SATAKIELI VANTAAN SEUDUN STEINERKOULU. Jäsentiedote STEINERPÄIVÄKODIT METSÄTÄHTI, PIKKUKARHU JA POHJANTÄHTI

Transkriptio

1 SATAKIELI Jäsentiedote VANTAAN SEUDUN STEINERKOULU STEINERPÄIVÄKODIT METSÄTÄHTI, PIKKUKARHU JA POHJANTÄHTI

2 SISÄLTÖ 3 Pääkirjoitus: Mihin tarvitaan Satakieli-lehteä? 4 Johtokunnan kuulumisia 5 Kunnioittava vuorovaikutus 7 Koulukiusaaminen steinerkoulussa 8 KiVa-koulu 9 Seitsemäsluokkalaisten mietteitä historian jaksosta 10 Keskiaikamarkkinat 14 Toinen luokka nosti perunaa 15 Kuudennen luokan Runoja 16 Tunnelmia kahdeksannen luokan matkasta Helsingin kansallisoopperaan 17 Kouluisännän haastattelu 18 Kirja-arvio: Orapihlajapiiri 20 Kuvia yhdeksännen luokan Lapin vaelluksesta 22 Vantaan seudun steinerkoulun kouluyhdistys ry:n VUOSIKOKOUSKUTSU Vantaan seudun steinerkoulu Satakielentie 5, Vantaa Puh. toimisto (09) Puh. opettajat (09) Kouluun ilmoittautuminen: Ritva Seuna, puh. (09) Osoitteenmuutokset ja ilmoitusmyynti: vantaan.steinerkoulu@kolumbus.fi Steinerpäiväkoti Metsätähti Rasinkatu 13, Vantaa Puh. (09) Steinerpäiväkoti Pohjantähti Kirkkotie 8, Tuusula Puh. (09) Steinerpäiväkoti Pikkukarhu Kukkakatu 6, Järvenpää Puh JÄSENTIEDOTE 3/2011 Toimitus: Jarno Paalasmaa. Taitto: Petri Clusius. Etu- ja etusisä kannen kuvat: Jarno Paalasmaa. Painopaikka: Savion Kirjapaino Oy.

3 pääkirjoitus Mihin tarvitaan Satakieli-lehteä? Muistan, kun aikanaan opettajakunnan koulun toimintaa luotaavissa arviointi- ja kehittämisseminaareissa Satakieli-lehden kohdalla nousi kysymys: Voitaisiinko siitä luopua kokonaan? Hyvä, että tekijöitä löytyi ja ettei siitä luovuttu. Reppuposti toimii arkisena käytännön asioiden tiedottamiskanavana ja Satakieli koulun pedagogiikkaa ja muitakin erityispiirteitä esittelevänä julkaisuna. Nyt tätä parivaljakkoa täydentää kesällä avatut koulumme uudet nettisivut. Ehdotan vierailua säännöllisin väliajoin osoitteessa Koulullamme on erityinen viranomaisten määräämä velvoite kertoa toiminnastaan vanhemmille. Opetushallituksen opetussuunnitelman perusteissa sanotaan erikseen, että steinerkoulun vanhemmille on kerrottava koulun toiminnan filosofiset ja pedagogiset periaatteet. Tätä tehtävää voi vanhempainiltojen lisäksi täyttää osaltaan myös Satakieli-lehti. Satakieli-lehteä ovat pitkään tehneet yhdessä opettaja Tuomo Oksanen ja vanhemmista Niina Mälkiä. Kiitos heille! Lehti on ilmestynyt säännöllisesti ja on ollut yksittäisen koulun omaksi lehdeksi tavallista korkeatasoisempi. Pyrkimys on jatkossakin sama eli tehdä monipuolista lehteä, jossa näkyisi opettajien lisäksi myös mahdollisimman paljon oppilaiden ja vanhempien hengentuotteita. Lehti itsessään on yksi esimerkki toimivasta vanhempien ja opettajien yhteistyöstä, heidän toisiaan täydentävien osaamisalueidensa yhdistämisestä. Ryhdyn toimittamaan lehteä luottavaisin mielin, koska työparina on taitosta vastaava Petri Clusius. Ehdotuksia juttuaiheista ja valmiita juttuja voi lähettää tarjolle osoitteeseen Jarno Paalasmaa 3

4 JOHTOKUNNAN KUULUMISIA Syyslukukausi lähti käyntiin hienoilla Keskiaikamarkkinoilla, kiitos kaikille mukana uurastaneille! Tapahtuma on koulun väen yhteinen tapahtuma mutta myös näyteikkunamme ulospäin. Uusien perheiden on helppo tulla tutustumaan kouluun juuri markkinoilla. Koulun uudet nettisivut tulivat käyttöön kesän aikana. Tiedotusta on siellä yhä enemmän ja sivuja kehitetään koko ajan. Olethan huomannut mm. koulun kalenterin, joka löytyy sivuilta? Tänä syksynä oman yhdistyksen alla toiminut iltapäiväkerho siirtyi osaksi koulua. Tämän siirtymän eteen on tehty kovasti työtä, uusien asioiden kohdalla on aina opettelemista ja yllättäviäkin tilanteita. Iltapäiväkerho on kuitenkin käynnistynyt hienosti. Koulun taloustilanne on ennallaan, eli tiukasti mennään mutta budjetin mukaisesti. Säästöön pitäisi kuitenkin saada varoja joka vuosi tulevaisuuden rakennusprojekteja ajatellen. Alkusyksyn aikana johtokunnassa on keskusteltu myös mm. kouluruoasta, parkkipaikkojen liikenteestä, sääntömuutoksesta liittyen kouluyhdistyksen jäsenyyteen, syysloman ajankohdasta ja uusien perheiden juurruttamisesta osaksi kouluyhteisöä. Loppusyksyn tärkeimpiä aiheita tulee olemaan ensi vuoden budjetin suunnittelu. Johtokunta kokoontuu syksyn aikana vielä ja Kouluyhdistyksen syyskokous on Nyt on muutenkin aika kääntää katse kohti ensi vuotta: johtokunta tarvitsee uusia jäseniä erovuoroisten tilalle. Uusi johtokunta valitaan kouluyhdistyksen syyskokouksessa joulukuussa. Haluatko tietää miten koulun asiat etenevät? Onko sinulla osaamista joka voisi hyödyttää koulun johtokunnassa? Me tarvitsemme aktiivisia ja kiinnostuneita vanhempia, ilman meitä tätä koulua ei olisi. Ota yhteyttä ja kysy lisää jos johtokuntatyöskentely kiinnostaa. Johtokunnan puolesta, Juulia Salonen pj. 4

5 Kunnioittava vuorovaikutus Ewy Numminen Koulumme lukuvuoden teemana on kunnioittava vuorovaikutus. Aihetta on käsitelty johtokunnan, henkilökunnan ja opettajakunnan yhteisellä alkavaa kouluvuotta valmistelevalla Tallinnan matkalla, opettajainkokouksissa, luokissa ja kouluvuoden avajaistilaisuudessa, jossa opettajat olivat tavattavissa keskustelun merkeissä. Teema sopii kaikessa laajuudessaan niin opettajille, vanhemmille kuin oppilaillekin. Kukin meistä voi tahollaan pyrkiä aitoon toisen kohtaamiseen. Kunnioittava vuorovaikutus ilmenee arjessa myös esimerkiksi kohteliaana käytöksenä. Pyrimme tervehtimään vastaantulijoita. Perässä tulijalle voi pitää ovea auki. Voi hymyillä ja sanoa pari ystävällistä sanaa. Ihmisten välisten kohtaamisten lisäksi olemme tekemisissä aineellisen ympäristön kanssa. Pyrimme huolehtimaan hyvin yhteisestä omaisuudesta. Tavaroita kohdellaan kunnioittaen, eikä tuhlata turhaan kyniä, vihkoja ym. Käsityötarvikkeet palautetaan kouluun: esimerkiksi jos oppilas on saanut kesätehtäväksi työn valmiiksi tekemisen, pitää puikot, neulat, langat ym. palauttaa. Siirrämme ne seuraavalle luokalle. Tilojen käytön yhteydessä sammutetaan valot lähtiessä, lukitaan ikkunat ja ovet hyvin. Emme riitele sähköpostilla Mikäli jokin asia vanhempana askarruttaa, voitte soittaa asiasta luokanopettajalle tai luokanvalvojalle tai aineenopettajalle, silloin kun asia koskee hänen ainettaan. Vuorovaikutus on selkeintä, kun välikäsiä on mahdollisimman vähän. Kannattaa esittää asia selkeästi ja rakentavasti. Vuorovaikutus ja kohtaaminen on helpompaa, kun asioista on keskusteltu asiallisesti. Kättelemme oppilaat aamuisin. Tämä on eräs tapa pyrkiä kohtaamaan jokainen lapsi yksilönä. Koulumme korostaa ylipäätään inhimillisen vuorovaikutuksen merkitystä. Opetus- ja kasvatustyössä kyse on paljolti vuorovaikutuksesta. Muussakin suhteessa olemme aidon kohtaamisen tai edes puhelimitse käydyn keskustelun kannalla. Opettajakunnassa olemme päättäneet, että emme riitele sähköpostilla. Olemme pyrkineet noudattamaan tätä linjaa jo vuosia. Sähköposti on hyvä tiedotuskanava, mutta ei kokemuksemme mukaan kovin hedelmällinen keskusteluareena. 5

6 Tilanteiden selvittely keskustelemalla Olen pitkään ihaillut monien kollegojen sovittelutaitoja. Vuosien aikana moni vaikeakin tilanne on ratkennut, kun asiasta on keskusteltu, eri osapuolia on kuultu ja asiaan on vielä palattu esimerkiksi kahden viikon kuluttua. Tarpeen vaatiessa pyrimmekin järjestämään perheen ja opettajan/luokanvalvojan keskustelun, joihin saattaa osallistua esimerkiksi vuosirehtori tai erityisopettaja. Koulumme on mukana myös valtakunnallisessa KiVa-koulu hankkeessa. Kivatiimiin mahdollinen kiusaamistapaus tulee jonkun opettajakunnasta täyttäessä kaavakkeen, jonka seurauksena KiVa koulu-tiimiin kuuluvat henkilöt pyytävät kiusatun ja kiusaamiseen osallistuneen henkilön ja muita paikalla olleita yhteiseen keskusteluun. Asiaan palataan vielä uudestaan ja selvitetään onko kiusaaminen jatkunut vai loppunut. Metodiin kuuluu ilmoitus kiusatun kotiin. Kodin tuki ja ylipäätään myönteinen suhde luokkatovereihin ja opettajiin on arvokas asia. Muuten lapsi saa ristiriitaisen viestin. Opettajien ja vanhempien muodostaman tuen varassa on lapsen hyvä kasvaa ja kehittyä. Epäasialliseen toimintaan puuttuminen jo varhain on rakastava teko. Koulullamme oppilaat saavat opiskella upeissa luokkatiloissa ja syödä omassa keittiössä tehtyä hyvää ruokaa. Tämä on yhä harvinaisempaa ja hyvin tärkeä asia koulullamme. Tulevaisuuteen katsoen ja visualisoiden on mahdollista toteuttaa F-rakennus ja vieläpä joskus G-rakennus. Näin on koulussamme rohkeasti toimittu jo vuosia. Tullessani kouluun opettajaksi vuonna 1997 paikalla oli vasta A- ja B-rakennukset. Rohkeasti ja päämäärätietoisesti yhteistyössä toimien on saatu rakennettua C-, D- ja uusimpana E-rakennus. Toivotan hyviä, tunnelmallisia hetkiä ja rakentavia kohtaamisia koulumme puitteissa. Opettajakunnan puolesta, Ewy Numminen 6

7 Koulukiusaaminen steinerkoulussa Jarno Paalasmaa Nykyisin kouluissa koulumuodosta ja pedagogiikasta riippumatta tehdään kiusaamisen vähentämiseksi kaikki, mitä vain osataan, ja jo vuosia kouluilta on edellytetty lakisääteisestikin esimerkiksi kiusaamisen torjuntasuunnitelmaa. Näkyvää kiusaamista (esimerkiksi käsiksi käyminen, tavaroiden anastaminen ja nimittely) suurempi ongelma on näkymätön kiusaaminen. Tätäkin voi joka tapauksessa yrittää havainnoida ja tunnistaa. Stakesin tutkimusprofessori Tytti Solantauksen mukaan kyse on esimerkiksi siitä, kun jonkun puheen päälle puhutaan, jonkun tullessa paikalle luodaan merkitseviä silmäyksiä tai huokaillaan kuuluvasti, jonkun jutuille ei naureta, jonkun keskustelunavauksiin ei tartuta, jollekin ei kohdisteta puhetta tai jostakusta puhutaan takanapäin pahaa. Myös psykologian professori Christina Salmivalli on tutkinut laajasti koulukiusaamista. Salmivallin ja hänen tutkimusryhmänsä kehittämä KiVa Koulu -hanke (kiusaamisen vastainen ohjelma) tarjoaa monipuolisesti keinoja kiusaamisen vähentämiseksi. Kyse on yhteisistä oppitunneista, joilla rohkaistaan kiusaamisen vastustamiseen sekä erilaisista materiaaleista ja kouluun perustettavasta koulutiimistä, joka käsittelee perusteellisesti mahdolliset kiusaamistapaukset. Pitää tietää mitä on kiusaaminen Meillä on kaikilla joku käsitys siitä, mitä on kiusaaminen, mutta kiusaamisen vastaisessa työssä tärkeä lähtökohta on, että yhteisesti määritellään mitä on koulukiusaaminen. Yhteisö voi toimia johdonmukaisesti tietyn ilmiön suhteen vasta kun sillä on yhteinen ymmärrys ilmiöstä. Opettajakunnassa olemme päätyneet myös kansainvälisissä tutkimuksissa laajasti hyväksyttyyn määritelmään, joka korostaa toiminnan toistuvaa luonnetta, pitkäkestoisuutta ja valtaepätasapanoa, tiedostaen että määritelmän tietyt piirteet (toistuvuus ja pitkäkestoisuus) voivat jopa estää kiusaamisen varhaista havaitsemista ja puuttumista. Kyse on siis valtataistelusta ja siitä, että kiusatun on vaikea tasaveroisesti puolustautua. Valtaepätasapaino voi tarkoittaa fyysistä kokoa ja voimaa, mutta yhtä hyvin se voi olla myös sosiaalista (esim. ystävien määrä) tai henkistä (esim. sanavalmius). Määrittely on kuitenkin tärkeätä, ettei kaikkea kielteistä käytöstä, konflikteja ja oppilaiden tasaväkistä nahistelua tulkita kiusaamiseksi. Miten steinerpedagogiikka puree kiusaamiseen? Mitä steinerkouluissa voidaan tehdä näiden yleisten keinojen lisäksi? Periaatteessa ainakin kiusaamisen havaitsemiseen ja varhaiseen puuttumiseen on steinerkoulussa hyvät edellytykset, koska yleensä sekä oppilaat, opettajat että vanhemmat tuntevat hyvin toisensa. Pysyvät kasvatussuhteet ja johdonmukainen luokkayhteisön ryhmäyttämistyö helpottavat kiusaamisen ehkäisemistä. Alaluokilla steinerkoulun opettajat myös keksivät ja kertovat paljon moraalitarinoita. Näiden niin sanottujen sosiaalisten 7

8 tarinoiden etuna on hienovaraisuus, eli niissä ei ole vaarana satuttaa ketään. Vaikka moraalitarinat eivät liity suoraan luokan senhetkiseen tilanteeseen ja tapahtumaan, ne ovat käytännössä monesti osoittaneet vaikuttavuutensa. Kiusaaminen liittyy keskeisesti myös laajempaan steinerkoulujen tunnekasvatus kokonaisuuteen. Sosiaalisia ongelmia ja kiusaamista pyritään vähentämään monella muullakin tavalla kuin draamaleikeillä ja näytelmillä. Kuvaan tarkemmin steinerkoulun seitsemää käytännön tunnekasvatus ulottuvuutta esimerkiksi tänä syksynä ilmestyneestä Sydämen sivistys - kirjassa. Kirjallisuutta: Hamarus, P. & Kaikkonen, P Kiusaamisen määritelmät ja määrittely. Suomen kasvatustieteellinen aikakauskirja Kasvatus 1/2011. Paalasmaa, J: Omassa rytmissä. Steinerkoulun idea ja käytännön sovellukset. Sivut ja Jyväskylä: PS-kustannus. Paalasmaa, J Tehokkuutta vai ihmisyyttä? Sydämen sivistystä kasvattava koulu. Teoksessa Sydämen sivistys, Kasvatuksen ytimessä. Toim. Timo Jantunen ja Eero Ojanen. Helsinki: Aurinko Kustannus. Salmivalli, C Koulukiusaamiseen puuttuminen. Kohti tehokkaita malleja. Opetus Jyväskylä: PS-kustannus. Salmivalli, C Matkalla kiusaamisen ytimeen. Christina Salmivallin haastattelu. Opettaja 41/2008. Solantaus, T Kiusaamisella on salattuja muotoja. Helsingin Sanomat Mikä KiVa Koulu? KiVa Koulu -ohjelma on opetusministeriön rahoituksella Turun yliopistossa kehitetty toimintamalli koulukiusaamisen vähentämiseksi. KiVa-lyhenne muodostuu sanoista Kiusaamisen Vastainen tai Kiusaamista Vastustava. Sana herättää myös mielikuvan mukavasta koulusta, jossa kaikilla on mukava olla. KiVa -ohjelmassa on neljä keskeistä ominaispiirrettä: Monipuolinen ja käytännönläheinen materiaali: Opettajille, oppilaille ja vanhemmille. Virtuaalinen oppimisympäristö Tietokonepelien ja verkkoympäristön hyödyntäminen Koko ryhmään vaikuttaminen Kiusaamisen vähentämisessä korostetaan jokaisen oppilaan vastuuta yhteisestä hyvinvoinnista. Kiusaamista sivusta seuraaville oppilaille tarjotaan keinoja tukea kiusattua ja osoittaa, että he eivät hyväksy kiusaamista. Kokonaisvaltaisuus Toimen pidekokonaisuuteen sisältyy sekä yleisiä että kohdennettuja toimia. KiVa Koulu -ohjelman yleiset toimenpiteet kohdistuvat kaikkiin oppilaisiin ja ovat pääasiassa kiusaamista ehkäiseviä. Kohdennetut toimenpiteet otetaan käyttöön kiusaamistapauksen tultua ilmi ja ne kohdennetaan erityisesti kiusaamiseen osallistuneisiin ja kiusattuihin lapsiin ja nuoriin, tavoitteena saada kiusaaminen loppumaan. KiVa Koulu -ohjelma on aina koko koulun ohjelma, sitä ei ole tarkoituksenmukaista toteuttaa ainoastaan yhdellä tai kahdella luokalla. Ohjelman käyttäjäksi ilmoittautuvat koulut, eivät yksittäiset luokat tai opettajat. Vantaan seudun steinerkoulussa KiVa Koulu -ohjelma on otettu käyttöön vuonna Lisäinfoa 8

9 Seitsemäsluokkalaisten mietteitä historianjaksosta Historianjakso oli ihan mielenkiintoinen. Oli kiva kuulla lisää tietoa miten joskus ennen on eletty. Löytöretket ovat jääneet hyvin mieleen ja on kiva vähän yleissivistää itseään. Kuvien ja tekstien tekeminen oli kiinnostavaa. Fanny Historianjakso alkoi melko tylsästi löytöretkeilijöillä tai ei ne niin tylsiä olleet, mutta en vain tykännyt Kolumbuksesta ja muusta sellaisesta. Jakso parani loppua kohden, koska käsittelimme lopuksi tähtitieteilijöitä ja minusta ne voittavat helposti löytöretkeilijät. Vesa Mielestäni jakso oli hieman tylsä, kun siinä ei piirretty melkein yhtään. Niko Historianjakso oli kiva. Piirtäminen oli kivaa ja kiinnostavinta olivat tähtitieteilijät. Oliver Käsittelimme historianjaksolla löytöretkiä ja niiden seurauksia. Miika Meidän luokka käsitteli historiassa myöhäiskeskiaikaa ja löytöretkeilijöitä, kuten Marco Polo ja muiden purjehtijoiden matkoja. Oli ihan kiva jakso ja mielenkiintoinen. Miikka Historianjakso oli mielestäni hyvin mielenkiintoinen ja ehdimme käydä monia asioita aika lyhyessä ajassa. Hannes 9

10 Erilainen koulupäivä: Keskiaikamarkkinat Kirsi Ojala-Kinnunen Koulullamme vietettiin perinteisiä keskiaikamarkkinoita lauantaina Jo useamman vuoden sää on suosinut tapahtumaa, mutta tänä vuonna saimme kuurosateita heti markkinoiden aluksi. Vaikka ilma pysyikin melko koleana koko päivän, tapahtuman loppua kohden taivas onneksi selkeni ja aurinkokin näyttäytyi. Aamun nuhruinen keli ehkä hieman vähensi ulkopuolisten kävijöiden määrää, mutta markkinatunnelma oli silti yhtä lämminhenkinen kuin aina ennenkin. aukeaman kuvat Jarno Paalasmaa 10

11 Tänäkin vuonna ohjelma noudatteli perinteistä hyväksi havaittua kaavaa: oli taitoratsastusesitys, keskiaikaista musiikkia turkulaisen Comissatores aboensis -yhtyeen esittämänä, Eppel Peppel -parivaljakon Tarinoiden arkku -esitys, keskiaikainen taistelunäytös sekä musiikkisatu Pieni sammakko ja uusi koti. Oppilaiden ja opettajien esittämänä saimme seurata musiikkiesityksiä, sirkustemppuja, tanssia ja viljan varstomista. Erilaisissa työpajoissa oli mahdollisuus itse valmistaa tinanappeja tai -riipuksia, kynttilöitä, ritarinkilpiä tai kaarnalaivoja. Tarjolla oli myös toimintapisteitä pääasiassa lapsille, näistä voisi mainita esimerkiksi temppuradan, onginnan, jousiammunnan sekä supersuositun poniratsastuksen. Ja toki oli myös mahdollisuus tehdä ostoksia keskiaikaisessa markkinahengessä. Toisen luokan opettaja Tuomo Oksanen kertoi päivän sujuneen hyvin. Tuomon oppilaiden päivään kuului paljon kiitosta saanut musiikkiesitys huiluilla ja laulaen. Oman esityksen lisäksi luokka oli käynyt yhdessä syömässä sekä katsomassa Eppel Peppelin ensimmäisen näytöksen. Tuomon kertoman mukaan oppilaat olivat nauttineet tästä musiikkia ja kansansatuja yhdistelevästä esityksestä. Loppupäivän oppilaat kuluttivat omatoimisesti markkinoihin tutustuen. Neljännen luokan oppilaan Tuulikki Lappalaisen mielestä keskiaikamarkkinoilla kaikki oli ollut kivaa. Hän olisi toivonut vain enemmän vapaata aikaa omatoimiseen markkinoilla kulkemiseen. Tuulikki oli luokkatovereidensa kanssa soittanut yleisölle huilukappaleen ja se oli aiheuttanut pientä jännitystä päivään. Esityksen jälkeen oli 11

12 sitten helpottunut olo ja luokan kanssa yhdessä vietetyn ajan jälkeen oppilaat olivat vihdoin päässeet vapaasti kiertelemään markkinaalueella. Tuulikki oli ehtinyt ainakin käydä ostoksilla ja mukaan kotiin vietäväksi oli tarttunut mm. ranteenlämmittimet ja koru. Vaivannäkö kannattaa Koulun vanhemmille markkinat tietävät työntäyteistä päivää ja moni uhraa paljon aikaansa myös etukäteisvalmisteluihin. Useille luokille markkinapäivä on vuoden tärkein varainhankintaponnistus, lisäksi on vielä koulun puolelta annettu tehtävä. Esimerkiksi viides luokka hoiti tänä vuonna koulun kahvilaa sekä ruokalipukkeiden myyntiä. Henni Kivimäki, jonka lapset ovat 5. ja 9. luokalla, ei kuitenkaan pidä työmäärää mahdottomana. Toki tehtävien hoitaminen vaatii hieman oma-aloitteisuutta ja muutaman aktiivisen vanhemman, jotka organisoivat luokan tehtävät. Silloin muidenkin on helppo tulla mukaan. Henni mainitsee markkinoiden hyväksi puoleksi myös vapauden ideoida ja toteuttaa oman luokan varainhankintaa. Kuudennen luokan puhtaanapitotiimistä kerrottiin tämän vuoden tehtävän sujuneen kivuttomasti pienellä miehityksellä. Suurin urakka oli ponien jätösten korjaaminen hiekkakentältä puutarhan puolelle sekä loppusiivous ja roskien poisvienti. Markkinoilla käy myös koulun ulkopuolista väkeä. Vantaan Sanomissa julkaistun mainoksen perusteella paikalle oli löytänyt ensimmäistä kertaa myös Hanna Mikkelsson. Hän oli pyöräillyt markkinoille Korson suunnasta 4-vuotiaan Emmin kanssa. Aamupäiväinen sade oli myöhästyttänyt kaksikon liikkeelle lähtöä sen verran, että he ehtivät olla paikalla vain viimeisen tunnin ajan. Vaikka aika tuntui loppuvan kesken, oli kuitenkin ehditty tehdä kaarnalaiva ja kynttilä, tinaa oli käyty valamassa ja vohvelitkin syöty. Hanna oli yllättynyt tapahtuman monipuolisuudesta ja lupasi heidän tulevan markkinoille jatkossakin. Mehiläisten surinaa Ulkopuolisia myyjiäkin tapahtuma vetää puoleensa. Toista kertaa oli mukana hunajantuottaja Ville Heinilä. Hunajapöydän vetonaulana olivat lasikehikossa pörräävät mehiläiset. Vakituisesti ahkerat pikkutyöläiset asuvat Hyvinkään Palopurolla laajan luomupellon laidalla. Siellä on yhteensä viitisentoista mehiläispesää, joista Villen hoidossa on seitsemän. Ville kehui kovasti tapahtuman tunnelmaa ja kertoi kaupan käyneen ihan hyvin, vaikka väkeä olikin ehkä edellisvuotta vähemmän liikkeellä. Myös itse suunnittelemiaan ja valmistamiaan koruja myynyt Kalle Haapala oli päivään tyytyväinen. Jo monena vuonna mukana olleen myyjän pöydän ympärillä kävi jatkuvasti ihmisiä ja kauppaa tehtiin heti alusta alkaen. Vaikka Kallenkin mielestä yleisöä oli viime vuotta vähemmän, oli väki hänen mukaansa aktiivisempaa kaupanteossa. 12

13 Kaiken kaikkiaan koulun alueella tuntui liikkuvan markkinapäivänä iloista väkeä. Sekä opettajien, oppilaiden että markkinavieraiden olemuksesta oli aistittavissa tyytyväisyys päivän sujumiseen. Monet oppilaat olivat odottaneen päivää jo kauan. Oli harjoiteltu esityksiä, suunniteltu pukeutumista ja mietitty päivän ohjelmaa. Oppilaille päivä tuokin mukavaa vaihtelua normaaliin kouluarkeen. Myös järjestelyissä mukana olleiden näkökulmasta kaikki sujui hienosti. Suuremmilta kommelluksilta vältyttiin ja niistä pienistä otamme taas opiksemme seuraavaa vuotta varten. Kiitos kaikille tavalla tai toisella mukana olleille: on ilo tehdä keski aikamarkkinoita yhdessä! Kuvat: Juha Hietala 13

14 Toinen luokka nosti perunaa Kuva: Tuomo Oksanen Koleana torstai-aamuna II luokka lähti Jormolan pellolle perunannostoon. Tilan isäntä Jukka Jormola oli jo kääntänyt traktorilla rivin auki valmiiksi, joten perunoiden keräämiseen voitiin ryhtyä välittömästi. Jukka kertoi, että III luokka oli edellisenä päivänä nostanut kolme riviä. Ajattelimme ensin, että II luokka nostaa vain yhden, mutta työskentely pellolla oli siinä määrin nopeaa ja ripeää, että päätimme avata vielä toisen rivin. Niinpä oppilaat saivat nähdä, kuinka perunavako avataan traktorin perään kiinnitetyllä härvelillä. Hetkessä tuli kerätyksi myös tämän toisen rivin perunat säkkeihin, joista perunat kaadettiin kottikärryyn. Kottikärryillä perunat toimitettiin pellolla olevaan kasaan. Lopuksi perunakasa peitettiin pressulla. Oppilaat palauttivat työkäsineensä ja alkoivat putsata saappaitaan. Jukan kanssa sovittiin, että myös I luokka pääsee lähipäivinä perunan nostoon. 14

15 Tässä seuraavaksi oppilaiden kokemuksia heti tuoreeltaan: Perunoita nostaessa tuli hiki. Siellä oli paljon kastematoja, ja me löysimme isoja ja pieniä perunoita. Kädet tulivat likaisiksi. Noora Virta Minä löysin tosi pienen perunan, jossa oli mato. Minä ja Olivia keräsimme viisi säkillistä perunoita. Minun kenkäni tulivat likaisiksi. Siiri Perkiömäki Minä tykkään olla perunapellolla. On kivaa kerätä perunoita ja katsella matoja. Minä keksin uuden tavan kerätä perunoita... Ropi Hiltunen Me lähdimme heti aamusta perunan nostoon. Minä, Rosa ja Tiiu keräsimme kolme säkillistä perunaa. Jenna Pirhonen Lähdimme heti aamusta perunamaalle. Siellä oli hauskaa kerätä perunoita. Atso Mouhu Perunapellolla oli kivaa, koska perunoita oli niin paljon. Niitä riitti kaikille. Minä ja Sofia keräsimme kuusi säkillistä, vaikka se oli vähän sotkuista puuhaa. Aino Kinnunen Minä löysin Aatoksen kanssa pulleita matoja ja isoja ja pieniä perunoita. Ohto Mattila Ainon kanssa mietin, että miksi muut jättävät suurimmat perunat meille. Mutta siitä oli meille vain iloa. Sofia Makris Runoja Suklaa Se kielellä sulaa, se aromeilla leikki niin makea, niin hyvä se sut pauloihis saa se susta moussea tekee niin se tavallinen suklaa joka jääkaapissa oottaa. Sadetakki ja kumpparit, värikkäät ja iloiset sateelta suojaavat ja päivää piristävät. Sateenvarjo punainen, kääntyi väärinpäin ja lensi pois, sen kyllä näin. Ronja Gustafsson, 6. luokka Jade Tamminen, 6. luokka 15

16 Tunnelmia 8. luokan matkasta kansallisoopperaan Il trittico Osallistuimme 7.luokan syksyllä arvontaan, johon koko Suomen seitsemäsluokkalaiset saivat osallistua. Me voitimme. Viikko ennen oopperaa, kouluumme tuli oopperalta nainen tekemään meille oopperaan liittyviä työpajoja. Siellä teimme improvisaatioita, esitimme nunnia, leikimme ruhtinaita, esitimme pariakin eri kohtausta ja teimme paljon muuta... Inka Lopulta tuli odotettu päivä. Tulimme illalla koululle ja lähdimme bussilla kohti oopperataloa. Bussimatka oli mukava ja rauhallinen. Kun pääsimme oopperatalolle, ihastelimme isoa ja hienoa pihaa. Sisätilat olivat sitäkin hienommat. Odottelimme esityksen alkua tutkien rakennusta... Lila Kun esitys läheni alkuaan, oli talossa tungos. Vietyämme takit narikkaan, odotimme, että porukka saatiin kasaan ja liput käteen. Meidän luokalla oli paikat aika edessä. Muutamasta muusta koulusta oli myös luokkia katsomossa. Il tritticossa oli siis kolme lyhyttä oopperaa, kuten nimi jo viittaa... Liina Maaria Penkit olivat surkeat ja ylhäällä oleva teksti oli liian ylhäällä, siinä meni niskat sijoiltaan... Simo Ensimmäisen oopperan nimi oli Sisar Angelica. Se kertoi luostarissa olevasta Angelicasta, joka oli joutunut sinne rangaistukseksi siitä, että hän oli synnyttänyt lapsen aviottomana. Toisen oopperan nimi oli Viitta ja se kertoi vanhahkosta avioparista. Kolmas ooppera oli nimeltään Gianni Schicci... Lucas Kaikki kolme oopperaa olivat italiaksi, mutta ylhäällä oli suomenkieliset tekstitykset. Joka välissä oli puolen tunnin väliaika... Sallamari Väliajalla nuoret ja vanhukset rynnistivät hörppimään ylihinnoiteltua kahvia... Aleksi Esityksen jälkeen meillä oli väliaika, jolloin joimme vettä ja olimme ulkona... Onni Matka oli kokemuksellinen ensi kerraksi. Ensimmäinen oopperaesitys oli aika jäinen, hitaasti etenevä ja dramaattinen... Joel 16

17 Kouluisännän haastattelu Toinen esitys oli jo vähän parempi ja ei niin pitkästyttävä... Tarmo Kolmas ooppera oli edellisistä oopperoista poiketen komedia, jossa sukulaiset halusivat kuolleen sukulaisensa omaisuuden... Sakari Suosittelen Il trittico-oopperaa sellaisille ihmisille, jotka kestävät kovaa ääntä, tykkäävät draamasta, rakkaustarinoista ja komedioista. Oopperatalo oli mielestäni todella kaunis. Siellä oli ihania esineitä ja pukuja näytillä. Ne olivat todella yksityiskohtaisia ja minusta olisi ihanaa pyrkiä oopperan ompelijaksi... Jeanette Ooppera oli hyvä kokonaisuus ja kaikki osiot olivat hyviä. Paras mielestäni oli toinen esitys... Anton Kuudennen luokan oppilaat haastattelivat kouluisäntäämme Ilkka Hännistä. Ilkka on työskennellyt koulussamme kaksi vuotta. Minkälaista on olla talonmies? Mukavaa Onko Ile sinun lempinimesi? Nykyään kyllä Pidätkö siitä? Kyllä Mitä harrastat vapaa-aikanasi? Tänä päivänä pääasiassa koripallon valmennusta Onko sinulla lemmikkiä? Ei ole Minkä ikäinen olet? Olen 55-vuotias Haastattelijat: Krista, Jasmin, Alina, Aino-Sophia ja Sofia Ooppera kesti noin 3 tuntia + väliajat. Väliajat olivat kivoja, tarjoilut hirveän kalliita. Takaisin koululle lähdimme kello ja koululla olimme Koululta saimme lähteä kotiin... Eemu 17

18 Kertomuksia kuvitteellisesta steiner-yhteisöstä Laura Colliander Kirja-arvostelu: Hanna Tuuri, Orapihlajapiiri (Otava 2011) Irlannin koulut on ihan outoja, minä sanoin. Miten niin, pojat ihmetteli. Minä luettelin niille kaiken, mikä minusta oli outoa: se, että aamulla soitettiin huilua ja lausuttiin runoja, ettei ollut koulukirjoja, vaan opettaja kertoi ja kyseli ja oppilaatkin kyseli ja keskusteli ja teki kaikesta muistiinpanoja, jotka piti sitten kirjoittaa puhtaaksi. Se on vain meidän koulu, Oisín sanoi. Knocknamurran koulu. Katkelma on Hanna Tuurin romaanista Orapihlajapiiri, ja steinerkouluja tunteva lukija toki tietää, että huiluissa ja runoissa ei ole kyse vain kuvitteellisesta Knocknamurran koulusta, vaan steinerkouluista, joita on ihan oikeasti ympäri maailmaa kuten meidänkin koulumme täällä Vantaalla. Fiktiiviseen kansainväliseen steiner-yhteisöön sijoittuva tarina on harvinainen ilmestys suomalaisessa valtavirran kaunokirjallisuudessa. Orapihlajapiiri kertoo keski-ikää lähestyvästä yksinhuoltaja-äidistä Kirsistä, joka päättää jättää työnsä sairaanhoitajana Kuopiossa ja muuttaa Irlantiin teini-ikäisen tyttärensä Annin kanssa. Hän haluaa aloittaa elämänsä alusta, löytää jonkin uuden suunnan, ja siksi hän on valinnut muuttokohteeksi mielenkiintoiselta vaikuttavan Knocknamurran yhteisön, jossa kehitysvammaiset ja heidän hoitajansa asuvat ja työskentelevät yhdessä. Tytär ei ole kovin innoissaan muuttaessaan Tammen taloon kehitysvammaisten keskelle ja aloittaessaan koulunsa yhteisön omassa koulussa. Äiti pyytää, että tytär jaksaisi edes muutaman kuukauden. Orapihlajapiiristä, vanhasta kelttiläisestä rauniosta, tulee tärkeä paikka Annille ja hänen uusille ystävilleen. Kirja kertoo tapahtumista sekä äidin että tyttären näkökulmasta, ja kerrontaratkaisu onnistuu tuomaan esiin molempien kehityskaarta. Kirjan alkupuolella painottuu äidin ääni, syyt lähdölle ja menneisyys, loppupuolella 18

19 Annin elämän tapahtumat alkavat painaa enemmän. Varsinainen päähenkilö tuntuu kuitenkin olevan Knocknamurran yhteisö, jonka jäsenten elämää kuvataan lämpimästi äidin ja tyttären kokemusten kautta. Hanna Tuurilla on sympaattisen arkinen tapa kertoa, kieli on yleiskieltä lähellä, helposti lähestyttävää ja nopealukuista, mutta kuin salaa tapahtumat ja henkilöt saavat kerrostumia ja syvyyttä. Kirjailija ei sorru kaikkein helpoimpiin ratkaisuihin juonen kannalta, ja tarina jättää pitkäkestoisen jäljen ajatuksiin. On myös mielenkiintoista, että vaikka romaani kertoo antroposofisesta kehitysvammaisten hoitoyhteisöstä ja steinerkoulusta, siinä ei mainita kertaakaan sanoja 'Steiner' tai 'antroposofia'! Steinerpedagogiikkaa ja hoitopedagogiaa tuntevalle lukijalle kirjassa on tietty paljon bongattavaa mutta myös myötäelettävää ja pohdittavaa. Mukana kulkeva taso kuoleman ja elämän rajasta syvenee tapahtumien myötä, lempeästi ja varkain. Hanna Tuuri on opiskellut steinerkoulun opettajaksi Saksassa, ja opettanut Kuopion steinerkoulussa luvun puolivälissä hän lähti välivuotenaan Irlantiin opiskelemaan puutarhanhoitoa, ja jäi sinne. Hänellä on nykyään puolisonsa kanssa oma puutarhakoulu, ja he asuvat Länsi-Irlannin maaseudulla. Orapihlajapiiri on Hanna Tuurin kolmas kirja, tosin aikaisemmat kaksi kirjaa eivät ole fiktiota, vaan ne kuvaavat elämää Irlannin maaseudulla ja puutarhoissa (Irlantilainen aamiainen kertomuksia vihreältä saarelta, 2009, ja Vihreän saaren puutarhoissa, 2010). 19

20 9. luokan Lapin vaellus Yhdeksäs luokka vaelsi alkusyksystä Saariselällä Urho Kekkosen kansallispuistossa. Jokapäiväinen vesisade antoi lisähaastetta. Tunnelma oli koko matkan ajan hyvä. Kuvat Jarno Paalasmaa 20