Kulmakivi. Suomen teologisen instituutin tiedotuslehti 1/2008

Transkriptio

1 Kulmakivi Suomen teologisen instituutin tiedotuslehti 1/2008

2 PÄÄKIRJOITUS Jotta tietäisit... Sain hiljattain käsiini uuden Raamattua käsittelevän kirjan, Kirkko Raamatun tulkkina. Siinä lukee mm.: Vanhan testamentin perua on myös ajatus tulevasta Messiaasta Usko Jumalan valtuuttamaan pelastajaan on Vanhan testamentin kokonaisuudessa varsin marginaalinen teema, jonka vasta kristityt nostivat sanomansa keskiöön: pienestä sivujuonteesta tuli kristittyjen silmissä koko Vanhan testamentin ydin. Pieni sivujuonneko? Raamattuaan lukeva tietää, että Vanha testamentti on täynnä profetioita, jotka kertovat tulevasta Vapahtajasta alkaen ns. protoevankeliumista (ensimmäinen evankeliumi, 1. Moos. 3:15), jossa kerrotaan siitä, kuinka naisen siemen on polkeva rikki käärmeen pää. Jae on sekä juutalaisuudessa että vanhassa kirkossa ymmärretty Messiasta koskevana profetiana. Siihen liittyvät Paavalin sanat Rauhan Jumala on pian murskaava Saatanan teidän jalkojenne alle. (Room. 16:20). Luukas kirjoittaa kaksoisteoksensa, Luukkaan evankeliumin ja Apostolien tekojen, johdannossa: Jo monet ovat ryhtyneet työhön ja laatineet kertomuksia niistä asioista, jotka meidän keskuudessamme ovat toteutuneet, sen mukaan kuin meille ovat kertoneet ne, jotka alusta alkaen olivat silminnäkijöitä ja joista tuli sanan palvelijoita. Niin olen nyt minäkin, otettuani alusta asti kaikesta tarkan selon, päättänyt kirjoittaa yhtenäisen esityksen sinua varten, kunnioitettu Teofilos, jotta tietäisit, kuinka luotettavaa sinulle annettu opetus on. (Luuk. 1:1 4) Evankeliuminsa lopussa Luukas korostaa, että Jeesus itse piti Vanhaa testamenttia hänestä kertovana profetiana: Kaiken sen tuli käydä toteen, mitä Mooseksen laissa, profeettojen kirjoissa ja psalmeissa on minusta kirjoitettu. (Luuk. 24:44). Tämäkin Jeesuksen sana kuuluu siihen luotettavaan aineistoon, josta Luukas oli vakuuttunut keskusteltuaan silminnäkijöiden kanssa. Monilla ihmisillä on ehkä väärä kuva Vanhasta testamentista. Ajatellaan, että se on raaka kirja, joka kertoo ankarasta Jumalasta. VT:n mukaan Jumala rankaisee ihmisiä, tuomitsee ja tappaa. Syntyy mielikuva, että vasta Uudessa testamentissa Jumala pehmenee ja että Jeesuksen rakkauden sanomassa vasta kohtaamme Jumalan. Raamatusta itsestään emme saa samanlaista kuvaa. Uskallan väittää, että ankarimmat ja kovimmat sanat löytyvät Uudesta testamentista, jopa Jeesuksen suusta. On kyllä totta, että Vanhassa testamentissa kerrotaan, kuinka ihmisen pahuus aiheuttaa ristiriitoja, kärsimystä ja kuolemaa. Mutta Vanhan testamentin varsinainen sanoma on Jeesuksen mukaan todistus hänestä, Messiaasta, Juma-

3 lan Pojasta. Luukas toivoo, että Teofilos voisi luottaa Raamattuun ja vakuuttua sen luotettavuudesta. Kun hän puhuu evankeliuminsa luotettavuudesta tai varmuudesta, hän käyttää samaa sanaa, jota hän käyttää vankilan portista (Ap. t. 5:23). Luukas kutsuu meitä tutkimaan, ajattelemaan, tarkastelemaan ja miettimään ei ole mitään salattavaa! Evankeliuminsa kautta hän avaa ovet myös Vanhaan testamenttiin. Hän on varma asiastaan, ja hän on varma myös siitä, että jos Teofilos tutkii ja opiskelee Raamattua, hänkin voi vakuuttua sen luotettavuudesta. Raamatun luotettavuudesta emme voi olla varmoja, mikäli emme lue ja tunne Raamattua. Olen joskus miettinyt keskeisten sanojen lisäksi sellaisia raamatunkohtia, joita ei ikinä liitettäisi keksittyyn tarinaan. Paavali kirjoittaa esimerkiksi Timoteukselle: Tuo mukanasi myös viittani, jonka jätin Troakseen Karpoksen luo... (2. Tim. 4:13). Tai kun kerrotaan, kuinka Jeesus ruokkii viisituhatta miestä ja yhtäkkiä todetaan, että siinä paikassa oli paljon ruohoa. (Joh. 6:10). Jotta tietäisit. En tarkoita viittaa enkä ruohoa. Tarkoitan sitä, mistä Luukas kirjoitti: kuinka luotettavaa sinulle annettu opetus on! Eli toisin sanoin, aivan yksinkertaisesti mutta totisesti: Raamattuun voit luottaa. Jotta tietäisit Henrik Perret Tuhannet kiitokset! Lämmin kiitos kaikille Teille, jotka olette muistaneet Suomen teologista instituuttia sen 20 vuoden taipaleen aikana! Erityinen kiitos kaikista juhlavuoden lahjoista, rukouksista ja siitä tuesta, minkä olemme saaneet vastaanottaa teiltä STI:n monilta ystäviltä. Rohkenen esittää toivomukseni, että STI saisi jatkuvasti olla mielessänne. Yritämme antaa Kristus-keskeistä teologiaa nuorille opiskelijoille, kirkkomme ja järjestöjemme tuleville työntekijöille ja vastuunkantajille. Oi ethän meitä, Herramme, milloinkaan yksin heitä. Siunaavin terveisin Henrik Perret, pääsihteeri

4 Onko lähetystyö kriisissä? Teologisen instituutin syyskausi avattiin melko räväkästi. Avajaisluento järjestettiin ns. akateemisena väittelynä. Mukaan oli kutsuttu tohtori Pirkko Lehtiö ja rovasti Tuula Sääksi, joiden kirja Kun jää sulaa on haastanut kokonaan perinteisen lähetysnäkemyksen. Tekijät alustivat kirjansa pohjalta, ja Lähetysyhdistys Kylväjän lähetysjohtaja Pekka Mäkipää toimi opponenttina tuoden esille kritiikkiä kirjan näkymistä. Pamfletinomainen kirja pyrkii itsekin keskustelun herättämiseen. Kirjan päätössanoissa tekijät toteavat muun muassa haastavasti: Teologinen ajattelu on ollut länsimaisen miehen teologiaa, jossa analysoidaan ja systematisoidaan, mitataan ja punnitaan. Siksi kuvitellaan, että Jumalan valtakunnassa on vain länsimaista ajattelua miesten ajattelua. Tämän rinnalle tekijät haluavat tuoda railakkaasti kirjoitetun feministisen näkökulman. Ei enää kristinuskoon kääntymistä Lehtiö alusti pitkään kirjan pääaiheista. Hän nosti esille ensinnäkin kirjan sisällöllisen teeman, jonka mukaan käännyttävän lähetystyön aika on ohi. Lähetystyö on hänen mukaansa liikaa painottunut toiseen uskonkappaleeseen. Sen tilalle tulee nostaa koko ihmisen kohtaaminen ja ihmisten elämäntilanteen huomioiminen. Jos ihmisellä on nälkä, on väärin julistaa hänelle evankeliumia ja jättää hänet nälkäiseksi. Lehtiö syytti herätysliikepohjalta toteutetun, käännyttävän lähetystyön vääristävän lähetystyön kuvaa ja tekevän työtä virheellisesti. Keskustelussa ei tosin käynyt aivan selväksi, miten pitkälle tekijät ovat valmiita menemään tällä tavoin ymmärretyssä kontekstualisoinnissa. Kirjassa he etenkin sitaattien avulla erääseen lehteen viitaten kirjoittavat, että kaikissa maissa on uskontoja ja uskovia, ja siksi lähetystyön tehtävänä ei ole tuoda parempaa uskontoa kenellekään. Aasian ihmiset ovat uskovia, lehti jatkaa. Kaikki suuret uskonnot hinduismi, buddhismi, kristinusko, juutalaisuus, islam elävät ja vaikuttavat Aasiassa. Ne lainaavat toisiltaan käytäntöjä ja uskomuksia. Siksi kristillisen lähetystyön tehtävänä ei ole enää käännyttää ketään. Kristillisen kirkon istuttaminen ei ole enää hyväksyttävää tai toivottavaa. (s. 131). Tilalle tulee keskustelu: Kristityt voivat antaa oman panostuksensa pyrkimällä rikastuttamaan kaikkien ihmisten tasa-arvoisuutta ja ihmisarvoa. Toisena teemanaan Lehtiö nosti esille lähetysjärjestöjen aseman Suomessa. Hän totesi avoimesti kannattavansa näkemystä, että lähetysjärjestöjä on liikaa. Lähetys tulisi hänen mukaansa toteuttaa kirkon lähetystyönä. Mikäli järjestöjä jäisi kentälle, niiden tulisi kuitenkin toimia yhden johdon ja yhden näkemyksen mukaisesti. Nykyinen järjestelmä turmelee hänen mukaansa lähetystyön kokonaisuuden, tekee siitä kilpailutilanteen ja haittaa kohdemaiden toimintaa. Järjestöjen toteuttama lähetystyö tulisi siis nykymuodossaan purkaa ja muuttaa kirkon lähetykseksi. Uuden näkemyksen taustoja Kansainvälistä lähetysteologista keskustelua tunteville Lehtiön ajatukset eivät ole uusia. Luterilainen lähetysteologia on ollut näillä linjoilla jo kahden vuosikymmenen ajan. Luterilaisen maailmanliiton asiakirja Together in God s Mission (1988) sisältää samat lähetystyötä koskevat periaatteet. Niitä

5 toistelee lisäksi maailmanliiton uudempi asiakirja Lähetys kontekstissa (2005). Maailmanliiton ensimmäisen asiakirjan mukaan perinteinen lähetystyön malli tulee muuttaa. Lähetys on kyllä todistusta evankeliumista, mutta se ei toteudu käännyttämällä eikä Kristusta julistamalla. Sen sijaan ensimmäinen uskonkappale tulee nostaa esille ja ihmiset tulee kohdata heidän elämäntilanteissaan. Evankelioimisen tilalle tulee voimaannuttaminen (empowering), jota myös Lehtiö ja Sääksi kannattavat (ks. HeSa ). Voimaannuttaminen tarkoittaa köyhien, heikkojen, alistettujen ja sorrettujen vapauttamista ihmisarvoiseen elämään. Tämä vapautuksen teologiana (Liberation Theology) tunnettu teologian suunta on ollut Maailmanliiton lähetysteologian ohjelmana jo 20 vuotta. Asiakirjan mukaan evankeliointi merkitsee taistelua orjuuttavia ja ihmisarvoa rikkovia voimia vastaan. Tavoitteena on tuoda sorretuille ihmisille poliittinen vapaus, ja evankeliumin päämääränä on demokraattinen, tasapuolinen yhteiskunta. Teologia muuttuu Teologisesti tämän käsityksen kannattajat vaativat regimenttiopin syrjäyttämistä. Maallisia asioita ei tule erottaa hengellisestä lain ja evankeliumin julistamisesta, niin kuin luterilaisuudessa on aiemmin uskottu. Jumalan ei uskota pitävän ihmiskuntaa ruodussa poliisin ja oikeuslaitoksen, eli maallisen esivallan avulla. Siksi lähetystyökään ei voi heille enää olla syntisen vapauttamista ristin sanomalla, koska tämän opin ei ajatella todellisesti vapauttavan ketään. Sen sijaan lähetystyöntekijöiden (vaikka tätä nimitystä ei enää haluta käyttää) tulee toteuttaa Jumalan maallisen hallinnan tehtävää poliittisesti kaikkialla, missä ihmiset kärsivät. Sitä toteuttaa voimaannuttaminen, jonka avulla lähetystyö ottaa maailmanpoliisin roolin. Tämän näkemyksen ongelma ei ole sii- Kevätlukukauden avajaisten lähetystyötä koskevassa keskustelussa olivat mukana rovasti Tuula Sääksi, teologian tohtori Pirkko Lehtiö ja Kylväjän lähetysjohtaja Pekka Mäkipää. Kuva: Tomas Garaisi

6 Lukukausien avajaisten yhteydessä järjestetään myös kahvitarjoilu. Kuva: Tomas Garaisi nä, etteikö monissa maissa epäilemättä olisi suuria sosiaalisia epäkohtia, jotka kaipaisivat korjaamista. Ongelma on teologinen: seurakunnan ja kunnan roolit menevät sekaisin. Luterilaisen käsityksen mukaan kaikki ihmiset, uskovat ja ei-uskovat toteuttavat maallisen esivallan puitteissa yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta niin kuin osaavat ja pystyvät. Voimaannuttamisen ohjelma merkitsee osallistumista maiden sisäpolitiikkaan, kannan ottamista maan puoluejärjestelmään ja jonkin yhteiskuntafilosofisen suunnan ajamista muiden kustannuksella. Tämä ei koskaan ole koko maan tai kaikkien ihmisten huomioimista. Lähetystyö veitsen terällä Teologinen ongelma osoittautuu vielä tätä vaikeammaksi. Sosiaalisten epäkohtien poistaminen ei koskaan synnytä seurakuntaa. Kuten eräs opiskelija asian keskustelun aikana muotoili tosin vastausta saamatta Lehtiölle ja Sääksille: mitä auttaa ihmisten pelkkä sosiaalinen auttaminen, jos he yhteiskunnallisen vapauden löydettyään kuitenkin kuolemansa jälkeen joutuvat kadotukseen? Lähetyksen avainkohta ja motivaatio mitataan sillä, uskotaanko kadotukseen ja pelastukseen. Voimaannuttamisen teologia ei enää näitä tunne. Perinteinen kristinusko ja lähetystyö ovat vapautuksen teologian mukaan toimineet ihmiskunnan alistajina juuri siihen tapaan, kuin Nietzsche aikanaan väitti. Tässä tilanteessa tarvitaan seurakuntalaisten tarkkanäköisyyttä ja tiedostavaa asennetta. Nyt keskustellaan todella lähetystyön jatkumisesta tai sen lakkauttamisesta. Jos kirkkokansa haluaa Kristuksen vapauttavan evankeliumin eteenpäin viemisen jatkuvan, kirkon ylärakenne ei voi heitä estää. Mutta tämä ei enää ole itsestäänselvyys. Timo Eskola

7 Antaa mennä, pojat Syksyllä 1996 kaksi neljännen vuosikurssin opiskelijaa, ystäväni Vesa Koivisto ja minä menimme silloisen pääsihteerin Eero Junkkaalan puheille. Mielessämme oli itänyt innostus ja halu järjestää STI:hin käytännön kysymyksiin pureutuva kurssi. Keskusteluissa toisten opiskelijoiden kanssa oli toistuvasti tullut esille tarve saada käytännön eväitä kesäteologin tehtäviä ja seurakuntatyötä varten. Olihan niin, ettei tiedekunta tarjonnut kovinkaan paljon kättä pidempää. Ajattelimme, että instituutin luonteeseen tuollainenkin kurssi sopisi mainiosti. Eero otti ideamme lämpimästi vastaan, ja hänen myönteinen asenteensa kiteytyi mielessämme valtuutukseksi: Antaa mennä, pojat. Sitten ryhdyttiinkin tuumasta toimeen. Tuloksena oli koko kevään kestänyt kurssi, joka keskittyi käytännön seurakuntatyöstä nouseviin haasteisiin. Pyrkimyksemme oli saada luennoimaan pitkän seurakuntakokemuksen omaavia pappeja ja muita asiantuntijoita. STI:ssä vierailivat sitten tuona keväänä mm. kirkkoherrat Ensio Klemi ja Keijo Rainerma. Mieleen jäivät elämään myös Pekka Kaskisen mainio johdatus Mukulamessuun ja saarnan havainnollistamiseen sekä Osmo Vatanen, jonka jokainen lause huokui rakkautta jumalanpalvelusta kohtaan. Mukaan kutsuttiin rohkeasti myös henkilöitä, jotka eivät olleet STI:n vakiokasvoja, kuten professori Miikka Ruokanen. Monien kiinnostavien aiheiden värittämä kevät huipentui kesäteologin selviytymispakkaukseen, koko lauantaipäivän rupeamaan, jossa opiskelijat opettivat toisiaan. Käsittelyssä olivat kaikki tärkeimmät rippikoulutunnit, joiden runko ja erilaisia toteutustapoja käytiin yhdessä lävitse. Päivän antina jokainen sai mukaansa vinon pinon valmiita rippikoulutunteja, joita pystyi hyödyntämään kesäteologin työssä. STI:n toiminnassa mukana oleminen on merkinnyt hyvin paljon ja antanut tärkeitä rakennuspuita papin työhön. Heti fuksivuodesta alkaen mieltä lämmitti se, että teologiaa ei tehty otsa rypyssä ja toisin ajattelevia tunnustuskirjan lausumilla kivittäen, vaan pilke silmäkulmassa toinen toistaan kunnioittaen. Vaikka asia oli painavaa eikä se aina päästänyt helpolla, silti eksegeettiseltä aamukahvilta ja monista muista tilanteista lähdettiin hyvillä mielin, siitä kiitos. Tukijäsenenä olen havainnut, että sama asenne on jatkunut edelleen. Erityisesti iloitsen siitä, että STI:ssä teologian tekemiseen liittyy oman kutsumuksen pohdinta. Tuo pohdinta ei lopu valmistumiseen, vaan jatkuu läpi elämän. Puhunko ja teenkö oikeita asioita?, Olenko Jumalan tarkoittamalla paikalla? ovat uudelleen ja uudelleen kysymisen arvoisia kysymyksiä. Eräs piispoistamme toteaa, että Jumalan palvelijan elämä on täynnä omia ja toisten ristejä. Usein on niin, että Jumalaan uskominen lisää ristien näkemistä. Kuitenkin omien ristiensä keskellä pappi on Ristin kantaja. Tämä sekä velvoittaa että lohduttaa. (Eero Huovinen: Pappi?) Vielä lopuksi on todettava, että elämä ja STI yllättävät. Tuota mainitsemaani kurssia järjestäessämme en vielä tiennyt, millainen siitä tulee. Enkä sitäkään, että pyytäessäni silloista Meilahden rovastia luennoimaan tulin soittaneeksi tulevan vaimoni enolle. Vuonna 2009 tulee kuluneeksi kymmenen vuotta pappina ja aviomiehenä. Molemmissa tehtävissä saan jatkaa Jumalan armon varassa ja siihen tukeutuen. Matti Vehviläinen Lempäälän seurakunnan kappalainen

8 Kristus-keskeisen teologian puolesta STI 20 vuotta STI:n 20-vuotistaivalta kokoontui juhlimaan noin 160 hengen joukko opiskelijoita, työn ystäviä sekä entisiä ja nykyisiä talkoolaisia ja työntekijöitä. Moni menneiden vuosien opiskelija kertoi lämpimiä muistoja STI:n luennoilta. Instituutin antama tuki ohjasi kutsumustietoiseen työhön seurakunnassa. Kuva JM Lämminhenkisen juhlan ilmapiiri oli pääosin opiskelijoiden varassa. He olivat innokkaasti toteuttamassa illan monipuolista ohjelmaa. Ohjelma rakentui pitkälti STI:n uutisten varaan. Uutisankkureina toimivat Anna-Pauliina Marttinen ja Vesa Ruohonen. Kuva HJ Opiskelijoiden joukossa on suuri määrä taitavia muusikoita. Juhlassa esiintyi Aito-yhtye, jonka jäseniä ovat Jenni Leino, Markus Nieminen ja Tomas Garaisi. Kuva HJ Kuvaajina Hilpi Jenu (HJ) ja Jouko Makkonen (JM)

9 Työn vastuunkantajia ja ystäviä oli mukana toiminnan alkuajoilta lähtien. Hallituksen nykyinen puheenjohtaja, SLEYn toiminnanjohtaja (eturivissä vasemmalla) piti juhlan tervehdyssanat, ja vieressä istuva emerituspiispa Olavi Rimpiläinen päätti juhlan lyhyellä katsauksella menneisiin vuosiin ja pitämällä loppuhartauden. Kuva HJ Historiikkia käytiin lyhyesti läpi aikajanalla. Rovasti Pekka Jokiranta kertoi STI:n suunnitteluvaiheista ja perustamisesta. Pitkäaikainen pääsihteeri Eero Junkkaala muisteli toimintavuosia Raamattuopiston tiloissa Pohjoisella Rautatiekadulla, SLEYn vuokratiloissa Lastenkodinkujalla ja nykyisissä tiloissa Kaisaniemenkadulla. Piirtoheitinkuvassa on alkuaikojen hallitus. Entiset opiskelijat, Marja-Kaarina Marttila ja Vesa Koivisto, kertoivat omia muistojaan opiskeleluajoistaan. HJ Välillä ääneen pääsi uutisten asiantuntijahaastattelussa erikoistutkija H. Hutkija, jonka mukaan opetus voi olla toisenlaista vain, jos se on samanlaista. (Henrik Perret ja Timo Eskola) Juhliin liittyviä pakinoita, myös kyseinen haastattelu, löytyy STI:n kotisivuilta Sivuilla on myös juhlien kuvakavalkadi. Kuva JM

10 Juhlassa entiset ja nykyiset työntekijät joutuivat ratkomaan vaikeita teologisia kysymyksiä. Kuvassa Eero Junkkaala, Kirsi Sell, Pekka Huhtinen ja Timo Eskola. Kilpailussa opiskelijat olivat niskan päällä. Kuva HJ Tuomarina toimi varatuomari Hannu Äimänen. Opiskelijajoukkueen jäseniä olivat Matti Välimäki, Oskari Nummela, Santeri Marjokorpi ja Tomas Garaisi sekä Essi Tuomala (ei kuvassa), Kilpailun vetäjänä toimi Anna-Pauliina Marttinen. Kuva HJ Juhlissa muisteltiin myös vakavassa hengessä toisenlaisen opetuksen tarvetta. STI:tä yhdistää rakkaus Jumalan valtakunnan työhön ja Raamatun opettamiseen. Kuva JM 10

11 Kuva: Joanna Gueissaz Mihin uskomme perustuu? Apologiaseminaari Mikkelissä Mikkelin tuomiokirkkoseurakunnan seurakuntakeskuksen 2. kerroksessa Ristimäkisalissa, Savilahdenkatu 20. Lisätietoja: (015) tai Opettajina: päätoimittaja, teol. maist. Leif Nummela, Suomen teologisen instituutin pääsihteeri, rovasti Henrik Perret fil. ja kasvatustiet. tohtori, professori Tapio Puolimatka Onko elämällä tarkoitusta ilman Jumalaa? Mitä Jumalasta voi tietää? Onko kristinusko totta? Entä muut uskonnot? Onko Raamattu luotettava? Jeesus Nasaretilaisen arvoitus? Mikä on tieteellisen ajattelun ja uskon suhde? Miksi ja miten uskoa tulisi puolustaa? Tervetuloa kuuntelemaan ja keskustelemaan Apologetikseminarium i Nykarleby (Borgå stift) OPISKELIJAN SUUSTA Jumala pitää omistaan huolen. Teologian opiskelun keskellä mietin kuitenkin välillä, missä olisin ilman STI:ltä saamaani tukea. STI on tullut minulle todella rakkaaksi levähdyspaikaksi, jossa olen saanut vertaistukea muilta uskovilta teologian opiskelijoilta. Esimerkiksi päivittäinen rukoushetkemme on antanut voimia opiskeluun ja luonut keskinäistä yhteyttä. Olen oppinut paljon STI:n luennoilla ja minulle on ollut tärkeää saada kuulla Jumalan sanaa kunnioittavaa opetusta, erityisesti eksegetiikasta. Teologille on toisinaan ahdistavaa ja hämmentävää yrittää tasapainoilla oman uskonsa ja yliopiston opetuksen välillä. STI:llä saa onneksi olla vapaasti Kristukseen ja Raamatun sanaan uskova teologi. Arvostan myös sitä, että STI:llä opiskelijoiden kysymykset otetaan vakavasti, ja henkilökunta käy mielellään henkilökohtaisia keskusteluja kanssamme. Olen erittäin kiitollinen STI:stä, jossa saan olla oma itseni, ja olen iloinen siitä, että myös minä kysymyksineni mahdun joukkoon. Outi Ahtinen, teol. yo 11

12 Henkilökohtaisesti Elämä on turhuutta ilman Jumalaa Teologian ylioppilas Matti Sartonen, on vastassa Raamattuopiston aulassa. Suomen Raamattuopisto on hänelle hengellinen koti jo monen sukupolven takaa, sillä Matin äidinäidinisä, pastori Kustaa Saarilahti, oli yksi Raamattuopiston perustajista. Matti kertoo tulleensa uskoon Raamattuopiston rippikoulussa Vuokatissa, ja nyt hän opiskelee itsekin teologiksi. Valmistuin tradenomiksi vuonna 2004, ja olin pari vuotta töissä logistiikka-alalla, mutta aloin miettiä, kannattaisiko vielä lähteä opiskelemaan teologiaa. Nyt opiskelen toista vuotta, ja päivääkään en ole katunut, Matti kertoo. Kokonaan hän ei ole kuitenkaan jättänyt ensimmäistä ammattiaan, sillä hän opettaa opiskeluidensa ohella kauppaoppilaitoksessa markkinointia ja logistiikkaa. STI tärkeällä paikalla STI on ollut Matille paikka, jossa hän on saanut kohdata ihmisiä, joille klassinen kristinusko ja tunnustuksellinen teologia ovat tärkeitä. Matti uskoo, että STI:llä on tulevaisuudessa entistäkin merkittävämpi rooli Kristus-keskeisen teologian tarjoajana, sillä teologisen tiedekunnan tarjoama opetus ja tutkimus eivät yksin riitä. Lisäksi Matti pitää tärkeänä STI:n roolia herätysliikkeitä ja järjestöjä kokoavana yhdistyksenä. 20-vuotisjuhlien juontajapari Matti Sartonen ja Ida Jungner pitivät STI:n uutisten yhteydessä myös Kotimaan katsauksen. Kuva Hilpi Jenu. 12

13 On tärkeää, että eri järjestöt ja herätysliikkeet pystyisivät tekemään yhteistyötä Jumalan valtakunnan eteen joistakin erimielisyyksistä huolimatta. Yhteistyön merkitys korostuu varsinkin nyt, kun paineita tulee niin paljon ulkoapäin ja pelataan kovilla panoksilla. Tällä hetkellä on onneksi halua tehdä yhteistyötä, ja STI:n sisällä on mielestäni hyvä ilmapiiri, Matti iloitsee. Nuoren miehen kiireistä elämää Opiskeluiden ja töiden lisäksi Matti on mukana mm. Perusta-lehden toimituksessa ja vapaaehtoisena Raamattuopiston nuorisotoiminnassa. Vapaa-ajallaan hän pelaa salibandya lukioaikaisten ystäviensä kanssa perustamassaan joukkueessa ja on mukana OPKOn, Raamattuopiston ja Kylväjän yhteisessä teologipiirissä, jonka tarkoituksena on tukea teologian opiskelijoiden kasvua hengelliseen työhön. Lisäksi häntä kiinnostaa autot, erityisesti Mercedes-Benz -merkkiset. Töiden, opiskeluiden, vapaaehtoistoiminnan ja harrastusten kanssa elämä tuntuu joskus aika kiireiseltä, Matti naurahtaa. Kiitollinen elämästä Jumala on elämäni perusta vähän samaan tapaan kuin Saarnaajalla. Elämä olisi turhuutta ilman Jumalaa. Saarnaaja oli mielestäni ennen kaikkea realisti, joka ymmärsi sen, mistä elämässä on loppujen lopuksi kysymys. Toisaalta Saarnaaja ymmärsi myös tämän maallisen elämän arvon. Hän oli viisas mies. Elämässä on monia syitä olla iloinen ja kiitollinen kaikesta, mitä meille on annettu. Niin ilojen kuin surujenkin keskellä on tärkeää muistaa, että kaikki on lähtöisin Jumalasta. Ilman Häntä kaikki on turhuutta. Matti kokee kutsumusta seurakunnan paimenen työhön. Tällä hetkellä kirkon nykytilanne ja tulevaisuuden suunta herättävät kuitenkin paljon kysymyksiä. Toivon ennen kaikkea sitä, että myös tulevaisuudessa kirkkomme saisi edelleen olla Kristuksen kirkko. Muuten kirkolla ei ole mitään arvoa, Matti toteaa. Hän haluaisikin rohkaista teologeja pitämään kiinni siitä, mitä meille on Raamatussa annettu ja luvattu. Vaikka nyt tuntuu hankalalta, Jumala on ennenkin näyttänyt tietä eteenpäin. Saamme edelleen luottaa siihen, että Hän pitää omistaan huolta. Henkilökohtaisesti toivon, että Jumala johdattaisi ja näyttäisi minulle oman paikkani sekä antaisi rohkeuden kulkea oikeaa tietä. Mariliina Metsävirta 13

14 RAAMATUN PUNAINEN LANKA Raamatun pääsanoma läpi perjantaiillan ja lauantaipäivän aikana Luennoitsijoina päätoimittaja, teol. maist. Leif Nummela ja pääsihteeri, rovasti Henrik Perret Seinäjoki, Seinäjoen seurakunta Kemijärvi, Kemijärven seurakunta Järvenpää, Järvenpään seurakunta Turku, Turun Mikaelinseurakunta Pertunmaa Joroinen, Joroisten seurakunta Hyvinkää, Hyvinkään seurakunta Lisätietoja: Kirsi Sell, puh , tai Leif Nummela, puh , 14

15 SEURAKUNTAVIERAILUT Henrik Perret Nedervetil frs, mötesserie Seinäjoki, Raamatun pun.lanka Kemijärvi, Raamatun pun. lanka Järvenpää, Raamatun pun. lanka, Nykarleby, Stiftets personalutbilning, apologetik Kansanlähetysopisto, Ryttylä 14.5 Hervanta, Tampere, Nuorten Raamattuilta Timo Eskola Ryttylä, Uuras Saarnivaara -seminaari Kauniainen, Raamattuopisto, lähetyskurssin opetus 7.3. Turku, KRS:n koululaistyö 8.3. Helsingin OPKO Riihimäki, Alfa-kurssi Ryttylä, Kansanlähetysopisto Turun OPKO SUOMEN TEOLOGINEN INSTITUUTTI Osoite Kaisaniemenkatu 13 A 4. kerros Helsinki Puhelin Faksi Sähköpostit sti(at)teolinst.fi etunimi.sukunimi(at)teolinst.fi Kotisivu Pankkitili Sampo Työntekijät pääsihteeri Henrik Perret (gsm ) tutkija Timo Eskola (koti ) sihteeri Kirsi Sell (koti ) Aukiolo: ma pe klo 9 19 Taitto Kirsi Sell Painopaikka Kirjapaino Hermes Oy Teologinen tutkimus- ja koulutuskeskus. Seurakuntavierailuja, luentotoimintaa, kirjasto ja lukusali. Talous vapaaehtoisen kannatuksen varassa. Vuositukijäsenmaksu 35 euroa (opiskelijat 10 euroa, yhteisöt 100 euroa). Ottaa vastaan kirjalahjoituksia, avustuksia ja testamentteja. Julkaisee IUSTITIA-nimistä teologista aikakausikirjaa. Tiedotuslehti KULMAKIVI lähetetään jokaiselle tukijäsenelle kuusi kertaa vuodessa. Hallituksen puheenjohtaja toiminnanjohtaja Lasse Nikkarikoski Jäsenjärjestöt Ev.lut. Lähetysyhdistys Kylväjä Länsi-Suomen Rukoilevaisten Yhdistys Suomen Ev.lut. Opiskelija- ja Koululaislähetys Radiolähetysjärjestö Sanansaattajat Suomen Ev.lut. Kansanlähetys Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys Suomen Raamattuopisto Svenska Lutherska Evangeliföreningen 15

16 SUOMEN TEOLOGINEN INSTITUUTTI Kaisaniemenkatu 13 A HELSINKI Evankeliumi on koko ajan siirettävä uuteen osoitteeseen, sillä vastaanottaja muuttaa jatkuvasti uuteen paikkaan. Helmut Thielicke Etukannen kuva: Jouko Makkonen Takakannen kuva: Sinikka Ahvenainen 16 Kannen kuvat: Vesa Ruohonen