huomioon henkilön omat tulot kokonaan ja puolison tulot 536 euroa ylittävältä osalta kuukaudessa. Aiemmin puolison tuloja koskeva vähennys oli 236 euroa. Kuntoutusraha Kuntoutusraha ammatillisen kuntoutuksen ajalta on 75 prosenttia työtuloista. Aiemmin prosentti oli 70 eli sama kuin sairauspäivärahassa. Sairauspäivärahassa prosentti pienenee työtulojen kasvaessa. Vuonna 2004 alkavan kuntoutusrahan perusteena käytetään palkansaajilla vuoden 2002 verotuksessa vahvistettuja työtuloja.yrittäjän kuntoutusrahan perusteena on YEL/MYEL -työtulo. Indeksit Sosiaalietuuksia korotetaan kansaneläkeindeksin, elinkustannusindeksin tai työeläkkeiden indeksijärjestelmän mukaan. Työeläkkeiden indeksijärjestelmässä on kaksi indeksiä, työikäisen ja eläkeikäisen indeksit.työikäisen indeksi nousi vuoden alusta 2,3 prosenttia ja eläkeikäisen 1,3 prosenttia. Työikäisen indeksin uusi pisteluku on 2151 ja eläkeikäisen indeksin Vuoden 2004 kansaneläkeindeksi nousi edellisestä vuodesta 0,6 prosenttia, ja pisteluku on Elinkustannusindeksin pisteluku nousi lokakuusta 2002 lokakuuhun :sta 1577:ään eli 0,3 prosenttia. Asumistuki Eläkkeensaajien asumistukinormien hyväksyttäviä asumiskustannusten enimmäismääriä korotettiin kansaneläkeindeksin verran, 0,6 prosenttia. Kun asunnossa on lämmin vesi ja vesijohto, vesinormi on 15,66 euroa henkilöltä kuukaudessa, muuten 2,39 euroa. Kunnossapitokustannukset korottuvat 34,22 euroon kuukaudessa. Lämmitysnormit säilyvät ennallaan. Yleisen asumistuen täysimääräiseen tukeen oikeuttavaa tulorajaa korotetaan yhden henkilön ruokakunnilla niin, että pelkästään työmarkkinatukea saavalla säilyy edelleen oikeus täysimääräiseen asumistukeen työmarkkinatuen korotuksen jälkeenkin. Vuokra- ja vastikeasunnoissa hoitomenona hyväksyttävä vesimaksu nousee 13,07 euroon ja omakotitaloissa 14,25 euroon. Omakotitaloissa kunnossapitonormi korotetaan 56,90 euroon. Toimeentulotuki Toimeentulotuki nousi kansaneläkeindeksin mukaisesti 0,6 prosenttia (kts. taulukko). Toimintaraha Kuntouttavaan työtoimintaan osallistuvalle toimeentulotuen saajalle maksetaan jokaiselta osallistumispäivältä toimintarahaa. Se on julkisesta työvoimapalvelusta annetun lain (1295/2002) 10. luvun 3. :n 1. momentissa tarkoitetun ylläpitokorvauksen suuruinen. Vuoden 2004 alusta tuli voimaan laki julkisesta työvoimapalvelusta annetun lain 10. luvun 3. :n muuttamisesta, jolla ylläpitokorvaus korotetaan kahdeksaan euroon ja korotettu ylläpitokorvaus 16 euroon. Siten myös toimintarahan suuruus on lukien kahdeksan euroa päivältä ja korotetun toimintarahan 16 euroa päivältä. Aikuiskoulutustuen perusosa nousee 500 euroon kuukaudessa. Omaishoidon tuki Omaishoidon tukena maksettavia hoitopalkkioita korotettiin Tel-indeksin mukaisesti 2,3 prosenttia. Alin hoitopalkkio nousee 229,29 euroon kuukaudessa. Korotus koskee myös sellaista hoitopalkkiota, joka on sovittu palkkion alinta määrää suuremmaksi tai pienemmäksi ja joka perustuu ennen korotusajankohtaa voimassa olleeseen omaishoitosopimukseen. Asiakasmaksut Asiakasmaksut eivät muuttuneet vuoden vaiheessa. Lääkekorvaukset Suurten lääkekustannusten vuosikatto nousee nykyisestä 601,15 eurosta 604,72 euroon. Palveluseteli käyttöön Palveluseteli on uusi tapa järjestää sosiaalihuollon palveluja muiden jo käytössä olevien tapojen rinnalla. Kunta antaa asiakkaalle palvelusetelin, joka on voimassa tietyn ajanjakson. Palveluntuottaja laskuttaa kuntaa setelin arvosta. Palvelusetelin arvo määräytyy kotitalouden tulojen ja taloudessa asuvien henkilöiden määrän mukaan. Palvelusetelin arvo vaihtelee jatkuvasti ja säännöllisesti annettavassa kotipalvelussa viidestä 20 euroon tuntia kohti. Palveluseteli on asiakkaalle verovapaa. Asiakkaalla on myös oikeus kieltäytyä tarjotusta setelistä. Asiakkaalla ei ole oikeutta vaatia palveluja järjestettäväksi palvelusetelillä. Perhehoidon palkkiot ja korvaukset Perhehoitajille maksettavan hoitopalkkiot ja korvaukset nousivat Tel-indeksin mukaisesti 2,3 prosenttia. Perhehoitajalle maksetaan perhehoidosta hoitopalkkiota henkilöä kohti kuukaudessa vähintään 230 euroa. Hoitopalkkioita maksetaan enintään 689 euroa silloin, kun perhehoitaja hoitaa henkilöä kokoaikaisesti tai 345 euroa silloin, kun perhehoitaja ei hoida perhehoidossa olevaa henkilöä kokoai- 14 SOSIAALITURVA 1/2004

15 Toimeentulotuen perusosien määrät lukien Tuen saaja I kuntaryhmä II kuntaryhmä euro/kk euro/pv 1) euro/kk euro/pv 1) Yksin asuva ja yksinhuoltaja 377,15 12,57 360,92 12,03 alennettu (- 20 %) 2) 301,72 10,06 288,74 9,62 alennettu (- 40 %) 3) 226,29 7,54 216,55 7,22 Muu 18 vuotta täyttänyt (avio- ja avopuolisot, kumpikin) 320,58 10,69 306,78 10,23 alennettu (- 20 %) 2) 256,46 8,55 245,42 8,18 alennettu (- 40 %) 3) 192,35 6,41 184,07 6,14 Vanhempansa tai vanhempiensa luona asuva 18 vuotta täyttänyt henkilö 275,32 9,18 263,47 8,78 alennettu (- 20 %) 2) 220,26 7,34 210,78 7,03 alennettu (- 40 %) 3) 165,19 5,51 158,08 5, vuotias lapsi 1. lapsi 264,01 8,80 252,64 8,42 2. lapsi 245,15 8,17 234,60 7,82 3. jne. lapsi 226,29 7,54 216,55 7,22 Alle 10-vuotias lapsi 1. lapsi 237,60 7,92 227,38 7,58 2. lapsi 218,75 7,29 209,33 6,98 3. jne. lapsi 199,89 6,66 191,29 6,38 1) Kun toimeentulotukea myönnetään lyhyemmäksi ajaksi kuin kuukaudeksi (TOTUL 15 ), toimeentulotuen perusosan määrä päivää kohti on laskettu jakamalla kuukausimäärä kolmellakymmenellä. 2) Toimeentulotukilaki ja 4. momentti. 3) Toimeentulotukilaki 10.. kaisesti. Palkkioiden ja korvausten enimmäis- ja vähimmäismäärät pyöristetään lähimpään ylempään euroon. Muun suuruiset palkkiot ja korvaukset voi haluttaessa maksaa myös sentin tarkkuudella. Perhehoitajille maksettavan kulukorvauksen vähimmäis- ja enimmäismäärät nousivat elinkustannusindeksin mukaisesti 0,3 prosenttia. Kulukorvauksen vähimmäismäärä on 301 euroa ja enimmäismäärä 601 euroa perhehoidossa olevaa henkilöä kohti kuukaudessa. Käynnistämiskorvauksen enimmäismäärä on euroa perhehoidossa olevaa henkilöä kohti. Elatusavut ja elatustuki Elatusapujen ja elatustuen tarkistuksen perusteena käytetyn elinkustannusindeksin muutos lokakuusta 2001 lokakuuhun 2003 oli 3,1 prosenttia. Koska nousu on alle viisi prosenttia, elatusapuihin ja elatustukeen ei tehdä indeksitarkistusta vuoden 2004 alusta. Elatusapuihin ja elatustukeen tehtiin viimeksi indeksikorotus vuoden 2002 alusta. Lapsilisät nousivat Lapsilisä on lasta kohden sata euroa kalenterikuukaudessa. Lapsilisä toisesta lapsesta on 110,50 euroa, kolmannesta lapsesta 131 euroa, neljännestä lapsesta 151,50 euroa ja jokaisesta seuraavasta lapsesta 172 euroa kuukaudessa.yksinhuoltajan lapsesta lapsilisä maksetaan korotettuna 36,60 eurolla kuukaudessa. Opintolainojen korko Vanhojen, ennen vuotta 1994 myönnettyjen opintolainojen enimmäiskorko aleni 4,8 prosentista 4,22 prosenttiin.valtion varoista maksettavan korkotuen määrä pysyy edelleen 1,8 prosentissa. Korkotuen piirissä olevista lainoista lainansaajalta perittävä korko voi olla enintään 2,42 prosenttia. Osittainen hoitoraha Lasten kotihoidon ja yksityisen hoidon tuesta annetussa laissa tarkoitettu osittainen hoitoraha nousi vuoden alusta 70 euroon kuukaudessa. Osittaista hoitorahaa maksetaan osittaisella hoitovapaalla oleville vanhemmille. Vanhempi voi lyhentää päivittäistä tai viikoittaista työaikaansa. Päivittäisen työajan voi vähentää kuudeksi tunniksi. Jos työaika on järjestetty keskimääräiseksi, se tulee lyhentää keskimäärin 30 tunniksi viikossa. Oikeus osittaiseen hoitorahaan laajenee elokuun alusta 2004 koskemaan perusopetuksen ensimmäisen ja toisen vuoden opetukseen osallistuvan lapsen vanhempia sekä pidennetyn oppivelvollisuuden piirissä olevan lapsen vanhempia kolmannen perusopetusvuoden ajalta. Oikeus osittaiseen hoitorahaan on myös vanhemmilla, joiden lapsi osallistuu oppivelvollisena esiopetukseen. Osittaista hoitorahaa voidaan maksaa molemmille vanhemmille, vaikka heidän osittainen hoitovapaansa ajoittuisikin samalle kalenterijaksolle. Osittaista hoitovapaata on oikeus saada, kun hakija on ollut vähintään kuusi kuukautta saman työnantajan palveluksessa viimeisen 12 kuukauden aikana. Osittainen hoitovapaa edellyttää työntekijän ja työnantajan välistä sopimusta. Hallituksen työllisyysohjelma käynnistyi Hallituksen työllisyysohjelmaan sisältyviä hankkeita vuonna 2004 ovat työvoiman palvelukeskusten muodostaminen, sosiaalisten yritysten perustamisen tukeminen ja Työelämän tuottavuuden ja laadun kehittämisohjelma Tykes. Työministeriö on myöntänyt vuodeksi 2004 rahoitusta 15 työvoiman palvelukeskukselle ja 10 yhteispalvelupisteelle. Hankkeissa on mukana 36 työvoimatoimistoa ja 72 kuntaa. Keskukset tarjoavat palveluja työttömille, joiden auttamiseen nykyiset palvelut ovat osoittautuneet riittämättömiksi.vuosina perustetaan vähintään 40 työvoiman palvelukeskusta. Rahoituksen saamiseen on vaikuttanut erityisesti alueen työttömyyden rakenne ja esitetty toimintamalli. Sosiaaliset yritykset Vuoden 2004 alusta tuli voimaan laki sosiaalisista yrityksistä. Sosiaalinen yritys on kaupparekisteriin merkitty tavaroita tai palveluita tuottava liikeyritys. Sosiaalisen yrityksen työntekijöistä vähintään 30 prosenttia on oltava vajaakuntoisia tai vajaakuntoisia ja pitkäaikaistyöttömiä. Sosiaalinen yritys sitoutuu maksamaan kaikille työntekijöilleen alan työehtosopimuksessa täysin työkykyiselle sovitun palkan. Sosiaalisille yrityksille voidaan myöntää tukea vajaakuntoisen henkilön työllistämiseen kolme vuotta ja pitkäaikaistyöttömän työllistämiseen kaksi vuotta. Yhdistelmätukea voidaan maksaa täysimääräisenä enintään 24 kuukautta, jos sosiaalinen yritys ottaa työhön pitkään työttömänä olleen vajaakuntoisen henkilön. Sosiaalisen yrityksen perustamisen ja organisoinnin tukemiseksi voidaan myöntää projektitukea enintään 50 prosenttia hyväksyttävistä kustannuksista. Tukea ei voi saada liiketoiminnan menoihin eikä työllistettyjen palkkaukseen. SOSIAALITURVA 1/

16 Urpo Kangas Miten asiakkaan oikeudet toteutuvat pitkäaikaishoidon maksuviidakossa? Pitkäaikaisessa laitoshoidossa sama palvelu voi olla vierekkäisissä vuoteissa toisessa kymmenen kertaa kalliimpaa kuin toisessa. Kun maksu voi vaihdella näin suuresti, asiakkaalle ei suinkaan ole yhdentekevää, miten laitoshoitomaksun suuruus määrätään. Pitkäaikaisessa laitoshoidossa olevalta voidaan periä maksu henkilön maksukyvyn mukaan. Tämä on sinänsä terve lähtökohta. Ei olisi mieltä määrittää maksua henkilön maksukykyä suuremmaksi, ja yhteiskuntapoliittisesti epäviisasta olisi myös määrätä se pienemmäksi. Maksuilla ei ole tarkoitus siirtää henkilön omaisuutta kunnalle, mutta laitoshoitoa ei ole yhteiskuntapoliittisesti tarkoituksenmukaista jakaa ilmaispalveluna siten, että alihinnoitellusta palvelusta kertynyt säästö jätettäisiin perillisten kesken jaettavaksi. Asiakasmaksulain 7 c :n mukaan laitoshoitomaksu voi olla enintään 80 prosenttia laissa tarkoitetuista kuukausituloista. Maksu voidaan kuitenkin määrätä enintään sen suuruiseksi, että hoitoa saavan henkilön henkilökohtaiseen käyttöön jää kuukausittain vähintään 80 euron suojaosuus. Maksu ei myöskään saa ylittää palvelujen tuotantokustannuksia. Maksukyky pitkäaikaispotilaan laitoshoitomaksun määrittämiskriteerinä peittää alleen vaikeita juridisia tulkintaongelmia, joita tarkastellaan tässä artikkelissa. Omistaja määrää suojaosuuden käytön Suojaosuus kuuluu hoidettavalle itselleen. Asiakasmaksulain esitöiden mukaan omistaja saa päättää, kenen hyväksi suojaosuus käytetään. Henkilö voi määrätä mahdollisen pitkäaikaisen laitoshoitonsa varalta, että suojaosuus on tilitettävä kuukausittain esimerkiksi henkilölle, jonka kanssa hän on elänyt avioliitossa tai avoliitossa ennen laitoshoitoon joutumistaan. Asiakasmaksulaissa tai -asetuksessa ei ole säädetty minimituloa, joka olisi jätettävä kotiin jäävän puolison tai avopuolison käyttöön. Helsingissä on noudatettu sääntöä, jonka mukaan kotiin jäävälle puolisolle on jäätävä vuokrakustannusten jälkeen vähintään täyden kansaneläkkeen määrää vastaavaa summa. Pitkäaikaispotilas voi olla laitoshoidossa monesta eri syystä, esimerkiksi mielenterveyden heikentymisen tai dementian vuoksi. Mielenterveyspotilas on usein aktiivinen ja kykenevä käyttämään henkilökohtaiset käyttövaransa. Mielenterveyslain mukaan potilaan rahat ja maksuvälineet saadaan ottaa toimintayksikön haltuun vain, jos potilas sairaudentilansa vuoksi todennäköisesti hävittäisi rahansa tai muut maksuvälineensä. Ellei tällaista vaaraa ole, asiakasmaksulain mukainen suojaosuus on selvästi riittämätön mielenterveyspotilaalle, joka tarvitsee varoja omien kulutustottumustensa täyttämiseen sairaalassa ja sairaalan ulkopuolisten kontaktien ylläpitämiseen. Toisin on silloin, kun henkilö joutuu laitoshoitoon esimerkiksi dementian vuoksi.tällöin hän on useimmiten kykenemätön itse käyttämään suojaosuussummaa. Puolisoiden laitoshoitomaksut Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuasetuksen mukaan määrätty laitoshoitomaksu johti aiemmin usein siihen, että laitoshoitoon joutunut aviopuoliso ei kyennyt täyttämään avioliittolain mukaista yksityisoikeudellista elatusvelvollisuuttaan kotiin jäänyttä puolisoaan kohtaan. Tämän epäkohdan torjumiseksi puolisot solmivat usein elatussopimuksia, joita vahvistettiin heidän välillään noudatettavaksi tai sitten jätettiin vahvistamatta. Lainsäätäjä tunnisti epäkohdan, ja lakia muutettiin siten, että laitoshoitomaksu määrätään nykyisin puolisoiden yhteenlaskettujen kuukausitulojen perusteella. Laitoshoidossa olevalta perittävä maksu voi nykyisin olla enintään 40 prosenttia yhteenlasketuista kuukausituloista. Edellytys maksun määräämiselle tällä tavalla on, että laitoshoidossa oleva on välittömästi ennen laitoshoidon alkamista elänyt yhteistaloudessa tai avioliiton omaisissa olosuhteissa ja hänen kuukausitulonsa ovat suuremmat kuin puolison kuukausitulot. Muutetun lain mukainen maksu on esimerkiksi Helsingissä puolisolle edullisempi kuin aikaisemmin määrätty maksu. Helsingin kaupungin asiakasmaksuyksikön laskelmien mukaan keskimääräinen alennus yhden asiakkaan hoitomaksussa on 90 euroa kuukaudessa. Päätös puolisoiden yhteisten nettotulojen perusteella määräytyvästä laitoshoitomaksusta on voimassa toistaiseksi. Aiemman päätöksen estämättä maksu voidaan vahvistaa aina uudelleen ja eri suuruiseksi, jos palvelun käyttäjän tai perheen maksukyky on olennaisesti muuttunut tai maksu osoittautuu virheelliseksi. Asiakasmaksulain mukaista perhealennusta laitoshoitomaksusta ei myönnetä siinä tapauksessa, että molemmat puolisot ovat samanaikaisesti laitoshoidossa. Tällöin maksu määrätään pääsäännön mukaan eli se on enintään 80 prosenttia kummankin puolison kuukausiansioista. Tällöinkin maksusta on jätettävä kummankin puolison henkilökohtaiseen käyttöön vähintään 80 euroa. Minimieläketasolla perheen käytettävissä olevat vapaat tulot ovat siten yhteensä 160 euroa. Tämä summa ei useinkaan riitä puolisoiden yhteisenä kotina käytetyn asunnon yhtiövastikkeen ja muiden maksujen suorittamiseen. Eroavien ja avopuolisoiden maksut Puolisoiden elatusvelvollisuus kestää niin kauan kunnes avioero on tullut lainvoimaiseksi. Pelkkä avioeron vireille tuleminen ei oikeuta muuttamaan laitoshoitomaksusta yhteisten tulojen perusteella tehtyä päätöstä. Päätöksen tarkistaminen on ajankohtaista vasta avioerotuomion antamisen jälkeen. Asiakasmaksulaki koskee myös henkilöitä, jotka ovat eläneet yhdessä avioliiton omaisissa olosuhteissa. Avopuolisoilla ei kuitenkaan ole avio-oikeutta toistensa omaisuuteen. Sen vuoksi avopuolisoiden tulojen ositusjärjestelmän oikeudellinen perusta on huomattavasti heikommalla pohjalla kuin 16 SOSIAALITURVA 1/2004

17 aviopuolisoiden tulojen ositusjärjestelmä laitoshoitomaksun määrittämismallina. Aviopuolisot ovat toisiinsa nähden suoraan lain nojalla elatusvelvollisia. Avopuolisot voivat sen sijaan olla toisiinsa nähden elatusvelvollisia vain sopimuksen nojalla. Sopimusperusteisen elatusvastuun olettaminen ei välttämättä aina ole tosioloja vastaava.sitä paitsi sääntelystä ei käy ilmi, missä laajuudessa vastaavaa tulojen ositusmallia voitaisiin soveltaa, jos laitoshoitoon joutuisi samaa sukupuolta olevien henkilöiden rekisteröimättömästä parisuhteesta suurempituloinen parisuhdekumppani. Mitkä tulot ovat asiakasmaksun perusteina? Asiakasmaksulaissa on omaksuttu kuukausitulokäsite. Laitoshoitomaksua määrättäessä kuukausittaisina tuloina pidetään veronalaisia tuloja ja tiettyjä verovapaita tuloja. Veronalaisista tuloista vähennetään ensin ennakkopidätys ja ennakonkanto. Jos laitoshoitoon joutuneella henkilöllä ei ole muita tuloja kuin palkka- tai eläketuloa, laitoshoitomaksun määrittäminen on pelkkää prosenttilaskua. Lain mukaan tulona otetaan huomioon palkkaan tai eläkkeisiin rinnastettavat jatkuvat etuudet ja elinkorot. Säännös mahdollistaa esimerkiksi yksityisen eläkevakuutuksen perusteella saatavien suoritusten huomioon ottamisen laitoshoitomaksua määrättäessä. Elinkorko puolestaan on yleensä potilaalle sotilasvammalain nojalla maksettava korvaus. Harvinaisessa tapauksessa elinkorko voi olla elinkorkolaitoksen maksama etuus potilaalle. Laitoshoitomaksua määrättäessä potilaan tulona pidetään myös elinkaudeksi pidätettyä rahana suoritettavaa etuutta eli syytinkiä. Syytinkiehdot liittyvät usein sukupolvenvaihdoskauppoihin, ja kiinteistön myyjä on voinut luopua vaatimasta rahamääräisiä syytinkisuorituksia eläessään. Jos rahasyytinkiä ei ole enää käytettävissä, niin sitä Pitkäaikaiseen laitoshoitoon joutuminen ei vapauta henkilöä vastaamasta veloistaan. Laitoshoitomaksu ei ole etuoikeutetussa asemassa, vaan sitä suoritetaan suhteessa muihin velkoihin. ei myöskään voida käyttää maksun määrittämisen perusteena. Puolison ei tarvitse maksaa vuokraa Potilaan tulona laitoshoitomaksua määrättäessä pidetään pääomasta ja muusta omaisuudesta saatavaa nettotuloa. Esimerkkinä pääomatulosta laissa esitetään korko-, osinkoja vuokratulot. Siltä osin kuin tuloja on ollut, säännöksen soveltaminen ei aiheuta ongelmia. Sen sijaan vuokratulo tai ehkä pikemminkin saamatta jäänyt vuokratulo saattaa aiheuttaa laitoshoitomaksun määrittämisessä ongelmia. Jos puolisoista toinen joutuu laitoshoitoon, ja hän on puolisoiden yhteisenä kotina käytetyn asunnon nimellisomistaja, kotiin jäänyt puoliso ei ole velvollinen maksamaan vuokraa puolisoiden yhteisenä kotina käytetystä asunnosta. Hänen oikeutensa vastikkeettomaan asumiseen toisen puolison asunnossa perustuu siihen, että omistajapuoliso on häneen nähden elatusvelvollinen ja velvollinen myös sallimaan puolison asumisen vastikkeetta yhteisessä kodissa. Avoliitossa elävien kesken samanlaista lakiin perustuvaa elatusvelvollisuutta ei ole. Avopuolison oikeutta asua vastikkeetta laitoshoitoon joutuneen puolison yksin omistamassa asunnossa on perusteltava sopimuksella: kun asunnon omistaja on ottanut toisen henkilön avopuolisonaan asumaan luokseen ennen laitoshoitoon joutumistaan, hän luo olettaman, jonka mukaan avopuolison oikeus asua vuokratta asunnossa jatkuu niin kauan kuin avoliittokin. Avoliitto ei suinkaan pääty siihen, kun toinen avopuolisoista joutuu laitoshoitoon.tämä virheellinen käsitys on esitetty asiakasmaksulain muuttamista koskevassa hallituksen esityksessä vuonna 2002, mutta se on ehdottomasti korjattava. Avoliitto jatkuu, vaikka toinen avopuolisoista joutuu laitoshoitoon. Tuloiksi lasketaan vain todelliset tulot Laitoshoitoon joutuneen henkilön tuloina otetaan huomioon viimeksi toimitetussa verotuksessa vahvistetut maatalouden ja elinkeinotoiminnan pääoma- ja ansiotulo-osuudet. Tuloina voidaan kuitenkin ottaa huomioon vain todelliset tulot. Jos maatalouden tai muun elinkeinotoiminnan tulot ovat riippuneet laitoshoitoon joutuneen työpanoksesta, tuloja ei enää laitoshoidossa olevalle kerry. Asiakasmaksulaki saattaa silloin johtaa liian korkean laitoshoitomaksun määrittämiseen. Samanlainen vaara on, kun laitoshoitoon joutunut potilas on toteuttanut tilallaan tai yrityksessään sukupolvenvaihdoksen. Jos laitoshoidossa oleva ei enää omista aiemmin omistamaansa maatilaa tai yritystä, hänen tuloinaan ei voida pitää edellisen vuoden verotuksessa vahvistettua tuloa. Lakia on sovellettava tässä tapauksessa sen sanamuodon vastaisesti ja to- PEKKA HÄNNINEN SOSIAALITURVA 1/

18 dellisia oloja vastaavia omistussuhteita kunnioittaen. Asiakasmaksulain mukaan tuloina otetaan huomioon laitoshoitomaksua määrättäessä myös osuus yhtymän tulosta. Säännös viittaa lähinnä tilanteisiin, joissa laitoshoitoon joutunut henkilö on ollut jakamattoman kuolinpesän osakas. Jakamatonta kuolinpesää verotetaan yhtymänä määrätyn ajan jälkeen, ja yhtymä voi olla verovelvollinen, vaikka sille ei olisikaan verovuonna kertynyt reaalista tuloa. Ongelma liittyy lähinnä kuolinpesän omistaman metsätulon verotukseen. Jos tuloa ei todellisuudessa ole ollut, sitä ei myöskään saa asettaa laskennalliseksi tuloksi laitoshoitomaksua määrättäessä. Metsätulojen määrittely on työlästä Laitoshoitomaksun määrittäminen oikean suuruiseksi on erityisen vaikeaa silloin, kun osa potilaan tuloista on metsätuloa. Metsätulona otetaan huomioon varallisuusverotusta varten määritelty metsän puhdas tuotto, josta vähennetään metsätalouden korot ja 10 prosenttia puhtaan tuoton arvosta. Näin saatua tuloa on kuitenkin alennettava palvelun käyttäjän vaatimuksesta, jos tilakohtaisen vuotuisen hakkuumahdollisuuden nettoraha-arvo on metsänhoitoyhdistyksen tai metsälautakunnan antaman lausuman perusteella vähintään 10 prosenttia alempi kuin pääsäännön mukaan määritetty metsätulo. Todellisen metsätulon asettaminen laitoshoitomaksun perustaksi on ainoa oikea hyväksyttävä lähtökohta. Mutta menettely, joka pakottaa dementoituneen vanhuksen puolison hankkimaan tulon oikeasta suuruudesta metsänhoitoyhdistyksen lausunnon, on tuskin hallinnossa noudatettavan suhteellisuusperiaatteen mukainen. Laitoshoitomaksun määrittämisessä tulee ottaa huomioon omaisuuden todelliset omistussuhteet.tällä on merkitystä silloin, kun laitoshoitomaksu on määritettävä puolisoiden yhteenlaskettujen nettotulojen perusteella. Ratkaisevana on pidettävä nimellisomistusta koskevia kirjauksia. Jos esimerkiksi puolisoilla on yhteinen lainhuuto maatilaan ja toinen puolisoista joutuu laitoshoitoon, laitoshoitomaksun perusteeksi on asetettava kummankin puolison laskennallista omistusosuutta vastaava osuus maatilan tuotosta. Jos taas maatila on yksin toisen puolison nimissä ja hoitoon joutuva ei ole tilan omistaja, laitoshoitomaksu on määrättävä yksin vähemmän ansaitsevan puolison nettotulojen perusteella. Tässä tapauksessa maksu on 80 prosenttia hoitoon joutuneen tuloista. Lesken tulojen määritteleminen Jos kuolleelta puolisolta ei ole jäänyt rintaperillistä, eikä hän ole testamentilla määrännyt omaisuudestaan, leski perii puolisonsa. Maksu on määrättävä tällöin lesken omistukseen ja hallintaan kuuluvan varallisuuden ja lesken tulojen perusteella. Laitoshoitomaksu on 80 prosenttia hänen yhteenlasketuista tuloistaan. Kun oikeudenomistajina ovat leski ja rintaperilliset, leskellä on oikeus hallita jäämistöä jakamattomana. Tämän oikeutensa nojalla hänellä on oikeus saada omistusoikeuksin ensiksi kuolleen puolison omaisuuden tuotto. Lesken oikeus on riippumaton siitä, oliko puolisoilla avio-oikeus toistensa omaisuuteen vai ei. Rintaperillisillä on kuitenkin tässä tapauksessa oikeus esittää jakovaatimus. Jakovaatimuksen johdosta lesken enimmäisoikeus supistuu vähimmäisoikeudeksi eli oikeudeksi hallita jäämistöä jakamattomana siltä osin kuin siihen sisältyy asunto ja asuntoirtaimisto. Jakovaatimuksen esittämisen jälkeen lesken tuloina ei voida pitää esimerkiksi ensiksi kuolleen puolison jako-osuuteen kuuluvan metsän tuloa tai ensiksi kuolleen puolison jäämistöön kuuluvien arvo-osuuksien ja muiden tällaisten omaisuuserien tuottoa. Tulosta tehtävät vähennykset asiakasmaksua määrättäessä Asiakasmaksulaki edellyttää, että ennen pitkäaikaishoidosta perittävän maksun määräämistä henkilön tuloista vähennetään hänen suoritettavakseen vahvistetut elatusavut ja tosiasiallisista perhesuhteista johtuvat muut kustannukset. Lisäksi vähennetään kiinteistön luovutuksen yhteydessä määräajaksi tai elinkaudeksi pidätetty rahana maksettava etuus, jonka suorittamiseen potilas on sitoutunut. Tuloista tehtävien hyväksyttyjen vähennysten lista on erittäin lyhyt. Siinä ei ole lainkaan otettu huomioon henkilön suoritusvelvollisuuksia toista kohtaan aikaisempien sitoumusten tai tuomion nojalla. Merkitseekö tämä sitä, että laitoshoitoon joutuneen henkilön velkoja olisi asetettu huonompaan asemaan kuin sosiaali- ja terveyspalvelun tuottaja? Vastaus näyttää kielteiseltä, vaikka tilannetta ei olekaan yksityiskohtaisin ja selkein normein määritetty. Velkojen huomioon ottaminen hoitomaksuissa Mahdollista on, että henkilön eläkettä on jo ennen laitoshoitoon joutumista ulosmitattu ja hänellä on käytössään vain eläkkeensä suojaosuus. Laitoshoitomaksua vahvistettaessa on tällöin tarjolla kaksi vaihtoehtoa: maksu vahvistetaan todellisten tai laskennallisten tulojen mukaan. Maksun määrääminen henkilön käytettävissä olevien tulojen perusteella suosisi aiheettomasti vanhoja velkojia, jotka saisivat maksimisuorituksen saatavilleen potilaan eläketulosta. Velkojien oikeus ei kuitenkaan määrity aikaprioriteetin mukaan siten, että vanha velkoja saisi paremman oikeuden kuin uusi velkoja.velkojilla on oikeus saada suoritus suhteessa muiden velkojien saataviin. Jos hyväksytään periaate, jonka mukaan maksu on määrättävä henkilön laskennallisten tulojen perusteella ja jätetään eläkkeeseen kohdistunut ulosmittaus huomioimatta, potilaalle on vahvistettava laitoshoitomaksu, joka todellisuudessa ylittää hänen maksukykynsä. Kunta ei kuitenkaan saa tässä tapauksessa tilitettyä itselleen koko vahvistettua laitoshoitomaksua, vaan saa siitä ainoastaan sen suhteellisen osan, joka sille kilpailevana velkojana kuuluu. Velat on maksettava laitoshoidon aikanakin Laitoshoitoon joutuminen ei merkitse, että henkilö vapautuisi vastaamasta veloistaan tai menettäisi kykynsä velkaantua. Kun kunta on tehnyt päätöksen hoitomaksun suuruudesta, potilaasta vaikka hän olisi syvästi dementoitunut tulee kuntaan nähden velallinen. Tämä on sinänsä harvinainen tilanne: velkoja voi omalla päätöksellään päättää siitä, että joku on sille määräsumman velkaa. Siihen rinnastuu lähinnä vain verottajan tekemä päätös, joilla vahvistetaan verovelvollisen maksattavaksi kuuluvan verovelan suuruus. Laitoshoitoon joutuneella potilaalla voi olla aikaisempien sopimusten perusteella velvoitteita, joista hän ei kykene suoriutumaan laitoshoidon aikana. Potilas on saattanut taata lapsensa asuntolainan, ja takaus lankeaa maksettavaksi laitoshoidon aikana. Potilaan asunnon osto on saatettu rahoittaa pitkäaikaisella asuntoluotolla, ja potilaalla on vielä asunnosta velkaa pankille. Kaikilla kansalaisilla on arjen sopimusten aiheuttamia vastuita velkojille: televisiolupamaksuja, sanomalehtien tilausmaksuja, liikennevakuutuksia ja kotivakuutuksia. Maksut erääntyvät sopimusten mukaisesti riippumatta siitä, onko henkilö kotona vai laitoshoidossa.velkojilla on näissä tilanteissa käytettävissään samat suojakeinot kuin ketä tahansa velallista kohtaan. Velkoja voi hakea suoritustuomiota ja sen perusteella ulosmittausta. Ulosmittauksen kohteena on tällöin velallisen tulot ja omaisuus. Jos velkojia on useampia, heidän saatavansa suoritetaan saatavien suuruuksien suhteessa si- 18 SOSIAALITURVA 1/2004

19 ten kuin laki velkojien maksunsaantijärjestyksestä määrää. Sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottajalla ei ole etuoikeutettua asemaa suhteessa muihin velkojiin. Sillekin kuuluu tällöin vain suhteellinen osuus määritetystä laitoshoitomaksusta. Se seikka, että asiakasmaksusta tehty päätös on lain mukaan täytäntöönpanokelpoinen ilman erillistä tuomiota, ei vielä kerro mitään siitä, miten useamman velkojan keskinäiset saatavat suoritetaan velallisen varallisuudesta. Eläkkeen ulosmittaus Velallisen eläkkeen ulosmittauksesta säädetään ulosottolain 4. luvussa. Ulosottolain mukaan velallisen rahavaroista tai muusta vastaavasta omaisuudesta on ensinnäkin erotettava määrä, joka on tarpeen velallisen ja hänen elatuksensa varassa olevien perheenjäsenten välttämätöntä toimeentuloa varten yhden kuukauden ajaksi, jollei velallisella ole tätä tarvetta vastaavaa muuta tuloa. Velallisen eläkkeestä on jätettävä ulosmittaamatta kaksi kolmasosaa siitä, mikä eläkkeestä tulee ulosmittauksen ja seuraavan eläkkeenmaksupäivän väliselle ajalle.velalliselta ei saa kuitenkaan ulosmitata kuin kolme neljäsosaa siitä eläkkeen osasta, joka ylittää ulosmittauksen suojaosuudesta säädetyssä asetuksessa tarkoitetun rahamäärän. Asetuksen mukaan eläkkeen ulosmittauksessa katsotaan velallisen tarvitsevan seuraavaan eläkkeenmaksupäivään asti itsensä elatukseen päivää kohti 18 euroa ja hänen elatuksensa varassa olevan puolisonsa elatukseen 6,56 euroa päivässä. Kuukaudessa omaan elatukseen varattava, ulosottolain mukainen suojaosuus on 540 euroa eli 460 euroa korkeampi kuin asiakasmaksulain mukainen 80 euron suojaosuus. Jos ulosmittaus kohdistetaan laitoshoidossa olevan eläkkeeseen useammasta saatavasta, kunta saa laitoshoitomaksusta vain sen osan, joka sille velkojen maksunsaantijärjestyksestä annetun lain mukaan kuuluu. Se osuus laitoshoitomaksusta, jota ei saada perittyä potilaan eläkkeestä, jää potilaan velaksi. Viime kädessä velka on maksettava kuolinpesän varoista sikäli kuin kuolinpesään kuuluu omaisuutta. Hoitomaksusta voi valittaa Laitoshoidossa olevan oikeusturva on muodollisesti kunnossa. Vaatimus maksupäätöksen oikaisemisesta on tehtävä sosiaalihuoltolaissa tai kansanterveyslaissa tarkoitetulle toimielimelle eli sosiaali- tai terveyslautakunnalle tai vastaavalle 14 päivän kuluessa siitä, kun maksuvelvollinen on saanut päätöksestä tiedon. Lautakunnan päätöksestä puolestaan on mahdollista valittaa hallinto-oikeuteen. On vain yksi mutta. Kuka on oikeutettu käyttämään dementoituneen henkilön puhevaltaa tässä prosessissa? Tammikuun alusta 2004 voimaantulleen hallintolain mukaan periaatteessa jokainen käyttää itse omaa puhevaltaansa varallisuuttaan koskevissa hallintoasioissa. Jos henkilölle on määrätty edunvalvoja, tällä on oikeus käyttää puhevaltaa päämiehen rinnalla. Uusi hallintolaki (424/2003) ei kuitenkaan sisällä erityissäännöstä sen varalle, jos viranomainen havaitsee, että henkilö on kykenemätön käyttämään puhevaltaa omassa asiassaan eikä hänelle ole määrätty edunvalvojaa. Tilanne on kuitenkin usein tällainen pitkäaikaispotilailla. Sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetun lain (812/2000) 9 :n mukaan tarvittaessa edunvalvojan tarpeesta on ilmoitettava maistraatille. Asumispalveluihin ei sovelleta asiakasmaksulakia Kunnan on sosiaalihuoltolain 17 :n mukaan huolehdittava asumispalvelujen tuottamisesta. Kun henkilön sairaus ei edellytä sairaalatasoista pitkäaikaishoitopaikkaa, henkilö voidaan sijoittaa esimerkiksi yksityisen palvelun tuottajan asumispalveluyksikköön. Kunnan on kuitenkin varmistuttava siitä, että palvelut ovat vastaavalta kunnalliselta toiminnalta edellytettävää tasoa. Pitkäaikaispotilaan siirtäminen heikosti valvottuun ja aliresurssoituun hoitoyksikköön on selkeästi lain vastaista. Julkisoikeudellinen heitteillejättö ei ole yhtään sen oikeutetumpaa kuin muukaan heitteillejättö. Perustuslain 19.1:n mukaan jokaisella, joka ei kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, on oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon. Perusoikeusvelvoite velvoittaa kuntia ja antaa asumispalvelujen tarpeessa olevalle vastaavasti subjektiivisen oikeuden vaatia kunnalta perusoikeuksien toteuttamista täysimääräisesti. Asiakasmaksulain tarkoituksena on enintään maksukyvyn mukaisen maksun periminen laitoshoidosta. Samaa rajoitusta ei ole silloin, kun kunta päättää asumispalveluista perittävistä maksuista. Kunta voi esimerkiksi päättää, että asumismaksu on palvelun tuottamisesta aiheutuvien kustannusten suuruinen. Jos maksu on esimerkiksi kaksi kertaa niin suuri kuin asumispalveluja saavan henkilön eläke, saako kunta periä saamatta jääneen maksun myöhemmin potilaan kuolinpesästä vai peräti nostaa kanteen potilaan vielä eläessä häntä kohtaan ja vaatia maksua potilaan omaisuudesta? Selviä vastauksia näihin kysymyksiin on mahdotonta antaa, mutta kysymykset osoittavat, miten herkillä alueilla liikutaan. Jos kysymyksiin vastataan myönteisesti, mahdollistetaan tilanne, jossa esimerkiksi potilaan omistama asunto ulosmitataan ja myydään pakkohuutokaupalla erääntyneiden asumispalvelumaksujen suorittamiseksi kunnalle. Jos taas vastaus on kielteinen, perimättä jääneet maksut raukeavat (jonkin tunnistamattoman säännön nojalla) henkilön kuollessa. Asumispalveluja saavan henkilön oikeussuoja ei ole tyydyttävä, sillä yleisiä ohjeita asumispalveluista perittävien maksujen hinnoittelemiseksi ei ole. Muodollisesti oikeusturva on kunnossa, sillä asumispalveluista perittävää hintaa koskevaan päätökseen voi hakea muutosta samoin kuin laitoshoitomaksua koskevaa ratkaisuunkin. Miten järjestelmää olisi mahdollista yhdenmukaistaa? Pitkäaikaisessa laitoshoidossa on vuodessa yli potilasta ja yli potilasta saa asumispalveluja. Kansalaisten yhdenvertaisuuden kannalta on huolestuttavaa, että heille määrättäviä asiakasmaksuja ja asumismaksuja koskevat päätökset tehdään ilman kunnollista läpinäkyvyyttä. Asiakasmaksulain soveltamiskäytäntö vaihtelee kunnasta toiseen. Sama koskee asumismaksuja. Käytännön yhtenäistäminen lisäisi kansalaisten luottamusta siihen, ettei hyvinvointipalveluja ylihinnoitella tai maksuja määritetä väärin. Mutta mikä neuvoksi? Asiakasmaksulain ja sosiaalimaksujen oikeusturvajärjestelmää olisi mietittävä uudelleen. Laissa voisi olla säännös, jonka mukaan epätietoisessa tapauksessa kunnalla olisi oikeus pyytää lausunto maksun määräämistä koskevassa asiassa esimerkiksi asiakasmaksulautakunnalta. Kuvitteellisessa lautakunnassa istuisivat eri etutahojen edustajat ja antaisivat perusteltuja lausuntoja asiakasmaksulain soveltamisongelmissa viranomaisille. Lausuntojen ei tarvitsisi olla viranomaista sitovia, mutta epäilemättä lautakunnan käytäntö vähitellen yhdenmukaistaisi maksuja. Tämä on vain yksi vaihtoehto, mutta jostakin pitäisi aloittaa. Kirjoittaja on Helsingin yliopiston siviilioikeuden professori. KIRJOITUKSESSA MAINITUT LAIT: Perustuslaki (731/1999) Hallintolaki (424/2003) Laki holhoustoimesta (442/1999) Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista 812/2000 Laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista 734/1992 Sosiaalihuoltolaki (710/1982). SOSIAALITURVA 1/

20 Iäkkäät eheytyvät erokriisistä Eläkeliiton sopeutumiskurssilla Kursseilla käsitellään erosta aiheutuneita tunteita toiminnallisilla ryhmätöillä sekä selvitetään eron vaikutuksia arkielämään. Monet kaipaavat kipeästi neuvoja toimeentuloasioissa. määrä kasvaa koko ajan, ja yhä vanhemmat eroavat. Eläkeliiton Erojen kouluttaja Helena Ahonen sai muutama vuosi sitten idean, että iäkkäämmille eronneille olisi hyvä järjestää oma kurssi. Meille tuli myös jokunen suora pyyntö senioreiden erokursseista, Erosta eheäksi -projektin projektisihteeri Kerttu Maria Ikonen kertoo. Eläkeliitto oli jo aiemmin järjestänyt leskille sopeutumiskursseja, joiden pohjalta kurssin runkoa ryhdyttiin rakentamaan. Monella paikkakunnalla järjestetään amerikkalaisen Bruce Fisherin kehittämiä eroseminaareja, jotka ovat kaiken ikäisille tarkoitettuja kymmenen viikon iltakursseja. Eläkeliiton kursseista tahdottiin intensiivisempiä. Kurssit järjestetään liiton lomakeskuksissa ja ne ovat viiden vuorokauden mittaisia. Kursseilla on näin mahdollisuus myös rentoutumiseen.ympäristönvaihdoskin tekee jo paljon, Ikonen kertoo. Viiden päivän aikana pohditaan erosta aiheutuneita tunteita ja käsitellään eroa käytännön tasolla. Kurssilla hahmotellaan myös edessä olevaa tulevaisuutta ja ideoidaan selviytymiskeinoja arkielämää varten. Lisäksi toivotaan, että ihmiset ystävystyisivät kurssilla ja muodostaisivat uusia ihmissuhteita. Monet ihmissuhteet katkeavat suottakin erotilanteessa. Kanssakäyminen voi liialti mutkistua eronneen pariskunnan yhteisten ystävien tai puolison ystävien kanssa, vaikka oltaisiin oltu vuosikymmeniä yhdessä. Jätettyjä naisia valtaosa Ensimmäinen kurssi järjestettiin elokuussa 2002 Eläkeliiton Lehmirannan lomakeskuksessa Perniössä. Vuoden 2003 loppuun mennessä liitto on järjestänyt yhdeksän kurssia, joilla on ollut yhteensä 144 osallistujaa. Merkittävä osa osallistujista tulee Etelä-Suomen kaupungeista. Eläkeliiton muihin kursseihin nähden ryhmä on uusi, sillä liiton perinteistä toimintaaluetta on maaseutu. Kurssilaisten keski-ikä on noin 56 vuotta, vanhin on ollut 77-vuotias. Osallistujat painottuvat suuriin ikäluokkiin vanhimmissa ikäluokissa ei erota enää niinkään. Osallistujista on naisia valtaosa, yli 85 prosenttia. Heistä on jätettyjä runsas kaksi kolmasosaa. Tämä ei tietenkään edusta keskimääräistä eronnutta. Mielenkiintoista olisi, jos kurssille saisi yhtä paljon jättäjiä ja jätettyjä. Siinä voisi saada hyvinkin hedelmällisiä keskusteluja aikaan, Ikonen pohtii. Oma lukunsa Ikosen mukaan on miesten saaminen kursseille. Miehille kynnys on todella korkea. Moni tämän ikäinen mies ei ole tottunut jakamaan kipeitä asioita. Tai sitten niitä jaetaan miesporukoissa esimerkiksi urheilun, metsästyksen tai kalastuksen tiimoilta. Paljon on myös lähiöbaarien porukoita, joissa pidetään eroseminaaria illasta toiseen. Kun kurssille oli tulossa suurin piirtein 15 naista ja yksi mies, tämä mies joutuu siinä aika lailla altavastaajan rooliin. Päätettiin siten, että kurssit ovat erikseen miehille ja naisille. Miesten kurssit järjestetään alusta asti mieslähtöisesti.tässä liittoa on auttanut Miessakit ry, Rouva on ollut aikoinaan arvonimi, josta monet haluavat pitää kiinni vaikka kulissein. Miten sitten käy kun erotaan? Menetänkö asemani tässä yhteiskunnassa? EEVA MEHTO 20 SOSIAALITURVA 1/2004