2/2014. Piikkiö Vaasa Livonsaari Härmälä

Transkriptio

1 Club Renault de Finlande r.y /2014 Piikkiö Vaasa Livonsaari Härmälä

2 Puheenjohtajalta Turun Kuntotesti Ja Korjaus Oy Erikoistunut RENAULT-autojen huoltoihin ja korjauksiin. AutoCom-vikatesteri Rengastyöt Katsastuspalvelu Ilmastointihuolto Myös muut merkit Pakettiautot Pyörän kulmien säätö S i s ä l t ö 2 / Kesän Grand Tour de Renault Piikkiössä 8... Äkkilähtö Pariisin autonäyttelyyn Ravintola nimeltä Dauphine Retromobile-matkalla 2014 nähtyä Punaisen ristin Rellut MCC Megane Coupe Cabrio Club Kesäpäivät olivat Vaasassa 30 vuotta sitten Mission Possible II: Kovalevyn kosto Neste Oil Rally 2014 Only once in a lifetime Kesäpäivä Livonsaaressa Syyskokoontuminen Härmälässä Renault Suomessa 1980-luvulla Renault 14 TL -keräilykuva s. 4 s. 16 s. 20 s. 8 s. 4 Puh. (02) kimmo.loponen@pp.inet.fi Avoinna arkisin Pitkämäenkatu 15, Turku Olemme muuttaneet saman talon toiseen päähän uusiin avariin tiloihin. Autokorjaamo Kujala on Renault-asiantuntija Vantaalla Autokorjaamo Kujala on paikallinen Renault-huolto Vantaan Korsossa. Olemme erikoistuneet huoltamaan ja korjaamaan ainoastaan Renaulteja! Tunnemme Renault-automerkin ja sen ominaispiirteet läpikotaisin. Renault-autojen korjaamisesta meillä on yli 30 vuoden kokemus. Käytämme aina alkuperäisiä tai alkuperäislaatuisia varaosia ja tarvikkeita, näin varmistamme autosi luotettavan ja turvallisen toimivuuden. Varaosilla ja työllä takuu on yksi vuosi. Saat huollon autollesi nopeasti. Hätätapauksissa aina nopeasti ja kiireettömissä määräaikaishuolloissakin 1-2 viikon varausajalla. Tervetuloa vanhat ja uudet asiakkaat! Jarmo Kujala Meillä tarjouksessa: Valeo pyyhkijän sulat -30 % Exide akut -25 % Hei kaikki Relluttelijat Vuosi 2014 on kiirinyt jo syyspuolelle ja harrasteajoneuvojen ajot alkavat olla lopuillaan tältä vuodelta. On siis aika palata hieman kuluneeseen vuoteen, joka oli kerhomme 30-vuotisjuhlavuosi. Kuluneelta vuodelta onkin paljon kerrottavaa eri tapahtumista, joihin kerhomme jäsenet ovat osallistuneet. Classic Motorshow lla aloitettiin Kerholla oli messuilla oma osasto, joka oli rakennettu taidolla ja tunteella Relluja kohtaan. Esillä olleet ajoneuvot olivat hienoja pelejä ja rekvisiitta kohdallaan. Kiitos kaikille autonsa näyttelyyn tuoneille. Suuret kiitokset myös Rouskun Mikon tiimille, joka rakensi näyttelyn, sekä näyttelypäivinä mukana olleille toimitsijoille. Ranskalainen Visiitti oli tänäkin vuonna järjestetty Akaan Viialaan. Citroen-erho toimi pääjärjestäjänä yhteistyössä Panhard-kerhon kanssa. Tapahtuma keräsi tänäkin vuonna kiitettävän määrän osanottajia, taisi kaukaisin osanottaja olla ihan Ranskanmaalta Renault 4 Fourgonilla. 30-vuotistaivalta juhlittiin Gran Tour de Renault -tapahtuman yhteydessä Piikkiössä Tuorlan majatalolla, joka olikin monelle jo tuttu paikka ennestään. Tapahtuma oli myöskin Pohjoismaiden yhteiskokoontuminen, mikä toikin osallistujia mukavan määrän Norjasta, Ruotsista ja Tanskasta. Kaukaisin ilmoittautuja oli aina Ranskasta saakka valitettavasti tämä autokunta ei kuitenkaan päässyt osallistumaan tapahtumaan Renault Coeletten rikkouduttua Ivalon suunnalla. Suomalaisia Renault-harrastajia oli tietysti runsaslukuisina tapahtumassa mukana. Suuret kiitokset Turun seudun kerholaisille järjestelyistä. Syystreffejä pidettiin Palvaanjärvellä ja Härmälässä, joka keräsikin paikalle mukavasti niin aikuisia kuin lapsia sekä lemmikeitä. Muista tapahtumista mainittakoon esimerkiksi Livonsaarella kesätorin yhteydessä järjestetty pieni epävirallinen harrasteajoneuvonäyttely. Sielläkin kerholaisia oli kiitettävästi paikalla mm. Helsingin, Tampereen ja Lahden suunnalta. Piittarin Tapio ja Kivijärven Markku olivat Tapion kauniilla Kasi Gordinilla mukana Jyväskylän Neste Oil Rallyssa näytösluontoisesti Harjun ek:lla. Tältä osin vuosi alkaa olla paketissa, joten ei muuta kuin Rauhallista Joulun odotusta ja Onnekasta Uutta Vuotta s. 12 Renautist Numero 2/2014 Club Renault de Finlande ry:n kerholehti Toimittanut: Wellu Aineiston kokoaminen: Kari Kitti Avustajat: Bruinink Tom Hartikainen Jukka Heinänen Wellu Häkkinen Sari Kankare Jarmo Kitti Kari Koskinen Timo Kouhia Raimo Leppänen Juha Mikola Antti Moisio Juha Mäkinen Mika Peisalo Jouni Peisalo Jorma Piittari Tapio Pinomäki Veijo Rumpunen Erja Salo Maarit Sonkki Miikka Takalo Merja s. 11 Autokorjaamo Kujala Oy Urpiaisentie 7 B Vantaa (09) kujala@autohuoltovantaa.com Jarmo Japi Kankare P.S. Pistelkäänhän taas Relluja talven aikana kesäkuntoon. Japi Kankare 2 Renaultist 2/2014 3

3 Kesän Grand Tour de Renault Piikkiössä Dauphine, Taisto Tuominen 2. R8, Jukka Järvi 3. R16, Albert Sjöberg kaan ollut. Malliskaala laajenee kaiken aikaa osaksi tuontiautojen ansiosta, samoin aiemmat käyttöautot ovat muuttuneet harrasteautoiksi, näin on käynyt mm. Tipparellulle, perus-vitoselle, R12:lle ja myös R21 alkaa olla harrasteikäinen. Viimeaikainen buumi näyttää ollen avoautot, joissa erityisesti Tampereen seutu on kunnostautunut (Juha nyt on enemmän tuolta Lahdesta päin). Vuosien varrella on tullut paljon Renault-tuttuja ja -ystäviä. Välillä joku on pitänyt paussia tapaamisista, mutta innostunut sitten uudelleen (hyvä Heli ja Wellu). Tapahtuman pitäisi kestää varmaan viikon, jotta ehtisi kaikkien tuttavien kanssa vaihtaa kuulumisia. Sori vaan, jos tulee käveltyä vauhdilla ohi. Tunnelma on aina ollut mahtavan leppoisaa, enkä muista koskaan olleen minkäänlaista epäsopua, sekin osoittaa miten fiksua porukkaa Renaultharrastajat ovat. Pitiköhän kirjoittaa jotain tämän vuoden tapahtumasta? Suomen loistelias joukkue voitti ainakin maajoukkuekisan. Kesän kauneimmat autot olivat hienoja (katsokaa kuvista) ja monta hienoa harraste-rellua jäi palkitsematta, omistajalleen palkinnoksi kuitenkin aina jää ajamisen ilo. Ensi vuonna sitten taas Vaasassa. Rellutellaan. Antti Mikola 5 Rodeo Norjasta. Kuvat: Mika Mäkinen ja Kari Kitti Konkarin näkemys Suven suloisuutta saimme kokea jälleen, kun Tuorlassa vietettiin Renault-kerhon 30-vuotista taivalta helteisenä viikonloppuna. Samalla oli myös pohjoismainen kokoontuminen. Kunnioitettava määrä Renault-harrastajia olikin saapunut sekä Ruotsista, Norjasta että Tanskasta. Turun seudun harrastajat olivat lupautuneet järjestämään tilaisuuden ja Piikkiön Tuorlan tarjoamat puitteet ovat erinomaiset juuri tällaisen tapahtuman järjestämiseen. Suuri pallokenttä mahdollistaa autojen kokoontumisen yhteen ja myös rompetorille sun muille tapahtumille jää vielä reilusti tilaa. Kartanomiljöö tarjoaa myös hienot puitteet ruokailulle sekä muulle viihtymiselle. Puheenjohtaja Japi sekä Kari kuten myös leidiosastoa Riittaa ja Hannelea unohtamatta olivat nähneet runsaasti vaivaa tapahtuman onnistumiseksi. Muu Turun poppoo auttoi sitten siinä, missä tarvittiin enemmän voimaa eikä niinkään järkeä, kuten telttakatosten pystyttämisessä. Kaikki Grand Tour de Renault -tapahtumat käyneenä on hauska muistella, miten kesätapahtumamme on vuosien myötä kehittynyt. Kaikki alkoi Vaasasta vuonna 1985, kun kokoonnuimme paikallisen kirjaltaja (tai mikä sitten olikin) seuran rantamökille. Autoja oli kymmenkunta ja niistä kesän kauneimmaksi valittiin ruotsalaisen Jan Stoevelsenin 4CV. Tosi hieno se olikin, eikä moisia kaunottaria oltu Suomen kamaralla ennen nähtykään. Kolmannet kesäpäivät olivat Turussa Kakskerrassa ja jo tuolloin kerhon ensimmäinen kunniajäsen Olavi Ukkonen totesi, että mihin tämä johtaakaan, kun tapahtumat ovat aina vain edellistä hienompia. Hienoja tapahtumia on ollut paljon, kuten tämänvuotinen Tuorlan tapahtumakin. Sää on ollut lähes poikkeuksetta aina helteinen. Autot ovat vuosi vuodelta tulleet hienommiksi ja entistä huolellisemmin entisöidyiksi. Osa autoista on jopa hienompia ja viimeistellympiä kuin uutena tehtaalta lähtiessään, kuten esim. urjalalaisen Heikkilän Sepon autot, R 15, 12 farkku ja mitä niitä kaikkia on- Ensikertalaisen näkemys. Himoksen iskelmäfestivaalit vuonna 2011 on kaiken alku tälle jutulle. Menomatkalla sinne piti pysähtyä Tampereelle katsomaan keltaista Megane Cabriota joka sitten yllätys yllätys tarttui mukaamme ja matka jatkui sillä kohti Himosta. Renault-kerhoon liityimme Tuorlan kesätapahtuman lähestyessä kotiseudullamme. Suomisen Riitta vanha tuttuni lastemme kouluajoilta alkoi yllyttää minua mukaan järjestämään kesäistä Tuorlan pohjoismaista tapahtumaa. Saimme kutsun Tapsan kanssa Riitan ja Karin luokse kuulemaan tapahtumasta enemmän. Siitä alkoi arpajaisvoittojen keruu ja jotain kilpailujakin oli määrä suunnitella. Itse tapahtuma osui upeaan viikonloppuun, Clio GT Ruotsista. Yhteistyökumppanimme Keskusautohallin Master. 4 Aika harvinainen 11 Turbo. Renaultist 2/2014 5

4 aurinko paistoi täydeltä taivaalta ja kuumuus oli aikamoinen. Tuorla on hieno paikka järjestää tapahtumia. Tuli itsellenikin yllätyksenä mitä kaikkea siellä oikein on, ravintolan puolella kyllä on tullut käytyä syömässä. Kun saavuin paikalle perjantaina niin Riitta esitteli minulle aluetta ja kerholaisia, niinpä päädyin sitten info-pisteeseen vastaanottamaan tulijoita alueelle. Paikalle oli saapunut kerholaisia Tanskasta, Norjasta, Ruotsista ja tietenkin me suomalaiset. Jo ilmoittautuneet ranskalaiset eivät päässeet paikalle koska Mörköön oli Lapissa tullut joku pieni tekninen ongelma. Perjantain ohjelmassa oli hauskaa yhdessäoloa, makkaran grillausta ym. Itse en ollut yötä tapahtumapaikalla, mutta hauskaa kuulemani mukaan oli ollut. Tommy Lind Tanskasta. Lauantaina kun saavuin paikalle niin ohjelmassa oli erilaisia kilpailuja ja tietenkin maaottelu. Kilpailusta mielenkiintoisin oli ns. kännilaseilla kävely, oli hauskaa seurata kun kilpailijat yrittivät kävellä viivojen välissä. Tässä kohtaa voisi laulaa Me tulimme kapakasta kai hiukkasen horjuen Kentällä oli myös rompetori missä Rellujen osat ynnä muut tilpenhöörit vaihtoivat omistajaa. Olipahan myynnissä jopa tölkkien nipsuista tehtyjä laukkuja ym. Eikä mikään tapahtuma olisi mitään ilman saunomista, sitten puhtaana kelpasi mennä illalliselle kartanon päärakennukseen. Ruoka oli maittavaa ja sitä oli riittävästi, ilta kului seurustelun merkeissä. Sunnuntai oli arpajaiset ja silloin palkittiin kesän kauneimmaksi valittu Renault, tänä vuonna se oli Tuomisen Taiston Sämpylä. Upea auto. Näin ensikertalaisen silmin tapahtuma oli Rellu harrastajien rentoa, mukavaa yhdessä oloa. Tavataan tuttuja ympäri Skandinaviaa ja turistaan kuulumiset. Upeita autoja oli todella paljon. Toiset ovat nähneet todella vaivaa rekvisiitan ja vaatetuksen kanssa että kaikki sointuu yhteen, esim. vihreä Estafette jäi mieleeni. Ainoa ihmetyksen aihe oli että vaikka tapahtuma oli pohjoismainen niin yllättävän vähän heitä oli mukana. Itse en ole mikään autojen superharrastaja, niistä kun en mitään edes ymmärrä, kunhan on ratti, neljä pyörää ja liikkuu. Kuitenkaan en pidä mahdottomana ajatuksena että olisin mukana toistekin. ehkäpä ensi vuonna Ruotsissa. Erja Rumpunen Tiaiset ottavat rennosti Tuorlan nurmikolla. Urho Mattila, tuleva Renault-kerholainen? Nytkin ajokkina oli Scenic 1,4 Tce. 6 Rolf Carlssonin tyylinäyte. Renaultist 2/2014 7

5 Äkkilähtö Pariisin autonäyttelyyn Clio R.S. on keltaisena upea. Zoe oli Paris 20 km toimitsijoiden käytössä. Yli puolen vuoden vatuloinnin päätteeksi syyskuun 20. päivän kohdalla kiusaus kävi kestämättömäksi. Pariisin autonäyttelyyn olisi päästävä. Halpoja lentoja ei juuri ole ollut tänä vuonna tarjolla, mutta onneksi edulliset hotellien hinnat kompensoivat mukavasti kustannuspuolta. Ei muuta kuin matkaan! Uusi Espace on komea ilmestys. Renault Sport R.S. kilpurin perusta. Megane RS Gendarmerie Clio Initiale Parisin takaluukussa ei lue Clio. Espacen kojetaulu. Avantimen konsepti. Pienikulutuksinen Renault EOLAB konsepti. Renaultin lippulaiva, Espace oli viimeinkin esillä täysin uudistuneena, ja komeahan tuo oli. Espace pohjautuu hyvin pitkälle viime vuonna Frankfurtissa esiteltyyn Initiale Paris konseptiautoon. Ulkonäkö oli todellakin muuttunut perusteellisesti kuten myös sisätilojen design. Muita merkittäviä uutuuksia autossa ovat esimerkiksi 250 kg pudonnut paino, uusi Multi-Sense-järjestelmä, mahdollisuus 4Control (nelipyöräohjaus) alustaan, LED-valoteknologia sekä täysin uudistunut voimalaitevalikoima. Pituutta autolla on 4,85 m, leveyttä 1,87 m ja korkeutta 1,68 m joka on peräti 63 mm vanhaa Espaa matalampi. Akseliväli on 2,88 m. Autoa saa sekä viisi- että seitsemänpaikkaisena. Moottorivaihtoehtoina tulee kolme 1,6 litraista voimanpesää. Bensiinimoottori on Energy TCe 200 EDC jossa on 200 hv ja 260 nm. Dieselit ovat Energy dci 130 manuaali jonka teho on 130 hv ja vääntö 320 nm sekä Energy dci 160 EDC Poliisien ajokoulun Clio RS. Renault Talisman Coupe konsepti. Upea Renault Nerva Grand Sport Renaultist 2/2014 9

6 Paikallisten harrastajien Colorale 4x4. Ranskan VETKUN osastolta kuvattu hieno Renault kuormuri. Renaultin avomalli vuodelta Alain Prostin vanha turbokauden Formula 1. Espan halkileikkaus. Espace Initiale Paris Nina Riccin väreihin koristeltu paku. jossa tehoa 160 hv ja vääntöä 380 nm. Suomeen tulo on vielä tällä hetkellä neuvottelun alla, mutta yritystä kuulemma olisi, hmm katsotaan jospa keväällä Renault lanseerasi Pariisissa Initiale Paris huippuvarustelunsa. Ensimmäisenä se tulee saataville Clioon ja uuteen Espaceen. Initiale Parisia luonnehtii Renaultin mukaan neljä pääpiirrettä: arvokas ulkoasu, erinomainen viimeistely, poikkeuksellinen ylellisyys sekä yksilöity asikaspalvelu. Ylellisiltä nuo kyllä näyttivätkin. Kolmas uusi juttu oli Renaultin EOLAB-konseptiauto. Proton avulla on tutkittu erilaisia tapoja saavuttaa erityisen matala kulutus. Yhdistetyksi polttoaineenkulutukseksi ilmoitetaan 1 litra/100 km ja CO 2 päästöiksi 22 g/km! Autossa on keskitytty painon minimoimiseen, aerodynamiikkaan ja Z.E. Hybrid teknologian hyödyntämiseen. Autossa pitäisi olla noin 100 uutta realistista teknistä ratkaisua, jotka saattavat pikkuhiljaa siirtyä myös tuotantomalleihin. Uusi Twingo lohkaisi Renaultin osastolla todella suuren osan itselleen. Olihan kysymyksessä oikeastaan samalla auton lanseeraus Ranskassa, eli me olimme kerrankin Suomessa edellä! Kilpa-autoaihio Renault Sport RS taisi myös olla ensimmäistä kertaa esillä laajemmalle yleisölle. Oikeastaan kaikki muutkin Renault mallit olivat esillä vähintään yhden auton voimin, tai no Latitudea ei kyllä enää näkynyt. Dacian uutuuksina olivat tänä vuonna Dokker ja Lodgy Stepway. Hallissa 8 on perinteisesti ollut esillä iäkkäämpää kalustoa. Tämänkertaisena teemana oli autot ja muoti. Sieltäkin löysi Renault harrastaja mielenkiintoisia kohteita. Esillä olivat mm. Dezir, Alpine A 310, Nerva Grand Sport ja Avantime konseptiauto. Perjantaina olikin sitten mukavasti aikaa käydä Atelier Renaultissa ostoksilla ja Pubin puolella yhdellä. Samalla oli hyvä tehdä myös vertailukäyntejä muiden merkkien Champs Elysee esittelytiloihin, hienoja ovat nekin. Tokihan tuohon päivään mahtui myös hurjaa suhailua läpi kaupungin metrolla, muutamakin pienoismallikauppa, juomista ja syömistä, lelukauppoja jne. Kun ei enää ole niin tarvetta kierrellä noita turistikohteita, niin matkan varrella tuli tehneeksi muita kiinnostavia havaintoja. Vanhempia Renaulteja Pariisin ytimessä näkee enää harvoin. Safraneja näkyi vielä muutamia pari 25:ta jokunen 19 ja 21 sekä Super vitosia. Vanhemmat pelit taitavat lymyillä hiukan loitommalla glamourista? Eifel-tornin viereisellä kentällä oli alkamassa jonkinlainen Pariisin 20 km juoksutapahtuma jossa Renault oli jossain määrin mukana. Toimitsijoiden käytössä näytti olevan pari Zoeta ja Espacea. Kentälle oli myös tuotu kaunis valkoinen avo Renault vuodelta 1908 ja hieman vähemmän kaunis Marnen taksi. Näyttelystä palatessa törmäsin kadun varressa mystiseen Grand Sceniciin. Mustaan uudenkarheaan autoon oli räkähitsattu lokasuojan levikkeet, johtoja meni läpi oudoista paikoista ja eteen oli puhkaistu reikä jonkinlaiselle lauhduttimelle. Myös katon reunat aaltoilivat hiukan sen näköisenä että koria oli saatettu vaikkapa aavistuksen levittää. Minkäköhän tulevan Renault mallin testimuuli oli kyseessä, Megane SUV in vai uuden Koleoksen? Kyllä kannatti sittenkin lähteä! Paljon kaikkea kiinnostavaa tarttui jälleen muistiin, sekä päähän että kameraan. Ehkä näemme jälleen lokakuussa Miikka Sonkki Hollannin kirjeenvaihtajalta MacHelp.fi Macintosh osaamista help@machelp.fi Vuoden 2000 alussa hankimme Renault Saviemin vuosimallia matkailuauton, jolla ajamme yhä kaikki kesän matka-ajot. Se on palvellut uskollisesti meitä, ennen lasten kanssa reissatessa ja nyt lastenlapset ovat yhtä ihastuneita sillä matkustamiseen luvulla Renault päätti, että jokaisessa Euroopan pääkaupungissa tulisi olla yksi iso päämyymälä. Ihastus 25:een jatkui ja toiseksi autoksi hommattiin Renault 25 TX vm. 1990, kun sitä meille täällä Hollannissa se tietenkin rakennettiin keskeiselle paikalle Amsterdamiin. Oulaisissa tarjottiin. Sillä sitten ovat Epsa ja Miksu ajaneet ajokorttinsa. Se on tällä hetkellä myös ajokunnossa Kilpualla. Seuraava hankinta oli Renault Talo valmistui 1960 ja se oli todella vallankumouksellinen: siinä oli käytetty paljon uutta rakennus- Teksti ja kuvat: Tom Bruinink Safrane vm. 1992, Eskon pitkäaikainen haave sekin. tekniikkaa, lasia ja alumiiniprofiilia. Ensimmäisessä Tällä hetkellä sekin on ajokuntoisena oman pihan kerroksessa oli näyttelyhuone, jossa kävin usein pikkupoikana katsomassa uusia hienoja autoja, kuten katoksessa odottamassa ajoon pääsyä. Sitten hankittiin seitsemän hengen Renault 21 Nevada GTS Alpine A110:ä. Myöhemmin päädyin töihin samaan vm. 1993, joka oli Emmin hallinnassa. Tällä hetkellä rakennukseen, toimistoni sijaitsi ylemmissä kerroksissa. se on ajokunnossa odottamassa katsastusmiehen haluamia uusia takaiskareita. Sen jälkeen siitä tulee Maan alla oli suuri pysäköintihalli, jossa olevat lehdistöautot kuuluivat vävyn toimenkuvaani. ensimmäinen Alussa Renault malleja (tosin ehkä enemmän olivat Dauphine, Emmin R8, R10, lasten R16 ja kerhoon R4; loppuvuosina kuljetuksia varten). Mutta hallin täyttivät Twingo, se on vävylle Clio, Megane hyvä mahdollisuus ja Laguna. Katon pysäköintipaikat huomata Renaultautojen tävänä myös hyvä valikoima oli varattu erinomaisuus. uusille autoille, jotka uusvanhoja tyyliin sopivia odottivat luovutusta Toiseksi asiakkaille. viimeinen hankinta on Renault Dauphine-postikortteja. Megane Nykyään rakennuksessa 1.9 dci farmari ei ole enää vm. Renaultilla 2001, joka yhtään osastoa, talon on rekisteröity Tämä Rellu-matkailijalle pakettiautoksi. täyttävät kuntosali, Se on edullinen radioasema ajoauto sopiva ja aina ravintola sillä löytyy ja lukuisat pienemmät käytössä toimistot. joka tarvitsee Mutta edullista tärkeimpänä on ensimmäisen ajamista osoitteesta yksin tai Wibautstraat kaksin. kerroksen Viimeinen vanhan hankinta esittelyhallin on Renault 224,Amsterdam. 25 TX vm. Paikan täyttävä ravintola, 1989, jolle sen joka omistaja on ollut on Ranskan antanut suurlähetystön paikan perinteitä kunnioittavan CD Se nimen: on tällä Cafe hetkellä Restaurant meidän toinen nettisivulla kilvillä (caferestaurantdauphine.nl) ajoautomme. Haaveita seuraavista autoista jo oleva toinen Dauphine. osoite, on, mutta Prins Bernhardplein Ravintola on sehän tietenkin onkin suosittu harrastuksen hollantilaisten suola. 175, vie myös ihan samaan Renault-harrastajien keskuudessa, ja siellä on myy- kohteeseen. Ravintola nimeltä Dauphine U H A K Va Sa M Le Fo K N K Ky V 10 Renaultist 2/2014 1/

7 Retromobilematkalla 2014 nähtyä 3 Teksti: Jussi Leppänen Kuvat: Jussi & matkakumppanit Perjantaina suuri osa päivää meni luonnollisesti valtaisan näyttelyhallin käytäviä risteillessä. Nähtävää oli niin paljon, että tällainen metsien mies oli koko ajan vaarassa saada jonkinlaisen ähkyn. Hyvin sieltä kuitenkin pois selvittiin. Tämän kuvakoosteen kuvat 5 18 keskittyvät tarjoamaan poimintoja näyttelyn varsin laajasta taidetarjonnasta. Kuten kuva 9 osoittaa, oli Retromobilen vuoden 2014 taideosastolla osa teoksista sangen suurikokoisiakin. Kaikkein upeimmista teoksista en kehdannut mahdollisten tekijänoikeudellisten seikkojen vuoksi kuvaa ottaa, kun ilmeisesti taiteilija itse seisoi vieressä. Kuvassa 19 on mielestäni hauska opaste- tai ehkä jopa varoituskilpi, joka killui erään vanhimman maailmansodan aikaisen sotilasajoneuvon peräosassa. Sen alkuperäinen tarkoitus ei ole selvinnyt minulle vieläkään. Ajoneuvo, johon se oli kiinnitetty, oli joka tapauksessa moottorivetoinen. Taidetarjonnassa havaitsin valitettavan vähän Renault-aiheisia teoksia. Kuvassa 20 on ainoa, josta sain tallennettua kuvan. Lopulta väsähtäneinä, mutta tyytyväisinä, jätimme näyttelypaikan ja hakeuduimme takaisin maanalaiseen putkistoon. Siellä pitkä, koliseva ja huojuva mekaaninen luomus kuljetti meidät vikkelästi takaisin majapaikkaamme. Tarinani etenee kronologisessa järjestyksessä. Perjantai-ilta huipentui hotellilla Riitan ja Karin huoneessa suurella joukolla tapahtuneeseen päivän kokemusten kertaamiseen. 4 Mistä lie juohtunutkin päähäni ajatus kirjoittaa kokemastani kevään 2014 Pariisin matkasta sanotaanko vaikkapa eräänlainen kuvakertomus. Siis millaisina visuaalisina muistikuvina ja tallenteina matka jäi mieleeni. Tämä juttu perustuu siis aika pitkälti kuviin, joita mahdutan mukaan niin paljon kuin lehden toimitus sallii. Kuvat ovat oman ja matkakumppanieni kameroiden yhdessä niittämää satoa. Matka Retromobile näyttelyyn alkoi varhain helmikuisena torstaiaamuna tulevan huonetoverini Timon noutamisella. Menomatkalla 1 lentoasemalle poimimme mukaan vielä Rodenkin. Sitten etenimme päättäväisesti mutta rivakasti Helsinki-Vantaan asemalle. Siellä porukkamme täydellistyi vielä Juhalla. Pienen odottelun ja normaalien rituaalien kautta ilmaan ja pilviin. Perillä hotellilla Pariisissa olimme jo ennen puolipäivää. Kuvassa 1 hotellimme Opera Saint Georgesin vaatimaton julkisivu. Valitettavasti kuvassa eteen on parkkeerannut kilpailijan tuote, eikä meille mieluisamman konsernin aikaansaannos. Kuvassa 2 onkin yksi harvoista Tipparenuista, joita Pariisissa liikenteessä näimme. Se majaili hotellimme kadulla hotelliamme vastapäätä. Ja harvinaisen suorapeltinenkin se oli, ottaen huomioon kuvassakin näkyvän paikallisen pysäköintitavan. En jäänyt katsomaan, miten se tuosta lähti selviytyen puskurit pulleina taipaleelle. 2 Turisteilua ja retroilua Koska olimme päättäneet, että perjantai on meidän Retromobile-päivämme, jäi meille torstai-iltaan mainiosti aikaa turistihaahuilulle. Koska olimme viksuina ja maalimaa nähneinä lunastaneet asianmukaiset kausiluonteiset metrotiketit, meidän oli helppo porhaltaa hetken reittikartastoa tutkittuamme tutustumaan siihen ehkä maailman tunnetuimpaan teräsrakennelmaan. Siis siihen, josta herra Eiffel on tullut tunnetuksi. Ilta oli ehtinyt jo hämärtyä päästyämme odottelun ja jonottelun jälkeen ylös, joten saimme ihailla korkeuksista kaupungin valomerta. Muistona siitä kuva 3, jonka alareunassa hiljaa virtaa Seine. Matkalla takaisin hotellille pistäydyimme vielä Champs-Élysées llä tervehtimässä L Atelier Renaultia ja sen näyttelykattausta. Sieltä muistona taiteellinen kuva 4 erään näyttelyesineen maskista Renaultist 2/

8 Hotellissamme asuva, kerhoamme edustava porukka oli lähes kokonaisuudessaan paikalla. Näyttelystä tehtyjä hankintoja ihasteltiin ja vaikkei palaa niin paljoa nautittukaan, niin sen painiketta nyt kuitenkin. Shoppailua Lauantaiaamu oli hiukan sateentihruinen, mutta olimme siitä huolimatta päättäneet lähteä Hannelen ja Timon innostamina tutustumaan Pariisin erääseen kirpputorialueeseen. Kaupunginosan nimeä en muista, mutta hotelliltamme etelään se sijaitsi. Ja metro kuljetti sinne ripeästi. Kaupustelualue oli laaja ja katoksia pöytineen silmän kantamattomiin. Ostamaan houkuttelevaa nähtävää oli paljon, mutta jostakin syystä alueesta mieleeni tallentui parhaiten kuvan 21 taulu pirteästä tytöstä vihreine kumisaappaineen. Iloisen ja vilpittömän näköinen tyttö kaikkineen. Lauantaipäiväämme mahtui vielä turistipatikointia Seinen siltoineen, Louvren pihalla kuikuilua, tutustumista Galeries Lafayette Haussmann tavarataloon kattoterasseineen (se on rakennuksena upea kuin palatsi) ja illalla vielä iloinen päivällinen hotellissamme asuvan kerhomme joukkion kanssa. Punaisen Myllyn takana sijaitsevan ravintolan nimi oli Basilic, muttei seurueemme tietääkseni saanut sieltä vatsavaivoja. Ilmeisesti nimi ei käännykään suomeksi basilliksi? Antimensa olivat tosi maittavia. Iltamme taisi jälleen saada rauhaisan päätöksensä Riitan ja Karin huoneessa vietetyn tuokion jälkeen. Sunnuntai olikin valitettavasti jo poislähdön päivä. Aamupäivän käytimme kuitenkin vielä samoilemalla kävelymatkan etäisyydellä sijaitsevalle Montmartrelle. Kyseisen kaupunginosan jykevin monumentti on Sacre Coeur -kirkko, jonka sisäkautta kiertämällä siirryimme kirkon vieressä sijaitsevalle katutaiteilijoiden valloittamalle alueelle. Kuvissa satunnaisotannalla kolme esimerkkiä taiteilijoiden tarjonnasta, kuvassa 24 naivistinen näkemys Punaisesta Myllystä. Tällaiseen kuvalajitelmaan tiivistän muistikuvani keväisestä messumatkasta. Matka oli toki paljon riemastuttavampi kuin näistä kuvista voi arvatakaan. Silti jo yksikin kuva kuulemma vastaa tuhatta sanaa Renaultist Renaultist 1/

9 Punaisen ristin Rellut Ambulanssit kuuluvat poliisi- ja paloautojen kanssa samaan hälytysautojen kaartiin; siihen, joita me ikuiset pikkupojat käännymme aina katsomaan, kun sellainen menee pillit huutaen ohitse. Otsikkona on Punaisen ristin Rellut, mutta onhan tässä mukana muitakin sairaankuljetusautoja. Osaan pienoismalleista punainen risti on ilmeisesti laitettu ihan vaan sen vuoksi, että auto näyttäisi enemmän ambulanssilta. Itse asiassa yhdessäkään tässä esitellyssä pienoismallissa ei ole minkäänlaista ambulanssisisustaa, ei paarin paaria. 1. AG vuodelta 1910 saa kunnian aloittaa tämänkertaisen pienoismallikatsauksen, se on ainakin kylkitekstien perusteella Iso-Britannian Punaisen ristin auto. Malli on sen verran vanhaa tuotantoa, että ainoat muoviosat ovat istuimet, ikkunat ja renkaat. Muut ovat metallia ja sen kyllä huomaa auton painossakin. Tähän sopii hyvin maininta näitä ei enää valmisteta. Mallin voisi antaa jopa lasten leikkeihin, akselitkin ovat yli millin vahvuista umpirautaa. Mallitehdas teki monta eri versiota samasta tyypistä, näitä oli saatavilla eri firmojen logoilla ja värityksellä sekä bussina. Tämän nimenomaisen yksilön minulle toimitti kerhomme pitkäaikainen ex-puheenjohtaja Heinäsen Wellu, hän löysi sen Vantaan Maxi-Marketista vuonna 1991 ja toi sen ystävällisesti Turkuun asti. Valmistaja: Matchbox, Englanti. 3. Ranskan armeijan Goelette-ambulanssi on jotenkin kulahtaneen näköinen, mutta hieman väsyneestä ulkonäöstään huolimatta se on täysin ehjä ja toimiva laite. Jopa takaovikin on säilynyt reissussa mukana, tällä on myös varmaan paljon leikittyjä kilometrejä takanaan. Sitä ei oikein raaski entisöidäkään, nuo maalin kulumat kuuluvat juuri tämän yksilön elämään. Dunlop-renkaat ovat kyllä uutta vastaavassa kunnossa, niissä on vielä kulutuspintaa loistavasti jäljellä. Tämä Mörkö pääsi tuon edellisen viereen harhailtuaan kodittomana vuoden 2000 Talvi-Heikki-rompetoritapahtumassa. Valmistaja: Dinky Toys Meccano, Ranska. Kuvat ja texti: Kari Kitti 2. Seuraavana on vuorossa valkoinen Mörkö-Rellu, pohjalevyssä merkintä 1000 kg. Valmistajan kirjan (Les jouets Renault) mukaan pienoismalli on vuodelta Punaiset vanteet ja valkoiset renkaat olivat yleisiä tuon aikakauden leluautoissa ja sopivat mielestäni loistavasti juuri tähän autoon. Tämä Goelette on kenties hieman puutteellinen, siitä ovat vuosien saatossa ovet tippuneet kovassa ajossa jonnekin matkan varrelle. Mutta se on entisöity ja auto on saanut uuden hieman valumajälkeisen maalipinnan, kyljen teksti ja punainen risti ovat uustuotantoa. Tuulilasin yläpuolinen risti sen sijaan on alkuperäinen, se on näköjään kestänyt hieman upotettuna rajutkin leikit. Taka-astinlauta on ihme kyllä kestänyt liikkuvana ja toimivana kaikki nämä vuodet (n. 54 vuotta). Auto löytyi Pariisin suurimmalta kirpputorilta erittäin tympeältä myyjältä vuonna Nyt se kuitenkin viettää onnellisia eläkepäiviään suomalaisessa vitriinissä muiden lajitovereiden joukossa. Valmistaja: CIJ, Ranska. 5. Espanjan Kansalliskaartin 4F4 eli se lyhyempi Fourgonnette on Gran Canarialla palvelleen ensiapuauton hyvä pienoismalli. Nythän joku voisi luulla, ettei Tipasta oikein ole sairaankuljetusautoksi, mutta mm. Carrier-niminen firma varusteli 60-luvulla tavallisestakin Tipasta aivan kelvollisen potilaskuljettimen. Ei tarvitse kuin poistaa toinen etupenkki ja pistää takapenkki kahtia, sitten vain kiskot lattialle paareja varten ja siinä meillä on yksi makuupaikka, saattajakin mahtuu vielä mukaan kuljettajan taakse istumaan. Tässä pienoismallissa ei kylläkään ole sitä ratkaisua toteutettu, vaan sisällä on kaksi tavallista istuinta. Malli on maalausta myöten hyvin toteutettu, on huomioitu etusäleikön puuttuva kromikehys, kantavuuslukemat kolmiopellissä sekä tehty hyvä keulamerkki. No,etuovessa voisi kyllä olla liukuikkuna, kuljettajan puolelta se löytyy. Malli on hankittu RetroMobile-reissulta Valmistaja: IXO / Altaya, Ranska / Kiina. 6. Valkoinen 5 TL on Ranskanmaalla vieläkin toimivan systeemin ns. lääkärin hälytysajoneuvo. Siellähän lääkäri kutsutaan usein kotiin ja jos tapaus on kiireellinen, niin lääkäri heittää vaan sinisen vilkun katolle ja sitten mennään ja lujaa. Lääkärin autosta on tehty muitakin Renault-pienoismalleja, esim. Alpine 310. Tämä Vitosen malli on tehty 1972, joten se on hieman krouvimpaa tekoa, vaikka on siinäkin kojelauta ja ratti oikein mallinnettu. Sitä valmistettiin myös kovakattoisena sekä autokouluversiona. Tämän mallin hieman huvittavina yksityiskohtina ovat rättikaton läpi tulevat antenni ja hälytysvilkku. Auto on yksi kokoelmani alkupään autoista, ostettu joskus 80-luvun lopulla Humppilan Essolta eli sieltä, missä kaikki tosi autoasiantuntijat ovat kaffella. Valmistaja: Norev, Ranska. 4. Sininen Estafette on porukan pienin malli, 1:86 kokoisena se edustaa HO eli ns. pienoisrautatieluokkaa. Tämän kaunokaisen esikuva oli Pariisin koillispuolella sijaitsevan Livry-Garganin Punaisen ristin ensiapuosaston Esta, auto ilmeisesti päivysti paikkakuntaa halkaisevan N3-valtaväylän varrella. Mallin valmistaja on ollut todella valppaana ja laittanut juuri Livry-Garganin postinumeron alun numerot (93) 0,8 millin korkuisina rekisterikilven numerosarjan loppuun. Auton vuosimalli on jostain 60-luvun alkupuolelta, koska siinä on vanha säleikkö, mutta ei enää kuljettajan liukuovea. Estakin on jo 10 vuotta hengaillut vitriinissäni, tämä on matkamuisto Nizzan Renault-myymälästä. Valmistaja: Norev, Ranska / Kiina. 7. Ykköskorin Espace on espanjalaisen terveydenhuollon ensihoitoauto. Eihän sielläkään ole sisällä mitään ambulanssivarustusta, kunhan ovat tehtaalla teipanneet erilaisia versioita lasten ja keräilijöiden iloksi. Onhan tämäkin aika karkeaa tekoa mutta nyt jo hyvinkin harvinainen. Tästä ei oikein saa selvää, onko kyseessä ensimmäisillä lampuilla varustettu auto vai eteenpäin vinot lyhdyt, eli ph 2. Näitä on sitten valmistettu lukuisia eri versioita, mm. ralli-, poliisi- sekä paloautona. Valmistaja: Guisval, Espanja. 16 Renaultist 2/

10 8a ja 8b. Guisval teki myös pienempiä 1:64-kokoisia autoja samasta Espacesta, nämä kaksi ambulanssia ovat TSE-versioita ja samalla muotilla tehtyjä. Ensimmäinen on ostettu 1993 ja toinen UN-versio 2003; kuluneet 10 vuotta ovat hieman muuttaneet ulkonäköä. Uudemmassa eivät enää etuovet aukea, mukaan ovat ilmestyneet hälytysvalomajakka, vetokoukku ja uuden vanteet. Yhdistyneiden Kansakuntien eli YK:n ambulanssi on jotenkin aidomman näköinen, kun siinä ei ole mitään ylimääräistä kuviota maalipinnassa. Molemmat ovat matkamuistoja Espanjasta, noihin aikoihin näitä vielä oli rantakatujen turistimyymälöissä tarjolla. Valmistaja: Guisval, Espanja. Texti ja kuvat: Jorma Peisalo MCC Megane Coupe Cabrio Club 9. Toisen sukupolven Laguna 3.0 V6 24V uudemmalla keulalla ei tosiaan taida olla Punaisen ristin auto, mutta pääsi tähän katsaukseen mukaan ainoana eläinlääkärin autona. Tunnen muuten yhden eläinlääkärin, jolla on oikeasti samanlainen pienoismalli. Auton pohjalevyyn on entisaikojen malliin laitettu teknisiä tietoja, tässä tapauksessa sieltä löytyy tieto hevosvoimista, 210 kpl sekä huippunopeus, 235 km/h. Tälle 1:64-kokoiselle mallille annetaan erikoispalkinto erittäin hyvästä takaluukun Laguna-tekstistä, Rellun logosta sekä 17 tuuman Silverstone-vanteista. Koskapa se on Renault Toys -sarjaa, niin mukana on tietenkin vetokoukku ja pienellä sormella avattava takaluukku ilman lasia. Auto on hankittu Raision Keskusautohallista varaosanumerolla Valmistaja: Norev, Ranska / Kiina. 11. Belgialaiset rekisterikilvet omaava Trafic on oikeastaan pienoismalli, vaikka sitä myydään tavallaan lelun hinnalla. Autossa on hintaansa nähden paljon hyviä yksityiskohtia. Pohjalevyyn on valettu kaikkea tarpeellista, on runkopalkit, moottorin apurunko, pakoputkisto ym. Tämän nokkapellillä lukee oikein päin ecnalubma. Tuon pitäisi näkyä peilissä oikein. Tätä ambulanssia ei tietenkään ole myynnissä Suomessa, joten täytyy siirtää keho ulkomaille tai ostaa netistä. Oltiin katsomassa yhtä vanhaa kaupunkia Keski-Euroopassa ja kun Helsinki-kadulla sijaitsevasta paikallisesta Renault-kaupasta ei löytynyt yhtään uutuutta, niin piti tietenkin tutkia kaikki lelukaupat ennen kuin tärppäsi. Auto on ostettu Prahasta, siellä ei ollut myynnissä muita kuin tsekkiläisiä merkkejä, Skodaa ja Tatraa. Mutta kun Abrix on tsekkiläinen valmistaja, niin sen takia oli myynnissä myös Cararamalta peritty Trafic. Valmistaja: Abrix / Cararama, Tsekki / Kiina. 12. Viimeisenä oleva valkoinen Trafic dci 100 on puolestaan aivan oikeasti hyvin tehty pienoismalli, kun edellisessä autossa on yksivärinen musta ohjaamo, niin tämän kabiinista löytyy valkoista, vaalean- ja tummanharmaata sekä mustaa väriä. Autoon on muutenkin saatu sovitettua kaikenlaista kivaa. Katolle antenni, ilmastointilaitteen venttiili sekä keltaista että sinistä valoa vilkkuva hälytysvalomajakka, takaosan läpinäkyvät tummennetut lasit, takalasin pyyhin, kaksivärinen kojelauta ja siinä varoitusvilkkujen punainen nappula, hyvät logot vanteissa, mainiot etu- ja takavalot. Rekisterinumeron perusteella auto on rekisteröity eteläisessä Ranskassa Atlantin Pyreneitten departementissa. Auto on ostettu vanhaan hyvään aikaan 2005 (siis silloin kun siellä vielä oli pienoismalleja) Tampereen Käyttöautosta. Valmistaja: Norev, Ranska / Kiina. 10. Loput malleista ovat uudemmalla sinisellä ristillä varustettuja autoja. Entisenä Moduksen omistajana minun oli melkein pakko ottaa mukaan yksi 1:64 Grand Modus Dynamique, siihen käy samat kehut kuin Lagunaankin. Vanteet ovat nyt mallia Kimono ja Ambulance-teksti nokan päällä, tosin tavallaan väärin päin. Tuo ei näy edellä ajavan peilistä oikein päin. Auto on tullut tilaustyönä maahamme: eräs Renaultkerholainen kävi Pariisin autonäyttelyssä 2010 ja siinä samalla kun hän tietenkin poikkesi Champen Rellupuodissa, niin toi pyynnöstäni tämän pikku harvinaisuuden Suomeen. Valmistaja: Norev, Ranska / Kiina. Kesälomamatkalla vietimme viikon Saksassa lähellä Belgian ja Hollannin rajaa Gemünd-nimisessä kylässä. Eräänä päivänä olimme kävelyretkellä kylän lähellä olevassa luonnonpuistossa (Nationapark Eifel). Yksityiskohtana mainittakoon, että ihan villisti luonnon helmassa ei kannattanut retkeillä: alueella on kylttejä, joissa kehotetaan kulkijoita pysymään poluilla mahdollisten räjähtämättömien ammusten vuoksi. Vaikka sodasta on jo aikaa, niin kaikki sen vaikutukset eivät vieläkään ole ohi. Patikoinnin lomassa päätimme poiketa katsomaan alueella olevaa nähtävyyttä nimeltään Vogelsang (linnunlaulu). Rauhaista nimestään huolimatta tällä paikalla on sotaisa historia, sillä paikka oli alun perin kansallissosialistien koulutuskeskus. Sodan loppuvaiheissa se joutui ensin brittien hallintaan ja sitten belgialaisille, joilta se siirtyi Saksalle vasta Nyt paikkaa kunnostetaan nähtävyydeksi ja vaikka työ on vielä kesken, niin alue on kyllä näkemisen arvoinen. Jos sattuu liikkumaan tuolla suunnalla, niin kannattaa poiketa. No, miten tämä sitten liittyy Relluihin? Hikisen patikoinnin jälkeen päätimme mennä haukkaamaan lounasta Vogelsangin ravintolaan. Kun pääsimme pöytään perinteisen saksalaisen makkara-annoksen ja nestehukkaa tasapainottavan juoman kera, niin huomio kiinnittyi viereisessä pöydässä istuvan miehen paidassa näkyvään logoon, jossa oli jotain tuttua. Kun katsoi tarkemmin, niin kyseessä näytti olevan isompi seurue ja tuo sama logo löytyi useammastakin paidasta. Varsin pian siis selvisi, että olimme lounastamassa samassa paikassa Saksan Megane Coupe Cabrio Clubin kanssa. Kun saimme oman lounaamme nautituksi, suunnistimme kohti parkkipaikkaa kamera valmiusasemissa. Oheisista kuvista saa jonkinlaisen tuntuman paikalla olleista kaunottarista. Melkein kaikissa oli tehty myös jotain pientä tuunausta, kun katsoi tarkemmin. Megane Cabriot ovat viime aikoina olleet muodissa myös oman kerhomme harrastajien parissa lieköhän meilläkin kohta oma Coupe Cabrio jaos? 18 Renaultist 2/

11 Ensimmäiset Kesäpäivät olivat Vaasassa 30 vuotta sitten Juhlavuoden kunniaksi Renaultit tyyräillään rannikkokaupunkiin myös ensi kesänä. Teksti: Timo Koskinen Kuvat: Timo Koskinen, Raimo Kouhia ja Wellu Club Renault Finlanden perinteiset kesäpäivät järjestetään tutusti ensi suvena heinäkuun viimeisenä viikonloppuna , nyt jo 31. kerran. Tällä kertaa maamme Renault-harrastajat tyyräilevät Relluillaan Pohjanmaan rannikkokaupunkiin Vaasaan. Treffipaikassa on historian havinaa, sillä ensimmäinen "Suuri" Renault-kokoontuminen, Grand Tour de Renault oli Vaasassa Pääpaikka oli Kirjaltajien huvila meren rannalla Sundomissa. Wellu puuhamiehenä Kokoontumisen kovimpana puuhamiehenä ja kokoonkutsujana oli Veli-Matti "Wellu" Heinänen. Myös allekirjoittanut oli tuolloin suurella innolla mukana ja otti etelän väen Vaasan moottoritien loppupäässä ennen kaupunkia vastaan. Autona peffan alla jo tuolloin -65-mallinen Dauphine Gordini, jolla ajan edelleen yhtä matkaa. Wellu Heinäsen mukaan hän ajoi Vaasaan valkoisella -65-mallisella Tipallaan Heli-vaimonsa veljen Janne Petäjän kartturoimana. - Into oli kova, eikä matka tuntunut missään, kun oli ensimmäinen virallinen kokoontuminen. Paikka oli hyvä. Vuonna 1985 Renault-henkisiä ja merkkikerhosta tietoisia nimiä sekä osoitteita oli tuolloin vaatimattomasti 35 kappaletta, hän muistaa. Muita Vaasaan ajaneita olivat muun muassa Olavi Ukkonen nyt jo edesmennyt, Jyväskylän Suurajojen suuri vaikuttaja ja kerhon ensimmäinen kunniajäsen, joka tyyräili Dauphinellaan. "Sämpylöillä" tulivat myös Aino ja Antti Mikola sekä Veikko Vanhanen. Mukana oli myös Tampereen Jukka Tuominen Floridellaan sekä monia nuoria Renaultisteja. Lahden toiselta puolelta Ruotsista kokoontumiseen osallistui Jan Stöversten huippuharvinaisella Renault 4 CV Cabrioletillaan. Raimon ensivisiitti Tamperelainen Raimo Kouhia sanoo, että ensimmäinen kokoontuminen oli hänelle ja Ilse vaimolleen ensi visiitti Vaasaan. Autona heillä oli tuolloin sen ajan huippuhieno kullanvärinen 20 TS. - Vaasan kokoontuminen meni mielestämme nappiin. Siitä on kuitenkin hatarat muistot, mutta viihdyttiin ja saatiin puhua vähän ruotsiakin. Vaalean vihreässä esitteessä oli telttamajoitus, mutta se oli vedetty yli ja kirjoitettu käsin sisämajoitus. Ilseä se hiukan epäilytti, mutta oli majoitus, mikä tahansa, nyt mennään, hän tokaisi topakasti. Raimon mukaan jos olisi ollut joitain epäkohtia, kyllä siitä olisi kotimatkalla puhuttu, olihan Ilse puoliksi saksalainen, Kouhia summaa. Kuin yhtä perhettä Wellu Heinänen ja Raimo Kouhia sanovat, että on hienoa kokea, kuinka Renault-harrastajat ovat kuin yhtä perhettä. - Monista meistä on tullut ihan perhetuttuja. Kiva nähdä aina vuoden jälkeen, nykyään useamminkin, kuukausitapaamiset ym., sanoo Wellu joka oli 15 ensimmmäisessä kokoontumisessa puheenjohtajana. Sen jälkeen hän on ollut kesäpäivillä harvemmin, mutta nykyään taas aktiivisesti, kertoo Wellu. Raimo Kouhia on ollut puolestaan mukana 15 ker- Veikko Vanhanen ja Jan Stöversten. IRINA BJÖRKLUND taa ja pitää niissä erityisesti mukavasta yhdessäolosta, illanistujaisista ja niiden tarinatuokioista. Renaultit nuortuneet Kesäpäivien konkarit sanovat kuin yhdestä suusta, että Rellut ovat nuortuneet ja nuoremmistakin malleista on tullut harvinaisempia. - Esimerkiksi R19, R11, R9 malleja ei arvosteta vielä tarpeeksi. Onneksi pojalla on alkuperäinen R19 16 v. Tuleva klassikko, Wellu tiedottaa. - Vuosiin en ole nähnyt Renault 14 mallia. Mahtaakohan niitä olla edes yhtään rekisterissä, pohtii sitä vastoin Raimo Kouhia. Ai niin. Tyyräilettehän taas ensi suvena 2015 Vaasaan? Totta kai, lupailevat kummatkin. Olavi Ukkonen. ELLE EST BELLE SE ON KAUNIS CLIO SUOMEN KAUNEIN PERHEFARKKU UUDISTUNEET: CLIO 5-OV. AUTHENTIQUE NYT CLIO SPORT TOURER AUTHENTIQUE NYT NYT MYÖS UUSI EDC-AUTOMAATTIVAIHTEISTO TEHOKKAALLA 120 HV MOOTTORILLA ALK IHASTU KAUNEUTEEN, RAKASTU LAATUUN. Clio hatchbackin ja farmarin saat nyt myös uudella tehokkaalla TCe 120 hv moottorilla ja EDC-kaksoiskytkinautomaattivaihteistolla. Koeaja Renault voita Clio: koeajamalla minkä tahansa uuden Renaultin voit voittaa uuden Clion omaksesi. Renault Tyytyväisyystakuu: jos et ole tyytyväinen uuteen autoosi, voit palauttaa sen 30 päivän sisällä. CLIO-mallisto alk. Clio 5-ov. 1,2 16v 75 Authentique (autoveroton ,32 + arvioitu autovero 2 808,68 + tk 600). Malliston EU-yhd. 3,4-5,5 l/100 km, CO g/km. Kuvan auto erikoisvarustein. DRIVE THE CHANGE MINUN RENAULT RENAULT-OMISTAJIEN OMA PALVELUKANAVA OSOITTEESSA» MINUN.RENAULT.FI MINUN RENAULT Illanistujaiset. Vanhan Vaasan raunioilla. Miikka Sonkki Renault tuotepäällikkö puh miikka.sonkki@keskusautohalli.fi Allastie 1 RAISIO puh Renaultist 2/

12 Teksti ja kuvat: Juha Moisio Sulje silmäsi, keskity ja toivo oikein kovasti. Pahus. No, ei se mitään. Sulje silmäsi, pinnistä ja toivo vielä kovemmin. Pihkuran pihkura, eikö vieläkään tullut valmista? Ei taida tämä toivomalla toteuttaminen toimia, ainakaan näillä leveysasteilla. Jotensakin tähän tulemaan päädyttiin Hollolan aakkoshuoltsikan kahvipöydässä, kun kerhon Lahden seudun alajaosto kokoontui kuukausitapaamisen merkeissä kevättalvella Mikäli toukokuun alussa järjestettävään Classic Motor Show 2014:ään olisi tarkoitus Mission Possible II: Kovalevyn kosto kerholle saada edes puolisäädyllinen näyttelyosasto, voisi hihojen fyysistä käärimistä olla aihetta harkita ihan vakavissaan. Näyttelyn teemaan sopivien autojen löytäminen ja osastolle saaminen kun on merkittävyydestään huolimatta vasta puoli voittoa; itse näyttelyosaston somistuskaan ei taivastelemalla hoidu. Näyttelyorganisaatio tarjoaa kerhoille tietyn lattiapinta-alan osastoa varten, mutta kerhojen itsensä tehtävä on rakentaa osastoista näköisiään. Kerholla ei tiettävästi ole palkkalistoillaan täysipäiväisiä messumiehiä, joten talkoinahan homma olisi toteutettava. Järjestäjä antoi kerhomme käyttöön kaksi 36 m²:n kokoista vierekkäistä osastolohkoa, joista osaston mitoiksi tuli 12 x 6 metriä. Edellisiltä vuosilta oli opittu, että tuollaiseen tilaan mahtuu suuremmin survomatta neljä eurooppalaisella kohtuudella mitoitettua automobiilia. Renault-unelmia etsimässä Vuoden 2014 näyttelyteemana oli "Unelmia", ja osastolle kutsuttaville autoillehan piti kehitellä teemaan sopiva peitetarina. 4CV ja Dauphine saisivat edustaa "arjen unelmia" eli pieniä perheautoja, jollaiseen tavallisella tulitikkutehtaan työläiselläkin saattoi olla uutena varaa säästettyään ensin ahkerasti vähintään puolet elämästään. Toista puoliskoa edustaisivat sitten Renaultín - ja ennen kaikkea Suomen - mittapuulla eksoottisemmat unelmat kuten Floride-avoauto, jollaisella ajaessaan se hieman paremman perheen tytärkin on saattanut unelmoida käyvänsä ainakin vastavaloon katsottuna Brigitte Bardot'sta. Ja edellisille 50-/60-luvun autoille kontrastia antamaan uudempi vuosimallin 1984 Fuego Turbo, joka ikään kuin huomaamatta on jo ehättänyt kypsään, lievästi urheilullisuuteen vivahtavaan 30 vuoden mobilisti-ikään. Noille neljälle kaunottarelle piti siis rajatuilla resursseilla laatia edes jokseenkin puolisäädylliset näyttelykulissit. Tänä vuonna emme edelliskerrasta poiketen saisi sponsorilainaksi ammattimaisia trusseja, nostureita, valonheittimiä tai messumattoa, täysikokoisesta kuljetuskalustosta puhumattakaan. Käytettävissä oleva messubudjetti oli ymmärrettävästi tarkoin rajattu, joten siltä pohjalta piti lähteä kehittelemään mahdollisimman kustannustehokasta, ja mielellään tulevina vuosina uudelleen hyödynnettävää ratkaisua. Messuhallin paljas lattia kaikessa karuudessaan se ei kuitenkaan tulisi olemaan, mikäli toimeenpanevalla joukkiolla asiaan olisi mahdollisuus vaikuttaa. Eri lattiamateriaaleja mietittäessä ideat sinkoilivat valtoimenaan, ja ajattelu ei todellakaan tapahtunut pelkästään laatikon sisäpuolella. Monia ennakkoluulottomasti nimettyjä kandidaatteja (esim. karike, sepeli, kattohuopa, solumuovi, tekonurmi, laminaatti...) hylättiin joko liian suuritöisinä, kulutusta kestämättöminä, kalliina tai näyttelyoloissa epäkäytännöllisinä. Lopulta päädyttiin osittain helmikuisen Pariisin RetroMobilen ja siellä erityisesti Renault Classicin osaston inspiroimina kovalevyyn. Kovalevy saattaisi kestää huolellisesti käsiteltynä ja varastoituna useammankin vuoden näyttelyt, ja levyt maalaamalla osaston värimaailma olisi melko portaattomasti säädettävissä halutuksi. Jopa psykedeeliset kuviot olisivat periaatteessa toteutettavissa. Messumattoon verrattuna kovalevyn valinnassa painoi juuri helppo (no, siitä edempänä...) värityksen vaihtomahdollisuus. Kovalevyn materiaalivahvuudeksi määrittyi hinnan, varastoitavuuden ja siirreltävyyden perusteella kolme milliä paksu laatu. Koska koko 12 x 6 metrin osasto ei voisi koostua yksittäisestä laatasta, piti laskea minkä kokoisia laattoja kovalevystä sahautettaisiin. Classic MotorShowssa vuodesta toiseen osastot rakentuvat sivultaan kuusimetrisistä neliöistä, joten laattakoko päätettiin sovittaa tuohon mittaan sopivaksi. vyjen toinen puoli maalattaisiin, levyt vetäisivät kuperiksi kun maali turvottaisi vain toista puolta levystä. Levyn kääntöpuolta varten hankittiin halvinta mahdollista "jämämaalia", se kun kuitenkin jäisi katseilta piiloon. Kun tarvehankinnat oli tehty, oli jäljellä enää pieni mitätön urakka, nimittäin levyjen maalaus. Piiloon jäävä puoli telattaisiin reippaasti ohennetulla maalilla kerran, kun taas näkyvä puoli maalattaisiin kahdesti: Ensin runsaahkosti ohennetulla värillä tartuntakerros ja lopuksi tuhdimmalla seoksella lopullinen pinta. Telalla maalattavaa pinta-alaa olisi siis kaikkiaan 216 m². Erona normaaliin lattian tai seinän telaamiseen vielä sellainen nyanssi, että levyt eivät siis ole naulattuna mihinkään kiinni yhtenä isona pintana, vaan niitä pitää siirrellä, käännellä ja kuivattaa urakan edetessä. Varsin pian molemmille talkoolaisille selvisi, että kaksi autotallia ja reiluhkon kokoinen omakotitalotonttikin käyvät levysulkeisissa yllättävän ahtaiksi... Uutterilta talkoolaisilta ei maalausurakkaan loppujen lopuksi mennyt kuin n. 20 tuntia per nenä, eli käytännössä yksi perjantai-ilta ja seuraava viikonloppu. Maalin menekkikin oli arvioitu täydellisyyttä sivuten, joten Spede-shown vanhaa mittakeppivitsiä lainaten kahvi ja pulla menivät ihailtavan tasan. Kolme levyistä päätettiin vielä osaston ilmeen keventämiseksi maalata trikolorin väreihin eli yksi siniseksi, yksi valkoiseksi ja yksi punaiseksi. Tämä toteutettiin pikaisesti spraymaaleilla. Lattiamateriaalin valmistuttua oli vielä huolehdittava osastolle tulevasta kalustuksesta. Puheenjohtajamme Japi tarjoutui jalosti lainaamaan osaston kaunistukseksi hiljattain pelastamansa Renault-valomainoksen, ja yhtä jaloon tekoon yltyi myös Raimo Kouhia lainaamalla upeaa emaloitua Renault-metallikylttiään. Molemmat esineet ovat aitoa retroa todennäköisesti 60-/70-luvuilta. Koska osastolla ei kuitenkaan varsinaisia seiniä tulisi olemaan, piti kylttien esillepanoa varten hieman improvisoida. Emalikyltille kehiteltiin nurkista valitettavan runsaana löytyvästä romusta reilussa varttitunnissa teline, jossa kyltti seisoisi lattiatasossa hieman kallistettuna. Valomainos vaatikin sitten astetta intensiivisempää improvisointia, mainos kun on alun perin mallia korkealla talon seinässä 90 asteen kulmassa ulospäin sojottava. Mainos haluttiin osastollakin nostaa lattiatasoa korkeammalle, joten sille piti laatia jonkinlainen kiinnitystolppa. Onneksi menneiden vuosien kokoontumisajojen jäljiltä jäsenistöltä (Rode) löytyi mobiili lipputangonjalka, eli malli, joka pysyy pystyssä päälle pysäköidyn auton renkaan painosta. Tähän jalkaan piti sitten vain pikaisesti liittää sopiva pystytanko. Aikaahan oli käytettävissä onneksi vielä ruhtinaallisesti, eli suunnilleen näyttelyn rakentamista edeltävänä iltana haettiin varaosaliikkeestä pisin suora pakoputki mitä löytyi, Meiltähän tämä käy Sivultaan 120-senttinen neliö osoittautui lopulta nelilaskimella suoritetuissa vaativissa laskelmissa optimaaliseksi ratkaisuksi. Tuon kokoisia laattoja osastoon uppoaisi 50 kappaletta. Hankkeen primus motor, monsieur Rousku, hoiti lähestulkoon kadehdittavalla tarmolla ja omistautumisella tarvittavat järjestelyt tarveaineiden saattamiseksi talkooporukan ulottuville. Kovalevyt hankittiin "tukikohdan" lähistöllä sijaitsevasta alan liikkeestä, joka hoiti myös määrämittaan sahauksen. Lisäksi kyseinen monsieur kunnostautui suorittamalla tarvittavat maalihankinnatkin; arvovaltainen raati oli päättänyt (ilman valitusoikeutta) värjätä levyt tyylikkään tummanharmaaksi. Koska kovalevy on huokoinen materiaali ja levyt ohuita, pitäisi levyjen nurja puolikin "kastella" eli maalata. Mikäli vain letaisi olla parimetrinen. Tähän sitten piti hitsata lipputangonjalkaan sopiva laippa. Helppo homma, jos osaa hitsata, mutta tehtävään ryhtyneellä talkoolaisella oli alla pari suht. epäonnistunutta hitsausyritystä n. 20 vuotta aiemmin, ja tarvittava hitsauskonekin piti ensin kaivaa esiin sieltä kaikkein synkimmän romuvuoren syövereistä. Syntynyt hitsaussauma oli siis kohtuullisen kouraisevaa katsottavaa, mutta onneksi kyseinen "sähkölinnunkakka" kuitenkin piti viritelmän kunnialla kasassa. Valomainos piti vielä jotenkin saada tolppaan kiinni, tämä kävi näppärimmin paria pakoputkiklemmaria muokkaamalla. Raivokkaan improvisoinnin tuloksena syntyneet tellingit naamioitiin lopuksi vähemmän silmille pomppaaviksi tummanharmaalla spray-vasaralakalla maalaamalla. Osaston tarveaineet alkoivat vähitellen olla valmiina. Vielä juolahti mieleen kehitellä autojen esittelylapuille jokin hieman elegantimpi ratkaisu kuin tuulilasinpyyhkijän alle lätkäiseminen. Paikallisessa "Kakkospuodissa" oli sopivasti lasilla varustettuja isoja kuvakehyksiä poistomyynnissä euron kappale, joten tilaisuus teki vaarin. Esittelytekstit saatiin kehyksiin ja kehys sijoitettaisiin kunkin auton vasemman eturenkaan tuntumaan. Loppu hyvin, kaikki hyvin Näyttelyviikonloppua edeltävänä perjantaina oli sitten vuorossa osaston rakentaminen. Messuhallille hyvissä ajoin aamupäivällä saapunut nelihenkinen iskuryhmä laittoi hihat ja lahkeet heilumaan, ja tulosta alkoi syntyä. Osasto sijaitsi tänä vuonna alkuperäisessä Suurhallissa, jossa on myös yleisurheilun sisäkisat mahdollistava joustava lattiapäällyste. Tälle pehmeäpintaiselle tatamille alkoi syntyä uutuuttaan kiiltelevää lattiapinnoitusta mattoteipin ja iskuryhmän vastaanpanemattomalla yhteisvaikutuksella. Pystytysvaiheesta työkiireisiin vedoten laistaneen talkoolaisen saapuessa paikalle kolmen tienoilla hän saattoi vain todeta, että hienoa työtä, tämähän on taputtelua vaille valmis! Autot ja rekvisiitta asemoitiin paikoilleen, ja lopulta osasto olikin valmis viikonlopun karkeloihin. Itse näyttelyviikonloppukin sujui sitten hienosti kerholaisten talkoohengen riittäessä myös osastolla päivystämiseen, joka muuten käy täydestä työstä sekin. Katsokaapa vain jollain ammattimessuilla edustajien innostuneisuutta vaikkapa messujen kolmantena päivänä, uskoisin että monilla alkaa silloin jo paras kiriherkkyys olla hieman hakusessa... Tässä jutussa siis avattuna tuollaisen sinänsä yksinkertaisen näyttelyosaston rakentamiseen liittyvää taustaa. On hienoa että kerhosta löytyy aktiivisia jäseniä, joiden talkoohengellä saadaan kerholle näkyvyyttä ja potentiaalisia uusia jäseniä mahdollisesti kiinnostumaan kerhon toiminnasta. Voisi tässä lopuksi vielä tulevia näyttelyitä ajatellen heittää verkkoja vesille, eli mikäli olet kiinnostunut auttamaan osaston ideoinnissa tai rakentamisessa, niin ei muuta kuin yhteyttä kerhoon. Samoin osastolle tulevan materiaalin sponsorointiakaan ei tiettävästi katsota karsaasti, joten myös materiaalinen apu on aina tervetullutta. Esimerkiksi suurikokoisten bannereiden tai osaston aiheeseen liittyvien suurkokotulosteiden sponssaukset otettaisiin luultavasti riemusta kiljuen vastaan. Lopuksi vielä kerhon puolesta suurkiitokset kaikille vuoden 2014 näyttelyosaston mahdollistaneille ideointi- ja rakennusporukka, materiaalia osastolle lainanneet sekä osastolla päivystäneet. Ja tietysti myös näytillä olleiden autojen omistajat; ilman teidän aikaanne ja panostustanne kerholla olisi ollut näyttää vain uutuuttaan kiiltelevä, tyhjä lattia! 22 Renaultist 1/

13 Neste Oil Rally 2014 Näytillä ennen pätkää Gummeriksen kadulla. Tällä legendaarisella lauseella kuvailen vähintään yhtä legendaarista Neste Oil Rallyn pikataivalta nimeltään Harjun EK, joka ajettiin vuosien katkon jälkeen aivan Jyväskylän kaupungin keskustassa. Tänä vuonna tapahtuman järjestäjät Suomen AKK:sta halusivat järjestää erikoiskokeen yhteyteen näytösajon eri ikäkauden kilpa-autoilla, joilla on aikanaan osallistuttu Jyväskylän Suurajoihin. Edeltäjäni G-jaoksen vetäjänä, Jukka Suvisalmi, omasi tarvittavat suhteet AKK:n päättäjiin, jotta yksi kymmenestä mukaan valittavasta ralliautosta olisi Renault 8 Gordini. Jukka kartoitti meitä harrastajia ja kyseli, kuka olisi valmis lähtemään mukaan. Kun kysymys minulle esitettiin, niin en epäröinyt hetkeäkään. Aikamoinen kiire siinä sitten tulikin, koska virallinen sähköpostikutsu tapahtumaan tuli lauantaina ja erikoiskoe piti ajaa jo torstaina klo 17. Aivan ensimmäiseksi täytyi löytyä osaava ja sopiva kakkoskuljettaja kartturin vaativaan rooliin. Onneksi meidän harrastajien keskuudesta löytyy henkilöitä, joille tämäntyyppinen mahdollisuus on kunnia-asia ja siihen sitoudutaan täydellä sydämellä. Kartturiksi lupautui Markku Kivijärvi Ranualta. Lyhyestä valmistautumisajasta johtuen Markku oli jo sisällä Ranuan hillamarkkinoiden järjestelykoneistossa ja sen valmistelutyöt piti hoitaa samaan aikaan Harjun EK:n kanssa. Markku valmisteli, delegoi ja valvoi niin, että pääsi mukaan Jyväskylään. Iso kiitos Markulle mukanaolosta. R8G oli kesän ajojen jäljiltä kunnossa, mutta kyllähän sitä kaikenlaista varmistelua piti tehdä. Minun R8G:ni on ollut päälliseltä lookiltaan original, eli siinä ei ole ollut mitään tarroituksia. Teksti ja kuvat: Tapio Piittari Only once in a lifetime Park ferme. Ensin auto omaan talliin ja työ käyntiin: - kaikkien nesteiden vaihto/tarkistus - jarrupalojen tarkastus/vaihto - alustan kaikkien kiinnityksien varmistaminen - moottorin sytyspuolen tarkistaminen/säätö - polttoainepuolen tarkistus ja tuplawebereiden säätäminen erikokoisia suuttimia kokeilemalla. Mukaan otettiin vielä siviilirenkaat, tunkki, tulppia, vara virranjakaja, puola, työkaluja jne, eli pakettiauto oli tarpeeseen. Todella ison valmistelun ja pohdinnan tuotti erikoiskokeella käytettävien renkaiden valinta ja hankinta. Itse en enää omistanut käyttökuntoisia renkaita, joten soittokierros tehtiin kavereille samalla kysellen, että millähän renkaalla tuommoinen sora/asfalttipätkä kannattaisi ajaa???? Ahon Eero lainasi kuvioidut Yokohama-scliksit ja Koskisen Timo antoi omaksi Pirellin hyväkuntoiset rallirenkaat, mistä iso kiitos molemmille. Eero lainasi vielä umpitraileria ja sponsori antoi pakettiauton vetoautoksi. Sponsoreiden hankinta oli iso työ; olin puhelimessa lähes koko lauantain ja maanantain, sunnuntain rauhoitin auton huoltamiseen. Sponsoreita lähti ihan mukavasti mukaan, mutta sponssitarrojen hankinta ja kiinnittäminen oli sekin näköjään oma taiteenlajinsa. Osa sponsoreista halusi ehdottomasti, että heidän oma teippaajansa kiinnittää tarrat, osa halusi teettää tarrat itse jne. Aikataulu oli tiukka, ja osa mainostoimistoista nosti kädet pystyyn. Tästä ei lannistuttu, vaan kaikki sovitut tarrat teetettiin ja kiinnitettiin. Markku teetti nimitarrat ja takalokasuojan Renault 8 Gordini -tekstit Rovaniemellä, itse kävin auton kanssa Vaasan mainostoimistoissa ja Tervajoella kiinnitettiin katon tarrat. Myös omassa tallissa kiinnitettiin ainakin kolmannes tarroista, josta kiitos Jarmo Kovaselle Vaasaan. Auto valmistui tekniikaltaan ja ulkoasultaan ja niinpä koitti lähdön aika kohti Jyväskylää torstaina kymmenen maissa aamulla. Markku lähti kukonlaulun aikaan Ranualta niin, että kohtasimme perillä Paviljongilla yhden maissa. Perille päästiin, ja saimme ajaa koko yhdistelmän Paviljongin isoon huoltohalliin. Vuorossa oli auton purkaminen ja pölyjen pyyhkiminen, renkaiden ilmanpaineiden tarkistus ja sitten juttelemaan muiden yhdeksän kuljettajan kanssa tulevasta pätkästä ja ennen kaikkea rengasvalinnasta. Siinä päädyimme käyttämään rallirengasta, joka osoittautui oikeaksi valinnaksi. Harjun EK Show Run Kyseessä oli näytösajo ilman ajanottoa nimellä Harjun EK Show Run. Ohje kuitenkin oli, että ajon pitää olla näyttävää ja nopeaa, mutta vahinkoja ei saa sattua. Sivuluisut olivat jopa suositeltuja J Lähdimme letkassa klo 17:30 ja ajoimme Gummeruksenkadulle, jossa autot olivat näytillä kolmen vartin verran. Kello 18:45 lähdimme tutustumaan reittiin erikoiskokeen läpi ajaen. Takaisin lähtöalueelle ja varsinainen EK alkoi klo 19:20 minuutin välein lähtemällä. Varsinainen kilpailu tällä EK:lla alkoi WRCautojen aloittaessa klo 20:30. Ilma oli kauniin poutainen ja yleisöä oli jo ihan mukavasti paikalla. Jännitys oli melkoista odottaessamme lähtövaloihin saapumista. Ihmeellistä oli, että kun vuoromme tuli ajaa pysäytyskeppiä vasten odottamaan lähtölaskentaa, meille tuli aivan rauhallinen olo. Tämä tiesi hyvää ja ei muuta kuin tuplawebereiden kaasuläpät selälleen ja menoksi. EK oli teknisesti erittäin haastava pinnan vaihtuessa kahteen kertaan asfaltilta soralle ja kapeita kävelyteitä puiden reunustamilla alueilla. Korkeuserot olivat myös suuret. Oman haasteensa toivat useat katukivetysten ylitykset sekä hidastetöyssyt. Lujaa mentiin, mutta tarkasti, ettei vaan taita rengasta alle sivuluisussa kadunreunusta kohti mentäessä. Usealla autokunnalla oli ongelmia tulppien nokeentumisen kanssa, kun tutustumiskierros ajettiin niin rauhallisesti. Meidänkin auto rökelti vähän ensimmäisessä 180 asteen kurvissa, mutta siitä sitten Lähtöpaikalla. Osallistujat ja ajojärjestys: MB 220 S Juha Liukkonen Saab 96 Monte Carlo (2-tahti) Pertti Kurki-Suonio, ajaa Simo R. Lampinen Morris Mini Cooper Sakari Puumalainen (omistaa myös R8G:n) Ford Cortina GT Sakari Salminen Renault 8 Gordini Tapio Piittari Talbot Sumbeam Lotus Petteri Sappinen Audi Quatro Risto Takala Ford Sierra Cosworth Jyrki Sulka Lancia Delta Integrale Mika Helenius Mitsubishi Galant VR4 Lasse Lampi kone aukesi, kun saatiin pitää läpät auki J. EK meni mielestämme hyvin eikä kukaan muukaan sortunut vakaviin ajovirheisiin. Maaliin saapuminen oli todella mahtava tunne onnistumisesta. Kuvaa incar-kamerasta: watch?v=nni0ojtt9xg EK:n jälkeen ajoimme takaisin Paviljongille, auto halliin ja saman tien jo VIP-bussi odotti meitä lähtemään Harjun EK:n VIP-tilaisuuteen. Pääsimme kansainväliseen glamouriin mukaan ja illan mittaan tapasimmekin useita merkittäviä henkilöitä. Päällämme oli Gordini-jaoksen paidat ja aika moni tuli meiltä kyselemään, että tekös te ootte niitä Renu-kuskeja. Juttelimme mm. aikansa naislegendan Michelle Moutonin kanssa, tietenkin Renault 110 Alpinen ralliominaisuksista. Rallimakkarat jäivät tässä tilaisuudessa syömättä, sillä tarjolla oli mitä monipuolisimpia hiukopaloja asiaankuuluvien juomien kera. Ehdimme ruokailun lomassa seuraamaan, kun meidän jälkeemme lähteneet kuljettajat paahtoivat samaa Harjun EK:ta. Kiva oli katsellakin, kun tieto reitistä oli omakokemuspohjaista. Ilta meni mukavasti.. Toinen kilpailupäivä kuitenkin koitti. Majoituspaikkamme oli Sokos-hotelli Paviljonki, eli asuimme ihan kilpailukeskuksen sydämessä. Aamiaisellakin oli mukavaa meininkiä, kun nautimme aamiaisemme yhdessä mm. Jari-Matti Latvalan, Miika Anttilan, Sebastien Ogierin jne. huippukuljettajien kanssa samassa tilassa. Markku joutui lähtemään aamiaisen jälkeen Hillamarkkinoiden pariin, mutta itse jätin kilpailukaluston näytille Paviljongille. Seurasin kolmena päivänä useita eri EK:ita, mm Lankamaa, Kakaristo, Mökkiperä, Surkee ja viimeisimpänä tietenkin hypyistään kuulu Ruuhimäki. Paviljongin aluehan oli todella mielenkiintoinen. Alueella sijaitsi majoitus, huoltoalue ja kaikki muu oheistoiminta oli koottu hienosti tiiviille alueelle. Tekemistä ja katseltavaa riitti. Rallihan oli mahtava menestys J-M Latvalan voittaessa. Jännitys säilyi läpi kilpailun ja sai vielä lisäjännitettä lauantai-iltapäivän aikana, kun Latvala ajoi monta EK:ta jarrut vain kolmessa pyörässä. Mahtavaa taistelua ja onneksi voitto tuli Suomeen. Niin se sunnuntai-iltapäivä vaan pakotti lähte- Rallimakkaralla erikoiskokeella. mään kotiin. Kotimatka meni kuitenkin mukavasti muistellen ralliin valmistavaa kiireistä aikaa ja neljää varsin hektistä kilpailupäivää. Bonuksena tieto siitä, että auto on ehjänä kyydissä menossa kotiin huilaamaan.. VIP-tilaisuuden pöytä. Näytillä pe-la Paviljongilla jossa oli mm. kaikkien majoitus, huoltoporukka, kisatapahtumat jne. 24 Renaultist 2/

14 Kesäpäivä Livonsaaressa Minulta kysyttiin, haluaisinko tehdä pienen jutun Livonsaaren tapahtumasta, koska olen uusi jäsen jasamalla tulisin tutummaksi muille jäsenille. Olen Mika Mäkinen, asun Nokialla ja Renuja meidän perheessä on ollut vuodesta Jäsenenä Suomen Renaultkerhossa olen ollut kohta kolme vuotta, ja omistan toista vuotta R10:n vuosimallia Tapasin Japin Ranskalaisessa visiitissä ja hän tiedusteli, olisinko tulossa 5.7. Naantaliin Livonsaareen. Sinne tulisi muutama harrasteauto ja tapaaminen olisi pienimuotoinen, mutta jo perinteeksi muodostunut päivä. Uutena jäsenenä oli tietenkin mukava saada kutsu tapahtumaan. Nyt pääsisin testaamaan R10:n ajo-ominaisuuksia pitemmällä matkalla. Aamu alkoi Nokialla varsin aurinkoisena ja lähdin reissuun isäni kanssa. Suunnittelimme ajelevamme pienempiä teitä reilulla aikataululla. Matkalla pidimme kaksi pysähdystä, joista ensimmäinen oli Huittisissa. Siellä taukoa vietti myös R16-retkikunta. Olimme perillä Velkuassa ensimmäisten joukossa, ja seurasimme loppumatkan vihreää Fiat 850 Sport Coupeta. Jonkin ajan päästä myös ruskea R16 saapui perille, olivat kuulemma hiukan eksyneet reitiltä. Pikku hiljaa paikalle oli saapunut parikymmentä toinen toistaan hienompaa menopeliä, Renuja, Fiat, Alfa Romeo, Volkkareita, Volvo ja pari vanhempaa -96 Saabia. Päivän aikana paikalla pyörähti myös muita harrasteautoja. Pihalle oli järjestetty torimyyntiä ja tarjolla oli mm. maukkaita muurinpohjalettuja, lämmintä pullaa, hyvää kahvia, alkukesän parhaita mansikoita ja perunoita sekä kirpputori. Tapahtumassa ilma oli aurinkoinen, ja paikalla kävi päivän aikana mukavasti väkeä. Muutama oli kiinnostunut harrasteautoista, ja he tulivat juttelemaan sekä kertomaan mitä muistoja heillä oli vanhoista autoista. Aika kului nopeasti hyvässä seurassa ja paluumatkalla päätimme isän kanssa vielä poiketa Kauttualla. Siellä tätini miehensä kanssa on pitänyt autokauppaa jo 1960-luvulta asti. He myös ovat innokkaita Renault- ja Alfa Romeo -harrastajia. Kotiin pääsimme illalla ja täytyi todeta, että kyllä R10 antaa ihan kelpo kyydin. Kesätapahtuma Livonsaaressa oli kerrassaan mukava ja toivottavasti ensi vuonna pääsemme taas osallistumaan. Suuri kiitos Japille kutsusta ja järjestelyistä. Teksti: Mika Mäkinen Syyskokoontuminen Härmälässä Syyskuun ensimmäisenä kauniina viikonloppuna meitä Renault-harrastajia kokoontui Härmälän leirintäalueelle nelisenkymmentä, joista kymmenkunta päiväkävijöinä. Itse saavuimme ensimmäisinä jo perjantaina iltapäivällä, ja päivän kuluessa alkoi väkeä saapua lisää. Ensimmäinen tehtävä olikin mökkien ja alueen koristelu Renault-lipuilla. Varmaankaan ohikulkijoille ei jäänyt epäselväksi, minkä sortin harrastajia oltiin. Perjantai-iltana miehet saunoivat ja muut aloittivat grillaamisen ja makkaran paiston. Ilta kuluikin nopeasti yhdessä kuulumisia vaihdellen. Ilmakin oli suosiollinen ulkona oleskeluun. Lauantaiaamu valkeni kostean sumuisena, mutta ilma kirkastui päivän edetessä. Osa porukasta kävi kävelemässä ja muut viettivät päivää alueella oleskellen. Kahden jälkeen Tampereen Käyttöauto toi esitteille uuden Renault Twingon ja myös Meganen. Siinä sitä sitten olikin ihmettelemistä ja osa kävi Twingolla koeajelullakin. Näpsäkän tuntuinen auto ja myös makeita värejä oli tarjolla. Iltapäivä jatkui arpajaisilla, jonka jälkeen oli frisbeegolf-kisa, joka osoittautui paljon vaikeammaksi kuin miltä se näytti. Voitto meni uusinnankin jälkeen puoliksi Kyrölän Jounille ja Lehteisen Jukalle. Mölkkyäkin pelattiin ja illalla oli jo perinteiseksi muodostunut kolikonheittokisa. Osallistujia oli taas niin paljon, että ensi syksynäkin saadaan kisapalkinto hommattua. Tänä vuonna voittaja olikin kaikkien aikojen nuorin, Arttu Salo. Lehtitoimikuntakin kokoontui illalla, joten lehden toinen numero tänäkin vuonna lienee taattu. Illalla grillattiin ja vietettiin aikaa yhdessä illan pimetessä. Aamulla heräsimme taas sumuiseen säähän. Meidän pitkämatkalaisten oli aika lähteä heti aamusta, että ehtii ennen illan saapumista kotiin. Muu väki jäi vielä nauttimaan hyvästä seurasta. Kiitos kaikille mukana olleille, ensi vuonna tavataan. Texti: Merja Takalo Lehden ilmoitushinnat Hinnat koskevat sekä väri että mustavalkoisia ilmoituksia. Ilmoittajan aineiston on oltava painokelpoinen PDF-aineisto. Yleensä firmat kyllä tietävät, mitä se tarkoittaa. Ilmoitukset tulee toimittaa sähköpostilla osoitteeseen renaultkerho.net. Aineistopäivä löytyy lehden sivulta 31 sekä yleisesti kerhon nettisivulta (Yhteyshenkilöt/Renaultist). Lisää teknistä neuvontaa voi kysellä Wellulta sähköpostitse osoitteesta Ilmoitus leveys x korkeus (mm) Hinta 1/4 sivu (A6) 105 x euroa 1/2 sivu (A5) 210 x euroa 1/1 sivu (A4) 210 x euroa 2/1 aukeama (A3) 420 x euroa 26 Renaultist 2/2014 Arttu Salo Oranssin väristen Captureiden fanitus meni välillä ihan päättömäksi. 27

15 # Renault Suomessa 1980-luvulla Renaultin 1980-luku Suomessa oli voimakkaan kaksijakoinen. Vuonna 1981 nähtiin todellinen aallonpohja ja vuosikymmenen loppuessa oltiin uuden maahantuojan ja kasinotalouskuplan myötä voimakkaassa kasvussa luvun aamunkoitteessa Renaultin mallisto oli huonossa jamassa, ja Suomessa asiakkaille kelpasivat edes jollakin tavoin ainoastaan Vitonen ja R18. Myös jälleenmyyjäverkosto oli heikentyneen malliston myötä rapistunut maakunnissa lähinnä huojuvien pikkufirmojen ja valtio-omisteisen Sisu Auton hoitoon. Pääosa uusista autoista taidettiin myydä pääkaupunkiseudulla Autorexin toimesta. Tippa ja R12 olivat vanhentuneet käsiin, eikä niitä enää vakavin mielin maahan tuotukaan. R14 ei muuten vain kelvannut Suomessa kenellekään, ja R20 ja R30 näyttivät säästöpossuilta, mutta maksoivat saman kuin edustusautot. Fuego oli upean näköinen, mutta epäkäytännöllinen ja kallis. Vuonna 1981 ensirekisteröitiin enää ainoas- taan 771 kpl Renault-henkilöautoja. Seuraavana vuonna saatiin lopultakin volyymiluokkaan uutta myytävää, kun myyntiin tuli vuoden autoksikin valittu Renault 9. Seuraavan vuonna seurannut viisiovinen sisarmalli R11 olisi varmasti ollut suositumpi, jos hinnoittelu olisi osunut paremmin kohdalleen. Valitettavasti vuodelta 1987 ei noista malleista löydy erillisiä rekisteröintilukuja. Tähtitieteelliseksi hinnoiteltu uusi Super 5 ei sen sijaan myyntiin juurikaan vaikuttanut, Vitonen teki paluun vasta vuonna 1988 uuden hinnoittelunsa ja uuden maahantuojan myötä. Suuremmat Renault-mallit saavuttivat 80-luvun puolivälistä eteenpäin pitkästä aikaa merkittäviä myyntimääriä. R21 oli itse asiassa toiseksi myydyin yksittäinen Renault-malli 80-luvulla. Kaksvitosiakin rekisteröitiin samana aikana liki 500 yksilöä, mikä oli suorastaan tyrmäys verrattuna R20/30-mallistoon. Uuden ajan airut Espacekin ennätti Suomeen lopulta 80-luvun lopulla 28 auton voimin. Tavara-autoja 80-luvulla myytiin selvästi paremmin kuin 70-luvulla, mutta missään kärkikahinoissa ei tuolloinkaan oltu. Myyntimalli oli pääasiassa Trafic. 80-luvun parille viimeiselle vuodelle sijoittuu kaksi merkittävää tapahtumaa Renaultin Suomi-historian kannalta. Maahantuonnin taustavoimaksi vaihtui tuolloin Oy Volvo Auto Ab, joka aloitti vuonna 1989 uuden Renault Teksti: Miikka Sonkki 19:n maahantuonnin. Siitä alkoi Renaultin uusi nousu Suomessa. Kaikesta huolimatta 1980-luvun aikana Suomeen tuli monipuolinen lajitelma erilaisia Renault-malleja, joten harrastajille luulisi löytyvän riittävästi kalustoa. Myös harvinaisuuksia pitäisi löytyä, tuotiinhan maahan esimerkiksi R5, R11, R18, R21 ja Fuego Turboja muutamia kappaleita kutakin. Lähde: Autontuojien tilastot/mobilian arkisto Yht. R R R /11 yht /11 yht R R R R R R20/ R R Fuego Espace Trafic ha Express Renault yhteensä Kaikki merkit yhteensä Renaultin markkinaosuus 1,21 % 0,73 % 0,77 % 0,69 % 0,71 % 0,79 % 0,83 % 0,76 % 0,77 % 1,16 % Trafic pa Express pa Saviem Renaultist 2/

16 Mallivastaavat Tiedustele mallien vastuuhenkilöiltä, jotka löytyvät oheisesta listasta. Kyseiset henkilöt osaavat kertoa malliin liittyvää tietoa. Jos olet kiinnostunut mallivastuusta,niin ota yhteyttä kerhoon. Alpine (A110, A310, R5 Alpine...) Antti Mikola Hämeenkatu 2 B 36, Turku. puh , antti.mikola@fimnet.fi Estafette Timo Paukama Nikinojantie 264, Sahakylä puh , timo.paukama@gmail.com Floride Taisto Tuominen Eestinmalmintie 27, Espoo puh. (09) , Fuego Jouni Peisalo, Patokoskenkatu 12, Lahti, puh R4/R6 Raimo Kouhia Tutkijankatu 2 A 32, Tampere puh R5 Sami Luoto, Korventie 14 B 6, Pori, puh R5 GT Turbo Markku Kivijärvi Kotaojantie 26, Ranua puh makek66@hotmail.com R8/12 Gordini Jukka Suvisalmi, Kivimäentie 9, Ylöjärvi jukka.suvisalmi@kolumbus.fi R10 Jukka Tuominen Vesalantie 44 C, Koski TL puh R9/11 Kimmo Venetpohja Leiniäläntie 76, Stormi puh kimmo.venetpohja@ellivuori.fi R15/17 Aarno Oksala Vekkulantie 1158, Juokslahti puh , aarno.oksala@pp.nic.fi R16 Jukka Lehteinen Kallinlahdenkatu 13, Ikaalinen puh , jtlehteinen@surfeu.fi R19 Timo Leiqvist, Majavatie 4 B, Vantaa, puh (iltaisin ja viikonloppuisin) R25 Alpo Survonen Antinniementie 3, Valkeakoski puh Savikat Jari Saarela, Riitamaantie 326, Vastila, puh Myynnissä olevat mallit Miikka Sonkki, Nummikuja 51, Taattila, puh miikka.sonkki@keskusautohalli.fi Pienoismallit Kari Kitti, Siltasuontie 4, Paimio puh kari.kitti@gmail.com Jäsenmaksut Vuoden 2015 jäsenmaksu on 20 euroa ja perhejäseneltä 5 euroa/perhejäsen (puoliso, alle 18-vuotias lapsi). Liittymismaksu on 10 euroa, sen voi maksaa kerhon tilille Jäseneksi voi liittyä täyttämällä lomakkeen tai jäseneksi haluava voi ottaa yhteyttä jäsensihteeri Maarit Saloon tai puheenjohtaja Jarmo Kankareeseen. Renaultist # 30 2/2014 Club Renault de Finlande ry:n hallitus Puheenjohtaja Jarmo Kankare Lumilantie 4, Raisio Puh japi.kankare@dnainternet.net Hallituksen jäsenet Sami Luoto Korventie 14 B 6, Pori Puh sami.luoto@areva.com Juha Leppänen Kourutaltankatu 7 B 29, Tampere Puh Miikka Sonkki Nummikuja 51, Taatila Puh Merja Takalo Oksantie 14, Oulainen merja.takalo@kotiposti.net Hallituksen varajäsenet Anna Rautiainen, Jyväskylä ja Petri Heino, Tampere Kerhon taloudenhoitaja Jukka Tuominen Vesalantie 44 C, Koski TL Puh Kerhon sihteeri ja jäsensihteeri Maarit Salo Pyölintie 69, Vihti Puh maaritsaloster@gmail.com Tulevia tapahtumia 31. Grand Tour de Renault Vaasa Pohjoismaiden Renault-kokoontuminen Romme, Ruotsi Ovatko yhteystietosi ajan tasalla? Tieto osoitteen- ja kalustonmuutoksista Salon Maaritille. Tiedon voi laittaa myös täyttämällä kerhon kotisivuilla jäsenlomakkeen ja laittamalla viestiosaan merkinnän osoitteenmuutos. Vakituiset kokoontumiset Helsingin seutu Kuukauden toisena tiistaina klo 19. Paikkana Neste Oil Vantaa Tikkurila Kehä 3, Niittytie 2. Jyväskylän seutu Kokoontumiset Palokan ABC:llä joka kuukauden ensimmäinen keskiviikko klo 19. Lahden seutu Kokoontumiset ABC Savikukko Hollolassa joka kuukauden toinen maanantai klo 19. Oulun seutu Kokoontumiset Ouluntullin Nesteellä kuukauden ensimmäisenä maanantaina klo 18. Porin seutu Kokoontumiset Hautausmaan parkkipaikalla vastapäätä ABC:tä joka maanantai klo 18. Yhteyshenkilö Sami Luoto, puh Tampereen seutu Kokoontumiset parillisten viikkojen tiistaina klo 18. Paikka ABC Lahdesjärvi Automiehenkatu 39. Yhteyshenkilö Jukka Hartikainen, puh Turun seutu Kokoontumiset kuukauden ensimmäinen torstai klo 18. Paikka Auranlaakson ABC Kaarinantie 702. Yhteyshenkilö Kari Kitti, puh Vaasan seutu Kokoontumiset joka kuukauden viimeinen maanantai klo Paikka vaihtuu joka kerta, kutsu kokoontumiseen tapahtuu tekstiviestillä. Jos haluat mukaan, ole yhteydessä Eero Ahoon, puh Uudet jäsenet Ylipää Jyrki Mattila Jerri Katiskoski Kaarlo Mikkonen Esa Heinänen Vesa Silander Kimmo Möller Jukka Lyytikäinen Juuso Silander Kalevi Heinonen Marko Zacharov Nick Leinonen Per-Eric Malinen Jyrki Koponen Harri Byckling Juho NOKIA LIETO SÄÄKSJÄRVI HELSINKI JOKELA JYVÄSKYLÄ TURKU VIHTI KARJALOHJA ESPOO IISALMI NIINIKOSKI LAHTI PIIKKIÖ KOTKA Nettinurkka Kerhon sähköpostiosoite on postia@renaultkerho.net ja Jorman kotiosoite on Laajaniitynkuja 3 I 71, Vantaa Seuraavan lehden materiaali Seuraavan Renaultistin juttujen aineistopäivä on Erityisesti kaivataan juttuja harrastajien autoprojekteista. 31

17 Ranskalaisella visiitillä Teksti ja kuvat: Jorma Peisalo Pari sukupolvea Clioja. Kesäkauden alkamisen varma merkki on Ranskalainen visiitti. Tänä vuonna ranskattariin hurahtaneet kokoontuivat lauantaina Viialaan vanhan vaneritehtaan piha-alueelle Citroen-kerhon ja Automobile Club Panhard Dynastian järjestämään tapahtumaan. Kaunis ja lämmin sää houkutteli paikalle suuren määrän harrastajia tuttuja tapaamaan ja autokantaa katsastamaan. Vaihteeksi hieman erilainen kuvakulma. Harvinainen Megane RS 265 Trophy teki etuvetoisten tuotantoautojen rataennätyksen Nürburgringin radalla Taakse jäivät etuvetoisten lisäksi mm. Audi RS6 Avant, Mercedes E63 AMG, BMW M5, Porche Boxter S, Audi RS3 ja BMW 1 M Coupe. Kaikki paikat olivat täynnä, sillä visiitissä oli varsinainen yleisöryntäys. RTF:n kalustoa oli esillä myös varsin mukavasti. Iloisen värinen kaksikko. Kuvan Modus oli ensi kertaa visiitissä. Paikalla oli runsaasti myös muita ranskalaisia malleja. R20 alkaa olla harvinainen näky, tämä oli myynnissä, joten toivottavasti se löysi hyvän kodin. Hieman tuunatumpi R5. A310 ja uusi onnellinen omistaja.