Poikkihallinnollinen perhe- ja lähisuhdeväkivallan

Transkriptio

1 Poikkihallinnollinen perhe- ja lähisuhdeväkivallan ehkäisyn toimenpideohjelma

2 2

3 Sisällys ALKUSANAT 4 1. PERHE- JA LÄHISUHDEVÄKIVALTA Perhe- ja lähisuhdeväkivalta ilmiönä Perhe- ja lähisuhdeväkivallan muotoja Lapsiin kohdistuva väkivalta Vammaisiin kohdistuva väkivalta Ikääntyneisiin kohdistuva väkivalta Maahanmuuttajiin kohdistuva väkivalta Kunniaväkivalta Ympärileikkaus VÄKIVALLAN OSAPUOLET ASIAKKAINA Lapsi asiakkaana Aikuinen asiakkaana Väkivallan tekijä asiakkaana VIRANOMAISEN TOIMINTA OHJAAVAT KESKEISET PERIAATTEET Salassapitosäännökset Dokumentointi Lastensuojeluilmoitus POLIISIN JA TURVAKODIN TEHTÄVÄT PERHE- JA LÄHISUHDEVÄKIVALTA- TILANTEISSA Poliisin toiminta lähisuhdeväkivallan estämisessä ja vähentämisessä Rikosten sovittelu Lähestymiskielto Väkivaltatyöskentely turvakodissa KERAVAN KAUPUNGIN TOIMIJOIDEN TOIMINTAMALLIT Lasten- ja äitiysneuvolapalvelut Terveyskeskuksen päivystys ja vastaanotot 22 Toimintaohje perhe- ja lähisuhdeväkivaltatilanteessa Varhaiskasvatus ja koulut 24 Perhe- ja lähisuhdeväkivallan toimintamalli varhaiskasvatuksessa havainto lapsesta lähtöisin 25 Perhe- ja lähisuhdeväkivallan toimintamalli varhaiskasvatuksessa havainto vanhemmasta lähtöisin 26 Koulu ja oppilashuolto Perheneuvola Nuorisopalvelut Aikuissosiaalityö Lastensuojelu 32 Lastensuojelun avohuolto Kotihoito Mielenterveys- ja päihdeyksikkö Keravan seurakunnan ehkäisytyö 6. TYÖRYHMÄN ESITYKSET JATKOTYÖLLE 37 LÄHTEET 38 LIITTEET Liite 1 Väkivallan puheeksi ottaminen 40 Liite 2 Väkivallan vaarallisuuden arviointilomake 43 Liite 3 Henkilökohtainen turvasuunnitelma 44 Liite 4 Lomake parisuhdeväkivallan seulontaan äitiys- ja lastenneuvolassa 45 Liite 5 Lastensuojeluilmoitus 46 Liite 6 Pahoinpitely- ja kehonkartta (PAKE) 50 Liite 7 Mistä tietoa 51 3

4 Alkusanat Väkivallasta aiheutuu yhteiskunnalle, yksilölle ja perheelle terveydellisiä ja sosiaalisia haittoja sekä taloudellisia kustannuksia. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksen mukaan (Tunnista, turvaa ja toimi, 2008) naista joutuu vuosittain puolisonsa fyysisen tai seksuaalisen väkivallan tai sillä uhkailun kohteeksi. Keravalla kirjattiin vuonna 2012 yhteensä 190 tehtävää poliisille, joissa oli nimikkeenä kotihälytys. Määrässä on pienoista lisäystä vuoteen 2011, jolloin vastaavia tehtäviä kirjattiin 184. Lähisuhde- ja perheväkivalta loukkaa ihmisoikeuksia ja vaarantaa terveyttä, tasa-arvoa, väestön turvallisuutta ja hyvinvointia. Lähisuhde- ja perheväkivalta jää usein helposti havaitsematta. Sekä uhrin että tekijän häpeä ja pelko estävät usein kertomasta perheessä tapahtuvasta väkivallasta ja sen vuoksi on vaikea hakea apua tilanteeseen. Lähisuhdeväkivalta on rikos, jonka uhreja ovat sekä kokija, näkijä ja tekijä. Se on rikos, jonka traumatisoivia seurauksia kannetaan läpi elämän. Väkivallan tunnistaminen ja siihen puuttuminen on epävarmaa ja puuttumisen kynnykset vaihtelevat palvelujen välillä. Auttajilla tulee olla valmiuksia lähteä mm. asiakkaan kotiin, työpaikalle, sinne minne tarve vaatii. Työntekijän rooli on asiakkaan rinnalla työskentelyä, joten työn tekijällä tulisi olla koulutuksen tuomaa tietoa, taitoa ja varmuutta toimiessaan asiakkaan parhaaksi. Auttaja ottaa prosessiin mukaan asiakkaan tavanomaisen sosiaalisen verkoston ja viranomaisia sillä ajatuksella, että kaikki verkostot ovat potentiaalisesti auttavia. Suunniteltu ja hyvä verkostoterapeuttinen toimenpide sisältää ajatuksen mahdollisimman nopeasta palaamisesta tavanomaiseen päiväjärjestykseen ja ottaa huomioon jatkuvuuden. (Ojuri ) Lähisuhdeväkivalta voi tulla esille kaikissa kunnan peruspalveluiden työyksiköissä. Väkivallasta aiheutuvien ongelmien hoitamiseen tarvitaan erityisosaamista. Tietoa tarvitsevat mm. poliklinikoiden työntekijät, neuvolatyöntekijät, sosiaalityöntekijät, perheneuvoloiden, turvakotien, kotihoidon, päihdetyön ja mielenterveystyön työntekijät. Väkivallan kohtaaminen, tunnistaminen ja auttamistyö edellyttävät työntekijältä rohkeutta puuttua ja ottaa asia puheeksi. Se edellyttää tietoa väkivaltailmiön moniulotteisuudesta. Perhe- ja lähisuhdeväkivalta herättää usein myös työntekijässä voimakkaita ja ristiriitaisia tunteita. Lisäksi tarvitaan toimintaohjeita puuttumisen tueksi. Toimintaohjeet eivät kuitenkaan yksinään riitä väkivallan tunnistamisessa, puuttumisessa ja auttamistyössä. Tarvitaan asiaan sitoutunutta työyhteisöä, vastuuhenkilöitä ja moniammatillista verkostoa, 4

5 jotka ovat perehtyneet huolella väkivaltatyön erityispiirteisiin WHO:n raportissa, Väkivalta ja terveys maailmassa 2005, käsitellään suosituksia joiden tavoitteena on käynnistää väkivallan vastaista toimintaa. Päämäärän saavuttamisen edellytyksenä on monien eri sektorien mukaantulo. Väkivallan katkaisukeinojen tehostaminen, moniammatillinen yhteistyö ja väkivallan ehkäisyn ohjeistaminen ovat hyväksi koettuja menetelmiä väkivaltatilanteiden hoitamiseen. Asiakastyössä laadun ja työn kehittäminen ovat katkaisukeinojen tehostamista. Ennen kaikkea väkivallan ennaltaehkäisyyn tulisi myös kohdentaa enemmän moniammatillisen verkoston voimavaroja. Sosiaali- ja terveysministeriö on suositellut kaikkiin kuntiin perustettavaksi työryhmän luomaan selkeitä toimintamalleja ja tukemaan ammattihenkilöiden osaamista lähisuhdeväkivallan ennaltaehkäisyyn, tunnistamisen ja puuttumiseen. Keravalla nimettiin työryhmä, jonka tehtävänä oli laatia Lähisuhdeväkivallan ehkäisyn toimintamalli. Työryhmään valittiin jäsenet sosiaali- ja terveystoimen eri yksiköistä, kaupungin turvallisuuspäällikkö sekä poliisin edustaja. Työryhmän tavoitteena oli kartoittaa olemassa olevat käytännöt ja niissä ilmenevät puutteet sekä tehdä ehdotuksia toimivampien työkäytäntöjen luomiseksi. Tavoitteena oli luoda yhteinen toimintamalli sekä vastuun ja tehtävien jakaminen eri toimijoiden kesken. Keravan eri toimipisteet ovat laatineet omissa työpisteissään toimintamallit väkivaltatilanteisiin puuttumiseen. Ne on koottu yhteen toimintaohjeessa. Lisäksi tässä ohjeessa on kirjattuna yhteiset toimintatavat väkivallan uhrin tai tekijän kohtaamiseen sekä esitys tarvittavista jatkotoimenpiteistä. Keravalla Maarit Sulavuori sosiaalijohtaja Hanna Mikkonen sosiaalityöntekijä lastensuojelu Eija Nukarinen sairaanhoitaja terveyspalvelut Pasi Hyyryläinen rikosylikonstaapeli Keski-Uudenmaan poliisilaitos Ritva Toivio aikuispalveluiden päällikkö Kaarina Leinonen sosiaalityöntekijä sosiaalipäivystys Jarmo Leskinen turvallisuuspäällikkö 5

6 1. Perhe- ja lähisuhdeväkivalta 1.1 Perhe- ja lähisuhdeväkivalta ilmiönä 1.2 Perhe- ja lähisuhdeväkivallan muotoja Perhe- ja lähisuhdeväkivalta tarkoittaa perheessä ja lähisuhteissa ilmenevää väkivaltaa. Väkivalta voi kohdistua lapsiin, aikuisiin ja / tai vanhuksiin. Väkivallan tekijä voi olla mies, nainen tai lapsi. Mitä vakavammasta fyysisestä väkivallasta puhutaan, sitä useammin se on miesten väkivaltaa naisia kohtaan. Lapset voivat kohdata väkivaltaa molempien vanhempiensa taholta. Parisuhteessa ilmenevä väkivalta lisää myös lapsiin kohdistuvan väkivallan riskiä. Perhe- ja lähisuhdeväkivallalla on taipumus toistua ja usein myös pahentua. Toistuessaan väkivalta alkaa tuntua normaalilta ja siitä voi tulla käyttäytymismalli, joka siirtyy sukupolvelta toiselle. Uhreja eivät ole ainoastaan ne, jotka joutuvat kohteeksi, vaan myös heidän läheiset, jotka joutuvat näkemään, kuulemaan tai kokemaan traumaattista kohtelua. Väkivalta perheessä on ilmiö, jonka vaikutukset niin väkivallan uhrin, käyttäjän kuin todistajankin osalta ovat haitallisia ja pitkäkestoisia. Siihen liittyy paljon häpeää, salailua ja vaikenemista. Fyysinen väkivalta voi olla mm. lyömistä, potkimista, raapimista, tönimistä, hiuksista repimistä, ihon polttamista, viiltelyä, puukottamista, ampumista tai kuristamista. Se voi olla kovakouraista käsittelyä, ylilääkitsemistä tai lääkkeettä jättämistä. Fyysistä väkivaltaa on myös hoidon laiminlyönti, mikä voi ilmetä pukeutumisen ja henkilökohtaisen hygienian laiminlyöntinä tai ruuan ja juoman puuttumisena. Fyysistä väkivaltaa on myös pakkokeinojen käyttäminen, kuten vapaudenriisto, pakkosyöttäminen ja -juottaminen tai kiinnisitominen. (Perttu. 1999, 13.) Henkinen ja emotionaalinen väkivalta voi olla monimuotoista toimintaa, joka heikentää ihmisen itsetuntoa, mm. pelottelun, uhkaamisen, kiusaamisen, nöyryyttämisen, tiukan kontrolloinnin ja äärimmäisen mustasukkaisuuden kautta. Henkistä väkivaltaa on esimerkiksi puolison verbaalinen alistaminen ja julkinen nolaaminen, sosiaalinen eristäminen ystävistä tai sukulaisista, mielipiteiden ilmaisun tai pukeutumisen kontrollointi, vapaan liikkumisen kontrollointi, seksuaalisuuteen liittyvä psyykkinen alistaminen tai fyysisellä väkivallalla uhkaaminen. Henkinen väkivalta voi tapahtua joko teoin, sanoin, elein tai ilmein.. Myös itsemurhalla tai tappamisella uhkaaminen ovat henkistä väkivaltaa, uhkaukset voivat kohdistua itseen, uhriin, sukulaisiin, lapsiin tai lemmikkieläimiin. (Huhtatalo, Kuhanen, Pyykkö 2003, 11) 6

7 Seksuaalinen väkivalta voi käsittää kaikki henkilöön kohdistuvat seksuaaliset toiminnot, joihin hän ei ole suostunut tai jota hän ei ymmärrä. Se voi olla seksuaalista koskettelua, häirintää sekä kipua ja nöyryytystä tuottavaa toimintaa tai pornografian käyttämistä tai sille altistamista ilman toisen suostumusta. Väkivalta voi olla myös rituaalista ja rituaaleihin liittyvää (Perttu 1999, 13). Taloudellinen tai uskonnollinen väkivalta voi olla erimuotoista kontrollointia ja hyväksikäyttöä, jossa läheistä kontrolloidaan ja estetään saamasta varojaan tai rahojaan käyttöönsä. Se voi ilmentyä petkuttamisena, rahattomana pitämisenä, varojen tai omaisuuden väärinkäyttämisenä tai jopa rahojen varastamisena. Taloudellista hyväksikäyttöä on omaisuuden tai kodin myymiseen painostaminen ja pakottaminen, testamentin muutoksiin tai tekemiseen pakottaminen sekä taloudellisia asioita hoitavan edunvalvojan aseman väärinkäyttäminen. (Perttu1999,14 15.). Uskonnollista väkivaltaa voi olla uskoon pakottaminen, hengellisyyteen alistaminen tai toisen vakaumuksen mitätöinti. Hoidon laiminlyönti voi olla sekä fyysistä että emotionaalista. Se voi ilmetä pukeutumisen ja henkilökohtaisen hygienian laiminlyöntinä tai ruuan ja juoman puuttumisena. Se voi olla sosiaalisista kontakteista eristämistä ja tarvittavien apuvälineiden puuttumisena. (Perttu 1999, 15.) 1.3 Lapsiin kohdistuva väkivalta Lasten oikeuksien sopimuksen mukaan alle 18-vuotiaita lapsia tulee suojella kaikelta väkivallalta, välinpitämättömältä kohtelulta ja hyväksikäytöltä. Keskeinen lähtökohta on se, että lapsiin kohdistuva väkivalta eli lasten kaltoinkohtelu tunnustetaan, tunnistetaan riskitekijät, oireet ja puututaan asiaan. Vauvan hädän ja kärsimyksen näkeminen on tuskallista. Se voi herättää niin voimakkaita tunteita, että läheiset ja ammattilaiset kieltävät näkemänsä. Epäily kaltoinkohtelusta ja sen tunnistaminen on samalla asiaan puuttumista ja siihen reagointi kuuluu jokaisen lapsia kohtaavan ammattilaisen työhön. Lasten kaltoinkohtelu käsitettä käytetään lapsiin ja nuoriin kohdistuvasta väkivallasta. Kaltoinkohtelu on eräänlainen yläkäsite, joka kattaa lapseen kohdistuvan negatiivisen tekemisen tai tekemättä jättämisen muodot. Lasten kaltoinkohtelua on fyysinen pahoinpitely, psyykkinen pahoinpitely, seksuaalinen hyväksikäyttö ja laiminlyönti, johon aina liittyy lapsen kehitystarpeisiin vastaamatta jättäminen (emotionaalinen, fyysinen, kognitiivinen ja sosiaalinen laiminlyönti) Kaltoinkohtelun eri muodot esiintyvät usein yhtä aikaa, ja parisuhdeväkivallalla ja lasten kaltoinkohtelulla on voimakas yhteys. Fyysinen kaltoinkohtelu tarkoittaa toimintaa, jonka seurauksena lapsille aiheutuu kipua sekä tilapäisiä tai pysyviä fyysisen toiminnan vaikeuksia. Näitä ovat esim. mustelmat, palovammat, pään vammat, murtumat, suun alueen ja hampaiden vauriot, sisäiset vammat ja viiltelyhaavat. Seurauksena voi olla jopa lapsen kuolema. Fyysinen pahoinpitelyä ovat esim. lyöminen, potkiminen, tupakalla polttaminen, hiuksista repiminen, kuristaminen ja vauvan ravistelu. Munchausenin syndrooma on erityisen fyysisen väkivallan muoto, jossa useimmiten äiti aiheuttaa lapselle tahallaan oireen, joka vaatii sairaalahoitoa. Kemiallinen väkivalta on myös fyysistä pahoinpitelyä. Eli lapselle annetaan rauhoittavia lääkkeitä tai päihteitä, jotta lapsi nukkuisi tai rauhoittuisi, tai jätetään antamatta lapselle hänen tarvitsemaa ruokavaliota tai lääkkeitä. Psyykkinen pahoinpitely tarkoittaa pelottavaa uhkaamista, naurunalaiseksi tekemistä, nöyryyttämistä, nimittelyä, haukkumista, vähättelyä ja muuta lapseen kohdistuvaa psykologista uhkaa siinä määrin, että lapsen henkinen hyvinvointi ja kehitys vaarantuvat. Ruumiilliseen kuritukseen ja muuhun fyysiseen väkivaltaan liittyy aina psyykkinen pahoinpitely. Sitä sisältyy aina seksuaaliseen hyväksikäyttöön ja laiminlyöntiin. Lasten hoidon laiminlyönti tarkoittaa puutteellista hoitoa tai huolenpitoa, jolloin lapsen perustarpeista ei huolehdita fyysisesti tai emotionaalisesti. Se voi olla tyypiltään, vaikeudeltaan tai jatkuvuudeltaan eriasteista. Laiminlyöntiä on mm. puutteellinen ravinto tai hygienia, hyväksynnän, arvostuksen ja rakkauden kokemuksen puutteet. 7

8 Lapseen kohdistuva seksuaalinen hyväksikäyttö tarkoittaa lapsen koskemattomuutta loukkaavia tekoja, joihin kuuluu mm. lapsen tirkistely, lapsen saattaminen paljastamaan sukupuolielimensä, tai lapsen kuvaaminen seksuaalisessa tarkoituksessa lapsen saattaminen katsomaan pornografista materiaalia tai toisen henkilön sukupuolielimiä lapsen seksuaalinen koskettelu tai seksuaalinen väkivalta lapsen saattaminen koskettamaan toisen ihmisen sukupuolielimiä ja/tai osallistumaan joko katsojana tai toimijana sukupuoliseen toimintaan penetraatio joko peniksellä, sormella, kielellä tai jollain esineellä vaginaan, peräaukkoon tai suuhun lapsiprostituutio Väkivallan vaikutukset lapsiin ja nuoriin ovat sekä välittömiä että välillisiä. Osa väkivallan vaikutuksista tulee suoraan lasten omakohtaisten kokemusten kautta, osa välillisesti heikentyneen vanhemmuuden kautta. Koettu väkivalta heikentää lapsen ja nuoren itsetuntoa, vääristää minäkuvaa ja aiheuttaa vaikeuksia hallita omaa elämää. Ongelmat saattavat kuitenkin ilmaantua vasta vuosien kuluttua tapahtuneesta. Lapsi tai nuori saattaa alkaa käyttäytyä itse väkivaltaisesti, sillä hän on oppinut lyömisen tavaksi purkaa kiukkua. Väkivaltaa perheessä kokenut voi joutua tulevaisuudessa toistuvasti väkivallan uhriksi. Kun voimat kasvavat, väkivallan uhriksi joutunut saattaa lyödä takaisin. Lasten kaltoinkohtelu aiheuttaa usein myöhemmässä iässä mielenterveys-, päihde- ja ihmissuhdeongelmia. Varhainen puuttuminen lasten kaltoinkohteluun estää sen uusiutumista ja täten lapsen vammautumista ja kuolemanriskiä. 1.4 Vammaisiin kohdistuva väkivalta Vammaisilla henkilöillä on tutkimusten mukaan 2-3 kertaa korkeampi riski joutua parisuhteessa puolisonsa väkivallan kohteeksi kuin vammattomilla. Väkivallan mahdollisuus on kuitenkin läsnä vammaisten haavoittuvuuden ja puolustuskyvyttömyyden vuoksi. Vammaiset saattavat olla täysin riippuvaisia muista ihmisistä, olipa kyseessä sitten perheenjäsen, omaishoitaja, avustaja tai laitoksen henkilökunta. Vammainen nainen tai mies saattaa olla riippuvainen partneristaan tai hoitosuhteestaan, jolloin toisen väkivaltaisen käyttäytymisen ilmoittaminen saattaa tuntua väärältä tai hankalalta, jopa mahdottomalta. Vammaiset naiset ovat alttiita myös seksuaaliselle hyväksikäytölle puolustuskyvyttömyytensä vuoksi. Hyväksikäyttöä saattaa edesauttaa se, että vammaiset koetaan usein sukupuolettomina ihmisinä, jolloin heidät suljetaan esim. seksuaalikasvatuksen ulkopuolelle. Vammaisten naisten haavoittuvuutta lisäävät riippuvuus muista ihmisistä pitkäaikaisessa hoidossa tekijän matalampi riski joutua kiinni teoistaan (esim. kun kyseessä on avustavien henkilöiden tekemä väkivalta) uhrin uskottavuuden puute seksuaalisen valistuksen puute sosiaalinen eristäytyminen ja eristäytymisen myötä tuleva mahdollisuus joutua manipuloinnin kohteeksi kommunikaatiovaikeudet fyysinen avuttomuus ja haavoittuvuus julkisessa tilassa sekä vammaisuuteen kohdistuvat asenteet vammaisten kyvyttömyydestä suojella itseään vammaisten ihmisoikeuksien kieltäminen 8

9 1.5 Ikääntyneisiin kohdistuva väkivalta Ikääntyminen itsessään ei suojaa väkivallan kohteeksi joutumiselta. Toisaalta tutkimusten mukaan ikääntyminen sinällään ei sitä lisääkään. Ikääntynyt voi joutua väkivallan ja kaltoinkohtelun kohteeksi samasta syystä kuin nuorempikin Vain osa kaltoinkohtelusta tulee viranomaisten tai muiden ikääntyneiden kanssa tekemissä olevien tietoon. Tästä syystä ei ole tarkkaa tietoa kaltoinkohtelun yleisyydestä Suomessa. Kaltoinkohtelusta vain osa täyttää rikoksen tunnusmerkit. Vuonna 2010 poliisin tietoon tuli 83 tapausta, jotka kohdistuivat yli 65-vuotiaisiin ja jotka luokiteltiin perheväkivallaksi. Ensi- ja turvakotien tietojen mukaan turvakotien asiakkaista on vuosittain noin 3-6 % yli 60-vuotiaita. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella valmistui vuonna 2010 ikääntyneisiin naisiin kohdistuvan väkivallan ja kaltoinkohtelun yleisyystutkimus, jossa oli mukana viisi Euroopan maata. Tulosten mukaan Suomessa 28 % ikääntyneistä naisista oli kokenut kaltoinkohtelua. Suomen vanhusten turvakotiyhdisyksen mukaan 68 % vanhustyöntekijöistä oli kohdannut viimeisen vuoden aikana asiakkaan, joka oli joutunut läheisessä ihmissuhteessa jonkinlaisen kaltoinkohtelun kohteeksi. Kaltoinkohteluun syyllistyvä on usein uhrin lähipiiristä tuleva henkilö, ja hän käyttää hyväkseen uhrin hänestä riippuvaista asemaa. Kaltoinkohtelun riskiä lisääviä tekijöitä ovat ikääntyneen tai hänen läheisensä toimintakykyä ja elämänhallintaa heikentävät fyysiset ja psyykkiset sairaudet, mustasukkaisuus ja mielenterveyden häiriöt ja runsas päihteiden käyttö sekä omaisen tai muun läheisen taloudellinen tai asumiseen liittyvä riippuvuus ikääntyneestä. Erityisiä riskiryhmiä ovat muistisairaat, fyysisesti heikot ja yksin asuvat iäkkäät. Ikääntyneen sosiaalisien kontaktien puute, yksinäisyys ja eristäytyminen lisäävät riskiä joutua kaltoinkohtelun kohteeksi. (Turvallinen elämä ikääntyneille. Toimintaohjelma ikääntyneiden turvallisuuden parantamiseksi, Sisäasiainministeriön julkaisuja 19 / 2011, s ) 9

10 1.6 Maahanmuuttajiin kohdistuva väkivalta Suomeen muuttaneiden tai monikulttuuristen perheiden väkivalta on hyvin samankaltaista kuin väkivalta suomalaissyntyisissä perheissä, mutta maahanmuuttajuus tuo perheväkivaltaongelman hoitoon omat haasteensa. Suomessa perhe- ja lähisuhdeväkivalta on kriminalisoitu mutta maailmassa on useita kymmeniä maita, jossa se ei ole kiellettyä. Maahanmuuttajaperhe kohtaa suomeen tullessaan suuria haasteita, jossa oman kulttuurin arvot ja normit kyseenalaistuvat. Perheellä on vastassa täysin uusi yhteiskuntajärjestys, vieras kieli ja kulttuuri, jossa elämän perusedellytysten järjestäminen voi osoittautua vaikeaksi. Suomeen muuttaneessa perheessä puolisoiden sopeutuminen uuteen kulttuuriin voi tapahtua eri tahdissa ja aiheuttaa ristiriitoja puolisoiden välille esimerkiksi lasten kasvatuksen, itsenäisen liikkumisen, rahankäytön tai pukeutumisen suhteen. Lasten suomalaisen kulttuurin nopea omaksuminen voi aiheuttaa erimielisyyksiä lasten ja vanhempien välisissä suhteissa. (Ensi- ja turvakotienliitto) Tilastollisesti maahanmuuttajanaiset kokevat perheväkivaltaa kolme kertaa useammin kuin valtaväestö ts. heitä hakeutuu palvelujen piiriin suhteellisesti enemmän kuin kantaväestön naisia. Raporteista löytyvät tiedot perustuvat pääasiassa turvakotien asiakastietoihin eivätkä näin ollen kerro koko ilmiön laajuutta. Selvitysten mukaan väkivallan tekijäksi epäillyistä (mikäli kansallisuus on ollut tiedossa) 45 % on edustanut valtaväestöä ja 55 % on ollut maahanmuuttajatausta. Avioliiton perusteella oleskeluluvan Suomeen saaneiden naisten tilanne voi olla vaikea. Oleskelulupa on sidottu määräajaksi avioliittoon ennen kuin siitä tulee pysyvä. Mikäli naisen tilanne on sellainen että hän ei halua tai voi palata kotimaahansa, hän jää helposti väkivaltaiseen suhteeseen uskaltamatta hakea apua. Maahanmuuttajanaiset häpeävät usein väkivaltaa ja kokevat ettei perhepiirin tapahtumista tule kertoa ulkopuolisille. Suomalaisen yhteiskunnan auttamisjärjestelmä on vieras eivätkä avun tarvitsijat tiedä mistä apua hakea. Kielitaidon puute saattaa estää avun hakemisen tai vaikeuttaa sitä. Osa naisista pelkää hakea apua, koska ei tiedä riittävästi oikeuksistaan ja pelkää avun hakemisen vaikuttavan kielteisesti oleskelulupapäätökseen. Avioliiton perusteella oleskeluluvan saaneet ovat usein riippuvaisia miehistään paitsi oleskeluluvan, myös monien muiden asioiden suhteen. Maahanmuuttajanaisiin kohdistuvaan väkivaltaan liittyen saa tarkempaa tietoa sosiaali- ja terveysministeriön oppaista 2005:15 Maahanmuuttajanaiset ja väkivalta. Opas sosiaali- ja terveysalan auttamistyöhön sekä Ensi- ja turvakotien liiton nettisivuilta Kunniaväkivalta Kunniaan liittyvä väkivalta rinnastetaan usein perhe- ja lähisuhdeväkivaltaan. Keskeisin ero pohjautuu lähiympäristön ja yhteisön rooliin, joka on kunniaan liittyvässä väkivallassa erityisen suuri. Kunniaväkivalta on väkivallan muoto, jota perustellaan miesten ja suvun kunnian puolustamisella ja häpeän välttämisellä. Kunniaväkivalta liitetään helposti julkisuudessa esille nostettuihin nuorten naisten traagisiin kunniamurhiin, mutta todellisuudessa kunniaväkivalta on hyvin moni-ilmeistä naisiin, nuoriin tyttöihin tai poikiin kohdistuvaa väkivaltaa Ns. kunniaväkivaltaa ilmenee etenkin patriarkaalisissa kulttuureissa. Kunniaväkivalta on perheen tai suvun piirissä tapahtuva kunnianormien puolustamiseen liittyvä ihmisoikeuksia rikkova väkivalta. Kunniaväkivalta on useimmiten naisiin tai tyttöihin kohdistuva väkivaltaa. Väkivallan muoto voi vaihdella henkilön elämän voimallisesta rajoittamisesta ja kontrollista pakkoavioliittoon ja murhaan. Vaikka valtaosa kunniaväkivallasta kohdistuu tyttöihin ja naisiin, mutta myös esimerkiksi homoseksuaalit miehet voivat joutua kunniaväkivallan uhreiksi Kunniaväkivallan muotoja ovat mm. naisen liikkumisen rajoittaminen siten, ettei hänellä ole oikeutta vapaaseen liikkumiseen kodin ulkopuolella tai mahdollisuutta osallistua koulutukseen tai naiselta evätään oman rahan käyttö. Nuori tyttö saatetaan pakottaa ei-toivottuun avioliittoon, aviomiehen perhe käyttää miniää kotiapulaisenaan, naista saatetaan pitää jatkuvassa pelkotilassa uhkailemalla kotimaahan lähettämisellä tai tyttöjä ja poikia pahoinpidellään perheen kunnian palauttamiseksi. Edellä mainittujen lisäksi nuorten naisten ja tyttöjen arkea saattaa rajoittaa tietoisuus kunniaväkivallan mahdollisuudesta, mikä rajoittaa heidän arkisia valintojaan koskien pukeutu- 10

11 mista, vapaa-ajanviettoa tai kodin ulkopuolisia ihmissuhteita. On tärkeää, että viranomaiset ovat tietoisia kunniaväkivallan mahdollisuudesta sekä osaavat tunnistaa sen arkisia ilmenemismuotoja. Kunniaväkivallasta kärsivän asiakkaan avun tarve tulee ottaa vakavasti, sillä viranomaisen puoleen kääntyminen vaatii jo yksistään paljon rohkeutta. Lisätietoja saa osoitteesta: Amoral-hanke, Mannerheimin Lastensuojeluliitto, ( Ympärileikkaus Tyttöjen ja naisten ympärileikkaus on maailmanlaajuisesti tunnustettu ihmisoikeuksia loukkaavaksi käytännöksi, joka muun väkivallan tavoin on hyökkäys tyttöjen ja naisten arvokkuutta, tasa-arvoa ja koskemattomuutta kohtaan. Vaikka Suomessa ei ole oikeuskäytäntöä tyttöjen ympärileikkauksen osalta, kaikkien ympärileikkausmuotojen voitaneen katsoa täyttävän törkeän pahoinpitelyn tunnusmerkistön. Tästä syystä Suomessa ei ole katsottu tarvittavan erillistä tyttöjen ympärileikkauksen kieltävää lakia. Suomessa poliisi tutkii muista kuin lääketieteellisistä syistä tehtyjä ympärileikkauksia törkeinä pahoinpitelyinä. Vuonna 2010 voimaan astuneen ihmisoikeussopimuksen jälkeen Helsingin käräjäoikeus on pitänyt asianmukaisesti suoritettua ympärileikkausta pahoinpitelynä. 11

12 2. Väkivallan osapuolet asiakkaina 2.1 Lapsi asiakkaana Turvallinen aikuissuhde voi olla lapsen pelastus. Selviytymisen kannalta on tärkeää, että lapsi voi luottaa johonkin aikuiseen, esim. opettajaan, isovanhempaan tai naapuriin ja saa tältä myönteistä huomiota. Jos työntekijällä herää huoli siitä, että lapsi näkee tai kokee perheväkivaltaa tai lapsen hoito laiminlyödään, lastensuojelulakiin perustuva ilmoitusvelvollisuus menee aina salassapitovelvollisuuden edelle. Työntekijän puuttumattomuus tai vaikeneminen merkitsee perhesalaisuuden ylläpitämistä ja väkivallan hiljaista hyväksyntää. Ilmoitusvelvollisuuden laiminlyöminen voi ääritapauksissa johtaa rikos- tai työoikeudellisiin sanktioihin. Huolen tulee herätä aina, jos lapsi on toistuvasti vetäytyvä, väsynyt, poissaoleva, keskittymiskyvytön lapsella on kehitysviivästymiä erityisesti puheen alueella lapsen leikki on mekaanista, väkivaltaista tai lapsi ei leiki lainkaan, lapsi tietää kehitystasoonsa nähden liikaa fyysisestä, henkisestä tai seksuaalisesta väkivallasta, lapsi käyttäytyy väkivaltaisesti muita lapsia kohtaan, sisaruksiaan kohtaan tai vanhempiaan kohtaan. Jaa huoli työyhteisössä, konsultoi, ota puheeksi vanhempien kanssa, ohjaa tarvittaessa tarkemman selvittelyn piiriin. Yksittäisestä oireesta ei voi yleensä tehdä suoria johtopäätöksiä väkivallan olemassaoloon. Huolehdi, että huolen syy tulee selvitetyksi Epäilyn tulee herätä aina, jos lapsi puheessaan tai tarinoissaan vihjailee tai puhuu suoraan joko perheenjäsenten välisestä tai itseensä kohdistuvasta väkivallasta lapsen kertomukset eivät vastaa ikätasoa lapsen kehossa on mustelmia tai muita väkivallan merkkejä, joiden kerrottu syntymekanismi ei vastaa vamman laatua alle yksivuotiaalla on luunmurtumia. Lapsi puhuu väkivallasta yleensä ohimennen leikin, tekemisen tai piirustusten kautta. Kun lapsen käytös, ulkoinen olemus tai huolen selvittely synnyttää epäilyn perheväkivallasta, kerro huoltajille, että lapsen tilanteen arviointiin kuuluu ottaa mukaan lastensuojelu. Huomioi perheenjäsenten turvallisuus. Kun perheväkivalta tulee tietoon perheenjäsenen, toisen viranomaisen tai hoitavan tahon kautta: Tee lastensuojeluilmoitus. Toimi verkostossa aktiivisesti lapsen turvaamiseksi ja tarvittavan avun saamiseksi Seuraa tilannetta ja reagoi herkästi lapsen voinnin muutoksiin. Pidä aktiivisesti yhteyttä lastensuojeluun ja toimi sovitun työnjaon mukaisesti. Huolehdi omalta osaltasi, että epäily selvitetään loppuun. 12

13 2.2 Aikuinen asiakkaana Perhe- ja lähisuhdeväkivalta on ongelma, joka kuuluu monen lapsen, naisen ja miehen arkipäivään. Viimeisten 15 vuoden ajan naisiin kohdistuneen perheväkivallan taso on pysynyt samana, miesten kohdalla voidaan havaita vähäistä kasvua. Viimeksi mainitussa on todennäköisesti kysymys ennen kaikkea siitä, että miehet kertovat haastatteluissa entistä avoimemmin perheväkivaltakokemuksistaan. (Suomalaisten väkivaltakokemukset ) Vuonna 2007 poliisin tietoon tulleesta väkivallasta 12 % oli perheväkivaltaa. Ilmoituksia tuli 3605 perheväkivaltarikoksesta. Uhreista 368 oli alle 15-vuotiaita, vuotiaita ja loput 2812 parisuhdeväkivallan uhreja. Parisuhdeväkivallan uhreista 14 prosenttia oli miehiä. (Pahoinpitelyrikos läheissuhteissa ja työpaikalla, 2009.) Kansallisten uhritutkimusten mukaan vuosina 1997, 2003 ja 2006 tapahtuneista naisiin kohdistuneista parisuhdeväkivaltatapauksista 10 % oli ilmoitettu poliisille. Miesuhriin kohdistuneista tapauksista 4 % oli ilmoitettu poliisille. On myös esitetty, että naisten suhteellisesti korkeampi osuus törkeissä parisuhdeväkivaltatapauksissa johtuisi siitä, että nainen miestä fyysisesti heikompana turvautuu useammin jonkin aseen käyttöön, jolloin teko kvalifioidaan helposti törkeäksi pahoinpitelyksi. Miehen usein ilman asetta tehdyt vakavatkin teot (kuristaminen, potkiminen) taas helposti jäävät tavallisiksi pahoinpitelyiksi. Salmi et al ) Väkivaltaa esiintyy eniten nuorissa liitoissa, äitiyslomalla tai hoitovapaalla olevilla sekä työttömillä ja yrittäjillä. Joissakin tapauksissa väkivalta on kestänyt yli kymmenenkin vuotta. Lapset näkevät tai kuulevat tai joutuvat myös itse väkivallan kohteeksi 40 %:ssa tapauksista. 2.3 Väkivallan tekijä asiakkaana Koska väkivallantekijöinä naisten ja miesten epäsuhta on suuri, ei heidän vertaamisensa ole täysin reilua. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että väkivallan tilanteissa ja kohteissa on eroa. Lapsiin kohdistuva vakava väkivalta, tuntemattomiin kohdistuva väkivalta ja seksuaalinen väkivalta ovat naiselle harvinaisia. Usein naisen tekemän henkirikoksen taustalla on pitkään jatkunut parisuhdeväkivalta tai mielenterveysongelma. Naisten ja lasten kokema väkivallan pelko ja syyllisyys sekä vastaavasti miesten tunteista häpeä ja syyllisyys ovat osa väkivallan emotionaalista ylläpitomekanismia. Ne vaikeuttavat puuttumista ongelmaan. Miehillä sosiaalisen aseman menettämisen pelko lisää painetta salata ongelma ulkopuolisilta. He voivat tässä tarkoituksessa vaatia lähipiiriltä lojaalisuutta väkivallan tai sen uhkan avulla. Häpeä ja syyllisyys vahvistavat vallan puutteen tunnetta, mikä johtaa väkivaltaisen käyttäytymisen lisääntymiseen. (Nyqvist 2003.) Väkivallan käyttämisestä seuraa usein voimakas häpeä ja syyllisyyden tunne. Tekijä pyrkii selviytymään tilanteesta vähättelemällä ja kieltämällä vastuunsa ja syyllistämällä muita. Väkivallan tekijän ja uhrin kokemukset ja kertomukset tapahtumista ovat usein erilaisia ja ristiriitaisia keskenään. Päihteiden vaikutuksen alaisena oleminen madaltaa väkivallan käyttämisen kynnystä, mutta se ei ole väkivallan syy. Päihteiden käyttöön liittyy usein väkivaltaa, mutta väkivaltaan ei aina liity päihteiden käyttöä. Vastuu väkivallasta on aina väkivallan käyttäjällä. Kohdattaessa väkivaltaa parisuhteessaan käyttänyt mies auttamistyössä, on lähtökohtana miehen subjektiivinen kokemus ja käsitys väkivallasta, siihen johtavista syistä ja vallan tunteen kokemuksesta. Miehet näkevät monesti itsensä uhrina, vaikka jollain tasolla hyväksyvätkin väkivaltaisuutensa. Väkivaltatilanteen käsittelyyn liittyy toisinaan voimakas kielteinen tunnereaktio, joka kertoo koetusta epäoikeudenmukaisuudesta ja loukatuksi tulemisesta. Väkivalta voidaan tulkita vastauksena tähän subjektiiviseen tuntemukseen, siksi se on merkityksellinen auttamisen näkökulmasta. (Nyqvist 2003.) 13

14 3. Viranomaisten toimintaa ohjaavat keskeiset periaatteet Peruspalveluiden ja kaikkien työyhteisöjen vastuulla on perheväkivallan ja lapsiin kohdistuvan väkivallan tunnistaminen. Perheväkivallan arviointi tehdään siinä työyhteisössä, jossa syntyy asiasta huoli. Tilanteen arvioinnin jälkeen sovitaan tarvittavat jatkotoimenpiteet. On tärkeää, että työyhteisössä on sovittu toimintamalli siitä, kuinka toimitaan, kun huoli perheväkivallasta tulee esille. Tilanteessa pitää osata arvioida myös, kuinka akuutisti asiaan pitää puuttua ja tehdä tarvittaessa välittömästi lastensuojeluilmoitus ja varmistaa lääkärintutkimus, mikäli tilanne sitä vaatii. Lapsen turvallisuuden arviointi ja tarvittaessa lapsen turvaaminen ovat lastensuojelun tehtäviä. Lapseen kohdistuvassa pahoinpitely- tai seksuaalisen hyväksikäytön -epäilyssä lastensuojelu tekee tarvittaessa rikosilmoituksen poliisille. Väkivaltaan liittyvät havainnot pitää dokumentoida tarkkaan. Huoli otetaan puheeksi lapsen kanssa hänen ikänsä edellyttämättä tavalla sekä lapsen huoltajien / vanhempien kanssa. Jos tieto väkivallasta tulee esille suoraan lapsen kertomana, on hyvä kirjata kertomus sanatarkasti ja niillä ilmaisuilla, joita lapsi käyttää. Onnistuneen verkostotyön edellytys on, että huolen havaitsijat ja auttajat kohtaavat asiakkuuden siirtotilanteissa. On huomioitava, että perheväkivallan osapuolet tarvitsevat kukin oman auttamistahonsa. Kun lapsen turvallisuus on varmistettu, lapsen auttamista voidaan sovitusti ja suunnitelmallisesta jatkaa myös peruspalveluissa, esimerkiksi päivähoidossa tai koulussa 3.1 Salassapitosäännökset Yksityiselämän suoja on perustuslailla suojattu arvo. Salassapitosäännösten tavoitteena on turvata arkaluonteisten tietojen luottamuksellisuus. Asiakkaan on voitava luottaa siihen, että hänen viranomaiselle antamat yksityiselämää koskevat tiedot eivät mene ulkopuolisten tietoon. Yksityisyyden suojaan kuuluu henkilön itsemääräämisoikeus ja osana itsemääräämisoikeuteen kuuluu oikeus päättää, haluaako hakea julkisia palveluja. Perheväkivallan ilmitulon kannalta keskeinen ongelma on, mihin saakka henkilön itsemääräämisoikeus ulottuu; onko perheväkivalta uhrin yksityisasia, johon ei hänen suostumuksettaan salassapitovelvollinen viranomainen voi puuttua. Vaikka itsemääräämisoikeutta on lähtökohtaisesti kunnioitettava, liittyy perheväkivaltaan sellaisia erityispiirteitä, että uhrin kyky vakaaseen harkintaan ja tahdonmuodostukseen on alentunut. Lainsäädännössä ei myöskään tunneta ehdotonta salassapitovelvollisuutta, vaan se voi tiettyjen edellytysten täyttyessä väistyä. Lainsäädäntö ei määrittele aste-eroja salassa pidettävien tietojen suhteen. Käytännössä kuitenkin jotkut tiedot koetaan enemmän arkaluonteiseksi kun toiset. Luottamuksellisuuden kannalta on myös keskeistä, luovutetaanko tietoa toisen viranomaisen lakiin perustuvan pyynnön perusteella vai luovutetaanko tietoa oma-aloitteellisesti. Käytännössä kynnys luovuttaa tietoa oma-aloitteisesti on korkeampi kuin pyynnöstä, vaikka säädöstasol- 14

15 la asiaa ei ole määritelty. Laissa viranomaisten toiminnan julkisuudesta ( /621) on säännökset kaikkia viranomaisia koskevista salassapitomääräyksistä. Julkisuuslaki on niin sanottu yleislaki ja siinä säädetään mm. viranomaisena vaitiolovelvollisuudesta, asiakirjojen salassapidosta ja muista tietojen saantia koskevista yleisten ja yksityisten etujen suojaamiseksi välttämättömistä rajoituksista ja salassapidon väistymisestä. Salassapitosäännösten tarkoituksena on suojata asiakassuhteen luottamuksellisuutta ja oikeutta yksityiseen. Salassapitoa koskevat säännökset ja omaksuttu tulkintakäytäntö lähtevät periaatteesta, että jo pelkkä tieto asiakkuudesta on salainen. Pääsääntöisesti asiakassuhteen perusteella tietoon tulleen asian ilmoittaminen toiselle viranomaiselle edellyttää laissa säädettyä perustetta. Julkisuuslain ohella ja sitä täydentävästi joudutaan soveltamaan useita toimialakohtaisia salassapitosäännöksiä. Esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollossa on omat säädökset salassapitovelvoitteista (Laki potilaan asemasta ja oikeuksista, /785, Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista /812). Kouluviranomaisia sitoo perusopetuslaissa ( /628) säädetty salassapitovelvollisuus. Viranomaisyhteistyössä ongelmia aiheuttaa se, että viranomaisia sitovat omaa alaa koskevat säännökset ja toisaalta tietoisuus toisten viranomaisten säännöksistä on puutteellista. Lisäksi oikeudet antaa tai saada tietoa eivät ole kaikilla viranomaisilla yhtä laajoja. 3.2 Dokumentointi Perheväkivallan ehkäisyssä ja tunnistamisessa sekä perheväkivaltaan liittyvässä auttamistyössä dokumentoinnilla on tärkeä merkitys. Dokumentoinnissa on huolehdittava siitä, että kaikki tiedot ovat asianmukaisia ja ne on kirjattu totuudenmukaisesti. Tietoihin on kirjattava, mistä tieto on peräisin, esimerkiksi lapsi kertoo seuraavasti. Kaikkien viranomaisten tulisi kirjata tietojärjestelmiinsä objektiivisesti ja riittävällä tarkkuudella havainnot epäillystä perheväkivallasta, vaikka tapahtumat eivät sillä kerralla aiheuttaisikaan toimenpiteitä. Erityisen tärkeää tarkka dokumentointi on terveydenhuollossa. Fyysiset vammat on tärkeä kuvata riittävän yksityiskohtaisesti mahdollista poliisitutkintaa tai muuta viranomaiskäsittelyä varten. Apuna voi käyttää esim. kehokarttaa tai vammat voi valokuvata. Aikaisemman perheväkivallan dokumentointi on tärkeää myös esimerkiksi lähestymiskieltoa haettaessa tai lapsen tapaamisoikeuksia määrättäessä. Asiakkaalla on oikeus pyynnöstä saada nähdä kaikki häntä itseään koskevat tiedot. Hänellä on oikeus nähdä ja saada sekä tietojärjestelmiin että muihin asiakaskortistoihin ja kansioihin tallennetut ja kirjatut tiedot. Hänellä on pyynnöstä oikeus saada jäljennökset kaikista näistä tiedoista. Huoltajalla on pääsääntöisesti oikeus tarkistaa alaikäisen lapsensa tiedot, ellei henkilötietolaissa säädetty kieltäytymisperuste tule kyseeseen. Jos alaikäisellä on sosiaalihuollon asiakaslain 11 :ssä säädetyn itsemääräämisoikeuden perusteella oikeus kieltää itseään koskevien tietojen antaminen lailliselle edustajalleen, ei laillisella edustajalla ole myöskään henkilötieto- tai julkisuuslain mukaista tarkastusoikeutta kyseisiin tietoihin. Lapsella ei ole ehdotonta oikeutta kieltää tietojenluovuttamista vanhemmalle / huoltajalle, vaan ammattihenkilö joutuu arvioimaan tilannetta. Potilastietojen osalta tarkastusoikeutta ei ole silloin, kun lapsi on potilaan asemaa ja oikeuksia koskevan lain mukaisesti kieltänyt tietojensa antamisen huoltajalleen. Myös lapsella itsellään on tarkastusoikeus omiin tietoihinsa, jos hänellä on puhevalta asiassa. 3.3 Lastensuojeluilmoitus Lastensuojelulaki ( /88) 25, ilmoitusvelvollisuus: Sosiaali- ja terveydenhuollon, opetustoimen, nuorisotoimen, poliisitoimen, rikosseuraamuslaitoksen, palo- ja pelastustoimen, sosiaalipalvelujen tai terveydenhuollon palvelujen tuottajan, seurakunnan tai muun uskonnollisen yhdyskunnan, kansainvälistä suojelua hakevan vastaanotosta annetun lain tarkoitetun vastaanottokeskuksen ja järjestelykeskuksen, hätäkeskustoimintaa harjoittavan yksikön taikka koululaisten aamu- tai iltapäivätoimintaa harjoittavan yksikön palveluksessa tai luottamustoimessa olevat henkilöt tai vastaavissa tehtävissä toimeksiantosuhteessa tai itsenäisinä ammatinharjoittajina toimivat henkilöt sekä kaikki terveydenhuollon ammattihenkilöt ovat velvollisia salassapitosäännösten estämättä viipymättä il- 15

16 moittamaan kunnan sosiaalihuollosta vastaavalla toimielimelle, jos he ovat tehtävässään saaneet tietää lapsesta, jonka hoidon tai huolenpidon tarve, kehitystä vaarantavat olosuhteet tai oma käyttäytyminen edellyttää lastensuojelutarpeen selvittämistä. Myös muu kuin I momentissa tarkoitettu henkilö voi tehdä tällaisen ilmoituksen häntä mahdollisesti koskevia salassapitosäännösten estämättä. Edellä 1 momentissa tarkoitetuilla henkilöillä on velvollisuus tehdä salassapitosäännösten estämättä ilmoitus poliisille, kun heillä on tehtävässään tietoon tulleiden seikkojen perusteella syytä epäillä lapseen kohdistunutta rikoslain (39/1889) 20 luvussa rangaistavaksi säädettyä tekoa. ( /542) Ilmeinen lastensuojelun tarve tarkoittaa, että vakavaakin vähäisempi huoli lapsen kehitykseen tai terveyden vaarantamisesta edellyttää yhteydenottoa lastensuojeluun. Sosiaalityöntekijän tehtävänä on arvioida tuen tarve ja selvittä lapsen olosuhteet. On syytä muistaa, että kysymys edellä mainituissa lainkohdassa on mainittujen viranomaisten tekemästä ilmoituksesta, jonka laiminlyöminen ääritapauksissa voi johtaa rikos- ja työoikeudellisiin sanktioihin. Ilmeinen lastensuojelutarve ei edellytä ilmoittajan varmaa tietoa siitä, että ilmoituksen johdosta ryhdytään lastensuojelutoimenpiteisiin. Riittävää on, että ilmoittajalla on perusteltu epäily lapsen terveyden ja kehityksen olevan uhattuna. Lapseen kohdistuva väkivalta on lähes aina peruste tehdä ilmoitus, etenkin kun lapsi itse kertoo väkivallasta tai havaitaan todennäköisesti väkivallan aiheuttamia vammoja. Perheessä tapahtuva aikuisten välinen väkivalta voi olla ilmoitusperuste myös silloin, kun väkivalta ei kohdistu suoraan lapseen. Lastensuojeluilmoitus tehdään kunnan lastensuojeluviranomaiselle, joka voi tehdä edelleen tutkintapyynnön poliisille lapsen pahoinpitelyepäilystä Laki mahdollistaa myös ennakollisen lastensuojeluilmoituksen, joka voidaan tehdä ennen lapsen syntymää. Ennakollinen ilmoitus on tehtävä tilanteissa, joissa on perusteltua syytä epäillä, että syntyvä lapsi tulee tarvitsemaan lastensuojelun tukitoimia välittömästi syntymänsä jälkeen. Ennakollinen lastensuojeluilmoitus tulee siis tehdä tilanteissa, joissa ilmoittajalla on tieto, että tulevan äidin tai isän elämäntilanteessa on lähisuhde- tai perheväkivaltaa. Miten ja minne lastensuojeluilmoitus tehdään? Keravalla lastensuojelun sosiaalityöntekijät päivystävät virka-aikana Keravan sosiaalikeskuksessa ma-to klo 8-15 ja pe klo 8-13 Päivystäjään saat yhteyden soittamalla sosiaalikeskuksen neuvontaan puh tai Keravan kaupungin vaihteeseen puh Virka-ajan ulkopuolella kiireellisistä lastensuojeluasioista vastaa Keski-Uudenmaan sosiaalipäivystys Asiakkaiden yhteydenotto sosiaalipäivystykseen tapahtuu hätäkeskuksen kautta puh Hätäkeskus ohjaa yhteydenotot Keski-Uudenmaan sosiaalipäivystykseen. Muissa kuin akuuteissa tilanteissa lastensuojeluilmoitus toivotaan tehtävän kirjallisesti Keravan sosiaalikeskukseen. Valmis ilmoituslomake löytyy suoraan Keravan nettisivuilta:

17 4. Poliisin ja turvakodin tehtävät perhe- ja lähisuhdeväkivaltatilanteissa 4.1 Poliisin toiminta lähisuhdeväkivallan estämisessä ja vähentämisessä Poliisin keskeinen tehtävä on ennalta ehkäisevä toiminta. Poliisin yhtenä tehtäväalueena on väkivallan ennaltaehkäisy ja paljastaminen. Havaitessaan väkivaltaa poliisi puuttuu siihen aktiivisesti ja ryhtyy tarvittaviin toimenpiteisiin. Tieto perhe- ja lähisuhdeväkivaltarikoksesta tulee poliisille yleisemmin kotihälytyksenä tai uhrin tekemänä rikosilmoituksena. Poliisin tehtävä on rauhoittaa tilanne, selvittää tapahtumaolosuhteet, teon syyt ja seuraukset mahdollista esitutkintaa varten. Jos väkivallan uhka jatkuu, poliisilla on oikeus poistaa uhkaavasti käyttäytyvä henkilö paikalta, tai ottaa hänet kiinni ja toimittaa säilöön. Jos lähisuhdeväkivallan pelätään jatkuvan ja uusiutuvan niin lähisuhdeväkivaltaa voidaan pyrkiä ennalta estämään lähestymiskiellon avulla Poliisin normaalitoimenpiteenä on lähisuhdeväkivaltatapauksissa laatia asiasta rikosilmoitus tai lievissä tapauksissa käyttää tapahtumapaikalla rangaistusvaatimusta asianomistajan suostumuksella. Vakavissa tapauksissa lähisuhdeväkivaltarikos menee esitutkinnan jälkeen syyttäjälle syyteharkintaan ja siitä eteenpäin mahdollisesti tuomioistuinkäsittelyyn. Rikosilmoitus luokitellaan perheväkivaltajutuksi, kun kyseessä on perheen sisällä tapahtunut, johonkin perheenjäseneen kohdistunut väkivalta. Se on ymmärrettävä hyvin laajasti sekä osapuolten että väkivallan osalta. Pääsääntöisesti tehtävät on hoidettu paikalla ja henkilöt on ohjeistettu jatkotoimenpiteitä varten. Näin asianosaisille tarjotaan sovittelun mahdollisuutta, joka edellyttää asianosaisten suostumusta asiassa. Jos asiaan liittyy lapsia suoraan tai välillisesti, niin poliisipartio laatii asiasta lastensuojelulain 25, 25a tai 25c :n velvoittamana lastensuojeluilmoituksen, jotta sosiaaliviranomaiset voivat ryhtyä lastensuojelun toimenpiteisiin. Poliisin tulee mahdollisuuksien mukaan ilmoittaa asianosaisille, että asiasta laaditaan sosiaaliviranomaisille ilmoitus. Ilmoitus tehdään varsinkin, jos asiasta ei laadita erillistä rikosilmoitusta. Uhrien on hyvä tietää, että auttava taho tulee olemaan heihin yhteydessä. Poliisin ja sosiaalitoimen yhteistyö on merkittävä mahdollisuus lähisuhdeväkivalta-asioihin puuttumiselle. Yhteistyön pohjalta voidaan tehdä oikeat johtopäätökset siitä, mihin pitää satsata ja missä järjestyksessä. Tavoitteena on saada väkivalta perheessä loppumaan hyödyntämällä viranomaisverkostoa täydellä teholla. Edellä kuvatun toimintamallin taustalla on oivallus siitä, että rikosten ja häiriöiden torjunnassa sekä ennalta estämisessä voidaan onnistua vain tunnistamalla rikosten ja häiriöiden taustalla olevat paikalliset syyt ja vaikuttamalla niihin eri viranomaisten, yhteisöjen ja alueen asukkaiden yhteistyöllä. 17

18 Poliisi ja oikeuslaitos Ilmoitus/havainto väkivallasta Rikosilmoitus Poliisin tekemä Uhrin tekemä Muun viranomaisen tekemä Paikalle meno ALKUARVIOINTI Tilanteen rauhoittaminen Rikospaikkatutkinta LASTENSUOJELU- ILMOITUS TUTKINNAN- JOHTAJA ESITUTKINTA Kuulustelut / ohjeistus Todistusaineisto LIEVÄ PAHOINPITELY - rangaistusvaatimus jos uhri yli 15 vuotta RAJOITTAMISESITYS: Esitutkinnan lopetus tai esitutkintaa ei toimiteta Esitykset syyttäjälle Pöytäkirja syyttäjälle syyteharkintaan Asia sovitteluun Poliisin päätös: Sakko Huomautus Keskeytys SYYTTÄMÄTTÄ JÄTTÄMISPÄÄTÖS SYYTTÄJÄ SYYTTEEN NOSTO SIDOSRYHMÄT / VERKOSTON ROOLI Kaikkien toimijatahojen vastuuttaminen Konsultointi TUOMIOISTUIN- KÄSITTELY TUOMIO / MUU PÄÄTÖS 18

19 4.2 Rikosten sovittelu Laki rikosasioiden ja eräiden riita-asioiden sovittelusta antaa mahdollisuuden myös pari- ja lähisuhteissa esiintyvän väkivallan sovitteluun. Rikosasioiden sovittelulla tarkoitetaan lakisääteistä palvelua, jossa rikoksen osapuolille järjestetään mahdollisuus kohdata toisensa turvallisesti kahden koulutuksen saaneen, puolueettoman ja vapaaehtoisen sovittelijan läsnä ollessa. Sovittelussa käsitellään rikoksesta uhrille aiheutuneita henkisiä ja aineellisia haittoja sekä pyritään sopimaan toimenpiteistä niiden lievittämiseksi. Tekijällä on sovittelussa mahdollisuus hyvittää tekoaan ja ottaa vastuu siitä. Aloitteen lähisuhteessa tapahtuneen pahoinpitelyn sovittelusta voivat tehdä vain poliisi tai syyttäjä. Sovittelu voidaan toteuttaa silloin, kun osapuolet ovat henkilökohtaisesti ilmaisseet suostuvansa sovitteluun. Sovittelu on mahdollista rikosprosessin kaikissa vaiheissa, ja se voidaan myös keskeyttää milloin tahansa. Sovittelu on osapuolille maksutonta. Avioeroon liittyvät oikeudelliset asiat, kuten omaisuuden ositus sekä lasten huoltoa ja tapaamista koskevat kysymykset eivät kuulu rikosasioiden sovittelussa neuvoteltaviin asioihin. Mitä lähisuhdeväkivallan sovittelussa tapahtuu Sovittelutoimisto ottaa yhteyttä lähisuhdeväkivallan osapuoliin, kartoittaa ja arvioi sovittelun edellytyksiä ja osapuolten voimavaroja sovitteluun, kertoo sovittelun tarkoituksesta ja selvittää osapuolten suostumukset sovitteluun. Sovittelijat tapaavat osapuolet ensin erikseen. Keskusteluissa käydään läpi molempien osapuolten näkemys tapahtuneesta lähisuhdeväkivallasta ja sen seurauksista. Sekä erillistapaamisissa että yhteisneuvottelussa osapuolten kanssa keskustellaan siitä, mitä on tehty ja voidaan tehdä turvallisuuden lisäämiseksi sekä uusien väkivaltatilanteiden ehkäisemiseksi. Tarvittaessa osapuolille annetaan tietoa auttamis- ja tukipalveluista, kartoitetaan tapahtuneesta aiheutuneet vahingot ja neuvotellaan korvauksista. Jos osapuolet pääsevät yhteisymmärrykseen hyvityksestä ja vahingonkorvauksesta, yhteisessä tapaamisessa laaditaan sopimus, jonka osapuolet allekirjoituksellaan hyväksyvät. Sopimukseen kirjataan sopimuksen aihe, sopijaosapuolet ja sopimuksen sisältö. Siihen voivat sisältyä mm. anteeksipyyntö, käyttäytymissopimus, teon hyvittäminen sekä aineelliset vahingonkorvaukset (esim. lääkäri- ja sairaalakulut sekä omaisuudelle aiheutetut vahingot). Sovittelutoimisto seuraa sopimuksen toteutumista. Sovittelun tuloksesta, mahdollisen sopimuksen sisällöstä ja seurannasta ilmoitetaan aloitteen tehneelle poliisille tai syyttäjälle. Koska lähisuhteessa tapahtuva lievä ja vakavampi pahoinpitely on aina virallisen syytteen alainen rikos, syyttäjä tekee päätöksen asian viemisestä oikeuden ratkaistavaksi tai syyttämättä jättämisestä. Lisätietoja voi kysyä Vantaan sovittelutoimistosta, p (sovittelunohjaaja Sirpa Lassila) tai (sovittelunohjaaja Minna Autere). 4.3 Lähestymiskielto Lähestymiskieltoa koskevan lain tarkoitus on ehkäistä rikoksia ennalta ja parantaa mahdollisuuksia puuttua vakavaan häirintään. Lähestymiskielto tarkoittaa sitä, että henkilön hengen, terveyden, vapauden ja rauhan suojaamiseksi voidaan jotakuta toista henkilöä kieltää ottamasta häneen yhteyttä. Lähestymiskielto voidaan määrätä myös silloin kun kiellolla suojattava ja kieltoon määrättävä asuvat samassa asunnossa ( (perheen sisäinen lähestymiskielto.) Kiireellisissä tapauksissa tuomioistuin tai pidättämiseen oikeutettu virkamies (poliisi) voi määrätä henkilön väliaikaiseen lähestymiskieltoon kolmeksi vuorokaudeksi, jonka kuluessa kielto on vietävä käräjäoikeuden päätettäväksi. Tuomioistuin tekee päätöksen viikon kuluessa väliaikaisen lähestymiskiellon määräämisestä. Kiellon määräämistä voi käräjäoikeudesta pyytää uhattu henkilö, poliisi, syyttäjä tai sosiaaliviranomainen. Lähestymiskielto voidaan määrätä joko: Perusmuotoiseen lähestymiskieltoon määrätty henkilö ei saa tavata suojattavaa henkilöä, eikä muutenkaan ottaa tähän yhteyttä tai sitä yrittää. Suojattavaa henkilöä ei saa myöskään seurata tai tarkkailla. 19

20 Laajennettu lähestymiskielto tarkoittaa myös kieltoa oleskella tietyllä alueella, suojattavan henkilön vakituisen asunnon, työpaikan tai oikeuden ratkaisussa erikseen määrätyn, muun niihin rinnastettavan oleskelupaikan läheisyydessä. Lähestymiskielto on voimassa käräjäoikeuden määräämän ajan, kuitenkin enintään vuoden. Tarvittaessa kieltoa voidaan jatkaa. Perheen sisäinen lähestymiskielto voidaan määrätä enintään kolmeksi kuukaudeksi. Lähestymiskiellon rikkominen on rangaistavaa. Rangaistus voi olla sakosta yhteen vuoteen vankeutta. Perheen sisäiseen lähestymiskieltoon määrätyn on poistuttava yhteisestä asunnosta, eikä hän saa palata sinne. Hän ei myöskään saa tavata tai muutoinkaan ottaa yhteyttä henkilöön, jota kiellolla suojataan. Lapsen ollessa lähestymiskiellolla suojattu, ohittaa lähestymiskielto tapaamisoikeudesta annetun päätöksen. Lähestymiskieltoon määrätyllä ei siis ole oikeutta tavata lasta kiellon ollessa voimassa Turvakodin lapsityön tarkoituksena on tehdä lapsi näkyväksi asiakkaana luomalla hänelle mahdollisuus tulla kuulluksi ja autetuksi. Lapsityötä toteutetaan pyrkimällä järjestämään jokaiselle yli 4-vuotialle mahdollisuus tuoda julki oman kielitaitonsa ja ikätasonsa mukaisesti omia kokemuksiaan ja ajatuksiaan. Lapsitapaamisiin liittyy vanhemmuuskeskustelut sekä tarvittaessa lapsen ohjaus muun asiantuntija-avun piiriin. Jussi-työ osana turvakotityötä Väkivallan tekijään ollaan yhteydessä ja hänelle tarjotaan omaa työskentelyä ja kuulluksi tulemista Jussi-työssä. Yhteydenotto väkivallan tekijään turvakotijakson aikana rauhoittaa tilannetta, vaikka tekijä ei olisi halukas työskentelyyn oman väkivaltaisuutensa kanssa. Väkivallan tekijään otetaan yhteyttä 1-3 vuorokauden kuluessa perheen saavuttua turvakotiin. Nettiturvakoti on Ensi- ja turvakotien liiton internet-sivustoilla oleva palvelu, missä tarjotaan informaation lisäksi mahdollisuus esittää nimettömänä pari- ja lähisuhdeväkivaltaa koskevia kysymyksiä asiantuntijoille ( Vastaus palautuu kysyjälle henkilökohtaisesti. Vantaan turvakoti on mukana Nettiturvakotitoiminnassa. 4.4 Väkivaltatyöskentely turvakodissa Turvakoti tarjoaa tilapäistä oleskelumahdollisuutta vanhemmille lapsineen sekä yksinäisille naisille fyysisen väkivallan, sen uhan ja henkisen väkivallan tilanteissa. Valtaosa aikuisasiakkaista on naisia. Jakson alussa työskentely painottuu kriisityöhön työstämällä väkivaltakokemuksia sekä sanottamalla nykyistä todellisuutta. Prosessin edetessä keskeisenä ovat omien tarpeiden tunnistaminen, vaihtoehtojen jäsentäminen sekä kokonaisuudessaan kyky oman elämän haltuun ottamiseen. Oman toimintakyvyn vahvistamiseksi ja itseluottamuksen kohottamiseksi asiakkaalle annetaan tietoa, tukea ja konkreettista ohjausta käytännön asioiden hoidossa. Turvakotijakson aikana tehdään yhteistyötä muiden toimijoiden kanssa kunkin tilanteen edellyttämällä tavalla 20