Kirjoitusprosessi. Pertti Alasuutari Maarit Alasuutari

Transkriptio

1 Kirjoitusprosessi Pertti Alasuutari Maarit Alasuutari

2 Tutkimusprosessi ja kirjoitusprosessi Tutkimusprosessi ja kirjoitusprosessi ovat koko ajan rinnakkaisia Tutkimussuunnitelma Ken3äpäiväkirja Tutkimusrapor5

3 Tutkimus- ja kirjoitusprosessi Tutkimuksen onni ja ongelma Todellisuuden tulisi yllä3ää Vasta tutkimuksen lopussa selviävät tulokset Vasta silloin voi tai kanna3aa määritellä tutkimuskysymys lopullises; Tulkintoja tehdessään tutkijan tulee löytää mahdollisimman paljon vastaväi3eitä ja poh;a niitä; raportoitaessa kaikki vastaväi3eet tulee minimoida Rapor5 kirjoitetaan siis tavallaan lopusta alkuun päin Kun tutkija jo ;etää lopputuloksen, hänen tehtävänsä on löytää esitystapa, joka sekä yllä3ää lukijan e3ä vakuu3aa hänet siitä e3ä tehdyt tulkinnat ovat perusteltuja ja oikeita

4 Tutkimus- ja kirjoitusprosessi Tutkielman kirjoi3ajan tehtävä on samanlainen kuin dekkaris;lla: Kirjoi3aja ;etää jo loppuratkaisun Asiat tulee kuvata niin, e3ä ratkaistava kysymys näy3ää kiehtovalta mysteeriltä Ratkaisua ei saa paljastaa liian aikaisin, mu3a sen täytyy näy3ää usko3avalta selitykseltä esitetyille tosiasia;edoille Mikä on se kysymys, johon tutkimus antoi vastauksen? Miten se kysymys tulee pohjustaa; millaisia kysymyksiä ja vastauksia on aiemmin esite3y? Mitä erityistä minun tutkimukseni sisältää?

5 Makro- ja mikrorakenne Makrorakenne: miten teks; on jaoteltu eri luvuiksi ja niiden osiksi ja miten tutkielma etenee luvusta toiseen muodostaen loogisen ja jäntevän kokonaisuuden Mikrorakenne: miten teks; lause- ja kappaletasolla etenee

6 Makrorakenteen perusta: maatuskamalli Monografia koostuu kolmesta pääosasta: 1. Johdantoluku 2. Sisältöluvut 3. Päätäntäluku Vastaavasti luku tai artikkeli koostuu kolmesta pääosasta: 1. Johdantojakso 2. Käsi3elyjakso 3. Päätäntäjakso

7 Monografian johdantoluku Johdantoluku on tutkimuksen tärkein luku, koska siitä lukija yleensä aloittaa, ja koska sen synnyttämä yleisvaikutelma ratkaisee, lukeeko henkilö tutkimusta ollenkaan usein johdannon lopullinen muoto selkiytyy viimeiseksi tulee antaa selkeä kuva tutkimusaiheesta ja ongelmasta

8 Johdantoluku (jatkoa) monesti aivan alku perustelee aiheen kiinnostavuuden ja merkittävyyden, johdattaa teemaan, mutta varsin pian lukijan tulee tietää mitä tutkija aikoo tutkia tässä luvussa kirjoittaja usein esiintyy minämuodossa ja kertoo, mitä aikoo tehdä tässä tutkimuksessa; myöhemmissä luvuissa ei enää viitata koko tutkimuksen aiheeseen

9 Johdantoluku (jatkoa) sisältää tyypillises; seuraavat jaksot (ei väl3ämä3ä juuri näillä otsikoilla) seuraavassa järjestyksessä: johdatus teemaan ongelma aineisto metodi teoree5nen tausta tutkielman rakenne (kerrotaan lukijalle lyhyes;, miten työ etenee, mikä on etenemisen logiikka)

10 Sisältöluku jotakuinkin sama kuin itsenäisen artikkelin rakenne eli sisältää Johdannon Käsi3elyosan päätäntäosan

11 Sisältöluku (jatkoa) 1. Luvun johdanto Tutkimusongelman esittely: aineistoesimerkkien tai -esimerkin kautta esitetty kysymys, miksi tämä on näin eli miten aineistosta esiin nostetun asian voi tehdä ymmärrettäväksi ei saa muotoilla abstraktilla teoreettis-metodologisella tasolla tyyliin miksi/miten ihmiset konstruoivat identiteettiään eri konteksteissa eri tavoilla, vaan konkreettisemmin: miksi tässä/näissä esimerkiksi aineistokohdissa tehdään kirjoittajan tunnistamalla tavalla.

12 Sisältöluku (jatkoa) Tutkimusongelman esittely (jatkoa): mielellään osoitetaan jokin paradoksi: voisi luulla että ihmiset puhuisivat kaiken järjen mukaan toisin, tai ristiriita: miksi joissakin paikoissa tai vaikka useimmiten puhutaan toisin, mutta tässä näin On myös hyvä käsitellä sitä, onko samaa tai lähellä olevaa kysymystä aiemmin eritelty tutkimuksessa ja täsmentää sitä kautta, miten oma tutkimus lupaa uutta tietoa, tekee oman kontribuution tarpeen mukaan kerrotaan teoreettisesta viitekehyksestä eli käytetyistä metodologisista käsitteistä, EI NIINKÄÄN MUIDEN SAMAAN KYSYMYKSEEN ESITTÄMISTÄ VASTAUKSISTA

13 Sisältöluku (jatkoa) aineiston esittely, jos tarpeen yleensä, väitöskirjakokonaisuudessa sen identifioiminen, mihin aineistonosaan juuri tässä keskitytään miten analysoidaan: metodi luvun rakenne: miten edetään

14 Sisältöluku (jatkoa) 2. Käsittelyosa käsittelyosan punaisena lankana on aineiston seikkaperäisen käsittelyn kautta vastata asetettuun kysymykseen käsittelyosan jokaista alajaksoa voidaan ajatella omana kokonaisuutenaan, jossa vastataan omaan, pääkysymyksen vastaamisessa auttavaan kysymykseensä näissäkin voi alussa olla kyseisen alajakson kysymyksenasettelun muotoilu analysoidaan aineistoa ja sitä kautta vastataan kyseiseen osakysymykseen

15 Sisältöluku (jatkoa) 3. Luvun päätäntäjakso muistutetaan lukijaa luvun alussa esitetystä kysymyksestä vastataan siihen kokoamalla yhteen ja kiteyttämällä ne vastaukset, jotka käsittelyosan alajaksoissa on annettu tässä yhteydessä voi tarpeen mukaan laajentaa keskustelua aikaisemman tutkimuksen ja yleisemmän relevanssin tai teoretisoinnin suuntaan.

16 Kirjan päätäntäluku tässä palautetaan mieleen kirjan johdannossa esitetyt kysymykset ja esitetään niihin vastaukset kokoamalla yhteen lukujen lopuissa annetut vastaukset tyypillisesti keskustelua laajennetaan osoittamaan tutkimuksen tulosten laajempi empiiris-teoreettinen relevanssi toisinaan esitetään myös ideoita jatkotutkimukselle

17 Kirjan päätäntäluku (jatkoa) rakenteen jäsentelyssä (ei niinkään otsikoinnissa) voi ajatella seuraavia osia: tutkimuksen tulokset niiden laajempi empiirinen relevanssi (miten pätee laajemmin vaikka muihin yhteiskuntiin tms.) teoreettiset implikaatiot metodologiset implikaatiot jatkotutkimuksen ideoita

18 Maatuskamalli Esimerkki 5- lukuisesta kirjasta

19 MUUTAMIA RAKENNEVINKKEJÄ esitetyssä rakenteessa ei siis ole erikseen ns. teoreettista ja ns. empiiristä osaa jos tuntuu että metodiikkaa ja/tai aikaisempaa tutkimusta pitää välttämättä esitellä laajemmin, on eri mahdollisuuksia:

20 MUUTAMIA RAKENNEVINKKEJÄ 1. Johdantoluvun (jossa siis on jo esitelty kysymyksenasettelu ja metodi) jälkeen kirjoitetaan luku (esimerkiksi aikaisemmasta tutkimuksesta), joka "naamioidaan" sisältöluvuksi eli siinä on oma kysymyksenasettelunsa, käsittelyosansa ja päätäntänsä

21 MUUTAMIA RAKENNEVINKKEJÄ 2. Päätäntäluvun jälkeen kirjoitetaan liitteenä (appendix kuten asia englanniksi sanotaan) vaikkapa luku metodologiasta (Methodological Appendix) 3. Päätäntäluku tavallaan jaetaan useammaksi luvuksi eli kirjoitetaan erillinen luku esimerkiksi otsikolla "Teoreettiset johtopäätökset", jossa arvioidaan aikaisempaa tutkimusta ja teoretisointia omien empiiristen tulosten valossa.

22 MUUTAMIA RAKENNEVINKKEJÄ Malleja ja vinkkejä siitä, miten kirjan rakenne eri tasoilla saadaan toimimaan, saa parhaiten siitä että lukee hyviä kansainvälisiä tai kotimaisia monografioita "sillä silmällä"

23 MUUTAMIA RAKENNEVINKKEJÄ Siirtymät ovat kriittisiä kohtia tutkimuksen rakenteessa. Se, että teksti johtaa lukijan loogisesti jaksosta ja luvusta toiseen, on merkki hyvästä rakenteesta ja selkeästä kysymyksenasettelusta. Jos kesken luvun kirjoittaja tuntuu tarvitsevan "aasinsiltoja" eli pitää kertoa, mitä seuraavaksi aikoo kertoa, ratkaisu löytyy ongelmanasettelun puutteellisuuden korjaamisesta.

24 MUUTAMIA RAKENNEVINKKEJÄ Kahden luvun saranakohdassa voi tarvita siirtymää, joka voi periaatteessa olla joko edellisen luvun lopussa tai seuraavan alussa. Napakamman lopun luvulle saa yleensä, kun sitä ei päätä viittaukseen seuraavaan lukuun, niin että luontevampi kohta siirtymälle, jos sitä tuntuu tarvitsevan, on seuraavan luvun alku. Eli palautetaan lukijalle mieleen, mihin edellisessä luvussa päädyttiin ja johdetaan siitä jatkokysymys, johon uudessa luvussa paneudutaan.

25 Mikrorakenne Käytännön vinkki: ranskalaiset viivat jäsennyksen apuna Sopiva tyyli ja rytmi oman teks;n ja aineistoesimerkkien välillä Aikamuoto: imperfek; ja etnografinen preesens Aineisto on lukijalle tässä ja nyt Preesens on teorian aikamuoto

26 Esimerkki preesensin ja imperfek;n käytöstä Koulunvastaisen kulttuurin kaikkein perustavin ja ilmeisin ulottuvuus on yleinen, vakiintunut ja henkilöitynyt auktoriteetin vastainen oppositio. (1984, 13) Joey oli tunnustettu ryhmänsä johtaja ja pyrki ajoittain esiintymään kokeneena maailmanmiehenä. Kuten yllä ja muualla olevasta käy ilmi, hän on myös kaveri, jolla on huomattavasti näkemystä ja ilmaisullista kykyä. Tietyssä mielessä tämä saattaisi tehdä hänet sopimattomaksi edustamaan kouluun mukautumattomia työväenluokan kavereita. Vaikka Joey ei ehkä ole tyypillinen työväenluokan kaveri, hän varmasti edustaa heitä. Hän asuu työväenluokkaisessa ympäristössä ja on suuren, taistelevaksi tunnetun perheen poika. Hänen isänsä on valimotyöläinen. Hän tulee päättämään koulunsa ilman kvalifikaatioita ja opettajat leimaavat hänet yleisesti häiriköksi sitäkin suuremmalla syyllä, koska hänessä on jotain kummaa. (1984, 19) (Paul Willis: Koulun penkiltä palkkatyöhön. Tampere: Vastapaino 1984)

27 Aineisto- o3eiden käy3ö Aineisto- ote3a käytetään esimerkkinä, joka havainnollistaa tutkijan tekemää tulkintaa. Pääsääntö on, e3ä lukijalle on osoite3ava ja kerro3ava, mitkä seikat o3eessa ilmentävät ja todentavat esite3yä tulkintaa. Ei saa ole3aa, e3ä lukija osaa tehdä saman analyysiprosessin mielessään, jonka tutkija on tehnyt aineistonsa kanssa. O3een analyysi (tehtyjen havaintojen todentaminen) ei tarkoita sen teks;n toistamista. Esimerkki voi olla myös niin helppolukuinen, e3ä sitä voi käy3ää ilman intensiivistä analyysiä lähinnä elävöi3ämään teks;ä 27 Maarit Alasuutari 2012

28 Esimerkkien lukumäärä Havaintojen todentaminen, mu3a ei liikaa esimerkkejä Sama havainto erityyppisissä puhe;lanteissa Esimerkit samaan ryppääseen? Esimerkin yleisyys (määrällistäminen) vs. poikkeustapauksen analyysi Silverman, Interpre;ng Qualita;ve Data Alasuutari P., Laadullinen tutkimus Aiempi tutkimuskirjallisuus haasta3elusitaa;n analyysiteks;ssä Maarit Alasuutari

29 Esimerkki: alasuutari, m. (2010). Vertaissuhteiden tavat Suunniteltu lapsuus Lapsen suhteet toisiin ryhmän lapsiin ja hänen toimintansa lapsiryhmässä ovat vasukeskustelujen itsestään selvä aihe. Näitä kuvauksista on hahmoteltavissa kolme vertaissuhteisiin lii3yvää päiväkodin tapaa tai oletusta. Nämä ovat vertaisryhmän ensisijaisuus, leikkiminen ja sukupuolen mukainen toiminta sekä ra;onaalit ris;riitojen ratkaisut. (Johdatus kyseisen alaluvun sisältöön.) Maarit Alasuutari

30 Vertaisryhmän ensisijaisuus viitaa oletukseen, e3ä lapsen tavallinen tapa olla on toimia yhdessä toisten lasten kanssa. Tämä tulkitaan myös asiaksi, jota lapset normaalis; haluavat. Lapsen yksinolo ja syrjään vetäytyminen ymmärretään epätavalliseksi ja epätoivo3avaksi asiaksi. Lapsen yksinolosta puhutaankin vasukeskusteluissa useimmiten huolen tai ongelman kaltaisena asiana. Seuraava ote on esimerkki tällaisesta ;lanteesta. Se on viisivuo;aan Mariannan vasukeskustelusta. (Ensimmäisen havainnon kuvaus.) Maarit Alasuutari

31 Esimerkki 7.13 T: Paljon Marianna on vielä sellanen niinku (.) tarkkailija Ä: Joo T: =ja sillain e3ä saa3aa niinku mennä jonkun porukan mukana mu3a niinku sillain ei (.) ei väl3ämä3ä osallistu siihen Ä: =Just T: ihan [niinku] Ä: [jooh] T: ak;ivisena (.) Ä: [Joo] T: [ja] (.) tulee aika paljon esimerkisk ulkona niin aikuisen (.) [luo] Ä: [Niin] T: ju3eleen Maarit Alasuutari

32 Työntekijän kuvaus Mariannan osallistuma3omuudesta lapsiryhmään rakentuu epätoivo3avaksi ja huolen sävy3ämäksi kolmen eri selityksen kau3a. Nämä kolme selitystä työntekijää esi3ää lue3elomaises;. Ensin hän toteaa Mariannan olevan vielä muiden lasten leikkien tarkkailija. Puhe3a kehystävät siten odotus ja ideaali ;lanteen muu3umisesta. Toiseksi työntekijä kertoo, e3ä Marianna saa3aa mennä ryhmän mukana, mu3a ei osallistu ak;ivisena ryhmän toimintaan. Mu3a- sanan käy3ö kuvauksessa kertoo, e3ä pelkkä ryhmän seurailu ei ole vielä oletusten mukainen tapa toimia toisten lasten kanssa, vaan lapsen oletetaan olevan ak;ivisempi. Lisäksi työntekijä kuvaa, e3ä ulkona Mariannan tulee usein ju3elemaan aikuisen kanssa. Tämän osan kuvausta hän rinnastaa aiempaan puheeseensa ja- par;kkelilla. Rinnastus määri3ää myös aikuisten seuraan hakeutumisen odotusten vastaiseksi toiminnaksi. (Perustelu, miten esimerkki voidaan lukea osoitukseksi vertaisryhmän ensisijaisuudesta.) Maarit Alasuutari

33 Sukupolvijärjestys ei ole kuitenkaan ainoa lapsen ja aikuisen suhteen näkökulma ja tapa vasukeskusteluissa. Keskusteluja luonneh;i myös oletus, e3ä lapsi asennoituu ja suhtautuu myönteises; päiväko;in ja sen aikuisiin. Tämä tulee esiin myös seuraavassa esimerkissä. Esimerkki 7.8 T: myönteinen niin se oli vielä laite5in tonne ((vii3aa ;e3yyn lomakkeen kohtaan)) [ku on aina] Ä: [Hmm niin] T: semmosen ilosen olonen ja Ä: Niin T: posi;ivisilla mielillä e3ä Esimerkin kaltaiset maininnat lapsen iloisuudesta ja posi;ivisuudesta ovat tavallisia vasukeskusteluissa. Keskusteluyhteydestä riippuen niiden voi ymmärtää vii3aavaan joko suhtautumiseen päiväkodin aikuisiin tai hoidossa olemiseen yleensä, kuten edellä. Maarit Alasuutari