Lasten köyhyyttä koskevien toimenpiteiden temaattinen tutkimus

Transkriptio

1 Sosiaalista suojelua ja osallisuutta koskeva EU:n prosessi Toimintaan liittyvien tutkimusten tulokset 10 Lasten köyhyyttä koskevien toimenpiteiden temaattinen tutkimus ISSN Euroopan unionissa (EU) köyhyys uhkaa 19:ää prosenttia lapsista. Joissain maissa useampi kuin yksi lapsi neljästä kärsii köyhyydestä ja puutteesta, ja useimmissa maissa nämä lapset ovat muuta väestöä alttiimpia köyhyydelle. Köyhyydessä kasvaneiden ja sosiaalisesti syrjäytyneiden lasten pärjääminen koulussa, pysyminen terveenä ja hyvän työpaikan saaminen tulevaisuudessa ei ole yhtä todennäköistä kuin muilla lapsilla. He voivat päätyä sosiaalisen syrjäytymisen noidankehään, jolloin ongelma voi siirtyä sukupolvelta toiselle. Näistä syistä johtuen EU ja sen jäsenvaltiot asettavat lasten köyhyyden torjunnan etusijalle. Vuoden 2006 kevään Eurooppa-neuvosto sitoutui ryhtymään tarvittaviin toimenpiteisiin lasten köyhyyden vähentämiseksi nopeasti ja merkittävästi antamalla kaikille lapsille yhtäläiset mahdollisuudet heidän sosiaalisesta taustastaan riippumatta. Vuonna 2008 Sosiaalisen suojelun komitea ( 1 ) julkaisi lasten köyhyyttä koskevan raportin ( 2 ), jossa on selvitetty lasten köyhyyden keskeiset syyt kussakin maassa. Raportti sisältää myös 15 suositusta lasten köyhyyden ja hyvinvoinnin seurannan ja arvioinnin parannusta varten. Lasten köyhyyden taustaa Lasten köyhyyden suuntaukset EU:n 78 miljoonasta köyhyysrajan alapuolella elävästä kansalaisesta lähes yksi neljästä on lapsi. Vuonna vuotiaista lapsista 19 prosenttia eli köyhyyden uhan alla EU:n 27 jäsenvaltiossa saman luvun ollessa kokonaisväestön osalta 16 prosenttia. Useimmissa EU-maissa köyhyys on siis lapsille suurempi uhka kuin kokonaisväestölle. Vuosina lasten köyhyys vakiintui prosenttiin vanhassa 15 jäsenvaltion EU:ssa ja kokonaisväestön osalta köyhyys oli laskussa (17 prosentista 15 prosenttiin). OECD:n raportti kertoo, että vuosina lasten köyhyys väheni vain Itävallassa, Unkarissa, Espanjassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa. ( 3 ) ( 1 ) Sosiaalisen suojelun komitea on vuonna 2000 perustettu korkean tason virkamiestyöryhmä, jonka kautta Euroopan komissio ja EU:n jäsenvaltiot voivat yhteistyössä vaihtaa tietoja ja näkemyksiä sosiaalisen suojelun järjestelmien modernisoimisesta ja parantamisesta. ( 2 ) Child Poverty and Well-being in the EU: Current Status and Way Forward, Luxemburg, Euroopan yhteisöjen virallisten julkaisujen toimisto, ( 3 ) What works best in reducing child poverty?, OECD, Euroopan komissio

2 Köyhyyden mittaaminen EU käyttää suhteellista köyhyyden määritelmää: sellaisten ihmisten osuus, joiden verojen jälkeiset tulot ovat alle 60 prosenttia kansallisesta keskiarvosta. Lasten köyhyys on vähäisintä Tanskassa ja Suomessa (joissa köyhyys uhkaa 10 prosenttia lapsista). Lähes puolessa EU-maista lasten köyhyysriski on kuitenkin yli 20 prosenttia, se on Romaniassa 25 prosenttia, Latviassa 27 prosenttia ja Puolassa 29 prosenttia. Vain muutamassa maassa lasten köyhyys on samalla tasolla tai alhaisempi kuin yleinen köyhyys näin on Belgiassa, Tanskassa, Saksassa, Kyproksella, Sloveniassa ja Suomessa. Köyhien lasten elintaso vaihtelee huomattavasti Euroopassa. Vanhoista 15 jäsenvaltiosta 11:ssä euron kuukausitulot katsotaan köyhyysriskiksi kahden aikuisen ja kahden lapsen taloudessa, uusista 12 jäsenvaltiosta 9:ssä vastaava luku on alle 500 euroa. Vaikka summaa korjattaisiin elinkustannusten erolla, ero on silti merkittävä: Luxemburgissa tuloraja on euroa, mikä on yli kymmenen kertaa enemmän kuin 250 euroa Romaniassa, missä on alhaisin tuloraja. Lasten (0 17-vuotiaat) ja kokonaisväestön köyhyysriski vuonna 2006 prosentteina % kokonaisväestöstä Lapset (0 17- vuotiaat) Yhteensä 0 EU-25 DK FI CY DE SI FR NL BE AT SE BG CZ SK MT EE LU PT IE EL ES UK IT LT RO HU LV PL Lähde: EU-SILC (2006); verovuosi 2005, paitsi UK (verovuosi 2006) ja IE (siirtyvä tulojen viitejakso ); BG ja RO: kansallinen kotitalouksien budjettia koskeva katsaus Lasten köyhyyttä koskevien toimenpiteiden temaattinen tutkimus

3 Lasten köyhyyden avaintekijät: kotitalouden ominaisuudet, vanhempien työmarkkinatilanne ja valtiovallan toimien tehokkuus Kotitalouden ominaisuudet: yksinhuoltajien ja suurten perheiden lapset ovat suurimmassa vaarassa. Lapsen tulotilanteeseen vaikuttavat sen kotitalouden koko, rakenne ja ominaisuudet (vanhempien ikä, koulutustaso), jossa lapsi kasvaa. Yksinhuoltajien ja suurten perheiden lapset ovat muita alttiimpia köyhyydelle. EU:ssa 22 prosenttia köyhistä lapsista elää yksinhuoltajan kanssa, kun taas 25 prosenttia elää suurissa perheissä. EU:ssa 13 prosenttia lapsista elää yhden vanhemman kanssa, näistä lapsista köyhyysriski uhkaa yhtä kolmesta. Yksinhuoltaja on 90 prosentissa tapauksista äiti, mutta keskeiset yksinhuoltajuuteen johtaneet syyt (avioton lapsi, ero) vaihtelevat maittain. Yli 20 prosenttia lapsista elää vähintään kolmen lapsen perheessä, ja heitä uhkaa EU:ssa keskimäärin 25 prosentin köyhyysriski. Suuret perheet ovat harvinaisimpia eteläisissä ja joissain itäisissä maissa, kuten Kreikassa, Espanjassa ja Sloveniassa, mutta näissä maissa suurissa perheissä elävien lasten köyhyysriski on usein korkein (noin 30 prosenttia). Tilanne on päinvastainen Pohjoismaissa ja Benelux-maissa, missä suuret perheet ovat yleisiä (26 33 prosenttia kokonaismäärästä), mutta köyhyysriski on pieni. Myös maahanmuuttaja- ja vähemmistöperheiden lapset ovat muita lapsia alttiimpia ongelmille. Samassa tilanteessa ovat kotitaloudet, joissa toinen vanhempi tai molemmat vanhemmat kärsivät vammasta tai huumausaineriippuvuudesta. Ikä ja koulutus: Alle 30-vuotiaiden vanhempien lasten köyhyysriski on huomattavasti suurempi kuin yli 30-vuotiaiden vanhempien: köyhyysriski on 27 prosenttia äidin ollessa alle 30-vuotias, 19 prosenttia äidin ollessa vuotias ja 16 prosenttia äidin ollessa vuotias. Tämä liittyy siihen tosiseikkaan, että nuoret vanhemmat tienaavat yleensä vanhoja vanhempia vähemmän: työstä saatavat tulot suurenevat huomattavasti iän myötä noin 55 vuoden ikään asti. Nuoret ovat myös vanhempia useammin työttöminä. Vanhempien koulutustaso vaikuttaa myös riskiin, koska se vaikuttaa sekä vanhempien työmarkkina- ja tulotilanteeseen että lasten omiin mahdollisuuksiin pärjätä hyvin koulussa. Köyhistä lapsista 30 prosentilla ei kumpikaan vanhempi ole saanut toisen asteen koulutusta (vastaava luku kaikkien lasten osalta on 16 prosenttia). Alhaisen ammattitaidon omaavien vanhempien lasten osuus vaihtelee alle 10 prosentista lähes puolessa jäsenvaltioista 65 prosenttiin Maltalla ja Portugalissa. Lisäksi kaikkien perheiden mahdollisuudet elää itsenäisesti riippuvat työmarkkinamahdollisuuksista (ja siten työstä saaduista tuloista), edullisten asuntojen saatavuudesta, sosiaalisista tulonsiirroista sekä palveluista, kuten lastenhoidosta. Työllisyystilanne: Koska työstä saadut tulot ovat yleensä perheiden ensisijainen tulonlähde, vanhempien työllisyystilanne on köyhyyden avaintekijä. Työttömyys on merkittävin köyhyysriski kotitalouksille, joissa on lapsia: 62 prosenttia työttömyydestä kärsivistä kotitalouksista, joissa on lapsia, elää köyhyysriskin alla. Lähes 10 prosenttia kaikista 25 jäsenvaltion lapsista elää kotitalouksissa, joissa aikuisilla ei ole työtä. Useimmissa maissa tilanne ei ole parantunut merkittävästi sitten vuoden 2000, vaikka EU:n työmarkkinat ovat yleisesti piristyneet. Työttömyydestä kärsivät lähinnä yksinhuoltajat, koska työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen on heille muita haastavampaa. Lasten köyhyyttä koskevien toimenpiteiden temaattinen tutkimus 3

4 Kaikki työssäkäyvien vanhempienkaan lapset eivät ole turvassa köyhyysriskiltä. Lapsista 13 pro - senttia elää kotitalouksissa, joissa vanhemmat käyvät töissä, mutta eivät tienaa riittävästi pysyäkseen köyhyysrajan yläpuolella, ja työssäkäyviä köyhiä on yli 20 prosenttia Espanjassa, Puolassa ja Portugalissa. Vanhempien kykeneväisyys saada työstä riittävästi tuloja riippuu ansiotulojen tasosta sekä kotitalouden aikuisten tekemän työn määrästä: yksi tai kaksi työssäkäyvää vanhempaa, koko- tai osa-aikatyö, vakituinen työ tai pätkätyö. Työssäkäyvien köyhyys johtuu työmarkkinoiden puutteista, kuten epävakaista työpaikoista, alhaisista palkoista ja vastentahtoisesta osa-aikatyöstä sekä erikoisista kotitalouden tilanteista (esim. liian vähän työssäkäyviä aikuisia suhteessa elätettävien ihmisten määrään). Kun kotitalouden molemmat vanhemmat käyvät töissä, köyhyysriski laskee EU:n keskiarvoon 7 prosenttiin. Kun ansiotyössä käy yksi vanhempi (parisuhteessa tai yksinhuoltajana), perheen köyhyysriski on suurempi. Kahden ansiotyössä käyvän vanhemman malli pätee kahteen kolmasosaan EU:n lapsista. Toisen vanhemman osa-aikainen työ ei EU:ssa keskimääräisesti lisää köyhyysriskiä molempien vanhempien luona asuvien lasten keskuudessa. Osa-aikatyön vaikutukset kotitalouden tuloihin riippuvat ammattitaidosta, työtunneista, edullisen lastenhoidon saatavuudesta sekä muista vanhemmille tarjottavista tukimuodoista. Eniten sosiaaliavustuksiin (lukuun ottamatta eläkkeitä) rahaa käyttävissä maissa lasten köyhyysarvot ovat tyypillisesti muita pienempiä (lukuun ottamatta Kyprosta ja Sloveniaa) ja päinvastoin. Keskimäärin EU:ssa sosiaaliset tulonsiirrot lievittävät lasten köyhyysriskiä 44 prosentilla. Juuri lapsille suunnatuilla avustuksilla on suurin vaikutus lasten köyhyyteen. Saksassa, Kyproksella, Itävallassa ja Suomessa perheavustukset vähentävät lasten köyhyysriskiä vähintään yhdellä kolmasosalla. Eroavaisuudet lasten köyhyyden lopputuloksissa johtuvat kuitenkin osittain hyvin erilaisista tuloköyhyyden tasoista, ja ne ovat siten myös riippuvaisia maiden työttömyydestä sekä työssäkäyvien köyhyydestä. Edullisen lastenhoidon tarjonnalla voi olla suuri merkitys perheiden työmarkkinatilanteen parannuksessa. Tässäkin asiassa tilanteet eroavat suuresti EU:n sisällä, erityisesti alle kaksivuotiaiden lasten kohdalla. Kun palkansaajan tulot ovat pienet, lastenhoidon kustannukset ovat huomattava taakka niin kahden palkansaajan kuin työssäkäyvän yksinhuoltajankin perheessä. Jäsenvaltioiden työpanos EU:n jäsenvaltiot on arvioitu niiden suhteellisen työpanoksen perusteella lasten köyhyyden torjunnassa kokonaisuudessaan sekä lasten köyhyyteen vaikuttavien kolmen päätekijän osalta: työttömien vanhempien kotitalouksissa elävät lapset, köyhyysriskille altistuneiden työssäkäyvien vanhempien kotitalouksissa elävät lapset ja sosiaalisten tulonsiirtojen vaikutus lasten köyhyyteen. Valtiovallan toimet Valtion tuki on merkittävässä roolissa lasten köyhyyden lievennyksessä. Monet politiikat vaikuttavat elintasoon kotitalouksissa, joissa on lapsia. Vero- ja etuusjärjestelmät tukevat perheiden tuloja suoraan, esimerkiksi takaamalla minimitulot ihmisille, jotka eivät käy ansiotyössä (työttömyysavustus, sosiaaliturva, työkyvyttömyysavustus), tai täydentämällä sellaisten kotitalouksien tuloja, joissa on lapsia, riippumatta vanhempien työllisyystilanteesta. Koulutuksen (lasten maksuton koulunkäynti, koulupäivän pituus), terveyden (lapsille maksuttomat palvelut), asumisen ja lastenhoitopalvelujen alan politiikoilla on myös suuri merkitys. 4 Lasten köyhyyttä koskevien toimenpiteiden temaattinen tutkimus

5 Taulukko 1: Maiden suhteelliset lopputulokset koskien lasten köyhyysriskiä sekä lasten köyhyysriskin kolmea päätekijää Lasten köyhyysriskin tulokset Työttömyys: työttömien vanhempien kotitalouksissa elävät lapset Työssäkäyvien köyhyys: köyhyysriskille altistuneiden työssäkäyvien vanhempien kotitalouksissa elävät lapset Sosiaalisten tulonsiirtojen vaikutus (käteisavustukset lukuun ottamatta eläkkeitä) lasten köyhyyteen AT CY RYHMÄ A DK FI NL SE + ( ++) SI BE CZ RYHMÄ B DE EE FR IE SK RYHMÄ C HU MT UK EL ES IT RYHMÄ D LT LU LV PL PT Lähde: SPC-raportti Child Poverty and Well-Being tiedot päivitetty vuoden 2006 tiedoilla LU jätettiin pois analyysistä. Maat on ryhmitetty niiden keskeisten haasteiden perusteella (eniten - -tuloksia). Lasten köyhyyttä koskevien toimenpiteiden temaattinen tutkimus 5

6 Miten voidaan saavuttaa parhaat lasten köyhyyden tulokset Lasten köyhyyden tulokset johtuvat työttömyyden, työssäkäyvien köyhyyden ja tulonsiirtojen moninaisesta vuorovaikutuksesta. Parhaat tulokset saaneet maat menestyvät hyvin kaikilla rintamilla; näissä maissa toimeentulotuki yhdistetään strategioihin, joiden tarkoituksena on helpottaa töihin pääsyä sekä tarjota palveluita (esim. lastenhoitoa). Ryhmä A: Tässä ryhmässä ovat Itävalta, Kypros, Tanska, Suomi, Slovenia, Alankomaat ja Ruotsi. Nämä maat ovat saavuttaneet alhaisen lasten köyhyyden yhdistämällä vanhempien hyvät työmarkkinatoimenpiteet sekä suuret ja vaikuttavat sosiaaliset tulonsiirrot. Pohjoismaissa tähän on päästy siitä huolimatta, että yksinhuoltajatalouksia on paljon: lastenhoidon järjestäminen on ollut tässä avainasemassa. Kyproksella sosiaaliset tulonsiirrot ovat muita alhaisempia, mutta vaikutusta lieventävät vahvat perhesiteet. Ryhmä B: Belgia, Tšekki, Saksa, Viro, Ranska, Irlanti ja Slovakia muodostavat tämän ryhmän. Näiden maiden tulokset vaihtelevat suhteellisen hyvistä keskiarvon alapuolelle. Näiden maiden keskeinen ongelma on työttömien vanhempien kotitalouksissa elävien lasten suuri määrä, tämä koskettaa vähintään 8 prosenttia lapsista. Sitä vastoin työllistyneiden vanhempien perheissä köyhyyttä on vähemmän kuin muissa EU-maissa. Saksa ja Ranska ovat onnistuneet rajoittamaan lasten köyhyysriskiä suhteellisen suurilla ja vaikuttavilla sosiaalisilla tulonsiirroilla, mutta kaikkien B-ryhmän maiden on parannettava töihin pääsyä. Ryhmä C: Tässä ryhmässä ovat Unkari, Malta ja Yhdistynyt kuningaskunta. Näissä maissa lasten köyhyyden tulokset vaihtelevat keskiarvosta hieman keskiarvon alapuolelle johtuen korkeasta työttömyydestä ja työssäkäyvien vanhempien köyhyydestä. Yhdistyneessä kuningaskunnassa työttömyydestä kärsivät lähinnä yksinhuoltajat, kun taas muissa maissa siitä kärsivät lähinnä lapsiperheet. Keskeisiä ongelmia ovat vähäinen työmäärä (esim. osa-aikatyö) ja huono palkka. Yhdistynyt kuningaskunta ja Unkari ovat onnistu neet lievittämään riskiä sosiaaliavustuksilla, kun taas Maltalla lasten turvana ovat vahvat perhesiteet. Ryhmä D: Kreikka, Italia, Liettua, Latvia, Luxemburg, Puola, Portugali ja Espanja ovat saavuttaneet suhteellisen korkeita lasten köyhyyden tasoja. Näissä maissa lapsia elää vain vähän työttömien vanhempien kanssa, mutta työssäkäyvien vanhempien köyhyys on erittäin yleistä. Näissä maissa työssäkäyvien vanhempien köyhyyteen johtavat keskeiset tekijät ovat vähäinen työmäärä sekä huono palkka. Sosiaalimenojen taso ja vaikutus on myös alhainen, EU:n alhaisimpia. Perhesiteet ja sukupolvien välinen solidaarisuus ovat keskeisessä asemassa näiden negatiivisten seikkojen torjunnassa. Menestyksekkäin lähestymistapa Lasten köyhyys ja sen lievittäminen on kotitalouksien rakenteiden, työmarkkinatilanteiden, valtiontukien ja muiden tekijöiden moninaisten vuorovaikutusten tulos. Menestyksekkäimmät politiikat tarttuvat lasten köyhyyden ongelmiin monelta kantilta. Lisäksi parhaiten pärjänneet maat ovat niitä, jotka ovat onnistuneesti yhdistäneet yleisen lähestymistavan (kuten lapsilisän) toimenpiteisiin, jotka kohdistetaan kaikkein vähäosaisimpiin (kuten lastenhoitoon köyhillä alueilla). Menestyneet maat myös torjuvat lasten köyhyyttä monelta kantilta, varsinkin yhdistämällä toimeentulotuen politiikkoihin, joilla helpotetaan töihin pääsyä sekä tarjotaan erilaisia palveluja (koulutusta, terveydenhoitoa). 6 Lasten köyhyyttä koskevien toimenpiteiden temaattinen tutkimus

7 Lasten köyhyyttä torjuvat politiikat Lasten köyhyys saa erityistä huomiota köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytyneisyyden torjunnan politiikoissa kahdesta syystä: (1) lapset ovat yksi yhteiskunnan heikoimmista ryhmistä; (2) lasten köyhyyden torjuminen katkaisee syklin, jossa köyhyys siirtyy sukupolvelta toiselle, ja näin se vähentää myös yleistä köyhyyttä. Jäsenvaltiot ovat omaksuneet erilaisia politiikkoja. Kaikkein tehokkaimpia ovat ne, joissa yhdistetään kaikkiin lapsiin kohdistuva yleinen lähestymistapa toimenpiteisiin, jotka on kohdistettu kaikkein vähäosaisimpiin. Riittävien varojen takaaminen perheille Kotitalouksien tulojen tukeminen Kaikki EU-maat tukevat jossain määrin lapsiperheitä. Vero- ja etuusjärjestelmät jakavat tuloja perheille eri keinoin, kuten toimenpitein, joissa huomioidaan perheen rakenne (verohelpotukset, perhevähennys jne.), käteisavustuksin (perheavustus, työttömyysavustus jne.) sekä luontoisetuuksin (maksuttomat palvelut jne.). Useimmat maat käyttävät yleisiä ja kohdistettuja avustuksia. Yleiset avustukset jaetaan kaikille lapsiperheille, ja avustuksen määrä riippuu usein perheen koosta. Näiden toimenpiteiden keskeiset edut ovat, että ne auttavat luomaan suotuisan ympäristön lapsiperheille, ne eivät ole syrjiviä eivätkä ne lakkaa, vaikka vanhemmat saisivat töitä. Kohdistetut avustukset on tarkoitettu tukemaan kaikkein vähäosaisimpia perheitä (pienet tulot, yksinhuoltajat, suuret perheet, vammaisten lasten perheet jne.). Niiden tarkoituksena on jakaa sosiaalisia tulonsiirtoja eniten tarvitseville. Pienituloisille perheille ne voivat kuitenkin olla este töiden vastaanottamiselle tai lisätöiden ottamiselle. Erikoistoimenpiteillä voidaan saada vanhemmat pois työttömyysloukusta. Muut sosiaaliavustukset tukevat myös perheiden tuloja, ja avustusten tasot riippuvat joissain tapauksissa kotitalouden lasten lukumäärästä: työttömyysavustukset, tuetut asumismuodot, taattu perustulo, vähimmäispalkat jne. Perheavustukset muodostavat keskimäärin noin puolet lapsiperheille jaetusta kokonaisavustusten määrästä. Ne sisältävät toimeentulotuen äitiysloman aikana ja perheavustukset, joiden tarkoituksena on osittain korvata lapsen kasvatuksesta syntyviä kuluja ( 4 ). ( 4 ) Sosiaalista suojelua ja sosiaalista osallisuutta koskevaa yhteistä raporttia 2008 täydentävä asiakirja, Bryssel Lasten köyhyyttä koskevien toimenpiteiden temaattinen tutkimus 7

8 % kaikista lapsista Lasten köyhyysriski ennen ja jälkeen sosiaalisten tulonsiirtojen Ennen sosiaalisia tulonsiirtoja (paitsi eläkkeet) Sosiaalisten tulonsiirtojen jälkeen 0 EU-25 BE BG CZ DK DE EE IE EL ES FR IT CY LV LT LU HU MT NL AT PL PT SI SK FI SE UK Lähde: EU-SILC (2006); verovuosi 2005, paitsi UK (verovuosi 2006) ja IE (siirtyvä tulojen viitejakso ); BG: kansallinen kotitalouksien budjettia koskeva katsaus Luontoisetuudet Monet jäsenvaltiot tukevat perheitä tarjoamalla maksuttomia palveluja tai palveluja alennettuun hintaan. Nämä palvelut ovat joko yleisiä tai kohdistettuja kaikkein vähäosaisimmille perheille. Osa palveluista on kohdistettu suoraan lapsille (esim. ennalta ehkäisevä terveydenhoito kouluissa, kouluruokailu tai virkistystoiminta) ja osa perheille (esim. tuetut asumismuodot). Yhdennetyt palvelut toimivat yleensä parhaiten. Vanhempien tehostettu integrointi työmarkkinoille Useimmat jäsenvaltiot tukevat vanhempien työllistymistä täydentämällä perheen toimeentulotukea. Näitä toimenpiteitä ovat tulokorvaukset (verovähennykset tai työssäkäyvien pienituloisten käteisavustukset) sekä maksuton tai tuettu lastenhoito (jotta vanhemmat voivat käydä ansiotyössä, kouluttautua tai hakea töitä). Myös koulutus- ja pätevöitymishankkeet auttavat vanhempia siirtymään työmarkkinoille tai palaamaan töihin tauon jälkeen. Nämä toimenpiteet voidaan suunnata tietylle kohderyhmälle: yksinhuoltaja, työtön, työttömien vanhempien kotitalous, kotitalouden toinen palkansaaja jne. Jäsenvaltiot korostavat työn ja perhe-elämän tasapainottamisen tärkeyttä. Laadukkaan lastenhoidon tarjonta on ensiarvoisen tärkeää. Jotkin jäsenvaltiot korostavat tarvetta kehittää riittävää lastenhoitoa niin alle kouluikäisille lapsille kuin koululaisille iltapäivisin. Jäsenvaltioiden toimenpiteisiin kuuluu lastenhoidon määrällinen (esim. lasten päivähoidon tarjonnan parantaminen) ja laadullinen (esim. entistä ammattitaitoisemman henkilökunnan lisääminen ja laatustandardien edistäminen) tehostaminen. Joissain maissa vanhemmille tarjotaan useita vaihtoehtoja tukemalla erilaisia hoitojärjestelyjä. 8 Lasten köyhyyttä koskevien toimenpiteiden temaattinen tutkimus

9 Tietyt maat tukevat joustavaa, tarveperusteista lastenhoitoa (esim. 24/7-lastenhoitoa) tukeakseen epätyypillisiä työvuoroja tekeviä vanhempia sekä työnhakijoiden erikoistarpeita. Suomessa jokainen alle kouluikäinen ( 7) lapsi on oikeutettu kunnalliseen päivähoitoon riippumatta vanhempien tuloista tai työllisyystilanteesta. Hoito on ilmaista pienituloisille perheille. esiopetukseen suunnattuja varoja lisätäkseen opetuspalveluiden tarjontaa kaupunkien ja maaseudun köyhillä alueilla. Toiset maat ovat asettaneet tavoitteita lisätäkseen esiopetuksen oppilaspaikkojen ja opettajien lukumäärää. Oppilaspaikkojen lisäämisellä ja varhaisilla toimenpiteillä pyritään takaamaan lapsille yhtäläiset mahdollisuudet koko koulunkäynnin ajaksi. Myös perhetilanteen huomioivien työjärjestelyjen parantaminen on tärkeää. Vanhemmat saattavat kieltäytyä työstä, joka edellyttää esimerkiksi epätyypillisiä työaikoja. Joustava työaika ja hoitolomien järjestäminen auttavat vanhempia tasapainottamaan työja perhe-elämää. Vanhempien hoitolomajärjestelmien tehokkuus riippuu siitä, onko hoitoloma palkallinen vai palkaton, sekä hoitoloman keston määrittämisestä. Liian lyhyt hoitoloma vaikeuttaa työn ja perheen yhteensovittamista, kun taas pitkä poissaolo työelämästä voi vaikeuttaa työelämään paluuta tai heikentää uuden työn ehtoja. Monissa maissa on toimenpiteitä, joilla työnantajat (yhteistyössä ammattiyhdistysten kanssa) saadaan tarjoamaan yrityksen sisäistä tai tuettua lastenhoitoa sekä joustavia työaikajärjestelyjä. Lasten kehityksen tukeminen Lasten köyhyysriskin torjumisessa on ensiarvoisen tärkeää varmistaa, että lapsi kehittyy nuoruudessaan mahdollisimman monien mahdollisuuksien ympäröimänä. Jäsenvaltiot ovat luoneet politiikkoja, jotka tukevat ja suojelevat lasten kehitystä. Varhaiset toimet: On voitu osoittaa, että esiopetus voi olla tärkeässä osassa tasattaessa perheiden sosioekonomisia epäkohtia sekä ohjattaessa lapsen tulevaa kehitystä oikeaan suuntaan. Jotkin maat (IE, UK, IT) kasvattavat Esiopetus on läheisesti sidottu myös vanhempien työssäkäyntimahdollisuuteen. Parantamalla lastenhoitopalvelujen tarjontaa vanhemmille annetaan mahdollisuus siirtyä työmarkkinoille. Varhaisen koulun keskeytyksen torjunta: Koulunsa varhain keskeyttäneiden nuorten keskuudessa ovat työmarkkinoilta syrjäytymisen, työpaikan epävarmuuden ja alhaisen koulutustason työllistymisen riskit muita suuremmat. Varhainen koulun keskeytys on laajalle levinnyt sosiaalinen ongelma, jota ei esiinny pelkästään vähäosaisimpien lasten ja nuorten keskuudessa vaan myös varakkaiden perheiden lasten ja nuorten keskuudessa. Lasten ja nuorten koulun keskeyttämiseen johtavia syitä ovat mm. vaikea siirtyminen toisen asteen oppilaitoksiin sekä perheiden kykenemättömyys huolehtia lapsistaan hyvin. Pyrittäessä torjumaan varhaisia koulun keskeytyksiä tulisi kiinnittää huomiota tarjottujen koulutuspalvelujen laatuun sekä siihen, miten ne vastaavat nyky-yhteiskunnan haasteisiin. Eri osapuolilta vaaditaan tiivistä yhteistyötä (opettajat, sosiaalityöntekijät, lääkintäalan ammattilaiset ja perheet), ja lähestymistapa on päätettävä yksilöllisten tarpeiden ja tilanteiden mukaan. Tukiopetuksen tarjonta heikosti pärjääville oppilaille, oppisopimusjärjestelmät, koulun ulkoiset opetusjärjestelyt ja perheiden välinen yhteistyö ovat esimerkkejä käytetyistä toimenpiteistä. Lasten köyhyyttä koskevien toimenpiteiden temaattinen tutkimus 9

10 Vanhempien neuvonta Jotta lapsille voidaan luoda hyvä ympäristö, on syytä tukea perheitä vanhemmuuteen liittyvissä asioissa. Tästä johtuen monissa maissa tarjotaan vanhemmille neuvontaa. Tällaisella neuvonnalla on myönteinen vaikutus, sillä sen avulla voidaan tukea lapsen turvallista kehitysympäristöä. Terveydenhoito: Pienituloisiin perheisiin syntyneet lapset ovat muita alttiimpia terveysongelmille johtuen rajallisesta pääsystä terveydenhoitopalveluihin. Politiikoilla pyritään takaamaan pienten lasten ja heidän perheidensä yhtäläinen pääsy terveydenhuoltopalvelujen piiriin. Monet jäsenvaltiot ovat tehneet innovatiivisia aloitteita. Näitä ovat mm. ennalta ehkäisevä hoito, kuten lasten säännölliset tarkastukset ja maksuttomat neuvolapalvelut sekä koulun omat terveysalan ammattilaiset, jotka antavat rokotteita, tarjoavat hammashoitoja, opastavat mielenterveyden asioissa, antavat tietoa päihderiippuvuudesta, osallistuvat terveys- ja seksikasvatukseen sekä tukevat terveitä ruokailutottumuksia. Näiden aloitteiden onnistumisen edellytyksenä on kuitenkin taloudellisten rajoitteiden ratkaiseminen, ja monet maat keskittyvät ratkaisemaan niitä ongelmia, joita sairausvakuutus ei kata. Terveyspalveluilla on myös muita kuin rahallisia rajoitteita, kuten tiedonpuute saatavana olevista palveluista, kulttuuriset esteet ja ammattitaidon epätasainen jakautuminen eri alueiden kesken. Vaikka palvelut ovat kaikille avoimia, tarvitaan strategioita tehostamaan palveluiden pariin hakeutumista, sillä haavoittuvimmat ihmiset ei useinkaan käytä saatavana olevia palveluita, jos se on kiinni vain heistä itsestään. Asuminen: Kasvava määrä perheitä kärsii asumiseen liittyvistä ongelmista, joilla on kielteisiä vaikutuksia lasten terveyteen, hyvinvointiin ja kehitykseen. Monet lapset elävät puutteellisissa tai epäterveellisissä asunnoissa. On siis selvästi kysyntää strategioille, joilla voitaisiin puuttua asuntopulaan sekä vuokrien ja ostohintojen kohoamiseen. Monissa maissa panostetaan ensisijaisesti slummien tuhoamiseen, tuettujen asumismuotojen lisäämiseen ja maan entistä tehokkaampaan hyödyntämiseen. Kehitteillä on myös strategioita, joilla pyritään estämään lasten häätö kodistaan (Ruotsi) tai vähentämään väliaikaismajoituksessa elävien kotitalouksien lukumäärää (Yhdistynyt kuningaskunta). Tärkeimpiä tavoitteita ovat mm. ehdottomien turvakotien takaaminen katulapsille tai lapsiperheille, tuettujen asumismuotojen lisääminen alueilla, joissa kysyntä on tarjontaa suurempi, sosiaalisen monimuotoisuuden edistäminen, jotta vältytään syrjäytyneiden muodostamilta alueilta, ja vuokramarkkinoiden joustavuuden parantaminen. Kohdistetut toimenpiteet kaikkein vähäosaisimpia lapsia ja perheitä varten Lapset sijaisperheissä ja vammaiset lapset Sijaisperhettä pidetään yhä yleisemmin parempana ratkaisuna kuin laitoshoitoa, sillä sijaisperhe nähdään laitosta huolehtivampana, vakaampana ja perheenomaisempana ympäristönä. On siis tärkeää hankkia lisää sijaisvanhempia sekä taata heidän tarjoamansa hoidon laatu, jotta lasten ei tarvitse jatkuvasti vaihtaa kotia ja perhettä. Yleistymässä ovat myös jälkihoitoa painottavat toimintatavat, joilla lapsia valmistellaan itsenäiseen elämään, työvoimaan siirtymiseen tai jatkokoulutukseen heidän tultua aikuisiksi. Useimmat jäsenvaltiot tarjoavat myös ylimääräistä taloudellista apua ja tukea vammaisille lapsille, mukaan lukien kuntoutuksen ja erikoisoppilaitokset. Toisaalta on myös annettava vammaisten lasten käydä yleisissä hoitolaitoksissa ja taattava, että jokainen lasten hoitolaitos on avoin erikoishoitotarpeita omaaville lapsille. 10 Lasten köyhyyttä koskevien toimenpiteiden temaattinen tutkimus

11 Köyhien alueiden lapset ja perheet (esim. köyhtyneet kaupunkialueet tai harvaan asutut maaseutualueet) elävät muita suuremman köyhyysriskin alla. Koulutus sekä kaupunki- tai maaseutualueiden elvytys ovat siksi keskeisiä pitkän aikavälin strategioita. Maahanmuuttajaperheet tai etnistä vähemmistöä edustavat perheet ovat oikeutettuja samoihin toimenpiteisiin kuin muutkin perheet. Tästä huolimatta tarvitaan joskus kohdennettuja toimenpiteitä sosiaalisen osallisuuden varmistamiseksi: esim. romanit Slovakiassa, turkkilaiset lapset ja romanilapset Bulgariassa, kiertolaiset Irlannissa ja turvapaikanhakijoiden lapset. Maahanmuuttajaperheitä tukevat erikoistoimenpiteet keskittyvät usein integraation tehostamiseen (mukaan lukien kielen opiskelu). Muut erityisen heikoissa tilanteissa olevat lapset ja perheet Tähän luokkaan kuuluvat hyväksikäytön ja väkivallan uhan alla elävät lapset, katulapset, nuoret rikolliset, narkomaanit, huonoissa asuinoloissa tai väliaikaismajoituksissa elävät perheet sekä perheet, jotka on todettu kykenemättömiksi huolehtimaan lapsistaan. Näissä tilanteissa jäsenvaltiot pyrkivät löytämään ehkäiseviä toimenpiteitä, joilla riskit minimoidaan (kuten lasten hylkääminen tai häätö kodista). Sosiaalipalveluiden riittävyys on erittäin tärkeää näiden ryhmien kannalta, ja palvelut toimivat parhaiten, kun riittävä rahoitus on taattu ja kun niissä omaksutaan integroiva lähestymistapa. Lujitettu hallinto torjuu entistä tehokkaammin lasten köyhyyttä Politiikkojen on kuvastettava köyhyyden ja syrjäytyneisyyden monialaista luonnetta, ja niiden on tarjottava palveluita eniten niitä tarvitseville ruohonjuuritasolla. Tämän onnistumiseksi on integroitu ja koordinoitu lähestymistapa tärkeässä asemassa toteutettaessa sosiaalisen osallisuuden politiikkoja. YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus on osaltaan parantanut tietoisuutta lasten oikeuksien tärkeydestä. Monet jäsenvaltiot suojelevatkin nykyisin lasten oikeuksia lakien ja hallinnollisten päätösten avulla. Useimmissa maissa on kuitenkin yhä vahvistettava köyhyyden torjuntastrategioiden ja lasten oikeuksia koskevien politiikkojen välisiä yhteisvaikutuksia. Oikeuksia palveluihin ja laadun vähimmäisstandardiin on yhä kehitettävä useissa jäsenvaltioissa. Lasten köyhyyttä koskevien toimenpiteiden temaattinen tutkimus 11

12 KE FI-N Lisätiedot Koko raportti on luettavissa Euroopan komission internetsivuilta Social Protection-Social Inclusion : Euroopan komissio tai kukaan komission nimissä toimiva henkilö ei ole vastuussa tämän julkaisun sisältämien tietojen mahdollisesta käytöstä. Euroopan yhteisöt, 2008 Tekstin jäljentäminen on sallittua, kunhan lähde mainitaan. DOI /45786